HONGISTON ASEMAKAAVA- ALUEEN MAISEMA- JA LUONTOSELVITYS 2007 Teppo Häyhä Nina Hagner-Wahlsten Sirkka-Liisa Helminen Rauno Yrjölä Tmi Teppo Häyhä
SISÄLLYSLUETTELO 1. MAISEMASELVITYS...3 1.1. Tutkimusmenetelmä...3 1.2. Maiseman yleiskuvaus...3 1.3. Maisemarakenne...4 1.4. Topografia ja vesitalous...5 1.5. Arvokkaat alueet ja suositukset maankäytölle...6 2. KASVILLISUUSSELVITYS...7 2.1. Menetelmät...7 2.1.1. Kasvillisuus ja kasvisto...7 2.1.2. Arvokkaat luontotyypit...7 2.2. Kasvillisuus...7 2.2.1. Yleiskuvaus...7 2.2.2. Kasvillisuuskuviot...8 2.3. Kasvisto...17 2.4. Arvokkaat luontotyyppikohteet...18 3. LIITO-ORAVASELVITYS...20 3.1. Kohdealue...20 3.2. Menetelmät...20 3.3. Tulokset...20 3.4. Johtopäätökset...20 4. LINNUSTOSELVITYS...22 4.1. Menetelmä...22 4.2. Tulokset...23 4.3. Tulosten tarkastelu...25 4.4. Suositukset...25 5. LEPAKKOSELVITYS...26 5.1. Johdanto...26 5.2. Lepakoiden suojelu...26 5.3. Lepakoiden ekologiaa lyhyesti...26 5.4. Aineisto ja menetelmät...28 5.5. Tulokset...31 5.5.1. Lajisto ja havaintomäärät...31 5.5.2. Lepakoille tärkeät alueet...33 5.6. Vaikutusten arviointi ja toimenpidesuositukset...37 5.6.1. I luokan alueet...37 5.6.2. II luokan alueet...38 5.6.3. III luokan alueet...39
1. MAISEMASELVITYS Sirkka-Liisa Helminen 1.1. Tutkimusmenetelmä Tutkimusalueen maisemaa tarkasteltiin karttojen ja maastokäynnin sekä valokuvien avulla. Karttatarkastelun avulla selvitettiin suurpiireisesti alueen topografiaa ja vesitaloutta. Maastossa selvitettiin maiseman yleistä ilmettä, kasvillisuutta, näkymiä sekä tilaa. Maastokäynti alueelle tehtiin 13.6. Tällöin valokuvasin maiseman eri piirteet ja merkitsin kuvauspaikat kartalle. Tutkimuksessa sovellettiin menetelmää, jossa maisemarakenne pelkistetään peruskarttatulkinnan avulla ja sen jälkeen rikastetaan tulkitsemalla eri lähteitä. Maisemarakenteen pelkistämisessä selvitetään maiseman perusrunko, joka koostuu selänteistä ja laaksoista. Maisemarakenteen rikastamisessa selvitetään abioottiset, eli ns. elottomat tekijät sekä bioottiset, eli ns. elolliset tekijät tulkitsemalla eri lähteitä (Panu 1998) 1.2. Maiseman yleiskuvaus Ihmisen toiminta on muokannut tutkimusalueen maisemaa eri aikakausina, eikä luonnontilaista maisemaa juuri alueella ole. Aluetta halkoo suuri voimalinja, joka kulkee korkeimman kallion, Kirkkokallion, ylitse. Ihmisen toiminnan jälkiä ovat myös vanhojen astutusten ja puutarhojen lisäksi metsien ojitus, maansiirto ja läjitys sekä ajoneuvoista jääneet urat maastoon. Ainoa merkittävä näkymä tutkimusalueella on Kirkkokallion korkeimmasta kohdasta etelään. Siellä avautuu viljelyksille, joiden välistä pilkahtelee Vanajaveden vesistö. Näkymää peittää kuitenkin suuri voimalinja. Tutkimusalueen korkein kohta ulottuu yli 120 metriä merenpinnan yläpuolelle. Alavinta aluetta on tutkimusalueen pohjoisosan kaistale, joka on n.80 metriä merenpinnan yläpuolella.
Kuva 1. Junarata kulkee tutkimsualueen länspuolta Kuva 2. Suuri osa omakotitaloista on hylättyjä Kuva 3. Maanmuokkaus ja ihmistoiminnan jälki näkyy Kuva 4. Voimalinjat halkovat maisemaa. Valokuvia maiseman eri piirteistä on erillisessä liitteessä (Liite 1.) 1.3. Maisemarakenne Alue voidaan jakaa kahdenlaiseen vyöhykkeeseen maiseman yleisilmeen perusteella. Lahti Turku tien pohjoispuolella oleva alue on maisemaltaan yksitoikkoisempaa, ojitettua kasvatusmetsää sekä voimalinjojen vaatimia rakenteita. Eteläpuolinen osa koostuu luode-kaakko - suunntaisesta kallioselänteestä, omakotialueesta sekä vanhoista puutarhoista. Voimalinjan länsipuolella on havaittavissa vanhan talopaikan puutarhaa. Kallioselänteen läntinen puoli on ympäristöltään ja maisemaltaan monimuotoisempaa kuin itäinen puoli. Itäisellä puolella on osittain hylättyjä omakotitaloja ja niiden puutarhoja sekä umpeen kasvavia niittyjä. Tutkimusalueen ainoa vesistö sijaitsee kallioselänteen itäreunalla, muokattujen maakasojen reunalla. Lampi ei ole luonnontilainen, vaan se on todennäköisesti kaivettu. Sillä ei myöskään ole maisemallista merkitystä ympäristössä. (kuva 5)
Kuva 5. Maiseman perusrakenne 1.4. Topografia ja vesitalous Alueen korkein paikka on Kirkkokallio, 120m. Kallioselänne on luode-kaakko suuntainen ja se kaakkoisreuna on jyrkkä. Toinen samansuuntainen kallioselänne kulkee tutkimusalueen rajan yli Harvialantien pohjoispuolelle. Tie halkoo ko. kallioselänteen. (kuva 6) Kallioselänteiden keskellä laskeutuu laakso, jossa omakotitaloalueet sijaitsevat. Ympäröiviltä kallioilta vedet valuvat laaksoon. Turun valtatien pohjoispuolella tutkimusalue on tasaista, ojitettua metsäistä selännettä.
Kuva 6. Topografia ja vesitalous 1.5. Arvokkaat alueet ja suositukset maankäytölle Arvokkaita perinnemaisemia, kulttuurimaisemia tai muinaismuistomerkkejä ei tutkimusalueella ole (Hämeen liitto 2007). Kallioselänteen läntinen osa voisi olla pienessä mittakaavassa maisemallisesti kaunista vanhoine puutarhoineen ja kallioineen. Kirkkokallio on myös lukuun ottamatta voimalinjaa maisemallisesti hyvä kohde sieltä avautuvien näkymien vuoksi. Tulevassa kaavoituksessa olisi hyvä ottaa huomioon, että Kirkkokalliolta avautuva näkymä etelään säilyy. Vanhojen omakotitalojen pihat ja puutarhat ovat hoitamattoman näköisiä. Muutenkin alueella on paljon hylättyjä taloja ja ympäristö on asumattoman näköistä. Kunnostamalla pihat, puutarhat ja talot niiden alkuperäiseen muotoon, alueesta voisi saada hyvin idyllisen näköisen.