NORD STREAM 2 NATURA-ARVIOINTI NATURA-ALUEESTA KALLBÅDANIN LUODOT JA VESIALUE

Transkriptio

1 Vastaanottaja Nord Stream 2 Asiakirjan tyyppi Natura-arviointi Päiväys 5. syyskuuta 2017 Asiakirjan numero: NORD STREAM 2 NATURA-ARVIOINTI NATURA-ALUEESTA KALLBÅDANIN LUODOT JA VESIALUE (FI )

2 NORD STREAM 2 NATURA-ARVIOINTI NATURA-ALUEESTA KALLBÅDANIN LUODOT JA VESIALUE (FI ) Versio 05 Päiväys 5. syyskuuta 2017 Laatijat Jussi Mäkinen, Sanna Sopanen Tarkastaja Antti Lepola Sanna Suvanto Hyväksyjä Asiakirjan numero Ref / PO Versiotiedot: Versio Päiväys Kuvaus Valmistellut Tarkastanut Hyväksynyt Hyväksynyt Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SSAL MIBR Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SSAL MIBR Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SSAL MIBR Käännös (päivitys) JUSSIM, SANNAS ANTL SANSU MIBR Käännös (päivitys) JUSSIM, SANNAS ANTL SANSU MIBR Ramboll P.O. Box 25 Säterinkatu 6 FI ESPOO Finland T F

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. ARVIOITAVAN HANKKEEN KUVAUS 6 3. NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINNAN TAUSTAA Natura verkosto Arviointivelvollisuuden määräytyminen Arviointikriteerit Vaikutuksen merkittävyys Vaikutuksen kesto Vaikutukset arvioitavan kohteen eheyteen Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi AINEISTO JA MENETELMÄT VAIKUTUSMEKANISMIT Vaikutusmekanismien rajaus Rakentamisvaihe Vedenalaisen melun vaikutukset hylkeisiin Vaikutusmekanismit ja hylkeiden herkkyys Muutoksen suuruus Visuaalisen häiriön ja ilmassa kantautuvan melun vaikutukset hylkeisiin Sedimentin leviämisen vaikutukset vedenalaisiin luontotyyppeihin Käyttövaihe Käytöstä poistaminen Yhteenveto vaikutusten laajuudesta KALLBÅDANIN LUODOT JA VESIALUE (FI ) Sijainti ja yleiskuvaus Suojelutilanne Alueen suojeluperusteet Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Luontodirektiivin liitteen II lajit Lähialueelle sijoittuvat toiminnot VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten arviointi Luontodirektiivin liitteen II lajeihin kohdistuvien vaikutusten arviointi Vaikutukset Natura-alueen eheyteen YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA Yhteisvaikutusten arviointivelvoite ja arvioitavien hankkeiden rajaaminen Nord Stream ja Nord Stream 2 yhteisvaikutukset Balticconnector ja Nord Stream 2 yhteisvaikutukset HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN JOHTOPÄÄTÖKSET 31 LÄHTEET 32

4 4 1. JOHDANTO Hanke Nord Stream 2 suunnittelee uuden maakaasuputkilinjan rakentamista Itämeren alueelle. Putkilinjan avulla on tarkoitus kuljettaa maakaasua Venäjältä EU:n alueen kuluttajille. Nord Stream 2 -hanke käsittää kaksi kaasuputkea, joilla siirretään maakaasua Venäjältä Saksaan Itämeren kautta. NSP2-putkijärjestelmä pystyy siirtämään 55 miljardia kuutiometriä (mrd. m3) maakaasua vuodessa. Putkilinjan reitti on noin kilometriä pitkä, josta Suomen osuuden pituus sen talousvyöhykkeellä (EEZ) on noin 375 kilometriä. Keskimääräinen putkilinjan syvyys reitillä on noin 70 metriä. Reitti kulkee noin kilometrin päässä Suomen rannikosta. Putkilinjat tullaan asentamaan olemassa olevien Nord Stream putkilinjojen pohjoispuolelle. Putkenlasku on suunniteltu vuosille 2018 ja 2019, ja putkilinjat on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2020 alussa. Putkenlaskun lisäksi rakennustoimiin kuuluvat esimerkiksi ammusten raivaus, kiviaineksen kasaus ja kaapeliylitysten asennus. Suomen talousvyöhykkeelle sijoittuvaan osaan Nord Stream 2 hanketta (jatkossa NSP2) sovelletaan Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (YVA-lakia). YVAmenettelyn yhteysviranomaisena toimii Uudenmaan ELY-keskus ja hankkeesta vastaa Nord Stream 2 AG. Hankevastaava on toimittanut YVA-selostuksen yhteysviranomaiselle huhtikuussa 2017, ja selostus on asetettu julkisesti nähtäväksi. Natura 2000 NSP2 hankkeen toteutettavuusselvityksen aikana kartoitettiin putkilinjan reitin varrelle sijoittuvat kriittiset alueet, joista yksi oli reitin lähin Natura 2000 verkoston kohde, Sandkallanin eteläpuolinen merialue, Porvoo. Toteutettavuusselvityksen aikaan kaasuputkilinjan tutkimuskäytävä sijoittui aivan Natura-alueen rajan tuntumaan (lyhin etäisyys rajasta oli kuusi metriä). Yhteysviranomaisena toimiva Uudenmaan ELY-keskus edellytti, että hankkeen vaikutukset em. Natura-alueeseen tulee arvioida. Natura-arvioinnin tarveharkinnan laatimisen aikana projektin tekninen suunnitelma päivittyi, jolloin lyhin etäisyys Natura-alueeseen kasvoi 1,8 kilometriin. Natura-arvioinnin tarveharkinta valmistui tammikuussa Tarveharkinnan tulosten perusteella varsinaiselle Luonnonsuojelulain 65 mukaiselle Natura-arvioinnille ei ollut tarvetta, ja Uudenmaan ELY-keskus yhtyi näkemykseen. Tarveharkinnan tuloksista huolimatta Metsähallitus ilmaisi Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen lausunnossa huolensa projektin mahdollisista kielteisistä vaikutuksista. Tästä johtuen tehdään Natura-arviointi, jossa käytetään viimeisintä teknistä projektikuvausta kesäkuulta NSP2:n reitti ei sijoitu Suomessa millekään luonnonsuojelualueelle. Hankkeen YVA-selostuksessa arvioitiin suojelualueisiin ja niiden läheisyyteen kohdistuvat vaikutukset. Ammusten raivaamisesta aiheutuva vedenalainen melu saattaa aiheuttaa joko tilapäistä (jatkossa TTS, temporary threshold shift) tai pysyvää (jatkossa PTS, permanent threshold shift) kuulon alenemaa vaikutusalueen hylkeille. Melumallinnuksen perusteella pahimmassa tilanteessa (suurimmat vedenalaiset äänenpainetasot) TTS- ja PTS-vyöhykkeet saattavat ulottua sellaisille Natura-alueille, joissa on nimetty hyljelajeja alueiden suojeluperusteiksi. Kaikki ammusten raivauksesta aiheutuvat räjäytykset tehdään Natura-alueen ulkopuolella, joko putkilinjan asennuskäytävän (15 m) tai turvakäytävän (27,5 m asennuskäytävän molemmin puolin) alueella. Ainoa Natura-alue, jonka alueelle tai alueen lähelle mallinnettu PTS-vyöhyke ulottuu, on Kallbådanin luodot ja vesialue. Natura-alue sijaitsee lähimmillään 9,8 km etäisyydellä putkilinjasta ja se on myös perustettu samannimiseksi hylkeidensuojelualueeksi. Putkilinjan alueella merenpohjassa tehtävät ammusten räjäytykset voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia Kallbådanin alueen suojeluperusteina mainituille harmaahylkeille. Melumallinnuksen perusteella kolme muuta Natura-aluetta, joilla hyljelajeja on mainittu suojeluperusteina, voivat sijoittua TTSvyöhykkeelle tai lähelle vyöhykettä. Nämä Natura-alueet ovat Söderskärin ja Långörenin saaristo

5 5 (lyhimmillään 12,5 km NSP2:n reitistä), Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue (13,1 km), Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue (17,8 km) ja Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet (23,5 km). YVA-selostuksessa suositeltiin Naturaarvioinnin laatimista Kallbådanin luotojen ja vesialueen Natura-alueelle ja Natura-arvioinnin tarveharkinnan laatimista muille neljälle Natura-alueelle. Tämä dokumentti sisältää Natura-arvioinnin Kallbådanin luotojen ja vesialueen Natura-alueesta. Söderskärin ja Långörenin saariston, Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueen ja Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Natura-alueiden osalta on laadittu erillinen Natura-arvioinnin tarveharkinta. Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-arvioinnin tarveharkinnasta on laadittu erillinen raportti, koska se sijaitsee eri ELYkeskuksen toimialueella. Neljäs erillinen raportti on Sandkallanin eteläpuolisen merialueen Natura-arviointi. Yllä mainitut Natura-arvioinnit ja arviointien tarveharkinnat kattavat kaikki Suomen Naturaalueet 10 km säteellä NSP2 reitistä, ja kaikki sellaiset Natura-alueet, joiden suojeluperusteena on hyljelajeja, 25 km säteellä reitistä (Kuva 1-1). Kuva 1-1. Suomenlahdella ja Saaristomerellä sijaitsevien Natura-alueiden sijainti sisältäen alueet, joille tehdään arvioinnin tarveharkinta tai Natura-arviointi. Kuvaan on merkitty Nord Stream 2 putkilinjan reitti Suomen talousvyöhykkeellä (Nord Stream 2 AG).

6 6 2. ARVIOITAVAN HANKKEEN KUVAUS NSP2 putkilinjan reitti ja Kallbådanin luotojen ja vesialueen Natura-alueen sijainti on esitetty kuvassa 2-1. Kuva 2-1. Nord Stream 2 putkilinjan reitti Suomen talousvyöhykkeellä (Nord Stream 2 AG). Kallbådanin luodot ja vesialue on korostettu vihreällä reunaviivalla. Hankkeen toteuttaminen edellyttää erilaisia valmistelevia ja rakentamiseen liittyviä töitä Suomen talousvyöhykkeellä. Niitä ovat: Ammusten raivaus Kiviaineksen kasaus merenpohjalle epätasaisuuksien loiventamiseksi eli putkilinjan vapaiden jännevälien minimoimiseksi Kiviaineksen kuljetus satamasta (mahdollisesti Kotkasta) putkilinjan asennuskäytävään Olemassa olevien kaapelien ja putkien risteyskohtien rakentaminen Putkenkuljetusalusten liikenne satamasta (Hangosta ja Kotkasta) putkenlaskualukselle Mahdollinen putkilinjojen käyttöönoton valmistelu (painetestaus) pohjalle laskemisen jälkeen Putkilinjojen käyttöönotto Käyttö Putkilinjojen käytöstä poisto YVA-selostuksessa esitetystä poiketen hankevastaava Nord Stream 2 AG on sitoutunut käyttämään dynaamisesti asemoitavaa (DP) alusta, joka säilyttää sijaintinsa ohjauspotkureiden avulla. Putkenlaskussa ei käytetä ankkuroitavaa alustyyppiä Suomen Natura-alueiden läheisyydessä. Dynaamisesti asemoitava putkenlaskualus on teknisesti ja ympäristönäkökohtien kannalta edistyneempi kuin ankkuroitava alus, sillä sitä ei ankkuroida pohjaan, jolloin ainoa kontakti meren pohjaan syntyy laskettavasta putkesta. Kokonaisuudessaan hanke on samankaltainen kuin oli Nord Stream -putkijärjestelmän rakentaminen vuosina (jatkossa NSP). Selkeänä erona kuitenkin on, että tässä

7 7 hankkeessa molemmat putkilinjat on suunniteltu rakennettaviksi samanaikaisesti, alkaen vastakkaisista suunnista Venäjältä ja Saksasta. Molempien putkilinjojen rakentaminen ei ole yhtäaikaisesti käynnissä Suomen talousvyöhykkeellä. Olemassa olevien Nord Stream - putkilinjojen ylityskohta on suunniteltu Suomen talousvyöhykeelle, lähelle Venäjän aluevesiä. Kumpikin putkilinja rakennetaan kolmessa osassa, joiden seinämäpaksuudet eroavat toisistaan. Käyttöönoton valmisteluvaihtoehdoista on valittu Kuiva käyttöönoton valmistelu, jossa putkiliitokset tehdään vedenpinnan yläpuolella ja toteutetaan testaus. Vedenalaista liitoskohtaa ei tarvita. Putken laskunopeuden arvioidaan olevan noin 2 3 km päivässä. Reitityksen yleisohjeena vähimmäisetäisyys olemassa olevaan lähimpään Nord Stream putkilinjaan on 500 m. 3. NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINNAN TAUSTAA 3.1 Natura verkosto Suojelun kohteina ovat Euroopan Unionin luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamat luontotyypit, lajit ja niiden elinympäristöt, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Heikennyskielto koskee sekä Natura-alueen sisä- että ulkopuolelle sijoittuvia toimintoja. Luontodirektiivi Luontodirektiivin tavoitteena on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston ja niiden elinympäristöjen suojelu. Eri toimenpiteillä pyritään varmistamaan Euroopan yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelutaso. Keskeisiä toimenpiteitä ovat Natura alueiden perustaminen, lajien tiukan suojelun järjestelmä ja hyödyntämisen säätely. Luontodirektiivin liitteissä lueteltuja, yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja on Suomessa seuraavasti: Liite I, 69 luontotyyppiä, suojelukeino Natura alueet (SAC-alueet, Special Areas of Conservation) Liite II, 88 lajia, suojelukeino Natura alueet (SAC-alueet, Special Areas of Conservation) Liite IV, 73 lajia, tiukan suojelun järjestelmä (Luonnonsuojelulaki 49 ) Luontodirektiivin liitteisiin on valittu yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä luontaisilta levinneisyysalueiltaan, joilla on pienet kannat tai levinneisyysalueet, jotka ovat hyviä esimerkkejä kyseisen luonnonmaantieteellisen alueen ominaispiirteistä tai jotka ovat endeemisiä lajeja. Osa luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi, ja ne on osoitettu direktiivin liitteissä I ja II tähdellä (*). Niiden suojelusta yhteisö on erityisvastuussa. Lintudirektiivi koskee kaikkien luonnonvaraisena elävien lintulajien suojelua EU:ssa. Sen tavoitteena on lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, lajien hoitaminen ja sääntely sekä antaa säännökset lajien hyödyntämisestä. Suojelu kattaa linnut, niiden munat, pesät sekä elinympäristöt. Suomessa on 256 direktiivin tarkoittamaa luonnonvaraisesti esiintyvää lintulajia (tilanne v. 2012). Lintudirektiivin liitteissä lueteltuja lintulajeja tavataan Suomessa seuraavasti Liite I: yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (SPA-alueet Natura verkostossa). Vastaava velvoite koskee

8 8 säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja erityisesti kosteikkojen osalta. Liitteen I lajeja ja niitä vastaavia muuttolintuja on Suomessa yhteensä 110 lajia. Liite II: metsästettävät lajit, joiden metsästysaika on rajattu elinkierron kannalta herkimpien vaiheiden ulkopuolelle (esimerkiksi kevätmuutto, pesimiskausi). Yhteensä 39 IIliitteen lajia tavataan Suomessa Liite III: Lajit, joiden kauppaaminen ei ole kiellettyä jos kaupattavat yksilöt on hankittu laillisella tavalla ja lajit, joiden kauppaamiskiellosta voidaan myöntää poikkeuksia. Liitteessä on mainittu yhteensä 26 lajia, joista Suomessa esiintyy Arviointivelvollisuuden määräytyminen Alueet on valittu Natura-verkostoon joko EU:n luontodirektiivin (Special Areas of Conservation, SAC) ja/tai lintudirektiivin (Special Protection Areas, SPA) perusteella. Luonnonsuojelulain 66 :n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa tai hyväksyä suunnitelmaa, jonka voidaan arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura verkostoon. Lain 65 :ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Natura-vaikutusten arvioinnista todettu: Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset (Luonnonsuojelulaki 65.1 ). Em. perusteella Natura-vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä, sekä d) ennalta arvioiden todennäköisiä Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Natura-suojelualueverkostoon. Näitä ovat aluekohtaisesti joko: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SAC-alueet) ja luontodirektiivin liitteen II lajit (SAC-alueet), tai lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet) ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut (SPA-alueet) muuttolintulajit Arvioinnin lähtökohtana ovat SAC-alueilla siten luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), SPA-alueilla lintudirektiivin mukaiset lajit ja muuttolintulajit sekä SAC/SPA-alueilla molemmat. Kallbådanin luodot ja vesialue (FI ) on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon luontodirektiivin mukaisena kohteena (SAC). Arvioitaviksi tulevat siten hankkeen vaikutukset luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin ja luontodirektiivin liitteen II lajeihin. 3.3 Arviointikriteerit Vaikutuksen merkittävyys Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja sen toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset voidaan arvioida heikentäviksi, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Kokonaisuudessaan

9 9 vaikutukset on kuitenkin aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin säilyminen Natura-alueella voidaan arvioida ominaispiirteiltään tavanomaista herkemmäksi jo pienille elinympäristömuutoksille. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos joku seuraavista ehdoista toteutuu: 1. Suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa 2. Olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista 3. Hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta 4. Luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta 5. Ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan Vaikutuksen kesto Seuraavia aikajaksoja on käytetty vaikutuksen keston arvioimisessa Natura-arvioinneissa esimerkiksi Suomessa ja Iso-Britanniassa (esim. Byron 2000): Pysyvä vaikutukset, jotka jatkuvat yli yhden ihmissukupolven (>25 vuotta) Väliaikainen vaikutuksen kesto vähemmän kuin 25 vuotta Pitkäaikainen - vaikutuksen kesto vuotta Keskipitkä vaikutuksen kesto 5 15 vuotta Lyhytaikainen vaikutuksen kesto alle 5 vuotta 3.4 Vaikutukset arvioitavan kohteen eheyteen Luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekologisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003). Yksittäisten luontotyyppien ja lajien lisäksi myös hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen tulee arvioida. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura -verkostoon. Alueen eheyden korostaminen voi tarkoittaa, että vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi. Euroopan komission ohjeistuksen mukaan vaikutus alueen eheyteen on lopullinen kriteeri, jonka perusteella todetaan, ovatko vaikutukset merkittäviä (Euroopan komissio 2001). Komissio on esittänyt tarkistuslistan helpottamaan Natura-alueen eheyteen kohdistuvien vaikutusten arvioimista (Taulukko 3-1).

10 10 Taulukko 3-1. Tarkistuslista Natura-alueen eheyden arvioimiseen (Euroopan komissio 2001) Onko hankkeella tai suunnitelmalla mahdollisuus Kyllä/ei Suojelutavoitt eet Muut indikaattorit hidastaa/ estää lajien tai luontotyyppien suotuisan suojelutason saavuttamista? heikentää alueen luontotyyppejä tai lajeja? häiritä niitä tekijöitä, jotka ylläpitävät alueen suotuisia olosuhteita? häiritä suojeluperusteena olevien lajien keskinäisiä suhteita, levinneisyyttä tai tiheyttä? aiheuttaa muutoksia elinympäristöön tai ekosysteemiin (esim. ravinnetasapaino)? muuttaa alueen rakenteellisia tai toiminnallisia suhteita (esim. maaperä/ vesi, kasvit/eläimet)? muuttaa luontaista kehitystä (esim. vesitalous, kemiallinen koostumus)? vähentää tärkeitä elinympäristöjä? vähentää ekosysteemille tärkeiden/ avainlajien populaatioita? muuttaa ekosysteemille tärkeiden/ avainlajien välisiä suhteita? vähentää alueen monimuotoisuutta? aiheuttaa muutoksia, jotka voivat vähentää ekosysteemille tärkeiden/ avainlajien runsautta, tiheyttä tai tasapainoa? aiheuttaa pirstoutumista? aiheuttaa alueelle tyypillisten piirteiden tuhoutumista tai vähenemistä? Suuriakin vaikutuksia voi kohdistua yksittäisiin arvokkaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin, eivätkä vaikutukset ole silti merkittäviä alueen eheyden kannalta, jos alueen ekologinen rakenne ja toiminta eivät vahingoitu muutoksen takia. Esimerkiksi tilapäiset, palautuvat vaikutukset luontotyyppeihin tai lajeihin voivat olla vaikutuksia, jotka aiheuttavat ainoastaan kohtalaisia kielteisiä vaikutuksia alueen eheyteen. Taulukossa 3-2 esitetään Iso-Britanniassa käytettyjä vaikutusten merkittävyysluokkia sen mukaan, miten ne vaikuttavat alueen eheyteen. Näiden kriteerien mukaan merkittävän kielteisen vaikutuksen katsotaan syntyvän, kun hanke tai suunnitelma vahingoittaa alueen ekologista rakennetta tai toimintaa siten, että pitkällä aikavälillä alueen luontotyypit tai lajit eivät kykene siellä säilymään. Taulukko 3-2. Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta Byronin (2000) mukaan. Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen Kohtalainen kielteinen Vähäinen kielteinen Ei vaikutuksia Myönteinen vaikutus Kriteerit Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää luontotyyppejä/elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on suojeltu. Hanke tai suunnitelma (joko yksistään tai muiden kanssa) ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin luontotyyppeihin/ elinympäristöihin/ lajeihin. Jos ei voida selvästi osoittaa, että hankkeella tai suunnitelmalla ei ole haitallista vaikutusta alueen eheyteen, vaikutukset on luokiteltava merkittävästi kielteisiksi. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset alueeseen ovat ilmeisiä. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai myönteiseen suuntaan. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi lieventävillä toimenpiteillä luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välille, liikenne- tai virkistyskäyttöpainetta ohjataan pois alueelta tai alueita ennallistetaan.

11 Lieventävien toimenpiteiden vaikutusten arviointi Natura-alueisiin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia tulee välttää niin paljon kuin mahdollista. Mikäli negatiivisia vaikutuksia kuitenkin aiheutuu, niitä pitää pyrkiä lieventämään. Haitalliset vaikutukset tulee pyrkiä lieventämään mahdollisimman hyvin, riippumatta siitä ovatko haitat merkittäviä. Lieventämistoimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi voidaan käyttää seuraavaa kriteeristöä (Byron 2000): Huono vähäinen vaikutusten vähentäminen, ei suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta Rajoitettu lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta jonkin verran Kohtuullinen lieventämistoimenpiteillä saadaan rajoitettua vaikutusta, mutta alkuperäinen vaikutus säilyy silti merkittävällä tasolla Huomattava vaikutusten lähes täydellinen lieventäminen 4. AINEISTO JA MENETELMÄT Nord Stream 2 -putkihankkeen mahdolliset vaikutukset arvioitiin olemassa oleviin tietoihin perustuen. YVA-selostuksessa Suomen talousvyöhykkeellä arvioitavana oli kaksi osuutta, joissa putkilinjalla oli kaksi vaihtoehtoista reittiä. YVA-selostuksen julkaisemisen jälkeen hankkeesta vastaava on alustavasti valinnut käytettävän reitin ja tämä Natura-arviointi perustuu tehtyyn reittivalintaan. Kaikki reitillä sijaitsevat ammukset on kartoitettu ja luokiteltu niiden painon ja tyypin perusteella, mikä mahdollistaa niiden raivaamisen vaikutusten arvioinnin. Keskeisimpinä lähtötietoina arvioinnissa käytettiin: Kallbådanin luodot ja vesialue, Natura-alueen tietolomake (1996) Ehdotus Natura-alueen tietolomakkeen täydennyksestä (Ympäristöministeriö 2016) Tietolomakkeiden täydennysehdotukset ovat vielä alustavia ja tietoihin voi tulla muutoksia Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus (Ramboll 2017a) Vedenalaisen melun mallinnus (Ramboll 2016b, liite 7 YVA-selostuksessa) Itämeren merinisäkkäät ja Nord Stream 2 -hanke - Raportti nykytilanteesta (Teilmann & Sveegaard 2016, liite 8a YVA-selostuksessa) Merinisäkkäät Suomen, Venäjän ja Viron vesialueilla Nord Stream 2 -hankkeen yhteydessä (Sveegaard ym. 2017, liite 8b YVA-selostuksessa) Natura-arvioinnin tarveharkinta koskien aluetta Sandkallanin eteläpuolinen merialue, Porvoo (FI ) (Ramboll 2016a, liite 9 YVA-selostuksessa) Hankkeen tekninen kuvaus (Nord Stream 2 AG/Saipem 2017) Nord Stream 2. Natura 2000 underwater noise modelling, Finland (Ramboll 2017b) Vaikutusten arvioimisessa on lisäksi hyödynnetty edellisen Nord Stream kaasuputkihankkeen rakentamisesta kertynyttä tietoa hankeen ympäristövaikutuksista. Hylkeiden ja muiden vaikutuskohteiden osalta vaikutuksien merkittävyyden arvioinnissa otettiin huomioon vaikutuskohteen herkkyys muutoksille ja muutoksen suuruus. Menetelmä on sama, jota on käytetty hankkeen ympäristövaikutusten arviointiraportissa. Lisätietoa löytyy julkaisusta Ramboll 2017a. Natura-arviointi on laadittu Ramboll Oy:ssä (ympäristöekologi Jussi Mäkinen ja hydrobiologi Sanna Sopanen) Nord Stream 2 -hankkeen toimeksiannosta. Tämä arviointi on päivitetty versio edellisestä arvioinnista. Päivitykseen on ollut syynä reitin optimoinnista aiheutuneet muutokset ammusten määrässä ja niiden sijainnissa. Putkilinjan Suomen osuuden herkimmillä alueilla otetaan myös käyttöön uusi lieventämistoimenpide, jonka avulla ammusten raivauksesta aiheutuvaa melua voidaan vähentää. Kuplaverhojen käyttöön perustuva menetelmä on kuvattu luvussa Nord Stream 2 tulee käyttämään kuivaa käyttöönoton menetelmää, joten märän käyttöönoton menetelmän ja siihen liittyvän putkien

12 12 vedenalaisen liitoskohdan vaikutusten arvioinnille ei ole enää tarvetta. Nämä muutokset on otettu huomioon vaikutusten arvioinnissa (luku 7). Kaikki päivitykset, joita tähän arviointiin on tullut edellisen päivätyn version jälkeen, on korostettu punaisella kirjasintyypillä. 5. VAIKUTUSMEKANISMIT 5.1 Vaikutusmekanismien rajaus Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on toteutettu vertaamalla ennustettua tilannetta (rakentamis- ja käyttövaiheen aikana) vaikutusalueen nykytilaan. Ympäristövaikutusten arviointiselostus jätettiin yhteysviranomaiselle (Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) Arvioidut vaikutukset ovat pääosin merkityksettömiä tai vähäisiä Nord Stream 2 hankkeen rakentamis- ja käyttövaiheessa. Merkittävimpien vaikutusten odotetaan ilmenevän putkilinjan rakentamisen aikana. Harmaahylkeisiin arvioidaan kohdistuvan enintään kohtalaisia vaikutuksia yksilötasolla (Taulukko 5-1). Kun arvioidaan Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten merkittävyyttä, nähdään populaatiotason vaikutukset tärkeimpinä. Taulukko 5-1. Harmaahylkeisiin kohdistuvien vaikutusten merkittävyys NSP2-hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa, kun lieventämistoimenpiteet, joihin hanke on sitoutunut, on otettu huomioon (tarkkailu, hyljekarkottimien käyttö) (Ramboll 2017a). Toiminto Rakentamisvaihe Ammusten raivaus: yksilötaso Ammusten raivaus: populaatiotaso Ammusten raivaus: Vedenalainen yksilötaso ja melu populaatiotaso Vaikutustyyppi Sedimentin leviämisen aiheuttamat vaikutukset Haittaaineiden vapautuminen Visuaalinen häiriö Käyttövaihe Vedenalainen melu Visuaalinen häiriö Kiviaineksen sijoitus Alusten liikkeet (rakentaminen ja tukialukset) Ammusten raivaus, kiviaineksen sijoitus Ammusten raivaus, kiviaineksen sijoitus Vaikutus Painevammat, PTS Painevammat, PTS TTS, välttämisreaktiot, äänten peittyminen PTS/TTS, välttämisreaktiot, äänten peittyminen Välttämisreaktiot Heikentynyt näkyvyys Välttämisreaktiot, häiriöt luonnollisessa käyttäytymisessä Terveyden heikentyminen Vaikutuksen merkittävyys: Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Alusliikenteen kasvu Välttämisreaktiot Merkityksetön Rutiinitarkastukset, kunnossapito, tukialusten liikkeet Rutiinitarkastukset, kunnossapito, tukialusten liikkeet Välttämisreaktiot Välttämisreaktiot Vähäinen Merkityksetön

13 13 Kallbådanin luotojen ja vesialueen Natura-alueen ja alueen suojeluarvojen osalta kielteisten vaikutusten merkittävyys arvioitiin merkityksettömäksi tai kohtalaiseksi rakentamisen aikana. Käytön aikana vaikutusten merkittävyys arvioitiin olevan merkityksettömällä tasolla (Taulukko 5-2). Taulukko 5-2. Vaikutusten merkittävyys eri vaikutuskohteissa Kallbådanin luotojen ja vesialueen Natura-alueen osalta NSP2-hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella (Ramboll 2017a). Vaikutusmekanismi ja vaikutuskohde Vaikutuskohteen herkkyys Muutoksen suuruus Vaikutuksen merkittävyys Rakentamisvaihe Vedenalainen melu (hylkeet) Suuri Keskisuuri Kohtalainen Sedimentin leviäminen (hylkeet) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Sedimentin leviäminen (luontotyypit) Keskisuuri Merkityksetön Merkityksetön Käyttövaihe Vedenalainen melu (hylkeet) Keskisuuri Merkityksetön Merkityksetön Sedimentin leviäminen (hylkeet, luontotyypit) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Tässä Natura-arvioinnissa arvioidut vaikutusmekanismit valittiin ympäristövaikutusten arvioinnin tulosten perusteella. Vaikutusmekanismit, jotka mahdollisesti voivat heikentää Natura-alueiden suojeluarvoja, on kuvattu alla. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti sedimentin leviämisestä ja visuaalisesta häiriöstä aiheutuvat vaikutukset on myös kuvattu ja arvioitu lyhyesti seuraavissa luvuissa vaikka niistä aiheutuvat vaikutukset arvioitiin YVA-selostuksessa merkityksettömiksi. 5.2 Rakentamisvaihe Vedenalaisen melun vaikutukset hylkeisiin Vaikutusmekanismit ja hylkeiden herkkyys Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin (Ramboll 2017a) perusteella suurimmat hylkeisiin kohdistuvat ympäristöpaineet kaasuputkilinjan rakentamisen aikana aiheutuvat ammusten raivauksessa syntyvästä vedenalaisesta melusta. Tämä on ainoa vaikutus, jolla potentiaalisesti voi olla vaikutusta Natura-alueisiin, joiden suojeluperusteena ovat hylkeet. Hylkeisiin kohdistuvia, ammusten raivauksesta, aiheutuvia vaikutuksia arvioidaan kahdella tasolla: 1) Merkittävyys yksilötasolla: yksittäisiin hylkeisiin kohdistuvalla mahdollisella vaikutuksella ei välttämättä ole populaatiotason seurauksia, mutta niiden arviointi on tarpeellista, koska merinisäkkäiden saamilla vaurioilla voi olla muuntyyppisiä seurauksia (esim. eettiset vaikutukset) 2) Merkittävyys populaatiotasolla suhteessa hylkeiden levinneisyyteen ja runsauteen Natura-alueiden osalta erityisesti populaatiotason vaikutukset ovat vaikutusten arvioinnin kannalta tärkeitä. Arvioitaessa hylkeiden herkkyyttä ympäristön häiriöille on otettava huomioon monia kriteereitä, joita ovat muun muassa populaatioiden tila (pienenevä/vakaa/kasvava), runsaus, levinneisyys (eläinten läsnäolo vaikutuksen aikana), suojelun tila (kansallinen/kansainvälinen), herkät ajanjaksot (esim. lisääntymis- tai karvanvaihtoaika) ja biologia (fysiologiset vaikutukset). Hylkeiden ajatellaan yleisesti olevan herkkiä paineen aiheuttamille vammoille ja/tai vedenalaisen melun tasoille, jotka kasvattavat kuuloon kohdistuvien vaurioiden riskiä. Vedenalaiset räjäytykset aiheuttavat hyvin suuren äänenpaineen, joka alkaa erittäin nopeasti (nk. iskuaalto). Huippupaine riippuu lähinnä räjähdetyypistä ja räjähdeaineen määrästä siten että

14 14 suurempi räjähdysnopeus aiheuttaa suuremman huippupaineen. Myös veden syvyys on tärkeä tekijä, koska syvemmällä syntyy suurempia huippupaineita. Lisäksi ammuksen kunto voi vaikuttaa huippupaineeseen. Räjähdysten aiheuttamien melupulssien taajuusspektri muodostuu pääasiassa pienitaajuisesta energiasta. Optimaalisissa olosuhteissa ammusten raivauksesta aiheutuva melu voi kulkeutua veden alla pitkiä matkoja. Todellinen etenemismatka riippuu mm. vesipatsaan syvyyssuhteista, hydrografisista olosuhteista (mm. suola- ja lämpötilakerrostuneisuus) ja merenpohjan ominaisuuksista (topografia, pohjanlaatu) räjäytyspaikalla ja sen ympäristössä. Melun eteneminen heikkenee tehokkaasti matalissa vesissä (syvyys 10 m tai vähemmän), koska pienitaajuinen ääni etenee huonosti matalassa vedessä (Urick 1983). Yksittäinen räjähdys kestää alle sekunnin, jolloin suurimmat huolenaiheet liittyvät välittömien kudosvaurioiden ja kuuloon kohdistuvien vaurioiden syntymisen riskiin, kun taas vaikutukset esimerkiksi käyttäytymiseen ovat hyvin rajallisia ja lyhytaikaisia. Ammusten raivauksesta syntyvä vedenalainen melu voi vaikuttaa hylkeisiin monin eri tavoin. Vakavimmat vaikutukset ovat mahdollisia ainoastaan räjäytyskohdan välittömässä läheisyydessä. Fysikaaliset painevammat (kudosvauriot) Kuulonalenemat, pysyvä kuulokynnyksen muutos (PTS, permanent threshold shift) ja tilapäinen kuulokynnyksen muutos (TTS, temporary threshold shift) Eläinten käyttäytymiseen liittyvät häiriöt Vammojen vakavuusaste kasvaa asteittain tilapäisistä kuulokynnyksen muutoksista pysyviin kuulovaurioihin ja lopulta akustisiin traumoihin ja kudosvaurioihin. NSP2-hankkeen ympäristövaikutusten arviointiprosessin yhteydessä tehtiin asiantuntija-arvio, jonka tavoitteena oli arvioida merinisäkkäisiin kohdistuvat ympäristövaikutukset (Sveegaard ym. 2017). Tässä arvioinnissa huomioitiin kolme mahdollista vaikutustasoa: tilapäinen kuulokynnyksen muutos (TTS), pysyvä kuulokynnyksen muutos (PTS) sekä kudosvauriot (paineesta aiheutuvat vammat). Paineesta aiheutuvat vammat (painevammat) Räjähdyksestä aiheutuva paineaalto (iskuaalto) voi aiheuttaa vakavuudeltaan eri asteisia kudosvaurioita lähietäisyydellä oleskeleville hylkeille. Vauriot voivat vaihdella merkityksettömistä vähäisistä verenvuodoista (jotka paranevat itsekseen) pysyviin vaurioihin ja pahimmassa tapauksessa kuolettaviin vaurioihin. Vaikutusten vakavuus on yhteydessä akustisen impulssin suuruuteen (ylipaineeseen ja pulssin kestoon) ja siten etäisyyteen räjähdyspaikasta. Yelverton ym on määritellyt painevammojen raja-arvot nisäkkäille useiden kokeellisten tutkimusten perusteella, joissa järveen upotettiin koiria ja lampaita (taulukko 5-3). Nämä raja-arvot soveltuvat myös pienille merinisäkkäille, koska keuhkojen tilavuus näyttää olevan merkittävin vaikutuksia skaalaava tekijä. Taulukko 5-3. Nisäkkäiden painevammojen raja-arvot (Yelverton ym. 1973). Ääni-impulssi Määritelmä 280 Pa s Ei kuolettavaa vaikutusta. Kohtalaisia painevammoja, kuten tärykalvon repeämisiä ilmenee erittäin usein. Eläinten katsotaan pystyvän toipumaan vammoista itsekseen. 140 Pa s Vähäisiä painevammoja, kuten tärykalvon repeämisiä, ilmenee usein. 70 Pa s Merkityksettömän pieniä painevammoja ilmenee harvoin. Ei tärykalvon repeämisiä. 35 Pa s Turvallinen taso. Sveegaardin ym. (2017) arvioiden mukaan iskuaallon potentiaalinen vaikutus voi ulottua useiden kilometrien päähän. Laskenta tehtiin olettaen, että 300 kg ammus raivataan räjäyttämällä 40 m syvyydessä. Laskelman perusteella turvaetäisyys, jonka ulkopuolella painevammojen riskiä ei ole

15 15 odotettavissa, on noin 2,5 km eläimille, jotka ovat veden pinnalla ja noin 10 km eläimille, jotka ovat pohjalla (40 m syvyydessä). Kohtalaisen vakavien painevammojen riskialueen raja on alle 1 km pinnalla oleville eläimille ja noin 2,5 km pohjalla oleville eläimille. Tähän luokkaan sisältyvät keskivaikeat, mutta ei-kuolettavat vauriot, joista eläinten katsotaan selviytyvän omin voimin. On kuitenkin mahdollista, että vauriot voivat laskea eläimen kuntoisuutta rajoitetuksi ajaksi tai heikentää lisääntymistä väliaikaisesti (yhden lisääntymiskauden ajan). Hylkeiden herkkyys painevammoille arvioidaan suureksi yksilötasolla, johtuen kuolettavien vammojen riskistä sekä mahdollisuudesta, että hylkeitä esiintyy vaikutusalueella. Populaatiotasolla herkkyys painevammoille vaihtelee samalla tavoin kuin herkkyys pysyvälle kuulonalenemalle (PTS). Kuulokynnyksen muutokset (kuulonalenema) Hylkeiden kuulojärjestelmä on herkkä äänen aiheuttamille vaurioille. Melun aiheuttamilla kuulokynnyksen muutoksilla tarkoitetaan kuulon herkkyyden osittaista heikkenemistä, joka aiheutuu altistumisesta kovalle melulle. Tilapäisen tai pysyvän kuulonaleneman riski on olemassa alhaisemmilla äänentasoilla kuin kudosvaurioiden riski (katso esim. Southall ym. 2007). Melun aiheuttamia kuulokynnyksen muutoksia voidaan pitää varovaisuusperiaatteen mukaisina ennusteina kuulojärjestelmän laajemmille vaurioille. Kuuloon liittyvät muutokset voivat olla tilapäisiä (TTS) tai pysyviä (PTS). Esimerkki tilapäisestä kuulon herkkyyden muutoksesta ihmisillä on yleisesti koettu kuulonalenema rock-konserttien jälkeen. Tilapäinen kuulonalenema häviää ajan kuluessa, riippuen vaikutuksen vakavuudesta. Mitä suurempi kuulokynnyksen muutos on kyseessä, sitä pitempi on palautumisjakso. Korkeammille melutasoille altistuttaessa kuulo ei välttämättä palaudu täysin, vaan jäljelle jää pienempi tai suurempi pysyvä kuulonalenema (PTS). Tämä on seurausta sisäkorvan aistinsolujen vaurioitumisesta (Kujawa and Liberman 2009). Kuuloon kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi tilapäiselle ja pysyvälle kuulokynnyksen muutokselle määritettiin raja-arvot. Nämä raja-arvot ovat kynnysarvoja, joiden yläpuolella riski tilapäisen (TTS) tai pysyvän (PTS) kuulonaleneman saamiselle kasvaa. Yleisesti päteviä kynnysarvoja ei ole saatavilla eikä tällaisten raja-arvojen määrittäminen ole suoraviivaista. Hylkeille soveltuvat TTS- ja PTS-kynnysarvot määritettiin käyttämällä olemassa olevaa kokemusperäistä tietoa sekä tieteellisen kirjallisuuden pohjalta. Esimerkkilajina käytettiin kirjohyljettä, koska tämän lajin osalta on olemassa todellista kokeellisesti saatua mittaustietoa (Kastak ym. 2008, Kastelein ym. 2013). Yksityiskohtaiset tiedot kynnysarvojen määrittämisestä on esitetty Sveegaard ym. (2017) selvityksessä. Arvioidut kynnysarvot, jotka aiheutuvat yksittäisistä räjäytyksistä ja joiden yläpuolella riski kuulokynnyksen muutokselle kasvaa, ovat 164 db SEL (db SEL, kokonaisäänenaltistustaso) tilapäiselle kuulonalenemalle ja 179 db SEL pysyvälle kuulonalenemalle. Sveegaardin ym. (2017) mukaan harmaahylkeen herkkyys saada tilapäinen kuulonalenema arvioidaan vähäiseksi sekä yksilö- että populaatiotasolla, johtuen vaikutuksen palautuvasta ja väliaikaisesta luonteesta. Harmaahylkeen herkkyys saada pysyvä kuulonalenema arvioidaan olevan suuri yksilötasolla johtuen mahdollisesta pysyvästä haitasta ja todennäköisyydestä, että yksittäisiä eläimiä on lähellä räjäytyspaikkaa. Populaatiotasolla herkkyys arvioidaan vähäiseksi, koska populaatiokoko on kasvussa ja populaation tila on hyvä. Melun aiheuttamat häiriöt käyttäytymisessä Käyttäytymiseen liittyviä muutoksia saattaa ilmetä jo melutasoilla, jotka alittavat tilapäisen kuulonaleneman kynnysarvon. Hylkeet voivat kuulla ammusten raivauksesta aiheutuvan

16 16 vedenalaisen melun pitkien matkojen takaa ja ne voivat reagoida ääneen vaikka melutaso ei enää aiheuttaisikaan tilapäistä tai pysyvää kuulonalenemaa. Etäisyyksillä, joilla paineaallon (iskuaalto) aiheuttama paineenmuutos on riittävän jyrkkä, aiheuttaa melu todennäköisesti pelästymisrefleksin, jossa lihakset supistuvat tahattomasti. Tämä refleksi ei ole vahingollinen, mutta toistuvat altistumiset voivat johtaa pelon tunteeseen (Götz and Janik 2011). Pidemmillä etäisyyksillä räjäytyspaikoista eläimet reagoivat paineaaltoon todennäköisesti keskeyttämällä senhetkiset toimensa, mutta jatkavat niitä häiriön loputtua. Ammusten raivauksesta aiheutuvien käyttäytymiseen liittyvien muutosten katsotaan olevan hyvin lyhytaikaisia ja palautuvia, eikä niillä ole merkittäviä seurauksia eläimille Muutoksen suuruus Vedenalaisen melun aiheuttama muutoksen suuruus arvioitiin, jotta hylkeisiin kohdistuvien vaikutusten merkittävyyttä voidaan arvioida. Vaikutusten merkittävyyden arviointi (luku 7) tehdään ottaen huomioon lieventämistoimenpiteiden vaikutukset ammusten raivauksesta syntyviin vaikutuksiin. Nord Stream 2 tulee osana ammusten raivauksessa käytettävää perusmenetelmää (ammuksen raivaus paikallaan) käyttämään lievennystoimenpiteitä, jotta voidaan välttää tai vähentää merinisäkkäisiin ja lintuihin kohdistuvia haittavaikutuksia. Lievennystoimenpiteet sisältävät sitoumuksen, jonka mukaisesti hanke tulee käyttämään Joint Nature Conservation Commiteee toimikunnan (JNCC) ohjeistuksia merinisäkkäisiin kohdistuvan häirinnän ja vaurioiden riskin minimoimiseksi käytettäessä räjähteitä (JNCC 2010). Ohjeistusta sovellettiin myös Nord Stream hankkeen aikana. Ammusten raivaukseen käytettävillä aluksilla on mukana merinisäkästarkkailijoita, jotka havainnoivat merinisäkkäitä ja sukeltavia merilintuja (kuten sukeltajasorsat ja ruokkilinnut) yhden tunnin ennen räjäytystä. Tarkkailua jatketaan tunti räjäytyksen jälkeen. Passiivisilla vedenalaisiin ääniin perustuvilla seurantalaitteilla (PAM, passive acoustic monitor) tarkkaillaan merinisäkkäiden ääniä. Räjäytystä viivytetään, mikäli alueella havaitaan merinisäkkäitä tai - lintuja. Akustisia karkottimia (hyljekarkottimet) tullaan käyttämään ennen räjäytystoimenpidettä, jotta eläimet saadaan siirtymään pois räjäytysalueelta. Jos karkottumisalueen kokoa on suurennettava, voidaan käyttää useita sopivalla tavalla järjestettyjä laitteita (kuva 5-1). Kuva 5-1. Esimerkki seurantalaitteiden ja hyljekarkottimien sijainnista ammusten raivauksen aikana Nord Stream 1 hankkeessa (Witteveen+Bos 2011).

17 17 Arvioitaessa hylkeisiin kohdistuvia vaikutuksia on hyljekarkottimilla todennäköisesti suurin haittoja lieventävä vaikutus ja niiden käyttö vähentää kuolleisuutta aiheuttavien vammojen riskiä (ts. sitä riskiä, että vaikutusalueella esiintyy hylkeitä räjäytyksen aikana herkkyystasoon kohdistuva vaikutus ja näin ollen sitä, että hylkeet saavat vammoja muutoksen suuruuteen kohdistuva vaikutus). Lieventämistoimenpiteet ovat tehokkaita erityisesti useimpien vakavimpien vaikutusten, kuten painevammojen, osalta. Vaikutuskohteen herkkyyttä ja muutoksen suuruutta kuvaavat tekijät ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa vaikutusalueen eläintiheyden kautta. Lieventämistoimenpiteiden vaikutus merkittävyyteen on huomioitu muutoksen suuruuteen vaikuttavana tekijänä (lisätietoja Sveegaard ym. 2017). Hyljekarkottimien aiheuttamien reaktioiden on havaittu olevan voimakkaasti tilannesidonnaisia. Pääasiassa laitteita käytetään hylkeiden karkottamiseen kalankasvattamoilta ja kalanpyydysten luota. Hyljekarkottimilla on raportoitu olevan kovin erilainen teho tällaisissa tilanteissa ja niiden teho vaihtelee jonkinasteisesta karkottumisesta aktiiviseen houkuttamiseen (nk. ruokakello-ilmiö) (Katso tutkimukset Königson ym ja Mikkelsen ym. 2015). Kun karkotuslaitteita käytetään haittojen lieventämiseen voimakkaan vedenalaisen melun yhteydessä, tilanne on erilainen, koska hylkeitä ei palkita ruualla (esim. pyydyksistä saatava kala) voimakkaan ja erittäin epämiellyttävän äänen huomiotta jättämisestä. Näin ollen useat eri tutkimukset tukevat olettamusta, jonka mukaan hylkeet karkottuvat hyljekarkottimien lähellä silloin kun laitteita käytetään ilman ruokapalkintoa. Lofitech-laitteita pidetään tehokkaina karkottamaan kirjohylkeitä ja harmaahylkeitä vähintään muutamien satojen metrien etäisyydeltä (Mikkelsen ym. 2015). Kauempana, noin yhden kilometrin etäisyydellä, hylkeiden karkottuminen ei ole enää niin tehokasta, mutta ne muuttavat käyttäytymistään ja viettävät enemmän aikaa vedenpinnan yläpuolella (Gordon ym. 2015). Myös tämä toimii haittojen lieventämistoimenpiteenä, koska vedenpinnan yläpuolella oleskelevat hylkeet eivät ole alttiina tilapäiselle tai pysyvälle kuulokynnyksen muutokselle. Nord Stream 2 hanke aikoo käyttää kuplaverhoja herkkien kohteiden läheisyydessä. Kuplaverhot lieventävät vaikutuksia, sillä ne vähentävät melun etenemistä vedessä. Kuplaverhoja tullaan käyttämään sellaisten ammusten räjäyttämisen yhteydessä, jotka sijaitsevat lähellä seuraavia vaikutuskohteita: Natura 2000 alueet, joiden suojeluperusteena ovat hylkeet ja joiden lähellä sijaitsevan ammuksen räjäyttäminen ilman kuplaverhoja voi aiheuttaa PTS-vyöhykkeen (alue, jonka sisäpuolella eläin altistuu riskille saada pysyvä kuulonalenema), joka ulottuu 5 km etäisyydelle suojelualueen rajasta. Tämä on konservatiivinen lähestymistapa, joka ottaa huomioon mallinnukseen sisältyvän epävarmuuden sekä hylkeet, jotka saattavat väliaikaisesti oleskella suojelualueen läheisyydessä, mutta kuitenkin alueen rajojen ulkopuolella. Itämeren norpan esiintymisalueet Suomen talousvyöhykkeellä kilometrikohdasta 60 itään itäisen Suomenlahden alueella. Seuraavassa on lueteltu ammukset, jotka on valittu yllä olevia kriteerejä käyttäen (yhteensä 20 ammusta) räjäytettäviksi käyttäen kuplaverhoja lisälieventämistoimenpiteenä: Kaikki kilometrikohdasta 60 itään sijaitsevat ammukset (yhteensä 12 ammusta). Toimenpiteellä vähennetään Itämerennorpan Suomenlahden osapopulaatioon kohdistuvia vaikutuksia. Kallbådanin saaristo ja vedet Natura-alueesta etelään sijaitsevat ammukset, jotka sijaitsevat alueen lähellä (yhteensä 7 ammusta) ja joiden räjähdeaineen paino ylittää 137 kg. Toimenpiteellä vähennetään suojelualueen lähellä oleviin harmaahylkeisiin kohdistuvia vaikutuksia. Yksi Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Naturaalueen eteläpuolella oleva ammus. Toimenpiteellä vähennetään suojelualueen lähellä oleviin hylkeisiin kohdistuvia vaikutuksia.

18 18 Kuplaverhojärjestelmä on kehitetty alun perin erityisesti lieventämään avomerialueella toteutettavien paalutustöiden vaikutuksia. Se vähentää paalutuksen tai räjäytysten aiheuttaman melun etenenemistä. Paineilma johdetaan suuttimilla varustetun letkun kautta veteen, jolloin äänilähteen (raivattava ammus) ja sen ympäristön välille muodostuu kuplaverho. Toteutettavuustutkimus kuplaverhojen käytöstä ammusten raivauksen yhteydessä osoittaa, että tällä toimenpiteellä voidaan vähentää äänen huippupainetasoa välillä 6-8 db (6 db arvioidaan olevan konservatiivinen arvo) (Bitunamel ja Feldmann 2017). Painevammat Sveegaardin ym. (2017) laskelmien mukaan paineaallon tuottama vaikutus (300 kg räjähde) voi ulottua useiden kilometrien etäisyydelle. Turvallisen alueen raja, jonka ulkopuolella painevammoja ei ole odotettavissa, on pinnalla oleville eläimille noin 2,5 kilometriä ja pohjalla (40 metrin syvyys) oleville eläimille noin 10 kilometriä. Kohtalaisen vakavien painevammojen raja on pinnalle oleskeleville eläimille alle 1 km ja pohjalla oleville eläimille noin 2,5 km. Tähän luokkaan sisältyvät suhteellisen vakavat, mutta ei-kuolettavat vauriot, joista eläinten katsotaan selviytyvän omin avuin. Hyljekarkottimet tarjoavat huomattavaa suojaa hylkeille aina m etäisyydelle räjäytyksestä. Muutoksen suuruus arvioidaan yksittäisille hylkeille keskisuureksi, koska todennäköisyys sille, että yksittäinen hylje menehtyy tai saa pysyviä painevammoja arvioidaan vähäiseksi. Muutoksen suuruuden arvioidaan populaatiotasolla olevan keskisuuri. Suurimpien ammusten raivaamisen yhteydessä käytettävä kuplaverho laskee edelleen painevammojen vyöhykkeen laajuutta. Ammusten raivauksen aiheuttama tilapäinen tai pysyvä kuulonalenema Arvioidut vaikutusalueiden maksimaaliset laajuudet ja keskimääräiset odotettavissa olevat laajuudet on esitetty taulukossa 5-4. Taulukossa esitetyt luvut perustuvat mallinnuksiin kohteissa M1-M4 (Ramboll 2016b). Uusimman päivitetyn oikeisiin ammuksiin perustuvan mallinnuksen perusteella PTS- ja TTS-vyöhykkeet voivat olla laajempia isoimpien ammusten raivaamisen yhteydessä pahimmassa mahdollisessa tilanteessa. PTS-vyöhyke kg ammuksen raivaamisesta voi ulottua jopa 12.5 km etäisyydelle ilman kuplaverhon käyttöä (Ramboll 2017b). Vaikutusalueet, joilla hylkeet voivat altistua pysyvälle kuulokynnyksen muutokselle (PTSvyöhyke) tai tilapäiselle kuulokynnyksen muutokselle (TTS-vyöhyke), ovat laajoja, mikäli äänen etenemistä heikentäviä lisälieventämistoimenpiteitä ei käytetä. Vedenalaisen melun mallinnuksen perusteella (Ramboll 2016b) sekä PTS- että TTS-vyöhykkeet voivat ulottua Natura-alueiden rajojen sisäpuolelle. Näin ollen hylkeille, jotka oleskelevat Kallbådanin Natura-alueen sisäpuolella tai alueen lähistöllä, voi aiheutua joko pysyviä tai tilapäisiä vaikutuksia. Taulukko 5-4. Räjähdyksen aiheuttaman tilapäisen ja pysyvän kuulokynnyksen muutoksen riskialueiden (TTS- ja PTS-vyöhykkeet) maksimaalinen ja keskimääräinen laajuus neljässä sijaintipaikassa M1 M4 putkilinjan reitin Suomen osuudella, joissa vedenalaista melua mallinnettiin (Ramboll 2016b). Taulukossa on ilmoitettu sekä maksimi- että keskiarvot (perustuen Nord Stream hankkeen rakennusvaiheessa mitattuihin maksimaalisiin ja keskimääräisiin äänenpaineisiin). Arvoissa ei ole huomioitu lisälievennystoimenpiteen (kuplaverhot) käyttöä. Etäisyys (km) Eläinryhmä Vaikutus M1 (maksimi) M1 (keskiarvo) M2 (maksimi) M2 (keskiarvo) M3 (maksimi) M3 (keskiarvo) M4 (maksimi) M4 (keskiarvo) Hylkeet PTS 3,5 3,5 8 3,5 15 3,5 9 3,5 TTS Vaikutukset ovat joko tilapäisiä ja palautuvia (TTS) tai pysyviä ja palautumattomia (PTS). Pysyvyys ja palautumattomuus pätee ainoastaan yksittäiseen eläimeen, jolle aiheutuu pysyvä

19 19 kuulokynnyksen muutos. Vaikutus katoaa siten populaatiosta, kun kyseinen eläin kuolee. Populaation osalta vaikutus on siten pitkäaikainen, mutta palautuva. TTS-vyöhykkeen/välttämisalueen (164 db) osalta on arvioitu, että muutoksen suuruus on pieni sekä yksilö- että populaatiotasolla johtuen vaikutusten lyhytkestoisuudesta ja vähäisestä intensiteetistä. Hyljekarkottimien käyttö lieventämistoimenpiteenä ei juurikaan vähennä riskiä sille, että hylkeille voisi aiheutua tilapäinen kuulokynnyksen muutos. Tämä johtuu siitä, että laitteiden tehokkuus pienenee etäisyyden räjäytyskohtaan kasvaessa (Sveegaard ym. 2017). PTS-vyöhykkeen (179 db) osalta on arvioitu, että muutoksen suuruus ilman lieventämistoimenpiteitä on hylkeillä keskisuuri sekä yksilö- että populaatiotasolla johtuen vaikutusten palautumattomasta (pitkäkestoisesta) ja kumulatiivisesta luonteesta sekä korkeasta intensiteetistä. Merinisäkkäiden karkottamisella ennen räjäytystä on lisäksi merkittäviä vaikutuksia niiden eläinten lukumäärään, jotka todennäköisesti tulisivat kärsimään pysyvästä kuulonalenemasta. Karkottimien vaikutus rajoittuu kuitenkin melko pienelle alueelle verrattuna PTS-vyöhykkeen enimmäislaajuuteen. Tämän seurauksena hyljekarkottimien ei uskota pienentävän edellä arvioitua muutoksen suuruutta. On kuitenkin huomattava, että nämä lieventämistoimenpiteet vähentävät merkittävästi niiden eläinten määrää, jotka ovat alttiina vakava-asteisille pysyville kuulonalenemille (Sveegaard ym. 2017). Lisäksi kuplaverhon käyttö tiettyjen ammusten raivaamisen yhteydessä vähentää hylkeille mahdollisesti aiheutuvien vammojen vakavuutta (eli pienentää vaikutuksen suuruutta), koska melua leviää vähemmän veteen. Kerrannaisvaikutukset populaatiotasolla Hylkeisiin kohdistuva mahdollinen populaatiotason kerrannaisvaikutus aiheutuu siitä että samalla alueella tapahtuvat toistuvat räjäytykset voivat lisätä riskiä sille, että yksi tai useampi eläin vahingoittuu vedenalaisen melun vaikutuksesta. Vaikka yksittäisellä räjäytyksellä voidaan arvioida olevan populaation kannalta merkityksetön vaikutus, kasvaa kumulatiivinen riski jossain vaiheessa niin suureksi, että kerrannaisvaikutuksen merkittävyys saattaa nousta merkityksettömän yläpuolelle. Tämän riippuvuussuhteen määrittäminen kvantitatiivisesti on äärimmäisen vaikeaa, koska arviointiin tarvittaisiin riittävän tarkkaa tietoa riskeistä sekä eläinten käyttäytymisestä ja esiintyvyydestä vaikutusalueella. (Sveegaard ym. 2017) Kerrannaisvaikutukset ovat todennäköisempiä alueilla, joilla raivausta tarvitsevia ammuksia esiintyy tiheästi. Putkilinjan reitin Suomen osuudella tällainen alue on keskinen Suomenlahti Helsingin ja Hangon välillä (Kallbådanista etelään oleva alue). Tällä alueella on havaittu enemmän ammuksia kuin reitin muissa osissa. Kerrannaisvaikutukset arvioidaan Kallbådanin alueella populaatiotasolla, johtuen alueen korkeasta ammustiheydestä ja harmaahylkeiden suhteellisen runsaasta esiintymisestä alueella Visuaalisen häiriön ja ilmassa kantautuvan melun vaikutukset hylkeisiin Rakentamisaikana (ja myös vähäisessä määrin käytön aikana) lisääntyvä alusliikenne voi aiheuttaa lievää visuaalista häiriötä samoin kuin meluhaittaa hylkeille, jotka ovat lähellä kaasuputkilinjaa. Suomenlahti on merkittävä laivaväylä Suomeen, Viroon ja Venäjälle ja alueella on tiheä alusliikenne. Rakentamisalusten ja huolto-/tukialusten määrä ei vaikuta merkittävästi Suomenlahden alusten kokonaismääriin. Tämän vuoksi ei ole todennäköistä, että pienet muutokset laivaliikenteen määrässä aiheuttaisivat vaikutuksia laivoihin tottuneisiin hylkeisiin. Visuaalisen häiriön ja ilman kautta kantautuvan melun vaikutukset hylkeisiin arvioidaan merkityksettömiksi, eikä niitä arvioida jatkossa tarkemmin.

20 Sedimentin leviämisen vaikutukset vedenalaisiin luontotyyppeihin Hankkeeseen liittyvät merenpohjan muokkaustoimenpiteet erityisesti rakentamisen aikana voivat sedimenttityypistä riippuen aiheuttaa merenpohjan häiriintymistä sekä kiintoainepartikkelien sekä kiintoaineeseen sitoutuneiden haitta-aineiden leviämistä yläpuoliseen vesimassaan ja lopulta uudelleensedimentoitumista meren pohjalle. Kiviaineksen sijoittaminen ennalta suunniteltuihin kohtiin sekä putkilinja muuttavat pysyvästi merenpohjan morfologiaa putkilinjan reitillä. Lisäksi ammusten raivaus räjäyttämällä aiheuttaa painanteita merenpohjaan. Sedimentin leviämistä on mallinnettu yhdelle putkilinjalle (linja A) ja saman putkilinjan reitin alavaihtoehdolle ympäristövaikutusten arviointiprosessin aikana. Arvioinnissa on oletettu, että rakentamisen aikaiset vaikutukset toiselle putkilinjalle ovat samat kuin mallinnetun putkilinjan vaikutukset. Mallinnuksen mukaan kiintoainepitoisuuden nousua esiintyy noin m etäisyydellä reitistä. Luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan NSP2-hankkeessa olevan samanlaisia kuin edellisessä Nord Stream hankkeessa. Hankkeen ympäristövaikutuksia rakentamisen ja käytön aikana on tarkkailtu tarkkailuohjelman mukaisesti. Nord Stream hankkeen rakentamisen aikana veden kohonneita sameustasoja havaittiin 10 m vyöhykkeellä merenpohjan yläpuolella (pehmeät sedimenttityypit) alueella, johon kiviainesta sijoitettiin eniten (putkilinjojen liitoskohta). Vaikutusalue ulottui alle 1 km etäisyydelle työskentelykohdasta (Ramboll 2013b). Ammusten raivauksen aikana yleisimmät sedimenttityypit olivat hyvin pehmeä tai pehmeä savi. Tarkkailutulosten mukaan sameuspilvet ulottuivat noin m etäisyydelle raivauskohdasta. Metalli- tai ravinnepitoisuudet eivät eronneet vertikaalisen näytteenottoprofiilin perusteella havaituista tausta-arvoista. Putkenlaskun aikana dynaamisesti asemoitava putkenlaskualus ei aiheuttanut merkittävää meriveden sameuden kohoamista lähellä merenpohjaa (Ramboll 2013b). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että rakentamisen aikaiset vaikutukset merenpohjaan olivat vähäisiä: vedenlaadun tarkkailun tulosten perusteella ammusten raivaus, kiviaineksen sijoitus ja putkenlasku dynaamisesti asemoitavalla aluksella aiheuttivat vain vähäistä sedimentin resuspensiota. Tähän perustuen toimintojen lähellä sijaitseville merenpohjan alueille ei aiheudu merkittävää uudelleensedimentoitumista tai haitta-ainepitoisuuksien kohoamista. 5.3 Käyttövaihe Merenpohjassa sijaitsevat putkilinjat ja niiden tukirakenteet (kiviainespenkereet, kaapeliristeykset jne.) saattavat uusina rakennelmina aiheuttaa morfologisia muutoksia rajoitetulla alueella käyttövaiheessa. Käyttövaiheessa putkilinjat sijaitsevat Suomen talousvyöhykkeellä merenpohjalla missä pohjanläheiset virtaukset ovat useimmiten hitaita (MMT 2014). Näin ollen huuhtoutumis (eroosio)- tai sedimentoitumisprosessien ei arvioida olevan merkittäviä. Pohjan läheisistä virtauksista aiheutuvaa paikallista huuhtoutumista voi ilmetä putkilinjojen välittömässä läheisyydessä (1 m etäisyydellä). Paljaana olevilla putkilla (hautautuminen alle 20 %) voi olla jonkinasteista vaikutusta virtauksiin putkien lähellä, mutta mitään merkittäviä vaikutuksia ei ole havaittu yli 50 m etäisyydellä putkista (Witteveen+Bos ym. 2012). 5.4 Käytöstä poistaminen Nord Stream 2 putkilinjojen suunniteltu käyttöikä on 50 vuotta. YVA-prosessin aikana arvioitiin kahta vaihtoehtoista käytöstäpoistamisskenaariota (perusskenaario ja teoreettinen vaihtoehto). Perustuen aikaisempiin tapauksiin ja toimialan parhaisiin käytäntöihin, halkaisijaltaan suurten putkien tapauksessa perusskenaariona on jättää putki paikoilleen merenpohjaan (in situ). Muiden

21 21 mahdollisten vaihtoehtojen arvioinnin perusteella teoreettinen vaihtoehto on putken poistaminen, mikä suoritettaisiin päinvastaisessa järjestyksessä putken laskuun nähden tai paloittelemalla osa kerrallaan - poistoa seuraisi jätehuolto. Ennakoidut vaikutukset, jotka aiheutuvat putkien jättämisestä paikoilleen ovat yhteydessä materiaalien asteittaiseen liukenemiseen pitkällä aikavälillä ja esimerkiksi mahdollisiin kaupalliselle kalastukselle aiheutuviin vaikutuksiin. Putkien poistamiseen liittyvät vaikutukset aiheutuvat pohjasedimenttien häiriintymisestä, alusten toiminnasta, ja energiankäyttöön sekä maa-alueisiin, joita tarvitaan materiaalien erottelussa, kierrätyksessä ja/tai loppusijoituksessa. Putkilinjan paikalleen jättämisen mahdollisten meriympäristöön kohdistuvien vaikutusten katsotaan olevan yleisesti vähäisempiä kuin putkilinjan poistamisesta aiheutuvien vaikutusten. Käytöstäpoistamisohjelma laaditaan käyttövaiheen aikana, koska on sen laadinnassa on otettava huomioon käytöstä poistamisen aikana voimassa olevat säädökset, NSP2-hankkeen putkilinjojen käytön aikana kertyvä tekninen osaaminen ja käytöstäpoistamiseen kehitetyt tekniikat. 5.5 Yhteenveto vaikutusten laajuudesta Edellisiin lukuihin perustuen merkittävimpien vaikutusten odotetaan ilmaantuvan rakentamisvaiheessa ja ne aiheutuvat ammusten raivauksesta sekä sedimentin leviämisestä putkilinjan asennukseen liittyvien töiden aikana. Potentiaalisten merkittävien kielteisten vaikutusten laajuudet ovat enintään joitakin kilometrejä ammusten raivauskohdasta ja muuten alle kilometri putkilinjasta. (Taulukko 5-5). Taulukko 5-5. Yhteenveto mahdollisten vaikutusten etäisyyksistä Hankkeen vaihe Vaikutusmekanismi Vaikutuksen etäisyys Rakentaminen Ammusten raivaus, painevammat (hylkeet) Turvallinen etäisyys n. 2,5 km pinnalla oleville eläimille ja n. 10 km pohjan läheisyydessä oleville eläimille. Keskivaikeat (selviydyttävissä olevat) vammat: <1km 2,5 km. Kuplaverhon käyttö pienentää vyöhykkeen laajuutta. Rakentaminen Ammusten raivaus, pysyvät kuulonalenemat (PTS) 179 db SEL (hylkeet) PTS-vyöhykkeen laajuus vaihtelee. Eniten vaikuttavat seikat ovat räjähteen paino ja kunto, veden syvyys ja olosuhteet sekä pohjan pinnan muoto. Alue n. 3,5-12,5 km. Kuplaverhoa käytettäessä kg ammuksen raivaamisen PTS-vyöhyke ulottuu enimmillään noin 7.9 km etäisyydelle. Rakentaminen Ammusten raivaus, väliaikaiset kuulonalenemat (TTS) 164 db SEL (hylkeet) TTS-vyöhykkeen laajuus vaihtelee. Eniten vaikuttavat seikat ovat räjähteen paino ja kunto, veden syvyys ja olosuhteet sekä pohjan pinnan muoto. Alue n km. Kuplaverhon käyttö pienentää vyöhykkeen laajuutta. Rakentaminen Rakentamisen aiheuttama < 1 km (väliaikaisia sameusmuutoksia) sedimentin leviäminen Rakentaminen Ammusten raivaamisen aiheuttama sedimentin leviäminen m räjäytyskohdasta (väliaikaisia sameusmuutoksia) Käyttövaihe Putkilinjan vaikutukset virtauksiin < 50 m

22 22 6. KALLBÅDANIN LUODOT JA VESIALUE (FI ) 6.1 Sijainti ja yleiskuvaus Natura-alueen pinta-ala on noin hehtaaria ja se sijaitsee Porkkalanniemen lounaispuolisella ulkomerialueella. Natura-alueen keskellä on Kallbådanin 0,7 hehtaarin kokoinen majakkaluoto ja sen ympärillä useita pienempiä luotoja ja kareja. Suurin osa Natura-alueesta on vettä. Aluetta käytetään puolustusvoimien harjoitus- ja ampumatoimintaan sekä sotilaalliseen rakentamiseen. Alueella on puolustusvoimien toimintaan liittyviä rakenteita ja laitteita. Kallbådanin luodot ovat Suomenlahden tärkeimpiä alueita harmaahylkeille. Natura-alue on perustettu ensisijaisesti harmaahylkeiden suojelemiseksi, ja alueella on samanniminen perustettu hylkeidensuojelualue. NSP2 putkilinja sijoittuu lähimmillään 9,8 km etäisyydelle Natura-alueesta. Putkilinjan suunniteltu sijainti suhteessa Natura-alueeseen on esitetty kuvassa 6-1. Kuva 6-1. Suunnitellun Nord Stream 2 putkilinjan sijainti Suomen talousvyöhykkeellä suhteessa Kallbådanin luodot ja vesialue Natura-alueeseen (kyseinen Natura-alue korostettu vihreällä reunaviivalla). 6.2 Suojelutilanne Natura-alue on suojeltu luontodirektiivin mukaisena kohteena (SAC). Alueelle on asetuksella perustettu luonnonsuojelualue. 6.3 Alueen suojeluperusteet Luontodirektiivin mukaiset luontotyypit Kallbådanin luotojen ja vesialueen alueella esiintyvät luontodirektiivin mukaiset luontotyypit voimassaolevan tietolomakkeen ja päivitysehdotuksen (Ympäristöministeriö, syyskuu 2016)

23 23 mukaisesti on esitetty taulukossa 6-1. Tällä hetkellä arviointi perustuu voimassaolevaan tietolomakkeeseen, joka on päivätty syyskuulle Taulukko 6-1. Luontodirektiivin I liitteen luontotyypit Kallbådanin luotojen ja vesialueen Naturaalueella. Taulukossa on esitetty sekä voimassaolevan tietolomakkeen (1996) että päivitysehdotuksen (syyskuu 2016) mukaiset tiedot. Luontotyyppi Tunnus Pinta-ala (ha), tietolomake Itämeren ulkosaariston ja merivyöhykkeen saarien ja luotojen ryhmät Uudet ehdotetut luontotyypit (tietolomakkeen täydennysehdotus 2016): Karit ja kalliorantojen levävyöhykkeelliset vedenalaiset osat Pinta-ala (ha), päivitys ,13 1, Luontodirektiivin liitteen II lajit Harmaahylje on ainoa Natura-alueen suojeluperusteena ilmoitettu luontodirektiivin liitteen II laji. Tietolomakkeiden täydennysehdotuksessa ei ole esitetty uusia lajeja alueen suojeluperusteiksi. Tietolomakkeen täydennysehdotuksen perusteella harmaahylkeen populaatiokoko Natura-alueella on yksilöä. 6.4 Lähialueelle sijoittuvat toiminnot Ammusten raivaus on ainoa arvioitavaan hankkeeseen liittyvä toiminto, jolla on mahdollisuus aiheuttaa havaittavia vaikutuksia Natura-alueen suojeluarvoihin. Kiviaineksen kasaus ja putkenlasku voivat aiheuttaa vähäisiä vaikutuksia putkilinjan läheisyydessä, mutta vaikutukset eivät ulotu Natura-alueelle saakka. NSP2 putkilinja sijoittuu lähimmillään 9,8 km etäisyydelle Natura-alueesta ja se sijaitsee pääasiassa metrin syvyydessä. Lähimpien kahden raivattavan ammuksen räjähdeaineen painot ovat 25 ja 50 kg ja ne sijaitsevat 9,8 km etäisyydellä Natura-alueesta. Seuraavaksi lähin on 150 kg räjähde 10,4 km etäisyydellä. Yhteensä 47 raivattavaa ammusta sijoittuu noin km etäisyydelle Natura-alueesta. Kyseiset ammukset sijoittuvat joko kaasuputkilinjan asennustai turvakäytävälle. Raivattavien ammuksien sijoittuminen eri etäisyyksille räjähdemassojen mukaan luokiteltuna on esitetty taulukossa 6-2. Alustava aikataulu ammusten raivaukselle on huhti-heinäkuu 2018, kiviaineksen kasaus tapahtuu huhtikuun 2018 ja syksyn 2019 välillä Suomen talousvyöhykkeellä. Taulukko 6-2. Raivattavien ammusten lukumäärä Kallbådanin luotojen ja vesialueen Natura-alueen läheisyydessä. Taulukossa on mukana sekä asennus- että turvakäytävälle sijoittuvat ammukset. Etäisyys Natura-alueeseen, km Raivattavien ammusten räjähdemassa (kg)

24 24 7. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 7.1 Luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten arviointi Luvun 5 mukaan sekä kiviaineksen sijoitus että mahdollinen ammusten raivaus aiheuttavat tilapäisiä vaikutuksia meriveden laatuun merenpohjan läheisessä vesikerroksessa. Tämä vaikutus on riippuvainen mm. merenpohjan koostumuksesta. Perustuen NSP-hankkeesta saatuihin kokemuksiin, tilapäisten sameuspilvien ei odoteta ulottuvan yli 1 km etäisyydelle putkilinjan reitistä. Käyttövaiheessa ei ympäristöön eikä suojelualueisiin kohdistu mitään merkittävää vaikutusta. Merenpohjalla olevat putkilinjat voivat aiheuttaa vähäisiä paikallisia vaikutuksia, jotka ovat yhteydessä hydrografisiin olosuhteisiin. Tällä tarkoitetaan lähinnä putkilinjan välittömässä läheisyydessä tapahtuvia virtauksia, joihin voi tietyissä tapauksissa kohdistua vähäisiä muutoksia. Tällä ei kuitenkaan arvioida olevan mitään vaikutusta Natura-alueeseen, johtuen etäisyydestä putkilinjan reittiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikutusten arvioidaan olevan merkityksettömiä johtuen Natura-alueen ja hankealueen välisestä etäisyydestä (pienin etäisyys 9,8 km). Vedenlaatuun ja vedenalaisiin luontotyyppeihin kohdistuvien, hankkeesta aiheutuvien, vaikutusten ei arvioida ulottuvan Natura-alueelle. 7.2 Luontodirektiivin liitteen II lajeihin kohdistuvien vaikutusten arviointi Luontodirektiivin liitteen II lajeista harmaahylje on ainoa hyljelaji, joka on mainittu voimassa olevassa Kallbådanin luodot ja vesialue Natura-alueen tietolomakkeessa. Päivitetyn tietolomakkeen perusteella harmaahylkeiden populaatiokoko Natura-alueella vaihtelee yksilön välillä. Aineiston laatu on tietolomakkeessa arvioitu hyväksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että populaatiokoon arvio perustuu esimerkiksi tutkimukseen. Viime vuosina harmaahylkeiden runsaus on yleisesti kasvanut Itämerellä ja populaatio on hyvässä tilassa. Harmaahyljettä ei ole mainittu viimeisimmässä Suomea koskevassa uhanalaisarvioinnissa (Liukko ym. 2016). Vuonna 2016 tehtyjen lentolaskentojen perusteella harmaahylkeiden kokonaismäärä oli Suomenlahdella noin yksilöä, joista noin 645 havaittiin Suomen alueella (Luonnonvarakeskus 2016). Suomenlahdella harmaahylkeen metsästyskiintiö oli vuonna yksilöä (Suomen riistakeskus 2016, Kuvassa 7-1 on esitetty harmaahylkeen esiintymistiheys GPS-paikannettujen harmaahylkeiden havaitsemispaikkojen määränä ruudukon ruutua kohti (38 GPS-merkittyä hyljettä). On huomioitava, että levinneisyysruudukko ei kuvaa koko populaation levinneisyyttä ja se painottuu alueisiin, joissa hylkeitä on merkitty. Siksi sitä voidaan käyttää vain suuntaa-antavana yleiskatsauksena Itämeren hylkeiden alueellisesta jakaumasta.

25 25 Kuva 7-1. Harmaahylkeiden alueellinen jakauma perustuen telemetriatietoihin (esitetty 38 GPSmerkityn hylkeen havaitsemispaikkojen määränä ruutua kohti, Lähde: HELCOM BALSAM Seal). Suomessa sijaitsevat Natura-alueet, jotka on sisällytetty, joko Natura-arviointiin tai Natura-arvioinnin tarveharkintaan NSP2-hankkeen luvitusprosessissa on korostettu sinisellä reunaviivalla. Ammusten raivauksesta aiheutuvan vedenalaisen melun etenemistä on mallinnettu Suomessa (Ramboll 2016a). Tähän tutkimukseen perustuen Sveegaard ym. (2017) arvioivat niiden vyöhykkeiden laajuutta, joiden sisäpuolella hylkeille aiheutuvan tilapäisen tai pysyvän kuulonaleneman riski kasvaa. Tässä Natura-arvioinnissa vaikutukset arvioidaan pahimman mahdollisen tilanteen mukaan. Tällä tarkoitetaan PTS- ja TTS-vyöhykkeiden suurinta laajuutta, jotka muodostuvat hydrografialtaan talvisissa olosuhteissa, kun lähtötietoina käytettiin kyseisellä mallinnusalueella Nord Stream -hankkeen yhteydessä mitattuja maksimaalisia ammusten raivauksesta aiheutuneita äänenpainetasoja (Ramboll 2016a, Ramboll 2017b). Hylkeisiin kohdistuvia vaikutuksia arvioitiin lisäksi sen oletuksen mukaan, että NSP2-hankkeessa käytetään useita lieventämistoimenpiteitä (merinisäkästarkkailijat, passiivinen akustinen tarkkailu, hyljekarkottimet). Nord Stream 2 tulee käyttämään kuplaverhoja lisälieventämistoimenpiteenä tiettyjen Kallbådanin lähellä sijaitsevien ammusten räjäytyksissä. Tämän lieventämistoimenpiteen vaikutusta on arvioitu päivitetyn mallinnuksen perusteella (Ramboll 2017b) ja tulokset esitetään tässä selvityksessä. Viimeisimpien tutkimusten perusteella NSP2 putkilinjan Suomen osuudella, 50 km säteellä Natura-alueesta, on asennus- tai turvakäytävässä tunnistettu 6 suurikokoisempaa ammusta, joiden räjähdeaineen paino ylittää 200 kg (Taulukko 5-2) ja ammusten kokonaismäärä on 47. NSP2-hanke on alustavasti suunnitellut, että kaikki 7 kpl 40 km säteellä Kallbådanin Naturaalueesta sijaitsevaa ammusta, joiden paino ylittää 137 kg, tullaan räjäyttämään käyttämällä kuplaverhoja.

26 26 Neljän 300 kg painavan ammuksen raivauksesta aiheutuvaa vedenalaista melua mallinnettiin, jotta voitiin arvioida PTS-vyöhykkeiden laajuutta (Ramboll 2017b). Ammukset sijaitsevat 10,9-14,3 km etäisyydellä Natura-alueesta. Mallinnus perustui todellisiin tunnistettuihin ammuksiin ja mallinnusalueen syvyyssuhteisiin. Mallinnus toteutettiin pahimman mahdollisen tilanteen mukaisesti. Lisäksi mallinnettiin Natura-aluetta toiseksi lähinnä olevan ammuksen (150 kg) raivauksen aiheuttamaa vedenalaista melua sekä tyypillisen pienemmän 30 kg painavan ammuksen aiheuttamaa melua. Yhteensä mallinnettiin kuuden Natura-aluetta lähellä olevan ammuksen raivauksesta aiheutuvaa vedenalaista melua (Kuva 7-2). Samat ammukset mallinnettiin uudelleen, jotta voidaan selvittää kuinka paljon kuplaverhot pienentävät PTSvyöhykkeiden kokoa. Alkuperäisen mallinnuksen perusteella (vaaleansinisellä korostettu alue) Natura-alueen lähellä sijaitsevien kahden suurimman ammuksen raivauksesta aiheutuvat PTS-vyöhykkeet saattavat ulottua Natura-alueen eteläosiin. Kuplaverhon käyttäminen varmistaa, että hylkeet, jotka ovat Natura-alueen sisällä tai lähialueilla (5,5 km etäisyydelle Natura-alueesta) eivät saa pysyviä kuulovaurioita. Viiden suurimman ammuksen aiheuttama TTS-vyöhyke ulottuu todennäköisesti koko Natura-alueelle. Kuva 7-2. Mallinnetuista ammusten raivauksista aiheutuvat PTS-vyöhykkeet (179 db SEL) sekä asennus- ja turvakäytävästä havaitut ja tunnistetut ammukset ja niiden kokoluokka. Päivitys: mallinnus sisältää vedenalaisen melun vähenemisen kuplaverhojen käytön ansiosta.