Ekojärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Ekojärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 34

Ekojärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Tämän raportin julkaisuun on saatu tukea Euroopan unionin Life luonto -rahastosta. Översättning: Mikael Nordström Translation: Anu Peltonen Kansikuva: Lentokuva Vallas Oy 2005 Metsähallitus 2007 ISSN 1796-2943 ISBN 978-952-446-587-8 (pdf)

KUVAILULEHTI JULKAISIJA Metsähallitus JULKAISUAIKA 2007 TOIMEKSIANTAJA Metsähallitus HYVÄKSYMISPÄIVÄMÄÄRÄ 1.11.2007 LUOTTAMUKSELLISUUS Julkinen DIAARINUMERO 3023/021/2003 SUOJELUALUETYYPPI/ SUOJELUOHJELMA ALUEEN NIMI NATURA 2000 -ALUEEN NIMI JA KOODI ALUEYKSIKKÖ TEKIJÄ(T ) JULKAISUN NIMI TIIVISTELMÄ Natura 2000 (SCI, SPA) Ekojärvi Ekojärvi (FI 0350001) Etelä-Suomen luontopalvelut Pirkanmaan ympäristökeskus ja Metsähallitus Ekojärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma Suunnittelualueen suojeluarvo perustuu monipuoliseen lintujärven sekä sitä ympäröivien luhtarantojen ja pienialaisten lehtometsien muodostamaan luontokokonaisuuteen. Suunnittelualue on sijaintinsa, laajan kokonsa ja metsäisten rantojensa ansiosta erämainen. Järvellä pesii monipuolinen vesilinnusto. Alue on myös valtakunnallisesti merkittävä muutonaikainen ruokailu- ja levähdysalue. Suunnittelualue on paikallisesti tärkeä virkistyskäyttökohde, jonka kävijämäärä on pieni. Ekojärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelman teko on osa Pirkanmaan ympäristökeskuksen koordinoimaa Life-hanketta Pirkanmaan arvokkaiden lintuvesien kunnostus ja hoito. Suunnitelma on laadittu laajassa yhteistyössä Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluiden, Pirkanmaan ympäristökeskuksen ja Satakunnan riistanhoitopiirin sekä paikallisten asukkaiden ja järjestöjen kesken. Suunnitelman laadinnassa on ollut keskeinen merkitys työryhmätyöskentelyllä sekä hoito- ja käyttökyselyllä. Suunnitelmassa on sovitettu yhteen alueen luontoarvojen ja paikallisen virkistyskäytön säilymistä. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on säilyttää ja parantaa linnuston elinolosuhteita sekä säilyttää liito-oravan elinmahdollisuuksia ja arvokkaita luontotyyppejä. Lisäksi tavoitteena on alueen säilyminen paikallisena lähivirkistyskohteena ja maakunnallisena linturetkikohteena sekä järven veden laadun parantuminen. Suunnitelmassa esitetään alueen hoitamista jatkamalla vierasperäisten pienpetojen pyyntiä alueella sekä raivaamalla pensaikkoja rantaluhdissa ja pesimäsaarekkeissa. Virkistyskäytön selkeyttämistä esitetään tehtäväksi opasteilla, karsimalla tarpeettomia rakenteita sekä rajoittamalla rantautumista ja moottoriveneillä liikkumista lintujen pesimäkautena. Suunnitelmassa esitetään myös luonnonsuojelualueen perustamista sekä jatkohankkeen käynnistämistä Ekojärven veden laadun parantamiseksi. Ekojärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma on laadittu vuosille 2006 2026. Suunnitelmassa esitetyt hoitotoimenpiteet tarkennetaan yksityiskohtaisesti erillisissä toimenpidesuunnitelmissa. AVAINSANAT Ekojärvi, Natura 2000, luontoarvot, virkistyskäyttö, hoito, yhteistyö MUUT TIEDOT Hoito- ja käyttösuunnitelman ovat kirjoittaneet Marja-Liisa Pitkänen ja Satu Kalpio. SARJAN NIMI JA NUMERO Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 34 ISSN 1796-2943 ISBN (PDF) 978-952-446-587-8 SIVUMÄÄRÄ 68 s. KIELI suomi KUSTANTAJA Metsähallitus PAINOPAIKKA JAKAJA Metsähallitus, luontopalvelut HINTA

PRESENTATIONSBLAD UTGIVARE Forststyrelsen UTGIVNINGSDATUM 2007 UPPDRAGSGIVARE Forststyrelsen DATUM FÖR GODKÄNNANDE 1.11.2007 SEKRETESSGRAD Offentlig DIARIENUMMER 3023/021/2003 TYP AV SKYDDSOMRÅDE /SKYDDSPROGRAM OMRÅDETS NAMN NATURA 2000 -OM- RÅDETS NAMN OCH KOD REGIONENHET FÖRFATTARE PUBLIKATION SAMMANDRAG Natura 2000 (SCI, SPA) Ekojärvi Ekojärvi (FI 0350001) Södra Finlands naturtjänster Birkalands miljöcentral och Forststyrelsen Skötsel- och användningsplan för Ekojärvi Natura 2000 -område Planeringsområdets skyddsvärden baserar sig på helheten som består av en mångsidig fågelsjö som omges av madstränder och småskaliga lundskogar. Planeringsområdet är vildmark på grund av sitt läge, omfattande storlek och de skogbevuxna stränderna. De häckande sjöfåglarnas artsammansättning är mångsidig. Området är också en för finska förhållanden betydande lokal som födosöknings- och rastplats till flyttfåglar. Området är ett lokalt viktigt rekreationsområde, vars besökarantal är lågt. Planeringen av skötsel och användning i Ekojärvi Natura 2000 -området är en del av Life-projekt Restaurering och skötsel av värdefulla fågelsjöar i Birkaland som koordineras av Birkalands miljöcentral. Planen har utarbetats i omfattande samarbete med Forststyrelsen, Birkalands miljöcentral, Satakunda jaktvårdsdistrikt och lokala invånare samt föreningar. Vid utarbetningen av planen har arbetsgruppens arbete samt enkäten om skötsel och användning varit av central betydelse. Skydd av områdets naturvärden och det lokala rekreationsbruket har samordnats i planen. Planens ändamål är att bevara och förbättra levnadsförhållanden för fåglarna och att bevara förekomsterna av flygekorre samt värdefulla naturtyper. Dessutom är målsättningen att bevara området som ett lokalt närrekreationsområde och som ett fågelexkursionsmål på landskapsnivå samt att förbättra sjöns vattenkvalitet. I planen föreslås det att jakten av små rovdjur fortsätter och att buskage längs stränderna och de små öarna var fåglarna häckar röjs. Rekreationsbruket förslås att förbättras genom informationsmaterial, minskandet av överflödiga konstruktioner samt genom att begränsa landstigning och rörelse med motorfordon under fåglarnas häckningsperiod. I planen föreslås också att man grundar ett naturskyddsområde samt påbörjar ett fortsättningsprojekt för att förbättra vattenkvaliteten i Ekojärvi. Skötsel- och användningsplanen för Ekojärvi Natura 2000 -området har utarbetats för åren 2006 2026. De skötselåtgärder som föreslås i planen preciseras noggrannare i separata åtgärdsplaner. NYCKELORD ANDRA UPPGIFTER SERIENS NAMN OCH NUMMER Ekojärvi, Natura 2000, naturvärden, rekreationsanvändning, skötsel, samarbete Planen har skrivits av Marja-Liisa Pitkänen och Satu Kalpio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 34 ISSN 1796-2943 ISBN (PDF) 978-952-446-587-8 SIDANTAL 68 s. SPRÅK finska FÖRLAG Forststyrelsen TRYCKERI DISTRIBUTION Forststyrelsen, naturtjänster PRIS

DOCUMENTATION PAGE PUBLISHED BY Metsähallitus PUBLICATION DATE 2007 COMMISSIONED BY Metsähallitus DATE OF APPROVAL 1.11.2007 CONFIDENTIALITY Public REGISTRATION NO. 3023/021/2003 TYPE OF PROTECTED AREA/CONSERVATION PROGRAMME NAME(S) OF PROTECTED AREA(S) NATURA 2000 -SITE NAME(S) AND CODE(S) REGIONAL UNIT AUTHOR(S) TITLE ABSTRACT Natura 2000 (SCI, SPA) Ekojärvi Ekojärvi (FI 0350001) Natural Heritage Services of Southern Finland Pirkanmaa Regional Environment Centre and Metsähallitus The plan for management and use of Ekojärvi Natura 2000 -site The conservation value of the site is based on nature complex of versatile birdlake and its mire shores as well as small boreal groves around it. The site reminds wilderness because of its location, large size and woody shores. There are several wetland bird species nesting on the lake. The site is also nationally significant feeding and resting area for birds during the migration. The site is locally important for recreational use although the amount of the visitors is low. Planning of the management and use in Ekojärvi Natura 2000 -site is a part of the Life-project Restoration and maintenance of valuable aquatic bird habitats of Pirkanmaa coordinated by Pirkanmaa Regional Environment Centre. The plan has been made in co-operation with Metsähallitus Natural Heritage Services of Southern Finland, Pirkanmaa Regional Environment Centre, Game Management District of Satakunta and local inhabitants and organizations. Working group and the inquiry of the management and use have been in significant part during the planning. The maintenance of the nature values and local recreational use has been combined in the plan. The objectives of the plan are to maintain and improve living conditions for the bird species and to maintain both living possibilities for the flying squirrel and valuable nature habitats. Maintenance of the area as a nearby recreational site and as a provincial site for bird excursions as well as improvement of the water quality in the lake are also the objectives of the plan. In the management plan of the area it is proposed to continue the hunting of the small predators in the area and cutting of the bushes in mire shores and breeding islets. Putting out signals, striking out unnecessary structures and restricting both going ashore and the use of motor vehicles during the breeding season of the birds are proposed in order to make the recreational use of the area more clear. Establishing a nature conservation area and starting a continuation project to improve the water quality of Ekojärvi are also proposed in the plan. The plan for management and use of Ekojärvi Natura 2000 -site has been made for the years 2006 2026. Management actions proposed in the plan will be specified in separate action plans. KEYWORDS Ekojärvi, Natura 2000, nature values, recreational use, management, co-operation OTHER INFORMATION The plan was written by Marja-Liisa Pitkänen and Satu Kalpio. SERIES NAME AND NO. Nature Protection Publications of Metsähallitus. Series C 34 ISSN 1796-2943 ISBN (PDF) 978-952-446-587-8 NO. OF PAGES 68 pp. LANGUAGE Finnish PUBLISHING CO. Metsähallitus PRINTED IN DISTRIBUTOR Metsähallitus PRICE

Sisällys 1 Johdanto... 9 ALUEEN LUONTO JA TÄHÄNASTINEN KÄYTTÖ... 12 2 Luonto ja historia... 12 2.1 Yleiskuvaus... 12 2.2 Geologia ja geomorfologia...13 2.3 Vesistöt... 13 2.4 Luontotyypit... 14 2.4.1 Vaihettumis- ja rantasuot... 16 2.4.2 Humuspitoiset lammet ja järvet... 16 2.4.3 Boreaaliset lehdot... 16 2.4.4 Metsäluhdat... 17 2.4.5 Puustoiset suot... 17 2.5 Lajisto... 17 2.5.1 Lintudirektiivin liitteen I lajit... 17 2.5.2 Luontodirektiivin lajit... 20 2.5.3 Uhanalaiset lajit...20 2.5.4 Muu lajisto... 21 2.6 Historia... 24 2.6.1 Asutushistoriaa...24 2.6.2 Järven historiaa...24 2.7 Nykyinen käyttö... 25 2.7.1 Metsästys... 25 2.7.2 Kalastus... 26 2.7.3 Liikenne ja liikkuminen... 26 2.7.4 Muu virkistyskäyttö... 26 2.7.5 Luonnonhoito... 28 2.7.6 Asutus... 30 2.8 Uhka-analyysi... 30 2.8.1 Linnuston elinmahdollisuudet... 30 2.8.2 Liito-oravan elinmahdollisuudet... 31 2.8.3 Järven veden laatu... 32 2.8.4 Lehtojen säilyminen... 32 2.8.5 Virkistyskäytön kasvu... 32 2.9 Yhteenveto tärkeimmistä arvoista suojelun ja käytön kannalta... 32 HOITO JA KÄYTTÖ... 33 3 Hoidon ja käytön tavoitteet... 33 3.1 Yleiset tavoitteet... 33 3.2 Ekojärven hoidon ja käytön tavoitteet... 33 4 Vyöhykealuejako... 34 5 Luonnon suojelu ja hoito... 35 5.1 Nykytila... 35 5.2 Tavoitteet... 35 5.3 Toimenpiteet... 35 5.3.1 Luonnontilan säilyttäminen... 35

5.3.2 Vierasperäisten pienpetojen pyynti... 36 5.3.3 Rantojen ja pesimäsaarekkeiden hoito... 36 5.3.4 Lehtojen hoito...37 5.4 Seuranta... 37 5.4.1 Veden laadun seuranta... 37 5.4.2 Kasvillisuus- ja luontotyyppiseuranta... 37 5.4.3 Linnustoseuranta... 38 5.4.4 Muun lajiston seuranta... 38 6 Luonnon virkistyskäyttö... 39 6.1 Virkistyskäyttö... 39 6.2 Kalastus... 40 6.3 Metsästys... 40 6.4 Liikenne ja liikkuminen... 41 6.5 Palvelurakenteiden huolto... 42 7 Toimenpidesuunnitelmat... 43 8 Suunnittelualueen ulkopuolinen maankäyttö... 43 HALLINTO JA TOTEUTUKSEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 44 9 Käytön ohjaus, sopimukset ja järjestyssääntö... 44 9.1 Hallinta... 44 9.2 Kiinteistönmuodostus... 44 9.3 Vuokra- ja käyttöoikeussopimukset... 44 9.4 Järjestyssääntö... 44 10 Turvallisuus ja pelastustoiminta... 44 11 Valvonta... 45 12 Yhteistyö... 45 13 Resurssit ja aikataulu... 46 14 Suunnitelman vaikutusten arviointi... 47 14.1 Ekologiset vaikutukset...47 14.1.1 Opastuksen vaikutukset... 50 14.1.2 Hoitotoimenpiteiden vaikutukset... 50 14.1.3 Luonnontilaisuuden vaikutukset... 51 14.2 Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset... 51 Lähteet... 53 Liitteet... 55 Liite 1a Kyselylomake Ekojärven hoidosta ja käytöstä... 55 Liite 1b Yhteenveto kyselylomakkeen vastauksista... 57 Liite 2a Lista tahoista, joilta on pyydetty lausuntoa suunnitelmasta... 60 Liite 2b Yhteenveto hoito- ja käyttösuunnitelmasta annetuista lausunnoista... 61 Liite 3 Uhkatekijät ja niiden vaikutukset suunnittelualueella... 64 Liite 4 Ekojärven järjestyssääntöluonnos... 65 Liite 5 Metsähallituksen vahvistuskirje... 68

1 Johdanto Suunnittelualue muodostaa pääosan Ekojärven Natura 2000 -alueesta, joka sijaitsee Pirkanmaalla Vammalan kaupungissa (kuva 1). Natura 2000 -alueeseen (232 ha) kuuluu myös yksi yksityismaapalsta (R:No 912-459-4-7), jonka hoito ja käyttö ei sisälly tähän suunnitelmaan. Suunnittelualue (kuva 2) on paikoin (noin 7,78 ha) laajempi kuin Natura 2000 -aluerajaus. Ekojärven Natura 2000 -alue on mukana Pirkanmaan ympäristökeskuksen koordinoimassa ja EU:n Life luonto -rahaston osarahoittamassa Pirkanmaan arvokkaiden lintuvesien kunnostus ja hoito -hankkeessa. Hanke alkoi 1.12.2004 ja päättyy 30.11.2008. Life luonto -rahaston ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen lisäksi hankkeen osarahoittajia ovat Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut sekä Satakunnan ja Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirit, jotka osallistuvat myös hankkeen käytännön toteutukseen. Kuva 1. Suunnittelualueen sijainti ja päämaankäyttöluokka. 9

Ekojärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon SPA- ja SCI-alueena. Natura 2000 -alueen suojelun toteutuskeinoja ovat luonnonsuojelulaki ja vesilaki. Metsähallituksen alueiden yleisökäytön painopisteluokituksessa (Yleisökäytön tavoitetila 2015) Ekojärvi ei kuulu painopistealueisiin tai kehittämiskohteisiin. Tämä suunnitelma on ensimmäinen Ekojärven Natura 2000 -alueelle (FI 0350001) laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma. Suunnittelualueella on voimassa Pirkanmaan 1. maakuntakaava, jossa alue on luokiteltu Natura 2000 -alueeksi sekä SL-alueeksi eli luonnonsuojelulain nojalla suojelluksi tai suojeltavaksi tarkoitetuksi alueeksi. Vammalan kaupungin rakennusjärjestyksessä alue on luokiteltu Natura 2000 -alueeksi. Alueella ei ole muita oikeusvaikutteisia kaavoja. Hoito- ja käyttösuunnitelman on laatinut projektisuunnittelija Marja-Liisa Pitkänen Pirkanmaan ympäristökeskuksesta yhteistyössä Metsähallituksen edustajien kanssa. Suunnitelman hyväksyy ja vahvistaa Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut. Kuva 2. Suunnittelualueen rajaus. 10

Suunnitelma on laadittu vuosille 2006 2026. Suunnitelman tavoitteiden toteutumista arvioidaan Metsähallituksen ohjeistuksen mukaisesti ensimmäisen kerran viiden vuoden kuluttua sen vahvistamisesta. Suunnittelua varten tehdyt selvitykset Pirkanmaan lintuvedet -Life-hanke teetti hoito- ja käyttösuunnittelua varten selvityksiä Ekojärven Natura 2000 -alueella vuonna 2005. Lentokuva Vallas Oy otti alueelta pysty- ja viistokuvia. Faunatica Oy kartoitti luontodirektiivin liitteen IV hyönteislajeja ja viitasammakon kutupaikkoja. Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry selvitti järven vesi- ja rantalinnustoa. Pirkanmaan ympäristökeskus kartoitti liito-oravan esiintymistä Karhunkalliolla ja Piukunsaaressa sekä selvitti järven veden laatua. Metsähallitus teki suunnittelualueella luontotyyppi-inventoinnin vuonna 2003 sekä teetti Ekojärvellä koekalastuksia vuosina 2004 2005. Osallistaminen suunnittelussa Ekojärven hoito- ja käyttösuunnittelua varten perustettiin työryhmä, johon kutsuttiin mukaan eri tahojen edustajia. Työryhmään otettiin mukaan myös Natura 2000 -alueen ulkopuolisten lähialueiden maanomistajia. Työryhmän koollekutsumisesta sekä työryhmän puheenjohtaja- ja sihteeritehtävistä on vastannut Pirkanmaan ympäristökeskus. Työryhmä kokoontui suunnittelun aikana kaikkiaan seitsemän kertaa. Ekojärven työryhmäkokouksiin ovat osallistuneet: Satu Kalpio, Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut Hannu Koski, Vammalan kaupunki Seppo Kurkela, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry, Vammalan ja Äetsän ympäristöyhdistys ry Anja ja Kauko Kuusisto, Natura 2000 -alueen yksityiset maanomistajat Reima Laaja, Satakunnan riistanhoitopiiri Seija Levonoja, Lantulan seudun kyläyhdistys ry Marja-Liisa Pitkänen, Pirkanmaan ympäristökeskus Pekka Saarijärvi, lähialueen maanomistaja Anu Soro, Vammalan Seudun Oppaat ry Hannele ja Martti Tarko, lähialueen maanomistajat Martti Tuomisto, lähialueen maanomistaja Tapio Viikari, Lopen-Perän Metsästysseura ry Hoidon ja käytön suunnittelusta lähetettiin tiedotekirje kaikille alueeseen rajautuvien yksityistilojen maanomistajille keväällä 2006. Toukokuussa 2006 pidettiin Lantulan koululla kaikille kiinnostuneille avoin tiedotus- ja keskustelutilaisuus, josta ilmoitettiin henkilökohtaisten kirjeiden lisäksi Tyrvään Sanomissa. Tiedotustilaisuudessa osanottajat saivat tuoda esille mielipiteitään ja ideoitaan hoitoon ja käyttöön liittyen myös kyselylomakkeella (Liite 1a). Tiedotustilaisuuteen osallistui 25 henkilöä ja kyselyvastauksia saatiin kaikkiaan 17 kpl. Liitteeseen 1b on koottu yhteenveto kyselyn vastauksista. Suunnitelma lähetettiin lausunnoille 20.4.2007 yhteensä 18 taholle (Liite 2a). Lisäksi suunnitelmaan sai antaa palautetta internetissä Metsähallituksen sivustolla (www.metsa.fi/hks). Yhteenvetotaulukko lausunnoista saaduista palautteista sekä niiden pohjalta tehdyistä muutoksista ja vastineista on liitteenä 2b. 11

ALUEEN LUONTO JA TÄHÄNASTINEN KÄYTTÖ 2 Luonto ja historia Ekojärven veden laatua on selvitetty aiemmin mm. vuosina 1985, 1994 ja 1996. Alueelta on aiempia linnustotietoja mm. vuosilta 1974, 1980, 1985, 1991 ja 1992 (Metsälä 1992) sekä vuodelta 2000 (Liinalaakso 2000). Järven vesi- ja rantakasvillisuutta sekä muutamien rantalehtojen kasvillisuutta on selvitetty vuonna 1995 (Pitkänen 1995). Järveltä on otettu viistokuvat vuonna 1994. Ekojärvelle ja sen valuma-alueelle on laadittu luonnonhoitosuunnitelma vuonna 1996 Hämeen ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä (Järvenpää 1996). Ekojärvi on luokiteltu vuonna 2004 Suomen ympäristökeskuksen kunnostettavien kosteikkojen listalla 140. sijalle. Järvellä on arvioitu olevan kunnostustarvetta 5 10 vuoden kuluessa. Pirkanmaan Natura 2000 -verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelmassa Ekojärvi on luokiteltu kiireellistä suunnittelua vaativaksi kohteeksi lintudirektiivin lajien säilymisen kannalta sekä tarpeelliseksi alueen virkistys- ja moninaiskäytön johdosta (Pitkänen 2005a). Life-hanke on laatinut hoitosuunnitelman Ekojärven itärannalla sijaitsevalle Karhunkalliolle ja Piukunsaaren itäreunalle vuonna 2005 (Pitkänen 2005b). 2.1 Yleiskuvaus Suunnittelualue sijaitsee Pirkanmaalla Vammalan kaupungissa, noin 17 km Vammalan keskustaajamasta kaakkoon. Alue on kokonaan valtion omistuksessa ja Metsähallituksen hallinnassa. Suunnittelualue sisältää kiinteistöt 912-490-6-0, 912-492-3-59 ja 912-492-3-62. Suunnittelualue on valtakunnallisesti arvokas lintuvesialue, jolla on merkitystä sekä pesimäalueena että muutonaikaisena levähdysalueena (Maa- ja metsätalousministeriö 1982). Alueella ei ole erityisiä kulttuuriarvoja. Suunnittelualue muodostaa pääosan Ekojärven Natura 2000 -alueesta (FI 0350001). Metsähallituksen hallinnassa olevan alueen kokonaispinta-ala on 234,96 ha, josta Natura 2000 -alueeseen kuuluu 227,18 ha. Ekojärven Natura 2000 -alue on sekä Euroopan neuvoston lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue eli ns. SPA-alue että luontodirektiivin mukainen ns. SCI-alue. Ekojärven Natura 2000 -alueen pinta-ala on 232 ha. Pinta-alasta noin 45 % on vesialuetta, 35 % vesijättöä ja 20 % metsää. Maisema ja kasvillisuus Suunnittelualue sijaitsee Ala-Satakunnan viljelyseudulla, jolle ovat tyypillisiä vauraat viljelyalueet sekä karut, metsäiset ja soiset syrjäseudut. Maastomuodot ovat tasaisia, mutta maisemissa on voimakkaita erityispiirteitä. Pääosa asutuksesta on keskittynyt viljavien savikoiden tuntumaan. Taajamien ulkopuolella asutus on ryhmittynyt väljästi, yleensä nauhamaisesti tai löyhiin ryhmäkyliin. (Ympäristöministeriö 1992) Suunnittelualue on maisemallisesti hyvin erämaisen oloinen, ja rannoilla olevat muutamat asuinrakennukset sulautuvat hyvin maisemaan. Järven rantavyöhyke vaihettuu kaikkialla metsäksi tai metsäiseksi pellonreunaksi. 12

Ekojärven vesikasvillisuus keskittyy rantavyöhykkeen tuntumaan ja suojaisiin lahdekkeisiin. Runsaimpia vesikasveja ovat kelluslehtiset. Ilmaversoiskasvillisuus on harvaa. Uposkasvillisuus on paikoin runsasta matalissa lahdekkeissa. Järven rantakasvillisuusvyöhykkeet ovat melko laajoja. Yleisimpiä kasvillisuustyyppejä ovat erilaiset avoimet luhdat. (Pitkänen 1995) 2.2 Geologia ja geomorfologia Kallioperä Alueen kallioperä on Ekojärven rannoilla pääasiassa intermediääristä ja felsistä metavulkaniittia ja metasedimenttiä. Etelärannalla esiintyy amfiboliittia sekä kiilleliuske- ja mustaliuskekerroksia. Länsirannalla esiintyy muutamia graniittijuonia. (Geologian tutkimuskeskus 2005) Maaperä Ekojärven metsäalueiden maaperä koostuu moreenista. Luhta-alueilla ja vesialueen lounaisosassa esiintyy turvetta. (Geologian tutkimuskeskus 2005) 2.3 Vesistöt Ekojärvi Natura 2000 -alueeseen ei kuulu Ekojärven lisäksi muita järviä. Ekojärvi on Rautaveteen laskeva latvajärvi, jonka vesialue on kooltaan noin 105 ha. Järven lahdet ovat matalia, keskimäärin 0,5 2 m. Vesialuetta kiertää leveä kasvillisuusvyöhyke, jossa vaihtelevat järviruoko-, pullosara- ja leveäosmankäämikasvustot. Laajimmat metsäalueet sijaitsevat Piukunsaaressa ja Karhunkalliolla. Järvi on luokiteltu vuonna 1981 lievästi rehevöityneeksi järveksi (Maa- ja metsätalousministeriö 1982). Vuonna 1995 järvi on ollut vedenlaadun yleisluokituksen mukaan tyydyttävä, virkistyskäyttöluokituksen mukaan hyvä ja kalavetenä tyydyttävä (Pitkänen 1995). Nyt järvi on vedenlaadultaan rehevämpi. Vuosien 2005 2006 vesianalyysien mukaan järven veden laadun yleisluokka on välttävä. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet 74 390 ug/l ja kokonaistyppipitoisuudet 1 400 2 300 ug/l. Myös rautapitoisuudet ovat olleet korkeita (1 500 5 700 ug/l). Järven eri osissa ei ole havaittavissa suuria eroja veden laadussa. Ekojärven suurimpia veden laadusta johtuvia ongelmia ovat veden korkea ravinnepitoisuus, voimakkaat sinileväkukinnat ja happikadot. Ekojärven valuma-alue Ekojärven valuma-alue on kooltaan noin 969 ha (kuva 3). Suurin osa alueen vesistä laskee järveen Marjasuonojan kautta. Valuma-alueella ei esiinny merkittäviä lähteitä tai puroja, mutta siellä on runsaasti metsiä (750 ha) sekä soita (90 ha) ja peltoalueita. Suot ovat ojitettuja muutamia korpia lukuun ottamatta. Suurimmat suot ovat Marjasuo ja Rekunkorpi, jotka on molemmat ojitettu 1960-luvulla. Pääosa valuma-alueen metsistä on lehtomaista metsää tai mustikkatyypin kangasmetsää. Varsinaisia lehtoja valuma-alueella esiintyy noin 15 ha. Pienialaisia korpipainanteita on runsaasti. Suurinta osaa metsistä on hoidettu tehokkaasti. Valuma-alueella on myös kaksi pientä kallioaluetta: Munakallio ja Perkon lehdon viereinen kallio. (Järvenpää 1996) 13

Kuva 3. Ekojärven valuma-alue. 2.4 Luontotyypit Ekojärvellä esiintyy Natura 2000 -tietokannan mukaan luontodirektiivin luontotyypeistä humuspitoisia lampia ja järviä (koodi 3160) 45 % koko alueen pinta-alasta, vaihettumis- ja rantasoita (7140) 38 % ja boreaalisia lehtoja (9050) 0 %. Kaikkien luontotyyppien edustavuus on arvioitu hyväksi. Metsähallituksen vuonna 2003 tekemien luontotyyppi-inventointien perusteella luontodirektiivin luontotyyppien pinta-alat ja edustavuudet on arvioitu uudelleen (taulukko 1). Uusina luontotyyppeinä alueelta löytyi metsäluhtia ja puustoisia soita. Myös boreaalisia lehtoja löytyi aiempaa enemmän. Vaihettumis- ja rantasoiden pienentynyt prosenttiosuus johtunee siitä, että osa Natura 2000 -tietokannan vaihettumis- ja rantasoista on vuonna 2003 tarkennettu metsäluhdiksi ja puustoisiksi soiksi. Luontotyyppien sijainnit alueella on esitetty kuvassa 4. Boreaalisia lehtoja esiintyy myös Piukunsaaren yksityisomistuksessa olevalla alueella, joka ei sisältynyt inventointeihin. 14

Taulukko 1. Luontodirektiivin luontotyypit ja niiden edustavuudet suunnittelualueella (Metsähallitus 2003). * = priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava erityisen tärkeä luontotyyppi. Edustavuus E = erinomainen, H = hyvä, M = merkittävä. Koodi Natura 2000 -luontotyyppi Pinta-ala Osuus Edustavuus 9050 Boreaaliset lehdot 5,69 ha 2,5 % E 53%, H 44 % 3160 Humuspitoiset lammet ja järvet 102,14 ha 44,0 % M 100 % 9080 Metsäluhdat* 9,77 ha 4,2 % M 100 % 91D0 Puustoiset suot* 4,07 ha 1,8 % M 100 % 7140 Vaihettumis- ja rantasuot 98,75 ha 42,6 % H 92 %, M 8 % Kuva 4. Luontodirektiivin luontotyypit suunnittelualueella. 15

Suunnittelualueella esiintyy viittä luontodirektiivin liitteen I suojeltavaa luontotyyppiä. Direktiivin luontotyypit ovat Euroopan yhteisön alueella olevia luontotyyppejä, jotka ovat vaarassa hävitä tai joiden esiintymisalue on pieni tai jotka ovat hyviä esimerkkejä kyseisen luonnonmaantieteellisen alueen ominaispiirteistä. (Airaksinen & Karttunen 1998) 2.4.1 Vaihettumis- ja rantasuot Vaihettumis- ja rantasuot voivat olla minerotrofisia nevoja, vesistöjen rannoilla sijaitsevia avo- ja pensasluhtia tai pinnanmyötäisesti soistuvia rantasoita (Airaksinen & Karttunen 1998). Ekojärven vaihettumis- ja rantasuot ovat avo- tai pensasluhtia. Niitä esiintyy järven kaikilla rannoilla. Luontotyypin kokonaispinta-ala on noin 99 ha, ja sen osuus koko Natura 2000 -alueen pinta-alasta on noin 43 %. Luontotyypin edustavuus on suurimmalla osalla aluetta hyvä (92 %:lla vaihettumis- ja rantasoista). Luontotyypin rakenne on näillä alueilla hyvä, ja rakenteella on hyvät mahdollisuudet säilyä tulevaisuudessa. Luontotyypin uhkana on paikoitellen pajukoiden ja koivun taimien levittäytyminen avoluhtiin. 2.4.2 Humuspitoiset lammet ja järvet Humuspitoiset lammet ja järvet ovat yleensä runsashumuksisia ja niukkaravinteisia järviä tai lampia, joiden vesi on ruskeaa ja ph-arvo 4,5 6. Vesikasvillisuus on harvaa. Rantavyöhyke on soistunut ja siinä on kelluvia rahkasammalkasvustoja. Ilmaversoisia tavataan niukasti ja vesisammaleet voivat olla paikoin runsaita. (Airaksinen & Karttunen 1998) Ekojärven vesialue (102,14 ha) on luokiteltu Natura 2000 -tietokannassa humuspitoisiin lampiin ja järviin. Luontotyypin osuus koko Natura 2000 -alueen pinta-alasta on noin 44 %. Luontotyypin edustavuus on merkittävä. Luontotyypin rakenne on kohtalainen, rakenteella on epäsuotuisat mahdollisuudet säilyä luontotyypille ominaisina tulevaisuudessa ja luontotyypin ennallistaminen on vaikeaa. Veden ravinnepitoisuudet ja ph ovat humuspitoiselle järvelle liian korkeita. Ekojärven veden laatu on heikentynyt viime vuosikymmenien aikana. Erityisesti veden sameus ja ravinteisuus ovat lisääntyneet. Sinileväkukinnat ilmaantuivat järvelle vuonna 1991, ja 2000- luvulla sinilevää on ollut jo säännöllisesti (Tarko 2007). 2.4.3 Boreaaliset lehdot Boreaalisiin lehtoihin kuuluvat kaikki Suomessa tavattavat lehdot lukuun ottamatta raviini- ja rinnelehtoja, luonnontilaisia jalopuumetsiä, kuivimpia harjurinteiden lehtoja ja hakamaita. Boreaaliset lehdot voivat olla kuivia, tuoreita tai kosteita. (Airaksinen & Karttunen 1998) Suunnittelualueella esiintyy boreaalisia lehtoja Karhunkalliolla ja Piukunsaaressa sekä Kolkunlahden ja Niemen rannassa. Lehtokasvillisuudessa tavataan kuivaa puolukka-lillukkatyypin (VRT) ja nuokkuhelmikkä-kevätlinnunhernetyypin (MeLaT) lehtoa. Alueella esiintyy myös tuoretta käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT), sinivuokko-käenkaalityypin (HeOT) ja imikkä-lehtoorvokkityypin (PuViT) lehtoa sekä kosteaa käenkaali-mesiangervotyypin (OFiT) lehtoa. Luontotyypin kokonaispinta-ala on noin 6 ha, ja sen osuus koko Natura 2000 -alueesta on noin 2,5 %. Boreaalisten lehtojen edustavuus on 53 %:lla alueista erinomainen ja 44 %:lla alueista hyvä. Piukunsaaressa luontotyypin rakenne on yhtä lehtokuviota lukuun ottamatta erinomainen. 16

Karhunkalliolla luontotyypin rakenne on osassa erinomainen ja osassa hyvä. Rakenteella on hyvät mahdollisuudet säilyä myös tulevaisuudessa. Lehtojen suurin uhka on kuusettuminen. 2.4.4 Metsäluhdat Metsäluhdille on ominaista pintavesien pysyvä tai pitkäaikainen vaikutus sekä erilaisten pintojen mosaiikki-yhdistelmätyypin luonne. Kuivemmat pienialaiset mätäspintatasot keskittyvät puiden tyvien ympärille ja yleisemmät märät väli- ja rimpipintatasot puiden välille. Metsäluhtien puuston latvuspeittävyys on yli 20 %. (Airaksinen & Karttunen 1998) Ekojärven metsäluhdat ovat pääasiassa koivuluhtia, joissa valtapuina ovat hieskoivu ja harmaaleppä. Metsäluhtia esiintyy järven itä- ja etelärannoilla. Luontotyypin kokonaispinta-ala on noin 10 ha, ja sen osuus koko Natura 2000 -alueesta on noin 4 %. Luontotyypin edustavuus on merkittävä. 2.4.5 Puustoiset suot Puustoiset suot ovat suometsiä, jotka eivät kuulu mihinkään suoyhdistymään. Puustoisia soita ovat mustikka-, muurain-, metsäkorte- ja saniaiskorvet, ruoho- ja heinäkorvet, korpi-, pallosara-, tupasvilla- ja isovarpurämeet, sara- ja nevakorvet sekä sara- ja nevarämeet. Puustoiset suot voivat olla myös ojitettuja. (Airaksinen & Karttunen 1998) Puustoisia soita tavataan Ekojärven pohjois- ja lounaisrannoilla. Luontotyypin kokonaispinta-ala on noin 4 ha, ja sen osuus koko Natura 2000 -alueen pinta-alasta on noin 2 %. Luontotyypin edustavuus on kaikkialla merkittävä. 2.5 Lajisto 2.5.1 Lintudirektiivin liitteen I lajit Ekojärven pesimälinnustoon kuuluu Natura 2000 -tietokannan mukaan seitsemän lintudirektiivin liitteen I lajia eli yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura 2000 -verkosto). Näitä lajeja ovat kalatiira (Sterna hirundo), kuikka (Gavia arctica), kurki (Grus grus), laulujoutsen (Cygnus cygnus), liro (Tringa glareola), luhtahuitti (Porzana porzana) ja ruskosuohaukka (Cirgus aeruginosus). Ekojärven nykyisestä pesimälinnustosta (taulukko 2a) ovat lintudirektiivin liitteen I lajeja kurki, laulujoutsen, kaulushaikara, palokärki (Dryocopus martius) ja harmaapäätikka (Picus canus). Kesällä 2005 laulujoutsenella havaittiin yksi poikue, jossa oli viisi poikasta (Nisula & Nisula 2005) sekä kurjella yksi poikue, jossa oli yksi poikanen (Viikari 2006). Vuonna 2005 järvellä ei tavattu pesivänä kalatiiraa, kuikkaa, liroa, luhtahuittia tai ruskosuohaukkaa, jotka ovat aiemmin pesineet siellä. 17

Taulukko 2a. Ekojärven pesimälinnusto vuonna 2005 (Nisula & Nisula 2005). D = lintudirektiivin liitteen I laji, VU = valtakunnallisesti vaarantunut laji, NT =valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji, x = havainto, jossa ei parimäärää tiedossa. Laji Status Parimäärä Poikuemäärä Selkälokki VU 2 2 Kalalokki 2 1 Silkkiuikku 4 3 Härkälintu 4 3 Kaulushaikara D, NT 1 reviiri Laulujoutsen D 1 1 Haapana 7 3 Tavi 2 1 Telkkä 12 6 Sinisorsa 5 5 Tukkasotka 1 2 Nokikana 2 2 Luhtakana 1 reviiri Kurki D 2 3 1 Rantasipi 3 reviiriä Taivaanvuohi 3 reviiriä Kuovi 1 reviiri Ruokokerttunen x Pajusirkku x Pensastasku NT x Käpytikka x Palokärki D x Pikkutikka VU x Harmaapäätikka D, NT x Peukaloinen x Lehtokerttu x Mustapääkerttu x Pajulintu x Sirittäjä x Tiltaltti VU x Vuonna 2005 suunnittelualuetta käyttivät ruokailualueena ruskosuohaukka, kalasääski (Pandion haliaetus), kalatiira, uivelo (Mergus albellus), viirupöllö (Strix uralensis) ja varpuspöllö (Glaucidium passerinum) (Nisula & Nisula 2005) sekä pikkulepinkäinen (Lanius collurio) (Pitkänen 2005c). Myös lähiseudulla asustavat helmipöllö (Aegolius funereus), huuhkaja (Bubo bubo) ja lapinpöllö (Strix nebulosa) voivat käyttää rantametsiä ruokailualueena (Aro ym. 2005). Aluetta käyttivät levähdysalueena (taulukko 2b) lintudirektiivin liitteen I lajeista laulujoutsen, kalatiira, pikkulokki (Larus minutus), uivelo, kuikka, kaakkuri (Gavia stellata), merikotka (Haliaeetus albicilla), muuttohaukka (Falco peregrinus) ja sinirinta (Luscinia svecica) (Nisula & Nisula 2005). Liroa ja luhtahuittia ei vuonna 2005 havaittu alueella lainkaan, mutta molemmat lajit tavattiin järvellä vuonna 2006 kevätmuuton aikana, jolloin rantaluhdilla oli soitimella myös teeriä (Tetrao tetrix) (Järvenpää 2006). 18

Taulukko 2b. Ekojärvellä levähtävien lintulajien yksilömäärät vuonna 2005 (Nisula & Nisula 2005, Järvenpää 2005). D = lintudirektiivin liitteen I laji, VU = valtakunnallisesti vaarantunut laji, NT = valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji, x = havainto, jossa ei yksilömäärää tiedossa. Laji Status Kevät Syksy Kuikka D 1 Silkkiuikku 15 Laulujoutsen D 10 Isokoskelo 9 Tukkasotka 20 Sinisorsa 41 60 Tavi 58 28 Telkkä 63 10 Haapana 104 Uivelo D 13 4 Nokikana 7 62 Kalalokki 12 Naurulokki VU 39 Harmaalokki 3 Pikkulokki D 85 Selkälokki VU 13 Kalatiira D 15 Merikotka D, VU 1 Muuttohaukka D 1 Valkoviklo 1 Sinirinta D 1 Tukkakoskelo x Kaakkuri D, NT x Hiirihaukka x Piekana x Varpushaukka x Tuulihaukka NT x Niittykirvinen x Västäräkki x Ekojärvellä on aiemmin pesinyt lintudirektiivin liitteen I lajeista myös mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) vuosina 1974 ja 1980 (Metsälä 1992). Viimeisin pesimäaikainen havainto lajista on vuodelta 1996 (Aro ym. 2005). Ruskosuohaukka on pesinyt järvellä ainakin vuosina 1980, 1992 ja 2000 (Metsälä 1992, Liinalaakso 2000). Lajin pesimäpaikka on sijainnut yleensä järven eteläpäässä (Aro ym. 2005). Liro on pesinyt alueella vuosina 1980, 1991 ja 1992, kalatiira 1980, 1985, 1991, 1992 ja 2000 sekä luhtahuitti 1980 ja 1992 (Metsälä 1992, Liinalaakso 2000). 19

2.5.2 Luontodirektiivin lajit Luontodirektiivin liitteen II lajit ovat Euroopan yhteisön tärkeinä pitämiä eläin- ja kasvilajeja, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Liitteen IV lajit ovat Euroopan yhteisön tärkeinä pitämiä eläin- ja kasvilajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Lajit ovat Suomessa luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lajien lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Natura 2000 -tietokannan mukaan Ekojärven lajistoon kuuluu liito-orava (Pteromys volans), joka on sekä liitteen II että IV laji. Karhunkalliolta tiedossa olevien liito-oravahavaintojen vuoksi Pirkanmaan ympäristökeskus selvitti Karhunkalliolta ja Piukunsaaresta liito-oravan esiintymistä lehtojen hoitosuunnittelun pohjaksi. Keväällä 2005 Karhunkalliolla havaittiin yhden liito-oravanaaraan reviiri (Pitkänen 2005b). Suunnittelualueelta on paikallisten asukkaiden havaintoja myös saukosta (Lutra lutra) ja ilveksestä (Lynx lynx), jotka ovat luontodirektiivin liitteen II ja IV lajeja. Vuoden 2005 hyönteiskartoitusten yhteydessä alueella havaittuja luontodirektiivin lajeja olivat viitasammakko, lummelampikorento ja isolampisukeltaja (Faunatica Oy 2005). Liitteen IV lajin viitasammakon (Rana arvalis) kutupaikkoja löytyi runsaasti eri puolilta järveä. Liitteen IV lajia lummelampikorentoa (Leucorrhinia caudalis) sekä liitteiden II ja IV lajia isolampisukeltajaa (Graphoderus bilineatus) löydettiin Ekojärven etelälahdekkeesta. Kuvassa 5 on esitetty liito-oravan, viitasammakon, isolampisukeltajan ja lummelampikorennon havaintopaikat. 2.5.3 Uhanalaiset lajit Ekojärvellä pesi vuonna 2005 kolme valtakunnallisesti vaarantunutta lintulajia, selkälokki (Larus fuscus), pikkutikka (Dendrocopos minor) ja tiltaltti (Phylloscopus collybita) sekä kolme silmälläpidettävää lajia, kaulushaikara, pensastasku (Saxicola rubetra) ja harmaapäätikka. Ekojärvellä pesi myös kaksi alueellisesti uhanalaista lintulajia, taivaanvuohi (Gallinago gallinago) ja kuovi (Numenius arquata). Ruokailualueena aluetta käytti kaksi valtakunnallisesti silmälläpidettävää lajia, pikkulepinkäinen ja kalasääski. Levähdysalueena järveä käyttivät yksi erittäin uhanalainen laji, muuttohaukka, kolme vaarantunutta lajia, selkälokki, naurulokki (Larus ridibundus) ja merikotka sekä kaksi silmälläpidettävää lajia, tuulihaukka (Falco tinnunculus) ja kaakkuri. Muita valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ovat Suomessa vaarantuneeksi lajiksi luokiteltu liitoorava sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävät lajit saukko ja ilves. 20

Kuva 5. Luontodirektiivin lajien esiintyminen suunnittelualueella. 2.5.4 Muu lajisto Kasvilajisto Ekojärvellä on tehty ranta- ja vesikasvillisuusselvitys vuonna 1995 (Pitkänen 1995). Rantakasvillisuudesta pääosa on tuolloin ollut luhta- ja suokasvillisuutta. Pensaikkoja on esiintynyt kapeina ja epäsäännöllisinä vyöhykkeinä kosteikon reunamilla. Pääosa vesialueesta on ollut kasvitonta. Rantavyöhykkeen tuntumassa on esiintynyt epäsäännöllisiä ilmaversoiskasvustoja sekä laajempia kelluslehtiskasvustoja. Vuonna 1995 alueella on havaittu 29 vesikasvilajia ja 31 rantakasvilajia. Rantakasveista runsaimpia ovat olleet leveäosmankäämi (Typha latifolia), järviruoko (Phragmites australis) ja rantakukka (Lythrum salicaria) sekä vesikasveista ulpukka (Nuphar lutea), uistinvita (Potamogeton natans) ja tylppälehtivita (Potamogeton obtusifolius). 21

Suunnittelualueelta ei ole tiedossa uhanalaisia kasvilajeja. Vuonna 1995 arvokkaiksi kasvilajeiksi on luokiteltu konnanulpukka (Nuphar pumila), litteävita (Potamogeton compressus), tylppälehtivita ja pikkuvita (Potamogeton berchtoldii). Näistä ainakin konnanulpukkaa ja tylppälehtivitaa tavataan edelleen järvellä. Nisäkkäät Suunnittelualueelta ei ole selvitetty systemaattisesti alueen nisäkäslajistoa. Maastokäynneillä on kirjattu yksittäisiä lajihavaintoja. Myös työryhmän jäseniltä on saatu tietoja alueella tavattavista nisäkkäistä. Ekojärven nisäkäslajistoon kuuluvat mm. minkki (Mustela vison), supikoira (Nyctereutes procyonoides), kettu (Vulpes vulpes), mäyrä (Meles meles), näätä (Martes martes), lumikko (Mustela nivalis), kärppä (Mustela erminea), orava (Sciurus vulgaris), metsäjänis (Lepus timidus), rusakko (Lepus europaeus), hirvi (Alces alces), metsäkauris (Capreolus capreolus) ja valkohäntäpeura (Odoicoileus virginianus). Linnut Suunnittelualueella havaittiin vuonna 2005 kaikkiaan 17 pesivää kosteikkolintulajia (taulukko 2a). Runsaimmat parimäärät olivat haapanalla (7 paria), sinisorsalla (5 paria) sekä silkkiuikulla ja härkälinnulla (4 paria). Suurimmat poikuemäärät olivat telkällä (6 poikuetta, yhteensä 36 poikasta) ja sinisorsalla (5 poikuetta, yhteensä 29 poikasta). Silkkiuikulla, härkälinnulla ja haapanalla oli kolme poikuetta (yhteensä 8, 6 ja 21 poikasta), selkälokilla ja nokikanalla kaksi poikuetta (yhteensä 4 ja 7 poikasta) sekä kalalokilla ja tavilla yksi poikue (yhteensä 1 ja 3 poikasta). Vesilinnuston kannalta merkittävimmät alueet ovat Ekojärven pohjois-, länsi- ja eteläosa (kuva 6). (Nisula & Nisula 2005) Aluetta käyttivät ruokailualueena pesimälajien lisäksi jouhisorsa, lapasorsa ja harmaahaikara. Punasotka, nuolihaukka ja metsäviklo ovat mahdollisia pesimälajeja (Nisula & Nisula 2005). Muita alueella ruokailevia lajeja olivat mm. tervapääsky (Pitkänen 2005c) sekä kiuru, haarapääsky ja räystäspääsky (Järvenpää 2005). Muutonaikaisena levähdysalueena Ekojärveä käytti keväällä 2005 kaikkiaan 14 kosteikkolintulajia ja syksyllä 8 lajia (taulukko 2b). Runsaslukuisimpia levähtäjälajeja järvellä olivat keväällä telkkä ja tavi sekä syksyllä haapana, nokikana ja sinisorsa (Nisula & Nisula 2005). Keväällä 2006 järvellä havaittiin edellisvuonna tavattujen vesilintujen lisäksi mm. kanadanhanhi, heinätavi, töyhtöhyyppä ja valkoviklo (Järvenpää 2006). Ekojärven rantametsien lintulajistoon kuuluvat mm. sepelkyyhky, käenpiika, punarinta, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, tiltaltti, hippiäinen, kirjosieppo, pyrstötiainen, kuusitiainen, sinitiainen, talitiainen, peippo, vihervarpunen, puukiipijä ja korppi (Järvenpää 2005). Ekojärven pesimälinnustossa on tapahtunut muutoksia 30 vuoden aikana sekä lajistossa että parimäärissä. Jouhisorsa on hävinnyt järveltä 1980-luvulla sekä heinätavi, lapasorsa ja naurulokki 1990-luvulla. Uutena lajina järvelle on ilmaantunut 1990-luvulla mm. luhtakana. Tukkasotkan, punasotkan ja nokikanan parimäärät ovat romahtaneet 1980-luvun alun jälkeen sekä sinisorsan, tavin ja naurulokin parimäärät 1990-luvun alun jälkeen. 22

Kuva 6. Vesilinnuston kannalta merkittävät alueet Ekojärvellä. Suomessa on ollut käytössä linnuston arvottamiseksi oma suojelupistejärjestelmä, jota on äskettäin uudistettu ja laajennettu (Asanti ym. 2003). Kosteikon linnuston suojeluarvo määritellään neljällä eri tasolla. Nämä ovat: 1. pesimäaikainen suojeluarvo, 2. muutonaikainen linnustoarvo, 3. sulkasadonaikainen linnustoarvo sekä 4. merkitys pesimäaikaisena ruokailualueena. Tämä on lähinnä hallinnollinen työkalu, jonka avulla voidaan arvioida eri kohteiden kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden tarvetta ja kiireellisyyttä. Alueiden suojelupistearvoon vaikuttavat mm. alueiden koko ja muoto, biotooppi, aineiston tarkkuus sekä laskennassa huomioidut lajit. 23

Ekojärven pesimäaikainen suojeluarvo oli noin 80 90 pistettä. Epätarkkuus johtuu siitä, että rantojen varpuslintujen kantoja ei ollut arvioitu. Vesilintujen ja haikaroiden osalta arvo oli 31 pistettä, rantakanojen ja kurjen 17,1 pistettä, kahlaajien 3,4 pistettä ja lokkilintujen osalta 15,5 pistettä eli ilman varpuslintuja 67 pistettä. Ekojärvi on näin ollen lintujen pesimäjärvenä maakunnallista tasoa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella alueen muutonaikaisen linnustoarvon voidaan arvioida olevan luokkaa II eli valtakunnallisesti arvokas levähdysalue, sillä täällä levähtävät mm. merikotka, muuttohaukka ja selkälokki sekä kaakkuri, laulujoutsen, uivelo, tuulihaukka jne. Järvellä ei liene sulkasadonaikaista arvoa, mutta pesimäaikaisena ruokailualueena järvi on merkittävä (arvokkaita lajeja kuikka, kalasääski, nuolihaukka, kurki, selkälokki). Kalat Ekojärven kalalajistoa hallitsevat vuosina 2004 ja 2005 tehtyjen koekalastuksien perusteella ahven ja ruutana. Myös särkiä esiintyy jonkin verran. (Joona 2005) Järven kalasto oli aiemmin runsas. Järvellä oli mm. paljon ahvenia 1960-luvulta vielä 1990-luvun puoliväliin saakka. Järven kalastoon ovat kuuluneet ahvenen lisäksi mm. hauki, särki, ruutana, made ja ankerias. Talvella 2002 2003 järvellä kuoli runsaasti ruutanoita (Tarko 2006). 2.6 Historia 2.6.1 Asutushistoriaa Kiinteä asutus on levinnyt Ekojärvenmaahan 1700-luvun alkupuolella, jolloin Suuresta Pohjan sodasta palanneet miehet alkoivat rakentaa savupirttejä jakamattomaan Ekojärvenmaahan. Kaskeamalla raivatuilla pelloilla viljeltiin perunaa, ruista ja ohraa ja 1700-luvun lopulta lähtien myös pellavaa. Karjaa taloissa oli vähän. Lehmiä oli yleensä taloa kohti kaksi, lisäksi saattoi olla hieho sekä 2 3 lammasta ja vuohta. Hevosia oli vain harvassa talossa. Metsiä kaskettiin ja tervaa poltettiin 1800-luvun lopulle saakka. Metsistä saatiin myös kotitarvepuuta ja riistaa. (Vihdanmäki 1936) 2.6.2 Järven historiaa Ekojärvi oli 1700 1800-luvuilla kalaisa järvi, jossa kävi kalastajia naapurikylistä saakka. Ekojärven vedenpintaa laskettiin 1870-luvulla. Näin saatiin vesijättömaita raivattavaksi pelloiksi. 1800-luvun lopulla rakennettiin silta Särkilahden yli ja alueen tiestöä alettiin parantaa. Ennen sillan rakentamista lahden yli oli päässyt lautalla. Uudesta sillasta muodostui kulkureitin lisäksi lauantai-iltojen piirileikkipaikka. (Vihdanmäki 1936) Ekojärven vedenpintaa laskettiin myöhemmin järven laskuojan ruoppauksen yhteydessä. Vedenpinnan laskujen seurauksena Ekojärven vesiraja on laskenut yhteensä yli 1,5 metriä. Vuonna 1960 suunniteltiin koko Ekojärven kuivatusta, mutta hanke jätettiin toteuttamatta kohtuuttomien kustannusten vuoksi. (Järvenpää 1996) Ekojärven vesijätöiltä myytiin kortetta ensimmäisen kerran vuonna 1877. 1880-luvun alussa päätettiin rakentaa latoja vesijätöille, ja vuonna 1889 kaivettavasta kanavasta päätettiin tehdä katollinen. Kanavaa holvattiin vuosina 1889 1896, minkä seurauksena holvattua ojaa saatiin valmiiksi kaikkiaan alle kilometri. (Warelius 1853) 24

Ekojärven itäpuolella järven valuma-alueella sijaitseva Marjasuo ojitettiin 1960-luvulla. Suolta laskeva oja kaivettiin suoraan Ekojärveen. Ojitus toteutettiin talvella. Seuraavana keväänä Ekojärvellä havaittiin suuria kalakuolemia. Suo-ojituksia on tehty valuma-alueella myös 1970-luvulla. (Tarko 2007) 1990-luvulla kalakuolemat toistuivat lähes joka talvi (Järvenpää 1996). 1940-luvun lopulla Ekojärven etelälahti oli vesialueeltaan nykyistä laajempi sekä pohjoislahti ja itälahti mosaiikkimaisempia (kuva 4). Piukunsaaren länsipuolella oli etelään ulottuva kapea ja pitkä lahdeke. Piukunsaaren keskiosa on ollut peltoa ja niittyä, ja metsää esiintyi vain saaren reunoilla. (Maanmittaushallitus 1949) 1950-luvulla Ekojärven vesijätöltä hakattiin kaikki puut ja rantaheinä huutokaupattiin (Kuusisto 2005). Ekojärven rannat ovat olleet laidunnuskäytössä vielä 1960-luvun puolivälissä, jolloin mm. Vehkalahdella oli lehmiä laiduntamassa (Viikari 2006). Länsirannalla on niitetty heinää viimeksi 1960-luvulla. Piukunsaaressa laidunsivat lampaat 1980-luvun puoliväliin saakka. (Kuusisto 2006) Paikallisten asukkaiden tietojen mukaan Ekojärveltä saatiin suurimmat kalansaaliit kuivatuksen jälkeen. Järven vedenpinta oli 1940-luvulla nykyistä alempana. Vuonna 1946 lahdenpoukamissa oli vettä vain 25 cm. (Levonoja 2007) 1980-luvun alussa Suomessa arvioitiin lintuvesien suojelutarvetta, ja valtioneuvosto hyväksyi myös Ekojärven mukaan valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan vuonna 1982. Järven todettiin olevan arvokas sekä linnuston pesimäalueena että muutonaikaisena ruokailualueena. (Maaja metsätalousministeriö 1982) Valtio osti jakokunnalta järven sitä ympäröivine suorantoineen vuonna 1987 alueen pakkohuutokaupassa. Ekojärven Natura 2000 -alue on tällä hetkellä yhtä yksityistilaa lukuun ottamatta Metsähallituksen hallinnassa. Metsähallitus rakensi järven itärannalle Karhunkalliolle lintutornin vuonna 1996. Alueelle rakennettiin myös puuvaja, kuivakäymälä, nuotiopaikka, portti ja opasteviitat. Karhunkalliolla sijaitsee myös edellisten omistajien ajalta olevia rakenteita. 2.7 Nykyinen käyttö Suunnittelualueen käyttöä selvitettiin Life-hankkeen yhteydessä mm. työryhmäkokouksissa sekä kyselylomakkeella (Liite 1a). 2.7.1 Metsästys Vesilintujen metsästys on loppunut suunnittelualueella vuonna 1987, jolloin alue siirtyi valtion omistukseen. Tärkeänä syysmuutonaikaisena levähdysalueena toimivalla Ekojärvellä vesilintujen metsästys ei edistä suojelutavoitteita. Suunnittelualue on vuokrattu Lopen-Perän Metsästysseura ry:lle hirvieläinten metsästystä sekä supikoiran ja minkin pyyntiä varten. Alueella on myös oikeus kouluttaa hirvikoiria ja järjestää hirvikoirakokeita. Sopimus on voimassa toistaiseksi. Vierasperäisiä pienpetoja on pyydetty alueella jo noin viiden vuoden ajan. (Kauppi 2005) Metsästysseura on pyytänyt Ekojärveltä ja sen välittömästä läheisyydestä vuosittain noin 15 supikoiraa. Minkkejä ei ole pyydetty ennen vuotta 2005. (Laaja & Körhämö 2005) 25

Pienpetopyyntiä tehostettiin alueella Life-hankkeeseen liittyen. Syys joulukuussa 2005 Lopen- Perän metsästysseura sai saaliiksi 8 supikoiraa ja 2 minkkiä. Vuonna 2006 saatiin saaliiksi kaikkiaan 17 supikoiraa ja 8 minkkiä. (Viikari 2007) Vierasperäisten pienpetojen tehopyynti jatkuu Ekojärvellä vuosina 2007 2008 Life-hankkeen puitteissa. Ekojärven eteläpuoli (Natura 2000 -alueen ulkopuolella) on rauhoitettu pienriistan eli jäniksen ja lintujen metsästykseltä (Viikari 2006). 2.7.2 Kalastus Suunnittelualueella on sallittua jokamiehenoikeudella tapahtuva onkiminen ja pilkkiminen kalastuslain (296/1982) nojalla. Viehekalastus on sallittua maksamalla valtion kalastuksenhoitomaksu ja läänikohtainen lupa. Ekojärvi ei ole ollut Metsähallituksen kalastuslupa-alueena eikä sinne ole siten myyty kalastuslupia seisoville pyydyksille. Ekojärvellä ei ole tällä hetkellä juurikaan merkitystä kalastusalueena järven heikon kalakannan ja vedenlaadun johdosta. Ekojärvellä käydään myös pyytämässä surviaissääsken toukkia. Toukkien pyynti on mahdollista jokamiehenoikeuksien nojalla. 2.7.3 Liikenne ja liikkuminen Alueella on sallittua liikkua jokamiehenoikeuksien nojalla. Maa-alueilla ei saa liikkua moottoriajoneuvoilla ilman maanomistajan lupaa. Huoltoon ja valvontaan liittyvä maastoliikenne on sallittua alueella. Myös alueen hoidossa voidaan käyttää moottoriajoneuvoja. Järvellä ja jäällä liikkuminen on vähäistä, eikä alueella ole liikkumisrajoituksia. Liikkuminen on keskittynyt poluille ja tiemaille. Lehtokasvillisuus ei kestä kulkemista keväisin. Ekojärvellä soudellaan jonkin verran. Karhunkalliolla pidetään muutamia paikallisten asukkaiden veneitä. Lisäksi järven yksityisrannoilla on veneitä. Valtion maalla olevia veneitä on säilytetty alueella suullisilla luvilla. Järvellä ei harrasteta melontaa tai moottoriveneilyä. Talvella alueella liikutaan vähäisesti mm. hiihtämällä ja moottorikelkoilla. Karhunkalliolla on autoille pysäköintialue. 2.7.4 Muu virkistyskäyttö Suunnittelualueen muita virkistyskäyttömuotoja ovat mm. retkeily, luontoharrastus, marjastus ja sienestys. Alueella käy jonkin verran lintuharrastajia ja retkiryhmiä. Myös paikalliset asukkaat käyttävät aluetta retkeily- ja luontoharrastuskohteena sekä käyvät alueella marjastamassa ja sienestämässä. Kävijävihkon pohjalta tehty arvio suunnittelualueen kävijämäärästä on vähintään 700 henkilöä vuodessa. 5.7.1999 1.5.2000 pidetyn kävijävihkon mukaan alueella vieraili 340 henkilöä. Runsain kävijämäärä keskittyy kuitenkin alueella lintujen kevätmuuton seurantaan touko kesäkuulle. Ekojärvelle kohdistuva retkeily ja luontoharrastustoiminta keskittyvät Karhunkalliolle, jossa on lintutorni ja nuotiopaikka. Karhunkalliolle pääsee paikallisteitä pitkin aivan alueen reunalle saakka. Karhunkalliolla on polkuja ja tiemaita. Kuvassa 7 on esitetty Karhunkallion nykyiset palvelurakenteet. 26

Suunnittelualueella ei ole Metsähallituksen järjestämää luonto-opastusta. Lantulan seudun kyläyhdistys ry ja Vammalan Seudun Oppaat ry järjestävät alueelle satunnaisia opastusretkiä. Alueella marjastetaan ja sienestetään vain vähän. Nämä toiminnot keskittyvät loppukesään ja syksyyn eivätkä aiheuta siksi häiriötä alueella pesiville linnuille. Marjastukseen ja sienestykseen soveltuvia kohteita on alueella vähän, eikä niistä aiheudu suuria käyttöpaineita alueelle. Hoito- ja käyttösuunnitteluun liittyneen kyselyn (Liite 1b) perusteella alueella vierailijat ovat olleet pääosin tyytyväisiä alueen palvelurakenteisiin ja ympäristön laatuun. Vesistön tilan parantamista pidetään erityisen tärkeänä. Vierailijat käyvät alueella mm. maisemien, luonnonkokemisen ja rentoutumisen vuoksi. Kävely, luonnon tarkkailu, marjastus, retkeily, kalastus ja luontoharrastus liittyvät alueella vierailuihin. Kuva 7. Karhunkallion palveluvarustus. 27