ASUNTO-OHJELMA

ASUNTO-OHJELMA 2014-2016 KH 31.3.2014

Sisällysluettelo... 0 Sisällysluettelo... 1 JOHDANTO... 2 1. Tavoitteet ja toimenpiteet... 3 1.1 Tavoitteet... 3 1.2 Toimenpiteet... 3 1.3 Toimeenpano ja seuranta... 4 2. Nykytilan kuvaus... 5 2.1 Asuntotuotanto... 5 2.1.1 Asuntotuotannon määrä... 5 2.1.2 Vapaarahoitteinen tuotanto... 6 2.1.3 Valtion tukema tuotanto... 6 2.1.4 Asuntorakentamisen painopistealueet... 8 2.1.5 Tonttituotannon periaatteet... 10 2.1.6 Pientalorakentaminen... 10 2.1.7 Ryhmärakennuttaminen... 10 2.2 Monipuolinen ja kohtuuhintainen asuntotarjonta... 11 2.2.1 Nykyinen asuntokanta... 11 2.2.2 Espoon kaupungin asuntokanta ja asukkaat... 16 2.2.3 Väestön kasvu, ikäjakauma ja asuntokuntarakenne... 18 2.2.4 Asumiskustannukset... 20 2.3 Erityisryhmien asuminen... 25 2.3.1 Ikääntyneet... 25 2.3.2 Vammaiset ja kehitysvammaiset... 27 2.3.3 Mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä asunnottomat... 27 2.3.4 Nuoret ja opiskelijat... 27 2.3.5 Humanitaarisista syistä oleskeluluvan saaneet maahanmuuttajat... 28 2.4 Olemassa olevien asuntoalueiden kehittäminen... 29 2.4.1 Vanhan asuntokannan korjaaminen... 29 2.4.2 Asuinympäristöjen parantaminen... 30 2.4.3 Täydennysrakentamisen edistäminen... 32 2.5 Energiatehokkuus... 32 1

JOHDANTO Valtuusto päätti 10.6.2013 Espoo tarinasta, joka on uusi strategia vuosille 2013-2017. Tämä asuntoohjelma on laadittu Espoo tarinan asumiseen liittyvien tavoitteiden toteuttamiseksi ja toiminnan tarkemmaksi suuntaamiseksi. Sen tavoitteena on tuoda esille niitä asumiseen liittyviä tekijöitä, joiden avulla voidaan mm. torjua segregaatiota ja vastata espoolaisten erilaisiin asumistarpeisiin sekä tarjota edellytykset edulliselle ja monimuotoiselle asuntotuotannolle ja tonttitarjonnalle. Espoo- tarinan yhteydessä hyväksyttiin viiden poikkihallinnollisen kehitysohjelman hyötytavoitteet. Kaikissa ohjelmissa asetettiin asumiseen ja asuinympäristöihin liittyviä hyötytavoitteita. Kestävä kehitys ohjelmassa yhtenä tavoitteena on kaupunkirakennetta tiivistävä asuntotuotanto ja asuinalueiden sosiaalisesti kestävästä kehityksestä huolehtiminen siten, että samoille asuinalueille rakentuu hallintamuodoiltaan erilaisia asuntoja. Elinvoimaa ikääntyville -ohjelmassa parannetaan ikääntyvän väestön kotona asumista. Kotona asumista edistävät asumisen, kaupunkirakenteen ja liikkumisen esteettömyys sekä saatavilla olevat monipuoliset ja riittävät palvelut. Nuorten elinvoimaisuus ohjelmassa tavoitteena on nuorten asunnottomuuden väheneminen ja kilpailukyvyn edistäminen ohjelmassa tavoitteena on tarjota entistä monipuolisempia asumisen ratkaisuja. Osallistuva Espoo ohjelman yhtenä tavoitteena on vahvistaa talkoohenkeä ja talkoilla tekemistä sekä Espoo identiteettiä ja ylpeyttä kotikaupungista ja omasta asuinalueesta. Asunto-ohjelma koostuu tavoiteosasta ja nykytilan kuvauksesta. Tavoiteosassa esitettyjen tavoitteiden ja toimenpide-ehdotusten lähtökohtana on mahdollistaa monipuolinen ja kohtuuhintainen asuntotuotanto, tukea erilaisten väestöryhmien asumista, myötävaikuttaa aluekeskusten ja olemassa olevien asuntoalueiden tasapainoiseen kehitykseen sekä edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja parantaa asumisen energiatehokkuutta. Selostusosassa kuvataan Espoon nykyistä asuntokantaa, väestörakennetta ja erilaisten erityisryhmien asumista, esitetään asuntotuotannon tavoitteet ja asuntorakentamisen painopistealueet sekä tuodaan esille vanhoilla asuntoalueilla tarvittavia kehittämistoimia. Ohjelmaan ei ole sisällytetty maapolitiikkaan, kaupunkisuunnitteluun, rakennusvalvontaan, joukkoliikenteeseen ja kaupungin tarjoamiin palveluihin sisältyviä asioita, vaikka näillä asioilla on yhteys asuntopolitiikkaan. 2

1. Tavoitteet ja toimenpiteet 1.1 Tavoitteet 1. Varmistaa asuntotuotannon edellyttämät kaavalliset ja kunnallistekniset valmiudet 2. Varmistaa kysyntää vastaavan ja eri elämäntilanteisiin sopivan asuntotuotannon toteutuminen 3. Edistää monipuolista ja kohtuuhintaista asuntotarjontaa 4. Tukea erilaisten väestöryhmien asumista 5. Myötävaikuttaa aluekeskusten ja olemassa olevien asuntoalueiden tasapainoiseen kehitykseen sekä turvata eri kaupunginosien elinvoimaisuus ja sosiaalinen eheys 6. Lisätä asumisen ekologista kestävyyttä ja vähentää asumisen ilmastovaikutuksia 1.2 Toimenpiteet 1. Espoo toteuttaa valtion kanssa solmitun asuntotuotantoa koskevan MAL aiesopimuksen tavoitteita. 2. Espoo varmistaa kaavalliset ja kunnallistekniset edellytykset MAL aiesopimuksen mukaisen asuntotuotannon rakentamiselle vuosittain (nyt 2500 asuntoa). Uudistuotannosta vähintään 20 % (nyt 500 asuntoa) toteutetaan valtion tukemina kohtuuhintaisina vuokra-asuntoina. 3. Asuntotuotannosta noin 10 % (250 asuntoa) toteutetaan asumisoikeusasuntoina. 4. Espoo kaavoittaa vuositasolla uutta asuntorakennusoikeutta vähintään 350 000 kem 2. 5. Espoo esittää kaavoituskatsauksen yhteydessä arvion asumiseen tarkoitettujen tonttien riittävyydestä. 6. Espoo edistää rakentamattomien asuintonttien saamista käyttöön aktiivisesti selvittämällä ja poistamalla rakentamisen esteitä. 7. Espoo välttää asemakaavoituksessa rakentamisen ja asumisen kustannuksia korottavia tekijöitä, kuten autopaikat, hissit, liian yksityiskohtaiset kaavamääräykset ja maaperän rakennettavuus. 8. Espoo sijoittaa valtion tukemaa asuntotuotantoa eri puolille kaupunkia erityisesti hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Uusia alueita rakennettaessa torjutaan segregoitumista vapaarahoitteisen ja valtion tukeman tuotannon ajoituksella. 9. Espoo varmistaa tontinluovutuksin ja maankäyttösopimuksin riittävän määrän tontteja valtion tukemaa asuntotuotantoa varten. 10. Espoon Asunnot Oy aloittaa vuosittain vähintään 300 valtion tukeman vuokra-asunnon rakentamisen ja määrää nostetaan tarvittaessa, jotta vuosittainen MAL tavoite (nyt 500 asuntoa) saavutetaan. Kaupunki varmistaa, että Espoon Asunnot Oy saa tarvitsemansa tontit. Espoon tavoitteena on, että seuraavalla MAL -sopimuskaudella valtion tukeman vuokraasuntotuotannon määrää lisätään seudullisesti ja Espoon Asunnot Oy:n asuntotuotantotavoitetta kasvatetaan 400 asuntoon vuodessa. 11. Espoon Asunnot Oy pitää valtion tuella rakennetut käyttö- ja luovutusrajoituksista vapautuvat asunnot vuokra-asuntoina. Asunto-osakeyhtiöissä olevia yksittäisasuntoja voidaan myydä. 12. Espoon Asunnot Oy pitää rajoituksista vapautuneiden asuntojen vuokrat samalla tasolla käyttöarvoltaan vastaavien käyttö- ja luovutusrajoitusten piirissä olevien asuntojen kanssa. 13. Espoon Asunnot Oy:n rakennuttamien uusien asuntojen oman pääoman osuus osoitetaan ensi sijassa Espoon Asunnot Oy:n vapaasta pääomasta. 14. Espoo edistää aktiivisesti uusia tapoja toteuttaa asuntoja, kuten ryhmärakennuttaminen, yhteisöasuminen, puurakentaminen ja kaupunkipientalot. 15. Espoo luo edellytykset sille, että pientalorakentamisen vuosittainen määrä nousee valtuustokauden aikana kaksinkertaiseksi nykyisestä tasosta. 16. Espoo nostaa omatoimisille pientalorakentajille luovutettavien tonttien määrän keskimäärin 100 tonttiin vuodessa. 3

17. Espoo varmistaa pienasuntojen syntymisen erityisesti hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella ja mahdollistaa myös pienten pientaloasuntojen rakentamisen. 18. Espoon Asunnot Oy kehittää vuokra-asuntojen tarjontaa tarjoamalla vaihtoehtoina myös kytkettyjä ja ryhmäpientaloasuntoja. 19. Espoo keskittää muistisairaiden ja huonokuntoisten espoolaisten asumisen Elä ja asu seniorikeskuksiin. Elä- ja asu seniorikeskusten ympärille kaavoitetaan etenkin ikääntyneille tarkoitettuja asuinkerrostaloja. 20. Espoo järjestää asunnon ja riittävät tukipalvelut vuosittain 15-30 uudelle kehitysvammaiselle henkilölle. 21. Espoo toteuttaa valtion kanssa solmitun pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämistä koskevan aiesopimuksen tavoitteita varmistamalla 125 uuden asunnon toteutumisen sekä luovuttamalla sopimusaikana kolme tonttia nuorisoasuntojen rakentamiseen. Kaupunki selvittää tekijöitä, joilla voidaan edistää pitkäaikaisasunnottomien omaehtoista asumista. 22. Espoo huolehtii siitä, että päihde- ja mielenterveyskuntoutujille on tarjolla tuettua asumista. 23. Espoo luovuttaa opiskelija-asuntotuotantoon vähintään yhden tontin vuodessa ja edellyttää samaa valtiolta. Espoo neuvottelee valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien kanssa tonttien luovutuksen pelisäännöistä. 24. Espoo ehkäisee asunnottomuutta ja asukkaiden syrjäytymistä tarjoamalla asumisneuvontaa ja kehittämällä asumiseen liittyvää sosiaalityötä yhdessä muun muassa Espoon Asunnot Oy:n kanssa. 25. Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne asumista koskevan suunnittelun ja päätöksenteon keskeiseksi lähtökohdaksi. 26. Espoo edistää ja tukee asuntoalueiden täydennysrakentamista, perusparantamista ja kehittämistä esimerkiksi tonttitehokkuuksia nostamalla ja kaavoitusmääräyksiä kehittämällä, asumisviihtyvyys ja luontoarvot huomioiden. 27. Espoo selvittää yhdessä Espoon Asunnot Oy:n kanssa täydennysrakentamismahdollisuudet Espoon Asunnot Oy:n kiinteistöissä. 28. Espoo kehittää uudenlaisia pysäköintiratkaisuja ja selvittää pysäköintinormien lieventämistä täydennysrakentamisalueilla ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä asuntotuotantokustannusten hillitsemiseksi. Pysäköintinormeja määriteltäessä varmistetaan, että asuntojen lukumäärään sidotuilla pysäköintinormeilla ei vaikeuteta pienten asuntojen rakentamista. 29. Espoo myöntää käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa enintään 10 % hissiavustuksia hissien rakentamiseen vanhoihin asuinkerrostaloihin. 30. Espoo edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä asumisessa ja parantaa asumisen energiatehokkuutta. 31. Espoo huolehtii rakentamisen ja ylläpidon laadusta siten, että turvataan terveellinen asuminen. 32. Espoo tehostaa rakennusvalvonnan palvelua nopeuttamalla rakennuslupien käsittelyä. 33. Espoo käy rakennusliikkeiden ja rakennuttajien kanssa jatkuvaa avointa vuoropuhelua asuntorakentamiseen ja asumisen kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. 1.3 Toimeenpano ja seuranta Asunto-ohjelman toteutumista seurataan vuosittain tila- ja asuntojaostossa. Asunto-ohjelman seuranta tuodaan tiedoksi valtuustolle strategian seurannan yhteydessä. 4

2. Nykytilan kuvaus 2.1 Asuntotuotanto 2.1.1 Asuntotuotannon määrä Espoon uudisasuntotuotannon tavoite on 2500 asuntoa vuodessa. Espoo on allekirjoittanut valtion ja Helsingin seudun kuntien välisen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimuksen (MAL) 2012-2015. Aiesopimuksen tavoitteena on yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, toimiva liikennejärjestelmä sekä tontti- ja asuntotuotannon lisääminen. Helsingin seudun kuntien asuntotuotantotavoitteeksi on määritelty 12000-13000 asunnon rakentaminen vuosittain. Asuntotuotannon kokonaistavoite on jaettu sopimuksessa kuntakohtaisiksi tavoitekiintiöiksi. Espoon asuntotuotanto on vaihdellut paljon 2000 -luvulla ollen keskimäärin 2300 asuntoa vuodessa (kuva 1). Rakennuslupia on myönnetty keskimäärin 2400 asunnolle vuodessa. Asuntotuotannolle asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että vuositasolla syntyy riittävästi uutta rakennusoikeutta. Jotta varmistetaan mahdollisuus rakentaa vähintään 2500 asuntoa vuodessa, on kaupunginhallituksen Tila- ja asuntojaosto 25.3 2013 kokouksessaan kehottanut kaupunkisuunnittelulautakuntaa huolehtimaan, että vuositasolla syntyy uutta asuntorakennusoikeutta vähintään 350 000 kem 2. Kuva 1. Espoon valmistunut asuntotuotanto sekä väestömäärän ja asuntokuntien määrän muutokset vuosina 2000-2012. Kaavoitus- ja asuntotuotantotavoitteen saavuttamisen ohella haasteena on edullisen ja monimuotoisen asuntotuotannon varmistaminen. Kaupungin keinot vaikuttaa asuntojen hintoihin ovat rajalliset. Vapaarahoitteisten asuntojen hinnat ja vuokrat määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tuotannon käynnistymistä säätelevät voimakkaasti suhdanteet. Valtion tukemassa tuotannossa vuokrat ja käyttövastikkeet määräytyvät omakustannusperiaatteella. Tuotannon aloituksiin vaikuttavat tukiehdot, avustukset ja tonttitarjonta. Asuntojen kysyntä kohdistuu tulevaisuudessa etenkin pienasuntoihin, joten niiden rakentamisedellytysten varmistaminen hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella on tärkeää. Erilaisten asunnon 5

tarvitsijoiden kysyntään vastaamiseksi ja monipuolisen asuntotuotannon aikaansaamiseksi tarvitaan myös pientalotuotantoa. Erityisryhmien asumiseen tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja ja toteuttamistapoja. Valtioneuvoston asuntopoliittisessa toimenpideohjelmassa 2012-2015 on kirjattu toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään kohtuuhintaista asumista sekä kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseen sopivaan asumiseen, kestävää kehitystä, työmarkkinoiden toimivuutta ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Toimenpideohjelmassa on esitetty selvitettäviksi asioiksi mm. - mahdollisuuksia alentaa asuntorakentamisen kustannuksia liittyen asuinrakennusten väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta luopumiseen, autopaikoitukseen ja muihin kustannuksia aiheuttaviin vaatimuksiin, - valtion tukemaa tuotantoa koskevien säännösten sekä nuoriso- ja opiskelija-asuntojen tukemisen kehittämistä sekä - päästöjen vähennyskeinona vertailua kaukolämpölaitosten uusiutuvan energian käytön edistämisen ja asuntokannan energiatehokkuutta parantavien korjausten välillä. 2.1.2 Vapaarahoitteinen tuotanto Suurin osa (keskimäärin 70 %) Espoon uudisasuntotuotannosta on vapaarahoitteisia omistus- ja vuokra-asuntoja (kuva 2). Vapaarahoitteista tuotantoa tekevät eri rakennusalan toimijat sekä pientalorakentajat. Kaupungin rooli vapaarahoitteisessa tuotannossa rajoittuu kaavoitukseen ja rakentamisedellytysten luomiseen. Kuva 2. Espoon alkanut asuntotuotanto hallintamuodoittain vuosina 2000-2012 (sisältää v. 2009-2011 lyhyen korkotuen eli ns. välimallin asunnot). 2.1.3 Valtion tukema tuotanto Valtion tukema asuntotuotanto käsittää kuntien ja muiden julkisyhteisöjen sekä yleishyödyllisiksi nimettyjen toimijoiden rakennuttamia asumisoikeus- ja vuokra-asuntoja. Lisäksi pientalorakentajilla on mahdollisuus saada korkotukilainaa sosiaalisen tarveharkinnan perusteella. 6

MAL aiesopimuksen mukaisesta asuntotuotantotavoitteesta tulee vähintään 20 % olla ensisijaisesti normaaleja valtion korkotukilainalla rahoitettuja vuokra-asuntoja, mikä tarkoittaa Espoossa noin 500 asuntoa vuodessa. Valtion tukeman asuntotuotannon osuus on vaihdellut 2000 luvulla vuosittain paljon (kuva 3). Keskimäärin on rakennettu 490 valtion tukemaa vuokra-asuntoa vuodessa. Normaaleja valtion tukemia vuokra-asuntoja rakennuttavien yleishyödyllisten toimijoiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Parina viime vuonna niitä on aloittanut ainoastaan Espoon Asunnot Oy. Erilaiset säätiöt ja yhdistykset ovat rakennuttaneet erityisryhmille (mukaan lukien nuoret ja opiskelijat) suunnattuja valtion tukemia vuokra-asuntoja. Erityisryhmien asuntoihin on voinut hakea korkotukilainan ohella investointiavustusta, jonka suuruus on 10-50 % hyväksytyistä kustannuksista. Asunto-ohjelmoinnin tavoitteena on valtion tukeman asuntotuotannon tasainen jakautuminen. Vuokraasuntovaltaisille alueille voidaan kohdentaa vapaarahoitteisten asuntojen ohella asumisoikeusasuntoja. Espoossa on rakennettu 2000 luvulla keskimäärin 190 asumisoikeusasuntoa vuodessa (noin 8 % asuntotuotannosta). Vuoden 2013 alusta lähtien uusille asumisoikeusasunnoille myönnettävien korkotukilainojen määrä on sidottu valtion korkotukilainalla rahoitettavien vuokra-asuntojen aloitusmääriin. Korkotukilainoitusta osoitetaan asumisoikeusasuntoja varten enintään saman verran kuin mitä valtion tukemaa vuokraasuntotuotantoa. Vuokra-asuntotuotannon määrää tarkastellaan kuntakohtaisesti kolmen vuoden ajanjaksolla osapäätöksen saaneista hankkeista ilman erityisryhmien vuokra-asuntoja. Kuva 3. Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon osuus vuosittain 2000-luvulla (ei sisällä v. 2009-2011 lyhyen korkotuen eli ns. välimallin asuntoja). Kaupungin tavoitteena on aloittaa omana tuotantona keskimäärin 300 asuntoa vuodessa. Asuntojen rakennuttajana toimii Espoon Asunnot Oy. Asunnot ovat valtion korkotuella toteutettavia vuokraasuntoja. Kaupunki ylläpitää suunnitelmaa riittävästä tonttitarjonnasta Espoon Asunnot Oy:lle. Suunnitelma sisältää tonttiaihioita seuraavaksi viisivuotiskaudeksi eteenpäin. Espoon Asunnot Oy on aloittanut 2000 luvulla keskimäärin 250 asuntoa vuodessa (kuva 4). 7

Kuva 4. Espoon Asunnot Oy:n aloittamien asuntojen määrä vuosina 2000-2012. 2.1.4 Asuntorakentamisen painopistealueet Espoota kehitetään viiden aluekeskuksen ja paikalliskeskusten verkostokaupungiksi. Kaikista aluekeskuksista muodostuu viihtyisiä asuin-, asiointi- ja työpaikkakeskuksia, joissa hyvät palvelut, virikkeelliset harrastusmahdollisuudet ja lähiluonto ovat helposti ja esteettömästi saavutettavissa. Aluekeskuksissa rakennuskanta on kerrostalovaltaista. Aluekeskusten ympärille muodostetaan tiiviitä pientalovaltaisia alueita. MAL aiesopimuksessa on määritelty ne maankäytön ja asumisen ensisijaiset kohdealueet, joihin sopimusosapuolten toimenpiteet keskittyvät aiesopimuskaudella ja sitä seuraavan viisivuotiskauden aikana vuosina 2012-2020 (kuva 5). Espoon kerrostalovaltaiset kohdealueet painottuvat pääosin Länsimetron varrelle, Saunalahteen, Suurpeltoon, Perkkaalle ja Espoon keskukseen. Sen lisäksi pientalovaltaisia aiesopimuksen mukaisia kohdealueita on Kuninkaankolmiossa, Kauklahdessa ja Pohjois-Espoossa. Sopimuksessa nimettyjen kohdealueiden lisäksi asuntotuotantoa käynnistyy myös mm. Leppävaarassa, Kilossa, Kuurinniityssä, Kurttilassa, Niittykummussa sekä Holmanpuistossa. Aluekeskuksiin tulee sijoittaa sekä valtion tukemia vuokra- ja asumisoikeusasuntoja että vapaarahoitteisia vuokra- ja omistusasuntoja. Jotta päästään MAL sopimuksen mukaisiin tavoitteisiin, valtion tukemia vuokra-asuntojen osuuden tulee kerrostalovaltaisilla alueilla olla vähintään 25 % uudistuotannosta. Pientalovaltaisilla alueilla valtion tukemien vuokra-asuntojen tuotanto on vähäistä vuokra-asuntojen kysynnän painottuessa keskeisillä paikoilla oleviin pieniin kerrostaloasuntoihin. Valtion tukemaan tuotantoon sopivien tonttien löytyminen aluekeskuksissa on haasteellista korkeiden tonttihintojen ja asuntojen hintaa lisäävien rakenteellisten pysäköintiratkaisujen takia. Espoossa on tekeillä pysäköintistrategia, jonka tavoitteena on uudistaa Espoon pysäköinnin suunnitteluohjeita sekä kirkastaa pysäköintiin liittyvää tavoitetilaa. Pysäköintinormien uudistuksessa on varmistettava, että pienten asuntojen rakentaminen kerrostalovaltaisille alueille on mahdollista eikä asuntojen lukumäärään sidotulla pysäköintinormilla vaikeuteta pienten asuntojen rakentamista. 8

Kuva 5. MAL sopimuksessa 2012-2020 esitetyt asumisen ensisijaiset kohdealueet Espoossa. 9

2.1.5 Tonttituotannon periaatteet Kaupunki vaikuttaa asumisen ja muun kaupunkirakenteen vaatimien tonttien saatavuuteen kaavoituksella. Suurin osa kaavoitettavasta maasta on yksityisessä omistuksessa. Yksityiset henkilöt ja perikunnat omistavat asumiseen kaavoitetusta tonttivarannosta 20 %, asunto- ja kiinteistöyhtiöt 25 %, yritykset 14 % ja muut tahot (valtio, kunnat, säätiö, yhteisö yms.) 17 %. Kaupungin omistuksessa on noin neljäsosa asumisen tonttivarannosta. Kaupunki hankkii maata maankäyttösopimusten yhteydessä sovituilla maanluovutuksilla ja vapaaehtoisin kaupoin. Kaupunki luovuttaa tontteja joko myymällä tai vuokraamalla. Asuntotonttien luovutuksessa ovat etusijalla MAL -sopimuksen mukaisen asuntotuotannon ja Espoon Asuntojen tarpeet. Valtion tukemaa asuntotuotantoa sijoitetaan tonttivarannon asettamin rajoituksin eri kaupunkikeskuksiin. Maankäyttösopimuksilla varmistetaan valtion tukeman asuntotuotannon toteutuminen myös yksityisten maanomistajien maille. Vapaarahoitteiseen asuntotuotantoon luovutetaan tontteja käyttäen hinta- ja/ tai laatukilpailuja sekä myös sopimusmenettelyllä erityisesti kaavakehitystä vaativissa kohteissa. MAL sopimuksen mukaisella asuntotuotantotavoitteella (2500 asuntoa vuodessa) asumiseen tarkoitettua asemakaavavarantoa on kokonaan rakentamattomilla kaavayksiköillä noin neljän vuoden tarpeisiin. Tämän lisäksi asemakaavavarantoa on lähes tyhjillä (rakentamisaste < 20 %) ja vajaasti rakennetuilla (rakentamisaste 20-80 %) tonteilla. Pientalovarantoa on runsaasti myös jo huomattavassa määrin rakentuneilla alueilla. 2.1.6 Pientalorakentaminen Espoon asuntotuotannosta keskimäärin vajaa kolmannes (noin 700-800 asuntoa/ vuosi) on talotyypiltään pientaloja (rivi-, pari- tai omakotitaloja). Suurin osa pientaloista toteutuu yksityiselle maalle. Kaupunki luovuttaa pientalotontteja sekä valtion tukemien vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakentamiseen että omatoimisille pientalorakentajille. Pientalotuotannosta noin puolet on omatoimisesti toteutettuja omakoti- ja paritaloja. Kaupungin tavoitteena on luovuttaa omatoimiseen pientalorakentamiseen 100 tonttia vuodessa. Tontit luovutetaan julkisella hakumenettelyllä ja hinnoitellaan kohtuullisen käyvän hinnan periaatteella. Vuosivuokra on 4 % pääoma-arvosta. Tarkemmat luovutusehdot ja menettelyn yksityiskohdat päätetään kunkin tonttihaun yhteydessä erikseen. Espoossa on paljon pientalorakentamiseen tarkoitettua asemakaavavarantoa. Osa varannosta sijoittuu alueille, joilla asemakaavan mukainen suurin sallittu kerrosluku on II. Kaksikerroksisten pientalojen (etenkin rivitalojen) kysyntä on yksikerroksisia vähäisempää, minkä takia varannon toteutuminen on ollut paikoin hidasta. Asemakaavasta on haettu myös poikkeamispäätöksiä siten, että yksikerroksisia asuntoja on voitu sijoittaa kahteen päällekkäiseen kerrokseen. 2.1.7 Ryhmärakennuttaminen Kaupunki edistää uudenlaisia tapoja toteuttaa asuntoja ja luovuttaa tontteja ryhmärakennuttamismallilla toteutettaviin hankkeisiin. Ryhmärakennuttaminen on tapa tuottaa asuntoja siten, että tulevat asukkaat ottavat itse vastuun rakennuttamisesta ja pääsevät siten päättämään suunnittelu- ja rakentamisratkaisuista. Ryhmärakennuttamisessa asukkaat käynnistävät rakennushankkeen joko omatoimisesti tai rakennuttajakonsultti kokoaa rakennuttavan ryhmän, hankkii tontin ja toteuttaa asunnot. Asuntojen rakentamiskustannukset ovat asukkaalle läpinäkyviä asukkaiden itse hoitaessa hankinnat ja kilpailuttaessa urakat. Ryhmärakennuttaminen soveltuu sekä kerros- että pientalojen rakentamiseen. 10

2.2 Monipuolinen ja kohtuuhintainen asuntotarjonta 2.2.1 Nykyinen asuntokanta Espoossa oli vuoden 2012 lopussa yhteensä 118 892 asuntoa. Näistä kerrostaloasuntojen osuus oli 57,6 %, rivi- ja ketjutalojen osuus 14,5 % sekä erillisten pientalojen osuus 26,9 %. Yli puolet Espoon asuntokannasta on omistusasuntoja (kuva 6). Vuokra-asuntojen osuus on noin kolmasosa jakautuen valtion tukemiin arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin (20 % koko asuntokannasta) ja vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihin (14 % koko asuntokannasta). Asumisoikeusasuntojen osuus on noin 4 %. Espoon Asunnot Oy:n asuntojen osuus asuntokannasta on 12 %. Kuva 6. Espoon asuntokanta hallintamuodoittain (muu tai tuntematon hallintaperuste sisältää ei vakinaisessa käytössä olevia asuntoja sekä erityisryhmän asuntoja). Omistusasuntojen osuus asuntokannasta on Espoossa, Vantaalla ja Oulussa suurempi kuin muissa suurissa kaupungeissa (kuva 7). Arava- ja korkotukivuokra-asuntojen osuus on suurin Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen osuus on pienin Espoossa ja Vantaalla. 11

Kuva 7. Asuntojen hallintamuotojakauma suurimmissa kaupungeissa. Valtion tukemien arava- ja korkotukivuokra-asuntojen määrät ja osuudet vaihtelevat Espoossa paljon pienalueittain (kuva 8). Määrällisesti eniten valtion tukemia vuokra-asuntoja on Suvelassa, Tiistilässä, Otaniemessä, Nuijalassa (Kilossa) sekä Leppävaarassa. Valtion tukemia vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta on suurin Otaniemessä, Tiistilässä, Suurpellossa, Kauklahdessa ja Suvelassa. Valtion tukemia vuokra-asuntoja vapautuu kohdekohtaisista rajoituksista vuosina 2013-2017 keskimäärin 500 asuntoa/ vuosi ja vuosina 2018-2022 keskimäärin 200 asuntoa/ vuosi. Vapautuvia asuntoja on määrällisesti eniten pääsääntöisesti niillä alueilla, joissa myös tuettuja vuokra-asuntoja on eniten eli Suvelassa, Etelä-Leppävaarassa, Nuijalassa (Kilossa), Otaniemessä, Soukanmäessä sekä Matinlahdessa (kuva 9). Suurin osa vapautuvista asunnoista pysyy todennäköisesti jatkossakin vuokraasuntoina, mutta kohdekohtaiset asukasvalintaa ja vuokratasoa koskevat rajoitukset poistuvat. 12

13 Kuva 8. Valtion tukemien vuokra-asuntojen osuus pienalueittain vuonna 2011. Luvut eivät sisällä vuosina 2009-2010 lyhyellä korkotuella eli ns. välimallilla toteutettuja asuntoja.

14 Kuva 9. Valtion tukema vuokra-asuntokanta ja vuosina 2013-2022 rajoituksista vapautuvat.

Espoon asuntokannasta runsas kolmannes on yksiöitä ja kaksioita. Suunnilleen saman verran on neljä huonetta keittiöitä ja sitä suurempia asuntoja (kuva 10). Asuntojen keskipinta-ala on keskimäärin 79 m 2 ja asumisväljyys 36 m 2 henkilöä kohden. Kuva 10. Asuntokanta asunnon huoneluvun mukaan vuoden 2011 lopussa. Espoossa asumisväljyys on kasvanut vuodesta 1992 lähtien runsas 4 m 2 / henkilö. Asumisväljyyden kasvu on ollut samansuuruinen myös muissa suurissa kaupungeissa Helsinkiä ja Oulua lukuun ottamatta (kuva 11). Helsingissä asumisväljyyden kasvu on ollut selvästi pienempi ja Oulussa selvästi suurempi. Kuva 11. Asumisväljyys (m 2 /henkilö) suurimmissa kaupungeissa vuonna 1992 ja 2012. 15

2.2.2 Espoon kaupungin asuntokanta ja asukkaat Espoon Asunnoilla oli vuoden 2012 lopussa yhteensä noin 14 500 asuntoa. Näistä 13 660 asuntoa oli kohdekohtaisten rajoitusten alaisia ja 352 asuntoa rajoituksista vapautuneita. Lisäksi asuntoosakeyhtiöissä oli yhteensä 231 erillisasuntoa, joista 22 asuntoon kohdistui rajoitukset. Vapaarahoitteisia asuntoja oli 295. Espoon Asuntojen kiinteistöt on esitetty kartalla kuvassa 12. Espoon Asuntojen ohella kaupungilla on suorassa omistuksessa pienkiinteistöjä, opettaja-asuntoja ja koulujen yhteydessä olevia asuntoja, laitosasuntoja, erityisryhmien asuntoja sekä yksittäisasuntoja yhteensä noin 400 asuntoa. Lisäksi kaupunki on välivuokrannut noin 350 Y-säätiön asuntoa. Espoon Asuntojen asunnoissa asuu yhteensä vajaa 29 000 henkilöä. Noin joka viidennessä asunnoissa asuu muunkielinen. Vastaavasti asukkaista 26 % on muunkielisiä. Kiinteistöittäin muunkielisten osuus asukkaista vaihtelee välillä 0-58 %. Pienalueittain tarkasteltuna muunkielisiä on eniten Matinkylän alueella noin 32 % ja vähiten Pohjois-Espoon ja Kauklahden alueilla noin 15 % asukkaista. Suurimman kieliryhmän muodostavat somalinkieliset. Heitä on vajaa viidennes Espoon Asuntojen asukkaista. Venäjän- ja vironkielisiä on molempia noin 15 % asukkaista. Espoon Asuntojen asuntoa hakevien määrä on ollut viime vuosina 6 000-6 500 hakijaa. Hakijoista lähes 60 % on yhden henkilön talouksia. Kahden henkilön talouksia on noin 20 % ja kolmen henkilön talouksia noin 10 %. Asuntoa hakevista asunnon saa vuosittain noin kolmasosa. (kuva 13) Kuva 13. Espoon Asuntojen asunnonhakijat hakijatalouden koon mukaan sekä asunnon saaneet huoneistotyypin mukaan marraskuussa 2013. 16

Kuva 12. Espoon Asuntojen kiinteistöt vuonna 2013 (ei sisällä asunto-osakeyhtiöissä olevia erillisasuntoja). 17

2.2.3 Väestön kasvu, ikäjakauma ja asuntokuntarakenne Espoossa oli ennakkotiedon mukaan syyskuun lopussa 2013 yhteensä 259 486 asukasta. Väestö on kasvanut 1990 luvulta keskimäärin noin 3500 asukasta vuodessa (kuva 14). Väestön kasvu on perustunut syntyvyyden enemmyyteen. Viime vuosina myös siirtolaisuuden merkitys väestön kasvussa on korostunut, minkä vuoksi muunkielisten osuus väestöstä on noussut nopeasti. Espoon väestön kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen. Vuonna 2030 Espoossa arvioidaan olevan 314 000 asukasta, josta viidesosa (yli 60 000) on muunkielisiä. Maahanmuuttajaväestön asumisen keskittymistä seurataan väestötietojen perusteella. Seurannassa on todettu maahanmuuttajien asuvan alueilla, jonka asukkaista vähintään viidesosa on maahanmuuttajia. Kuva 14. Espoon väestömuutos osatekijöittäin vuosina 1990-2012. Espooseen muuttavat ovat keskimäärin nuorempia kuin Espoosta poismuuttavat. Muuttovoitto keskittyy 15-34 vuotiaisiin kun taas muuttotappiota tulee 50 vuotta täyttäneistä. Siitä huolimatta Espoon yli 75 - vuotiaiden määrä kasvaa tällä vuosikymmenellä keskimäärin noin 600 henkilöllä ja seuraavalla vuosikymmenellä (2020-2030) noin 1100 henkilöllä vuosittain (kuva 15). 18

Kuva 15. Väestön ikäjakauman kehitys 1980-2012 ja ennuste 2013-2040. Espoossa oli vuoden 2012 lopussa 112 203 asuntokuntaa. Asuntokuntien määrä on kasvanut 56 % vuodesta 1992 ja 20 % vuodesta 2002. Runsas kolmasosassa asuntokunnista on yhden henkilön ja vajaa kolmannes kahden henkilön asuntokuntia (kuva 16). Yhden ja kahden henkilön asuntokuntien osuus on koko ajan kasvanut, mikä näkyy myös pienien asuntojen kasvaneessa kysynnässä. Kolmen henkilön ja sitä suurempia asuntokuntia on kolmasosa (32,4 %), kun niiden osuus vielä vuonna 1992 oli 40,7 %. 19

Kuva 16. Asuntokunnan koko 1992, 2002 ja 2012. Yhden henkilön asuntokuntien määrä on kaksinkertaistunut kahdenkymmenen vuoden aikana. 2.2.4 Asumiskustannukset Suomen Kiinteistöliitto laati syksyllä 2011 selvityksen, jossa verrattiin ns. indeksitalon kustannuksia 39 kaupungissa. Indeksitalolla tarkoitetaan normaalia 30 vuotiasta, 10 000 kuutiometriä ja 40 asuntoa sisältävää kaupunkikeskustan ruutukaava-alueella omalla tontilla sijaitsevaa asuinkerrostaloa. Talon energian ja veden kulutukset ovat keskimääräisiä, samoin jäteastioiden määrät ja tyhjennysvälit. Kiinteistöliiton selvityksen mukaan kiinteistöverot ja kunnallisten maksut olivat Espoossa koko maan kaupungeista kahdeksanneksi alhaisimmat ja pääkaupunkiseudun kunnista alhaisimmat (kuva 17). Kiinteistöverot ja kunnalliset maksut olivat Espoossa keskimäärin 2,066 /m 2 /kk, kun ne koko maassa olivat keskimäärin 2,212 /m 2 /kk. 20

Kuva 17. Kiinteistöverojen ja kunnallisten maksujen suuruus ns. indeksitalossa kymmenessä suurimmassa kaupungissa. Asuntojen hinnat ovat Espoossa selvästi muuta maata korkeammat. Kerrostaloasuntojen toteutuneet keskineliöhinnat olivat vuonna 2012 matalammat kuin Helsingissä, mutta rivi- ja pientalojen hinnat olivat yhtä korkeita (kuva 18). Vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat nousivat Espoossa vuoden 2012 aikana 3,9 prosenttia ja pientaloasuntojen hinnat 1,6 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Kuva 18. Asuntojen keskimääräiset neliöhinnat suurimmissa kaupungeissa vuonna 2012. 21

Vanhojen kerrostaloasuntojen neliöhinnat ovat korkeimmat Suur-Tapiolan alueella, Etelä- Leppävaarassa, Suurpellossa ja Saunalahdessa (kuva 19). Näillä alueilla asunnot ovat pääosin 2000 luvulla rakennettuja tai peruskorjattuja. Neliöhinnat ovat alimmat 1960- ja 70 luvuilla rakennetuilla kerrostaloalueilla kuten Viherlaaksossa, Karakalliossa, Iivisniemessä, Soukassa ja Kauklahdessa. Kuva 19. Vanhojen kerrostaloasuntojen keskimääräiset neliöhinnat postinumeroalueittain vuonna 2012 (selitteessä suluissa olevat numerot kertovat kuhunkin luokkaan kuuluvien postinumeroiden määrän). 22

Asuntojen kuukausivuokrat nousivat vuonna 2012 Espoossa keskimäärin 1,4 % edellisvuoteen verrattuna. Vanhoissa vapaarahoitteisissa asunnoissa vuokrat nousivat 0,7 % ja valtion tukemissa vuokra-asunnoissa 2,4 %. Vuokrien nousu on viime vuosina ollut erittäin voimakasta sekä pääkaupunkiseudulla että muissa suurissa kaupungeissa (kuva 20). Kuva 20. Asuntojen neliövuokrien kehitys 2005-2013 suurimmissa kaupungeissa. Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Espoossa vapaarahoitteisten asuntojen vuokrataso oli vuonna 2012 toiseksi korkein Helsingin jälkeen. Valtion tukemien vuokra-asuntojen keskivuokrissa ei ollut merkittävää eroa Helsingin, Espoon ja Vantaan välillä (kuva 21). Helsingissä valtion tukemien asuntojen vuokrat olivat jopa hieman alhaisemmat kuin Espoossa ja Vantaalla, mikä johtunee asuntokannan korkeammasta iästä. Yksiöiden vuokrat ovat etenkin vapaarahoitteisissa kohteissa selvästi kaksioiden ja kolmioiden vuokria korkeampia (kuva 22). 23

Kuva 21. Asuntojen keskimääräiset neliövuokrat valtion tukemissa vuokra-asunnoissa ja vapaarahoitteisissa asunnoissa vuonna 2012. Kuva 22. Keskimääräiset neliövuokrat Espoossa asuntojen koon mukaan vuonna 2012. 24

2.3 Erityisryhmien asuminen Espoossa oli vuoden 2012 lopussa yli 120 erityisryhmien palveluasumista tuottavaa yksikköä ja niissä yhteensä noin 2400 erityisryhmien asuntoa. Lisäksi erityisryhmille on tarjolla runsaasti yksittäisasuntoja. Kaikkiaan erityisryhmille tarkoitettuja asuntoja ja ryhmäasuntoja on noin 4800. Vuosittain valmistuu noin 100-200 uutta erityisryhmien asuntoa, joista pääosa on iäkkäille tarkoitettuja palveluasuntoja. Luvut eivät sisällä opiskelija-asuntoja, vaikka ne valtion tukemassa tuotannossa sisältyvätkin erityisasuntoihin. Erityisryhmille tarkoitettuja asumisyksiköitä tarvitsevat - ne ikääntyneet, joille kotihoidon antama palvelu ei ole enää riittävä, - kotona ja laitoksissa asuvat vammaiset ja kehitysvammaiset, - kotona ilman riittäviä tukipalveluja asuvat mielenterveys- ja päihdekuntoutujat, - asunnottomat, - tukiasuntoa tarvitsevat nuoret sekä - humanitaarisista syistä oleskeluluvan saaneet maahanmuutajat. Erityisasumista toteutetaan osana muuta asuntorakentamista hyvien julkisten liikenneyhteyksien ja kaupallisten palvelujen yhteyteen. Erityisasumista tukevia tuki- ja hoivapalveluja tuotetaan sekä kaupungin omana että ostettuna palveluna. Maankäytön suunnittelussa varaudutaan siihen, että vuosittain voidaan tehdä vähintään kaksi suunnitteluvarausta Espoon kaupungin omistamalle maalle yksityisten tuottamaa erityisasumisen palvelutoimintaa varten. 2.3.1 Ikääntyneet Espoon väestö ikääntyy nopeasti. Tällä hetkellä yli 75 vuotiaita on noin 10 300 henkilöä ja määrä kasvaa vuosittain 5-10 %. Kolme neljäsosaa kaikista yli 75 -vuotiaista selviytyy samojen palvelujen turvin kuin muutkin kuntalaiset ja vain neljäsosa tarvitsee erityisiä vanhusten palveluja (kotihoito, pitkäaikaishoito). Vuonna 2012 espoolaisista yli 75 -vuotiaista kotona asui 91 %. Ikääntyneiden palveluasuntoja on noin 1400, minkä lisäksi on noin 600 itsenäiseen asumiseen tarkoitettua asuntoa (kuva 23). Espoon tavoitteena on toteuttaa ikääntyneille keskimäärin 45 asumispalvelupaikkaa nk. Elä ja asu seniorikeskuksiin Leppävaaraan, Tapiolaan, Matinkylään, Espoonlahteen ja Espoon keskukseen. Elä ja asu -seniorikeskukset sijaitsevat keskeisillä liikennepaikoilla julkisten palvelujen läheisyydessä ja niihin sijoitetaan palveluasuntojen lisäksi koko ympäröivän alueen ikääntyneille tarkoitettu palvelukeskus. Elä ja asu -seniorikeskusten lähelle rakennetaan etenkin ikääntyneille tarkoitettuja vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja. Kaupungin omien palveluasuntojen lisäksi myös yksityiset tahot toteuttavat sekä valtion tukemia että vapaarahoitteisia palveluasuntoja ikääntyville. Espoossa on laadittu Ikääntymispoliittinen ohjelma vuosille 2009-2015. Ohjelmassa on esitetty kaupungin eri toimialojen yhteiset ikääntymispoliittiset linjaukset sekä pitkän tähtäimen tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit. Espoossa on käynnistetty myös poikkihallinnollinen Elinvoimaa ikääntyville kehitysohjelma, jonka tavoitteena on edistää ikääntyvien hyvinvointia ja toimintakykyä, parantaa kotona selviytymistä sekä vähentää yksinäisyyttä.ympäristöministeriö on käynnistänyt poikkihallinnollisen ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman 2012-2017 (IkäAske), jonka tavoitteena on kotona asumisen edistäminen. 25

Kuva 23. Ikääntyneiden palveluasunnot Espoossa. 26

2.3.2 Vammaiset ja kehitysvammaiset Espoossa on laadittu vammaisten kuntalaisten asumispalveluohjelma vuosille 2011-2015. Sen tavoitteena on tuoda vammaisten kuntalaisten tarpeet mukaan kunnan yleisiin suunnitelmiin, rakentamiseen ja ympäristösuunniteluun sekä varmistaa, että yleiset palvelut sopivat myös vammaisille kuntalaisille. Valtioneuvosto teki vuonna 2012 periaatepäätöksen kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen ja palvelujen turvaamisesta. Tavoitteena on vähentää laitospaikkoja nopeasti, suunnitellusti ja hallitusti sekä tarjota pitkäaikaisesti laitoksessa tai lapsuudenkodissa asuville aikuisille kehitysvammaisille asuntoja ja vaihtoehtoisia asumisratkaisuja. Asuminen tulee järjestää osana muuta asuntotuotantoa kiinteäksi osaksi eri kaupunginosien asuinaluetta hyvien liikenneyhteyksien ja palveluiden yhteyteen. Laitoshoidossa on tällä hetkellä noin 50 espoolaista kehitysvammaista henkilöä. Vammaispalvelut on sitoutunut purkamaan laitospalveluiden käytön vuoteen 2017 mennessä, mikä tarkoittaa keskimäärin 10 uutta asuntoa vuosittain. Tätä suurempi haaste on lyhytaikaisen laitoshoidon korvaaminen avohuollon tukipalveluilla ja siihen liittyen lapsuudenkodissaan asuvien aikuisikäisten noin 200 kehitysvammaisen henkilön asumisratkaisujen toteuttaminen. Tämä merkitsee asunnon ja riittävien tukipalvelujen järjestämistä vuosittain noin 15-30 uudelle kehitysvammaiselle henkilölle. Vaikeavammaisten asumisen tukipalvelut järjestetään suurimmaksi osaksi vammaisen henkilön kotiin. Espoossa on tällä hetkellä noin 150 vammaisille ja 200 kehitysvammaisille tarkoitettua asuntoa tai asuntopaikkaa. Tulevina vuosina hoivapainotteisen asumispalvelun tarve tullee kasvamaan ikääntyvien vaikeavammaisten osuuden kasvaessa. 2.3.3 Mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä asunnottomat Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien sekä asunnottomien asumispalvelujen tuottamista varten on laadittu pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma (PAAVO II) vuosille 2012-2015. Ohjelman tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015 mennessä, vähentää pitkäaikaisasunnottomuuden riskiä tehostamalla sosiaalisen vuokra-asuntokannan käyttöä asunnottomuuden vähentämiseksi sekä tehostaa toimenpiteitä asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARAn) keräämän asuntomarkkinaselvityksen mukaan Espoossa oli marraskuussa 2013 vajaa 600 yksinäistä asunnotonta, joista 40 % pitkäaikaisasunnottomia. Lisäksi 41 perhettä tai pariskuntaa asui asunnon puutteen vuoksi erillään tai tilapäismajoituksessa. Maahanmuuttajia yksinäisistä asunnottomista oli yli kolmannes ja pariskunnista/ perheistä lähes kaikki. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujille sekä asunnottomille on Espoossa yhteensä noin 900 asuntoa tai asuntopaikkaa. Espoon kaupungin lisäksi asuntoja tarjoavat mm. Y-säätiö, Espoon Diakoniasäätiö, Helsingin Diakonissalaitos ja Sininauhasäätiö. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa on tavoitteena toteuttaa ohjelmakaudella 125 uutta asuntoa pitkäaikaisasunnottomille. Lisäksi kaupungin käytössä olevasta vuokra-asuntokannasta (Espoon Asunnot Oy:n asunnot sekä kaupungin suoraan omistamat ja välivuokratut asunnot) osoitetaan asunnottomille 225 asuntoa vuodessa. Espoo osallistuu pilottikuntana myös ympäristöministeriön käynnistämään mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishankkeeseen (Mielen-Aske) vuosille 2012-15. Hankkeen tavoitteena on kehittää mielenterveyskuntoutujille konkreettisia asumisratkaisuja, jotka sisältävät asunnon lisäksi riittävät tukipalvelut. 2.3.4 Nuoret ja opiskelijat Espoossa on noin 700 nuorille tarkoitettua (tuki)asuntoa. Työttömien, kotoa muuttavien nuorten asuntojen tarve kasvaa pääkaupunkiseudulla. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARAn) selvityksen mukaan Espoossa oli 150 asunnotonta alle 25-vuotiasta nuorta. Heistä 37 oli 27

pitkäaikaisasunnottomia. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan on Espoon osalta kirjattu tavoitteeksi osoittaa ohjelmakaudella kolme tonttia nuorisoasuntojen rakentamiseen. Espoossa on noin 5 900 opiskelija-asuntoa/ -asuntopaikkaa. Opiskelija-asunnot omistaa Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö (HOAS) ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta. Suurin osa opiskelijaasunnoista sijaitsee Otaniemen alueella, mutta asuntoja on myös Matinkylän, Leppävaaran ja Espoon keskuksen alueilla. Otaniemi on myös jatkossa potentiaalinen alue uusille opiskelija-asunnoille Aaltoyliopiston laajentumisen myötä. Espoo myöntää opiskelija-asuntojen omistajille avustusta tontinvuokriin. Avustus vastaa kaupungin kunakin vuonna vuokraamistaan tonteista perittäviä tontinvuokria edellyttäen, että myös valtio jättää säätiöiltä tontinvuokrat perimättä. Espoo maksaa avustukset sen jälkeen, kun opetus-ja kulttuuriministeriö on tehnyt päätökset valtion avustusten myöntämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on edellyttänyt ennen omaa päätöstään kunnan ehdollisen päätöksen avustuksen myöntämisestä. Espoon avustus muodostuu hakijalle myönnettyjen korottomien tertiäärilainojen korkohyödystä ja rahana maksettavasta avustuksesta. Mikäli valtio perii vuokraa uusista tonteista, avustusta ei myönnetä kaupunginkaan vuokraamille uusille tonteille. Espoo on myöntänyt vuonna 2013 HOASille ja Aaltoyliopiston ylioppilaskunnille avustuksia tontinvuokriin yhteensä 170.000 euroa. Myös Helsinki ja Vantaa myöntävät vastaavia tontinvuokra-avustuksia. 2.3.5 Humanitaarisista syistä oleskeluluvan saaneet maahanmuuttajat Suomi vastaanottaa pakolaiskiintiössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) pakolaisiksi katsomia henkilöitä tai muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ulkomaalaisia. Eduskunta päättää vuosittain kiintiöpakolaismäärän budjettikäsittelyn yhteydessä. Viime vuosina kiintiö on ollut 750 henkilöä. Espooseen saapuu kiintiöpakolaisia kaupungin ja ELY -keskuksen välisen sopimuksen mukaisesti. Espooseen saapuu myös oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita. Kotoutumisen edistämisestä säädetyn lain mukaan ELY -keskuksen tulisi osoittaa myönteisen oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat kuntiin ELY -keskuksen kuntien kanssa tekemien sopimusten mukaisesti. Tosiasiassa sopimukseen perustuvien kuntapaikkajoen määrä on ollut riittämätön ja valtaosa oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista siirtyy kuntiin itsenäisesti. Suoraan vastaanottojärjestelmästä Espooseen muuttavien oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden lisäksi Espooseen muuttaa henkilöitä, jotka ovat turvapaikkaprosessin kautta oleskeluluvan saatuaan asuneet lyhyen aikaa jossain toisessa kunnassa. Vastaanottava kunta ei voi vaikuttaa edellä mainituilla tavoilla kuntalaiseksi tulevien henkilöiden määrään. Kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden lisäksi Espooseen saapuu perhesiteen perusteella oleskeluluvan saaneita em. ryhmien läheisiä. Espooseen on tällä vuosikymmenellä saapunut keskimäärin noin 220 humanitaarisista syistä oleskeluluvan saanutta maahanmuuttajaa vuosittain. Heistä vain noin 10 % on tullut espoolaisiksi ELY -keskuksen kanssa solmitun sopimuksen perusteella. Keskeinen maahanmuuttajien asunnottomuuden kasvuun johtanut tekijä on huonosti toimiva kuntasijoitusjärjestelmä. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn keräämien tietojen mukaan asunnottomien maahanmuuttajien määrä on vuodesta 2008 lähtien yli kolmenkertaistunut ollen vuonna 2012 koko Suomessa 1 550 henkilöä. Maahanmuuttajien asunnottomuus keskittyy pääkaupunkiseudulle, erityisesti Helsinkiin. Voimassa olevan ELY -keskuksen ja kaupungin välisen sopimuksen mukaan Espoo antaa kuntapaikan 30 henkilölle vuodessa. Tähän joukkoon kuuluu pääasiassa kiintiöpakolaisia ja yksin maahan alaikäisinä turvapaikanhakijana tulleita henkilöitä, jotka oleskeluluvan saatuaan muuttavat asumaan kaupungin ylläpitämään perheryhmäkotiin. Sopimus on tarkoitus uusia vuonna 2014 laadittavan uuden kotouttamiseli monikulttuurisuusohjelman jälkeen. Sopimus merkitsee käytännössä sitä, että sen puitteissa kunnan on ratkaistava vastaanotettavien henkilöiden asuminen. Sosiaali- ja terveystoimi neuvottelee asuntojärjestelyistä Espoon Asunnot Oy:n ja Y-säätiön kanssa. 28

2.4 Olemassa olevien asuntoalueiden kehittäminen 2.4.1 Vanhan asuntokannan korjaaminen Espoon asuntokanta on varsin uutta. 1970 luvulta lähtien kullakin vuosikymmenellä on valmistunut noin viidesosa asuntokannasta. Noin 11 % on valmistunut 1960 luvulla ja 6 % sitä ennen. Asuntokannasta 6 % on valmistunut 2010-2012 (kuva 24). Kuva 24. Espoon asuntokanta valmistumisvuoden mukaan. Espoossa kerrostaloasunnoista ainoastaan 3 % on valmistunut ennen vuotta 1960, kun Helsingissä ennen vuotta 1960 valmistuneita kerrostaloasunnoista on yli kolmasosa (kuva 25). Uudehko asuntokanta vaikuttaa myös asuinrakennusten korjaustarpeeseen. Kerrostalojen julkisivujen, vesi- ja viemäriputkistojen, lämmitysjärjestelmien sekä hissien laajamittainen korjaaminen käynnistyi Helsingin keskustan ulkopuolisilla asuinalueilla jo 1980 luvulla, kun taas Espoossa em. korjauksia on alettu tehdä vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Asuintalon ja asunnon kunto vaikuttavat asukkaiden viihtyvyyteen ja ikääntyvien mahdollisuuksiin asua kotona. Teknisten korjaustarpeiden lisäksi mm. hissittömyys ja porrashuoneiden esteettömyyteen liittyvät ongelmat, energiatehokkuuden uudet vaatimukset, pihojen ja pysäköintialueiden huono kunto ja riittämättömyys sekä yhteistilojen heikko käytettävyys tai vähäinen käyttö synnyttävät korjaustarpeita. Olemassa olevan asuntokannan korjaamista edistetään tehostamalla korjauksiin ja niiden rahoitukseen liittyvää neuvontaa. Lisäksi voidaan tukea useamman taloyhtiön yhteisten ryhmäkorjaushankkeiden syntymistä mm. jakamalla taloyhtiöille alueellista verkottumista tukevaa tietoa korjaustarpeista ja suunnitelmista sekä lisärakentamismahdollisuuksista. Puuttuvien hissien rakentamista vanhoihin kerrostaloihin edistetään myöntämällä hissiavustuksia. 29

Kuva 25. Kerrostaloasuntojen valmistumisvuodet suurimmissa kaupungeissa. 2.4.2 Asuinympäristöjen parantaminen Yksittäisten asuinrakennusten lisäksi etenkin 1960- ja 1970 luvulla rakennetut kerrostalovaltaiset asuntoalueet tarvitsevat konkreettisia uudistus- ja kehittämistoimia. Tällaisia alueita ovat mm. Perkkaa, Viherlaakso, Karakallio, Tapiola, Haukilahti, Matinkylä, Soukka, Kivenlahti ja Suvela. Asuinympäristön tulee olla toimiva, turvallinen, rauhallinen ja esteetön. Lisäksi alueen asukkaiden saavutettavissa tulee olla palveluja, sujuvat joukkoliikenneyhteydet sekä riittävästi asukastiloja (yhteistilat, nuorisotilat ja asukaspuistot). Asuinympäristön identiteetti, omaleimaisuus ja tunnistettavuus ovat merkittäviä asuntoalueita erottavia tekijöitä. Asuinalueiden laatua ja kiinnostavuutta parannetaan korostamalla alueellisia kehittämisteemoja ja tuottamalla alueille sellaisia elementtejä ja vetovoimatekijöitä (esimerkiksi erilaiset katukyltit, lamput, julkisivut, erikoiskaupat, palvelut, kylämäisyys), joilla alue erottuu myönteisellä tavalla muista alueista. (kuva 26). Vanhojen asuntoalueiden ongelmana on usein väestön ikääntyminen ja väheneminen sekä siitä johtuvat muutokset palvelujen kysynnässä. Ongelmana saattaa olla myös liian yksipuoliseksi muodostunut asukasrakenne, mikä voi johtaa asuntoalueen eriarvoistumiskehitykseen ja segregaatioon. Mikäli asuinalueelle jäävät vain ne, joilla ei ole mahdollisuutta valita asuinpaikkaansa, alueelle alkavat kasautua sosiaaliset ongelmat ja turvattomuus. Ikärakenteeltaan ja sosioekonomiselta taustaltaan monipuolinen yhteisö ehkäisee parhaiten ongelmien kasaantumista ja alueiden eriytymistä. Monilla alueilla tarvitaan uudenlaisia palveluja maahanmuuttajille ja syrjäytymisuhan alla oleville. Kaikkia palveluja ei voida toteuttaa sähköisesti vaan tarvitaan myös kasvotusten tapahtuvaa neuvontaa, opastusta ja tukemista. Kaupunki on ollut mukana useissa lähiöiden korjaamista ja perusparantamista tutkivissa projekteissa ja ohjelmissa. Ympäristöministeriön koordinoimassa vuosina 2008-2011 toteutetussa lähiöohjelmassa Espoon hankkeet painottuivat Suvelaan. Asuinalueiden kehittämisohjelmassa 2013-2015 on Suvelan lisäksi mukana Kirkkojärvi. 30

Kuva 26. 1960-1980 luvulla rakennettujen kerrostalojen sijoittuminen. 31

2.4.3 Täydennysrakentamisen edistäminen Asuntoalueiden täydennysrakentamisella tuetaan kaupunkirakenteen toiminnallista eheyttä, parannetaan vanhojen asuntoalueiden elinvoimaisuutta sekä edesautetaan palvelujen säilymistä. Täydennysrakentamisella voidaan myös tasapainottaa alueen asuntokantaa ja väestörakennetta sekä mahdollistaa elinkaariasuminen omalla asuntoalueella. Täydennysrakentaminen edistää myös kaupungin kestävän kehityksen ja energiatehokkuuden tavoitteita. Täydennysrakentaminen voi olla nykyisen rakenteen tehostamista tiivistämällä tai isomman täydennysalueen toteuttamista. Alueet voivat olla sekä kerrostalo- että pientalovaltaisia alueita. Kaupunki on ohjelmoinut yleiskaavan mukaiset potentiaalisimmat täydennysrakentamiseen sopivat alueet ja käynnistänyt toimenpiteet alueiden saamiseksi asuntotuotantoon. Olemassa olevien kortteleiden täydennysrakentaminen saattaa kiinnostaa esimerkiksi putkiremontteihin valmistautuvia taloyhtiöitä. Kortteleiden täydennysrakentamisessa haasteena on kuitenkin taloudellisen yhtälön toteutuminen etenkin eriytymiskierteessä olevilla huonokuntoisilla kerrostaloalueilla. Täydennysrakentaminen saattaa johtaa kallisiin pysäköintiratkaisuihin eikä kustannuksia saada katettua lisärakennusoikeudesta saatavilla myyntituloilla puhumattakaan putkiremontin kulujen kattamisesta. Näillä alueilla täydennysrakentaminen vaatii toteutuakseen uudenlaisten pysäköintiratkaisujen kehittämistä ja pysäköintinormien tarkastelua. 2.5 Energiatehokkuus Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan keskeisiä sitoumuksia ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla, uusiutuvien energialähteiden osuuden nostaminen 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta sekä ohjeellisena energiatehokkuuden parantaminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Rakennusten osuus Suomen kokonaisenergiakulutuksesta on noin 40 prosenttia. Rakennukset suunnitellaan pitkäikäisiksi, joten nyt rakennettavien rakennusten vaikutukset Suomen energiankulutukseen ja päästöihin kestävät vuosikymmeniä. Vuonna 2050 puolet rakennuskannasta on rakennettu vuoden 2012 jälkeen. Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi rakentamismääräyksiä on uudistettu ja niitä tullaan uudistamaan nopeassa tahdissa tulevien vuosien aikana. Rakentamismääräyksissä määritellään rakennusten energiankulutuksille enimmäisarvot. Kaupungin keinot saada energiatehokkaampia ratkaisuja ovat neuvonta, tiedon jakaminen sekä energiatehokkaampien ratkaisujen käyttöönoton helpottaminen ja esteiden poistaminen. Mitä aikaisemmin energiatehokkuus otetaan osaksi tontista taloksi prosessia, sitä parempiin lopputuloksiin päästään. Energiatehokkuuden huomioiminen jo kaavoitusvaiheessa antaa paremmat mahdollisuudet uusiutuvan energian käyttöön helpottaen myös tulevien rakentamismääräysten vähimmäisvaatimusten täyttämistä. 32