Ergonomiaintervention vaikuttavuus satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

Ergonomiaintervention vaikuttavuus satunnaistettu kontrolloitu tutkimus Hilkka Riihimäki, hankkeen johtaja Päivi Leino Arjas, Eira Viikari Juntura, Esa Pekka Takala, Antti Malmivaara Pertti Mutanen, Eija Haukka, Irmeli Pehkonen, Ritva Ketola, Leila Hopsu, Tuija Virtanen, Samuel Dadzie, Merja Holtari Leino, Tomi Järvinen, Ritva Lehto, Ritva Luukkonen, Helena Miranda, Mika Nyberg, Elina Nykyri, Jaana Nykänen, Anneli Ojajärvi, Anne Ranta, Riikka Ranta, Jarmo Sillanpää, Sari Stenholm, Sirpa Syvänen Työsuojelurahaston loppuraportti Hankenumerot 11189 ja 14366 Työterveyslaitos Helsinki Joulukuu 28

2 Sisältö Tiivistelmä... 4 1 Tutkimuksen tausta... 6 2 Tutkimuksen kulku... 7 3 Aineisto... 9 3.1 Keittiöt 9 3.2 Työntekijät 1 4 Interventio... 12 5 Menetelmät... 14 5.1 Interventioprosessin onnistuminen 14 5.2 Työn kuormittavuus 14 5.3 Psykososiaaliset työolotekijät ja terveysvaikutukset 16 5.4 Etnografinen tutkimus 16 6 Tulokset... 17 6.1 Keittiötyön piirteitä 17 6.2 Interventioprosessin onnistuminen 19 6.3 Vaikutus liikuntaelinsairauksien fyysisiin ja psykososiaalisiin riskitekijöihin 24 6.4 Vaikutus liikuntaelinten sairauksiin ja sairauslomiin 3 7 Pohdinta... 35 8 Johtopäätökset... 38 9 Hankkeeseen liittyvät julkaisut... 39 1 Viiteluettelo... 42

3 Esipuhe Käynnistimme vuonna 22 laajan tutkimushankkeen, jonka tavoitteena oli tutkia työpaikan ergonomian kehittämisen vaikutuksia liikuntaelimistön terveyteen sekä yleiseen hyvinvointiin. Viimeksi kuluneiden parin vuosikymmenen aikana on liikuntaelinten sairauksien riskitekijöitä tutkittu paljon. Sekä fyysiset että psykososiaaliset kuormitustekijät työssä ovat näissä tutkimuksissa lisänneet liikuntaelinten sairauksien riskiä. Tämä tutkimus nousee olettamuksesta, että vaikuttamalla edullisesti näihin riskitekijöihin voidaan ehkäistä liikuntaelinten sairauksia. Korkealaatuisia tutkimuksia työpaikkainterventioiden vaikuttavuudesta on raportoitu niukasti. Luotettavin näyttö intervention vaikuttavuudesta saadaan satunnaistetulla koeasetelmalla. Tutkimuksen kohteeksi valittiin keittiötyö, jossa työntekijöillä on todettu esiintyvän runsaasti sekä liikuntaelinten sairauksien riskitekijöitä että liikuntaelinten sairauksia ja niistä aiheutuvia sairauslomia. Suurten kaupunkien ruokahuoltojen piirissä oli riittävä määrä erillisiä työpaikkoja, joten oli mahdollista toteuttaa tutkimus satunnaistetussa koeasetelmassa siten, että satunnaistettavana yksikkönä oli keittiö. Tutkimus toteutettiin neljässä suuressa suomalaisessa kaupungissa. Tutkimusta rahoittivat Työsuojelurahasto ja Suomen Akatemia vuosina 22 24 osana Terveyden edistämisen tutkimusohjelmaa (TERVE ohjelma) ja Suomen Akatemia vuosina 25 27 sekä Työsuojelurahasto vuosina 25 28. Hanketta rahoittivat myös Työministeriö vuosina 23 25 (Työelämän kehittämisohjelma) ja Kuntien eläkevakuutus vuonna 22. Esitämme lämpimät kiitokset tutkimuksen rahoittajille, tutkimukseen osallistuneille kaupungeille, kaupunkien ruokahuolloista vastanneille henkilöille ja erityisesti tutkimukseen osallistuneille työntekijöille. Yhteistyö kaupungin ruokahuoltojen kanssa toimi erinomaisesti. Sekä kehittämis että vertailuryhmän työntekijät vastasivat tutkimuksen aikana jaettuihin kyselyihin tunnollisesti, ja kehittämisryhmään kuuluneet keittiöt jaksoivat kiireisestä työtahdista ja tutkimuksen aikana tapahtuneista organisaatiomuutoksista huolimatta olla innostuneita ja aktiivisia oman työnsä kehittämisessä. Helsingissä, Joulukuussa 28 Ergo tutkimusryhmä

4 Tiivistelmä Liikuntaelinten sairauksista aiheutuu runsaasti sekä lyhyt ja pitkäaikaista työkyvyttömyyttä. Kertyneen tutkimusnäytön mukaan sekä työn fyysiset että psykososiaaliset kuormitustekijät ovat yhteydessä lisääntyneeseen liikuntaelinten sairauksien riskiin. Näihin riskitekijöihin voidaan vaikuttaa työn ergonomiaa kehittämällä. Osallistavan kehittämistavan on todettu olevan tehokkain tapa kehittää työn ergonomiaa ja sitä on suositeltu käytettäväksi liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisyssä. Ergonomiainterventioiden vaikuttavuudesta on kuitenkin vähän tieteellistä näyttöä. Vuosina 22 25 toteutettiin interventiotutkimus yhteensä 119 kunnallisessa keittiössä neljässä kaupungissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko ergonomiaa parantamalla vähentää työntekijöiden liikuntaelinten sairauksia ja oireita. Tutkimuskeittiöistä puolet satunnaistettiin interventio ja puolet vertailuryhmään. Vertailuryhmän keittiöt jatkoivat toimintaansa entiseen tapaan, kun taas interventioryhmän keittiöt kehittivät omaa työtään 11 14 kuukauden ajan. Kehittämisessä käytettiin osallistavaa toimintatapaa, jossa työntekijät itse analysoivat työtään, suunnittelivat ratkaisuvaihtoehtoja ongelmiin ja toteuttivat muutokset. Työntekijöiden liikuntaelinoireita, koettua työn fyysistä rasittavuutta ja liikuntaelinsairauksien psykososiaalisia riskitekijöitä selvitettiin kyselyllä kolmen kuukauden välein interventiovaiheen aikana ja vuoden ajan interventiovaiheen jälkeen. Liikuntaelinvaivojen riskitekijöitä havainnoitiin keittiöissä lähtötilanteessa ja intervention päättymisen jälkeen. Keittiöissä tehdyt muutokset dokumentoitiin ja osa niistä videoitiin ennen muutoksen toteuttamista ja sen jälkeen. Kuormituksen muutos analysoitiin videonauhoilta tutkimukseen kehitetyllä havainnointimenetelmällä. Interventioprosessin onnistumista arvioitiin kolmella kyselyllä ja ryhmähaastatteluilla. Lisäksi yhden kaupungin neljässä keittiössä tehtiin laadullinen tutkimus, jossa selvitettiin työntekijöiden käsityksiä ja kokemuksia oman työn, ja työ ja toimintaympäristön myönteisistä ja kielteisistä piirteistä sekä interventioprosessin onnistumisesta. Interventiovaiheen aikana interventiokeittiöissä toteutettiin 42 muutosta. Vertailukeittiöissä toteutettiin 8 muutosta normaalin toiminnan myötä. Interventioprosessin onnistumista arvioitaessa sekä työntekijät että ruokapalvelun johto pitivät osallistavaa otetta hyvänä tapana kehittää keittiöiden toimintaa. Sitoutuminen tutkimukseen oli erinomainen ja työntekijöiden ergonomisen tiedon taso sekä tietoisuus ergonomisista asioista lisääntyivät. Työntekijät itse kokivat, että ergonomisten muutosten johdosta työn kuormittavuus oli alentunut ja liikuntaelinoireet vähentyneet. Suurimmiksi esteiksi ergonomisten muutosten toteuttamiselle mainittiin motivaation, ajan tai rahan puute. Prosessin aikana työntekijät olisivat toivoneet enemmän tukea hallinnolta ja tekniseltä toimelta. Tutkijoilta toivottiin enemmän tukea kehittämisvaiheen alussa. Laadullisen tutkimuksen perusteella työntekijät pitivät keittiötyötä palkitsevana, koska työ on vastuullista, yhteiskunnallisesti hyödyllistä, itsenäistä ja mielenkiintoista. Kuormitustekijöiksi ja kielteisiksi piirteiksi mainittiin heikko palkkataso, korkea työn fyysinen kuormittavuus, liiallinen työmäärä ja työn alhainen arvostus. Liikuntaelinoireiden esiintyvyys ja monioireisuus lähtötilanteessa oli yleistä. Noin 7 ilmoitti kärsineensä niska hartiaseudun kivuista kyselyä edeltäneen kolmen kuukauden aikana. Seuraavaksi yleisintä oli alaselän, kyynärvarsien ja käsien kipu. Naisista 36 :lla oli ollut kipuja neljässä tai useamassa kehonosassa seitsemästä. Lähtötilanteessa

5 rasittavimmiksi työtehtäviksi arvioitiin sekä työntekijöiden arvioiden että tutkijoiden tekemien havainnointien perusteella astioiden pesu, kuormien purku sekä siivous ja puhdistustyöt. Interventio ja seurantavaiheen aikana ei todettu systemaattista eroa muutoksissa liikuntaelinoireissa, sairauslomissa tai työtehtävien koetussa rasittavuudessa interventioja vertailuryhmien välillä. Tutkijoiden havainnoimana liikuntaelinten haitallinen kuormitus pääosin väheni, joskin muutamassa työtehtävässä erityisesti yläraajojen kohoasennot lisääntyivät. Tarkasteltaessa koko aineistoa havaittiin, että kuormituksen aleneminen (taakkojen käsittelyn väheneminen) sekä työntekijöiden arvioimana että tutkijoiden havainnoimana vähensi uusien olkapääoireiden ilmaantuvuutta. Yläraajojen kohoasentojen vähentymisellä ei ollut vaikutusta oireisiin. Työn psykososiaalinen kuormitus lisääntyi erityisesti interventioryhmässä. Interventiovaiheen ja vuoden seuranta ajan työtyytyväisyys ja työntekijöiden väliset suhteet olivat interventioryhmässä merkitsevästi huonommat vertailuryhmään verrattuna. Lisäksi esimieheltä saatu tuki koettiin vuoden seuranta ajan interventioryhmässä merkitsevästi vertailuryhmää vähäisemmäksi. Kahden tutkimukseen osallistuneen kaupungin ruokahuollossa tapahtui organisatorisia muutoksia samanaikaisesti intervention kanssa. Intervention ja organisatoristen muutosten yhteisvaikutus aiheutti huononemista työtyytyväisyydessä, tietojen ja taitojen käyttömahdollisuuksissa, työntekijöiden välisissä suhteissa ja esimiestuessa. Tämä havaittiin erityisesti vuoden seuranta ajan. Tutkijoiden pitämien päiväkirjojen perusteella annosmäärät keittiöissä lisääntyivät ja henkilökunnan määrä väheni tutkimuksen aikana, joten työntekijöiden työmäärä lisääntyi keittiöissä tutkimuksen aikana. Aiempien tutkimusten mukaan keittiöissä valmistetut annosmäärät ovat olleet yhteydessä liikuntaelinoireisiin. Keittiöissä ei ollut käytettävissä lisärahoitusta muutosten toteuttamiseen. Toteutetut muutokset kohdistuivatkin pääosin työmenetelmiin ja tapoihin tai edullisiin hankintoihin. Tutkimuksen tulosten mukaan perinteinen mikroergonomian kehittäminen ei riitä liikuntaelinoireiden ehkäisemiseen ainakaan lyhyellä tähtäyksellä. Tutkimuksessa tunnistettiin kaksi keskeistä kehittämisen estettä: joidenkin työntekijöiden muutosvastarinta ja passiivisuus sekä yhteistyön ja vaikutusmahdollisuuksien puute. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vuoden kestoinen, asiantuntijan tukemaan ryhmätyöhön perustuva ergonomian kehittäminen ei ole vaikuttavaa liikuntaelinoireiden ehkäisyssä verrattuna tavanomaiseen toimintaan keittiötyössä tai vastaavassa työssä. Koko aineistossa olkapääoireiden todettiin vähentyneen niillä, joilla nostotyö oli vähentynyt. Työpisteen, työvälineiden ja työtapojen kehittäminen ergonomisiksi (mikroergonomia) sekä työturvallisuuden ja työilmapiirin kehittäminen on tarpeen, mutta sen lisäksi pitää kiinnittää huomiota työn kokonaisuuteen (makroergonomia). Kehittämisen tulee olla jatkuvaa toimintaa. Työprosessien, työn mitoituksen ja työtilojen suunnittelussa sekä laite ja työvälinehankinnoissa on otettava huomioon työntekijöiden hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Parhaaseen lopputulokseen päästään yhteistyöllä työntekijöiden, johdon ja eri yhteistyötahojen kesken. Toteutetun kaltaista osallistavaa mallia voi jatkossa soveltaa työn kehittämisessä. Mallista tulee kuitenkin kehittää paremmin arjen käyttöön soveltuva ja vähemmän resursseja vaativa toimintatapa.

6 1 Tutkimuksen tausta Liikuntaelinten sairauksista aiheutuu edelleen runsaasti lyhyt ja pitkäaikaista työkyvyttömyyttä. Tutkimusten mukaan sekä työn fyysinen kuormitus että psykososiaaliset tekijät ovat liikuntaelinsairauksien riskitekijöitä (1 5). Muut esitetyt riskitekijät liittyvät elintapoihin ja perimään. Epidemiologisten ja fysiologisten tutkimusten pohjalta on ehdotettu useita malleja, jotka pyrkivät kuvaamaan riskitekijöiden ja liikuntaelinoireiden välisiä vaikutusmekanismeja. Tämä tutkimus perustui Sauterin & Swansonin (6) malliin (Kuvio 1) ja olettamukseen, että optimoimalla biomekaaninen ja henkinen kuormitus voidaan ylläpitää ja edistää liikuntaelimistön terveyttä. Vaikka riskitekijöitä ja erityisesti niiden annos vastesuhteita koskevassa tiedossa on puutteita, tietopohjaa on pidetty riittävänä, jotta sen perusteella on eri maissa esitetty tai toimeenpantu kattavia ergonomiaohjelmia ja standardeja. Niiden tavoitteena on saada liikuntaelinten sairauksien aiheuttama työterveysongelma hallintaan. Tutkimusten perusteella on olemassa vahvaa näyttöä siitä, että taakkojen käsittely ja vartalon kiertely ja kumartelu lisäävät selkäsairauksien riskiä. Kohtalaista näyttöä on selkäsairauksien ja raskaan ruumiillisen työn yhteydestä. Yläraajan rasitussairauksien tärkeimpiä tunnettuja riskitekijöitä ovat puristusotteiden ja voimankäytön yhteys tenniskyynärpään ja rannekanavaoireyhtymän synnyssä sekä työliikkeiden toistuvuuden ja voimankäytön yhteys jännetupentulehduksen synnyssä. Sen sijaan olkapään sairauksien osalta vakuuttavaa näyttöä työperäisyydestä ei ole. (2,4,7). Olemassa olevat systemaattiset katsaukset psykososiaalisten työolotekijöiden yhteyksistä liikuntaelinsairauksiin korostavat suurten työntekijään kohdistuvien vaatimusten merkitystä niin alaselkä kuin niska yläraajavaivojenkin riskitekijöinä. Myös alhaisen sosiaalisen tuen ja vähäisen työtyytyväisyyden yhteyttä alaselkäkipuihin koskevan näytön on arvioitu olevan varsin yhteneväistä (1,3,8,9). Ergonomian tavoitteena on tehdä työ ihmiselle sopivaksi. Ergonomisella interventiolla tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka kohdistuvat fyysiseen työympäristöön, materiaaleihin, työkaluihin, työtekniikkaan tai työn organisointiin. Hyvän ergonomian etuja on kuvattu monissa tapaustutkimuksissa ja muutamassa kontrolloidussa tutkimuksessa, mutta korkeat laatukriteerit täyttäviä tutkimuksia ei ole kuitenkaan raportoitu, joten toistaiseksi tieteellinen näyttö ergonomiainterventioiden tai ohjelmien vaikuttavuudesta liikuntaelinsairastavuuteen on puutteellista (1 15). Käynnistimme vuoden 22 alussa satunnaistetun vertailututkimuksen ergonomiaintervention vaikuttavuudesta neljän kaupungin (A, B, C, D) kunnallisissa keittiöissä. Tutkimuksemme tavoitteena oli saada tieteellistä näyttöä siitä, voidaanko ergonomiaa parantamalla vähentää työntekijöiden liikuntaelinsairauksia ja oireita ja niistä aiheutuvia sairauslomia. Tutkimuksen kohteeksi valittiin keittiötyö, koska siinä on paljon sekä fyysisiä että psyykkisiä kuormitustekijöitä, ja työntekijöillä on keskimääräistä enemmän liikuntaelinten sairauksia (16 22). Tutkimus käynnistettiin kaupungeissa A ja B keväällä 22 ja kaupungeissa C ja D keväällä 23. Tutkimuksen aineistonkeruu saatiin päätökseen vuoden 25 lopussa.

7 FYYSISET KUORMITUSTEKIJÄT taakkojen käsittely hankalat asennot yläraajat n iska vartalo alaraajat toistoliikkeet yläraajat vartalo BIOMEKAANINEN KUORMITTUMINEN olkapää alaselkä jalat (ekstrapolointi) TUNTEMUKSET / AISTIMUKSET ATTRIBUOINTI TYÖVÄLINEET LAITTEET TEKNOLOGIA YKSILÖLLISET TEKIJÄT ikä sukupuoli antropometria terveydentila terveyskäyttäytyminen persoo nallisuus cop ing kompetenssi SEURAUKSET TUKI JA LIIKUNTAELIMISTÖLLE kipu rasitus epämukavuus / väsymys toiminnallinen haitta sairauslomat TYÖN JÄRJESTELYT työn määrä työnjako tauotus työtahti materiaalivirrat työn hallinta sosiaalinen tuki PSYYKKINEN KUORMITTUMINEN stressi väsymys työajan jälkeen työtyytyväisyys Kuvio 1. Mukaeltu Sauterin & Swansonin (1996) malli riskitekijöiden ja liikuntaelinoireiden välisistä vaikutusmekanismeista. 2 Tutkimuksen kulku Tutkimus tehtiin kunnallisissa keittiöissä, joissa työskenteli vähintään kolme täysipäiväistä työntekijää. Kaupunkien kanssa laadittiin tutkimussopimukset, minkä jälkeen tutkimukseen soveltuvien keittiöiden työntekijöille järjestettiin tiedotustilaisuuksia. Tilaisuuksissa kerrottiin tutkimuksen tausta ja tavoitteet sekä käytiin läpi projektin käytännön toteutusta. Samalla työntekijöille jaettiin lomakkeet, joissa kysyttiin suostumusta kyselyihin osallistumiseen, sairauslomatietojen käyttöön sekä valokuvaukseen ja videointiin. Jos enemmän kuin kolmannes keittiön työntekijöistä kieltäytyi osallistumasta tutkimukseen, keittiötä ei otettu mukaan. Tutkimukseen mukaan lupautuneet keittiöt satunnaistettiin interventio ja vertailukeittiöihin ottaen huomioon keittiötyyppi, keittiön koko ja keittiön sijainti kaupungissa. Keittiöistä muodostettiin keskimäärin kahdeksan keittiön sarjoja, joissa kussakin oli neljä interventio ja neljä vertailukeittiötä. Tutkijoiden työn hallitsemiseksi sarjat käynnistettiin vaiheittain (Kuvio 2).

8 Kaupunki A (Sarjat 1 3) Kaupunki B (Sarjat 1 5) Kaupunki C (Sarjat 1 4) Kaupunki D (Sarjat 1 4) 22 23 24 25 26 26 Interventiovaihe Seurantavaihe Kuvio 2. Tutkimuksen eteneminen kaupungeittain. Tutkimuksen kenttävaiheen toteutti kaksi tutkijaparia, joista toinen toimi kaupungeissa A ja B ja toinen kaupungeissa C ja D. Kenttävaihe käynnistettiin jokaisessa keittiössä päivän kestäneellä peruskartoituksella, jossa havainnoitiin liikuntaelinten vaivojen riskitekijöitä, työtilojen ergonomisuutta, työympäristöä ja työturvallisuutta. Lisäksi videoitiin kuormittavia työvaiheita ja hyviä käytäntöjä keittiöissä. Peruskartoituksen jälkeen keittiöille ja tutkijoille ilmoitettiin, mitkä keittiöistä kuuluivat interventio ja mitkä vertailuryhmään. Tutkimuksessa vertailukeittiöiksi arpoutuneet keittiöt jatkoivat toimintaansa entiseen tapaan, kun taas interventiokeittiöt aloittivat 11 14 kuukautta kestäneen kehittämisvaiheen. Interventiovaiheen kulku on kuvattu tarkemmin kappaleessa 4. Työntekijät täyttivät tutkimuksen aikana liikuntaelinten terveyttä ja työn kuormittavuutta kartoittavia kyselyitä kolmen kuukauden välein. Laajemmat kyselyt täytettiin tutkimuksen alussa ja interventiovaiheen ja suppeammat kyselyt interventiovaiheen sekä vuoden kestäneen seurannan aikana. Peruskartoitusten mukaiset loppukartoitukset tehtiin interventiovaiheen lopussa kaikkiin interventiokeittiöihin ja satunnaisesti valittuun neljäsosaan vertailukeittiöistä. Loppukartoituspäivät valittiin siten, että kussakin keittiössä ruokalista oli mahdollisimman samankaltainen kuin peruskartoituksessa, koska valmistettava ruoka vaikuttaa merkittävästi työn kuormittavuuteen. Loppukartoituksen teki tutkija, joka ei ollut mukana

9 peruskartoituksessa ja kehittämisessä, eikä tiennyt oliko kyseessä interventio vai vertailukeittiö. Tutkimuksen etenemistä ohjasi ja valvoi seurantaryhmä, joka koostui rahoittajien, kaupunkien ruokahuollosta vastaavien henkilöiden, keittiötyöntekijöiden ja ammattiliittojen edustajista. Tämän lisäksi kahdessa kaupungissa perustettiin yhteistyöryhmä parantamaan tiedonkulkua tutkijoiden ja ruokahuollosta vastaavien henkilöiden välillä. Ryhmissä seurattiin tutkimuksen etenemistä ja pyrittiin löytämään ratkaisuja mahdollisten ongelmakohtien selvittämiseksi. 3 Aineisto 3.1 Keittiöt Tutkimuskriteerit täyttäviä keittiöitä oli neljässä kaupungissa yhteensä 22 (Kuvio 3). Näistä tutkimukseen osallistui 6. Tutkimuksen alussa jäi pois kolme keittiötä, joten tutkimuskeittiöiden kokonaismäärä oli 119. Tutkimuksessa mukana olleista keittiöistä oli koulujen keittiöitä 85, päiväkotien keittiöitä 21, sekä palvelutalojen ja vanhainkotien keittiöitä 11. Lisäksi mukana oli yksi perhetukikeskus ja yksi keskuskeittiö. Keittiöiden jakautuminen interventio ja vertailuryhmässä on esitetty taulukossa 1. 22 valittua keittiötä > 3 täyspäiväistä työntekijää Peruskyselylomake 8 keittiötä kieltäytyi yhteinen tai hallinnollinen päätös > 1/3 työntekijöistä ei halunnut osallistua keittiön remontti 122 satunnaistettua keittiötä 119 keittiötä osallistui 3 keittiötä luopui keittiön remontti liian vähän osanottajia tutkimus liian työläs Interventio (n=59) Vertailu (n=6) Kuvio 3. Aineiston muodostuminen.

1 3.2 Työntekijät Tutkimuksessa oli lähtötilanteessa mukana 54 työntekijää, joista 487 oli naisia ja 17 miehiä. Samassa keittiössä työskenteli koko kehittämisvaiheen ajan interventiokeittiöissä 86 ja vertailukeittiöissä 84 työntekijöistä. Vastaavat luvut vuoden seurannan aikana olivat 7 ja 71. Työntekijöiden taustatietoja on kuvattu taulukossa 1. Satunnaistaminen onnistui hyvin ja lähtötilanteessa interventio ja vertailuryhmän väliset erot taustatekijöissä olivat pieniä. Työntekijät olivat työskennelleet alalla keskimäärin 18 vuotta ja työsuhteet olivat molemmissa ryhmissä pääasiassa vakituisia ja työskentely kokopäiväistä. Työntekijöiden pituuden ja painon suuri vaihteluväli on haaste ergonomiselle suunnittelulle, mitoituksille ja muutosten toteutukselle. Koko aineistossa pituus vaihteli välillä 141 196 cm, ja paino välillä 46 147 kg. Lähes puolet työntekijöistä oli ylipainoisia ja tupakoivia oli 25. Noin neljännes oli harrastanut viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana liikuntaa vähintään 4 kertaa viikossa. Työntekijät arvioivat omaa työkykyään asteikolla 1 (="täysin työkyvytön", 1="työkyky parhaimmillaan"). Vain neljännes koki työkykynsä olevan alle 8, mikä oli koko aineiston keskiarvo.

11 Taulukko 1. Taustatietoja keittiöistä ja työntekijöistä lähtötilanteessa Interventiokeittiöt (n = 59) Vertailukeittiöt (n = 6) Keittiöiden jakauma, (lkm) Koulu 43 42 Päiväkoti 1 11 Vanhainkoti tai palvelukeskus 5 6 Muu 1 1 Työntekijät, (lkm) 263 241 Ammattinimikejakauma, () Ravitsemispäällikkö 2 2 Ravitsemistyönjohtaja 19 19 Ruokapalveluammattityöntekijä 2 21 Ruokapalvelutyöntekijä 59 57 Muu,8,4 Vuodet keittiötyössä, vaihteluväli (mediaani) 4 (17) 43 (2) Työsuhde, () Vakinainen 81 91 Kokopäiväinen 95 97 Naiset, () 96 98 Ikä, vaihteluväli (mediaani), v 19 63 (46) 19 62 (47) Pituus, vaihteluväli (mediaani), cm 141 196 (165) 148 186 (165) Paino, vaihteluväli (mediaani), kg 49 147 (69) 46 132 (67) Ylipainoisten osuus, kehon painoindeksi (BMI, kg/m 2 ) 25, () 48 46 Tupakointi, () 29 2 Liikunnan harrastaminen, () 1 kerta viikossa 37 41 4 kertaa viikossa 21 23 Työntekijän oma arvio työkyvystä 8 ( 1), () 77 73

12 4 Interventio Interventio toteutettiin käyttäen osallistavaa kehittämistapaa, jonka on todettu olevan tehokkain kehitettäessä työn ergonomiaa (23). Hankkeessa käytettiin Työterveyslaitoksessa aikaisemmin kehitettyä ryhmätyöhön perustuvaa toimintamallia (24), jossa työntekijät opetettiin tunnistamaan kuormittavat työvaiheet työssään ja etsimään yhdessä ratkaisuja kuormituksen vähentämiseksi. Intervention kulku on kuvattu kuviossa 4. Kaikki yhteen sarjaan kuuluvan neljän interventiokeittiön työntekijät kokoontuivat aluksi kaksi kertaa työpajaan. Kummankin työpajan kesto oli viisi tuntia ja ne pidettiin kaupungista riippuen joko lauantaisin tai työpäivän jälkeen. Työpajoissa tutkijat opettivat työntekijöitä analysoimaan työtään. Ensimmäisessä työpajassa valittiin 1 4 kuormittavaa työtehtävää ja aloitettiin niiden analysoiminen. Ensimmäisen ja toisen työpajan väliin jäi noin kuukauden pituinen ajanjakso, jolloin työntekijät jatkoivat työtehtävien analysointia työpaikoillaan. Tämän jakson aikana tutkija kävi kussakin keittiössä kerran ja oli puhelinyhteydessä kerran varmistaakseen, että tehtävä oli oikein ymmärretty ja että työntekijät osasivat tehdä sen. Toisessa työpajassa jatkettiin työtehtävien analysointia, valittiin ensimmäiset kehittämiskohteet ja mietittiin käytännön toteutusta ja aikataulua kehittämisen eteenpäin viemiseksi. Varsinaisen interventiovaiheen laskettiin alkavan toisen työpajan jälkeen. Se kesti kussakin keittiössä noin 9 12 kuukauden ajan. Interventiovaiheen aikana pidettiin kussakin sarjassa kuusi työpajaa (Kuviossa 4 työpajat 3 8) noin viiden viikon välein. Työpajat pidettiin iltapäivisin vuorotellen kussakin keittiössä, jotta työntekijöillä oli mahdollisuus tutustua toisiin keittiöihin ja niiden toimintatapoihin. Kullakin työpajalla oli oma teemansa: Työpaja 3: Keho työvälineenä Työpaja 4: Työasennot ja liikkeet Työpaja 5: Taakkojen käsittely Työpaja 6: Toistotyö Työpaja 7: Kiire Työpaja 8: Fysikaaliset riskitekijät ja työturvallisuus keittiötyössä Jokaisessa työpajassa käytiin läpi kehittämisen etenemistä keittiöissä sekä pohdittiin ratkaisuvaihtoehtoja ongelmatilanteisiin. Tutkijat tukivat kehittämistä käymällä keittiöissä tarvittaessa sekä järjestämällä neuvotteluja ruokapalvelun johdon tai yhteistyötahojen (esim. tavarantoimittajien) kanssa. Työpajoissa työntekijöiden käytössä oli vinkkikansio, johon koottiin tutkimuksen aikana eri keittiöissä toteutettuja ideoita. Työntekijöiden lisäksi keittiöiden toiminnasta vastaavia ruokapalvelupäälliköitä ja johtajia sekä hankinnoista ja remonteista vastaavia henkilöitä kannustettiin osallistumaan työpajoihin. Työntekijöitä ohjattiin kohdistamaan kehittämistoimenpiteet työvaiheisiin, jotka erityisesti kuormittivat liikuntaelimistöä, toistuivat vähintään viikoittain, tai joissa oli äkillisen ylikuormittumisen vaara ja jotka kohdistuivat mahdollisimman moneen työntekijään. Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, että muutos oli mahdollista toteuttaa. Muutokset tehtiin normaalin vuosibudjetin sallimissa rajoissa. Kaupunkien kanssa sovittiin kuitenkin siitä, että kehittämisvaiheen aikana keittiöihin tehtäviä hankintoja päätettäessä pyrittiin mahdollisuuksien mukaan priorisoimaan tutkimuksessa mukana olleita interventiokeittiöitä.

13 VALMISTELUVAIHE (2 kk) Informaatiotilaisuudet, suostumukset Peruskartoitus Työpaja 1 (5 h) Ergonomin tuki 1 käynti työpaikalla 1 puhelinkeskustelu Työtehtävien analysointi Työpaja 2 (5 h) TOTEUTUSVAIHE (9 12 kk) Työpaja 3 (3 h) Ergonomin lisäkäynnit tarvittaessa Työpaja 4 (3h) Vinkkikansio Yhteydenpito johdon kanssa Kokoukset yhteistyötahojen kanssa Työpaja 5 (3h) Työpaja 6 (3h) Työpaja 7 (3h) Työpaja 8 (3h) Kuvio 4. Intervention kulku.

14 5 Menetelmät 5.1 Interventioprosessin onnistuminen Interventio ja seurantavaiheen aikana kirjattiin ylös kaikki sekä interventio että vertailukeittiöissä tapahtuneet muutokset ja työpajoihin osallistuneiden työntekijöiden määrät. Työpajoihin osallistumisprosentit laskettiin vertaamalla kunkin työpajan osallistujamäärää samaan aikaan keittiössä työskentelevien, tutkimukseen osallistuvien määrään. Työpajoihin osallistumisprosentti oli 73. Jos työntekijä osallistui kaikkiin työpajoihin, työpajatyöskentelyyn kului aikaa noin 3 tuntia. Tämän lisäksi keittiöissä käytettiin kehittämiseen keskimäärin 5,5 tuntia. Johdon ja teknisen henkilöstön osallistuminen vaihteli kaupungeittain. Interventioprosessin onnistumista selvitettiin kolmella kyselyllä ja ryhmähaastatteluilla. Ensimmäisessä kyselyssä selvitettiin kahdeksalla kysymyksellä keittiökohtaisia kokemuksia intervention onnistumisesta (mm. käytännön järjestelyt, työskentely työpajoissa, kaupungin hallinnosta saatu tuki). Kyselyyn vastasi 57 keittiötä (97 ). Toisessa kyselyssä selvitettiin kymmenellä kysymyksellä työntekijöiden ergonomiatiedon tasoa ennen intervention alkua ja intervention. Kysymykset perustuivat työpajoissa käsiteltyihin asioihin. Kysely tehtiin kahdessa kaupungissa. Molempina ajankohtina siihen vastasi 7 työntekijää (62 ). Kolmas kysely toteutettiin kahdessa kaupungissa ja siinä selvitettiin interventioon kohdistuvia odotuksia ja odotusten toteutumista kolmella kysymyksellä ennen interventiovaiheen alkamista. Työntekijöitä pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla, kuinka paljon he arvioivat interventiolla olevan vaikutusta 1) ergonomiaan, 2) työn fyysiseen kuormittavuuteen ja 3) liikuntaelinten terveyteen. Kyselyyn vastasi 11 työntekijää (78 työntekijöistä). Interventiovaiheen työntekijät arvioivat toteutunutta vaikutusta edellä mainittujen kolmen asian suhteen. Työntekijöiden odotusten toteutumista selvitettiin vertaamalla ennen interventiota ja sen jälkeen tehtyjä kyselyjä. Molempina ajankohtina kyselyihin vastanneita työntekijöitä oli 8. Lisäksi kahdessa kaupungissa kartoitettiin kokemuksia interventiovaiheen onnistumisesta ryhmähaastattelujen avulla. Molemmissa kaupungeissa ryhmä muodostui kolmesta työntekijöiden edustajasta ja kolmesta johdon edustajasta. Haastattelujen kesto oli 1 ½ tuntia. 5.2 Työn kuormittavuus Keittiötyölle on ominaista työtehtävien vaihtelevuus, työtehtävien tekeminen limittäin ja työntekijöiden työskenteleminen eri työpisteissä työpäivän aikana. Keittiötyön kuormituksen arviointiin käytettiin erilaisia menetelmiä. Kaikkien menetelmien taustalla oli keittiötyön jakaminen työtehtäviin: 1) Saapuvan tavaran vastaanotto (mukaan lukien lajittelu) 2) Esivalmistelutyöt 3) Ruoan valmistus ja leipominen 4) Ruoan lähettäminen ja vastaanottaminen 5) Ruoan jakaminen ja tarjolle laittaminen 6) Astioiden pesu 7) Siivous ja puhdistustyöt (mukaan lukien koneiden ja laitteiden hoito ja huolto) Näiden lisäksi keittiötyöhön liittyy osalla työntekijöistä toimistotöitä, joiden osuus vaihtelee mm. keittiön koon mukaan. Toimistotyöt jätettiin kuitenkin kuormituksen arvioinnin ulkopuolelle, koska ne eivät ole keittiötyön keskeistä toimintaa.

15 5.2.1 Työntekijöiden oma arvio työtehtävien rasittavuudesta, kestosta ja toistuvuudesta Työntekijöiden mielipiteitä työtehtävien rasittavuudesta, toistuvuudesta ja kestosta selvitettiin kyselyillä. Työtehtävien rasittavuutta arvioitiin vastaamista edeltäneen viikon ajalta seitsenportaisella asteikolla (1=ei lainkaan rasittava, 7=erittäin rasittava). Lisäksi työntekijät arvioivat kuinka monena päivänä edellisen työviikon aikana he olivat tehneet kutakin työtehtävää, ja mikä oli työtehtävien kesto keskimäärin päivässä (tunteina ja minuutteina). 5.2.2 Tutkijoiden havainnoima haitalliseksi arvioitu liikuntaelinkuormitus Liikuntaelinten vaivojen riskitekijöiden arviointiin keittiötyössä ei ollut olemassa sopivaa menetelmää, minkä vuoksi kehitettiin uusi menetelmä. Kirjallisuuden ja keittiössä tehtyjen havainnointien perusteella arvioitaviksi asioiksi valittiin 1) nostot ja taakkojen siirrot 2) selän kumarat ja kiertyneet asennot 3) yläraajojen kohoasennot 4) käsiin kohdistuvan voiman käyttö 5) käsien toistoliikkeet 6) ranteiden taipuneet asennot 7) paikallaan seisominen ja 8) kyykyssä työskentely Kullekin riskitekijälle laadittiin arviointiperiaatteet, joiden perusteella havainnoija luokitteli riskitekijän aiheuttaman kuormituksen kolmeen luokkaan: 1) vähän tai ei lainkaan kuormitusta, riski liikuntaelinten vaivoihin vähäinen, 2) jonkin verran kuormitusta, riski liikuntaelinten vaivoihin kohtalainen, ja 3) paljon kuormitusta, riski liikuntaelinten vaivoihin kohonnut. Työtehtäviin liittyviä riskitekijöitä havainnoitiin lähtötilanteessa kaikissa tutkimukseen kuuluneissa keittiöissä. Intervention päättymisen jälkeen havainnointi toistettiin kaikissa interventiokeittiöissä (n=59) ja noin neljäsosassa vertailukeittiöistä (n=18). Tutkijat havainnoivat yhden työpäivän aikana mahdollisimman monta työtehtävää. Lähtötilanteessa kussakin keittiössä työtehtäviä havainnoi kaksi tutkijaa, kun taas intervention päättymisen jälkeen havaintoja teki vain yksi tutkija. Havainnointi tehtiin jatkuvana havainnointina. Yhtä työvaihetta havainnoitiin enintään puolen tunnin ajan. Jos työvaiheen kesto oli alle puoli tuntia, sitä havainnoitiin koko työvaiheen keston ajan.

16 5.2.3 Toteutettujen muutosten dokumentointi ja arviointi Tutkijat kirjasivat päiväkirjoihin ja seurantataulukoihin työssä ja työympäristössä tapahtuneet muutokset sekä kehittämis että vertailukeittiöissä. Muutosten vaikutusta eri kehonosien kuormitukseen arvioitiin järjestysasteikollisella muuttujalla: 3 (vahva haitallinen vaikutus) (ei vaikutusta) +3 (vahva hyödyllinen vaikutus). Peruskartoituksen yhteydessä videoitiin kuormittavia työtehtäviä sekä hyviä toimintatapoja. Videointi toistettiin loppukartoituksen yhteydessä. Interventiojakson kuluessa videoitiin ennen muutoksen toteuttamista ja sen jälkeen sellaiset muutoskohteet, joissa kuormituksen muutosta voitiin tarkastella videonauhoilta. Lisäksi useita muutoksia, kuten muutoksia taakkojen painoissa, työtasojen korkeuksissa ja käsiteltävien kappaleiden lukumäärissä mitattiin. Kirjallisuudessa esitetyistä videoiden analyysimenetelmistä mikään ei soveltunut keittiöissä kuvattujen muutostilanteiden analysointiin. Hankkeessa kehitettiin keittiötyöhön soveltuva analyysimenetelmä, jonka avulla analysoitiin alaselkään, olkavarsiin ja käsiin kohdistuvaa kuormitusta (asennot, vaikuttavat voimat, kuormituksen kesto ja toistuvuus) ennen interventiota ja sen jälkeen (25). 5.3 Psykososiaaliset työolotekijät ja terveysvaikutukset Psykososiaalisia tekijöitä ja terveysvaikutuksia selvitettiin kyselyn avulla kolmen kuukauden välein. Työntekijät täyttivät laajemman kyselyn ennen intervention alkamista ja interventiovaiheen päättymisen jälkeen. Siinä selvitettiin työntekijöiden taustatietoja, liikuntaelinoireita, sairauspoissaoloja, työkykyä ja henkistä kuormittumista. Interventiovaiheen aikana ja vuoden ajan intervention päättymisen jälkeen työntekijät täyttivät suppeamman kyselyn. Kyselyjen vastausprosentit vaihtelivat välillä 92 ja 99 eri kyselykerroilla. Psykososiaalisista tekijöistä selvitettiin yleistä stressin kokemista viimeksi kuluneen kuukauden aikana, (1=ei lainkaan, 5=erittäin paljon), työtyytyväisyyttä (1=erittäin tyytyväinen, 5=erittäin tyytymätön), vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön (1=hyvin paljon, 5=ei lainkaan), esimieheltä saatua tukea (1=hyvin paljon, 5=ei lainkaan), työntekijöiden välisiä suhteita (1=erittäin hyvät, 5=huonot), tietojen ja taitojen käyttömahdollisuutta työssä (1=hyvin paljon, 5=ei lainkaan), kiireen kokemista (1= ei koskaan, 5=jatkuvasti), sekä työn henkistä rasittavuutta (1=ei lainkaan rasittavaa, 5=hyvin rasittavaa). Liikuntaelinten kipuja (kyllä/ei) ja kivuista aiheutunutta haittaa (1=ei lainkaan, 7= erittäin paljon) sekä sairauslomia (kyllä/ei) selvitettiin viimeksi kuluneiden kolmen kuukauden sekä ruumiillista väsymystä (1=ei lainkaan väsymystä, 6=erittäin voimakas väsymys) viimeksi kuluneiden seitsemän päivän ajalta seitsemästä eri kehonosasta (niska hartiaseutu, olkapäät, kyynärvarret tai kädet, alaselkä, lonkat, polvet, nilkat tai jalkaterät). 5.4 Etnografinen tutkimus Yhden kaupungin neljässä keittiössä toteutettiin laadullinen tutkimus keittiöiden työkulttuurista (26). Sen tavoitteena oli kuvata työntekijöiden käsityksiä ja kokemuksia oman työnsä sekä työ ja toimintaympäristönsä myönteisistä ja kielteisistä piirteistä. Lisäksi arvioitiin kulttuuristen piirteiden merkitystä interventioiden onnistumista edistävinä ja estävinä tekijöinä. Tutkimuskeittiöistä kaksi oli koulujen ja kaksi päiväkotien keittiöitä. Tietoa kerättiin 1) kyselyillä, 2) pyytämällä työntekijöitä

17 kirjoittamaan kirjeitä, 3) haastattelemalla sekä työntekijöitä että esimiehiä sekä 4) havainnoimalla toimintaa keittiöissä ja työpajoissa. 6 Tulokset 6.1 Keittiötyön piirteitä 6.1.1. Tärkeimmät työn palkitsevuuteen vaikuttavat tekijät Etnografisen tutkimuksen perusteella (26) keittiötyössä terveyttä ja työkykyä suojaavia tekijöitä olivat kokemus siitä, että on oikealla alalla ja että pitää työstään, asiakkaistaan, työyhteisön jäsenistä sekä työpaikastaan yleisemminkin. Tärkeänä pidettiin myös kokemusta siitä, että kuuluu johonkin laajempaan kokonaisuuteen. Henkilöstö oli vahvasti sitoutunut työhönsä ja työyhteisöönsä. Työ koettiin motivoivaksi ja palkitsevaksi (Taulukko 2). Taulukko 2. Tärkeimmät työn palkitsevuuteen vaikuttavat tekijät Työn palkitsevuus Työ yhteiskunnallisesti hyödyllistä 1 Työn vastuullisuus 96 Hyvä työympäristö 83 Työn itsenäisyys 8 Mielenkiintoinen työ 76 Työssä voi saavuttaa omia tavoitteita 74 Turvallinen työsuhde 59 6.1.2 Keskeiset työn kuormitustekijät ja kielteiset piirteet Eniten tyytymättömyyttä aiheuttavat tekijä oli huono palkka (Taulukko 3), jonka ei koettu olevan oikeassa suhteessa työn vaativuuteen ja työmäärään. Tyytymättömyyttä aiheuttavia tekijöitä olivat myös alhainen työn arvostus ja liiallinen työmäärä. Taulukko 3. Työn kuormitustekijät ja kielteiset piirteet Kuormitustekijät ja kielteiset piirteet Palkka 96 Työn fyysinen kuormittavuus 96 Työtahdin kiristyminen 8 Työn alhainen yhteiskunnallinen arvostus 72 Liiallinen työmäärä 64

18 Fyysiset olosuhteet, laitteet, koneet ja työvälineet olivat monissa keittiöissä ergonomian sekä toimivien ja tehokkaiden työprosessien kannalta puutteelliset, vanhanaikaiset ja joskus jopa vaaralliset. Joukossa oli kuitenkin myös uudehkoja ja hyvin suunniteltuja keittiöitä. Työntekijät kokivat työsuhteen turvallisuuden tärkeäksi. Vakituinen työsuhde kompensoi fyysisten olosuhteiden ja työvälineiden vajeita sekä matalaa palkkaa. Työhyvinvoinnin kokemuksiin sekä myönteisesti että kielteisesti vaikutti keittiöhenkilökunnan keskinäinen työnjako ja vastuut. 83 työntekijöistä piti myönteisenä sitä, että kaikki tekivät kaikkia töitä ja työvaiheita ja myös esimies osallistui kaikkiin töihin, eikä toiminut perinteisen työnjaon mukaan. 71 työntekijöistä koki työnjaon ongelmia, minkä seurauksena aiheutui toisaalta osaamisen tuhlausta ja toisaalta liian vaikeita töitä. Henkilöstömitoitus koettiin suurimmassa osassa keittiöitä liian tiukaksi. Joissain keittiöissä kiirettä ei koettu kuormittavaksi. (26). 6.1.3 Työtehtäviin käytetty aika Eri työtehtäviin käytettyä aikaa selvitettiin kyselyllä. Koska ajan arvioiminen osoittautui vaikeaksi ja vastausten todettiin sisältävän runsaasti epätäsmällistä tietoa, aineistosta poistettiin sellaiset arviot, joiden yhteenlasketun tuntimäärän katsottiin olevan liian suuri (ero toisaalla kyselyssä kysyttyyn viikoittaiseen kokonaistuntimäärään yli 2 ). Täten mukaan otettujen vastausten lukumäärä oli 189. Ajan jakautuminen työtehtävien kesken vaihteli keittiöittäin, työntekijöittäin ja samallakin työntekijällä päivittäin ja viikoittain riippuen mm. työnjaosta, ruokalistasta ja tavarantoimitusten määrästä. Kyselyä edeltäneen työviikon aikana yleisimmin oli tehty siivous ja puhdistustöitä (95 työntekijöistä). Muita työtehtäviä oli tehnyt työtehtävästä riippuen 83 91 työntekijöistä, lukuun ottamatta ruoan lähettämistä ja vastaanottamista, jota tehtiin lähtötilanteessa 76 keittiössä ja jota oli tehnyt edellisellä työviikolla 55 työntekijöistä. Eniten aikaa keittiöissä käytettiin ruoan valmistukseen ja leipomiseen (28 viikoittaisesta työajasta) ja astioiden pesuun (21 ) (Kuvio 5). Saapuvan tavaran vastaanotto Esivalmistelu Ruoan valmistus/leipominen Ruoan lähettäminen Ruoan jakaminen/tarjolle laittaminen Astioiden pesu Siivous ja puhdistustyöt 5 1 15 2 25 3 työajasta Kuvio 5. Työtehtäviin käytetyn ajan jakautuminen työtehtävittäin alkutilanteessa (kaikki kaupungit, n=189).

19 6.1.4 Haitalliseksi arvioitu liikuntaelinten kuormitus tutkijoiden tekemien havaintojen perusteella Tutkijoiden tekemien havainnointien perusteella haitalliseksi arvioidun kuormituksen osuus (kuormitusarvio 3 asteikolla 1 3) oli suurin astioiden pesussa, jossa esiintyi runsaasti kaikkiin kehonosiin kohdistuvaa kuormitusta (Kuvio 6). Saapuvan tavaran vastaanotossa oli eniten kuormittaviksi arvioituja nostoja ja siirtoja, ja siivous ja puhdistustöissä selän kumartuneita ja/tai kiertyneitä asentoja. 1 Nostot/taakkojen siirrot Selän kumarat ja kiertyneet as. Yläraajojen kohoasennot Käden voiman käyttö Toistuvat työliikkeet Ranteiden taipuneet as. Paikallaan seisominen Kyykky 8 6 4 2 Saapuvan tavaran vastaanotto Esivalmistelu Ruoan valmistus Lähettäminen Jakaminen ja tarjolle laittaminen Astioiden pesu Siivous TYÖTEHTÄVÄ Kuvio 6. Haitalliseksi arvioidun kuormituksen osuudet havainnoista lähtötilanteessa työtehtävittäin (n=44 269, paitsi nostot/taakkojen siirrot ja paikallaan seisominen n=25 215). Koska astioiden pesu sekä siivous ja puhdistustyöt ovat päivittäin toistuvia ja pitkäkestoisia työtehtäviä, joissa esiintyy runsaasti haitalliseksi arvioitua kuormitusta, niiden kehittämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Saapuvan tavaran vastaanotto on kestoltaan lyhyempi, mutta siinä on paljon haitallisesti kuormittavia nostoja ja siirtoja, jotka saattavat aiheuttaa äkillisen ylikuormituksen. 6.2 Interventioprosessin onnistuminen 6.2.1 Kehittämistoimenpiteet Interventiokeittiöissä toteutettiin interventiovaiheen aikana yhteensä 42 muutosta, jotka tutkijat arvioivat liikuntaelimistön kuormittumisen tai työturvallisuuden kannalta merkityksellisiksi. Vertailukeittiöissä vastaavana aikana toteutettiin 8 muutosta (Taulukko 4). Sekä interventio että vertailukeittiöissä eniten muutoksia tehtiin astianpesuun, ruoanvalmistukseen ja leipomiseen sekä ruoan jakamiseen ja tarjolle laittoon (Taulukko 5). Osa muutoksista kohdistui useampaan työtehtävään ja työkohteeseen. Taulukossa 6 muutokset on luokiteltu kohteen perusteella. Tiloihin ja kalusteisiin on luokiteltu kuuluvaksi kiinteisiin rakenteisiin liittyvät muutokset, kuten ovien pumppulaitteet, kynnykset ja kiinteät tasot. Materiaalilla tarkoitetaan esimerkiksi muutoksia pakkauskoossa tai siirtymistä esivalmistettuihin tuotteisiin. Yleisimmin muutokset kohdistuivat interventiokeittiöissä työtapoihin tai menetelmiin ja vertailukeittiöissä vastaavasti koneisiin, laitteisiin ja työvälineisiin.

2 Taulukko 4. Interventio ja seurantavaiheen aikana toteutettujen muutosten lukumäärä interventio ja vertailukeittiöissä sekä kesken jääneiden toimenpiteiden määrä interventiokeittiöissä. Suluissa olevat lukumäärät ilmoittavat muutosten lukumäärät suhteutettuna keittiöiden lukumäärään. Interventiokeittiöt (n=59) Vertailukeittiöt (n=6) Interventiovaiheen aikana 42 (6,8) 8 (1,3) Seurantavaiheen aikana 11 (1,7) 69 (1,2) Kesken jääneet 113 (1,9) Taulukko 5. Interventiovaiheen aikana toteutettujen muutosten lukumäärät ja suluissa lukumäärät suhteutettuna keittiöiden määrään Työtehtävä Saapuvan tavaran vastaanotto Interventiokeittiöt (n=59) Vertailukeittiöt (n=6) 47 (,8) 2 (,3) Esivalmistelutyöt 43 (,7) 1 (,2) Ruoan valmistus ja leipominen Ruoan lähettäminen ja vastaanottaminen Ruoan jakaminen ja tarjolle laittaminen 98 (1,7) 38 (,6) 49 (,8) 6 (,1) 95 (1,6) 17 (,3) Astioiden pesu 122 (2,1) 17 (,3) Siivous ja puhdistustyöt 79 (1,3) 8 (,1) Toimistotyöt 5 (,1) Taulukko 6. Interventiovaiheen aikana toteutettujen muutosten lukumäärät ja suluissa lukumäärät suhteutettuna keittiöiden määrään. Kohde Interventiokeittiöt (n=59) Vertailukeittiöt (n=6) Koneet, laitteet ja työvälineet 12 (2,) 43 (,7) Tilat ja kalusteet 6 (1,) 9 (,2) Töiden organisointi, työmenetelmä, työtapa 183 (3,1) 13 (,2) Materiaali 26 (,4) 12 (,2) Työympäristö ja työturvallisuus 44 (,7) 3 (,1) Muu 15 (,3) 2 (,3)

21 Interventiovaiheen aikana keskeytyi tai viivästyi 113 aloitettua muutosta. Keskeytymisen syynä oli työntekijöiden ajan tai motivaation puute (3 ), ongelmat yhteistyötahojen kanssa (12 ), tekniset ongelmat (1 ) ja taloudellisten resurssien puute (9 ). 8 :ssa tapauksista uutta menetelmää tai työvälinettä kokeiltiin, mutta vanhaa pidettiin parempana, joten palattiin aiempaan käytäntöön. Noin kolmasosa tapauksista oli sellaisia, joissa keskeytymisen tai viivästymisen syy ei ollut tiedossa. Ryhmähaastatteluissa mainittiin muutoksia estäviksi tekijöiksi ajan ja taloudellisten resurssien puute. 6.2.2 Tyytyväisyys interventioprosessiin Kyselyn perusteella työntekijät olivat pääosin tyytyväisiä intervention onnistumiseen (Kuvio 7). Alhaisin tyytyväisyys oli keittiöiden välisen yhteistyöhön (5 tyytyväisiä) ja kaupungin hallinnolta saatuun tukeen (22 ). Ryhmähaastatteluissa työntekijät kertoivat, että heillä oli tunne, ettei heidän toiveitaan aina otettu huomioon. hallinnon tuki käytännön toimenpiteet 1 5 tiedonkulku tutkijoiden ammattitaito saatu tieto muutokset työpajat keittiöiden yhteistyö Kuvio 7. Intervention eri vaiheisiin tyytyväisten keittiöiden osuudet () kaikissa kaupungeissa (n=57 keittiöä) Ryhmähaastattelujen perusteella sekä työntekijät että ruokapalvelun johdon edustajat pitivät tutkimuksessa toteutettua interventiomallia käyttökelpoisena. Kehittämisvaiheen alussa työntekijät olisivat toivoneet enemmän valmiita ratkaisumalleja tutkijoilta. Tutkimuksen edetessä ja kehittämistyön päästyä vauhtiin he kuitenkin olivat sitä mieltä, että asiat pystyttiin sisäistämään paremmin miettimällä niitä itse. Erityisen hyväksi työntekijät kokivat sen, että heillä oli mahdollisuus tutustua toisiin keittiöihin työpajojen aikana. Työntekijöiden mukaan työpajatyöskentely paransi yhteistyötä sekä omassa keittiössä että muiden keittiöiden kanssa. Työpajojen pitäminen noin kuukauden välein asetti kehittämiselle määräaikoja ja vei siten kehittämistoimenpiteitä eteenpäin. (27). Etnografisen tutkimuksen (26) mukaan osallistava ote oli työntekijöille vieras tapa kehittää omaa työtä, mutta sen toteuttamisessa onnistuttiin kuitenkin pääsääntöisesti hyvin. Onnistumista edisti se, että osallistava tapa innosti kaikkia osallistujia. Hanketta ohjanneen tutkijan motivoivalla otteella ja keittiötyötä arvostavalla asenteella koettiin olleen keskeinen merkitys kehittämisen onnistumisessa. Suurimpina ongelmina ergonomian kehittämisessä koettiin alhaiset vaikutusmahdollisuudet ja yhteistyön ongelmat. Vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön (28 ) ja työyhteisöön (33 ) pidettiin vähäisinä. Kehittämisessä monet asiat jäivät esimiesten vastuulle ja tehtäväksi joko heidän omasta halustaan tai työntekijöiden passiivisuuden vuoksi. Joukossa oli myös

22 keittiöitä, joissa ergonomian kehittämistehtävät hoidettiin yhteisvastuullisesti ja sovituilla pelisäännöillä. Kehittämisen keskeisiä esteitä oli joissain keittiöissä joidenkin työntekijöiden voimakas muutosvastarinta ja passiivisuus. Kehittämishankkeen aikana työntekijöiden asenne ergonomiaa kohtaan muuttui. Keittiöhenkilökunnan omin sanoin ilmaisemana heille kehittyi ergonominen silmä, jonka avulla he ryhtyivät tarkastelemaan omaa ja muiden työtä. Hankkeen koettiin vaikuttaneen omiin työtapoihin (92 ), vaikutusmahdollisuuksiin (83 ), fyysiseen kuormittavuuteen (68 ) ja motivaatioon (64 ). Tukea kehittämiseen saatiin ergonomiahankkeen tutkijoilta (72 ), keittiön esimieheltä (7 ) ja työtovereilta (68 ). 6.2.3 Vaikutus ergonomiatiedon tasoon ja asenteisiin Kysely ergonomiatiedon tasosta ennen interventiota ja sen jälkeen tehtiin kahdessa kaupungissa. Molempina ajankohtina kyselyyn vastasi yhteensä 7 työntekijää. 76 heistä oli osallistunut intervention aikaisiin työpajoihin (yhteensä 6 kpl) 5 6 kertaa ja 24 4 kertaa. Ergonomiatiedon tason paraneminen oli yhteydessä osallistumisaktiivisuuteen: tiedon taso oli tilastollisesti merkitsevästi parempi niillä, jotka osallistuivat työpajoihin vähintään viisi kertaa kuin niillä, jotka osallistuivat harvemmin. (27). Ryhmähaastatteluissa työntekijät kertoivat, että ergonomiatiedon parantumisen myötä heidän itseluottamuksensa ergonomisten asioiden suhteen lisääntyi ja heidän oli helpompi tarttua ergonomisiin ongelmiin työpaikalla. He osasivat myös pohtia ergonomisia näkökohtia esimerkiksi hankittaessa uusia työvälineitä ja laitteita. Tutkimus herätti työntekijöitä ajattelemaan mitä tekee ja miten. Kun asioista keskusteltiin yhdessä, myös avun pyytäminen työkaverilta oli helpompaa. 6.2.4 Työntekijöiden arvio muutosten vaikutuksesta ergonomiaan, kuormitukseen ja liikuntaelinten terveyteen Kyselyjen perusteella työntekijöiden odotukset intervention vaikutuksista ergonomiaan, työn kuormittavuuteen ja liikuntaelinten terveyteen olivat positiivisemmat kuin heidän arvionsa interventiovaiheen jälkeen. Ennen interventiota 51 vastanneista arvioi interventiolla olevan paljon tai erittäin paljon vaikutusta ergonomiaan, 67 paljon tai erittäin paljon työn kuormittavuuteen ja 75 paljon tai erittäin paljon liikuntaelinten terveyteen. Interventiovaiheen jälkeen vastaavat osuudet olivat 43, 4 ja 39. (Kuvio 8). Ryhmähaastatteluissa työntekijät arvioivat fyysisen kuormituksen ja liikuntaelinvaivojen vähentyneen. (27).

23 Kuinka paljon voidaan/voitiin vaikuttaa 1 8 6 4 2 ennen jälkeen ennen jälkeen ennen jälkeen Ergonomiaan Fyysiseen kuormittavuuteen Liikuntaelinten terveyteen ei lainkaan vähän jonkin verran paljon erittäin paljon Kuvio 8. Työntekijöiden arvio muutosten vaikutuksista ergonomiaan, työn fyysiseen kuormittavuuteen ja liikuntaelinten terveyteen ennen interventiota ja sen jälkeen (n= 8 työntekijää). 6.2.5 Havaintoja tutkimuksen aikana Useissa tilanteissa tutkimuksen aikana kävi ilmi, että ergonomisia muutoksia yritettiin viedä eteenpäin, mutta eri tekijöistä johtuen asiat eivät aina edenneet halutulla tavalla. Esimerkki 1. Kaupungin ruokahuollon hankinnoista vastaava henkilö kertoi, että ergonomisia näkökohtia on vaikea saada läpi esimerkiksi laitteita hankittaessa. Alkuvaiheessa ergonomia oli mukana hankintakriteereissä, mutta kun asia eteni hallinnossa, muut asiat (erityisesti hankintahinta) nousivat päällimmäisiksi ja ergonomia unohtui. Esimerkki 2. Työskentelyä keittiössä vaikeutti kynnys oviaukossa. Keittiöhenkilökunta pyysi teknisestä toimesta henkilön poistamaan kynnyksen. Aluksi hän kieltäytyi tehtävästä vedoten siihen, että kynnyksiä on kaupungin keittiöissä niin paljon. Myöhemmin kynnys saatiin kuitenkin poistetuksi ja työntekijöiden työskentely helpottui. Esimerkki 3. Keittiöön oli saatu uusi uuni. Uuniin oltiin muuten tyytyväisiä, mutta sen ylimmät kannaketasot sijaitsivat niin korkealla, että täysinäisten vuokien nostaminen ylimmille kannakkeille ja erityisesti kuumien vuokien ottaminen uunin ylimmiltä kannakkeilta aiheutti huomattavan turvallisuusriskin. Tutkija otti yhteyttä uunin valmistajaan, joka ilmoitti, että uunia saa matalammilla jaloilla, mutta vain erikoistilauksena.

24 Esimerkki 4. Keittiön remontoinnin yhteydessä työntekijöiltä kyseltiin mielipiteitä asioista. Kun keittiö valmistui, mielipiteitä ei oltu otettu huomioon. Töitä uudessa keittiössä hankaloitti lisäksi se, että lattiaa ei voinut pestä vedellä, koska lattiamateriaali ei kestänyt vettä ja lattiakaivot puuttuivat. Esimerkki 5. Keittiössä oli päivittäinen turvallisuusriski, kun vesipiste oli sijoitettu lieden päälle. Keittiöhenkilökunta oli huomauttanut asiasta, mutta vasta tutkijan puuttuminen siihen sai teknisen toimen liikkeelle ja tilanne korjattiin. Esimerkki 6. Keittiöön tilattiin uudet pakkauskärryt, jotka piti tehdä verstaalla. Vuoden kuluttua ne olivat edelleen tekeillä. Esimerkki 7. Uudetkin keittiöt muuttuivat tiloiltaan toimimattomiksi, kun keittiön toimintatapaa muutettiin. Lähtevien ruoka annosten määrää lisättiin keittiöissä, vaikka keittiöitä ei oltu suunniteltu ko. toiminnan mukaan. Lähtevien ruokien laatikot täyttivät kuiva ainevarastot ja kulkutilat, eikä pakkaamiselle ollut riittävästi oikean korkuista pakkaustilaa. Tämä lisäsi työn kuormittavuutta ja aiheutti turvallisuusriskejä keittiöissä. Tutkimuksen aikana kertyneen tiedon pohjalta ja sen aikana kertyneistä hyväksi koetuista esimerkeistä ergonomian parantamiseksi on koottu Työterveyslaitoksen tietokantaan "Hyvät käytännöt keittiötyössä" internet sivut. Internet sivut toteutettiin Työsuojelurahaston tukemana. (www.ttl.fi/keittiovinkit ). 6.3 Vaikutus liikuntaelinsairauksien fyysisiin ja psykososiaalisiin riskitekijöihin 6.3.1 Vaikutus työntekijöiden kokemaan työn rasittavuuteen Työntekijöiltä kyselyllä selvitettyjen rasittavuusarvioiden perusteella laskettiin niiden työntekijöiden osuus, jotka lähtötilanteessa, intervention päättymisen jälkeen ja seurantavaiheen päätyttyä olivat arvioineet työtehtävän melko raskaaksi, raskaaksi tai erittäin raskaaksi. Lähtötilanteessa kuormittaviksi työtehtäviksi (kyselyn rasittavuus arvio 5=melko rasittava, 6 =rasittava tai 7= erittäin rasittava) arvioitiin yleisimmin saapuvan tavaran vastaanotto (5 ), astioiden pesu (45 ) ja siivous ja puhdistustyöt (35 ). Interventio ja seurantavaiheen aikana työtekijöiden kokemassa työtehtävien rasittavuudessa tapahtui vähäisiä muutoksia. Kuormittavaksi työtehtävän kokevien osuus laski intervention aikana interventiokeittiöissä viiden työtehtävän osalta (esivalmistelutyöt, ruoan valmistus ja leipominen, ruoan lähettäminen ja vastaanottaminen, siivous ja puhdistustyöt ja saapuvan tavaran vastaanotto) ja nousi kahden osalta (ruoan jakaminen ja tarjolle laittaminen sekä astioiden pesu) (Kuvio 9). Vuoden seurantavaiheen aikana se kuitenkin nousi kaikkien työtehtävien osalta. Vertailukeittiöissä kuormittavaksi kokeneiden osuus puolestaan nousi kaikissa työtehtävissä interventiovaiheen aikana, mutta laski seurannan aikana.