NORD STREAM 2 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA KOLMELLE NATURA KOHTEELLE SUOMENLAHDELLA

Vastaanottaja Nord Stream 2 Asiakirjan tyyppi Natura-arvioinnin tarveharkinta Päiväys 6.9.2017 Asiakirjan numero: NORD STREAM 2 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA KOLMELLE NATURA 2000 -KOHTEELLE SUOMENLAHDELLA 1. Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue (FI0100005) 2. Söderskärin ja Långörenin saaristo (FI0100077) 3. Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue (FI0100078)

NORD STREAM 2 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA KOLMELLE NATURA 2000 -KOHTEELLE SUOMENLAHDELLA Versio 05 Päiväys 2017-09-06 Asiakirjan numero Ref 1100019533 / PO16-5068 Versiohistoria: Versio Päiväys Kuvaus Valmistellut Tarkistanut Hyväksynyt Hyväksynyt 01 30.06.2017 Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SSAL MIBR 02 04.07.2017 Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SSAL MIBR 03 07.07.2017 Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SSAL MIBR 04 04.09.2017 Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SANSU MIBR 05 06.09.2017 Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SANSU MIBR Ramboll P.O. Box 25 Säterinkatu 6 FI-02601 ESPOO Finland T +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.com

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 5 2. ARVIOITAVAN HANKKEEN KUVAUS 7 3. NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINNAN TAUSTAA 8 3.1 Natura 2000 -verkosto 8 3.2 Arviointivelvollisuuden määräytyminen 9 4. AINEISTO JA MENETELMÄT 10 5. MAHDOLLISET VAIKUTUSMEKANISMIT 12 5.1 Vaikutusmekanismien rajaus 12 5.2 Rakentamisvaihe 13 5.2.1 Vedenalaisen melun vaikutukset hylkeisiin 13 5.2.1.1 Muutoksen suuruus 16 5.2.2 Vedenalaisen melun vaikutukset lintuihin 20 5.2.3 Sedimentin leviämisen vaikutukset vedenalaisiin luontotyyppeihin 21 5.2.4 Visuaalinen häiriö ja ilman kautta kulkeutuva melu 22 5.3 Käyttövaihe 22 5.4 Käytöstä poistaminen 23 5.5 Yhteenveto vaikutusten laajuudesta 23 6. TAMMISAAREN JA HANGON SAARISTON JA POHJANPITÄJÄNLAHDEN MERENSUOJELUALUE (FI0100005) 25 6.1 Sijainti ja yleiskuvaus 25 6.2 Suojelutilanne 25 6.3 Suojeluperusteet 26 6.3.1 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit 26 6.3.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit 27 6.3.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit 27 6.4 Lähialueelle sijoittuvat toiminnot 27 7. SÖDERSKÄRIN JA LÅNGÖRENIN SAARISTO (FI0100077) 28 7.1 Sijainti ja yleiskuvaus 28 7.2 Suojelutilanne 29 7.3 Suojeluperusteet 29 7.3.1 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit 29 7.3.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit 30 7.3.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit 30

7.4 Lähialueelle sijoittuvat toiminnot 30 8. PERNAJANLAHTIEN JA PERNAJAN SAARISTON MERENSUOJELUALUE (FI0100078) 31 8.1 Sijainti ja yleiskuvaus 31 8.2 Suojelutilanne 32 8.3 Suojeluperusteet 32 8.3.1 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit 32 8.3.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit 33 8.3.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit 33 8.4 Lähialueelle sijoittuvat toiminnot 34 9. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 35 9.1 Luontotyyppeihin kohdistuvat vaikutukset 35 9.2 Luontodirektiivin liitteen II lajeihin kohdistuvat vaikutukset 35 9.2.1 Kaikkia Natura-alueita koskeva hylkeiden yleisarviointi 35 9.2.2 Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue 38 9.2.3 Söderskärin ja Långörenin saaristo 40 9.2.4 Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue 43 9.3 Lintuihin kohdistuvat vaikutukset 45 9.3.1 Kaikkia Natura-alueita koskeva yleisarviointi 45 9.3.2 Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue 47 9.3.3 Söderskärin ja Långörenin saaristo 48 9.3.4 Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue 48 9.4 Vaikutus Natura-alueiden eheyteen 49 10. YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA 49 10.1 Yhteisvaikutusten arviointivelvoite ja arvioitavien hankkeiden rajaaminen 49 10.2 Nord Stream ja Nord Stream 2 yhteisvaikutukset 50 10.3 Balticconnector ja Nord Stream 2 yhteisvaikutukset 50 10.4 Nord Stream 2 ja meriläjitysalueiden yhteisvaikutukset 51 10.5 Nord Stream 2 ja merisoran- ja hiekan ottoalueiden yhteisvaikutukset 51 10.6 Yhteenveto yhteisvaikutuksista 53 11. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN 53 12. JOHTOPÄÄTÖKSET 53 LÄHTEET 55

5 1. JOHDANTO Hanke Nord Stream 2 suunnittelee uuden maakaasuputkilinjan rakentamista Itämeren alueelle. Putkilinjan avulla on tarkoitus kuljettaa maakaasua Venäjältä EU:n alueen kuluttajille. Nord Stream 2 -hanke käsittää kaksi kaasuputkea, joilla siirretään maakaasua Venäjältä Saksaan Itämeren kautta. NSP2-putkijärjestelmä pystyy siirtämään 55 miljardia kuutiometriä (mrd. m3) maakaasua vuodessa. Putkilinjan reitti on noin 1 200 kilometriä pitkä, josta Suomen osuuden pituus sen talousvyöhykkeellä (EEZ) on noin 375 kilometriä. Keskimääräinen putkilinjan syvyys reitillä on noin 70 metriä. Reitti kulkee noin 20 30 kilometrin päässä Suomen rannikosta. Putkilinjat tullaan asentamaan olemassa olevien Nord Stream putkilinjojen pohjoispuolelle. Putkenlasku on suunniteltu vuosille 2018 ja 2019, ja putkilinjat on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2020 alussa. Putkenlaskun lisäksi rakennustoimiin kuuluvat esimerkiksi ammusten raivaus, kiviaineksen kasaus ja kaapeliylitysten asennus. Suomen talousvyöhykkeelle sijoittuvaan osaan Nord Stream 2 hanketta (jatkossa NSP2) sovelletaan Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (YVA-lakia). YVAmenettelyn yhteysviranomaisena toimii Uudenmaan ELY-keskus ja hankkeesta vastaa Nord Stream 2 AG. Hankevastaava on toimittanut YVA-selostuksen yhteysviranomaiselle huhtikuussa 2017, ja selostus on asetettu julkisesti nähtäväksi. Natura 2000 NSP2 hankkeen toteutettavuusselvityksen aikana kartoitettiin putkilinjan reitin varrelle sijoittuvat kriittiset alueet, joista yksi oli reitin lähin Natura 2000 verkoston kohde, Sandkallanin eteläpuolinen merialue, Porvoo. Toteutettavuusselvityksen aikaan kaasuputkilinjan tutkimuskäytävä sijoittui aivan Natura-alueen rajan tuntumaan (lyhin etäisyys rajasta oli kuusi metriä). Yhteysviranomaisena toimiva Uudenmaan ELY-keskus edellytti, että hankkeen vaikutukset em. Natura-alueeseen tulee arvioida. Natura-arvioinnin tarveharkinnan laatimisen aikana projektin tekninen suunnitelma päivittyi, jolloin lyhin etäisyys Natura-alueeseen kasvoi 1,8 kilometriin. Natura-arvioinnin tarveharkinta valmistui tammikuussa 2016. Tarveharkinnan tulosten perusteella varsinaiselle Luonnonsuojelulain 65 mukaiselle Natura-arvioinnille ei ollut tarvetta, ja Uudenmaan ELY-keskus yhtyi näkemykseen. Tarveharkinnan tuloksista huolimatta Metsähallitus ilmaisi Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen lausunnossa huolensa projektin mahdollisista kielteisistä vaikutuksista. Tästä johtuen tehdään Natura-arviointi, jossa käytetään viimeisintä teknistä projektikuvausta kesäkuulta 2017. NSP2:n reitti ei sijoitu Suomessa millekään luonnonsuojelualueelle. Hankkeen YVA-selostuksessa arvioitiin suojelualueisiin ja niiden läheisyyteen kohdistuvat vaikutukset. Ammusten raivaamisesta aiheutuva vedenalainen melu saattaa aiheuttaa joko tilapäistä (jatkossa TTS, temporary threshold shift) tai pysyvää (jatkossa PTS, permanent threshold shift) kuulon alenemaa vaikutusalueen hylkeille. Melumallinnuksen perusteella pahimmassa tilanteessa (suurimmat vedenalaiset äänenpainetasot) TTS- ja PTS-vyöhykkeet saattavat ulottua sellaisille Natura-alueille, joissa on nimetty hyljelajeja alueiden suojeluperusteiksi. Kaikki ammusten raivauksesta aiheutuvat räjäytykset tehdään Natura-alueen ulkopuolella, joko putkilinjan asennuskäytävän (15 m) tai turvakäytävän (27,5 m asennuskäytävän molemmin puolin) alueella. Ainoa Natura-alue, jonka alueelle mallinnettu PTS-vyöhyke ulottuu, on Kallbådanin luodot ja vesialue. Tämä Natura-alue sijaitsee lähimmillään 9,8 km etäisyydellä putkilinjasta ja se on myös perustettu samannimiseksi hylkeidensuojelualueeksi. Putkilinjan alueella merenpohjassa tehtävät ammusten räjäytykset voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia Kallbådanin alueen suojeluperusteina mainituille harmaahylkeille. Melumallinnuksen perusteella kolme muuta Natura-aluetta, joilla hyljelajeja on mainittu suojeluperusteina, voivat sijoittua TTSvyöhykkeelle tai lähelle vyöhykettä. Nämä Natura-alueet ovat Söderskärin ja Långörenin saaristo

6 (lyhimmillään 12,5 km NSP2:n reitistä), Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue (13,1 km), Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue (17,8 km) ja Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet (23,5 km). YVA-selostuksessa suositeltiin Naturaarvioinnin laatimista Kallbådanin luotojen ja vesialueen Natura-alueelle ja Natura-arvioinnin tarveharkinnan laatimista muille neljälle Natura-alueelle. Tämä dokumentti sisältää Natura-arvioinnin tarveharkinnan Söderskärin ja Långörenin saariston, Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueen ja Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Natura-alueiden osalta. Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-arvioinnin tarveharkinnasta on laadittu erillinen raportti, koska se sijaitsee eri ELY-keskuksen toimialueella. Kallbådanin luotojen ja vesialueen Natura-arvioinnista on laadittu kolmas erillinen raportti. Neljäs erillinen raportti on Sandkallanin eteläpuolisen merialueen Natura-arviointi. Yllä mainitut Natura-arvioinnit ja arviointien tarveharkinnat kattavat kaikki Suomen Naturaalueet 10 km säteellä NSP2 reitistä, ja kaikki sellaiset Natura-alueet, joiden suojeluperusteena on hyljelajeja, 25 km säteellä reitistä (kuva 1-1). Kuva 1-1. Suomenlahdella ja Saaristomerellä sijaitsevien Natura-alueiden sijainti sisältäen alueet, joille tehdään arvioinnin tarveharkinta tai Natura-arviointi. Kuvaan on merkitty Nord Stream 2 putkilinjan reitti Suomen talousvyöhykkeellä (Nord Stream 2 AG).

7 2. ARVIOITAVAN HANKKEEN KUVAUS NSP2 putkilinjan reitti ja tässä Natura-arvioinnin tarveharkinnassa käsiteltävien Natura-alueiden sijainnit on esitetty kuvassa 2-1. Kuva 2-1. Nord Stream 2 putkilinjan reitti Suomen talousvyöhykkeellä (Nord Stream 2 AG). Raporttiin sisällytetyt Natura-alueet on korostettu vihreällä reunaviivalla. Hankkeen toteuttaminen edellyttää erilaisia valmistelevia ja rakentamiseen liittyviä töitä Suomen talousvyöhykkeellä. Niitä ovat: Ammusten raivaus Kiviaineksen kasaus merenpohjalle epätasaisuuksien loiventamiseksi eli putkilinjan vapaiden jännevälien minimoimiseksi Kiviaineksen kuljetus satamasta (mahdollisesti Kotkasta) putkilinjan asennuskäytävään Olemassa olevien kaapelien ja putkien risteyskohtien rakentaminen Putkenkuljetusalusten liikenne satamasta (Hangosta ja Kotkasta) putkenlaskualukselle Mahdollinen putkilinjojen käyttöönoton valmistelu (painetestaus) pohjalle laskemisen jälkeen Putkilinjojen käyttöönotto Käyttö Putkilinjojen käytöstä poisto YVA-selostuksessa esitetystä poiketen hankevastaava Nord Stream 2 AG on sitoutunut käyttämään dynaamisesti asemoitavaa (DP) alusta, joka säilyttää sijaintinsa ohjauspotkureiden avulla. Putkenlaskussa ei käytetä ankkuroitavaa alustyyppiä Suomen Natura-alueiden läheisyydessä. Dynaamisesti asemoitava putkenlaskualus on teknisesti ja ympäristönäkökohtien kannalta edistyneempi kuin ankkuroitava alus, sillä sitä ei ankkuroida pohjaan, jolloin ainoa kontakti meren pohjaan syntyy laskettavasta putkesta. Kokonaisuudessaan hanke on samankaltainen kuin oli Nord Stream -putkijärjestelmän rakentaminen vuosina 2009 2012 (jatkossa NSP). Selkeänä erona kuitenkin on, että tässä

8 hankkeessa molemmat putkilinjat on suunniteltu rakennettaviksi samanaikaisesti, alkaen vastakkaisista suunnista Venäjältä ja Saksasta. Molempien putkilinjojen rakentaminen ei ole yhtäaikaisesti käynnissä Suomen talousvyöhykkeellä. Olemassa olevien Nord Stream - putkilinjojen ylityskohtaa on suunniteltu Suomen talousvyöhykeelle, lähelle Venäjän aluevesialuetta. Kumpikin putkilinja rakennetaan kolmessa osassa, joiden seinämäpaksuudet eroavat toisistaan. Käyttöönoton valmisteluvaihtoehdoista on valittu Kuiva käyttöönoton valmistelu, jossa putkiliitokset tehdään vedenpinnan yläpuolella ja toteutetaan testaus. Vedenalaista liitoskohtaa ei tarvita. Putken laskunopeuden arvioidaan olevan noin 2 3 km päivässä. Reitityksen yleisohjeena vähimmäisetäisyys olemassa olevaan lähimpään Nord Stream putkilinjaan on 500 m. 3. NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINNAN TAUSTAA 3.1 Natura 2000 -verkosto Suojelun kohteina ovat Euroopan Unionin luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamat luontotyypit, lajit ja niiden elinympäristöt, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura 2000 -verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Heikennyskielto koskee sekä Natura-alueen sisä- että ulkopuolelle sijoittuvia toimintoja. Luontodirektiivi Luontodirektiivin tavoitteena on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston ja niiden elinympäristöjen suojelu. Eri toimenpiteillä pyritään varmistamaan Euroopan yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelutaso. Keskeisiä toimenpiteitä ovat Natura 2000 -alueiden perustaminen, lajien tiukan suojelun järjestelmä ja hyödyntämisen säätely. Luontodirektiivin liitteissä lueteltuja, yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja on Suomessa seuraavasti: Liite I, 69 luontotyyppiä, suojelukeino Natura 2000 -alueet (SAC-alueet, Special Areas of Conservation) Liite II, 88 lajia, suojelukeino Natura 2000 -alueet (SAC-alueet, Special Areas of Conservation) Liite IV, 73 lajia, tiukan suojelun järjestelmä (Luonnonsuojelulaki 49 ) Luontodirektiivin liitteisiin on valittu yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä luontaisilta levinneisyysalueiltaan, joilla on pienet kannat tai levinneisyysalueet, jotka ovat hyviä esimerkkejä kyseisen luonnonmaantieteellisen alueen ominaispiirteistä tai jotka ovat endeemisiä lajeja. Osa luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi, ja ne on osoitettu direktiivin liitteissä I ja II tähdellä (*). Niiden suojelusta yhteisö on erityisvastuussa. Lintudirektiivi koskee kaikkien luonnonvaraisena elävien lintulajien suojelua EU:ssa. Sen tavoitteena on lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, lajien hoitaminen ja sääntely sekä antaa säännökset lajien hyödyntämisestä. Suojelu kattaa linnut, niiden munat, pesät sekä elinympäristöt. Suomessa on 256 direktiivin tarkoittamaa luonnonvaraisesti esiintyvää lintulajia (tilanne v. 2012). Lintudirektiivin liitteissä lueteltuja lintulajeja tavataan Suomessa seuraavasti Liite I: yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (SPA-alueet Natura 2000 -verkostossa). Vastaava velvoite koskee

9 säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja erityisesti kosteikkojen osalta. Liitteen I lajeja ja niitä vastaavia muuttolintuja on Suomessa yhteensä 110 lajia. Liite II: metsästettävät lajit, joiden metsästysaika on rajattu elinkierron kannalta herkimpien vaiheiden ulkopuolelle (esimerkiksi kevätmuutto, pesimiskausi). Yhteensä 39 IIliitteen lajia tavataan Suomessa Liite III: Lajit, joiden kauppaaminen ei ole kiellettyä jos kaupattavat yksilöt on hankittu laillisella tavalla ja lajit, joiden kauppaamiskiellosta voidaan myöntää poikkeuksia. Liitteessä on mainittu yhteensä 26 lajia, joista Suomessa esiintyy 22. Natura-alueen eheys Luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekologisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003). Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi Natura-arvioinnissa on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura alueen eheyteen. Vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. 3.2 Arviointivelvollisuuden määräytyminen Alueet on valittu Natura-verkostoon joko EU:n luontodirektiivin (Special Areas of Conservation, SAC) ja/tai lintudirektiivin (Special Protection Areas, SPA) perusteella. Luonnonsuojelulain 66 :n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa tai hyväksyä suunnitelmaa, jonka voidaan arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon. Lain 65 :ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Natura-vaikutusten arvioinnista todettu: Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 - verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset (Luonnonsuojelulaki 65.1 ). Em. perusteella Natura-vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä, sekä d) ennalta arvioiden todennäköisiä Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Natura-suojelualueverkostoon. Näitä ovat aluekohtaisesti joko: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SAC-alueet) ja luontodirektiivin liitteen II lajit (SAC-alueet), tai lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet) ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut (SPA-alueet) muuttolintulajit Arvioinnin lähtökohtana ovat SAC-alueilla siten luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), SPA-alueilla lintudirektiivin mukaiset lajit ja muuttolintulajit sekä SAC/SPA-alueilla molemmat. Natura-arvioinnin tarveharkinnassa otetaan esiin viisi näkökohtaa: 1) hankkeen tai suunnitelman kuvaus, 2) Natura-alueen ja siihen kohdistuvien vaikutusten kuvaus, 3) vaikutusten

10 merkittävyyden arviointi, 4) lieventävien toimenpiteiden ja vaihtoehtojen sekä yhteisvaikutusten tarkastelu sekä 5) johtopäätökset ja arvio vaikutuksista. Tarveharkinnan johtopäätös voi olla: 1) Ei heikennä merkittävästi Natura-arvoja, Natura-arviointia ei tarvita 2a) Heikentää merkittävästi, Natura-arviointi tehtävä 2b) Vaikutusten ilmeneminen epävarma, Natura-arviointi tehtävä Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja sen toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset voidaan arvioida heikentäviksi, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Kokonaisuudessaan vaikutukset on kuitenkin aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin säilyminen Natura-alueella voidaan arvioida ominaispiirteiltään tavanomaista herkemmäksi jo pienille elinympäristömuutoksille. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos joku seuraavista ehdoista toteutuu: 1. Suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa 2. Olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista 3. Hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta 4. Luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta tai 5. Ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan Kaikki kolme Natura-aluetta tässä tarveharkintaraportissa (Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue FI0100005, Söderskärin ja Långörenin saaristo FI0100077, Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue FI0100078) on sisällytetty osaksi Suomen Natura verkostoa luonto- ja lintudirektiivin perusteella (SAC- ja SPA-alueet) (taulukko 3-1). Arvioitaviksi tulevat siten näiden osalta hankkeen vaikutukset luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin, luontodirektiivin liitteen II lajeihin sekä lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja 4.2 artiklassa tarkoitettuihin muuttolintulajeihin. Taulukko 3-1. Yhteenveto kolmen Natura-alueen tiedoista. Natura 2000 -alue Aluetyyppi Tunnus Koko, Lyhin etäisyys hehtaaria NSP2 reittiin Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue SPA/SAC FI0100005 52,630 17.8 (Linja A) Söderskärin ja Långörenin saaristo SPA/SAC FI0100077 18,219 12.5 (Linja A) Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue SPA/SAC FI0100078 65,760 13.1 (Linja A) 4. AINEISTO JA MENETELMÄT Nord Stream 2 -putkihankkeen mahdolliset vaikutukset arvioitiin olemassa oleviin tietoihin perustuen. YVA-selostuksessa Suomen talousvyöhykkeellä arvioitavana oli kaksi osuutta, joissa putkilinjalla oli kaksi vaihtoehtoista reittiä. YVA-selostuksen julkaisemisen jälkeen hankkeesta vastaava on alustavasti valinnut käytettävän reitin ja tämä tarveharkinta perustuu tehtyyn

11 reittivalintaan. Kaikki reitillä sijaitsevat ammukset on kartoitettu ja luokiteltu niiden painon ja tyypin perusteella, mikä mahdollistaa niiden raivauksen vaikutusten arvioinnin. Keskeisimpinä lähtötietoina arvioinnissa käytettiin: Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Naturaalueen tietolomake (2002) Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-alueen tietolomake Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueen Natura-alueen tietolomake (2004) Ehdotukset kunkin Natura-alueen tietolomakkeiden täydennyksistä (Ympäristöministeriö 2016). Tietolomakkeiden täydennysehdotukset ovat vielä alustavia ja tietoihin voi tulla muutoksia Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus (Ramboll 2017a) Vedenalaisen melun mallinnus (Ramboll 2016b, liite 7 YVA-selostuksessa) Itämeren merinisäkkäät ja Nord Stream 2 -hanke - Raportti nykytilanteesta (Teilmann & Sveegaard 2016, liite 8a YVA-selostuksessa) Merinisäkkäät Suomen, Venäjän ja Viron vesialueilla Nord Stream 2 -hankkeen yhteydessä (Sveegaard ym. 2017, liite 8b YVA-selostuksessa) Natura-tarveharkinta koskien aluetta Sandkallanin eteläpuolinen merialue, Porvoo (FI0100106) (Ramboll 2016a, liite 9 YVA-selostuksessa) Hankkeen tekninen kuvaus (Nord Stream 2 AG/Saipem 2017) Vaikutusten arvioimisessa on lisäksi hyödynnetty edellisen Nord Stream kaasuputkihankkeen rakentamisesta kertynyttä tietoa hankeen ympäristövaikutuksista. Hylkeiden ja muiden vaikutuskohteiden osalta vaikutuksien merkittävyyden arvioinnissa otettiin huomioon vaikutuskohteen herkkyys muutoksille ja muutoksen suuruus. Menetelmä on sama, jota on käytetty hankkeen ympäristövaikutusten arviointiraportissa. Lisätietoa löytyy julkaisusta Ramboll 2017a. Natura-arvioinnin tarveharkinta on laadittu Ramboll Oy:ssä (ympäristöekologi Jussi Mäkinen ja hydrobiologi Sanna Sopanen) Nord Stream 2 -hankkeen toimeksiannosta. Tämä arviointi on päivitetty versio edellisestä tarveharkintaraportista. Päivitykseen on ollut syynä reitin optimoinnista aiheutuneet muutokset ammusten määrässä ja niiden sijainnissa. Putkilinjan Suomen osuuden herkimmillä alueilla otetaan myös käyttöön uusi lieventämistoimenpide, jonka avulla ammusten raivauksesta aiheutuvaa melua voidaan vähentää. Kuplaverhojen käyttöön perustuva menetelmä on kuvattu luvussa 5.2.1.1 Nord Stream 2 tulee käyttämään kuivaa käyttöönoton menetelmää, joten märän käyttöönoton menetelmän ja siihen liittyvän putkien vedenalaisen liitoskohdan vaikutusten arvioinnille ei ole enää tarvetta. Nämä muutokset on otettu huomioon vaikutusten arvioinnissa (luku 9). Kaikki päivitykset, joita tähän arviointiin on tullut edellisen 7.7.2017 päivätyn version jälkeen, on korostettu punaisella kirjasintyypillä.

12 5. MAHDOLLISET VAIKUTUSMEKANISMIT 5.1 Vaikutusmekanismien rajaus Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on toteutettu vertaamalla ennustettua tilannetta (rakentamis- ja käyttövaiheen aikana) vaikutusalueen nykytilaan. Ympäristövaikutusten arviointiselostus jätettiin yhteysviranomaiselle (Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) 3.4.2017. Arvioidut vaikutukset ovat pääosin merkityksettömiä tai vähäisiä Nord Stream 2 hankkeen rakentamis- ja käyttövaiheessa. Merkittävimpien vaikutusten odotetaan ilmenevän putkilinjan rakentamisen aikana. Harmaahylkeisiin ja itämerennorppaan arvioidaan kohdistuvan enintään kohtalaisia vaikutuksia (Taulukko 5-1). Lintuihin kohdistuvien vaikutusten arvioitiin olevan enintään vähäisiä. Kun arvioidaan Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten merkittävyyttä, nähdään populaatiotason vaikutukset tärkeimpinä. Taulukko 5-1. Lajeihin kohdistuvien vaikutusten merkittävyys NSP2-hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa, kun lieventämistoimenpiteen, joihin hanke on sitoutunut, on otettu huomioon (tarkkailu, hyljekarkottimet). Vaikutustyyppi Rakentamisvaihe Vedenalainen melu Sedimentin leviämisen aiheuttamat vaikutukset Haitta-aineiden vapautuminen Visuaalinen häiriö Käyttövaihe Vedenalainen melu Visuaalinen häiriö Toiminto Ammusten raivaus: yksilötaso Ammusten raivaus: populaatiotaso Ammusten raivaus: yksilötaso ja populaatiotaso Kiviaineksen sijoitus Alusten liikkeet (rakentaminen ja tukialukset) Ammusten raivaus, kiviaineksen sijoitus Ammusten raivaus, kiviaineksen sijoitus Alusliikenteen kasvu Rutiinitarkastukset, kunnossapito, tukialusten liikkeet Rutiinitarkastukset, kunnossapito, tukialusten liikkeet Vaikutus Vaikutuksen merkittävyys: Harmaahylje Norppa Linnut Painevammat, PTS Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Painevammat, PTS Vähäinen Vähäinen - Vähäinen Kohtalainen 1 TTS, välttämisreaktiot, Vähäinen Vähäinen Vähäinen äänten peittyminen PTS/TTS, välttämisreaktiot, Vähäinen Vähäinen Merkityksetön äänten peittyminen Välttämisreaktiot Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Heikentynyt näkyvyys Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Välttämisreaktiot, häiriöt luonnollisessa käyttäytymisessä Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Terveyden heikentyminen Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Välttämisreaktiot Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Välttämisreaktiot Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Välttämisreaktiot Merkitykset ön Merkityksetön Merkityksetön 1 Norppiin kohdistuvat vaikutukset arvioitiin vähäisiksi Suomenlahden uloimmissa osissa ja kohtalaisiksi Suomenlahden keski- ja sisäosissa

13 Tässä tarveharkinnassa käsiteltyjen Natura-alueiden ja niiden suojeluarvojen osalta kielteisten vaikutusten merkittävyys arvioitiin merkityksettömäksi tai vähäiseksi rakentamisen aikana. Käyttövaiheen vaikutusten merkittävyys arvioitiin merkityksettömäksi (Taulukko 5-2). Taulukko 5-2. Vaikutusten merkittävyys eri vaikutuskohteissa tämän tarveharkinnan Natura-alueilla YVA-selostuksen perusteella. Vaikutusmekanismit ja -kohteet Herkkyys Muutoksen suuruus Vaikutuksen merkittävyys Rakentamisvaihe Vedenalainen melu (hylkeet) Pieni Pieni Vähäinen Vedenalainen melu (linnut) Keskisuuri Merkityksetön Merkityksetön Visuaalinen häiriö ja ilmassa kantautuva melu (linnut) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Sedimentin leviäminen (hylkeet, linnut) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Sedimentin leviäminen (luontotyypit) Keskisuuri Merkityksetön Merkityksetön Käyttövaihe Vedenalainen melu (hylkeet, luontotyypit) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Vedenalainen melu (linnut) Keskisuuri Merkityksetön Merkityksetön Sedimentin leviäminen (hylkeet, linnut, luontotyypit) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Tässä Natura-arvioinnin tarveharkinnassa arvioidut vaikutusmekanismit valittiin ympäristövaikutusten arvioinnin tulosten perusteella. Vaikutusmekanismit, jotka mahdollisesti voivat heikentää Natura-alueiden suojeluarvoja, on kuvattu alla. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti sedimentin leviämisestä ja visuaalisesta häiriöstä aiheutuvat vaikutukset on myös kuvattu ja arvioitu lyhyesti seuraavissa luvuissa vaikka niistä aiheutuvat vaikutukset arvioitiin YVA-selostuksessa merkityksettömiksi. 5.2 Rakentamisvaihe 5.2.1 Vedenalaisen melun vaikutukset hylkeisiin Vaikutusmekanismit ja hylkeiden herkkyys Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin (Ramboll 2017a) perusteella suurimmat hylkeisiin kohdistuvat ympäristöpaineet kaasuputkilinjan rakentamisen aikana aiheutuvat ammusten raivauksessa syntyvästä vedenalaisesta melusta. Tämä on ainoa vaikutus, jolla potentiaalisesti voi olla vaikutusta Naturaalueisiin, joiden suojeluperusteena ovat hylkeet. Hylkeisiin kohdistuvia ammusten raivauksesta aiheutuvia vaikutuksia arvioidaan kahdella tasolla: 1) Merkittävyys yksilötasolla: yksittäisiin hylkeisiin kohdistuvalla mahdollisella vaikutuksella ei välttämättä ole populaatiotason seurauksia, mutta niiden arviointi on tarpeellista, koska merinisäkkäiden saamilla vaurioilla voi olla muuntyyppisiä seurauksia (esim. eettiset vaikutukset) 2) Merkittävyys populaatiotasolla suhteessa hylkeiden levinneisyyteen ja runsauteen Natura-alueiden osalta erityisesti populaatiotason vaikutukset ovat vaikutusten arvioinnin kannalta tärkeitä. Arvioitaessa hylkeiden herkkyyttä ympäristön häiriöille on otettava huomioon monia kriteereitä, joita ovat muun muassa populaatioiden tila (pienenevä/vakaa/kasvava), runsaus, levinneisyys (eläinten läsnäolo vaikutuksen aikana), suojelun tila (kansallinen/kansainvälinen), herkät ajanjaksot (esim. lisääntymis- tai karvanvaihtoaika) ja biologia (fysiologiset vaikutukset). Hylkeiden ajatellaan yleisesti olevan herkkiä paineen aiheuttamille vammoille ja/tai vedenalaisen melun tasoille, jotka kasvattavat kuuloon kohdistuvien vaurioiden riskiä.

14 Vedenalaiset räjäytykset aiheuttavat hyvin suuren äänenpaineen, joka alkaa erittäin nopeasti (nk. iskuaalto). Huippupaine riippuu lähinnä räjähdetyypistä ja räjähdeaineen määrästä siten että suurempi räjähdysnopeus aiheuttaa suuremman huippupaineen. Myös veden syvyys on tärkeä tekijä, koska syvemmällä syntyy suurempia huippupaineita. Lisäksi ammuksen kunto voi vaikuttaa huippupaineeseen. Räjähdysten aiheuttamien melupulssien taajuusspektri muodostuu pääasiassa pienitaajuisesta energiasta. Optimaalisissa olosuhteissa ammusten raivauksesta aiheutuva melu voi kulkeutua veden alla pitkiä matkoja. Todellinen etenemismatka riippuu mm. vesipatsaan syvyyssuhteista, hydrografisista olosuhteista (mm. suola- ja lämpötilakerrostuneisuus) ja merenpohjan ominaisuuksista (topografia, pohjanlaatu) räjäytyspaikalla ja sen ympäristössä. Melun eteneminen heikkenee tehokkaasti matalissa vesissä (syvyys 10 m tai vähemmän), koska pienitaajuinen ääni etenee huonosti matalassa vedessä (Urick 1983). Yksittäinen räjähdys kestää alle sekunnin, jolloin suurimmat huolenaiheet liittyvät välittömien kudosvaurioiden ja kuuloon kohdistuvien vaurioiden syntymisen riskiin, kun taas vaikutukset esimerkiksi käyttäytymiseen ovat hyvin rajallisia ja lyhytaikaisia. Ammusten raivauksesta syntyvä vedenalainen melu voi vaikuttaa hylkeisiin monin eri tavoin. Vakavimmat vaikutukset ovat mahdollisia ainoastaan räjäytyskohdan välittömässä läheisyydessä. Fysikaaliset painevammat (kudosvauriot) Kuulonalenemat, pysyvä kuulokynnyksen muutos (PTS, permanent threshold shift) ja tilapäinen kuulokynnyksen muutos (TTS, temporary threshold shift) Eläinten käyttäytymiseen liittyvät häiriöt Vammojen vakavuusaste kasvaa asteittain tilapäisistä kuulokynnyksen muutoksista pysyviin kuulovaurioihin ja lopulta akustisiin traumoihin ja kudosvaurioihin. NSP2-hankkeen ympäristövaikutusten arviointiprosessin yhteydessä tehtiin asiantuntija-arvio, jonka tavoitteena oli arvioida merinisäkkäisiin kohdistuvat ympäristövaikutukset (Sveegaard ym. 2017). Tässä arvioinnissa huomioitiin kolme mahdollista vaikutustasoa: tilapäinen kuulokynnyksen muutos (TTS), pysyvä kuulokynnyksen muutos (PTS) sekä kudosvauriot (paineesta aiheutuvat vammat). Paineesta aiheutuvat vammat (painevammat) Räjähdyksestä aiheutuva paineaalto (iskuaalto) voi aiheuttaa vakavuudeltaan eri asteisia kudosvaurioita lähietäisyydellä oleskeleville hylkeille. Vauriot voivat vaihdella merkityksettömistä vähäisistä verenvuodoista (jotka paranevat itsekseen) pysyviin vaurioihin ja pahimmassa tapauksessa kuolettaviin vaurioihin. Vaikutusten vakavuus on yhteydessä akustisen impulssin suuruuteen (ylipaineeseen ja pulssin kestoon) ja siten etäisyyteen räjähdyspaikasta. Yelverton ym. 1973 on määritellyt painevammojen raja-arvot nisäkkäille useiden kokeellisten tutkimusten perusteella, joissa järveen upotettiin koiria ja lampaita (taulukko 5-3). Nämä raja-arvot soveltuvat myös pienille merinisäkkäille, koska keuhkojen tilavuus näyttää olevan merkittävin vaikutuksia skaalaava tekijä. Taulukko 5-3. Nisäkkäiden painevammojen raja-arvot (Yelverton ym. 1973). Ääni-impulssi Määritelmä 280 Pa s Ei kuolettavaa vaikutusta. Kohtalaisia painevammoja, kuten tärykalvon repeämisiä ilmenee erittäin usein. Eläinten katsotaan pystyvän toipumaan vammoista itsekseen. 140 Pa s Vähäisiä painevammoja, kuten tärykalvon repeämisiä, ilmenee usein. 70 Pa s Merkityksettömän pieniä painevammoja ilmenee harvoin. Ei tärykalvon repeämisiä. 35 Pa s Turvallinen taso. Sveegaardin ym. (2017) arvioiden mukaan iskuaallon potentiaalinen vaikutus voi ulottua useiden kilometrien päähän. Laskenta tehtiin olettaen, että 300 kg ammus raivataan räjäyttämällä 40 m

15 syvyydessä. Laskelman perusteella turvaetäisyys, jonka ulkopuolella painevammojen riskiä ei ole odotettavissa, on noin 2,5 km eläimille, jotka ovat veden pinnalla ja noin 10 km eläimille, jotka ovat pohjalla (40 m syvyydessä). Kohtalaisen vakavien painevammojen riskialueen raja on alle 1 km pinnalla oleville eläimille ja noin 2,5 km pohjalla oleville eläimille. Tähän luokkaan sisältyvät keskivaikeat, mutta ei-kuolettavat vauriot, joista eläinten katsotaan selviytyvän omin voimin. On kuitenkin mahdollista, että vauriot voivat laskea eläimen kuntoisuutta rajoitetuksi ajaksi tai heikentää lisääntymistä väliaikaisesti (yhden lisääntymiskauden ajan). Hylkeiden herkkyys painevammoille arvioidaan suureksi yksilötasolla johtuen kuolettavien vammojen riskistä sekä mahdollisuudesta, että hylkeitä esiintyy vaikutusalueella. Populaatiotasolla herkkyys painevammoille vaihtelee samalla tavoin kuin herkkyys pysyvälle kuulonalenemalle (PTS). Kuulokynnyksen muutokset (kuulonalenema) Hylkeiden kuulojärjestelmä on herkkä äänen aiheuttamille vaurioille. Melun aiheuttamilla kuulokynnyksen muutoksilla tarkoitetaan kuulon herkkyyden osittaista heikkenemistä, joka aiheutuu altistumisesta kovalle melulle. Tilapäisen tai pysyvän kuulonaleneman riski on olemassa alhaisemmilla äänentasoilla kuin kudosvaurioiden riski (katso esim. Southall ym. 2007). Melun aiheuttamia kuulokynnyksen muutoksia voidaan pitää varovaisuusperiaatteen mukaisina ennusteina kuulojärjestelmän laajemmille vaurioille. Kuuloon liittyvät muutokset voivat olla tilapäisiä (TTS) tai pysyviä (PTS). Esimerkki tilapäisestä kuulon herkkyyden muutoksesta ihmisillä on yleisesti koettu kuulonalenema rock-konserttien jälkeen. Tilapäinen kuulonalenema häviää ajan kuluessa, riippuen vaikutuksen vakavuudesta. Mitä suurempi kuulokynnyksen muutos on kyseessä, sitä pitempi on palautumisjakso. Korkeammille melutasoille altistuttaessa kuulo ei välttämättä palaudu täysin, vaan jäljelle jää pienempi tai suurempi pysyvä kuulonalenema (PTS). Tämä on seurausta sisäkorvan aistinsolujen vaurioitumisesta (Kujawa & Liberman 2009). Kuuloon kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi tilapäiselle ja pysyvälle kuulokynnyksen muutokselle määritettiin raja-arvot. Nämä raja-arvot ovat kynnysarvoja, joiden yläpuolella riski tilapäisen (TTS) tai pysyvän (PTS) kuulonaleneman saamiselle kasvaa. Yleisesti päteviä kynnysarvoja ei ole saatavilla eikä tällaisten raja-arvojen määrittäminen ole suoraviivaista. Hylkeille soveltuvat TTS- ja PTS-kynnysarvot määritettiin käyttämällä olemassa olevaa kokemusperäistä tietoa sekä tieteellisen kirjallisuuden pohjalta. Esimerkkilajina käytettiin kirjohyljettä, koska tämän lajin osalta on olemassa todellista kokeellisesti saatua mittaustietoa (Kastak ym. 2008, Kastelein ym. 2013). Yksityiskohtaiset tiedot kynnysarvojen määrittämisestä on esitetty Sveegaard ym. (2017) selvityksessä. Arvioidut kynnysarvot, jotka aiheutuvat yksittäisistä räjäytyksistä ja joiden yläpuolella riski kuulokynnyksen muutokselle kasvaa, ovat 164 db SEL (db SEL, kokonaisäänenaltistustaso) tilapäiselle kuulonalenemalle ja 179 db SEL pysyvälle kuulonalenemalle. Sveegaardin ym. (2017) mukaan harmaahylkeen ja Itämerennorpan herkkyys saada tilapäinen kuulonalenema (TTS) arvioidaan vähäiseksi sekä yksilö- että populaatiotasolla, johtuen vaikutuksen palautuvasta ja väliaikaisesta luonteesta. Harmaahylkeen ja Itämerennorpan herkkyys saada pysyvä kuulonalenema (PTS) arvioidaan olevan suuri yksilötasolla johtuen mahdollisesta pysyvästä haitasta ja todennäköisyydestä, että yksittäisiä eläimiä on lähellä räjäytyspaikkaa. Harmaahylkeiden herkkyys arvioidaan populaatiotasolla vähäiseksi, koska populaatiokoko on kasvussa ja populaation tila on hyvä. Itämerennorpan Suomenlahdella elävä pieni ja eristyksissä oleva osapopulaatio (elinalueet pääosin itäisellä Suomenlahdella) on herkkä kaikenlaisille häiriöille, jotka saattavat pienentää populaatiokokoa. Näin ollen tämän osapopulaation herkkyys pysyvälle kuulonalenemalle arvioidaan populaatiotasolla suureksi.

16 Melun aiheuttamat häiriöt käyttäytymisessä Käyttäytymiseen liittyviä muutoksia saattaa ilmetä jo melutasoilla, jotka alittavat tilapäisen kuulonaleneman kynnysarvon. Hylkeet voivat kuulla ammusten raivauksesta aiheutuvan vedenalaisen melun pitkien matkojen takaa ja ne voivat reagoida ääneen vaikka melutaso ei enää aiheuttaisikaan tilapäistä tai pysyvää kuulonalenemaa. Etäisyyksillä, joilla paineaallon (iskuaalto) aiheuttama paineenmuutos on riittävän jyrkkä, aiheuttaa melu todennäköisesti pelästymisrefleksin, jossa lihakset supistuvat tahattomasti. Tämä refleksi ei ole vahingollinen, mutta toistuvat altistumiset voivat johtaa pelon tunteeseen (Götz & Janik 2011). Pidemmillä etäisyyksillä räjäytyspaikoista eläimet reagoivat paineaaltoon todennäköisesti keskeyttämällä senhetkiset toimensa, mutta jatkavat niitä häiriön loputtua. Ammusten raivauksesta aiheutuvien käyttäytymiseen liittyvien muutosten katsotaan olevan hyvin lyhytaikaisia ja palautuvia, eikä niillä ole merkittäviä seurauksia eläimille. 5.2.1.1 Muutoksen suuruus Vedenalaisen melun aiheuttama muutoksen suuruus arvioitiin, jotta hylkeisiin kohdistuvien vaikutusten merkittävyyttä voidaan arvioida. Vaikutusten merkittävyyden arviointi (luku 7) tehdään ottaen huomioon lieventämistoimenpiteiden vaikutukset ammusten raivauksesta syntyviin vaikutuksiin. Nord Stream 2 tulee osana ammusten raivauksessa käytettävää perusmenetelmää (ammuksen raivaus paikallaan) käyttämään lievennystoimenpiteitä, jotta voidaan välttää tai vähentää merinisäkkäisiin ja lintuihin kohdistuvia haittavaikutuksia. Lievennystoimenpiteet sisältävät sitoumuksen, jonka mukaisesti hanke tulee käyttämään Joint Nature Conservation Commiteee toimikunnan (JNCC) ohjeistuksia merinisäkkäisiin kohdistuvan häirinnän ja vaurioiden riskin minimoimiseksi käytettäessä räjähteitä (JNCC 2010). Ohjeistusta sovellettiin myös Nord Stream hankkeen aikana. Ammusten raivaukseen käytettävillä aluksilla on mukana merinisäkästarkkailijoita, jotka havainnoivat merinisäkkäitä ja sukeltavia merilintuja (kuten sukeltajasorsat ja ruokkilinnut) yhden tunnin ajan ennen räjäytystä. Tarkkailua jatketaan tunti räjäytyksen jälkeen. Passiivisilla vedenalaisiin ääniin perustuvilla seurantalaitteilla (PAM, passive acoustic monitor) tarkkaillaan merinisäkkäiden ääniä. Räjäytystä viivytetään, mikäli alueella havaitaan merinisäkkäitä tai - lintuja. Akustisia karkottimia (hyljekarkottimet) tullaan käyttämään ennen räjäytystoimenpidettä, jotta eläimet saadaan siirtymään pois räjäytysalueelta. Jos karkottumisalueen kokoa on suurennettava, voidaan käyttää useita sopivalla tavalla järjestettyjä laitteita (kuva 5-1). Kuva 5-1. Esimerkki seurantalaitteiden ja hyljekarkottimien sijainnista ammusten raivauksen aikana Nord Stream 1 hankkeessa (Witteveen+Bos 2011).

17 Arvioitaessa hylkeisiin kohdistuvia vaikutuksia on hyljekarkottimilla todennäköisesti suurin haittoja lieventävä vaikutus ja niiden käyttö vähentää kuolleisuutta aiheuttavien vammojen riskiä (ts. sitä riskiä, että vaikutusalueella esiintyy hylkeitä räjäytyksen aikana herkkyystasoon kohdistuva vaikutus ja näin ollen sitä, että hylkeet saavat vammoja muutoksen suuruuteen kohdistuva vaikutus). Lieventämistoimenpiteet ovat tehokkaita erityisesti useimpien vakavimpien vaikutusten, kuten painevammojen, osalta. Vaikutuskohteen herkkyyttä ja muutoksen suuruutta kuvaavat tekijät ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa vaikutusalueen eläintiheyden kautta. Lieventämistoimenpiteiden vaikutus merkittävyyteen on huomioitu muutoksen suuruuteen vaikuttavana tekijänä (lisätietoja Sveegaard ym. 2017). Hyljekarkottimien aiheuttamien reaktioiden on havaittu olevan voimakkaasti tilannesidonnaisia. Pääasiassa laitteita käytetään hylkeiden karkottamiseen kalankasvattamoilta ja kalanpyydysten luota. Hyljekarkottimilla on raportoitu olevan kovin erilainen teho tällaisissa tilanteissa ja niiden teho vaihtelee jonkinasteisesta karkottumisesta aktiiviseen houkuttamiseen (nk. ruokakello-ilmiö) (Katso tutkimukset Königson ym. 2007 ja Mikkelsen ym. 2015). Kun karkotuslaitteita käytetään haittojen lieventämiseen voimakkaan vedenalaisen melun yhteydessä, tilanne on erilainen, koska hylkeitä ei palkita ruualla (esim. pyydyksistä saatava kala) voimakkaan ja erittäin epämiellyttävän äänen huomiotta jättämisestä. Näin ollen useat eri tutkimukset tukevat olettamusta, jonka mukaan hylkeet karkottuvat hyljekarkottimien lähellä silloin kun laitteita käytetään ilman ruokapalkintoa. Lofitech-laitteita pidetään tehokkaina karkottamaan kirjohylkeitä ja harmaahylkeitä vähintään muutamien satojen metrien etäisyydeltä (Mikkelsen ym. 2015). Kauempana, noin yhden kilometrin etäisyydellä, hylkeiden karkottuminen ei ole enää niin tehokasta, mutta ne muuttavat käyttäytymistään ja viettävät enemmän aikaa vedenpinnan yläpuolella (Gordon ym. 2015). Myös tämä toimii haittojen lieventämistoimenpiteenä, koska vedenpinnan yläpuolella oleskelevat hylkeet eivät ole alttiina tilapäiselle tai pysyvälle kuulokynnyksen muutokselle. Nord Stream 2 hanke aikoo käyttää kuplaverhoja herkkien kohteiden läheisyydessä. Kuplaverhot lieventävät vaikutuksia, sillä ne vähentävät melun etenemistä vedessä. Kuplaverhoja tullaan käyttämään sellaisten ammusten räjäyttämisen yhteydessä, jotka sijaitsevat lähellä seuraavia vaikutuskohteita: Natura 2000 alueet, joiden suojeluperusteena ovat hylkeet ja joiden lähellä sijaitsevan ammuksen räjäyttäminen ilman kuplaverhoja voi aiheuttaa PTS-vyöhykkeen (alue, jonka sisäpuolella eläin altistuu riskille saada pysyvä kuulonalenema), joka ulottuu 5 km etäisyydelle suojelualueen rajasta. Tämä on konservatiivinen lähestymistapa, joka ottaa huomioon mallinnukseen sisältyvän epävarmuuden sekä hylkeet, jotka saattavat väliaikaisesti oleskella suojelualueen läheisyydessä, mutta kuitenkin alueen rajojen ulkopuolella. Itämeren norpan esiintymisalueet Suomen talousvyöhykkeellä kilometrikohdasta 60 itään itäisen Suomenlahden alueella. Seuraavassa on lueteltu ammukset, jotka on valittu yllä olevia kriteerejä käyttäen (yhteensä 20 ammusta) räjäytettäviksi käyttäen kuplaverhoja lisälieventämistoimenpiteenä: Kaikki kilometrikohdasta 60 itään sijaitsevat ammukset (yhteensä 12 ammusta). Toimenpiteellä vähennetään Itämerennorpan Suomenlahden osapopulaatioon kohdistuvia vaikutuksia. Kallbådanin saaristo ja vedet Natura-alueesta etelään sijaitsevat ammukset, jotka sijaitsevat alueen lähellä (yhteensä 7 ammusta) ja joiden räjähdeaineen paino ylittää 137 kg. Toimenpiteellä vähennetään suojelualueen lähellä oleviin harmaahylkeisiin kohdistuvia vaikutuksia. Yksi Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Naturaalueen eteläpuolella oleva ammus. Toimenpiteellä vähennetään suojelualueen lähellä oleviin hylkeisiin kohdistuvia vaikutuksia.

18 Kuplaverhojärjestelmä on kehitetty alun perin erityisesti lieventämään avomerialueella toteutettavien paalutustöiden vaikutuksia. Se vähentää paalutuksen tai räjäytysten aiheuttaman melun etenenemistä. Paineilma johdetaan suuttimilla varustetun letkun kautta veteen, jolloin äänilähteen (raivattava ammus) ja sen ympäristön välille muodostuu kuplaverho. Toteutettavuustutkimus kuplaverhojen käytöstä ammusten raivauksen yhteydessä osoittaa, että tällä toimenpiteellä voidaan vähentää äänen huippupainetasoa välillä 6-8 db (6 db arvioidaan olevan konservatiivinen arvo) (Bitunamel ja Feldmann 2017). Painevammat Sveegaardin ym. (2017) laskelmien mukaan paineaallon tuottama vaikutus (300 kg räjähde) voi ulottua useiden kilometrien etäisyydelle. Turvallisen alueen raja, jonka ulkopuolella painevammoja ei ole odotettavissa, on pinnalla oleville eläimille noin 2,5 kilometriä ja pohjalla (40 metrin syvyys) oleville eläimille noin 10 kilometriä. Kohtalaisen vakavien painevammojen raja on pinnalle oleskeleville eläimille alle 1 km ja pohjalla oleville eläimille noin 2,5 km. Tähän luokkaan sisältyvät suhteellisen vakavat, mutta ei-kuolettavat vauriot, joista eläinten katsotaan selviytyvän omin avuin. Hyljekarkottimet tarjoavat huomattavaa suojaa hylkeille aina 1 300 m etäisyydelle räjäytyksestä. Muutoksen suuruus arvioidaan yksittäisille hylkeille tai norpille keskisuureksi, koska todennäköisyys sille, että yksittäinen hylje menehtyy tai saa pysyviä painevammoja arvioidaan vähäiseksi. Muutoksen suuruuden arvioidaan olevan populaatiotasolla keskisuuri. Tiettyjen ammusten raivaamisen yhteydessä käytettävä kuplaverho laskee edelleen painevammojen vyöhykkeen laajuutta. Ammusten raivauksen aiheuttama tilapäinen tai pysyvä kuulonalenema Arvioidut vaikutusalueiden maksimaaliset laajuudet ja keskimääräiset odotettavissa olevat laajuudet on esitetty taulukossa 5-4. Taulukossa esitetyt luvut perustuvat mallinnuksiin kohteissa M1-M4 (Ramboll 2016b). Uusimman päivitetyn oikeisiin ammuksiin perustuvan mallinnuksen perusteella PTS-vyöhykkeet 300-330 kg ammuksen raivaamisesta voi ulottua 12.5 km etäisyydelle ilman kuplaverhon käyttöä (Ramboll 2017b). Vaikutusalueet, joilla hylkeet voivat altistua pysyvälle kuulokynnyksen muutokselle (PTS-vyöhyke) tai tilapäiselle kuulokynnyksen muutokselle (TTS-vyöhyke), ovat laajoja, mikäli äänen etenemistä heikentäviä lisälieventämistoimenpiteitä ei käytetä. Vedenalaisen melun mallinnuksen perusteella (Ramboll 2016b) TTS- tai PTS-vyöhykkeet eivät ulotu tämän tarveharkinnan kohteena olevien Naturaalueiden rajojen sisäpuolelle. Perustuen tunnettujen ammusten sijaintiin ja räjähdeainemääriin, on kuitenkin mahdollista, että kahden suurimman ammuksen raivauksesta aiheutuvat TTSvyöhykkeet voivat ulottua Tammisaaren Natura-alueelle. Näin ollen valtaosalle hylkeistä, jotka oleskelevat Natura-alueiden sisäpuolella, ei odoteta kohdistuvan vaikutuksia. Toisaalta hylkeille, jotka oleskelevat Natura-alueiden rajojen ulkopuolella räjäytyksen aikana, voi aiheutua vaikutuksia.

19 Taulukko 5-4. Räjähdyksen aiheuttaman tilapäisen ja pysyvän kuulokynnyksen muutoksen riskialueiden (TTS- ja PTS-vyöhykkeet) maksimaalinen ja keskimääräinen laajuus neljässä Suomelle kuuluvassa sijaintipaikassa M1 M4 putkilinjan reitin Suomen osuudella, joissa vedenalaista melua mallinnettiin (Ramboll 2016b). Taulukossa on ilmoitettu sekä maksimi- että keskiarvot (perustuen Nord Stream hankkeen rakennusvaiheessa mitattuihin maksimaalisiin ja keskimääräisiin äänenpaineisiin). Tämän taulukon arvoissa ei ole huomioitu lisälievennystoimenpiteen (kuplaverhot) käyttöä. Etäisyys (km) Eläinryhmä Vaikutus M1 (maksimi) M1 (keskiarvo) M2 (maksimi) M2 (keskiarvo) M3 (maksimi) M3 (keskiarvo) M4 (maksimi) M4 (keskiarvo) Hylkeet PTS 3,5 3,5 8 3,5 15 3,5 9 3,5 TTS 15 15 38 26 44 19 32 22 Vaikutukset ovat joko tilapäisiä ja palautuvia (TTS) tai pysyviä ja palautumattomia (PTS). Pysyvyys ja palautumattomuus pätee ainoastaan yksittäiseen eläimeen, jolle aiheutuu pysyvä kuulokynnyksen muutos. Vaikutus katoaa siten populaatiosta, kun kyseinen eläin kuolee. Populaation osalta vaikutus on siten pitkäaikainen, mutta palautuva. TTS-vyöhykkeen/välttämisalueen (164 db) osalta on arvioitu, että muutoksen suuruus on pieni sekä yksilö- että populaatiotasolla johtuen vaikutusten lyhytkestoisuudesta ja vähäisestä intensiteetistä. Hyljekarkottimien käyttö lieventämistoimenpiteenä ei juurikaan vähennä riskiä sille, että hylkeille voisi aiheutua tilapäinen kuulokynnyksen muutos. Tämä johtuu siitä, että laitteiden tehokkuus pienenee etäisyyden räjäytyskohtaan kasvaessa (Sveegaard ym. 2017). PTS-vyöhykkeen (179 db) osalta on arvioitu, että muutoksen suuruus ilman lieventämistoimenpiteitä on hylkeillä keskisuuri sekä yksilö- että populaatiotasolla johtuen vaikutusten palautumattomasta (pitkäkestoisesta) ja kumulatiivisesta luonteesta sekä korkeasta intensiteetistä. Merinisäkkäiden karkottamisella ennen räjäytystä on lisäksi merkittäviä vaikutuksia niiden eläinten lukumäärään, jotka todennäköisesti tulisivat kärsimään pysyvästä kuulonalenemasta. Karkottimien vaikutus rajoittuu kuitenkin melko pienelle alueelle verrattuna PTS-vyöhykkeen enimmäislaajuuteen. Tämän seurauksena hyljekarkottimien ei uskota pienentävän edellä arvioitua muutoksen suuruutta. On kuitenkin huomattava, että nämä lieventämistoimenpiteet vähentävät merkittävästi niiden eläinten määrää, jotka ovat alttiina vakava-asteisille pysyville kuulonalenemille (Sveegaard ym. 2017). Lisäksi kuplaverhon käyttö tiettyjen ammusten raivaamisen yhteydessä vähentää hylkeille mahdollisesti aiheutuvien vammojen vakavuutta (eli pienentää vaikutuksen suuruutta), koska melua leviää vähemmän veteen. Kerrannaisvaikutukset populaatiotasolla Hylkeisiin kohdistuva mahdollinen populaatiotason kerrannaisvaikutus aiheutuu siitä että samalla alueella tapahtuvat toistuvat räjäytykset voivat lisätä riskiä sille, että yksi tai useampi eläin vahingoittuu vedenalaisen melun vaikutuksesta. Vaikka yksittäisellä räjäytyksellä voidaan arvioida olevan populaation kannalta merkityksetön vaikutus, kasvaa kumulatiivinen riski jossain vaiheessa niin suureksi, että kerrannaisvaikutuksen merkittävyys saattaa nousta merkityksettömän yläpuolelle. Tämän riippuvuussuhteen määrittäminen kvantitatiivisesti on äärimmäisen vaikeaa, koska arviointiin tarvittaisiin riittävän tarkkaa tietoa riskeistä sekä eläinten käyttäytymisestä ja esiintyvyydestä vaikutusalueella. (Sveegaard ym. 2017). Kerrannaisvaikutukset ovat todennäköisempiä alueilla, joilla raivausta tarvitsevia ammuksia esiintyy tiheästi. Putkilinjan reitin Suomen osuudella tällainen alue on keskinen Suomenlahti Helsingin ja Hangon välillä (Kallbådanista etelään oleva alue). Tällä alueella on havaittu enemmän ammuksia kuin reitin muissa osissa.

20 Raivausta vaativien ammusten lukumäärä 20 km säteellä tässä tarveharkinnassa arvioitavista Natura-alueista on vastaavasti pienempi: 6 ammusta lähellä Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Natura-aluetta, 10 ammusta lähellä Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-aluetta ja 5 ammusta lähellä Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueen Natura-aluetta. Itäisellä Suomenlahdella sijaitsevien Natura-alueiden ( Söderskär ja Pernaja ) lähistöltä havaittujen ammusten räjähdeainemäärä (vaihteluväli 5-115 kg) on enimmäkseen alhainen eikä kerrannaisvaikutuksia siten ole odotettavissa. Tammisaaren Natura-alueen lähistöltä havaittujen ammusten määrä on suhteellisen alhainen verrattuna Kallbådanin eteläpuolella olevaan alueeseen. Ammusten sisältämä räjähdeainemäärä on kuitenkin hieman suurempi verrattaessa Itäisen Suomenlahden alueeseen. Koska tässä tarveharkinnassa arvioitavien Natura-alueiden lähistöltä löydettyjen ammusten kokonaismäärä on alhainen, eivät kerrannaisvaikutukset ole todennäköisiä populaatiotasolla. Näihin arvioihin perustuen populaatiotasolle ulottuvia kerrannaisvaikutuksia ei arvioida laajemmin. 5.2.2 Vedenalaisen melun vaikutukset lintuihin NSP2-hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (Ramboll 2017a) ainoa tunnistettu lintuihin kohdistuva vaikutus hankkeen rakennusaikana on putkilinjalle sijoittuvien ammusten raivaamisesta aiheutuva vedenalainen melu. Tämä oli ainoa vaikutusmekanismi, jonka vaikutus arvioitiin vähäiseksi, muiden vaikutusmekanismien jäädessä merkityksettömiksi. Ammusten raivaamisen yhteydessä syntyvät räjäytykset aiheuttavat äkillisiä paineenvaihteluita ja melua, millä voi olla haitallisia vaikutuksia lähialueen vesilinnuille. Räjähdyksen aiheuttama paineaalto etenee vedessä laajemmalle kuin ilmassa, minkä vuoksi turvaetäisyydet ovat vedessä suuremmat kuin ilmassa. Tällä on vaikutusta etenkin sukeltaviin vesilintuihin, sillä paineen vaihtelut voivat aiheuttaa vakavia vaurioita tai jopa linnun kuoleman sukelluksissa ollessa. Vedenalaisen melun linnustovaikutuksia ei tunneta kovin hyvin, eikä lajikohtaisia eroja melunsietoon tunneta hyvin. Yelverton ym. (1973) määritteli painevammoja aiheuttavat rajaarvot sukeltaville linnuille sorsilla (Anas) suoritetuilla kokeilla. Tulokset eivät ole suoraan yleistettävissä kokosukeltaviin vesilintuihin, mutta ne ovat ainoat käytettävissä olevat tulokset arvioitaessa ammusten raivaamisen vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan raja-arvo lieville keuhkoja kuulovaurioille on 187 db SEL (kokonaisäänenaltistustaso). Kuolleisuuden raja-arvo (LD1, 1 % koe-eläimistä kuoli) oli 198 db SEL. Kuulokynnyksen alenemia (kuulovaurioita) ei määritetty tässä kyseisessä tutkimuksessa, pois lukien tärykalvojen repeytymiset, jotka oli todennettavissa fyysisinä vaurioina. Ammusten raivaamisen aiheuttamasta vedenalaisesta melusta Suomenlahdella on laadittu mallinnus NSP2-hankkeessa, mutta raportissa ei erityisesti käsitellä melua vesilintujen kannalta (Ramboll 2016b). Mallinnuksen avulla oli saatiin kuitenkin selville äänenpainetasot 10 metrin syvyydellä. Kyseinen syvyys valittiin, koska useimmat Itämeren alueella tavattavat vesilinnut saalistavat alle 10 metrin syvyydellä ja räjähdyksen aiheuttama paineaalto vaimenee nopeammin pintavesikerroksessa kuin alle 10 metrin syvyydessä. Ruokit (Alca torda) ja etelänkiislat (Uria aalge) muodostavat poikkeuksen Itämeren lajistossa, sillä niiden sukellukset voivat yltää 30-40 metrin syvyyteen saakka (ks. esim. Benvenuti ym. 2001). Toisaalta, ruokkienkin useimmiten käyttämä syvyysalue keskisellä Itämerellä oli tutkimuksen perusteella 5-10 metriä, ja yli 40 metrin syvyyteen ulottuvat sukellukset olivat harvinaisia (vain 2 todetuista 1202 sukelluksesta) (Benvenuti ym. 2001). Vedenalaisen melun mallinnuksen äänen etenemisprofiilien perusteella keskimääräinen ero koko vesipatsaan äänenpaineen enimmäistason ja 10 metrin syvyydessä vallitsevan äänenpainetason välillä on 10 db. Mallinnuksen tulosten perusteella 10 metrin syvyydessä 198 db äänenpainetaso ulottuu enimmillään noin 150 metrin päähän räjäytyspaikasta ja 187 db äänenpainetaso

21 enimmillään 2,0 kilometrin etäisyydelle (keskimääräisen etäisyyden ollessa 400-500 metriä). Tulosten perusteella sukelluksissa oleville vesilinnuille voi aiheutua fyysisiä vaurioita 0,5 2,0 km etäisyydellä räjäytyspaikasta ja kuolemia lähimmän 500 metrin etäisyydellä. Kuplaverhon käyttö lisälievennysmenetelmänä pienentää em. vaikutusalueita merkittävästi. On kuitenkin huomattava, että tulokset perustuvat vain yhteen tutkimukseen, minkä vuoksi vaikutusetäisyyksiin liittyy epävarmuutta. Osana ammusten raivaamisen haittojen lievennystä aluksilla tarkkaillaan vesilintuparvien oleskelua alueella, eikä räjäytyksiä tehdä lintuparvien ollessa alueella. Ainakin pienempien ammusten raivaamisen yhteydessä painevammoja aiheuttava vyöhyke jää niin suppeaksi, että sillä alueella oleskelevat linnut ovat hyvin havaittavissa ennen raivaamista, mikä vähentää niihin kohdistuvien painevammojen riskiä. Edellisen Nord Stream hankkeen aikana ympäristövaikutusten seurantaohjelmaan kuului myös lintujen tarkkailu ammusten raivausten yhteydessä. Seurannan tulosten perusteella loukkaantuneita tai kuolleita vesilintuja ei havaittu (Ramboll 2013b) eikä ammusten raivaamisella ollut merkittäviä vaikutuksia vesilintuihin. 5.2.3 Sedimentin leviämisen vaikutukset vedenalaisiin luontotyyppeihin Hankkeeseen liittyvät merenpohjan muokkaustoimenpiteet erityisesti rakentamisen aikana voivat sedimenttityypistä riippuen aiheuttaa merenpohjan häiriintymistä sekä kiintoainepartikkelien sekä kiintoaineeseen sitoutuneiden haitta-aineiden leviämistä yläpuoliseen vesimassaan ja lopulta uudelleensedimentoitumista meren pohjalle. Kiviaineksen sijoittaminen ennalta suunniteltuihin kohtiin sekä putkilinja muuttavat pysyvästi merenpohjan morfologiaa putkilinjan reitillä. Lisäksi ammusten raivaus räjäyttämällä aiheuttaa painanteita merenpohjaan. NSP2 putkilinjan Suomen osuudelle (Tammisaaren saariston eteläpuolelle) tulee mahdollisesti sijoittumaan putkilinjan liitoskohta, mikäli märän käyttöönoton menetelmää käytetään painetestauksessa. Tarvittava kiviainesmäärä liitoskohtaa tukevaan kiviainespenkereeseen on noin 160 215 m 3 (yksi yhteinen tukirakenne molemmille putkille). Tämän arvioidaan olevan noin 11 % Suomen osuudelle tarvittavasta kiviaineksen kokonaismäärästä. Liitoskohdan rakentaminen aiheuttaa paikallisia muutoksia merenpohjan morfologiaan. Sedimentin leviämistä on mallinnettu yhdelle putkilinjalle (linja A) ja saman putkilinjan reitin alavaihtoehdolle ympäristövaikutusten arviointiprosessin aikana. Mallinnus sisälsi korkeapainehitsatun liitoskohdan rakentamisen. Arvioinnissa on oletettu, että rakentamisen aikaiset vaikutukset toiselle putkilinjalle ovat samat kuin mallinnetun putkilinjan vaikutukset. Mallinnuksen mukaan kiintoainepitoisuuden nousua esiintyy noin 1 000 m etäisyydellä reitistä. Luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan NSP2-hankkeessa olevan samanlaisia kuin edellisessä Nord Stream hankkeessa. Hankkeen ympäristövaikutuksia rakentamisen ja käytön aikana on tarkkailtu tarkkailuohjelman mukaisesti. Nord Stream hankkeen rakentamisen aikana veden kohonneita sameustasoja havaittiin 10 m vyöhykkeellä merenpohjan yläpuolella (pehmeät sedimenttityypit) alueella, johon kiviainesta sijoitettiin eniten (putkilinjojen liitoskohta). Vaikutusalue ulottui alle 1 km etäisyydelle työskentelykohdasta (Ramboll 2013b). Ammusten raivauksen tarkkailun perusteella yleisimmät sedimenttityypit olivat hyvin pehmeä tai pehmeä savi. Tarkkailutulosten mukaan sameuspilvet ulottuivat noin 200-300 m etäisyydelle raivauskohdasta. Metalli- tai ravinnepitoisuudet eivät eronneet vertikaalisen näytteenottoprofiilin perusteella havaituista tausta-arvoista. Putkenlaskun aikana dynaamisesti asemoitava putkenlaskualus ei aiheuttanut merkittävää meriveden sameuden kohoamista lähellä merenpohjaa (Ramboll 2013b).

22 Johtopäätöksenä voidaan todeta, että rakentamisen aikaiset vaikutukset merenpohjaan olivat vähäisiä: vedenlaadun tarkkailun tulosten perusteella ammusten raivaus, kiviaineksen sijoitus ja putkenlasku ankkuroitavalla aluksella aiheuttivat vain vähäistä sedimentin resuspensiota. Tähän perustuen toimintojen lähellä sijaitseville merenpohjan alueille ei aiheudu merkittävää uudelleensedimentoitumista tai haitta-ainepitoisuuksien kohoamista. 5.2.4 Visuaalinen häiriö ja ilman kautta kulkeutuva melu Lisääntynyt laivaliikenne rakentamisen aikana (ja vähemmässä määrin käyttövaiheessa) voi aiheuttaa visuaalista häiriötä sekä melusta aiheutuvaa häiriötä hylkeille ja merilinnuille hankealueen lähellä. Itämerellä tavattavista merilinnuista kuikkalinnut, mustalintu ja pilkkasiipi ovat herkimpiä laivaliikenteen aiheuttamalle häiriölle. Kuikkalinnut saattavat reagoida liikkuviin aluksiin pakenemalla pois yli 1 kilometrin etäisyydeltä. Mustalinnulla pakoetäisyyden on todettu olevan noin 800 metriä, mutta pakohavaintoja on tehty jopa 3,2 kilometrin etäisyydellä ohi kulkevasta aluksesta. Pilkkasiivellä pakoetäisyydeksi on arvioitu noin 400 metriä ja allilla noin 300 metriä. Vesilintulajeista haahka on osoittautunut vähemmän herkäksi lajiksi, sillä sen pakoetäisyydeksi on esitetty keskimäärin noin 200 metriä. Taipumus pakoreaktioon näyttää riippuvan voimakkaasti tarkastelun kohteena olevan alueen häiriötasosta: herkkyys häiriölle on vähäisempi laivaväylillä verrattuna alueisiin, joilla ei ole päivittäistä laivaliikennettä (Garthe & Hüppop 2004, Kaiser ym. 2006, Schwemmer ym. 2011, Topping & Petersen 2011). Hankealueella ruokaileviin ja lepäileviin lintuihin voi kohdistua vaikutuksia, jolloin ne voivat lentää muualle. Putkenlaskualus on toiminnassa 24 tuntia vuorokaudessa ja putkia lasketaan keskimäärin 2-3 km päivässä. Ajallisesti häiriö yksittäiselle lepäily- tai ruokailualueelle on siten suhteellisen lyhyt (noin 2-6 päivää riippuen ruokailualueen koosta). Putkilinjan reitin lähellä ei ole tiedossa tärkeitä lepäily- tai ruokailualueita. Lisäksi putkilinjan reitin ja melkein kaikkien matalikkoalueiden (syvyys alle 30 m) välinen etäisyys on enemmän kuin 3 km, mikä on huomattavasti suurempi kuin kohdelajien arvioitu pakoetäisyys. Suomenlahti on Suomeen, Viroon ja Venäjälle suuntautuvan laivaliikenteen pääreitti, jolle on ominaista vilkas laivaliikenne. Rakentamisalusten ja tutkimus-/tukialusten ei arvioida muuttavan laivaliikenteen olosuhteita alueella ja siten on epätodennäköistä, että hylkeille ja linnuille, jotka ovat jo tottuneita vilkkaasti liikennöityihin alueisiin, aiheutuisi vaikutuksia suhteellisen vähäisestä liikennemäärän kasvusta. Näin ollen merieliöstöön kohdistuvan visuaalisen häiriön ja ilman kautta kantautuvan melun arvioidaan olevan merkityksetön eikä vaikutuksia arvioida enempää. 5.3 Käyttövaihe Merenpohjassa sijaitsevat putkilinjat ja niiden tukirakenteet (kiviainespenkereet, kaapeliristeykset jne.) saattavat uusina rakennelmina aiheuttaa morfologisia muutoksia rajoitetulla alueella käyttövaiheessa. Käyttövaiheessa putkilinjat sijaitsevat Suomen talousvyöhykkeellä merenpohjalla. Näillä alueilla pohjanläheiset virtaukset ovat useimmiten hitaita (MMT 2014). Näin ollen huuhtoutumis- (eroosio-) tai sedimentoitumisprosessien ei arvioida olevan merkittäviä. Pohjan läheisistä virtauksista aiheutuvaa paikallista huuhtoutumista ilmenee mahdollisesti putkilinjojen välittömässä läheisyydessä (1 m etäisyydellä). Paljaana olevilla putkilla (hautautuminen alle 20 %) voi olla jonkinasteista vaikutusta virtauksiin putkien lähellä, mutta mitään merkittäviä vaikutuksia ei ole havaittu yli 50 m etäisyydellä putkista (Witteveen+Bos ym. 2012).

23 5.4 Käytöstä poistaminen Nord Stream 2 putkilinjojen suunniteltu käyttöikä on 50 vuotta. YVA-prosessin aikana arvioitiin kahta vaihtoehtoista käytöstäpoistamisskenaariota (perusskenaario ja teoreettinen vaihtoehto). Perustuen aikaisempiin tapauksiin ja toimialan parhaisiin käytäntöihin, halkaisijaltaan suurten putkien tapauksessa perusskenaariona on jättää putki paikoilleen merenpohjaan (in situ). Muiden mahdollisten vaihtoehtojen arvioinnin perusteella teoreettisena vaihtoehtona voidaan pitää putken poistamista. Poisto suoritettaisiin päinvastaisessa järjestyksessä putken laskuun nähden tai paloittelemalla osa kerrallaan - poistoa seuraisi jätehuolto. Ennakoidut vaikutukset, jotka aiheutuvat putkien jättämisestä paikoilleen ovat yhteydessä materiaalien asteittaiseen liukenemiseen pitkällä aikavälillä ja esimerkiksi mahdollisiin kaupalliselle kalastukselle aiheutuviin vaikutuksiin. Putkien poistamiseen aiheutuvat vaikutukset liittyvät pohjasedimenttien häiriintymiseen, alusten toimintaan, ja energiankäyttöön sekä maaalueisiin, joita tarvitaan materiaalien erottelussa, kierrätyksessä ja/tai loppusijoituksessa. Putkilinjan paikalleen jättämisen mahdollisten meriympäristöön kohdistuvien vaikutusten katsotaan olevan yleisesti vähäisempiä kuin putkilinjan poistamisesta aiheutuvien vaikutusten. Käytöstäpoistamisohjelma laaditaan käyttövaiheessa, koska on otettava huomioon käytöstä poistamisen aikana voimassa olevat säädökset, Nord Stream 2-hankkeen putkilinjojen käytön aikana kertyvä tekninen osaaminen ja asiaan kuuluvat käytöstäpoistamiskäytännöt. 5.5 Yhteenveto vaikutusten laajuudesta Edellisiin lukuihin perustuen merkittävimpien vaikutusten odotetaan ilmaantuvan rakentamisvaiheessa ja ne aiheutuvat ammusten raivauksesta sekä sedimentin leviämisestä putkilinjan asennukseen liittyvien töiden aikana. Potentiaalisten merkittävien kielteisten vaikutusten laajuudet ovat enintään joitakin kilometrejä ammusten raivauskohdasta ja muuten alle kilometri putkilinjasta (Taulukko 5-4). Taulukko 5-4. Yhteenveto mahdollisten vaikutusten etäisyyksistä Hankkeen vaihe Vaikutusmekanismi Vaikutuksen laajuus Rakentaminen Rakentaminen Rakentaminen Rakentaminen Ammusten raivaus, painevammat (hylkeet) Ammusten raivaus, pysyvät kuulonalenemat (PTS) 179 db SEL (hylkeet) Ammusten raivaus, väliaikaiset kuulonalenemat (TTS) 164 db SEL (hylkeet) Ammusten raivaus, painevammat (sukeltavat linnut) Turvallinen etäisyys n. 2,5 km pinnalla oleville eläimille ja n. 10 km pohjan läheisyydessä oleville eläimille. Keskivaikeat (selviydyttävissä olevat) vammat: <1km 2,5 km. Kuplaverhon käyttö pienentää vyöhykkeen laajuutta. PTS-vyöhykkeen laajuus vaihtelee. Eniten vaikuttavat seikat ovat räjähteen paino ja kunto, veden syvyys ja olosuhteet sekä pohjan pinnan muoto. Alue n. 3,5-12,5 km. Kuplaverhoa käytettäessä 300-330 kg ammuksen raivaamisen PTS-vyöhyke ulottuu enimmillään noin 7.9 km etäisyydelle. TTS-vyöhykkeen laajuus vaihtelee. Eniten vaikuttavat seikat ovat räjähteen paino ja kunto, veden syvyys ja olosuhteet sekä pohjan pinnan muoto. Alue n. 15-44 km. Kuplaverhon käyttö pienentää vyöhykkeen laajuutta. Fyysiset vammat: 0,5 2,0 km raivauspaikasta, kuolleisuutta vain raivauspaikan välittömässä läheisyydessä. Kuplaverhon käyttö pienentää vyöhykkeen

24 Rakentaminen Rakentaminen Käyttövaihe Rakentamisen aiheuttamasedimentin leviäminen, sisältäen liitoskohtaan rakennettava kiviainespenger Ammusten raivaamisen aiheuttama sedimentin leviäminen Putkien vaikutus merenpohjan läheisiin virtauksiin laajuutta. < 1 km räjäytyskohdasta (väliaikaisia sameusmuutoksia) 200-300 m räjäytyskohdasta (väliaikaisia sameusmuutoksia) < 50 m

25 6. TAMMISAAREN JA HANGON SAARISTON JA POHJANPITÄJÄNLAHDEN MERENSUOJELUALUE (FI0100005) 6.1 Sijainti ja yleiskuvaus Natura-alue on noin 52 000 ha:n laajuinen merialue, joka käsittää Pohjanpitäjänlahden vesialueet, Hangon etelälahtien merialueet sekä Tammisaaren saariston merialueet alkaen idässä Nothamnin-Strömsön-Hättön suojelualueesta ja ulottuen etelässä sisäisten aluevesien ulkorajaan. Alue sisältää täydellisen sarjan meri-, ulko- ja sisäsaariston vyöhykkeitä, murtovesilahtia, erilaisia rantaluontotyyppejä ja huomattavia metsäalueita. Alueen erityisarvoina on erilaiset fladojen ja glo-järvien kehityssarjat sekä luontotyyppien vaihettuminen vähäsuolaisista sisälahdista merialueen suolaisen veden luontotyyppeihin. Laajojen merialueiden lisäksi Naturaalueeseen kuuluu useita erilaisia suojeluohjelmien kohteita ja yksityisiä luonnonsuojelualueita. Natura-alueen lyhin etäisyys putkilinjaan on 17,8 km. Nord Stream 2 putkilinjan sijainti suhteessa Natura-alueeseen on esitetty kuvassa 6-1. Kuva 6-1. Suunnitellun Nord Stream 2 putkilinjan sijainti Suomen talousvyöhykkeellä suhteessa Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Naturaalueeseen (kyseinen Natura-alue korostettu vihreällä reunaviivalla). 6.2 Suojelutilanne Kohde on liitetty Natura 2000 verkostoon luonto- ja lintudirektiivin mukaisena kohteena (SAC & SPA). Natura 2000-alueen vesialueilla suojellaan merenpohjaa, vedenalaista luontoa ja veden laatua vesilain nojalla. Soran ja muiden maa-ainesten ottamista sekä rakentamista säädellään HELCOMin ympäristökomitean suositusten perusteella. Kohde on osa HELCOMin suosittamaa

26 BSPA-verkostoa ja se on todettu ympäristöministeriön asettaman vesistöjen erityissuojelutyöryhmän raportissa erityisiä suojelutoimia vaativaksi merialueeksi. 6.3 Suojeluperusteet 6.3.1 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Natura-alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit alueen virallisen tietolomakkeen sekä ehdotetun tietolomakkeen täydennyksen (Ympäristöministeriö, syyskuu 2016) perusteella on esitetty taulukossa 6-1. Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi perustuu tällä hetkellä voimassa olevan tietolomakkeen tietoihin (päivitetty toukokuussa 2002). Taulukko 6-1. Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue Naturaalueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit. Taulukossa on esitetty sekä voimassaolevan tietolomakkeen että ehdotetun tietolomakkeen päivityksen (Ympäristöministeriö 2016) tiedot. * = ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit. Luontotyyppi Tunnus Pinta-ala (ha), voimassaoleva tietolomake Pinta-ala (ha), ehdotettu päivitys (2016) Vedenalaiset hiekkasärkät 1110 1 100 400 *Rannikon laguunit 1150 500 1 149 Laajat, matalat lahdet 1160 1 100 500 Riutat 1170 500 2 340 Rantavallit 1210 0,02 0,02 Kivikkorannat 1220 13,74 13,73 Kasvipeitteiset merenrantakalliot 1230 226,13 226,13 Ulkosaariston luodot ja saaret 1620 500 126,4 *Merenrantaniityt 1630 31,63 31,63 Itämeren hiekkarannat 1640 3,04 3,04 Kapeat murtovesilahdet 1650 2 100 2 100 Liikkuvat alkiovaiheen dyynit 2110 0,27 0,27 Liikkuvat rantakauradyynit; valkeat dyynit 2120 6,28 6 * Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit; harmaat dyynit 2130 3,08 3,08 * Variksenmarjadyynit 2140 1,93 1,93 Metsäiset dyynit 2180 10,9 10,9 Dyynien kosteat soistuneet painanteet 2190 0,25 0,25 Humuspitoiset järvet ja lammet 3160 38,87 9,5 * Runsaslajiset jäkkiniityt 6230 0,01 0,01 *Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 6270 5,54 5,9 Kosteat suurruohoniityt 6430 4,53 4,53 Alavat niitetyt niityt 6510 0,01 ehdotettu poistettavaksi tietolomakkeelta Silikaattikalliot 8220 92,26 92,26 Kallioiden pioneerikasvillisuus 8230 0,1 0,1 *Boreaaliset luonnonmetsät 9010 500 250 * Jalopuumetsät 9020 17,05 17,05 Lehdot 9050 108,9 108,9 * Metsäluhdat 9080 12,38 14 *Puustoiset suot 91D0 33,59 50 Uudet ehdotetut luontotyypit (tietolomakepäivitys 2016): Harjusaaret 1610-70 Karut kirkasvetiset järvet 3110-92 Pikkujoet ja purot 3260-0,1

27 Luontotyyppi Tunnus Pinta-ala (ha), voimassaoleva tietolomake Pinta-ala (ha), ehdotettu päivitys (2016) Vaihettumissuot ja rantasuot 7140-30 Kalkkikalliot 8210-0,07 Harjumetsät 9060-1 Hakamaat ja kaskilaitumet 9070-21,8 6.3.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit Harmaahylje, täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis) ja kapeasiemenkotilo (Vertigo angustior) on tietolomakkeella mainittu alueen suojeluperusteina. Meriuposkuoriainen on ehdotettu lisättäväksi alueen suojeluperusteeksi ja kapeasiemenkotilo on ehdotettu poistettavaksi alueen suojeluperusteista. 6.3.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti lepäilevät muuttolintulajit, jotka on mainittu Natura-alueen suojeluperusteissa ovat: helmipöllö (Aegolius funereus), jouhisorsa (Anas acuta), heinätavi (Anas querquedula), harmaasorsa (Anas strepera), harmaahaikara (Ardea cinerea), karikukko (Arenaria interpres), pyy (Bonasa bonasia), kaulushaikara (Botaurus stellaris), huuhkaja (Bubo bubo), isosirri (Calidris canutus), kuovisirri (Calidris ferruginea), pikkusirri (Calidris minuta), kehrääjä (Caprimulgus europaeus), pikkujoutsen (Cygnus columbianus bewickii), laulujoutsen (Cygnus cygnus), palokärki (Dryocopus martius), nuolihaukka (Falco subbuteo), pikkusieppo (Ficedula parva), kuikka (Gavia arctica), varpuspöllö (Glaucidium passerinum), kurki (Grus grus), pikkulepinkäinen (Lanius collurio), kangaskiuru (Lullula arborea), jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus), pilkkasiipi (Melanitta fusca), uivelo (Mergus albellus), mehiläishaukka (Pernis apivorus), vesipääsky (Phalaropus lobatus), suokukko (Philomachus pugnax), harmaapäätikka (Picus canus), luhtahuitti (Porzana porzana), räyskä (Sterna caspia), kalatiira (Sterna hirundo), lapintiira (Sterna paradisaea), kirjokerttu (Sylvia nisoria), metso (Tetrao urogallus), mustaviklo (Tringa erythropus), liro (Tringa glareola) ja punajalkaviklo (Tringa totanus). Natura 2000-alueiden tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä vuonna 2016 on 15 uutta lajia ehdotettu lisättäväksi tietolomakkeelle: rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus), ruokki (Alca torda), lapasorsa (Anas clypeata), punasotka (Aythya ferina), tukkasotka (Aythya fuligula), lapasotka (Aythya marila), valkoposkihanhi (Branta leucopsis), lapinsirri (Calidris temminckii), riskilä (Cepphus grylle), jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus), kivitasku (Oenanthe oenanthe), härkälintu (Podiceps grisegena) ja haahka (Somateria mollissima). 6.4 Lähialueelle sijoittuvat toiminnot Ammusten raivaus on ainoa toiminto, joka voi potentiaalisesti aiheuttaa mitään huomattavia vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteisiin. Kiviaineksen sijoitus ja putkenlasku voivat aiheuttaa vähäisiä vaikutuksia putkilinjan reitin välittömässä läheisyydessä, mutta vaikutukset eivät ulotu Natura-alueelle. Ainoa Suomen osuudelle mahdollisesti sijoittuva putkien liitoskohta on noin 19 km etelään Natura-alueesta noin 80 metrin syvyydellä. Natura-alue sijaitsee lyhimmillään 17,8 km etäisyydellä putkilinjan reitistä ja Natura-aluetta lähimmällä alueella putkilinja sijoittuu noin 60-90 m syvyydelle. Lähin raivattava ammus sijaitsee noin 18,2 km Natura-alueesta etelään ja sen räjähdeainemäärä on 17 kg. Lähes samalla etäisyydellä sijaitsee 300 kg ammus, joka tullaan raivaamaan käyttämällä kuplaverhoja Naturaalueeseen kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi. Yksi ammus 26,9 km etäisyydellä on

28 huomattavasti suurempi kuin muuta ammukset NSP2 putkilinjan reitillä Suomen talousvyöhykkeellä, sen räjähdeainemäärä on 795 kg. Raivattavien ammuksien sijoittuminen eri etäisyyksille Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue Natura-alueesta sekä niiden sisältämien räjähdeaineiden painoluokat on esitetty taulukossa 6-2. Alustava aikataulu ammusten raivaukselle Suomen talousvyöhykkeellä on huhti-heinäkuu vuonna 2018. Vastaava aikataulu kiviaineksen sijoitukselle on vuoden 2018 huhtikuusta vuoden 2019 syksyyn. Taulukko 6-2. Raivattavien ammusten lukumäärä (sijainti joko asennus- tai turvakäytävässä) Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue Naturaalueen läheisyydessä. Etäisyys Natura-alueeseen, km Raivattavan ammuksen räjähdemassa (kg) 0 10 10 20 20 30 30 40 40 50 0 10-2 2 - - 11 40-1 2 3 9 41 100-1 7 1 1 101 200 - - 7 1 1 201 300-2 5 3-301 - - 2-1 7. SÖDERSKÄRIN JA LÅNGÖRENIN SAARISTO (FI0100077) 7.1 Sijainti ja yleiskuvaus Natura-alue koostuu neljästä eri alueesta Porvoon ulkosaaristossa. Alueen koko on 18 000 ha, josta vain 149 ha on maa-aluetta. Natura-alueella esiintyy tärkeitä vedenalaisia luontotyyppejä, kuten vedenalaisia hiekkasärkkiä sekä riuttoja (molemmat ovat prioriteettiluontotyyppejä luontodirektiivin liitteessä I). Ulkosaaristossa pesii monipuolinen lintulajisto ja Natura-alue on myös tärkeä lintujen lepäilyalue. Eteläisimmät saaret ja saariston vesialueet kuuluvat Sandkallanin-Stora Kölhällanin suojelualueeseen, joka on perustettu hylkeidensuojelualueeksi. Laajojen merialueiden lisäksi Natura-alueella on useita suojelualueita ja suojeluohjelmien kohteita. Natura-alue sijaitsee lyhimmillään 12,5 km etäisyydellä putkilinjan reitistä. Nord Stream 2 putkilinjan reitti ja lyhin etäisyys Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-alueeseen (FI0100077) on esitetty kuvassa 7-1.

29 Kuva 7-1. Nord Stream 2 putkilinjan sijainti Suomen talousvyöhykkeellä suhteessa Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-alueeseen (kyseinen Natura-alue on merkitty vihreällä reunaviivalla). 7.2 Suojelutilanne Natura-alue on suojeltu luonto- ja lintudirektiivien perusteella (SAC ja SPA). Natura-alueen merija maa-alueet on suojeltu luonnonsuojelulain nojalla. HELCOM on ehdottanut aluetta sisällytettäväksi osaksi Itämeren merellisten suojelualueiden verkostoa (BSPA). Långörenin aluetta on ehdotettu myös sisällytettäväksi osaksi Ramsar verkostoa. 7.3 Suojeluperusteet 7.3.1 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Voimassaolevan tietolomakkeen ja ehdotetun päivityksen mukaiset luontotyypit Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-alueella on esitetty taulukossa 7-1. Arviointi perustuu tietoon, joka on esitetty voimassaolevassa, toukokuussa 2002 päivitetyssä tietolomakkeessa.

30 Taulukko 7-1. Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit. Taulukossa on esitetty sekä voimassaolevan tietolomakkeen että ehdotetun tietolomakkeen päivityksen (Ympäristöministeriö 2016) tiedot. * = ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit. Luontotyyppi Tunnus Pinta-ala (ha) voimassaoleva tietolomake Pinta-ala (ha), ehdotettu päivitys (2016) Vedenalaiset hiekkasärkät 1110 0,1 0,1 Riutat 1170 360 5 237,44 Rantavallit 1210 0,01 0,01 Kivikkorannat 1220 6,04 6,04 Kasvipeitteiset merenrantakalliot 1230 78,84 78,84 Harjusaaret 1610 4,93 4,93 Ulkosaariston luodot ja saaret 1620 200 95 *Merenrantaniityt 1630 2,88 2,9 Itämeren hiekkarannat 1640 1,73 1,73 * Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 6270 0,1 0,1 Uudet ehdotetut luontotyypit (tietolomakepäivitys 2016): *Boreaaliset luonnonmetsät 9010-1,2 Lehdot 9050-0,6 7.3.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit Harmaahylje on ainoa luontodirektiivin liitteen II laji, joka on mainittu voimassaolevassa tietolomakkeessa. Natura-alueiden tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä vuonna 2016 ei ole ehdotettu muutoksia luontodirektiivin liitteessä II mainittujen lajien listaan Natura-alueella. 7.3.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti lepäilevät muuttolintulajit, jotka on mainittu Natura-alueen suojeluperusteissa ovat: harmaasorsa (Anas strepera), karikukko (Arenaria interpres), räyskä (Sterna caspia), kalatiira (Sterna hirundo), lapintiira (Sterna paradisaea) ja punajalkaviklo (Tringa totanus). Natura 2000-alueiden tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä vuonna 2016 on 16 uutta lajia ehdotettu lisättäväksi tietolomakkeelle: härkälintu (Podiceps grisegena), valkoposkihanhi (Branta leucopsis), ristisorsa (Tadorna tadorna), jouhisorsa (Anas acuta), lapasorsa (Anas clypeata), tukkasotka (Aythya fuligula), lapasotka (Aythya marila), haahka (Somateria mollissima), pilkkasiipi (Melanitta fusca), teeri (Tetrao tetrix), liro (Tringa glareola), riskilä (Cepphus grylle), keltavästäräkki (Motacilla flava), kivitasku (Oenanthe oenanthe), allihaahka (Polysticta stelleri) ja selkälokki (Larus fuscus). 7.4 Lähialueelle sijoittuvat toiminnot Ammusten raivaus on ainoa toiminto, joka voi potentiaalisesti aiheuttaa mitään huomattavia vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteisiin. Kiviaineksen sijoitus ja putkenlasku voivat aiheuttaa vähäisempiä vaikutuksia putkilinjan reitin välittömässä läheisyydessä, mutta vaikutukset eivät ulotu Natura-alueelle. Lyhin etäisyys Natura-alueelta NSP2 putkilinjan reitille on 12.5 km ja putkilinja sijaitsee pääosin 30-60 m syvyysalueella. Lähin raivausta vaativa ammus sijaitsee noin 12,7 km etäisyydellä Natura-alueesta. Kaikki 20 km lähempänä sijaitsevat ammukset tullaan raivaamaan käyttämällä kuplaverhoja Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi.

31 Raivausta vaativien ammusten sijoittuminen eri etäisyyksille ja niiden sisältämien räjähdeaineiden painoluokat Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-alueen läheisyydessä on esitetty taulukossa 7-2. Ammusten raivauksen alustava aikataulu on huhtikuusta heinäkuuhun vuonna 2018. Vastaava aikataulu kiviaineksen sijoitukselle on vuoden 2018 huhtikuusta vuoden 2019 syksyyn Suomen talousvyöhykkeellä. Taulukko 7-2. Raivattavien ammusten lukumäärä (sijainti joko asennus- tai turvakäytävässä) Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-alueen läheisyydessä. Raivattavan ammuksen räjähdemassa (kg) Etäisyys Natura-alueeseen, km 0 10 10 20 20 30 30 40 40 50 0 10-4 1-2 11 40-3 1-8 41 100-2 8-1 101 200-1 - - - 201 300 - - - - - 301 - - - - - ei tiedossa - - - - - 8. PERNAJANLAHTIEN JA PERNAJAN SAARISTON MERENSUOJELUALUE (FI0100078) 8.1 Sijainti ja yleiskuvaus Natura-alue kattaa laajoja alueita sisä-, väli- ja ulkosaaristosta Porvoon ja Loviisan välisellä alueella ja sen pinta-ala on noin 660 km 2. Natura-alueella sijaitsee kaksi yli 10 km pituista kapeaa merenlahtea Pernajanlahti ja Pieni Pernajanlahti sekä niiden edustalla olevan saaristo sisäisten aluevesien eteläiselle ulkorajalle saakka. Merenlahtien lisäksi alueella on laaja kirjo luontotyyppejä, esimerkiksi riuttoja, rannikon laguuneja ja hiekkasärkkiä. Natura-alueen itäraja on yhteydessä Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet Natura-alueeseen (FI0408001). Pernajanlahdella ja Pienellä Pernajanlahdella on rikas ja monimuotoinen kasvillisuus ja ne luokitellaan kansainvälisesti arvokkaiksi lintualueiksi (IBA), johtuen niiden merkityksestä lisääntymisalueina sekä muuttavien lintujen ruokailu- ja lepäilyalueina. Monet saariston saarista, kuten Aspskär, ovat tärkeitä merilintujen lisääntymisalueita. Alueella on myös monia tunnettuja harmaahylkeiden lepäilypaikkoja. Natura-alue sijaitsee lähimmillään 13,1 km etäisyydellä putkilinjan reitistä. Nord Stream 2 putkilinjan reitti ja lyhin etäisyys Pernajanlahtien ja Pernajan saariston Natura-alueeseen (FI0100078) on esitetty kuvassa 8-1.

32 Kuva 8-1. Nord Stream 2 putkilinjan sijainti Suomen talousvyöhykkeellä suhteessa Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Natura-alueeseen (kyseinen Natura-alue on merkitty vihreällä reunaviivalla). 8.2 Suojelutilanne Alue on liitetty Natura-verkostoon luonto- ja lintudirektiivien perusteella (SAC ja SPA). Naturaalueen vesialueiden, merenpohjan, vedenalaisen luonnonympäristön ja vedenlaadun suojelu on toteutettu vesilain nojalla. Natura-alueeseen kuuluvat maa-alueet on suojeltu joko luonnonsuojelulain tai maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Laajojen merialueiden lisäksi Naturaalueella on useita erityisiä alueita, joilla on suojeluarvoa. Tällaisia ovat mm. perustetut suojelualueet ja luonnonsuojeluohjelmien kohteet. Alueen rakentamistoimenpiteitä sekä maa-ainesten ottoa säädellään HELCOM:in suositusten nojalla. Alue on sisällytetty HELCOM:in merellisten suojelualueiden verkostoon (BSPA-alueeksi). Natura-alue on myös osa Ramsar verkostoa. 8.3 Suojeluperusteet 8.3.1 Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Natura-alueen luontodirektiivin liitteen I mukaiset luontotyypit voimassaolevan tietolomakkeen ja ehdotetun päivityksen mukaisesti (Ympäristöministeriö, syyskuu 2016) on esitetty taulukossa 8-1. Arviointi perustuu tietoihin, jotka on esitetty voimassaolevassa, tammikuussa 2014 päivitetyssä tietolomakkeessa.

33 Taulukko 8-1. Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Natura-alueella Natura-alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit. Taulukossa on esitetty sekä voimassaolevan tietolomakkeen että ehdotetun tietolomakkeen päivityksen (Ympäristöministeriö 2016) tiedot. * = ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit. Luontotyyppi Tunnus Pinta-ala (ha) voimassaoleva tietolomake Pinta-ala (ha), ehdotettu päivitys (2016) Rannikon laguunit 1150 175 2 400 Riutat 1170 1 200 8 400 Rantavallit 1210 0,01 0,01 Kivikkorannat 1220 10,26 28 Kasvipeitteiset merenrantakalliot 1230 26,67 53,8 Harjusaaret 1610 16,03 35 Ulkosaariston luodot ja saaret 1620 39.24 70 *Merenrantaniityt 1630 15 15 Itämeren hiekkarannat 1640 3,56 15,5 Kapeat murtovesilahdet 1650 2 000 10 900 Kosteat suurruohoniityt 6430 2 2 * Jalopuumetsät 9020 1,84 2 Lehdot 9050 11,56 25 *Puustoiset suot 91D0 6,6 11 Uudet ehdotetut luontotyypit (tietolomakepäivitys 2016): Vedenalaiset hiekkasärkät 1110-553 Jokisuistot 1130-200 Laajat, matalat lahdet 1160-120 * Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 6270-1 Vaihettumissuot ja rantasuot 7140-150 Lähteet ja lähdesuot 7160-0,3 Silikaattikalliot 8220-10 *Boreaaliset luonnonpuumetsät 9010-70 * Metsäluhdat 9080-1,6 8.3.2 Luontodirektiivin liitteen II lajit Harmaahylje on ainoa luontodirektiivin liitteen II laji, joka on mainittu voimassaolevassa tietolomakkeessa. Natura-alueiden tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä vuonna 2016 täplälampikorentoa (Leucorrhinia pectoralis) ja itämerennorppaa (Pusa hispida botnica) on ehdotettu lisättäväksi uusina lajeina tietolomakkeelle. 8.3.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti lepäilevät muuttolintulajit, jotka on mainittu Natura-alueen suojeluperusteissa ovat: ruokki (Alca torda), jouhisorsa (Anas acuta), heinätavi (Anas querquedula), harmaasorsa (Anas strepera), metsähanhi (Anser fabalis), karikukko (Arenaria interpres), lapasotka (Aythya marila), pyy (Bonasa bonasia), kaulushaikara (Botaurus stellaris), huuhkaja (Bubo bubo), kehrääjä (Caprimulgus europaeus), ruskosuohaukka (Circus aeruginosus), ruisrääkkä (Crex crex), pikkujoutsen (Cygnus columbianus bewickii), laulujoutsen (Cygnus cygnus), palokärki (Dryocopus martius), peltosirkku (Emberiza hortulana), nuolihaukka (Falco subbuteo), tuulihaukka (Falco tinnunculus), kurki (Grus grus), pikkulepinkäinen (Lanius collurio), pilkkasiipi (Melanitta fusca), uivelo (Mergus albellus), mehiläishaukka (Pernis apivorus), suokukko (Philomachus pugnax), luhtahutti (Porzana porzana), räyskä (Sterna caspia), kalatiira

34 (Sterna hirundo), lapintiira (Sterna paradisaea), kirjokerttu (Sylvia nisoria), liro (Tringa glareola) ja punajalkaviklo (Tringa totanus). Natura 2000-alueiden tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä vuonna 2016 on ehdotettulisättäväksi kahdeksan uutta lajia tietolomakkeelle: rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus), lapasorsa (Anas clypeata), riskilä (Cepphus grylle), heinäkurppa (Gallinago media), selkälokki (Larus fuscus), pikkulokki (Larus minutus), haahka (Somateria mollissima) ja etelänkiisla (Uria aalge). 8.4 Lähialueelle sijoittuvat toiminnot Ammusten raivaus on ainoa toiminto, joka voi potentiaalisesti aiheuttaa mitään huomattavia vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteisiin. Kiviaineksen sijoitus ja putkenlasku voivat aiheuttaa vähäisempiä vaikutuksia putkilinjan reitin välittömässä läheisyydessä, mutta vaikutukset eivät ulotu Natura-alueelle. Kaikki 40 km lähempänä sijaitsevat ammukset tullaan raivaamaan käyttämällä kuplaverhoja Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi. Lyhin etäisyys Natura-alueelta NSP2 putkilinjan reitille on 13,1 km ja putkilinja sijaitsee pääosin 30-60 m syvyysalueella. Lähin raivausta vaativa ammus sijaitsee noin 14 km etäisyydellä Naturaalueesta. Raivausta vaativien ammusten sijoittuminen eri etäisyyksille ja niiden sisältämän räjähdeaineen painoluokat Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Natura-alueen läheisyydessä on esitetty taulukossa 8-2. Ammusten raivauksen alustava aikataulu on huhtikuusta heinäkuuhun vuonna 2018. Vastavasti aikataulu kiviaineksen sijoitukselle on vuoden 2018 huhtikuusta vuoden 2019 syksyyn Suomen talousvyöhykkeellä. Taulukko 8-2. Raivattavien ammusten lukumäärä (sijainti joko asennus- tai turvakäytävässä) Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Natura-alueen läheisyydessä. Raivattavan ammuksen räjähdemassa (kg) Etäisyys Natura-alueeseen, km 0 10 10 20 20 30 30 40 40 50 0 10 - - 2 2 1 11 40-2 - 1-41 100-3 - - 8 101 200 - - - 2-201 300 - - - - - 301 - - - - - Ei tiedossa - - - 1 -

35 9. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 9.1 Luontotyyppeihin kohdistuvat vaikutukset Luvun 5 mukaan sekä kiviaineksen sijoitus että mahdollinen ammusten raivaus aiheuttavat tilapäisiä vaikutuksia meriveden laatuun merenpohjan läheisessä vesikerroksessa. Tämä vaikutus on riippuvainen mm. merenpohjan koostumuksesta. Perustuen NSP-hankkeesta saatuihin kokemuksiin, ei tilapäisten sameuspilvien odoteta ulottuvan yli 1 km etäisyydelle putkilinjan reitistä. Käyttövaiheessa ei ympäristöön eikä suojelualueisiin kohdistu mitään merkittävää vaikutusta. Merenpohjalla olevat putkilinjat voivat aiheuttaa vähäisiä paikallisia vaikutuksia, jotka ovat yhteydessä hydrografisiin olosuhteisiin. Tällä tarkoitetaan lähinnä putkilinjan välittömässä läheisyydessä tapahtuvia virtauksia, joihin voi tietyissä tapauksissa kohdistua vähäisiä muutoksia. Tällä ei kuitenkaan arvioida olevan mitään vaikutusta Natura-alueeseen, johtuen etäisyydestä suhteessa putkilinjan reittiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikutusten arvioidaan olevan merkityksettömiä johtuen Natura-alueen ja hankealueen välisestä etäisyydestä (pienin etäisyys 9,8 km). Vedenlaatuun ja vedenalaisiin luontotyyppeihin kohdistuvien, hankkeesta aiheutuvien, vaikutusten ei arvioida ulottuvan Natura-alueelle. 9.2 Luontodirektiivin liitteen II lajeihin kohdistuvat vaikutukset 9.2.1 Kaikkia Natura-alueita koskeva hylkeiden yleisarviointi Ammusten raivauksesta aiheutuvan vedenalaisen melun etenemistä on mallinnettu Suomessa (Ramboll 2016a). Tähän tutkimukseen perustuen Sveegaard ym. (2017) arvioivat niiden vyöhykkeiden laajuutta, joiden sisäpuolella hylkeille aiheutuvan tilapäisen tai pysyvän kuulonaleneman riski kasvaa. Tässä Natura-arvioinnin tarveharkinnassa vaikutukset arvioidaan pahimman mahdollisen tilanteen mukaan. Tällä tarkoitetaan PTS- ja TTS-vyöhykkeiden suurinta arvioitua laajuutta mallinnetuilla alueilla (alueet M1-M4, katso Ramboll 2016a). Mallinnuksessa laajimmat alueet muodostuivat hydrografialtaan talvisissa olosuhteissa kun lähtötietoina käytettiin kyseisellä mallinnusalueella Nord Stream -hankkeen yhteydessä mitattuja maksimaalisia ammusten raivauksesta aiheutuneita äänenpainetasoja (Ramboll 2016a, Ramboll 2017b). Hylkeisiin kohdistuvia vaikutuksia arvioitiin lisäksi sen oletuksen mukaan, että NSP2- hankkeessa käytetään useita lieventämistoimenpiteitä (merinisäkästarkkailijat, passiivinen akustinen tarkkailu, hyljekarkottimet). Nord Stream 2 tulee käyttämään kuplaverhoja lisälieventämistoimenpiteenä tiettyjen ammusten räjäytyksissä. Kuplaverhoja käytetään yhdelle ammukselle Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueesta etelään ja 12 ammukselle, jotka sijoittuvat putkilinjan kilometrikohdasta 60 itään. Kyseessä olevien ammusten osalta kuplaverhojen käytön tarkoituksena on lieventää Itämerennorpan itäiselle Suomenlahdelle keskittyvään osapopulaatioon kohdistuvia vaikutuksia. Harmaahylje on mainittu kaikkien tämän tarveharkinnan Natura-alueiden suojeluperusteissa. Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueen Natura-alueen päivitetyissä suojeluperusteissa on mainittu sekä harmaahylje että itämerennorppa. Natura-alueiden tietolomakkeiden perusteella hylkeiden runsaus vaihtelee näillä alueilla. Harmaahylkeiden runsaus vaihtelee tässä tarveharkinnassa mainituilla Natura-alueilla noin 0-300 yksilön välillä. Sen sijaan norppien runsaudesta ei ole kattavaa tietoa ja laji on merkitty hyvin harvalukuiseksi Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Natura-alueella. Viime vuosina harmaahylkeiden runsaus on yleisesti kasvanut Itämerellä ja populaatio on hyvässä tilassa. Harmaahyljettä ei ole mainittu viimeisimmässä Suomea koskevassa uhanalaisarvioinnissa (Liukko ym. 2016). Vuonna 2016 tehtyjen lentolaskentojen perusteella harmaahylkeiden kokonaismäärä oli Suomenlahdella noin 1 065 yksilöä, joista noin 645 havaittiin Suomen alueella (Luonnonvarakeskus 2016). Suomenlahdella harmaahylkeen metsästyskiintiö oli vuonna 2016

36 144 yksilöä (Suomen riistakeskus 2016, http://riista.fi). Itämerennorpan runsaus Suomenlahdella (itäiset alueet) voi olla vakavasti vähenemässä. 1990-luvulla ja vuonna 2011 tehtyjen arvioiden perusteella populaation koko olisi karkeasti arvioiden vain noin 100-300 yksilöä Suomenlahden itäosissa (HELCOM 2016). Suomessa laji on silmälläpidettävä (Liukko ym. 2016). Kuvassa 9-1 on esitetty harmaahylkeen (ylempi kuva) ja itämerennorpan (alempi kuva) esiintymistiheys GPS-paikannettujen hylkeiden havaitsemispaikkojen määränä ruudukon ruutua kohti (38 GPS-merkittyä harmaahyljettä ja noin 37 norppaa). On huomioitava, että levinneisyysruudukko ei kuvaa koko populaation levinneisyyttä ja se painottuu alueisiin, joissa hylkeitä on merkitty. Siksi sitä voidaan käyttää vain suuntaa-antavana yleiskatsauksena Itämeren hylkeiden alueellisesta jakaumasta. Luvussa 3.2 on todettu, että jos hanke todennäköisesti aiheuttaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Natura 2000-alueen ekologisiin arvoihin, on hankkeesta vastaavan arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueisiin. Myös yleistasoisia kriteereitä merkittävistä kielteisistä vaikutuksista sekä vaikutusten aiheuttamista luonnonarvojen heikkenemisestä on mainittu. Kaikki nämä kriteerit heijastavat pitkälti pitkäkestoisia haitallisia vaikutuksia, jotka heikentävät kohteena olevan Natura-alueen luonnonarvoja.

37 Kuva 9-1. Harmaahylkeiden (ylempi kuva) ja itämerennorpan (alempi kuva) alueellinen jakauma perustuen telemetriatietoihin (esitetty GPS-merkittyjen hylkeiden havaitsemispaikkojen määränä ruutua kohti, Lähde: HELCOM BALSAM Seal). Suomessa sijaitsevat Naturaalueet, jotka on sisällytetty, joko Natura-arviointiin tai Natura-arvioinnin tarveharkintaan NSP2-hankkeen luvitusprosessissa on korostettu sinisellä reunaviivalla.

38 9.2.2 Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue Luontodirektiivin liitteen II lajeista harmaahylje on ainoa hyljelaji, joka on mainittu voimassa olevassa Natura-alueen tietolomakkeessa. Päivitetyssä tietolomakkeessa harmaahyljepopulaation runsaus vaihtelee noin 0-40 yksilön välillä, mutta aineiston laatu on tietolomakkeessa arvioitu heikoksi. Tällä tarkoitetaan, että populaatiokoko perustuu karkeaan arvioon ja sisältää epävarmuuksia. Viimeisimpien tutkimusten perusteella NSP2 putkilinjan Suomen osuudella 50 km säteellä Naturaalueesta asennus- ja käytävässä on tunnistettu noin 51 ammusta, joiden räjähdysaineen paino vaihtelee 2-795 kg välillä (Taulukko 6-2). Lähin ammus sijaitsee 18,2 km etäisyydellä Naturaalueesta ja sen sisältämän räjähdeaineen paino on 17 kg (Kuva 9-2). Lähes samalla etäisyydellä sijaitsee 300 kg ammus, joka on suunniteltu raivattavaksi kuplaverhoja käyttäen, jotta Naturaalueeseen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia voidaan vähentää. Suurin ammus (räjähdeaineen paino 795 kg) sijaitsee 27 km etäisyydellä Natura-alueesta. Natura-aluetta lähinnä olevalla alueella tehtyyn vedenalaisen melun etenemisen mallinnukseen perustuen (M4-alue, kuvan 9-2 vasen reuna, ks. tarkemmin Sveegaard ym. 2017) ammusten raivauksesta aiheutuvan TTS-vyöhykkeen maksimilaajuus on 10-20 km eikä vyöhyke ulotu Natura-alueelle (Kuva 9-2). M3-alueella tehdyssä mallinnuksessa TTS-vyöhyke on laajempi, mutta sekään ei ulotu Natura-alueelle (Kuva 9-2, oikea reuna). Perustuen tunnistettujen ammusten sijainteihin sekä niiden sisältämän räjähdeaineen painoon, kahden suurimman ammuksen (300 kg 18,2 km etäisyydellä ja 240 kg 19,1 km etäisyydellä) raivauksesta aiheutuva TTS-vyöhyke voi ulottua Natura-alueen sisäpuolelle, mutta näiden PTSvyöhyke ei ulotu Natura-alueelle. Vesilupahakemusta varten tehdy ammuskohtaisen tarkastelun perusteella em. 300 kg ammuksen PTS-vyöhyke yltää lähimmillään 3,1 km etäisyydelle Naturaalueesta ja 240 kg ammuksen PTS-vyöhyke lähimmillään 5,2 km etäisyydelle (ACRB, 2017). Lähimpänä sijaitsevan 300 kg ammuksen raivauksessa käytetään kuplaverhoa, joka vähentää PTS- ja TTS-vyöhykkeiden laajuutta merkittävästi.

39 Kuva 9-2. Mallinnettujen ammusten M4 (vasen alakulma) PTS- ja TTS-vyöhykkeiden maksimaalinen laajuus lähellä Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Natura-aluetta (korostettu mustalla viivalla). Lisäksi kuvassa on esitetty Kallbådanin edustalle tehtyjen mallinnusten alkuperäiset tulokset sekä PTSalueiden laajuus käytettäessä kuplaverhoja. Ammukset, jotka tullaan raivaamaan käyttäen kuplaverhoja on merkitty x-kirjaimella. Natura-alueella räjäytysten aikana oleskeleviin harmaahylkeisiin ei kohdistu pysyviä vaikutuksia, koska PTS-vyöhykkeet tai vyöhyke, jonka sisäpuolella riski painevammoille kasvaa eivät ulotu Natura-alueelle. Sveegaardin ym. (2017) selvityksen mukaan harmaahylkeitä esiintyy kaikkialla Suomenlahdella. Saatavilla olevan tiedon pohjalta ei ole mahdollista arvioida niiden yksilöiden lukumäärää, joihin saattaa kohdistua vaikutuksia NSP2-putkilinjan varrella. Näin ollen esimerkiksi hylkeisiin, jotka ovat etsimässä ravintoa Natura-alueen ulkopuolella yli 5 km etäisyydellä alueesta räjäytysten aikana, voi kohdistua melusta aiheutuvia vaikutuksia. Hyljekarkottimet vähentävät tehokkaasti painevammojen riskiä. Tämä johtuu siitä, että hyljekarkottimet ovat tehokkaita noin 1,3 km etäisyydelle asti. Hylkeet reagoivat näihin laitteisiin viettämällä enemmän aikaa vedenpinnan yläpuolella. Tämä käyttäytymisvaste antaa huomattavaa suojaa hylkeille räjäytyksiä kohtaan. Pysyvän kuulonalenemisen riskin osalta on arvioitu, että hyljekarkottimet vähentävät kuulokynnyksen muutokselle altistuvien eläinten määrää vaikutusalueella ja pienentävät siten pysyvien kuulonalenemien keskimääräistä vakavuusastetta. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että kaikilla vaikutusalueella olevilla hylkeillä, jotka ovat räjäytyshetkellä vedenpinnan alapuolella, on riski saada pysyvä- tai tilapäinen kuulonalenema riippuen etäisyydestä räjäytyskohtaan. Kuplaverhon käytöllä voidaan pienentää PTS-vyöhykkeen pinta-alaa noin 58-73 % riippuen mm. ammuksen koosta (ACRB 2017, Ramboll 2017a). Kuplaverhon käyttö pienentää myös merkittävästi pinta-alaa, jonka sisäpuolella voi aiheutua painevammoja. Ammuskohtaisen arvioinnin perusteella (ARCB 2017) vyöhyke, jonka sisäpuolella hylkeet voivat altistua vakaville,

40 jopa kuolemaan johtaville, painevammoille, voi olla laajuudeltaan noin 210 m räjäytettäessä 300 kg ammusta, kuplaverhoja käytettäessä. Kuplaverhojen käyttö lähimpien 300 kg ammusten raivauksessa vähentää siten sekä painevammojen että pysyvän kuulonaleneman vyöhykkeen laajuutta. Lisäksi hyljekarkottimet ovat erittäin tehokkaita muutamasta sadasta metristä reilun 1 km etäisyydelle, jolloin hylkeiden riski saada pysyviä vaurioita on erittäin alhainen. Näihin arvioihin perustuen merkittävyys (painevammat, pysyvä kuulonalenema) arvioidaan yksilötasolla vähäiseksi. Suomenlahdella harmaahylkeiden populaatiokoko on kasvussa ja populaation tila on arvioitu hyväksi. On todennäköistä, että vain muutamiin Natura-alueen ulkopuolella oleskeleviin yksilöihin voi kohdistua vaikutuksia ja siten merkittävyyden arvioidaan olevan populaatiotasolla enintään vähäinen. Natura-alueen sisällä tai ulkopuolella oleskelevat hylkeet voivat altistua tilapäiselle kuulokynnyksen muutokselle, koska TTS-vyöhyke voi olla laaja ja se ulottuu hyljekarkottimien vaikutusalueen ulkopuolelle. Hyljekarkottimien käyttö ei siten pienennä riskiä sille, että harmaahylkeet saavat tilapäisen kuulonaleneman, ja siten lieventämistoimenpiteet eivät muuta arvioitavan vaikutuksen merkittävyyttä. Hylkeiden herkkyys tilapäiselle kuulonalenemalle sekä muutoksen suuruus arvioidaan pieneksi sekä yksilö- että populaatiotasolla, johtuen vaikutusten lyhytkestoisesta luonteesta sekä populaation hyvästä tilasta. Todennäköisesti vain muutama yksilö voi saada tilapäisen kuulonaleneman oireita. Vaikutuksen merkittävyys arvioidaan populaatiotasolla merkityksettömäksi/vähäiseksi. Myös käyttäytymiseen kohdistuvat vaikutukset (häirintä), jotka aiheutuvat lyhyistä melupiikeistä, ovat mahdollisia. Tällaisia ovat mm. lihasten tahattoman supistumisen aiheuttama pelästymisrefleksi tai esim. eläimen senhetkisten toimien lyhyt keskeytyminen. Merkittävyyden ei arvioida olevan enempää kuin merkityksetön/vähäinen. Kielteisiä vaikutuksia voidaan havaita ainoastaan rakentamisen (ammusten raivaus) aikana. Arvioinnin tulokset perustuvat harmaahylkeiden runsausarvioihin Natura-alueella sekä harmaahyljepopulaation yleiseen hyvään tilaan Suomenlahdella. Kun otetaan huomioon harmaahylkeiden runsaus sekä populaation tila, voidaan johtopäätösten arvioida olevan luotettavia. Harmaahylkeet ovat melko paikkauskollisia ja kokoontuvat alueelle lisääntymään, karvanvaihtoon sekä lepäilemään. Hylkeet ovat siten luultavasti runsaslukuisempia Natura-alueen sisällä kuin aluetta ympäröivillä alueilla. Luontoarvojen heikentymistä kuvaavat kriteerit on esitelty luvussa 3.3.1 Nämä kriteerit liittyvät esimerkiksi kyseessä olevan lajin suojelun tason heikentymiseen tai alueen ympäristöolojen/habitaattien pitkäaikaiseen heikkenemiseen siten että alue ei jatkossa voi tarjota lajille vakaita elinoloja, jotka mahdollistavat mm. lisääntymisen. Verrattaessa luvun 3.3.1 kriteerejä tämän arvioinnin tuloksiin, voidaan johtopäätöksenä todeta, että ammusten raivauksesta aiheutuva vedenalainen melu ei aiheuta merkittäviä kielteisiä vaikutuksia harmaahylkeisiin Natura-alueella tai alueen lähiympäristössä eikä alueen suojeluarvo näin ollen heikenny. Muut liitteen II lajit Harmaahylkeen lisäksi kaikki muut alueen suojeluarvoina mainitut lajit ovat selkärangattomia lajeja, joiden habitaatit ovat pieniä ja hyvin paikallisia ja joiden esiintyminen alueella riippuu rannikkovyöhykkeen elinympäristöjen laadusta. NSP2-hankkeella ei ole mitään vaikutusta näihin lajeihin. 9.2.3 Söderskärin ja Långörenin saaristo Luontodirektiivin liitteen II lajeista harmaahylje on ainoa hyljelaji, joka on mainittu voimassa olevassa Natura-alueen tietolomakkeessa.

41 Päivitetyssä tietolomakkeessa harmaahyljepopulaation runsaus vaihtelee noin 100-300 yksilön välillä. Aineiston laatu on tietolomakkeessa arvioitu hyväksi. Tällä tarkoitetaan, että populaatiokoon arvio perustuu esimerkiksi tutkimukseen. Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että NSP2 putkilinjan Suomen osuudella 50 km säteellä Natura-alueesta asennus- tai turvakäytävässä on noin 33 ammusta, joiden räjähdeaineen paino vaihtelee noin 0-180 kg välillä (Taulukko 7-2). Lähin ammus sijaitsee 13 km etäisyydellä Naturaalueesta ja sen räjähdeaineen määrä on vain 5 kg. Kaikki ammukset 20 km säteellä Naturaalueesta on tarkoitus raivata kuplaverhon kanssa. Natura-aluetta lähinnä olevalla alueella tehtyyn vedenalaisen melun etenemisen alkuperäiseen mallinnukseen perustuen (M2-alue, kuvan 9-3 vasemman puoleinen mallinnus, ks. tarkemmin Sveegaard ym. 2017) ammusten raivauksesta aiheutuvan TTS-vyöhykkeen maksimilaajuus on noin 12 km pohjoiseen eikä vyöhyke ulotu Natura-alueelle. Perustuen tunnistettujen ammusten sijainteihin sekä niiden sisältämän räjähdeaineen painoon, niiden TTS- ja PTS-vyöhykkeet eivät ole suurempia tai ulotu lähemmäksi Natura-aluetta kuin mitä mallinnettiin M2-alueella, kun lisälievennysmenetelmänä käytetään kuplaverhoa. Kuvassa 9-3 on esitetty Natura-alueen läheisyydessä olevan isoimman ammuksen (180 kg) PTS-vyöhykkeen laajuus kuplaverhon kanssa ja ilman. Kuva 9-3. Alun perin mallinnettujen ammusten M1 (oikeanpuoleinen, pienempi alue) ja M2 (vasemmanpuoleinen, isompi alue) PTS- ja TTS-vyöhykkeiden maksimaalinen laajuus lähellä Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-aluetta (korostettu mustalla viivalla) sekä tunnistettujen ammusten räjähdeainemäärä (kg) ja sijainti. Kuvassa on lisäksi esitetty mallinnetut PTS-vyöhykkeet kahdelle tunnistetulle ammukselle, joista toinen on 180 kg (lännessä) ja toinen 75 kg (idässä). Näiden ammusten räjäytyksestä aiheutuva PTS-vyöhyke on mallinnettu ilman kuplaverhojen käyttöä (vaaleansininen alue) sekä kun käytetään kuplaverhoja (musta viiva). Ammukset, jotka tullaan raivaakaan kuplaverhoja käyttäen on merkitty x-kirjaimella.

42 Johtopäätökset ammusten raivauksen synnyttämän melun aiheuttamista vaikutuksista ovat suurelta osin samanlaisia kuin edellisessä luvussa (Luku 9.2.2) on kuvattu. Erojakin kuitenkin esiintyy. Päivitetyn tietolomakkeen tietojen mukaan harmaahylkeet ovat runsaslukuisempia verrattuna Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue Naturaalueeseen. Ammusten osalta voidaan todeta, että niiden räjähdemäärä on melko pieni ja ammusten kokonaismäärä pienempi verrattuna alueisiin, jotka ovat lähellä Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualuetta. Useiden ammusten raivauksessa tällä alueella tullaan käyttämään kuplaverhoja lisälievennystoimenpiteenä. Kuplaverhot pienentävät tehokkaasti vaikutusalueen kokoa pysyvien vaikutusten osalta. Kuplaverhojen vaikutusta on kuvattu edellisessä luvussa. Koska kuplaverhot vaimentavat melua, tulee myös TTS-vyöhykkeen koko pienenemään. Natura-alueen sisäpuolella oleskeleviin harmaahylkeisiin ei kohdistu räjäytystenaikaisia meluvaikutuksia, koska TTS- ja PTS-vyöhykkeet eivät mallinnuksen perusteella ulotu Naturaalueelle. Vaikutusalueiden odotetaan jäävän melko pieniksi, koska ammusten räjähdeainemäärä on valtaosassa ammuksia alhainen vaihdellen välillä 0-50 kg. Ainoastaan kaksi ammusta on suurempia kuin 100 kg (suurin ammus 180 kg). Lisäksi kaikki ammukset 20 km säteellä Naturaalueesta raivataan käyttämällä kuplaverhoja. Kuten edellä on todettu, niiden yksilöiden lukumäärää, joihin saattaa kohdistua vaikutuksia NSP2-putkilinjan varrella, ei voida varmuudella arvioida. Näin ollen esimerkiksi Natura-alueen ulkopuolelta ravintoa etsiviin hylkeisiin voi kohdistua melusta aiheutuvia vaikutuksia. Kuplaverhojen käyttö ammusten raivauksesta pienentää vaikutusalueita merkittävsti. Hyljekarkottimien vaikutus on samanlainen kuin luvussa 9.2.2 on kuvattu. Hyljekarkottimet vähentävät tehokkaasti painevammojen riskiä. Laitteet vähentävät myös niiden eläinten määrää vaikutusalueella, joilla on riski altistua pysyvälle kuulonalenemalle sekä pienentävät pysyvien kuulonalenemien keskimääräistä vakavuusastetta. Vaikutusten merkittävyyden (painevammat, pysyvä kuulonalenema, yksilö- ja populaatiotaso) arvioidaan olevan samalla tasolla kuin luvussa 9.2.2 on esitetty, vähäinen yksilötasolla ja merkityksetön/vähäinen populaatiotasolla. Tätä johtopäätöstä tukee harmaahyljepopulaation hyvä tila Suomenlahdella. Vaikka vaikutusalueella voi olla enemmän altistuvia eläimiä (johtuen eläimien suuremmasta runsaudesta Natura-alueella ja luultavasti alueen ympäristössä), on ammusten määrä ja koko melko pieni. Näin ollen vaikutusalueet jäävät pienemmiksi kuten myös räjähdysten kokonaismäärä. Johtopäätökset liittyen tilapäisen kuulonaleneman vaikutuksiin eläimille, jotka ovat Natura-alueen ulkopuolella ovat myös samanlaisia kuin edellä luvussa 9.2.2 on arvioitu. Vain muutamiin yksilöihin arvioidaan kohdistuvan vaikutuksia. Lisäksi vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja populaatio on hyvässä tilassa ja siten merkittävyyden arvioidaan olevan populaatiotasolla merkityksetön/vähäinen. Käyttäytymisvasteisiin liittyvät johtopäätökset vaikutuksen merkittävyydestä ovat myös samalla tasolla kuin luvussa 9.2.2 on arvioitu, ei enempää kuin vähäinen. Arvioinnin tulokset perustuvat harmaahylkeiden runsausarvioihin Natura-alueella sekä harmaahyljepopulaation yleiseen hyvään tilaan Suomenlahdella. Kun otetaan huomioon harmaahylkeiden runsaus sekä populaation tila, voidaan johtopäätösten arvioida olevan luotettavia. Harmaahylkeet ovat melko paikkauskollisia ja kokoontuvat alueelle lisääntymään, karvanvaihtoon sekä lepäilemään. Hylkeet ovat siten luultavasti runsaslukuisempia Natura-alueen sisällä kuin aluetta ympäröivillä alueilla. Eläimiin, jotka ovat Natura-alueen sisäpuolella, ei kohdistu ammusten raivauksen aiheuttaman vedenalaisen melun vaikutuksia. Luontoarvojen heikentymistä kuvaavat kriteerit on esitelty luvussa 3.3.1 Nämä kriteerit liittyvät esimerkiksi kyseessä olevan lajin suojelun tason heikentymiseen tai alueen ympäristöolojen/habitaattien pitkäaikaiseen heikkenemiseen siten että alue ei jatkossa voi tarjota

43 lajille vakaita elinoloja, jotka mahdollistavat mm. lisääntymisen. Verrattaessa luvun 3.3.1 kriteerejä tämän arvioinnin tuloksiin, voidaan johtopäätöksenä todeta, että ammusten raivauksesta aiheutuva vedenalainen melu ei aiheuta merkittäviä kielteisiä vaikutuksia harmaahylkeisiin Söderskärin ja Långörenin saariston Natura-alueella tai alueen lähiympäristössä eikä alueen suojeluarvo näin ollen heikenny. 9.2.4 Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Harmaahylje on ainoa liitteen II hyljelaji, joka on mainittu voimassa olevassa Natura-alueen tietolomakkeessa. Natura-alueiden tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä vuonna 2016 on Itämerennorppaa ehdotettu uutena lajina tietolomakkeelle. Päivitetyssä tietolomakkeessa harmaahyljepopulaation runsaus vaihtelee noin 0-20 yksilön välillä ja norppa on luokiteltu erittäin harvalukuiseksi Natura-alueella. Aineiston laatu on tietolomakkeessa arvioitu kohtalaiseksi. Tällä tarkoitetaan, että populaatiokoon arvio perustuu rajoitettuun tietomäärään ja esimerkiksi ekstrapolointiin sisältäen siten epävarmuutta. Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että NSP2 putkilinjan Suomen osuudella 50 km säteellä Natura-alueesta asennus- tai turvakäytävässä on noin 21 ammusta, joiden räjähdeaineen paino vaihtelee noin 0-180 kg välillä (Taulukko 8-2). Lähin ammus (räjähdeaineen paino 75 kg) sijaitsee 14 km etäisyydellä Natura-alueesta. Natura-aluetta lähinnä olevalla alueella tehtyyn vedenalaisen melun etenemisen mallinnukseen perustuen (M1-alue, Sveegaard ym. 2017) ammusten raivauksesta aiheutuvan TTS-vyöhykkeen maksimilaajuus, mikäli kuplaverhoja ei käytettäisi lieventämistoimenpiteenä, on noin 10 km pohjoiseen eikä vyöhyke ulotu Natura-alueelle (Kuva 9-4). Perustuen tunnistettujen ammusten sisältämän räjähdeaineen vähäiseen määrään, mahdollisesta ammusten raivauksesta aiheutuvat TTS- ja PTS-vyöhykkeet eivät ulotu Natura-alueelle tai alueen välittömään läheisyyteen. Lisäksi kaikki ammukset, jotka sijaitsevat 40 km etäisyydellä Natura-alueesta raivataan käyttämällä kuplaverhoja lisälievennystoimenpiteenä, jotta Itämerennorpan Suomenlahden osapopulaatioon kohdistuvat vaikutukset saataisiin minimoitua. Kuplaverhot voivat pienentää PTS-vyöhykkeen pinta-alaa noin 58-73 %, mikä on merkittävä vaikutuksia lieventävä tekijä (ACRB 2017, Ramboll 2017).

44 Kuva 9-4. PTS- ja TTS-vyöhykkeiden maksimaalinen laajuus mallinnusalueella M1 lähellä Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue Natura-aluetta (korostettu mustalla viivalla). Lisäksi kuvassa on esitetty PTS-alueen laajuus lähimmän 75 kg painavan ammuksen osalta ilman kuplaverhoa sekä kuplaverhoa käytettäessä. Kuvassa on lisäksi esitetty tunnistettujen ammusten räjähdeainemäärä (kg) ja sijainti. Ammukset, jotka on määrä räjäyttää käyttämällä kuplaverhoja on merkitty x-kirjaimella. Natura-alueella räjäytysten aikana oleskeleviin harmaahylkeisiin tai norppiin ei kohdistu vaikutuksia, koska TTS- ja PTS-vyöhykkeet eivät ulotu Natura-alueen sisäpuolelle tai alueen välittömään läheisyyteen. Johtopäätökset ammusten raivauksen synnyttämän melun aiheuttamista vaikutuksista ovat suurelta osin samanlaisia kuin edellisissä luvuissa (Luku 9.2.2 ja 9.2.3) on kuvattu, mutta myös pieniä eroavaisuuksia esiintyy. Päivitettyyn tietolomakkeeseen perustuen harmaahylkeiden määrä alueella on melko pieni ja norpat ovat hyvin harvalukuisia. Natura-alue on tähän tarveharkintaan sisällytetyistä alueista ainoa, jossa norppa on mainittu suojeluperusteena. Tunnistettujen ammusten räjähdeainemäärä ja kokonaislukumäärä on myös todettu alhaiseksi ja lisäksi kaikki ammukset, jotka on havaittu putkilinjan itäisissä osissa raivataan käyttämällä kuplaverhoja, jotka merkittävästi penentävät vaikutusalueita (painevammat, PTS ja TTS) ja siten riskiä, että yksikään hylje tulisi saamaan melusta aiheutuvia vammoja. Räjäytyksen aikana Natura-alueen ulkopuolella oleviin harmaahylkeisiin kohdistuvien vaikutusten merkittävyys (painevammat, PTS, TTS, käyttäytyminen; yksilö- ja populaatiotaso) on samalla tasolla tai vähäisempiä kuin luvussa 9.2.2 on arvioitu. Tämä perustuu siihen, että alueen harmaahyljemäärät ovat samalla tasolla tai alhaisempia kuin Tammisaaren Natura-alueella,