Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2017-00290 YSO Talsi Tuija(YM) 03.10.2017 PYYDETÄÄN VAITELIAISUUTTA Muistion sisältäessä tietoja Suomen neuvotteluvarasta taakanjakoasetusehdotukseen sekä sen ja LULUCF-asetusehdotuksen väliseen kytkentään ja niiden käsittelyyn neuvostossa pyydämme eduskuntaa noudattamaan vaiteliaisuutta asiakirjan käsittelyssä siihen saakka kunnes neuvoston yleisnäkemys ehdotuksesta hyväksytään Asia Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021 2030 joustavaa energiaunionia varten ja Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi sekä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (taakanjakoasetus) Kokous Ympäristöneuvosto 13.10.2017 U/E/UTP-tunnus U 55/2016 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Ympäristöneuvostossa 13.10.2017 pyritään saavuttamaan neuvoston yleisnäkemys ehdotuksesta. Euroopan parlamentin täysistunto äänesti muutosehdotuksista 14.6.2017. Neuvoston ja Euroopan parlamentin sekä komission välillä käytävien kolmikantaneuvottelujen aikataulu ei ole vielä tiedossa. Suomi on yleisesti ottaen tyytyväinen puheenjohtajan kompromissiehdotukseen taakanjakoasetuksesta ja pyrkii siihen, että ympäristöneuvostossa 13.10.2017 saataisiin aikaan neuvoston yleisnäkemys yhdessä maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF) koskevan asetuksen kanssa. Suomella on kuitenkin ongelma, joka liittyy taakanjakoasetuksen ja LULUCF-asetuksen väliseen kytkentään, koska LULUCF-asetuksesta mahdollisesti syntyvät laskennalliset päästöt tulee viime kädessä kattaa taakanjakoasetuksen päästökiintiöillä.
2(6) Suomen ensisijainen tavoite on, ettei LULUCF-sektorilta syntyisi laskennallisia päästöjä, jotka jouduttaisiin kattamaan taakanjakosektorin päästökiintiöillä. Suomen LULUCFsektori on poikkeuksellisen suuri verrattuna Suomen taakanjakosektoriin ja Suomen päästövähennysvelvoite taakanjakosektorilla on jo hyvin tiukka (- 39 %). Suomen käsityksen mukaan LULUCF sektorilta mahdollisesti syntyvät laskennalliset päästöt voisivat nostaa Suomen tosiasiallisen kokonaispäästövähennysvelvoitteen selvästi yli 40 %, mikä ei enää olisi Eurooppa-neuvoston 2014 päätelmien mukaista. Suomi on tyytyväinen puheenjohtajamaan ehdotuksiin niiltä osin kuin ne koskevat olemassa olevia ja uusia joustokeinoja (ns. one-off, LULUCF-jousto) sekä kauden 2021-30 päästövähennysten lähtötasoa. Suomi katsoo, että kokonaisratkaisun saavuttamiseksi on tärkeä löytää kaikkia jäsenvaltioita tyydyttävä ratkaisu taakanjakoasetuksen velvoitekauden lineaarisen päästövähennyspolun lähtötasosta. Suomi voi siksi hyväksyä puheenjohtajamaan ehdotuksen koskien ns. varmuusvarantoa, joka on tarkoitettu lisäjoustoksi jäsenvaltioille, joiden päästöt alittavat niiden päästökiintiöt nykyisellä velvoitekaudella (2013-20) ja joiden BKT/asukas on alle EU:n keskiarvon. Suomi voi myös harkita varmuusvarannon kohtuullista kasvattamista puheenjohtajan ehdottamasta (100 milj. CO2 ekv.), mikäli tämä ei samalla tarkoita Suomen päästövähennysvelvoitteen tiukentumista. Suomi voi samoin hyväksyä liitteessä IV mainitun lähtötason mukautuksen laajentamisen, mikäli tämä on välttämätöntä neuvoston yleisnäkemyksen saavuttamiseksi. Suomi ei sen sijaan pidä suotavana sitä, että päästövähennyspolun lähtötasoksi asetettaisiin vuoden 2020 tavoitteet, koska tämä saattaisi merkitä päästövähennysyksiköiden huomattavaa ylijäämää (kuumaa ilmaa) kauden alussa, mikä puolestaan saattaisi vaarantaa EU:n Pariisin sopimuksen sitoumusten noudattamisen. Vanhojen joustojen osalta Suomi pitää puheenjohtajan ehdotusta kokonaisuudessaan hyväksyttävänä. Esimerkiksi päästökiintiöiden vuosittaisen lainauksen korottaminen 10 prosenttiin vuosina 2021-2025 on Suomen mielestä hyvä ratkaisu. Lisäksi on hyvä, ettei päästöyksiköiden ylijäämän pankittamiselle ole asetettu rajoitteita velvoitekauden 2020-2030 sisällä. Uusien joustojen osalta Suomi pitää kertaluonteista ns. one-off -mekanismia erittäin tärkeänä. Puheenjohtajan ehdotus on säilyttänyt komission ehdotuksen maksimikoon (100 milj Mt CO2 ekv) sekä jakoperusteet mekanismista hyötyvien 9 jäsenvaltion kesken, ml. Suomi (2 %). Suomen mielestä jouston maksimikokoa voitaisiin kasvattaa jonkin verran (esim. 100 >/ 150) samoin kuin Suomen osuutta (esim. 4 % vuoden 2005 päästöistä), mutta ei edellytä tätä Suomen kannalta hyväksyttävän kokonaisratkaisun saavuttamiseksi. Puheenjohtajan ehdotukseen on myös lisätty jäsenvaltioiden mahdollisuus tarkistaa jouston käyttötarvettaan päästövähennyskauden aikana kahdesti (2024 ja 2027), mitä Suomi pitää hyvänä. LULUCF- jouston osalta Suomi pitää komission alkuperäistä ja puheenjohtajan säilyttämää ehdotusta LULUCF-jouston maksimikoosta (280 milj. t CO2 ekv.) ja jakoperusteista hyväksyttävänä, eikä lähtökohtaisesti tue kokonaismäärän kasvattamista tai jakoperusteiden muutosehdotuksia. Suomi voi kuitenkin tarvittaessa harkita muun muassa ehdotusta, jonka mukaan alhaisimpaan jakoluokkaan (3,75 %) kuuluvien jäsenvaltioiden osuus voitaisiin nostaa 6 %:iin, mikäli LULUCF-joustossa on käyttämätöntä ylijäämää eikä jouston maksimikokoa (280 milj. t CO2 ekv.) siten kasvatettaisi.
Pääasiallinen sisältö 3(6) Komission ehdotuksen pääasiallinen sisältä on kuvattu valtioneuvoston 15 päivänä syyskuuta 2016 eduskunnalle toimittamassa kirjelmässä (U 55/2016 vp) sekä asiaa koskevassa jatkokirjelmässä (UJ 10/2017 vp). Taakanjakoasetuksella asetettavat jäsenvaltiokohtaiset päästövähennysvelvoitteet, ilmaistuina prosentteina verrattuna vuoden 2005 päästötasoon, eivät ole missään vaiheessa olleet varsinaisten neuvottelujen kohteena. Suomen nimelliseksi päästövähennysvelvoitteeksi tulisi täten komission ehdotuksen mukaisesti 39 %. Asetusehdotuksen keskeisiksi avoimiksi neuvottelukysymyksiksi ovat muodostuneet joustomekanismit, ml. uudet joustomekanismit, LULUCF- ja one-off - mekanismit, sekä erityisesti päästövähennyspolun lähtötaso. Päästövähennyspolun lähtötason osalta puheenjohtajavaltio on sisällyttänyt kompromissiehdotukseensa uuden varmuusvaranto-mekanismin, jonka tarkoituksena on ollut saada mukaan niitä jäsenvaltioita, jotka haluaisivat lähtötason laskettavan vuoden 2020 tavoitteista, eikä komission ehdottamasta vuosien 2016-18 päästöjen keskiarvosta. Näitä ovat lähinnä ne valtiot, jotka voivat kasvattaa päästöjään nykyisellä päästövähennyskaudella sekä ne, jotka saavuttavat nykyiset tavoitteensa suurella ylijäämällä ja joiden BKT/asukas on alle EU:n keskiarvon. Puheenjohtajan ehdotuksen mukaan varannon maksimikoko olisi 100 milj. tonnia CO2 ekv. Varanto olisi käytettävissä velvoitekauden lopussa ja sitä voisivat tietyin edellytyksin käyttää jäsenvaltiot, joiden BKT/asukas on alle EU:n keskiarvon ja joiden todelliset päästöt nykyisellä velvoitekaudella (2013-20) alittavat niille asetetun päästökiintiön kyseisenä aikana. Lisäksi edellytetään, että varantoa hyödyntävä jäsenvaltio on tätä ennen hyödyntänyt myös asetuksen sille tarjoamat joustot kuten lainaaminen ja pankittaminen, sekä ns. LULUCF-jousto. Tämä ei kuitenkaan ole vielä saanut päästövähennysten lähtötasoa koskevaa tilannetta ratkeamaan. Muutamat jäsenvaltiot ovat ehdottaneet varannon maksimikoon kasvattamista, mitä taas osa jäsenvaltioista vastustaa. Muutama jäsenvaltio katsoo edelleen, että varmuusvaranto ei ratkaise niiden tulevan kauden 2021-30 lähtötasoa koskevaa ongelmaa ollenkaan. Komissio on hyväksynyt varmuusvarannon periaatteet, mutta ei voisi hyväksyä sitä, että tulevan kauden lähtötasoksi asetettaisiin vuoden 2020 tavoite. Tällä tavoin uuden kauden (2021-30) alussa syntyisi suuri määrä (noin 530 milj. tonnia CO2- ekv) päästökiintiöiden ylijäämää eli kuumaa ilmaa, joka vaarantaisi EU:n yhteisen päästövähennysvelvoitteen ja samalla Pariisin sopimuksen päästövähennyssitoumuksen saavuttamisen. Työryhmäkäsittelyn aikana on tehty ehdotus, jonka mukaan lähtötason laskenta valittaisiin sen mukaan, mikä kullekin jäsenvaltioille on tiukin eli 2016-18 päästöjen keskiarvo tai vuoden 2020 päästöt. Tästä säästyvät yksiköt on nähty yhtenä mahdollisena lähteenä lisäyksiköille käytettäväksi turvavarannossa. Suomi ja monet muut jäsenvaltiot, jotka voivat muuten hyväksyä varannon periaatteellisesti, haluavat lähtötason laskennan säilyvän muuten komission ehdotuksen mukaisena (2016-18 keskiarvo). Tämä ehdotus ei sisälly puheenjohtajamaan nykyiseen ehdotukseen, mutta sisältyy kuitenkin EP:n ehdotuksiin, joten siihen jouduttaneen palaamaan. EP on lisäksi ehdottanut kauden 2021-30 laskennan aloitettavaksi vuodesta 2018 (komission ehdotus: vuodesta 2020), mikä kiristäisi kaikkien jäsenvaltioiden päästövähennysvelvoitteita tulevalla kaudella.
4(6) Lisäksi tehty ehdotus, jonka mukaan liitteen IV lukuarvoja voitaisiin nostaa jonkin verran (n. 40 MtCO2 ekv. > 68,9 MtCO2 ekv.) ja tämä jaettaisiin kaikille maille, joiden BKT/as on alle EU:n keskiarvon, ja joiden päästöt vuonna 2015 olivat suuremmat kuin vuoden 2030 tavoite. Nykyisellään liite IV koskee vain jäsenvaltioita, jotka saavat kasvattaa päästöjään nykyisellä 2013-20 kaudella. Olemassaolevien joustojen, kuten lainaaminen tulevilta vuosilta ja ylijäämän pankittaminen, jäsenvaltioiden väliset siirrot (myynti/osto) ja ns. hankemekanismi, puheenjohtajan ehdotus noudattaa pitkälti komission alkuperäistä ehdotusta. Jäsenvaltio voisi pankittaa kaiken vuosittaisen ylijäämän seuraavien vuosien mahdollista käyttötarvetta varten ja lainata 10 % seuraavan vuoden kiintiöstään ensimmäisen 5- vuotiskaudella (2021-2025), mutta vain 5 % toisella 5-vuotiskaudella (2026-2030). Jäsenvaltio voisi siirtää (myydä) jo ennen päästöjensä tarkistamista 5 % päästökiintiöistään toisille jäsenvaltioille. Päästöjen tarkistuksen jälkeen määrärajoitusta ei olisi, vaan jäsenvaltio voisi halutessaan siirtää muille koko vuosittaisen ylijäämänsä. Nämä yksiköt laskettaisiin vastaanottavan (ostavan) jäsenvaltion hyväksi. Uusien joustomekanismien osalta one-off-mekanismin enimmäiskoko on puheenjohtajan ehdotuksessa säilynyt ennallaan (max. 100 milj. t C02 ekv) samoin kuin sen jakautuminen (2-4 %) siitä hyötyvien jäsenvaltioiden (AT/BE/DK/FI/IE/NL/LU/MT/SE) kesken. Suomelle tämä tarkoittaisi 2 % eli enintään yhteensä n. 7 milj. tonnia CO2 ekv. koko kaudelta 2021-2030). Sen sijaan puheenjohtajan ehdotukseen on sisällytetty jäsenvaltioiden harkintavaltaa ja siten joustavuutta lisäävä kohta, jonka mukaan jäsenvaltio voi kahdesti kauden aikana (2024 ja 2027) päättää käyttävänsä one-off - joustoa vähemmän kuin sen maksimimäärä olisi. LULUCF-jouston osalta puheenjohtajan uusi ehdotus noudattaa pääpiirteissään komission alkuperästä ehdotusta. Joustomekanismin kokonaismäärä olisi edelleen 280 milj. tonnia CO2-ekv. ja sen jakautumisen perusteet ja jäsenvaltiokohtaiset enimmäismäärät olisivat komission ehdotukset mukaiset. Neuvottelujen kuluessa muutamat jäsenvaltiot ovat ehdottaneet maksimikoon kasvattamista tai jakoperusteiden muutoksia, mutta nämä eivät ole saaneet tukea useilta muilta jäsenvaltioilta eivätkä komissiolta. Metsänhoitoa ei nykyisellään ole mahdollista sisällyttää LULUCF-jouston jäsenvaltiokohtaiseen maksimimäärään, mutta puheenjohtajan ehdotuksen mukaan komission tulee tehdä tätä koskevat ehdotukset delegoiduiksi säädöksiksi, kun metsänhoidon referenssitasoa koskevat toimeenpanosäädökset on LULUCF-asetuksen mukaisesti annettu. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely SEUT 192 artikla 1 kohta, tavallinen lainsäätämisjärjestys Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Raportoija Gerben-Jan Gerbrandy, ALDE (NL) Täysistuntoäänestys 14.6.2017 Ministeriöiden välinen taustaryhmä (YM/TEM/MMM/LVM/VNK) (EU23) EU-asioiden komitean ympäristöjaoston kokous 26.9.2017 (suullinen esittely), kirjallinen menettely (virkamieskokoonpano) 2.-3.10.2017
5(6) Eduskuntakäsittely EU-ministerivaliokunta 6.10.2017(13.10. ympäristöneuvoston asiat) Suuri valiokunta 6.10.2017 (13.10. ympäristöneuvoston asiat) U 55/2016 vp ; UJ 10/2017 vp TaVL 35/2016 vp ; TaVL 32/2017 vp MmVL 16/2016 vp; MmVL 15/2017 vp LiVL 26/2016 vp YmVL 24/2016 vp; YmVL 18/2017 vp SuVL 7/2016 vp; SuVL 8/2017 vp Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Asiaa kuuluu maakunnan itsehallintolain (1144/1991) 18 10 ja 22 kohdan perusteella maakunnan lainsäädäntövaltaan Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia sekä vaikutuksia ympäristöön on kuvattu valtioneuvoston kirjelmässä eduskunnalle (U 55/2016 vp). Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat - Lopullista neuvostoasiakirjaa ei vielä ole käytettävissä. 11483/16 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Tuija Talsi, neuvotteleva virkamies, YM, 040-720 5574, tuija.talsi@ym.fi EUTORI-tunnus EU/2016/1351 Liitteet Viite
6(6) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi ympäristö, ilmasto- ja energiapaketti TEM, UM, YM EUE, LVM, MMM, OKM, STM, VM, VNK