LÄHITUKI projektin 2007 2010 osaraportti Järjestöjen palveluohjausmalli Voimavaraistava palveluohjausryhmä

LÄHITUKI projektin 2007 2010 osaraportti Järjestöjen palveluohjausmalli Voimavaraistava palveluohjausryhmä Mirja Sysmäläinen, projektikoordinaattori 2009 Kouvolan Mielenterveysseura ry

TIIVISTELMÄ Kouvolan Mielenterveysseurassa on tehty vuodesta 1989 alkaen työtä Kouvolan seudun mielenterveyskuntoutujien ja muun väestön hyvän elämän edistämiseksi. Keinoina on ollut yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja valistustyö, yhteistyö viranomaisten ja järjestöjen kanssa sekä suora auttaminen oman tukitoiminnan kautta. Uusien toimintamallien kehittämiseksi yhdistys käynnisti kolmivuotisen Lähitukiprojektin 2007-2010. Projektissa kehitettiin toisaalla kuvatulla tavalla omaa tukitoimintaa sekä luotiin tässä osaraportissa kuvattu, useille eri toimijoille soveltuva järjestöjen palveluohjausmalli. Mallissa tuotettiin viranomaisten ja järjestöjen käyttöön tarkoitettu lomakkeisto. Palveluohjauksen tehostamiseen käytettiin voimavaraorientoituneita ryhmiä, jotka toteutettiin yhteistyökumppaneiden kanssa. Ryhmätoiminnalle tehtiin prosessikuvaus, joka projektin kuluessa uudistettiin muotoon, joka mahdollistaa jatkossa järjestöjen palveluohjauksen täyden hyödyntämisen. Lähituki-projektin luomassa mallissa palveluohjaus jaettiin kolmeen tasoon: a) julkiseen tasoon, b) järjestötasoon ja c) palvelujen toteutustasoon, joista kaksi jälkimmäistä tasoa ovat järjestöjen toteuttamia, mutta eivät onnistu ilman yhteistyötä ensimmäisen tason kanssa. Rajapinnan ylittämiseksi ja tiedon siirron helpottamiseksi Lähituki-projektissa kehitettiin kahdesta osiosta koostunut lomakkeisto: järjestöjen palveluihin ohjaavan työntekijän lomake ja järjestöjen palveluohjauksen peruslomake. Käyttäen hyväksi kaupungin työntekijöiden antamia esitietoja ja järjestöjen peruslomaketta, järjestöt suorittavat syvempää kartoitusta ja suunnittelevat tarkoituksenmukaisen järjestöjen palvelukokonaisuuden, esimerkiksi ohjauksen ryhmämuotoiseen toimintaan, sekä toteuttavat ja arvioivat toimintaa. Lomakkeita esitestattiin Kouvolan kaupungin perusturvatoimen sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajan, projektikoordinaattorin, vastaavien tukihenkilöiden, yksilötukihenkilöiden ja tuettavien kanssa ja ne otettiin käyttöön syksyllä 2009. Lomakkeet ovat kaikkien käytettävissä sähköisessä muodossa sivuilla www.kmsry.fi Esimerkkinä voimavaraorientoituneesta ryhmämuotoisesta toiminnasta kuvataan Mahis-ryhmää. Mahis-ryhmiä toteutettiin kaikkiaan kolme. Kohderyhmänä olivat kouvolalaiset 18 30-vuotiaat nuoret aikuiset, joilla ei ryhmää aloittaessa ollut kodin ulkopuolista, säännöllistä aktiviteettia tai he olivat jääneet pois kuntouttavasta työtoiminnasta, Parik-säätiön toiminnasta tai muusta arkea ja ajankäyttöä jäsentävästä toiminnasta. Tavoitteena oli tarjota vahvennettua tukea heille, joilla oli vaikeuksia itsenäisessä selviytymisessä. Ryhmätoiminnalla oli tarkoitus tukea sekä asumista, itsenäistä vastuunottamista, että säännönmukaiseen (kuntouttavaan) toimintaan sitoutumista. Jokaiselle osallistujalle tehtiin ryhmän aikana räätälöity jatkopolkusuunnitelma, joka piti sisällään yhteisöllistä tukea (esim. Parik-säätiön järjestämää) ja/tai yksilöllistä tukea (Kouvolan Mielenterveysseuran tukihenkilötoiminta tai yksilöllinen palveluohjaus). Suunnitelmaan kirjattiin nuoren kiinnittyminen johonkin toimintaan ryhmän loputtua. Ryhmien tiedottamisesta, suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi projektikoordinaattori, Parik-säätiön Vire-talon ohjaaja ja Kouvolan sosiaalitoimen sosiaaliohjaaja. Ryhmämuotoisesta toiminnasta saatiin rohkaisevia tuloksia: tavoitteiden mukaisesti ryhmä lisäsi uskoa omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin, kohensi osallistujien mielialaa, antoi vertaistukea ja ryhmäläisille tuli tunne, että heitä kuunneltiin, heidän ajatuksensa huomioitiin ja he kuuluivat joukkoon. Tärkeää oli myös se, että ryhmässä oli aikuinen tukija ja ryhmämuotoista toimintaa toteutettaessa ohjaajia oli riittävä määrä, jotta jokainen sai tarvitsemaansa ohjausta yksilötasolla. Ohjaajat olivat tässä suhteessa ammattilaisia ja oikealla alalla. Ryhmäläisten ennakkoseulonta on ryhmän onnistumiselle tärkeää. Ryhmätoiminnan prosessikuvauksen mukaisesti tähän käytetään jatkossa palveluohjauslomakkeita. Voimavaraistava ja asiakasta kunnioittava haastattelutapa sekä osallistavien teemojen käyttö ryhmämuotoisen toiminnan punaisena lankana on tärkeää. Jatkopolkusuunnitelma ja jatkotapaamiset ovat ehdoton edellytys ryhmän onnistumiselle, tulosten pysyvyydelle ja osallistujien rohkeuden lisääntymiselle kohdata uusia ihmisiä ja tilanteita elämässään.

SISÄLLYS 1. JOHDANTO 4 2. PALVELUOHJAUS 6 2.1 Palveluohjauksen määritelmiä 6 2.2 Asiakkaan kohtaaminen 7 3. JÄRJESTÖJEN PALVELUOHJAUSMALLI JA YHTEISTYÖKUMPPANIT 8 3.1 Järjestöjen palveluohjausmallin perusta ja yhteinen lomakkeisto 9 3.2 Palveluohjausmallin prosessikuvaus ja asiakkaan polku järjestöjen palveluohjauksessa 9 4. LOMAKKEISTON KOEKÄYTTÖ JA ARVIOINTI 10 4.1 Järjestöjen palveluihin ohjaavan työntekijän lomake 11 4.2 Järjestöjen palveluohjauksen peruslomake 12 5. LÄHITUKI-PROJEKTIN RYHMÄMUOTOINEN TOIMINTA 13 5.1 Ryhmämuotoisen toiminnan tavoitteet, tiedottaminen ja yhteistyö 14 5.2 Mahis I-ryhmä 15 5.2.1 Photovoice menetelmä 15 5.2.2 Photovoice Mahis I-ryhmässä 16 5.2.3 Mahis I-ryhmän ohjelma 17 5.3 Mahis II-ryhmä 17 5.3.1 Aarrekartta -menetelmä 18 5.3.2 Aarrekartta Mahis II-ryhmässä 18 5.3.3 Mahis II-ryhmän ohjelma 19 5.4 Mahis III-ryhmä 19 6. MAHIS-RYHMÄN ARVIOINTI 20 6.1 Arviointilomakkeen yhteenveto ja ryhmien arviointi 21 6.2 Johtopäätökset Mahis-ryhmistä ja kehittämisehdotukset 29 7. POHDINTA 31 LIITTEET 32

4 1. JOHDANTO Mielenterveysongelmat ovat kansanterveyden suurimpia tulevaisuuden haasteita, jossa yhteistyö eri toimijoiden välillä on ehdottoman tarpeellista. Haasteeseen vastattaessa tärkeää on sekä väestön mielenterveyden edistäminen, että palvelujärjestelmien parantaminen. Samanaikaisesti sosiaali- ja terveysalan kentällä tapahtuu suuria muutoksia, joiden myötä mielenterveyspalveluiden järjestämistavat muuttuvat. Kuinka - sitä emme vielä tiedä - mutta haluamme olla mukana vaikuttamassa siihen, että palvelut ovat myös tulevaisuudessa riittäviä, laadukkaita ja asiakkaan tarpeisiin vastaavia. Palvelujärjestelmien parantamisen tarpeet ovat nousseet esille Kouvolan Mielenterveysseuran oman tukitoiminnan kautta, jota on tehty Kuusankoskella vuodesta 1996 ja Kouvolassa vuodesta 2004 lähtien. Mielenterveyden riskitekijöihin; yksinäisyys, turvattomuus, köyhyys, aikuisten ja läheisten puute, elämään kuuluvat muutokset ja syrjäytymisen uhka, on pyritty vastaamaan vapaaehtoistoiminnalla. Kun kuusi kuntaa yhtyi vuonna 2009 Kouvolan kaupungiksi, niin sekä julkisen, että kolmannen sektorin palvelujärjestelmien yhtenäistämisen tarve korostui. Tarvittiin uudenlaisia varhaisen puuttumisen ja ehkäisevän työn keinoja, uudenlaista moniosaamista ja verkottumista, sekä rohkeutta ja ennakkoluulotonta työskentelytapaa. Varhainen puuttuminen ja ehkäisevä työ eivät aina tavoita kaikkia riittävän ajoissa. Ihminen on saattanut kulkea kuntoutuspolkua jo pitkään ja varsinaiset kuntoutumisen tavoitteet ovat jääneet saavuttamatta. Tähän on monia syitä: mm. palveluiden hajanaisuus, ihmisen oman motivaation puute sekä ammattilaisten keinojen vähyys tukea tämän motivaation syntyä ja kehittymistä. Palvelujärjestelmän parantamiseksi ja yhtenäistämiseksi kehitettiin Lähituki-projektissa vuosina 2007-2009 järjestöjen palveluohjausmalli, jonka pohjaksi valittiin projektin ensimmäisenä vuonna voimavaraorientoitunut vapaaehtoistyön malli. Malli sovitettiin yhteen muun tukitoiminnan työmallien kanssa. Kolmannen sektorin keinoin autettavien ihmisten joukosta poimittiin esiin ryhmä, jonka avulla tuen tarvitsijoiden etsimiseen ja tukemiseen luotiin malli, jossa arvioitiin tuen tarvetta koskien päivittäistoimintoja, asumista ja toiminnallisia palveluja. Kouvolan kaupunki ohjaa runsaasti henkilöitä järjestöjen, esimerkiksi Kouvolan Mielenterveysseuran ja Parik-säätiön toimintojen ja palveluiden piiriin. Rajapinnan ylittämiseksi ja tiedon siirron helpottamiseksi Lähituki-projektissa kehitettiin kahdesta osiosta koostunut lomakkeisto: järjestöjen palveluihin ohjaavan työntekijän täyttämä lomake ja järjestöjen täyttämä palveluohjauksen peruslomake. Päälomakkeiden tukena käytetään lisälomakkeita. Lomakkeiden kehitystyön tavoitteena on ollut niiden monikäyttöisyys ja soveltuminen usealle erityisryhmälle. Siksi mukana on myös päihteenkäyttöä ja rikostaustaa koskevia kysymyksiä. Kokemus on osoittanut päihdepulmien olevan yleisempiä kuin

5 luullaan ja ne ovat voineet jäädä aiemmin kartoittamatta. Tiedoilla on merkitystä sekä asiakkaan tarpeiden ymmärtämisessä, palvelujen osuvuuden varmistamisessa, että palvelun toteuttajan eli vapaaehtoistoimijan toimintaedellytysten turvaamisessa. Käyttäen hyväksi kaupungin työntekijöiden antamia esitietoja ja järjestöjen peruslomaketta, järjestöt suorittavat syvempää kartoitusta ja suunnittelevat tarkoituksenmukaisen järjestöjen palvelukokonaisuuden, esimerkiksi ohjauksen ryhmämuotoiseen toimintaan, sekä toteuttavat ja arvioivat toimintaa. Palveluohjausmallia varten koottu lomakkeisto on kaikkien käytettävissä sähköisessä muodossa sivuilla www.kmsry.fi ja samalla sivulla ovat projektin muutkin julkaisut. Esimerkkinä käytännön tason palvelujen toteutuksesta tässä osaraportissa kuvataan yhteistyönä tuotettua voimavaraorientoitunutta ryhmätoimintaa, joka toteutettiin kolme kertaa nimellä Mahis-ryhmä. Näistä kaksi ensimmäistä kertaa kehitettiin mallia ja kolmannella kerralla yhteistyökumppani, Pariksäätiö, vastasi mallin mukaisen ryhmän toteutuksesta osana ryhmätoimintamallin maastoutusvaihetta. Ryhmätoiminalle tehtiin prosessikuvaus, joka projektin kuluessa uudistettiin muotoon, joka mahdollistaa jatkossa järjestöjen palveluohjauksen täyden hyödyntämisen. Kohderyhmänä olivat kouvolalaiset 18 30-vuotiaat nuoret aikuiset, joilla ei ryhmän alkaessa ollut kodin ulkopuolista, säännöllistä aktiviteettia tai he olivat jääneet pois kuntouttavasta työtoiminnasta, Parik-säätiön toiminnasta tai muusta arkea ja ajankäyttöä jäsentävästä toiminnasta. Tavoitteena oli tarjota vahvennettua tukea heille, joilla oli todettu vaikeuksia itsenäisessä selviytymisessä tai jotka olivat juuri aloittaneet kuntouttavan työtoiminnan tai muun aktiviteetin. Ryhmätoiminnalla oli tarkoitus tukea sekä asumista, itsenäistä vastuunottamista, että säännönmukaiseen (kuntouttavaan) toimintaan sitoutumista. Jokaiselle ryhmäläiselle tehtiin ryhmien aikana räätälöity tukisuunnitelma, joka piti sisällään jatkotukena niin yhteisöllistä tukea (esim. Parik-säätiön järjestämää) ja/tai yksilöllistä tukea (Kouvolan Mielenterveysseuran tukihenkilötoiminta tai yksilöllinen palveluohjaus). Tukisuunnitelma piti sisällään myös nuoren oman jatkopolku-suunnitelman, johon kirjattiin yksilöllisesti nuoren kiinnittymistä johonkin toimintaan ryhmän loputtua. Ryhmien tiedottamisesta, suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi projektikoordinaattori, Parik-säätiön Vire-talon ohjaaja ja Kouvolan sosiaalitoimen sosiaaliohjaaja. Ryhmätoiminnan on jatkossakin tarkoitus elää toteuttamiseen osallistuvien tahojen voimavarojen ja ryhmään osallistuvien tuettavien tarpeiden mukaan. Ryhmätoiminnan rinnalla on tarkoitus käyttää monipuolisesti järjestöjen muita palveluja sekä tukea asiakkaita osallistumaan järjestöjen toimintaan ja hyödyntämään omia voimavarojaan ryhmien jälkeen. Voimavaraorientoituneella vapaaehtoistyön palveluohjausmallilla on hyvät edellytykset juurtua vakiintuneeksi käytännöksi Kouvolassa.

6 2. PALVELUOHJAUS Palveluohjaus rakentuu asiakkaan ja palveluohjaajan kohtaamiseen ja luottamuksen syntymiseen. Työtapa ja tavoitteet räätälöidään asiakkaan näköisiksi ja se tapahtuu asiakkaan elämismaailmassa. Palveluohjauksella pyritään turvaamaan oikeanlaiset palvelut oikeaan aikaan. Sillä vaikutetaan myös yhteiskunnan rakenteissa ja palvelujärjestelmissä oleviin systeemivirheisiin ja epäkohtiin. Palveluohjaaja toimii siellä, mihin muiden toimivalta ei ylety. Palveluohjaus on yleensä mielletty vain julkisen sektorin toiminnaksi. Asiakkaiden tavoittamisen, tarpeiden kartoittamisen ja palvelujen osuvuuden kannalta järjestöjen palveluohjaus täydentää merkittävästi julkisia palveluja. Rajapinta julkisen ja kolmannen sektorin palveluohjauksen välillä on häilyvä ja se pitää tuntea ja ottaa huomioon, jotta palveluohjaus kummassakin sektorissa onnistuu. Epäonnistumisen vaara asettaa haasteita palveluohjaukselle, etenkin mielenterveyden oireista kärsivien henkilöiden kanssa. Heillä opitun ja todellisuuden välinen kuilu saattaa ahdistaa, tuottaa häpeän ja epäonnistumisen tunnetta. He saattavat menettää uskonsa järjestön toimijoihin tai ammattilaisiin, koska toimijat tai ammattilaiset eivät kohtaa heidän arkitodellisuuttaan. Myös väärät palvelut väärän aikaan tuottavat lisääntynyttä syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Nämä seikat on hyvä pitää kirkkaana mielessä, kun palveluohjausta toteutetaan. 2.1 Palveluohjauksen määritelmiä Palveluohjaukselle on olemassa monenlaisia määritelmiä. Suomisen (2006) mukaan palveluohjaus tapahtuu asiakkaan toimeksiannosta. Sen tavoitteena on asiakkaan voimaantuminen, itsenäisen elämän ja arjesta selviämisen tukeminen. Valppu-Vanhainen (2005) määrittelee palveluohjauksen sillaksi asiakkaan tarpeiden ja palvelun tuottajien mahdollisuuksien välillä. Asiakkaan tarpeet voidaan määritellä lähes rajattomiksi ja palvelun tuottajien resurssit hyvinkin rajallisiksi. Näiden molempien näkökulmien väliin tulisi rakentaa toimiva kompromissi. Toisaalta palveluohjausta voi Tuomisen (2004) mukaan kutsua toiminnaksi, jossa asiakkaan todellinen tilanne kohdataan sellaisena kuin se on. Määritelmä on syntynyt sitä kautta, että monet yksinäiset asiakkaat ovat kokonaan syrjäytyneet palveluista, koska heidän kykynsä ja mahdollisuutensa sitoutua on niin rajallinen. Yhteiskunta on ikään kuin sulkenut silmänsä heiltä. Heidän katsotaan tulevan toimeen omillaan. Ensimmäinen määritelmä kiinnittää huomion toiminnan tekniseen luonteeseen, kun taas toinen määritelmä korostaa sen asiakasta tukevaa luonnetta. Molemmat edustavat kuitenkin tärkeitä näkökulmia, joita molempia tarvitaan palveluohjauksessa.

7 Eräs ruotsalainen mielenterveystyön palveluohjaaja on määritellyt tehtävänsä seuraavasti: Toimia siellä, missä muut ovat epäonnistuneet, huolehtia siitä, että asiakkaan elämänlaatu ja itsenäisyys lisääntyy tai auttaa asiakasta oman elämänhallinnan palauttamisessa. Toinen palveluohjaaja kuvailee toimintaansa näin: Toimin tienviittana, olen asiakkaan asianajaja, välittäjän ominaisuudessa sovitan yhteen eri alojen toimenpiteitä ja voimavaroja. Nämä määritelmät ovat hyvin käytännönläheisiä ja kertovat palveluohjauksen moniulotteisuudesta sekä palveluohjaajan työn haasteellisuudesta. 2.2 Asiakkaan kohtaaminen Palveluohjauksen ydin piilee asiakkaan kohtaamisessa. Palveluohjaus perustuu asiakkaan ja palveluohjaajan luottamukselliseen ja tasa-arvoiseen suhteeseen (Kuva 1.). Tavoitteena on asiakkaan itsenäisen elämän tukeminen. Tuki rakentuu asiakkaan, hänen sosiaalisen verkostonsa, palveluohjaajan ja muiden palvelutuottajien yhdistettyjen voimavarojen varaan. Palveluohjaaja on keskustelukumppani, ei kuitenkaan ystävä eikä terapeutti. Kuva 1. Palveluohjauksen kolme kysymystä ruotsalaisen mallin mukaan Rajojen ylittäminen palveluohjauksessa tarkoittaa myös sen tiedostamista, että jokainen yksittäinen palvelujärjestelmä ajattelee omalla sisäisellä logiikallaan ja näkee vahvimpana oman toimintansa ja kokee sen hyödyllisenä. Kyky tehdä yhteistyötä muiden järjestelmien kanssa on rajallinen. Palveluohjaajan näkökulmasta asiakkaan tukemiseen osallistuu sekä asiakkaan oma sosiaalinen verkosto, viranomaiset, kolmas sektori että yksityinen palvelutuotanto (Kuva 2.). Minkä sijan eri toimijat saavat riippuu kokonaan asiakkaan tilanteesta ja hänen asettamista tavoitteistaan.

8 Kuva 2. Palveluohjaajan dialoginen näkökulma, mukailtu ruotsalaisen mallin mukaan Yhteenvetona voidaan todeta, että palveluohjaus on tasa-arvon toteuttamista ja palveluohjauksessa tasa-arvo on rajojen kaatamista. Palveluohjaus on myös normaalin itsenäisen elämän mahdollistamista, täysivaltaisen kansalaisuuden turvaamista, oikeuksien varmistamista ja yhteiskunnan resurssien jakamista. 3. JÄRJESTÖJEN PALVELUOHJAUSMALLI JA YHTEISTYÖKUMPPANIT Kolmannen sektorin ja kunnan toteuttaman palveluohjauksen liittymäkohtien ja rajapintojen päällekkäisyys ja häilyvyys loi kehittämistarpeen järjestöjen yhteiselle palveluohjausmallille. Lähitukiprojektissa pidettiin tärkeänä avata järjestöjen ja kunnan välistä rajapintaa. Tukihenkilötoiminnan kehittämisen rinnalla projektin toisena päätavoitteena oli kehittää kolmannen sektorin palvelujen käytön ohjaamiseen malli, jossa arvioidaan yksilöllisesti kunkin henkilön tarvetta kolmannen sektorin toteuttamaan tukeen koskien päivittäistoimintoja, asumista ja toiminnallisia palveluja. Kantavana ajatuksena oli palveluohjausmallin jakaminen kolmeen tasoon: a) julkiseen tasoon, b) järjestötasoon ja c) palvelujen toteutustasoon, joista kaksi jälkimmäistä tasoa ovat järjestöjen toteuttamia ja niiden toiminnan kannalta olennaisia, mutta eivät onnistu ilman ensimmäisen tason yhteistyötä. Yhteistyökumppaneina Kouvolan Mielenterveysseuralla oli Kouvolan kaupungin hyvinvointi-, perusturva- ja terveyspalvelut (lähinnä psykiatrian poliklinikka ja sosiaalipalvelut), Parik-säätiön Vire-talojen ohjaajat, Kouvolan seudun työvoiman palvelukeskus, Kymenlaakson psykiatrinen sairaala,

9 Kouvolan A-klinikkatoimi, Pohjois-Kymen Mielenterveysyhdistys Pohjatuuli, Kouvolan seurakuntayhtymä, SPR ja Suomen Mielenterveysseura. 3.1 Järjestöjen palveluohjausmallin perusta ja yhteinen lomakkeisto Kouvolan Mielenterveysseura kehitti Lähituki-projektin aikana voimavaraorientoituneen järjestöjen palveluohjausmallin ja yhteisen lomakkeiston. Malli sovitettiin yhteen seuran muun tukitoiminnan työmallien kanssa. Palveluohjausmallin perustana olivat henkilökohtaiset ja asiakaslähtöiset palveluohjaussuhteet, joissa käytettiin apuna haastatteluja ja täytettiin lomakkeita. Asiakas ohjattiin tarvitaessa voimavaraorientoituneeseen ryhmätoimintaan, jota toteutettiin yhteistyössä usean toimijan kanssa. Mallia varten koottiin oma lomakkeisto: Järjestöjen palveluihin ohjaavan työntekijän lomake (Liite 1.) ja Järjestöjen palveluohjauksen peruslomake (Liite 2.). Päälomakkeiden tukena käytettiin lisälomakkeita. Kunnan työntekijän käyttöön tehty lomake ja järjestöjen käyttöön luotu peruskartoituslomake toimivat nyt pohjana järjestöjen toteuttaman tuen suunnittelulle ja jatkokartoitukselle sekä jatkoohjaukselle. Tähän liittyen ensimmäinen lomakkeista kehitettiin siirtämään kunnan hankkimia tietoja järjestöjen palveluohjauksen tueksi asiakkaan suostumuksella. Lähituki-hankkeen ohjaus- ja projektiryhmä osallistuivat palveluohjausmallin ja lomakkeiston kehittämiseen. Lomakkeiden koekäyttöön osallistuivat Kouvolan kaupungin perusturvatoimen sosiaalityöntekijät ja -ohjaaja yhdessä projektikoordinaattorin, vastaavien tukihenkilöiden, yksilötukihenkilöiden ja tuettavien kanssa uusia tukihenkilösopimuksia solmittaessa tai vanhoja sopimuksia tarkistettaessa. Myös muutamat yksilötukisuhteessa olevat henkilöt koekäyttivät palveluohjauslomakkeita yhdessä tukihenkilön ja projektikoordinaattorin kanssa. Parik-säätiön henkilöstö antoi arvokkaita kommentteja lomakkeen kehittämisessä ja sähköisesti täytettävän version luomisessa. 3.2 Palveluohjausmallin prosessikuvaus ja asiakkaan polku järjestöjen palveluohjauksessa Lähituki-projektin luoma järjestöjen palveluohjausmalli (Kuva 3.) lähtee asiakkaan yhteydenotosta, yleensä julkiseen sektoriin, ennakkotietojen ja avun tarpeen kartoituksesta sekä tarvittavasta jatkoohjauksesta. Ennakkotietojen kartoituksessa kunnan työntekijä käyttää Lähituki-projektissa laadittua lomaketta, jossa kartoitetaan asiakkaan taustatiedot, tuen ja palveluohjauksen tarve sekä jatko-ohjaus. Järjestöt syventävät kartoitusta omalla peruslomakkeellaan, johon liitetään tarvittaessa alkoholinkäytön riskejä kuvaava AUDIT -testi, jokapäiväisestä elämästä selviytymisen itsearviointilomake JES ja avuntarpeen itsearviointilomake PAAVO. Järjestöjen palveluohjauksen peruslomake sisältää voimavaraistavia kysymyksiä, joilla kartoitetaan mm. hyviä asioita elämässä, omia vahvuuksia, tärkeitä

10 ihmisiä elämässä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Näiden tietojen perusteella järjestön edustaja ohjaa asiakkaan esim. vertaistukiryhmään (oma-apuryhmä, potilasyhdistys Pohjatuuli), yksilötuen piiriin, voimavaraorientoituneeseen ryhmätoimintaan (MAHIS-ryhmään) tai muuhun järjestöjen toimintaan/palveluun. Järjestöjen palveluohjauksen perusteella asiakas saatetaan ohjata takaisin julkiselle sektorille hoidon tai muun julkisen palvelun tarpeen kartoitukseen. Esim. Kouvolan kaupunki Esim. Kouvolan Mielenterveysseura ry, Parik-säätiö JULKINEN SEKTORI Sosiaali- ja terveyspalvelut - asiakkaan yhteydenotto - ennakkotietojen keräys = työntekijän lomake - palvelutarpeen arviointi - palveluohjaus Palvelua ei tarvita tai haluta Omat keinot ja verkostot JÄRJESTÖT - saatujen tietojen hyödyntäminen - lisätietojen keräys = peruslomake + AUDIT + JES + PAAVO - palvelutarpeen arviointi - järjestöjen palveluohjaus TOTEUTUS - voimavaraorientoitunut, ohjattu ryhmä, esim. Mahis-ryhmä - yksilötukisuhde, esim. tukisopimus (KMS ry) - vertaistoiminta, järjestöjen muu toiminta Hoitopalvelut Muut julkiset palvelut Kuva 3. Järjestöjen palveluohjausmallin prosessikuvaus 4. LOMAKKEISTON KOEKÄYTTÖ JA ARVIOINTI Keväällä 2009 laadittiin aluksi vain yksi järjestöjen palveluohjauksen peruskartoituslomake, joka oli tarkoitettu sekä julkisen sektorin, että kolmannen sektorin työntekijöiden yhteiskäyttöön. Lomaketta työstettiin Lähituki-hankkeen ohjaus- ja projektiryhmissä ja arvokasta apua antoivat myös Pariksäätiön työntekijät sekä Suomen Mielenterveysseuran aluekoordinaattori. Kouvolan Mielenterveysseuran tukihenkilö täytti alkuperäisen lomakkeen yhdessä tuettavansa kanssa. Heidän sekä projekti- ja ohjausryhmän henkilöiden palautteiden perusteella päädyttiin hajauttamaan kysymykset kahteen erilliseen lomakkeeseen eli julkisen sektorin käyttämään Järjestöjen palveluihin ohjaavan työntekijän lomakkeeseen ja kolmannen sektorin toimijoiden käyttämään Järjestöjen palveluohjauksen peruslomakkeeseen. Alkuperäisessä lomakkeessa oli aivan liian paljon kysymyksiä

11 pienessä tilassa, eikä lomakkeen ulkoasu houkutellut täyttämään sitä. Lisäksi siitä puuttuivat voimaannuttavat kysymykset, jotka liitettiin järjestöjen palveluohjauksen peruslomakkeeseen. 4.1 Järjestöjen palveluihin ohjaavan työntekijän lomake Lomakkeiston kehittämisen toisessa vaiheessa luotua järjestöjen palveluihin ohjaavan työntekijän lomaketta koetäytti yhdessä tuettavan henkilön kanssa kolme Kouvolan perusturvan toimialan viranhaltijaa (palveluohjaaja, sosiaalityöntekijä ja psykiatrian poliklinikan hoitaja). Lomakkeista saatuja tietoja käytettiin hyväksi kaikissa kolmessa tapauksessa, kun kaupungin viranhaltijat solmivat mielenterveysoireista kärsivän tuettavan henkilön kanssa yksilötukisopimusta. Tukisopimustapaamisissa oli läsnä myös tukihenkilö ja tukihenkilövastaava sekä joissakin tapauksissa tuettavan henkilön avustaja/omainen. Palautteen perusteella lomakkeen avulla saatiin riittävästi yksityiskohtaista tietoa sekä kaupungin työntekijälle, että järjestölle, mutta kysymyksissä oli toistoa. Samoja asioita kysyttiin myös tukisopimuksessa, johon oli olemassa erillinen lomake. Järjestöjen palveluihin ohjaavan työntekijän ennakkotietolomakkeen tähän kehitysversioon kaivattiin kysymysten tiivistämistä ja ulkoasun selkiinnyttämistä sekä muutamien oikeinkirjoitusvirheiden korjaamista. Toisaalta palautteiden perusteella lomake oli helppotäyttöinen ja osa asiakkaista pystyi täyttämään sen itse. Lomakkeen täyttämiseen kului noin 45 minuuttia. Koska palveluohjaaja, sosiaalityöntekijä tai hoitaja täytti lomakkeen yhdessä asiakkaan kanssa (tai asiakas itse täytti lomakkeen), voitiin kohta 1. poistaa ja kohdista 5. asuminen, 6. työtilanne ja 8. onko vaikutuspiirissä alle 18- vuotiaita lapsia koekäytön palautteen perusteella voitiin poistaa kohta: ei tietoa. Vaikeuksia tuottivat myös kysymykset 10.-15., joilla kartoitettiin palvelutarpeen syitä ja pyydettiin numeroimaan syyt tärkeysjärjestyksessä. Otsikoksi ehdotettiin: palvelutarpeen ensisijainen syy. Asiakkaan oli vaikea asettaa syitä tärkeysjärjestykseen. Toisaalta tämä kuvastaa mielenterveysoireista kärsivän henkilön sen hetkistä tilaa, johon voi vaikuttaa moni eri asia yhtä suuresti (esim. yksinäisyys, masentuneisuus, toimeentuloon liittyvät ongelmat), eikä henkilö pysty tai ei ole mahdollista asettaa palvelutarpeen syitä tärkeysjärjestykseen. Asiakkaalla ei ehkä ole voimia tähän pohtimiseen. Toisaalta onko tarpeenkaan asettaa palvelutarpeen syitä tärkeysjärjestykseen, vaan mieluummin huolehtia siitä, että syihin puututaan ja ohjataan asiakas saamaan tarvittavat palvelut. Kaikki saadut palautteet otettiin huomioon, joskaan ehdotuksia ei toteutettu sellaisenaan. Lisäksi yhdistyksen oma työryhmä muokkasi lomaketta sellaisistakin kohdista, joihin palautteissa ei oltu puututtu. Näin syntynyt versio käytiin läpi vielä ohjausryhmän kanssa ennen lopullista käyttöönottoa. Edellä kuvatun valmistelutyön jälkeen muotoutui lomakkeen lopullinen versio. Käsikirjan valmistumiseen mennessä tulleet kokemukset lomakkeen tämän version käytöstä ovat myönteisiä. Lomake on

12 ohjannut keräämään ja välittämään tarpeellisia tietoja. Samalla yhteistyö julkisen ja kolmannen sektorin välillä on tullut sujuvammaksi ja keskinäinen ymmärrys lisääntynyt. Asiakkaan tarpeiden voi tällöin olettaa tulleen huomioiduiksi aiempaa paremmin. 4.2 Järjestöjen palveluohjauksen peruslomake Lomakkeiston kehittämisen toisessa vaiheessa luodun järjestöjen palveluohjauksen peruslomakkeen koetäytti yksi järjestön edustaja yhdessä tuettavan henkilön kanssa. Lomake palveli hyvin tarkoitustaan eli järjestön edustaja sai lomakkeen avulla tarpeeksi tietoa asiakkaasta, jotta hän pystyi suunnittelemaan jatkotoimenpiteitä. Lomakkeella saatiin kartoitettua asiakkaan taustaa, jotta esim. tukihenkilötyö oli mahdollista ja asiakas hyötyi siitä. Myös Parik-säätiön ohjaaja antoi palautetta järjestöjen palveluohjauksen peruslomakkeesta, vaikka hän ei sitä koetäyttänytkään. Hänen mielestään peruslomakkeessa kysymykset ovat hyvin asiakkaan ymmärrettävissä, keskeiset asiat tulevat hyvin esiin ja ulkoasu vaikuttaa selkeältä. Toisaalta lomaketta pitäisi päivittää usein, sillä mielenterveyskuntoutujilla tuen tarve saattaa vaihdella viikoittain ja tukiverkosto voi myös vaihdella paljonkin. Tässä lienee ollut kyseessä väärinkäsitys, koska tämä lomake on tarkoitettu tilan seurannan sijasta poikkileikkaukseksi nykytilanteesta ja pohjaksi jatkosuunnitelmalle. Sinänsä ajatus asiakkaan tilan seurannasta jollain lomakkeella oli hyvä. Monet asiakkaat eivät miellä itseään sairaaksi ja sen takia ohjaajan mukaan on hyvä, että peruslomakkeessa on järjestön edustajan yhteenveto kartoituksesta ja suunnitelma tukitoimista. Projektiryhmän kommentit ja muutosehdotukset olivat järjestöjen palveluohjauksen peruslomakkeen kehittämisen osalta niukempia kuin työntekijän lomaketta kehitettäessä. Ehkä lomake oli jo alun perin valmiimpi tai sitten ryhmät luottivat mielenterveysseuran omaan panokseen sen kehittämisessä. Yhdistyksen oma työryhmä tekikin oma-aloitteisesti useita tarkennuksia lomakkeeseen. Eniten projektiryhmää askarrutti joidenkin kysymysten toistuminen kummassakin lomakkeessa. Kysymysten toistaminen oli kuitenkin tarkoituksellista. Se oli ensinnäkin keino tarkentaa sitä, kuinka samankaltaisesti asiakas hahmotti omaa elämäänsä eri haastattelukerroilla. Se oli myös keino totuttaa asiakas harjoittelemaan keskeisimpien omaan selviytymiseen liittyvien asioiden kohtaamista. Lomakkeet on tarkoitettu täytettäväksi jonkinlaisen väliajan jälkeen. Jos täytöt tapahtuvat hyvin lähekkäin tai täytetään muita samankaltaisia lomakkeita, niin toisto saattaa turhauttaa. Tästäkin selvittäneen keskustelemalla asiasta yhdessä. Osaraportin valmistumiseen mennessä tulleet kokemukset lomakkeen lopullisen version käytöstä ovat hyvin samansuuntaisia kuin edellä. Lisälomakkeiden eli AUDITin, JESin ja PAAVOn käyttö on vaatinut totuttelua ja internetin käyttömahdollisuuden järjestämistä. Peruslomake on osoittautunut hyväk-

13 si työvälineeksi ja sen käyttö auttaa onnistumaan itse perustehtävässä eli asiakkaan hyvässä kohtaamisessa ja hyvän jatkosuunnitelman laadinnassa. Jatkoseurannassa kiinnostuksen kohteena on se, kuinka hyvin järjestöjen palveluohjauksen yhteydessä tehdyt suunnitelmat pystytään toteuttamaan ja miten se vaikuttaa ohjauksen kohteena olevan henkilön selviytymiseen. Seurantaa varten olisi paikallaan laatia vielä erillinen seurantalomake. Tätä ei pystytty toteuttamaan osaraportin valmistumiseen mennessä. 5. LÄHITUKI-PROJEKTIN RYHMÄMUOTOINEN TOIMINTA Esimerkkinä palvelujen toteutustasosta kuvataan yhteistyössä usean toimijan kanssa toteutettua voimavaraorientoitunutta ryhmätoimintaa. Ryhmän aikana syvennettiin prosessin aiemmissa vaiheissa aloitettua palveluohjausta henkilökohtaiseksi tukisuunnitelmaksi ja jatkopoluksi. Mahis-ryhmäksi kutsutun ryhmätoiminnan käytännön toteutukseen osallistuivat Kouvolan kaupungin sosiaalitoimi, Kouvolan seudun työvoiman palvelukeskus, Parik-säätiö ja Kouvolan terveyskeskuksen psykiatrian poliklinikka yhdessä Kouvolan Mielenterveysseuran kanssa. Ryhmätoimintamallin juuret ovat Suomen Mielenterveysseuran Keinot käyttöön arjen areenoilla -hankkeen tuotoksissa, joita sovellettiin Lähituki-projektin tavoitteiden mukaisiksi. Hankkeen tuottama aineisto oli tuttua, koska Kouvolan Mielenterveysseura osallistui tuohon projektiin paikallisena toimijana Kouvolassa. Keinot käyttöön arjen areenoilla -hankkeen työmallin pohjalta laadittiin vuosina 2007-2008 Lähituki-projektin Mahisryhmän ensimmäinen prosessikuvaus (Liite 3.). Tuolloin palveluohjausmallia vasta kehitettiin ja sen toteutusta harjoiteltiin vain yhtenä osana ryhmän sisäistä toimintaa. Lähituki-projektin jatkuessa Mahis-ryhmän prosessia kehitettiin vuoden 2009 aikana siten, että uudistettu malli mahdollistaa jatkossa järjestöjen palveluohjauksen täyden hyödyntämisen (Liite 4.). Palveluohjauslomakkeita käytetään uudessa mallissa sekä asiakkaiden ohjauksessa ryhmään että ohjaajien toteuttamassa haastattelussa. Haastattelussa voidaan päättää ryhmään osallistumisesta, mutta myös tarjota ryhmän tilalle paremmin asiakkaan tarpeisiin sopivaa muuta järjestöjen toimintaa siis toteuttaa palveluohjausta. Mahis-ryhmän kuluessa on mahdollista syventää palveluohjausta ja laatia tarkempi tukisuunnitelma ja jatkopolku. Prosessikuvaus saatiin valmiiksi vasta viimeisen Mahis-ryhmän kuluessa eikä mallia siksi voitu kokonaisuudessaan kokeilla. Mahis-ryhmä sai nimensä mahdollisuuksista ja selviytymiskeinoista, joita ryhmä tarjosi osallistujille helpottaakseen heidän selviytymistään jokapäiväisestä elämästä. Lähituki-projektin aikana toteutettiin kolme Mahis-ryhmää, joista kolmannen toteutuksessa päävastuu oli osana maastoutusvaihetta yhteistyökumppanillamme Parik-säätiöllä. Kohderyhmänä olivat kouvolalaiset 18 30 -vuotiaat nuoret aikuiset, joilla ei ryhmää aloittaessa ollut kodin ulkopuolista, säännöllistä aktiviteettia tai he olivat jää-

14 neet pois kuntouttavasta työtoiminnasta, Parik-säätiön toiminnasta tai muusta arkea ja ajankäyttöä jäsentävästä toiminnasta. Lisäksi ryhmä pystyi toimimaan vahvennettuna tukena mielenterveys- ja päihdekuntoutujille jatkokuntoutusvaiheessa sekä niille, jotka olivat juuri aloittaneet kuntouttavan työtoiminnan tai muun aktiviteetin. Ryhmään ei valittu henkilöitä, joilla oli akuutti, hoitamaton ja/tai voimakkaasti oireileva mielenterveys- tai päihdeongelma. 5.1 Ryhmämuotoisen toiminnan tavoitteet, tiedottaminen ja yhteistyö Tavoitteena oli tarjota vahvennettua tukea heille, joilla oli todettu vaikeuksia itsenäisessä selviytymisessä. Ryhmätoiminnalla oli tarkoitus tukea sekä asumista, itsenäistä vastuunottamista, että säännönmukaiseen (kuntouttavaan) toimintaan sitoutumista. Voimaannuttavina menetelminä käytettiin Photovoice- ja Aarrekartta-menetelmiä. Jokaiselle ryhmäläiselle tehtiin ryhmien aikana räätälöity tukisuunnitelma. Tukisuunnitelma piti sisällään jatkotukena niin yhteisöllistä tukea (esim. Parik-säätiön järjestämää) ja/tai yksilöllistä tukea (Kouvolan Mielenterveysseuran tukihenkilötoiminta tai yksilöllinen palveluohjaus). Tukisuunnitelma piti sisällään myös nuoren oman jatkopolku -suunnitelman, johon kirjattiin yksilöllisesti nuoren kiinnittymistä johonkin toimintaan ryhmän loputtua. Kaikki nämä toiminnot antoivat vaikutteita palveluohjausmallin kehittämiseen. Ryhmien tiedottamisesta, suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi projektikoordinaattori ja ryhmiin osallistuivat Parik-säätiön Vire-talon ohjaajat ja Kouvolan kaupungin sosiaalitoimen sosiaaliohjaaja. Ryhmätoiminnan yhteistyökumppaneina toimivat Kouvolan kaupungin sosiaalitoimi, Kouvolan seudun työvoiman palvelukeskus, Parik-säätiö, Kouvolan terveyskeskuksen psykiatrian poliklinikka ja Suomen Mielenterveysseura. Kuva 4. Mahis-ryhmän verkostoyhteistyö VERKOSTOYHTEISTYÖ RYHMÄTOIMINNASSA Parik-säätiö Vire-talo Työvoiman palvelukeskus Kouvolan Mielenterveysseura ry Lähituki-projekti MAHIS- RYHMÄ Suomen Mielenterveysseura ry Kouvolan sosiaalitoimi Psykiatrian poliklinikka

15 5.2 Mahis I-ryhmä Ensimmäisen Mahis-ryhmän oli tarkoitus käynnistyä loppuvuonna 2007, mutta ryhmää ei päästy tuolloin aloittamaan osallistujakadon vuoksi: paikalle saapui vain kaksi ryhmäläistä. Uusi rekrytointi tehtiin Parik-säätiön ja sosiaalitoimen kautta. Parikilla yhteyshenkilönä toimi kuntoutusohjaaja. Tätä kautta ryhmään saatiin kolme jäsentä lisää, eli ryhmän kooksi muodostui viisi henkilöä (kaksi naista ja kolme miestä). Alkuhaastattelussa käytettiin Suomen Mielenterveysseuran Keinot käyttöön arjen areenoilla -hankkeessa kehitettyä ryhmäläisen haastattelulomaketta (Liite 5.). Haastatteluissa kiinnitettiin huomiota nuoren turvallisuuteen, päivärytmiin, tärkeisiin ihmissuhteisiin, omiin vahvuuksiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Samalla kartoitettiin myös nuoren sopivuutta ryhmätoimintaan ja tämän hetkisen tuen tarvetta sekä lähiajan tavoitteita. Ryhmä toteutettiin 9.1.-19.3.2008 välisenä aikana. Ryhmä kokoontui kerran viikossa, keskiviikkoiltaisin, yleensä kolme tuntia kerrallaan. Ryhmän tavoitteena oli sosiaalisten taitojen ja itsetuntemuksen vahvistaminen. Tässä käytettiin muiden menetelmien rinnalla Photovoice-menetelmää. 5.2.1 Photovoice menetelmä Photovoice -menetelmässä luodaan merkityksiä konkretisoimalla asioita kuvin ja tarinoin. Se antaa puheenvuoron ihmisille, joilla saattaa muuten olla vaikeaa ilmaista näkemyksiään muille. Menetelmällä rohkaistaan ihmisiä pohtimaan ja tuomaan esille omia vahvuuksia, heikkouksia ja huolenaiheita. Menetelmän käyttö antaa mahdollisuuksia vertaistuelle. Kuvien ottajat ovat vastuussa siitä, kuinka he esittelevät itsensä ja kuvaavat omaa elämäänsä. Katsoja kutsutaan katsomaan maailmaa saman linssin läpi kuvaajan kanssa ja samalla jaetaan kuvaan liittyvä tarina. Photovoice muuttaa avustettavan ja tuettavan henkilön oman elämänsä asiantuntijaksi, tukensa määrittäjäksi ja kuvaajaksi. Photovoice -menetelmää voidaan käyttää muun muassa tutkimuksen, palveluiden arvioinnin, tarvekartoituksen tai palautteen antamisen välineenä. Päämääränä: Luoda merkityksiä omalle elämälle ja tulevaisuuteen konkretisoimalla asioita kuvin ja tarinoin Valokuvatarinan tekeminen ja esittäminen aktivoi tekijäänsä ja voi muuttaa hänen rooliaan Henkilökohtainen valokuvatarinan läpikäyminen ohjaajan/ryhmän kanssa lisää itsetuntemusta ja omaa elämänhallintaa voimaantuminen ja vertaisuus tiedostaminen ja keskustelun herättäminen

16 Who knows streets better than homeless people?, oman elämänsä tuntee parhaiten ihmi- nen itse. Mahis-ryhmässä Photovoice -menetelmän aiheena oli oman elämän tärkeiden asioiden kuvaaminen: Tärkeät asiat tässä, nyt sekä tulevaisuudessa. 5.2.2 Photovoice Mahis I-ryhmässä Mahis-ryhmäläisille kerrottiin Photovoice -menetelmästä toisella ryhmäkerralla ja kolmannella kerralla he tutustuivat Markus Henttosen Urban Landscapes -valokuvanäyttelyyn ja perehtyivät valokuvakerrontaan Kotkan Valokuvakeskuksessa. Samalla ryhmään osallistujille jaettiin kertakäyttökamerat, jolla he saivat kuvata haluamiaan kohteita. Kuvausaikaa oli noin kuukausi eli 23.1.- 20.2.2008. Kuvia sai ottaa haluamansa määrän ja jokainen valitsi kuvat, jotka halusi jakaa ryhmän kanssa viimeisillä kokoontumiskerroilla. Kuvien jakaminen oli mahdollista myös ryhmän ohjaajien kanssa oma polku -kerroilla.

17 5.2.3 Mahis I-ryhmän ohjelma Mahis I-ryhmä kokoontui 10 kertaa seuraavasti: 9.1. 2008 Tutustuminen ja toiveiden kartoitus. 16.1. Tutustuminen ja ryhmäytyminen jatkuu.ryhmän pelisäännöt. Photovoice-menetelmä 23.1. Valokuvanäyttelyyn ja valokuvakerrontaan perehtyminen Kotkan Valokuvakeskuksessa. 30.1. Omaan kehoon tutustumista ja rentoutumista liikuntakeskus FunFitissa. Leena Puolatien ateljee, tutustuminen kuvalliseen kerrontaan. 6.2. Oman elämän verkostot. 13.2. Taloudellista ruuanlaittoa Kouvolan Vire-talolla. 20.2. Tutustumismatka äänitysstudioon; Astia-studio/Lappeenranta 27.2. Talviloma breikki 5.3. Valokuvatarinat 12.3. Valokuvatarinat 19.3. Ryhmän päättäminen, ruokailu Pentik-paviljongilla Lisäksi ryhmäläisten kanssa pohdittiin mahdollisia tukitoimia ns. jatkopolun yhteydessä. Samalla haettiin tuntumaa siihen, mitä palveluohjaukseen jatkossa voisi sisällyttää. Yhden ryhmäläisen kanssa aloitettiin tukihenkilösuhde Kouvolan Mielenterveysseuran tukihenkilön kanssa. Mahis I- ryhmäläisille järjestettiin jatkotapaaminen kesäkuussa 2008 Kaunissaaren meriretken merkeissä. Kutsu lähetettiin kaikille, mutta vain kaksi osallistujaa pääsi mukaan kahden ohjaajan kanssa. Retki sisälsi matkan Kotkaan, risteilyn Pyhtään Kaunissaareen, opastetun saarikierroksen ja aterioinnin sekä vapaa-aikaa saarella. Osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä retkeen ja yhdessäoloon. 5.3 Mahis II-ryhmä Toisen Mahis-ryhmän markkinointi ja tiedotus aloitettiin jo hyvissä ajoin ensimmäisen epäonnistuneen kokemuksen jälkeen. Osanottajien valinta alkoi sillä, että Mahis-ryhmän malli käytiin esittelemässä jokaiselle yhteistyökumppanille (psykiatrian poliklinikka, työvoiman palvelukeskus, Kouvolan sosiaalitoimi) erikseen. Tämän jälkeen ryhmäläiset tulivat yhteistyökumppaneiden ehdottamina ryhmän ohjaajille tiedoksi. Ryhmään tulijat haastateltiin henkilökohtaisesti ryhmän ohjaajien toimesta. Alkuhaastattelussa käytettiin samaa haastattelulomaketta, kuin Mahis I-ryhmässä. Haastateltavia oli yhteensä 21 nuorta, joista kahdeksan nuorta saapui haastatteluihin. Haastateltavista nuorista ryhmään valittiin kuusi nuorta, joista viisi osallistui ryhmään. Kahta nuorta ei valittu ryhmään heidän oman

18 kuntonsa vuoksi. Yksi nuori tuli vielä ryhmään ilman haastattelua, ryhmän ohjaajan ehdottamana. Ryhmän kooksi muodostui siten kuusi nuorta (neljä naista ja kaksi miestä). Toisen Mahis-ryhmän kantavana menetelmänä oli Aarrekartta -menetelmä. Mahis-ryhmän toimintamallista tehtiin ensimmäinen prosessikuvaus, jota myöhemmin kehitettiin sopimaan muuhun palveluohjausmalliin. 5.3.1 Aarrekartta -menetelmä Aarrekartta on eräänlainen mielenvalmennusmenetelmä. Sen tekeminen ilahduttaa, antaa toivon näkökulman ja parhaimmillaan motivoi parempiin suorituksiin. Aarrekartta on visuaalinen, värikäs työ, jota tehdessä mietitään pitkään ja aidosti omia unelmia pelkäämättä niiden saavuttamattomuutta. Aarrekartassa etsitään ja löydetään omalle persoonalle sopiva ja paras mahdollinen tulevaisuudennäkymä. Aarrekarttaan kootaan omia tavoitteita myönteisessä hengessä, ja tavoitteet liitetään kiinteästi omaan tulevaisuuteen. Tavoitteita määrittäessään tekijä joutuu pohtimaan niiden todellisuutta ja mahdollisuutta saavuttaa niitä. Aarrekartta onkin osa elämänpolun suunnittelua. Aarrekartan välityksellä jokaisen on tarkoitus löytää itsestään piirteitä, joita ei ole ehkä aiemmin huomannut. Uusien piirteiden huomaaminen ja havaitseminen voi avata uusia mahdollisuuksia oman elämän suunnitteluun. 5.3.2 Aarrekartta Mahis II-ryhmässä Mahis-ryhmässä aarrekartan kantavana teemana oli onnellinen näkemys tulevaisuudesta: millaisena ryhmäläinen näkee itsensä tulevaisuudessa, ryhmän loputtua, mitä tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu? Aarrekarttaan etsittiin lehdistä kuvia ja lauseita, jotka heijastivat omia toiveita. Lauseita tai jopa tarinoita voitiin rakentaa yhdistämällä otsikoita, kirjaimia tai leikkaamalla valmiista otsikoista paloja pois ja niitä voitiin itse myös kirjoittaa. Nämä lauseet ja sanat olivat ns. voimalauseita ja voimasanoja, jotka luovat tulevaisuudenuskoa ja motivaatiota. Jokainen meistä luo oman todellisuutensa omilla jokapäiväisillä valinnoillaan. Tämän päivän valinnat ja ratkaisut tekevät huomisesta sen, mitä se on. Tee siis tulevaisuudestasi tietoisesti sellainen kuin haluat sen olevan!

19 5.3.3 Mahis II-ryhmän ohjelma Mahis II-ryhmä kokoontui 10 kertaa seuraavasti: 1.10. 2008 Tutustuminen ja toiveiden kartoitus. 8.10. Tutustuminen ja ryhmäytyminen jatkuu. Ryhmän pelisäännöt. Aarrekartta - menetelmä 15.10. Omaan kehoon tutustumista liikunnan avulla. 22.10. Taloudellista ruuanlaittoa. Henkilökohtaisten jatkopolkuaikojen sopiminen. 29.10. Tutustuminen Korian Kissataloon sekä Elimäellä sijaitsevaan Mikkelän tilaan. 5.11. Luovaa toimintaa. Suurin osa ryhmäläisistä meni tutustumaan Ritarinhuoneelle erilaisiin rentoutusmenetelmiin. Vire-talolla yksi nuori teki työhakemusta, jossa ohjaajat olivat apuna. 12.11. Omiin aarrekarttoihin kuvien valitseminen, kuviin liitettävät tarinat ja niiden kirjoittaminen. 19.11. Oman aarrekartan viimeistelyä. Nuoret suunnittelivat ja kirjoittivat yhdessä lehtijutun Parik-säätiön Virne-lehteen Mahis-ryhmästä. 26.11. Aarrekarttojen taidenäyttely, jossa jokainen nuori esitteli oman aarrekarttansa muille ryhmäläisille. 3.12. Ryhmän päätös, ruokailu Aseman Vintissä. Ryhmäkertojen välillä ohjaajat tapasivat jokaisen ryhmäläisen. Tapaamisten tavoitteena oli laatia jokaiselle oma jatkopolku, johon kirjattiin jatkosuunnitelmat ja tavoitteet. Yhden nuoren kanssa solmittiin myös tukisuhde Kouvolan Mielenterveysseuran tukihenkilön kanssa. 5.4 Mahis III-ryhmä Kolmannen Mahis-ryhmän suunnittelu alkoi keväällä 2009. Ensimmäisessä suunnittelukokouksessa olivat mukana kaksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijaa projektikoordinaattorin, Parik-säätiön ohjaajan, Kouvolan kaupungin perusturvan sosiaaliohjaajan sekä työtoiminnan ohjaajan kanssa. Psykiatrian poliklinikan vastaava henkilö ei päässyt ensimmäiseen kokoukseen. Kokouksessa sovittiin työnjako: kaupungin sosiaaliohjaaja yhdessä työtoiminnan ohjaajan kanssa tiedotti psykiatrian poliklinikkaa ja omia yhteistyökumppaneitaan perusturvatoimessa sekä työvoiman palvelukeskuksessa rekrytoimaan henkilöitä Mahis-ryhmän haastatteluun. Tämän lisäksi Parik-säätiön ohjaaja ja projektikoordinaattori rekrytoivat omalta toimialueeltaan sopivia haastateltavia ryhmään. Mahis III-ryhmän haastattelussa käytettiin myös samaa alkuhaastattelulomaketta, kuin aiemmissa ryhmissä.

20 Opiskelijat miettivät ryhmän ohjelmaa aiempien ohjelmarunkojen perusteella. Ohjelman laatimisessa ja ryhmän toteutuksessa käytettiin apuna kokemuksia kahdesta aiemmasta ryhmästä sekä niihin osallistuneiden ryhmäläisten palautteita ja arviointeja. Lisäksi opiskelijoilla oli oiva tilaisuus testata järjestöjen peruslomakkeen toimivuutta ryhmäläisten kanssa Mahis III-ryhmän aikana. Mahis III-ryhmä toteutui loka-joulukuussa 2009. Sen keskeisinä tavoitteina oli tarjota osallistujille tukea tulevaisuuden suunnitteluun ja toteutukseen, opettaa vastuunottoa ja oman elämän hallintaa aivan kuten edellisissäkin Mahis-ryhmissä. Mahis III-ryhmän tarkoituksena oli myös tarjota vertaistukea. Myös tässä ryhmässä tehtiin jokaiselle osallistujalle henkilökohtainen jatkopolkusuunnitelma. Ryhmätoiminnan prosessikuvauksen sovittaminen yhteen koko palveluohjausmallia koskevan prosessikuvauksen kanssa saatiin valmiiksi viimeisen Mahis-ryhmän jo alettua. Siksi mallia ei voitu sellaisenaan kokeilla tässä ryhmässä. Sen periaatteita ja menetelmiä käytettiin kuitenkin soveltuvin osin. Palautetta käyttökokemuksista ei ollut käytettävissä osaraportin valmistumiseen mennessä. 6. MAHIS-RYHMÄN ARVIOINTI Mahis-ryhmän alkuhaastattelussa kartoitettiin yksilökohtaisesti asioita, joihin ryhmäläiset toivoivat muutosta. Huolta aiheuttivat työttömyys, rahahuolet, näköalattomuus, arkirutiinien puute, yksinäisyys, korkea kynnys osallistumiselle ja matala mieliala. Näihin asioihin pyrittiin löytämään ratkaisuja ja hakemaan muutosta voimavaraistavan ryhmätoiminnan kautta. Mahis-ryhmän arviointia suoritettiin ryhmien I ja II loputtua arviointilomakkeella (Liite 6.), jonka täyttivät ensimmäiseen ryhmään osallistuneet viisi henkilöä ja toiseen ryhmään osallistuneet kuusi henkilöä. Lomake koostui seitsemästä valintakysymyksestä ja seitsemästä avokysymyksestä. Arviointilomakkeen avulla kartoitettiin kurssilaisten mielipiteiden huomioimista ryhmätoimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa, teemojen ja toimintojen hyödyllisyyttä sekä oman elämän pohdintaa ja tulevaisuuden suunnittelua ryhmän avulla. Samalla kartoitettiin ryhmäläisten rohkeuden, uskon omiin kykyihin ja mahdollisuuksien lisääntymistä sekä mielialan kohentumista ryhmätoiminnan aikana. Arvioinnissa kysyttiin myös mielipiteitä ryhmän koosta, kestosta, ryhmätilasta, ohjaajista ja siitä, mikä ryhmän toiminnassa oli parasta ja missä olisi parantamisen varaa. Ryhmän lopussa täytettävän arviointilomakkeen lisäksi Mahis -ryhmäläisiltä kerättiin Fiilismittari - lomakkeella (Liite 7.) palautetta ja tuntemuksia jokaiselle ryhmäkerralle tullessa ja jokaisen ryhmäkerran jälkeen. Palautteen perusteella suurin osa ryhmäläisistä tuli ryhmäkerroille odottavalla ja hyvillä mielin, mutta jännittynein, väsynein ja ahdistuneinkin mielin muutamat ryhmäläiset kertoivat

21 tulleensa. Ryhmäkerran päätyttyä ryhmäläiset poistuivat edelleen hyvillä mielin ja ihan OK mielialalla, tyytyväisinä päivän ohjelmaan ja toimintaan. 6.1 Arviointilomakkeen yhteenveto ja ryhmien arviointi Arviointilomakkeen valintakysymysten vastauksista laadittiin kaaviot, jotka kuvattiin osaraportissa rinnakkain samassa kuvassa. Avokysymysten vastaukset kerättiin listoiksi ranskalaisin viivoin. Lukija pystyy tekemään vertailuja ryhmien välillä ja arvioimaan ohjaajien toimintaa ja ryhmän vaikutusta osallistujiin. Toisaalta ryhmiä ja ryhmäläisiä ei voi verrata keskenään, sillä ryhmän vetäjät vaihtuivat, ryhmäläisiä oli eri määrä ja osallistujien taustat sekä elämäntilanne olivat erilaisia. Arvioinnin kohteena oli ryhmän aikana tapahtuvia asioita kurssilaisissa, kuten esimerkiksi rohkeus kohdata uusia ihmisiä, usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin sekä mielialan parantuminen. Avoimissa kysymyksissä tuli hyvin selvästi esille vapaaehtoinen toimiminen ilman pakottamista. Ryhmäläiset olivat ryhmässä omasta tahdostaan ja tykkäsivät käydä ryhmässä. Ryhmään osallistumiseen motivoi eniten omien ajatusten ja ideoiden esille tuonti alkuhaastattelussa, jonka pohjalta kurssirunko oli tehty. Näin ryhmäläisille tuli tunne, että heitä on kuunneltu ja heidän ajatuksensa on huomioitu. Ryhmässä koettiin olleen parasta vaihtelu omaan arkeen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Ryhmä onnistui kasvattamaan itseluottamusta ja antoi merkitystä elämään. Toisaalta osallistujat tunsivat tulleensa kuulluiksi, saivat vertaistukea ja ryhmä auttoi heitä solmimaan vuorovaikutussuhteita, saamaan arkirutiinit sujuvammiksi ja auttoi tekemisen alkuun. Ensimmäisessä kysymyksessä (Kysymys 1., s. 22) tiedusteltiin alkuhaastattelun merkitystä ryhmäläisille. Puolet Mahis-ryhmä I:n osallistujista (vain neljä viidestä Mahis I-ryhmäläisestä vastasi tähän kysymykseen) koki, että alkuhaastattelulla ei ollut lainkaan merkitystä ja 20 %:lle vastaajista sillä oli vain vähän merkitystä. Toisaalta taas 50 % Mahis-ryhmä II:n osallistujista koki, että alkuhaastattelulla oli paljon merkitystä heille itselleen. Erilaisiin tuloksiin saattaa vaikuttaa ryhmien erilainen ikäjakauma (Mahis-ryhmä I:n keski-ikä oli 25,2 vuotta ja II-ryhmän 26,3 vuotta) ja ryhmäläisten erilaiset odotukset. Ensimmäistä kysymystä täydennettiin avokysymyksellä: mikäli alkuhaastattelulla on ollut sinulle merkitystä, kerro hiukan millaista?. Vastauksista paistoi huoli ryhmään ottamisesta ja jännittämisestä etukäteen. Toisaalta Mahis-ryhmä I:n osallistuja kertoi olevansa tosi ryhmävastainen ihminen, joten alkuhaastattelu oli erittäin tärkeä siinä mielessä, että hän tuli ryhmään mukaan.

22 Kysymys 1. Alkuhaastattelun merkitys sinulle: ALKUHAASTATTELUN MERKITYS 3,5 3 Paljon merkitystä 2,5 2 Ei lainkaan merkitystä 1,5 1 40 % 33,3 % Vähän merkitystä 50 % 0,5 20 % 16,7 % 20 % 0 1 2 3 MAHIS I-RYHMÄ 2 1 1 MAHIS II-RYHMÄ 2 1 3 MAHIS I-RYHMÄ MAHIS II-RYHMÄ Kysymys 2. Ryhmän toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa mielipiteesi otettiin huomioon: MIELIPITEEN HUOMIOON OTTAMINEN 4,5 4 Erittäin hyvin 3,5 3 Melko hyvin 2,5 2 80 % 50 % 1,5 1 0,5 20 % 50 % 0 1 2 MAHIS I-RYHMÄ 4 1 MAHIS II-RYHMÄ 3 3 Toisen kysymyksen vastauksista Mahis-ryhmä I:n tulos (80 % vastasi, että heidän mielipiteensä otettiin erittäin hyvin huomioon) on ristiriidassa edellisen kysymyksen kanssa, sillä alkuhaastattelussa kartoitettiin haastateltavien toiveita ryhmän sisällöstä. Ryhmän ohjaajat ilmeisesti onnistuivat poimimaan osallistujille tärkeät asiat ja toteuttamaan niitä ryhmässä. Mahis-ryhmä II:n vastausten perus-

23 teella ryhmäläisten mielipiteet otettiin erittäin hyvin tai melko hyvin huomioon ryhmää suunniteltaessa ja toteutettaessa. II-ryhmän vastauksiin on voinut vaikuttaa ryhmäläisten toiveiden suuri hajaantuminen ja ryhmätoiminnan toteutuksessa on mahdollisesti jouduttu tekemään kompromisseja sisällön suhteen. Perusteluissa tuotiin esiin tärkeänä se, ettei pakotettu mihinkään ja pelisäännöt olivat melko hyviä. IIryhmäläiset saivat äänensä hyvin kuuluville ja ryhmässä tehtiin kaikkea melkein mitä oli suunniteltu ja ryhmän toiminta vastasi odotuksia. Kysymys 3. Mistä ryhmän teemoista ja toteutetuista toiminnoista on ollut sinulle hyötyä? Mahis-ryhmä I: - siitä, että tuntee kuuluvansa johonkin - olen oppinut olemaan ihmisten (ryhmän) kanssa ja olen itsekin yllättynyt, että olen puhunut jotain, enkä ollut vain hiljaa - studiovierailu oli mukava - Kotkan valokuvakeskuksesta oli hyötyä - musiikin maailmaa ois voinnu olla vähän pitempään Mahis-ryhmä II: - tutustumiskäynneistä, ruuanlaitosta ja liikunnasta - työnhaku, Aarrekartta, polkusuunnitelma - työkkärissä käynti, yhdessä tekeminen ja oleminen Osallistujat kokivat hyödylliseksi erilaisen tekemisen, tutustumiset ja yhdessä olemisen sekä joukkoon kuulumisen. Tämä on itsetunnon kannalta erittäin hyvä asia ja myös se, että tuntee kuuluvansa johonkin. Ryhmäytymistä oli siis ilmiselvästi tapahtunut. Kysymys 4. Mistä muusta olisi ollut sinulle hyötyä? Mahis-ryhmä I:n osallistujat eivät olleet vastanneet tähän kysymykseen. Mahis-ryhmä II: - enemmän henkilökohtaista neuvontaa/ohjausta Tämä kysymys koettiin vaikeaksi. Ehkä oman elämän ja hyödyllisten asioiden miettiminen ennen ryhmää ei ole onnistunut jaksamisen tai muun vaikean elämäntilanteen takia. Toivottavasti tämän kysymyksen pohtiminen herätti ajatuksia jälkeenpäin.

24 Kysymys 5. Onko ryhmätoiminta auttanut sinua miettimään omaa elämääsi ja suunnittelemaan tulevaisuuttasi? TULEVAISUUDEN SUUNNITTELU 7 6 Melko hyvin 5 4 3 2 Erittäin hyvin 60 % 100 % Melko huonosti Ei lainkaan 1 20 % 20 % 0 1 2 3 4 MAHIS I-RYHMÄ 1 3 0 1 MAHIS II-RYHMÄ 0 6 0 0 Molempien Mahis-ryhmien vastaukset kuvastavat ryhmätoiminnan onnistumista hienosti päätavoitteessaan. Ryhmätoiminta oli auttanut erittäin hyvin tai melko hyvin 80 %:aa Mahis-ryhmä I:n osallistujia ja melko hyvin kaikkia Mahis II-ryhmän osallistujia miettimään omaa elämäänsä ja suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Pelkästään tämän kysymyksen perusteella voi todeta ryhmätoiminnan kannattaneen. Lisäkysymyksessä pyydettiin perustelemaan mielipidettä hiukan. Mahis-ryhmä I:n osallistujat eivät olleet vastanneet tähän kysymykseen. Mahis-ryhmä II: - saanut muutamia ahaa-elämyksiä - jokainen kerta on ollut mukava ja jatkopolkuna on työn aloittaminen - en tällä hetkellä kaipaa uusia suunnitelmia - oman jatkopolkusuunnitelman teko selvensi suunnitelmia - ryhmä on positiivisesti vaikuttanut tulevaisuuteni suunnitteluun - aarrekarttamenetelmä oli kiva Ryhmätoiminta herätti Mahis II-ryhmäläiset ajattelemaan ja suunnittelemaan omaa tulevaisuuttaan. Erilaisten menetelmien (Aarrekartta, Photovoice) käyttö lisäsi mielenkiintoa oman elämän pohdintaan. Myös jatkopolkusuunnitelmaa ja jatkotapaamisia kannattaa käyttää Mahis III-ryhmän ja muiden tulevien ryhmien osallistujien kiinnittämiseksi arjen toimintaan.

25 Kysymys 6. Rohkeutesi kohdata uusia ihmisiä on lisääntynyt: ROHKEUS LISÄÄNTYNYT KOHDATA UUSIA IHMISIÄ 3,5 3 Melko paljon Melko vähän 2,5 2 1,5 60 % 50 % 1 40 % 50 % 0,5 0 1 2 MAHIS I-RYHMÄ 2 3 MAHIS II-RYHMÄ 3 3 Molemmissa Mahis-ryhmissä osallistujien rohkeus kohdata uusia ihmisiä oli lisääntynyt melko paljon, ryhmä I:ssä 40 % ja ryhmä II:ssa 50 %. Toisaalta melko vähäisestä lisäyksestä kertoi 60 % I- ryhmäläisistä ja 50 % II-ryhmäläisistä, mutta huomionarvoista on se, että kukaan ei antanut ei lainkaan -vastausta. Uusien ihmisten kohtaaminen vaatii paljon rohkeutta ja aikaa mielenterveyskuntoutujalta. Vajaan kolmen kuukauden ryhmätoiminta ei ehkä ole tarpeeksi pitkä aika saavuttaa tämä rohkeus. Toisaalta jatkopoluksi tällaisissa tapauksissa voisi osallistujia ohjata muihin ryhmiin, jotka kokoontuvat säännöllisesti esim. ½-vuotta, vuoden tai pidempään. Kysymys 7. Usko omiin kykyihisi ja mahdollisuuksiisi on kohentunut: USKO OMIIN KYKYIHIN KOHENTUNUT 6 5 Melko paljon 4 3 2 1 0 40 % Melko vähän 83,3 % 60 % 16,7 % 1 2 MAHIS I-RYHMÄ 2 3 MAHIS II-RYHMÄ 5 1

26 Vastausten perusteella Mahis-ryhmä II:n ohjaajat olivat onnistuneet erinomaisesti tukemaan ryhmäläisten uskoa ja mahdollisuuksia omiin kykyihinsä, sillä yli 80 % vastaajista kertoi, että omat kyvyt ja mahdollisuudet olivat kohentuneet melko paljon. Suurimmalla osalla (60 %) Mahis-ryhmä I:n vastaajista usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin oli kohentunut ryhmän aikana melko vähän, mutta toisaalta positiivista oli se, että ei lainkaan -vastauksia ei ollut yhtään. Kysymyksellä kahdeksan kartoitettiin osallistujien mielialan muutosta ryhmätoiminnan aikana. Mahis-ryhmät täyttivät tehtävänsä myös siinä suhteessa, että kaikkien osallistujien mieliala parantui erittäin paljon, melko paljon tai melko vähän. Suurimmat vastausprosentit olivat melko paljon - luokassa, Mahis-ryhmä I:ssä 80 % ja II:ssa 50 %. Mahis-ryhmän onnistumisesta kertoo myös se, että kolmannes ryhmä II:n osallistujista koki mielialansa parantuneen erittäin paljon ryhmän aikana. Kysymys 8. Mielialasi on parantunut: MIELIALAN PARANTUMINEN 4,5 4 Melko paljon 3,5 3 2,5 2 Erittäin paljon 1,5 1 33,3 % 80 % 50 % Melko vähän 0,5 20 % 16,7 % 0 1 2 3 MAHIS I-RYHMÄ 0 4 1 MAHIS II-RYHMÄ 2 3 1 Kysymys 9. Mitä mieltä olet: a) ryhmän koosta? Mahis-ryhmä I: - tosi ihana ryhmäporukka jees - erittäin hyvä mitä pienempi sen parempi - sopiva - mukavan pieni - juuri sopivan kokoinen ja tiivis

27 Mahis-ryhmä II: - sopiva, voisi olla suurempikin - loistava Ryhmäkoko kuudesta kahdeksaan henkilöön on tutkimusten mukaan sopiva kahdelle ohjaajalle. Mahis-ryhmissä oli osallistujia viidestä kuuteen ja ohjaajia paikalla vähintään kaksi, ajoittain kolme. Ryhmäläiset pystyttiin huomioimaan yksilöllisesti ja antamaan tukea tarvittaessa henkilökohtaisesti. Tämä on onnistunut ratkaisu, jota on hyvä toteuttaa myös tulevissa Mahis-ryhmissä. b) koko ryhmätoiminnan kestosta? Mahis-ryhmä I: - no tietysti koskaan mikään kiva ei riitä tarpeeksi kauan - olisi voinut olla pitempikin - sopiva - olisihan tämä voinut pitempäänkin jatkua - rauhallista ja iloista Mahis-ryhmä II: - tarpeeksi pitkä - voisi olla pidempi - lyhyehkö - liian lyhyt - melko sopiva Suurin osa ryhmäläisistä olisi halunnut jatkaa ryhmää. Ryhmäytyminen ja sitoutuminen ryhmään oli alkanut hyvin. Osallistujien oli vaikeaa luopua ryhmästä ja ehkä tulevaisuus ilman ryhmän tukea pelotti. Jatkopoluksi voisi miettiä osallistujien ohjaamista mukaan Kouvolan Mielenterveysseuran, Parik-säätiön, potilasyhdistys Pohjatuulen, kaupungin liikuntapalveluiden tai muiden toimijoiden säännölliseen ryhmätoimintaan. Tällöin ryhmäläisten oman arvon tunto ja sosiaalinen kanssakäyminen vahvistuisivat ja osallistujat voimaantuisivat selviytymään arjesta itsenäisesti. c) yhden kerran kestosta? Mahis-ryhmä I: - ihan ook - sopiva aika - sopiva - sopiva - sopivan mittaisia

28 Mahis-ryhmä II: - sopiva - lyhyehkö - voisi olla pidempi Ryhmän kesto, kolme tuntia, koettiin sopivaksi enemmistön mielestä. Tässä ajassa ehtii hyvin suorittaa tutustumiskäyntiä tai muuta toiminnallista tekemistä. Joidenkin osallistujien mielestä ryhmäkerta olisi saanut olla pidempi ehkä sen takia, ettei heillä ollut muuta sisältöä elämälleen, eikä ajankäyttö ollut hallinnassa. d) ryhmätilasta ja paikasta? Mahis-ryhmä I: - ihan ok - mukava - hyvä - ok - tuttu paikka ja tunsin itseni kotoisaksi Mahis-ryhmä II: - toimiva ja tarkoituksenmukainen - rauhallinen ja kotoisa paikka puuhasteluun - Vire-talo on hyvä ja retket ja tutustumiset kivoissa paikoissa Parik-säätiön Kouvolan Vire-talo oli vastausten mukaan juuri sopiva paikka Mahis-ryhmän kokoontumisiin. Samaa paikkaa on ajateltu uusien Mahis-ryhmien pitopaikaksi. e) mitä haluat sanoa ohjaajien työskentelystä? Mahis-ryhmä I: - iloisia ja ihania ootte kaikki. Tsemppiä teille! - erittäin positiivista, ihmisläheistä ja mitä tärkeintä, aitoa työskentelyä - kiitos paljon, arvostan suuresti - asiansa osaavaa - hyvät ohjaajat. Todella ammattitaitoista Mahis-ryhmä II: - mukavia ja huolehtivaisia - otti kaikki huomioon - ovat tehneet työnsä hyvin ja kaikkia huomioineet

29 Kysymys 10. Minkälaista mielestäsi oli ryhmän toiminta? MINKÄLAISTA OLI RYHMÄN TOIMINTA 4,5 4 Melko innostunutta 3,5 3 Melko pidättyvää 2,5 2 80 % 1,5 50 % 50 % 1 0,5 20 % 0 1 2 MAHIS I-RYHMÄ 4 1 MAHIS II-RYHMÄ 3 3 Vastausten perusteella Mahis-ryhmä I:n toiminta oli 80 %:n mielestä melko innostunutta ja vain 20 %:n mielestä melko pidättyvää. Ryhmä II:n vastaajista taas puolet oli sitä mieltä, että ryhmän toiminta oli melko pidättyvää. Vastauksien eroavaisuuksiin voi löytyä selitys ryhmäläisten pidättyvyydestä sosiaalisiin suhteisiin ja kenties II-ryhmän kuppikuntaisuus. 6.2 Johtopäätökset Mahis-ryhmistä ja kehittämisehdotukset Nuorten, mielenterveysoireisten henkilöiden kannalta on erittäin tärkeää, että he tulevat kuulluksi ja heidän ajatuksensa huomioidaan. On myös tärkeää, että heillä on aikuinen tukija ja ryhmämuotoista toimintaa toteutettaessa ohjaajia on riittävä määrä, jotta jokainen saa tarvitsemaansa ohjausta yksilötasolla. Tästä osoituksena Mahis-ryhmät onnistuivat tavoitteissaan, sillä nuoret sitoutuivat ryhmään hyvin ja pelisäännöt sovittiin yhteisesti alusta alkaen. Poissaoloja oli vähän ja niistä ryhmäläiset ilmoittivat jo hyvissä ajoin. Ryhmään osallistuneet raportoivat toimivansa vapaaehtoisesti ilman pakotteita ja kurssirunko oli tehty alkuhaastattelujen toiveiden ja ideoiden pohjalta. Muun muassa Mahis I-ryhmäläiset itse toivoivat Astiastudio-retkeä ja yhteistä päätösruokailua Pentik-paviljongilla. Selkeää ryhmäytymistä tapahtui ja muutamat ryhmäläiset tapasivat ryhmän loputtua Vire-talon Nuokka-kahvilassa säännöllisesti. Osallistujat saivat vertaistukea ja tunsivat kuuluvansa joukkoon eli kiinnittyivät henkilöihin, yhteiseen tekemiseen ja yhteiseen kokoontumispaikkaan.

30 Ryhmätoiminta on auttanut osallistujia miettimään omaa jatkopolkuaan, elämäänsä yleensä ja suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Suurena apuna tässä on ollut erilaisten menetelmien (mm. Photovoice, Aarrekartta) luoma mielenkiinto omaa elämää kohtaan. Ryhmä on antanut erinomaista tukea omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin ja osallistujien mieliala on kohentunut ryhmän aikana. Ohjaajat ovat tässä suhteessa olleet ammattilaisia ja oikealla alalla. Toteutettujen Mahis-ryhmien perusteella syntyi palveluohjausmallin idea soveltaa palveluohjausmallia jokaisessa Mahis-ryhmän prosessin vaiheessa (Kuva 5.). Uudistetun mallin mukaisesti suoran Mahis-ryhmään ohjauksen sijasta käytetään ensin tässä osaraportissa kuvattuja palveluohjauslomakkeita (Järjestön palveluihin ohjaavan työntekijän lomake ja Järjestöjen palveluohjauksen peruslomake). Osana monipuolista palveluohjausta voidaan lomakkeiden käytön tässä vaiheessa harkita Mahisryhmää, mutta myös muita vaihtoehtoisia toimintamuotoja. Jos asiakas harkinnan jälkeen ohjautuu ehdokkaaksi Mahis-ryhmään, käytetään edelleen syventävää ja voimavaroja kartoittavaa haastattelulomaketta, kuten aiemmissakin Mahis-ryhmissä, sekä muita asiakasta voimavaraistavia menetelmiä. Tämän prosessikuvauksen mukaisen mallin käyttöönotto jää täysimittaisena toteutettavaksi osaraportin valmistumisen jälkeen. Kuva 5. Mahis-ryhmän prosessikuvaus palveluohjausmallissa. Kaavio A4-kokoisena Liitteessä 4.