Oikeus osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen (max. 20 h/viikko) säilyisi kaikilla lapsilla.

Transkriptio

1 Opetus- ja kulttuuriministeriölle Lausuntonaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle varhaiskasvatuslain (36/1973) 11 a ja 11 b :n muuttamisesta sekä valtioneuvoston asetukseksi lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 6 :n 1 momentin muuttamisesta (varhaiskasvatusoikeuden ja henkilöstömitoituksen muuttaminen) Väestöliitto ry lausuu kunnioittaen seuraavaa: Päivähoitolakia ollaan muuttamassa siten, että lapsen subjektiivista oikeutta kokoaikaiseen päivähoitoon rajataan. Ensimmäisessä vaiheessa rajaus koskisi perhevapaalla olevia vanhempia. Myöhemmin rajaus ulotettaisiin myös niihin perheisiin, joissa vanhempi tai vanhemmat ovat työttöminä. Esityksen mukaan lapsella olisi oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, kun vanhemmat työskentelevät tai opiskelevat kokoaikaisesti. Oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen olisi myös siinä tapauksessa, että se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia. Oikeus osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen (max. 20 h/viikko) säilyisi kaikilla lapsilla. Vanhempien kotonaolo rajoittaisi myös esiopetukseen osallistuvien lasten mahdollisuutta osallistua varhaiskasvatukseen. Mikäli toinen tai molemmat vanhemmat ovat perhevapaalla tai työttöminä, esiopetukseen osallistuvilla lapsilla ei olisi enää oikeutta varhaiskasvatukseen. Mikäli lapselle halutaan saada kokoaikainen hoitopaikka, lapsen vanhempien tulee osoittaa tarve tähän. Vanhemman työllistyminen, osallistuminen työllisyyskoulutukseen tai muu pakottava syy velvoittaisivat kuitenkin kuntia osoittamaan lapselle kokoaikainen hoitopaikka heti tarpeen ilmaannuttua sekä myös tilapäisesti. Lakiesityksen mukaan lapsen hoitotarpeen muutokset (siirtyminen kokoaikaisesta osaaikaiseen tai päinvastoin) eivät kuitenkaan saisi johtaa siihen, että lapsen hoitopaikka vaihtuu sen myötä. Kunnan tulisi tarjota 20 tunnin osa-aikainen varhaiskasvatus joko päivittäisenä osa-päivähoitona tai osaviikkoisena hoitona vanhempien toiveiden mukaan.

2 Väestöliitto katsoo, että varhaiskasvatuslakiuudistuksen loppuun saattaminen on erittäin tärkeää. Uudistuksen myötä päivähoitoa tarkastellaan lähtökohtaisesti lasten oikeutena saada laadukasta varhaiskasvatusta kasvun ja kehityksen tukena. Samalla varhaiskasvatuspalvelut kuitenkin vastaavat myös perheiden tarpeisiin saada lapsilleen hoitopaikka. Varhaiskasvatuksen järjestämistä koskevia muutoksia arvioitaessa on huomioitava kaksi näkökohtaa: missä määrin uudistukset vaikuttavat lasten mahdollisuuteen saada laadukasta varhaiskasvatusta sekä miten uudistukset vaikuttavat vanhempien mahdollisuuteen saada lapselleen päivähoitoa. Vaikka Väestöliitto katsookin, että esitys subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta tuskin heikentää laajasti lasten mahdollisuutta saada varhaiskasvatusta, on mielestämme kyse periaatteellisesti erittäin merkittävästä muutoksesta, emmekä näe lasten oikeuksista tai perheiden tarpeista lähtevää syytä muuttaa päivähoitolakia tältä osin. Varhaiskasvatukseen investoimista pidetään tutkimuksissa kannattavana investointina ja sen merkitys on erityisen suuri heikommassa asemassa olevien lasten kohdalla (esim. Sipilä & Österbacka 2013). Uudistuksen synnyttämät kustannussäästöt ovat mielestämme epäselviä ja se tulee lisäämään byrokratiaa ja jäykkyyttä päivähoidon järjestämisessä. Mikäli rajaukseen päädytään, muutoksen vaikutukset sekä lasten että perheiden/ vanhempien yhdenvertaisen kohtelun ja osa-aikaisen hoidon järjestämisen käytäntöjen kannalta on arvioitava ja niiden kielteiset vaikutukset minimoitava. Väestöliitto pitää tärkeänä, että * subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen säilytetään nykyisessä laajuudessa * mikäli oikeus varhaiskasvatukseen rajataan 20 viikkotuntiin muiden kuin kokoaikaisessa työssä käyvien vanhempien lasten osalta varmistetaan lasten ja perheiden tasavertainen kohtelu ja mahdollisuus saada kokoaikainen hoitopaikka tarvittaessa lyhyelläkin aikavälillä * varmistetaan, että tehtävät säästöt ja muutokset eivät johda annettavan varhaiskasvatuksen laadun heikkenemiseen * jatketaan ja vahvistetaan vanhemmuuden tukemista paitsi varhaiskasvatuksen kautta myös laajemmin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja ongelmia ehkäiseviä kuntien ja järjestöjen palveluja * uudistetaan lasten ja perheiden palveluja lapsi- ja perhelähtöisesti ja suunnataan tarpeen mukaan käytettävissä olevia voimavaroja niihin nykyistä vaikuttavammin * selvitetään mahdollisuutta antaa maksutonta varhaiskasvatusta yhtäläisesti kaikille lapsille esim. 15 tuntia/viikko.

3 Haluamme nostaa esiin seuraavia näkökohtia varhaiskasvatuslain uudistamisen II vaiheessa: Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuus on Suomessa pienempi kuin muissa Pohjoismaissa Vuonna 2013 tehdyn päivähoitoselvityksen mukaan 1 2-vuotiaista lapsista osallistui varhaiskasvatukseen % ikäryhmästään, 3 5-vuotiaista % ikäryhmästään (THL Päivähoito 2013). Muissa Pohjoismaissa osuudet vaihtelevat 1 2-vuotiaiden kohdalla % ja 3 5-vuotiaiden kohdalla 90 <100 % välillä (NOSOSCO 2013). Vaikka perheiden on mahdollista valita lapselle osa-aikainen päivähoito, sen käyttö on ollut Suomessa vähäistä muiden kuin esikouluikäisten kohdalla. Vuonna 2013 päivähoidossa olevista 1 5-vuotiaista lapsista vain noin 6 prosenttia oli osa-aikaisessa päivähoidossa ja 84 prosenttia kokoaikaisessa päivähoidossa (THL Päivähoito 2013). On kuitenkin syytä huomata, että osa-aikaisen ja kokoaikaisen päivähoidon raja on yleensä 25 h/viikko, eikä tarkempia tietoja ole saatavilla siitä, kuinka monta tuntia kokoaikaisessa hoidossa olevat lapset viettävät päivähoidossa. Kunnan järjestämässä varhaiskasvatuksessa olevista lapsista noin 8 % oli erityistä tukea saavia lapsia. Maahanmuuttajataustaisista lapsista (0-6-v.) hieman suurempi osuus (54 %) osallistuu kunnalliseen varhaiskasvatukseen kuin suomalaistaustaisista lapsista (50 %). (THL Päivähoito 2013.) Viime vuosina tehtyjen kyselytutkimusten valossa valtaosa perheistä haluaa hoitaa pienet lapset kotona (mm. THL Lapsiperhekysely, Väestöliitto Perhebarometrit). Kotihoidontuki ja hoitovapaa ovatkin olleet suosittuja vaihtoehtoja alle 3-vuotiaiden lasten hoidon järjestämiseksi. Samalla moni perhe on hoitanut kotona myös muita sisaruksia, mikä näkyy 3 5-vuotiaiden lasten vähäisempänä osuutena päivähoidossa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Tätä on myös tuettu maksamalla kotona olevasta sisaruksesta ns. sisaruskorotusta hoitorahaan. Subjektiivisen oikeuden rajaaminen 20 viikkotuntiin tulee siten tuskin muuttamaan merkittävästi päivähoidossa olevien lasten osuuksia. Valtiontalouden näkökohdat Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on mainittu hallituksen rakennepoliittisen ohjelman yhtenä säästökohteena. Oikeuden rajaamisella on arvioitu säästettävän julkisia menoja noin 24 miljoonalla eurolla vuodessa (perhevapaalla olevat) ja myöhemmin vielä 30 miljoonalla eurolla (työttömät vanhemmat). On epäselvää, mihin tietoihin nämä arviot menovaikutuksista nojaavat. Kunnallisen päivähoidon käyttäjistä ja käytön syistä ei tiettävästi ole tehty tutkimusta vuonna 2004 tehdyn selvityksen jälkeen (STM Työryhmämuistio 2004:16). Tuolloin osoittautui, että noin 3 prosenttia kokoaikaisessa päivähoidossa olevista lapsista oli sellaisia, joiden vanhempi oli kotona perhevapaalla. Työttömien vanhempien lasten

4 osuus oli hieman yli 2 prosenttia. Näiden perheiden syitä valita lapselleen kokoaikainen hoitopaikka ei kuitenkaan selvitetty. Henkilöstöltä kerättyjen arvioiden mukaan kotona olevien vanhempien olivat päivähoidossa keskimäärin noin 26 tuntia viikossa käytännössä noin viiden tunnin ajan päivässä, tai neljänä päivänä viikossa. Mikäli nämä osuudet kuvaavat myös nykytilannetta, olisi kokoaikaisessa päivähoidossa tällä hetkellä noin lasta, joiden toinen tai kumpikin vanhempi on kotona joko työttömyyden tai perhevapaan vuoksi (kokoaikaisessa päivähoidossa olevien lasten määrä oli vuonna 2013 n , THL Päivähoitoraportti 2013). Tarjolla ei kuitenkaan ole tutkimustietoa siitä, kuinka monta tuntia nämä lapset ovat päivähoidossa. Tämän vuoksi on epäselvää, kuinka suurta osaa rajaus todellisuudessa koskettaa. Perheillä on jo nykyään mahdollisuus saada lapselle osa-aikaista päivähoitoa. Sen käytöstä ei kuitenkaan ole tehty tarkempia selvityksiä, eikä myöskään siitä, miksi osa-aikainen päivähoito ei juuri ole houkutellut vanhempia. Perheiden yhdenvertainen kohtelu Lakiehdotuksen mukaan lapselle voitaisiin hakea kokoaikaista hoitopaikkaa, mikäli vanhemman työ- tai opiskelutilanne muuttuu, tai mikäli siihen olisi sosiaalisia tai kasvatuksellisia perusteita. Vanhempien on esitettävä perusteet, mikäli perhe haluaa kokoaikaisen hoitopaikan. Lakiesityksen perusteluosassa korostetaan, että kynnys kokoaikaisen hoidon tarjoamiseen tulisi olla matala varsinkin silloin kun kokoaikaista hoitopaikkaa haetaan lapsen kehityksen, perheen olosuhteiden tai tuen tarpeen vuoksi, eikä sen tulisi johtaa pitkällisiin viranomaisselvityksiin. Mielestämme lakiin tulisi kirjata yksiselitteisemmin perusteita sille, minkälaiset kasvatukselliset syyt tai sosiaaliset olosuhteet oikeuttavat perheen saamaan kokoaikaisen hoitopaikan perheiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi mikäli varhaiskasvatusoikeutta päädytään rajaamaan. Ohjeistuksen tai sitovien määräysten puuttuessa on muuten riski, että kunnat soveltavat rajausta hyvin eri tavoin. Myös velvoite kertoa perheen tilanteesta voi olla ongelmallinen koska ne perheet, joiden kohdalla kokoaikaisen päivähoitopaikan saaminen voisi olla lapsen kannalta hyödyllistä (esim. perheessä päihde- tai mielenterveysongelmia tms.), eivät välttämättä halua kertoa perhetilanteestaan eivätkä siten hae kokoaikapaikkaa. Toisaalta perusteluvaade saattaa houkutella joitakin perheitä ilmoittamaan keksittyjä syitä kokoaikaisen hoidon tarpeelle. Eripituiset hoitoajat voivat herättää kysymyksiä ja leimautumisen uhkaa lasten ja perheiden yhteisöissä. Osa-aikaisen hoitopaikan järjestämiseen liittyvät näkökohdat Laadukas varhaiskasvatustoiminta edellyttää säännönmukaisuutta myös osa-aikaiselta osallistumiselta. Päivähoitoryhmien toiminta olisi pyrittävä järjestämään niin että lasten säännöllinen osallistuminen toimintaan on mahdollista. Toisaalta kuntien on pyrittävä kuulemaan vanhempien toiveita lapsen hoidon ajankohdasta. Eri aikoihin tulevat lapset aiheuttavat haasteita päivähoidon järjestämiselle sekä kokoaikaisessa päivähoidossa että osapäivähoidossa olevien lasten kohdalla.

5 Ehdotuksessa oikeus varhaiskasvatukseen on rajattu 20 viikkotuntiin (4 h/päivä), kun nykyisen päivähoitoasetuksen mukaan osa-aikaisen hoidon raja on 5 tunnin hoitopäivä (25 h/vko). Mikäli tavoitteena on pyrkiä välttämään pitkiä hoitopäiviä, tarkoittaisi tämä osaaikaisessa hoidossa olevien lasten osalta sitä, että osa-aikaiseen varhaiskasvatukseen osallistuvat lapset olisivat päivähoidossa päivittäin muutaman tunnin ajan 2 3 kokoaikaisen hoitopäivän sijaan. Käytännössä hyvin lyhyt hoitopäivä saattaa houkutella vanhempia valitsemaan mieluummin muutaman päivän kokoaikaisen hoidon lapselleen välttääkseen päivittäisiin päivähoitomatkoihin kuluvaa aikaa. Lakiesityksestä ei myöskään käy ilmi, mikä on uuden, 20 h/vko ja vanhan, 25 h/vko osapäivähoidon välinen suhde. Onko kunnissa esimerkiksi enää uudistuksen jälkeen tarjolla muita osa-aikaisen päivähoidon vaihtoehtoja 20 h/vko rinnalla? Varsinkin osaaikatyötä tekeville vanhemmille 4 h/päivä saattaa olla liian lyhyt aika osa-aikatyöhön ja työmatkoihin kuluvan ajan vuoksi. Osa-aikaiselle hoidolle asetetut tavoitteet joustavuudesta, hyvästä laadusta ja vanhempien kuulemisesta voivat mielestämme olla ristiriidassa kunnissa esitettyjen henkilöstösäästötavoitteiden kannalta. Säästöjen syntyminen edellyttää sitä, että kunnat voisivat päättää mihin kellonaikaan ja missä päiväkodissa osa-aikaista hoitoa olisi tarjolla, jotta osa-aikaratkaisuilla olisi todellista vaikutusta esimerkiksi henkilöstön määrään. Tämä on todettu myös kuntien omissa kannanotoissa. Osa-aikaisen hoidon henkilöstömitoitusten laskentaperiaatteet ja toteutuneet hoitokäytännöt eivät välttämättä vastaa toisiaan, ja siksi on riski, että henkilöstömitoituksen mukaiset lapsimäärät ylittyvät uudistuksen seurauksena nykyistä useammin. On myös pelättävissä, että kuntien säästötavoitteet ohjaavat sitä, millä tavoin osaaikainen varhaiskasvatus järjestetään kunnassa. Kunnan tarjoamat osa-aikavaihtoehdot eivät aina välttämättä sovi perheiden tarpeisiin. Kunnilta on edellytettävä vanhempien toiveiden aitoa huomioonottamista lapsen hoitojärjestelyistä päätettäessä. Pidämme tärkeänä myös esityksessä mainittua lakiin kirjattavaa tavoitetta siitä, että kunnan on pyrittävä järjestämään lapsen varhaiskasvatus samassa hoitopaikassa, vaikka lapsen päivähoitoaika muuttuu kokoaikaisesta osa-aikaiseksi tai päinvastoin. Lasten päivähoito ja työn ja perheen yhteensovittaminen Hallituksen esityksessä kokoaikainen hoitopaikka olisi ensisijaisesti taattu vain kokoaikatyössä oleville vanhemmille ja päätoimisille opiskelijoille tai yrittäjille. Yhä useamman työ koostuu kuitenkin pätkätyösuhteiden, yrittäjyyden, opiskelun ja työttömyyden vuorottelusta. Osa-aikaisten, kutsuttuna töihin tulevien tai 0-tuntisopimuslaisten työajan määrä ja sen sijoittuminen voivat vaihdella huomattavasti viikoittain. Suomessa osa-aikatyön keskimääräinen viikkotuntimäärä on toisaalta myös selvästi korkeampi kuin monissa muissa Euroopan maissa, vaikka osa-aikatyö on vielä toistaiseksi harvinaisempaa kuin muualla (Eurostat 2015). Nyt käsillä olevassa esityksessä ei ole tarkemmin otettu kantaa osa-aikatyön vuorokautiseen sijoittumiseen tai tuntimäärään. Oletettavaa on kuitenkin, että vaihteleva

6 tuntimäärä tai työhön liittyvä ennakoimattomuus ovat varsin kiistattomia perusteita saada kokoaikainen hoitopaikka tarvittaessa ja valtaosa osa-aikatyössä käyvistä vanhemmista tullee hakemaan kokoaikaista hoitopaikkaa tämän perusteella. Onkin syytä pohtia, onko mielekästä rajata lakiesityksessä kokoaikainen hoitopaikka vain kokoaikatyötä tekevien vanhempien lapsille, vai olisiko syytä ulottaa oikeus kaikkiin työssäkäyviin vanhempiin (ml. päätoimiset opiskelijat ja yrittäjinä toimivat sekä työtä/yritystoimintaa ja opiskelua yhdistävät). Yleistavoitteena on pidettävä sitä, että kynnys siirtyä osapäivähoidosta kokopäiväiseen hoitoon on mahdollisimman matala ja joustava. Helsinki VÄESTÖLIITTO RY Maria Kaisa Aula puheenjohtaja Eija Koivuranta toimitusjohtaja Tiivistelmä: Väestöliitto ei kannata subjektiivisen oikeuden rajaamista lakiehdotuksessa esitetyllä tavalla. Liitto pitää tärkeänä, että oikeus varhaiskasvatukseen säilyy nykyisessä muodossaan. Mikäli rajaukseen kuitenkin päädytään, on varmistettava perheiden yhdenvertainen kohtelu, joustavuus varhaiskasvatuspalveluiden järjestämisessä ja se, että mahdollisuus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen pystytään järjestämään lyhyelläkin aikavälillä. Väestöliitto kantaa erityistä huolta heikommassa asemassa olevien perheiden ja lasten oikeudesta saada varhaiskasvatusta haluamassaan laajuudessa.