NORD STREAM 2 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA: ITÄISEN SUOMENLAHDEN SAARISTO JA VEDET (FI )

Transkriptio

1 Vastaanottaja Nord Stream 2 Asiakirjan tyyppi Natura-arvioinnin tarveharkinta Päiväys Asiakirjan numero: NORD STREAM 2 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA: ITÄISEN SUOMENLAHDEN SAARISTO JA VEDET (FI )

2 NORD STREAM 2 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINTA: ITÄISEN SUOMENLAHDEN SAARISTO JA VEDET (FI ) Versio 03 Päiväys Document ID Ref / PO Versiotiedot: Versio Päiväys Kuvaus Valmistellut Tarkastanut Hyväksynyt Hyväksynyt Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SSAL MIBR Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SSAL MIBR Käännös JUSSIM, SANNAS ANTL SANSU MIBR Ramboll P.O. Box 25 Säterinkatu 6 FI ESPOO Finland T F

3 Natura-arvioinnin tarveharkinta: Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet (FI ) SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 4 ARVIOITAVAN HANKKEEN KUVAUS 6 NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINNAN TAUSTAA 7 Natura verkosto 7 Arviointivelvollisuuden määräytyminen 8 AINEISTO JA MENETELMÄT 10 MAHDOLLISET VAIKUTUSMEKANISMIT 11 Vaikutusmekanismien rajaus 11 Rakentamisvaihe 12 Vedenalaisen melun vaikutukset hylkeisiin 12 Vaikutusmekanismit ja hylkeiden herkkyys meluvaikutuksille Muutoksen suuruus Vedenalaisen melun vaikutukset lintuihin Sedimentin leviämisen vaikutukset vedenalaisiin luontotyyppeihin Visuaalinen häiriö ja ilman kautta kulkeutuva melu Käyttövaihe Käytöstä poistaminen Yhteenveto vaikutusten laajuudesta ITÄISEN SUOMENLAHDEN SAARISTO JA VEDET (FI ) Sijainti ja yleiskuvaus Suojelutilanne Suojeluperusteet Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Luontodirektiivin liitteen II lajit Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit Lähialueelle sijoittuvat toiminnot VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Luontotyyppeihin kohdistuvat vaikutukset Luontodirektiivin liitteen II lajeihin kohdistuvat vaikutukset Lintuihin kohdistuvat vaikutukset Vaikutus Natura-alueiden eheyteen YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA Yhteisvaikutusten arviointivelvoite ja arvioitavien hankkeiden rajaaminen Nord Stream ja Nord Stream 2 yhteisvaikutukset Nord Stream 2 ja meriläjitysalueiden yhteisvaikutukset Nord Stream 2 ja merisoran- ja hiekan ottoalueiden yhteisvaikutukset Johtopäätös yhteisvaikutuksista HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN LÄHTEET JOHTOPÄÄTÖKSET 34 35

4 4 1. JOHDANTO Hanke Nord Stream 2 suunnittelee uuden maakaasuputkilinjan rakentamista Itämeren alueelle. Putkilinjan avulla on tarkoitus kuljettaa maakaasua Venäjältä EU:n alueen kuluttajille. Nord Stream 2 -hanke käsittää kaksi kaasuputkea, joilla siirretään maakaasua Venäjältä Saksaan Itämeren kautta. NSP2-putkijärjestelmä pystyy siirtämään 55 miljardia kuutiometriä (mrd. m3) maakaasua vuodessa. Putkilinjan reitti on noin kilometriä pitkä, josta Suomen osuuden pituus sen talousvyöhykkeellä (EEZ) on noin 375 kilometriä. Keskimääräinen putkilinjan syvyys reitillä on noin 70 metriä. Reitti kulkee noin kilometrin päässä Suomen rannikosta. Putkilinjat tullaan asentamaan olemassa olevien Nord Stream putkilinjojen pohjoispuolelle. Putkenlasku on suunniteltu vuosille 2018 ja 2019, ja putkilinjat on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2020 alussa. Putkenlaskun lisäksi rakennustoimiin kuuluvat esimerkiksi ammusten raivaus, kiviaineksen kasaus ja kaapeliylitysten asennus. Suomen talousvyöhykkeelle sijoittuvaan osaan Nord Stream 2 hanketta (jatkossa NSP2) sovelletaan Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (YVA-lakia). YVAmenettelyn yhteysviranomaisena toimii Uudenmaan ELY-keskus ja hankkeesta vastaa Nord Stream 2 AG. Hankevastaava on toimittanut YVA-selostuksen yhteysviranomaiselle huhtikuussa 2017, ja selostus on asetettu julkisesti nähtäväksi. Natura 2000 NSP2 hankkeen toteutettavuusselvityksen aikana kartoitettiin putkilinjan reitin varrelle sijoittuvat kriittiset alueet, joista yksi oli reitin lähin Natura 2000 verkoston kohde, Sandkallanin eteläpuolinen merialue, Porvoo. Toteutettavuusselvityksen aikaan kaasuputkilinjan tutkimuskäytävä sijoittui aivan Natura-alueen rajan tuntumaan (lyhin etäisyys rajasta oli kuusi metriä). Yhteysviranomaisena toimiva Uudenmaan ELY-keskus edellytti, että hankkeen vaikutukset em. Natura-alueeseen tulee arvioida. Natura-arvioinnin tarveharkinnan laatimisen aikana projektisuunnitelmaa päivitettiin, ja lyhin etäisyys Natura-alueeseen kasvoi 1,8 kilometriin. Natura-arvioinnin tarveharkinta valmistui tammikuussa Tarveharkinnan tulosten perusteella varsinaiselle Luonnonsuojelulain 65 mukaiselle Natura-arvioinnille ei ollut tarvetta, ja Uudenmaan ELY-keskus yhtyi näkemykseen. Natura-arvioinnin tarveharkintaprosessin aikana projektin tekninen suunnitelma päivittyi ja putkilinjan sekä Natura-alueen lyhin etäisyys muuttui, ollen m. Sandkallanin eteläpuolisen merialueen Natura-alueen tarveharkinta valmistui tammikuussa Tarveharkintaraportin arvioinnin tuloksiin perustuen varsinaiselle Natura-arvioinnille ei nähty tarvetta, mikä oli myös Uudenmaan ELY-keskuksen näkemys. Tarveharkinnan tuloksista huolimatta Metsähallitus ilmaisi Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen lausunnossa huolensa projektin mahdollisista kielteisistä vaikutuksista. Tästä johtuen tehdään Natura-arviointi, jossa käytetään viimeisintä teknistä projektikuvausta kesäkuulta NSP2:n reitti ei sijoitu Suomessa millekään luonnonsuojelualueelle. Hankkeen YVA-selostuksessa arvioitiin suojelualueisiin ja niiden läheisyyteen kohdistuvat vaikutukset. Ammusten raivaamisesta aiheutuva vedenalainen melu saattaa aiheuttaa joko tilapäistä (jatkossa TTS, temporary threshold shift) tai pysyvää (jatkossa PTS, permanent threshold shift) kuulon alenemaa vaikutusalueen hylkeille. Melumallinnuksen perusteella pahimmassa tilanteessa (suurimmat vedenalaiset äänenpainetasot) TTS- ja PTS-vyöhykkeet saattavat ulottua sellaisille Natura-alueille, joissa on nimetty hyljelajeja alueiden suojeluperusteiksi. Kaikki ammusten raivaamisesta aiheutuvat räjäytykset tehdään Natura-alueen ulkopuolella, joko putkilinjan asennuskäytävän (15 m) tai turvakäytävän (27,5 m asennuskäytävän molemmin puolin) alueella. Ainoa Natura-alue, jonka alueelle mallinnettu PTS-vyöhyke ulottuu, on Kallbådanin luodot ja vesialue. Natura-alue sijaitsee lähimmillään 9,8 km etäisyydellä putkilinjasta ja se on myös perustettu samannimiseksi hylkeidensuojelualueeksi. Putkilinjan alueella merenpohjassa tehtävät ammusten räjäytykset voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia

5 Kallbådanin alueen suojeluperusteina mainituille harmaahylkeille. Melumallinnuksen perusteella kolme muuta Natura-aluetta, joilla hyljelajeja on mainittu suojeluperusteina, voivat sijoittua TTSvyöhykkeelle tai lähelle vyöhykettä. Nämä Natura-alueet ovat Söderskärin ja Långörenin saaristo (lyhimmillään 12,5 km NSP2:n reitistä), Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualue (13,1 km), Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue (17,8 km) ja Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet (23,5 km). Venäjän puolella tapahtuva ammusten raivaaminen voi aiheuttaa vaikutuksia Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien kohteella, minkä vuoksi tässä tarveharkinnassa käsitellään myös Venäjän puolella tapahtuvaa ammusten raivausta. YVA-selostuksessa suositeltiin Natura-arvioinnin laatimista suositellaan Kallbådanin luotojen ja vesialueen Natura-alueelle ja Natura-arvioinnin tarveharkinnan laatimista muille neljälle Natura-alueelle. 5 Tämä dokumentti sisältää Natura-arvioinnin tarveharkinnan Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueelle. Söderskärin ja Långörenin saariston, Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueen ja Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Natura-alueiden osalta Natura-arvioinnin tarveharkinnasta on laadittu yhteinen erillinen raportti, koska ne sijaitsevat eri ELY-keskuksen toimialueella. Kallbådanin luotojen ja vesialueen Natura-arvioinnista on laadittu kolmas erillinen raportti. Neljäs erillinen raportti on Sandkallanin eteläpuolisen merialueen Natura-arviointi. Yllä mainitut Natura-arvioinnit ja arviointien tarveharkinnat kattavat kaikki Suomen Naturaalueet 10 km säteellä NSP2 reitistä, ja kaikki sellaiset Natura-alueet, joiden suojeluperusteena on hyljelajeja, 25 km säteellä reitistä (Kuva 1-1). Kuva 1-1. Suomenlahdella ja Saaristomerellä sijaitsevien Natura-alueiden sijainti sisältäen alueet, joille tehdään arvioinnin tarveharkinta tai Natura-arviointi. Kuvaan on merkitty Nord Stream 2 putkilinjan reitti Suomen talousvyöhykkeellä (Nord Stream 2 AG).

6 6 2. ARVIOITAVAN HANKKEEN KUVAUS NSP2 putkilinjan reitti ja tässä Natura-arvioinnin tarveharkinnassa käsiteltävä Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueen sijainti on esitetty kuvassa 2-1. Kuva 2-1. Nord Stream 2 putkilinjan reitti Suomen talousvyöhykkeellä (Nord Stream 2 AG). Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alue on korostettu vihreällä reunaviivalla. Hankkeen toteuttaminen edellyttää erilaisia valmistelevia ja rakentamiseen liittyviä töitä Suomen talousvyöhykkeellä ja Venäjän aluevesillä. Niitä ovat: Ammusten raivaus Kiviaineksen kasaus merenpohjalle epätasaisuuksien loiventamiseksi eli putkilinjan vapaiden jännevälien minimoimiseksi Kiviaineksen kuljetus satamasta (mahdollisesti Kotkasta) putkilinjan asennuskäytävään Olemassa olevien kaapelien ja putkien risteyskohtien rakentaminen Putkenkuljetusalusten liikenne satamasta (Hangosta ja Kotkasta) putkenlaskualukselle Mahdollinen putkilinjojen käyttöönoton valmistelu (painetestaus) pohjalle laskemisen jälkeen Putkilinjojen käyttöönotto Käyttö Putkilinjojen käytöstä poisto YVA-selostuksessa esitetystä poiketen hankevastaava Nord Stream 2 AG on sitoutunut käyttämään dynaamisesti asemoitavaa (DP) alusta, joka säilyttää sijaintinsa ohjauspotkureiden avulla. Putkenlaskussa ei käytetä ankkuroitavaa alustyyppiä Suomen Natura-alueiden läheisyydessä. Dynaamisesti asemoitava putkenlaskualus on teknisesti ja ympäristönäkökohtien kannalta edistyneempi kuin ankkuroitava alus, sillä sitä ei ankkuroida pohjaan, jolloin ainoa kontakti meren pohjaan syntyy laskettavasta putkesta. Kokonaisuudessaan hanke on samankaltainen kuin oli Nord Stream -putkijärjestelmän rakentaminen vuosina (jatkossa NSP). Selkeänä erona kuitenkin on, että tässä hankkeessa molemmat putkilinjat on suunniteltu rakennettaviksi samanaikaisesti, alkaen vastakkaisista suunnista Venäjältä ja Saksasta. Molempien putkilinjojen rakentaminen ei ole yhtäaikaisesti käynnissä Suomen talousvyöhykkeellä. Olemassa olevien Nord Stream -

7 putkilinjojen ylityskohtaa on suunniteltu Suomen talousvyöhykeelle, lähelle Venäjän aluevesialuetta. 7 Kumpikin putkilinja rakennetaan kolmessa osassa, joiden seinämäpaksuudet eroavat toisistaan. Käyttöönoton valmisteluvaihtoehdoista on valittu Kuiva käyttöönoton valmistelu, jossa putkiliitokset tehdään vedenpinnan yläpuolella ja toteutetaan testaus. Vedenalaista liitoskohtaa ei tarvita. Putken laskunopeuden arvioidaan olevan noin 2 3 km päivässä. Reitityksen yleisohjeena vähimmäisetäisyys olemassa olevaan lähimpään Nord Stream putkilinjaan on 500 m. 3. NATURA-ARVIOINNIN TARVEHARKINNAN TAUSTAA 3.1 Natura verkosto Suojelun kohteina ovat Euroopan Unionin luontodirektiivin (892/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) tarkoittamat luontotyypit, lajit ja niiden elinympäristöt, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Heikennyskielto koskee sekä Natura-alueen sisä- että ulkopuolelle sijoittuvia toimintoja. Luontodirektiivi Luontodirektiivin tavoitteena on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston ja niiden elinympäristöjen suojelu. Eri toimenpiteillä pyritään varmistamaan Euroopan yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelutaso. Keskeisiä toimenpiteitä ovat Natura alueiden perustaminen, lajien tiukan suojelun järjestelmä ja hyödyntämisen säätely. Luontodirektiivin liitteissä lueteltuja, yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja on Suomessa seuraavasti: Liite I, 69 luontotyyppiä, suojelukeino Natura alueet (SAC-alueet, Special Areas of Conservation) Liite II, 88 lajia, suojelukeino Natura alueet (SAC-alueet, Special Areas of Conservation) Liite IV, 73 lajia, tiukan suojelun järjestelmä (Luonnonsuojelulaki 49 ) Luontodirektiivin liitteisiin on valittu yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä luontaisilta levinneisyysalueiltaan, joilla on pienet kannat tai levinneisyysalueet, jotka ovat hyviä esimerkkejä kyseisen luonnonmaantieteellisen alueen ominaispiirteistä tai jotka ovat endeemisiä lajeja. Osa luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi, ja ne on osoitettu direktiivin liitteissä I ja II tähdellä (*). Niiden suojelusta yhteisö on erityisvastuussa. Lintudirektiivi koskee kaikkien luonnonvaraisena elävien lintulajien suojelua EU:ssa. Sen tavoitteena on lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, lajien hoitaminen ja sääntely sekä antaa säännökset lajien hyödyntämisestä. Suojelu kattaa linnut, niiden munat, pesät sekä elinympäristöt. Suomessa on 256 direktiivin tarkoittamaa luonnonvaraisesti esiintyvää lintulajia (tilanne v. 2012). Lintudirektiivin liitteissä lueteltuja lintulajeja tavataan Suomessa seuraavasti Liite I: yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (SPA-alueet Natura verkostossa). Vastaava velvoite koskee säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja erityisesti kosteikkojen osalta. Liitteen I lajeja ja niitä vastaavia muuttolintuja on Suomessa yhteensä 110 lajia. Liite II: metsästettävät lajit, joiden metsästysaika on rajattu elinkierron kannalta herkimpien vaiheiden ulkopuolelle (esimerkiksi kevätmuutto, pesimiskausi). Yhteensä 39 II-liitteen lajia tavataan Suomessa

8 8 Liite III: Lajit, joiden kauppaaminen ei ole kiellettyä jos kaupattavat yksilöt on hankittu laillisella tavalla ja lajit, joiden kauppaamiskiellosta voidaan myöntää poikkeuksia. Liitteessä on mainittu yhteensä 26 lajia, joista Suomessa esiintyy 22. Natura-alueen eheys Luontodirektiivi korostaa Natura-alueen merkitystä kokonaisuutena ja sen ekologisten ominaisuuksien merkitystä siellä oleville luontotyypeille ja lajeille (Söderman 2003). Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi Natura-arvioinnissa on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura alueen eheyteen. Vaikka vaikutukset eivät olisi mihinkään luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaisen suuret vaikutukset moneen lajiin ja luontotyyppiin saattavat heikentää alueen ekologista rakennetta tai toimintaa merkittävästi. Eheydellä ja koskemattomuudella tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. 3.2 Arviointivelvollisuuden määräytyminen Alueet on valittu Natura-verkostoon joko EU:n luontodirektiivin (Special Areas of Conservation, SAC) ja/tai lintudirektiivin (Special Protection Areas, SPA) perusteella. Luonnonsuojelulain 66 :n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa tai hyväksyä suunnitelmaa, jonka voidaan arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura verkostoon. Lain 65 :ssä on hankkeiden ja suunnitelmien Natura-vaikutusten arvioinnista todettu: Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset (Luonnonsuojelulaki 65.1 ). Em. perusteella Natura-vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy, mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä, sekä d) ennalta arvioiden todennäköisiä Arvioinnin perusteena tarkastellaan ensisijaisesti niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Natura-suojelualueverkostoon. Näitä ovat aluekohtaisesti joko: luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SAC-alueet) ja luontodirektiivin liitteen II lajit (SAC-alueet), tai lintudirektiivin liitteen I lintulajit (SPA-alueet) ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut (SPA-alueet) muuttolintulajit Arvioinnin lähtökohtana ovat SAC-alueilla siten luontodirektiivin mukaiset suojeluarvot (luontotyypit ja lajit), SPA-alueilla lintudirektiivin mukaiset lajit ja muuttolintulajit sekä SAC/SPA-alueilla molemmat. Natura-arvioinnin tarveharkinnassa otetaan esiin viisi näkökohtaa: 1) hankkeen tai suunnitelman kuvaus, 2) Natura-alueen ja siihen kohdistuvien vaikutusten kuvaus, 3) vaikutusten merkittävyyden arviointi, 4) lieventävien toimenpiteiden ja vaihtoehtojen sekä yhteisvaikutusten tarkastelu sekä 5) johtopäätökset ja arvio vaikutuksista. Tarveharkinnan johtopäätös voi olla: 1) Ei heikennä merkittävästi Natura-arvoja, Natura-arviointia ei tarvita 2a) Heikentää merkittävästi, Natura-arviointi tehtävä

9 9 2b) Vaikutusten ilmeneminen epävarma, Natura-arviointi tehtävä Vaikutusten merkittävyyttä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiiveissä. Yleisesti luontotyypin voidaan arvioida heikentyvän, jos sen pinta-ala supistuu tai ekosysteemin rakenne ja sen toimivuus heikentyvät muutosten seurauksena. Vastaavasti lajitasolla vaikutukset voidaan arvioida heikentäviksi, jos lajin elinympäristö supistuu eikä laji tästä tai jostain muusta syystä johtuen ole enää elinkykyinen tarkastellulla alueella. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttavat tässä yhteydessä erityisesti muutoksen laaja-alaisuus. Kokonaisuudessaan vaikutukset on kuitenkin aina suhteutettava alueen kokoon sekä kohteen luontoarvojen merkittävyyteen alueellisella ja valtakunnan tasolla. Joissakin tapauksissa pienikin muutos voi olla luonteeltaan merkittävä, jos se kohdistuu alueellisella tai valtakunnan tasolla poikkeuksellisen arvokkaalle alueelle tai vaikutuksen kohteena olevan luontotyypin tai lajin säilyminen Natura-alueella voidaan arvioida ominaispiirteiltään tavanomaista herkemmäksi jo pienille elinympäristömuutoksille. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos joku seuraavista ehdoista toteutuu: suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta tai ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan. Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet (FI ) on sisällytetty osaksi Suomen Natura verkostoa luonto- ja lintudirektiivin perusteella (SAC- ja SPA-alueet). Arvioitaviksi tulevat siten hankkeen vaikutukset luontodirektiivin mukaisiin luontotyyppeihin, luontodirektiivin liitteen II lajeihin sekä lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja 4.2 artiklassa tarkoitettuihin muuttolintulajeihin.

10 10 4. AINEISTO JA MENETELMÄT Nord Stream 2 -putkihankkeen mahdolliset vaikutukset arvioitiin olemassa oleviin tietoihin perustuen. YVA-selostuksessa Suomen talousvyöhykkeellä arvioitavana oli kaksi osuutta, joissa putkilinjalla oli kaksi vaihtoehtoista reittiä. YVA-selostuksen julkaisemisen jälkeen hankkeesta vastaava on alustavasti valinnut käytettävän reitin ja tämä tarveharkinta perustuu tehtyyn reittivalintaan. Kaikki reitillä sijaitsevat ammukset on kartoitettu ja luokiteltu niiden painon ja tyypin perusteella, mikä mahdollistaa niiden raivaamisen vaikutusten arvioinnin. Keskeisimpinä lähtötietoina arvioinnissa käytettiin: Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet Natura-alueen tietolomake (2002) Ehdotus Natura-alueen tietolomakkeen täydentämisestä (Ympäristöministeriö 2016). Tietolomakkeiden täydennysehdotukset ovat vielä alustavia ja tietoihin voi tulla muutoksia Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus (Ramboll 2017a) Rajat ylittävän YVA:n dokumentaatio, Nord Stream 2 Espoo-raportti (Ramboll 2017c) Vedenalaisen melun mallinnus (Ramboll 2016b, liite 7 YVA-selostuksessa) Vedenalaisen melun mallinnus, Venäjä (Ramboll 2017b) Itämeren merinisäkkäät ja Nord Stream 2 -hanke - Raportti nykytilanteesta (Teilmann ja Sveegaard 2016, liite 8a YVA-selostuksessa) Merinisäkkäät Suomen, Venäjän ja Viron vesialueilla Nord Stream 2 -hankkeen yhteydessä (Sveegaard ym. 2017, liite 8b YVA-selostuksessa) Natura-tarveharkinta koskien aluetta Sandkallanin eteläpuolinen merialue, Porvoo (FI ) (Ramboll 2016a, liite 9 YVA-selostuksessa) Hankkeen tekninen kuvaus (Nord Stream 2 AG/Saipem 2017) Vaikutusten arvioimisessa on lisäksi hyödynnetty edellisen Nord Stream kaasuputkihankkeen rakentamisesta kertynyttä tietoa hankeen ympäristövaikutuksista. Hylkeiden ja muiden vaikutuskohteiden osalta vaikutuksien merkittävyyden arvioinnissa otettiin huomioon vaikutuskohteen herkkyys muutoksille ja muutoksen voimakkuus. Menetelmä on sama, jota on käytetty hankkeen ympäristövaikutusten arviointiraportissa. Lisätietoa löytyy julkaisusta Ramboll 2017a. Natura-arvioinnin tarveharkinta on laadittu Ramboll Oy:ssä (FM, ympäristöekologi Jussi Mäkinen ja FT, hydrobiologi Sanna Sopanen) Nord Stream 2:n toimeksiannosta.

11 11 5. MAHDOLLISET VAIKUTUSMEKANISMIT 5.1 Vaikutusmekanismien rajaus Nord Stream 2 -hankkeen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on toteutettu vertaamalla ennustettua tilannetta (rakentamis- ja käyttövaiheen aikana) vaikutusalueen nykytilaan. Ympäristövaikutusten arviointiselostus jätettiin yhteysviranomaiselle (Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) Arvioidut vaikutukset ovat pääosin merkityksettömiä tai vähäisiä Nord Stream 2 hankkeen rakentamis- ja käyttövaiheessa. Merkittävimpien vaikutusten odotetaan ilmenevän putkilinjan rakentamisen aikana. Harmaahylkeisiin ja itämerennorppaan arvioidaan kohdistuvan enintään kohtalaisia vaikutuksia (Taulukko 5-1). Lintuihin kohdistuvien vaikutusten arvioitiin olevan enintään vähäisiä. Taulukko 5-1. Lajeihin kohdistuvien vaikutusten merkittävyys ympäristövaikutusten arvioinnissa, kun NSP2-hankkeen lieventämistoimenpiteet on otettu huomioon (tarkkailu, hyljekarkottimet). Rakentamisvaihe Vedenalainen melu Sedimentin leviämisen aiheuttamat vaikutukset Vaikutustyyppi Haittaaineiden vapautuminen Visuaalinen häiriö Käyttövaihe Vedenalainen melu Visuaalinen häiriö Toiminto Ammusten raivaus: yksilötaso Ammusten raivaus: populaatiotaso Ammusten raivaus: yksilötaso populaatiotaso ja Kiviaineksen sijoitus Alusten (rakentaminen tukialukset) liikkeet ja Ammusten raivaus, kiviaineksen sijoitus Ammusten raivaus, kiviaineksen sijoitus Vaikutus Painevammat, pysyvät kuulonalenemat Painevammat, pysyvät kuulonalenemat Väliaikaiset kuulonalenemat, välttämisreaktiot, äänten peittyminen Väliaikaiset tai pysyvät kuulonalenemat, välttämisreaktiot, äänten peittyminen Vaikutuksen merkittävyys: Harmaahylje Norppa Linnut Kohtalainen Kohtalainen Vähäinen Vähäinen Vähäinen - Kohtalainen 1 Vähäinen Vähäinen Vähäinen Vähäinen Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Välttämisreaktiot Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Heikentynyt näkyvyys Välttämisreaktiot, häiriöt luonnollisessa käyttäytymisessä Terveyden heikentyminen Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Alusliikenteen kasvu Välttämisreaktiot Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Rutiinitarkastukset, kunnossapito, tukialusten liikkeet Rutiinitarkastukset, kunnossapito, tukialueisten liikkeet Välttämisreaktiot Vähäinen Vähäinen Merkityksetön Välttämisreaktiot Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön 1 Norppiin kohdistuvat vaikutukset arvioitiin vähäisiksi Suomenlahden uloimmissa osissa ja kohtalaisiksi Suomenlahden keski- ja sisäosissa

12 12 Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueen ja sen suojeluarvojen osalta kielteisten vaikutusten merkittävyys arvioitiin merkityksettömäksi sekä rakentamisen että käytön aikana (Taulukko 5-2). Taulukko 5-2. Vaikutusten merkittävyys eri vaikutuskohteissa Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueella. Vaikutusmekanismit ja -kohteet Herkkyys Muutoksen suuruus Vaikutuksen merkittävyys Rakentamisvaihe Vedenalainen melu (hylkeet) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Vedenalainen melu (linnut) Keskisuuri Merkityksetön Merkityksetön Visuaalinen häiriö ja ilmassa kantautuva melu (linnut) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Sedimentin leviäminen (hylkeet, linnut) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Sedimentin leviäminen (luontotyypit) Keskisuuri Merkityksetön Merkityksetön Käyttövaihe Vedenalainen melu (hylkeet, luontotyypit) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Vedenalainen melu (linnut) Keskisuuri Merkityksetön Merkityksetön Sedimentin leviäminen (hylkeet, linnut, luontotyypit) Pieni Merkityksetön Merkityksetön Vedenalaisen melun mallinnuksen perusteella, ammusten raivaus Venäjän puolella voi aiheuttaa vedenalaista melua, minkä seurauksena hylkeillä on riski saada väliaikaisia kuulonalenemia Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueella (Ramboll, 2017). Natura-arvioinnin tarveharkinta päätettiin tehdä tämän rajat ylittävän vaikutuksen vuoksi (Ramboll, 2017c). Tässä Natura-arvioinnin tarveharkinnassa arvioidut vaikutusmekanismit valittiin ympäristövaikutusten arvioinnin ja ns. Espoo-raportin tulosten perusteella. Vaikutusmekanismit, jotka mahdollisesti voivat heikentää Natura-alueen suojeluarvoja, on kuvattu alla. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti sedimentin leviämisestä ja visuaalisesta häiriöstä aiheutuvat vaikutukset on myös kuvattu ja arvioitu lyhyesti seuraavissa luvuissa vaikka niistä aiheutuvat vaikutukset arvioitiin YVA-selostuksessa merkityksettömiksi Rakentamisvaihe Vedenalaisen melun vaikutukset hylkeisiin Vaikutusmekanismit ja hylkeiden herkkyys meluvaikutuksille Nord Stream 2 hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin (Ramboll 2017a) perusteella suurimmat hylkeisiin kohdistuvat ympäristöpaineet kaasuputkilinjan rakentamisen aikana aiheutuvat ammusten raivauksessa syntyvästä vedenalaisesta melusta. Tämä on ainoa vaikutus, jolla potentiaalisesti voi olla vaikutusta Natura-alueisiin, joiden suojeluperusteena ovat hylkeet. Hylkeisiin kohdistuvia ammusten raivauksesta aiheutuvia vaikutuksia arvioidaan kahdella tasolla: 1) Merkittävyys yksilötasolla: yksittäisiin hylkeisiin kohdistuvalla mahdollisella vaikutuksella ei välttämättä ole populaatiotason seurauksia, mutta niiden arviointi on tarpeellista, koska merinisäkkäiden saamilla vaurioilla voi olla muuntyyppisiä seurauksia (esim. eettiset vaikutukset) 2) Merkittävyys populaatiotasolla suhteessa hylkeiden levinneisyyteen ja runsauteen Natura-alueiden osalta erityisesti populaatiotasolle ulottuvat vaikutukset ovat vaikutusten arvioinnin kannalta tärkeitä. Arvioitaessa hylkeiden herkkyyttä ympäristön häiriöille on otettava huomioon monia kriteereitä, joita ovat muun muassa populaatioiden tila (pienenevä/vakaa/kasvava), runsaus, levinneisyys (eläinten läsnäolo vaikutuksen aikana), suojelun tila (kansallinen/kansainvälinen), herkät

13 ajanjaksot (esim. lisääntymis- tai karvanvaihtoaika) ja biologia (fysiologiset vaikutukset). Hylkeiden ajatellaan yleisesti olevan herkkiä paineen aiheuttamille vammoille ja/tai vedenalaisen melun tasoille, jotka kasvattavat kuuloon kohdistuvien vaurioiden riskiä. 13 Vedenalaiset räjähdykset aiheuttavat hyvin suuren äänenpaineen, joka alkaa hyvin nopeasti (nk. iskuaalto). Huippupaine riippuu lähinnä räjähdetyypistä ja räjähteen koosta siten että suurempi räjähdysnopeus aiheuttaa suuremman huippupaineen. Myös veden syvyys on tärkeä tekijä, koska syvemmällä syntyy suurempia huippupaineita. Lisäksi räjähteen kunto voi vaikuttaa huippupaineeseen. Räjähdysten aiheuttamien melupulssien taajuusspektri muodostuu pääasiassa pienitaajuisesta energiasta. Optimaalisissa olosuhteissa ammusten raivauksesta aiheutuva melu voi kulkeutua veden alla pitkiä matkoja. Todellinen etenemismatka riippuu mm. vesipatsaan syvyyssuhteista, hydrografisista olosuhteista (mm. suola- ja lämpötilakerrostuneisuus) ja merenpohjan ominaisuuksista (topografia, pohjanlaatu) räjäytyspaikalla ja sen ympäristössä. Melun eteneminen heikkenee tehokkaasti matalissa vesissä (syvyys 10 m tai vähemmän), koska pienitaajuinen ääni etenee huonosti matalassa vedessä (Urick 1983). Yksittäinen räjähdys kestää alle sekunnin, jolloin suurimmat huolenaiheet liittyvät välittömien kudosvaurioiden ja kuuloon kohdistuvien vaurioiden syntymisen riskiin, kun taas vaikutukset esimerkiksi käyttäytymiseen ovat hyvin rajallisia ja lyhytaikaisia. Ammusten raivauksesta syntyvä vedenalainen melu voi vaikuttaa hylkeisiin monin eri tavoin. Vakavimmat vaikutukset ovat mahdollisia ainoastaan räjäytyspaikan välittömässä läheisyydessä. Fysikaaliset painevammat (kudosvauriot) Kuulonalenemat, pysyvä kuulokynnyksen muutos (PTS, permanent threshold shift) ja tilapäinen kuulokynnyksen muutos (TTS, temporary threshold shift) Eläinten käyttäytymiseen liittyvät häiriöt Vammojen vakavuusaste kasvaa asteittain tilapäisistä kuulokynnyksen muutoksesta pysyviin kuulovaurioihin ja lopulta akustisiin traumoihin ja kudosvaurioihin. NSP2-hankkeen ympäristövaikutusten arviointiprosessin yhteydessä tehtiin asiantuntija-arvio, jonka tavoitteena oli arvioida merinisäkkäisiin kohdistuvat ympäristövaikutukset (Sveegaard ym. 2017). Tässä arvioinnissa huomioitiin kolme mahdollista vaikutustasoa: tilapäinen kuulokynnyksen muutos (TTS), pysyvä kuulokynnyksen muutos (PTS) sekä kudosvauriot (paineesta aiheutuvat vammat). Paineesta aiheutuvat vammat (painevammat) Räjähdyksestä aiheutuva paineaalto (iskuaalto) voi aiheuttaa vakavuudeltaan eriasteisia kudosvaurioita lähietäisyydellä oleskeleville hylkeille. Vauriot voivat vaihdella merkityksettömistä vähäisistä verenvuodoista (jotka paranevat itsekseen) pysyviin vaurioihin ja pahimmassa tapauksessa kuolettaviin vaurioihin. Vaikutusten vakavuus on yhteydessä akustisen impulssin suuruuteen (ylipaineeseen ja pulssin kestoon) ja siten etäisyyteen räjähdyspaikasta. Yelverton ym on määritellyt painevammojen raja-arvot nisäkkäille useiden kokeellisten tutkimusten perusteella, joissa järveen upotettiin koiria ja lampaita (taulukko 5-3). Nämä raja-arvot soveltuvat myös pienille merinisäkkäille, koska keuhkojen tilavuus näyttää olevan merkittävin vaikutuksia skaalaava tekijä. Taulukko 5-3. Nisäkkäiden painevammojen raja-arvot (Yelverton ym. 1973). Ääni-impulssi Määritelmä 280 Pa s Ei kuolettavaa vaikutusta. Kohtalaisia painevammoja, kuten tärykalvon repeämisiä ilmenee erittäin usein. Eläinten katsotaan pystyvän toipumaan vammoista itsekseen. 140 Pa s Vähäisiä painevammoja, kuten tärykalvon repeämisiä, ilmenee usein. 70 Pa s Merkityksettömän pieniä painevammoja ilmenee harvoin. Ei tärykalvon repeämisiä. 35 Pa s Turvallinen taso.

14 Sveegaardin ym. (2017) arvioiden mukaan iskuaallon potentiaalinen vaikutus voi ulottua useiden kilometrien päähän. Laskenta tehtiin olettaen, että 300 kg räjähde raivataan räjäyttämällä 40 m syvyydessä. Laskelman perusteella turvaetäisyys, jonka ulkopuolella painevammojen riskiä ei ole odotettavissa, on noin 2,5 km eläimille, jotka ovat veden pinnalla ja noin 10 km eläimille, jotka ovat pohjalla (40 m syvyydessä). Kohtalaisen vakavien painevammojen riskialueen raja on alle 1 km pinnalla oleville eläimille ja noin 2,5 km pohjalla oleville eläimille. Tähän luokkaan sisältyvät keskivaikeat, mutta ei-kuolettavat vauriot, joista eläinten katsotaan selviytyvän omin voimin. On kuitenkin mahdollista, että vauriot voivat laskea eläimen kuntoisuutta rajoitetuksi ajaksi tai heikentää lisääntymistä väliaikaisesti (yhden lisääntymiskauden ajan). 14 Hylkeiden herkkyys painevammoille arvioidaan suureksi yksilötasolla johtuen kuolettavien vammojen riskistä sekä mahdollisuudesta, että hylkeitä esiintyy vaikutusalueella. Populaatiotasolla herkkyys painevammoille vaihtelee samalla tavoin kuin herkkyys pysyvälle kuulonalenemalle (PTS). Kuulokynnyksen muutokset (kuulonalenema) Hylkeiden kuulojärjestelmä on herkkä äänen aiheuttamille vaurioille. Melun aiheuttamilla kuulokynnyksen muutoksilla tarkoitetaan kuulon herkkyyden heikkenemistä, joka aiheutuu altistumisesta kovalle melulle. Tilapäisen tai pysyvän kuulonaleneman riski on olemassa alhaisemmilla äänentasoilla kuin kudosvaurioiden riski (katso esim. Southall ym. 2007). Melun aiheuttamia kuulokynnyksen muutoksia voidaan pitää varovaisuusperiaatteen mukaisina ennusteina kuulojärjestelmän laajemmille vaurioille. Kuuloon liittyvät muutokset voivat olla tilapäisiä (TTS) tai pysyviä (PTS). Esimerkki tilapäisestä kuulon herkkyyden muutoksesta ihmisillä on yleisesti koettu kuulonalenema rock-konserttien jälkeen. Tilapäinen kuulonalenema häviää ajan kuluessa, riippuen vaikutuksen vakavuudesta. Mitä suurempi kuulokynnyksen muutos on kyseessä, sitä pitempi on palautumisjakso. Korkeammille melutasoille altistuttaessa kuulo ei välttämättä palaudu täysin, vaan jäljelle jää pienempi tai suurempi pysyvä kuulonalenema (PTS). Tämä on seurausta sisäkorvan aistinsolujen vaurioitumisesta (Kujawa and Liberman 2009). Kuuloon kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi tilapäiselle ja pysyvälle kuulokynnyksen muutokselle määritettiin raja-arvot. Nämä raja-arvot ovat kynnysarvoja, joiden yläpuolella riski tilapäisen (TTS) tai pysyvän (PTS) kuulonaleneman saamiselle kasvaa. Yleisesti päteviä kynnysarvoja ei ole saatavilla eikä tällaisten raja-arvojen määrittäminen ole suoraviivaista. Hylkeille soveltuvat TTS- ja PTS-kynnysarvot määritettiin käyttämällä olemassa olevaa kokemusperäistä tietoa sekä tieteellisen kirjallisuuden pohjalta. Esimerkkilajina käytettiin kirjohyljettä, koska tämän lajin osalta on olemassa todellista kokeellisesti saatua mittaustietoa (Kastak ym. 2008, Kastelein ym. 2013). Yksityiskohtaiset tiedot kynnysarvojen määrittämisestä on esitetty Sveegaardin ym. (2017) selvityksessä. Arvioidut kynnysarvot, jotka aiheutuvat yksittäisistä räjäytyksistä ja joiden yläpuolella riski kuulonaleneman saamiselle kasvaa, ovat 164 db SEL (db SEL, kokonaisäänenaltistustaso) tilapäiselle kuulonalenemalle ja 179 db SEL pysyvälle kuulonalenemalle. Sveegaardin ym. (2017) mukaan harmaahylkeen ja itämerennorpan herkkyys saada tilapäinen kuulonalenema arvioidaan vähäiseksi sekä yksilö- että populaatiotasolla, johtuen vaikutuksen palautuvasta ja väliaikaisesta luonteesta. Harmaahylkeen ja itämerennorpan herkkyys saada pysyvä kuulonalenema arvioidaan olevan suuri yksilötasolla johtuen mahdollisesta pysyvästä haitasta ja todennäköisyydestä, että yksittäisiä eläimiä on lähellä räjäytyspaikkaa. Harmaahylkeiden herkkyys arvioidaan populaatiotasolla vähäiseksi, koska populaatiokoko on kasvussa ja populaation tila on hyvä. Itämerennorpan Suomenlahdella elävä pieni ja eristyksissä oleva osapopulaatio (elinalueet pääosin itäisellä Suomenlahdella) on herkkä kaikenlaisille häiriöille, jotka saattavat pienentää populaatiokokoa. Näin ollen tämän osapopulaation herkkyys pysyvälle kuulonalenemalle arvioidaan populaatiotasolla suureksi.

15 15 Melun aiheuttamat häiriöt käyttäytymisessä Käyttäytymiseen liittyviä muutoksia saattaa ilmetä jo melutasoilla, jotka alittavat tilapäisen kuulonaleneman kynnysarvon. Hylkeet voivat kuulla ammusten raivauksesta aiheutuvan vedenalaisen melun pitkien matkojen takaa ja ne voivat reagoida ääneen vaikka melutaso ei enää aiheuttaisikaan tilapäistä tai pysyvää kuulonalenemaa. Etäisyyksillä, joilla paineaallon (iskuaalto) aiheuttama paineenmuutos on riittävän jyrkkä, aiheuttaa melu todennäköisesti pelästymisrefleksin, jossa lihakset supistuvat tahattomasti. Tämä refleksi ei ole vahingollinen, mutta toistuvat altistumiset voivat johtaa pelon tunteeseen (Götz and Janik 2011). Pidemmillä etäisyyksillä räjäytyspaikoista eläimet reagoivat paineaaltoon todennäköisesti keskeyttämällä senhetkiset toimensa, mutta jatkavat niitä häiriön loputtua. Ammusten raivauksesta aiheutuvien käyttäytymiseen liittyvien muutosten katsotaan olevan hyvin lyhytaikaisia ja palautuvia, eikä niillä ole merkittäviä seurauksia eläimille Muutoksen suuruus Vedenalaisen melun aiheuttama muutoksen suuruus arvioitiin, jotta hylkeisiin kohdistuvien vaikutusten merkittävyyttä voidaan arvioida. Vaikutusten merkittävyyden arviointi (luku 7) tehdään ottaen huomioon lieventämistoimenpiteiden vaikutukset ammusten raivauksesta syntyviin vaikutuksiin. Nord Stream 2 tulee osana ammusten raivauksessa käytettävää perusmenetelmää (ammuksen raivaus paikallaan) käyttämään lievennystoimenpiteitä, jotta voidaan välttää tai vähentää merinisäkkäisiin ja lintuihin kohdistuvia haittavaikutuksia. Lievennystoimenpiteet sisältävät sitoumuksen, jonka mukaisesti hanke tulee käyttämään Joint Nature Conservation Commiteee toimikunnan (JNCC) ohjeistuksia merinisäkkäisiin kohdistuvan häirinnän ja vaurioiden riskin minimoimiseksi käytettäessä räjähteitä (JNCC 2010). Ohjeistusta sovellettiin myös Nord Stream hankkeen aikana. Ammusten raivaukseen käytettävillä aluksilla on mukana merinisäkästarkkailijoita, jotka havainnoivat merinisäkkäitä ja sukeltavia merilintuja (kuten sukeltajasorsat ja ruokkilinnut) yhden tunnin ajan ennen räjäytystä. Tarkkailua jatketaan tunti räjäytyksen jälkeen. Passiivisilla vedenalaisiin ääniin perustuvilla seurantalaitteilla (PAM, passive acoustic monitor) tarkkaillaan merinisäkkäiden ääniä. Räjäytystä viivytetään, mikäli alueella havaitaan merinisäkkäitä tai - lintuja. Akustisia karkottimia (hyljekarkottimet) tullaan käyttämään ennen räjäytystoimenpidettä, jotta eläimet saadaan siirtymään pois räjäytysalueelta. Jos karkottumisalueen kokoa on suurennettava, voidaan käyttää useita sopivalla tavalla järjestettyjä laitteita (kuva 5-1). Kuva 5-1. Esimerkki seurantalaitteiden ja hyljekarkottimien sijainnista ammusten raivauksen aikana Nord Stream 1 hankkeessa (Witteveen+Bos 2011).

16 16 Hyljekarkottimien aiheuttamien reaktioiden on havaittu olevan voimakkaasti tilannesidonnaisia. Pääasiassa laitteita käytetään hylkeiden karkottamiseen kalankasvattamoilta ja kalanpyydysten luota. Hyljekarkottimilla on raportoitu olevan kovin erilainen teho tällaisissa tilanteissa ja niiden teho vaihtelee jonkinasteisesta karkottumisesta aktiiviseen houkuttamiseen (nk. ruokakello-ilmiö) (Katso tutkimukset Königson ym ja Mikkelsen ym. 2015). Kun karkotuslaitteita käytetään haittojen lieventämiseen voimakkaan vedenalaisen melun yhteydessä, tilanne on erilainen, koska hylkeitä ei palkita ruualla (esim. pyydyksistä saatava kala) voimakkaan ja erittäin epämiellyttävän äänen huomiotta jättämisestä. Näin ollen useat eri tutkimukset tukevat olettamusta, jonka mukaan hylkeet karkottuvat hyljekarkottimien lähellä silloin kun laitteita käytetään ilman ruokapalkintoa. Lofitech-laitteita pidetään tehokkaina karkottamaan kirjohylkeitä ja harmaahylkeitä vähintään muutamien satojen metrien etäisyydeltä (Mikkelsen ym. 2015). Kauempana, noin yhden kilometrin etäisyydellä, hylkeiden karkottuminen ei ole enää niin tehokasta, mutta ne muuttavat käyttäytymistään ja viettävät enemmän aikaa vedenpinnan yläpuolella (Gordon ym. 2015). Myös tämä toimii haittojen lieventämistoimenpiteenä, koska vedenpinnan yläpuolella oleskelevat hylkeet eivät ole alttiina tilapäiselle tai pysyvälle kuulokynnyksen muutokselle. Nord Stream 2 hanke aikoo käyttää kuplaverhoja herkkien kohteiden läheisyydessä. Kuplaverhot lieventävät vaikutuksia, sillä ne vähentävät melun etenemistä vedessä. Kuplaverhoja tullaan käyttämään sellaisten ammusten räjäyttämisen yhteydessä, jotka sijaitsevat lähellä seuraavia vaikutuskohteita: Natura 2000 alueet, joiden suojeluperusteena ovat hylkeet ja joiden lähellä sijaitsevan ammuksen räjäyttäminen ilman kuplaverhoja voi aiheuttaa PTS-vyöhykkeen (alue, jonka sisäpuolella eläin altistuu riskille saada pysyvä kuulonalenema), joka ulottuu 5 km etäisyydelle suojelualueen rajasta. Tämä on konservatiivinen lähestymistapa, joka ottaa huomioon mallinnukseen sisältyvän epävarmuuden sekä hylkeet, jotka saattavat väliaikaisesti oleskella suojelualueen läheisyydessä, mutta kuitenkin alueen rajojen ulkopuolella. Itämeren norpan esiintymisalueet Suomen talousvyöhykkeellä kilometrikohdasta 60 itään itäisen Suomenlahden alueella. Suomen talousvyöhykkeellä yhteensä 20 ammusta on valittu yllä olevia kriteerejä käyttäen raivattavaksi käyttäen kuplaverhoa lisälieventämistoimenpiteenä. Ne sisältävät kaikki kilometrikohdasta 60 itään olevat ammukset, jotta voidaan vähentää itämerennorpan Suomenlahden osapopulaatioon kohdistuvia vaikutuksia. Kuplaverhojärjestelmä on kehitetty alun perin erityisesti lieventämään avomerialueella toteutettavien paalutustöiden vaikutuksia. Se vähentää paalutuksen tai räjäytysten aiheuttaman melun etenenemistä. Paineilma johdetaan suuttimilla varustetun letkun kautta veteen, jolloin äänilähteen (raivattava ammus) ja sen ympäristön välille muodostuu kuplaverho. Toteutettavuustutkimus kuplaverhojen käytöstä ammusten raivauksen yhteydessä osoittaa, että tällä toimenpiteellä voidaan vähentää äänen huippupainetasoa välillä 6-8 db (6 db arvioidaan olevan konservatiivinen arvo) (Bitunamel ja Feldmann 2017). Painevammat Sveegaardin ym. (2017) laskelmien mukaan paineaallon tuottama vaikutus (300 kg räjähde) voi ulottua useiden kilometrien etäisyydelle. Turvallisen alueen raja, jonka ulkopuolella painevammoja ei ole odotettavissa, on pinnalla oleville eläimille noin 2,5 kilometriä ja pohjalla (40 metrin syvyys) oleville eläimille noin 10 kilometriä. Kohtalaisen vakavien painevammojen raja on pinnalle oleskeleville eläimille alle 1 km ja pohjalla oleville eläimille noin 2,5 km. Tähän luokkaan sisältyvät suhteellisen vakavat, mutta ei-kuolettavat vauriot, joista eläinten katsotaan selviytyvän omin avuin. Hyljekarkottimet tarjoavat huomattavaa suojaa hylkeille aina m etäisyydelle räjäytyksestä. Muutoksen suuruus arvioidaan yksittäisille hylkeille tai norpille keskisuureksi, koska todennäköisyys sille, että yksittäinen hylje menehtyy tai saa pysyviä painevammoja arvioidaan

17 17 vähäiseksi. Muutoksen suuruuden arvioidaan olevan populaatiotasolla keskisuuri. Kuplaverhon käyttö ammusten raivaamisen yhteydessä Suomen talousvyöhykkeen alueella itäisellä Suomenlahdella laskee edelleen painevammojen vyöhykkeen laajuutta. Ammusten raivauksen aiheuttama tilapäinen tai pysyvä kuulonalenema Arvioidut vaikutusalueiden maksimaaliset laajuudet ja keskimääräiset odotettavissa olevat laajuudet on esitetty taulukossa 5-4. Vaikutusalueet, joilla hylkeet voivat altistua pysyvälle kuulokynnyksen muutokselle (PTS-vyöhyke) tai tilapäiselle kuulokynnyksen muutokselle (TTSvyöhyke), ovat todennäköisesti laajoja. Perustuen Suomessa ja Venäjällä tehtyihin vedenalaisen melun mallinnuksiin (Ramboll 2016b and 2017b), ammusten raivaus Suomen puolella ei aiheuta TTS- tai PTS-vyöhykkeitä, jotka voisivat ulottua Natura-alueella. Sitä vastoin Venäjän aluevesien länsiosissa toteutettavasta räjäytyksestä aiheutuva TTS-vyöhyke voisi pahimmassa tapauksessa ulottua rajatulle alueelle Natura-alueen sisälle (Ramboll 2017b). Näin ollen Natura-alueella tai alueen lähellä oleviin hylkeisiin voi kohdistua tilapäisiä vaikutuksia. Taulukko 5-4. Räjähdyksen aiheuttaman tilapäisen ja pysyvän kuulokynnyksen muutoksen riskialueiden (TTS- ja PTS-vyöhykkeet) maksimaalinen ja keskimääräinen laajuus kolmella paikalla, joissa vedenalaista melua mallinnettiin. Sijaintipaikka M1 sijaitsee Suomen puolella ja M1 Rus ja M2 Rus Venäjän aluevesillä (Ramboll 2016b, Ramboll 2017b). Sekä maksimi- että keskiarvot perustuvat Nord Stream hankkeen rakennusvaiheessa mitattuihin äänenpaineisiin. Arvoissa ei ole huomioitu lisälievennystoimenpiteen (kuplaverhot) käyttöä. Etäisyys (km) Vaikutus M1 Eläinryhmä (maksi- M1 (keski- M1 Rus (maksimi) M1 Rus (keski- M2 Rus (maksimi) M2 Rus (keskiarvo) mi) arvo) arvo) Hylkeet PTS TTS TTS-vyöhykkeen/välttämisalueen (164 db) osalta on arvioitu, että muutoksen suuruus on pieni sekä yksilö- että populaatiotasolla johtuen vaikutusten lyhytkestoisuudesta ja vähäisestä intensiteetistä. Hyljekarkottimien käyttö lieventämistoimenpiteenä ei juurikaan vähennä riskiä sille, että hylkeille voisi aiheutua tilapäinen kuulokynnyksen muutos. Tämä johtuu siitä, että laitteiden tehokkuus pienenee etäisyyden räjäytyskohtaan kasvaessa (Sveegaard ym. 2017). PTS-vyöhykkeen (179 db) osalta on arvioitu, että muutoksen suuruus ilman lieventämistoimenpiteitä on hylkeillä keskisuuri sekä yksilö- että populaatiotasolla johtuen vaikutusten palautumattomasta (pitkäkestoisesta) ja kumulatiivisesta luonteesta sekä korkeasta intensiteetistä. Merinisäkkäiden karkottamisella ennen räjäytystä on lisäksi merkittäviä vaikutuksia niiden eläinten lukumäärään, jotka todennäköisesti tulisivat kärsimään pysyvästä kuulonalenemasta. Karkottimien vaikutus rajoittuu kuitenkin melko pienelle alueelle verrattuna PTS-vyöhykkeen enimmäislaajuuteen. Tämän seurauksena hyljekarkottimien ei uskota pienentävän edellä arvioitua muutoksen suuruutta. On kuitenkin huomattava, että nämä lieventämistoimenpiteet vähentävät merkittävästi niiden eläinten määrää, jotka ovat alttiina vakava-asteisille pysyville kuulonalenemille (Sveegaard ym. 2017). Lisäksi kuplaverhon käyttö ammusten raivaamisen yhteydessä Suomen talousvyöhykkeen alueella itäisellä Suomenlahdella vähentää hylkeille mahdollisesti aiheutuvien vammojen vakavuutta (eli pienentää vaikutuksen suuruutta), koska melua leviää vähemmän veteen. Kerrannaisvaikutukset populaatiotasolla Hylkeisiin kohdistuva mahdollinen populaatiotason kerrannaisvaikutus aiheutuu siitä että samalla alueella tapahtuvat toistuvat räjäytykset voivat lisätä riskiä sille, että yksi tai useampi eläin vahingoittuu vedenalaisen melun vaikutuksesta. Vaikka yksittäisellä räjäytyksellä voidaan arvioida olevan populaation kannalta merkityksetön vaikutus, kasvaa kumulatiivinen riski jossain vaiheessa niin suureksi, että kerrannaisvaikutuksen merkittävyys saattaa nousta

18 18 merkityksettömän yläpuolelle. Tämän riippuvuussuhteen määrittäminen kvantitatiivisesti on äärimmäisen vaikeaa, koska arviointiin tarvittaisiin riittävän tarkkaa tietoa riskeistä sekä eläinten käyttäytymisestä ja esiintyvyydestä vaikutusalueella. (Sveegaard ym. 2017). Kerrannaisvaikutukset ovat todennäköisempiä alueilla, joilla raivausta tarvitsevia ammuksia esiintyy tiheästi. Putkilinjan reitin Suomen osuudella tällainen alue on keskinen Suomenlahti Helsingin ja Hangon välillä (Kallbådanista etelään oleva alue). Tällä alueella on havaittu enemmän ammuksia kuin reitin muissa osissa. Itäisen Suomenlahden Saaristo ja Vedet Natura-alue on melko kaukana ammuksista, joita on löydetty itäiseltä Suomenlahdelta Suomen putkilinjan osuudelta mistä johtuen kerrannaisvaikutukset jäävät merkityksettömiksi. Sen sijaan TTS-vyöhyke voi ulottua Naturaalueelle johtuen Venäjällä tehtävästä ammusten raivauksesta (Ramboll 2017b). Venäjänpuoleisen putkireitin länsiosassa sijaitsevien ammusten kokonaismäärästä tai niiden sisältämästä rjähdeaineen määrästä ei ole kuitenkaan saatavilla tietoa. Näin ollen toistuvien räjäytysten aiheuttamien kerrannaisvaikutusten arvioiminen on haastavaa. Natura-alue on kuitenkin melko kaukana Venäjän aluevesistä (23,5 km) ja Venäjän puolella tehtävistä räjäytyksistä aiheutuva TTS-vyöhyke kattaa vain vähäisen osan Natura-alueesta. Tästä syystä kerrannaisvaikutukset katsotaan epätodennäköisiksi Vedenalaisen melun vaikutukset lintuihin NSP2-hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (Ramboll 2017a) ainoa tunnistettu lintuihin kohdistuva vaikutus hankkeen rakennusaikana on putkilinjalle sijoittuvien ammusten raivaamisesta aiheutuva vedenalainen melu. Tämä oli ainoa vaikutusmekanismi, jonka vaikutus arvioitiin vähäiseksi, muiden vaikutusmekanismien jäädessä merkityksettömiksi. Ammusten raivaamisen yhteydessä syntyvät räjäytykset aiheuttavat äkillisiä paineenvaihteluita ja melua, millä voi olla haitallisia vaikutuksia lähialueen vesilinnuille. Räjähdyksen aiheuttama paineaalto etenee vedessä laajemmalle kuin ilmassa, minkä vuoksi turvaetäisyydet ovat vedessä suuremmat kuin ilmassa. Tällä on vaikutusta etenkin sukeltaviin vesilintuihin, sillä paineen vaihtelut voivat aiheuttaa vakavia vaurioita tai jopa linnun kuoleman sukelluksissa ollessa. Vedenalaisen melun linnustovaikutuksia ei tunneta kovin hyvin, eikä lajikohtaisia eroja melunsietoon tunneta hyvin. Yelverton ym. (1973) määritteli painevammoja aiheuttavat rajaarvot sukeltaville linnuille sorsilla (Anas) suoritetuilla kokeilla. Tulokset eivät ole suoraan yleistettävissä kokosukeltaviin vesilintuihin, mutta ne ovat ainoat käytettävissä olevat tulokset arvioitaessa ammusten raivaamisen vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan raja-arvo lieville keuhkoja kuulovaurioille on 187 db SEL (kokonaisäänenaltistustaso). Kuolleisuuden raja-arvo (LD1, 1 % koe-eläimistä kuoli) oli 198 db SEL. Kuulokynnyksen alenemia (kuulovaurioita) ei määritetty tässä kyseisessä tutkimuksessa, pois lukien tärykalvojen repeytymiset, jotka oli todennettavissa fyysisinä vaurioina. Ammusten raivaamisen aiheuttamasta vedenalaisesta melusta Suomenlahdella on laadittu mallinnus NSP2-hankkeessa, mutta raportissa ei erityisesti käsitellä melua vesilintujen kannalta (Ramboll 2016b). Mallinnuksen avulla oli saatiin kuitenkin selville äänenpainetasot 10 metrin syvyydellä. Kyseinen syvyys valittiin, koska useimmat Itämeren alueella tavattavat vesilinnut saalistavat alle 10 metrin syvyydellä ja räjähdyksen aiheuttama paineaalto vaimenee nopeammin pintavesikerroksessa kuin alle 10 metrin syvyydessä. Ruokit (Alca torda) ja etelänkiislat (Uria aalge) muodostavat poikkeuksen Itämeren lajistossa, sillä niiden sukellukset voivat yltää metrin syvyyteen saakka (ks. esim. Benvenuti ym. 2001). Toisaalta, ruokkienkin useimmiten käyttämä syvyysalue keskisellä Itämerellä oli tutkimuksen perusteella 5-10 metriä, ja yli 40 metrin syvyyteen ulottuvat sukellukset olivat harvinaisia (vain 2 todetuista 1202 sukelluksesta) (Benvenuti ym. 2001). Vedenalaisen melun mallinnuksen äänen etenemisprofiilien perusteella keskimääräinen ero koko vesipatsaan äänenpaineen enimmäistason ja 10 metrin syvyydessä vallitsevan äänenpainetason välillä on 10 db. Mallinnuksen tulosten perusteella 10 metrin syvyydessä 198 db äänenpainetaso ulottuu enimmillään noin 150 metrin päähän räjäytyspaikasta ja 187 db äänenpainetaso

19 19 enimmillään 2,0 kilometrin etäisyydelle (keskimääräisen etäisyyden ollessa metriä). Tulosten perusteella sukelluksissa oleville vesilinnuille voi aiheutua fyysisiä vaurioita 0,5 2,0 km etäisyydellä räjäytyspaikasta ja kuolemia lähimmän 500 metrin etäisyydellä. Kuplaverhon käyttö lisälievennysmenetelmänä pienentää em. vaikutusalueita merkittävästi. On kuitenkin huomattava, että tulokset perustuvat vain yhteen tutkimukseen, minkä vuoksi vaikutusetäisyyksiin liittyy epävarmuutta. Osana ammusten raivaamisen haittojen lievennystä aluksilla tarkkaillaan vesilintuparvien oleskelua alueella, eikä räjäytyksiä tehdä lintuparvien ollessa alueella. Ainakin pienempien ammusten raivaamisen yhteydessä painevammoja aiheuttava vyöhyke jää niin suppeaksi, että sillä alueella oleskelevat linnut ovat hyvin havaittavissa ennen raivaamista, mikä vähentää niihin kohdistuvien painevammojen riskiä. Edellisen Nord Stream hankkeen aikana ympäristövaikutusten seurantaohjelmaan kuului myös lintujen tarkkailu ammusten raivausten yhteydessä. Seurannan tulosten perusteella loukkaantuneita tai kuolleita vesilintuja ei havaittu (Ramboll 2013b) eikä ammusten raivaamisella ollut merkittäviä vaikutuksia vesilintuihin Sedimentin leviämisen vaikutukset vedenalaisiin luontotyyppeihin Hankkeeseen liittyvät merenpohjan muokkaustoimenpiteet erityisesti rakentamisen aikana voivat sedimenttityypistä riippuen aiheuttaa merenpohjan häiriintymistä sekä kiintoainepartikkelien sekä kiintoaineeseen sitoutuneiden haitta-aineiden leviämistä yläpuoliseen vesimassaan ja lopulta uudelleensedimentoitumista meren pohjalle. Kiviaineksen sijoittaminen ennalta suunniteltuihin kohtiin sekä putkilinja muuttavat pysyvästi merenpohjan morfologiaa putkilinjan reitillä. Lisäksi ammusten raivaus räjäyttämällä aiheuttaa painanteita merenpohjaan. Sedimentin leviämistä on mallinnettu yhdelle putkilinjalle (linja A) ja saman putkilinjan reitin alavaihtoehdolle ympäristövaikutusten arviointiprosessin aikana. Arvioinnissa on oletettu, että rakentamisen aikaiset vaikutukset toiselle putkilinjalle ovat samat kuin mallinnetun putkilinjan vaikutukset. Mallinnuksen mukaan kiintoainepitoisuuden nousua esiintyy noin m etäisyydellä reitistä. Luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan NSP2-hankkeessa olevan samanlaisia kuin edellisessä Nord Stream -hankkeessa. Hankkeen ympäristövaikutuksia rakentamisen ja käytön aikana on tarkkailtu tarkkailuohjelman mukaisesti. Nord Stream - hankkeen rakentamisen aikana veden kohonneita sameustasoja havaittiin 10 m vyöhykkeellä merenpohjan yläpuolella (pehmeät sedimenttityypit) alueella, johon kiviainesta sijoitettiin eniten (putkilinjojen liitoskohta). Vaikutusalue ulottui alle 1 km etäisyydelle työskentelykohdasta (Ramboll 2013b). Ammusten raivauksen tarkkailun perusteella yleisimmät sedimenttityypit olivat hyvin pehmeä tai pehmeä savi. Tarkkailutulosten mukaan sameuspilvet ulottuivat noin m etäisyydelle raivauskohdasta. Metalli- tai ravinnepitoisuudet eivät eronneet vertikaalisen näytteenottoprofiilin perusteella havaituista tausta-arvoista. Putkenlaskun aikana ei aiheuttanut merkittävää meriveden sameuden kohoamista lähellä merenpohjaa (Ramboll 2013b). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että rakentamisen aikaiset vaikutukset merenpohjaan olivat vähäisiä: vedenlaadun tarkkailun tulosten perusteella ammusten raivaus, kiviaineksen sijoitus ja putkenlasku aiheuttivat vain vähäistä sedimentin resuspensiota. Tähän perustuen toimintojen lähellä sijaitseville merenpohjan alueille ei aiheudu merkittävää uudelleensedimentoitumista tai haitta-ainepitoisuuksien kohoamista Visuaalinen häiriö ja ilman kautta kulkeutuva melu Lisääntynyt laivaliikenne rakentamisen aikana (ja vähemmässä määrin käyttövaiheessa) voi aiheuttaa visuaalista häiriötä sekä melusta aiheutuvaa häiriötä hylkeille ja merilinnuille hankealueen lähellä.

20 20 Itämerellä tavattavista merilinnuista kuikkalinnut, mustalintu ja pilkkasiipi ovat herkimpiä laivaliikenteen aiheuttamalle häiriölle. Kuikkalinnut saattavat reagoida liikkuviin aluksiin pakenemalla pois yli 1 kilometrin etäisyydeltä. Mustalinnulla pakoetäisyyden on todettu olevan noin 800 metriä, mutta pakohavaintoja on tehty jopa 3,2 kilometrin etäisyydellä ohi kulkevasta aluksesta. Pilkkasiivellä pakoetäisyydeksi on arvioitu noin 400 metriä ja allilla noin 300 metriä. Vesilintulajeista haahka on osoittautunut vähemmän herkäksi lajiksi, sillä sen pakoetäisyydeksi on esitetty keskimäärin noin 200 metriä. Taipumus pakoreaktioon näyttää riippuvan voimakkaasti tarkastelun kohteena olevan alueen häiriötasosta: herkkyys häiriölle on vähäisempi laivaväylillä verrattuna alueisiin, joilla ei ole päivittäistä laivaliikennettä (Garthe & Hüppop 2004, Kaiser ym. 2006, Schwemmer ym. 2011, Topping ja Petersen 2011). Hankealueella ruokaileviin ja lepäileviin lintuihin voi kohdistua vaikutuksia, jolloin ne voivat lentää muualle. Putkenlaskualus on toiminnassa 24 tuntia vuorokaudessa ja putkia lasketaan keskimäärin 2-3 km päivässä. Ajallisesti häiriö yksittäiselle lepäily- tai ruokailualueelle on siten suhteellisen lyhyt (noin 2-6 päivää riippuen ruokailualueen koosta). Putkilinjan reitin lähellä ei ole tiedossa tärkeitä lepäily- tai ruokailualueita. Lisäksi putkilinjan reitin ja melkein kaikkien matalikkoalueiden (syvyys alle 30 m) välinen etäisyys on enemmän kuin 3 km, mikä on huomattavasti suurempi kuin kohdelajien arvioitu pakoetäisyys. Suomenlahti on Suomeen, Viroon ja Venäjälle suuntautuvan laivaliikenteen pääreitti, jolle on ominaista vilkas laivaliikenne. Rakentamisalusten ja tutkimus-/tukialusten ei arvioida muuttavan laivaliikenteen olosuhteita alueella ja siten on epätodennäköistä, että hylkeille ja linnuille, jotka ovat jo tottuneita vilkkaasti liikennöityihin alueisiin, aiheutuisi vaikutuksia suhteellisen vähäisestä liikennemäärän kasvusta. Näin ollen merieliöstöön kohdistuvan visuaalisen häiriön ja ilman kautta kantautuvan melun arvioidaan olevan merkityksetön eikä vaikutuksia arvioida enempää. 5.3 Käyttövaihe Merenpohjassa sijaitsevat putkilinjat ja niiden tukirakenteet (kiviainespenkereet, kaapeliristeykset jne.) saattavat uusina rakennelmina aiheuttaa morfologisia muutoksia rajoitetulla alueella käyttövaiheessa. Käyttövaiheessa putkilinjat sijaitsevat Suomen talousvyöhykkeellä merenpohjalla. Näillä alueilla pohjanläheiset virtaukset ovat useimmiten hitaita (MMT 2014). Näin ollen huuhtoutumis- (eroosio-) tai sedimentoitumisprosessien ei arvioida olevan merkittäviä. Pohjan läheisistä virtauksista aiheutuvaa paikallista huuhtoutumista ilmenee mahdollisesti putkilinjojen välittömässä läheisyydessä (1 m etäisyydellä). Paljaana olevilla putkilla (hautautuminen alle 20 %) voi olla jonkinasteista vaikutusta virtauksiin putkien lähellä, mutta mitään merkittäviä vaikutuksia ei ole havaittu yli 50 m etäisyydellä putkista (Witteveen+Bos ym. 2012). 5.4 Käytöstä poistaminen Nord Stream 2 -putkilinjojen suunniteltu käyttöikä on 50 vuotta. YVA-menettelyn aikana arvioitiin kahta vaihtoehtoista käytöstäpoistamisskenaariota (perusskenaario ja teoreettinen vaihtoehto). Perustuen aikaisempiin tapauksiin ja toimialan parhaisiin käytäntöihin, halkaisijaltaan suurten putkien tapauksessa perusskenaariona on jättää putki paikoilleen merenpohjaan (in situ). Muiden mahdollisten vaihtoehtojen arvioinnin perusteella teoreettisena vaihtoehtona voidaan pitää putken poistamista. Poisto suoritettaisiin päinvastaisessa järjestyksessä putken laskuun nähden tai paloittelemalla osa kerrallaan - poistoa seuraisi jätehuolto. Ennakoidut vaikutukset, jotka aiheutuvat putkien jättämisestä paikoilleen ovat yhteydessä materiaalien asteittaiseen liukenemiseen pitkällä aikavälillä ja esimerkiksi mahdollisiin kaupalliselle kalastukselle aiheutuviin vaikutuksiin. Putkien poistamiseen aiheutuvat vaikutukset liittyvät pohjasedimenttien häiriintymiseen, alusten toimintaan, ja energiankäyttöön sekä maaalueisiin, joita tarvitaan materiaalien erottelussa, kierrätyksessä ja/tai loppusijoituksessa. Putkilinjan paikalleen jättämisen mahdollisten meriympäristöön kohdistuvien vaikutusten

21 katsotaan olevan yleisesti vähäisempiä kuin putkilinjan poistamisesta aiheutuvien vaikutusten. Käytöstäpoistamisohjelma laaditaan käyttövaiheessa, koska on otettava huomioon käytöstä poistamisen aikana voimassa olevat säädökset, Nord Stream 2-hankkeen putkilinjojen käytön aikana kertyvä tekninen osaaminen ja asiaan kuuluvat käytöstäpoistamiskäytännöt Yhteenveto vaikutusten laajuudesta Edellisiin lukuihin perustuen merkittävimpien vaikutusten odotetaan ilmaantuvan rakentamisvaiheessa ja ne aiheutuvat ammusten raivauksesta sekä sedimentin leviämisestä putkilinjan asennukseen liittyvien töiden aikana. Potentiaalisten merkittävien kielteisten vaikutusten laajuudet ovat enintään joitakin kilometrejä ammusten raivauskohdasta ja muuten alle kilometri putkilinjasta (Taulukko 5-5). Taulukko 5-5. Yhteenveto mahdollisten vaikutusten etäisyyksistä Hankkeen vaihe Vaikutusmekanismi Vaikutuksen laajuus Rakentaminen Rakentaminen Rakentaminen Rakentaminen Rakentaminen Rakentaminen Käyttövaihe Ammusten raivaus, painevammat (hylkeet) Ammusten raivaus, pysyvät kuulonalenemat (PTS) 179 db SEL (hylkeet) Ammusten raivaus, väliaikaiset kuulonalenemat (TTS) 164 db SEL (hylkeet) Ammusten raivaus, painevammat (sukeltavat linnut) Rakentamisen aiheuttamasedimentin leviäminen, sisältäen liitoskohtaan rakennettava kiviainespenger Ammusten raivaamisen aiheuttama sedimentin leviäminen Putkien vaikutus merenpohjan läheisiin virtauksiin Turvallinen etäisyys n. 2,5 km pinnalla oleville eläimille ja n. 10 km pohjan läheisyydessä oleville eläimille. Keskivaikeat (selviydyttävissä olevat) vammat: <1km 2,5 km. Suomen talousvyöhykkeellä itäisellä Suomenlahdella käytettävä kuplaverho pienentää vyöhykkeen laajuutta. PTS-vyöhykkeen laajuus vaihtelee. Eniten vaikuttavat seikat ovat räjähteen paino ja kunto, veden syvyys ja olosuhteet sekä pohjan pinnan muoto. Alue n. 3,5 23 km. Suomen talousvyöhykkeellä itäisellä Suomenlahdella käytettävä kuplaverho pienentää vyöhykkeen laajuutta. TTS-vyöhykkeen laajuus vaihtelee. Eniten vaikuttavat seikat ovat räjähteen paino ja kunto, veden syvyys ja olosuhteet sekä pohjan pinnan muoto. Alue n km. Suomen talousvyöhykkeellä itäisellä Suomenlahdella käytettävä kuplaverho pienentää vyöhykkeen laajuutta. Fyysiset vammat: 0,5 2,0 km raivauspaikasta, kuolleisuutta vain raivauspaikan välittömässä läheisyydessä. Suomen talousvyöhykkeellä itäisellä Suomenlahdella käytettävä kuplaverho pienentää vyöhykkeen laajuutta. < 1 km räjäytyskohdasta (väliaikaisia sameusmuutoksia) m räjäytyskohdasta (väliaikaisia sameusmuutoksia) < 50 m

22 6. ITÄISEN SUOMENLAHDEN SAARISTO JA VEDET (FI ) Sijainti ja yleiskuvaus Natura alue sijaitsee Kotkan edustan merialueella ja se rajautuu idässä Venäjän rajaan. Naturaalueen kokonaispinta-ala on 956 km 2. Aluetta hallitsevat laajat vesialueet ja se sijoittuu pääasiassa ulkosaaristoon. Vesialuetta luonnehtivat saarten ja vedenalaisten harjanteiden rajaamat altaat. Vedenalaisen luontonsa puolesta alue edustaa rannikollamme vaihettumisvyöhykettä mereisimmästä vähemmän mereiseen tyyppiin. Itäisen Suomenlahden kansallispuisto muodostaa Natura-alueen rungon. Natura-alue on erittäin tärkeä pesimisalue linnuille, esimerkiksi Suomen suurimmat selkälokkipopulaatiot sijaitsevat alueella. Myös alueen kala- ja lapintiirakoloniat ovat merkittäviä. Alueella on myös merkittäviä silakan kutualueita. Natura-alueen lyhin etäisyys putkilinjaan on 23,5 km, lähimmän kohdan sijoittuessa Suomen ja Venäjän rajalle. Nord Stream 2 putkilinjan suunniteltu sijainti suhteessa Natura-alueeseen on esitetty kuvassa 6-1. Kuva 6-1. Suunnitellun Nord Stream 2 putkilinjan sijainti Suomen talousvyöhykkeellä suhteessa Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueeseen (kyseinen Natura-alue korostettu vihreällä reunaviivalla). 6.2 Suojelutilanne Kohde on liitetty Natura 2000 verkostoon luonto- ja lintudirektiivin mukaisena kohteena (SAC & SPA). Natura-alueen suojelu on tarkoitus toteuttaa maa-alueilla ja tärkeimmillä vesialueilla luonnonsuojelulailla. Muilla vesialueilla merenpohja, vedenalaiset elinympäristöt ja vedenlaatu on suojeltu vesilain keinoin. Alue on ehdotettu lisättäväksi HELCOM:in merellisten suojelualueiden verkostoon (BSPA-alueeksi).

23 Suojeluperusteet Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Natura-alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit alueen virallisen tietolomakkeen sekä ehdotetun tietolomakkeen täydennyksen (Ympäristöministeriö, syyskuu 2016) perusteella on esitetty taulukossa 6-1. Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi perustuu tällä hetkellä voimassa olevan tietolomakkeen tietoihin (päivitetty toukokuussa 2002). Taulukko 6-1. Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit. Taulukossa on esitetty sekä voimassaolevan tietolomakkeen että ehdotetun tietolomakkeen päivityksen (Ympäristöministeriö 2016) tiedot. * = ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit. Luontotyyppi Tunnus Pinta-ala (ha) voimassaoleva tietolomake Pinta-ala (ha), ehdotettu päivitys (2016) Vedenalaiset hiekkasärkät , Rannikon laguunit Riutat , Rantavallit Kivikkorannat ,89 46 Kasvipeitteiset merenrantakalliot , Harjusaaret , Ulkosaariston luodot ja saaret , *Merenrantaniityt ,16 5,2 Itämeren hiekkarannat ,83 6,8 *Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt ,11 3,1 Alavat niitetyt niityt ,1 0,4 Kallioiden pioneerikasvillisuus ,1 ehdotettu poistettavaksi tietolomakkeelta *Boreaaliset luonnonmetsät ,82 20 Lehdot ,12 27 Uudet ehdotetut luontotyypit (tietolomakepäivitys 2016): Liikkuvat rantakauradyynit; valkeat dyynit *Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit; harmaat dyynit , ,4 *Variksenmarjadyynit ,2 Metsäiset dyynit ,4 Vaihettumissuot ja rantasuot Silikaattikalliot Harjumetsät *Metsäluhdat ,4 *Puustoiset suot 91D0-4, Luontodirektiivin liitteen II lajit Harmaahylje on ainoa luontodirektiivin liitteen II laji, joka on mainittu voimassaolevassa tietolomakkeessa. Natura-alueiden tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä vuonna 2016 itämerennorppaa (Pusa hispida botnica) on ehdotettu lisättäväksi uusina lajeina tietolomakkeelle Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit Lintudirektiivin liitteen I lajit ja alueella säännöllisesti lepäilevät muuttolintulajit, jotka on mainittu Natura-alueen suojeluperusteissa ovat: ruokki (Alca torda), karikukko (Arenaria interpres), huuhkaja (Bubo bubo), kehrääjä (Caprimulgus europaeus), palokärki (Dryocopus martius),

24 ampuhaukka (Falco columbarius), nuolihaukka (Falco subbuteo), pikkusieppo (Ficedula parva), pikkulepinkäinen (Lanius collurio), kangaskiuru (Lullula arborea), pilkkasiipi (Melanitta fusca), räyskä (Sterna caspia), kalatiira (Sterna hirundo) ja kalatiira (Sterna paradisaea). 24 Natura 2000-alueiden tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä vuonna 2016 on ehdotettu lisättäväksi 10 uutta lajia tietolomakkeelle: valkoposkihanhi (Branta leucopsis), riskilä (Cepphus grylle), muuttohaukka (Falco peregrinus), selkälokki (Larus fuscus), kivitasku (Oenanthe oenanthe), mustakurkku-uikku (Podiceps auritus), haahka (Somateria mollissima), ristisorsa (Tadorna tadorna), teeri (Tetrao tetrix) ja etelänkiisla (Uria aalge). 6.4 Lähialueelle sijoittuvat toiminnot Ammusten raivaus on ainoa toiminto, joka voi potentiaalisesti aiheuttaa mitään huomattavia vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteisiin. Kiviaineksen sijoitus ja putkenlasku voivat aiheuttaa vähäisempiä vaikutuksia putkilinjan reitin välittömässä läheisyydessä, mutta vaikutukset eivät ulotu Natura-alueelle. Lyhin etäisyys Natura-alueelta NSP2 putkilinjan reitille on 23,5 km ja putkilinja sijaitsee pääosin m syvyysalueella. Suomen puolella reittiä sijaitsee ainoastaan viisi raivattavaa ammusta km etäisyydellä Natura-alueesta. Näiden räjähdeainemassat vaihtelevat välillä kg. Venäjän puolella sijaitsevien raivattavien ammusten sijainnit ja tarkka lukumäärä ei ole tiedossa tätä tarveharkintaa varten, mutta ne sijaitsevat vähintään 23,5 km etäisyydellä Natura-alueesta. Perustuen ammusten sijaintitietoihin aiempien selvitysten perusteella, niitä löytyy todennäköisesti Suomen ja Venäjän rajalta (Ramboll, 2017c ja 2017d). Tästä johtuen tässä tarveharkinnassa on käytetty oletuksena Espoon raportin pahimman mahdollisen tilanteen mukaista vedenalaisen melun leviämistilannetta. Ammusten raivauksen alustava aikataulu on huhtikuusta heinäkuuhun vuonna Vastaavasti aikataulu kiviaineksen sijoitukselle on vuoden 2018 huhtikuusta vuoden 2019 syksyyn Suomen talousvyöhykkeellä.

25 25 7. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 7.1 Luontotyyppeihin kohdistuvat vaikutukset Luvun 5 mukaan sekä kiviaineksen sijoitus että mahdollinen ammusten raivaus aiheuttavat tilapäisiä vaikutuksia meriveden laatuun merenpohjan läheisessä vesikerroksessa. Tämä vaikutus on riippuvainen mm. merenpohjan koostumuksesta. Perustuen NSP-hankkeesta saatuihin kokemuksiin, ei tilapäisten sameuspilvien odoteta ulottuvan yli 1 km etäisyydelle putkilinjan reitistä. Käyttövaiheessa ei ympäristöön eikä suojelualueisiin kohdistu mitään merkittävää vaikutusta. Merenpohjalla olevat putkilinjat voivat aiheuttaa vähäisiä paikallisia vaikutuksia, jotka ovat yhteydessä hydrografisiin olosuhteisiin. Tällä tarkoitetaan lähinnä putkilinjan välittömässä läheisyydessä tapahtuvia virtauksia, joihin voi tietyissä tapauksissa kohdistua vähäisiä muutoksia. Tällä ei kuitenkaan arvioida olevan mitään vaikutusta Natura-alueeseen, johtuen etäisyydestä suhteessa putkilinjan reittiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikutusten arvioidaan olevan merkityksettömiä johtuen Natura-alueen ja hankealueen välisestä etäisyydestä (pienin etäisyys 23,5 km). Vedenlaatuun ja vedenalaisiin luontotyyppeihin kohdistuvien, hankkeesta aiheutuvien vaikutusten ei arvioida ulottuvan Natura-alueelle. 7.2 Luontodirektiivin liitteen II lajeihin kohdistuvat vaikutukset Harmaahylje on ainoa liitteen II hyljelaji, joka on mainittu voimassa olevassa Natura-alueen tietolomakkeessa. Natura-alueiden tietolomakkeiden päivityksen yhteydessä vuonna 2016 on itämerennorppa ehdotettu uutena lajina tietolomakkeelle ja se on siksi sisällytetty tähän arviointiin. Päivitetyn tietolomakkeen perusteella harmaahyljepopulaation runsaus vaihtelee Natura-alueella välillä 0-10 yksilöä ja itämerennorpan runsaus välillä 3-50 yksilöä. Aineiston laatu on tietolomakkeessa arvioitu kohtalaiseksi. Tällä tarkoitetaan, että populaatiokoon arvio perustuu rajoitettuun tietomäärään ja esimerkiksi ekstrapolointiin sisältäen siten epävarmuutta. Viime vuosina harmaahylkeiden runsaus on yleisesti kasvanut Itämerellä ja populaatio on hyvässä tilassa. Harmaahyljettä ei ole mainittu viimeisimmässä Suomea koskevassa uhanalaisarvioinnissa (Liukko ym. 2016). Vuonna 2016 tehtyjen lentolaskentojen perusteella harmaahylkeiden kokonaismäärä oli Suomenlahdella noin yksilöä, joista noin 645 havaittiin Suomen alueella (Luonnonvarakeskus 2016). Suomenlahdella harmaahylkeen metsästyskiintiö oli vuonna yksilöä (Suomen riistakeskus 2016). Itämerennorpan runsaus Suomenlahdella (itäiset alueet) voi olla vakavasti vähenemässä luvulla ja vuonna 2011 tehtyjen arvioiden perusteella populaation koko olisi karkeasti arvioiden vain noin yksilöä Suomenlahden itäosissa (HELCOM 2016). Suomessa laji on silmälläpidettävä (Liukko ym. 2016). Kuvassa 7-1 on esitetty harmaahylkeen (ylempi kuva) ja itämerennorpan (alempi kuva) esiintymistiheys GPS-paikannettujen hylkeiden havaitsemispaikkojen määränä ruudukon ruutua kohti (38 GPS-merkittyä harmaahyljettä ja noin 37 norppaa). On huomioitava, että levinneisyysruudukko ei kuvaa koko populaation levinneisyyttä ja se painottuu alueisiin, joissa hylkeitä on merkitty. Siksi sitä voidaan käyttää vain suuntaa-antavana yleiskatsauksena Itämeren hylkeiden alueellisesta jakaumasta.

26 26 Kuva 7-1. Harmaahylkeiden (ylempi kuva) ja itämerennorpan (alempi kuva) alueellinen jakauma perustuen telemetriatietoihin (esitetty GPS-merkittyjen hylkeiden havaitsemispaikkojen määränä ruutua kohti, Lähde: HELCOM BALSAM Seal). Suomessa sijaitsevat Naturaalueet, jotka on sisällytetty joko Natura-arviointiin tai Natura-arvioinnin tarveharkintaan NSP2-hankkeen luvitusprosessissa on korostettu sinisellä reunaviivalla.

27 Luvussa 3.2 on todettu, että jos hanke todennäköisesti aiheuttaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Natura 2000-alueen ekologisiin arvoihin, on hankkeesta vastaavan arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueisiin. Myös yleistasoisia kriteereitä merkittävistä kielteisistä vaikutuksista sekä vaikutusten aiheuttamista luonnonarvojen heikkenemisestä on mainittu. Kaikki nämä kriteerit heijastavat pitkälti pitkäkestoisia haitallisia vaikutuksia, jotka heikentävät kohteena olevan Natura-alueen luonnonarvoja. 27 Ammusten raivauksesta aiheutuvan vedenalaisen melun etenemistä on mallinnettu Suomessa ja Venäjällä (Kuva 7-2) (Ramboll, 2016a ja 2017b). Tähän tutkimukseen perustuen Sveegaard ym. (2017) arvioivat niiden vyöhykkeiden laajuutta, joiden sisäpuolella hylkeiden voidaan odottaa saavan joko tilapäistä tai pysyvää kuulonalenemaa. Tässä Natura-arvioinnin tarveharkinnassa vaikutukset arvioidaan pahimman mahdollisen tilanteen mukaan. Tällä tarkoitetaan PTS- ja TTSalueiden suurinta arvioitua laajuutta mallinnetuilla alueilla (M1-M2, Ramboll 2016a ja M1 Rus-M2 Rus, Ramboll 2017b). Mallinnuksessa laajimmat alueet muodostuivat hydrografialtaan talvisissa olosuhteissa kun lähtötietoina käytettiin kyseisellä mallinnusalueella NSP-hankkeen yhteydessä mitattuja maksimaalisia ammusten raivauksesta aiheutuneita äänenpainetasoja (Ramboll 2016a, Ramboll 2017b). Hylkeisiin kohdistuvia vaikutuksia arvioitiin lisäksi sen oletuksen mukaan, että NSP2-hankkeessa käytetään samoja lieventämistoimenpiteitä, jotka olivat käytössä NSPhankkeen aikana. Lisäksi NSP2 käyttää kuplaverhoa kaikkien itäisellä Suomenlahdella Suomen puolella sijaitsevien ammusten raivaamisen yhteydessä. Kahden itäisellä Suomenlahdella sijaitsevan raivattavan ammuksen melumallinnuksen perusteella kuplaverhonkäyttö pienentää näiden ammusten PTS-vyöhykkeen pinta-alaa % (Ramboll 2017b). Myös TTSvyöhykkeiden laajuudet pienenevät, koska melu vaimenee enemmän. Tuoreimpien tutkimusten mukaan NSP2 putkilinjan reitin Suomen osuuden asennus- ja turvakäytävästä löytyi ainoastaan viisi ammusta km etäisyydeltä Natura-alueesta. Löydettyjen ammusten räjähdeainemäärät ovat melko pieniä (suurimmillaan 75 kg). Ne kaikki raivataan kuplaverhon kanssa. Natura-aluetta lähinnä olevalla alueella tehtyyn vedenalaisen melun etenemisen mallinnukseen perustuen (M1-alue, Sveegaard ym. 2017) ammusten raivauksesta aiheutuvan TTS-vyöhykkeen maksimilaajuus on noin 10 km. Perustuen tunnistettujen ammusten sisältämän räjähdeaineen vähäiseen määrään, etäisyyteen ja kuplaverhon käyttämiseen, Suomen alueella tapahtuvasta ammusten raivauksesta aiheutuvat TTS- ja PTS-vyöhykkeet eivät ulotu Natura-alueelle tai alueen välittömään läheisyyteen.

28 28 Kuva 7-2. Mallinnettujen ammusten (M1 ja M1 Rus-M2 Rus) aiheuttamien PTS- ja TTSvyöhykkeiden maksimaalinen laajuus. Kuvaan on lisäksi merkitty kaikki Suomen talousvyöhykkeeltä havaitut ammukset, jotka sijaitsevat lähellä Itäisen Suomenlahden Saaristo ja Vedet Natura-aluetta (Natura-alue merkitty mustalla reunaviivalla). Lisäksi kuvassa on esitetty PTS-alueen laajuus lähimmän 75 kg painavan ammuksen osalta ilman kuplaverhoa sekä kuplaverhoa käytettäessä. Ammukset, jotka on määrä räjäyttää käyttämällä kuplaverhoja on merkitty x-kirjaimella. Venäjän putkilinjan osuudelta ei vielä ole saatavissa ammuskartoituksen tuloksista ja tarveharkinta perustuu näin ollen mallinnuksen tuloksiin, joka tehtiin siten että tulos edustaa pahinta mahdollista tilannetta (Ramboll 2017b). Mallinnuksessa käytettiin suurinta huippupainetasoa, joka havaittiin Nord Stream -hankkeen raivaustöiden aikana. Kaikki Venäjän aluevesiltä mahdollisesti löytyvät ammukset ovat vähintään 23,5 km etäisyydellä Naturaalueesta. Mallinnukseen perustuen Venäjän puolella tehtävästä ammusten raivauksesta aiheutuva TTS-vyöhyke voi kuitenkin ulottua Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet Naturaalueelle. TTS-vyöhykkeen maksimilaajuus pahimmassa mahdollisessa tilanteessa voi olla noin 56 km (Kuva 7-1). Näin ollen on mahdollista, että TTS-vyöhyke voi ulottua Natura-alueelle jos lähellä Suomen rajaa joudutaan tekemään ammusten raivausta. Natura-alueen sisällä tai ulkopuolella oleskelevat harmaahylkeet tai norpat voivat altistua tilapäiselle kuulokynnyksen muutokselle, koska Venäjällä mahdollisesti toteutettavista ammusten raivauksista aiheutuva TTS-vyöhyke voi ulottua Natura-alueelle. Hylkeiden herkkyys tilapäiselle kuulonalenemalle sekä muutoksen suuruus on arvioitu pieneksi. Vaikutuksen merkittävyyden arvioidaan olevan vähäinen molemmilla lajeilla sekä yksilö- että populaatiotasolla. Tämä johtuu siitä että vaikutukset ovat lyhytaikaisia sekä palautuvia ja kohdistuvat todennäköisesti vain muutamiin yksilöihin (päivitettyihin tietolomakkeisiin perustuen hylkeiden tiheydet alueella ovat melko alhaisia). Hyljekarkottimien käyttö ei pienennä riskiä sille, että harmaahylkeet saavat tilapäisen kuulonaleneman. Tämä on seurausta siitä, että TTS-vyöhyke on laaja suhteessa huljekarkoittimien ja ulottuu laitteiden vaikutusalueen ulkopuolelle. Lieventämistoimenpiteet

29 29 eivät siten muuta arvioitavan vaikutuksen merkittävyyttä. Käyttäytymisvasteisiin liittyvät vedenalaisesta melusta aiheutuvien vaikutusten merkittävyys arvioidaan myös vähäiseksi. Vaikutuksia aiheutuu ainoastaan rakentamisen aikana ja ne ovat lyhytaikaisia. Sveegaardin ym. (2017) selvityksen mukaan harmaahylkeitä esiintyy kaikkialla Suomenlahdella. Saatavilla olevan tiedon pohjalta ei ole mahdollista arvioida niiden yksilöiden lukumäärää, joihin saattaa kohdistua vaikutuksia NSP2-putkilinjan varrella. Näin ollen esimerkiksi hylkeisiin, jotka ovat etsimässä ravintoa Natura-alueen ulkopuolella räjäytysten aikana, voi kohdistua melusta aiheutuvia vaikutuksia. Myös tietoihin norpien esiintymisestä Natua-alueella tai sen lähialueilla liittyy epävarmuutta. Vedenalaisen melun mallinnuksen perusteella vain tilapäisen kuulonaleneman vyöhyke (TTS) yltää Suomen puolelle eivätkä Suomen puolella olevat hylkeet siten altistu pysyville kuulonalenemille (PTS) tai painevammoille. Lisäksi kuplaverhon käyttö Suomen alueella tapahtuvassa ammusten raivaamisessa pienentää räjäytyksistä aiheutuvaa PTSja TTS-vyöhykettä, pienentäen merkittävästi lähialueella oleviin hylkeisiin kohdistuvien vaikutusten todennäköisyyttä. Arvioinnin johtopäätös on, että erittäin lyhytkestoiset ja hetkelliset vedenalaiset äänipulssit, jotka aiheutuvat Venäjän puolella tehtävistä ammusten raivauksista, eivät aiheuta Natura-alueella tai lähialueilla oleville hylkeille merkittäviä haitallisia vaikutuksia eivätkä siten heikennä Naturaalueen suojeluperusteita. 7.3 Lintuihin kohdistuvat vaikutukset Koska lyhin etäisyys Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueen ja NSP2:n reitin välillä on 23,5 km, ainoa merkittävä vaikutus lintuihin voi olla ammusten räjäyttämisen aiheuttamat painevammat. Räjäytykset voivat vaikuttaa ainoastaan sellaisiin sukeltaviin lintulajeihin, joiden ravinnonhakulennot yltävät yli 20 km etäisyydelle Natura-alueiden lähimmiltä saarilta ja luodoilta. Putkenlaskualusten ja muiden rakentamiseen ja käyttöön liittyvien alusten liikenne putkilinjan reitillä on vähäistä eikä se muuta Suomenlahdella vallitsevan laivaliikenteen määrää tai luonnetta merilintujen kannalta. Jokainen ammusten raivaus räjäyttämällä voi aiheuttaa joitain pakoreaktioita lähistöllä oleville linnuilla, mutta erilaisia häiriö- ja uhkatekijöitä pakeneminen on linnuille normaalia käyttäytymistä. Räjäytysten määrä Natura-alueen lähialueilla on vähäinen, joten mahdollisten pakoreaktioiden määrän kasvu lintujen vallitsevaan käyttäytymiseen nähden on merkityksetöntä. Kokonaisuutena häirinnän merkitys linnuille voidaan arvioida merkityksettömäksi. Natura-alueen suojeluperusteina (joko voimassaolevalla tai ehdotetulla päivityslomakkeella) mainitut lajit voidaan jakaa kolmeen ryhmään ammusten raivaamisesta aiheutuvien painevammojen herkkyyden perusteella: Ryhmä 1: Sukeltavat vesilinnut, jotka tekevät säännöllisesti ravinnonhakulentoja avomerelle vähintään 20 km etäisyydelle Natura-alueista ja joiden saalistusalueet voivat sijaita syvän veden alueilla kahden kilometrin säteellä NSP2:n reitistä: Ruokki (Alca torda) Etelänkiisla (Uria aalge) Ruokkien pääasiallista ravintoa ovat tuulenkalat ja muut pohjakalat. Vaikka ruokin sukellukset voivat ulottua metrin syvyyteen Itämerellä (ks. esim. Benvenuti ym. 2001) ja jopa yli 100 metrin syvyyteen valtamerillä (Piatt & Nettleship 1984), keskimääräinen sukellussyvyys lajilla oli 8,2 ± 0,21 m Walesissa (Shoji ym. 2015) ja Itämeren keskiosissa yli 50 % sukelluksista tapahtui enintään 15 metrin syvyydellä ja useimmin käytetty syvyysväli oli 5 10 metriä (Benvenuti ym. 2001). Itämeren keskiosissa saalistusmatkat vaihtelivat 1 ja 35 kilometrin välillä (Benvenuti ym. 2001).

30 30 Etelänkiisla pystyy varastoimaan elimistöönsä ruokkiin verrattuna enemmän happea, sen siivet ovat suhteellisesti pienemmät ja se on tehokkaampi sukeltaja. Etelänkiisla sukeltaa sekä syvemmälle että pitempiä aikoja ruokkiin verrattuna. Vaikka molemmat lajit saalistavat tuulenkaloja ja muita pohjalla eläviä kaloja, etelänkiisla pystyy hyödyntämään syvempiä vesialueita saalistuksessaan (Shoji ym. 2015). Etelänkiislan sukellukset voivat ulottua jopa yli 180 metrin syvyyteen, sillä laji on saatu tältä syvyydeltä verkkoon Alaskassa (Piatt ja Nettleship 1984). Ryhmän 1 osalta painevammat ovat mahdollisia ja niiden määrät riippuvat paikallisista olosuhteista, lintujen käyttämistä ruokailualueista ja lintulajien runsaudesta. Tämän ryhmän lajit arvioidaan tarkemmin alempana. Ryhmä 2: Sukeltavat vesilinnut, jotka säännöllisesti tekevät ravinnonhakulentoja Natura-alueen ulkopuolelle, mutta joiden lennot eivät harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta ulotu yli 20 km etäisyydellä sijaitseville syvän veden alueille: Riskilä (Cepphus grylle) Pilkkasiipi (Melanitta fusca) Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) Haahka (Somateria mollissima) Ryhmän 2 osalta painevammojen ja muiden haitallisten vaikutusten todennäköisyys arvioidaan alhaiseksi. Niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa yksittäinen yksilö näistä lajiryhmistä loukkaantuisi tai häiriytyisi NSP2 hankkeen toteuttamisen johdosta, vaikutus ei muodostu merkittäväksi Natura-alueen suojelutavoitteiden kannalta. Mahdolliset haitalliset vaikutukset eivät muuta näiden lajien suojelutasoa, eivät häiritse lajien elinmahdollisuuksia Natura-alueella pitkällä aikavälillä eivätkä merkittävästi pienennä lajien kantoja. Ryhmä 3: puolisukeltavat vesilinnut ja muut linnut (hanhet, joutsenet, kahlaajat, lokit, tikat, haukat, pöllöt, varpuslinnut ym.). Ryhmän 3 osalta mahdollisina vähäisinä vaikutuksina voisi olla lähinnä muutokset lentoreiteissä tai muut vähäiset häiriöt lajien muuttaessa putkilinjan rakennusalueen kautta. Tällaiset käyttäytymismuutokset ovat lyhytkestoisia ja tapahtuvat todennäköisesti enintään kerran yksilön eliniän aikana, joten vaikutukset voidaan arvioida merkityksettömiksi. Kaikkein herkimmät ja siten potentiaalisesti NSP2-hankkeen vaikutuksille altteimmat Naturaalueen suojeluperusteina mainitut lajit ovat ruokki (Alca torda) ja etelänkiisla (Uria aalge). Päivitetyn tietolomakkeen perusteella ruokin pesimäkanta Natura-alueella on paria ja etelänkiislalla 0 1 paria. NSP2:n reitille sijoittuvien raivattavien ammusten määrä Venäjän puolella ei ole tiedossa. Suomen puolelle reittiä sijoittuu ainoastaan viisi ammusta 50 km säteelle Natura-alueesta (lähin 26 km etäisyydellä). Venäjän puolella sijaitsevat ammukset ovat vähintään 23,5 km etäisyydellä Natura-alueesta. Kaikki tiedossa olevat raivattavat ammukset sijoittuvat metrin syvyysalueelle. On todennäköistä, että raivattavat ammukset sijaitsevat alueella, joka ei ole pohjasta ravintoa hakevien ruokkien ja etelänkiislojen suosima ruokailualue. Lähin raivattava ammus sijaitsee vähintään 23,5 km etäisyydellä Natura-alueesta, minkä johdosta painevammoja aiheuttava alue sijoittuu ruokin ja etelänkiislan ravinnonhakulentojen ulottuman ulkorajoille. Ne harvinaiset tapaukset, joissa jokin yllämainittujen lajien yksilöistä loukkaantuu tai muuten häiriytyy, eivät ole merkittäviä Natura-alueen suojelutavoitteiden kannalta. Mahdolliset haitalliset vaikutukset eivät muuta näiden lajien suojelutasoa, eivät häiritse lajien elinmahdollisuuksia Natura-alueella pitkällä aikavälillä eivätkä merkittävästi pienennä lajien kantoja.

31 31 Kokonaisuutena hankkeen vaikutukset ruokkiin ja etelänkiislaan arvioidaan vähäiseksi räjäytysten aiheuttamien mahdollisten painevammojen vuoksi, muiden lajien osalta merkityksettömiksi. 7.4 Vaikutus Natura-alueiden eheyteen Eheydellä ja koskemattomuudella viitataan alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, alueen säilymiseen elinkelpoisena sekä niiden luontotyyppien ja lajien säilymiseen, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura-verkostoon. Arvioitu hanke ei aiheuta sellaisia vaikutuksia, jotka heikentäisivät Natura-alueen suojeluperusteena mainittuja luontotyyppejä. Ainoastaan hylkeisiin ja kahteen lintulajiin kohdistuu vähäisiä ja tilapäisiä vaikutuksia. Nord Stream 2 -hankkeen ei arvioida vaikuttavan Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet (FI ) Natura-alueen eheyteen. 8. YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA 8.1 Yhteisvaikutusten arviointivelvoite ja arvioitavien hankkeiden rajaaminen Luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan 3. kohdan mukaan Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Euroopan komission tulkintaohjeen (Euroopan komissio 2000) mukaan yhteisvaikutusta koskevan säännöksen soveltaminen on tarpeen rajoittaa valmiisiin projektisuunnitelmiin tai -hankkeisiin. Hankkeet, joiden suunnittelu ei ole vielä lopussa, ei tule sisällyttää yhteisvaikutusarviointiin. Korkein hallinto-oikeus on käyttänyt em. tulkintaohjetta ratkaisunsa perusteena vuosikirjapäätöksessä KHO 2004:26 (Vuosaaren kaavat). YVA-selostuksen laatimisen yhteydessä arvioitiin myös muut sellaiset rakennushankkeet tai suunnitelmat, joista voi aiheutua haitallisia yhteisvaikutuksia NSP2 hankkeen kanssa. Seuraavat olemassa olevat tai suunnitellut hankkeet tunnistettiin sellaisiksi, että niillä on mahdollisuus aiheuttaa haitallisia yhteisvaikutuksia: Olemassa oleva Nord Stream (NSP) -kaksoisputkijärjestelmä. NSP kulkee suurimmaksi osaksi samansuuntaisesti suunnitellun NSP2-reitin kanssa. Suunniteltu Balticconnector -kaasuputkihanke. Balticconnectorin (yksi putki, halkaisijaltaan 500 mm) tarkoituksena on yhdistää Suomen ja Viron maakaasun jakeluverkostot ja toimittaa maakaasua näiden maiden välillä. Välimatkasta johtuen Balticconnectorista ei aiheudu Itäisen Suomenlahden saaristoon ja vesiin kohdistuvia vaikutuksia. Maa-ainesten otto- ja läjitysalueet. Suomen aluevesillä Suomenlahdella ja varsinaisen Itämeren pohjoisosassa on kolme maa-ainesten ottoaluetta merihiekalle ja soralle: Itätonttu, Soratonttu (Helsingin rannikon edustalla) ja Merisora Loviisa (Loviisan edustalla). Suomen aluevesillä on myös käytössä olevia läjitysalueita: Loviisan, Helsingin ja Espoon edustalla. YVA-selostuksessa mainittu läjitysalue Inkoon edustalla viittaa LNG-terminaalia varten varattuun läjitysalueeseen, mutta kyseinen hanke on keskeytetty. Tiedossa ei ole muita hankkeita tai suunnitelmia, jotka voisivat potentiaalisesti aiheuttaa haitallisia yhteisvaikutuksia NSP2-hankkeen kanssa.

32 Nord Stream ja Nord Stream 2 yhteisvaikutukset Nord Stream putkilinja (NSP) on rakennettu ja on tällä hetkellä toiminnassa. Nord Stream 2 - hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan yhteisvaikutuksia merinisäkkäiden, kalojen tai muiden merieliöiden (pohjaeläimet) kanssa ei ole arvioitu aiheutuvan. 8.3 Nord Stream 2 ja meriläjitysalueiden yhteisvaikutukset Loviisan edustalla sijaitseva maa-ainesten meriläjitysalue sijaitsee 2 km itään Yttre Täktarnin saaresta (Kuva 10-1). Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt läjitykselle ympäristöluvan (diaarinumero ESAVI/145/04.09/2011). Etäisyys läjitysalueelta Natura-alueen luoteisreunaan on noin 10 km, kun taas NSP2:n reitti sijaitsee lähes vastakkaisessa suunnassa Natura-alueeseen nähden. Ympäristöluvan perusteella maa-aineksen läjittämisen keskeisin ympäristövaikutus on veden sameuden lisääntyminen. Sameuden lisääntyminen on voimakkainta läjitysalueen välittömässä läheisyydessä. Samentuminen on kuitenkin väliaikaista ja veteen sekoittuneen partikkelit laskeutuvat läjityksen loputtua tai tauottua. Läjitettävän maa-aineksen myrkkyainepitoisuudet ovat merkityksettömiä ja niiden pitoisuus ovat alhaisemmat kuin alueella entuudestaan olevassa pohjasedimentissä. Läjitys aiheuttaa ainoastaan vähäisiä vaikutuksia kalakantoihin ja pohjalla eläviin selkärangattomiin ympäristöluvan perusteella. Läjitysalueen lähin Natura-alue on Pernajanlahden ja Pernajan saariston merensuojelualue (FI ), joka sijaitsee noin 2 km etäisyydellä. Läjityksestä laaditun ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella (referoitu ympäristölupapäätöksessä), lintuihin kohdistuvat vaikutukset arvioitiin vähäisiksi ja vaikutukset hylkeisiin väliaikaisiksi ja merkityksettömiksi. Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien alueella tavattavat luontotyypit ja lajit ovat samankaltaisia kuin Pernajanlahden Natura-alueella. Koska välimatka on viisi kertaa suurempi, vaikutukset voidaan arvioida merkityksettömiksi. Koska NSP2-hankkeen vesistövaikutukset ovat vähäiset ja läjitysalue sijaitsee etäällä putkilinjasta ja tarkasteltavasta Natura-alueesta, Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueeseen ei kohdistu yhteisvaikutuksia. 8.4 Nord Stream 2 ja merisoran- ja hiekan ottoalueiden yhteisvaikutukset Loviisan edustalla sijaitsee yksi luvitettu merisoran- ja hiekanottoalue (jatkossa Merisora Loviisa ) ja se sijaitsee siten myös Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueen läheisyydessä. Ottoalue koostuu kolmesta erillisestä osa-alueesta ja lähin niistä sijaitsee noin 10 km länteen Natura-alueesta (Kuva 8-1).

33 33 Kuva 8-1. Luvitettujen maa-ainesten ottoalueiden (kolme eteläisintä punaista aluetta) ja läjitysalueen sijainnit (pohjoisin punainen alue), Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueen sijainti (korostettu vihreällä viivalla) ja NSP2:n reitti. Merisora Loviisan ympäristölupaprosessin yhteydessä laadittiin Natura-arviointi hankkeen vaikutuksista (Insinööritoimisto Paavo Ristola, 2006). Tuon arvioinnin perusteella keskeisin ottoalueiden ulkopuolelle kohdistuva ympäristövaikutus on veden sameuden lisääntyminen. Sameuden lisääntyminen on voimakkainta ottoalueen välittömässä läheisyydessä, mutta lievää sameuden lisääntymistä on havaittu 1 3 km etäisyydellä ottoalueista. Samentuminen on kuitenkin väliaikaista ja veteen sekoittuneen partikkelit laskeutuvat läjityksen loputtua tai tauottua. Laaditun Natura-arvioinnin perusteella merihiekan ja -soranotto ei aiheuta samentumista Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueella. Merisora Loviisan läheisyydessä ei sijaitse hylkeiden lepäilyluotoja eikä hankkeella ole hylkeisiin kohdistuvia vaikutuksia. Maa-aineksen otto itsessään ei aiheuta linnustoon kohdistuvia vaikutuksia, mutta maa-ainesten kuljetusten laivaväylällä veden sameuden lisääntyminen voi aiheuttaa jonkin verran negatiivisia vaikutuksia seuraaville suojeluperusteena mainituille lajeille: kalatiira, lapintiira, räyskä, etelänkiisla, riskilä ja selkälokki. Merisora Loviisasta ei arvioitu aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia Pernajanlahtien ja Pernajan saariston merensuojelualueen Natura-alueeseen, joka sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä lähimmästä ottoalueesta. Haitalliset vaikutukset eivät ulotu Itäisen Suomenlahden saariston ja vesien Natura-alueelle, eikä hanke siten aiheuta myöskään yhteisvaikutuksia NSP2-hankkeen kanssa. 8.5 Johtopäätös yhteisvaikutuksista Perustuen olemassa oleviin tietoihin, NSP2-hankkeessta ja muista arvioiduista hankkeista ja suunnitelmista ei aiheudu haitallisia yhteisvaikutuksia.