RANTSILAN PEURANEVAN JA VIHANNIN VILMINGON ALUEIDEN KAIRAUSTUTKIMUKSET VUONNA 2004 KARTTALEHDELLÄ

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö M19/2434, 3412/2005/1/10 Koskee , RANTSILA, VIHANTI Nikander, Jarmo Luukas, Jouni Ruotsalainen, Aimo RANTSILAN PEURANEVAN JA VIHANNIN VILMINGON ALUEIDEN KAIRAUSTUTKIMUKSET VUONNA 2004 KARTTALEHDELLÄ

2 2 JOHDANTO... 3 Tutkimusalueiden sijainti... 3 Luonnonolot... 3 TUTKIMUKSEN TAUSTA... 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET... 3 Geofysikaaliset maastomittaukset... 5 Peuranevan kairaukset... 5 Vilmingon kairaukset... 9 Iskuporakonenäytteenotto... 9 TUTKIMUSTULOKSET Peuranevan eteläosan kairaus Peuranevan synkliinin pohjoisosan kairaus Vilmingon kairaus Peuranevan iskuporakonenäytteenotto GEOLOGIASTA Peuranevan alue Vilmingon alue MALMIUTUMISESTA LÄHDELUETTELO LIITTEET LIITTYY... 28

3 3 JOHDANTO Tutkimusalueiden sijainti Peuranevan tutkimusalue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Rantsilan kunnan lounaisosassa karttalehdillä ja (kuva 1). Alueen pinta-ala on noin 5 km 2. Etäisyys rautatien varrella olevaan Vihannin kirkonkylään on noin 32 km ja 4-tien varrella olevaan Rantsilan keskustaan noin 26 km. Pohjois-eteläsuunnassa 5 km pitkän alueen pohjois- ja eteläpäähän johtaa hyvät metsäautotiet. Vilmingon tutkimusalue sijaitsee 7 km Peuranevan alueen länsipuolella Vihannin kunnassa karttalehdellä (kuva 1). Alueen pinta-ala on noin 10 km 2. Vilmingosta on matkaa Vihannin kirkonkylään ja samalla lähimmälle rautatielle noin 20 km. Alueella on hyvä paikallis- ja metsäautotieverkosto. Luonnonolot Peuranevan ja Vilmingon alueet ovat pääasiassa tasaista suota, rämettä ja kangasmetsää. Ojitetut suoalueet ovat osaksi vaikeakulkuisia. Maapeitteen paksuus on alle 15 m. TUTKIMUKSEN TAUSTA Peuranevan ja Vilmingon alueet kuuluivat osana niihin tutkimuksiin, jotka Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Vihanti-Pyhäsalmi-hanke aloitti vuonna Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää Lampinsaari-tyyppisen kivilajialueen geologiaa ja sen malminmuodostusta. Vuonna 2002 päättyneiden töiden tuloksia on esitetty aiemmissa raporteissa (Västi 1998, Nikander 1997 ja Nikander et al. 2002). Näiden töiden tulosten perusteella päätettiin tutkimuksia jatkaa. Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää tarkemmin Peuranevan synkliinin itäkyljen ja Vilmingon alueen länsi- ja eteläosan geologiaa ja malmimahdollisuuksia. Alueen geologiaa ja malminmuodostusta on käsitely myös Vihanti- Pyhäsalmi hankkeen loppuraportissa (Kousa & Luukas 2004 (toim.)). SUORITETUT TUTKIMUKSET Tutkimukset suoritti Pohjanmaan sinkkivarojen kartoitus-hanke hankepäällikkönään geologi Jukka Kousa. Malmitutkimuksista vastasi geologi Jarmo Nikander. Rakennegeologiset selvitykset ja geologisen kartan laati geologi Jouni Luukas. Geofysikaalisten mittausten suunnittelun ja mittaustulosten tulkinnan teki geofyysikko Aimo Ruotsalainen.

4 Kuva 1. Tutkimusalueiden sijainti. Fig. 1. Location of the study areas. 4

5 5 Geofysikaaliset maastomittaukset Vuonna 2003 tehtiin Vilmingon alueella magneettinen ja slingrammittaus n. 21 km 2 alueella. Gravimetrisen mittausalueen koko oli n. 14 km 2. Kuvissa 2 4 on esitetty Vilmingon- Peuranevan alueen magneettinen, gravimetrinen ja slingram imaginaarikartta. Mittausalueen raja on esitetty myös liitekartassa 1. Peuranevan kairaukset Kevättalvella 2004 GTK:n omalla kevyellä kairausyksiköllä (POKA) kairattiin 16 reikää yhteispituudeltaan 1525 m. Samaan aikaan Geopale Oy kairasi 4 syväkairausreikää yhteispituudeltaan 1073 m. Reikien sijainti on esitetty liitteessä 1 ja kuvissa 5, 8 ja 9. Reikätiedot on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Kairareikäraportit on talletettu GTK:n kairakantaan ja kairasydämet on talletettu Lopen kairasydänarkistoon. Rei istä analysoitiin Ag, Al, As, b, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, La, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Sc, Sr, Ti, V, Y ja Zn ICP-AES-tekniikalla ja Au, Pd ja Te GFAAS-tekniikalla. tunnus x y suunta kaltevuus pituus m maata m yhteensä Taulukko 1. GTK:n POKA-ryhmän kairaamien Peuranevan reikien tiedot. Table1. Diamond drill holes drilled by GTK s POKA group at Peuraneva area tunnus x y suunta kaltevuus pituus m maata m yhteensä Taulukko 2. Geopale Oy:n kairaamien Peuranevan syväkairausreikien tiedot. Table 2. Diamond drill holes drilled by Geopale Oy at Peuraneva area

6 Kuva 2. Vilmingon-Peuranevan alueen slingram imaginaarikartta. Fig. 2. Slingram imaginary map of the Vilminko-Peuraneva area. 6

7 Kuva 3. Vilmingon-Peuranevan alueen magneettinen kartta. Fig. 3. Magnetic map of the Vilminko-Peuraneva area. 7

8 Kuva 4. Vilmingon-Peuranevan alueen gravimetrinen kartta. Fig. 4. Gravimetric map of the Vilminko-Peuraneva area. 8

9 9 Vilmingon kairaukset Vuoden 2004 loppupuolella kairattiin GTK:n kevyellä kairausyksiköllä 19 reikää yhteispituudeltaan 1917 m (taulukko 3). Reikien sijainti on esitetty liitteessä 1 ja kuvassa 9. Kairareikien analysointi ja tallentaminen tehtiin kuten Peuranevan kairauksissa. tunnus x y suunta kaltevuus pituus m maata m ,00 10, ,80 8, ,30 8, ,10 9, ,00 8, ,00 7, ,30 15, ,00 15, ,50 14, ,20 14, ,00 16, ,60 18, ,60 15, ,00 14, ,00 13, ,50 11, ,30 10, ,30 12, ,30 16,10 Yhteensä m 1917,80 236,20 Taulukko 3. GTK:n POKA-ryhmän kairaamien Vilmingon reikien tiedot. Table 3. Diamond drill holes drilled by GTK s POKA group at Vilminko area Iskuporakonenäytteenotto GTK:n Terri-kalustolla tehtiin iskuporakonenäytteenottoa läpivirtausterällä 4 linjalla Peuranevan synkliinin itäkyljellä (ks. liitekartta). Näytepisteitä oli 142 kpl. Näytteitä kertyi yhteensä 253 kpl. Jokaisella pisteellä saatiin kallionäyte ja useimmilla lisäksi moreeninäyte noin 10 cm kallion yläpuolelta. Näytteet analysoitiin GTK:n geolaboratoriossa Kuopiossa ja analyysitilausnumero on Alkuaineista Al, As, B, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, La, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, S, Sb, Sc, Sr, Ti, V, Y ja Zn analysoitiin ICP-AES-tekniikalla, Ag, Pb, Au ja Te analysoitiin GFAAS-tekniikalla.

10 10 TUTKIMUSTULOKSET Peuranevan eteläosan kairaus Ensimmäiseksi kairattiin Peuranevan synkliinin itäreunaan neljän reiän profiili (R , kuva 5). Kairauksella tutkittiin geofysikaalisten anomalioiden aiheuttajia ja etsittiin kansannäytteenä saadun sinkkimalmilohkareen (K/035359) lähtöpaikkaa. Lohkare on magneettinen, raskas ja kohtuullinen johde ja sen sinkkipitoisuus on n. 9 %. Profiilin rei illä lävistettiin synkliinin itäkyljelle tyypillinen kivilajiseurue. Kivilajit lännestä itään ovat: intermediäärisessä vulkaniitissa oleva gabronoriitti, grafiittituffi, karsi ja karbonaattikivi, hapan vulkaniitti, intermediäärinen tuffi ja emäksinen laava. Malmiutumiseen viittaa grafiittituffin keskellä oleva hapan kordieriittimuuttunut kerros, jossa magneetti- ja rikkikiisun lisäksi on hyvin vähän sinkkivälkettä. Kairauksen perusteella synkliinin kylki kaatuu tällä kohtaa länteen päin 25 asteen kulmalla. Geofysikaalisten anomalioiden jatkeelle 200 m edellisen profiilin pohjoispuolelle kairattiin magneettiseen anomaliaan reikä 529 (kuva 5). Reiän alusta syvyyteen m on intermediääristä tuffia, joka syvyydestä m lähtien on grafiittipitoista. Kivessä on myös ohut kerros karsiraitaista hapanta vulkaniittia. Reiän loppu syvyyteen m on grafiittipitoista kordieriitti-muskoviittigneissiä. Siinä on heikko magneettikiisurikkikiisupirote ja paikoin hyvin vähän sinkkivälkettä. Kyseessä on sama kivilaji kuin edellisen profiilin kordieriittimuuttunut kerros. Reiän viimeiset kaksi metriä ovat voimakkaasti hiertynyttä ja breksioitunutta ilmeistä siirrosvyöhykkeen kiveä. Peuranevan synkliinin eteläosan itäreunaan kairatulla kolmen reiän profiililla (R530, 531, 540, x= ) (kuvat 5 ja 6) tutkittiin 100 m etelämpänä olevan vähäisen malmiutuman jatkumista pohjoiseen. Tämä malmiutuma oli lävistetty aiemmin rei illä 418 ja 453 (Nikander et al. 2002). Profiilin itäisin reikä R530 alkaa diopsidikarrella, jota on syvyyteen m. Tämän jälkeen on intermediääristä laavaa syvyyteen m. Tässä on välillä m voimakkaasti kvartsiutunut ja epidoottiutunut vyöhyke, jossa on rikkikiisua ja sinkkivälkettä pirotteena ja breksiamaisina raitoina. Pitoisuudet tällä osalla ovat Zn 0.67 %, Cu 318 ppm, Pb 320 ppm, S 5 % ja Au 0.24 ppm. Intermediäärisen laavan jälkeen on syvyyteen m breksioitunutta subvulkaanista kvartsiporfyyriä. Siinä on emäksisen juonen leikkaama malmiutunut vyöhyke välillä m. Sen kivilaji on kvartsiporfyyristä kordieriittimuskoviittigneissiä ja siinä on pirotteena rikkikiisua. Sinkkivälke esiintyy breksirakojen täytteenä. Ennen emäksistä juonta on 0.45 m matkalla 0.35 % Zn. Juonen jälkeen on 2.35 m matkalla 0.1 % Zn. Kvartsiporfyyrin jälkeen on välillä m kvartsiporfyyristä kordieriittigneissiä. Tämän jälkeen reiän loppuun syvyyteen m on emäksistä laavaa, jossa ensimmäisellä metrillä on vähän rikkikiisua.

11 11 Kuva 5. Peuranevan etelä-osan geologia ja kairareiät. Fig. 5. Geology and drill holes of the southern part of the Peuraneva area.

12 Kuva 6. Kairausprofiili R 530, 531, 540, x= Fig. 6. Profile R 530, 531, 540, x=

13 13 Reikä 531 kairattiin 60 m edellisen taakse. Reiän alusta syvyyteen m on Lampinsaarityypin kivilajeja, grafiittituffia, karsia ja hapanta vulkaniittia. Edelleen syvyyteen m on intermediääristä laavaa ja tuffia, jotka ovat osin voimakkaasti K-metasomaattisia ja niissä on epidoottipitoisia hiertosaumoja. Tästä syvyyteen m on lähes tiivistä raitaista kvartsirikasta kiveä, joka on voimakkaasti poimuttunutta ja breksioitunutta. Lisäksi kivi on K- metasomaattista ja siinä on epidoottipitoisia hiertosaumoja. Tämä kivi on tulkittavissa happamaksi vulkaniitiksi ja sitä esiintyy tyypillisesti Peuranevan synkliinin itäkyljellä yhdessä subvulkaanisen kvartsiporfyyrin kanssa. Samaa kiveä on myös seuraavana olevan kordieriittigneissin keskellä välillä m. Osin muskoviittipitoista kordieriittigneissiä on välillä m. Alkuosaltaan kivi on kalimetasomaattista ja kvartsiutunutta ja siinä on muutamia sinkkivälkehippuja. Loppuosaltaan kivessä on kvartsiporfyyrisiä osia. Kordieriittigneississä on kauttaaltaan heikko rikkikiisupirote. Kordieriittigneissi on tulkittavissa muuttuneeksi ja heikosti malmiutuneeksi subvulkaaniseksi kvartsiporfyyriksi. Reiän loppu välillä m on intermediääristä tuffia ja laavaa, jonka alussa on heikko rikkikiisupirote ja muutamia sinkkivälkehippuja. Reikä 540 kairattiin 100m edellisen taakse jyrkemmällä kulmalla ja sillä tutkittiin malmiutumisen mahdollista jatkuvuutta syvemmälle. Alusta syvyyteen m lävistettiin Lampinsaari-tyypin kivilajeja, intermediääristä vulkaniittia, grafiittituffia, karsia ja hapanta vulkaniittia. Välillä m on intermediääristä vulkaniittia. Tämän jälkeen on edellisen reiän tapaan lähes tiivistä raitaista hapanta vulkaniittia syvyyteen m. Edelleen syvyyteen m on muskoviittipitoista kordieriittigneissiä, jossa on kohtalaisesti rikkikiisua myöhäisenä pirotteena. Väli m on hapanta vulkaniittia ja sen takana syvyyteen m on kordieriittigneissiä. Välillä m on kvartsiutunutta ja osin kordieriittimuuttunutta intermediääristä vulkaniittia. Reiän loppuun syvyyteen m on kalimetasomaattista emäksistä laavaa. Reikä lävisti subvulkaniittiseurueen välillä m, mutta malmiutumiseen viittaa vain myöhäiseltä vaikuttava rikkikiisupirote ja heikko sinkkianomaalisuus. Kaikilla profiilin rei illä lävistettiin Lampinsaari-tyypin kivien ja emäksisen laavan välissä subvulkaaninen kvartsiporfyyri, siihen liittyvät muuttumiset ja malmiutumiset. Lähellä pintaa lävistetty heikko malmiutuma häviää kuitenkin syvemmälle mentäessä lähes olemattomiin. Reiät lävistivät useita erittäin rikkonaisia vyöhykkeitä, jotka ovat ilmeisiä siirroksia. Ne vaikeuttivat kairausta huomattavasti. Profiilin x= pohjoispuolella tutkittiin rei illä 532 ja 533 Peuranevan synkliinin itäkylkeä Pienen Honkisalon kohdalla (kuva 5). Reiät alkavat grafiittituffilla, jota seuraa diopsidikarsi ja edelleen hapan vulkaniitti. Tämän jälkeen on osin kordieriittimuuttunutta intermediääristä tuffia, jossa on magneettikiisu- ja rikkikiisupirotetta. Reiästä 532 tehtyjen analyysien mukaan tässä kiisuuntuneessa osassa on hieman kohonnut sinkki- ja kultapitoisuus, enimmillään sinkkiä on 700 ppm ja kultaa 25 ppb. Molemmat reiät päättyvät emäksiseen laavaan. Samalle alueelle kairattiin reikä 541 Peuranevan synkliinin lounaiskyljen sisäosien tutkimiseksi (kuva 5). Reiän alusta syvyyteen m on vuorotellen kvartsidioriittia ja intermediääristä tuffia. Tästä syvyyteen m on kvartsidioriitti- ja plagioklaasiporfyriittijuonien leikkaamaa grafiittituffia. Tätä seuraa diopsidikarsi syvyyteen

14 m. Reikä päättyy kvartsidioriittiin syvyydellä m eikä se ei yltänyt Kokkonevan malmirkiittisiin kivilajeihin asti. Näsälänperän lähiympäristöä tutkittiin viidellä uudella reiällä. Reiät 534 ja 542 kairattiin lähelle Näsälänperää samaan profiiliin (kuva 5). Reiällä 534 tutkittiin Näsälänperältä luoteeseen olevan sähköisen ja magneettisen anomalian aiheuttajaa. Reikä alkaa muskoviittigneissillä, jota seuraa hapan vulkaniitti ja grafiittituffi syvyyteen m. Seuraavana syvyyteen m on graniittista, raitaista kordieriittigneissiä, jossa on rikkikiisua myöhäisenä pirotteena. Väli m on pyrokseenipitoista emäksistä laavaa. Tästä syvyyteen m on taas kordieriittigneissiä. Reikä päättyy syvyydellä m emäksiseen laavaan. Kaikki kivet ovat erittäin rikkonaisia, joten kairatessa syntyi runsaasti sydänhukkaa. Reikä 542 kairattiin 50 m edellisen reiän etupuolelle. Sillä tutkittiin Näsälänperän kivilajiseurueen jatkumista pohjoiseen. Reiän alusta syvyyteen m on pyrokseenipitoista emäksistä laavaa. Tästä syvyyteen m on hapanta vulkaniittia. Edelleen syvyyteen m on emäksistä laavaa. Reiän loppuun syvyyteen m vuorottelevat karsiraitainen hapan vulkaniitti ja intermediäärinen tuffi. Reiän kivet ovat osin voimakkaastikin kalimetasomaattisia. Reikä 369 kairattiin Näsälänperän malmiutuman eteläpään länsireunaan (kuva 5). Reikä on kokonaisuudessaan hiertyneessä muuttuneessa happamassa Lampinsaari-tyypin tremoliittikarressa. Syvyydeltä m alkaen reiän loppuun syvyyteen m kivi on osin kordieriittipitoista. Profiilin x= reiät 539 ja 544 kairattiin 300 m Näsälänperän luoteispuolelle samaan pisteeseen siten, että reiän 539 kaltevuus oli 45 astetta ja reiän 544 kaltevuus oli 60 astetta (kuvat 5 ja 7). Reiällä 539 tutkittiin Näsälänperältä luoteeseen suuntautuvaa sähköistä johdetta. Reiän alusta välillä m on grafiittituffia, jossa viimeisellä 4 metrillä on runsaasti muskoviittia ja kivi on osin kordieriittipitoista. Magneetti- ja rikkikiisua on hienorakeisena pirotteena ja breksiana. Koko matkalla on anomaalisen korkea lyijy- ja hopeapitoisuus. Korkein lyijypitoisuus on 0.75 % ja korkein hopeapitoisuus on 21 ppm. Muskoviittipitoisessa loppuosassa on myös hieman anomaalinen kultapitoisuus, korkein pitoisuus on 54 ppb. Grafiittituffille tyypillisesti myös kupari-, sinkki- ja nikkelipitoisuudet ovat anomaalisen korkeita. Välillä m on subvulkaanista kvartsiporfyyriä ja tämän jälkeen syvyyteen m on tremoliittiraitaista hapanta vulkaniittia. Sitä seuraa syvyyteen m subvulkaaninen kvartsiporfyyri. Kvartsiporfyyrit ovat heikosti sinkkianomaalisia. Väli m on kordieriitti-sillimaniittigneissiä, jota leikkaa graniittijuoni ja hienorakeinen emäksinen juoni. Asultaan kivi on kvartsiporfyyristä ja se on tulkittu muuttuneeksi subvulkaniitiksi. Kivessä on kohtalaisesti magneettikiisua ja rikkikiisua sekä vähän sinkkivälkettä breksiana. Korkein sinkkipitoisuus 1.2 m pitkässä analyysivälissä on 2.3 %. Kivessä on myös anomaalisesti kuparia, korkein kuparipitoisuus 0.6 m pitkässä analyysivälissä on 0.5 %. Lisäksi kivessä on hieman kohonnut hopea-, lyijy- ja kultapitoisuus. Syvyyteen m on kordieriittigneissiä, jossa on vähän sillimaniittia ja joka on paikoin lähes kordieriitti-kvartsikiveä. Malmimetalleista on hieman kohonneina pitoisuuksina sinkkiä, kuparia, rikkiä ja kultaa. Reiän loppu syvyyteen m on emäksistä laavaa, jonka alussa on heikkoa rikkikiisu- ja magneettikiisupirotetta. Kivilajien järjestyksen perusteella reikä lävisti Peuranevan synkliinin itäkylkeä.

15 15 Reiällä 544 tutkittiin edellisen reiän malmiutuman jatkuvuutta syvemmälle. Reiän alusta syvyyteen m on grafiittituffia ja diopsidikartta. Väli m on diopsidikarsipitoista kordieriittigneissiä, jossa on rikkikiisu-magneettikiisubreksiaa. Syvyyteen m on subvulkaanista kvartsiporfyyriä. Edelleen syvyyteen m on diopsidikarsiraitaista hapanta vulkaniittia. Tästä syvyyteen m on rikkikiisupitoista subvulkaanista kvartsiporfyyriä. Väli m on rikkikiisupitoista kordieriittigneissiä, jossa alusta syvyyteen m on kohtalaisesti rikkikiisubreksiaa ja vähän sinkkivälkettä. Kordieriittigneissin jälkeen on syvyyteen m punaista graniittia. Reiän loppuun m on graniitin breksioimaa emäksistä laavaa. Reikä lävisti samoja kiviä kuin ylempikin reikä, mutta kordieriittigneissistä puuttuu sillimaniitti, jonka on todettu ilmentävän sinkkimalmiutumiselle tyypillistä kiven muuttumista koko läheisen Kokkonevan alueella. Malmiutuman puuttuminen tästä reiästä johtunee kuitenkin siirroksista, joita kuvastaa lävistetty graniitti. Kuva 7. Kairausprofiili R 539, 544, x= Fig. 7. Profile R 539, 544, x=

16 16 Peuranevan synkliinin pohjoisosan kairaus Reiät 535 ja 536 kairattiin samaan profiiliin Peuranevan synkliinin itäkyljen pohjoisosaan (kuva 8). Reikä 535 alkaa osin grafiittipitoisella, osin kordieriittipitoisella kerroksellisella kiillegneissillä. Tätä seuraa kiilleliuskemainen grafiittituffi syvyyteen m. Reikä lopetettiin kiven rikkonaisuudesta johtuvien vaikeuksien vuoksi happamaan vulkaniittiin syvyydellä m. Etummainen reikä 536 lävisti syvyyteen m hapanta vulkaniittia, diopsidikartta ja diopsidikarsiraitaista hapanta vulkaniittia. Väli m on intermediääristä vulkaniittia. Syvyyteen on m hapanta vulkaniittia, jota seuraa kvartsisilmäkkeinen kordieriittigneissi syvyyteen m. Tästä syvyyteen m on hienorakeista raitaista hapanta vulkaniittia, jossa on rikkikiisu-magneettikiisupirote ja kivi on heikosti sinkki- ja kulta-anomaalista. Reikä päättyy syvyydellä m kvartsidioriittiin. Reikä 537 kairattiin 300 m edellisten eteläpuolelle(kuva 8). Reikä alkaa diopsidikarrella, jota seuraa välillä m magneettikiisu- ja rikkikiisupitoinen karsiraitainen hapan vulkaniitti. Kivessä havaittiin yksi 4 mm leveä sinkkivälkeraita. Reiän loppu syvyyteen m on graniittijuonien leikkaamaa intermediääristä vulkaniittia. Reikä 543 kairattiin Peuranevan synkliinin pohjoisosan itäpuolelle (kuva 8). Reiän alusta syvyyteen m on intermediääristä lapilli(?)tuffia. Reiän loppu syvyyteen m on kerroksellista emäksistä tuffia, jonka loppuosassa on heikkoa rikkikiisupirotetta. Reikä lopetettiin suunniteltua aikaisemmin vuotavien ruhjeiden vuoksi.

17 17 Kuva 8. Peuranevan alueen pohjoisosan geologia ja kairareiät. Fig. 8. Geology and drill holes of the northern part of the Peuraneva area

18 18 Vilmingon kairaus Vilmingon alueella kairattiin vuoden 2004 aikana 19 POKA-reikää, joiden tarkoituksena oli selvittäävilmingon poimurakenteen sisäosien ja eteläkärjen geologiaa. Tämän lisäksi tutkittiin Kokkonevan kvartsi-maasälpäporfyyrin jatkeita Vilmingon eteläpuolella. Rei illä 545, ja 563 etsittiin Peuranevan synkliinin lounaispuolen subvulkaanisen kvartsi-plagioklaasiporfyyrin jatkeita ja tutkittiin sen muuttumisia ja mahdollisia malmiutumisia (kuva 9). Reiät 545 ja 551 kairattiin heikkoon magneettiseen anomaliaan. Ensimmäinen reikä (R 545) alkaa intermediäärisellä vulkaniitilla, jonka 5 viimeistä metriä on subvulkaniitin vaikutuksesta kvartsiutunutta ja siihen on tullut rikkikiisupirote. Subvulkaniittia on syvyydestä m alkaen reiän loppuun syvyyteen m. Subvulkaniitti on hydrotermisesti muuttunutta ollen nyt kvartsiporfyyristä kordieriittigneissiä. Siinä on heikko rikkikiisupirote ja vähän magneettikiisua. Voimakkaimmin kiisuuntuneessa osassa on kalimaasälpää ja sillimaniittia. Syvyydeltä m alkaen kivessä on myös vähän antofylliittiä. Analyysien mukaan rikkipitoisuus vaihtelee välillä 1-2 %, ollen korkeimmillaan 4.7 %. Sinkkipitoisuus on kauttaaltaan hieman anomaalisen korkea, ppm. Korkein sinkkipitoisuus on 500 ppm. Reikä R 551 kairattiin 90 m edellisen etupuolelle. Alusta syvyyteen m lävistettiin samaa kordieriittigneissiä kuin edelliselläkin reiällä. Seuraavaksi syvyyteen m on muuttumatonta subvulkaanista kvartsi-plagioklaasiporfyyriä. Reikä päättyy syvyydellä m intermediääriseen vulkaniittiin. Rei illä lävistetyn subvulkaniitin paksuus on noin 130 m ja sen yläreunan muuttumisvyöhykkeen paksuus on noin 70 m. Kivilajien kaade on noin 60 astetta luoteeseen. Seuraava profiili (R 552, 553 ja 555) kairattiin 570 m edellisen profiilin koillispuolelle matalalentomittauksessa näkyvään imaginäärikomponentin sähköiseen anomaliaan. Reikä R554 kairattiin 100 m tämän profiilin koillispuolelle. Profiilin taaimmainen reikä R 555 lävisti syvyyteen m emäksisten juonien leikkaamaa intermediääristä lapillituffia, jossa on hematiittia. Kivi on voimakkaasti breksioitunutta ja rautahydroksidin tumman ruskeaksi värjäämää, joiden on tulkittu ilmentävän nuorta (?) ruhjevyöhykettä ja siinä tapahtunutta fluiditoimintaa. Reiän loppu syvyyteen m on rautahydroksidin punertavaksi värjäämää subvulkaanista kvartsiporfyyriä. Reikä R 552 kairattiin 80 m edellisen etupuolelle. Alusta syvyyteen m on emäksisten juonien leikkaamaa subvulkaanista kvartsiporfyyriä. Kivi on rautahydroksidin värjäämää ja paikoin siinä on voimakkaasti breksioituneita hiertovyöhykkeitä. Osin kivi on myös epidoottiutunutta. Väli m on täysin rautahydroksidin tumman ruskeaksi värjäämää hiertovyöhykkeen kiveä, mutta siinä on säilynyt subvulkaanisen kordieriittigneissin asu. Reiän loppu syvyyteen m on asultaan kordieriittigneissiä, mutta se on hydrotermisten liuosten täysin muuttamaa. Ohuthieen perusteella kivessä on noin 75 % plagioklaasia ja 25 % epidoottia. Kivi on nimetty epidosiitiksi.

19 Kuva 9. Vilmingon alueen geologia ja kairareiät. Fig. 9. Geology and drill holes of the Vilminko area. 19

20 20 Edelleen 80 m edellisen etupuolelle kairattiin reikä R 553. Se alkaa subvulkaanisella kvartsiporfyyrillä, jota on syvyyteen m. Kivi on heikosti epidoottiutunutta. Seuraavaksi syvyyteen m on kvartsiporfyyristä muuttunutta kordieriitti-sillimaniittigneissiä, jossa on heikko rikkikiisupirote ja paikoin hieman kuparikiisua. Kivi on heikosti epidoottiutunut. Yläkontakti on vaiheittainen, mutta alakontakti epidosiittiin on terävä. Kontaktissa rikkikiisu on uudelleenkiteytynyt omamuotoiseksi, sitten se on korvautunut hematiitilla ja muuttunut edelleen götiitiksi. Kontaktista syvyyteen m on epidosiittia, jossa ohuthieen perusteella on noin 60 % plagioklaasia ja 40 % epidoottia. Asunsa perusteella kivi on hydrotermisesti muuttunutta kordieriittigneissiä. Reiän loppu syvyyteen m on intermediääristä tuffia. Alkuosaltaan kivi on täysin epidoottiutunutta. Loppua kohti epidoottiutuminen muuttuu raitaisuudeksi. Analyysien mukaan kordieriittigneississä on hieman anomaalisen korkea sinkkipitoisuus ja paikoin myös kuparipitoisuus on kohonnut. Kairausprofiilin mukaan kivilajien kaade on noin 30 astetta luoteeseen. Profiilin koillispuolelle kairattu reikä R 554 alkaa intermediäärisellä vulkaniitilla, jota on syvyyteen m. Sitä seuraa emäksisten juonien leikkaama subvulkaaninen kvartsiporfyyri syvyyteen m. Tämän jälkeen syvyyteen m on voimakkaasti epidoottiutunut ja sittemmin götiittiytynyt kordieriitti-sillimaniittigneissi. Reikä päättyy syvyydellä m emäksiseen juoneen, joka on myös epidoottiutunut ja götiittiytynyt. Reikä R 563 kairattiin 1.4 km reikien 545 ja 551 eteläpuolelle heikon pitkän sähköisen anomalian eteläpäähän. Alusta syvyyteen m on subvulkaniitiksi tulkittua kvartsiporfyyristä kordieriittigneissiä, jossa kordieriitti on osin muuttunut sillimaniitiksi. Kivessä on paikoin rikkikiisua pirotteena ja raitoina. Pääosin se on voimakkaasti rapautunutta. Väli m on uraliittiporfyriittiä. Tätä seuraa syvyyteen m kvartsidioriitti ja reikä päättyy syvyydellä m gabroon. Geofysikaalisten mittaustulosten tulkinnan perusteella ohjatulla kairauksella pystyttiin seuraamaan subvulkaanista kvartsiporfyyriä yli 2 km etelään. Sen paksuus on noin 120 m ja sen yläosassa on kordieriitti-sillimaniittimuuttunut vyöhyke, jossa on hieman rikkikiisua. Varsinaista malmiutumista ei tavoitettu. Subvulkaniitin alaosassa on voimakkaasti hydrotermisesti muuttunut vyöhyke, jonka kivilaji on epidosiittia. Epidoottiutumista on seurannut hematiittiutuminen ja edelleen voimakas götiittiytyminen. Tähän vaiheeseen liittyvät myös voimakkaat breksioitumiset ja hiertymiset. Vilmingosta etelään jatkuvien sähköisten ja magneettisten anomalioiden aluetta selvitettiin kuuden reiän profiililla R (kuva 9). Kuvassa 10 esitetyn kairausprofiilin geologisen tulkinnan mukaan kivilajit ovat loivasti poimuttuneita ja lähes vaaka-asentoisia. Profiilin länsi- ja keskiosassa ylimpänä on alueelle tyypillinen hienorakeinen, raitainen, osin selvästi kerroksellinen intermediäärinen vulkaniitti, joka on tulkittu tuffiksi. Läntisimmissä rei issä tämän alla on Lampinsaari-assosiaation karsiraitaista hapanta vulkaniittia ja karsikiviä. Idempänä näiden päällä on kohtalaisesti magneettikiisua ja rikkikiisua sisältävä kvartsirikas muskoviittigneissi. Siinä on yleisesti myös kordieriittia ja grafiittia. Profiilin keskiosassa on karsiraitaisen happaman vulkaniitin keskellä Lampinsaari-assosiaatioon kuuluva kvartsirikas, kerroksellinen grafiittituffi. Alimpana on Vilmingon nuori, 1874 Ma, ryolittinen kvartsiporfyyri, jota on myös juonina intermediäärisessä tuffissa. Tämä sama kivi leikkaa Vilmingon Lampinsaaren paljastumassa Lampinsaari-assosiaation karsikiviä (Kousa et al. 2004). Profiilin keskiosassa on lisäksi runsaasti emäksisiä juonia, jotka leikkaavat myös

21 21 kvartsiporfyyriä. Profiilin itäosassa on leveä intermediäärinen juoni. Tämän takana on reiän R 559 lopussa serpentiinidolomiittia. Profiili päättyy idässä paksuun kerrokseen intermediääristä lapillituffia, jossa on lukuisia intermediäärisiä ja emäksisiä juonia. Reiät R 546 ja 547 kairattiin Vilmingon koillisreunan geologian selvittämiseksi (kuva 9). Reikä R 546 alkaa granodioriitilla ja graniitilla, joita seuraa intermediääristä ja emäksistä vulkaniittia. Reikä päättyy kvartsidioriittijuoneen. Etummainen reikä R 547 alkaa emäksisellä tuffilla, jota seuraa syvyydestä m alkaen kordieriitti-muskoviittigneissi syvyyteen m. Tästä syvyyteen m on grafiittituffia ja edelleen syvyyteen m on intermediääristä tuffia. Väli m on karsiraitaista hapanta vulkaniittia, jota seuraa syvyyteen m intermediäärinen tuffi. Kivilajit ovat samoja, joita on lävistetty useilla rei illä Vilmingossa ja Peuranevalla. Uutta on reiän lopussa syvyyteen m lävistetty Vilmingon nuori ryoliittinen kvartsiporfyyri. Seuraavilla rei illä R tutkittiin Vilmingon antikliinin ja samalla magneettisen ja gravimetrisen minimin reunaosia (kuva 9). Reiät 549 ja 550 sijoitettiin siten, että niillä tutkittiin myös paikallisen magneettisen anomalian aiheuttajaa. Reikä R 548 on kokonaisuudessaan nuoressa ryoliittisessa kvartsiporfyyrissä. Reiän alkuosassa on myös intermediääristä tuffia, jota kvartsiporfyyri leikkaa. Kvartsiporfyyriä taas leikkaavat lukuisat emäksiset juonet. Kvartsiporfyyrissä on pienissä biotiittilaikuissa vähän magneettikiisua, rikkikiisua ja kuparikiisua. Lisäksi parissa kohdassa havaittiin arseenikiisurakeita. Analyysien mukaan välillä m on arseenia 241 ppm ja välillä m 1390 ppm. Kultapitoisuudet ovat vastaavasti 11 ppb ja 141 ppb. Parissa muussakin analyysissa on hyvin vähäistä arseeni- ja kultapitoisuuden nousua. Reikä R 549 on myös kokonaisuudessaan nuoressa ryoliittisessa kvartsiporfyyrissä. Kivessä on epämääräistä kaoottista rakennetta. Kvartsiporfyyriä leikkaavat useat emäksiset juonet. Koko reikä analysoitiin 1 m pitkissä osissa noudattaen kuitenkin kivilajirajoja. Analyysitulosten mukaan kvartsiporfyyrissä on satunnaisesti muutama hieman kohonnut kultapitoisuus. Huomattavaa on, että leikkaavissa emäksisissä juonissa on yleisesti hieman kohonnut kultapitoisuus. Korkein kultapitoisuus on 42 ppb. Edellisen taakse kairattu reikä R 550 on myös kokonaan Vilmingon nuoressa ryoliittisessa kvartsiporfyyrissä. Tässäkin on runsaasti leikkaavia emäksisiä juonia, joista paksuin on 15 m leveä. Yhdessä emäksisessä juonessa on vähän arseenikiisua juonina ja pirotteena. Analyysin mukaan siinä on 3.3 % arseenia ja vain 19 ppb kultaa. Muualla kultapitoisuudet ovat alle määritysrajan 10 ppb. Reikä R 562 kairattiin Vilmingon länsiosaan Katajamäen talon pellolle (kuva 9). Geologian lisäksi reiällä tutkittiin heikon sähköisen anomalian aiheuttajaa. Alusta syvyyteen on hienorakeista kvartsi-maasälpäliusketta, joka loppua kohti muuttuu biotiitin määrän kasvaessa selvemmin kerrokselliseksi. Loppuosan kivilajia voi siten kutsua jo kiilleliuskeeksi ja se on samanlaista kuin itse Lampinsaaren alueella Nevasaaren länsipuolen kiilleliuske. Sähköisen johteen aiheuttaa vähäinen magneettikiisubreksia. Reikä päättyy syvyydellä kvartsidioriittiin.

22 Kuva 10. Kairausprofiili R Fig. 10. Profile R

23 23 Peuranevan iskuporakonenäytteenotto Melko paksuista maapeitteistä huolimatta iskuporakoneella saatiin kallionäyte luultavimmin jokaisella pisteellä. Tämä ilmenee hyvin linjalla x= , johon kairattiin myös POKAprofiili, R Iskuporakonenäytteenoton analyysitulokset ja näytteistä tehdyt kivilajimääritykset sopivat hyvin POKA-reiästä tehtyihin havaintoihin. Pisteessä N:o , x= y= , on 1.14 % Zn ja 4 % S. Kairarei issä 525 ja 526 on osin grafiittipitoisessa kordieriittigneississä ja karsikivissä rikkikiisua ja magneettikiisua, sekä muutama vähäinen sinkkivälkerypäs. Pisteessä N:o , x = y= , on rapakallionäytteessä 3010 ppm Zn ja 2.1 % S ilman nikkeliä. Näytteen kivilaji on raitainen hapan vulkaniitti, jossa on vähän tremoliittia. Näyte on yli 100 m leveän Lampinsaari-assosiaatioon kuuluvan karsiraitaisen hapan vulkaniittivyöhykkeen keskivaiheilta. Vaikka näytteissä on rikkikiisupirotetta, niin ne eivät tule millään tavoin esiin geofysikaalisissa mittauksissa. Tästä 600 m pohjoiseen on reiällä 536 lävistetty sama kivilajivyöhyke. Reiässä on Lampinsaari -assosiaation kivien lisäksi hienorakeista raitaista hapanta vulkaniittia, jossa on magneettikiisu- ja rikkikiisupirote. Analyysien mukaan kivessä on enimmillään 373 ppm Zn ja siinä 2.3 % S, eikä yhtään nikkeliä. Reiän 536 ja iskuporakonepisteen välissä on vielä reikä 537, jonka alussa on karsikiviä ja reiän loppu on intermediääristä vulkaniittia.

24 24 GEOLOGIASTA Kairausten ja uusien geofysikaalisten mittausten perusteella (liite 1 ja kuvat 5, 7 ja 9) alueen geologia on tarkentunut aikaisemmasta työstä (Nikander et al. 2002). Alueen yleinen stratigrafiamalli on kuitenkin säilynyt entisenä. Peuranevan alue Peuranevan synkliinin itäkyljen kairauksissa lävistetyt suprakrustiset kivilajit ovat samoja, jotka on kuvattu raportissa Nikander et al. (2002). Niiden stratigrafinen järjestys on seuraava: Peuranevan emäksiset-intermediääriset vulkaniitit Ylin Intermediäärinen tuffi-muskoviittigneissi Grafiittituffi Karsikivet Karsiraitaiset happamat vulkaniitit Intermediäärinen tuffi ja intermediäärinen laava, happamia vulkaniittikerroksia Hapan vulkaniitti Emäksinen laava Intermediäärinen gneissi Alin Kairausten perusteella Peuranevan synkliinin itäkyljellä Lampinsaari-assosiaation kivilajijaksoa voidaan seurata yhtenäisenä jaksona ainakin viisi kilometriä Näsälänperästä pohjoiseen päin. Kairausvaiheen perusteella voidaan Näsälänperän malmiutuneen vyöhykkeen jatkuvan mieluummin poimurakenteen itäkyljelle kuin länsikyljelle. Aikaisemmassa raportissa (Nikander et al. 2002) on kuvattu saman horisontin kulkua Näsälänperästä Vilmingon suuntaan. Kairausten perusteella synkliinin itäkylki kaatuu eteläosiltaan noin astetta länteen päin. Pienen Honkisalon kohdalla kaade on vain 25 astetta, joten rakenne loivenee pohjoiseen päin mentäessä. Peuranevan synkliinin länsireunalla Kokkonevan emäksisen laavan alla olevaa subvulkaanista kvartsiporfyyriä ei tavattu synkliinin itäkyljeltä enää vastaavasta asemasta. Siihen verrattavaa kiveä oli ainoastaan Peuranevan synkliinin itäkyljen eteläosassa ja sielläkin emäksisen laavan yläpuolelta (ks. kuva 6). Kvartsiporfyyri esiintyy tällä kohdin juonina intermediäärisessä ja happamassa vulkaniitissa sekä karsiraitaisessa happamassa vulkaniitissa. Kokkonevalla tämän kvartsiporfyyrin iäksi on määritetty 1922±6 Ma (Kousa et al. 2004) ja sen tulkitaan aiheuttavan alueella laaja-alaista hydrotermistä toimintaa ja malmiutumista (Nikander et al. 2004). Emäksisen laavan yläpuolella olevaa hapanta vulkaniittia tavattiin välillä katkeillen koko synkliinin itäkyljen matkalla. Tämä hapan vulkaniitti, sen alapuolen emäksinen laava ja yläpuolen intermediäärinen laava ovat asemansa perusteella rinnastettavissa Pyhäsalmen alueen vulkaniitteihin.

25 25 Vilmingon alue Vuoden 2004 kairausvaiheen ansiosta Vilmingon alueen geologinen karttakuva muuttui merkittävästi aiemmin esitetystä (vrt. Nikander et al. 2002). Myös alueen rakennemalli yksinkertastui. Uuden tulkinnan mukaan Peuranevan synkliinin länsireunaa kiertävä Lampinsaari assosiaatio kiertää loiva-asentoisena Vilmingon alueen ja kääntyy sieltä kohti etelää Haisunperän alueelle. Tämä rakenne edustaa Navettakorven antikliinin loiva- tai vaakaasentoista luoteispäätä. SW-NE-suuntainen Vilmingon antikliini aiheutuu paikallisen D 2 - vaiheen uudelleenpoimutuksesta varhaisemman D 1 rakenteen luoteispäässä. D 2 -vaiheen poimutus näkyy selvimmin Peuranevan synkliinin länsikyljen vaaka-asentoisena uudelleenpoimutuksena Vilmingossa. Edellisestä raportista poiketen alueella ei ole enää D 2 - vaiheen synkliinirakennetta. Tähän rakennegeologiseen malliin ja geofysikaalisten mittaustulosten tulkintaan perustuen kairauksella pystyttiin Vilmingossa seuraamaan malmikriittiseksi kiveksi osoitettua subvulkaanista kvartsiporfyyriä (Nikander et al. 2002) yli 2 km etelään Haisunperälle (kuva 9). Sen paksuus on noin 120 m ja sen yläosassa on kordieriitti-sillimaniittimuuttunut vyöhyke, jossa on hieman rikkikiisua. Varsinaista malmiutumista ei näillä osilla tavoitettu. Subvulkaniitin alaosassa on voimakkaasti hydrotermisesti muuttunut vyöhyke, jonka kivilaji on epidosiittia. Epidoottiutumista on seurannut hematiittiutuminen ja edelleen voimakas götiittiytyminen. Tähän vaiheeseen liittyvät myös voimakkaat breksioitumiset ja hiertymiset. Kairauksissa Vilmingon antikliinin ytimen kivilajiksi osoittautui hienorakeinen ryoliittinen kvartsiporfyyri. Vilmingon Lampinsaaren kalliopaljastumassa tämä kvartsiporfyyri leikkaa Lampinsaari-assosiaation karsikiviä. Vastaavia leikkaussuhteita on myös kairasydämissä. Vilmingon eteläosaan kairaustulosten perusteella tehdyssä geologisessa profiilikuvassa näkyy kuinka nuori kvartsiporfyyri leikkaa Lampinsaari-assosiaation kiviä, kuva 10. Kvartsiporfyyrin iäksi on määritetty 1874±3 Ma (Kousa et al. 2004). Kvartsiporfyyriä leikkaavat lukuisat emäksiset ja intermediääriset juonet, joita leikkaa vielä graniitti. Nuoren kvartsiporyyrin tunkeutuminen loiva-asentoisen D 1 -rakenteen luoteispäähän ennen D 2 - vaiheen poimutusta aiheuttaa näennäisesti monimutkaisen näköisen rakenteen. Tämä porfyyri on osaltaan kuitenkin vaikuttanut myöhäisemmän SW-NE-suuntaisen antikliinin syntymiseen olemalla rakenteen keskellä ympäristöään kompetentimpi kappale. MALMIUTUMISESTA Peuranevan synkliinin eteläkyljellä, Kokkonevan laajan kvartsiporfyyrin yläosassa on todettu sinkkimalmiutuminen emäksisen laavan alapuolella (Nikander et al. 2002). Malmiutumiseen liittyy voimakas kalimetasomatoosi, jonka lisäksi muuttumismineraaleina ovat kordieriitti ja sillimaniitti. Peuranevan synkliinin itäkyljeltä emäksisen laavan alta ei ole tavattu subvulkaanista kvartsiporfyyriä. Sensijaan subvulkaniitti on tunkeutunut emäksisen laavan ja Lampinsaariassosiaation kivien välissä oleviin intermediäärisiin ja happamiin vulkaniitteihin ja osin Lampinsaari-assosiaation karsiraitaiseen happamaan vulkaniittiin (ks. R539 ja 544, kuva 8). Näitä alempia intermediäärisiä ja happamia vulkaniitteja on koko Peuranevan synkliinin

26 26 itäkyljellä. Voimakkain sinkkimalmiutuminen on tapahtunut synkliinin kaakkoisosassa, jonka kärjessä on Näsälänperän sinkkimalmiutuma, kuva 5. Voimakkaimmissa malmiutumissa muuttumismineraaleina ovat kordieriitti ja sillimaniitti. Synkliinin lounaiskyljen tapaista voimakasta kalimetasomatoosia ei itäkyljellä tavattu kuin satunnaisesti. Malmineraalit, rikkikiisu, magneettikiisu ja sinkkivälke, esiintyvät epigeneettisenä breksiana ja breksiamaisena pirotteena. Reiällä 530 (kuvat 5 ja 6) lävistettiin sama vähäinen sinkkimalmiutuma, mikä aikaisemmin lävistettiin 100 m etelämpänä rei illä 418 ja 453 (Nikander et al. 2002). Reiän 530 taakse kairatuilla rei illä 531 ja 540 lävistettiin edellistä syvemmältä kordieriittimuuttunutta rikkikiisupitoista subvulkaniittia, mutta sen sinkkipitoisuus on vain hieman anomaalisen korkea. Edellisestä malmiutumasta 800 m etelään ja Näsälänperän malmiutumasta 300 m luoteeseen, lävistettiin reiällä 539 samanlainen sinkkimalmiutuma, kuvat 5 ja 8. Täälläkin sen alle kairatussa reiässä (R544) oli kordieriittimuuttunut subvulkaniitti vain hyvin heikosti malmiutunutta. Tutkimukset osoittivat, että sinkkimalmiutumista on tapahtunut vielä yli 1000 m päässä Näsälänperän sinkkimalmiutumasta pohjoiseen. Malmiutumissa on kuitenkin alhainen sinkkipitoisuus, joka syvemmällä häipyy lähes olemattomiin. Kairausten suuntaamista ja kairaustietojen yhdistämistä reiästä toiseen vaikeuttavat lukuisat siirrokset ja Näsälänperän alueella myös suuret graniittijuonet. Vilmingon alueen kairauksissa ei malmiutumia tavattu. Kordieriittimuuttunutta Kokkonevan subvulkaanista kvartsiporfyyriä (1922 Ma) seurattiin kuitenkin yli 2 km etelään aiemmin kairatulta alueelta. Petrofysikaalisilta ominaisuuksiltaan neutraalin kivilajin luotettava seuraaminen onnistuu vain kairaamalla. Vilmingon antikliinissa olevassa nuoressa (1874 Ma) ryoliittisessa kvartsiporfyyrissä on satunnaisesti hieman arseenia ja kultaa. Korkein kultapitoisuus on 145 ppb. Kvartsiporfyyriä leikkaavissa emäksisissä juonissa on myös hieman kohonneita arseeni- ja kultapitoisuuksia.

27 27 LÄHDELUETTELO Kousa, J. ja Luukas, J. (toim.) Vihannin ympäristön kallioperä- ja malmitutkimukset vuosina Raportti M10.4/2004/2. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. 140 s. Kousa, J., Huhma, H. ja Vaasjoki, M U-Pb-ajoitukset eräistä magmasyntyisistä kivistä Pohjois-Pohjanmaalta, Raahe-Laatokka-vyöhykkeen luoteisosasta. Raportissa: Kousa, J. ja Luukas, J. (toim.) Vihannin ympäristön kallioperä- ja malmitutkimukset vuosina Raportti M10.4/2004/2. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. 140 s. Nikander, J., Sinkkimalmitutkimukset Vihannin Vilmingossa, karttalehdellä , vuonna Raportti M19/2434/-97/3/10. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. 7 s. Nikander, J., Luukas, J., Ruotsalainen, A. ja Kousa, J Kallioperä- ja malmitutkimukset Vihannin Vilmingon ja Rantsilan Pelkoperän välisellä alueella vuosina Raportti M19/2434, 3412/2002/1/10. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. Västi, K Sinkki- ja kuparimalmitutkimukset Rantsilan Honkisalon ja Ruukin Rankisen kylän välisellä vyöhykkeellä vuosien välisenä aikana. Raportti M19/2434, 3412/- 98/1/10. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. LIITTEET Liite 1. Vilmingon Peuranevan alueen geologinen kartta, kairareiät ja kalliopaljastumat. Appendix 1. The geological map, drill holes and bedrock exposures of the Vilminko- Peuraneva area.

28 28 LIITTYY SYVÄKAIRAUSRAPORTIT M52.5/2434/2004/R525 R563 ISKUPORAKONENÄYTTEET KAIRAUSANALYYSIT Reikä Analyysitilausnumero Reikä Analyysitilausnumero ISKUPORAKONENÄYTTEIDEN ANALYYSIT Analyysitilausnumero KIILLOTETUT OHUTHIEET Ku32496, 32497, 32499, 32500, , , , , , , , 32831, 32880, GEOFYSIKAALISET MAASTOMITTAUKSET Gravimetrinen kartta Q21.1/ /04/1 Magneettinen kartta Q22.23/ , /04/1 Sähkömagneettiset kartat Q24.11/ , /04/1 Q24.16/ , /04/1

29