PADASJOEN - ~{IN - ASIKKALAN (ITÄ-HÄMEEN) ALUEEN TUTKI1ffiSTILANNE

Al~KIS TOKAPrAL.E. Otaniemi PADASJOEN - ~{IN - ASIKKALAN (ITÄ-HÄMEEN) ALUEEN TUTKI1ffiSTILANNE 23.10.1968. Johdanto Alueen malminetsintätyöt aloitettiin keväällä 1966 Padasjoen Hirtniemeltä saapuneen nikkeli-kuparipitoisen kansannäytteen vuoksi. Suoritettujen lohkaretutkimusten ja aeromagneettisten häiriöiden selvittelyn yhteydessä tavattiin Nyystölänlahden perukasta toisentyyppisiä Ni-Cupitoisia lohkareita. - Tutkimukset olivat keskeytyksissä kesän 1966 ajan, ja sen jälkeen niitä on jatkettu yhtämittaisesti saman vuoden syksystä tähän hetkeen saakka. Kenttäkauden 1967 alkaessa siirryttiin alueelliseen tutkimukseen. Tähän johti havainto, että mainitut malmiaiheet olivat ypteydessä laajaan aeromagneettiseen anomaliajaksoon, joka alkaa Päijänteestä Padasjoen kk:n itäpuolelta ja kulkee mutkitellen Lammin kirkonkylän pohjoispuolitse kääntyen luoteeseen (kts. liitteet 4a ja 4b). Samasta jaksosta oli saatu aikaisemmin mm. magneettikiisurikas kansannäytelohkare Padasjoen Maakeskistä. Lisäksi Suomen Malmi Oy oli suorittanut v. 1962 malmiaiheiden etsintätutkimuksia saman jakson länsipäässä, jolloin Lammin Vähä-Evolta oli tavattu kiisupitoista peridotiittia ja Luopioisten Kuohijoelta kiisupirotteista karsikiveä kalliosta. Alueellisen tutkimuksen alkaessa etsintätöiden pääkohteina olivat kiisupitoiset peridotiittiesiintymät, mutta niiden kestäessä ohjelmaan ovat tulleet myös wolframin etsintä sekä kiisupitoinen antofylliittikordieriittikivi. - Erilliset malmiaiheet kuvataan myöhemmin. Tällä hetkellä on viime kenttäkauden aineisto etenkin karttojen osalta vielä käsittelemättä. Näin ollen tämä selostus on lyhyt yhteenveto tähän asti suoritetuista tutkimuksista ja niissä käsitellyistä malmiaiheista. SMOY 5 B. 3000. 4. 68. KKPOyHKI10802

- 2 - Geologiset tutkimukset Kallioperäkartoitusta on tehty etupäässä edellä mainitun aeromagneettisen häiriöjakson alueella sekä Lammin kirkonkylän eteläpuolella. Kartoitetut alueet näkyvät liitteeltä 2. Kartoitus on tehty mittakaavassa 1 : 10 000 tai 1 : 20 000 riippuen kulloisenkin alueen kivilajivaihteluista ja paljastuneisuudesta. Kartoitetun alueen ulkopuolella on tehty tiedustelun luontoisia tutkimuksia, joissa on pyritty selvittämään aeromagneettisia häiriöitä ja tekemään havaintoja malminetsinnän kannalta mielenkiintoisista kivilajeista. Lohkaretutkimusta on tehty verraten rajoitetuilla alueilla tarpeen mukaan siellä, missä on ilmaantunut sille sopivia kohteita. Tutkitut alueet näkyvät liitteeltä 2. Kenttätöitä on tehty allekirjoittaneen Eero Nenosen johdolla 2-3 kesäapulaisen voimin. Geofysikaaliset mittaukset Magneettista ja Slingram-sähkömittausta on tehty tähän saakka 5 erillisellä alueella (lrls. liite 2), Padasjoki, Nyystölä, Asikkala, Vähä-Äiniö, Leun_:', Y4'he:J,'- E Y'4 Lammi, Porraskoski, Luopioinen, Kuohijoki, Suunniteltua ja keskeneräistä: Padasjoki, Maakeski, yht. 35,5 km 2 5,5 " ;j,o 8,0 " 5,0 " ~km2 ~0 25,5 km 2 Asikkala, Vähä-Äiniö, 4,5.1 2 yht. 30,0 km Turam-sähkömittausta on tehty Nyystölässä 8,0 km 2 Gravimetrausta on suunniteltu Nyystölään 2 km 2 Valmiista mittaustuloksista on osa vielä piirtämättä. Mittauksissa on tavattu hyvin runsaasti sekä sähköllisiä että magneettisia häiriöitä, joiden pääasiallinen aiheuttaja on kiisupirotteinen grafiittigneissi. Anomalioiden runsauden vuoksi mahdollisten malmien aiheuttamia indikaatioita on vaikea havaita.

- - --_..._-------------------------------------------' - 3 - Geokemia Geokemiallista näytteenot~oa on tehty kesällä 1968 kahdella alueella. Näytteet otettiin moreenista 50 x 250 m:n välein 1,0 m:n syvyydestä. Alhainen ottosyvyys johtui maaperän tavattomasta kivisyydestä ja kovuudesta. Luopioisten Kuohijoelta otettiin 316 ja Padasjoen Nyystölästä 149 näytettä.(kts. liite 1~)Näytteet ovat tällä hetkellä vielä analysoimatta. \ Syväkairaus Etsintätöihin liittyvää kairausta on tehty työttömyystöiden luontoisena kahdessa kohteessa, jotka ovat: Padasjoki, Nyystölä 5 reikää yhteispituus 776 m Lammi, Vähä-Evo 3 " " 290 " yht. 1066 m Valtausvaraukset Tällä hetkellä on voimassa olevia valtausvarauksia seuraavissa kahdessa paikassa: Asikkala, Vähä-Äiniö, voimassaoloaika päättyy 1.3.1969 Luopioinen, Kuohijoki," "6.11.1968 Alueen geologiasta yleisesti Tutkimusalue edustaa pientä osaa Etelä-Suomen poikki itä-länsi-suunnassa kulkevan kiillegneissimuodostuman eteläreunasta. Työkohteiden hajanaisuudesta ja tutkimusten keskeneräisyydestä johtuen tutkimusalueesta ei ole käytettävissä yhtenäistä malminetsinnän kannalta riittävän tarkkaa geologista karttaa. Alueen eteläisestä osasta antaa kuitenkin oheinen (liite 3) 1.100 000 kallioperäkartta lehti 2134 Lammi, puutteistaan ja virheistään huouimatta tyydyttävän kuvan. Alueen pääkivilaji on granitisoitunut kiillegneissi (suonigneissi). Siinä onkatkeilevina horisontteina grafiittigneissiksi metamorfoitunutta

- 4- - mustaliusketta. Parissa paikassa tavataan pinta-alaltaan vähäisinä väli 5/ kerroksina karsi-kalkkikiveä. Hyvin vaihtelevan kokoisia migmatiittiaia graniitti- ja granodioriittiosueita on paljon runsaammin kuin kallioperäkartalle on merkitty. - Edellä mainittuihin kivilajeihin tuovat vaihtelua gabrot ja peridotiitit, joita tavataan yleensä pienialaisina pahkuina kautta koko tutkitun alueen. Yli 100 metrin mittaiset peridotiitti- ja oliviinigabropahkut, joita on tavattu yhteensä 15, on merkitty liitteeseen 1. Emäksisiä kivilajeja on suonigneississä yleisesti myös alle 1 metrin läpimittaisina murskaleina. Tutkimusalueen etelä- ja kaakkoislaidalla tavataan vulkaanisperäisiä sarvivälke- ja diopsidigneissejä pitkinä yhtenäisinä horisontteina. Alueen tektoniikka on monimutkainen ja selvitetty vain pikkupiirteissään tarkemmin tutkituilla osa-alueilla. Stratigrafian selvittelyyn ei ole vähäisen kivilajivaihtelun ja sopivien kriteerioiden puutteen vuoksi ryhdytty lainkaan. Jääkautisen kuljetuksen suunta uurresuunnista havaittuna on tutkimusalueen länsiosassa noin 150 0 ja itäosassa 150-175 0. Tutkimuskohteet Seuraavassa luettelossa ovat kaikki, myös heikoiksi arvioitavat alueelta tavatut malmiaiheet tyypin mukaan ryhmiteltyinä ja sijaintipaikan mukaan ristittyinä. Niistä kuvataan tarkemmin vain parhaina pidettävät, jotka on luettelossa merkitty alleviivauksella. Kunkin aiheen kuvauksen alussa on mainittu sen selvittämiseksi suoritetut toimenpiteet. Aiheiden sijainti näkyy liitteeltä 1. Ni-Cu-pitoiset peridotiitit 1 Padasjoki,. Hirtniemi 2. II Nyystölä II 3 Tarus 4. ", Kaurate 5. Asikkala, Kuoppamäki 6. Lammi, Vähä-Evo, 7 II 8. " Kauhajärvi 9. " Nerosjärvi, Porrasniemi 10. Luopioinen, Paljaskallio

- 5 - W-pitoiset karret ja vulkaniitit 11. Luopioinen, Kuohijoki 12. Asikkala, Iso-Äiniö 13. Lahden kaupunki 14. Lammin kirkonkylä - Kosken kirkonkylä Kiisu(Cu-Zn)-pitoista antofylliitti-kordieriittikiveä 15. Asikkala, Vähä-Äiniönniemi Magneettikiisua 16. Padasjoki, Maakeski Cu-pitoinen karsi 17. Lammi, Vähä-Evo Mainittakoon, että tutkimusalueella on useita muita peridotiittiesiintymiä kuin edellä luetellut. Niistä ei ole kuitenkaan tavattu mainittavasti kiisuja. 1. Padasjoki, Hirtniemi Lohkare- ja kallioperätutkimuksia vv. 1966-67, geofysikaalinen mittaus talvella 1967. Yksinäinen lohkare (kansannäyte 244/66), augiitti-sarvivälkeperidotiittia, jossa kohtalainen, karkearakeinen magneettikiisu-pentlandiittikuparikiisupirote. Anal.n:o 2612 0,54 %Ni, 0,2 %Cu. - Löytöpaikan edustalla Päijänteen Padasjoenselällä runsaasti grafiittigneissin aiheuttamia geofysikaalisia häiriöitä. Löytöpaikasta 800 m länsiluoteeseen samantyyppistä kiisutonta peridotiittia kalliossa pienessä saaressa. Siihen ei liity lainkaan geofysikaalisia indikaatioita. Lohkareen alkuperä on järven vuoksi vaikeasti selvitettävissä. 2. Padasjoki, Nyystölä Lohkare- ja kallioperätutkimuksia keväällä ja syksyllä 1966, geofysikaalinen mittaus talvella 1967, kairaus keväällä 1967, lohkaretutkimuksia kesällä 1967, geokemiallinen näytteenotto kesällä 1968, suunniteltu gravimetraus. 3 km:n pituinen, eteläpäästään 600 m:n levyinen lohkareviuhka, johon kuuluu noin 170 lohkaretta. Niiden kivilaji on karkearakeinen, serpentiiniytynyt oliviiniperidotiitti. Noin 2/3 lohkareista on vaihtelevasti kiisupitoisia sisältäen magneettikiisua, pentlandiittia ja kuparikiisua suurin

- 6 - piirtein suhteessa 2:1 :1. Lisäksi on vähän pölymäistä magnetiittia, mikä tekee ne selvästi magneettisiksi. Lohkareet ovat hyvin huonosti sähköä johtavia. Parhaista lohkareista on 2 analyysiä, molemmat sisältäen yleisnäytteen (n. 5 kg) neljästä isosta lohkareesta: Anal N:o 2611 Ni 0,49 % Cu 0,38 % Co 0,03 % 2639 0,52 % 0,38 % Lohkareet ovat enimmäkseen isoja, jopa useiden kuutiometrien kokoisia. Osa niistä on rapautunut sorakasoiksi. Viuhkan tihentymä sijaitsee Nyystölänlahden etelärannalla. Sen alla ja pohjoispuolella sijaitsevaan heikohkoon magneettiseen anomaliaan kairattiin kevättalvella -67 5 reikää. Niistä kahdessa tavattiin kiisuttoman, mutta samantyyppisen peridotiitin murskaleita. Koska aihe kairauksen jälkeenkin oli vailla tyydyttävää selvitystä, töitä sen vuoksi jatkettiin. Kesällä 1968 tavattiin ge6kemiallisen näytteenoton yhteydessä entisen tyyppisiä malmilohkareita myös Nyystölänlahden länsirannalta. Tämänhetkisen käsityksen mukaan lohkareiden emäkallio sijaitsee lahden länsirannalla noin 3 km kairauspaikasta ja lohkareviuhkan tihentymästä pohjoiseen,missä tavataan noin 2 km:n mittainen peitteinen magneettisten ja sähköllisten anomalioiden jakso. Se on osaksi järven alla. Koska geokemian tulokset eivät ole vielä käytettävissä ja koska gravimetrausta ei ole vielä tehty, ei emäkallion sijaintiavoi.tarkemmin määrittää, enempää kuin arvioida sen kokoakaan. 3. Padasjoki, Tarus Lohkare- ja kallioperätutkimuksia kesällä 1967. Oliviini-sarvivälkeperidotiittia kalliossa pienialaisina esiintyminä sekä runsaasti lohkareina. Pienessä osassa lohkareita magneetti- ja kuparikiisua sekä pentlandiittia heikkona pirotteena. Pitoisuudet Ni:n osalta alle 0,2 %ja Cu:n osalta alle 0,3 %. Ottaen puomioon peridotiitin esiintymistavan kalliossa (pieniä pahkuja ja fragmentteja) aihe vaikuttaa heikolta. 4. Padasjoki, Kaurate Kallioperätutkimuksia ja tunnustelumagnetometrausta kesällä 1967. Kalliossa noin 30 metrin läpimittainen gabro-peridotiittipahku, jonka

- 7 - keskellä pieniä, runsaasti magneettikiisua sekä kohtalaisesti pentlandiittia ja kuparikiisua sisältäviä söyrejä. Näissä noin 0,5 %Ni ja saman verran Cu. Aihe loppuun tutkittu, vähäpätöinen. 5. Asikkala, Kuoppamäki Lohkaretutkimuksia kesällä 1968, geofysikaalinen mittaus menossa. Noin 40 lohkaretta, amfiboliperidotiittia ja serpentiiniytynyttä oliviiniperidotiittia, joissa heikkona pirotteena magneetti- ja kuparikiisua sekä pentlandiittia. Miltei kaikki lohkareet läpirapautuneita. Analyysi n:o 9332 0,15 %Ni ja 0,1 %Cu. - Lohkareet ovat noin 1 km pitkänä viuhkana. Aihe vaikuttaa heikolta, elleivät geofysikaaliset mittaukset muuta käsitystä. 6. Lammi, Vähä-Evo Tiedustelututkimuksia kesällä 1962, kallioperäkartoitus ja lohkaretutkimuksia kesällä 1967, geofysikaalinen mittaus syksyllä 1967, kairaus (3 reikää) talvella 1968. Kalliossa sarvivälke-oliviiniperidotiittia. Esiintymä on paljastumaja kairaushavaintojen mukaan ainakin 700 m pitkä ja 100 m leveä. Se on siirrosten rikkoma ja leveiden graniittijuonten lävistämä, sisältäen myös kiillegneissifragmentteja. Sitä ympäröi suonigneissi, jossa on useita grafiittigneissivälikerroksia. Peridotiitti on suunnilleen itä-länsi-suuntainen kaateen ollessa noin 60 0 pohjoiseen. Sen alareunassa on paljastuneena 3-4 metrin paksuinen voimakkaasti rapautunut kiisupitoinen "kerros", joka sisältää 0,15-0,22 %Ni ja 0,15-0,34 %Cu. Siihen liittyy pienialainen, voimakas magneettinen anomalia. Tämän osueen alle kairattiin reikä N:o 1. Siinä oli vaihtelevaa kiisupirotetta peridotiitissa pinnasta alkaen noin 40 metrin matkalla Nija Cu-pitoisuuksien ollessa 0,1 %tai alle, paitsi emo kiisupitoisen osueen jatkeella, välillä 29,80-31,95 = 2,15 m oli Ni 0,32 %ja Cu 0,31 %. Reikä N:o 2 kairattiin edellisen alle. Kävi ilmi, ettei kiisupitoinen peridotiitti jatkunut syvemmälle. Reikä N:o 3 kairattiin 650 m edellisistä itään sijaitsevaan magneettiseen ja sähkölliseen anomaliaan. Siinä tavattiin grafiitti- ja kiisupirotteisen suonigneissin ohella noin 10 metrin vahvuudelta heikosti nikkeli- ja kuparipitoista peridotiittia.

- 8 - Puheena olleesta peridotiittiesiintymästä 1,2 km koilliseen tavataan vastaavanlainen, mutta pienempi peridotiittipahku, johon liittyy varsin pienialaisia magneettisia häiriöitä. Molemmat Vähä-Evon peridotiittiesiintymät ovat suhteellisen pienikokoisia ja erittäin rikkonaisia. Geofysikaaliset mittaukset yhdessä kairaustulosten kanssa viittaavat siihen, että peridotiiteissa tavattavat kiisuuntumat ovat pienikokoisia ja köyhiä. 7. Lammi, Porrasniemi Tiedustelun luontoisia tutkimuksia kesällä 1962, kallioperäkartoitus ja lohkaretutkimuksia kesinä 1967 ja -68, geofysikaalinen mittaus talvella 1968. Esiintymä on lähes peridotiittista oliviinigabroa, joka lounaislaidallaan vaihettuu hieman happamammaksi pyrokseenigabroksi. Paljastumien mukaan sillä on pituutta 1,8 km ja leveyttä 0,4 km. On mahdollista, että esiintymä jatkuu järven alla itään päin kääntyen pohjoiseen. Porrasniemen kärjessä ja sen edustalla olevassa pikkusaaressa tavataan sekä oliviiniettä pyrokseenigabrossa runsas magneetti- ja heikko kuparikiisupirote. Nija eu-pitoisuudet ovat kiisurikkaissakin osissa vähäiset, alle 0,2 %. Kiisuuntuneisiin kohtiin liittyy heikkoja (alle 1000;e) magneettisia häiriöitä. Näiden oletetulla, pohjoiseen kääntyvällä jatkeella tavataan 1,8 km:n matkalla 3 magneettista indikaatiota, voimakkuuksiltaan 1000- yli 2000~ ja pituuksiltaan 200, 400 ja 400 m. Niiden aiheuttajaa ei ole voitu selvittää lohkare- ja kallioperätutkimuksilla, koska indikaatiot sijaitsevat järven tai paksun ablaatiomoreenin alla. 80 Lammi, Kauhajärvi Tiedustelun luontoisia tutkimuksia kesällä 1968. 0,3 x 1,2 km:n kokoinen oliviini- ja pyrokseenigabrolinssi, jossa on paikoin kohtalainen magneettikiisupirote. Porrasniemen esiintymän kaltainen, mutta pienempi ja hyvin loiva-asentoinen (kaade noin 20 0 länteen). Aihe heikko. 9. Lammi, Nerosjärvi Lohkare- ja kallioperätutkimuksia kesällä 1968. 3 lohkaretta, sarvivälkerikasta peridotiittia, jossa runsaasti

- 9 - magneettikiisua, pentlandiittia ja kuparikiisua sisältäviä silmäkkeitä. Anal. Ni 0,82 %, eu 0,16 %. Kansannäyte 804/68. Lohkareet ilmeisesti paikallisia ja peräisin granodioriitin peridotiittisulkeumista. Paikalla ei ole aeromagneettisia häiriöitä. Aihe heikko. /- 10. Luopioinen, Paljaskallio 150 x 600 m:n kokoinen lohkareviuhka, jossa ainakin 100 lohkaretta. Vaihtelevan laatuista peridotiittia, jossa samoin vaihtelevasti kiisua. Kiisurikkaammissa lohkareissa, jotka kovasti rapautuneita, Ni 0,1-0,15 ja eu 0,08 %. Aihetta ei ole vielä riittävästi tutkittu, mutta-se ei vaikuta kovin lupaavalta. 11. Luopioinen, Kuohijoki Tiedustelututkimuksia kesällä 1962 ja syksyllä 1967, geofysikaalinen mittaus keväällä 1968, kallioperäkartoitus, geokemiallinen näytteenotto, kaivauksia ja UV-lammpututkimus kesällä 1968, tihennetty magnetometraus syksyllä 1968. Kuohijoen kylästä 1 km luoteeseen alkaa kalkki-karsikivijakso, joka paljastumahavaintojen mukaan on 1,4 km:n pituinen, mutta magneettisten mittausten tuloksista päätellen se jatkuu kaakkoon päin peitteisenä. Leveyttä sillä on itäpäässä n. 100 m ja kaksihaaraisessa länsipäässä 20-50 m. Se on suurin piirtein itä~länsi-suuntainen, muodoltaan loivasti pohjoiseen kaareutuva, ja sijaitsee jyrkästi pohjoiseen kaltevassa asennossa suonigneissin ympäröimänä kahden granodioriittimassivin välissä. Diagonaalisia ja kohtisuoria, osaksi graniitin ja pegmatiitin täyttämiä siirroksia ja murroksia on runsaasti. Esiintymän itäpäässä on 1700-luvun lopulta peräisin olevia kalkkilouhoksia, joissa tavataan heikkolaatuista, silikaatti- ja kiisupitoista kalkkikiveä. Jakson länsipäässä on grafiittipitoista kalkkikiveä näkyvissä 4 metrin vahvuudelta pienessä paljastumassa. Muu osa esiintymästä on vaihtelevan laatuista, enimmäkseen diopsidirikasta karsikiveä. Karsikivestä tavattiin tiedustelututkimuksissa ja kartoituksen yhteydessä scheeliittiä. Rikkain scheeliittiesiintymä paljastettiin myöhemmässä vaiheessa kokonaan, murf osittain, ja lähes kaikki muut karsipaljastumat

- 10 -.,,--. tutkittiin kaivamalla niiden poikki yhteensä 30 m leveää kaivantoa 1/2 m:n irtomaapaksuuteen asti. Kaikki paljastetut kohdat tutkittiin ultraviolettilampulla pimennyshupun avulla. Scheeliittiä tavattiin kaikkiaan kolmesta eri paljastumaryhmästä. Niistä on tehty detaljikartat mittakaavassa 1 : 200 tai 1 : 500. Läntisin scheeliittiesiintymä on rikkain. Siitä on olemassa 2 analyysiä, molemmat tehty noin 5 kg:n näyte-eristä: Anal. 9323 W 1,13 %, Sn 0,02 % Au - g/t 9324 0,55 0,04 0,04 Scheeliitti esiintyy breksioituneessa diopsidikarressa pirotteena ja tiheänä juoniverkostona. Sen yhteydessä tavataan hyvin vähän magneettikiisua. - Rikas osue, josta emo näytteet on otettu, on kooltaan 4 x 14 m. Länsipäässään se kapenee ja loppuu vähitellen, itäpäässä sen katkaisevat leikkaavasti sarvivälkegneissin ja graniitin breksia sekä myloniittiutunut graniitti. - Edellisestä osueesta 20 m länteen tavataan toinen, joskin verraten heikosti scheeliittipitoinen osue, joka on leveydeltään 2 m ja pituudeltaan vähintään 18 m. Sen rikkaampi länsipää katoaa suohon. h "$.'-" Keskimmäisessä scheeliittipitoisessa paljast~~~. ~ineraali J#v.e/4.6' esiintyy muutamina erillisinä, alle 0,6 ffi1tiheäpirotteisina, siirrosten kanssa yhteydessä olevina söyreinä. Sitä on myös hyvin harvana pirotteena. Itäisin scheeliittiesiintymä sijaitsee luoteisimman kalkkilouhoksen yhteydessä. Scheeliittiä tavataan kahdessa breksioituneessa karsiosueessa, jotka sijaitsevat siirrosten ja myloniittisengraniitin yhteydessä. Osueista parempi on kooltaan vähintään 5 x 10 m ja heikompi noin 4 x 5 m. Edellisestä on käytettävissä 2 nyrkkinäytteistä tehtyä analyysiä, jotka eivät edusta koko osuetta: Anal. 2684 W 0,07 % Au 0,3 g/t 2687 0,08 0,7 Kalkkilouhoksen esiintymissä scheeliittiä seuraa kohtalaisen runsas magneettikiisupirote. Mainittakoon tässä yhteydessä, että scheeliittiesiintymistä oli tarkoitus tämän syksyn aikana ottaa uranäytteet pitoisuuksien selvittämiseksi, mutta yhtiön jouduttua nykyiseen katastrofaaliseen tilanteeseen sitä ei voitu suorittaa. Karsijakson eteläreunalla kulkee koko sen pituudelta ohut magneettikiisupitoinen, selvästi magneettinen gneissikerros. Koska kartoitus- ja kaivausvaiheen aikana kävi ilmi scheeliitin yhteys alueen lukuisiin siirroksiin, tehtiin karsijakson alueella tiheä magneettinen mittaus 5 x 25 m:n

- 11 - havaintoverkostolla siirrosten selvittämiseksi. Mittaustulokset ovat vielä piirtämättä. Yhteisenä piirteenä edellä kuvatuilie Kuohijoen scheeliittiesiintymille voidaan todeta niiden kaikkien sijaitseminen breksioituneessa diopsidikarressa sellaisten siirrosten yhteydessä, joissa on myloniittista graniittia. Lisäksi scheeliittipitoisessa kivessä on huomattavan runsaasti titaniittia. Karbonaattirikkaasta karresta tai kalkkikivestä scheeliittiä ei ole koskaan tavattu. 12. Asikkala, Iso-Äiniö Kallioperätutkimuksia syksyllä 1968. Geofysikaalinen mittaus menossa. 3 pienialaista paljastumaa 20 x 70 m:n alalla. Kerroksellista, vaihtelevan laatuista karsikiveä, jossa on kauttaaltaan 10-50 cm paksuja scheeliittipirotteisia raitoja ja vähäinen magneettikiisupirote. 1 näyte, n. 3 kg, analysoitu, anal. 9337 0,15-0,25 %W. Ympäristö on huonosti paljastunut, joten karren mittasuhteista ja tarkemmasta laadusta ei tässä vaiheessa ole tietoa. 13. Lahden kaupunki Tiedustelututkimuksia kesällä 1967. Lohkare, karsikiveä, jossa runsaasti karkeakiteistä scheeliittiä juoniverkostona (kansannäyte 455/67). Anal. 8554 mm. W 0,75 %. Pitkämatkalainen lohkare, samaa tyyppiä kuin Kuohijoen ja Iso-Äiniön esiintymät, mahdollisesti jommasta kummasta niistä tai sitten muusta samantapaisesta esiintymästä peräisin. 14. Lammin: kirkonkylä, Kosken kirkonkylä Tiedustelututkimuksia syksyllä 1967, kallioperäkartoitus ja UV-lamppututkimuksia kesällä 1968. Alueella tavataan kaksi vulkaanisperäistä diopsidi- ja sarvivälkegneissijaksoa, jotka idässä alkavat Pääjärvestä ja sen kaakkoispuolelta ja jatkuvat kohti Hämeenlinnaa. - Niiden kivilajeissa tavataan monin paikoin scheeliittiä 1) hyvin harvana ja vähäisenä pirotteena joissakin vaaleamm~ssa ja heikosti kiisupirotteisissa 1 m paksuissa kerroksissa, 2) pienin määrin joillakin rakopinnoilla ja 3) 0,5-3 cm vahvuisissa mineraali-

- 12 - juonissa. Viimeksi mainituissa on scheeliitin ohella mm. kvartsia, plagioklaasia, karbonaattia ja arseenikiisua. Esiintymät ovat hyvin vähäpätöisiä ja niin ollen vailla ekonomista merkitystä. r----. 15. Asikkala, Vähä-Äiniö Tiedustelututkimuksia syksyllä 1967, geofysikaalinen mittaus talvella 1968, kallioperäkartoitus kesällä 1968. Toinen geofysikaalinen mittausalue nimetty. Pääkivilajina on Vähä-Äiniönniemellä muskoviitti- ja sillimaniittiporfyroblasteja sisältävä, pegmatiittijuonien lävistämä kiillegneissi. Luoteisrannalla kahdessa kohtaa sekä niemen sisäosassa tavataan diopsidiraitaista amfiboliittia ja sarvivälkegneissiä alle 200 m:n vahvuisina patjoina. Niemen lounaisrannalla on granodioriittia. - Koko niemi on akseliltaan lähes pystyn poimun kärki. Niemen länsikärjessä Lepsanniemessä tavattava sarvivälkegneissi on muuttunut osittain liuskeiseksi, granaattipitoiseksi antofylliitti-kordieriittikiveksi. Tässä tavataan paikoin runsaasti magneettikiisua, vähemmän kuparikiisua ja sinkkivälkettä sekä raontäytteenä että pirotteena. Kivilajin alueella, samoin kuin koko niemellä, vallitsee voimakas ja selvästi näkyvä, lähes pysty poimuakselin suuntainen lineaatio. Geofysikaalisissa mittauksissa ilmeni, että antofylliitti-kordieriittikiven alueella tavataan kaksi sähköllistä anomaliaa, joihin liittyy myös magneettisia indikaatioita. Lepsanniemen keskiosassa sijaitseva sähköllinen anomalia on voimakas (huippu 72 %). Kooltaan se on 80 x 280 m. Yhtiön geofyysikon suorittaman tulkinnan mukaan sen aiheuttaa yksi pitkä, 2-4 m leveä ja useampia lyhyempiä rinnakkain olevia hyviä johteita. Häiriön aiheuttaja on tarkasti peitteinen, mutta heti häiriön koillispuolella kulun suunnassa on kalliossa näkyvissä magneetti- ja kuparikiisupitoista antofylliitti-kordieriittikiveä, josta on otettu 2,5 metrin poikkileikkaukselta analysoitu näyte, n. 7 kg, anal. 9333 0,24 %Cu ja 0,58 %Zn. Häiriön eteläreunalla tavataan vähäinen rakka, jossa grafiittipitoista kiveä. Toinen, järvessä sijaitseva anomalia on paljon pienempi ja heikompi, pituudeltaan 80 m. Sen jatkeella koilliseen päin 300 m:n päässä sähköllisesti häiriöttömällä alueella tavataan kalliossa kuparikiisupirotteista granaattirikasta antofylliitti-kordieriittikiveä, josta 2 x 10 m:n alalta koottu näyte, no 10 kg, (anal. 9328) sisälsi 0,37 %Cu.

- 13 - Edellä kuvatun esiintymän osalta ovat geologiset ja geofysikaaliset tutkimukset loppuun suoritettu, joten se olisi valmis kairattavaksi. Esiintymä sijaitsee ranta-alueella, joka on kokonaan huvilatonttimaata. Jo tutkitun esiintymän itäpuolella on aeromagneettisilla kartoilla havaittavissa toinen heikko anomalia. Koska niemi on poimun kärki, on aihetta olettaa myös sen kohdalta löytyvän antofylliitti-kordieriittikiveä. Häiriöalue on kuitenkin harjun peittämä. Se on nimitetty mitattavaksi. I ------ 16. Padasjoki, Maakeski Lohkare- ja kallioperätutkimuksia kesällä 1967, geofysikaalinen mittaus menossa. Kylän alueella tavataan yhteensä noin 80 yli 0,5 metrin läpimittaista magneettikiisulohkaretta, jotka ovat 300 m leveänä ja 1,6 km pitkänä viuhkana. Niistä noin 20 %on lähes kompaktia kiisua, muut ovat vaihtelevasti heikompia. Sivukivenä on~alkea,.!?rkp~enkvartsikivi L jossa on pieniä määriä grafiittia ja serisiittiä. Lohkareiden kiisu on hyvin "puhdasta", sillä niiden Ni-, Cu-, Co- ja Zn-pitoisuudet ovat korkeintaan muutaman sadasosaprosentin luokkaa. Kolmesta hyvästä lohkareesta on määrätty niiden rautapitoisuudet, jotka ovat 44,4, 33,8 ja 31,2 %. Mainittakoon, että useat po. lohkareista on saatu kansannäytteinä. 17. Lammi, Vähä-Evo Lohkaretutkimuksia kesällä 1967. Toisen Vähä-Evon malmiaiheen muodostaa kansannäyte 913/67, joka on granaattipitoinen, kuparikiisupitoinen karsilohkare. Anal. N:o 2670 1,18 % Cu. Lisäksi siinä on hieman sinkkivälkettä ja molybdeenihohdetta. - Ympäristöstä on tavattu lukuisia samantyyppisiä, joskin kiisuttomia lohkareita.ja vain 2 hyvin pientä kuparikiisua ja sinkkivälkettä sisältävää. Lohkarehavainnot viittaavat siihen, että malmipitoiset lohkareet ovat lähtöisin vähäpätöisestä esiintymästä. Loppulausunto Yhtiön jouduttua yllättäen nykyiseen tilanteeseen ovat tutkimustyöt tässä esityksessä käsitellyllä alueella jääneet luonnollisesti kesken-

- 14 -.r-.. eräisiksiksi. Näin ollen on useiden malmiaiheiden laatua ja lupaavuutta vaikea arvioida. Arvosteltaessa niitä nyt käytettävissä olevan aineiston perusteella voidaan rajoittua muutamiin kohteisiin, joiden osalta tutkimusten loppuun saattaminen olisi aiheellista. Ne ovat ehdotettuine jatkotoimenpiteineen seuraavat: (2) Padasjoki, Nyystölä. Geokemian näytteet analysoitava. Gravimetrinen mittaus lohkareiden todennäköisen lähtöalueen magneettisella ja sähköllisellä häiriöjaksolla suoritettava. Jos tulokset näyttävät indikoivan peridotiittiesiintymää, olisi siihen kairattava muutama reikä. (11) Luopioinen, Kuohijoki. Geokemian näytteet analysoitava. Uranäytteitä otettava. Tähänastiset tutkimukset ovat viitanneet siihen, että scheeliitti esiintyy ainoastaan karsikivessä ja siinä pienialaisina osueina, mutta havainnot perustuvat vain paljastuneisiin-kohtiin. Kaivaustöitä olisi jatkettava geokemian ja tihennetyn magneettisen mittauksen antamien rakenteellisten viitteiden pohjalta. Koska irtomaapeite on kaivettavilla alueilla paksu, olisi työ tehtävä kaivinkoneella tai traktorikaivurilla. Toisena vaihtoehtona on kairaus. (15) Asikkala, Vähä-Äiniönniemi. Alueen jotqnnetut kiisuuntuneeseen antofylliitti-kordieriittikiveen liittyvät geofysikaaliset anomaliat olisi tutkittava kairaamalla. Koska niiden sijaintipaikka on yhteensä 5 huvilan tontilla, eivät kaivaukset tule kysymykseen. Uusi mittausalue olisi mitattava geofysikaalisesti. (16) Padasjoki, Maakeski. Jos lähdetään siitä, että pelkkä magneettikiisu voidaan luokitella potentiaaliseksi malmiksi, olisi malmilohkareiden emäkallio ainakin paikallistettava. Tämä edellyttää geofysikaalisten mit-. tausten loppuun suorittamista ja muutaman prospektausreiän kairaamista. Koko tähän saakka tutkittua aluetta koskevana toimenpiteenä olisi alueellisen geokemiallisen tutkimuksen, lähinnä purosedimenttitutkimuksen suorittaminen erittäin aiheellinen. Tällöin olisi muun ohella kiinnitettävä huomiota wolframin (scheeliitin) esiintymiseen. Tutkitun alueen kiisupitoiset peridotiittiesiintymät vaikuttavat pienikokoisilta ja köyhiltä. Padasjoen Nyystölän aihe on niistä kaikkein merkityksellisin. Ainakin Suomen Malmi Oy:lle uutena malmityyppinä on tutkimusalueelta tavattu scheeliittipitoisia karsikiviä. On todennäköistä, ettei kyseisen malmityypin levinneisyys rajoitu yksistään nyt tutkitulle Padasjoen-Lammin-

- 15 - Asikkalan alueelle. Otaniemessä, 23.10.1968 c::pt p~ Eero Nenonen ~ Liitteet: 1. Malmiaiheiden sijaintia osoittava kartta 1: 100 000 2. Tutkittujen alueiden sijaintia osoittava kartta 1 : 100 000 3. Kallioperäkartta 1 : 100 000. Lehti N:o 2134 Lammi 4a. Aeromagneettinen kartta 1 : 100 000 N:o 2134 4b." " N:o 2143 Jakelu: - Johtokunta Toimitusjohtaja ja Tutkimusjohtaja - Geologi