110317 KITKANMUTKAN RANTA-ASEMAKAAVA Käylä Kuusamon kaupunki EKOTONI KY KIMMOKAAVA
KITKANMUTKAN RANTA-ASEMAKAAVA Käylä Kuusamon kaupunki LUONTOSELVITYKSEN TAUSTA GEOLOGIA JA GEOMORFOLOGIA KASVILLISUUS MAISEMA SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET DIREKTIIVI - JA UHANALAISLAJISTO SUOSITUKSET YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta ellei toisin mainita Kansikuva: Taivallammen puoleista luhtarantaa Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky LY tunnus 1016290-0 Vitikkalantie 4, 21570 SAUVO 0400-479740 jari.hietaranta@pp.inet.fi
KITKANMUTKAN RANTA-ASEMAKAAVA Käylä Kuusamon kaupunki LUONTOSELVITYKSEN TAUSTA Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää rantakaava-alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella Maastoinventointi aloitettiin niemessä olemassa olevien rakennusten kohdalta, josta mentiin rantaan. Ranta-alue kierrettiin lännestä itään ja idästä pohjoiseen. Luontoselvitys toteutettiin kasvillisuuden osalta 22.6 2016. Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa yhteensä 6 h. Maastoinventoinnissa kiinnitettiin huomiota alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen rakentamisen sijoitteluun. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt kasvillisuudeltaan arvokkaat ja huomionarvoiset kohteet arvotettiin havaittujen luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Linnuston osalta pääpaino oli alueella pesivän lajiston selvittämisessä sekä EU:n lintudirektiivi-, uhanalais- ja Suomen erityisvastuulajistossa. Esitetyt parimäärät ovat vain suuntaa-antavia, eivät tarkkoja lukuja, ja ainakin osa niistä on hyvin todennäköisesti myös aliarvioita. Kaava-alueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsän metsänhoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Erityisesti huomioitiin lehtipuuston määrää. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) GEOLOGIA JA GEOMORFOLOGIA Maaperältään alue on lähes kauttaaltaan kosteapohjaista, osin jopa märkää. Maalaji on moreenia, jota peittää vaihtelevan paksuinen eloperäinen aines. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei ole; ainoastaan Taivallammen luoteisrannan mökin alueella on maasto hieman korkeampaa muualla pääosin pohjamoreenia (ks. kuvat 1ab ja 2ab alla). Vanha järvitörmä kiertää niemialuetta.
Kuvat 1ab. Alueen topografia on tasainen ja relatiiviset korkeuserot ovat pienet. Soistuminen on yleistä etenkin Taivallammen puoleisella ranta-alueella. Kuvat 2ab. Vasemmalla niemialueen etelärantaa ja oikealla Taivallammen paksuturpeista saraluhtaa. KASVILLISUUS Kasvillisuus on laajoilla alueilla mäntyvaltaista rämettä tai ojikkoa. Myös kuusi-koivu korpea esiintyy paikka paikoin ojien läheisyydessä. Alue ei ole luonnontilainen; puustoa on harvennettu ja aluetta ojitettu. Eräiden ojien ja vesilaskujen reunoilla on enemmän luonnontilaisen kaltaista. Vesiuomat eivät ole luonnontilaisia vaan metsä- ja suo-ojia. Kuva 3. Harvaa tasaikäistä soistuvapohjaista mäntykangasta (-rämettä) niemen eteläosassa.
Kuvat 4ab. Taivallammen puoleista länsirantaa reunustaa laaja sara- ja koivuluhta, paikoin myös pajuluhtaa. Niemialueen eteläranta on harvennettua nuorta variksenmarja-mustikka tyypin kangasta paikoin jo rämemäistä etenkin edellä mainitun vanhan rantatörmän alapuolella (ks. kuva 3 yllä). Tyyppilajien lisäksi kasvillisuudessa esiintyy laajasti puolukkaa, vaivaiskoivua, karpaloa, suopursua ja rannassa myös esimerkiksi raatetta. Empetrum nigrum, variksenmarja 3-4 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Betula nana, vaivaiskoivu 2-3 Sedun palustre, suopursu 2 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Potentilla erecta, rätvänä 1 Agrostiscapillaris, nurmirölli 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-4 Rubus arcticus, lakka 1-2 Linnea borealis, vanamo 1 Calluna vulgaris, kanerva 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 1 Niemen itäkärjessä on luhta-alue (ks. kuvat 4ab yllä), joka niemen pohjoispuolella on leimallisesti saraluhtaa. Saraluhta muuntuu etäämpänä rannasta isovarpurämeeksi. Lahden ympäristössä, ojien välisellä alueella etenkin pohjoisimman ojan ympäristössä, on kuusi-koivu korpimaisuutta. Kenttäkerroksessa on runsaasti metsä- ja suokortetta, lillukkaa, metsäalvejuurta, metsäimarretta ja hiirenporrasta. Kuva 5. Taivallammen puoleisen lahden rannalla on melko rehevää kuusi-koivu valtaista tuoretta kangasta tai aivan rannassa myös korpea
Vaccinum myrtillus mustikka 5 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Rubus arcticus, mesimarja 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1-2 Rubus chanaemorus, lakka 1 Ledun palustre, suopursu 2 Betula nana, vaivaiskoivu 2-3 Linnaea borealis vanamo 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Trientalis europaea metsätähti 1-2 Pyrola sp., talvikki Samanlaista kasvillisuutta esiintyy myös rannassa olevan mökin pohjoispuolella olevan ojan ympäristössä (ks. kuvat 6ab alla). Korpimainen juotti jatkuu pohjoiseen aina tonttitielle asti. Muilta osin alueen pohjoispuolen metsäkasvillisuus on mäntyvaltaista kuivahkoa tai tuoretta kangasta. Vaccinium vitis-idaea, puolukka 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Rhododendron tomentosum, suopursu 1-2 Calluna vulgaris, kanerva 1-2 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1 Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny; ainoastaan mainittujen ojien läheisyydessä on muutamia maa- tai pystykeloja. Kuvat 6ab. Suunnittelualueen pohjoisosassa, olemassa olevan mökin pohjoispuolella ovat ojien ympäristöt rehevää tuoretta kuusi-koivu kangasta, paikoin myös korpimaista. Uomat eivät ole luonnontilaisia. Vesilinnustoltaan suunnittelualue vaikutti vaatimattomalta. Telkkä ja tavi olivat ainoat lajit vesilintulajit, jotka havaittiin Taivallammella. Kahlaajista havaittiin liro. Ranta-alueen linnusto on kauttaaltaan tavanomaista havupuuvaltaisten metsien yleislajistoa, Maastokäynnin aikana havaittiin ainakin metsäkirvinen, räkättirastas, punarinta, metsäkirvinen, hippiäinen, västäräkki, pajusirkku, harmaasieppo, sinitiainen, talitiainen, hömötiainen, pajulintu ja laulurastas. Kaikkiaan tavattiin 13 lintulajia, jotka kaikki
kuulunevat pesimälajistoon. Linnustoltaan merkittävin alue sijainnee Taivallammen länsirannan lahdelmassa ja sen lähiympäristössä. MAISEMA Maisemakuvallisesti huomionarvoinen on niemialueen Taivallammen puoleinen ranta-alue, jossa laaja rantaluhta aikaan saa erämaajärvimäisen vaikutelman. Muilta osin suunnittelualueen maisemakuvaa voidaan pitää tavanomaisena. Näkymä ovat ranta-alueella lähinnä puoliavoimet tai jopa avomaiset. Etäämpänä rannasta maisemakuva ja näkymät ovat sulkeutuneita tai puoliavoimia. Mitään erityisiä maisemallisia kiintopisteitä ei suunnittelualueella esiinny. Kuvat 7ab. Suunnittelualueella ei ole maisema kuvallisesti merkittäviä kohteita. Kuvissa Taivallammen luoteisrantaa. Ainoastaan niemialueen luhtaa (ks. kuvat 4ab edellä) voidaan pitää maisemakuvallisesti huomionarvoisena. Alue lienee myös lintulajistoltaan rikkain. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole perustettuja suojelualueita, suojeluohjelmiin tai Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET A. Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit katajakedot lehdesniityt avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole LSL tarkoittamia elinympäristöjä.
B. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteet ja niiden lähiympäristöt purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norot pienten lampien välittömät lähiympäristöt rehevät ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet metsäkortekorvet letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla jyrkänteet, rotkot ja kurut hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot rantaluhdat Taivallammen luhtareunusta (nrot 2 ja 3 ) voidaan pitää luonnontilaisena. C. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) luonnontilaisen enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään 10 hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita. D. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia LUMO -elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole METSO-ohjelman luontotyyppejä. E. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt
paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Ei edellä mainittuja metsäluontotyyppejä. F. Uhanalaiset kasvillisuustyypit Raunion ja muut (2008) mukaan Maastoinventoinneissa ei havaittu alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään myös huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella sekä luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V mahdollisen esiintymiseen alueella uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 ) Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Alueella havaittiin maastotöiden aikana yksi direktiivilaji (DIR) liro. Kansainvälisiä vastuulajeja (EVA) ei havaittu ja Suomen Punaisessa kirjassa (Tiainen ja muut 2015) mainitusta uhanalaislajistoa ei havaittu alueella.
Kuva 8. Alueen luonnonympäristön ja maiseman kannalta huomionarvoiset kohteet (1-4) SUOSITUKSET Luontoselvityksen perusteella on annettu joitain suosituksia alueella havaituista kohteista. Kohde 1. tuoreen kuusikankaan ja kuusivaltaisen korven alue 2 ja 3 Taivallammen rantaluhta: sara-, koivu- ja pajuluhtaa 4. tuore rehevä sekakangas uoman läheisyydessä Maankäyttösuositus Rakentamista tulisi välttää aivan uoman välittömään läheisyyteen. Kaavamerkintä MY tai luo. rantaluhdalle luo- merkintä MY tai luo
Selvityksessä käytettiin seuraavaa arvoluokitusta: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen-seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista tai estäisivät rakentamisen. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi (arvoluokka 1). Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee lähes kauttaaltaan harvennushakkuina ja nuorena puustona. Mainittu luhta (2-3) sekä korpimainen alue (1) tulisi mahdollisuuksien mukaan jättää rakentamisen ulkopuolelle. Ne voidaan sijoittaa arvoluokkaan 2 (paikallinen arvo). YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Nuorehkot tai varttuneet kasvatusmetsät ovat tyypillisiä suunnittelualueen metsäalueille ja alueen metsät ovat pääosin muuallakin olleet aktiivisen ihmistoiminnan vaikutuspiirissä. Osa suunnittelualueesta on suomaata. Mahdollinen lisärakentaminen, joka huomioi selvityksessä mainitut kohteet, ei aiheuta merkittävää haittaa alueen luonnonympäristöön tai maisemalle. Sauvossa 11. maaliskuuta 2017 EKOTONI KY Jari Hietaranta Kirjallisuus http://paikkatieto.ymparisto.fi /vesikarttaviewers Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen. A., Lehtiniemi, T.,Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. ja Valkama, J.(2015). Suomen lintujen uhanalaisuus 2015. Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus. Helsinki, 49s ja liitteet. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2.264+572 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 192 s. Karisto Oy. Hämeenlinna. Luontodirektiivi. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL L 206, 22.7.1992.