OAJ:n näkemyksiä yhtenäisestä perusopetuksesta 2006
Sisällysluettelo 1. Taustaa...3 2. Käsitteistöä...4 3. Lainsäädäntöä...5 4. Opettajien kelpoisuusvaatimukset yhtenäisessä perusopetuksessa...6 5. Yhtenäisen perusopetuksen pedagogiset mahdollisuudet...10 6. Henkilöstön rooli pedagogisessa kehittämisessä...12 7. Yhtenäisen perusopetuksen virkaehtosopimukset...13 8. Työnantajan tiedottamis- ja neuvotteluvelvoite yhteistoiminta-asioissa...15 Hyväksytty OAJ:n hallituksessa 23.8.2006
1. Taustaa Yhtenäisen perusopetuksen kehittämisen taustalla ovat vuoden 1999 alussa voimaan tullut koulutuksen lainsäädännön kokonaisuudistus sekä sen mukaisten perusopetuksen opetussuunnitelmien käyttöönotto vuosina 2004 2006. Perusopetuslaissa luovuttiin peruskoulun jakamisesta toiminnallisesti ja hallinnollisesti ala-asteeseen ja yläasteeseen. Muutosta perusteltiin toisaalta sillä, ettei peruskoulun jakaminen ala- ja yläasteeseen sovellu uuteen lainsäädäntörakenteeseen, jossa yhdellä lailla säädetään kattavasti kaikesta perusopetuksesta, myös sellaisesta, jossa jakoa alaja yläasteeseen ei aikaisemminkaan ollut. Toisaalta hallituksen esityksessä todettiin, että peruskoulun jakautuminen ala- ja yläasteeseen haittaa perusopetuksen kokonaisvaltaista kehittämistä. Liian jyrkkä toiminnallinen raja ala- ja yläasteen välillä on johtanut siihen, että koulut eivät toimi riittävällä tavalla yhteistyössä keskenään. Uusien opetussuunnitelmien käyttöönoton myötä yhtenäinen perusopetus vahvistui suomalaisessa peruskoulussa. Sen keskeisenä ajatuksena on oppilaan yhtenäisen oppimispolun luominen esiopetuksesta läpi koko perusopetuksen. Yhtenäisen perusopetuksen lähtökohtana ovat olleet toisaalta pedagogisen kehittämisen ja toisaalta hallinnollisen yhdistämisen mahdollisuudet, ja sen toivotaan tuottavan aiempaa paremman oppimisympäristön. Varsinaista yhtenäisen perusopetuksen pedagogiikkaa ei kuitenkaan vielä ole syntynyt, sen sijaan hallinnon yhdistämistä on toteutettu useissa kunnissa. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on tässä kannanotossaan käsitellyt yhtenäisen perusopetuksen kokonaisuutta opettajan ja järjestön näkökulmasta. 3
2. Käsitteistöä 4 Yhtenäisestä perusopetuksesta puhuttaessa on ilmennyt, että asian käsitteistö ei ole vielä vakiintunut. Ongelmana on sen monimuotoisuus ja jäsentymättömyys. Opetushallinto käyttää käsitteitä yhtenäinen perusopetus ja yhtenäinen peruskoulu. Myös OAJ käyttää tässä kannanotossa näitä käsitteitä. Yhtenäinen perusopetus on opetussuunnitelmallisesti yhtenäinen kokonaisuus, jota toteutetaan koko perusopetuksen ajan. Tällöin keskeistä on opetussuunnitelman sisällöllinen yhtenäisyys, jota opetussuunnitelman perusteet edellyttävät. Yhtenäistä perusopetusta voidaan toteuttaa eri luokka-asteita käsittävien koulujen yhteistyönä, opetussuunnitelmallisena yhteistyönä tai yhdessä koulussa: yhtenäisessä peruskoulussa. Toisaalta yhtenäisellä perusopetuksella voidaan myös tarkoittaa eri koulujen opettajien yhteistyötä ja yhteiskäyttöä, hallinnollista ja organisatorista kokonaisuutta perusopetuksessa tai erityisoppilaiden integrointia yleisopetuksen ryhmiin. Yhtenäistä perusopetusta on toteutettu myös erityiskouluissa.
Yhtenäinen peruskoulu on hallinnollisesti yhtenäinen koulu, joka yleensä käsittää kaikki perusopetuksen vuosiluokat. Se toimii yleensä yhdessä toimipisteessä. Yhtenäinen peruskoulu on aina paikallinen ratkaisu, eikä valtakunnallinen ohjaus sitä edellytä. Koulutusjärjestelmistä puhuttaessa on vakiintunut käsite yhtenäiskoulu ja sen vastaparina rinnakkaiskoulu. Esimerkiksi kansainvälisissä yhteyksissä nykyistä suomalaista peruskoulujärjestelmää kuvataan yhtenäiskouluksi, jossa koko ikäluokka opiskelee. Aikaisemmin Suomessa oli rinnakkaiskoulujärjestelmä (kansa- ja oppikoulu). 5 3. Lainsäädäntöä Perusopetuslain 9 :n mukaan perusopetuksen oppimäärä on yhdeksänvuotinen. Opetuksessa noudatetaan lain 3 :n nojalla valtakunnallisesti yhtenäisiä perusteita siten kuin perusopetuslaissa säädetään. Perusopetuslain perusteella opetuksen järjestäjät voivat vapaasti päättää, kuinka monta vuosiluokkaa käsittävissä peruskouluissa opetusta annetaan. Toisaalta kunnat ja muut opetuksen järjestäjät voivat yhteistyössä toteuttaa perusopetuksen keskinäisten sopimusten perusteella. Opetuksen järjestäjien päätösvaltaa opetuksen järjestämisessä rajoitetaan kuitenkin eräillä säännöksillä. Perusopetusasetuksen 1 :n mukaan perusopetus järjestetään luokanopettajien antamana opetuksena, eri oppiaineiden opettajien antamana aineenopetuksena, oppilaanohjaajien antamana oppilaanohjauksena sekä erityisopettajien antamana erityisopetuksena. Vuosiluokilla 1 6 opetus on pääosin luokanopetusta ja vuosiluokilla 7 9 pääosin aineenopetusta, ellei opetussuunnitelmassa toisin määrätä. Erityisopetuksen järjestämistä koskevan perusopetuslain 17 :n mukaan erityisopetukseen siirrettyjen tai otettujen oppilaiden opetus järjestetään mahdollisuuksien mukaan muun opetuksen yhteydessä taikka muutoin erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa. Perusopetuksen valtionosuuden perusteena olevien yksikköhintojen laskemisessa otetaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998) ja asetuksen (806/1998) mukaan korottavana tekijänä huomioon vuosiluokkien 7-9 oppilaiden lukumäärä. Perusopetuslain 14 :n mukaan valtioneuvosto päättää perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä perusopetukseen käytettävän ajan jakamisesta eri oppiaineiden
ja aineryhmien opetukseen sekä oppilaanohjaukseen. Valtioneuvosto antoi säännöksen nojalla joulukuussa 2001 uuden perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisia tavoitteita ja perusopetuksen tuntijakoa koskevan valtioneuvoston asetuksen (1435/2001). Siinä eri oppiaineiden tuntimäärät ilmaistaan koko perusopetusta koskevina kokonaistuntimäärinä. Tuntijakoon sisältyy kuitenkin niin sanottuja nivelkohtia, joissa ilmoitetaan eri oppiaineiden osalta, miten paljon opetusta tulee tietyn vuosiluokan loppuun mennessä vähintään antaa. Opetushallitus on antanut uuden lainsäädännön ja tuntijaon mukaiset perusopetuk-sen opetussuunnitelman perusteet tammikuussa 2004. Uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat tulee ottaa käyttöön viimeistään elokuussa 2006. 4. Opettajien kelpoisuusvaatimukset yhtenäisessä perusopetuksessa Opetuksen järjestämisestä: Koulutusta koskeva lainsäädäntö uudistettiin 1.1.1999. Uudistuksessa ala- ja yläasteen välinen hallinnollinen raja poistettiin. Perusopetusasetuksessa on säädös, jonka mukaan opetus vuosiluokilla 1-6 on pääosin luokanopetusta ja vuosiluokilla 7-9 pääosin aineenopetusta, ellei opetussuunnitelmassa toisin määrätä. Opetuksen järjestämisessä tulee noudattaa pääsääntöä eli opetus vuosiluokilla 1 6 on luokanopetusta ja vuosiluokilla 7-9 aineenopetusta. 6 Pääsäännöstä poikkeamisen tulee olla pedagogisesti perusteltua. Asetuksessa opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/ 1998) säädetään mm. siitä, kuka on kelpoinen antamaan luokanopetusta ja kuka aineenopetusta perusopetuksessa. Mikäli kunta päättää muusta jaosta luokanopetuksen ja aineenopetuksen välillä, opettajan kelpoisuus määräytyy sen mukaan, mistä opetuksesta on kysymys.
Luokanopetus: Luokanopetusta on kelpoinen antamaan henkilö, joka on suorittanut kasvatustieteen maisterin tutkinnon, väh. 60 opintopisteen (op) tai 35 opintoviikon (ov) laajuiset opettajan pedagogiset opinnot ja väh. 60 op:n (35 ov:n) laajuiset peruskoulussa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot. Aineenopettaja, joka on suorittanut edellä mainitut ns. monialaiset opinnot, on kelpoinen antamaan luokanopetusta. 7 Aineenopetus: Aineenopetusta perusopetuksessa on kelpoinen antamaan henkilö, jolla on suoritettuna ylempi korkeakoulututkinto, väh. 60 op:n (35 ov:n) laajuiset opettajan pedagogiset opinnot ja kaikissa opettamissaan aineissa väh. 60 op:n (35 ov:n) laajuiset aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen perus- ja aineopinnot. Aineenopettajan koulutus tapahtuu useimpien aineiden kohdalla ainetiedekunnissa. Aineenopettajan koulutukseen sisältyvät useimmiten kahden opetettavan aineen opinnot, jotka tukevat ja täydentävät toisiaan. Yhdessä opetettavassa aineessa opettajaksi opiskeleva suorittaa perus-, aine- ja syventävät opinnot ja toisessa perus- ja aineopinnot. Luokanopettajan koulutuksessa mahdollisesti suoritetut erikoistumisopinnot tai aineen perusopinnot (25 op / 15 ov) eivät tuota kelpoisuutta aineenopetuksen antamiseen.
Luokanopettaja saa kelpoisuuden aineenopettajaksi vasta suoritettuaan väh. 60 op:n (35 ov:n) laajuiset aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen perus- ja aineopinnot. Tällöin luokanopettajalla on ns. kaksoiskelpoisuus ja hän saa korotettua palkkaa, vaikka ei toimisikaan aineenopettajana. Sen lisäksi, että luokanopettaja on kelpoinen kyseisen aineen aineenopettajaksi myös vuosiluokilla 7 9, hän on muodollisesti kelpoinen hakemaan aineenopettajan virkaa. Oppilaan tulee perusopetuksessa saada monipuoliset oppimaan oppimisen taidot ja vahvat tiedot eri oppiaineiden sisällöistä sekä taustoista, joita sitten lukio-opetuksessa syvennetään. Lähtökohtana opetuksen järjestämisessä tulee olla opettajan osaaminen, opetuksen laatu ja monipuolisuus. Aineenopettajilla on päävastuu aineenhallinnasta, joka on mahdollista saavuttaa aineenopettajakoulutuksen tieteen alan syventävien opintojen ja tutkielman teon kautta. Kaksoiskelpoisuudesta: Kaksoiskelpoisella opettajalla tarkoitetaan sellaista luokanopettajaa, joka on suorittanut edellä mainitut 60 op:n aineenopettajan perus- ja aineopinnot, tai aineenopettajaa, joka on suorittanut edellä mainitut 60 op:n monialaiset opinnot. Korkeasti koulutettujen ja kelpoisten opettajien käyttö turvaa oppilaiden oikeuden saada opetussuunnitelman mukaista opetusta. Kaksoiskelpoisuuden avulla vuosiluokkien 1 6 opettajien aineenhallinnan taso on noussut ja aineenopettajien pedagoginen osaaminen parantunut. 8 Kaksoiskelpoisten opettajien käyttö ei saa olla keino säästää. Kaksoiskelpoisten opettajien rekrytoiminen vain matalamman palkkauksen vuoksi ei ole luokanopettajan eikä aineenopettajan edun mukaista. Aineenopettajien virat ovat usein lukion ja perusopetuksen yhteisiä virkoja. Mikäli perusopetuksen aineenopetuksessa käytetään kaksoiskelpoisia luokanopettajia, tulee huolehtia siitä, että myös lukion aineenopettajien opetusvelvollisuustunnit täyttyvät.
Opettajankoulutus ja kelpoisuudet: Yliopistojen tutkinnonuudistuksen yhteydessä eri alojen tutkintoasetukset yhdistettiin yhdeksi valtioneuvoston asetukseksi yliopistojen tutkinnoista (794/2004). Opettajankoulutuksen sääntely pysyi lähes ennallaan. Edelleenkin koulutetaan erikseen luokanopettajia kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja aineenopettajia yliopistojen eri ainelaitoksissa. Yliopistot ovat yhä enenevässä määrin antaneet luokanopettajaksi opiskeleville mahdollisuuden suorittaa jo tutkintonsa sisällä aineenopettajan kelpoisuuden tuottavat opetettavan aineen opinnot. Myös aineenopettajille tulee taata mahdollisuus luokanopettajan kelpoisuuden tuottavien ns. monialaisen opintojen maksuttomaan suorittamiseen. Menestyminen kansainvälisissä koulusaavutusvertailuissa osoittaa suomalaisen opettajankoulutuksen tasokkuuden. Tuore asetus yliopistojen tutkinnoista ei tunne peruskoulun tai perusopetuksen opettajan koulutusta. Myöskään kelpoisuusasetuksessa ei säädetä kelpoisuusvaatimuksia peruskoulun opettajalle vaan edelleenkin erikseen luokan- ja aineenopettajille. 9 Aineenopettajille tulee taata tutkinnon sisällä mahdollisuus luokanopettajan kelpoisuuden tuottavien ns. monialaisen opintojen suorittamiseen. Tulevaisuudessakin opettajan peruskoulutus on järjestettävä erikseen luokanopettajan ja aineenopettajan tehtäviin hakeutuville. Samoin kelpoisuusvaatimukset tulee säätää erikseen näille opettajaryhmille ja säilyttää vähintään ennallaan.
5. Yhtenäisen perusopetuksen pedagogiset mahdollisuudet 10 Opetussuunnitelmauudistuksen taustalla on ollut sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys, jota koulun toimintakulttuuri, työtavat ja oppimisympäristö tukevat. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2004 on rakennettu yhtenäisen perusopetuksen ajatukselle. Jo paikallisen opetussuunnitelman laatimisessa edellytetään eri opettajaryhmien yhteistyötä. Perusteissa todetaan yksiselitteisesti, että perusopetus on opetussuunnitelmallisesti yhtenäinen kokonaisuus, ja että esi- ja perusopetuksesta on rakennettava ehyt ja johdonmukainen kokonaisuus. Opetussuunnitelman yhtenäisyys on siis peruskouluja velvoittava normi. Lähtökohtana on ollut oppilaan oppimispolun yhtenäistäminen niin, että nivelvaiheiden ongelmia voitaisiin välttää ja vähentää.
Yhtenäisen perusopetuksen opetussuunnitelma voidaan nähdä koko työyhteisön ja oppimisprosessin jatkuvan kehittämisen välineenä. Opetussuunnitelman perusteissa koko perusopetuksen läpäisevät aihekokonaisuudet: kodin ja koulun yhteistyö, ohjauksen, oppilashuollon ja hyvinvoinnin sekä oppimaan oppimisen taitojen kehittäminen. Nämä ovat niitä alueita, joilla yhtenäistä perusopetusta voidaan luontevasti rakentaa. Toisaalta tällainen yhteisyyden rakentaminen edellyttää yhteistyöaikaa ja yhteistä suunnittelutyötä, joka aina pitää myös resurssoida. Myös eri oppiaineiden sekä luokanopetuksen että aineenopetuksen yhteistyön kehittäminen vaativat yhteistä suunnitteluaikaa ei vain opetussuunnitelman laatimiseen ja tarkistamiseen vaan myös uudenlaisen yhteistyökulttuurin rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Näitä yhteisen suunnittelun ja yhteistyön kehittämisen tarpeita ei yleensä ole tunnistettu eikä niihin ole myöskään kunnissa vastattu. Yhteinen suunnitteluaika on erityisen tärkeää silloin, kun yhtenäistä perusopetusta annetaan useassa toimipisteessä, joiden henkilöstö ei päivittäin kohtaa. Koulujen yhdistämistä on leimannut halu saada pieniä kouluyksiköitä suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja toisaalta houkuttimena ovat usein olleet saavutetut taloudelliset säästöt. 11 Yhtenäisen perusopetuksen lähtökohtana tulee olla pedagoginen kehittäminen eikä taloudellinen säästö. Yhtenäisen perusopetuksen kehittämiseen varataan riittävät ajalliset ja taloudelliset resurssit. Yhtenäisen perusopetuksen etuna on koulun kasvatustavoitteiden yhtenäisyys ja johdonmukaisuus, mikä on oppilaan kasvun kannalta tärkeää. Ei ole kuitenkaan selkeää tutkimustietoa siitä, onko oppilaalle eduksi, että hän opiskelee suuressa kouluyksikössä mahdollisimman eri-ikäisten oppilastovereiden joukossa. On selvitettävä eri kokoisten koulujen tarjoamat pedagogiset edut sekä otettava huomioon oppilaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen sekä kasvuun ja kehitykseen liittyvät näkökohdat erikokoisissa ja tyyppisissä kouluyksiköissä.
6. Henkilöstön rooli pedagogisessa kehittämisessä Yhtenäisessä perusopetuksessa opetushenkilöstön on hallittava koko opetussuunnitelma sekä oppimisen ja kasvatuksen alue. On osattava toimia entistä useammanikäisten oppilaiden kanssa. Työnkuvaan tulee uusia elementtejä ja vuorovaikutussuhteita, jot-ka edellyttävät uudenlaista asiantuntijuutta. Opettajan työtehtävät monipuolistuvat ja rikastuvat, mutta muuttuvat samalla entistä haasteellisemmiksi. Tällainen tilanne johtaa helposti työuupumiseen, ellei samalla huolehdita hyvinvoinnista, täydennyskoulutuksesta ja työnohjauksesta. Uudistusten yhteydessä tulee huolehtia opetushenkilöstön hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Peruskoulun pedagoginen kehittäminen on vain yksi osa rehtorin työn monimuotoista kokonaisuutta. Käytännön koulutyössä tämä alue helposti jää taka-alalle, ellei rehtori itse tiedosta tätä tehtävää. Pedagoginen johtajuus on myös rehtorikoulutuksen haaste. Yhtenäisen perusopetuksen kehittäminen edellyttää koulun pedagogista johtamista ja siihen on varattava resurssit. 12
Eri opettajaryhmien hyvällä yhteistyöllä voidaan koulun toiminnassa saavuttaa uudenlaista synergiaetua. Uuteen yhteistyökulttuuriin oppiminen on kuitenkin prosessi, joka jokaisessa koulussa joudutaan käymään läpi. Opettajan kannalta on keskeistä, että häntä ei painosteta opettamaan sellaista oppiainetta tai oppilasryhmää, jonka opettamiseen hänellä ei ole kelpoisuutta. Eri opettajien yhteistyötä ja erityisosaamista voidaan koulussa käyttää hyödyksi sekä opetussuunnitelmatyössä että yhteisten teemojen, projektien ja mahdollisen kerhotoiminnan järjestämisessä. 13 Opettajaa ei saa painostaa opettamaan sellaista ainetta tai oppilasryhmää, jonka opettamiseen hänellä ei ole kelpoisuutta. 7. Yhtenäisen perusopetuksen virkaehtosopimukset Yhtenäinen perusopetus on tuonut myös tarpeen sopia yhtenäisen peruskoulun palvelussuhteen ehdoista. Koska valtakunnallisesti asiasta ei vielä ole sovittu, on yhtenäisen peruskoulun vaatimista palvelussuhteenehdoista alettu sopia paikallisesti. Yhtenäisen perusopetuksen mukanaan tuomaa opettajan lisääntyvää työmäärää ei ole riittävästi otettu huomioon palkkauksessa. Tämä tarkoittaa mm. yhteistyön ja suunnittelun lisääntymistä eri opettajaryhmien kesken yhtenäistä perusopetusta valmisteltaessa, suunniteltaessa ja toteutettaessa. Yhtenäinen perusopetus asettaa myös uusia pedagogisia haasteita kaikille opettajaryhmille, jotka opettavat vuosiluokilla 1 9. Rehtoreiden ja apulaisrehtoreiden tehtävien muuttuminen tulee ottaa huomioon palkkauksessa. Myös opetustuntimäärät täytyy arvioida uudelleen. Apulaisrehtoreille tai muille rehtoria avustaville opettajille tulee varata riittävät resurssit. Aineenopettajien osalta tulee ottaa huomioon uusien opetussuunnitelmien toteuttaminen, kun he opettavat vuosiluokilla 1 6 esim. yhteisyys- tai kehittämislisänä.
Luokanopettajan kannalta palkkaus ja opetusvelvollisuus eivät ole oikeassa suhteessa opetettaessa vuosiluokkia 7 9. Luokanopettajan palkka ei muutu hänen opettaessaan vuosiluokilla 7 9 kuin vain opetusvelvollisuuden ylittävien tuntien osalta (tällä hetkellä opetusvelvollisuus 24 tuntia). Luokanopettajien osalta palkkaus ja opetusvelvollisuus tulee laskea painotettuna, kun he opettavat vuosiluokilla 1 9. Lisäpalkkioiden käyttöä ja määrää tulee lisätä. Valtakunnallisen sopimuksen mukaan esim. taito- ja taideaineiden lisät ovat käytössä vain vuosiluokilla 7 9. Yhtenäisessä perusopetuksessa tulee kuitenkin olla mahdollista jakaa näitä lisiä myös 1 6 luokilla opettaville. Myöskään valtakunnallisen sopimuksen palkkioiden euromäärät eivät riittävästi ota huomioon yhtenäistä perusopetusta. Demonstraatioiden valmistelutunnit tulee saattaa koskemaan vuosiluokilla 1 9 opetusta antavia opettajia. 14 Suunnittelutyön määrä lisääntyy oleellisesti yhtenäisessä perusopetuksessa. Erilaiset suunnittelu-, kehittämis-, ym. kokoukset vievät aikaa huomattavasti enemmän kuin erillisissä 1 6 ja 7 9 -luokkien kouluissa. Myös siirtymävaihe yhtenäiseen perusopetukseen tuo rehtoreille ja opettajille paljon ylimääräistä suunnittelutyötä. Työskentely yhtenäisessä perusopetuksessa lisää merkittävästi tehtävien vaativuutta.
Lisääntynyt suunnittelu- ja kehittämistyö tulee korvata opettajille täysimääräisesti. Lisääntynyt tehtävien vaativuus tulee ottaa huomioon määriteltäessä rehtoreiden ja opettajien tehtäväkohtaista palkkaa. 8. Työnantajan tiedottamis- ja neuvotteluvelvoite yhteistoiminta-asioissa 15 Yhtenäisen perusopetuksen käytännön järjestelyt voivat muuttaa opettajien työjärjestelyjä, työn suorituspaikkoja, töiden sisältöjä ja työmäärää. Yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat mm. olennaiset muutokset työtehtävissä ja töiden järjestelyissä. Työnantajan on ennen em. asioiden ratkaisemista neuvoteltava asianomaisten tai heidän edustajiensa kanssa. Neuvottelujen tulos tulee pyynnöstä kirjata ja huolehtia siitä, että myös henkilöstön näkemykset toimitetaan päätöksentekijöiden tietoon. Neuvottelut on käytävä päätöksenteon niin aikaisessa vaiheessa, että kohteena oleva asia voidaan käsitellä asianmukaisesti. Työnantajan tulee toimittaa käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot niin ajoissa, että henkilöstön vaikutusmahdollisuudet turvataan. Neuvotteluissa käsitellään valmisteilla olevan toimenpiteen perusteet, vaikutukset ja vaihtoehdot. Työnantaja selvittää suunnitellun muutoksen tai hankkeen perusteet. Työntekijöiden tietoon saatetaan, mitä vaikutuksia kaavailuilla on mm. käytännön koulutyöhön, kasvatuksen ja opetuksen laatuun sekä henkilöstön työhyvinvointiin. Kun perustelut ja vaikutukset on selvitetty, tarkastellaan myös muita mahdollisia vaihtoehtoja järjestää asia. Neuvotteluvelvoite perustuu kunnalla yleissopimukseen yhteistoiminnasta sekä yksityisellä ja valtiolla yhteistoimintalainsäädäntöön. Lisäksi sovelletaan valtakunnallisia ja paikallisia yhteistoimintasopimuksia Työnantajan tiedottamis- ja neuvotteluvelvoitetta yhteistoimintaasioissa tulee noudattaa.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ PL 20, 00521 Helsinki puh. vaihde 020 748 9600 Faksi: (09) 145 821 www.oaj.fi Nordmanin Kirjapaino 2006 Layout ja kuvitus: Eliisa Isoniemi