Kaupunginhallitus 354 21.09.2015 Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle varhaiskasvatuslain (36/1973) 11 a ja 11 b :n muuttamisesta sekä valtioneuvoston asetukseksi lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 6 :n 1 momentin muuttamisesta (varhaiskasvatusoikeuden ja henkilöstömitoituksen muuttaminen) 953/00.04.00/2015 KH 354 Valmistelija/lisätiedot: II kaupunginsihteeri Alina Kujansivu, puh. 040 724 8776 etunimi.sukunimi@lappeenranta.fi Oheismateriaali Luonnos 28.8.2015 hallituksen esitykseksi laiksi varhaiskasvatuslain (36/1973) 11 a ja 11 b :n muuttamisesta Luonnos 28.8.2015 valtioneuvoston asetukseksi lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 6 :n 1 momentin muuttamisesta Luonnos valtioneuvoston asetusmuistiosta 28.8.2015 Kasvatus- ja opetustoimen lausunto 17.9.2015: "1. Varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b :n muuttamisesta Esitysluonnoksessa ehdotetaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden (lapsen varhaiskasvatusoikeuden) rajaamista puolipäiväiseksi silloin, kun toinen vanhemmista hoitaa perheen toista lasta äitiys-, isyys- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella sekä vanhemman ollessa työtön. Myöhemmin käsite puolipäiväinen muuttuu tekstissä osa-aikaiseksi, millä tarkoitetaan joko osapäiväistä tai osaviikkoista varhaiskasvatusta. Myös käsitteet varhaiskasvatus ja päivähoito vaihtelevat tekstissä ja aiheuttavat sekaannusta. Lain huolelliseen valmisteluun ei ole käytetty riittävästi aikaa. Varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b muuttaminen esitetyllä tavalla tullee lisäämään päivähoitopaikkojen käytön tehokkuutta ja vähentämään jonkin verran kasvatus- ja ohjaushenkilöstön määrää. Lakimuutos esityksen yleisperusteluissa kuitenkin todetaan, että kansallisella tasolla tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä lähes kaikkien, vähintään 95 % nelivuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäistä, olisi osallistuttava varhaiskasvatukseen. Tällä pyrittäisiin lisäämään erityisesti heikoimmista lähtökohdista olevien lasten osallistumista myöhempää koulumenestystä helpottavaan varhaiskasvatukseen. Lappeenrannassa tämä lisäisi varhaiskasvatuksen kysyntää 10 prosenttiyksikköä, mikä tarkoittaa lähes 300 paikkaa. Tavoitteeseen pääseminen lisäisi kasvatus- ja
ohjaushenkilöstön määrään, eikä lain ja asetuksen muutoksen perusteluissa esitettyjä tavoiteltuja kustannussäästöjä saavutettaisi. Oikeus samaan varhaiskasvatuspaikkaan Varhaiskasvatuslain 11 a :n 4 momenttiin on ehdotettu lisättäväksi määräys, jonka mukaan lapsella olisi oikeus samaan varhaiskasvatuspaikkaan päiväkodissa vanhempien tai muiden huoltajien niin toivoessa, vaikka lapsen varhaiskasvatusoikeus muuttuisi varhaiskasvatusoikeuden laajuuden muutosten johdosta. Varhaiskasvatuksen järjestäjälle annettaisiin mahdollisuus päättää tarkemmat lapsikohtaiset toiminta-ajat ottaen lapsen ja tämän huoltajien toiveet huomioon. Tausta-ajatuksena on, että vaikka lapsen varhaiskasvatuksen laajuus muuttuisikin, ei lasta siirrettäisi toiseen päiväkotiin. Jotta voitaisiin turvata lapsen suotuisa kehitys sekä mahdollisimman pysyvät ja jatkuvat ihmissuhteet, tarkoittaisi se lapsen hoitamista samassa ryhmässä kuin aiemmin. Esitys mahdollistaa lasten joustavat ryhmittelyt sillä lapset eivät olisi paikalla yhtä aikaa ja samaa hoitopaikkaa käyttäisi useampi lapsi. Käytännössä tämä johtaisi lapsiryhmän koon tosiasialliseen kasvuun, sillä ryhmässä voisi olla kirjoilla enemmän kuin 24 lasta, jopa 30. Kuten esitysluonnoksessa Lasten päivähoidosta annetun asetuksen 6 muuttamisesta todetaan, lisääntyy lapsikohtaisten suunnitelmien määrä sekä niiden vanhempien määrä, joiden kanssa henkilöstön tulisi olla yhteistyössä muun muassa lapsikohtaisten suunnitelmien laatimisessa ja lapsen kehityksen tukemisessa. Siksi varhaiskasvatuslain 7 a määräyksiä tulisi muuttaa niin, että henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi laadittaisiin vain erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevalle lapselle. Lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuuden muuttuessa myös lapsikohtaisia suunnitelmia jouduttaisiin muutamaan. Jatkuvissa muutostilanteissa, lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuuden muuttuessa ja/tai perheen vaihtaessa valitsemansa osapäiväisen varhaiskasvatuksen osaviikkoiseen varhaiskasvatukseen, on mahdollista, että tilapäisestä poikkeamisesta säädetyistä suhdeluvuista ja varhaiskasvatuslain mukaisesta ryhmäkoosta muodostuu tosiasiallisesti pysyvä asiantila. Säädösten tulisi se mahdollistaa. Varhaiskasvatuspalvelun järjestäjän näkökulmasta on tarkoituksenmukaista kasvattaa päiväkotiyksiköiden kokoa, jotta lapselle voitaisiin paremmin turvata mahdollisuus samaan varhaiskasvatuspaikkaan lapsen varhaiskasvatuksen laajuudessa tapahtuvista muutoksista huolimatta.
Hallituksen esityksessä todetaan, että perhepäivähoidossa lapsen edun mukaista on, että aina kun se on kohtuudella mahdollista, varhaiskasvatuspaikka pyrittäisiin pitämään samana. Lapsen mahdollisuus säilyttää sama hoitopaikka myös perhepäivähoidossa olisi paremmin mahdollista, jos myös perhepäivähoidon ryhmäkokoa voitaisiin lisätä yhdellä lapsella. Ryhmäkoon kasvattaminen perhepäivähoidossa lisäsi palvelun joustavuutta ja vähentäisi kustannuksia. Tällä hetkellä perhepäivähoito on Lappeenrannassa 13 prosenttia kalliimpaa kuin päiväkotihoito. Nykyinen tiukka ryhmäkokosäädös perhepäivähoidossa on johtanut tehottomuuteen. Huoltajan selvitysvelvollisuus Ehdotuksen mukaan lapsen vanhempien tai muiden huoltajien on kunnan päättämin määräajoin esitettävä selvitys 11 a 1 momentissa säädettyä laajemman varhaiskasvatuksen edellytyksistä. Kunta voi perustellusta syystä muutoinkin edellyttää mainitun selvityksen esittämistä. Tämän on lain perusteluissa arvioitu lisävään kuntien hallinnollista työtä vain hyvin suppeasti. Tällä hetkellä perheellä on oikeus päättää lapsensa päivähoito-oikeuden laajuudesta. Lappeenrannan arvion mukaan liki 12 prosentilla varhaiskasvatuksessa olevista lapsista toinen huoltaja on tällä hetkellä kotona. Näiltä osin esitetty lakimuutos muuttaa varhaiskasvatuksen hakuprosessia. Huoltajien selvityksen tulee perustua asiantuntijan arvioon osa-aikaista laajemman varhaiskasvatuksen tarpeesta. Kuten lain yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, ei kunnan varhaiskasvatushenkilöstöllä voida katsoa olevan edellytyksiä eikä resursseja arvioida opiskelun, yrittäjyyden tai oman työn pää- tai sivutoimisuutta, vaan tältä osin tulisi tukeutua esimerkiksi työ- ja elinkeinoviranomaisen työttömyysturvalain mukaisesti antamaan työvoimapoliittiseen lausuntoon, mikä lisää hallinnollisen työn määrää. Selvitysvelvollisuus tulee työllistämään myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita, kun perheet perustelevat laajemman varhaiskasvatuksen tarvetta muusta kuin työstä tai opiskelusta johtuvasta syystä. Lasten päivähoidosta annetun asetuksen voimassa olevan 2 mukaan erityisen hoidon tai kasvatuksen tarpeessa olevasta lapsesta on hankittava alan erikoislääkärin tai muun asiantuntijan lausunto. Asetusteksti tulisi muuttaa yhteensopivaksi esitetyn lakimuutoksen kanssa, jotta vältyttäisiin sekaannuksilta.
Perhetilanteissa on havaittavissa alueellisia eroavaisuuksia esimerkiksi työttömyydessä. Alueilla, jossa lasten syrjäytymisriski on suurempi, tapahtuu enemmän muutoksia kuin alueilla, joissa perheiden elämäntilanteet ovat vakaammat. Käytännössä muutokset elämäntilanteissa aiheuttavat enemmän muutoksia alueilla, joissa asuu enemmän riskiryhmään kuuluvia perheitä. Tämä edesauttaa polarisaatiokehitystä ja lisää huollollisten ja ns. korjaavien interventioiden tarvetta. Kokonaisuutena päätös lapsen varhaiskasvatusoikeudesta sekä muutokset lapsen varhaiskasvatusajassa ja -paikassa voivat johtaa perheiden tyytymättömyyteen ja oikaisuvaatimusten lisääntymiseen, mikä myös lisää hallinnollista työtä. Hallinnollista työtä nykyisestä lisäisi lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuuden tarkistaminen sekä päätöksenteko muuttuneessa tilanteessa. Lapsen varhaiskasvatuksen laajuuden muuttuessa on lapselle tehtävä aina uusi varhaiskasvatuspäätös, jotta perheille syntyisi lain 31 mukainen valitusoikeus. Palvelujen digitalisoiminen Yksi hallituksen kärkihankkeista on uudistaa toimintatapoja mm. digitalisoimalla palveluja. Kelan sekä työ- ja elinkeinoviranomaisten tietojärjestelmiä tulisi uudistaa niin, että tieto esityksen 11 a 1 momentissa säädettyä laajemman varhaiskasvatuksen edellytyksistä tulisi varhaiskasvatuksen järjestäjälle sähköisesti ja viivytyksettä. Näin voitaisiin suunnata kasvatus- ja ohjausresurssia enemmän lasten kanssa työskentelyyn ja luonnoksessa varhaiskasvatuksen järjestäjän tehtäväksi jäävä lapsen varhaiskasvatusoikeuden tarkistaminen tosiasiallisesti olisi mahdollista. 2. Valtioneuvoston asetus lasten päivähoidosta annetun asetuksen 6 1 mom. muuttamisesta Asetuksen 6 :ssä määriteltyä henkilöstömitoitusta esitetään muutettavaksi siten, että päiväkodissa tulee hoito- ja kasvatustehtävissä olla vähintään yksi henkilö, jolla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 7 tai 8 :ssä säädetty ammatillinen kelpoisuus, enintään kahdeksaa kokopäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden. Asetuksen muutos tarkoittaa sitä, että 3-vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten ryhmään voidaan nykyisen 21 lapsen sijasta ottaa 24 lasta. Lappeenrannan kaupunki on selvittänyt kuinka monta päiväkotiryhmää voidaan lakkauttaa muutetun henkilöstömitoituksen perusteella. Jos laskelma tehdään pelkästään matemaattisesti,
mahdollistaisi se kahdeksan ryhmän vähentämisen ja henkilöstömäärän pienentämisen 24 henkilöllä. Lasten sijoittamista päiväkotiryhmiin ohjaa varhaiskasvatuslain sekä lasten päivähoidosta annetun valtioneuvoston asetuksen lisäksi mm. toimitiloja koskevat ohjeet sekä määräykset, varhaiskasvatuksen henkilöstömitoituksen myötä uudelleen järjestelymahdollisuudet ovat huomattavasti vähäisemmät. Päiväkotirakentamista ja päiväkotitoiminnan järjestämistä säätelevät mm. rakennuslaki sekä terveydensuojelulaki sekä niiden nojalla annetut asetukset ja määräykset. Rakentamista koskevat säännökset ja ohjeet on koottu Suomen rakentamismääräyskokoelmaan. Asetuksina annetut säännökset ovat velvoittavia, mutta lisäksi määräyskokoelmassa on ministeriön antamia ohjeita (mm. RT 96-11003 Päiväkotien suunnittelu), joita niin rakennusten suunnittelijat, rakennustarkastuskuin ympäristöterveyden valvontaviranomaiset noudattavat. Määräyskokoelman ohjeiden tulkinnassa esiintyy kuntakohtaista vaihtelua. Joissakin kunnissa ohjeita tulkitaan väljemmin kuin toisissa. Toukokuun 15. päivänä 2015 on tullut voimaan terveydensuojelulain nojalla annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 545/2015. Asetuksen 10 :ssä säädetään oleskelutilojen ilmanvaihdosta. Asetuksen mukaan ulkoilmavirran tulee olla kouluissa, päiväkodeissa ja muissa vastaavissa oleskelutiloissa käytön aikana vähintään 6 dm 3 /s henkilöä kohden. Kun olemme Lappeenrannassa tarkastaneet päiväkotitilojen ilmanvaihdon ja mitanneet kuinka monta henkilöä päiväkotiryhmiin voidaan em. asetuksen määräysten mukaisesti sijoittaa, on osoittautunut, että vain viidessä uusimmassa päiväkodissa voidaan ilmamääriä kasvattaa nykylaitteistolla siinä määrin, että päivähoitoasetuksen henkilöstömitoituksen muutos voidaan täysimittaisesti hyödyntää. Saavutettava kustannusten vähentäminen on tällä hetkellä siis vain 25 prosenttia tavoitellusta. Lapsiryhmän kokoon vaikuttaa myös erityisen hoidon ja kasvatuksen tarpeessa olevien lasten määrä, silloin kun sitä ei ole otettu huomioon hoito- ja kasvatustehtävään osallistuvien henkilöitten lukumäärässä tai jollei lasta varten ole erityistä avustajaa. Esiopetuksessa ja sitä täydentävässä päivähoidossa on myös tehostettua tukea tarvitsevia lapsia. Kun tehostettu tuki otetaan huomioon, kasvaa erityistä huomiota ja ohjausta tarvitsevien lasten määrä. Lappeenrannassa toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi on kirjattu auttaminen. Tehostettu tuki on varhaista auttamista. Varhaisena puuttumisena auttaminen on sisältynyt myös sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan (KASTE) 2008 -
2011 sekä Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan 2007-2011. Kuten noissa ohjelmissa myös Lappeenrannassa on painotettu lasten ja perheiden osallisuutta sekä työntekijöiden ja perheiden välistä varhaista avointa yhteistyötä. Lappeenrannan varhaiskasvatuksen piirissä 113 lasta (n. 4 %), joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Heidän tarpeensa tehostettuun suomenkielen opiskeluun on otettava huomioon resurssien näkökulmasta samoin kuin erityinen tuki. Tämä tulisi ottaa huomioon myös varhaiskasvatuslain sisällössä. 3. Varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b :n ja Valtioneuvoston asetus lasten päivähoidosta annetun asetuksen 6 1 mom. muuttamisen lapsivaikutukset sekä vaikutukset kasvatustyöhön ja henkilöstöön Esitetyt muutoksen varhaiskasvatuslakiin ja päivähoitoasetukseen kasvattavat lasten ja lapsiperheiden hyvinvointieroja, sillä erityisesti työmarkkinatilanteen alueelliset erot ja asuntopolitiikka ja asuntomarkkinoiden kehitys muokkaavat valikoitumisen kautta hyvinvoinnin alue-eroja. Pienituloiset asuvat alueilla, joilla on tarjolla edullisia vuokra-asuntoja. Päiväkodeissa, jotka toimivat tällaisilla alueilla tulee tapahtumaan enemmän muutoksia lasten varhaiskasvatuksen laajuudessa kuin alueilla, missä perheiden elämäntilanteet ovat vakaammat. Päiväkodissa lapselle itselleen merkittäviä toimijoita kasvattajien lisäksi ovat toiset lapset ja lapsiryhmä. Vertaisryhmällä on myös tärkeä merkitys lapsen hyvinvoinnin kannalta sekä oppimisen edistäjänä. Esitettyjen muutosten vuoksi lasten vuorovaikutussuhteiden määrä lisääntyy, koska ryhmissä tulee olemaan enemmän lapsia. Myös jatkuvat muutokset vertaisryhmässä lasten varhaiskasvatuksen laajuuksien muuttuessa vaikuttavat lasten keskinäisiin ystävyyssuhteisiin ja viihtyvyyteen. Osaviikkoinen hoito vaikeuttaa lapsen ryhmään sopeutumista ja lisää stressiä, mikä puolestaan ennustaa pulmia lapsen kehityksen kannalta. Esitys heikentää erityisesti osaviikkoisten lasten ja heidän huoltajiensa mahdollisuutta osallistua toiminnan suunnitteluun. On oletettavaa, että myös kiusaaminen lisääntyy, kun lapsia on paikalla enemmän ja lapsiryhmän koostumus vaihtelee päivittäin. Tutkimusten mukaan kiusaamista tapahtuu yleisimmin ohjattujen ja valvottujen tilanteiden ulkopuolella. Lapsiryhmän koostumuksen päivittäinen vaihtuminen heikentää mahdollisuutta saavuttaa varhaiskasvatuslain edellyttämät tavoitteet (1, 2 ja 5a ), millä on kauaskantoiset seuraukset lasten hyvinvoinnin ja koko yhteiskunnan kannalta. Sen sijaan mahdollisimman vakaat kasvuolosuhteet ja varhaiskasvatuksen laatuun panostaminen tuottavat hyvinvointia ja parantaa lasten
koulumenestystä. Se vähentää erityisesti riskiryhmään kuuluvien lasten sosiaalihuollollisia kustannuksia vaikuttaen aina aikuisuuteen asti. Hyvin järjestetty varhaiskasvatus on myös tehokas strategia taloudelliseen kasvuun, sillä pitkällä aikavälillä varhaiskasvatukseen sijoitetun euron tuotto nousee seitsemänkertaiseksi tai jopa suuremmaksi. Varhaiskasvatus on erityisen hyvä taloudellinen väline eriarvoistumisen ehkäisyssä ja lasten taustoista johtuvien erojen tasoittamisessa. (mm. Heckman 2012; Kärrby 2001.) Myös EU:ssa varhaiskasvatuksen merkitys on nähty ennen kaikkea tasa-arvoista koulutusta edistävänä, syrjäytymistä ehkäisevänä ja osallistavana tekijänä, kuten luonnoksessa hallituksen esitykseksi todetaan. Ehdotettu varhaiskasvatuslain sekä asetuksen muutos tarkoittaa merkittävää muutosta. Koska lasten määrä toimintayksiköissä ja lapsiryhmissä kasvaisi, vaatisi se kasvatus- ja ohjaushenkilöstöltä nykyistä tarkempaa toiminnan järjestelemistä, suunnittelua ja arvioimista sekä pedagogisten toimintakäytäntöjen tarkastelua. Tämä johtaisi varhaiskasvatustradition voimakkaaseen muuttamiseen. Voidaan puhua pedagogisesta paradigman muutoksesta. Tämä vaatisi aikaa ja resursseja henkilöstön koulutukseen sekä toiminnan muutoksen suunnitteluun, organisointiin ja toteuttamiseen. Tämä lisää tilapäisesti kunnan menoja. On oletettavaa, että muutoksen laajuudesta ja nopeasta aikataulusta johtuen osa henkilöstöstä kuormittuu ja sairastavuus lisääntyy. Varhaiskasvatushenkilöstön sairauspoissaolot ovat jo nykyisellään suuremmat kuin esimerkiksi opetushenkilöstöllä. 4. Muuta varhaiskasvatuksen järjestämiseen liittyvää Rakennus- ja maankäyttölaissa sekä terveyslaissa sekä niiden nojalla annetuissa asetuksissa on asetettu rakentamiselle ja toimitiloille tarkkoja ehtoja. Asetukset sekä ohjeisto on koottu rakentamismääräyskokoelmiin. Rakennusten suunnittelijat, rakennuslupia myöntävät viranomaiset sekä ympäristöterveyttä valvovat viranomaiset perustavat ratkaisunsa rakentamismääräyskokoelman ohjeistoon. On tarpeen arvioida, ovatko kaikki ohjeet nykymuodossaan välttämättömiä vai voidaanko ohjeistusta väljentämällä kohtuullistaa julkisen sektorin rakentamiskustannuksia, mutta säilyttää silti tilojen turvallisuus ja terveellisyys. Päivähoidon maksusäädöksiä tulisi väljentää siten, että palvelujen hinnoittelulla voidaan kannustaa huoltajia käyttämään osa-aikaista varhaiskasvatusta ylittäviä palveluita vain välttämättä tarvittava määrä. Maksuun vaikuttavat tekijät tulisi kuitenkin määritellä kansallisesti sillä tavoin yhtenevästi, että kuntien käyttöön on mahdollista rakentaa taloudellisesti ja tehokkaasti toimivat asiakastieto- ja maksujärjestelmät. Tämä edistäisi myös
varhaiskasvatuspalvelujen käytön kansallista seurantaa sekä vertailukelpoista tilastointia. Tehokkaan henkilöstösuunnittelun mahdollistamiseksi tulisi myös pystyä asettamaan määräajat, johon mennessä huoltajien tulee varata hoitoaika, jonka mukaisesti palvelu laskutetaan. Säädösten tulisi mahdollistaa korotetun maksun periminen, mikäli hoitoaikaa pidennetään alun perin varatusta. Tiivistelmä Esitysluonnoksessa ehdotetaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista osapäiväiseksi tai osaviikkoiseksi, mikäli lapsen vanhemmat tai muut huoltajat eivät työskentelevät kokoaikaisesti tai opiskele päätoimisesti. Lapsella ei olisi oikeutta kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen myöskään silloin, jos huoltajan toimiminen yrittäjänä tai omassa työssä ei olisi kokoaikaista. Varhaiskasvatuksen järjestäjälle annettaisiin oikeus päättää tarkemmat lapsikohtaiset toiminta-ajat ottaen lapsen ja tämän huoltajien toiveet huomioon. Päivähoitoasetuksen 6 esitetään muutettavaksi siten, että päiväkodissa tulee hoito- ja kasvatustehtävissä olla vähintään yksi henkilö, jolla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 7 tai 8 :ssä säädetty ammatillinen kelpoisuus, enintään kahdeksaa kokopäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden. Esityksen varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b :n ja lasten päivähoidosta annetun asetuksen muutosehdotukset heikentävät varhaiskasvatuksen laatua ja lisäävät oleellisesti hallinnollisia tehtäviä. Huoltajilta vaadittavat selvitykset kuormittavat työvoima- ja elinkeinoviranomaisia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita. Lasten päivähoidosta annetun asetuksen 2 tulisi muuttaa yhteensopivaksi esitetyn lakimuutoksen kanssa, jotta vältyttäisiin sekaannuksilta. Lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuuden muuttuessa on lapsille tehtävä aina uudet päätökset valitusosoituksineen, mikä myös osaltaan lisää hallinnollisen työn määrää. Esitetyt muutokset vaikuttavat erityisesti ns. riskiryhmiin kuuluvien lasten kasvuolosuhteisiin riippumatta siitä, miten laaja oikeus varhaiskasvatukseen yksittäisellä lapsella on. Erityisen vahingollista lasten kannalta ovat jatkuvat muutokset vertaisryhmässä. Myös mahdolliset kasvatus- ja ohjaushenkilöstön vaihdokset tuovat lapsen elämään epävakautta. Esitys lisää lasten määrää ja vaihtuvuutta lasten vertaisryhmässä, mikä heikentää ystävyyssuhteiden rakentamista ja lisää mahdollisia kiusaamistilanteita.
Koska esitettyjen säädösmuutosten vuoksi lapsikohtaisten suunnitelmien sekä määrä että jatkuvat varhaiskasvatusoikeuden laajuuteen liittyvät muutokset lisääntyisivät, on tarpeen muuttaa varhaiskasvatuslain 7 a määräyksiä niin, että henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi laadittaisiin vain erityistä tai tehostettua tukea tarvitseville lapsille. Perhepäivähoidon tiukka ryhmäkokosäädös on nykyisellään johtanut perhepäivähoidon tehottomuuteen. Ryhmäkoon kasvattaminen perhepäivähoidossa yhdellä lapsella lisäsi palvelun joustavuutta ja vähentäisi kustannuksia. Esitetyt muutoksen varhaiskasvatuslakiin ja päivähoitoasetukseen kasvattavat lasten ja lapsiperheiden hyvinvointieroja, sillä erityisesti työmarkkinatilanteen alueelliset erot sekä asuntopolitiikka ja asuntomarkkinoiden kehitys muokkaavat valikoitumisen kautta hyvinvoinnin alue-eroja. Pienituloiset asuvat alueilla, joilla on tarjolla edullisia vuokra-asuntoja. Päiväkodeissa, jotka toimivat tällaisilla alueilla tulisi tapahtumaan enemmän muutoksia lasten varhaiskasvatuksen laajuudessa kuin alueilla, missä perheiden elämäntilanteet ovat vakaammat. Lapsiryhmän koostumuksen päivittäinen vaihtuminen heikentäisi mahdollisuutta saavuttaa varhaiskasvatuslain edellyttämät tavoitteet (1, 2 ja 5a ), millä on kauaskantoiset seuraukset lasten hyvinvoinnin ja koko yhteiskunnan kannalta. Sen sijaan mahdollisimman vakaat kasvuolosuhteet ja varhaiskasvatuksen laatuun panostaminen tuottavat hyvinvointia ja parantaa lasten koulumenestystä. Tämä vähentää erityisesti riskiryhmään kuuluvien lasten sosiaalihuollollisia kustannuksia vaikuttaen aina aikuisuuteen asti. Lasten määrän kasvaminen päiväkodissa ja lapsiryhmissä vaatisi aikaa ja resursseja kasvatus- ja ohjaushenkilöstön koulutukseen sekä toiminnan muutoksen suunnitteluun, organisointiin ja toteuttamiseen. Se lisää kuntien kustannuksia muutosprosessin aikana. Muutokseen tulisi suunnata resursseja myös valtion talousarvioissa. On oletettavaa, että muutoksen laajuudesta ja aikataulusta johtuen osa henkilöstöstä kuormittuu ja sairastavuus lisääntyy. Tämäkin lisää kuntien menoja. Varhaiskasvatushenkilöstön sairauspoissaolot ovat jo nykyisellään suuremmat kuin esimerkiksi opetushenkilöstöllä. Varhaiskasvatusta koskevan säännöstön uudistamisen tai normien purun yhteydessä tulisi ottaa tarkasteltavaksi myös päivähoidon
maksusäännöstö sekä päiväkotirakentamista ohjaava rakentamismääräyskokoelmien asetukset ja ohjeet." (AK) Kj Kh Kaupunginhallitus päättää antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle edellä olevan lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle varhaiskasvatuslain (36/1973) 11 a ja 11 b :n muuttamisesta sekä valtioneuvoston asetukseksi lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 6 :n 1 momentin muuttamisesta (varhaiskasvatusoikeuden ja henkilöstömitoituksen muuttaminen) Hyväksyttiin.