Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen

Esko Hämäläinen Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen Sisäisiä julkaisuja 39/2003

Esko Hämäläinen Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen Sisäisiä julkaisuja 39/2003 TIEHALLINTO Helsinki 2003

ISSN 1457-991X TIEH 4000394 Verkkoversio (http://www.tiehallinto.fi/julkaisut)pdf ISSN 1458-1561 TIEH 4000394-v Edita Prima Oy Helsinki 2003 Julkaisua saatavana: Tiehallinto, julkaisumyynti faksi 0204 22 2652 s-posti julkaisumyynti@tiehallinto.fi TIEHALLINTO Opastinsilta 12 A PL 33 00521 HELSINKI Puhelinvaihde 0204 22 11

Esko Hämäläinen: Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen. Helsinki 2003. Tiehallinto, palvelujen suunnittelu. sisäisiä julkaisuja 39/2003. 51 s. + liitt. 6 s. ISSN 1457-991X, TIEH 4000394. Asiasanat: yksityiset tiet, vähäliikenteiset tiet, tienpito, toiminnansuunnittelu, toimenpideohjelmat Aiheluokka: 01 ESIPUHE Tiehallinnon tavoitteena on järjestää pienteitä koskeva toimintansa uudelleen tehokkaalla tavalla. Tämän selvityshankkeen tavoitteena on laatia ehdotus Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestämisestä. Pienteillä tarkoitetaan tässä selvityksessä lähinnä yksityisteitä. Tiehallinnon roolia ja vastuuta koskevien kehittämisehdotuksien tekemistä varten on kuvattu pienteitä koskevan toiminnan kokonaisuus ja selvitetty eri organisaatioiden ja muiden toimijoiden rooli ja vastuut. Selvitystyössä on kuvattu pientietoimintojen järjestämiseen vaikuttavia toimintaympäristön muutoksia sekä tarvittavilta osin arvioitu laajempienkin, lainsäädäntö-, hallinto- ja järjestelmätason mahdollisia muutoksia ja niiden vaikutuksia. Työssä on lyhyesti selvitetty ja kuvattu yksityisteihin suoranaisesti liittyviä toimintoja, mm. yksityistieavustukset ja niihin liittyvät tehtävät, yleisten teiden ja yksityisteiden rajapintaan kuuluvat toiminnot kuten hallinnollisen luokan muutokset sekä joiltain osin myös yksityistieliittymiin liittyvät tehtävät. Minkään tehtävä osalta ei ole ollut tarkoitus tehdä itse substanssiin liittyviä kehittämisehdotuksia. Selvitykseen ei siten kuulu tienpitojärjestelmätason ehdotuksien laatimista eli esim. yksityistienpidon uusiin toimintamuotoihin, avustusjärjestelmiin tai lainsäädännön kehittämistarpeisiin liittyviä asioita. Niitä koskeva muutoin käynnissä oleva kehitystyö on otettu selvitystyössä kuitenkin huomioon. Vastaavasti työssä on otettu huomioon muiden toimijoiden pienteihin liittyvä kehitystyö. Yksityisteiden eri avustusjärjestelmävaihtoehtoja on tarkasteltu Tiehallinnon toiminnan laajuuden näkökulmasta. Tässä raportissa tehdyt selvitykset, arviot ja kehittämisehdotukset on tarkoitettu jatkotyön pohjaksi ja keskustelun käynnistämiseksi. Ehdotuksia ei ole virallisesti käsitelty ohjausryhmässä edustettuina olevissa organisaatioissa. Selvitystyön ohjausryhmän kokoonpano on ollut: Olli Penttinen Tiehallinto, keskushallinto, puh.joht. Kaisa Leena Välipirtti Liikenne- ja viestintäministeriö Oili Kataja Tiehallinto, keskushallinto Seppo Kosonen Tiehallinto, Keski-Suomen tiepiiri Hannu Tolonen Tiehallinto, Oulun tiepiiri Toivo Javanainen Tiehallinto, Turun tiepiiri Raimo Vajavaara Maa- ja metsätalousministeriö (31.8.2003 saakka) Markku Fagerlund Suomen Kuntaliitto Jaakko Rahja Suomen Tieyhdistys Esko Hämäläinen Suomen Yksityistiepalvelu, konsultti, sihteeri Helsinki, lokakuu 2003 Tiehallinto Palvelujen suunnittelu

4 Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen Sisältö 1 PIENTEIDEN MÄÄRÄ JA MERKITYS 6 1.1 Pientiestön määrittely ja kokonaismäärä 6 1.2 Yksityisteiden merkityksestä 7 2 YKSITYISTIENPITOA KOSKEVIA TAVOITTEITA 9 2.1 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan tavoitteet 9 2.2 Maaseudun kehittäminen 10 2.3 Metsäteitä koskevat tavoitteet 12 2.4 Saaristoasiain neuvottelukunta 13 2.5 Maakunnan liitot 14 2.6 Suomen Kuntaliitto 14 2.7 Suomen Tieyhdistys 15 3 TIEHALLINNON ROOLIIN LIITTYVIÄ ODOTUKSIA 16 3.1 Tiehallinnon omat tavoitteet 16 3.2 Kuntienodotukset 16 3.3 Tiekuntien odotukset 19 3.4 Muita odotuksia 20 3.5 Muita arvioita yksityistienpidon muutoksista 21 4 TIEHALLINNON NYKYTOIMINNOT 23 4.1 Pientiepolitiikka 23 4.2 Tiealoitteiden valmistelu ja käsittely 23 4.3 Liittymäpolitiikka 24 4.4 Yksityistieavustuksiin liittyvät käytännön tehtävät 25 4.5 Yksityisteiden kunnon seuranta 26 4.6 Yksityisteiden tienpidon ohjeet 27 4.7 Yksityisteiden tienpidon opastus ja koulutus 27 4.8 Kehitystyö 28 5 MUIDEN TOIMIJOIDEN KÄYTÄNNÖN TYÖ 29 5.1 Liikenne- ja viestintäministeriö 29 5.2 Maanmittauslaitos 29 5.3 Kunnat 30 5.4 Suomen Kuntaliitto ja Kuntakoulutus Oy 33 5.5 Suomen Tieyhdistys 33 5.6 Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 34 5.7 Metsäteho Oy 34 5.8 Metsäkeskusten metsätiepalvelut 34 5.9 Metsänhoitoyhdistykset 39 5.10 Ympäristökeskukset 39

Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen 5 6 TIEPIIRIEN JA MUIDEN TOIMIJOIDEN YHTEISTYÖ 40 6.1 Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa 40 6.2 Yhteistyön puutteet ja kehittämistarpeet 41 6.3 Tiepiirien omat kehittämishankkeet 41 6.4 Tiedottaminen avustusasioissa 41 6.5 Odotukset keskushallinnolta 41 6.6 Arviot kuntien odotuksista 42 6.7 Arviot tiekuntien odotuksista 42 7 KEHITTÄMISEHDOTUKSET 43 7.1 Pientiepolitiikka ja yksityistienpidon kokonaisvastuu 43 7.2 Yksityistienpidon kehittämistyö 45 7.3 Yksityisteiden koulutus ja neuvontapalvelut 46 7.4 Yksityisteiden tienpidon ohjeet 46 7.5 Tiedottaminen 47 7.6 Tehtävien organisointi 47 7.7 Alueellisen yhteistyön kehittäminen 48 7.8 Yksityisteiden ominaisuus- ja kuntotietojen seuranta 49 7.9 Muut pientietehtävät 49 7.10 Yhteenveto kehittämisehdotuksista 50 8 LIITTEET 52

6 Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen PIENTEIDEN MÄÄRÄ JA MERKITYS 1 PIENTEIDEN MÄÄRÄ JA MERKITYS 1.1 Pientiestön määrittely ja kokonaismäärä Vähäliikenteisenä pientienä on yleensä pidetty teitä, joiden kesivuorokausiliikenne KVL on alle 200. Tähän liikennemääräluokkaan kuuluu yleisistä teistä n. 2 000 km seututeitä ja n. 33 000 km yhdysteitä. Kun yhdysteitä on yhteensä n. 51 400 km, on niistä siis n. 65 % vähäliikenteisiä pienteitä. Yleisten teiden ja yksityisteiden rajapinnan tarkastelua sekä selvityksiä ja kuvauksia tähän rajapintaan kuuluvista teistä tehdään parhaillaan mm. Alempiasteisten teiden taloudellinen ylläpito -tutkimusohjelmassa. Tässä selvityksessä ja tehtävissä kehittämisehdotuksissa pääpaino on yksityistieverkolla. Näistä syistä tässä työssä ei ole tehty tarkempia selvityksiä yleisistä teistä ja yksityisteistäkin on vain koottu keskeiset määrä- ja ominaisuustiedot eri selvityksistä ja mietinnöistä. Pysyvän asutuksen käytössä olevia yksityisteitä on yhteensä n. 100 000 km. Rakennettuja metsäautoteitä on n. 120 000 km. Muita ajokelpoisia metsä- ja mökkiteitä on arviolta n. 130 000 km. Yksityisteitä voidaan siis arvioida olevan yhteensä n. 350 000 km. Näiden lisäksi on vielä huomattava määrä pääasiassa kiinteistökohtaisia kevyempirakenteisia ajouria, pihateitä, yms. Liikenteellisesti kaikkein merkittävin osa yksityisteitä ovat ne tiet, jotka vuoteen 1995 saakka saivat valtion kunnossapitoavustusta. Niitä oli yhteensä n. 17 000 kpl yhteispituudeltaan n. 57 000 km. Niiden varrella asuu edelleen n. 500 000 ihmistä. Kesämökkejä näiden teiden vaikutusalueella on yli 160 000. Yksityisteiden kunnossapidon valtionavustusjärjestelmään sisältyvä omavastuu vähentää avustettavaa tiepituutta arviolta noin 12 000 km. Jos kunnossapitoavustuksia jaettaisiin, olisi avustettavia teitä siten n. 45 000 km.

Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen 7 PIENTEIDEN MÄÄRÄ JA MERKITYS Yksityistiet ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki em. mittarilla (KVL<200) mitattuna vähäliikenteisiä. Valtionapukelpoisten yksityisteiden keskivuorokausiliikennettä on laajemmin selvitetty viimeksi 1980-luvun lopulla. Silloin KVL oli koko maassa keskimääräin n. 40. Uudellamaalla yksityisteiden KVL oli tuolloin yli 100. 1.2 Yksityisteiden merkityksestä Yksityistiet ovat kiinteistönomistajien ja muiden tieosakkaiden ylläpitämiä teitä. Valtaosa yksityisteistä on haja-asutusalueilla, mutta yksityisteitä on myös kaupunkien ja muiden kuntien taajamien lähialueilla ja jopa asemakaavaalueilla. Yksityistiet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: kiinteistöjen omat tiet, sopimustiet ja toimitustiet. Omat tiet ovat vain yksityisessä käytössä, ja niiden ylläpidosta vastaa kiinteistönomistaja itse. Sopimusteillä käyttäjinä ja ylläpitäjinä ovat yleensä vain sopimuskumppanit. Tällaiset tiet ovat mukana yksityisteiden kokonaismäärissä, mutta varsinaisia yksityistielain tarkoittamia yksityisteitä ne eivät ole. Varsinaiset yksityistiet eli toimitustiet ovat nimensä mukaisesti jossakin virallisessa toimituksessa perustettuja teitä. Esimerkkeinä tällaisista teistä ovat yksityistielain mukaisessa tietoimituksessa perustetut tiet ja aiemman jakolain mukaisesti aikanaan perustetut rasitetiet. Näillä teillä on pysyvät, viranomaisen vahvistamat ja rekisteröimät tieoikeudet. Toimitusteiden ylläpidosta vastaavat tieosakkaat yhdessä. Asioiden hoitamista varten voidaan perustaa tiekunta. Myös kunta voi tiekunnan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella olla toimitustien kunnossapitäjä. Aiemmin yksityistiet miellettiin lähes pelkästään maa- ja metsätalouden kuljetustarpeiden hoitajiksi. Nykyään monilla teillä muunlainen yritystoiminta, pysyvät taloudet ja vapaa-ajan asunnot ovat nousseet merkittävimmäksi osakasryhmäksi. Maatilojen osuus on huvennut. Yksityistien varresta käydään pääasiassa muualla töissä. Pääosa metsäosakkaistakin asuu muualla. Taajamien lähialueilla yksityisteitä ei juuri erota kaduista. Maa- ja metsätalouden merkitys on yksityisteillä toki edelleen suuri. Tilojen määrä on vähentynyt, mutta samalla tilakoko on kasvanut, vuokrapeltojen määrä lisääntynyt ja kuljetusmäärät yksityisteillä kasvaneet. Sivu- ja korvaavat elinkeinot luovat uutta kuljetustarvetta. Puutavarasta valtaosa lähtee liikkeelle yksityistien varresta. Maa- ja metsätalous myös mitoittaa tienpitoa. Raskas liikenne vaatii rakenteellisesti hyvän tiestön. Liikenne- ja viestintäministeriön pienväylätyöryhmän raportissa todetaan, että maamme väestöstä n. 11 % asuu valtionavustusta saaneiden yksityisteiden vaikutusalueilla. Niillä olevien loma-asuntojen osuus on noin 40 % koko loma-asuntokannasta. Pääosa metsätalouden kuljetuksista alkaa pienväylien varresta, ja noin neljännes Suomen metsistä sijaitsee avustettujen yksityisteiden varrella. Koko maataloustuotannosta tulee 50 % näiden teiden vaikutusalueelta.

8 Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen PIENTEIDEN MÄÄRÄ JA MERKITYS Yksityisteillä on erittäin suuri merkitys myös esim. marjastuksen, sienestyksen ja muun metsien moninaiskäytön sekä myös kalastuksen kannalta. Muukin vapaa-ajan toiminta ja jopa kaupalliset toiminnot edellyttävät yksityisteiden käyttömahdollisuutta. Yksityistielaissa on säännös yksityisteiden yleiskäyttöoikeudesta. Jos tie saa kunnanavustusta tai valtionavustusta sen satunnaista käyttämistä ei saa kieltää. Säännölliseen tienkäyttöön tarvitaan lupa. Yksityisteitä saa käyttää myös jokamiehen oikeuksien nojalla. Ympäristöministeriön Jokamiehen oikeudet -oppaassa todetaan: Yksityisteillä saa jokamiehen oikeuksien perusteella kulkea jalkaisin, polkupyörällä tai ratsain. Yksityistiellä saa ajaa myös moottoriajoneuvolla, jos sitä ei ole liikennemerkillä tai muutoin erikseen kielletty. Ajoneuvon pysäköiminen tien välittömään läheisyyteen on sallittua, jos liikenneturvallisuus sitä vaatii eikä siitä aiheudu kohtuutonta haittaa. Moottorikäyttöistä ajoneuvoa ei saa käyttää maastossa toisen omistamalla tai hallitsemalla alueella ilman maan omistajan tai haltijan lupaa.

Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen 9 YKSITYISTIENPITOA KOSKEVIA TAVOITTEITA 2 YKSITYISTIENPITOA KOSKEVIA TAVOITTEITA 2.1 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan tavoitteet Liikenne- ja viestintäministeriön pitkän aikavälin suunnittelun pohjaksi laatiman strategia-asiakirjan "Kohti kestävää ja älykästä liikennettä" tähtäin on vuodessa 2025. Siinä on sovitettu yhteen useita eri aloja ja alueita koskevia linjauksia ja toimenpide-ehdotuksia. Yksityisteiden osalta strateginen linjaus on, että hallinnonala tukee yksityisteiden ylläpitoa valtionavustuksin ja antaa asiantuntija-apua. Tiehallinnon pitkän aikavälin suunnitelmassa Tienpidon linjaukset 2015 vuodelta 2000 oletetaan yleisen tieverkon laajuuden säilyvän pääosin nykyisellään. Haja-asutusalueilla yksityiset tiet täydentävät yleisten teiden muodostamaa verkkoa. Liikenteellisesti merkittävien yksityisten teiden tienpitoa tuetaan jatkossakin valtion avustuksin. Avustusjärjestelmää kehittämällä pyritään kustannuksia jakamaan entistä oikeudenmukaisemmin. Hallinnollisen luokan muutoksia tehdään liikenteen tarpeiden muuttuessa. Edelleen suunnitelmassa todetaan, että yksityisten teiden taloudellisen tienpidon kannalta on tärkeää, että Tiehallinto asiantuntijavirastona seuraa niiden kunnon kehittymistä ja neuvoo sekä opastaa tiekuntia tienpidossa ja avustuksiin liittyvissä asioissa. Valtioneuvoston maaseutupoliittisessa periaatepäätöksessä vuodelta 2001 asetettiin tavoitteeksi avustusten nostaminen kaksinkertaiseksi silloisesta tasosta eli n. 17 miljoonaan euroon. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2004-2007 esitetään tavoitteina, että yksityisteiden valtionapu pyritään nostamaan em. valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaiselle tasolle. Lisäksi on tarkoitus selvittää yksityisteiden uusia hallintomalleja ja lisätä osaamista. Valtioneuvoston vuosien 2004-2007 kehyspäätöksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriön määrärahat olisivat vuonna 2007 n. 15 % nykyistä pienemmät. Ministeriön kehyksen mukaiseen suunnitelmaan ei sisälly yksityistieavustuksien nostamista suunnitelmakaudella. Sen sijaan ministeriön muutossuunnitelmassa yksityistieavustukset nostettaisiin vuoteen 2007 mennessä em. tavoitteen mukaiselle n. 17 miljoonan euron tasolle. Valtiovarainministeriön vuoden 2004 budjettiesityksen ei sisälly ehdotusta yksityistieavustuksien lisäämisestä. Myöskään liikenne- ja viestintäministeriö ei tällaista esitystä ole tehnyt. Tiehallinnon toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2004-2007 asetetaan yhdeksi Tiehallinnon tavoitteeksi yksityisten teiden avustusjärjestelmästä ja neuvonnasta huolehtiminen. Tiehallinto tuntee suunnitelman tavoitteiden mukaan yksityistieverkon tilan ja toimii aloitteellisena yksityistienpidon kehittäjänä.

10 Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen YKSITYISTIENPITOA KOSKEVIA TAVOITTEITA Tiehallinnon maaliskuussa 2003 laatimassa tie- ja liikenneolojen tavoitetilaa kuvaavassa julkaisussa on muutamia yksityisteitä koskevia havaintoja ja tavoitteita. Ensinnäkin yksityisteiden ja niiden kunnon todetaan olevan osa perusverkon palvelutasoa. Yksityisteiden kunnon säilyminen tulee varmistaa, kuitenkin niin, että niiden ylläpito ei ole kohtuuton rasite tiekunnan osakkaille. Väestömuutokset tulevat julkaisun mukaan paikallisesti muuttamaan vähäliikenteisten teiden roolia ja liikennemääriä. Yleisen ja yksityisen tiestön hallinnollista asemaa muutetaan tilanteiden muuttuessa niin, että se on asukkaiden kannalta tasapuolinen eri alueilla ja että tiestön hoito ja ylläpito voidaan toteuttaa kokonaisuuden kannalta taloudellisesti. Liikenne- ja viestintäministeriön tielakityöryhmän ehdotuksessa maantielaiksi ei ole suoranaisia esityksiä yleisen tieverkon laajuuden osalta. Hallinnollisen luokan muuttamisen kriteereitä ehdotetaan täsmennettäväksi. Yksityisteitä koskevat esitykset liittyvät muilta osin lähinnä yksityistieliittymiä koskevien säännösten tarkennuksiin. Hallitusohjelmassa todetaan laadukkaiden toimintavarmojen liikenneväylien olevan perusedellytys koko yhteiskunnan tehokkaalle, alueellisesti ja sosiaalisesti tasavertaiselle ja kansainvälisesti kilpailukykyiselle toiminnalle. Liikenneinfrastruktuurin kokonaisuudesta vastuu on julkisella sektorilla. Hallituksen tavoitteena on pyrkiä pitkäjänteiseen liikenneväylien ylläpitoon ja kehittämiseen. Hallitus valmistelee erikseen monivuotisen, kaikki liikennemuodot kattavan liikenneinvestointiohjelman. Investointiohjelman tulee vahvistaa Suomen aluerakennetta, elinkeinoelämän kilpailukykyä ja kansainvälisiä yhteyksiä. Ohjelman rahoitus ja mahdolliset uudet rahoitusratkaisut selvitetään ja sovitaan erikseen. Olemassa olevien liikenneverkkojen osalta pyritään väylien kuntoa ja pääoma-arvoa ylläpitämään ja turvaamaan tiestön, rataverkon sekä yksityisteiden peruspalvelutaso vähintäänkin nykytasoisena. Huomioita: Yksityisteiden merkitys, yksityistieverkon peruspalvelutaso ja kunnon säilyttäminen ovat hallinnonalalla yleisesti tunnustettuja ja hyväksyttyjä tavoitteita. Hallinnonalan ulkopuolelle asti näkyvää edunvalvontaa tai kehittämistyötä ei tästä huolimatta kuitenkaan juuri ole. Tiehallinnolle ei ole asetettu selkeitä tavoitteita. Yksityistieavustusmäärärahan vähimmäistarpeeksi on hallinnonalalla yleisesti arvioitu 17 miljoonaa euroa. Kehysten mukainen n.11 miljoonan euron rahoitustaso ei mahdollista yksityisteiden kunnossapidon avustamista. Tavoitteiden mukaista teiden kunnon säilymistä ei voida taata. 2.2 Maaseudun kehittäminen Maaseutua kehitetään Suomessa EU:n osarahoittamilla alueellisilla kehittämisohjelmilla, joita ovat tavoiteohjelmat 1 ja 2, alueellinen maaseudun kehittämisohjelma ALMA sekä horisontaaliset ohjelmat (tavoite 3 -ohjelma, elinkeinokalatalouden rakenneohjelma, horisontaalinen maaseudun kehittämisohjelma). Näiden lisäksi maaseutua kehitetään EU:n yhteisöaloite LEADER+:n avulla.

Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen 11 YKSITYISTIENPITOA KOSKEVIA TAVOITTEITA Maaseudun kehittämisestä ja näistä ohjelmista vastaa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala. Tavoite 1 -ohjelmaa toteutetaan Pohjois- ja Itä-Suomessa. Alueellista maaseudun kehittämisohjelmaa toteutetaan tavoite 1-ohjelmien ulkopuolella. Alueellisessa maaseudun kehittämisohjelmassa ja tavoite 1-ohjelmissa on käytössä pitkälti samat maaseudun kehittämisen välineet. Ohjelmiin sisältyy niin maatalouden, metsätalouden, kalatalouden kuin muitakin maaseudun kehittämishankkeita. Tavoite 1 -ohjelmien maaseudun kehittämistoimissa painopisteinä ovat maatalouden rakennemuutoksen edistäminen investointituen ja nuorten viljelijöiden tuen avulla, maaseudun elinkeino- ja palvelurakenteen monipuolistaminen, yritystoiminnan edistäminen, metsätalouden, puun mekaanisen jalostuksen ja kotimaisen energian käytön edistäminen sekä maaseudun omaehtoinen kehittäminen. Alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman 2000-2006, ALMA:n tavoitteena on pysäyttää syrjäisen ja ydinmaaseudun väkiluvun aleneminen ja saada näin aikaan suunnitelma-alueella tasapainoinen väestökehitys ja - rakenne. Alatavoitteita ja osin keinoja ovat maaseutukylien säilyttäminen toimivina asuin-, työ- ja yrittämisen ympäristönä, elinkeinorakenteen monipuolistaminen vastaamaan kysyntää, yritystoiminnan ja työmahdollisuuksien lisääminen sekä maatilojen toimeentuloperustan vahvistaminen, muita tavoitteita tukeva laaja-alainen osaamisen lisääminen sekä ympäristön tilaan myönteisesti vaikuttavien toimenpiteiden tukeminen. Yksi suunnitelman toteuttamisen toimintalinjoista on maaseutuyhteisöjen kehittäminen. Käytännön tavoitteita ovat kylien kehittäminen sekä yritysten toimintaympäristönä että maaseutuväestön asuin- ja työympäristönä huolehtimalla ympäristöstä ja maisemasta sekä parantamalla kylien hyvinvointi- ja kulttuuripalveluja. Nykyisen asukaspohjan säilyttämisen lisäksi kylien kehittymiselle on tärkeää saada uusia asukkaita. Samoin asukkaiden viihtymiselle kylä elinympäristönä ja yhteisönä on tärkeä. Kyläympäristön viihtyisyyden lisäämisen ohella toimenpiteellä luodaan yritysmyönteistä ilmapiiriä ja siten luodaan pohjaa kylien toimeentulopohjan laajentamiselle ja taloudellisen yhteistyön lisäämiselle. Yksi tässä yhteydessä mainituista käytännön keinoista on maaseudun pientiestön parantaminen. Toisin sanoen pientiestön kunto ja sen parantaminen on ALMA -ohjelman kokonaistavoitteiden kannalta todettu erityisen merkittäväksi asiaksi. Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa vuosille 2001-2004 ehdotetaan yksityisteiden ja metsäteiden valtionavustukset nostettavaksi 30 miljoonaan euroon. Ohjelman pohjalta tehdyssä valtioneuvoston periaatepäätöksessä vuodelta 2001 tavoitteeksi asetettiin avustusten nostaminen kaksinkertaiseksi silloisesta tasosta eli n. 17 miljoonaan euroon. Valtion menoja lisäävien toimenpiteiden toteuttaminen ratkaistaan kuitenkin vuosittaisten talousarvioiden laadinnan yhteydessä valtioneuvoston hyväksymien kehysten puitteissa.

12 Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen YKSITYISTIENPITOA KOSKEVIA TAVOITTEITA Maaseudun kehittämisen yhteistyöryhmä YTR on rahoittanut mm. yksityistiejulkaisujen toteuttamista ja viimeksi tieisännöitsijöiden koulutusta Itä- Suomessa. Parhaillaan maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on käynnissä maaseutusopimusjärjestelmän kehittäminen. Maaseutusopimukseen sisällytettävien toimenpiteiden tulisi olla konkreettisia toimia, jotka ovat elintärkeitä maaseudun elinvoimaisuuden säilymiselle. Yhtenä tällaisena toimena valmistelutyössä on pidetty pientiestön ylläpitoa. Huomioita: Yksityisteiden merkitys maaseudun asumisen ja yrittämisen kannalta on maaseudun kehittämistyössä korostumassa. Myös uusia rahoitusratkaisuja pientiestölle on kehitetty ja kehitteillä. Ohjelmaperusteinen rahoitus on kuitenkin hallinnollisesti sekä viranomaisten että hakijoiden kannalta työläs. 2.3 Metsäteitä koskevat tavoitteet Metsätiet ja niitä koskeva kehitystyö kuuluvat myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan. Tavoitteita voidaan lähteä johtamaan Kansallisesta metsäohjelmasta, joka ulottuu vuoteen 2010. Kansallisella metsäohjelmalla pyritään turvaamaan metsiin pohjautuva työ ja toimeentulo, metsien monimuotoisuus ja elinvoimaisuus sekä metsien kaikille kansalaisille antama virkistys. Metsäteollisuuden kotimaisen ainespuun vuotuista käyttöä lisätään, puuteollisuuden viennin arvoa nostetaan ja energiapuun käyttöä lisätään. Metsien ekologinen kestävyys turvataan kehittämällä talousmetsien ympäristönhoitoa. Metsätalouden ympäristökuormitusta vähennetään, ja vahvistetut suojeluohjelmat yksityismailla toteutetaan. Metsänhoidossa panostetaan etenkin nuoren metsän hoitoon, ensiharvennuksiin ja kunnostusojituksiin. Metsäautoteissä painopiste siirtyy rakentamisesta perusparannukseen. Yksityismetsien kestävän hoidon ja käytön edistämiseksi voidaan myöntää valtion rahoitustukea mm. puuntuotannon kestävyyttä turvaaviin toimenpiteisiin, joilla ylläpidetään metsien elinvoimaisuutta, tuottavuutta ja uusiutumiskykyä sekä parannetaan metsätalouden harjoittamisen edellytyksiä kehittämällä metsätalouden tarvitsemaa tieverkostoa. Metsätiet ovat osa metsätalouden perusinfrastruktuuria, jonka kehittämiseen ja perusparantamiseen yhteiskunnan on tarkoituksenmukaista osallistua. Metsäteiden tekeminen perustuu alueellisiin, tieverkostollisiin yleissuunnitelmiin, jotta uudet tiet täydentäisivät metsätieverkostoa kokonaisuuden kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Metsätien tekemisestä noin viidesosa on nykyään teiden perusparannusta. Lain mukaisin varoin rahoitetun metsätien perusparannukseen voitaisiin osoittaa tämän lain mukaista rahoitusta sen jälkeen, kun metsätien toteutuksesta on kulunut vähintään 20 vuotta. Rahoitusta voidaan myöntää kuitenkin mainittua ajankohtaa aiemminkin, jos kuljetusoloissa tai -kalustossa tapahtuisi sellaisia muutoksia, jotka vaatisivat tien perusparannusta.

Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen 13 YKSITYISTIENPITOA KOSKEVIA TAVOITTEITA Metsäautotieverkko on tiheydeltään kutakuinkin kattava, mutta vanhemmat tiet eivät kanna nykyistä ajokalustoa ja teiden kunto on osin huonon hoidon seurauksena rapistunut. Huomioita: Metsäteitä koskevat tavoitteet ja metsäteiden parantamisen rahoittaminen vaikuttavat muusta tieverkosta irrallisilta. Esimerkiksi ajatuksia koko kuljetusketjun toimivuudesta ml. muutkin yksityistiet ja niiden parantamistarpeet, ei tavoitteenasettelussa ole nähtävissä. 2.4 Saaristoasiain neuvottelukunta Saaristoasiain neuvottelukunta on pysyvä lakisääteinen neuvottelukunta, joka toimii sisäasiainministeriön alueiden ja hallinnon kehittämisosaston yhteydessä. Laki saariston kehityksen edistämisestä velvoittaa valtion ja kunnat toimimaan saariston elinkeinojen, liikenneyhteyksien, palvelujen ja ympäristön turvaamisen puolesta. Valtioneuvosto on nimennyt 14 saaristokuntaa ja 40 saaristo-osakuntaa. Saaristoasiain neuvottelukunta on laatinut yhdessä ministeriöiden, valtion viranomaisten, maakunnan liittojen, kuntien ja muiden sidosryhmien kanssa valtakunnallisen saaristo-ohjelman. Ohjelman toteutusaika on neljä vuotta eli vuodet 2003-2006. Saaristo-ohjelman mukaan toimivat liikenneyhteydet ovat saariston elinehto. Vaikeimpien liikenneyhteyksien takana tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja liikenteen ongelmien selvittämiseksi. Eri liikennemuotojen yhteensovittaminen järkevällä tavalla voi sekä helpottaa asumista että tuoda rahallisia säästöjä. Uusia ratkaisuja tulisi hakea aktiivisesti nykyteknologiaa hyväksikäyttäen. Ohjelmassa esitetään, että saariston tieyhteyksiä parannetaan ja kiinteitä yhteyksiä rakennetaan tarpeen mukaan ottaen huomioon myös vapaa-ajan asutuksen sekä matkailun aiheuttama liikennetarve. Myös lossiliikennettä ja yhteysalusliikennettä esitetään kehitettäväksi. Yksityistieavustuksien osalta ohjelmassa esitetään, että avustusmääräraha valtion talousarviossa nostetaan 30 milj. euroon, avustukset yksityistielossien kustannuksiin nostetaan nykyisestä 80 %:sta 100 %:iin ja että tukea myönnetään myös kaluston hankintaan. Huomioita: Tavoitteet ovat selkeitä, mutta vaikuttavat hieman yksipuolisilta. Avustusten lisäämisen ohella ei esitetä mitään muita kehittämistoimia. Neuvottelukunnan luonteen mukaisesti ehdotukset painottuvat yksityistielosseihin.

14 Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen YKSITYISTIENPITOA KOSKEVIA TAVOITTEITA 2.5 Maakunnan liitot Maakunnan liitot laativat alueilleen strategiset kehittämissuunnitelmat yhteistyössä valtion viranomaisten, mm. tiepiirien kanssa. Tällaisia suunnitelmia ovat maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset maakuntasuunnitelmat sekä alueiden kehittämislain mukaiset maakuntaohjelmat ja niiden toteuttamisohjelmat. Näissä suunnitelmissa ja ohjelmissa sekä maakuntatasoisissa liikennejärjestelmäsuunnitelmissa on yleisesti mainittu alemman tieverkon peruspalvelutason säilyttäminen maakunnan kannalta merkittävänä asiana. Niissä ei kuitenkaan ole yksityisteiden kuntoon tai sen parantamiseen liittyviä viittauksia tai tavoitteenasetteluja. Maakunnan liittojen suunnitelmilla ja ohjelmilla ei siten ole ainakaan tässä vaiheessa välittömiä vaikutuksia tiepiirien yksityistieavustuksien suuntaamisen kannalta. Omia yksityistienpidon kehittämishankkeita on parhaillaan käynnissä mm. Pohjois-Pohjanmaan liitolla. Muutamat muutkin liitot osallistuvat aktiivisesti muiden toimijoiden kehittämishankkeisiin. Huomioita: Maakunnan liittojen ohjelmatyössä ei tähän saakka ole yksityisteitä huomioitu. Tilanteen arvellaan liitoissa kuitenkin muuttuvan. Muutamat liitot ovat aktiivisia yksityistienpidon kehittämishankkeissa. 2.6 Suomen Kuntaliitto Suomen Kuntaliiton mukaan hyvät liikenneyhteydet ja liikenteen toimivuus ovat perusedellytyksiä kuntien ja alueiden kehitykselle ja toimivuudelle, toimintojen sijoittamiselle sekä yhdyskuntarakenteen hallinnalle ja palvelujen järjestämiselle. Tarvetta vastaavat, toimivat liikenneyhteydet taataan koko maassa. Liikenneverkon peruspalvelutaso määritellään ja turvataan siten, että se mahdollistaa eri toimintojen tarvitseman henkilö- ja tavaraliikenteen ylläpidon ja kehittämisen. Valtio vastaa koko maan liikennejärjestelmän toimivuudesta. Valtion liikennehankkeiden ja ylläpidon rahoituksen tulee olla riittävä niin, että liikenneverkon kunto ja toimivuus sekä päivittäinen liikennöitävyys säilyy koko maassa. Yleisen tieverkon hallinnollisella luokituksella ei ylläpitovelvoitteita saa siirtää kunnille. Valtio huolehtii yleisistä teistä ja kunnat kadunpidosta. Laajan yksityistieverkon ylläpitoon tarvitaan riittävät valtion määrärahat. Syrjäseutujen etäisyyksistä aiheutuvia kustannuksia voidaan vähentää mm. veropoliittisin keinoin. Suomen Kuntaliitto, niin kuin sen edustamat kunnat yleensäkin, korostaa riittävien valtion yksityistieavustuksien merkitystä yksityisteiden kuntotason heikkenemisen estämiseksi. Lisäksi Kuntaliitto pitää tärkeänä Tiehallinnon yksityistienpidon tietotaidon turvaamista ja käytettävyyttä jatkossakin.

Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen 15 YKSITYISTIENPITOA KOSKEVIA TAVOITTEITA Yksityisteiden kunnossapitoavustusten palauttaminen on Kuntaliiton ensisijainen tavoite. Valtionavustusehtoihin ei tarvita muutoksia. Kunnille ei tule sälyttää uusia velvollisuuksia, vaan kunnanavustukset tulee jatkossakin pitää harkinnanvaraisina. Huomioita: Tavoitteissa painottuu raha, mutta myös tiekuntien neuvonnan ja opastuksen tarve. Yksityistienpidon muu kehittäminen sen sijaan ei näy. Muutoin ensi kertaa ja itse asiassa ainoana toimijana Kuntaliitto esittää huolen yleisen tieverkon ja yksityisteiden rajapinnan laajamittaisesta tarkistamisesta. 2.7 Suomen Tieyhdistys Suomen Tieyhdistyksen toiminnan päämääränä on edistää maamme tie-, katu- ja liikenneolojen kehittymistä. Yhdistyksen tavoitteena on vakuuttaa päätöksentekijät teiden ja katujen tärkeydestä koko yhteiskunnalle, vaikuttaa teiden, katujen ja tieliikenteen sujuvuuden kehittämiseen, vaikuttaa riittävän rahoituksen osoittamiseen teiden ja katujen ylläpitoon sekä mahdollistaa yhdistyksen jäsenkunnan tie- ja liikennealana tietojen ja taitojen koheneminen. Yksityisteiden osalta yhdistys toteaa yksityisteiden muodostavan tieverkkomme eräänlaisen hiussuoniston. Yksityisteillä on suuri merkitys asumisen, vapaa-ajan asumisen ja peruselinkeinojen kannalta. Tärkeää on turvata myös vapaa satunnainen liikkumisoikeus yksityistieverkolla. Valtionavustusjärjestelmän laajentaminen myös kunnossapitoon on yhdistyksen mielestä tärkeää, samoin kunnanavustuksien turvaaminen. Avustuksien ohella tiekuntien ja tieosakkaiden tietoja ja taitoja tehokkaan ja taloudellisen tienpidon turvaamiseksi on lisättävä. Tiekuntien yhteistyötä on lisättävä ja ammattimaisen tieisännöinnin mahdollisuudet hyödynnettävä. Huomioita: Tieyhdistys on viime vuosina monin tavoin osallistunut yksityistiekeskusteluun ja myös yksityistienpidon kehittämishankkeisiin. Tavoitteisto on monipuolinen. Yhdistyksen suorat vaikutusmahdollisuudet tavoitteiden toteutumiseksi ovat kuitenkin rajalliset.

16 Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen TIEHALLINNON ROOLIIN LIITTYVIÄ ODOTUKSIA 3 TIEHALLINNON ROOLIIN LIITTYVIÄ ODOTUKSIA 3.1 Tiehallinnon omat tavoitteet Tiehallinnon vision mukaan Tiehallinto mm. vastaa yhdessä muiden toimijoiden kanssa koko liikennejärjestelmän toimivuudesta ja taloudellisuudesta. Tiehallinto tekee yhteistyötä eri toimijoiden kanssa liikennejärjestelmän hyväksi. Tiehallinnolla on valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti toimivat verkostot. Tiehallinto antaa osaamisensa tasavertaisena kumppanina muiden käyttöön. Vahvoilla osaamisalueillaan Tiehallinto on aloitteellinen yhteistyön kehittäjä. Kuten edellä on jo todettu, Tiehallinnon toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2004-2007 asetetaan yhdeksi Tiehallinnon tavoitteeksi yksityisten teiden avustusjärjestelmästä ja neuvonnasta huolehtiminen. Tiehallinto tuntee suunnitelman tavoitteiden mukaan yksityistieverkon tilan ja toimii aloitteellisena yksityistienpidon kehittäjänä. Tietoja yksityistieverkon tilasta ja kunnon kehittymisestä edellyttää Tiehallinnolta liikenne- ja viestintäministeriö. Valtionavustusten osalta Tiehallinnon johtoryhmä on asettanut tavoitteeksi tiedottamisen yhdenmukaistamisen ja tehostamisen. Huomioita: Liikenne- ja viestintäministeriö ei ole asettanut Tiehallinnolle selkeitä toiminnallisia, määrällisiä tai laadullisia yksityistietavoitteita. Tiehallinnolla on siten paljon vapausasteita omien tavoitteittensa asettamisessa ja oman toimintansa suunnittelussa. 3.2 Kuntien odotukset Kuntien näkemyksiä ja odotuksia selvitettiin haastattelujen lisäksi suppealla sähköpostikyselyllä. Kysely lähetettiin 33 kunnan yksityistieasioita hoitaville henkilöille. Vastauksia saatiin 13 kpl. Karhukierrosta tai uutta laajempaa kyselyä ei järjestetty. Vastaukset täydentävät hyvin haastatteluja ja muita selvityksiä. Vastaajat edustavat kuntia, jotka yleensä ovat aktiivisia yksityistieasioissa. Näin mm. yhteistyö tiepiirin kanssa saattaa vastausten perusteella näyttää säännöllisemmältä kuin se kaikki kunnat huomioiden keskimäärin on. Tämän vastapainoksi näkemykset ja odotukset yksityistieasioiden kehittämiseksi tulevat tällä vastaajajoukolla hyvin ja perustellusti esille. Yhteistyön laajuus Kuntien ja tiepiirien yhteistyö yksityistieasioissa painottuu luonnollisesti parantamishankkeiden avustusasioihin. Nämä vastanneet kunnat osallistuvat avustushakemusten jättämiseen tiepiirille vuosittain. Mukana on hoitosopimuskuntia, ja muutkin kunnat ovat yleensä osallisina rahoittajaosapuolina. Parantamishankkeiden toteuttamisessa yhteistyö on vain hivenen harvempaa. Tämäkin osaltaan osoittaa, että aktiivisesti toimivat ja ohjelmoidusti hankkeita toteuttavat kunnat yleensä saavat myönteisiä avustuspäätöksiä alueelleen. Kunnossapidon erityiskohteiden (lossit, sillat, talvitiet) avustuskohteita ei kyselykuntiin juurikaan sattunut. Niissä yhteistyö luonnollisesti on joko vuosittaista tai sitten sitä yleensä ei ole lainkaan.

Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen 17 TIEHALLINNON ROOLIIN LIITTYVIÄ ODOTUKSIA Avustusrekisterin päivittämiseen liittyvää tiekuntien kuulemista ja tietojen tarkennuksia kuntienkin kautta näyttää edelleen olevan jonkin verran. Liittymälupiin, yleisten teiden ja yksityisteiden liittymien ja niiden näkemien kunnossapitoon sekä liikennemerkkeihin liittyvä yhteistyö on yleensä tiekunnan ja tiepiirin välistä. Kunta näyttää kuitenkin useassa tapauksessa tavalla tai toisella olevan asiassa osallisena. Hoitosopimuskunnat luonnollisesti itse asioivat tiepiirin kanssa näissäkin asioissa. Vähintäänkin joitakin päätöksiä ja mahdollisesti huomautuksia annetaan kunnalle tiedoksi. Paikallistiealoitteet sekä niiden käsittelyyn ja päätöksentekoon liittyvät lausunnot ja katselmukset ovat edelleen yllättävänkin merkittävä yhteistyömuoto vastaajakuntien ja tiepiirien välillä. Tilastojen valossa kuitenkin näyttää, että paikallistiealoitteiden määrä koko maassa on selvästi laskenut. Yleisten teiden lakkauttamisia lausuntopyyntöineen sattuu kuntaan vielä satunnaisemmin. Kunnan ja tiepiirin yhteistyön laajuus yksityistieasioissa Vuosittain Harvemmin Satunnaisesti Tehtävä, vastausten lkm Parantamishankkeiden avustushakemukset tiepiirille 9 2 2 Tiepiirin avustamat parantamishankkeet, toteuttaminen 7 5 1 Kunnossapidon erityiskohteiden (lossit, sillat, talvitiet) avustukset 1 3 6 Kunnossapidon avustuksiin liittyvät tiekuntien kuulemiset yms 2 4 6 Yksityisteiden liittymäluvat 4 2 7 Yksityisteiden kunnossapito, näkemäasiat 4 3 6 Yksityisteiden ja yleisten teiden risteyksien liikennemerkit 5 1 7 Paikallistiealoitteet, kunnan aloite tai lausunto 3 4 5 Kuntoonpanokatselmukset, kunta mukana 1 4 5 Yleisen tien lakkauttaminen, kunnan lausunto 1 2 10 Tiepiirin toiminnan arviointi Vastaajat antoivat tiepiireille kouluarvosanat (1-5) eri toiminnoista. Tiepiireittäisiä tarkasteluja ei pienestä vastaajamäärästä johtuen voi esittää. Arvosanojen vaihteluväli on 2-5. Keskimääräiset arvosanat vaihtelevat välillä 3,2-3,9. Tiepiirin yksityistietoiminnan arviointi (arvosana 1-5): Keskiarvo Tiepiiri yksityisteiden avustusasioiden hoitajana yleisesti, arvosana: 3,8 Tiepiirin tasapuolisuus avustusasioissa kuntien kesken, arvosana 3,9 Tiepiiri yksityisteiden liittymäasioiden hoitajana, arvosana: 3,7 Tiepiiri hallinnollisen luokan muutoksiin liittyvien asioiden hoitajana, arvosana: 3,2 Vastaajien sanalliset arviot liittyvät kaikki yksityistieavustusasioiden hoitamiseen. Myönteisiä arvioita ovat: asiallista, avuliasta, neuvovaa, kiitettävää, hyvää, kiitettävän nopea päätöksenteko, joustavaa (useita mainintoja), mallikasta, kärsivällistä. Muutamia kielteisiäkin arvioita esitettiin: henkilökohtainen asiointi hankalaa, erittäin vähäistä.

18 Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen TIEHALLINNON ROOLIIN LIITTYVIÄ ODOTUKSIA Yhteistyön puutteet ja kehittämistarpeet Kunnat tuntuvat kaipaavan tiepiiriltä enemmän panostamista, näkyvyyttä ja mukanaoloa yksityistieasioissa. Tiepiirien resurssipula näkyy kuntiin päin mm. yksityistierekisterin ajan tasalla pidon ongelmina. Ilmeisesti joitakin kuntia niiden omien resurssiongelmien takia vaivaa Tiehallinnon toivomus yhteistyöstä mm. tiekuntien yhteystietojen päivittämisessä. Osa-aikaisia palveluhenkilöitä pidetään huonona ratkaisuna. Tiedottamista kunnille halutaan lisää mm. sähköpostin välityksellä. Kuntien tielautakunnille ja vastaaville toimielimille toivotaan herättelevää koulutusta. Tiepiirien erityisasiantuntija-apua tarvitaan jatkossakin mm. siltalausunnoissa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana muutamat kunnat toivovat tiepiirien yksityistierekisterin suorakäyttömahdollisuutta mm. pystyäkseen seuraamaan avustushakemuksien käsittelyä ja siten voidakseen paremmin varautua omiin avustuspäätöksiinsä. Kehittämishankkeet ja koulutustoiminta Muutamat vastaajakunnat ovat mukana metsäkeskusten erilaisissa selvitysja kehittämishankkeissa. Myös maanmittaustoimistojen alueellisia yksityistietoimituksia on vireillä. Tiepiirien yksityistiekoulutusta saisi vastaajien mielestä olla enemmän. Muuna yksityistiekoulutuksena, johon kuntien edustajat ovat osallistuneet, mainitaan yleensä Tieyhdistyksen yksityistiepäivät. Myös Kuntaliitto ja metsäkeskukset saavat mainintoja. Koulutusta toivotaan kunnittaisena ja/tai seutukunnittaisena. Koulutus toivotaan järjestettävän yhteistyössä Tiehallinnon ja Tieyhdistyksen kanssa päällekkäisyyden välttämiseksi. Tiedot koulutuksesta toivotaan toimitettavan suoraan tiekunnille. Yksityistieavustuksiin liittyvät odotukset Ei ole yllättävää, että yleisimmin vastauksissa toivotaan valtion kunnossapitoavustuksien palauttamista entiselleen. Myös avustusehtoja halutaan lieventää mm. niin, että tie säilyttäisi avustuskelpoisuutensa niin kauan, kuin sen varrella on yksikin pysyvästi asuttu talous. Muutamassa vastauksessa esitetään luovuttavaksi pysyvien talouksien omavastuusta; muutosten seurannan katsotaan teettävän turhaa hallinnollista työtä. Yhdessä vastauksessa esitetään, että kunta käytännössä jakaisi myös valtiolta tulevat kunnossapitoavustukset yhdessä omien avustustensa kanssa. Kunnossapitoavustuksia toivotaan ensisijaisesti vilkkaasti käytetyille läpiajoteille. Muutoinkin erityisolosuhteet - mm. teiden huono kunto, erityisen pitkät tiet, vesistöisyys - toivotaan huomioitavan kunnossapitoavustuksissa. Muutamassa vastauksessa todetaan tärkeämpää olevan jatkaa perusparannusten avustamista ja kunnossapitoavustusten olevan toissijaisia. Yksi vastaaja esittää, että valtio vastaisi perusparannusavustuksista suuremmalla avustusprosentilla kokonaan, ja kunta sen jälkeen kunnossapitoavustuksista kokonaan. Perusparannusavustusten avustusprosenttia toivotaan korotettavan yleisesti ja erityisesti siltakohteiden ja vilkasliikenteisten teiden osalta. Perusparannusavustusten tiedottamista ja markkinointia toivotaan lisää.

Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen 19 TIEHALLINNON ROOLIIN LIITTYVIÄ ODOTUKSIA Muut odotukset Vastaajien muut odotukset yksityistieasioissa liittyvät tiepiirien pitämiin tietarkastuksiin, joita toivotaan edelleen jatkettavan ja lisättävän sekä alueellisten tiekuntien ja tieisännöinnin kehittämiseen. Eräässä vastauksessa esitetään internet-sivua, josta löytyisivät kaikki yksityistieasiat, avustushakemukset, ohjeet, mallisopimukset, hintatiedot, jne. Huomioita: Kuntien ensisijaisena odotuksena on valtion kunnossapitoavustuksien palauttaminen. Myös koulutusta ja neuvontaa toivotaan. Yksittäisillä kunnilla tuntuu olevan omista lähtökohdistaan valmiuksia koko avustusjärjestelmän uudelleenarviointiin. 3.3 Tiekuntien odotukset Tiekuntien näkemyksiä ja odotuksia selvitettiin pienellä otantakyselyllä. Kysely lähetettiin yhteensä n. 300 tiekunnalle YA-rekisterissä olevien tiekuntien suhteessa tiepiireittäin. Vastauksia kyselyyn saatiin 72 kpl. Vastausprosentti oli siten 24 %. Useimmissa vastauksissa oli perusteellisesti esitetty näkemyksiä ja odotuksia yksityistieasioiden kehittämiseksi. Tiepiireittäin ei vastaajajoukon pienen määrän perusteella voida tehdä johtopäätöksiä. Jos jokin asia kuitenkin jonkin tiepiirin osalta näyttää nousevan selvästi esille, on se varauksin seuraavassa esitetty. Tiedossa olevat avustusmahdollisuudet Useimmat tiekunnat näyttävät tuntevan perusparannushankkeiden valtionavustusmahdollisuuden. Osa tiekunnista mainitsee jopa metsäteiden Kemera-rahoituksen. Kunnossapitoon tiedetään tietenkin saatavan kunnanavustusta. Kuitenkin yllättävän suuressa osassa (39 %) vastauksista ei ole mainintaa valtion perusparannusavustuksista. Välttämättä kaikissa tapauksissa ei ole kysymys tiedon puutteesta, mutta osa vastaajista kyllä suoraan kertoo, ettei tiedä, minkälaisia avustuksia on saatavissa. Yksityistieavustuksiin liittyvät odotukset Tiekunnat odotetusti toivovat valtionavustusjärjestelmän palauttamista entiselleen eli 1990-luvun puolenvälin tilanteen mukaiseksi. Avustuksia toivotaan siis sekä kunnossapitoon että perusparannushankkeisiin. Vain muutamassa vastauksessa katsotaan perusparannusavustusten olevan riittäviä. Kolmannes tähän kysymykseen vastanneista katsoo, että kunnossapitoavustuksia pitäisi maksaa ensisijaisesti liikenteellisesti merkittävimmille teille. Ilmeisesti nämä vastaajat edustavat juuri tämäntyyppisiä, esim. yleisen läpikulkuliikenteen käytössä olevia teitä. Kunnossapitoavustuksen avustusprosentin toivotaan yleisimmin olevan vähintään 50 % kustannuksista. Muutamissa vastauksissa esitetään kunnossapitoavustukseksi 500 /km. Perusparannusavustusten avustusprosenttia toivotaan myös yleisesti korotettavan. Yleisimmät esitykset ovat 70-80 %. Siltojen osalta on esityksiä 100 %:n valtionavustuksesta.

20 Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen TIEHALLINNON ROOLIIN LIITTYVIÄ ODOTUKSIA Neuvontaan ja ohjaukseen liittyvät odotukset Lähes puolet tähän kysymykseen vastanneista tiekunnista toivoo henkilökohtaista neuvontaa joko tarkastuskäyntien yhteydessä tai muutoin paikan päällä tapahtuen. Seuraavaksi eniten esitetään toivomuksia kirjallisesta neuvonnasta. Se voisi vastaajien mukaan olla säännöllistä kirje- ja/tai tiedotetyyppistä. Myös erilaisia perusparantamisen ja kunnossapidon julkaisuja ja perusparannushankkeiden teknisiä ohjeita (ohjekortit) toivotaan yleisesti. Nettijakelun hyvänä tiedonvälityskanavana mainitsee joka viides vastaaja. Koulutukseen liittyvät odotukset Tähän kysymykseen vastanneista lähes puolet toivoo kerran vuodessa pidettäviä koulutustilaisuuksia. Toinen lähes puolet pitää sopivana kahden - kolmen vuoden välein tapahtuvaa koulutusta. Toivottavina aiheina mainitaan yleisimmin ajankohtaisasiat ja avustusasiat. Pieni osa vastaajista katsoo, ettei koulutukseen ole lainkaan tarvetta. Koulutus toivotaan yleisimmin järjestettävän yhteistyössä kuntien kanssa joko seudullisena tai kuntakohtaisena. Lähes saman verran on vastauksia, joissa toivotaan laajaa alueellista yhteistyötä koulutuksen järjestämisessä, jotta asioita käsitellään mahdollisimman monipuolisesti. Osallistuminen koulutukseen Tiepiirien aiemmista koulutustilaisuuksista on vain muutamia mainintoja. Puolet tähän kysymykseen vastanneista on osallistunut Tieyhdistyksen yksityistiepäivään. Seuraavaksi eniten mainintoja on kuntien omista tilaisuuksista. Kolmannes vastaajista ei ole osallistunut aiempiin koulutustilaisuuksiin. Tiepiirin toiminnan arviointi Kolmannes tähän kysymykseen vastanneista antaa tiepiirille erityiskehuja joko yleisesti tai aivan henkilökohtaisesti avustusasioiden hoitajaa kehuen. Myönteisenä, asiallisena ja aivan ok pitää tiepiirien toimintaa toinen kolmannes vastaajista. Lopuilla vastaajista ei ole ollut mitään kontaktia tiepiirin kanssa tai arvio toiminnasta on enintään keskinkertainen. Tiekuntien muut kommentit Yleisin muu kommentti koskee rahan puutetta; työt ja asiat kerrotaan kyllä osattavan. Muutamissa vastauksissa toivotaan tieisännöitsijöiden palveluita ja yleensäkin ammattimaisempaa otetta tienpitoon ja varsinkin perusparannushankkeisiin. Huomioita: Tiekuntien ensisijaisena odotuksena on luonnollisesti valtion kunnossapitoavustuksien palauttaminen. Koulutusta, opastusta ja erityisesti paikan päällä tapahtuvaa neuvontaa toivotaan jopa yllättävän paljon. 3.4 Muita odotuksia Selvitystyön yhteydessä käydyille keskusteluille ja tehdyille haastatteluille on yhteistä käsitys ja toive siitä, että Tiehallinnon tulisi selkiinnyttää pientiepolitiikkansa ja ottaa kokonaisvastuu yksityistienpidon kehittämisestä. Tähän kokonaisvastuuseen kuuluisivat valtionavustusjärjestelmä, neuvontapalvelut, koulutus, konsultointi sekä erilaiset tienpidon kehittämishankkeet. Yhtä lailla

Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen 21 TIEHALLINNON ROOLIIN LIITTYVIÄ ODOTUKSIA yhteinen käsitys on, että kaikkea Tiehallinnon ei tarvitse eikä kannata tehdä itse. Erityisesti kuntapuolella Tiehallinnon toivotaan ottavan myös selkeän yksityistierahoituksen edunvalvojan ja -ajajan roolin. Metsäteollisuus ry:n mukaan puukuljetusten pääongelmina ovat pienteiden kelirikkoisuus ja talvihoidon taso. Puukuljetusten ennakointi on erittäin vaikeaa. Informaation välitys sekä metsäteollisuudelta ja kuljetusyrityksiltä tienpitäjille että päinvastoin on tärkeää. Käynnissä onkin tällaisia kelirikkorajoitusten ennakointiin ja informaation välitykseen liittyviä kehittämishankkeita. Lisäksi olisi erityisesti alueellista yhteistyötä lisättävä. Myös keskeisten liikenteen harjoittajien olisi syytä olla mukana tällaisessa yhteistyössä. Haastatteluissa ehdotettiin myös tehtäväksi eri valtionavustusjärjestelmävaihtoehtojen hyöty-kustannusanalyysi. Yksi epäilys oli, että valtion kunnossapitoavustusten palauttaminen ei täysimääräisesti lisäisi yksityisteille tulevaa rahoitusta, vaan kunnat vähentäisivät omia avustuksiaan sille tasolle, jolla ne ennen valtionavustuksien lakkaamista olivat. Tiehallinnon hallintomenot kasvaisivat tietyllä tavalla turhaan. Haastatellut kuntien edustajat tosin torjuivat tämän arvion. Tällaista tarkkaa analyysiä ei ole tehty, mutta erilaisia avustusvaihtoehtoja on selvityksessä tarkasteltu Tiehallinnon roolin ja työmäärän kannalta. 3.5 Muita arvioita yksityistienpidon muutoksista Väestö keskittyy alueellisesti. Väestönkasvu on ollut suurinta Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun ja Jyväskylän seutukunnissa. Ennusteen mukaan väestön muuttoliike näille kasvukeskusseuduille jatkuu. Maakunnittain tarkasteltuna väestö kasvaa eniten Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueella. Myös Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla väestömäärä kasvaa, mutta kasvu taittuu vuoden 2020 jälkeen. Väestön väheneminen on ollut nopeinta sekä viime vuosina että pitkällä aikavälillä Itä-Suomessa. Ennusteen mukaan väestö vähenee vuoteen 2030 mennessä eniten edelleen Kainuun, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon, Lapin ja Pohjois-Savon maakunnissa. Kainuussa väestö vähenee nykyisestäkin vielä yli 20 %. Väestö vähenee ja vanhenee erityisesti maaseutualueilla, mutta myös pienempien kaupunkikeskusten väestömäärä pienenee. Karttaruudut (1x1 km), joissa oli vakinaista asutusta, kattoivat vuonna 1960 noin puolet maapintaalasta. Nykyisin asuttuja ruutuja on enää noin kolmannes pinta-alasta eli runsas 100 000 ruutua. Eniten asuttuja ruutuja on kadonnut Pohjois- Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Lisäksi asutuista ruuduista noin 20 000 on uhanalaisia siten, että niissä nuorin vakinainen asukas on täyttänyt 50 vuotta. Myös maataloustuotanto keskittyy elinvoimaisimmille alueille ja siirtyy lännemmäksi ja etelämmäksi. Monin paikoin Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla maatalous uhkaa kokonaan näivettyä. Toisaalta Itä-Suomen vahvoilla maidontuotantoalueilla tuotanto on kasvusuunnassa.

22 Tiehallinnon pienteitä koskevan toiminnan järjestäminen TIEHALLINNON ROOLIIN LIITTYVIÄ ODOTUKSIA Tilamäärä vähenee ja tilakoko kasvaa koko maassa. Tilojen määrän ennustetaan putoavan alle 50 000 vuoteen 2010 mennessä. Kainuussa ja Pohjois- Karjalassa tilamäärä vähenisi alle puoleen nykyisestä. Itä- ja Pohjois-Suomi ovat edelleen merkittäviä puuntuotantoalueita. Erityisesti Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien osuus hakkuukertymästä on suuri. Yksityistienpidon kannalta ongelmallisimpia ovat vähenevän ja vanhenevan väestön alueet. Tällaisia alueita on erityisesti Itä-Suomessa, mutta vastaava kehitys on käynnissä syrjäisellä maaseudulla koko maassa. Tien ympärivuotiset hoitokustannukset saattavat pelkästään yhden tai muutaman pysyvän asunnon tarpeita varten nousta kohtuuttoman suuriksi. Myöskään teiden asioiden hoitamiseen ja kunnossapitotöihin ei ikääntymisen myötä enää ole kiinnostusta. Yhä laajempia ja useampia alueita on kokonaan vailla pysyvää asutusta. Teitä ei enää aurata talvisin, mikä toisaalta vähentää hoitokustannuksia mutta toisaalta hankaloittaa satunnaista tienkäyttöä. Mökkikäyttö ja satunnaiset puukuljetukset eivät riitä ylläpitämään tien kuntoa. Tällaisia teitä uhkaa rappeutuminen käytön puutteessa. Ydinmaaseudulla yleisesti ja syrjäiselläkin maaseudulla teillä, joiden varrella edelleen on maataloustuotantoa, ei tienpidon tarve olennaisesti muutu. Tiet on pidettävä säännöllistä, raskasta maatalousliikennettä vastaavassa kunnossa ja auki talvellakin. Kasvavan väestömäärän alueilla kaupunkien ja taajamien lähialueilla monien yksityisteidenkin varrelle tulee lisää asukkaita, ja vapaa-ajan kiinteistöt ovat enenevässä määrin ympärivuotisessa käytössä. Näillä teillä hoito- ja ylläpitokustannukset asukasta ja osakasta kohti pysyvät kohtuullisina. Yksityisteiden tienpito tulee saamaan uusia muotoja, ja samalla se erilaistuu alueellisesti. Etelä- ja Länsi-Suomessa tiekunta tulee säilymään edelleen vallitsevana tienpidon perusyksikkönä. Tiekuntien hallinto-, hankinta- ja urakkayhteistyö kuitenkin tehostuu. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa tiekuntien rinnalle ja sijaan kehittyy pääasiassa yhden kunnan tai kylän alueen tieosuuskuntia ja tieyhtymiä. Myös ammattimaiset tieisännöitsijät yleistyvät koko maassa. Huomioita: Muutokset edellyttävät Tiehallinnolta nykyistä laajempialaista ja monipuolisempaa kehittämistyötä. Myös opastuksen ja koulutuksen tarpeet monipuolistuvat. Alueelliset painotuserot korostuvat.