Hyvä tietää päästökaupasta
Päästökauppa on markkinaehtoinen järjestelmä päästöjen vähentämiseksi. Kun päästölle luodaan hinta, pyrkivät yritykset eroon päästöistä siellä, missä päästövähennys on kannattavampaa kuin päästöjen aiheuttaminen. Maailman suurin päästökauppajärjestelmä on tällä hetkellä EU:n kasvihuonekaasupäästöjen kauppa, joka toimii niin kutsutulla cap-and-trade periaatteella. Ensin sovitaan päästökiintiö (cap), jonka jälkeen päästöoikeuksilla käydään kauppaa (trade). Päästökauppajärjestelmiä on muuallakin maailmassa, ja sitä on sovellettu myös muihin kuin kasvihuonekaasupäästöihin. Päästökauppa on poliittinen ohjauskeino, jonka vaihtoehtoja ovat yleensä verot, tekniset määräykset tai laitoskohtaiset päästörajat. Päästökaupan etuna pidetään sen kykyä ohjata koko talousjärjestelmää toteuttamaan päästövähennyshankkeita edullisimmasta alkaen, niin että päästöt asettuvat lopulta sovitulle tasolle. Tässä esitteessä kerrotaan EU:n päästökauppajärjestelmästä. Esite on suunnattu energia-alan toimijoille sekä muille aiheesta kiinnostuneille.
Kasvihuonekaasut nostavat ilmakehän lämpötilaa. Ihminen lisää toiminnallaan kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä esimerkiksi polttamalla fossiilisia polttoaineita ja hävittämällä metsiä. Tästä seuraava ilmastonmuutos voi johtaa jäätiköiden sulamiseen, merenpinnan nousemiseen, myrskyjen yleistymiseen ja toisaalla kuivuuden lisääntymiseen. Tämä muodostaa uhan ekosysteemeille sekä tulevien sukupolvien hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Päästökaupalla hillitsemme ilmastonmuutosta Ilmastonmuutokset vaikutusten hillitsemiseksi on YK:n ilmastosopimuksen puitteissa sovittu lämpötilan nousun rajoittamisesta enintään kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tämän arvioidaan edellyttävän vuoteen 2050 mennessä maailman kasvihuonepäästöjen vähentämistä puoleen verrattuna vuoteen 1990. Tavoitteen saavuttamiseksi teollistuneiden maiden tulisi vähentää päästöjään 80 95 % ja kehittyvien maiden rajoittaa päästönsä nykyiselle tasolleen. Euroopan Unionin tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä EU:ssa ilmastonmuutoksen hillinnän tärkeimmäksi työkaluksi on valittu päästökauppa, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasuja mahdollisimman kustannustehokkaasti. Päästökaupan ulkopuolella ovat esimerkiksi muu liikenne, asuminen, maatalous ja jätehuolto. Päästökaupan piirissä on EU:n kasvihuonepäästöistä noin 42 % ja Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin 55 %. Tarvitaan siis merkittäviä toimenpiteitä myös niillä aloilla, jotka eivät osallistu päästökauppaan. Päästöjen voimakas kasvu maailmassa on tällä hetkellä keskittynyt nouseviin talouksiin kuten Kiinaan ja Intiaan. EU:n osuus maailman päästöistä on enää noin 9 %. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta onkin kaikkein tärkeintä, että kansainvälinen yhteystyö etenee ja kaikki maat osallistuvat talkoisiin. Päästökaupan piirissä ovat sähkön ja kaukolämmön tuotanto sekä energiavaltainen teollisuus kuten metsä-, teräs- ja sementtiteollisuus sekä lentoliikenne.
Näin päästökauppa toimii Yhteinen päästökiintiö EU päättää päästöjen kokonaismäärän eli EU:n laajuisen päästökiintiön, joka alenee vuosi vuodelta. Myönnettävien päästöoikeuksien vähenemisellä varmistetaan kasvihuonekaasupäästöjen vuosittainen pieneneminen. Yksi päästöoikeus vastaa yhtä tonnia hiilidioksidipäästöjä. Päästölupa Kaikki päästökauppaan kuuluvat laitokset tarvitsevat päästöluvan, jotta ne saavat päästää hiilidioksidia ilmakehään. Suomessa luvan myöntää ja sitä valvoo Energiavirasto. Luvassa määritellään esimerkiksi miten päästöjä on mitattava ja miten mittausten luotettavuus on varmennettava. Lisäksi päästöluvan haltijat tarvitsevat päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Päästöoikeuksia ilmaiseksi tai ostamalla Viranomainen laskee vuosittain markkinoille sovitut määrät päästöoikeuksia ilmaiseksi ja huutokauppaamalla. Sähköntuottajien on ostettava tarvitsemansa päästöoikeudet vuodesta 2013 lähtien joko huutokaupasta tai markkinoilta. Kaukolämmön tuotanto ja kansainvälisessä kilpailussa oleva, paljon energiaa käyttävä teollisuus voivat saada päästöoikeuksistaan osan myös ilmaiseksi. Mikäli yrityksellä on enemmän päästöoikeuksia kuin se tarvitsee, yritys voi myydä ne markkinoille. Toisaalta jos yritys tarvitsee enemmän päästöoikeuksia, pitää sen ostaa niitä lisää. Hinta ohjaa päästöjen vähentämistoimet sinne, missä niiden toteuttaminen on edullisinta. Todelliset päästöt tarkastetaan Päästökauppaan kuuluva laitos ilmoittaa vuosittain aiheuttamansa päästöt sekä luovuttaa todellisia päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Ilmoitettavan päästömäärän varmistaa ulkopuolinen taho. Viranomainen mitätöi sille palautetut päästöoikeudet. Päästötavoitteen saavuttaminen on varmennettu sanktioilla. Mikäli päästöoikeuksia ei luovuteta päästöjä vastaavaa määrää, yhtiö joutuu maksamaan sakkomaksua monin verroin enemmän kuin päästöoikeudet maksavat, sekä lisäksi luovuttamaan tarvittavat päästöoikeudet jälkikäteen. VIRANOMAINEN HUUTO- KAUPPAA JA JAKAA ILMAISEKSI VUOSITTAISET PÄÄSTÖOIKEUDET LAITOS HANKKII tai saa ilmaiseksi päästöoikeuksia. LAITOS MITTAA ja laskee todelliset päästönsä. VIRANOMAINEN MITÄTÖI PALAUTETUT PÄÄSTÖOIKEUDET LAITOS PALAUTTAA viranomaiselle päästöraportin ja todellisia päästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia. Käyttämättä jääneet oikeudet voi säästää tai myydä. ULKOPUOLINEN TAHO VARMENTAA laitoksen päästöt.
Päästövähennykset kohdistuvat järkevästi Päästöoikeuden hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan markkinoilla. Taloudellisista suhdanteista ja muista tekijöistä riippuen hinta voi olla matala tai korkea. Päästöoikeuksien markkinahinnan perusteella yritys arvioi, kannattaako sen mieluummin vähentää päästöjään vai käyttää lisää päästöoikeuksia. Päästöjä voi vähentää muun muassa tehostamalla tuotantoprosesseja, vaihtamalla energianlähdettä - tai vähentämällä tuotantoa. Mikäli päästöoikeuden hinta on korkeampi kuin vähentämistoimenpiteen kustannukset, on edullisempaa vähentää päästöjä. Yksittäisten yritysten valinnat eivät kuitenkaan vaikuta yhteiseen päästökiintiöön eivätkä siten muuta päästöjen vähennystahtia pitkällä aikavälillä. Päästökauppa vaikuttaa kilpailun kautta Päästöoikeuden hinta on päästölliselle tuotannolle kustannus, jolloin päästöttömät tai vähäpäästöiset energiantuotantomuodot saavat suhteellista kilpailuetua. Keskinäisen kilpailuasetelman näin muuttuessa päästöllistä energiantuotantoa vähitellen korvataan uusiutuvalla tai muulla päästöttömällä energialla. Päästöjen aiheuttama kustannus vaikuttaa myös lopputuotteen hintaan. Jos yritys kilpailee kansainvälisesti sellaisten toimijoiden kanssa, joilla ei ole päästöistään kustannuksia, voi päästökauppa vaikuttaa haitallisesti yrityksen kilpailukykyyn. Tällaiselle yritykselle voi syntyä paineita siirtää tuotantonsa päästökauppajärjestelmän ulkopuolisille alueille. Tällaista tuotannon ja päästöjen siirtymistä kutsutaan hiilivuodoksi. Hiilivuotoa torjutaan jakamalla päästöoikeuksia ilmaiseksi valituille teollisuuden aloille. Lisäksi jäsenmailla on lupa tukea näitä niin kutsuttuja hiilivuotoaloja. Päästökauppa on jaettu kausiin EU:n päästökaupan ensimmäinen kausi alkoi vuonna 2005 ja kesti kolme vuotta. Tuolloin lähes kaikki päästöoikeudet jaettiin ilmaiseksi aiempien vuosien päästötietojen perusteella maakohtaisten jakosuunnitelmien mukaan. Toinen kausi 2008-2012 oli viisivuotinen. Toisella kaudella huutokauppaa kokeiltiin rajoitetusti. Kolmannella kaudella 2013-2020 ilmaiset päästöoikeudet jaetaan koko EU:n alueella samojen yhteisten sääntöjen mukaan ja suuri osa päästöoikeuksista huutokaupataan. Kansallisia jakosuunnitelmia ei enää tehdä. Ilmaiseksi jaettavat oikeudet jaetaan sektori- ja tuotekohtaisten EUlaajuisten vertailuarvojen perusteella, jotka on määritelty vähäpäästöisimmän tuotannon mukaan. Käyttämättä jääneitä päästöoikeuksia voi säilyttää seuraavaan vuoteen ja kauden vaihtuessa myös seuraavalle kaudelle. Minkään vuoden päästöt eivät siis välttämättä asetu tasan sinä vuonna liikkeelle laskettujen päästöoikeuksien tasolle. Joskus osa oikeuksista jää käyttämättä, joskus käytetään myös edellisvuosien säästettyjä oikeuksia. Vuosittainen vaihtelu ei kuitenkaan vaikuta sovitun päästötason toteutumiseen pidemmällä aikavälillä.
Päästökauppaan kuulumattomat päästöt (2,6 Gt) Mm. liikenne, maatalous, polttoaineiden käyttö pienteollisuudessa, asuntojen lämmitys, jätehuolto ja palvelut. Näille päästöille on sovittu jäsenmaakohtaiset päästötavoitteet. Koko EU tavoittelee 10 % päästövähennystä vuosina 2005-2020. Suomi on sitoutunut vähentämään päästökauppaan kuulumattomia päästöjään 16 % vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä. Suomen päästöistä noin 45 % ei kuulu päästökauppaan. EU:n kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2011 olivat yhteensä 4,6 gigatonnia 58 % 42 % Päästökauppaan kuuluvat päästöt (1,9 Gt) Mm. sähkön- ja kaukolämmöntuotanto, metallien jalostusteollisuus, sellu- ja paperiteollisuus, kemianteollisuus ja lentoliikenne. Näitä päästöjä vähennetään 21 % vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä. Päästökaupan päästökiintiö huolehtii tavoitteen toteutumisesta. Suomen päästöistä noin 55 % kuuluu päästökauppaan. EU on asettanut tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjään kaikkiaan 20 % vuodesta 1990 vuoteen 2020 mennessä. Kansalliset ja paikalliset ilmastotoimet päästökaupan rinnalla EU:n päästökauppaan kuuluvat päästöt ovat yhteisen kiintiön alaisia. EU:ssa päätetään ennalta, kuinka suuret päästökaupassa mukana olevien laitosten päästöt ovat yhteensä. Kansallisilla tai paikallisilla päätöksillä ei voida vaikuttaa EU:n päästökiintiöön, eikä siten myöskään päästöjen kokonaismäärään. Paikallisilla toimilla, kuten tuilla tai verotuksella saavutettavat päästövähennykset eivät siten vähennä päästökauppasektorin päästöjä EU:n tasolla. Päästöt vain siirtyvät maiden välillä tai vuosien välillä. Jos esimerkiksi suomalainen päästökaupan alainen yritys vähentää päästöjään polttoaineen kotimaisen päästöveron vuoksi, käyttää kyseinen yritys vähemmän päästöoikeuksia. Kyseiset oikeudet voi sitten ostaa joku muualla toimiva yritys, jonka ei kannatakaan vähentää päästöjä. Kokonaisuudessaan päästöjen vähentäminen tulee päällekkäisellä ohjauksella kalliimmaksi kuin vapaasti toimivalla päästökaupalla. Kansalliselle ja paikalliselle ilmastopolitiikalle löytyy kuitenkin runsaasti tehtävää myös jatkossa. Kaikki päästökaupan ulkopuolella olevat päästöt ovat kansallisessa ja paikallisessa päätösvallassa ja niistä Suomi on sitovasti vastuullinen sekä EU:lle että YK:lle. Esimerkiksi päästökauppajärjestelmän ulkopuolella olevan liikenteen sähköistymisen edistäminen, jätehuollon tehokas järjestäminen, kiinteistökohtaisen lämmityksen siirtäminen sähkön tai kaukolämmön piiriin ja maatalouden päästöjen vähentäminen ovat tehokasta ilmastopolitiikkaa. Myös päästökaupan piirissä valtio ja kunnat voivat edistää ilmastopolitiikan toteutumista kustannustehokkaasti. Tärkeää on esimerkiksi uusiutuvan ja vähäpäästöisen tuotannon investointiedellytysten parantaminen. Edistämistoimia ovat esimerkiksi kaavoitus vähäpäästöiselle ja uusiutuvalle tuotannolle, ympäristölupamenettelyn selkeyttäminen ja nopeuttaminen, metsäenergian tarjonnan edistäminen sekä ylipäätään pitkäjänteisen, investointeja helpottavan politiikan toteuttaminen.
Kansainväliset päästövähennyshankkeet Yritys voi hankkia päästöoikeuksia myös toteuttamalla päästövähennyksiä EU:n ulkopuolella. Tämän mahdollistavat Kioton sopimuksen joustomekanismit (CDM ja JI). Kun esimerkiksi kehitysmaassa päästöjä vähentävä hanke on toteutettu ja hyväksytty järjestelmään, voi rahoittava yritys käyttää tätä kautta saatavia päästöoikeuksia päästökauppavelvoitteensa täyttämiseen. Tällä tavalla hankittujen oikeuksien osuus on päästökaupassa rajoitettu, jotta suurin osa päästövähennyksistä tapahtuisi EU:n sisällä. Ratkaiseeko päästökauppa ilmastohaasteen? EU:n päästökauppa kattaa tällä hetkellä vain noin neljä prosenttia maailman päästöistä. Onkin ratkaisevaa, mitä muut suuret päästäjät tekevät, saadaanko aikaan maailmanlaajuinen ilmastosopimus ja sitä kautta globaali hinta myös päästöille. Vaikka päästökauppajärjestelmiä on käytössä ja käynnistymässä muuallakin maailmassa, on epävarmaa tuleeko juuri päästökauppa olemaan se tapa jolla päästöjä tulevaisuudessa ohjataan alas. Niin kauan kuin EU toimii yksipuolisesti, on olemassa hiilivuodon riski, eli että päästöjä aiheuttava teollinen tuotanto siirtyy maihin joissa päästökauppaa tai muita vastaavia kustannustekijöitä ei ole. Päästökauppajärjestelmiä on käynnistetty ja kehitteillä myös mm. Australiassa, Kiinassa, Kaliforniassa, Kazakstanissa, Etelä-Koreassa ja Quebecissa. EU:n päästökauppaan osallistuvat EU-jäsenmaiden lisäksi Norja, Islanti ja Liechtenstein. Energiateollisuus vähäpäästöistä tulevaisuutta luomassa Energiateollisuudella on visio hiilineutraalista sähköstä ja kaukolämmöstä vuonna 2050. Energia-ala on tarttunut tähän valtavaan haasteeseen ja haluaa tarjota yhteiskunnalle sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävän vaihtoehdon. Energiateollisuus ja päästökauppa Sähkön ja kaukolämmön tuotannon osuus päästökaupasta on Suomessa yli puolet ja EU:ssa lähes kolme neljännestä. Koko EU:n alueella päästökauppajärjestelmään kuuluvia laitoksia on yli 12 000. Näistä suurin osa on energiantuotantolaitoksia. Samalla kun sähkön ja kaukolämmön päästöt leikattaisiin minimiin, voitaisiin näillä korvata muita energiamuotoja liikenteessä ja asumisessa, jolloin vältettäisiin yhä enemmän päästöjä. Järkevästi toteutettuna vähäpäästöisessä tulevaisuudessa ei tarvitse tinkiä elintasosta. Lisätietoja www.energia.fi www.energiamarkkinavirasto.fi www.tem.fi www.ec.europa.eu/clima
Kysymyksiä ja vastauksia päästökaupasta Paljonko EU:n kasvihuonekaasupäästöt vähenevät, mikäli Suomi lopettaa kivihiilen ja turpeen käytön? Päästökaupassa yhden osapuolen valinnat eivät vaikuta yhteisesti sovittuun päästökiintiöön, vaan ainoastaan päästöoikeuksien kysyntään ja hintaan. Jos Suomi tekee omaehtoisia lisätoimia päästökauppasektorilla, jää vastaava määrä päästövähennystoimia muissa maissa kannattamattomiksi heidän kannattaa ennemmin ostaa Suomessa käyttämättä jäävät oikeudet. Paljonko sähköautoja varten tuotettu sähkö lisää sähköntuotannon päästöjä? Jos sähköauto korvaa polttomoottoriauton, siirtyvät autoilun päästöt päästökaupan ulkopuolelta päästökiintiön alle. Sähköautojen yleistyminen ei vaikuta päästökiintiöön eikä siten lisää päästöjä. Autoilun päästöt vähenevät laskennallisesti 100 %. Mitä windfall-tulot ovat? Miten päästökauppa kannustaa puhtaan teknologian käyttöönottoa? Päästökauppa edistää puhdasta teknologiaa kahdella tavalla. Se lisää päästöjä aiheuttavan teknologian käyttökustannuksia ja antaa siten etua päästöttömille vaihtoehdoille. Lisäksi se vaikuttaa kilpailun kohteena olevan tuotteen hintaan. Kun tuotteen hintaan sisältyy myös päästökustannus, on puhtaan teknologian kannattavuus parempi. Toimiiko päästökauppa vaikka päästöoikeudet ovat halpoja? Päästökauppa valittiin ohjauskeinoksi, koska haluttiin vähentää päästöjä tietyssä tahdissa ja mahdollisimman halvalla. Tämän tavoitteen toteutumista matala hinta ei haittaa, se on päinvastoin merkki toimien edullisuudesta. Useat haluaisivat, että päästökauppa mahdollistaisi investointeja uusiutuvaan energiaan silloinkin, kun taloudella menee yleisesti huonosti ja päästöt ovat jo vähentyneet sovitusti. Päästökauppaa on mahdollista kehittää näiden toiveiden mukaisesti. Sähkön tukkumarkkinoilla sähkön hinta määräytyy tuotantorakenteen ja kulloinkin muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimman käytössä olevan tuotantomuodon mukaan usein tämä tuotanto on päästöllistä. Silloin päästöoikeuden hinta vaikuttaa sähkön hintaan ja päästötön sähköntuotanto saa lisätuloa päästökaupan periaatteiden mukaisesti. Joidenkin mielestä päästötöntä tuotantoa pitäisi tämän vuoksi verottaa enemmän. Ilmastonmuutoksesta on kuitenkin tiedetty jo vuosikymmeniä. Jos yritys on ajoissa ennakoinut, että puhtaalle tuotannolle on tulevaisuudessa kysyntää ja tehnyt investointeja sen mukaan, on se ottanut riskin kannettavakseen. Nyt kun vähäpäästöisyys otetaan tosissaan, olisi epäreilua sanoa, että nämä edelläkävijäyritykset hyötyvät ilmastopolitiikasta ansiottomasti.
Päästökauppalyhenteitä EU ETS European Union Emission Trading System, EU:n päästökauppajärjestelmä EUA European Union Allowance, EU:n päästökaupan päästöoikeusyksikkö, joka vastaa yhtä tonnia hiilidioksidia CDM Clean Development Mechanism, puhtaan kehityksen mekanismi, Kioton pöytäkirjassa määritetty joustomekanismi, jossa päästöjä vähennetään kehitysmaassa. CDM-hanke tuottaa CERpäästövähennysyksiköitä CER Certified Emission Reduction, CDM-hankkeen tuottama sertifioitu päästövähennysyksikkö, joka vastaa yhtä tonnia hiilidioksidia JI Joint Implementation, yhteistoteutus on toinen Kioton pöytäkirjan joustomekanismeista. Siinä päästöjä vähennetään teollisuusmaassa ja saadaan ERUpäästövähennysyksiköitä ERU Emission Reduction Unit, JI-hankkeen tuottama päästövähennysyksikkö, joka vastaa yhtä tonnia hiilidioksidia Mainostoimisto Laine/Teksti: Maarit Kauniskangas/Kopijyvä 2013 Energiateollisuus ry Fredrikinkatu 51-53 B 00100 Helsinki PL 100, 00101 Helsinki Puh. 09 530 520 www.energia.fi