Sukupuoli aikuiskasvatuksessa Teemaryhmäsarja 1 Aikuisuuden kulttuurinen kuva Erja Laakkonen Itä-Suomen yliopisto Oppimisprosesseja valokuva-muistelutyöpajassa Outi Ylitapio-Mäntylä Lapin yliopisto Kansakunnan isistä ja äideistä pelintekijöiksi ja hoivayrittäjiksi Anja Heikkinen, Leena Lietzén & Johanna Lätti Tampereen yliopisto Abstraktit Aikuisuuden kulttuurinen kuva Erja Laakkonen Itä-Suomen yliopisto Selvitän väitöstutkimuksessani aikuisuuden kulttuurista kuvaa. Tutkimus kytkeytyy entistä mutkittelevammiksi muuttuvien elämänkulkujen tutkimukseen ja täten myös esimerkiksi opintopolkujen ja työurien muotoutumiseen. Haastattelu- ja lehtiaineistojen avulla selvitän, mitä aikuisuus tarkoittaa 25 35-vuotiaille naisille. Kun lähestyn aikuisuutta kulttuurisesta näkökulmasta käsin, oletan, että yksilö punnitsee omaa aikuisuuttaan suhteessa normiaikuisuuteen (Lee 2001, Blatterer 2007), joka on kulttuurisesti määrittynyt kuva tietynlaisen käsikirjoituksen mukaan toteutuvasta aikuisuudesta.
Aineistoni muodostuu haastatteluista ja aikakauslehtiteksteistä. Olen haastatellut Pohjois-Karjalassa asuvia naisia (14 naista), joilla on vähintään ammatillinen koulutus. Olen järjestänyt myös ryhmäkeskustelutilaisuuden, jossa olen esitellyt haastatelluista kootulle ryhmälle alustavia tuloksia ja pyytänyt heiltä kommentteja tulkintoihini. Lisäksi hyödynnän eräässä keskustelupiirissä alustukseni pohjalta käytyä keskustelua sekä pro gradu -tutkielmani aineistoa, jonka keräsin verkossa keskusteluryhmähaastatteluin. Aikakauslehtiaineisto (noin 2100 sivua) koostuu Cosmopolitanin, Ellen, Olivian ja Trendin vuosikerroista 2010 2011 valituista artikkeleista, henkilö- ja muista jutuista. Käytän Juhilan (2006) kehittelemää analyysimenetelmää, jonka hän on nimennyt kulttuurin jatkuvasti rakentuviksi kehiksi. Ymmärrän aineistot osana kulttuurin virrassa liikkuvaa puhetta aikuisuudesta, ja haen niistä jälkiä jaetuista käsityksistä eli yhteisestä ymmärtämyksestämme koskien aikuisuutta. Diskurssianalyyttisin käsittein ilmaistuna aineistot toistavat ja rakentavat, mutta myös horjuttavat aikuisuuden diskursseja. Esityksessäni kerron, millaisena aikuisuutta aineistoissani esitetään. Alustavien tulosten perusteella yhdyn muun muassa Kosken ja Mooren (2001) näkemykseen aikuisuudesta epästabiilina vaiheena, joka ei määrity yksiselitteisesti esimerkiksi kypsymiseksi tai jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Kronologisen iän ja aikuisuuden merkkipaalujen välillä on neuvotteleva, ei sitova yhteys. Tällaiset kuvaukset aikuisuudesta liitän jälkimoderniin yhteiskuntaan, jota määrittelen muun muassa Baumanin (2002) ajatteluun nojaten notkeaksi moderniksi. Hänen mukaansa elämme kompleksisessa habitaatissa, jossa ovat rikkoutuneet tietyt elämän jatkuvuudet. Kompleksinen habitaatti kuvaa tutkimuksessani sitä ympäristöä, jossa naisen aikuisuus nykyisin rakentuu. Tänäkin päivänä aikuisen elämä koostuu sellaisista elämänkentistä kuin työ ja perhe, mutta nyt nämä osaset ovat liikkeessä. Kompleksisessa systeemissä syy-seuraus-suhteet eivät päde: esimerkiksi työllistymisestä ei seuraa liki automaattisesti asuntolaina eikä parisuhde tarkoita välttämättä elinikäistä kumppanuutta, josta seurauksena ovat lapset.
Oppimisprosesseja valokuva-muistelutyöpajassa Outi Ylitapio-Mäntylä Lapin yliopisto Paperini pohjautuu kansainväliseen valokuva-muistelu -työpaja työskentelyyn. Työpaja toteutettiin Reykjavíkissa ja Rovaniemellä keväällä 2012. Toimin työpajan yhtenä ohjaajana. Työskentely pohjautui osallistujien henkilökohtaisiin valokuviin ja niihin liittyvien elämäntapahtumien kertomiseen. Työpajan työskentelyn teema oli paikka. Työpajan päätteeksi osallistujat kokosivat näyttelyn Sincerely Mine Rovaniemelle. Työskentelyssä sovellettiin haugilaista muistelutyömenetelmää. Muistelumenetelmän perusajatuksena on kokemuksellisen tiedon näkyväksi tekeminen muistelemalla valittuun teemaan liittyviä tapahtumia lapsuudesta ja nuoruudesta. Muistelutyössä syvennytään siihen, miten yksilöt tuottavat ja uusintavat yhteisöjen ja yhteiskunnan vallitsevia käytäntöjä. Tavoitteena on tiedostaa yhteisöjen ja yksilöiden toimintatapoja sekä saada tarvittaessa muutosta aikaan vallitseviin käytäntöihin. Pohdin esityksessäni oppimisprosesseja opiskelijoiden antamien palautteiden kautta sekä työpajassa työstettyjen valokuvien ja näyttelyyn tuotetun aineiston avulla. Peilaan opiskelijoiden oppimisprosesseja muistelutyömenetelmän ja feminististen pedagogiikkojen lähtökohtiin. Kysyn, miten erot ja toiseus kuten sukupuoli näkyy opiskelijoiden oppimisprosesseissa. Tarkastelen myös, millaisia haasteita kansainväliseen työpajatyöskentelyyn liittyy. Avainsanat: muistelutyö, valokuva, sukupuoli, oppiminen
"Kansakunnan isistä ja äideistä pelintekijöiksi ja hoivayrittäjiksi" Anja Heikkinen, Leena Lietzén & Johanna Lätti Tampereen yliopisto Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaatimukset ovat arkipäiväistyneet niin, että sukupuoli otetaan oletusarvoisesti huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Suomessa miehillä ja naisilla katsotaan jo pitkään olleen samat mahdollisuudet koulutukseen, työhön, uralla etenemiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tarkemmin katsottuna puhe tasa-arvosta on myytti, jonka sisältö on vaihdellut eri aikoina. Tarkastelemme esityksessämme sukupuolen merkitystä perusasteen jälkeisessä koulutuksessa alkaen 1970-luvun teollisen hyvinvointivaltion ja kansakunta-ajattelun leimaamasta massiivisesta keskiasteen koulunuudistuksesta aina 2000-luvun markkinoituneeseen ja yksilöityneeseen tietoyhteiskuntaan. Haluamme katsoa muistioiden ja suunnitelmien tuottaman tasa-arvopuheen taakse saadaksemme selville, millaisia tavoitteita ja paikkoja koulutus tosielämässä miehille ja naisille tuottaa sekä millaisia myyttejä näihin liitetään. Samalla luomme kuvaa siitä, miten eri alojen väliset ja sisäiset tavoitteet ja arvostukset ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana Suomen siirtyessä jälkiteollisesta yhteiskunnasta peli- ja elämysyhteiskunnaksi. Peruskoulu-uudistusta seurasi 1970-luvulla keskiasteen uudistus, jonka lukuisissa kokousmuistioissa ja mietinnöissä tasa-arvolla oli tärkeä rooli, joskin termin sisältö vaihteli sen mukaan, mitä sillä haluttiin saavuttaa. Tasa-arvolla viitattiin niin yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, vaatimuksiin alueellisesta, sosiaalisesta tai opetuksellisesta tasa-arvosta kuin koulutusväylistä riippumattomiin jatkoopintomahdollisuuksiin. Sukupuolten tasa-arvo oli esillä hallinnollisesti, mutta jäi muistioissa muiden tasa-arvovaatimusten alle. Naisia kannustettiin miesten aloille ja päinvastoin, mutta opetussuunnitelmissa ei otettu huomioon sitä, mitä nämä valinnat käytännössä merkitsivät. Siksi toisen sukupuolen alalle hakeutuneet joutuivat itse etsimään oman paikkansa niin oppilaitoksessa kuin työelämässä.
2000-luvun markkinoituneen tietoyhteiskunnan tasa-arvosta on tullut subjektiivinen oikeus. Aiemman kansakunta-ajattelun sijaan tasa-arvosta on tullut yksilöiden välistä, samalla kun erot kasvavat myös naisten ja miesten ryhmien sisällä. Muutaman viime vuosikymmenen ajan ylikansallisten organisaatioiden suosima gender mainstreaming - politiikka tähtää sukupuolen huomioon ottamiseen koulutuksen ja työelämän eri aloilla ja tasoilla. Kansallisella ja paikallisella tasolla tasa-arvopolitiikan tavoitteet tähtäävät lähinnä yhtäläisiin mahdollisuuksiin rekrytoinnissa ja uran edistämisessä sekä samaan palkkaan. Samalla koulutus- ja työelämän organisaatioiden tasa-arvosuunnitelmat palvelevat muita, tärkeämpinä pidettyjä tavoitteita kuten laatua ja kilpailukykyä, ja ne sivuutetaan helposti ristiriitatilanteissa. Vaikka koulutus edelleen ohjaa miehiä ja naisia segregoituneille paikoilleen työelämässä, on tietoyhteiskunnassa selviytyäkseen sekä miesten että naisten otettava osaa yksilölliseen ja globaaliin kilpailuun, pyrkiä huipulle, osattava innovoida ja brändätä tuotteensa oli kyse sitten pelistä tai hoivapalvelusta markkinoille. Avainsanat: sukupuoli, tasa-arvo, koulutus