ARKISTOKKA PAL GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS -*12& 9 Väli-Suomen aluetoimisto M19/2432/-96/1/10 VIHANTI, PYHÄJOKI, RAAHE Jarmo Nikander 29.2.1996 MALMITUTKIMUKSET VIHANNIN, PYHÄJOEN JA RAAHEN KUNTIEN ALUEILLA KARTTALEHDILLÄ 2432 11 JA 12, VUOSINA 1994-1995.
TUTKIMUSALUEEN SIJAINTI Tutkimusalue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla n. kirkonkylästä länteen. 17 km Vihannin Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti.
TUTKIMUSALUE 2 Tutkimusalue ulottuu etelästä, Pyhäjoen Oltavasta, pohjoiseen Vihannin Lukkaroistenperän kautta Raahen Kaivostennevalle. Geofysikaalisilla lentokartoilla yhtenäisenä erottuvan alueen pituus-on 14 km ja leveys 2-3 km. Tätä aluetta on kutsuttu Oltavan-Lukkaroisten jaksoksi. TUTKIMUSTEN TAUSTA Oltavan - Lukkaroisten alueella on tehty malminetsintätöitä Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta vuosina 1950-1954. Laajojen geofysikaalisten maastomittausten ja geologisen kartoituksen lisäksi tehtiin syväkairausta. Kairaukset keskittyivät Oltavaan ja Lukkaroistenperälle. Kairauksilla lävistettiin vulkaanisia ja sedimenttisiä liuskeita. Vulkaaniset liuskeet ovat intermediäärisiä - emäksisiä tuffeja ja tuffiitteja. Lisäksi on tavattu plagioklaasi- ja uraliittiporfyriitteja. Sedimenttiset kivet ovat grauvakka-, kiille- ja kvartsi-maasälpäliuskeita, tremoliitti-diopsidikarsia, kordieriitti-sillimaniittikiillegneissejä ja kvartsimaasälpägneissejä. Kaikissa kivissä on toisinaan runsaastikin grafiittia. Magneetti- ja rikkikiisua on yleisesti. Sinkkivälkettä ja kuparikiisua on vain satunnaisesti hyvin vähän. Kordieriitti-sillimaniittigneissit ovat tyypillisiä alueen keski- ja pohjoisosalle. Alueen eteläosassa, Oltavassa, on yksittäisiä kapeita arseenikiisupitoisia kvartsi-turmaliinijuonia. Näissä on havaittu vähäistä kultapitoisuutta. GTL :n jälkeen on Outokumpu Oy tehnyt alueella malminetsintätöitä useaan otteeseen. Viimeisimmät työt ovat vuosilta 1981-1983. Näiden ja aikaisempien töiden tulosten perusteella Jukka Husa teki pro-gradu-työnsä Outokumpu Oy :n toimeksian- nosta. Husa tutki alueen kivilajien geokemiallista luonnetta. SUORITETUT TUTKIMUKSET Vuonna 1994 päätettiin Oltavan-Lukkaroisten jakson Zn- ja Aumalmimahdollisuuksia tutkia seitsemässä eri kohteessa. Työ toteutettiin tekemällä kesällä 1994 kussakin kohteessa kahden profiilin magneettinen ja slingram-mittaus, kuva 2. Mittausten perusteella otettiin talvella 1994-1995 profiileittain iskuporakonekalustolla (Terri) näytteet kallion pinnalta 10-50 m välein kuudessa kohteessa. Kohteet olivat oltava, Maukari, Nimetön, Meritie, Lylynneva ja Kaivostenneva. Näytteistä analysoitiin Co, Cu, Ni, Pb, Zn, S, Ag ja Au. Lylynnevan alueen näytteissä on huomattavan runsaasti kohonneita kultapitoisuuksia. Nämä pitoisuudet ovat 10-70 ppb. Pitoisuuksille löytyy selitys alueen luoteispuolella olevasta Laivakankaan kultamineralisaatiosta, jonka tyyppisiä lohkareita on runsaasti Lylynnevan alueella. Korkein kultapitoisuus, 1.8 ppm, on Meritien kohteessa pisteessä 9474338, x=7155.700 y=2531.190. Näytteenottosyvyys on 6.1 m.
3 Kuva 2. Tutkimuskohteiden sijainti. Muiden alkuaineiden analyysitulokset ovat tyypillisiä vanhoissa kairauksissakin lävistetyille rautakiisupitoisille, osin grafiittipitoisille, liuskeille. Kesällä 1994 Pentti Jämbäck oli lähettänyt Lukkaroistenperältä kaksi kultapitoista lohkarenäytettä. Näytteessä 944080, x=7154.880 y=2531.830, oli kultaa 38 ppm. Näyte on arseenikiisupitoisesta kvartsijuonesta, jonka reunassa on arkosiittimaista kiveä. Toinen näyte, 944096, x=7154.750 y=2531.710, on magneettikiisupitoisesta arkosiittilohkareesta, jossa on kaksi kapeaa arseenikiisupitoista kvartsijuonta.
Analysoidussa näytteessä on kultaa 10 ppm. Kummassakin lohkareessa kultaa on vain arseenikiisupitoisessa kvartsijuonessa. Lohkareiden arkosiittisen isäntäkivensä puolesta ne voisivat olla lähtöisin Lukkaroisten jaksosta ja kuljetussuuntien mukaan lähtöpaikaksi sopisi iskuporakonenäytteenotossa tavattu kultapitoinen Meritien kohde. Syksyllä 1995 kairattiin Meritien kultakohteeseen 3 lyhyttä POKA-reikää. Reikä 310 pystyasentoisena suoraan Au-pitoiseen näytteenottopisteeseen. Kallion pinnan syvyys oli sama kuin alkuperäisen näytteen ottosyvyys. Kivilaji oli hienorakeinen kiillegneissi. Reikä 311 kairattiin 20 m näytepisteen alle 45-asteen kulmalla pohjoiseen. Reikä meni lähes kerroksellisuuden suunnassa. Reikä 312 kairattiin 20 m näytepisteen alle 45-asteen kulmalla länteen. Reikä leikkasi kerroksellisuutta 60-asteen kulmalla. Molemmat reiät lävistivät hienorakeista kiillegneissiä ja intermediääristä liusketta, sekä pegmatiittia. Reiästä 312 analysoitiin 13 näytettä, niiden kultapitoisuus vaihteli välillä 0-38 ppb. Kairauksilla ei pystytty selvittämään iskuporakonenäytteenoton kultapitoisen näytteen alkuperää. On mahdollista, että näyte on peräisin moreenissa olleesta lohkareesta. Lukkaroistenperältä tunnetaan täältä luoteeseen sijaitsevan Raahen Laivakankaan kultamalmiaiheen tyyppisiä lohkareita. Toisaalta Jämbäckin Lukkaroistentyyppiset kultapitoiset lohkareet antavat aiheen olettaa, että iskuporakonenäytteen kultapitoisuuden aiheuttaja voisi olla hyvinkin paikallinen. Oltavan-Lukkaroisten jakson näytteenotto ei tuonut esille mitään sinkkimalmiin viittaavaa. Meritien kultapitoista kohdetta lukuunottamatta ei muita kultaviitteitäkään saatu esiin. Lisätutkimusten tekemistä ei katsottu aiheelliseksi ja tutkimukset alueella lopetettiin. 4 Jarmo Nikander
KIRJALLISUUS Borg, T., 1952. Syväkairaukset Pyhäjoen Oltavassa vuonna 1952. Raportti M 17/Pj-52/1, Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. 1 s. 1953. Tutkimukset Pyhäjoen Oltavassa. Raportti M 17/Pj-53/2, Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. 5 s. 1954. Kairaukset Pyhäjoen Oltavassa. Raportti M 17/Pj-54/1, Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. 7 s. Husa, J., 1986. Pyhäjoen Lukkaroisten-Oltavan suprakrustisen kivilajijakson kivien ja niitä ympäröivien syväkivien geokemiasta. Pro-gradu-tutkielma, Turun yliopisto, Geologian ja mineralogian osasto. 107 s. Pehkonen, E., 1951. Malmitutkimukset Vihannin Pitäjän länsija Pyhäjoen pitäjän itäosassa. Raportti M 17/Pj, Vti-50/1, Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. 17 s. Salli, I., 1957. Suomen geologinen kartta, lehti 2432, Pyhäjoki 1 : 100 000. Salli, I., 1965. Kallioperäkarttojen selitykset. Lehdet 2432-2434, Pyhäjoki-Vihanti. Geologinen tutkimuslaitos, 52 s. Stigzelius, H., 1953. Pyhäjoen Oltavan kultamalmiaihe. (P.M.N :o 17/1953 Kauppa- ja teollisuusministeriön kaivostoimistolla). Raportti M 17/Pj-53/4, Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. 5 s.
6 LIITTYY SYVÄMOREENIANALYYSIT Kohde Analyysitilausnumero Oltava 35655 Maukari 35656 Nimetön 35669 Meritie 53044 Lylynneva 53045 Kaivostenneva 35670 NÄYTTEENOTTOKARTAT 1 :.20 000 M 35.1/2432 11/-96/1 * 35.1/2432 12/-96/1 SYVAKAIRAUSRAPORTIT M 52.5/2432/95/R 310 R 312 SYVÄKAIRAUSANALYYSIT Analyysitilausnumero 53629 GEOFYSIKAALISET KARTAT Magneettinen profiilikartta 1 :10 000 Q 24.11/2432 11, 12/1994/1 Q 24.11/2432 12/1994/1 Slingram -profiilikartta 1 :10 000 Q 22.23/2432 11, 12/1994/1 Q 22.23/2432 12/1994/1