Matkaraportti: China Potato Expo 18 19.4.2014, Tengzhou, Kiina Tuomo Pesola ja Juhani Rahko 1
Teimme opintomatkan Kiinaan China Potato Expoon pääsiäisenä 16 21.4.2014 PERUNA KIINASSA Kiina on ylivoimaisesti maailman suurin perunantuottaja 88 miljoonalla tonnilla vuodessa (seuraavana Intia joka tuottaa noin puolet Kiinan määrästä, Suomi tuottaa 0,6 miljoonaa tonnia). Vaikka perunaa on viljelty Kiinassa jo 1600-luvulta lähtien, on sen tuotanto ollut alhaista 1970-luvulle saakka. Syitä perunan nousulle on muutamia: 1. Hallinnon tekemät uudistukset 1980-luvulla, jolloin kolhooseista luovuttiin ja yksityisten maanomistus sekä sitä kautta pienviljely lisääntyivät. Monet alkoivat viljellä perunaa lisätulojen vuoksi. Perunasta sai ja saa vieläkin paremman hinnan kuin esim. viljasta. 2. Valtio on huomannut kuinka tuottoisa ja ravitseva peruna on ja ottanut viimeisimmän kymmenen vuoden sisällä perunantuotannon ja kulutuksen kasvun ohjelmaansa, jotta ruoantuotantoa saataisiin monipuolistettua ja ruokaturva taattua. Tutkimusrahoitus on ollut melko anteliasta, ja sen avulla keskisatoja on saatu nostettua. 3. Ranskanperunoiden tulo vauhditti huomattavasti perunan kysyntää. On kehitetty myös muita tapoja sovittaa peruna perinteiseen keittiökulttuuriin. Yksi tärkeimmistä perunantuotantoalueista on Sisä-Mongolian autonominen alue Kiinassa, Mongolian valtion vastaisella rajalla. Se on pinta-alaltaan noin kolme kertaa Suomen kokoinen ja siellä on 25 miljoonaa asukasta, joista tosin vain runsaat 2 miljoonaa on mongoleita. Sisä-Mongolian kasvukausi on melko samanlainen kuin Suomessa, yksi sato ja istutus toukokuun alussa. Perunaa tuotetaan Kiinassa pohjoisesta etelään, mutta tuotanto-olosuhteet ja sen myötä tuotanto on merkittävästi erilaista eri alueilla. Pohjoisessa on mustan mullan aluetta ja siellä on suuria tiloja, viljelijöiden yhteenliittymiä ja yritysmuotoisia, suuria tuotantoyksiköitä. Myös Sisä-Mongoliassa tilat ovat usein suuria tai yritysmuotoisia. Pohjoisessa tarvitaan työvoimapulan ja isojen tilojen takia suuria koneita, samoin Sisä-Mongoliassa. Sen sijaan Etelä-Kiinassa viljelmät ovat yleensä hyvin pieniä, työvoimaa on paljon ja viljely on käsityövaltaista. Pohjoisessa muutaman hehtaarin tai yli 10 hehtaarin isot tilat ovat yleisiä, kun taas etelässä tilakoko saattaa olla kasvimaan kokoluokkaa, alle 10 aaria. Osa viljelijöistä on kuitenkin myös etelässä muodostanut viljelijäosuuskuntia, jolloin yksikkökoko on kasvanut. NÄYTTELY China Potato Expo on ainoa kansainvälinen, perunaan keskittynyt näyttely Kiinassa. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010. Näyttely on ollut tähän asti Pekingissä, jossa se on kerännyt keskimäärin 200 näytteilleasettajaa sekä 4000 kävijää vuosittain. Nyt kokeiltiin sen pitämistä 1,7 miljoonan 2
asukkaan Tengzhoussa, jossa on pitkät, yli 100-vuotiset perinteet perunan viljelyssä. Tulkki tuli tarpeeseen, koska vain harva näytteilleasettaja puhui englantia. Halua kansainvälistymiseen kuitenkin on, esimerkiksi seminaarissa suurin osa esityksistä tulkattiin myös englanniksi, vaikka kuulijakunnassa oli vain muutama ulkomaalainen. Varsinkin hollantilaiset yritykset olivat näyttelyssä aktiivisesti edustettuina. Kahden päivän aikana pidettiin seminaareja useista aiheista, osallistuimme varastointiteknologiaa käsittelevään luentosarjaan. Esiintyjät olivat pääasiassa hollantilaisia puhujia, jotka toivat esille ensin varastointiin liittyviä ongelmia ja sen jälkeen miten heidän tuotteillaan saisi näitä ratkaistua. Näyttelyssä oli myös jonkin verran muihin juurikasveihin, kuten jamssiin ja bataattiin, liittyviä yrityksiä. Bataattia viljellään eteläisessä Kiinassa enemmän kuin perunaa. Useilla osastoilla oli tietyn alueen jamssiviljelijöiden osuuskuntia esillä. Yliopistojen halukkuus suoraan yhteistyöhön tällaisten osuuskuntien ja viljelijäyhteisöjen kanssa on lisääntymässä. Hollantilaisen maatalouskoneiden varaosaliikkeen Broekeman edustaja Johan Adrichem kertoi Kiinan olevan hankala markkina, koska jos sinne tuo hyvän tuotteen, on sen kopio saman tien markkinoilla. Kiinalaiset kopiot kuitenkin pyritään tekemään paljon halvemmalla, eivätkä ne kestä kulutusta paljoakaan, jolloin seuraavat mallit tehdään paremmilla osilla ja hinta nousee. Kuva 1. Kiinalaisen S&G Automationin vastaanottokuljettimia. 3
Kuvassa 1 olevat kiinalaisen S&G Automationin vastaanottokuljettimet ovat Johan Adrichemin mukaan suora kopio hollantilaisen Miedeman vastaavista. Miedemalla 15 vuotta töissä olleena hän tuntee koneet läpikotaisin. Kuvan taustalla näkyy areena jossa järjestettiin vuoden 2008 olympialaisten taekwondokisat. Kuvassa 2 Tuomo Pesolalla on kädessään ranskanperunalajike Shepody. Se on kanadalainen, McCainin omistuksessa oleva lajike, mutta heillä on sopimus kiinalaisten kanssa mikrolisäyksestä ja korkeampien siemenluokkien tuotannosta Kiinassa. Kuva 2. Suomessa ei olla totuttu näin suuriin perunoihin. Suuri osa näytteilleasettajista oli siemenperunatuottajia, osa jalosti itse ja osa vain lisäsi lajikkeita. Kiinassa on yleistä suojattujen lajikkeiden tuotanto ja mikrotaimien sekä minimukuloiden myynti. Messuilla ei sattunut silmiin suojattuja lajikkeita. Varsinkin takavuosina virusvapaan siemenperunan tuotantoon oli suuri tilaus, sadonlisäys saattoi olla puhtaalla siemenaineistolla jopa 50 %. 4
Jutellessamme kiinalaisen Linkagen varatoimitusjohtajan kanssa hän selosti että heidän 260 hengen yrityksessä on kolme päätuotetta; siemenperuna, ruokaperuna ja perunahiutaleet. Heillä oli tulossa markkinoille perunamuusipakkaus, jolle odotetaan menekkiä suurissa kaupungeissa, joissa on ehkä totuttu syömään enemmän länsimaista ruokaa. Kävi ilmi, että he lisäävät siemenperunaa vain kaksi kertaa ennen myymistä viljelijöille; G 0 on minimukula, G 1 ensimmäinen peltosukupolvi ja G 2 myydään jo siemenperunaviljelijöille. Siemenperuna menee lisäykseen suurille tiloille, viljelijäosuuskunnille tai yritysten omistamille perunatiloille, ei niinkään yksittäisille siemenperunaviljelijöille. Viruksia ei saa olla lainkaan, tämä testataan sekä kasvustosta että mukulasta. Sisä-Mongoliassa ruttoruiskutusta tarvitaan keskimäärin 10 kertaa siemenperunalle, ruokaperunalle 6-7 kertaa. Kuva 3. Näyttelyssä oli nähtävillä runsaasti eri lajikkeita. Myös perunan jalostamista ja lisäämistä tuotiin esille kuten myös perunasta tehtyjä tuotteita. Spudnikin edustaja Dennis Marlow kertoi, kuten muutkin, joiden kanssa asiasta oli puhetta, että Kiinan markkinoilla on odotettavissa kasvua ja heidän suuren kapasiteetin koneillensa on selvä tilaus olemassa. 5
Ulkokentällä oli samanlaisia koneita kuin Suomessa, mutta esim. nelirivisiä multaajia (kuva 4) ei ole käytössä monilla viljelijöillä, vaan niitä on lähinnä vain perunaa tuottavilla viljelijöiden yhteenliittymillä tai yrityksillä. Sisä-Mongoliassa tällaisia yrityksiä on useita, ja sinne koneita markkinoidaankin. Suuret yritykset ja viljelijäosuuskunnat saavat lisää maata, kun useat pienviljelijät vuokraavat omat peltonsa ja lähtevät muualle töihin. Kuva 4. Nelirivinen multain. Hintaa kuvan 4 multaimelle tulee noin 6900 euroa (55 000RMB). Koneita myydään Kiinassa yhteensä 300 400 vuosittain, mikä ei ole paljon perunan tuotantomäärin nähden. Näyttelyalueella näkyi myös saksalaisen Grimmen koneita. Jotec on Grimmen edustaja Sisä-Mongoliassa, firmalla on edustuksessa myös useita muita länsimerkkejä. Jotecin myyntimies kertoi, että Sisä-Mongoliassa myydään vuosittain 5-6 kaksirivistä, joko itsekulkevaa tai hinattavaa Grimmeä. Grimmellä on 35 työntekijän tehdas Kiinassa. Jotecilla on myös lisenssisopimuksia, he myyvät länsimaisia merkkejä oman firmansa nimellä. Jotec on kiinalainen ja toimii vain Kiinassa. Myös yrityksen kiinalainen edustaja myönsi, että kiinalaiset koneet ovat huonoja kopioita länsimaisista, mutta markkinoilla riittää kysyntää kaikenlaisille koneille. Kokonaisuutena näyttelystä voi sanoa että kävijöitä ei ollut toivuttua määrää. Tähän saattoi vaikuttaa toisen päivän sade ja messujen myöhäinen ajankohta, viljelijät olivat jo peltotöissä muuallakin Kiinassa. Näyttely oli tarkoitettu kaksipäiväiseksi, mutta toisena näyttelypäivänä jo aamupäivällä osa yrityksistä pakkasi osastonsa vähäisen kävijämäärän takia, viimeisetkin lähtivät yhden jälkeen. 6
PERUNANVILJELY SHANDONGIN MAAKUNNASSA, TENZHOUN ALUEELLA Tutustuimme luomuperunan viljelyyn näyttelyn aikana. Matkalla näytöspellolle näimme useita kilometrejä perunapeltoja, joten ainakin Tengzhoun alueella peruna on merkittävä viljelykasvi, siellä on tilastojen mukaan 260 000 hehtaaria perunaa (Suomessa on yhteensä noin 22 000 hehtaaria). Meille kerrottiin, että jopa 40 % pinta-alasta on luomutuotannossa. Erään lannoitevalmistajan näkemyksen mukaan tulevaisuudessa koko maakunnan alueella 90 % perunasta on luomutuotannossa. Maa näytti multavalta, ja kertoman mukaan alueella keskimääräinen sato on 45 tonnia hehtaarilta per sato. Kiinan keskisato on FAO:n tilastojen mukaan 15t/ha. Tengzhoun perunalla on erityisen korkea status Kiinassa. Aluetta pidetään puhtaana tuotantoalueena, ja alueen tuottajat ovat keränneet markkinoinnin vauhdittamiseksi useita sertifikaatteja kuten vaikutusvaltaisin paikallinen brändi maataloustuotteista. Puhtaan tuotteen imago on erittäin tärkeä maassa, jossa Belgian kokoinen alue peltomaasta on liian saastunutta viljelytarkoitukseen ja ympäristöskandaaleja paljastuu harva se päivä. Vuosittain 100 miljoonaa kiloa Tengzhoun perunaa viedäänkin muihin maakuntiin ja ulkomaille asti. Siemenperunatuotantoa Tengzhoun alueella ei kuitenkaan ole. Siemenperunaa tuodaan Sisä-Mongolian alueelta. Viljelijähinta Tengzhoussa tuotetulle tavanomaiselle ruokaperunalle on jopa 33 senttiä kilolta (2,6 RMB), kun Suomessa on talvella 2014 viljelijälle maksettava hinta ollut 10 15 senttiä kilolta. Luomuperunasta Tengzhoun alueella maksetaan 38 senttiä kilolta (3 RMB). Tengzhoussa perunat oli istutettu tammikuussa, ja toukokuussa tapahtuvan noston jälkeen pelloille kylvetään maissi. Maissi korjataan syyskuussa, jolloin istutetaan taas peruna, joka korjataan tammikuussa. Näin perunasta saadaan kaksi satoa vuodessa ja lisäksi vielä välikasvin sato. Kiinan pohjoisosissa perunasta saadaan yksi sato. Myös Etelä-Kiinassa perunasta otetaan vain yksi sato, vaikka viljelykierrossa on kolme kasvia vuodessa. Tämä johtuu siitä, että etelässä perunan viljely kuuman ilmaston vuoksi tapahtuu talviaikaan. Alueella viljellään perunaa kolmen muovin alla, joiden tarkoitus on lähinnä tasoittaa lämpötilaeroja mutta myös pitää kosteutta maassa (kuva 5). Varsinkin tammikuussa istutettavalle perunalle maata lämmittämät suojat ovat tarpeen. Ensimmäinen muovi asetetaan penkin päälle, ja siinä on reiät vain siemenperunan kohdalla. Toinen muovi asetetaan bambuista tai metallista tehtyjen kaarien päälle, ja sen alle menee normaalisti 6-9 penkkiä. Kolmas suoja tulee, kun kahden näin tehdyn tunnelin päälle vedetään vielä lisämuovit. Joskus voidaan tehdään pienempiä muovitunneleita asettamalla kolmen penkin päälle pikkukaaret, ja ylimmäinen muovi tulee kolmen tällaisen muovitunnelin päälle. Kaikkialla ei kuitenkaan käytetä aina näitä tukikaaria tarvitsevia muovikerroksia, vaan pelkästään penkin päällä olevaa katetta. Vierailuhetkellä kaaret olivat paikoillaan, mutta muovit puuttuivat. 7
Kuva 5. Perunapenkkien päällä olevat kaaret, joiden varaan toinen katemuovi asetetaan. Kiinassa pellon mittayksikkö on mu, joita mahtuu hehtaariin 15. Pellolla jossa vierailimme, viljelijä kehui sadon olevan jopa 15tn/mu eli 75 tonnia hehtaarilta. Sen uskoi kun katsoi kapeita penkkejä joissa oli suuria mukuloita (kuva 6). Kuva 6. Ensimmäisen katemuovikerroksen suojaamassa penkissä kasvavat mukulat olivat suuria ja hyvännäköisiä. Perunoiden muotoon ei juuri kiinnitetä huomiota, ja messuilla olleessa valokuvanäyttelyssä esiteltiin perunoita, jotka olivat hyvin epäsäännöllisen muotoisia. Tengzhoun alueella kaikki työ tehdään käsin tai pienillä, Suomessa 8
puutarhakäyttöön tarkoitetuilla koneilla. Lannoitteena käytetään eri kasvien korjuujätteitä, jossa on tätä ennen kasvatettu kasvihuoneessa syötäväksi kelpaavia sieniä. Sieniä tulee saman verran kuin kasvualustakin painaa. Tämä on todella tehokasta ravinteiden kierrätystä. Tavanomaisessa tuotannossa typpilannoitusta käytetään noin 150 kg/ha yhdelle sadolle. Tonnihinta valmiille lannoiteseokselle on noin 350 euroa. Kuva 7. Perunapenkkien yli asetetut leveät alumiinikaaret katemuovia varten ja tällä tavoin tehtävän muovitunnelin päähän sijoitettu hiilidioksidia tuottava kompostori. Kuvassa 7 näkyvässä kompostorissa on maissin olkia, jotka maatuvat hitaasti ja tuottavat prosessissa hiilidioksidia. Myöhemmin kasvukaudella perunapenkkien yllä olevien tukikaarien päälle vedetään muovit. Kun perunan varsisto ja yhteytys on suurimmillaan, kasvihuone yhdistetään perunaa suojaavien muovien kanssa, jolloin siitä tulee yhtenäinen tunneli. Kompostista leviää hiilidioksidia koko tunneliin ja sen sanottiin parantavan satoa niin paljon, että järjestelytyö kannattaa. Kuvan oikeassa laidassa on bambukaaria joista tehdään vastaavanlaiset rakennelmat lopuillekin perunapenkeille. Tämä menetelmä on käytössä vain luomutuotannossa. Messuilla tutustuimme myös luomuperunantuottajille myytävään preparaattiin, jolla maa saadaan puhdistettua haitallisista lannoite- ja mikrobijäämistä. Tuotteen markkinoijan mukaan kaikki luomuun siirtyvät käyttävät tätä tuotetta, ja riittää kun sen sekoittaa maahan 20 päivää ennen perunanistutusta. 9
Nosto tapahtuu Tengzhoun alueella yleensä pienellä koneella, joka hajottaa penkit ja jättää mukulat peltoon, josta ne kerätään käsin säkkeihin. Pohjois- Kiinassa ja Sisä-Mongoliassa käytetään kuitenkin nostokoneita, jotka nostavat perunan suoraan ylös ilman käsityötä. Tämä johtuu siitä, että näillä alueilla ei ole enää työvoimaa tarpeeksi käsityövaltaiseen nostoon ja tilat ovat suuria yritysten omistamia tiloja tai viljelijöiden yhteenliittymiä. Nämä käyttävät yleensä perunan nostoon erikoistuneiden urakoitsijoiden palveluja. Viljely alueella on tuottavaa. Nettovoitto on 17 500 (150 000 RNB) hehtaaria kohden per vuosi pois lukien työ, jota kiinalaiset eivät laske kuluksi. KOULUTUS Varsinaista viljelijöiden peruskoulutusjärjestelmää ei Kiinassa ole, vaan osaaminen kulkee perintönä sukupolvelta toiselle. Viljelijät ovat yhteiskunnan hierarkiassa alimpana. He ovat yleensä köyhiä. Valtio tukee viljelijöitä vain 25 eurolla (200RMB) vuodessa. Kenellä on riittävästi kyvykkyyttä ja voimia, he jättävät viljelyn ja lähtevät kylistä kaupunkeihin paremman elintason perään. Viljelijöiden määrä on niin suuri, että systemaattinen pitkäkestoinen viljelijäkoulutus ei olisi edes mahdollista. Eikä viljelijäperheen lapsilla useinkaan ole varaa lähteä opiskelemaan, koska koulutus maksaa. Vain yliopistot ja jotkin ammatilliset koulut järjestävät systemaattista koulutusta maataloudessa. Kiinassa on paljon maatalousyliopistoja. Korkeakoulujärjestelmää ollaan Kiinassa kuitenkin juuri parhaillaan uusimassa. Nykyinen järjestelmä tähtää tutkijakoulutukseen. Koska kaikille korkeakoulujen tuottamille tutkijoille ei riitä töitä, järjestelmää vietäneen suuntaan, jossa osa koulutetaan korkeatasoista käytännön osaamista vaativiin tehtäviin. Toistaiseksi yliopistosta valmistuvat eivät yleensä ala viljelijöiksi. Tilat todennäköisesti suurenevat vauhdilla, mikä voi kuitenkin synnyttää koulutustarvetta muun muassa tilojen johtamiseen ja itse viljelyyn. Shandongin maakunnassa maatalousopetusta antaa Shandong Agriculture Research institute / academy. Agricultural technology promotion centre on valtion järjestö joka tuottaa neuvontapalveluja. Neuvojat ovat aina yliopistoista valmistuneita, ainakin kandidaatti-, jotkut maisteritutkinnon omaavia. Maatalouden neuvontapalveluja ei ole Kiinassa kuitenkaan organisoitu järjestelmällisesti eikä niitä ole kaikkialla välttämättä samalla tavalla saatavissa tai viljelijöiden löydettävissä. Nykyään myös yliopistot tai muut opetusta antavat laitokset ottavat yhteyttä viljelijään tai toisinpäin. Yliopistot voivat tuottaa koulutusta suoraan viljelijöille valtion neuvontajärjestöjen tilaamana, jolloin koulutus on viljelijälle useimmiten ilmaista. Siemenperunan kauppiaat järjestävät osana markkinointityötään neuvontaa edustamistaan uusista lajikkeista. Se on ilmaista kaikille. Viljelijä voi lähestyä ongelmansa kanssa myös valtion järjestelmään kuuluvaa kyläyhteisöä, joka voi kutsua asiantuntijoita vastaamaan kysymyksiin tai joskus myös kouluttamaan kyläläisiä. Kyläyhteisö maksaa palveluista asiantuntijoille. 10
Yrityksille neuvonta on maksullista. Jos alan yritys tai viljelijöiden yhteenliittymä haluaa yliopiston järjestämää koulutusta, siitä on maksettava. Yritykset voivat kuitenkin näin huolehtia työntekijöidensä osaamisesta. Yritykset voivat myös palkata ammattilaisia avukseen. SUOMALAISTEN MAHDOLLISUUDET KIINASSA Kiinassa ei tunneta paljon Suomea, eikä varsinkaan Suomen perunasektoria. Tunnettavuuden saaminen edellyttäisi systemaattista työtä yhteyksien luomiseksi. Ainakin hollantilaiset ovat tämän huomanneet. Kiinan peruna-ala on nousussa ja tarvitsee länsimaista osaamista erityisesti koneelliseen perunanviljelyyn. Ongelmina kiinalaisessa koneellisessa perunanviljelyssä ovat kuullun perusteella ainakin perunan varastointi ja käsittely. Kiinassa on huonot varastot ja perunat mätänevät varastossa. Lisäksi mukulat kolhiintuvat käsiteltäessä. Mukuloista 10 15 % menee jätteeksi, ja kiinalaiset etsivätkin ratkaisuja varastointitekniikkaan. Perunan jalostukseen ja lisäystekniikkaan keskittyviä yrityksiä Kiinassa on runsaasti, osittain johtuen aiemmin selitetystä siemenperunan lyhyestä lisäysketjusta. Ruokaperunan tuotantomääriin suhteutettuna minimukuloita tuotetaan siis Kiinassa huomattavasti enemmän kuin länsimaissa. Suojattujen lajikkeiden laiton lisäys ja myynti on kuuleman mukaan hyvin yleistä. Viljelijöiden koulutus- ja neuvontajärjestelmä on alkeellinen. Suurin osa viljelijöistä tuottaa perunaa käsityövaltaisesti, ja viljelijöitä on valtavasti. Suomessa tarjottavan viljelijäkoulutuksen kaltaisen koulutuksen tavoittelu ei ainakaan lyhyellä aikajänteellä ole siten realistista eikä järkevääkään. Sen sijaan koulutukselle voisi olla tarvetta isoilla koneellistuvilla tiloilla. Suomalaisen, systemaattisen koulutus- ja neuvontajärjestelmän esittely voisi luoda mahdollisuuksia koulutusvientiin. Yhteyksien luominen kiinalaisten ja suomalaisten peruna-alan osaajien välille voi tapahtua monin tavoilla. Näitä ovat ainakin virallisen hallintojärjestelmän, lähinnä maatalousasioista vastaavan ministeriön kautta tapahtuva lähestyminen, yliopistojen välisen yhteistyön kautta tai yrityksiin tehtävin yhteydenotoin, joko suoraan kiinalaisiin yrityksiin tai Kiinassa jo toimivien länsimaisten yhteistyökumppaneiden kautta. Tässä alla on lyhyt yhteenveto kahdesta kiinalaisesta yrityksestä, joihin tutustuimme: Xisen potato industry group on laaja-alainen yksityisomisteinen yritys, jossa on markkinaorientoitunutta tutkimusta, jalostusta ja siemenperunatuotantoa sekä sen myyntiä ja markkinointia. Yrityksen erikoisuutena on violettimaltoiset perunat. Se on ainoa yritys Kiinassa, joka jalostaa niitä. Yrityksessä on 1700 työntekijää, joista 26 on tutkijoita. Tutkimuskeskus on Pekingissä. Heillä oli halukkuutta yhteistyöhön, mm. varastointiteknisiä ratkaisuja etsitään länsimaista. 11
Linkage on yritys, joka toimii perunaketjun alkupään minimukuloista loppupään kuluttajapakkauksiin saakka. Heidän vuosituotantonsa on 60 miljoonaa kiloa. Yrityksellä ei kertomansa mukaan ole tarvetta länsimaiseen konsultointiin perunantuotannossa, mutta prosessointipuolella he tarvitsevat sekä koneita että tietotaitoa lännestä. Neuvottelut joidenkin toimittajien kanssa ovatkin jo käynnissä. 12