Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon sekä Paimion ja Sauvon yhdistymisselvitys

Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon sekä Paimion ja Sauvon yhdistymisselvitys Kuntajakoselvittäjät: Risto Kortelainen Oiva Myllyntaus Antero Ritvanen Joulukuu 2014

ESIPUHE Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen asetti 19.12.2013 kuntarakennelain mukaisen erityisen kuntajakoselvityksen Kaarinan, Naantalin, Raision ja Turun kaupunkien sekä Auran, Kustavin, Liedon, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Paimion, Pöytyän, Ruskon, Sauvon, Taivassalon, Tarvasjoen ja Vehmaan kuntien välille. Kuntajakoselvittäjiksi asetettiin Risto Kortelainen ja Oiva Myllyntaus sekä myöhemmin Antero Ritvanen. Selvittäjät tekivät selvityksen ajalla 1.1. - 30.11.2014. Valtiovarainministeriö pidensi selvityksen määräaikaa kahdella kuukaudella syyskuun alussa 2014. Erityinen kuntajakoselvitys on jäsennetty elinvoimaisen ja toimintakykyisen kunnan arvioinnin eri näkökulmista. Näkökulmat ovat kilpailukyky ja elinvoima, yhdyskuntarakenne, palvelut ja henkilöstövoimavarat, talous sekä kuntademokratia, osallisuus ja vaikuttaminen. Selvitystyöhön ovat osallistuneet kuntien luottamushenkilöjohto ja viranhaltijajohto, joiden asiantuntemus ja paikallistietämys ovat ensiarvoisia. Lisäksi kuntien viranhaltijoista kootut valmisteluryhmät ovat tuottaneet aineistoja ja esittäneet päätelmiään. Suurten kaupunkiseutujen menestyminen on kansallisesti ensiarvoinen asia. Palveluiden rinnalla korostuvat erityisesti näiden kaupunkiseutujen kilpailukyky, elinvoima ja maankäyttö, asuminen ja liikenne. Turun kaupunkiseudun kilpailukyky on ollut hyvä. Viime vuosina talouden ja toimintaympäristön muutokset ovat tuoneet paineita kaupunkiseudun suhteelliseen asemaan sekä kuntien toimintaan ja talouteen. Valtakunnallisesti tärkeän kaupunkiseudun aluekehityksessä ja -taloudessa on havaittavissa myös merkkejä sisäisestä eriytymisestä ja kehityksen epätasapainoisuudesta eri kuntien välillä. Keskuskaupunki Turku eroaa asukasrakenteeltaan merkittävästi nuoren väestörakenteen naapurikunnista. Keskuskaupunki Turku on myös maahanmuuton huomattava vastaanottaja. Elinkeinoelämän ja yritystoiminnan kehityksen ja kuntatalouden haasteiden vuoksi kaupunkiseudun on uudistettava rakenteitaan ja toimintatapojaan sekä kyettävä panostamaan aiempaakin enemmän kaupunkiseudun kilpailuasemaan ja elinvoiman vahvistamiseen, sisäisen eriytymisen hillitsemiseen sekä uusien edellytysten luomiseen mm. kaavoitus- ja maankäyttöratkaisuilla. Yhteistoiminta eri osaamisen ja yritystoiminnan kehittäjien välillä on erityisen tärkeää. Tähän yhteistoimintaan osallistuvat kaupunkiseudun kuntien rinnalla Turun yliopisto ja ammattikorkeakoulu, muut ammatilliset oppilaitokset sekä Varsinais-Suomen liitto ja valtion aluehallinto. Kaupunkiseudun ja Varsinais-Suomen etujen turvaamiseksi tarvitaan vahvaa yhtenäistä ja yksimielistä vaikuttamista valtakunnallisiin päätöksiin mm. valtion aluehallinnon järjestelyissä sekä sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen toteuttamisessa. Samoin on vaikutettava valtion maantie-, rautatie- ja muihin infrastruktuuri-investointeja koskeviin linjauksiin. Strateginen hanke on esimerkiksi tunnin yhteys rautateitse pääkaupunkiseudulle. Kunnallisen päätöksenteon hajautuminen heikentää yksimielistä ja vaikuttavaa kaupunkiseudun edunvalvontaa. Turun, Kaarinan ja Raision kaupungit sekä Liedon ja Ruskon kunnat ovat suurelta osin yhtenäistä yhdyskuntarakenteellista taajamaverkkoa ja tiivistä työssäkäyntialuetta. Työssäkäynti, opiskelu, asiointi ja harrastukset - ihmisten luonnollinen elämänpiiri ovat tehneet alueesta yhtenäisen suuren kaupunkialueen. Hyvin toimiva yhdyskuntarakenne on edellytys asukkaiden hyvinvoinnille. Hyvä yhdyskuntarakenne edellyttää erityisesti maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista sekä palvelurakenteen tehostamista ja elinkeinoelämän sijaintiin liittyvien toimintaedellytysten turvaamista.

Vaikka Turun kaupunkiseudulle on hyväksytty yhdyskuntarakenteen kehitystä linjaava maankäytön rakennemalli, on sen tasapainoinen ja yhtenäinen toteutus haasteellinen tehtävä kuntien nykyisellä päätöksentekorakenteella. Kaupunkiseudun ennustettu asukasmäärän kasvu ja asukasrakenteen eriytyminen kaupunkiseudun eri alueiden välillä edellyttävät yhtenäisiä ja konkreettisia asuntopoliittisia linjauksia. Kuntien erillinen päätöksenteko mahdollistaa kuntien välisen kilpailun ja osaoptimoinnin, mikä hajauttaa yhdyskuntarakennetta, heikentää seudun asukkaiden arjen sujuvuutta sekä synnyttää alueiden eriytymistä. Kuntien yhdistymisen voidaan odottaa parantavan alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta ja asukkaiden arjen sujuvuutta sekä ympäristön kestävää kehitystä. Täydennysrakentamista voidaan tehostaa ja osasta suunnitelluista asuinalueiden rakentamishankkeista voi luopua ja niiden ajankohtaan siirtää. Kunnille omien verotulojen kehityksellä on tulevaisuudessa nykyistäkin suurempi merkitys. Valtionosuuksien suhteellinen osuus kuntien tuloista supistuu. Palvelujen kasvupaineet ovat lisääntymässä ikääntyneiden määrän kasvun myötä. Kunnat joutuvat sopeuttamaan palvelurakennettaan ja palveluverkkojaan sekä etsimään uusia tuottavampia toimintatapoja ja siirtämään vastuuta hyvinvoinnista kuntalaisille itselleen. Kuntien yhdistyminen tarjoaa edellytyksiä parantaa työllisyyttä kaupunkiseudulla, lisätä verotuloja sekä nostaa tuottavuutta palvelujen uusien rakenteiden ja toimintamallien käyttöönotolla sekä henkilöstövoimavarojen tehokkaammalla käytöllä. Hallituksen ja opposition 23.3.2014 tekemä sosiaalija terveyspalvelujen linjaus lisäsi selvitysalueella painetta arvioida ja suunnitella yhdessä, miten vaikuttaa palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen Länsi- Suomen sosiaalija terveysalueella, jossa on kolme maakuntaa. Uudella lähes 900 000 asukkaan sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisalueella Turun kaupunkiseudun ja Varsinais-Suomen maakunnan vaikutus- ja päätösvallan turvaaminen järjestämistason kuntayhtymässä edellyttää aiempaa yhtenäisempää päätöksentekoa kunnilta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesityksen 4.12.2014 mukaan läntisellä sosiaalija terveysalueella on enintään kolme tuotantovastuussa olevaa aluetta vuoden 2017 alusta. Varsinais-Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että kaikki maakunnan kunnat kuuluvat samaan tuotantovastuussa olevaan alueeseen. Tuotantoalueen hallinnollisena organisaatiomuotona on kuntayhtymä, elleivät kunnat yksimielisesti päätä vastuukunnasta. Tuotantoalueen määrittely laajasti maakunnan ja/sairaanhoitopiirin kokoiseksi tarkoittaa, että Turun selvitysalueen 17 kunnan sosiaalija terveyspalvelut siirtyvät yhden tuotanto-organisaation tehtäviksi. Myös kuntien sosiaalija terveyspalvelujen henkilöstö siirtyy tuotanto-organisaation palvelukseen. Jatkossa eivät kunnat järjestä eivätkä tuota sosiaalija terveydenhuollon palveluja omana toimintana. Valtiovarainminiteriön 4.12.2014 julkistamasta kuntien talouden painelaskelmasta käy ilmi sosiaalija terveydenhuollon ja valtionosuusuudistuksen sekä valtionosuusleikkausten vaikutukset selvitysalueen kuntien rahoitusosuuksiin ja kuntatalouteen. Aiemmin tiedossa olleiden valtionosuusuudistuksen ja valtionosuusleikkauksien vaikutusten lisäksi kuntien rahoitusosuus sosiaalija terveysalueelle muuttaa useimpien selvitysalueen kuntien rahoitusasemaa huomattavasti ja lisää paineita veroprosenttia kohtaan. Laskelma on tässä vaiheessa alustava ja sisältää paljon epävarmuuksia. Valtionvarainministeriön laskelman mukaan muutosten kokonaisvaikutus lisää eniten Taivassalon kuntakohtaista rahoitusosuutta, 836 euroa/asukas. Liedon kuntakohtainen rahoitusosuus nousee 683 euroa/asukas. Paimion, Raision ja Ruskon kunnan rahoitusosuuden nousut ovat yli 600 euroa/asukas sekä Kaarinan, Naantalin ja Sauvon yli 500 euroa/asukas. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen voimaantulon jälkeen kunnat huolehtivat toimivista perusopetus-, varhaiskasvatus-, lukiokoulutus- sekä yhdyskunta- ja ympäristöpalveluista. Hyvinvoinnin edellytysten parantamisen ja terveyden edistämisen sekä uudella tavalla järjestettyjen sosiaalija terveyspalvelujen

integraatiotarve ei poistu kunnista ja kuntalaisten arjesta vaan pikemminkin korostuu. Kuntakoko vaikuttaa siihen, onko palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa voimavaroja ja monipuolista osaamista. Hyvin ohjattuna ja johdettuna kuntien yhdistyminen voi parantaa palvelujen kokonaisvaltaista kehittämistä asiakas- ja kuntalaislähtöisesti. Selvityksessä on voimakkaasti noussut esiin kysymys siitä, miten kuntien yhdistyminen vaikuttaa lähipalveluihin ja kuntademokratiaan sekä elinkeinojen kehitykseen. Yhdistetty kunta on aina uudenlainen kokonaisuus, jossa keskuskaupungin, kuntakeskusten, asuinalueiden ja taajamien sekä kylien kehitys on riippuvaista toisistaan. Suuremman kunnan tarjoamat isommat voimavarat ja alueiden erilaisuuden vahvuudet tulee voida yhdistää. Tämä on suurelta osin poliittisen ja viranhaltijajohdon osaamisen varassa. Tässä tarkoituksessa on tavoitteena rakentaa aluekehitysmalli, jossa toiminnallisesti kootaan lähipalvelut ja elinkeinojen kehittäminen sekä kuntalaisten osallisuus ja vaikuttaminen yhteen. Kunnat ovat suurten muutosten edessä. Kuntien yhdistymiset ovat aina perustavanlaatuisia päätöksiä. Valtuustot ratkaisevat, tekevätkö kunnat itsenäisiä rakennepäätöksiä vai jäävätkö ne odottamaan ulkopuolisia ratkaisuja kuntien asemaan ja kuntalaisten elämään. Valtiovarainministeriön laskelmat osoittavat, että uudistusten ja leikkausten vaikutukset kuntien talouteen ovat suuret. Samanaikaisesti sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen myötä puolet kuntien suorasta päätöksenteosta, toiminnasta ja voimavaroista siirtyy maakunnalliselle tuotantoalueelle. Muutokset edellyttävät kunnilta vahvaa kokonaisharkintaa. Yhdistymisselvityksen lopussa on kuntien yhdistymistä koskeva kuntajakoselvittäjien yhdistymisehdotus sekä siihen liittyvä kuntarakennelain mukainen yhdistymissopimus. Kuntajakoselvittäjät kiittävät selvitysryhmän ja työvaliokunnan sekä valmisteluryhmien jäseniä ja muita yhdistymisselvityksessä mukana olleita kuntien edustajia hyvästä yhteistyöstä ja selvitystyön tukemisesta. Erityinen kiitos kuuluu kuntien valtuutetuille ja kuntalaisille yhteisistä tilaisuuksista. Turussa 28.11.2014 Kuntajakoselvittäjät Risto Kortelainen Oiva Myllyntaus Antero Ritvanen

KUNTAJAKOSELVITTÄJIEN ERILLINEN ARVIO PAIMION KAUPUNGISTA JA SAUVON KUNNASTA Turun 17 kunnan selvitysalueen erityisen kuntajakoselvityksen tehtävänä oli tuottaa tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida edellytyksiä yhdistää selvityksen toimeksiannossa mainitut kunnat tai osa kunnista. Kun valtioneuvosto luopui huhtikuussa 2014 kuntarakennelain täydennysesityksen eteenpäin viemisestä, jonka mukaan olisi laajennettu valtioneuvoston toimivaltaa päätettäessä suurten kaupunkiseutujen kuntien yhdistymisestä, kuntajakoselvittäjät arvioivat, että selvitystä tuli jatkaa useampien kuntakokonaisuuksien muodostamiseksi. Kuntajakoselvittäjät päätyivät hakemaan sellaisia ratkaisuja, joissa täyttyisivät kuntajaon kehittämisen tavoitteet elinvoimaisesta, yhdyskuntarakenteeltaan toimivasta ja taloudellisesti riittävän vahvasta peruskunnasta. Selvityksen toimeksiannon lähtökohdasta, että kaikki kunnat osallistuvat selvitykseen, haluttiin pitää edelleen kiinni. Alkukesällä 17.6.2014 kuntajakoselvittäjät muodostivat selvityskokonaisuudet 1. Turku, Kaarina, Lieto/Tarvasjoki, Paimio ja Sauvo 2. Naantali ja Masku / Naantali, Masku, Kustavi ja Taivassalo 3. Raisio, Rusko, Mynämäki, Nousiainen ja Vehmaa 4. Aura ja Pöytyä Selvittäjien selvitystyön tekemien alue- ja kuntakohtaisten arvioiden, selvitysalueen kuntien kannanottojen sekä sosiaalija terveydenhuollon järjestämislakiesityksen sisällön julkitulon perusteella selvittäjät tarkensivat selvityskokonaisuuksia selvitystyön loppuvaiheessa. Turun ydinkaupunkiseudun ryhmää täydennettiin Raisiolla ja Ruskolla työssäkäynti- ja yhdyskuntarakenneperustein ja Raision kuntaryhmän (Raisio, Rusko, Mynämäki, Nousiainen, Vehmaa) selvitysvaiheen arvion perusteella. Raision ja Ruskon selvitysaineisto yhdistettiin ja muokattiin uudelleen Turun kuntaryhmän yhdistymisselvitykseen. Tässä yhteydessä Paimion kaupungin ja Sauvon kunnan osalta selvittäjät luopuivat yhdistymisesityksen ja - sopimuksen tekemisestä. Selvittäjien 17.6.2014 tekemän yhdistymisselvitysten valmistelulinjauksen mukaisesti Paimio ja Sauvo kuuluivat koko selvityksen loppuun saakka Turun, Kaarinan ja Liedon sekä Raision ja Ruskon kuntaryhmään. Tällä perusteella selvittäjät päätyivät siihen, että Paimion ja Sauvon valtuustoille tehdään kuntarakennelain mukainen yhdistymisselvitys, jossa Paimiota ja Sauvoa koskevat tiedot ja arviot ovat samassa selvityksessä Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon kanssa. Selvittäjien ja kuntien edustajien välisissä keskusteluissa Paimion kaupungin edustajat kertoivat jo kevättalvella 2014, että kaupungin tavoitteena on toimia jatkossakin omana kuntanaan Turun kaupunkiseudun kaakkoisosassa. Neuvonpidoissa kävi ilmi, että Paimiolla on valmiutta selvittää kuntien yhdistymistä naapurikuntien kanssa. Samalla kaupungin edustajat totesivat, että Paimio voisi olla Turun ja Salon välissä oleva maaseutumainen kaupunki. Paimion kaupunginhallitus käsitteli 4.6.2014 kannanottoaan selvittäjille kuntajakomuutosten eri vaihtoehdoista. Selvittäjien esittämä vaihtoehto oli Paimion ja Sauvon välisen yhdistymisselvityksen tekeminen. Toisena vaihtoehtona oli Paimion kanta, jonka mukaan osana Turun seudun kuntien erityistä kuntajakoselvitystä tehtäisiin Kaarinaa, Lietoa, Paimiota ja Sauvoa koskeva selvitys. Vaihtoehdossa erityisenä korostuksena olisi selvittää, miten näiden kuntien sosiaalija terveydenhuollon palveluiden yhteistoimintaa voidaan tiivistää ja mahdollisesti yhdistää huomioiden tuleva sosiaalija terveystoimen toimintaympäristön muutos järjestämisvastuun siirtyminen pois peruskunnista.

Paimion kaupunginhallituksen kannanotoksi 4.6.2014 tuli se, että ehdotetun Paimion ja Sauvon selvityksen sijaan valmistellaan Kaarinan ja Paimion kaupunkeja sekä Liedon ja Sauvon kuntia koskeva selvitys osana Turun seudun erityistä kuntajakoselvitystä. Sauvon valtuusto esitti 9.6.2014 kannanottonaan, että ehdotetun Paimio Sauvo selvityksen sijaan osana Turun seudun kuntien erityistä kuntajakoselvitystä laaditaan Kaarinaa, Lietoa, Paimiota ja Sauvoa koskeva esitys. Selvityksellä ei kuitenkaan tulisi tähdätä kuntajaon muutokseen vaan keskeisenä selvitystyön osana ja tavoitteena on selvittää miten näiden kuntien sosiaalija terveydenhuollon yhteistyötä voidaan tiivistää ja mahdollisesti yhdistää huomioiden tuleva sosiaalija terveystoimen toimintaympäristön muutos järjestämisvastuun siirtyessä pois peruskunnista. Osana selvitystyötä esitetään selvitettäväksi myös lukiokoulutuksen järjestämiseen liittyvät kysymykset. Selvittäjät lähtivät arvioidessaan tilannetta siitä, ettei kumpikaan kunta asettunut Paimion ja Sauvon välisen kuntapariselvityksen tekemisen kannalle. Selvittäjät katsoivat, että Kaarinan kaupunki kuuluu kiinteästi Turun kaupunkiseudun ydinalueeseen ja sen yhdistymissuunta on joka tapauksessa keskuskaupunki Turku. Liedolta selvittäjät pyysivät kannanottoa siitä, onko kunnalla valmiutta selvittää yhdessä Paimion kanssa selvitysalueen itäisten kuntien yhdistymistä. Lieto kannanotossaan totesi, ettei tämä ole kunnalle vaihtoehto. Näillä perusteilla varsinainen yhdistymisselvitystyö lähdettiin tekemään 17.6.2014 valmistelulinjauksen mukaan kuntaryhmässä, johon kuuluivat Turku, Kaarina, Lieto, Paimio ja Sauvo. Raision kuntaryhmässä syksyn selvitystyö osoitti, ettei ryhmän kunnilla ole valmiutta jatkaa kuntien yhdistymiseen tähtäävää valmistelua. Raision kaupunki lähestyi 1.9.2014 kuntaryhmän muiden kuntien lisäksi Naantalin kaupunkia ja Maskun, Taivassalon ja Kustavin kuntia tiedustelen niiden halukkuutta tehdä kuntien yhteistä yhdistymisvalmistelua selvitysalueen pohjoisosassa. Kunnat antoivat vastauksensa Raision pyyntöön. Raision valtuusto totesi 27.10.2014 kokouksessaan, ettei Raision ehdotus tässä vaiheessa johda kaupungin puolelta toimiin. Kuntajakoselvittäjät arvioivat selvitysprosessin ja -työn perusteella, että Raision kaupungin ja Ruskon kunnan yhdistymissuunta on kuntarakennelain työssäkäynti- ja yhdyskuntarakenneperusteiden mukaisesti Turun kaupunkiseudun ydinalue eikä kuntajaon muutoksiin ole edellytyksiä Raision kuntaryhmän pohjoisosan kuntien kanssa. Sen lisäksi mitä kuntarakennelain perusteista, tehdystä selvitystyötä sekä kuntien yhdistymisselvityksen aikana esittämistä kannanotoista johtuu, kuntajakoselvittäjät arvioivat marraskuun lopulla 2014, että mahdollinen sosiaalija terveydenhuollon järjestämislain voimaantulo ja kuntien sosiaalija terveydenhuollon palvelujen tuotantovastuun siirtyminen vähintään maakunnan / nykyisen sairaanhoitopiirin kattavan tuotantoalueen tehtäväksi varmistaa kuntien asukkaiden kannalta elintärkeiden peruspalvelujen saatavuuden yhdenvertaisin perustein myös niissä kunnissa, joiden osalta kuntajakoselvittäjät eivät tee yhdistymisesityksiä. Tästä huolimatta nämäkin kunnat, joiden valtuustoille selvittäjät eivät tee kuntajaon muutos- ja yhdistymisesityksiä, harkitsevat lähitulevaisuudessa rakenteellisten muutosten tarpeen oman kantokykynsä ja selvitysalueella mahdollisesti päätettävien kuntajaon muutosten ja kuntien yhdistymisten perusteella. Joka tapauksessa kaikkien selvityskuntien hallinto, tehtävät, toiminta ja talous muuttuvat perustavanlaatuisesti, kun sosiaalija terveydenhuollon henkilöstö ja muut voimavarat siirtyvät sosiaalija terveydenhuollon tuotantovastuussa olevan alueen päätöksentekoon, ohjaukseen ja tehtäväksi vuoden 2017 alusta, jos sosiaalija terveydenhuollon järjestämislaki tulee voimaan vuoden 2015 alkupuolella.

Kuntarakenteen muuttamisen keskeisenä tavoitteena on muodostaa toiminnallisesti ja taloudellisesti kestävä kuntakokonaisuus, jolla on riittävä rahoituksellinen liikkumavara ja sopeutumiskyky kohdata olennaisiakin muutoksia kunnan tulonmuodostuksessa ja menokehityksessä. Kuntatalouteen kohdistuvia muutospaineita voivat aiheuttaa palvelujen kysynnän kasvu, talouden suhdannevaihtelut sekä tulomuodostukseen ja menoihin kohdistuvat lainsäädäntövaikutukset. Yleinen talouden taantuma merkitsee, että kuntatalouden sopeutumisvara ja -keinot vähenevät. Talouskasvun ennustetaan hyvin elpyvän hitaasti, joten kuntien veropohjien kasvu arvioidaan vaimeaksi. Useat kunnat nostivat tänä vuonna kunnallisvero- ja kiinteistöveroprosenttejaan, ja paine veroprosenttien korotusten jatkumiseen lähivuosina on olemassa. Valtionavut vähenevät vuodesta 2015 alkaen valtionosuusjärjestelmän uudistuksen ja peruspalvelujen valtionosuuden leikkaamisen johdosta. Muutokset sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa, suhdannetaantuman työllisyyttä ja elinkeinotoimintaa heikentävä vaikutus ja sen seurauksena verotulojen vähäinen kasvu sekä leikkaukset lakisääteisissä valtionosuuksissa ovat keskeisiä muutoksia, jotka ovat myös Paimion ja Sauvon kuntien kohdalla edessä. Kuntatalouden on lähivuosina varauduttava sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen siirtämisestä aiheutuviin merkittäviin taloudellisiin ja toiminnallisiin seurannaisvaikutuksiin sekä sosiaalija terveydenhuollon palvelujen kuntarahoituksen maksuosuuden huomattavaan lisäykseen erityisesti Paimiossa. Käyttötalouden valtionosuuden väheneminen vuonna 2015 kohdistuu molempiin kuntiin. Näiden lainsäädäntömuutosten taloudelliset vaikutukset heikentävät tuntuvasti molempien kuntien tulopohjaa pitkälle eteenpäin. Sauvon käyttötalouden tasapainoa, investointien rahoitusta ja nettovarallisuutta kuvaavat tunnusluvut puoltavat yhdistymistä taloudellisesti vahvempaan kuntakokonaisuuteen. Sauvon haasteena tulee jatkossakin olemaan riittävän omarahoituksen saaminen investointien rahoitukseen. Jos kunta ei tässä onnistu, niin edessä voi olla nopea velkaantuminen yksittäisenkin investointihankeen toteuttamisen seurauksena. Talousnäkökulmasta myös Paimion yhdistyminen taloudeltaan vahvempaan kuntakokonaisuuteen olisi paras vaihtoehto käyttötalouden tasapainon ja rahoitusaseman vahvistamisen kannalta. Itsenäisenä kuntana jatkamiseen liittyy molemmissa kunnissa suuria taloudellisia haasteita, joita erityisesti Paimion kohdalla lisää sosiaalija terveydenhuollon rahoituksen maksuosuuden ennakoitu suureneminen kuin mitä kaupunki on tähän asti rahoittanut. Paimion ja Sauvon yhdistymisen sijasta kuntien tulisi hakea yhdistymisvaihtoehtoa, jossa mukana on niitä taloudeltaan olennaisesti vahvempi kunta tai kuntia. Kunnissa on tehtävä muutoksia nykyiseen tapaan toimia. Mikäli muutokset myöhemmin tarkoittavat kuntarakenteiden arviointia uudelleen, selvittäjinä uskomme selvitystyössä tuotetusta aineistosta ja prosessin aikana kertyneestä kokemuksesta olevan apua lähivuosina.

Kuntajakoselvittäjät katsovat tämän Paimion ja Sauvon kuntien yhdistymisselvityksen täyttävän kuntarakennelain 4 mukaisen kuntien selvitysvelvollisuuden. Kuntajakoselvittäjät eivät selvityksen perusteella näe tarkoituksenmukaiseksi tehdä kunnille kuntarakennelain 6 :ssä tarkoitettua esitystä kuntien yhdistymisestä eivätkä liitä siihen kuntarakennelain 8 :ssä tarkoitettua yhdistymissopimusta. Selvitystyöhön ovat osallistuneet kummankin kunnan luottamushenkilöjohto ja viranhaltijajohto, joiden asiantuntemus, paikallistietämys ja yhteistoiminnan sujuvuus ovat olleet ensiarvoisia. Erityinen kiitos kuuluu selvitysryhmän ja työvaliokunnan jäsenille sekä kuntalaisille yhteisistä tilaisuuksista. Joulukuussa 2014 Kuntajakoselvittäjät

Sisällysluettelo ESIPUHE KUNTAJAKOSELVITTÄJIEN ERILLINEN ARVIO PAIMION KAUPUNGISTA JA SAUVON KUNNASTA 1 KUNTAUUDISTUS... 1 1.1 KUNTARAKENNELAKI... 1 1.2 KUNTAUUDISTUKSEN MUUT LAINSÄÄDÄNTÖHANKKEET... 3 1.3 KUNTIEN ETENEMISTAVAT KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUKSESSA... 5 2 KUNTAJAKOSELVITYKSEN ETENEMINEN JA TURUN 17 KUNNAN SELVITYSALUE... 9 2.1 VALTIOVARAINMINISTERIÖN TOIMEKSIANTO... 9 2.2 KUNTARAKENNELAIN EDELLYTYKSET KUNTIEN YHDISTYMISELLE... 10 2.3 KUNTAJAKOSELVITYKSEN ETENEMINEN, KUNTAJAON MUUTOSVAIHTOEHDOT JA YHDISTYMISESITYKSET... 11 3 ELINVOIMA JA KILPAILUKYKY...14 3.1 ELINVOIMAINEN KUNTA... 14 3.2 VÄESTÖ JA KUNTIEN VÄLINEN NETTOMUUTTO... 15 3.3 TYÖPAIKAT JA TYÖLLISYYS... 21 3.4 KOULUTUS JA OSAAMINEN... 24 3.5 ALUETALOUS... 26 3.6 TOIMIVAT YRITYKSET JA YRITYSDYNAMIIKKA... 30 3.7 KAUPUNKISEUDUN ELINKEINOPOLIITTINEN YHTEISTYÖ JA SOPIMUKSET... 33 3.8 YHDISTYMISARVIO... 36 4 YHDYSKUNTARAKENNE...37 4.1 TURUN KAUPUNKISEUDUN YHDYSKUNTARAKENNE... 37 4.2 YHDYSKUNTARAKENNE- JA KAUPUNKISEUTUPERUSTEET... 37 4.3 YHDYSKUNTARAKENTEEN, MAANKÄYTÖN JA ASUMISEN SOPIMUSPERUSTEINEN KEHITTÄMINEN... 43 4.4 YHDISTYMISARVIO... 46 5 PALVELUT...48 5.1 SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT... 48 5.2 SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PALVELURAKENNEUUDISTUS JA JÄRJESTÄMISLAKI... 74 5.3 SIVISTYSPALVELUT... 85 5.4 HALLINTO JA TUKIPALVELUT... 106 5.5 TEKNISET PALVELUT... 112 5.6 HENKILÖSTÖVOIMAVARAT PALVELUISSA JA ELÄKEPOISTUMA... 115 6 KUNNAN JA KUNTAKONSERNIN TALOUS... 117 6.1 SELVITYSKUNTIEN TULORAHOITUKSEN RIITTÄVYYS JA TALOUDEN TASAPAINO... 117 6.2 TOIMINNAN JA INVESTOINTIEN RAHOITUS... 123 6.3 SELVITYSKUNTIEN TULORAHOITUKSEN RIITTÄVYYS JA RAHOITUSASEMAN VAKAUS VUOSINA 2010 2016... 130 6.4 YHDISTETYN KUNNAN TALOUS VUOSINA 2017 2021... 132 6.5 YHDISTYMISARVIO... 135 6.6 PAIMION JA SAUVON KUNTATALOUDEN ARVIO... 136 7 KUNTADEMOKRATIA SEKÄ OSALLISUUS JA VAIKUTTAMINEN... 143 7.1 UUSI KUNTALAKI... 143 7.2 KUNTIEN LUOTTAMUSHENKILÖORGANISAATIOT JA TOIMIELIMET... 144 7.3 YHDISTYMISHALLITUS... 147

7.4 YHDISTETYN KUNNAN LUOTTAMUSHENKILÖORGANISAATIO... 148 7.5 KUNTALAISTEN JA ASUKKAIDEN OSALLISUUS JA VAIKUTTAMINEN... 149 7.6 KUNTALAISTEN JA ASUKKAIDEN OSALLISUUS JA VAIKUTTAMINEN YHDISTETYSSÄ KUNNASSA... 150 7.7 MUUTOKSEN VAIKUTUS KUNTIEN KIELELLISEEN ASEMAAN... 151 7.8 YHDISTYMISARVIO... 151

1 KUNTAUUDISTUS Hallitusohjelman mukaan toteutetaan koko maan laajuinen kuntauudistus, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisesta työssäkäyntialueesta ja on riittävän suuri pystyäkseen itse vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta. Vahva peruskunta voi myös vastata tuloksellisesta elinkeinopolitiikasta ja kehittämistyöstä sekä vastata tehokkaasti yhdyskuntarakenteiden hajautumiskehitykseen. Kuvio 1.-1 Kuntauudistuskokonaisuus Tässä luvussa kuvataan lyhyesti koko maan kattavan kuntauudistuksen sisältö. Se, kuinka eri osauudistukset liittyvät Turun selvitysalueen 17 kunnan tilanteeseen, tulee esille yhdistymisselvityksen eri luvuissa. 1.1 Kuntarakennelaki Uusi kuntarakennelaki (478/2013) tuli voimaan heinäkuussa 2013. Kuntarakennelain mukaan kuntajaon kehittämisen tavoitteena on elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne, joka vahvistaa kunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä. Tavoitteena on myös, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kunnan asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta sekä riittävästä omasta palvelutuotannosta. Kuntarakennelain 4 :ssä säädetään kuntajaon muuttamisen edellytyksistä. Lainkohdan mukaan kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos edistää kuntajaon kehittämisen tavoitteita sekä parantaa: 1

1. kunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää kunnan toimintakykyä; 2. alueen asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita; 3. alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai 4. alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Kunnan on muodostuttava yhdestä alueesta, joka muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, jollei valtioneuvosto päätä alueellisen eheyden osalta toisin erityisen kuntajakoselvityksen perusteella. Erityisellä kuntajakoselvityksellä pyritään siihen, että kunta muodostuisi yhdestä alueesta. Kuntajaon muuttamisen edellytyksiä arvioidaan myös alueen tulevan kehityksen kannalta. Kuntien selvitysvelvollisuus Kuntarakennelaissa säädetään kuntarakenneuudistuksen toteuttamisesta. Laissa on perusteet, joiden mukaan kunnalla on velvollisuus selvittää kuntien yhdistymistä yhdessä muiden kuntien kanssa. Selvitysperusteet koskevat palveluiden edellyttämää väestöpohjaa (4 c ), työpaikkaomavaraisuutta, työssäkäyntiä ja yhdyskuntarakennetta (4 d ) sekä kunnan taloudellista tilannetta (4 f ). Kunnan tulee yhdessä muiden kuntien kanssa selvittää kuntajaon muuttamisen edellytykset täyttävää kuntien yhdistymistä kuntarakennelain 4 c 4 f pykälissä säädettyjen selvitysperusteiden mukaisesti. Tämän lisäksi kuntien tulee osallistua yhdistymisselvitykseen, jollei muuten ole saavutettavissa selvitysperusteet täyttävää toiminnallista kokonaisuutta. Kunnan, jossa on alle 20 000 asukasta, tulee yhdessä muiden kuntien kanssa selvittää yhdistymistä palveluperusteella alueella, jossa on: 1. palveluiden järjestämisen, rahoittamisen ja kehittämisen kannalta riittävä väestöpohja sekä kyky riittävään omaan palvelutuotantoon; 2. erityisesti sosiaalija terveydenhuollon järjestämisen kannalta vähintään noin 20 000 asukasta; sekä 3. perusopetuksen laadukkaan ja yhdenvertaisen järjestämisen kannalta alle yksivuotiaiden ikä-luokan koko vähintään noin 50 henkilöä. Kunnalla on selvitysvelvollisuus työpaikkaomavaraisuusperusteella, jos kunnan työssäkäyvästä väestöstä alle 80 prosentilla on työpaikka kunnan alueella. Kunnalla on selvitysvelvollisuus yhdyskuntarakenneperusteella, jos alueen yhdyskuntarakenne muodostuu useamman kunnan alueelle ulottuvasta keskustaajamasta. Lisäksi peruste täyttyy, jos keskustaajamaan kytkeytyvä lähitaajama ylittää kunnan rajan tai keskustaajaman kasvupaine muutoin kohdistuu merkittävästi toisen kunnan alueella olevaan lähitaajamaan. Yhdyskuntarakennetarkastelu perustuu Suomen ympäristökeskuksen taajamaluokitteluun. Jos kunnat työssäkäyntiperusteen tai yhdyskuntarakenneperusteen perusteella muodostavat yhtenäisen alueen, niiden on selvitettävä kuntien yhdistymistä yhdessä. Kunnan tulee selvittää kuntien yhdistymistä talousperusteella, jos kunnan rahoituksen riittävyyttä tai vakavaraisuutta kuvaavat talouden tunnusluvut täyttävät vähintään yhden seuraavista edellytyksistä: 1. kunnan viimeisessä hyväksytyssä tilinpäätöksessä ja sitä edeltäneessä tilinpäätöksessä alittuvat kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 63 a :n mukaisen erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyn edellytyksenä olevat raja-arvot (ns. kriisikunta); 2

2. kunnan viimeisessä hyväksytyssä ja kahdessa sitä edeltävässä tilinpäätöksessä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 63 a :n mukaisen erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyn edellytyksenä olevista kuudesta raja-arvosta täyttyy neljä (ns. kriisiytyvä kunta); tai 3. kunnan viimeisessä hyväksytyssä tilinpäätöksessä taseen kertynyt alijäämä asukasta kohti on vähintään 500 euroa ja kahdessa sitä edeltäneessä tilinpäätöksessä taseessa on kertynyttä alijäämää. Kuntarakennelain kriteerien toteutumista kunnissa tarkastellaan yhdistymisselvityksen palveluja, yhdyskuntarakennetta ja taloutta käsittelevissä luvuissa. Selvitysvelvollisuuden ja yhdistymispäätösten määräaika Hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmä on linjannut, että kuntien on täytettävä kuntarakennelain mukainen selvitysvelvollisuus ja tehtävä kuntien osalta mahdolliset kuntajaon muuttamista koskevat päätökset 29.4.2016 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että valtioneuvosto käsittelee vuoden 2017 alusta voimaan tuleviksi aiotut kuntajaon muutokset ja kuntien yhdistymiset kesäkuun 2016 loppuun mennessä. Hallituksen esitys kuntarakennelain muutoksesta selvitysvelvollisuuden täyttymisen määräajasta tulee ilmeisesti eduskunnan käsiteltäväksi vuoden 2014 aikana. Kuntarakennelain täydennys Hallituksen syksyllä 2013 päättämän rakennepoliittisen ohjelman mukaan aluekehityksen kannalta keskeisten kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen eheyden, alueen elinvoimaisuuden kehittämisen ja palveluiden tehokkaan järjestämisen turvaamiseksi valmistellaan kuntarakennelain täydennys. Hallituksen esitys lähetettiin lausunnolle siten, että lausuntoaika päättyi 31.3.2014. Lain oli tarkoitus tulla voimaan 1.7.2014. Ehdotuksen mukaan valtioneuvostolle olisi annettu lisää toimivaltaa päättää kuntarakenteen muutoksista kaupunkiseuduilla kriteerit täyttävien kuntien osalta. Hallituspuolueiden puheenjohtajat sopivat 11.4.2014, että lakiehdotusta ei viedä eteenpäin. Kaikkien eduskuntapuolueiden kesken tehty sosiaalija terveydenhuollon järjestämisen ja tuottamisen linjaus muuttaa kuntien asemaa perustavanlaatuisesti peruspalvelujen järjestäjinä ja tuottajina, mutta ei poista tarvetta vahvistaa kuntarakennetta. 1.2 Kuntauudistuksen muut lainsäädäntöhankkeet Kuntalaki Kuntarakenneuudistus muodostaa perustan kuntalain kokonaisuudistukselle. Kuntalain kokonaisuudistuksen tavoitteena on uudistaa kuntalaki siten, että siinä otetaan huomioon muun muassa uusista kuntahallinnon rakenteista sekä kuntien muuttuvasta toimintaympäristöstä aiheutuvat muutostarpeet. Uudistuksella pyritään myös vähentämään erityislainsäädännön tarvetta. Hallituksen esitys uudeksi kuntalaiksi ja eräksi muiksi siihen liittyviksi laiksi annettiin 8.5.2014. Kuntien lausunnot tuli toimittaa valtionvarainministeriölle 26.8.2914 mennessä. Hallitus antoi 27.11.2014 esityksensä uudeksi kuntalaiksi eduskunnalle. 3

Kuntalaki mahdollistaa edelleen kunnan hallinnon ja taloudenhoidon järjestämisen paikallisten olosuhteiden mukaan. Osaksi säännökset ovat kuitenkin nykyistä velvoittavampia. Kuntien uusia lakisääteisiä velvoitteita ovat kuntastrategian laatiminen, johtajasopimuksen tekeminen kunnan ja kunnanjohtajan välillä, nuorisovaltuuston ja vammaisneuvoston asettaminen, konserniohjeiden sisältövaatimukset, kuntayhtymän alijäämän kattaminen, takausten rajoittaminen, kiinteistön myyntiä koskevat säännökset, mahdollisuus antaa palveluvelvoite sekä kunnan toiminnan kannalta keskeisten asiakirjojen, päätöspöytäkirjojen sekä sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten julkaiseminen yleisessä tietoverkossa. Uuden kuntalain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2015 alussa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus ja järjestämislaki Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on taata ihmisille yhdenvertaiset sosiaalija terveyspalvelut koko maassa. Palvelurakenneuudistuksessa yhdistetään sosiaalija terveydenhuolto sekä perus- ja erikoistason palvelut. Kuntalaisten lähipalvelut varmistetaan uusilla toimintamalleilla ja kokoamalla palvelujen järjestämisvastuu ja myös tuotantovastuu nykyistä laajemmalle ja vahvemmalle pohjalle. Kunnat ovat antaneet lausuntonsa lakiesityksestä 14.10.2014 mennessä. Hallitus antaa esityksen eduskunnalle laiksi sosiaalija terveydenhuollon järjestämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 4.12.2014. Järjestämislain on tarkoitus tulla voimaan ennen eduskuntavaaleja keväällä 2015. Valtionosuusuudistus Kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistustyö käynnistyi kesällä 2012. Uudistuksen tarkoituksena on selkeyttää ja vahvistaa valtionosuusjärjestelmää, jotta peruspalvelujen järjestäminen voidaan turvata. Tavoitteena on muun muassa poistaa lainsäädännöstä sekä kuntatalouden rahoitusjärjestelmästä kuntien yhdistymisiä vaikeuttavia tekijöitä. Valtionosuusperusteiden uudistamisessa tuli tarkastella muun muassa perusteiden läpinäkyvyyttä, lukumäärää, päällekkäisyyksiä, korvaustarpeita, ajanmukaisuutta ja soveltuvuutta kuntarakenteen ja palvelutarpeiden muutoksessa. Hallituksen esitysluonnos kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta annettiin helmikuussa 2014. Kunnat antoivat lausuntonsa 4.4.2014 mennessä. Valtioneuvosto hyväksyi 17.4.2014 esityksen annettavaksi eduskunnalle. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2015 alussa. Uudistukseen sovelletaan viiden vuoden siirtymäaikaa. Valtionosuusjärjestelmästä ehdotetaan poistettaviksi nykyiset erilliset valtionosuusperusteet, jotka koskevat yleisen osan määräytymisperusteita, sosiaalija terveydenhuollon laskennallisia kustannuksia, esi- ja perusopetuksen ja yleisten kirjastojen laskennallisia kustannuksia sekä taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteita. Samalla määräytymisperusteiden lukumäärää vähennetään ja poistetaan päällekkäisyyksiä ja määräytymisperusteiden porrasteisuus. Jälkimmäisellä lisätään valtionosuusjärjestelmän kuntaliitosneutraalisuutta. Kuntien yhdistymisistä aiheutuvat valtionosuusmenetykset ovat nykyistä vähäisemmät. Tavoitteen mukaisesti uudistuksessa siirretään valtionosuuksia kustannusten tasauksesta verotuloihin perustuvaan valtionosuuksien tasaukseen. Tämä antaa mahdollisuuden verotuloihin perustuvaan tasausjärjestelmään kuuluvien tasausrajan ja tasausvähennyksen tai -lisän prosenttirajojen muuttamiseen siten, että kuntien yhdistymistilanteissa valtionosuuksien muutos jää nykyistä vähäisemmäksi. Uudistuksella helpotetaan näin ollen myös hallituksen tavoitetta kuntaliitosten lisäämiseksi. 4

Kuntarakennelain mukaan kuntien yhdistymisistä johtuvat valtionosuuksien vähennykset korvataan kunnille täysimääräisesti vuoteen 2019 saakka. Kuntien tehtävien arviointi Hallitus päätti 29.8.2013 osana hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa, että kuntien toimintamenoihin tavoitellaan yhden miljardin euron kokonaisvähennystä vuoden 2017 tasolla tehtäviä ja velvoitteita karsimalla. Hallitus hyväksyi 29.11.2013 päätöksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta. Sen mukaisesti kuntien tehtäviä ja velvoitteita vähennetään, toimintaa tehostetaan ja maksuperusteita tarkistetaan siten, että toimenpiteiden kokonaisvaikutus kuntatalouteen on vuoteen 2017 mennessä yhteensä 1 015 miljoonaa euroa. Ohjelman toimenpiteet edellyttävät sekä lainsäädännön muutoksia että kuntien päätöksiä. Hallitus päätti, että vuoden 2014 alussa käynnistetään paikallisia kokeiluja kuntien tehtävien vähentämiseksi. Kuntakokeiluja koskeva laki on voimassa vuoden 2015 alusta vuoden 2016 loppuun saakka. 1.3 Kuntien etenemistavat kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa Kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin. Kuntajaon muutokset toteutetaan ja niiden tekemistä tuetaan siten kuin kuntarakennelaissa säädetään. Palvelurakenteita vahvistetaan kokoamalla kuntaa laajempaa väestöpohjaa edellyttäviä palveluja yhteen ja lisäämällä kuntien yhteistoimintaa. Kainuun hallintokokeilun arvioinnin yhdessä Airaksinen, Haveri ja kumppanit ovat luokitelleet kunnallishallinnon uudistamisen strategioita tekemällä nelinkentän strategioiden perusluonteen ja organisointiperiaatteen mukaan (Airaksinen ym. 2005) Ensinnäkin uudistamisessa on aina kysymys strategian perusluonteesta. Siitä, mikä on uudistamisen aste ja voimakkuus. Usein tehdään jako asteittain etenevän ja kokonaisvaltaisen strategian väillä. Asteittain etenemisen strategiassa ei pyritä muuttamaan koko järjestelmää tai uusimaan rakenteita täydellisesti, vaan ainoastaan osittain. Käytännössä strategia merkitsee yleensä uusien, korjailevien järjestelmien rakentamista olemassa olevien päälle ja/tai sisään. Kokonaisvaltaisen uudistamisen strategiassa katsotaan tarvittavan koko kohteena olevan järjestelmän muuttamista ja uudelleenrakentamista. Strategian perusluonteen ohella kunta- ja palvelurakenteen kehittämisessä olennaista on organisointiperiaate. Strategia voi valita organisointiperiaatteekseen alueen tai toiminnon, eli aluepohjaisen tai toimintoja painottavan lähestymistavan. Aluepohjaisessa organisoinnissa lähtökohtana on jokin alueellinen tai paikallinen kokonaisuus, kuten kunta. Erilaisten palvelujen järjestämisvastuu, rahoituksesta huolehtiminen ja päätöksenteko-oikeus kiinnitetään samaan alueeseen. Tällöin ajatellaan, että alueyhteisöissä toteutuu sen asukkaille paras mahdollinen palveluiden, verojen ja rahoituksen yhdistelmä. Palvelujen järjestämisen ja tuottamisen ajatellaan olevan tehokasta, koska yhteys palveluista päättävien ja kansalaisten välillä on lyhyt ja selkeä. Aluemallin suurimpana heikkoutena on se, että kaikki palvelut eivät ole optimaalisesti järjestettävissä saman alueen sisällä, mikä on johtanut erilaisten, vaikeasti ohjattavien palveluja tuottavien organisaatioiden perustamiseen. Kunnallishallinnossa aluepohjaiseen strategiaan sisältyy tietty kuntakäsitys. Lähtökohtana on, että kunta on sinänsä tehokas tapa organisoida palveluja, koska autonominen ja itseohjautuva kunta pyrkii yleensä elinvoimansa lisäämiseen. Kunnan intressissä on palvella asukkaitaan hyvin, järjestää heille kunnon palveluja, 5

taloudellisesti ja ottaen huomioon paikalliset toiveet. Peruskunnan alueella palvelut, elinkeinotoiminta ja yhteisölliset kysymykset sekä verotus kytkeytyvät yhteen. Toimintopohjainen strategia korostaa palvelujen ja muiden toimintojen organisoimista niiden omista erityisistä lähtökohdista ja vaatimuksista käsin. Tällöin jokaiselle palvelulle on löydettävä väestöpohjaltaan tai muilta keskeisiltä edellytyksiltään optimaalinen alue, jonka mukaan palvelu tai toiminta sitten organisoidaan. Vaikka tässäkin puhutaan alueellisesta organisoinnista, alue sinänsä ei ole tässä ajattelussa merkittävässä asemassa toimintoihin nähden. Seuraavassa kuviossa nämä strategiat on sijoitettu nelikenttään ja jäsennetty kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa esillä olevien etenemissuuntia näillä perusulottuvuuksilla. Aluepohjainen Toimintopohjainen Asteittain etenevä I Kunta- ja seutuyhteistyö - Tehtävä- ja palvelukohtaisesti - Toimii hyvinä aikoina - Päätöksenteon ja johtamisen hajanaisuus ja vaikeus - Ei sovellu laajoihin peruspalveluihin - Vaikutukset menoihin vähäiset (esim. aluekeskusohjelmat, kasvusopimukset) III Yhteistoiminta-alueet eri muodoissaan - Sekamalli, jossa kunnilla aluepohjainen luonne, mutta niiden tehtävistä siirtyy toimintopohjaiseen rakenteeseen. - Keskeistä yhteistoiminta-alueen organisointi, ohjaus ja mitä jää peruskuntiin. (mm. Paras-vaihe 2005-2016, palvelujen vastuukunnat ja kuntayhtymät) Kokonaisvaltainen II Vahva peruskunta - Kuntien yhdistymisen kautta syntyvä vahva peruskuntamalli perustuu aluepohjaisen uudistamisen kokonaisvaltaiseen strategiaan. - Peruskunnassa sovitetaan yhteen palvelujen paikallinen järjestäminen ja tuottaminen, demokraattinen ohjaus ja päätöksenteko, johtaminen, rahoituksen järjestäminen sekä talouden hoito ja voimavarojen hallinta. - kuntia yhdistettäessä nykyisiä rakenteita voidaan purkaa (ml. kuntayhtymät, yhtiöt yms.). Kuntauudistus 2011- (idea, Airaksinen & Haveri ym. 2005,71) IV Laaja aluekunta - Kokonaisvaltainen tapa perusteellisesti uudistaa alue- ja kunnallishallintoa. - Peruskunnat säilyvät lähikuntina, merkitsee kuitenkin palvelujen järjestämisen ja/tai verotusoikeuden siirtämistä aluekunnille - Turvataan palvelut niin, että vahvistetaan palveluista vastuussa olevien yksiköiden väestöpohjaa sekä niiden rahoituspohjaa. - Oletuksena suurempi taloudellinen tehokkuus ja voimavarojen käyttöön. (viisi sote -järjestämisaluetta, osin Kainuun hallintokokeilu, Ruotsin Ansvarskommittén ehdotukset (SOU 2007:10) Kuvio 1.-2 Kunta- ja palvelurakenneuudistamisen eri vaihtoehdot 1. Syvenevä kunta- ja seutuyhteistyö on esimerkki aluepohjaisesta strategiasta, joka perustuu asteittaiseen etenemiseen. Siinä keskeistä on organisoida eri tehtäviä samalta aluepohjalta ja niin, että vastuu järjestämisestä ja rahoituksesta on tietyn alueen sisällä samoilla peruskunnilla ja niiden perustamilla seudullisilla elimillä. Kehittäminen tapahtuu paljolti rakentamalla asteittain uusia organisointi- ja toimintatapoja olemassa olevien toimintojen päälle. Vakaissa oloissa ja hyvän taloudellisen tilanteen valitessa etenemisentapaa voidaan pitää luontevana yhteistoimintaa ja kehittämistä suosivana mallina. Vaikka mallilla saadaan aikaan eri osa-alueilla hyviä kehittämistuloksia, sen hajanaisuudesta johtuu, että se vastaa heikosti kuntatalouden haasteisiin. Se saattaa pikemminkin lisätä kustannuspaineita. 6

Tämän etenemistavan puute on kuntatalouden tervehdyttämisen vaikeus. Myönteiset kustannusvaikutukset jäävät vähäisiksi ja mm. henkilöstön eläkkeelle siirtymistä on vaikea hyödyntää oikea-aikaisesti ja täysimääräisesti, kun ei ole käytettävissä laajemman kuntakokonaisuuden liikkumavaraa. Turun kaupunkiseudulla on hyvin laajasti edetty sopimuksin toiminnoittain ja palveluittain syvenevän kunta- ja seutuyhteistyömallin mukaisesti vuoden 2005 Paras -uudistuksen hengessä. Mallin tuloksellinen toteuttaminen on lisännyt kuntien välistä yhteistoimintaa. Mallin vaikeus on se, ettei se sovellu hyvin laajojen peruspalvelujen järjestämiseen ja tukipalvelujen yhdistämiseen niihin. Erilliset kuntaorganisaatiot muodostavat hallinnon rajoja, joita on vaikea ylittää. Laajat sopimuksiin perustuvat yhteistoiminnan muodot ovat vaikeita hallita ja transaktiokustannukset nousevat. 2. Kuntajaon muutoksen ja kuntien yhdistymisen kautta syntyvä vahva peruskuntamalli perustuu aluepohjaisen uudistamisen kokonaisvaltaiseen strategiaan. Kuntaperusteinen tapa organisoida palveluja on aluepohjaisen mallin ihannetyyppi. Lähtökohtana on, että peruskunnassa sovitetaan yhteen palvelujen paikallinen järjestäminen ja tuottaminen samoin kuin demokraattinen ohjaus sekä rahoituksen järjestäminen. Kuntamäärän voimakas vähentäminen kertoo uudistuksen kokonaisvaltaisuudesta. Tavoitteena on, että kuntia yhdistettäessä nykyisiä rakenteita voidaan purkaa mukaan lukien nykyisiä kuntayhtymiä ja muita kuntien yhteistyöorganisaatioita. Paras hankkeen ja Kataisen hallituksen kuntauudistuksen lähtökohta on ollut riittävän vahvojen peruskuntien muodostaminen kuntajaon muutosten ja kuntien yhdistymisen kautta. Turun kaupunkiseudun kuntien kuntakokouksen elokuussa 2013 tekemä esitys kuntajaon muutosta koskevan erityisen selvityksen tekemisestä on nimenomaan kannanotto vahvan peruskuntamallin suuntaan, jossa aluepohjaisesti, vaikkakin laajemmassa kuntakokonaisuudessa, kunnat haluavat säilyttää itsellään suoran päätös- ja toimivallan useimmissa kunnan tehtävissä. Mallin kokonaisvaltaisuudesta johtuu, että sillä voidaan vaikuttaa myös kuntatalouden kehittymiseen. 3. Yhteistoiminta-alueen perustaminen tai palvelualue perustuu toimintopohjaiseen uudistamiseen. Se sisältää merkittäviä muutoksia nykyisiin rakenteisiin, mutta ei kuitenkaan johda kovin kokonaisvaltaiseen tämänhetkisen toiminnan uudistamiseen. Tässä mielessä se edustaa myös asteittaisen etenemisen vaihtoehtoa. Peruskysymys on lähinnä se, mitä peruskunnista siirretään pois yhteistoiminta-alueen tehtäväksi, kuinka yhteistoiminta-alue organisoidaan, kuinka sitä kyetään ohjaamaan ja mitä tehtäviä jää peruskuntiin. Tämä on sekamalli. Peruskunnat säilyttävät aluepohjaisen luonteensa, mutta osa tehtävistä siirtyy toimintopohjaiseen rakenteeseen. Turun selvitysalueen 17 kunnasta iso osa kuuluu esimerkiksi johonkin kuudesta sosiaalija terveydenhuollon perustason yhteistoiminta-alueeseen. Härkätien yhteistoiminta-alue sekä Raision ja Ruskon välinen yhteistoiminta-alue perustuvat vastuukuntamalliin ja loput kuntayhtymiin. Vain Turku, Kaarina ja Naantali ovat järjestäneet sosiaalija terveyspalvelut omana toimintana. 4. Aluekunta on kokonaisvaltainen tapa uudistaa alue- ja kunnallishallintoa. Vaikka mallissa nykyiset peruskunnat voivat säilyä ns. kotikuntina tai lähikuntina, merkitsee verotusoikeuden ja palvelujen järjestämisen siirtäminen aluekunnille käytännössä nykyisenkaltaisen kunnallishallinnon perusteellista uudistamista; niin olennainen osa verotus ja palvelujen järjestäminen ovat kunnallista itsehallintoa. Aluekuntamallin lähtökohtana on turvata palveluja niin, että vahvistetaan palveluista vastuussa olevien yksiköiden väestöpohjaa sekä niiden rahoituspohjaa. Riittävällä väestöpohjalla uskotaan päästävän suurempaan taloudelliseen tehokkuuteen ja resurssien käyttöön. Toisaalta rahoitusta vahvistamalla ajatellaan voitavan estää äkillisten kustannusheilahtelujen pienille yksiköille aiheuttamat ongelmat. Tämä aluekuntamallin piirre viittaa selkeästi toimintopohjaiseen uudistamiseen. 7

Eduskunnan käsittelyyn tuleva sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistus on lähellä aluekuntamallia oleva reformi, jossa laajoja peruskuntien järjestämis- ja tuotantovastuulla olevia peruspalveluja ja niiden edellyttämiä tukipalveluja siirtyy alueellisesti laajojen kuntayhtymien tehtäviksi. On mahdollista, että myöhemmin laajojen alueellisten kuntayhtymien päätöksentekijät valitaan suorilla vaaleilla ja rahoitus tulee suoraan kuntayhtymille mahdollisesti verotusoikeuden kautta. Turun kaupunkiseudun kuntien kunta- ja seutuyhteistoiminnan laajuus on kuvattu seuraavassa kuviossa. Varsinais- Suomen liitto Perusturvakuntayhtymä Akseli Varsinais- Suomen Asumisoikeus Ympäristöterveydenh. yht.alue Sopimus Turun seudun elinkeinoyhteistyöstä Turun Seudun Puhdistamo Raseko Varsinais- Suomen sairaanhoitopiiri Rusko Raision- Naantali n vesilaito s Mynämäki Nousiainen Turun Seudun Jätehuolto Raisio Naantali Masku Varsinais- Suomen pelastuslaitos Pöytyän kansanterv. KY Kaarina Pöytyä Turku Peimarin KKY Turun Seudun Joukkoliikenne Parainen Aura Lieto Paimio Sauvo Salo Turun Energia + tytäryhtiöt Marttila Lounais- Suomen KKY Salon seudun KKY Varsinais- Suomen erityishuoltopiiri Ympäristöterveydenh. yht.alue Turun Seudun Vesi Härkätien sote Sopimus päivähoidon ja esiopetuksen seudullisesta yhteistoiminnast Paimion- a Sauvon kansanterv. KY Turun AMK Varsinais- Suomen lastensuojelu Vaski-kirjastot (Kuntaliitto, valtiovarainministeriö) Kuvio 1.-3 Kuvaus Turun kaupunkiseudun kuntien seutu- ja kuntayhteistoiminnasta 8

2 KUNTAJAKOSELVITYKSEN ETENEMINEN JA TURUN 17 KUNNAN SELVITYSALUE 2.1 Valtiovarainministeriön toimeksianto Kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen asetti 9.12.2013 kuntarakennelain 15 :n mukaisen erityisen kuntajakoselvityksen Turun 17 kunnan selvitysalueelle. Erityinen kuntajakoselvitys toimitetaan Auran, Kustavin, Liedon, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Paimion, Pöytyän, Ruskon, Sauvon, Taivassalon, Tarvasjoen ja Vehmaan kuntien sekä Kaarinan, Naantalin, Raision ja Turun kaupunkien välillä. Selvitystehtävänä on tuottaa tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida edellytyksiä yhdistää edellä mainitut kunnat tai osa kunnista. Selvityksessä tulee erityisesti tarkastella seudun elinvoimaa ja kilpailukykyä. Turun, Kaarinan, Raision ja Naantalin kaupunkien sekä Liedon, Maskun, Ruskon ja Nousiaisten kuntien osalta on lisäksi selvitettävä yhdistymistä kuntarakennelain 4 d :n 3 momentin työssäkäynti- ja yhdyskuntarakenneperusteiden mukaan. Edellä mainitun säädöksen mukaan pitää selvittää yhdistymistä, jos: 1) kunnan työssäkäyvästä väestöstä alle 80 prosentilla on työpaikka kunnan alueella (työpaikkaomavaraisuusperuste); sekä 2) kunnan työssäkäyvästä väestöstä Tampereen, Turun, Oulun, Lahden, Jyväskylän tai Kuopion työssäkäyntialueella sijaitsevassa kunnassa vähintään 35 prosenttia käy työssä työssäkäyntialueen keskuskunnan alueella (työssäkäyntiperuste). Kunnalla on kuitenkin selvitysvelvollisuus yhdyskuntarakenneperusteella, jos sen tai siihen rajoittuvan kunnan yhtenäinen keskustaajama ulottuu kunnan rajan yli tai keskustaajamaan kytkeytyvä lähitaajama ulottuu kunnan rajan yli, taikka jos toisen kunnan keskustaajaman kasvupaine kohdistuu merkittävästi kunnan alueella sijaitsevaan lähitaajamaan. Jos kunnat työssäkäyntiperusteen tai yhdyskuntarakenneperusteen perusteella muodostavat yhtenäisen alueen, niiden on selvitettävä kuntien yhdistymistä yhdessä. Kuntarakennelain tämä kohta on voimassa 1.7.2013-31.12.2019. Yhdyskuntakriteerin edellyttämästä yhdistymissuunnasta voidaan poiketa erityisen kuntajakoselvityksen perusteella. Toimeksiannon mukaisesti selvittäjien on tehtävä kuntarakennelain 16 ja 16 a :ssä tarkoitetut erityiset kuntajakoselvitykset seuraavasti: Kaikkien selvitykseen osallistuvien kuntien osalta tehtävänä on toimittaa kuntarakennelain 16 :n mukainen selvitys. Selvityksen tulee kuntarakennelain mukaisesti sisältää vähintään 1. suunnitelma hallinnon ja palvelujen järjestämisestä sekä palvelujen tuottamisesta selvitysalueella, 2. selvitys yhdistymisen vaikutuksista kuntien yhteistoimintaan, 3. selvitys taloudellisesta tilanteesta, 4. arvio asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien ja lähidemokratian toteutumisesta, sekä 5. yksityiskohtainen arvio kuntien yhdistymisen eduista ja haitoista. 9

Selvityksessä tulee erityisesti tarkastella seudun elinvoimaa ja kilpailukykyä. Lisäksi selvityksessä on arvioitava kielellisten oikeuksien toteutumista. Ehdotettavien kuntajaon muutosten rinnalla selvitetään uudessa kuntarakenteessa kuntien väliset yhteistyömallit, joiden katsotaan tehostavan kuntien yhteistoimintaa ja lisäävän seudun elinvoimaa ja kilpailukykyä. Jos kuntajakoselvittäjät katsovat selvityksen perusteella kuntajaon muuttamisen tarpeelliseksi, heidän on tehtävä muutoksen kohteena olevien kuntien valtuustoille esitys kuntajaon muuttamisesta. Selvittäjien on liitettävä ehdotukseensa kuntarakennelain 8 :ssä tarkoitettu yhdistymissopimus. Tarvittaessa selvittäjät voivat esittää ministeriölle kunnallisen kansanäänestyksen järjestämistä kuntarakennelain 16 :ssä säädetyllä tavalla. Tarvasjoen kunnan osalta kuntajakoselvittäjät tekivät kuntarakennelain 16 a :n mukaisen yhdistymisselvityksen kunnan asukkaiden lakisääteisten palvelujen turvaamiseksi. Yhdistymisselvityksen perusteella kuntajakoselvittäjät esittivät 28.2.2014 Tarvasjoen kunnan yhdistymistä Liedon kuntaan. Valtioneuvosto päätti 12.6.2014 Tarvasjoen kunnan yhdistymisestä Lietoon 1.1.2015 alkaen. Ministeriön päätöksen mukaan selvityksen toimikausi on 1.1.-30.9.2014. Ministeriö jatkoi 9.9.2014 selvityksen toimikautta 30.11.2014 saakka. Ministeriö asetti kuntajakoselvittäjiksi valtiotieteiden maisteri Risto Kortelaisen ja valtiotieteiden maisteri, julkishallinnon ja -talouden tilintarkastaja Oiva Myllyntauksen. Kolmanneksi kuntajakoselvittäjäksi ministeriö asetti 4.2.2014 yhteiskuntatieteiden maisteri, emba, kauppatieteiden lisensiaatti Antero Ritvasen. 2.2 Kuntarakennelain edellytykset kuntien yhdistymiselle Kuntarakennelain 2 :ssä todetaan, että kuntajaon muuttamisen tavoitteena on elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne, joka vahvistaa kunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä. Tavoitteena on myös, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kunnan asukkaiden palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta sekä riittävästä omasta palvelutuotannosta. Kuntarakennelain 4 :ssä säädetään kuntajaon muuttamisen edellytyksistä. Sen mukaan kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos edistää 2 :ssä tarkoitettuja kuntajaon kehittämisen tavoitteita sekä parantaa: 1. kunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää kunnan toimintakykyä; 2. alueen asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita; 3. alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai 4. alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Kuntarakennelain 4a :n mukaan kuntarakenneuudistuksen tavoitteena on kehittää kuntarakennetta 2 :ssä tarkoitettujen tavoitteiden mukaisesti ja erityisesti vahvistaa kuntien edellytyksiä järjestää yhdenvertaisesti palveluja, eheyttää yhdyskuntarakennetta sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa. Tarkoitus on lisäksi vahvistaa kuntien kykyä vastata palvelutuotannosta pääosin itse sekä kykyä hyödyntää markkinoita. 10

Kuntajakoselvittäjät ovat hankkineet ja analysoineet tietoa elinvoimaisen ja toimintakykyisen kunnan eri näkökulmista: 1. elinvoima ja kilpailukyky, 2. yhdyskuntarakenne, 3. palvelut ja henkilöstö, 4. kunta- ja kuntakonsernitalous sekä 5. päätöksenteko ja johtaminen sekä asukkaiden osallisuus ja vaikuttaminen. Selvitystyöhön ovat osallistuneet kuntien luottamushenkilöjohto ja viranhaltijajohto, joiden asiantuntemus ja paikallistietämys ovat ensiarvoisia. Lisäksi kuntien viranhaltijoista kootut valmisteluryhmät ovat tuottaneet aineistoja ja esittäneet päätelmiään. 2.3 Kuntajakoselvityksen eteneminen, kuntajaon muutosvaihtoehdot ja yhdistymisesitykset Kuntajakoselvittäjät esittelivät 26.2.2014 selvitysryhmälle alustavia kuntarakenteen vaihtoehtoja eri näkökulmista ja tekivät ehdotuksen kuntaryhmistä, joilla selvityksen valmistelua ja tunnustelevia neuvotteluja vaihtoehdoista käydään eri kuntakokoonpanoilla. Selvityskunnat ryhmittäytyivät Turun ydinkuntien, lännen-pohjoisen ja idän kokoonpanoihin. Turun kaupunkiseudun ydinkunnista Kaarina, Raisio, Naantali, Lieto, Masku, Rusko ja Nousiainen kuuluivat kahteen kokoonpanoon sijaintinsa mukaisesti. Selvittäjät esittivät 24.4.2014 selvitysryhmässä, että yhdistymisselvitykset valmistellaan viidessä kuntaryhmässä. Kuntaryhmät olivat: 1. Turun kaupunkiseudun ydinkunnat Turku, Kaarina, Raisio ja Rusko 2. Naantali ja Masku 3. Kustavi, Mynämäki, Nousiainen, Taivassalo ja Vehmaa 4. Aura ja Pöytyä 5. Paimio ja Sauvo Liedon/Tarvasjoen sijoittuminen joko Turun kaupunkiseudun ydinkuntien kuntaryhmään tai Auran ja Pöytyän kuntapariin ratkaistiin kunnalta pyydetyn näkemyksen perusteella. Kuntajakoselvittäjät esittelivät 17.6.2014 kuntien kannanottojen perusteella kuntajakoselvityksen selvitysryhmälle valmistelulinjauksen, jonka mukaan tehdään kuntarakennelain tarkoittamat yhdistymisselvitykset. Muutosvaihtoehtoja tarkasteltiin kuntarakennelain kriteereiden perusteella sekä sen mukaan kuvattiin eri vaihtoehtojen mahdollisia etuja ja haittoja. Kuntaryhmät olivat seuraavat: 1. Turku, Kaarina, Lieto/Tarvasjoki, Paimio ja Sauvo 2. Naantali ja Masku / Naantali, Masku, Kustavi ja Taivassalo 3. Raisio, Rusko, Mynämäki, Nousiainen ja Vehmaa 4. Aura ja Pöytyä. 11

Turun selvitysalueen 17 kunnan neljässä kuntaryhmässä valmisteltujen yhdistymisselvitysten perusteella kuntajakoselvittäjät päätyvät esittämään 26.-27.11.2014 kolmea kuntajaon muutosta ja kuntien yhdistymistä selvitysalueella 1.1.2017 alkaen seuraavasti: 1. Uusi Turku - Turku, Kaarina, Raisio, Lieto ja Rusko Kuntajakoselvittäjät esittävät erityisesti kaupunkiseudun elinvoiman ja kilpailukyvyn sekä yhdyskuntarakenteen eheyden edistämiseksi kaupunkiseudun ydinkuntien Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon yhdistymistä uudeksi Turun kaupungiksi. Turun kuntaryhmässä keskuskaupunki Turun lisäksi Kaarinan kaupunki ja Liedon kunta täyttävät kaikki kaupunkiseutuperusteet. Kunnat muodostavat Turun työssäkäyntialueen toiminnallisen ydinalueen. Raision kuntaryhmässä selvitystyö osoittaa, ettei ryhmän viidellä kunnalla ole valmiutta jatkaa kuntien yhdistymiseen tähtäävää valmistelua. Raision kaupunki lähestyi 1.9.2014 kuntaryhmän muiden kuntien lisäksi Naantalin kaupunkia ja Maskun, Taivassalon ja Kustavin kuntia tiedustelen niiden halukkuutta tehdä kuntien yhteistä yhdistymisvalmistelua selvitysalueen pohjoisosassa. Kunnat antoivat vastauksensa Raision pyyntöön. Raision valtuusto totesi 27.10.2014 kokouksessaan, ettei Raision ehdotus tässä vaiheessa johda kaupungin puolelta toimiin. Kuntajakoselvittäjät arvioivat selvitysprosessin ja -työn perusteella, että Raision kaupungin ja Ruskon kunnan yhdistymissuunta on kuntarakennelain työssäkäynti- ja yhdyskuntarakenneperusteiden mukaisesti Turun kaupunkiseudun ydinalue eikä kuntajaon muutoksiin ole edellytyksiä Raision kuntaryhmän pohjoisosan kuntien kanssa. Raision viiden kunnan kuntaryhmän selvitystyön perusteella kuntajakoselvittäjät esittävät Raision kaupungin ja Ruskon kunnan yhdistymistä uuteen Turun kaupunkiin yhdessä Turun ja Kaarinan kaupunkien ja Liedon kunnan kanssa. Kuntajakoselvittäjät tekevät Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon yhdistymisestä esityksen kuntien valtuustoille. Yhdistymisesitykseen liittyy kuntarakennelain mukainen yhdistymissopimus. 2. Naantalin kaupunkiin yhdistyvät Masku, Taivassalo ja Kustavi Naantalin kaupunki ja Maskun kunta ilmaisivat jo keväällä 2014 valmiutensa tehdä kuntien välistä yhdistymisselvitystä Turun selvitysalueen yhtenä yhdistymisselvityskokonaisuutena. Taivassalon kunta on koko selvityksen ajan aktiivisesti ilmaissut valmiutensa selvittää yhdistymistä yhdessä Naantalin, Maskun ja Kustavin kanssa. Naantalin, Maskun, Taivassalon ja Kustavin kuntaryhmässä kuntajakoselvittäjät tekevät yhdistymisesityksen ja siihen liittyvän yhdistymissopimuksen kuntien valtuustojen päätettäväksi. 3. Aura ja Pöytyä yhdistyvät uudeksi Auraksi Auran ja Pöytyän kuntien välillä on tehty yhdistymisselvitystä siitä lähtökohdasta, että selvitysalueen koillisen osan maaseutumaiset kunnat voivat yhdistyä vuoden 2017 alusta uudeksi Auran kunnaksi. Kummankin kunnan talous on lähellä taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevan kunnan perusteiden täyttymistä. Kuntajakoselvittäjät tekevät kunnille yhdistymisesityksen ja siihen liittyvän yhdistymissopimuksen. 12

4. Kuntarakennelain mukaisen selvitysvelvollisuuden täyttävät kunnat, joille ei tehdä yhdistymisesitystä: Paimio ja Sauvo sekä Mynämäki, Nousiainen ja Vehmaa Paimion kaupunki ja Mynämäen, Nousiaisten, Sauvon ja Vehmaan kunnat täyttävät erityisessä kuntajakoselvityksessä kuntarakennelain 4 :n mukaisen selvitysvelvollisuuden. Kuntajakoselvittäjät eivät esitä näille kunnille kuntien yhdistymistä tehdyn selvityksen perusteella. Sen lisäksi mitä kuntarakennelain perusteista, tehdystä selvitystyöstä ja kuntien yhdistymisselvityksen toimikauden aikana esittämistä kannanotoista johtuu, kuntajakoselvittäjät arvioivat, että mahdollinen sosiaalija terveydenhuollon järjestämislain voimaantulo ja kuntien sosiaalija terveydenhuollon palvelujen tuotantovastuun siirtyminen vähintään maakunnan / nykyisen sairaanhoitopiirin kattavan tuotantoalueen tehtäväksi varmistaa kuntien asukkaiden kannalta elintärkeiden peruspalvelujen saatavuuden yhdenvertaisin perustein myös niissä kunnissa, joiden osalta kuntajakoselvittäjät eivät tee yhdistymisesityksiä. Tästä huolimatta kunnat, joiden valtuustoille selvittäjät eivät tee kuntajaon muutos- ja yhdistymisesityksiä, harkitsevat lähitulevaisuudessa rakenteellisten muutosten tarpeen oman kantokykynsä ja selvitysalueella mahdollisesti päätettävien kuntajaon muutosten ja kuntien yhdistymisten perusteella. Joka tapauksessa kaikkien selvityskuntien hallinto, tehtävät, toiminta ja talous muuttuvat perustavanlaatuisesti, kun sosiaalija terveydenhuollon henkilöstö ja muut voimavarat siirtyvät sosiaalija terveydenhuollon tuotantovastuussa olevan alueen päätöksentekoon, ohjaukseen ja tehtäväksi vuoden 2017 alusta, jos sosiaalija terveydenhuollon järjestämislaki tulee voimaan vuoden 2015 alkupuolella. Tässä Turun kaupunkiseudun ydinkuntien - Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon yhdistymisselvityksessä tarkastellaan ja arvioidaan osin yhdessä kaikkia selvitysalueen 17 kuntaa ja osassa edetään pelkästään analysoimalla kaupunkiseudun ydinkuntien tilannetta. Mm. sosiaalija terveydenhuollon palvelujen arvioinnissa ovat mukana kaikki 17 selvityskuntaa, koska mahdollinen palvelurakenneuudistus koskettaa kuntia samalla tavoin. Paimion kaupungille ja Sauvon kunnalle tehdyssä yhdistymisselvityksessä on esitetty näiden kahden kunnan tiedot ja arviot Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon yhdistymisselvityksen yhteydessä. Yhdistymisarviot on esitetty osakokonaisuuksien yhteenvetoluvuissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen ja järjestämislain arviointi kuntien yhdistymisen näkökulmasta on tehty omassa alaluvussaan 5.2. 13

3 ELINVOIMA JA KILPAILUKYKY 3.1 Elinvoimainen kunta Kunnan elinvoima on uudistumiskykyä, joka on edellytys kuntayhteisön taloudelliselle vakaudelle ja yhdyskunnan toimivuudelle sekä kuntalaisten hyvinvoinnin toteutumiselle. Kestävä elinvoimaisuus perustuu jatkuvaan uudistumiskykyyn ja hyvinvoiviin kuntalaisiin. Kunta on yhtä aikaa asukkaidensa yhteisö, palvelujen järjestäjä sekä paikallisen ja alueellisen elinvoiman ylläpitäjä ja vahvistaja. Elinvoiman ja kilpailukyvyn edistäminen on kunnan perustehtävä. Kaupunkiseudun aluekehityksen ja -talouden kannalta kuntien elinvoima- ja elinkeinopolitiikan tehtävä on luoda suotuisat edellytykset ja olosuhteet yrittämiseen, työhön, asumiseen ja vapaa-aikaan. Aktiivisella elinkeinopolitiikalla kunnat huolehtivat yritysten toimintaedellytyksistä ja yrityskehittämisestä sekä ovat samalla kiinnostava sijoittumiskohde uusille yrityksille ja investoinneille. Kunnan elinvoimaa voidaan tarkastella - kilpailukykyisen yrityskannan - vetovoimaisen ja kestävän ympäristön (MAL-kokonaisuus) - osaamisen ja työvoiman saatavuuden - palvelujen - sosiaalisen eheyden ja yhteisöllisyyden - kestävän kuntatalouden näkökulmista. (Kuntaliitto: Elinvoimainen kunta 2011, Uusi Kunta 2017 ohjelma) Eero Holstila (2012) nostaa esiin seuraavat kuntien elinvoimapolitiikan ulottuvuudet: - saavutettavuuden varmistaminen - sijaintietujen hyödyntäminen - vetovoimasta ja viihtyvyydestä huolehtiminen - osaava työvoima - yritysten uusiutumisen ja innovaatiokyvyn tukeminen - yrittäjyyden edistäminen - kuntien oman toiminnan uudistaminen ja hankinnat elinkeinopoliittisena vipuna Kaupunkiseudun elinvoimaa ja kilpailukykyä edistetään yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Keskeisiä kumppaneita ovat kaupunkiseudun elinkeinoelämä ja yrittäjät, Turun yliopisto, Åbo akademi, Turun ammattikorkeakoulu ja muut oppilaitokset, kaupunkiseudun kunnat, kansalaisjärjestöt sekä maakunnalliset toimijat, kuten Varsinais-Suomen liitto ja valtion aluehallinto (erityisesti ELY-keskus). Alueellisen edunvalvonnan näkökulmasta kaupunkiseudun on kyettävä vaikuttamaan valtion ja myös Euroopan unionin ratkaisuihin, joilla se voi saada suuria alue- ja kaupunkikehitykseen vaikuttavia hankkeita ja investointeja läpi. Samalla sen tulee olla tunnustettu sijoituskohde myös kansainvälisille sijoittajille, jotta vahvan meriteollisuuden rinnalla investointeja voidaan suunnata uusien innovaatioiden tekemiseen ja tästä ponnistavaan liiketoimintaan korkeatasoisessa tiede- ja tietointensiivisessä kehittämis- ja toimintaympäristössä. Esimerkki menestystoimialasta on lääketeollisuus. Turkuun keskittyy noin puolet Suomen lääketeollisuudesta sekä lääkekehitys- ja diagnostiikkayrityksistä. 14

Elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn merkitys korostuu erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla, joiden merkitys koko maan kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitäjänä ja edistäjänä on kasvanut. Alueiden menestyminen, elinvoima ja houkuttelevuus perustuvat usean tekijän yhteisvaikutukseen: työpaikkakehitykseen, arvonlisäykseen, koulutustarjontaan, sijaintiin, yhteyksiin, yritysten määrään, mainekuvaan ja tulevaisuuden innovaatiopotentiaaliin. Asukkaita, yrityksiä ja investointeja houkutteleva alue varmistaa rahoitus- ja väestöpohjan palveluille. Turun kaupunkiseudun elinvoiman ja kilpailukyvyn kehitystä tarkastellaan seuraavista osakokonaisuuksista: 1. väestö ja kuntien välinen muutto 2. työpaikat ja työllisyys 3. koulutus ja osaaminen 4. aluetalous 3.2 Väestö ja kuntien välinen nettomuutto Asukasmäärä Vuoden 2013 lopussa selvityskunnissa oli yhteen 263 558 asukasta, kun lasketaan mukaan myös Tarvasjoen asukkaat. Tarvasjoki yhdistyy Lietoon vuoden 2015 alusta. Lokakuun lopun 2014 väestötietojen mukaan yhdistetyssä kunnassa on 265 636 asukasta. Yhdistetty kunta olisi näin maamme toiseksi suurin kaupunki ja ajaisi ohi Espoon (264 883). Kunnat 2013 2017 2021 2025 2029 M% Turku 182 072 183 614 186 078 188 426 190 894 4,8 Kaarina 31 798 32 868 33 922 34 824 35 517 11,7 Raisio 24 565 25 325 25 775 26 207 26 558 8,1 Lieto*) 19 128 20 227 21 198 22 045 22 707 18,7 Rusko 5 995 6 056 6 166 6 289 6 404 6,8 Yhteensä 263 558 268 090 273 139 277 791 282 080 7,0 Paimio 10 590 11 045 11 416 11 731 11 986 13,2 Sauvo 3 032 3 193 3 297 3 394 3 480 14,8 Tilastokeskus, väestöennuste 2013, *) Liedon luvuissa on mukana Tarvasjoki Taulukko 3.2-1 Turun, Kaarinan, Liedon, Raision ja Ruskon sekä Paimion ja Sauvon asukasmäärän kehitys vuoteen 2029 Ennusteen mukaan selvityskunnista kasvavat suhteellisesti eniten Lieto ja Kaarina, mutta määrällisesti Turun asukasluku kasvu on ollut suurin vuoteen 2029 mennessä. Selvitysalueen asukasmäärä kasvaa yhteensä liki 20 000:lla vuoteen 2029 mennessä. Pitkän aikavälin tarkastelusta käy ilmi, että Lieto, Rusko ja Kaarina ovat Turun kaupunkiseudun kasvukuntia, joiden asukasmäärän kasvu on huomattavasti nopeampaa kuin koko maassa ja keskuskaupunki Turussa. Liedon väestön kasvu on ollut viime vuosina erityisen nopeaa ja jatkuu ennusteen mukaan samanlaisena. 15

Kuvio 3.2-1 Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon asukasmäärän kehitys pitkällä aikavälillä Kuvio 3.2-2 Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon asukasmäärän kehitys pitkällä aikavälillä Selvityskuntien asukasrakenne poikkeaa niin, että keskuskaupunki Turussa on enemmän työikäistä väestöä ja vähemmän lasten ja nuorten ikäryhmiin kuuluvia asukkaita kuin suhteellisesti muissa kunnissa. Turun 16

väestössä on myös kehyskuntia enemmän ikääntyneiden ryhmään kuuluvia asukkaita. Erityisesti Liedon, Kaarinan ja Ruskon asukasrakenteessa korostuvat lasten ja nuorten ikäryhmät. Kehyskuntien väestö kuitenkin hyvin voimakkaasti vanhenee 2010-2020-luvulla. Tilastokeskuksen vuoden 2013 lopun tiedoilla ulkomaan kansalaisia on eniten Turussa ja Raisiossa. Turku on koko maan maahanmuuton merkittäviä vastaanottajakaupunkeja. Myös Raisiossa on asukasmäärän nähden enemmän ulkomaan kansalaisia kuin muissa kehyskunnissa. Kunnat Turku Kaarina Raisio Lieto Rusko Yhteensä Ulkomaan kansalaiset 10 517 661 970 206 52 12 406 Kunnat Paimio Sauvo Ulkomaan kansalaiset 114 46 Turun kaupunkiseudulla on kolmanneksi eniten ulkomaan kansalaisia suurista kaupunkiseuduista Vaasan ja Helsingin jälkeen. (Tilastokeskus, väestörakenne) Kuvio 3.2-3 Ulkomaan kansalaisten osuus suurilla kaupunkiseuduilla vuonna 2013 Selvityskuntien eri ikäryhmien kehitystä ja tämän vaikutusta palvelutarpeeseen tarkastellaan tarkemmin palvelujen pääluvussa. Kuntien välinen muuttoliike Suurten kaupunkiseutujen vaikutusalueilla asuu noin 90 prosenttia koko maan väestöstä. Suurten kaupunkien vaikutusalueet laajenevat vyöhykemäisesti: Helsingin noin 100 kilometrin kehän vaikutusalueella asuu 1,8 miljoonaa asukasta; Tampereen, Turun ja Oulun noin 50 kilometrin kehien vaikutusalueella asuu yhteensä noin 1,2 miljoonaa asukasta; Lahden, Jyväskylän, Porin, Kuopion, Joensuun, Seinäjoen, Vaasan ja Lappeenrannan noin 30 kilometrin kehän vaikutusalueella asuu yhteensä noin 1,2 miljoonaa asukasta; ja 17

Muiden maakuntakeskusten ja maakuntien 2. keskusten noin 15 kilometrin kehällä asuu noin yhteensä 600 000 asukasta Muuttoliike on ollut keskeinen muutosvoima alue- ja väestökehityksessä 2010-luvulla. Selvitysalueen kunnista Turku, Lieto ja Kaarina kuuluivat 20 muuttovetovoimaisimman kunnan joukkoon vuosina 2009 2013. Suurten keskuskaupunkien muuttovoitot kuntien välisessä muuttoliikkeessä kasvoivat merkittävästi vuosina 2010 2014 ja viisinkertaistuivat vuosiin 2005 09 verrattuna. 33000 30000 27000 24000 21000 18000 15000 12000 9000 6000 3000-3000 0-6000 -9000-12000 -15000-18000 -21000-24000 -27000-30000 -33000-36000 -39000-42000 -45000 kaupunkiseutujen keskuskaupungit 1990-luvun 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 (Timo Aro, esitys 14.11.2014) Kuvio 3.2-4 Keskuskaupunkien, kehyskuntien ja maaseutukuntien välinen nettomuutto 1952-2013 Keskuskaupunkien kehyskuntien kasvu alkoi vuoden 1975 jälkeen. 1990-luvun lamaan ja kotikuntalain voimaantuloon ajoittuu kehyskuntien voimakkaan kasvun ensimmäinen lasku. Toinen taittuminen ajoittuu vuonna 2008 alkaneeseen taantumaan. Keskuskaupungit ovat lisänneet väestöään 2000-luvun lopun taantuman ensimmäisten vuosien jälkeen. Helsinki sai vielä muuttotappiota vuosina 2000 04 ja Turku vuosina 2005 09. Viisi suurinta keskuskaupunkia saivat muuttovoittoa yhteensä 47 800 asukasta vuosina 2000 14. Turun muuttovoitto on kasvanut merkittävästi. Keskuskaupungit 2000-04 2005-09 2010-2014 2000-14 Helsinki -1 652 518 13 244 12 110 Tampere 5 706 2 861 5 164 13 731 Oulu 6 177 1 705 3 497 11 379 Turku 1 112-1 541 3 555 3 126 Jyväskylä 4 807 1 471 1 189 7 467 Yhteensä 16 150 5 014 26 649 47 813 (Tilastokeskuksen tietokannoista Timo Aro 20.11.2014) Taulukko 3.2-2 Suurten keskuskaupunkien nettomuutto vuosina 2000-2014 18

Viiden suuren keskuskaupungin kaikki kehyskunnat saivat muuttovoittoa vuosina 2000-14, yhteensä 69 000 henkilöä. Turun kehyskuntien osuus tästä oli runsaat 9000. Kuitenkin viiden viime vuoden aikana näkyy merkittävä käänne. Etenkin Helsingin, Oulun ja Turun kehyskuntien muuttovoitot ovat vähentyneet tuntuvasti aiempaan verrattuna. Toisen tulkinnan mukaan kehitys liittyy taloudelliseen taantumaan ja toisen mukaan on kysymys pysyvämmästä muutoksesta ihmisten asuinpaikkavalinnoissa. Kehyskunnat 2000-04 2005-09 2010-2014 2000-14 Metropolialue 17 930 10 855 3 232 32 017 Tampereen kehyskunnat 7 684 8 627 3 791 20 102 Oulun kehyskunnat 2 727 2 246 15 4 988 Turun kehyskunnat 4 210 4 364 741 9 315 Jyväskylän kehyskunnat 682 1 309 562 2 553 Yhteensä 33 233 27 401 8 341 68 975 (Tilastokeskuksen tietokannoista Timo Aro 20.11.2014) Taulukko 3.2-3 Keskuskaupunkien kehyskuntien nettomuutto vuosina 2000-2014 Turun kaupungin muuttovoitto on kasvanut 2010 2014, 3 555 asukasta. Turun kehyskuntien vetovoima on laskenut 2010 14, Lietoa lukuun ottamatta. Liedon nettomuutto on ollut vuosina 2010-14 suurempaa vuosiin 2005-09 verrattuna, muuttovoittoa 681 asukasta. Kaarina sai asukkaita 415 vuosina 2010-14, kun vuosina 2005-09 muuttovoitto oli kolminkertainen. Maskun muuttovoitto oli 130 asukasta vuosina 2010-14, mikä on kuudesosa vuosien 2005-09 muuttovoitosta. Myös Naantalin muuttovoitto on laskenut kymmenesosaan aiemmasta. Kaupunkiseudun muiden kuntien muuttovoitot ovat vähäisiä. Vuoden 2014 tammi-syyskuussa suurten kaupunkiseutujen kunnissa muuttovoittoa sai 21 kuntaa. Turku sai tulijoita kolmanneksi eniten (+806). Muita Turun seudun kuntia joukossa yksi, Kaarina (+118). Raisio on kärsinyt 413 asukkaan muuttotappion vuosina 2010 2014. Muuttotappiota on myös Mynämäellä, Nousiaisissa ja Sauvossa. Vuoden 2014 tammi-syyskuussa Raisio on suurten kaupunkiseutujen kuntien suurin menettäjä (-284). Menettäjiin kuuluvat myös Lieto (-52), Nousiainen (-47), Masku (-33), Naantali (-31), Mynämäki (-24), Paimio (-17), Sauvo (-10), Rusko (-9). Kunta 2000 04 2005 09 2010 2014 2000 14 Kaarina 1 218 1 348 415 2 981 Lieto 776 517 681 1 974 Masku 576 816 130 1 522 Mynämäki 217 25-128 114 Naantali 736 699 67 1 502 Nousiainen 162 241-96 307 Paimio -36 361 39 364 Raisio 100 85-413 -228 Rusko 389 109 63 561 Sauvo 72 163-17 218 Turku 1 112-1 541 3 555 3 126 Yhteensä 5 322 2 823 4 296 12 441 (Tilastokeskuksen tietokannoista Timo Aro 20.11.2014) Taulukko 3.2-4 Keskuskaupunki Turun ja kaupunkiseudun kuntien nettomuutto vuosina 2000-2014 19

Työllisten nettomuutto Työllisten muutot alueiden välillä vaikuttavat keskeisesti alueiden elinvoimaan. Työllisten muuttovoitot keskittyvät ensisijaisesti Helsinki-Turku-Tampere-Lahti-Loviisa -kehän sisäpuolelle. 2000-luvulla saivat työllisistä muuttovoittoa Etelä-Suomen ohella vain pistemäisesti yksittäiset keskuskaupungit ja niiden kehyskunnat. Tosiasiassa suurista kaupungeista vain Helsinki on saanut työllisistä muuttovoittoa. Muut keskuskaupungit Tampere, Turku, Oulu ja Jyväskylä menettivät työllisiä vuosina 2007 2011. Turun työllisten muuttotappio oli yhteensä liki 2 500. Turku sai muuttovoittoa 15 24 vuotiaista ja muista ikäryhmistä muuttotappiota. Turun kehyskunnat saavat eniten muuttovoittoa 25 44 vuotiaista. Kaarina, Raisio, Naantali, Lieto, Masku, Rusko ja Nousiainen saivat samanaikaisesti työllisistä muuttovoittoa noin 1700 henkilöä. Keskuskaupungit 2007 208 2009 2010 2011 Yhteensä Helsinki 3 109 1 579 1 670 1 222 1 772 9 352 Tampere 41-634 -549-639 -578-2 359 Turku -469-577 -702-366 -344-2 458 Oulu -305-307 -403-167 -284-1 466 Jyväskylä -550-174 -226-383 -340-1 673 Yhteensä 1 826-113 -210-333 226 1 396 (Tilastokeskuksen tietokannoista Timo Aro 20.11.2014) Taulukko 3.2-5 Suurten kaupunkien työllisten nettomuutto vuosina 2007 2011 Turun kehyskunnat 2007 11 Aura 71 Kaarina 534 Lieto 369 Masku 396 Mynämäki 57 Naantali 270 Nousiainen 54 Paimio 194 Raisio -25 Rusko 70 Sauvo 115 Yhteensä 2 105 (Tilastokeskuksen tietokannoista Timo Aro 20.11.2014) Taulukko 3.2-6 Turun kaupunkiseudun työllisten nettomuutto yhteensä vuosina 2007 11 Turun kaupunkiseudun haasteena hyvästä määrällisestä väestökehityksestä huolimatta on pitää työllinen työvoima ja kääntää työllisten muuttotase merkittävästi parempaan. Turun seutu kokonaisuutena menetti vuosina 2007 2011 noin 400 työllistä korkeakoulututkinnon suorittanutta lähtijää vuosittain. Laskennalli- 20

nen menetys työllisistä muuttajista oli liki 58 miljoonaa euroa. (Timo Aro 28.5.2014, kilpailukykyanalyysi Turun kuntajakoselvitystä varten). Työllisten muuttovoitolla on suuret kerrannaisvaikutukset alueiden elinvoimaan ja ostovoiman kehitykseen. Ei-työllisten tulomuuttajien tulot ovat keskimäärin 7 000 euroa ja työllisten tulot 28 000 euroa vuodessa. Työllisten tulomuuttajien tulot ovat keskimäärin neljä kertaa korkeammat kuin ei-työllisten kaikissa työikäisten ikäryhmissä. 3.3 Työpaikat ja työllisyys Työpaikat Työpaikat vähenivät kaikkialta Suomesta 1990-luvun laman aikana. Laman jälkeisen 1990-luvun noususuhdanteen aikana työpaikat lisääntyivät alueellisesti epätasaisesti ja taloudellinen aktiviteetti keskittyi erityisesti elinkeinorakenteeltaan monipuolisiin yliopistokaupunkeihin kuten Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle, Ouluun ja Jyväskylään. Turun kaupunkiseudun ydinkuntien työpaikat ovat lisääntyneet 2000-luvulla noin kuusi prosenttia. Tämä vastaa koko maan kehitystä. Suurista kaupunkiseuduista Tampere ja Oulu ovat menestyneet paremmin. Vuosina 2000 2011 Turun seudulle syntyi noin 8 900 uutta työpaikkaa, mutta Tampereen seudulle runsaat 23 000 työpaikkaa. Turun seutu on kasvusta huolimatta jäänyt jälkeen kilpailijoistaan. Turun seudun työpaikkojen muutos oli neljänneksi heikoin suurista seuduista vuosina 2000 2011. (Tilastokeskus, FCG) Kuvio 3.3-1 Turun selvitysalueen työpaikkojen kehitys vuosina 2000 2011 suhteessa muihin kaupunkiseutuihin 21

Kuvio 3.3-2 Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon työpaikkakehitys vuosina 2000 2012 2000 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Yht. M-% Selvitysalue 114 888 118 959 122 085 124 720 125 892 120 550 120 936 123 529 123 974 9 086 7,9 Kaarina 8 571 8 984 9 222 9 676 9 726 9 271 9 282 9 487 9 282 711 8,3 Lieto 4 507 4 772 4 973 5 190 5 329 5 131 5 307 5 464 5 398 891 19,8 Raisio 8 538 9 414 9 991 10 108 10 305 9 741 9 974 10 226 10 232 1 694 19,8 Rusko 1 441 1 667 1 683 1 775 1 732 1 555 1 653 1 717 1 716 275 19,1 Turku 91 275 93 558 95 636 97 408 98 245 94 352 94 188 96 080 96 812 5 537 6,1 Tarvasjoki 556 564 580 563 555 500 532 555 534-22 -3,9 Paimio 4 181 3 680 3 705 3 733 3 735 3 598 3 609 3 660 Sauvo 845 744 755 791 834 796 788 754 (Tilastokeskus, FCG) Taulukko 3.3-1 Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon työpaikkakehitys vuosina 2000 2012 Vuosina 2000 2012 selvitysalueen työpaikkalisäyksestä Turun osuus oli yli puolet. Lieto, Raisio ja Rusko lisäsivät työpaikkojaan liki viidenneksellä tänä ajanjaksona ja Kaarina liki kymmenyksellä. Taantuman jäljet näkyvät viime vuosien työpaikkakehityksessä. Tuorein tilastovuosi 2012 merkitsi työpaikkojen vähentymistä edellisvuodesta Kaarinassa ja Liedossa. Turussa vuosi oli parempi, mutta vuoden 2008 työpaikkamäärää ei ole kurottu kiinni. Seutukuntavertailussa Turun seudun yksityisen sektorin osuus työpaikoista (58,8 %) oli vuonna 2011 kolmanneksi korkein Helsingin ja Tampereen jälkeen. Koko vuosikymmenen aikana Turun seudun yksityisen sektorin työpaikkaosuuden muutos on kuitenkin toiseksi heikoin suurista seutukunnista ja vain Lahden seutu on heikompi. Yksityiset työnantajat työllistivät 2011 siis vähemmän kuin vuonna 2000 (59,7 %). 22

Työllisyys ja työttömyys Turun kaupunkiseudun työllisyysaste on suurten kaupunkien kolmanneksi korkein vuonna 2012, mutta muutos oli vähäisin vuosien 2005-2012 välisenä aikana. Kuopion, Porin ja Vaasan seudun työllisyysaste nousi eniten vuosina 2005-2012. Kun esimerkiksi Kuopion työllisyysaste nousi lähes 4 prosenttia, Turun työllisyysasteen nousu oli vain 0,1 prosenttia. (Kuntaliitto kuntakuvaaja) Kuvio 3.3.-3 Suurten kaupunkiseutujen työllisyysasteet vuosina 2005 ja 2011 Turun työllisyysaste on alhaisin selvityskunnista. Turun työllisyys on myös alhaisempi kuin koko maassa keskimäärin. Korkein työllisyysaste on Ruskolla ja Liedossa. 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Koko maa 69,6 70,8 70,7 67,9 68,9 69,9 69,6 Kaarina 76,4 77,1 77,5 74,3 74,9 75,9 75,8 Lieto 78,2 79,3 78,7 76,1 76,1 78,2 77,9 Paimio 77,5 78,2 78,8 74,8 74,7 76,8 75,1 Raisio 75,2 75,8 76,2 72,1 70,7 72,7 72,3 Rusko 80,2 80,3 80,9 77,2 78,1 79,1 79,6 Sauvo 74,4 74,9 74,3 72,7 73,2 74,2 72,1 Turku 66,7 68,0 68,0 64,6 65,0 65,9 65,5 (Tilastokeskus, työmarkkinat) Taulukko 3.3-2 Työllisten osuus 18-64 -vuotiaiden väestön osassa 2006-2012, prosenttia. 23

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Työttömiä työnhakijoita Kaarina 688 556 567 944 902 825 986 1 207 1 318 Lieto 294 245 225 414 436 410 439 636 694 Paimio 162 152 124 266 245 238 309 334 354 Raisio 752 581 518 985 1043 890 955 1 077 1 372 Rusko 112 119 102 190 160 147 154 168 209 Sauvo 46 40 40 69 58 74 78 105 119 Turku 8 422 7 419 7 209 10 464 10 501 10 363 11 199 12 438 14 047 Työttömien osuus työvoimasta Kaarina 4,8 3,8 3,8 6,3 5,9 5,4 6,5 7,9 8,6 Lieto 3,9 3,2 2,9 5,3 5,6 5,2 5,5 7,7 8,2 Paimio 3,3 3,1 2,4 5,2 4,7 4,6 6,0 6,4 6,8 Raisio 6,3 4,9 4,3 8,1 8,5 7,3 7,9 8,9 11,4 Rusko 3,9 4,1 3,5 6,6 5,5 5,0 5,3 5,7 7,0 Sauvo 3,4 3,0 2,9 5,0 4,0 5,2 5,5 7,3 8,5 Turku 9,7 8,6 8,3 11,9 11,9 11,8 12,7 13,9 15,6 Alle 25-v. työttömät Kaarina 65 60 74 145 97 100 136 171 177 Lieto 20 18 17 45 42 52 59 97 92 Paimio 11 11 7 43 29 34 38 44 47 Raisio 85 72 72 144 131 138 151 140 185 Rusko 8 10 9 17 10 14 20 23 29 Sauvo 0 4 1 6 2 8 6 8 12 Turku 844 710 776 1394 1216 1231 1539 1678 1820 Pitkäaikaistyöttömät Kaarina 157 115 79 80 124 142 171 213 296 Lieto 72 39 35 36 65 72 74 111 147 Paimio 41 35 27 27 44 37 48 67 74 Raisio 180 115 86 59 140 153 170 225 320 Rusko 27 28 17 20 36 36 35 43 49 Sauvo 8 8 9 1 7 7 14 26 31 Turku 2125 1674 1493 2047 3182 3173 3010 3401 4070 (Tilastokeskus) Taulukko 3.3-3 Työttömyys selvityskunnissa vuosina 2006-2014 lokakuun laskentapäivän mukaan Vuonna 2009 alkaneen taantuman jälkeen selvityskuntien työttömyys on ollut voimakkaassa kasvussa. Lokakuussa 2014 Turun työttömien osuus 15,6 prosenttia työvoimasta ja Raision työttömyys on 11,4 prosenttia työvoimasta. Muiden selvityskuntien työttömien osuudet ovat nousseet, mutta kuitenkin pysyneet alle kymmenen prosentin. 3.4 Koulutus ja osaaminen Turun kaupunkiseudulla on korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus viidenneksi korkein Helsingin, Tampereen, Oulun ja Vaasan jälkeen. Pääkaupunkiseudulla korkea-asteen tutkinnon osuus on merkittävästi korkeampi kuin muilla kaupunkiseuduilla. Tämä tuo pääkaupunkiseudulle huomattavan kilpailuedun. Muut yliopistokaupunkiseutujen osuudet ovat lähellä toisiaan. 24

(Tilastokeskus, koulutusrakenne) Kuvio 3.4-1 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus suurilla kaupunkiseuduilla vuonna 2012 Kaarinan, Liedon ja Turun asukkaiden koulutustaso on korkea verrattuna koko maan ja maakunnan keskiarvoon. Oulun, Tampereen ja Helsingin kaupunkiseutujen tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta kohti ovat korkeimmat suurista kaupunkiseuduista. Oulun T&K-menot ovat erityisen korkeat suurten kaupunkiseutujen ryhmässä, 3 765 euroa asukasta kohti. Turun asukaskohtaiset T&K -menot olivat viidenneksi korkeimmat, 1 226 euroa asukasta kohden vuonna 2012. (Tilastokeskus, tutkimus- ja tuotekehitysmenot) Kuvio 3.4-2 Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä asukas kohden suurilla kaupunkiseuduilla vuonna 2011 25

Osaamis- ja TKI-dynamiikassa Turun seudun kehitys oli kaksijakoinen. Turun seudun asukkaiden koulutustaso on keskimääräistä korkeampi ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneita on 43,4 % tutkinnon suorittaneista eli viidenneksi eniten. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä oli määrällisesti asukasta kohden laskettuna viidenneksi korkein. T&K menojen kasvuprosentti oli hieman keskitason alapuolella. Yritysten osuus seudun T&K-menoista oli noin puolet kaikista tutkimus- ja tuotekehitysmenoista. 3.5 Aluetalous Suurten kaupunkiseutujen bruttokansantuotteen asukaskohtaisessa vertailussa Helsingissä on selvästi korkein BKT-arvo/asukas. Turun kaupunkiseutu on viides vertailussa. Edellä ovat Helsingin lisäksi Lappeenrannan, Vaasan ja Tampereen kaupunkiseudut. Turun 34 033 euroa/asukas on alle koko maan keskiarvon, joka on 35 017. Koko maan keskiarvoa nostaa pääkaupunkiseudun korkea asukaskohtainen euromäärä. (Tilastokeskus, aluetilinpito, Timo Aron aineistoa) Kuvio 3.5-1 Suurten kaupunkiseutujen BKT euroa asukasta kohden 2011 Turun kaupunkiseudun BKT:n muutosprosentti on kahdeksas suurten kaupunkiseutujen vertailuissa vuosina 2005-2011. BKT kasvoi eniten Seinäjoen, Lappeenrannan ja Vaasan kaupunkiseuduilla. Oulun kaupunkiseudulla BKT laski tarkasteluaikana. Helsingin, Lahden ja Tampereen kaupunkiseutujen kasvu oli heikompaa kuin Turun kaupunkiseudulla. 26

Tilastokeskus, aluetilinpito, Timo Aron aineistoa) Kuvio 3.5-2 Suurten kaupunkiseutujen BKT:n muutosprosentti vuosina 2005-2011 BTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku, joka soveltuu alueiden muutoksen ja alueiden välisten erojen tarkasteluun. Indikaattori muodostuu kolmesta perusmuuttujasta, jotka liittyvät tuotantoon (BKT), työn määrään ja muutokseen sekä väestön määrään ja muutokseen. Turku on kahdeksas BTV-indeksillä mitattuna suurten kaupunkiseutujen vertailussa. Edellä ovat Jyväskylä, Vaasa, Kuopio, Tampere, Seinäjoki, Oulu ja Helsinki. (Tilastokeskus, Kuntaliitto) Kuvio 3.5-3 Suurten kaupunkiseutujen BTV -indeksi (bruttokansantuotteen, työllisyyden ja väestön) muutos vuosina 2000-2011 HHI-indeksi avulla voidaan mitata, kuinka monipuolisesti teollisuuden palveluksessa oleva henkilöstö on sijoittunut teollisuuden eri toimialoille. Mitä korkeampi arvo mittarilla on, sitä keskittyneempää ja mitä 27

alhaisempi arvo, sitä monipuolisempaa on eri toimialoille sijoittuminen. Kuopion, Turun ja Lahden teollisuuden henkilöstö sijoittuu 30 suurimman seutukunnan joukossa monipuolisimmin teollisuuden eri toimialoille. (Timo Aron aineisto, marraskuu 2014) Kuvio 3.5-4 30 suurimman seutukunnan teollisuuden monipuolisuusindeksi vuonna 2012 (HHI) Taloudellinen huoltosuhde kertoo työllisten määrän suhteesta ei-työllisin. Turun kaupunkiseudun taloudellinen huoltosuhde on suurten kaupunkiseutujen kolmeksi paras. (Tilastokeskus, työssäkäynti) Kuvio 3.5-5 Taloudelliset huoltosuhteet suurilla kaupunkiseuduilla 2012 28

Suurten kaupunkiseutujen vertailussa asukaskohtaiset verotulot ovat Turun kaupunkiseudulla kolmanneksi korkeimmat vuonna 2013. Turun edellä ovat Helsingin ja Vaasan kaupunkiseudut. (Kuntaliitto, kuntakuvaajat, Timo Aron aineisto) Kuvio 3.5-6 Verotulot euroa asukasta kohden suurilla kaupunkiseuduilla vuonna 20913 Puolestaan 20 suurimman kaupungin vertailussa valtionveronalaisten tulojen määrässä tulonsaajaa kohden Turun kaupunki sijoittuu 11:ksi vuoden 2012 tiedoin. Tämä kertoo siitä, että tuloverokanta on Turussa suhteellisen alhainen ja kehyskuntien asukkaiden maksamien tuloverojen määrä korkeampi. Turun kaupungilla on korkeammat yhteisöveron tuotot kuin kehyskunnilla. Yhdistetyssä kunnassa eri verokannat luonnollisesti tasoittuvat ja seudun kuntien veropohjien eroavuudet poistuvat. Joka tapauksessa Turun kaupunkiseutu on verotuloillaan koko maan kärkeä. 29

(Tilastokeskus, elinkeinorakenne ja työssäkäynti) Kuvio 3.5-7 Valtionveronalaisten tulojen määrä tulonsaajaa kohden 20 suurimmassa kaupungissa vuonna 2012 Aluetalousdynamiikan osalta Turun seudun kehitys on keskitasoa. Turun seudun BTV-indeksi ja BKT asukasta kohden ovat vertailuseutujen keskimääräisellä tasolla. Turun seutu on kuitenkin HHI-indeksillä Manner- Suomen toiseksi monipuolisin seutu Kuopion seudun jälkeen. Kuntatalousdynamiikassa Turun seutu menestyi keskimääräistä paremmin. Turun seudun kuntien tuloveroprosentti oli toiseksi alhaisin Helsingin jälkeen. Verotulot asukasta kohden olivat kolmanneksi korkeimmat. Kertynyttä ylijäämää oli seudun kunnilla keskimääräistä vähemmän. Turun seudun kunnilla oli konsernilainaa keskimäärin saman verran kuin verrokkiseuduilla ja Manner-Suomen seuduilla. 3.6 Toimivat yritykset ja yritysdynamiikka Yritysdynamiikalla tarkoitetaan aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten määrää on ollut vuosina sekä yrityskannan kehitystä. 30

(Tilastokeskus, aloittaneet ja lopettaneet yritykset, Timo Aron aineisto) Kuvio 3.6.-1 Toimivien yritysten määrä (yrityskanta) 1000 asukasta kohden vuonna 2012 Yli 70 yritystä tuhatta asukasta kohden oli vain Helsingin, Seinäjoen ja Turun kaupunkiseuduilla vuonna 2012. Yrityskanta oli suhteessa väkilukuun alhaisin Oulun ja Kuopion kaupunkiseuduilla. Suurilla kaupunkiseuduilla yrityskannan muutos oli suhteessa väkilukuun suurin Helsingin, Turun ja Tampereen kaupunkiseuduilla vuosina 2005-2012. (Tilastokeskus, aloittaneet ja lopettaneet yritykset, Timo Aron aineistoa) Kuvio 3.6.-2 Toimivien yritysten määrän muutos 1000 asukasta kohden vuosina 2005-2012 suurilla kaupunkiseuduilla 31

(Tilastokeskus, aloittaneet ja lopettaneet yritykset, Timo Aron aineisto) Kuvio 3.6.-3 Yritysperustanta (aloittaneet lopettaneet yritykset) 1000 asukasta kohden 2005-2012 Yritysperustanta oli dynaamisinta Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilla. Yritysperustanta oli vähäisintä Lahden seudulla. Selvityskunnissa aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten välinen erotus on ollut vuosina 2005-2012 jokaisena vuonna positiivinen. Kehityksessä ei kuntien välillä ole ollut suuria eroja. Turun suhteellinen osuus koko selvitysalueen aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten erotuksesta vaihteli vuoden 2010 60,5 prosentista vuoden 2008 78,2 prosenttiin. Vuosina 2005 2012 Turun osuus yritysten määrän nettolisäyksestä oli 61,9 prosenttia. Keskimäärin tarkastelujaksolla selvityskunnissa aloitti ja lopetti yrityksiä seuraavasti: Aloittaneet yritykset / ka Lopettaneet yritykset / ka Kaarina 185 130 Lieto 99 64 Paimio 65 44 Raisio 153 108 Rusko 41 25 Sauvo 20 13 Turku 1189 854 (Tilastokeskus) Taulukko 3.6-1 Aloittaneet ja lopettaneet yritykset vuosina 2005 2012 selvityskunnissa Selvityskunnissa yrityskanta kasvoi vuosina 2005-2012. Vuonna 2005 alueella oli yhteensä 14 615 yritystä ja vuonna 2012 yhteensä 18 622 yritystä. Lisäystä oli 27,4 prosenttia. 32

2005 2012 Muutos Kaarina 1 636 2 098 28,20 % Lieto 976 1 297 32,90 % Paimio 534 726 36,00 % Raisio 1 338 1 705 27,40 % Rusko 357 488 36,70 % Sauvo 182 234 28,60 % Turku 9 592 12 074 25,90 % (Tilastokeskus) Taulukko 3.6-2 Yritysten määrä selvityskunnissa vuosina 2005 ja 2012. Selvityskunnissa olevista yrityksistä Turussa on 64,8 prosenttia, Kaarinassa 11,3 prosenttia, Raisiossa 9,2 prosenttia, Liedossa 7,0 prosenttia, Paimiossa 3,9 prosenttia, Ruskolla 2,6 prosenttia ja Sauvossa 1,3 prosenttia. Yritysdynamiikassa Turun seutu menestyi hyvin muihin suuriin kaupunkiseutuihin nähden. Yritysperustanta ja toimivien yritysten määrä oli suhteessa asukaslukuun kolmanneksi suurinta. Toimivien yritysten määrä (yrityskanta) suhteessa väkilukuun kasvoi toiseksi ripeimmin. 3.7 Kaupunkiseudun elinkeinopoliittinen yhteistyö ja sopimukset Selvityskuntien elinkeinopoliittiset linjaukset Turun kilpailukyky ja kestävä kasvu -ohjelma on vuoden 2014 kesällä hyväksytyn kaupunkistrategian strateginen ohjelma. Se koostuu kolmesta pääteemasta: 1. Yrittävä ja osaava kaupunki 2. Vaikuttava ja uudistuva kaupunki 3. Rakentuva kaupunki ja ympäristö Ohjelmassa todetaan, että Turku kilpailee muiden kaupunkiseutujen kanssa kansallisesti ja yhä enemmän kansainvälisesti. Kilpailua käydään työpaikoista, osaajista, yrityksistä, investoinneista ja asukkaista. Menestyminen edellyttää Turulta hyvää yhteistyötä asukkaiden, yritysten, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja oppilaitosten sekä muiden kumppanien kanssa. Kilpailualueena on erityisesti pohjoisen Itämeren alue, jossa Turun logistinen sijainti EU:n TEN-T (Trans European Network) runkoverkossa ja Tukholmasta Turun ja Helsingin kautta Pietariin ulottuvalla kasvuvyöhykkeellä tarjoaa mahdollisuudet kehittyä merkittävänä logistisena solmukohtana. Turun erityisenä vahvuutena ovat korkeatasoiset yliopistot, ammattikorkeakoulu ja muut oppilaitokset, jotka tukevat jatkuvaa uudistumista luomalla pohjaa laaja-alaiselle osaamiselle ja luovuudelle. Yliopistojen ja oppilaitosten opiskelijat ovat merkittävä osaamispotentiaali kaupungille, seudulle ja sen yrityksille. Muita merkittäviä vetovoima- ja elinvoimatekijöitä ovat Turun historia, kulttuuripalvelut, tapahtumatoiminta, saaristo, merellisyys ja Aurajoki, joita matkailu- ja kongressikaupunkina kehittyminen voi hyödyntää. Kaarinan strategiassa 2010 2016 visio on se, että Kaarina on kilpailukykyisen Turun seudun vetovoimaisin kaupunki vuonna 2016. Kaarinan elinkeinotoiminta on Kaarinan Kehitys Oy:n tehtävänä. Yhtiön hallitus toimii kaupungin elinkeinopoliittisen strategiatyön valmistelijana ja toteuttajana yhteistyössä kaupungissa olevien yritysten kanssa. Yhtiö toimii läheisyysperiaatteella eli turvaa paikallisten yrittäjien elinkeinoja 33

yrityspalvelujen saatavuuden. Seudullisen kehittämisyhteistyön kautta hoidetaan kansainväliset, seudulliset ja kuntien väliset kehittämishankkeet, kansainvälinen markkinointi sekä työperäiseen maahanmuuttoon ja osaavan työvoiman saatavuuteen liittyvät asiat. Raision kaupungin strategiassa 2013 2017 on yhtenä menestystekijänä elinkeinoelämän tarpeet huomioiva kaupunki. Strategian linjausta täsmennetään valtuustokauden aikana elinkeinopoliittisella ohjelmalla. Raision kaupungin elinkeinopoliittinen ohjelma 2007-2015 on vuodelta 2007 ja sen päivitys on merkitty vuoden 2014 tavoitteeksi. Ohjelmassa korostetaan Raision asemaa maakunnallisen tason kauppapalvelujen keskittymänä. Kaupan painottamisen myötä on kehitettäväksi alaksi valittu ostosmatkailu. Muita kehittämisalueita ovat elintarviketeollisuus, meri- ja metalliteollisuus alihankintoineen ja asumistarpeita mukaileva rakennustoiminta sekä logistiset palvelut. Liedon kuntastrategiassa 2011-2015 määritellään tavoitteet yrittämisen ja elinkeinotoiminnan painopistealueelle, mm. tavoiteltavien työpaikkojen määrälle sekä Avantin, Tuulissuon ja asemanseudun kehittämiselle sekä viitataan yhteistyöhön Turun seudun Kehittämiskeskuksen ja Yrityspalvelukeskus Potkurin kanssa. Ruskolla ei ole erillistä elinkeinopoliittista ohjelmaa. Elinkeinopoliittinen sopimusperustainen yhteistoiminta Turun seudun elinkeinoyhteistyöstä on solmittu sopimus Kaarinan, Liedon, Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nousiaisten, Paimion, Raision, Ruskon, Sauvon ja Turun kuntien kesken. Siinä kunnat sopivat yhteistyönsä tavoitteista, periaatteista, kustannusten jaosta ja organisaatiosta. Yhteistoiminnan lähtökohtana on näkemys, että seudun kunnat ovat entistä enemmän riippuvaisia koko seudun väestön, elinkeinoelämän ja yhdyskuntarakenteen muutoksista ja tämän vuoksi on tärkeää, että kukin kunta panostaa ja sitoutuu yhteistyöhön. Sopimuksen mukaista elinkeinoyhteistyötä toteuttaa Turun keskushallintoon kuuluva Turun Seudun Kehittämiskeskus, jonka johtajana toimii Turun kaupungin elinkeinojohtaja. Valtio vahvistaa suurten kaupunkiseutujen kansainvälistä kilpailukykyä ja roolia alueidensa ja Suomen talouden vetureina sekä edistää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä siten, että tavoitteina ovat uudistuminen ja kansainvälistyminen kestävällä tavalla. Keinona ovat kasvusopimukset. Kaupunkipolitiikan toimenpideohjelmassa vuosille 2012 2015 linjataan, että kasvusopimusmenettelyn piirissä ovat Helsingin seudun metropolialueen lisäksi yli 100 000 asukkaan kaupunkiseudut. Valtion ja Turun kaupunkiseudun välinen kasvusopimus 2013-2015 edistää seuraavien strategisten painopisteiden toteuttamista: - Rohkeasti kehittyvä Turun kaupunkiseutu pohjoisen kasvukäytävällä - Korkeakoulu- ja opiskelukaupunki Turku - osaamisen ja luovuuden vahva liitto - Elinvoimaa kilpailukyvyllä ja hyvinvoinnilla - uuden kasvun lähteet. Samat kaupunkiseudut ovat mukana myös lnnovatiiviset kaupungit (INKA) -ohjelmassa. Turun kaupunkiseutu on mukana ohjelman kahdessa teemassa: Tulevaisuuden terveys ja Älykäs kaupunki ja uudistuva teollisuus. 34

Turku ja valtio ovat neuvotelleet meri- ja metalliteollisuuden alueellisen kilpailukykyohjelman toteutuksesta. Sen mukaan kaupunkiseutu ja valtio käynnistävät Turku Seas 2020 -meri- ja metalliteollisuuden alueellisen kilpailukykyohjelman toteutuksen rahoittamalla yhteisesti ohjelman koordinaation. Turun asemaa halutaan näin vahvistaa Suomen laivanrakennuksen johtavana, kansainvälisen tason osaamis-, innovaatio- ja tuotantokeskittymänä. Logistiikkaan, yhdyskuntarakenteen kehittämiseen ja imagoon vaikuttavat vahvasti myös Euroopan unionin TEN-T liikenneverkon osaksi nimetyt satamat. Lounaisrannikon satamat ovat Itämeren merkittävimpien liikenne- ja tavaravirtojen solmukohdassa ja niiden kautta kulkee neljännes koko maan ja valtaosa Suomen ja Skandinavian välisistä merikuljetuksista. Turun kaupunkiseudun elinkeinoyhteistyö ja kehittämisen strategia perustuvat kasvusopimuksessa ja Inkaohjelmassa määriteltyihin kärkiin, joihin kaupunkiseudun kunnat ovat Turun kaupungin ja Turun Seudun Kehittämiskeskuksen kautta sitoutuneet. Elinkeinotoiminta ja yrityskehittäminen Turun Seudun Kehittämiskeskuksen tehtävänä on aluekehittäminen ja sen osana erityisesti seudun elinkeinojen vahvistaminen, seutukunnan markkinointi yritystoiminnan sijaintipaikkana sekä seutuyhteistyön kehittäminen. Kehittämiskeskuksen toiminta kattaa koko Turun seutukunnan. Kehittämiskeskuksen alueella on 18 kuntaa, joiden asukasmäärä on noin 300 000 ja yrityksiä alueella on n. 15 000. Turun seudun yrityspalvelukeskus Potkuri on Turun Seudun Kehittämiskeskuksen ja TE-keskuksen yhdessä perustama yrityspalvelukeskus, jonka tarkoituksena on tarjota yhdestä paikasta yrittäjille ja yrittäjiksi aikoville kaikki tarvittavat neuvontapalvelut yritystoiminnan eri vaiheissa. Turku Science Park Oy:n tehtävänä on yliopistojen, korkeakoulujen ja yritysten osaamiseen perustuvan liiketoiminnan kasvattaminen sekä innovaatiotoiminnan edistäminen ja kaupallistaminen. Tätä yhtiö tekee käytännössä mm. tarjoamalla yrityskehitys- ja hautomopalveluja, toteuttamalla osaamiskeskus- ja teknologiaohjelmia, edistämällä alueen kärkialojen (bioteknologia sekä tieto- ja viestintäteknologia) kasvua ja kansainvälistymistä ja vastaamalla tiedepuistoalueen markkinoinnista ja viestinnästä. Varsinais-Suomen bio- ja ICT-alojen toimintaedellytysten kehittämisessä Turku Science Park Oy tukee ja edistää BioTurku- ja ICT Turku klustereiden toimintaa. Turku Science Park Oy:n pääomistaja on Turun kaupunki. Muina osakkaina on alueen kuntia ja kaupunkeja, yliopistojen säätiöitä ja kiinteistöyhtiöitä. Pilot Turku Oy on logistiikkatoimintoja kehittävä yhtiö, jonka omistavat Turku, Naantali ja Hartela-yhtiöt. Turku Touring on alueellinen, koko Varsinais-suomen kattava matkailun markkinointiorganisaatio. Touringin tehtävänä on seudullinen ja maakunnallinen matkailumarkkinointi. Sen rinnalla on myyntiyhtiö, jonka toiminnan rahoittavat pääosin yritykset ja joka myy yritysten matkailutuotteita. 35

3.8 Yhdistymisarvio Turun kaupunki on kuntien yhdistymisen jälkeen maamme toiseksi suurin kaupunki. Yhdistetty kunta huomioidaan aiempaa vahvemmin rahoitusmarkkinoilla Itämeren alueen merkittävänä toimijana. Myös kansainväliset sijoittajat tunnistavat reilun 265 000 asukkaan varteenotettavana sijoituskohteena. Turku on merkittävä Itämeren rannikkokaupunki, jossa on vahvan meriteollisuuden rinnalla hyvät edellytykset uusien innovaatioiden tekemiseen ja tästä ponnistavaan liiketoimintaan korkeatasoisessa tiede- ja tietointensiivisessä kehittämis- ja toimintaympäristössä. Turun kaupunkiseudun ydinkuntien yhdistymisellä kaupunkiseudun ja koko maakunnan edunvalvonta yhtenäistyy ja vahvistuu. Yhdistetyn kunnan yhteistoiminta yhdessä Turun yliopistojen ja korkeakoulujen sekä alue- ja yrityskehittäjien kanssa tiivistyy sekä vaikuttaminen valtion ja Euroopan unionin ratkaisuihin avaa uusia mahdollisuuksia suurien hankkeiden ja investointien aikaansaamiseksi. Kuntien yhdistyminen parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia. Yhdistettyjä voimavaroja ja lisäpanostuksia voidaan kohdistaa paremmin koko kaupunkiseudun alue- ja yrityskehityksen kannalta strategisiin kehittämiskohteisiin. Yhdistetyllä kunnalla on aiempaa paremmat edellytykset aluetalouden kasvun parantamiseen ja myös kehittyvien palvelumarkkinoiden tukemiseen. Nykyisin elinkeinojen ja yritystoiminnan kehittämispanokset ovat osin kuntakohtaisia. Yhdistetyn kunnan alueelle muodostuu yksi vastuutaho, yhteiset tavoitteet ja kootut yhteiset voimavarat, joilla voidaan edistää koko alueen elinvoimaa ja kilpailukykyä sekä alueen elinkeinoelämän ja yritystoiminnan toimintamahdollisuuksia. Yhdistetyn kunnan on pidettävä osaava työllinen työvoima kaupunkiseudulla tarjoamalla hyviä työmahdollisuuksia ja -paikkoja. Osaavan työvoiman riittävä tarjonta pitkällä aikavälillä edellyttää riittävää nettomuuttoa alueelle ja toisaalta seudun oppilaitoksissa opiskelevien kiinnittämistä alueelle jo opiskeluaikana. Näin työllisten asukkaiden muuttotasetta saadaan parannettua huomattavasti nykyisestä. Lisäksi keskuskaupungin ja kehyskuntien välinen työllisten nettomuutto, joka on ollut pitkään keskuskaupungille epäedullista, tasapainottuu aluekehityksen näkökulmasta kuntien yhdistymisessä. Kuntien välisen muuton viime vuosien muuttoluvut kertovat siitä, että kehyskuntien muuttovoitot ovat supistumassa ja muutto on kääntynyt keskuskaupunkeihin. Yhdistetyssä kunnassa on hyvä ottaa käyttöön nykyisten kuntakeskusten vahvuuksiin perustuva aluekehitysmalli, jolla kehitetään alueellisesti elinvoimaa, elinkeinoja ja yritysten toimintaa. Erityisen tärkeä on kasvuyritysten ja pk-yritysten toimintaedellytysten ja yrityskehittämisen varmistaminen keskuskaupungin alueen rinnalla nykyisissä kasvukunnissa. Niissä on entuudestaan saatu hyviä tuloksia pk-yritysten toimintaedellytysten vahvistamisessa ja niillä on hyvä kuntamaine yritysmyönteisinä kuntina. Yhdistetty kunta kehittää aluettaan kasvusuuntien, rakennemallin ja kasvusopimuksen mukaisesti. Nykyisistä kuntakeskuksista muodostettujen aluekeskusten elinvoimaa edistetään ja niiden välisestä saavutettavuudesta huolehditaan hyvillä joukkoliikenne- ja tietoliikenneyhteyksillä. Strategisen yhdistymisen päämääränä on vahvistaa aluekehitystä ja -taloutta siten, että yhdistetty kunta pitää elinvoimansa ja kilpailukykynsä kasvun ja taantuvan kehityksen vaiheissa. Elinvoiman ja kilpailukyvyn parantamiseksi kehitetään nykyisiä vahvuuksia ja haetaan uusia. Yhdistetyn kunnan kuntastrategian osana on kilpailukyky- ja elinvoimaohjelma. Kuntastrategian mukainen kokonaisvaltainen elinvoimapolitiikka ohjaa elinkeinojen ja yritystoiminnan kehittämistä. Yhdistetyn kunnan viestinnän ja markkinoinnin perustaksi tehdään viestintäsuunnitelma yhdistymishallituksen ohjauksessa ennen yhdistymistä. Yhteismarkkinointiin ja kuntamaineen rakentamiseen panostetaan. 36

4 YHDYSKUNTARAKENNE 4.1 Turun kaupunkiseudun yhdyskuntarakenne Turun keskustaajama levittäytyy seitsemän kunnan alueelle. Se ulottuu Turun lisäksi Kaarinaan, Lietoon, Maskuun, Naantaliin, Raisioon ja Ruskoon. Näistä Kaarina, Turku, Raisio ja Naantali muodostavat kaupunkiseudun keskusakselin, noin 30 kilometrin pituisen taajamanauhan. Mainittujen kuntien lisäksi Nousiaisten Nummen taajama samoin kuin Maskun Lemu ja Ruskon Vahto liittyvät toiminnallisesti työ- ja asuntomarkkinoiden sekä asioinnin välityksellä kiinteästi Turun kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteeseen. Taajamia ympäröivä läheinen maaseutu on historiallisesti tiiviisti asuttu, ja taajamien läheisen lieverakentamisen ohjaaminen on haasteellista. Tämän rakentamisen seurauksena Turkua ympäröivällä, alle 40 kilometrin etäisyydellä olevalla haja-asutusalueella väestön määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut 0,5-1,0 prosentilla vuosittain. Elinvoimainen kuntarakenne vastaa yhdyskuntarakenteen hajautumiskehitykseen, tasaa alueiden välistä epätervettä kilpailua, ehkäisee osaoptimointia ja vähentää alueiden eriytymiskehitystä. Kuntajakoa voidaan muuttaa, jos se parantaa alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Turun kaupunkiseudun maakuntakaava-alueen muodostavat Naantali, Raisio, Turku, Kaarina, Rusko ja Paimio. Maakuntakaavassa korostuvat kaupunkiseudun alueeseen liittyvät tavoitteet. Kaava on ilmaus maakunnan tahdosta ohjata ja suunnitella maankäyttöä osana maakunnan muuta kehitystyötä. Ympäristöministeriö vahvisti Turun kaupunkiseudun maakuntakaavan 23.8.2004. Kuva 4.1-1 Turun kaupunkiseudun maakuntakaava Kaupunkikehittämisen kohdealueilla yhdyskuntarakennetta tulee tiivistää ja rakentamistehokkuutta lisätä. Rakenteen tiivistämisen tulee kehittää ympäristön laatua. Tätä koskeva suunnittelumääräys on kaavaan merkitty Piikkiöstä Naantaliin kiemurtavana nauhana sekä Liedon kaupunkirakenteeseen liittävillä merkinnällä. Vastaava merkintä on myös Paimion valtatie E18:aan yhdistävällä osuudella. 4.2 Yhdyskuntarakenne- ja kaupunkiseutuperusteet Toimeksiannon mukaan kuntajakoselvityksessä on selvitettävä Turun, Kaarinan, Raision, Naantalin, Liedon, Maskun, Ruskon ja Nousiaisten yhdistymistä kuntarakennelain 4 d :n 3 momentin perusteella. 37

Edellä mainitun säädöksen mukaan pitää selvittää yhdistymistä, jos: 1) kunnan työssäkäyvästä väestöstä alle 80 prosentilla on työpaikka kunnan alueella (työpaikkaomavaraisuusperuste); sekä 2) kunnan työssäkäyvästä väestöstä Tampereen, Turun, Oulun, Lahden, Jyväskylän tai Kuopion työssäkäyntialueella sijaitsevassa kunnassa vähintään 35 prosenttia käy työssä työssäkäyntialueen keskuskunnan alueella (työssäkäyntiperuste). Kunnalla on lisäksi selvitysvelvollisuus yhdyskuntarakenneperusteella, jos sen tai siihen rajoittuvan kunnan yhtenäinen keskustaajama ulottuu kunnan rajan yli tai keskustaajamaan kytkeytyvä lähitaajama ulottuu kunnan rajan yli, taikka jos toisen kunnan keskustaajaman kasvupaine kohdistuu merkittävästi kunnan alueella sijaitsevaan lähitaajamaan. Jos kunnat työssäkäyntiperusteen tai yhdyskuntarakenneperusteen perusteella muodostavat yhtenäisen alueen, niiden on selvitettävä kuntien yhdistymistä yhdessä. Kuntarakennelain tämä kohta on voimassa 1.7.2013-31.12.2019. Yhdyskuntakriteerin edellyttämästä yhdistymissuunnasta voidaan poiketa erityisen kuntajakoselvityksen perusteella. Työpaikkaomavaraisuus Keskuskaupunki Turun työpaikkaomavaraisuus on pysynyt tasaisesti 122-124 prosentissa. Turun korkeasta työpaikkaomavaraisuudesta johtuu, että myös koko selvitysalueen työpaikkaomavaraisuus on 108 prosenttia. Muista selvityskunnista Raisio ylittää 80 prosentin raja-arvon. Raision työpaikkaomavaraisuus on parantunut 2000-luvulla ja on vuoden 2012 tiedoilla 94 prosenttia. Kaarina, Lieto ja Rusko alittavat 80 prosentin raja-arvon. Ruskon työpaikkaomavaraisuus on 61, Kaarinan 65 ja Liedon 68 prosenttia. Liedon työpaikkaomavaraisuus on noussut jonkin verran 2000-luvulla. (Tilastokeskus, FCG) Kuvio 4.2.-1 Työpaikkaomavaraisuus selvityskunnissa vuosina 2001-2011 38

Työssäkäynti Selvityskuntien työpaikat keskittyvät vahvasti Turun kaupungin alueelle. Tämä näkyy työssäkäynnin tunnusluvussa, joka mittaa työssäkäyntiä yli kuntarajojen. Kaikista selvitysalueen kunnista käydään työssä Turussa enemmän kuin missään selvitysalueen muussa kunnassa tai selvitysalueen ulkopuolella. Koko kaupunkiseudun työssäkäynti suuntautuu keskuskaupunkiin. Koko kaupunkiseudun nettomääräinen työssäkäynti on keskuskaupungille plusmerkkinen. Turku tarjoaa työpaikan noin 28 000:lle selvityskuntien asukkaalle. Heistä kaarinalaisia on runsas 7100, lietolaisia noin 3700, raisiolaisia runsas 5300 ja ruskolaisia 1350. Tämä on noin 63 prosenttia Turussa pendelöivistä koko selvitysalueen työssäkävijöistä. Turusta pendelöi Kaarinaan runsaat 2800 henkilöä, Lietoon noin 1400, Raisioon noin 3000 ja Ruskoon runsas 400. Kuvio 4.2-2 Selvityskuntien keskinäinen työssäkäynti 31.12.2011 Kuntarakennelain kriteeri työssäkäynnille on selvitysvelvollisuuden osalta 35 prosenttia. Kaupunkiseutukriteerien valmistelussa se oli 40 prosenttia. Kaikki selvityskunnat Turkua lukuun ottamatta täyttävät kriteerit selvästi. Yhdyskuntarakenneperuste Kuntarakennelain yhdyskuntarakenneperusteen arviointi perustuu Suomen ympäristökeskuksen taajamaluokitteluun. 39

Tällä perusteella Turun kaupunkiseudun keskustaajamarajat asettuvat kartalla Naantalin, Maskun, Raision, Ruskon, Turun, Liedon, Kaarinan ja Paimion kuntien alueille. Maskun ja Paimion yhteys on ohuesti reunaalueen osalta. (Suomen ympäristökeskus 2010) Kuva 4.2-3 Turun kaupunkiseuturajaukset vuonna 2010 Selvityskunnat ovat maapinta-alaltaan pieniä kuntia verrattuna koko maan kuntien pinta-aloihin. Kuntien yhteenlaskettu maapinta-ala on yhtä suuri kuin Turun 17 kunnan selvitysalueen suurimman kunnan, Pöytyän, maapinta-ala. Kunnat Turku Kaarina Raisio Lieto Rusko Yhteensä Maapinta-ala 246 150 49 198 127 770 Kunnat Paimio Sauvo Maapinta-ala 238,36 252,47 Kaupunkiseutuperusteet Valtiovarainministeriö valmisteli kuntarakennelain muutosta, jolla valtioneuvoston toimivaltaa olisi laajennettu vähintään 100 000 asukkaan kaupunkiseutujen kuntien kuntajaon muutoksista päätettäessä. Luonnos hallituksen esitykseksi lähti lausunnoille 20.1.2014 ja lain oli tarkoitus tulla voimaan 1.7.2014. Luonnos hallituksen esitykseksi peruttiin huhtikuun alussa 2014 sosiaalija terveydenhuollon järjestämislakilinjauksen jälkeen. 40

Esitysluonnoksessa esitettyjen ns. kaupunkiseutuperusteiden pohjalta voidaan kuitenkin arvioida Turun kaupunkiseudun ja selvitysalueen kuntien toiminnallista yhteenkuuluvuutta eriytyneemmän kokonaiskuvan saamiseksi. Kaupunkiseutuperusteet ovat: 1. Työpaikkaomavaraisuusperusteella tarkoitetaan kunnassa sijaitsevien työpaikkojen määrää suhteessa alueella asuvaan työlliseen työvoimaan. Työpaikkaomavaraisuusperuste täyttyy, jos kunnan työpaikkaomavaraisuus on alle 80 prosenttia. 2. Työssäkäyntiperuste puolestaan täyttyy, jos vähintään 40 prosenttia kunnan työssäkäyvästä työvoimasta käy töissä keskuskunnassa. 3. Lähitaajamaperuste täyttyy, jos työssäkäyntialueen keskuskunnan tai siihen rajoittuvan kunnan keskustaajamaan kytkeytyvä lähitaajama ulottuisi kunnan rajan yli tai kunnan keskustaajama ylittäisi kuntarajan. 4. Asuntomarkkinaperuste kuvaa muuttojen alueellista riippuvuutta eli yhtenäistä asuntomarkkinaaluetta: peruste täyttyy, jos yli 40 prosenttia kunnan kaikista muutoista tapahtuu kunnan ja työssäkäyntialueen keskuskunnan välillä. 5. Taloudellinen eriytymisperuste on kaikkien tulo- ja lähtömuuttajien tulojen välinen erotus viiden viimeisen vuoden keskiarvona. Peruste kuvaa kaupunkiseudun kuntien välisen valikoivan muuttoliikkeen aikaansaamaa alueen taloudellista eriytymistä. Perusteen raja-arvona on 150 euroa asukasta kohden vuodessa. Kaupunkiseutuperusteet toteutuvat selvitysalueella vuoden 2011 tiedoilla seuraavasti: - Selvitysalueella työpaikkaomavaraisuuden peruste täyttyy muissa selvityskunnissa paitsi Raisiossa ja Kustavissa. - Työssäkäynti keskuskaupungissa eli pendelöintiperuste täyttyy viidessä kunnassa: Kaarinassa, Liedossa, Maskussa, Raisiossa ja Ruskolla. - Keskus- tai lähitaajamaperusteen täyttää seitsemän kuntaa: Kaarina, Lieto, Masku, Naantali, Paimio, Raisio, Ruskolla. - Tulo- ja lähtömuuttojen riippuvuus keskuskaupungista täyttyy kuudessa kunnassa: Aurassa, Kaarinassa, Liedossa, Naantalissa, Raisiossa ja Ruskolla. - Muuttajien laskennallinen tulokertymä alittaa asukaskohtaisen 150 euron raja-arvon Vehmaalla, Raisiossa ja Ruskolla. Muuttajien laskennallinen tulokertymä pitää sisällään yhden kunnan kaikki tulo- ja lähtömuutot. Kunnan arvo pitää aina sisällään kaikkien tulo- ja lähtömuuttojen välisen erotuksen. Turun selvitysalue on tyypillinen suuri kaupunkiseutu siinä, että lähes kaikki seudun kunnat hyötyvät merkittävästi muuttajien asukasrakenteesta. Kaarinan luku on erittäin korkea. Yli 400 euron positiivinen tulokertymä asukasta kohden esiintyy yksittäisissä kunnissa pääkaupunkiseudulla sekä Turun ja Tampereen kaupunkiseudun kehyskunnissa. Kehyskuntien korkeat arvot perustuvat käytännössä siihen, että keskuskaupungista tulee keski- ja hyvätuloisia tulomuuttajia ja lähtömuuttajat ovat pienituloisia nuoria, opiskelijoita ja työvoiman ulkopuolisia tai työttömiä. 41

Taulukossa on kaupunkiseutuperusteiden toteutumisen arvot niistä selvitysalueen kunnista, jotka täyttävät vähintään kolme perustetta viidestä. Kunta Pendelöinti Turkuun >40% Työpaikkaomavaraisuus < 80 % Keskus- tai lähitaajama 42 Tulo- ja lähtömuuton riipuvuus keskuskunnasta, >40 % Muuttajien lask. tulokertymä 2007-11 >150 /as./vuosi Kaarina 49,8 65,6 kyllä 56,9 449,6 Lieto 49,2 70,1 kyllä 55,6 275,5 Masku 43,0 56,9 kyllä 39,6 405,7 Naantali 37,6 70,8 kyllä 41,0 197,0 Rusko 51,0 57,3 kyllä 56,0 106,9 Raisio 48,2 89,0 kyllä 48,1-31,8 Aura 32,7 69,3 ei 41,1 178,5 (Timo Aro 28.5.2014 diaesitys) Taulukko 4.2-1 Kaupunkiseutuperusteiden toteutuminen selvityskunnissa, jotka täyttävät vähintään kolme perustetta viidestä (varjostetut alueet = peruste täyttyy) Suomen ympäristökeskuksen keskustaajamaperuste koskee tässä yhdistymisselvityksessä Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon kuntia, koska alueet ovat kasvaneet yhteen yhdyskuntarakenneperusteen mukaan. Paimion kaupungilla on suuren kaupunkiseudun lähitaajamastatus. Turun selvitysalueen kunnista Kaarina ja Lieto täyttävät kaikki viisi kaupunkiseutuperustetta. Naantali, Masku ja Rusko täyttävät neljä perustetta viidestä, Raisio ja Aura kolme perustetta viidestä. Muut selvityskunnat täyttävät kahden tai yhden perusteen. Asiointi Varsinais-Suomen kunnat kuuluvat markkina-aluetutkimuksen neljään päämarkkina-alueeseen (Turku, Forssa-Loimaa-Huittinen, Salo ja Rauma-Eura) ja neljään paikallismarkkina-alueeseen (Turku, Loimaa, Salo ja Rauma). Selvitysalueen kunnat kuuluvat Turun paikallismarkkina-alueeseen. Vuoden 2011 erikoiskaupan asiointitietojen mukaan Turku ja Raisio sekä Uusikaupunki, Salo, Loimaa, Laitila ja Somero ovat kuntia, joissa oma kunta on yleisin erikoiskaupan asiointikunta ja joissa erikoiskaupan asioinnista yli 50 % suuntautuu omaan kuntaan (Turku 72 % ja Raisio 55 %). Selvitysalueen kunnat jakautuvat erikoiskaupan asioinnissa Turun ja Raision kesken siten, että Raisioon kuuluvat Nousiainen (62 %), Taivassalo (48 %), Masku (43 %), Rusko (38 %), Vehmaa (38 %), Naantali (37 %), Kustavi (30 %) ja Mynämäki (28 %). Oripäällä Loimaan jälkeen toiseksi yleisin erikoiskaupan asiointisuunta on Raisio (18 %). Myös Marttilasta asioidaan Raisiossa (24 %) hieman enemmän kuin Turussa (22 %). Raision asema erikoistavarakaupan keskuksena on vahva koko Turun seudulla, erityisesti selvitysalueen länsi- ja rannikkoalueella ja myös maakunnassa laajemminkin. Varsinais-Suomen Kaupan palveluverkkoselvityksen (2013) mukaan Turun seutukunta on maakunnan kaupallinen ydin, jossa vähittäiskauppa on keskittynyt Turun, Raision ja Kaarinan muodostamalle keskusakselille.

Tärkeimpiä kaupallisia keskuksia ovat Turun ydinkeskusta, Raision Myllyn alue, Länsikeskus sekä Skanssin alue, joihin vähittäiskaupan uudisrakentaminen on viime vuosina keskittynyt. Turun keskusta on joukkoliikenteellä erittäin hyvin saavutettavissa. Alue on Turun seudun keskuksista ainoa, jossa asioidaan merkittävästi joukkoliikenteellä. Noin 29 % Turun keskustaan suuntautuvista matkoista tehdään linjaautolla. Omassa lähikaupassa asioitiin pääasiassa kävellen (51 %), kaikissa muissa paikoissa autolla tulevat olivat enemmistönä. Pienin autolla tulevien osuus oli Turun keskustassa (48 %) ja suurin Ohikulkutien liikkeissä Raisiossa (88 %) ja Krossissa Kaarinassa (90 %) (Marjanen & Malmari, 2012). Turun keskustan vahvuuksia suhteessa Myllyyn ja Skanssiin ovat tarjonnan laajuus ja määrä, monipuolinen viihdeja muu palvelutarjonta, mahdollisuus yhdistää ostokset ja muut asiat, sopiva sijainti ja hyvät kulkuyhteydet sekä laadukas asiakaspalvelu. Turun keskustan suurin heikkous on edelleen pysäköintitilojen niukkuus ja maksullisuus. Turun keskusta koettiin Myllyä ja Skanssia turvattomammaksi ja hankalammaksi mutta samalla mielenkiintoisemmaksi ostoympäristöksi. Keskustan ulkopuolisten kauppakeskusten suurimmat vahvuudet olivat hyvät ja ilmaiset pysäköintitilat, sopivat aukioloajat, liikkumisen helppous alueen sisällä sekä turvallisuus. Mylly ja Skanssi arvioitiin myös Turun keskustaa edullisemmiksi ostospaikoiksi. Myllyn ja Skanssin arvosanaprofiilit muistuttivat paljon toisiaan, mutta Myllyn arvosanojen keskiarvot olivat lähes kaikilla kriteereillä hieman Skanssin vastaavia korkeampia (Marjanen & Malmari, 2012). 4.3 Yhdyskuntarakenteen, maankäytön ja asumisen sopimusperusteinen kehittäminen Turun kaupunkiseudun rakennemalli 2035 Turun kaupunkiseudulla maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelua ja kehittämistyötä on tehty laajasti sopimusperusteisesti, valtion ohjauksella ja kuntien yhteistyöllä. Perusasiakirja on Turun kaupunkiseudulle 2012 laadittu kaupunkirakenteen kestävää kehitystä ja alueen vetovoimaisuutta edistävä rakennemalli 2035, jonka tärkeimpänä tavoitteena ja tuloksena on löydetty yhteinen näkemys kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen pitkän tähtäyksen päälinjoista. Rakennemalli ohjaa kuntien tulevaa maankäytön suunnittelua yleispiirteisesti ja siinä on esitetty vuoteen 2035 ulottuvia alueellisia kehityskuvia koskien asumista, työpaikka-alueita, kaupan ja palveluiden alueita, liikenneverkkoa, virkistyksen ja vapaa-ajan alueita sekä yhdyskuntatekniikkaa. Numeerisena tavoitteena on varautua noin 75 000 asukkaan lisäykseen vuoteen 2035 mennessä (23 %:n kasvu). Väestönkasvusta noin 80 % kohdennetaan ydinkaupunkiseudulle ensisijaisesti yhdyskuntarakennetta tiivistäen ja noin 20 % osoitetaan rakennemallin ydinkaupunkialueen ulkopuolisiin taajamiin tai niiden välittömään läheisyyteen asemakaavoitetuille alueille. Tavoitteena on, että noin puolet ydinkaupunkialueelle osoitetusta kasvusta toteutuu vuosina 2012 2025 ja puolet vuosina 2025 2035. Ydinkaupunkialueen ulkopuolisten taajamien kasvua ei ole vaiheistettu vastaavalla tavalla. Koko seudulla lisätään asuntotarjontaa 78 000 uudella asunnolla vuoteen 2035 mennessä (44,5 %:n kasvu). Se tarkoittaa noin 3400 3500 asuntoa vuodessa. Myös työpaikkojen määrän kasvu painotetaan Turkuun ja ydinkaupunkialueelle. Rakennemallissa varaudutaan yhteensä noin 20 000 työpaikan lisäykseen vuoteen 2035 mennessä. Suunnittelualueena rakennemalli on kattava ja toteutuessaan se lisää suunnittelun vaikuttavuutta. Mukana ovat Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon lisäksi Aura, Naantali ja Masku, Mynämäki, Nousiainen, 43

Paimio, Parainen, Sauvo ja Tarvasjoki. Kuntajakoselvityksen 17 kunnasta mukana on 13 kuntaa. Kustavi, Pöytyä, Taivassalo ja Vehmaa eivät ole tässä yhteistyössä mukana. Turun kaupunkiseudun kuntien ja valtion välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimus vuosille 2012 2015 Turun kaupunkiseudun kuntien ja valtion välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimus 2012 2015 kesäkuulta 2012 perustuu rakennemalliin ja konkretisoi sen tavoitteiden toteutumista eri osapuolten yhteistyönä. Aiesopimuksen osapuolia ovat Turun kaupunkiseudun kunnat sekä valtion osalta ympäristöministeriö, asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Aiesopimuksen valmistelussa mukana ovat lisäksi olleet Varsinais-Suomen liitto, valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö. Aiesopimuksen tavoiteasettelu, johon kunnat ovat sitoutuneet, on seuraava: Aiesopimuksen tavoitteena on vahvistaa yhdyskuntarakenteen eheytymistä, kehittää liikennejärjestelmää ja ehkäistä kaupunkiseudun väestön sosiaalista ja alueellista eriytymistä ohjaamalla maankäytön, asumisen ja liikenteen ratkaisuja kestävän kehityksen edistämiseksi. Tavoitteena on myös tukea kaupunkiseudun ja samalla sen eri kuntien elinvoimaisuutta, kilpailukykyä ja sopimusosapuolten välistä yhteistyötä. Aiesopimuksella tuetaan hallitusohjelman, valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden, liikenteen hallinnonalan ilmastopoliittisen ohjelman, liikennepoliittisen selonteon, asuntopoliittisen toimenpideohjelman, kansallisen ilmasto- ja energiastrategian sekä kaupunkipolitiikan ja energiatehokkuuden periaatepäätösten tavoitteiden toteutumista. Keskeisenä aiesopimuksen tavoitteena on vahvistaa osapuolten, erityisesti kuntien keskinäistä, sitoutumista kaupunkiseudun rakennemallin 2035 keskeisten tavoitteiden toteutumiseksi. Aiesopimuksen osapuolet edistävät erityisesti sellaisia koko kaupunkiseutua, useita kuntia tai hallinnonaloja keskeisesti koskevia hankkeita, joilla on ratkaiseva merkitys koko seudun elinvoimaisuudelle, vetovoimaisuudelle, yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle ja kestävälle kasvulle. Tavoitteena on vahvistaa Turun kaupunkiseudun kilpailukykyä osana Tukholma-Turku-Salo-Helsinki-Pietari- kehityskäytävää ja Etelä-Suomen laajempaa työssäkäyntialuetta. Tavoitteena on myös tehostaa seudullisen palvelutuotannon toimivuutta ja taloudellisuutta, parantaa infrastruktuurin investointien vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta sekä hillitä asumiseen, maankäyttöön ja liikenteeseen liittyvien ylläpitokustannusten kasvua. Kunnat yhtenäistävät maa- ja asuntopolitiikan toteuttamista. Toimenpiteiden tavoitteina on parantaa palveluiden ja työpaikkojen saavutettavuutta, edistää kestäviä kulkutapoja, tukea seudullisia joukkoliikenneratkaisuja ja muun liikennejärjestelmän toimivuutta turvallisuus ja ympäristövaikutukset huomioiden. Valtatiet ja niiden yhteyteen liittyvä maankäyttö ovat tärkeitä strategisia tekijöitä yhdyskuntarakenteen kehittämisessä. Turun kaupunkiseudulla on neljä valtatietasoisiin liikenneväyliin, valtatiet 1,8, 9 ja 10, tukeutuvaa aluerakenteen kehittämiskäytävää. Ne on mainittu myös Varsinais-Suomen liiton aluerakennesuunnitelmissa. Kehittämiskäytävällä tarkoitetaan kaavamääräystä nauhamaisille kehittämisen kohdealueille maakuntakaavoissa ja yleiskaavoissa. Näistä ensimmäinen suuntautuu valtatien E18 ja Helsinki-Turku -radan suuntaisesti pääkaupunkiseudulle. 44

Käytävä muodostuu kehittämisvyöhykkeeksi Turun kaupunkiseudun sisällä Kaarinaa, Turkua, Raisiota ja Naantalia yhdistävänä keskusakselina ja nauhakaupunkina. Toinen kehittämiskäytävä suuntautuu Raision, Maskun, Nousiaisten ja Mynämäen kautta Satakuntaan Valtatiehen 8 tukeutuen. Kolmas kehittämiskäytävä suuntautuu valtatietä 9 ja Turku - Toijala -rataa seuraten Tampereelle. Näiden pääväylien lisäksi valtatie 10 yhdistää Turun Hämeenlinnan suuntaan. Liikenneverkon ansiosta Turun kaupunkiseudun saavutettavuus on maakunnasta hyvä, mutta poikittaisten yhteyksien puutteellisuudet vaikeuttavat kuntien välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta ydinkaupunkiseudun ulkopuolella. Turun kaupunkiseudun yhteistoiminta joukkoliikenteen järjestämisessä Liedon ja Ruskon kunnat sekä Kaarinan, Naantalin, Raision ja Turun kaupungit ovat allekirjoittaneet vuonna 2012 yhteistoimintasopimuksen Turun kaupunkiseudun joukkoliikenteestä. Sopijakunnat hoitavat nämä tehtävät kuntalain 76 ja 77 mukaisesti siten, että Turun kaupunki on perustanut niistä huolehtimaan yhteisen toimielimen. Yhteistoiminnan tavoitteena on toteuttaa kuntarajat ylittävää yhteistyötä joukkoliikenteen järjestämisessä joukkoliikennelain mukaisesti sekä kehittää ja koordinoida seudullista joukkoliikennettä siten, että joukkoliikenteen palvelutaso paranee ja palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti ja edullisesti. Seudullisen joukkoliikenteen viranomaisen toimivalta-alueelle laaditaan yhteinen joukkoliikennesuunnitelma ja siihen liittyvä palvelutasotavoite, jossa otetaan huomioon kuntakohtaiset, kuntien itse määrittelemät palvelutasotavoitteet. Edelleen yhteistoiminnalla huolehditaan seudun kuntien edunvalvonnasta valtionavustusten ja valtion hankkiman ostoliikenteen suunnittelussa ja avustusten hakemisessa sekä suunnitellaan muiden toimivaltaisten joukkoliikenteen lupaviranomaisten kanssa seudun joukkoliikennepalveluiden kytkentä ja yhteensovittaminen laajempaan joukkoliikennejärjestelmään. Seudullista maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteistyötä ja eteviä toteutusprosesseja koordinoi seudun kuntien MAL-työryhmä. 45

4.4 Yhdistymisarvio Turun, Kaarinan ja Raision kaupungit sekä Liedon ja Ruskon kunnat ovat suurelta osin yhtenäistä yhdyskuntarakenteellista taajamaverkkoa ja tiivistä työssäkäyntialuetta. Työssäkäynti, opiskelu, asiointi ja harrastukset - ihmisten luonnollinen elämänpiiri ovat tehneet alueesta yhtenäisen suuren kaupunkialueen. Hyvin toimiva yhdyskuntarakenne on edellytys asukkaiden hyvinvoinnille. Hyvä yhdyskuntarakenne edellyttää erityisesti maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista sekä palvelurakenteen tehostamista ja elinkeinoelämän sijaintiin liittyvien toimintaedellytysten turvaamista. Vaikka Turun kaupunkiseudulle on hyväksytty yhdyskuntarakenteen kehitystä linjaava maankäytön rakennemalli, on sen tasapainoinen ja yhtenäinen toteutus haasteellinen tehtävä kuntien nykyisellä päätöksentekorakenteella. Kaupunkiseudun ennustettu asukasmäärän kasvu ja asukasrakenteen eriytyminen kaupunkiseudun eri alueiden välillä edellyttävät yhtenäisiä ja konkreettisia asuntopoliittisia linjauksia. Kunnilla on yhteinen näkemys kaupunkiseudun maankäytön päälinjojen pitkän tähtäimen periaatteista. Rakennemalli on kuntien yhteinen maankäyttöstrategia. Rakennemalli ei kuitenkaan suoraan ohjaa kuntien päätöksentekoa, kaavoitusta eikä rakentamista oikeudellisesti. Sopimusjärjestelmien ja rakennemallien ongelmana on sitovuuden puute. Kuntien erillinen päätöksenteko mahdollistaa kuntien välisen kilpailun ja osaoptimoinnin, mikä hajauttaa yhdyskuntarakennetta, heikentää seudun asukkaiden arjen sujuvuutta sekä synnyttää alueiden eriytymistä. Kuntien yhdistyminen parantaa alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta ja asukkaiden arjen sujuvuutta sekä ympäristön kestävää kehitystä. Täydennysrakentamista voidaan tehostaa ja osasta suunnitelluista asuinalueiden rakentamishankkeista voi luopua ja niiden ajankohtaan siirtää. MAL -aiesopimukset ovat edistäneet jossain määrin yhdyskuntarakenteen ohjauksen sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista. Aiesopimuksia koskevassa arviossa todetaan, että jatkossa tarvitaan myös kuntarakenneratkaisuja yhdyskuntarakenteen ohjauksen sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi. MAL aiesopimukset eivät myöskään poista kaupunkiseutujen kuntien välistä osaoptimointia. Ympäristöministeriön maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden kokonaisarvioinnissa on todettu, että kaupunkiseutujen alueidenkäytön suunnittelun ongelmallisuus kiteytyy valintatilanteisiin, joissa koko seudun kehittymisen edellyttämä ratkaisu nähdään yksittäisen kunnan edun vastaiseksi. Strateginen yhdistyminen antaa edellytykset tehostaa yhdistetyn kunnan maankäytön ja yhdyskuntarakenteen suunnittelua ja toteuttamista. Näin väestön ja elinkeinojen kasvusta aiheutuvaan tonttien, kunnallistekniikan, liikenneyhteyksien ja palveluinvestointien tarpeeseen vastataan ennakoivasti. Yhdistyminen tiivistää kaupunkirakennetta ja tarjoaa alueen asukkaille erilaisia asumisen ratkaisuja erilaisissa ympäristöissä. Yhdistetyn kunnan yhdyskuntarakenne tukee nykyistä paremmin alueen kilpailukykyä sekä sen sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti eheyttä ja kestävää kehitystä. Samalla kun uusi kunta tarjoaa monipuolisia, viihtyisiä ja kilpailukykyisiä asuinalueita ja ympäristöjä, se voi vähentää perusinvestointeja yhdyskuntarakennetta tiivistämällä. Yhdistymisessä kuntien välisten rajojen poistuminen vähentää myös toiminnallisia esteitä. Nykyisin maapinta-alaltaan suhteellisen pienten kuntien yhdistymisessä uuden kunnan pinta-ala laajenee riittävästi. 46

Asuntotuotantoa ohjataan ensisijaisesti yhdistetyn kunnan asemakaava-alueille ja toissijaisesti yleiskaavan osoittamille alueille. Yleiskaavoissa asumiseen osoitettujen alueiden ulkopuolelle rakennettaessa huolehditaan siitä, että rakentaminen sopeutuu ympäristöön eikä siitä aiheudu yhdyskuntarakenteen haitallista hajautumista ja kohtuuttomia kunnallistekniikan rakentamiskustannuksia. Yhdistetylle kunnalle tehdään vähintään aluekeskukset kattava oikeusvaikutteinen yleiskaava kahden ensimmäisen valtuustokauden aikana. Aluekeskuksia kehitetään siten, että niissä tarjotaan tontteja uusien asukkaiden ja yritysten sijoittumiseen. Yhdistettyyn kuntaan tehdään maapoliittinen ohjelma, jossa määritellään koko aluetta koskevat maanhankinnan ja luovutuksen periaatteet. Rakennusjärjestyksen valmistelu aloitetaan yhdistymishallituksen ohjauksessa. 47

5 PALVELUT 5.1 Sosiaali- ja terveyspalvelut 5.1.1 Sosiaali- ja terveyspalvelujen muutostekijät Asukasrakenne Vuoden 2013 lopussa selvityskunnissa oli yhteen 263 558 asukasta, kun lasketaan myös Tarvasjoen asukkaat. Tarvasjoki yhdistyy Lietoon vuoden 2015 alusta. Kunnat 2013 2017 2021 2025 2029 M% Turku 182 072 183 614 186 078 188 426 190 894 4,8 Kaarina 31 798 32 868 33 922 34 824 35 517 11,7 Raisio 24 565 25 325 25 775 26 207 26 558 8,1 Lieto*) 19 128 20 227 21 198 22 045 22 707 18,7 Rusko 5 995 6 056 6 166 6 289 6 404 6,8 Yhteensä 263 558 268 090 273 139 277 791 282 080 7,0 Paimio 10 590 11 045 11 416 11 731 11 986 13,2 Sauvo 3 032 3 193 3 297 3 394 3 480 14,8 Tilastokeskus, väestöennuste 2013, *) Liedon luvuissa on mukana Tarvasjoki Taulukko 5.1.1-1 Turun, Kaarnan, Liedon, Raision ja Ruskon sekä Paimion ja Sauvon asukasmäärän kehitys vuoteen 2029 Ennusteen mukaan selvityskunnista kasvavat suhteellisesti eniten Lieto ja Kaarina, mutta määrällisesti Turun asukasluku kasvu on suurin vuoteen 2029 mennessä. Selvitysalueen asukasmäärä kasvaa yhteensä liki 20 000:lla vuoteen 2029 mennessä. Selvityskuntien asukasrakenne poikkeaa niin, että keskuskaupunki Turussa on suhteellisesti enemmän työikäistä väestöä ja vähemmän lasten ja nuorten ikäryhmiin kuuluvia asukkaita kuin muissa kunnissa. Turussa on myös nykyisin kehyskuntia enemmän ikääntyneiden ikäryhmiin kuuluvia asukkaita. Suurin muutos selvityskuntien ikärakenteessa on väestön vanheneminen ja ikääntyneiden ikäryhmien asukasmäärän kiihtyvä kasvu vuoteen 2029. Erityisesti tämä koskee kehyskuntia, joiden väestölliseen huoltosuhteeseen on voimakkaat paineet niin lasten ja nuorten kuin ikääntyneiden ikäryhmistä. 48

Ennustettu väestökehitys ikäluokittain Turun selvitysalue_ 2013=100 Lähde:Tilastokeskus, kuntajako 2015 180 170 160 150 140 130 120 110 100 90 2 013 2 017 2 021 2 025 2 029 1-6-vuotiaat 100 102 103 103 102 7-18-vuotiaat 100 100 103 106 107 Työikäiset (17-64 v) 100 99 99 99 99 65-74-vuotiaat 100 114 115 108 107 Vanhusväestö* 100 103 126 151 168 Väestö 100 102 104 105 107 2 013 2 017 2 021 2 025 2 029 alle 1 -vuotiaat 2 714 2 878 2 890 2 859 2 802 1-6-vuotiaat 16 114 16 420 16 632 16 643 16 438 7-18-vuotiaat 30 875 30 909 31 873 32 809 33 148 Työikäiset (17-64 v) 169 340 167 600 166 908 167 341 168 096 65-74-vuotiaat 27 841 31 660 32 045 29 955 29 791 Vanhusväestö* 22 335 23 040 28 112 33 686 37 486 Kaikki 263 558 268 090 273 139 277 791 282 080 *yli 75-vuotiaat (Tilastokeskus, FCG) Kuvio 5.1.1-1 Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon väestökehitys ikäryhmittäin 2013-2029 Väestöllinen huoltosuhde kertoo alle 17-vuotiaiden sekä 65 vuotta täyttäneiden määrän suhteessa työikäisten määrään. Koko maan väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2012 lopussa 60 alle 17-vuotiasta ja 65 vuotta täyttänyttä 100 työikäistä kohden. Kunta / vuosi 2012 2017 2021 2025 2029 Turku 51 56 59 61 62 Kaarina 65 72 76 79 82 Lieto*) 67 73 77 79 81 Raisio 61 65 71 74 77 Rusko 65 69 73 78 82 Paimio 64 74 80 83 85 Sauvo 65 73 78 82 87 Yhdistetty kunta 56 60 64 66 68 Varsinais-Suomi 61 67 72 75 77 Koko maa 60 67 72 75 77 *) Tarvasjoen luvut ovat mukana. Tilastokeskus. Taulukko 5.1.1-2 Väestöllinen huoltosuhde 2012 ja ennuste 2017 2029 49

Vuoteen 2029 mentäessä selvityskuntien väestöllinen huoltosuhde heikkenee. Ainoastaan keskuskaupunki Turun huoltosuhde pysyy vakaana ja selvästi alle maan keskiarvon. Vuonna 2029 koko maa väestöllinen huoltosuhdeluku on 77 ja Turun 62. Turkua ja Raisiota lukuun ottamatta 2020-luvulla muiden kuntien huoltosuhdeluvut ylittävät 80 sataa työikäistä kohden. Raision huoltosuhde on maan keskiarvossa vuonna 2029. Jos kunnat yhdistyvät, lähinnä Turun alhaisesta huoltosuhdeluvusta johtuen myös yhdistetyn kunnan huoltosuhdeluku pysyy alle 70:n 100 työikäistä kohden. Yhdistyneessä kunnassa on tasapainoinen asukasrakenne. (Tilastokeskus, väestöennusteet) Kuvio 5.1.1-2 Suurten kaupunkiseutujen väestölliset huoltosuhteet vuosina 2011 ja 2025 Turun kaupunkiseudulla on viidenneksi suotuisin väestöllinen huoltosuhde suurista kaupunkiseuduista. 75 vuotta ja 85 täyttäneiden ikäryhmät Peruspalveluissa palvelutarpeen/-kysynnän nousun kriittisin muutostekijä on 75 vuotta täyttäneiden ja erityisesti 85 vuotta täyttäneiden määrän kasvu. Turkua lukuun ottamatta kaikkien muiden kuntien 75 vuotta täyttäneiden määrä yli kaksinkertaistuu vuoteen 2029 mennessä; reilusta 20 000 asukkaasta yli 35 000 asukkaaseen. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi palvelurakenteen määrällisenä mitoitustavoitteena pidetään sitä, että 75 vuotta täyttäneistä 90 prosenttia asuu kotona. Heistä vähintään 12 prosenttia saa säännöllistä kotihoitoa. Kuusi prosenttia on omaishoidon tuen asiakkaina, jotka myös saavat usein säännöllisesti muita palveluita. Vajaat kymmenen prosenttia 75 vuotta täyttäneistä on tehostetussa palveluasumisessa tai pitkäaikaisissa laitospalveluissa. 85 vuotta täyttäneiden ryhmässä säännöllisen avun tarve kasvaa. Heistä iso osa tarvitsee päivittäisiä palveluja. (STM: ja Kuntaliito 2013, 39) 50

Kunta/ vuosi 2000 2010 2013 M2000-13 lkm % lkm % lkm % lkm % Turku As.luku 172 561 177 326 182 072 9 511 5,5 75v- 13 384 7,8 15 714 8,9 16 218 8,9 2 834 21,2 85v- 3 307 1,9 4 539 2,5 4 960 2,7 1 653 50,0 Kaarina As.luku 26 746 30 911 31 798 5 052 18,9 75v- 1 150 7,8 1 993 8,9 2 257 7,1 1 107 96,3 85v- 258 1,9 430 2,5 527 1,7 269 104,3 Lieto*) As.luku 14 169 16 260 17 172 3 003 21,2 75v- 634 4,5 1 013 6,2 1 157 6,7 523 82,5 85v- 139 1,0 238 1,5 300 1,7 161 115,8 Raisio As.luku 23 149 24 427 24 565 1 416 6,1 75v- 1076 4,6 1878 7,7 2145 8,7 1 069 99,3 85v- 223 1,0 417 1,7 528 2,1 305 136,8 Rusko As.luku 5 174 5 816 5 995 821 15,9 75v- 234 4,5 335 5,8 377 6,3 143 61,1 85v- 63 1,2 88 1,5 97 1,6 34 54,0 Yhteensä As.luku 241 799 254 740 261 602 19 803 8,2 75v- 16 478 6,8 20 933 8,2 22 154 8,5 5 676 34,4 85v- 3 990 1,7 5 712 2,2 6 412 2,5 2 422 60,7 Paimio As.luku 9 815 10 402 10 590 775 7,9 75v- 601 6,1 781 7,5 793 7,5 192 31,9 85v- 146 1,5 211 2,0 242 2,3 96 65,8 Sauvo As.luku 2 851 3 045 3 032 181 6,3 75v- 274 9,6 278 9,1 277 9,1 3 1,1 85v- 76 2,7 96 3,2 94 2,7 18 23,7 Tilastokeskus, väestörakennetiedot 2013 *) Tarvasjoki ei mukana Taulukko 5.1.1-3 75 vuotta ja 85 vuotta täyttäneiden määrät ja osuudet vuosina 1990-2013 Turussa 75 vuotta täyttäneiden osuus on nyt selvityskuntien korkein (9 %). Vaikka Kaarinan, Raision ja Liedon, ikääntyneen väestön osuudet ovat alhaisia asukasmäärän kasvaessa, on määrällisesti 75 vuotta ja 85 vuotta täyttäneiden määrä kasvanut näissä kunnissa vahvasti vuosina 2000-2013. Eniten kasvua on Raisiossa. Turun kasvuluvut ovat huomattavasti alhaisempia kuin kehyskunnissa. 51

Vuoteen 2029 mennessä 75 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä on Kaarinassa ja Raisiossa korkeampi kuin Turussa. Vain Liedon 75 vuotta täyttäneiden osuus on alhaisempi. Kaarinassa, Liedossa, Raisiossa ja Ruskolla ikääntyneiden ikäryhmien määrät kaksinkertaistuvat tai enemmän vuoteen 2029. Koko maan 75 vuotta täyttäneiden osuudet koko väestöstä ovat 8 prosenttia vuonna 2012, 9 prosenttia 2017, 11 prosenttia 2021, 12 prosenttia 2025 ja 14 prosenttia vuonna 2029. 2013 2017 2021 2029 M2013-29 lkm % lkm % lkm % lkm % lkm % Turku As.luku 182 072 183 614 186 645 190 894 8 822 4,8 75v- 16 218 8,9 17 075 9,3 19 620 10,5 25 467 13,3 9 249 57,0 85v- 4 960 2,7 5 449 3,0 5 697 3,1 6 991 3,7 2 031 40,9 Kaarina As.luku 31 798 32 868 34 166 35 517 3 719 11,7 75v- 2 257 7,1 2 630 8,0 3 323 9,7 4 805 13,5 2 548 112,9 85v- 527 1,7 686 2,1 839 2,5 1203 3,4 676 128,3 Lieto*) As.luku 17 172 18 284 19 461 20 711 3 539 20,6 75v- 1 157 6,7 1 318 7,2 1 644 8,4 2 355 11,4 1 198 103,5 85v- 300 1,7 360 2,0 456 2,3 601 2,9 301 100,3 Raisio As.luku 24 565 25 325 25 775 26 558 1 993 8,1 75v- 2145 8,7 2378 9,4 2773 10,8 3728 14,0 1 583 73,8 85v- 528 2,1 673 2,7 778 3,0 1030 3,9 502 95,1 Rusko As.luku 5 995 6 056 6 166 6 404 409 6,8 75v- 377 6,3 441 7,3 561 9,1 854 13,3 477 126,5 85v- 97 1,6 127 2,1 153 2,5 222 3,5 125 128,9 Yhteensä As.luku 261 602 266 147 272 213 280 084 18 482 7,1 75v- 22 154 8,5 23 842 9,0 27 921 10,3 37 209 13,3 15 055 68,0 85v- 6 412 2,5 7 295 2,7 7 923 2,9 10 047 3,6 3 635 56,7 Paimio As.luku 10 590 11 045 11 500 11 986 1 396 13,2 75v- 793 7,5 893 8,1 1 123 9,8 1 713 14,3 920 116,0 85v- 242 2,3 285 2,6 303 2,6 413 3,4 171 70,7 Sauvo As.luku 3 032 3 193 3 321 3 480 448 14,8 75v- 277 9,1 278 8,7 351 10,6 542 15,5 265 95,7 85v- 94 3,1 84 2,6 90 2,7 118 3,4 24 25,5 Tilastokeskus, väestöennuste 2013 *) Tarvasjoki ei mukana Taulukko 5.1.1-4 75 vuotta ja 85 vuotta täyttäneiden määrät ja osuudet vuoteen 2029 52

Kun keskuskaupungin naapurikunnat ovat tähän asti kohdistaneet laajasti voimavarojaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden peruspalveluihin, jatkossa tämän lisäksi niiden on suunnattava laajennuksia ja voimavaroja myös ikääntyneiden peruspalveluihin. Kasvukuntien kantokyky joutuu aiempaakin suurempaan paineeseen. Vaikka tulevat ikääntyneiden ikäryhmät ovat aiempaa terveempiä ja toimintakykyisempiä, on myös eliniänodote aiempaa korkeampi. Joka tapauksessa säännöllisen avun ja palvelun tarve tulee jossain vaiheessa vanhuusikää vastaan. Palvelurakennetavoitteiden mukaisesti 75 vuotta täyttäneiden kotona hoitamista laajennetaan ja tehostetaan. Ikääntyneiden hoitamisen ja palvelujen saaminen aiempaa enemmän kotona asumista tukevaksi vaatii kuitenkin merkittävästi lisää voimavaroja peruspalveluihin. Yhdistetyn kunnan väestömuutokset ikääntyneiden määrässä ja osuudessa ovat tasapainoisempia. Sairastavuus Yleisesti käytettäviä kuntien asukkaiden terveydentilaa ja sairastavuutta mittaavia mittareita ovat kansaneläkelaitoksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sairastavuusindeksit. Kuntien asukkaiden sairastavuutta kuvaa luotettavammin THL:n indeksi. Se perustuu seitsemän yleisimmän sairausryhmän yleisyyteen suhteessa koko maan keskiarvoon. Kelan indeksi perustuu enemmän terveyskäyttäytymiseen ja lääkärien aktiivisuuteen diagnosoinnissa. THL:n sairastavuusindeksi on rakennettu sairastavuuden alueellisen vaihtelun ja yksittäisten alueiden sairastavuuskehityksen mittariksi. Indeksi koostuu seitsemästä kansanterveydellisesti merkittävästä sairausryhmästä ja neljästä sairauksien merkitystä painottavasta näkökulmasta. Kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Kunnan indeksi on näiden painotettujen sairausryhmittäisten yleisyyslukujen keskiarvo. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus kunnassa on. Koko maassa indeksin arvo on 100. Tuloksia voi tarkastella sekä ikävakioituina että ikävakioimattomina. Kunta Vakioimaton Kunta Vakioimaton Kunta Vakioitu Kunta Vakioitu Masku 84,5 Aura 97,0 Paimio 88,2 Kaarina 97,6 Lieto 86,0 Nousiainen 101,0 Lieto 90,4 Naantali 99,8 Rusko 87,0 Naantali 102,2 Sauvo 90,6 Aura 101,2 Paimio 88,9 Raisio 102,7 Kustavi 91,0 Raisio 102,5 Tarvasjoki 94,5 Turku 109,7 Rusko 91,3 Nousiainen 105,8 Kaarina 95,2 Kustavi 109,9 Masku 92,2 Turku 110,9 Sauvo 96,4 Taivassalo 129,0 Mynämäki 92,4 Taivassalo 111,0 Pöytyä 96,7 Vehmaa 132,2 Pöytyä 92,7 Vehmaa 120,3 Mynämäki 96,9 Tarvasjoki 93,6 THL sairastavuusindeksi Taulukko 5.1.1-5 THL:n sairastavuusindeksi vakioimattomana ja vakioituna vuonna 2009-2011 THL:n indeksin mukaan Turun ja Raision luvut ovat maa keskiarvoa korkeammat niin vakioimattomana kuin vakioituna. Turun itäiset ja eteläiset suuret kunnat Paimio, Lieto ja Kaarina sijoittuvat sairastavuusindek- 53

seillä mitattuna parhaiden kuntien ryhmään. Samoin Rusko ja Masku kuuluvat tähän ryhmään. Vehmaalla ja Taivassalossa sairastavuus on korkeinta niin vakioimattomana kuin vakioituna. Kustavin tilanne muuttuu paremmaksi vakioituna. Kansaneläkelaitoksen sairastavuusindeksi esittää kuntakohtaisesti, miten tervettä tai sairasta kunnan väestö on suhteessa koko maan väestön keskiarvoon (= 100). Indeksi ilmoitetaan sekä sellaisenaan että ikä- ja sukupuolivakioituna. Vakioinnilla ikä- ja sukupuolirakenteen vaikutus indeksilukuun voidaan poistaa, mikä mahdollista alueittaisen vertailun ikä- ja sukupuolirakenteen eroista huolimatta. Kansaneläkelaitoksen sairastavuusindeksi perustuu kolmeen tilastomuuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä (16 64-vuotiaat) sekä lääkkeiden ja ravintovalmisteiden korvausoikeuksien haltijoiden osuuteen väestöstä. Sairastavuusindeksi on näiden kolmen osaindeksin keskiarvo. Kunta Vakioimaton Kunta Vakioimaton Kunta Vakioitu Kunta Vakioitu Masku 74,1 Turku 95,3 Rusko 86,4 Taivassalo 94,7 Rusko 76,7 Tarvasjoki 95,9 Masku 88,7 Pöytyä 97,4 Lieto 78,9 Mynämäki 105,0 Paimio 88,7 Nousiainen 98,0 Kaarina 83,1 Pöytyä 110,4 Tarvasjoki 89,1 Turku 98,2 Paimio 88,4 Sauvo 114,1 Kaarina 89,5 Aura 98,9 Aura 89,9 Taivassalo 134,8 Lieto 89,9 Kustavi 100,8 Nousiainen 91,6 Vehmaa 142,3 Naantali 90,3 Sauvo 101,6 Naantali 93,9 Kustavi 154,5 Raisio 92,5 Vehmaa 114,8 Raisio 94,1 Mynämäki 94,1 Kelan terveyspuntari Taulukko 5.1.1-6 Kelan sairastavuusindeksi vakioimattomana ja vakioituna vuonna 2012 Ikä- ja sukupuolivakioidun sairastavuusindeksin mukaan vähiten sairasta väestö on Ruskolla, Maskussa ja Paimiossa. Sairastavuusindeksi on korkein Vehmaalla, Sauvossa ja Kustavissa. Vakioimattomana indeksi on merkittävän korkea Kustavissa, Vehmaalla,Taivassalossa ja Sauvossa. THL:n indeksin tulokset poikkeavat jonkin verran Kansaneläkelaitoksen indeksiluvuista. Edelleen ikävakioituna ja -vakioimattomana Vehmaalla ja Taivassalossa on korkea sairastavuus. Sauvo sijoittuu paremmin sairastavuusvertailussa THL:n indeksilä mitattuna. Suurin ero indekseissä on Turun luvuissa. Kelan indeksissä Turun sairastavuus (98,2) oli alle Suomen keskitason, kun taas THL:n indeksissä Turun sairastavuus (110,9) on korkealla tasolla. Yksin asuminen Yli puolet turkulaisista asuu yhden hengen asuntokunnassa. Seuraavina ovat pienet kunnat Kustavi, Vehmaa ja Taivassalo. Raisiossa on yksin asuvia lähes 40 prosenttia kaikista asuntokunnista ja Naantalissa 37 prosenttia. Ruskolla ja Maskussa ovat alhaisimmat yksin asuvien osuudet. 54

Kunta 2013 Kunta 2013 Rusko 20,5 Sauvo 36,0 Masku 23,0 Naantali 37,1 Nousiainen 25,4 Pöytyä 37,1 Lieto 25,6 Taivassalo 37,8 Tarvasjoki 31,6 Raisio 39,1 Kaarina 32,4 Vehmaa 40,4 Mynämäki 34,4 Kustavi 42,6 Aura 34,7 Turku 51,1 Paimio 35,0 THL, Sotka Taulukko 5.1.1-7 Yhden hengen asuntokuntien osuudet Turussa 75 vuotta täyttäneistä 55 prosenttia asuu yksin. Seuraavina tulevat pienet kunnat Sauvo, Vehmaa ja Taivassalo. Naantalissa yksin asuvia 75 vuotta täyttäneitä on lähes puolet vanhusasuntokunnista. Vähiten yksin asuvia ikääntyneitä on Ruskolla, Nousiaisissa ja Maskussa. Kunta/vuosi 2013 Kunta/vuosi 2013 Rusko 33,8 Aura 47,2 Nousiainen 40,1 Mynämäki 48,0 Masku 40,2 Paimio 49,0 Lieto 40,4 Naantali 49,1 Kaarina 44,1 Taivassalo 51,8 Pöytyä 46,0 Vehmaa 53,3 Kustavi 46,4 Sauvo 53,5 Raisio 46,4 Turku 55,4 Tarvasjoki 47,1 THL, Sotka Taulukko 5.1.1-8 Yhden hengen asuntokuntien osuus 75 vuotta täyttäneiden asuntokunnista Tulot ja toimeentuloturva Pienituloisuuden rajana käytetään 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevan rahatulon mediaanista. Mittari kertoo pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien henkilöiden osuuden prosentteina kaikista alueella asuvista henkilöistä. 55

Kunta/vuosi 2012 Kunta/vuosi 2012 Masku 6,3 Tarvasjoki 11,1 Rusko 6,6 Sauvo 12,0 Lieto 6,8 Mynämäki 12,6 Kaarina 7,8 Pöytyä 14,6 Nousiainen 9,1 Taivassalo 14,7 Naantali 9,2 Vehmaa 15,9 Aura 9,7 Kustavi 18,0 Paimio 9,9 Turku 20,0 Raisio 9,9 THL, Sotka Taulukko 5.1.1-9 Yleinen pienituloisuusaste Turussa pienituloisia kotitalouksia on viidennes kaikista kotitalouksista. Keskuskaupungin korkeaan pienituloisuusasteeseen vaikuttaa suuri opiskelijoiden määrä. Keskuskaupungin naapurikunnissa on pienituloisuusaste alhainen. Erityisesti Maskussa, Ruskolla, Liedossa ja Kaarinassa on alhainen pienituloisuusaste. Maaseutuvaltaisimmissa selvitysalueen kunnissa pienituloisuus ylittää 10 prosentin rajan. Gini-kerroin on yleisimmin käytetty tuloeromittari. Se kertoo tarkasteltavan alueen asuntokuntien käytettävissä olevien rahatulojen jakautumista. Gini-kertoimessa tuloerojen taso on kiteytetty yhteen lukuarvoon, mikä voi vaihdella nollan ja 100 välillä. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisempi tulonjako on. Kunta/vuosi 2013 Kunta/vuosi 2013 Aura 21,6 Pöytyä 25,2 Masku 21,9 Vehmaa 25,5 Nousiainen 22,0 Kustavi 26,9 Rusko 22,9 Sauvo 27,0 Lieto 23,4 Kaarina 27,3 Mynämäki 24,0 Naantali 29,1 Paimio 24,1 Turku 29,7 Tarvasjoki 24,7 Taivassalo 29,8 Raisio 24,9 THL, Sotka Taulukko 5.1.1-10 Tuloerot Gini-kertoimen mukaan 2013 Tuloerot ovat pienimmät Aurassa, Maskussa, Nousiaisissa ja Ruskolla. Suurimmat erot ovat Taivassalossa Turussa ja Naantalissa gini-kertoimen mukaan laskettuna. Toimeentulotuen asukaskohtaiset menot ovat korkeimmat Raisiossa vuonna 2013. Yli 100 euron asukaskohtaiset toimentulotukimenot ovat Turun, Paimion ja Naantalin kaupungeissa sekä myös Kustavissa ja Vehmaalla. Vähiten toimeentulotukea myönnetään asukasta kohti Tarvasjoella, Ruskolla, Maskussa ja Sauvossa. 56

Kunta Toimeentulotuki/kotitalous Toimeentulotuki / asukas Kunta Toimeentulotuki/kotitalous Toimeentulotuki / asukas Tarvasjoki 1 144 26 Kaarina 2 472 73 Rusko 2 205 27 Aura 2 414 80 Masku 2 868 35 Naantali 2 800 110 Sauvo 1 935 38 Paimio 3 258 117 Taivassalo 2 204 42 Turku 2 396 127 Pöytyä 1 908 50 Vehmaa 3 330 129 Lieto 2 152 51 Kustavi 3 690 136 Nousiainen 2 939 56 Raisio 3 288 195 Mynämäki 2 074 65 THL Toimeentulotuen menot 2013,tilastoeraportti 14/2014 Taulukko 5.1.1-11 Toimeentulotuen reaalimenot kotitaloutta ja asukasta kohti 2013 5.1.2 Terveydenhuollon palvelujen käyttö Perusterveydenhuollon avohoidon kaikkien lääkärikäyntien määrä 1 000 asukasta kohti ilmaisee perusterveydenhuollon avohoidon kaikki lääkärikäynnit terveyskeskusten äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa, perhesuunnitteluneuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa. Se sisältää myös kotisairaanhoito- ja mielenterveyskäynnit ja muut avohoitokäynnit. Länsi-Suomen sosiaalija terveysalueen mediaani oli 1594 käyntiä 1000 asukasta kohti, mikä oli 28 prosenttia enemmän kuin keskimäärin koko maassa (1247). Tämä voi kertoa siitä, että Länsi-Suomen alueen asukkaat ovat saaneet perusterveydenhuollon lääkäripalveluja paremmin koko maassa keskimäärin. Kunta/vuosi 2000 2012 M-% Turku 1 609 1 018-36,7 Vehmaa 1 874 1 377-26,5 Taivassalo 1 673 1 478-11,7 Kaarina 2 234 1 594-28,6 Lieto 2 021 1 617-20,0 Aura 2 473 1 652-33,2 Kustavi 2 040 1 659-18,7 Masku 2 033 1 718-15,5 Paimio 2 518 1 787-29,0 Tarvasjoki 2 232 1 815-18,7 Nousiainen 2 264 1 829-19,2 Raisio 2 434 1 875-23,0 Sauvo 2 556 1 903-25,5 Pöytyä 2 539 1 908-24,9 Rusko 1 717 1 925 12,1 Mynämäki 1 953 2 117 8,4 Naantali 2 097 2 174 3,7 THL, Sotka 5.1.2-1 Perusterveydenhuollon avohoidon kaikki lääkärikäynnit 1 000 asukasta kohti 57

Keskuskaupunki Turun asukkaat käyttävät vähiten perusterveydenhuollon avohoidon lääkäripalveluja, mutta eniten erikoissairaanhoidon avohoidon palveluja 1000 asukasta kohti vuonna 2012. Kunnissa, joissa on paljon perusterveydenhuollon avosairaanhoidon lääkärikäyntejä, asukkaat käyttävät pääsääntöisesti vähemmän erikoissairaanhoidon avopalveluja. Perusterveydenhuollon lääkärikäynnit ovat vähentyneet vuodesta 2000 ja erikoissairaanhoidon käyntien määrä on kasvanut. Kuntalaisten hankkimien yksityisten lääkäripalvelujen asukaskohtaiset kulut ovat myös kasvaneet. Perusterveydenhuollon lääkärikäyntejä on eniten Naantalissa. Naantalissa näiden lääkärikäyntien määrä on noussut vuodesta 2000. Tämä voi kertoa siitä, että kaupungissa on ollut tasaisesti perusterveydenhuollon lääkäripalveluja saatavilla ja että asukkaat ovat suosineet perusterveydenhuollon palveluja. Myös Ruskon ja Mynämäen määrät ovat nousseet. Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit tuhatta asukasta kohti kertoo kaikki erikoissairaanhoidon avohoidon lääkärikäynnit alueella. Länsi-Suomen sosiaalija terveysalueen mediaani erikoissairaanhoidon avohoitokäynneissä oli 1663 käyntiä tuhatta asukasta kohden. Koko maassa vastaavia lääkärikäyntejä tilastoitiin keskimäärin 1536 käyntiä tuhatta asukasta kohden eli noin 8 prosenttia vähemmän. Kunta/vuosi 2000 2012 M-% Rusko 1 172 1 341 14,4 Nousiainen 1 270 1 412 11,2 Masku 1 212 1 453 19,9 Paimio 1 185 1 486 25,4 Mynämäki 1 518 1 498-1,3 Tarvasjoki 1 103 1 510 36,9 Naantali 1 140 1 514 32,8 Lieto 1 277 1 521 19,1 Raisio 1 382 1 541 11,5 Pöytyä 1 217 1 654 35,9 Kaarina 1 150 1 676 45,7 Aura 1 233 1 688 36,9 Sauvo 1 120 1 699 51,7 Kustavi 1 427 1 746 22,4 Taivassalo 1 242 1 793 44,4 Vehmaa 1 581 1 846 16,8 Turku 1 502 1 935 28,8 THL, Sotka 5.1.2-2 Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit / 1000 asukasta Erikoissairaanhoidon avokäynnit ovat lisääntyneet kaikissa kunnissa paitsi Mynämäellä. Erityisesti kasvua on tapahtunut kaupunkiseudun suurissa kunnissa ja kauempana sijaitsevissa pienemmissä kunnissa. Pienten kuntien käytön kasvuun vaikuttavat päivystysjärjestelyt. Ydinkaupunkiseudun käytön kasvuun saattavat vaikuttaa päivystyksen lisäksi päiväkirurgian lisääntyminen ja yksityisten lääkäripalvelujen lähetekäytännöt. Kaupunkiseudun suurten kuntien asukkaat käyttävät eniten yksityisiä lääkäripalveluja asukaskohtaisilla menoilla mitattuna. Mittari kertoo yksityislääkärin antaman sairaanhoidon asukaskohtaiset kustannukset euroina. Summasta ei ole vähennetty sairausvakuutuksen maksamaa osuutta. 58

Kunta/vuosi 2000 2013 M-% Kustavi 46 44-4,2 Taivassalo 41 52 27,0 Pöytyä 29 57 93,2 Vehmaa 39 62 58,0 Sauvo 35 64 83,4 Aura 31 65 109,4 Tarvasjoki 39 73 87,3 Mynämäki 41 73 77,0 Paimio 34 75 118,5 Nousiainen 39 84 116,3 Turku 58 87 50,1 Rusko 51 89 75,9 Naantali 50 89 80,7 Raisio 53 92 73,1 Masku 47 99 111,6 Lieto 48 99 105,8 Kaarina 47 103 120,0 THL, Sotka 5.1.2-3 Yksityisten lääkäripalvelujen kustannukset / asukas Sairaalahoidon hoitopäivien mittari kertoo kaikkien vuoden aikana sairaalahoitoa saaneiden henkilöiden hoitopäivien lukumäärän tuhatta asukasta kohti. Sairaalahoito sisältää julkisen sektorin ja yksityisen sektorin järjestämän sairaalahoidon. Mukana ovat myös psykiatriset sairaalat. Sairaalahoitoon sisältyvät myös synnytykset. Asukaskohtaisten sairaalahoidon hoitopäivien määrä on vähentynyt selvitysalueen kunnissa vuodesta 2000. Monissa selvityskunnissa hoitopäivien ovat vähentyneet yli 30 prosenttia. Alenema kertoo erikoissairaanhoidon hoitokäytäntöjen ja kuntien palvelurakenteen muutoksesta, jossa laitospalveluja on supistettu. Turussa sairaalapäivien määrä on selvästi korkein. Keskuskaupungin alentuma on ollut muihin kuntiin nähden pienempi vuodesta 2000. Sairaalapäivien määrä on korkea myös Pöytyällä ja Kustavissa. Alhaisin sairaalapäivien määrä tuhatta asukasta kohti on Ruskolla ja Maskussa. Joidenkin kuntien palveluissa sairaalahoidolla on suurempi sija kuin mitä sairastavuusindeksi perusteella voi olettaa. Vastausta on haettava kunnan palvelurakenteesta ja terveyspalvelujen sisäisistä käytännöistä. 59

Kunta/vuosi 2000 2012 M-% Vakioitu sairastavuusindeksi Rusko 1 247 1 018-18,4 86,6 Masku 1 606 1 111-30,9 88,7 Tarvasjoki 1 690 1 119-33,8 89,1 Nousiainen 1 730 1 227-29,1 98 Sauvo 1 983 1 272-35,8 101,6 Kaarina 2 004 1 362-32,0 89,5 Raisio 1 976 1 365-30,9 92,5 Paimio 2 110 1 398-33,7 88,7 Aura 2 225 1 413-36,5 98,9 Lieto 1 867 1 503-19,5 90,3 Naantali 1 755 1 524-13,2 90,3 Taivassalo 2 042 1 690-17,2 94,7 Vehmaa 2 700 1 864-30,9 114,8 Mynämäki 2 750 1 892-31,2 94,1 Kustavi 2 329 2 014-13,5 100,8 Pöytyä 2 673 2 151-19,5 97,4 Turku 2 836 2 526-10,9 98,2 THL, Sotka, Kelan sairastavuusindeksi 5.1.2-4 Sairaalahoidon hoitopäivät 1000 asukasta kohti vuosina 2000 2012 Perusterveydenhuollon vuodeosastojen hoitopäiviä on eniten Pöytyällä, Turussa ja Mynämäellä ja vähiten Ruskolla ja Sauvossa tuhatta asukasta kohti. Hoitopäivien määrä perusterveydenhuollossa tuhatta asukasta kohti kertoo väestön sairastavuuden ohella kuntien erilaisista palvelurakenteista. Joissakin kunnissa palvelut ovat muita kuntia laitospainotteisimpia. Myös nuoren väestön kasvukunnissa on kuntien välillä eroja. Rusko 359, Masku 509 ja Lieto 968 hoitopäivää tuhatta asukasta kohti. Kunta/vuosi 2012 Kunta/vuosi 2012 Rusko 359 Paimio 754 Sauvo 422 Taivassalo 925 Tarvasjoki 494 Lieto 968 Masku 509 Vehmaa 1072 Nousiainen 606 Kustavi 1089 Aura 661 Mynämäki 1190 Raisio 686 Turku 1214 Kaarina 703 Pöytyä 1272 Naantali 714 THL, Sotka 5.1.2-5 Perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon hoitopäivät 1000 asukasta kohti 2012 Länsi-Suomen sosiaalija terveysalueen mediaani oli samalla tasolla kuin koko maan keskiarvo eli 1017 vuodeosaston hoitopäivää tuhatta asukasta kohti. Somaattisen erikoissairaanhoidon hoitopäivät tuhatta asukasta kohti kuvaa erikoissairaanhoidon palveluiden käyttöä alueellisesti sekä jossain määrin akuuttia sairastavuutta. Sairastavuuden lisäksi siihen vaikutta- 60

vat väestön ikärakenne, palveluiden tarjonta, hoitokäytännöt sekä hoitoon hakeutumisen kynnys. Korkea määrä saattaa kertoa korkeasta sairastavuudesta ja/tai palveluiden hyvästä laadusta. Kunta/vuosi 2012 Kunta/vuosi 2012 Lieto 433 Vehmaa 563 Masku 448 Mynämäki 591 Nousiainen 471 Sauvo 626 Paimio 500 Aura 666 Kaarina 501 Taivassalo 667 Rusko 505 Naantali 714 Raisio 507 Pöytyä 750 Tarvasjoki 530 Turku 778 Kustavi 915 THL, Sotka 5.1.2-6 Somaattisen erikoissairaanhoidon hoitopäivät 1000 asukasta kohti 2012 Länsi-Suomen sosiaalija terveysalueen somaattisen erikoissairaanhoidon hoitopäivien mediaani oli 668 hoitopäivää tuhatta asukasta kohti. Koko maassa vastaavia hoitopäiviä tuhatta asukasta kohti oli 587 eli 12 prosenttia alueen mediaania vähemmän. Kuntakohtaiset erot vaihtelevat Kustavin 915 hoitopäivän ja Liedon 433 hoitopäivän välillä. Psykiatrisen laitoshoidon hoitopäivien määrä tuhatta asukasta kohti kertoo vuoden aikana kaikkien psykiatrisessa sairaalassa hoidettujen potilaiden hoitopäivät. Mukana ovat kaikki psykiatrian erikoisalan vuodeosastot julkisella sektorilla (kunnat, kuntayhtymät ja valtio). Länsi-Suomen sosiaalija terveysalueen psykiatrian laitoshoidon hoitopäivien mediaani oli 154 hoitopäivää tuhatta asukasta kohti. Koko maassa psykiatrian laitoshoidon hoitopäivien määrä oli 251 hoitopäivää mediaani tuhatta asukasta kohden eli peräti 63 prosenttia enemmän kuin Länsi-Suomen alueella. Kunta/vuosi 2012 Kunta/vuosi 2012 Kustavi 10 Paimio 134 Aura 38 Masku 147 Taivassalo 85 Nousiainen 148 Tarvasjoki 92 Raisio 153 Lieto 99 Sauvo 184 Mynämäki 110 Naantali 200 Pöytyä 121 Vehmaa 227 Rusko 125 Turku 285 Kaarina 127 THL, Sotka 5.1.2-7 Psykiatrisen laitoshoidon hoitopäivät 1000 asukasta kohti 2012 61

5.1.3 Sosiaalihuollon palvelujen käyttö 75 vuotta täyttäneiden kotona asuvien osuus ikäryhmässä Länsi-Suomen sosiaalija terveysalueen mediaanikunnassa 75 vuotta täyttäneistä 88,6 prosenttia asui kotona. Suomessa on keskimäärin päästy hyvin STM:n tavoitteeseen, sillä 75 vuotta täyttäneistä vielä 90 prosenttia ikäryhmässä asuu kotonaan koko maassa. Kunta/vuosi 2012 Kunta/vuosi 2012 Mynämäki 84,8 Nousiainen 89,3 Aura 85,9 Turku 89,5 Rusko 86,4 Kaarina 89,8 Masku 86,9 Raisio 90,9 Pöytyä 87,0 Paimio 91,4 Vehmaa 87,0 Naantali 92,6 Kustavi 87,3 Taivassalo 92,6 Tarvasjoki 88,3 Lieto 93,4 Sauvo 100,0 THL, Sotka 5.1.3-1 75 vuotta täyttäneiden kotona asuvien osuus ikäryhmässä 75 vuotta täyttäneiden kotona asuvien osuus omassa ikäryhmässään on korkein Sauvossa, jossa kaikki ikäryhmään kuuluvat asuvat omissa kodeissaan. Länsi-Suomen sosiaalija terveysalueen alhaisin ikääntyneiden kotona asuvien osuus on Mynämäellä, 84,8 prosenttia ikäryhmästä. Säännöllisen kotihoidon piirissä olevien 75 vuotta täyttäneiden osuus ikäryhmässä Säännöllisen kotihoidon piirissä olevien 75 vuotta täyttäneiden osuus kertoo, miten suuri osuus ikäryhmään kuuluvista saa säännöllisesti kotipalvelua ja/tai kotisairaanhoitoa. Tilastoon on kerätty tiedot kaikista niistä asiakkaista, jotka saavat kotipalvelua, kotisairaanhoitoa tai päiväsairaalahoitoa vähintään kerran viikossa. Asiakkaisiin ei sisälly niitä henkilöitä, jotka ovat laitoshoidossa tai asumispalvelujen piirissä laskentapäivänä, vaikka heillä olisi palveluja hoitosuunnitelma voimassa. Mittari ei kerro avopalveluihin panostamisesta tai resursoinnista, sillä kunta voi tarjota paljon apua harvoille asiakkaille tai vähän palvelua monille asiakkaille. Kotipalvelu on vain osa ikääntyneiden palvelujärjestelmän kokonaisuutta ja sen järjestämistavat vaihtelevat kunnittain. 62

Länsi-Suomen sosiaalija terveysalueen mediaani (11,1 %) oli vuonna 2013 hieman koko maan keskiarvoa (11,9 %) alhaisempi. Kunta/vuosi 2013 Kunta/vuosi 2013 Rusko 6,1 Mynämäki 11,2 Raisio 8,5 Pöytyä 11,7 Naantali 9,9 Lieto 12,4 Kaarina 10,1 Paimio 13,1 Taivassalo 10,2 Aura 13,4 Nousiainen 10,5 Turku 13,4 Masku 10,7 Vehmaa 16,7 Kustavi 11,0 Tarvasjoki 18,2 Sauvo 20,9 THL, Sotka 5.1.3-2 Säännöllisen kotihoidon piirissä olevien 75 vuotta täyttäneiden osuus ikäryhmässä Länsi-Suomen alueella on suhteessa vastaavanikäiseen väestöön eniten kotihoidon piirissä olevia 75 vuotta täyttäneitä Sauvossa (20,9 %) ja vähiten Ruskolla (6,1 %). Lastensuojelu Sijoitetut Osuus 0-17v:sta Huostassa Osuus 0-17v:sta Kustavi........ Sauvo........ Taivassalo........ Tarvasjoki........ Pöytyä 8 0,4 5 0,3 Nousiainen 5 0,4 5 0,4 Lieto 26 0,6 21 0,5 Rusko 10 0,7 7 0,5 Aura 6 0,6 6 0,6 Mynämäki 17 1,0 10 0,6 Paimio 11 0,5 14 0,6 Masku 19 0,7 17 0,7 Raisio 51 1,0 42 0,8 Kaarina 88 1,2 71 1,0 Naantali 53 1,4 42 1,1 Turku 527 1,9 483 1,7 Vehmaa 12 2,8 8 1,9 Taulukko 5.1.3-3 Lastensuojelun sijoitetut ja huostassa olet lapset ja nuoret sekä osuus 0-17 vuotiaista vuonna 2012 Eniten sijoitettuja ja myös huostaan otettuja lapsia ja nuoria on suhteellisesti Vehmaalla ja selvitysalueen kaupungeissa, Turussa, Naantalissa, Kaarinassa ja Raisiossa. Vehmaan tilannetta selvittää ilmeisesti jokin kertaluonteinen tilanne. 63

5.1.4 Sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen asukaskohtaiset nettokustannukset Sosiaali- ja terveyshuollon nettokustannukset asukas kohti on tavallisin tapa mitata sitä, kuinka paljon kunnat käyttävät vuosittain näihin peruspalveluihin. Vakioimattomissa asukaskohtaisissa nettokustannuksissa näkyvät kuntien erot väestörakenteessa ja palvelutarpeissa, mutta myös erot palvelurakenteessa ja toimintatavoissa. Kunta Sosiaali- ja Sosiaali- ja terveys terveys 2012 2013 Sosiaalipalvelut Terveyden huolto Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Rusko 2 734 2 462 982 1 480 479 1 000 Lieto 2 902 2 672 1 056 1 616 627 979 Paimio 2 904 2 977 1 195 1 783 633 1 137 Masku 3 004 2 698 1 170 1 528 524 994 Aura 3 146 2 727 1 119 1 607 577 1 016 Kaarina 3 165 2 813 1 174 1 639 488 1 145 Nousiainen 3 196 2 833 1 265 1 568 529 1 026 Raisio 3 238 2 989 1 275 1 714 589 1 114 Sauvo 3 239 2 823 1 218 1 605 435 1 144 Tarvasjoki 3 288 2 764 1 332 1 431 493 920 Naantali 3 354 2 983 1 340 1 643 555 1 075 Mynämäki 3 415 3 304 1 567 1 737 614 1 104 Pöytyä 3 446 3 260 1 321 1 939 682 1 236 Turku 3 487 3 275 1 501 1 744 571 1 198 Taivassalo 3 555 3 474 1 275 2 199 877 1 308 Vehmaa 3 754 3 952 1 833 2 118 793 1 290 Kustavi 4 614 4 464 2 081 2 383 1 018 1 352 Varsinais-Suomi 3 420 3 176 1 386 1 790 601 1 179 Koko maa 3 453 3 208 1 378 1 830 676 1 139 Kuntaliitto 4.12.2013 Taulukko 5.1.4-1 Sosiaali- ja terveydenhuollon asukaskohtaiset nettokustannukset vuonna 2013 Kaupunkiseudun nuoren väestörakenteen kasvukunnissa asukaskohtaiset kustannukset ovat alhaiset. Ruskon, Liedon, Paimion ja Maskun asukaskohtaiset nettokustannukset ovat selvityskuntien alhaisimmat. Selvitysalueen pohjoisten pienten kuntien kustannukset, Kustavin, Vehmaan ja Taivassalon, ovat korkeimmat. Pohjoisen pienten kuntien lisäksi sosiaalipalvelujen asukaskohtaiset kustannukset ovat korkeat Naantalissa ja Mynämäellä, terveydenhuollon Pöytyällä sekä erikoissairaanhoidon Turussa ja Sauvossa. Selvitysalueen kunnat ovat vuodesta 2012 vuoteen 2013 merkittävästi supistaneet sosiaalija terveydenhuollon palvelujen asukaskohtaisia nettomenoja ja erityisesti sosiaalipalveluissa. 64

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvevakioidut menot 2012 THL julkaisi 6.10.2014 ensimmäistä kertaa kuntien sosiaalija terveydenhuollon kaikkien palvelujen tarvevakioidut menot vuodelta 2012. Tarvevakioitujen menojen laskennassa jokaiselle kunnalle on laskettu tutkimukseen perustuva asukaskohtainen palvelutarvekerroin, jonka avulla voidaan arvioida, miten asukkaiden palvelutarpeet asettuvat suhteessa maan keskitasoon ja muihin alueisiin. Kun kunnan palveluihin käyttämät rahat (nettomenot) suhteutetaan asukkaiden palvelutarpeisiin, saadaan tietoa siitä, miten menot asettuvat suhteessa maan keskitasoon ja muihin kuntiin. Taulukoissa kunnat on järjestetty tarvevakioitujen menojen mukaan. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kului koko maassa kunnilta keskimäärin 2 940 euroa asukasta kohti vuonna 2012. Terveyden- ja vanhustenhuollon osuus oli keskimäärin 2 180 euroa. Erot kuntien välillä olivat merkittävät. Tilastollisesti tulkittuna tarvevakioinnin jälkeen saatavat vertailuluvut kertovat, miten kunta käyttäisi sosiaalija terveyspalveluihin rahaa, jos sillä olisi vastuullaan koko maan väestön ikä- ja tarverakenteella varustettu väestö sen oman väestön asemesta, mutta palveluiden toteuttamistavat olisivat samat kuin kunnan nykyiset. Tarvevakioitujen menojen perusteella ei voida tehdä suoraa johtopäätöstä alueiden sosiaalija terveydenhuollon tilasta. Pienet kustannukset voivat johtua esimerkiksi toiminnan tehokkuudesta, julkisten palveluiden huonosta saatavuudesta tai yksityisten palveluiden laajasta käytöstä. Sosiaali- ja terveydenhuollon korkeat tarvevakioidut menot voivat kertoa siitä, että kunta panostaa palveluihinsa ja tarjoaa monipuoliset palvelut asukkailleen. Tarvevakioitujen menojen korkeus voi tarkoittaa myös sitä, että palvelujen tuottamisentavat sitovat runsaasti voimavaroja ja tuottavuudessa on parantamisen varaa. Heikoin tilanne on silloin, kun kunta tarjoaa suppeat palvelut ja samalla tarvevakioidut menot ovat korkeat. Maan keskiarvon ylittävät asukaskohtaiset menot kertovat siitä, että sosiaalija terveyspalveluihin kohdennetaan voimavaroja keskimääräisesti enemmän. Vertailu ei kuitenkaan kerro, mitä käytetyillä rahoilla on saatu aikaan. 65

Kunta Nettomenot, euro/asukas Nettomenot, koko maa=100 Tarvekerroin, koko maa=100 Tarvevakioidut menot, koko maa =100 Paimio 2296 85 0,93 91 Raisio 2460 91 0,97 93 Rusko 2153 79 0,84 94 Lieto 2215 82 0,86 95 Tarvasjoki 2628 97 1,01 96 Aura 2459 91 0,93 97 Kaarina 2386 88 0,90 98 Nousiainen 2426 89 0,91 98 Pöytyä 2876 106 1,07 99 Turku 2703 100 0,98 102 Masku 2300 85 0,82 103 Naantali 2629 97 0,92 105 Taivassalo 3090 114 1,08 105 Mynämäki 2923 108 1,01 106 Sauvo 2782 102 0,95 108 Vehmaa 3287 121 1,07 113 Kustavi 4095 151 1,09 138 Satu Kapiainen, Unto Häkkinen, CHESS/Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 06.10.2014 Taulukko 5.1.4-2 Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot selvityskunnittain 2012 Alhaisimmat tarvevakioidut menot ovat Paimiossa, Raisio, Ruskolla ja Liedossa. Raisiolla ja Ruskolla on sosiaalija terveydenhuollon palvelujen yhteistoiminta-alue. Myös Tarvasjoen tarvevakioidut menot ovat lähellä Liedon menoja. Tarvasjoki yhdistyy Lietoon 1.1.2015 alkaen. Kahdeksan kunnan tarvevakioidut menot ovat korkeammat kuin koko maan menot. Korkeimmat menot ovat kolmella pienellä kunnalla. Kustavin menot ovat erityisen korkeat ja myös Vehmaan ja Sauvon menot ylittävät huomattavasti maan tarvevakioidun keskiarvoluvun. Korkeat tarvevakioidut menot näyttävät sijoittuvan selvitysalueen pohjoisosan selvityskuntiin lukuun ottamatta Sauvoa. Kustavi, Vehmaa ja Taivassalo kuuluvat Uudenkaupungin yhteistoiminta-alueeseen. Masku ja Mynämäki kuuluvat perusturvakuntayhtymä Akseliin. Naantalin kaupungilla on omana toimintana laaja sosiaalija terveyspalvelujen tarjoama, jossa korostuvat perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut. Myös keskuskaupunki Turku ylittää maa tarvevakioidun keskiarvoluvun. Sosiaali- ja terveydenhuollon odotekustannukset ja säästöpotentiaalit FCG:n tekemissä odotekustannuslaskelmissa selvityskuntia vertaillaan kunkin kunnan asukasluvun mukaiseen vertailuryhmään. Kuntakohtaiset odotekustannukset vuoden 2012 tiedoilla saadaan, kun jokaiselle selvityskunnalle on valittu vertailukunnaksi neljänneksi alhaisimman kustannustason kunta. Malli ei kerro suoraan tuottavuuseroista vaan nettokustannusten suhteesta asiakasvolyymiin. Tulokset antavat kuitenkin suuntaa, mistä tuottavuuseroja kannattaa hakea. 66

Kunta Nettomenot euro/as Tarvevakioidut menot Nettokustannukset, milj.euroa Odotekustannukset, milj.euroa Säästöpotentiaali, milj.euroa Vertailu 4. alhaisimpien menojen kuntaan Turku 2 703 102 487,2 443,1 44,1 Lappeenranta, 95 Kaarina 2 386 98 74,8 68,1 6,7 Kangasala 91 Lieto 2 215 95 37,7 33,5 4,2 Pirkkala, 90 Paimio 2 296 91 24,3 23,2 1,1 Ylivieska, 89 Sauvo 2 782 108 8,4 8,0 0,4 Vieremä, 101 Naantali 2 629 105 49.5 44,4 5,1 Kauhajoki, 96 Masku 2 300 103 22,2 19,0 3,2 Ylivieska, 89 Taivassalo 3 090 105 5,2 5,1 0,1 Karijoki, 103 Kustavi 4 095 138 3,6 2,8 0,9 Taivassalo, 105 Raisio 2 460 93 60,4 60,5-0,1 Raahe, 95 Rusko 2 153 94 12,7 11,8 0,9 Lemi, 89 Mynämäki 2 923 106 23,3 21,1 2,2 Kauhajoki, 96 Nousiainen 2 426 98 11,8 11,2 0,6 Rusko, 94 Vehmaa 3 287 113 7,6 6,9 0,7 Myrskylä 99 Aura 2 459 97 9,8 9,3 0,5 Vesilahti, 96 Pöytyä 2 876 99 24,6 23,4 1,2 Alavus, 95 FCG:n laskentamalli Taulukko 5.1.4-3 Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut odotekustannukset ja säästöpotentiaalit vuonna 2012 FCG:n laskentamallin mukaisesti Naantalin säästöpotentiaali on 5,1 milj. euroa ja Maskun 3,2 milj. euroa. Vaikka Kustavin ja Taivassalon sosiaalija terveydenhuollon kustannukset ovat erityisen korkeat, kuntien koosta johtua suuria säästöpotentiaaleja ei ole. Terveys- ja vanhustenhuollon palvelujen tarvevakioidut menot Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut kuntien terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioituja menotietoja vuosittain vuodesta 2000 lähtien. Seuraavassa taulukossa on terveyden- ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot suhteutettuna koko maan tilanteeseen vuosina 2011 ja 2012. Taulukossa on myös FCG:n odotekustannuslaskelma. 67

Kunta Tarvevakioidut menot 2011 Tarvevakioidut menot 2012 Nettokustannukset, milj.euroa Odotekustannukset, milj.euroa Säästöpotentiaali, milj.euroa Vertailu 4. alhaisimpien menojen kuntaan Turku 100 100,9 390,9 370,7 20,2 Jyväskylä, 95,7 Kaarina 99,1 98,0 74,8 70,3 4,5 Siilinjärvi 92 Lieto 96,5 92,3 29,0 29,2-0,2 Pirkkala, 92,8 Paimio 94,5 89,3 19,0 20,1-1,1 Loppi, 94,3 Sauvo 82 93,7 5,8 6,6-0,8 Ypäjä, 105,3 Naantali 98,1 105,9 39,6 37,2 2,4 Janakkala, 99,6 Masku 107,3 105,5 18,1 15,8 2,3 Muurame, 92,4 Taivassalo 94,4 118,9 4,7 4,4 0,3 Karijoki, 111,3 Kustavi 115,6 143,4 3,0 2,4 0,6 Jämijärvi, 113,0 Raisio 90,6 94,3 48,3 50,8-2,5 Raahe, 99,3 Rusko 103,6 97,4 10,3 10,5-0,2 Vesilahti, 98,8 Mynämäki 102,3 109,2 19,1 17,7 1,4 Laitila, 101,6 Nousiainen 110,5 99,7 9,4 9,3 0,1 Vesilahti, 98,8 Vehmaa 109,9 112,6 6,1 5,7 0,4 Ypäjä, 105,3 Aura 105,1 101,2 8,0 8,0 0,0 Petäjävesi, 100,4 Pöytyä 96,1 104,8 20,8 19,8 1,0 Oulainen, 99,5 (THL) Taulukko 5.1.4-4 Terveydenhuollon ja vanhuspalvelujen tarvevakioidut nettomenot 2011 Terveys- ja vanhuspalvelujen tarvevakioidut kustannukset ovat selvästi koko maata korkeammat selvitysalueen pohjoisissa kunnissa lukuun ottamatta Raisiota ja Ruskoa. Asukasmäärältään suuremmista kunnista Naantalissa, Maskussa, Mynämäellä ja Pöytyällä nettokustannukset ovat korkeammat kuin koko maassa keskimäärin. Naantalin ja Maskun säästöpotentiaalit ovat yli 2 milj. euroa kuntavertailussa. Mynämäen ja Pöytyän yli 1 milj. euroa. Pienistä kunnista Aurassa, Vehmaalla, Taivassalossa ja erityisesti Kustavissa kustannukset ovat keskimääräistä korkeammat. Myös keskuskaupunki Turun menot ylittävät maan keskiarvon ja kuntavertailussa säästöpotentiaali on 20 milj. euroa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen palvelukohtaisia suorite- ja kustannustiedot Seuraavaan taulukkoon on koottu sosiaalija terveyspalvelujen palvelukohtaisia suorite- ja kustannustietoja vuoden 2013 tiedoilla. Palvelukohtaisten suorite- ja kustannustiedon perusteella voidaan todeta, että selvityskuntien palvelurakenteessa on eroavuuksia ja myös siinä mihin palveluihin on erityisesti panostettu. 68

Sosiaali- ja terveyspalvelut Turku Kaarina Raisio Lieto Rusko Paimio Sauvo Sote-palvelujen nettokustannukset, /as 3 639 3 316 3 408 3 122 2 882 3 332 3 127 Soten hallinto, /as 66 35 16 11 1 36 46 Lastensuojelun nettokustannukset, /as 194 86 109 81 138 63 66 Lasten ja nuorten lukumäärä (0-20 vuotiaat) 35 572 8 444 5 914 4 979 1 752 2 770 701 Lapsia ja nuoria laitoshoidossa 31.12. 299 18 21 14 9 8 2 Lapsia ja nuoria laitoshoidossa, osuus ikäluokasta, promillea 8,4 2,1 3,6 2,8 5,1 2,9 2,9 Vanhusten laitospalvelujen nettokustannukset, / as 151 42 136 9 19 66 102 Vanhainkodeissa hoidossa 31.12. 577 28 82.. 14 16 Vanhusten laitospalvelujen nettokustannukset hoitopäivää kohti 129 135 111 111 236 123 61 Kotipalvelujen nettokustannukset, /as 164 108 60 88 77 109 132 Kotihoitoa saaneiden määrä 3 702 350 301 252 42 319 143 Omaishoidon tuella hoidettujen lkm vuoden aikana 963 256 156 103 35 58 11 Omaishoidon tuen hoitopalkkiot / hoidettava 5 677 4 949 5 590 5 709 5 429 7 448 6 909 Vanhusten palveluasumisen asiakkaita 31.12. 821 252 127 95 52 64 26 Avohoidon (pl. hammashuolto) nettokustannukset, e/asukas 257 242 338 345 305 348 305 Vuodeosastohoidon nettokustannukset, e/asukas 252 162 165 194 77 204 135 Hammashuollon nettokustannukset, e/asukas 62 84 87 88 87 80 85 Erikoissairaanhoidon nettokustannukset, e/asukas 1 198 1 145 1 114 979 1 000 1 137 1 144 (Tilastokeskus: Kuntien talous- ja toimintatiedot 2013) Taulukko 5.1.4-5 Selvityskuntien sosiaalija terveydenhuollon palvelukohtaisia suorite- ja kustannustiedot vuonna 2013 5.1.5 Kuntien yhteistoiminta sosiaalija terveyspalveluissa Sairaanhoitopiirin ja erityishuoltopiirin kuntayhtymät Kaikki selvitysalueen 17 kuntaa ovat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) jäsenkuntia. Jäsenkuntia on yhteensä 29. Myös Turun yliopisto kuuluu sairaanhoitopiirin kuntayhtymään. Jäsenkunnissa on runsaat 470 000 asukasta. Sairaanhoitopiirin palveluja käyttää lähes 200 000 henkilöä vuodessa. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä tuottaa erikoissairaanhoidon palveluja omistamissaan sairaaloissa, joita ovat Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) lisäksi Halikon sairaala, Loimaan aluesairaala, Salon aluesairaala, Turunmaan sairaala, Tyks Vakka-Suomen sairaala ja Uudenkaupungin psykiatrinen sairaala. Sairaanhoitopiiri tarjoaa kattavat erikoissairaanhoidon palvelut oman maakuntansa asukkaille. Lisäksi se huolehtii yliopistosairaalatasoisten palvelujen saatavuudesta Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiireissä, jotka kuuluvat Tyksin erityisvastuualueeseen. Tykslabilla on noin 30 laboratorion toimipaikkaa, ja asiakas voi itse valita, missä hän käy antamassa näytteensä. Psykiatrian poliklinikoita ja muita toimipaikkoja on kahdeksalla paikkakunnalla. 69

VSSHP:n sairaaloihin tulee vaativaa erikoissairaanhoitoa tarvitsevia potilaita myös muualta Suomesta. Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymään kuuluvat jäsenkuntina kaikki selvitysalueen 17 kuntaa. Erityishuoltopiirin kuntayhtymän jäsenkuntia on yhteensä 28. Erityishuoltopiirin kuntayhtymä ylläpitää kehitysvamma-alan tuki ja osaamiskeskus KTO:ta. Sosiaali- ja terveydenhuollon nykyiset yhteistoiminta-alueet Kunta- ja palvelurakenneuudistus - Paras käynnistyi vuonna 2005. Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007, nk. puitelaki) tuli voimaan helmikuussa 2007. Lain perusteella kunnat ovat siirtäneet sosiaalija terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuun vähintään noin 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueelle hallinnollisesti kuntayhtymä- ja isäntäkuntamallin mukaisesti. Puitelain mukaisesti yhteistoiminta-alueen järjestämisvastuulle on terveydenhuollon palvelujen lisäksi siirrettävä sosiaalihuollon palvelut. Puitelain muutoksella alun perin vuoden 2012 loppuun voimassa olleen lain toimeenpanoa jatkettiin vuoden 2014 loppuun. Kesällä 2014 toimeenpanoa sai jatkoa vielä vuoden 2016 loppuun. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyiset sosiaalija terveydenhuollon palvelujen sekä perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueet jatkavat toimintaansa vuoden 2016 loppuun. Keskuskaupunki Turku, 182 072 asukasta, Kaarina 31 798 asukasta ja Naantali, 18 859 asukasta, järjestävät omalle väestölleen sosiaalija terveydenhuollon palvelut. Selvitysalueen muut kunnat kuuluvat puitelain tarkoittamiin yhteistoiminta-alueisiin seuraavasti: 1. Härkätien sosiaalija terveydenhuollon yhteistoiminta-alue Liedon yhteistoiminta-alueen jäsenkuntia ovat: Koski Tl 2 4223 Lieto 17 172 Marttila 2 056 Tarvasjoki 1 956 Yhteensä 23 602 Härkätien sosiaalija terveydenhuollon yhteistoiminta-alue perustettiin vuoden 2013 alusta. Yhteistoiminta-alueen vastuukuntana toimii Liedon kunta. Kuntien yhteistoimintasopimuksen mukaan kaikki perusterveydenhuollon tehtävät sekä erikoissairaanhoitopalveluiden hankkiminen siirtyivät yhteistoiminta-alueelle 1.1.2013 alkaen. Vastuukunta Liedon kaikki sosiaalipalvelut lukuun ottamatta varhaiskasvatusta siirtyivät samanaikaisesti yhteistoiminta-alueen järjestämisvastuulle. Kolmen muun jäsenkunnan sosiaalipalveluista yhteistoiminta-alueen järjestämisvastuulle siirtyivät mielenterveys- ja päihdehuollonpalvelut sekä perheneuvolatoiminta. Yhteistoimintasopimuksen mukaan kaikki sosiaalipalvelut siirtyvät yhteistoiminta-alueen tehtäviksi 1.1.2015 alkaen. 2. Perusturva kuntayhtymä Akseli 70

Perusturvakuntayhtymä Akseli on perustettu vuonna 2010 Maskun, Mynämäen ja Nousiaisten kuntien yhtäpitävin päätöksin. Kuntayhtymän toiminta alkoi 1.1.2011. Kuntayhtymän perussopimus on päivitetty 1.1.2013 alkaen. Perusturvakuntayhtymä Akselissa on henkilökuntaa 446. Perusturvakuntayhtymä Akselin jäsenkuntia ovat Masku 9 729 Mynämäki 7 950 Nousiainen 4 872 Yhteensä 22 551 3. Pöytyän kansanterveystyön kuntayhtymä Kuntayhtymän jäsenkuntia ovat Aura, 3 962 asukasta, ja Pöytyä, 8 590 asukasta. Kunnissa on yhteensä 12 552 asukasta. 4. Paimion-Savon kansanterveyskuntayhtymä Kuntayhtymän jäsenkuntia ovat Paimio, 10 590 asukasta, ja Sauvo, 3032 asukasta. Kunnissa on yhteensä 13 266 asukasta. 5. Raision-Ruskon sosiaalija terveydenhuollon yhteistoiminta-alue Vastuukunta Raisiossa on 24 565 asukasta ja Ruskolla 5 995 asukasta. Yhteistoiminta-alueella on yhteensä 30 560 asukasta. 6. Uudenkaupungin yhteistoiminta-alue Uusikaupunki on vastuukunta sosiaalija terveydenhuollon palvelujen yhteistoiminta-alueella, johon kuuluvat seuraavat kunnat: Uusikaupunki 15 463 Kustavi 869 Pyhäranta 2 177 Taivassalo 1 667 Vehmaa 2 330 Yhteensä 20 839 Selvitysalueen kuntia ovat Kustavi, Taivassalo ja Vehmaa. Terveydenhuollon virka-ajan ulkopuolinen päivystys Terveydenhuollon virka-ajan ulkopuolinen päivystys on organisoitu seuraavasti: T2, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, ensihoidon ja päivystyksen liikelaitos. Mukana ovat Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo, Tarvasjoki, Turku sekä öisin ja viikonloppuisin Naantali. Pöytyän kansanterveystyön kuntayhtymän palveluna on Aurassa ja Pöytyällä iltapäivystys. VSSHP:n Loimaan aluesairaalassa yö- ja viikonloppupäivystys. 71

Kustavin, Taivassalon ja Vehmaan päivystys VSSHP:n Vakka-Suomen sairaalassa. Kaikki selvitysalueen kunnat ovat Paimiota ja Sauvoa lukuun ottamatta alueellisessa hammaslääkäripäivystyksessä. Työterveyshuollon palvelut Maskun, Mynämäen ja Nousiaisen työterveyspalvelut ovat perusturvakuntayhtymä Akselin tehtävänä. Aura, Lieto, Pöytyä ja Tarvasjoki hankkivat työterveyshuollon palvelut Loimaan kaupungin työterveyshuollon Työkymppin toimintayksiköltä. Uusikaupunki vastuukuntana huolehtii Kustavin, Taivassalon ja Vehmaan työterveyspalveluista. Raision kaupunki vastuukuntana huolehtii myös Ruskon ja Naantalin työterveyspalveluista. Paimion ja Sauvon työterveydenhuollon palvelut ovat Paimion ja Sauvon kansanterveystyön kuntayhtymällä Turulla ja Kaarinalla on omat työterveydenhuollon palvelut. Ympäristöterveydenhuolto Ympäristöterveydenhuolto järjestetään selvitysalueella vastuukuntamallilla. Keskuskaupunki Turulla on omana toiminta ympäristöterveydenhuolto. Lieto on vastuukuntana ympäristöterveydenhuollossa Auralle, Kaarinalle, Kemiönsaaren kunnalle, Koski tl:lle, Loimaalle, Marttilalle, Oripäälle, Paimiolle, Paraisille, Pöytyälle, Sauvolle ja Tarvasjoelle Uudenkaupunki on vastuukuntana Kustaville, Laitilalle, Maskulle, Mynämäelle, Nousiaiselle, Pyhärannalle, Taivassalolle ja Vehmaalle Raisio on vastuukuntana Naantalille ja Ruskolle. Terveydenhuollon muu yhteistoiminta Kaarina myy Liedolle Littoisten alueen palveluja. Raisio ja Rusko, Naantali sekä Akseli perusturvakuntayhtymä ovat yhdessä kilpailuttaneet yksityislääkäripalvelut. Perusturvakuntayhtymä Akseli tuottaa toimintaterapiapalvelut Naantalille. Sosiaalihuollon palvelujen yhteistoiminta Sosiaalipäivystys on järjestetty kolmella alueella: Turun kaupunkiseudun sosiaalipäivystys. Mukana ovat Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo ja Turku. Loimaan sosiaalipäivystys. Mukana ovat Aura, Pöytyä, Koski tl, Loimaa, Marttila, Oripää, Tarvasjoki. Vakka-suomen sosiaalipäivystys. Mukana ovat Kustavi, Laitila, Pyhäranta, Taivassalo, Uusikaupunki ja Vehmaa Turulla on omat perheneuvolapalvelut. Muut kunnat ovat järjestäneet perheneuvolapalvelut seuraavasti: Kaarinan vastuukunta: Kaarina, Paimiolle ja Salolle 72

Liedon vastuukunta: Koski Tl, Marttila ja Tarvasjoki Raision vastuukunta: Raisio, Naantali, Masku, Nousiainen ja Rusko Perusturvakuntayhtymä Akseli; Masku, Mynämäki ja Nousiainen) Uudenkaupungin vastuukunta: Uusikaupunki, Taivassalo, Vehmaa ja Kustavi Aura hankkii palvelut Metodi Oy:ltä ja Pöytyä Askelmerkki Oy:ltä Kaarinan toimintaa on vastuukuntana Varsinais-Suomen ikäihmisten ja kehitysvammaisten perhehoitoyksikkö. Mukana ovat Koski tl, Kustavi, Laitila, Lieto, Marttila, Naantali, Oripää, Paimio, Parainen, Pyhäranta, Raisio, Rusko, Sauvo, Somero, Tarvasjoki, Turku ja Uusikaupunki. Turku, Kaarina, Lieto, Raisio ja Naantali ovat tehneet seudullisen tehostetun palveluasumisen kilpailutuksen. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus ja järjestämislain mahdollinen voimaantulo vuoden 2015 alkupuolella muuttaa kuntien nykyisiä yhteistoimintajärjestelyjä perustuvanlaatuisesti. Seuraavassa luvussa kuvataan uudistusta ja sen vaikutuksia kuntien yhteistoimintaan. 73

5.2 Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus ja järjestämislaki Suurimmat puolueet sopivat 23.3.2014 sosiaalija terveyspalvelujen uudistuksesta, jonka lähtökohta on sosiaalija terveyspalveluiden integraatio vahvan alueellisen järjestäjän toimesta. Tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaalija terveyspalvelut koko maassa riittävän suurilla väestöpohjilla. Uudistuksella tavoitellaan myös merkittävää vaikutusta julkisen talouden kestävyysvajeeseen. Järjestämislain hallituksen esitys annetaan eduskunnalle 4.12.2914. Jos eduskunta hyväksyy lain, laki tulee voimaan keväällä 2015. Vuoden 2017 alusta viisi alueellista sosiaalija terveysalueen kuntayhtymää järjestää sosiaalija terveyspalvelut. Selvitysalueen 17 kuntaa kuuluvat läntiseen sosiaalija terveysalueeseen, jossa on 62 kuntaa. Länsi- Suomen asukasluku oli vuoden 2013 lopussa 875 820 asukasta, joista Varsinais-Suomessa 470 880, Satakunnassa 224 556 ja Pohjanmaalla 180 384. Varsinais-Suomen osuus on 54 prosenttia. Lakiesityksen mukaan sosiaalija terveysalueen kuntayhtymän perustamista koskeva valmistelu alkaa keväällä 2015. Tavoitteena on, että kunnat ovat hyväksyneet läntisen sosiaalija terveysalueen kuntayhtymän perussopimuksen lokakuun lopussa 2015. Kuntayhtymä aloittaa toimintansa vuoden 2016 alusta. Kunnilla on edustus alueen kuntayhtymän ylimmässä toimielimessä asukasmäärän suhteessa. Kunnat vastaavat jatkossakin palvelujen rahoituksesta, joka perustuu kunnan asukaslukuun, ikärakenteeseen ja sairastavuuteen. Selvitysalueen kaikki kunnat ovat läntisen sosiaalija terveysalueen jäsenkuntia. Palvelujen järjestämisvastuu ja tuottamisvastuu erotetaan toisistaan. Sosiaali- ja terveysalue tekee joka neljäs vuosi palvelujen tuottamista koskevan järjestämispäätöksen. Ensimmäinen järjestämispäätös tehdään lokakuun loppuun mennessä 2016. Hallituksen esityksessä läntiselle sosiaalija terveysalueelle tulee enintään kolme tuotantovastuussa olevaa aluetta. Tämä tarkoittaa, että tuotantoalueet ovat nykyisten sairaanhoitopiirien alueiden kokoisia. Tuotantoalueiden hallinto- ja organisaatiomuodot ovat lähtökohtaisesti kuntayhtymiä. Kunnat voivat kuitenkin yksimielisesti sopia, että tuotantoalueen hallinto perustuu vastuukuntamallille. Tämä ei ole kuitenkaan kovin todennäköistä. Tuotantoalueiden organisaatiot aloittavat toimintansa 1.1.2017. Läntisen sosiaalija terveysalueen ensimmäisessä järjestämispäätöksessä päätetään sosiaalija terveyspalvelujen tuotantovastuussa olevista organisaatioista, joilla on tuottamisvastuun edellyttämä oma henkilöstö ja muut voimavarat. Tuottamisvastuuseen on kuuluttava ehkäisevät, korjaavat ja hoitavat, kuntouttavat sekä muut sosiaalija terveydenhuollon palvelut yhtenäisenä kokonaisuutena. Tuottamisvastuussa olevia organisaatioita perustettaessa kuntien ja kuntayhtymien sosiaalija terveydenhuollon tehtävissä ja hallinnossa olevat henkilöt siirtyvät tuottamisvastuussa olevan organisaation palvelukseen. 74

1.1.2015 Sosiaali- ja terveysalueiden edustajienkokous kutsuttu koolle Alkuvuosi 2015 Sosiaali- ja terveysalueen kuntayhtymä perustettu ja toiminta aloitettu 31.10.2015 mennessä 1.1.2016 1.2.2016 31.10.2016 1.1.2017 Tuotantovastuulliset kunnat ja kuntayhtymät asetettu ja toiminta aloitettu Edustajienkokous: perussopimus ja sote kuntayhtymän perustaminen Sosiaali- ja terveysalue ja kuntayhtymä aloittaa toimintansa Sosiaali- ja terveysalueen 1. järjestämispäätös hyväksytty Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki voimassa Ilmoitus toimia tuotantovastuussa olevana kuntana tai kuntayhtymänä Tuotantovastuussa olevat kunnat ja kuntayhtymät aloittavat toimintansa Kuvio 5.2-1 Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain toimeenpano ennen 2017 alkua Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus kuntien yhdistymisen kannalta Tässä alaluvussa arvioidaan sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta kuntien yhdistymisen näkökulmasta. Arvio on tehty koskemaan Turun 17 kunnan selvitysaluetta. Arviossa on kuitenkin jonkin verran kuntaryhmäkohtaista sisältöä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesityksen mukaiset peruspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen uudistukset muuttavat oleellisesti nykyistä kuntaperusteista palvelurakennetta ja toimintaa. Valtion ohjaus vahvistuu ja rahoitusperusteet muuttuvat. Palvelujen järjestäminen siirtyy viidelle sosiaalija terveysalueelle. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantovastuussa olevia organisaatioita perustetaan koko maahan enintään 19 tuotantoalueelle. Tämä kaikki muuttaa suuresti kuntien asemaa ja tehtäviä. Vaikka sosiaalija terveydenhuollon uudistus ja kuntarakenneuudistus on linjattu erilleen, kuntien koolla on jatkossakin suuri merkitys kunnalliselle päätöksenteolle, kantokyvylle ja voimavaroille sekä liikkumatilalle tehdä järjestelyjä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantovastuussa olevien organisaatioiden toiminnan aloittamisen ja erityisessä kuntajakoselvityksessä esitettävien kuntien yhdistymisten ajankohta on sama vuoden 2017 alku. 75

Läntinen sosiaalija terveysalue Järjestämiseen liittyvät päätökset tehdään välilliseen kuntademokratiaan perustuvissa sosiaalija terveysalueen kuntayhtymän toimielimissä. Sosiaali- ja terveysalueen ylin päättävä toimielin hyväksyy sosiaalija terveysalueen järjestämispäätöksen ja siihen tehtävät muutokset. Lisäksi toimielin päättää alueen vuotuisista toiminnallisista ja taloudellisista tavoitteista sekä talousarviosta ja taloussuunnitelmasta. Sosiaali- ja terveysalueen kuntayhtymän ylimmän päättävän toimielimen jäsenten tulee olla jäsenkuntien valtuutettuja, ja toimielimessä edustettuina olevien ryhmien ääniosuuksien tulee valittaessa vastata jäsenkuntien valtuustoissa edustettuina olevien eri ryhmien kunnallisvaaleissa saamaa ääniosuutta kuntayhtymän alueella vaalilain suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Kuntayhtymän muiden toimielinten kokoonpanossa noudatetaan kuntalain kuntayhtymiä koskevia säädöksiä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Jokaisella jäsenkunnalla tulee olla vähintään yksi edustaja sosiaalija terveysalueen kuntayhtymän ylimmässä päättävässä toimielimessä. Kunnan edustajien äänimäärä määräytyy edellisen vuoden lopussa olleen kunnan asukasluvun perusteella siten, että kutakin alkavaa 1 000 asukasta kohden kunnan edustajilla on yhteensä yksi ääni. Turun selvitysalueen 17 kunnan asukasmäärä on yhteensä 336 008 asukasta, joka on 38 prosenttia sosiaalija terveysalueen asukasmäärästä. Pelkästään Turun selvitysalueen kunnilla on runsas kolmannes läntisen sosiaalija terveysalueen äänimäärästä ja tätä kautta päätösvallasta. Sosiaali- ja terveysalueen järjestämispäätöksen ja talousarvion hyväksyminen yhtymävaltuustossa edellyttää, että ehdotusta kannattaa äänten enemmistön lisäksi vähintään kolmasosa jäsenkunnista ja enemmän kuin puolet näiden jäsenkuntien edustajista. Muut asiat päätetään yhtymävaltuustossa yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Yhdistymisarvio Läntisen sosiaalija terveysalueen toimielinten päätöksenteossa kuntien äänimäärään vaikuttaa ratkaisevasti asukasmäärä. Mitä suurempi asukasmäärä kunnassa on, sitä enemmän kunnalla on mahdollisuuksia käyttää päätösvaltaa sosiaalija terveysalueen kuntayhtymän toimielimissä. Järjestämislaissa turvataan kaikkien kuntien vähimmäisedustus alueen ylimmässä toimielimessä. Muissa toimielimissä, joista tärkein on kuntayhtymähallitus, päätösvaltaa käyttävät lähtökohtaisesti suuret kunnat. Kuntien koalitiot ja poliittiset ryhmät voivat toki vaikuttaa kuntayhtymähallituksen kokoonpanoon. Kuntien yhdistymiset Turun selvitysalueella vahvistavat kuntien päätösvaltaa sosiaalija terveysalueen toimielinten palvelujen järjestämistä koskevassa päätöksenteossa. Suurten kaupunkien rinnalla asukasmäärältään riittävät suuret muut kunnat voivat hakea kuntien välillä koalitioita, joiden kautta vaikutusmahdollisuudet paranevat. Erityisesti pienten kuntien mahdollisuudet kuntina vaikuttaa kuntayhtymän päätöksentekoon jäävät vähäisiksi. Pienet kunnat voivat vaikuttaa lähinnä poliittisten ryhmien kautta tai olemalla mukana kuntien koalitioissa. Tuotantovastuussa olevat organisaatiot Kuntien toiminnan kannalta merkittävin asia on sosiaalija terveysalueen ensimmäisen järjestämispäätöksen kohta tuotantovastuussa olevista kunnista ja kuntayhtymistä 1.1.2017 alkaen läntisellä sosiaalija terveysalueella. Hallituksen esityksen mukaan läntisellä sosiaalija terveysalueella on enintään kolme sosiaalija terveyspalvelujen tuotantoaluetta. 76

Varsinais-Suomessa tämä tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että nykyisen sairaanhoitopiirin alueen kunnat perustavat sosiaalija terveydenhuollon palvelujen tuotantoalueen ja sen organisaation niin, että tuotantoalue voi aloittaa toimintansa vuoden 2017. Kunnat eivät voi vastata sosiaalija terveyspalvelujen tuotannosta. Tuotantoalueen organisaationa vastuukunta on mahdollinen, jos alueen kunnat yksimielisesti näin päättävät. Tätä ei kuitenkaan voida pitää todennäköisenä vaihtoehtona. Järjestämislakiesityksessä tuottamisvastuulla tarkoitetaan tuotantovastuussa olevan organisaation velvollisuutta tuottaa lainsäädännön ja sosiaalija terveysalueen järjestämispäätöksen mukaiset sosiaalija terveyspalvelut sekä vastuuta niihin kuuluvan julkisen vallan käytöstä. Sosiaali- ja terveysalue päättää tuottamisvastuun antamisesta kuntayhtymälle tai vastuukunnalle jolla on sosiaali- terveydenhuollon tuottamisvastuun edellyttämä oma henkilöstö ja muut voimavarat. Tuottamisvastuuseen on kuuluttava ehkäisevät, korjaavat ja hoitavat, kuntouttavat sekä muut sosiaalija terveydenhuollon palvelut yhtenäisenä kokonaisuutena. Aiemmin esillä olleet temaattiset kuntayhtymät eivät ole mahdollisia, vaan myös esimerkiksi erityishuoltopiirin toiminta siirtyy tuotantovastuussa olevan organisaation toiminnaksi tuotantoalueella. Tuottamisvastuussa olevan kuntayhtymän ylimmässä päättävässä toimielimessä ehdotuksen hyväksyminen edellyttää, että sitä kannattaa äänten enemmistön lisäksi vähintään kaksi jäsenkuntaa ja enemmän kuin puolet näiden jäsenkuntien edustajista. Kunnat voivat sopia päätöksenteon edellytyksenä olevasta enemmistöstä toisin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantovastuussa olevien organisaatioiden valmistelu vuoden 2017 alkuun on tuotantoalueen kunnille ja muuten valmisteluun osallistuville vaativa tehtävä. Sen lisäksi, että uudelle laajemman alueen ja väestöpohjan tuotanto-organisaatiolle on muodostettu palvelurakenne ja suunniteltu asukkaiden tarpeisiin perustuvat palveluprosessit sekä määritelty hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuut, tarvitaan runsaasti hallinnollista valmistelua. Hallinnollisia valmistelukokonaisuuksia ovat mm.: 1. päätöksenteon, johtamisen ja hallinnon organisointi, 2. talous, omaisuusjärjestelyt ja rahoitus, 3. henkilöstövoimavarat ja -hallinto, 4. tuotannolliset tukipalvelut sekä 5. kuntalaisten osallisuus ja vaikuttaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arviossa todetaan, että palveluntuottajilla on keskeinen rooli erityisesti asiakaslähtöistä integraatiota ja kustannustehokkuuden parantamista koskevissa järjestelyissä. Toimeenpanossa on kiinnitettävä erityistä huomiota käytännön toimintamallien luomiseen sosiaalija terveysalueiden ohjaustehtävää ja etenkin järjestämispäätöksen tekemistä varten. Ohjauksentehokkuuteen vaikuttaa olennaisesti järjestämispäätösten konkreettisuus ja ohjausvoimaisuus. (THL 2014, 14) Edelleen arviossa todetaan, että lakiluonnokseen kirjattu laaja kunnallinen tuottamisvastuu edellyttää pääsääntöisesti sitä, että yksi toimija kykenee tuottamaan kattavan palvelukokonaisuuden. Tämän voidaan odottaa parantavan edellytyksiä sujuville palveluille etenkin sellaisille asiakas- ja potilasryhmille, joilla on laajoja ja monipuolisia palvelutarpeita. Asiakkaan näkökulmasta palvelutuotannon sujuvuus ja toimivuus riippuu siitä, pystyykö tuottamisvastuussa oleva toimija edistämään asiakaskeskeistä toimintatapaa ja palvelujen toiminnallista integraatiota. (THL 2014, 18) 77

Yhdistymisarvio Jos sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistus toteutuu ja järjestämislaki tulee voimaan keväällä 2015 alusta, Turku, Kaarina, Raisio, Lieto, Rusko, Paimio ja Sauvo sekä muut selvitysalueen kunnat osallistuvat ensinnäkin läntisen sosiaalija terveysalueen kuntayhtymän perustamiseen vuoden 2016 alusta. Kuntien yhdistyminen takaa sen, että yhdistetty kunta on kiistatta läntisen sosiaalija terveysalueen suurin kunta. Sen mahdollisuudet omalta osaltaan vaikuttaa järjestämisalueen päätöksentekoon ja toimintaan ovat sen mukaiset. Jatkossa on erityisen tärkeätä vahvistaa entisestään Turun yliopistollisen keskussairaalan asemaa yhtenä maamme merkittävimmistä akuuttisairaaloista. Turun yliopistollisella keskussairaalalla on läheinen yhteys Turun yliopistossa tehtävään lääketieteelliseen tutkimukseen, jolla on kansainvälisesti tunnustettu asema. Lisäksi keskuskaupungin lääketieteellisesti suuntautuneesta innovaatiokeskittymästä syntyy kansainvälisesti merkittävää alan tutkimus- ja tietoperustaista liiketoimintaa, jonka kasvuedellytykset ovat kaupunkiseudulle merkittävä asia. Kunnat valmistelevat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueen kattavaa tuotantovastuussa olevaa organisaatiota mahdollisimman pian sen jälkeen, kun järjestämislaki on tullut voimaan keväällä 2015. Kun tuotantovastuussa oleva alueellinen organisaatio aloittaa toimintansa vuoden 2017 alusta, on valmistelulle aikaa puolitoista vuotta. Tuotanto-organisaation päätöksenteon, johdon ja hallinnon tulee aloittaa toimintansa huomattavasti aiemmin. Kuntien yhdistyminen tarkoittaa sitä, että yhdistetyllä kaupungilla on sosiaalija terveyspalvelujen tuotantoalueen päätöksenteon, rahoituksen ja toiminnan kannalta kiistaton asema. Yhdistetty kaupunki voi päätöstensä mukaisesti ohjata vaikuttavasti tuotantoalueen toimintaa maakunnan ja kaupunkiseudun ydinalueella ottaen huomioon asukkaiden tarpeet ja tilanteet. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja niiden henkilöstö siirtyminen pois nykyisistä peruskunnista puoltaa kuntien yhdistymistä, koska suuremmassa kuntakoossa voidaan paremmin sopeuttaa hallinto ja tukipalvelut muuttuneeseen tilanteeseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoalueen perustaminen tarkoittaa sitä, että puolet kuntien päätösvallasta, toiminnasta ja voimavaroista on kuntien yhteistä toimintaa. Siinä tapauksessa ettei sosiaalija terveydenhuollon järjestämislaki tule voimaan tai sen voimaantulo lykkäytyy myöhemmäksi ajankohdaksi, kuntien yhdistyminen on ennakoiva ja vahvistava alueellinen uudistus toimivan sosiaalija terveydenhuollon palvelujen järjestämis- ja tuottamisorganisaation aikaansaamiseksi kaupunkiseudulle vuoden 2017 alusta. Kunnat yhdistävät sosiaalija terveyspalvelunsa yhdistetyn kunnan yhden toimielimen ohjaukseen ja päätöksentekoon. Yhdistetyn kunnan valtuustolla ja kaupunginhallituksella on voimassaolevan lainsäädännön mukaiset keinot ohjata ja päättää myös sosiaalija terveyspalveluista. Kuntien hallinto ja tuotannolliset tukipalvelut sopeutetaan tukemaan laajempaa sosiaalija terveydenhuollon palvelukokonaisuutta. Rahoitus Järjestämislakiesityksessä olevan rahoitusmallissa sosiaalija terveysalueen menot jaetaan jäsenkuntien kesken asukasluvun suhteessa ottamalla huomioon kunkin kunnan ikärakenne ja sairastavuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesityksessä kuntien maksuosuutta on täsmennetty siten, että asukasluvun paino on 20 prosenttia sekä ikärakennetta ja sairastavuutta koskevien tarvetekijöiden paino on 80 prosenttia. Olosuhdetekijöitä ei oteta huomioon. 78

Tuottamisvastuussa olevan kuntayhtymän rahoituksesta on laskennallista 80 prosenttia sekä kustannus- ja vaikuttavuusperusteista 20 prosenttia. Kuntakohtaiset laskelmat julkistettiin sosiaalija terveydenhuollon järjestämislain hallituksen esityksen yhteydessä 4.12.2014. Laskentamallin mukaan Raision, Ruskon, Paimion ja Liedon rahoitusosuus nousee huomattavasti nykyiseen nähden vuosien 2011-2013 luvuilla laskettuna. Turkua, Vehmaata ja Kustavia lukuun ottamatta kaikkien muiden selvitysalueen kuntien rahoitusosuudet nousevat laskentamallin mukaan. Kunta Kunnan laskennallinen rahoitusosuus Soten todelliset nettomenot 2011-13 ka. Muutos Muutos Tasaus- Kunnan Kunnan Soten Soten kunnan kunnan katto rahoitusosuus rahoitusosuus todelliset todelliset rahoitus- rahoitus- 1 000 /as. nettomenot nettomenot osuudessa osuudessa v. 2014 v. 2014 euroa/aroa 1000 eu- 1000e euroa/as. Raisio 75 831 3 087 67 742 2 758 8 089 329 329 Rusko 16 204 2 743 14 423 2 442 1 780 301 301 Paimio 31 474 2 972 28 410 2 682 3 064 289 289 Lieto 47 245 2 775 42 702 2 508 4 543 267 267 Taivassalo 6 197 3 684 5 749 3 418 447 266 266 Tarvasjoki 6 375 3 254 5 878 3 000 497 254 254 Pöytyä 29 383 3 429 27 663 3 228 1 720 201 201 Kaarina 90 360 2 881 84 323 2 689 6 036 192 192 Aura 11 437 2 880 10 773 2 713 664 167 167 Sauvo 9 315 3 071 8 923 2 942 392 129 129 Masku 25 994 2 688 25 081 2 593 913 94 94 Naantali 56 477 3 000 54 733 2 908 1 744 93 93 Mynämäki 26 329 3 300 25 975 3 256 354 44 44 Nousiainen 13 949 2 878 13 750 2 837 198 41 41 Turku 554 545 3 077 579 190 3 214-24 645-137 -137 Vehmaa 8 054 3 466 8 761 3 770-707 -304-304 Kustavi 3 298 3 710 3 958 4 453-660 -743-400 (STM 4.12.2014) Taulukko 5.2.-1 Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesityksen kuntakohtaiset vaikutukset Raision rahoitusosuudenlisäys on 8,1 milj. euroa, Kaarinan 6 milj. euroa, Liedon 4,5 milj. euroa ja Paimion 3 milj. euroa. Turun rahoitusosuus laskee -24,7 milj. euroa. Valtiovarainministeriö on laskenut, miten sosiaalija terveydenhuollon rahoituksen uudistus vaikuttaa kuntien talouteen yhdessä muiden rahoitusmuutosten kanssa. Vaikutukset vaihtelevat kunnittain, mutta isossa osassa selvityskuntia talous kiristyy merkittävästi. 79

Kunta Tulovero-% 2015 (alustava) Valtionosuus uudistuksen vaikutus, euroa/as Sote uudistuksen vaikutus kunnan rahoitusosuutta, euroa/as (arvio) Kunnan rahoitusosuuden nousu, euroa/as yhteensä Tulovero-% paineen jälkeen, 2015 taso Paine tulovero %:n nostoa kohtaan Taivassalo 20,50 311 266 836 26,12 5,62 Lieto 19,50 157 267 683 23,28 3,78 Paimio 20,75 85 289 633 24,38 3,63 Raisio 19,75 39 329 628 23,27 3,52 Rusko 19,50-58 301 618 23,27 3,77 Kaarina 19,25 132 192 583 22,24 2,99 Naantali 18,50 213 93 564 21,49 2,99 Sauvo 21,00 122 129 510 24,46 3,46 Pöytyä 20,75 31 201 490 24,44 3,69 Masku 20,75 100 94 454 23,38 2,63 Mynämäki 20,50 100 44 404 23,25 2,75 Nousiainen 21,00 100 41 400 23,60 2,60 Aura 21,00-66 167 360 23,36 2,36 Turku 19,50 145-137 267 21,12 1,62 Vehmaa 21,50 199-304 154 22,65 1,15 Kustavi 19,25 170-400 29 19,44 0,19 (VM laskelma 4.12.2014) Taulukko 5.2.-2 Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, valtionosuusuudistuksen ja valtionosuusleikkausten vaikutukset kuntien rahoitusosuuteen Valtiovarainminiteriön 4.12.2014 julkistaman kuntien talouden painelaskelmasta käy ilmi sosiaalija terveydenhuollon uudistuksen ja valtionosuusuudistuksen sekä valtionosuusleikkausten vaikutukset selvitysalueen kuntien rahoitusosuuksiin ja kuntatalouteen. Valtionosuusleikkausten, 1,4 mrd. euroa, vaikutukset ovat kaikkien kuntien osalta -259 euroa/asukas. Muutosten kokonaisvaikutus lisää eniten Taivassalon kuntakohtaista rahoitusosuutta, 836 euroa/asukas. Liedon kuntakohtainen rahoitusosuus nousee 683 euroa/asukas. Paimion, Raision, Ruskon kunnan rahoitusosuuden nousut ovat yli 600 euroa/asukas sekä Kaarinan, Naantalin ja Sauvon yli 500 euroa/asukas. Alhaisimmat kuntien rahoitusosuuksien nousut ovat Kustavissa, Vehmaalla ja myös keskuskaupunki Turussa. Taivassalon laskennallinen paine tulovero-%:n nostoa kohtaan on 5,62 prosenttiyksikköä. Liedolla, Paimiolla, Raisiolla, Ruskolla, Sauvolla ja Pöytyällä laskennallinen nostotarve on 3,5 prosenttiyksikköä tai enemmän. 80

Yhdistymisarvio Kuntien yhdistymisen kannalta taloudellisessa mielessä sosiaalija terveysalueen sekä tuotantovastuussa olevan organisaation rahoitusmalleilla on merkitystä. Nyt esitetyillä olettamuksilla selvitysalueen kuntien kuten muutoinkin kuntien rahoitusasemassa tapahtuu suuria muutoksia uudistusten toteutuessa. Valtiovarainministeriön laskelmat osoittavat, että uudistusten ja leikkausten vaikutukset kuntien talouteen ovat suuret. Samanaikaisesti sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen myötä puolet kuntien suorasta päätöksenteosta, toiminnasta ja voimavaroista siirtyvät maakunnalliselle tuotantoalueelle. Muutokset edellyttävät kunnilta vahvaa kokonaisharkintaa. Sosiaali- ja terveyshuollon osalta kokonaisarviointiin vaikuttaa myös ne vaihtoehtoiset esitykset, joita selvittää sosiaalija terveysministeriö on asettaman työryhmä sosiaalija terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseksi. Vaihtoehtojen pitää vähentää osaoptimointia ja luoda kannusteita kokonaiskustannusten vähentämiseksi. Työn tavoitteena on tehokkaasti ja vaikuttavasti toimiva sosiaalija terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä. Henkilöstövoimavarat Kunnallisen eläkevakuutuksen kunta-alan eläkepoistumaennusteen 2012 mukaan selvitysalueen kuntien palveluksessa on henkilöstöä 23 240 henkeä, joista Turun kaupungin palveluksessa 14 700. Tämän lisäksi vajaa 10 000 henkeä on alueen muiden kunta-alan organisaatioiden palveluksessa, joista suurin Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. Kuntien yhteenlasketusta henkilöstöstä siirtyy reilut kaksi viidesosaa eläkkeelle vuosina 2012-2026. Ennusteen mukaan eläkepoistuma on 10 700 kuntien palveluksessa olevaa viranhaltijaa ja työntekijää. Kaupunkiseudun kuntayhtymistä siirtyy henkilöstöä eläkkeelle noin 4 100 samana ajanjaksona. Kuntayhtymien eläkepoistuma on otettava huomioon, koska niissä työskentelee samoissa ammateissa ja tehtävissä olevaa henkilöstöä kuin kunnissa erityisesti sosiaalija terveydenhuollon ammateissa, mutta myös koulutuksessa. Kunnallisilla palvelualoilla on pitkälle yhteiset työmarkkinat kuntien ja kuntayhtymien välillä ja osa tukipalveluista on nykyisin yhteisesti organisoituja. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä selvityskunnissa on vajaat 9 300 henkeä, joista reilut 3 100 siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025. Eläkkeelle siirtyvien osuus on 34 %. Turun, Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon sosiaalija terveydenhuollon henkilöstössä on 7 299 henkilöä, joista 2 534 siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Eläkkeelle siirtyvien osuus on 35 %. Kuntien ikääntyneen väestönosan palvelutarve on voimakkaassa kasvussa. Sen lisäksi, että henkilöstöä rekrytoidaan eläkkeelle siirtyvien tilalle, joudutaan kohdentamaan lisää henkilöstövoimavaroja palvelutarpeeseen vastaamiseksi. Sosiaali- ja terveyspalveluissa laskennallinen lisäystarve on viidessä selvityskunnassa 2 300 työntekijän työpanoksen suuruinen vuoteen 2025 mennessä, jos palvelujen tuottavuus ei paranne eikä uusia palvelujen toimintamalleja oteta käyttöön (FCG laskentamalli). Eläkepoistuman korvaamisen lisäksi palvelutarpeen kasvu aiheuttaa laskennallisesti 1 400 työntekijän rekrytointitarpeen, jos tuottavuus nouse. 81

Peruspalvelut sekä hallinto ja tukipalvelut Henkilöstömäärä 2013 Eläköityy 2014-2025 Keskimäärin vuodessa Eläköitymis- % Lisäys ilman tuottavuuden kasvua Sosiaali- ja terveyspalvelut 9 270 3 120 260 34 2 300 Hallinto ja tukipalvelut 4 796 2 011 168 42 272 Yhteensä 14 066 5 131 428 36 2 572 Poistuma plus lisäys 7 703 Kunnallisen eläkevakuutuksen ennuste 2012, koottu FGC:n perusaineistosta Taulukko 5.2-3 Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä hallinto- ja tukipalvelujen henkilöstövoimavarat ja eläkepoistuma vuoteen 2025 selvitysalueella Organisoimalla ja mitoittamalla henkilöstövoimavaroja uudelleen voidaan palvelujen tuottamista tehostaa ja tätä kautta vaikuttaa näiden palvelujen henkilöstömäärään ja henkilöstömenoihin. Laajan eläkepoistuman vallitessa ja palvelutarpeen kasvaessa on tarkoituksenmukaista kunnallisen oman toiminnan rinnalla hankia palveluja myös ulkoa yrityksiltä ja järjestöltä sekä käyttää palvelusetelejä, jotka lisäävät asiakkaiden valinnan mahdollisuuksia ja luovat edellytyksiä palvelumarkkinoiden kehittymiselle. Järjestämislakiesityksen mukaan sosiaalija terveysalueen ja tuottamisalueen kuntayhtymät voivat toteuttaa tuottamisvastuulleen kuuluvat sosiaalija terveyspalvelut omana tuotantona, sopimuksin toisten kuntayhtymien kanssa, hankkimalla palveluja järjestämispäätöksessä hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti muulta tuottajalta tai käyttämällä palveluseteliä. Laajat järjestämis- ja tuottamisvastuut antavat periaatteessa mahdollisuuksia palvelutuotannon entistä parempaan koordinointiin ja henkilöstöresurssien suunnitelmalliseen käyttöön. Näin on periaatteessa mahdollista tasoittaa paikallisia kapasiteettieroja. Yhdistymisarvio Järjestämislakiesityksen mukaan tuottamisvastuussa olevia organisaatioita muodostettaessa nykyisten kuntien ja kuntayhtymien sosiaalija terveydenhuollon tehtävissä, hallinnossa ja muissa sosiaalija terveydenhuollon tehtävissä olevat henkilöt siirtyvät uusien tuotanto-organisaatioiden palvelukseen. Puolet nykyisten kuntien ja kuntayhtymien henkilöstöstä siirtyy suoraan vuoden 2017 alussa toimintansa uusien kunnallisten tuotanto-organisaatioiden palvelukseen. Suurille kunnille muutos on erityisen huomattava, koska monet suuret kunnat ovat järjestäneet itse ja huomattavalta osin myös tuottaneet omana toimintana sosiaalija terveyspalvelunsa tai ovat olleet yhteistoiminta-alueidensa vastuukuntia. Myös kuntayhtymille muutos on suuri. Pienemmät kunnat ovat jo aiemmin puitelain säätämällä tavalla siirtäneet sosiaalija terveyspalvelunsa nykyisille yhteistoiminta-alueille ja sopeuttaneet kunnan muun toiminnan tilanteeseen. Henkilöstövoimavarojen hallinnan ja tuottavuuden parantamisen kannalta suuriin tuotantovastuullisiin organisaatioihin siirtyminen tarjoaa edellytyksiä tehostaa henkilöstön käyttöä ja hyödyntää henkilöstön laajanmittainen eläkepoistuma. Ikääntyneen väestön osan kasvavaan palvelutarpeeseen vastaaminen edellyttää tuottavuuden parantamista ja uusien toimintamallien käyttöönottoa, jotta voidaan hillitä henkilöstövoimavarojen lisäämistä tilanteessa, jossa henkilöstön eläkkeelle siirtyminen on suurta. Ennakoitavissa on, ettei työmarkkinoilta voida rekrytoida nykyisten toimintamallien mukaisesti työvoimaa sen niukkuuden vuoksi. 82

Sosiaali- ja terveydenhuollon nykyisten kunnallisten tuottajaorganisaatioiden, joita on suurilla kunnilla, yhteistoiminta-alueilla ja kuntayhtymillä, toiminnan yhdistäminen mahdollistaa siirtymisen kokonaisuuden kannalta yhdennettyyn henkilöstöpolitiikkaan sekä henkilöstöhallinnon ja -suunnittelun sekä rekrytoinnin yhdistämisen toimittaessa työmarkkinoilla, jotka ovat samat pitkälle samat. Samoin palvelujen hankinta ulkopuolisilta tuottajilta tapahtuu yhtenäisin perustein monituottajuutta hyödyntäen. Hallinto ja tuotannolliset tukipalvelut Sosiaali- ja terveysalueen kuntayhtymän sekä alan uusien tuotanto-organisaatioiden perustaminen tarkoittaa kunnallisen hallinnon uudelleen organisointia. Kuntien hallintoa ja hallinnollista työtä voidaan tiivistää ja supistaa. Uudet organisaatiot puolestaan tarvitsevat oman hallintonsa. Tärkeää on, että sosiaalija terveyspalvelujen uusien tuotanto-organisaatioiden hallinto ja tuotannolliset tukipalvelut muodostetaan niin, että tuottavuus paranee ja henkilöstöpoistuma voidaan hyödyntää. Uudet tuotanto-organisaatiot eivät välttämättä hanki tuotannollisia tukipalvelujaan kunnilta nykymuotoisina, vaan kuntien on uudelleen järjesteltävä tukipalvelunsa ja yhdisteltävä niitä uudenlaisiin nykyistä suurempiin tuotanto-organisaatioihin, jotka voivat tarjota tukipalveluja sosiaalija terveyspalvelujen tuotantoorganisaatioille mahdollisesti osallistumalla kilpailutuksiin. Henkilöstön siirrot nykyisistä kunnista sosiaalija terveyspalvelujen uusien tuotanto-organisaatioihin tukipalveluihin eivät välttämättä toteudu. Selvitysalueella on hallinnon ja tuotannollisten tukipalvelujen palveluksessa noin 4 800 henkeä, joista noin 2 000 siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Hallinnossa ja toimistotyössä on 2 800 viranhaltijaa tai työntekijää, joista 1 100 siirtyy eläkkeelle vuoteen 2029 mennessä. Puolestaan ruoka-, siivous- ja kiinteistöpalveluista kunnissa on noin 2 000 työntekijää, joista 900 siirtyy eläkkeelle 2029 mennessä. Eläkkeelle siirtyvien osuus on yli 40 prosenttia. Yhdistymisarvio Hallinto- ja tukipalveluhenkilöstön laaja eläkkeelle siirtyminen antaa edellytyksiä sopeuttaa kuntien hallinto ja tukipalvelut tilanteeseen, jossa puolet peruspalvelujen toiminnasta on siirtynyt muualle. Kuntien yhdistymisen näkökulmasta suurempi kuntakoko antaa liikkumavaraa perustaa uudenlaisia hallinnon tukipalvelujen ja tuotannollisten tukipalvelujen tuotanto-organisaatioita sekä tehdä muita järjestelyjä niin, että myös henkilöstölle tarjoutuu työtilaisuuksia ja kehittymismahdollisuuksia kuntakonsernin eri osissa. Myös kuntien yhteisille ja mahdollisesti koko kaupunkiseutua kattaville hallinnon ja tuotannollisten tukipalvelujen järjestelyille avautuu uusia mahdollisuuksia. Omaisuusjärjestelyt Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain voimaanpanolakiesityksessä todetaan, että jos erityishuoltopiirin, sairaanhoitopiirin tai muun sosiaali- tai terveydenhuollon kuntayhtymän jäsenkunnat eivät toisin sovi, kuntayhtymän kiinteistöjen, rakennusten ja niihin liittyvien laitteiden, koneiden ja kalusteiden omistus ja hallinnointi jää kuntayhtymän tehtäväksi. Kuntayhtymän jäsenkunnat ovat velvollisia muuttamaan kuntayhtymän perussopimusta siten, että kuntayhtymän tehtävät rajoittuvat vuoden 2017 alusta lukien kiinteistöjen, rakennusten ja niihin liittyvien lait- 83

teiden, koneiden ja kalusteiden omistukseen, hallintaan ja vuokraamiseen tuottamisvastuussa oleville kunnille ja kuntayhtymille. Kuntien omistuksessa olevat sosiaalija terveydenhuollon toimitilat ja muu omaisuus jäävät kuntien omistukseen, jos kunnat eivät sovi toisin. Yhdistymisarvio Sairaanhoitopiirien suuria kuntayhtymiä, erityishuoltopiirien kuntayhtymiä ja myös yhteistoiminta-alueiden kuntayhtymiä purettaessa nousevat omaisuusjärjestelyt tärkeiksi valmistelukokonaisuuksiksi. Eri vaihtoehtoja ja niiden yhdistelmiä on vertailtava keskenään. Mikäli kuntayhtymillä on kertynyttä alijäämää ja joudutaan tekemään omaisuuden arvojen uudelleenmäärittelyjä, joudutaan harkitsemaan omaisuuskuntayhtymien sijaan muita järjestelyjä. Kunnalliseen sosiaalija terveydenhuollon järjestelmään perustetaan uudistuksessa kolmenlaisia kuntayhtymiä: viisi sosiaalija terveysalueen järjestämistason kuntayhtymää, enintään 19 tuotantovastuussa olevaa kuntayhtymää ja omaisuuskuntayhtymät. Kuntien toimintaympäristö muuttuu ja kuntayhtymien omistajaohjaus monimutkaistuu. Suuremmasta kuntakoosta on etua kuntayhtymäohjauksen hallinnassa ja vaikuttavuudessa. 84

5.3 Sivistyspalvelut Sivistyspalveluissa on kuntien järjestämisvastuulla eniten asiakkaita, jos sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy Länsi-Suomen sosiaalija terveysalueen kuntayhtymälle ja tuotantovastuu nykyisiä peruskuntia laajemmille tuotanto-organisaatioille vuoden 2017 alusta. Varhaiskasvatus, perusopetus ja lukiokoulutus koskettavat laajasti lapsia, nuoria ja lapsiperheitä, kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-aikapalvelut kaikkia kuntalaisia. 5.3.1 Sivistyspalvelujen muutostekijät Syntyneet Vaikka selvityskuntien asukasmäärä on kasvanut vuodesta 1990 reilulla 40 000 asukkaalla, vuosittain syntyneiden määrä on ollut selvityskunnissa varsin tasaisesti noin 2 600 2 800 lasta. Syntyneiden määrässä on kuntien välillä kuitenkin muutosta niin, että Liedossa syntyneiden määrä on noussut. Turun luvut ovat hieman vaihdelleet. Vuosi/kunta 1990 2000 2010 2013 2017 2021 2025 2029 Turku 1 911 1 830 1 914 1 814 1 933 1 938 1 915 1 878 Kaarina 360 356 413 366 386 388 384 376 Lieto 160 167 181 210 240 242 242 237 Raisio 308 232 257 242 257 259 255 249 Rusko 65 73 64 64 62 63 63 62 0-v määrä 2 804 2 658 2 829 2 696 2 878 2 890 2 859 2 802 0-v osuus 1,27 1,10 1,11 1,03 1,07 1,06 1,03 0,99 Asukasmäärä 221 487 241 799 254 740 261 601 268 090 273 139 277 791 282 080 Paimio 115 94 135 146 119 117 116 113 Sauvo 28 26 37 25 29 30 29 29 Tilastokeskus, väestörakenne ja väestöennuste kunnittain Taulukko 5.3.1-1 Syntyneiden määrä ja osuus väestöstä vuosina 1990 2013 Lasten ja nuorten ikäryhmät Turun lasten ja nuorten osuus väestöstä on selvästi muita kuntia alhaisempi. Määrän ja osuuden lasku oli erityisen voimakasta 1980-luvulta 1990-luvulle tultaessa. Alle kouluikäisten ryhmässä Turussa oli noin 11 600 lasta vuoden 2012 lopussa. Samassa ikäryhmässä esimerkiksi Jyväskylässä oli 11 100 lasta, vaikka Turun asukasluku oli 47 000 asukasta suurempi kuin Jyväskylän. Vuonna 2013 Turussa 0-18 -vuotiaiden ikäryhmä oli 16,5 prosenttia asukkaista. Muissa kunnissa lasten ja nuorten osuus on ollut reilu neljännes asukkaista. Lietoa lukuun ottamatta osuudet ovat tällä hetkellä alle neljänneksen ja Raisiossa reilu viidennes. Lievästä laskusta huolimatta kehyskuntien lasten ja nuorten väestöosuudet ovat korkeita ja selvästi yli koko maan lukujen. Vuonna 2013 koko maassa alle kouluikäisten osuus oli 7,7 prosenttia ja 0-18 -vuotiaiden osuus 20,9 prosenttia väestöstä. 85

Kunta/ vuosi 2012 2017 2021 2029 M2013-29 lkm % lkm % lkm % lkm % lkm % Turku As.luku 182 072 183 614 186 645 190 894 8 822 4,8 alle 1-v 1 790 1,0 1 933 1,1 1 938 1,0 1 878 1,0 88 4,9 1-6 -v 9 833 5,4 10 118 5,5 10 290 5,5 10 161 5,3 328 3,3 7-18-v 18 230 10,0 18 307 10,0 18 942 10,1 19 726 10,3 1 496 8,2 Yhteensä 29 853 16,4 30 358 16,5 31 170 16,7 31 765 16,6 1 912 6,4 Kaarina As.luku 31 798 32 868 34 166 35 517 3 719 11,7 alle 1-v 385 1,2 386 1,2 388 1,1 376 1,1-9 -2,3 1-6 -v 2 517 7,9 2 500 7,6 2 507 7,3 2 479 7,0-38 -1,5 7-18-v 4 879 15,3 4 889 14,9 4 972 14,6 5 071 14,3 192 3,9 Yhteensä 7 781 24,5 7 775 23,7 7 867 23,0 7 926 22,3 145 1,9 Lieto*) As.luku 17 172 18 284 19 461 20 711 3 539 20,6 alle 1-v 208 1,2 220 1,2 222 1,1 217 1,0 9 4,3 1-6 -v 1 513 8,8 1 631 8,9 1 631 8,4 1 623 7,8 110 7,3 7-18-v 2 899 16,9 3 003 16,4 3 246 16,7 3 503 16,9 604 20,8 Yhteensä 4 620 26,9 4 854 26,5 5 099 26,2 5 343 25,8 723 15,6 Raisio As.luku 24 565 25 325 25 775 26 558 1 993 8,1 alle 1-v 281 1,1 257 1,0 259 1,0 249 0,9-32 -11,4 1-6 -v 1 542 6,3 1 601 6,3 1 630 6,3 1 604 6,0 62 4,0 7-18-v 3 540 14,4 3 362 13,3 3 399 13,2 3 528 13,3-12 -0,3 Yhteensä 5 363 21,8 5 220 20,6 5 288 20,5 5 381 20,3 18 0,3 Rusko As.luku 5 995 6 056 6 166 6 404 409 6,8 alle 1-v 60 1,0 62 1,0 63 1,0 62 1,0 2 3,3 1-6 -v 424 7,1 425 7,0 431 7,0 431 6,7 7 1,7 7-18-v 1 144 19,1 1 026 16,9 987 16,0 995 15,5-149 -13,0 Yhteensä 1 628 27,2 1 513 25,0 1 481 24,0 1 488 23,2-140 -8,6 Yhteensä As.luku 261 602 266 147 272 213 280 084 18 482 7,1 alle 1-v 2 724 1,0 2 858 1,1 2 870 1,1 2 782 1,0 58 2,1 1-6 -v 15 829 6,1 16 275 6,1 16 489 6,1 16 298 5,8 469 3,0 7-18-v 30 692 11,7 30 587 11,5 31 546 11,6 32 823 11,7 2 131 6,9 Yhteensä 49 245 18,8 49 720 18,7 50 905 18,7 51 903 18,5 2 658 5,4 Tilastokeskus, väestöennuste 2013 *) Tarvasjoki ei mukana Taulukko 5.3.1-2 Selvityskuntien 0-18 -vuotiaiden ikäryhmien määrät ja osuudet vuoteen 2029 86

Kunta/vuosi 2012 2017 2021 2025 2029 M% 2012-29 Paimio alle 1 v 126 119 117 116 113-10,3 1-6 v 822 827 820 814 803-2,3 7-18 v 1 565 1 625 1 701 1 742 1 739 11,1 Yhteensä 2 513 2 571 2 638 2 672 2 655 5,7 Sauvo alle 1 v 24 29 30 29 29 20,8 1-6 v 211 194 189 189 186-11,8 7-18 v 431 422 419 417 406-5,8 Yhteensä 666 645 638 635 621-6,8 Tilastokeskus, väestöennuste kunnittain Taulukko 5.3.1-3 Lasten ja nuorten ikäryhmien määrät 2012-2029 Paimiossa ja Sauvossa Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan kuntien lasten ja nuorten määrät nousevat 5,4 prosenttia nykyisestä vuoteen 2029. Ennusteen mukaan lapsia ja nuoria tulee olemaan Turussa yhtä paljon kuin 1990- luvulla. Erityisesti kouluikäisten lasten ja nuorten määrä kasvaa, 8,2 prosenttia, muuttoliikkeen ansiosta. Kaarinassa lasten ja nuorten määrän kasvun ennakoidaan olevan aiempaan nähden maltillista, kaksi prosenttia vuoteen 2029. Liedossa lasten ja nuorten ikäryhmien määrä kasvaa voimakkaasti, 15,6 prosenttia vuoteen 2029, ja erityisesti kouluikäisten lasten ja nuorten määrä kasvaa 20 prosenttia samana ajanjaksona. Yhdistetyssä kunnassa lasten ja nuorten ikäryhmien väestöosuus on tasaisesti reilu 18 prosenttia. Eniten kasvaa kouluikäisten määrä, lähes 7 prosenttia. Perheet Kaupunkiseudun kasvukunnissa lapsiperheiden osuus kaikista perheistä on suurin. Liedossa lapsiperheiden osuus on selvitysalueen korkein (47,2 %). Kaarinassa ja Ruskolla 45 prosenttia sekä Raisiossa 40 prosenttia. Turussa lapsiperheitä on reilu kolmannes kaikista perheistä. Kunta/vuosi 2013 Kunta/vuosi 2013 Kustavi 22,7 Paimio 43,4 Taivassalo 26,9 Tarvasjoki 43,9 Vehmaa 33,3 Nousiainen 44,3 Turku 35,3 Kaarina 44,7 Sauvo 36,8 Rusko 45,0 Mynämäki 38,1 Masku 47,1 Naantali 40,2 Aura 47,2 Pöytyä 40,7 Lieto 47,2 Raisio 41,0 THL, Sotka Taulukko 5.3.1-4 Lapsiperheiden osuus prosentteina kaikista perheistä 87

Keskuskaupungissa yksinhuoltajaperheiden osuus on 27 prosenttia perheistä. Liedossa yksinhuoltajaperheiden osuus 13 prosenttia ja muissa selvityskunnissa 16-17 prosenttia. Kunta/vuosi 2013 Kunta/vuosi 2013 Nousiainen 11,1 Vehmaa 16,9 Masku 12,1 Kaarina 17,1 Rusko 13,1 Tarvasjoki 17,5 Lieto 13,2 Taivassalo 17,9 Pöytyä 15,1 Naantali 20,5 Aura 16,0 Raisio 20,5 Mynämäki 16,2 Turku 27,5 Sauvo 16,4 Kustavi 31,0 Paimio 16,9 THL, Sotka Taulukko 5.3.1-5 Yksinhuoltajaperheiden osuus kaikista perheistä Turussa ja Raisiossa avioeroja on eniten 1000:ta naimisissa olevaa 25 64 -vuotiasta kohti. Muissa selvityskunnissa avioeroja on 12 17 1000:ta naimissa olevaa kohden. Kunta/vuosi 2013 Kunta/vuosi 2013 Taivassalo 3,9 Pöytyä 15,5 Vehmaa 5,8 Kaarina 16,7 Kustavi 8,5 Aura 17,3 Rusko 12,8 Mynämäki 17,7 Masku 13,7 Tarvasjoki 18,7 Naantali 14,3 Raisio 20,4 Lieto 14,8 Sauvo 22,1 Nousiainen 15,1 Turku 22,8 Paimio 15,2 THL, Sotka Taulukko 5.3.1-6 Avioerot 1000:ta naimisissa olevaa 25 64 -vuotiasta kohti 5.3.2 Varhaiskasvatus Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutta. Kunnilla on järjestämisvastuu varhaiskasvatuspalveluista. Kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään otettava huomioon liikenneyhteydet sekä asutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämispaikkojen sijainti. Myös yksityisillä palvelujen tuottajilla ja lasten kotona hoitamisen tukemisella on merkittävä asema varhaiskasvatuksessa. Selvityskunnissa 0-6 -vuotiaita oli vuonna 2013 yhteensä 16 420, joista Turussa 9 885, Kaarinassa 2 539, Liedossa 1 651, Raisiossa 1 843 ja Ruskolla 502. Varhaiskasvatusikäisten määrä kasvaa maltillisesti vuoteen 2029. Vuosien välillä on vaihtelua ja myös lasten määrä aleneminen on mahdollista kuntakohtaisesti. Varhaiskasvatuspalveluissa hoitopaikkojen lisäys on korkeintaan pari sataa. Tämä ei ole selvitysalueen ja kuntien kokoon nähden paljon. Syntyneiden lasten 88

määrän kunnissa pysyy tasaisesti vuosittain noin 2 700-2 800 lapsessa. Varhaiskasvatuspalvelujen muutokset koskevat jatkossa ensisijaisesti palvelujen rakennetta, sijoittumista ja sisältöjä. 1 6-vuotiaat ja kunnallisessa päivähoidossa olevat Muutos 2013-2029: +2% 1-6 -vuotiaat 110 Turun selvitysalue_ Varsinais-Suomi Koko maa 105 2013=100. 100 95 90 2013 2017 2021 2025 2029 Lähde:Tilastokeskus, kuntajako 2015 Turun selvitysalue_ Varsinais-Suomi Koko maa 2 013 2 017 2 021 2 025 2 029 1-6 -vuotiaat 16 114 16 420 16 632 16 643 16 438 2013=100 100 102 103 103 102 1-6 -vuotiaat 29 616 29 763 29 719 29 511 29 067 2013=100 100 100 100 100 98 1-6 -vuotiaat 352 501 369 459 371 626 371 614 367 198 2013=100 100 105 105 105 104 Turun selvitysalue_ Päivähoidossa* 8 954 9 124 9 242 9 248 9 134 *Kunnan kustantamassa päivähoidossa 2012 olleet 1-6-vuotiaat (Sotkanet), muutos suhteutettu 1-6 -vuotiaiden määrän kehitykseen. (Tilastokeskus, FCG) Kuvio 5.3.2-1 Varhaiskasvatusikäisten määrän kehitysennuste Varhaiskasvatuksen kustannukset Turun ja Kaarinan varhaiskasvatuspalvelut kustannukset ovat 0-6 -vuotiasta kohti muita kuntia korkeammat. Erityisesti Turun kustannukset hoidossa olevaa lasta kohti ovat korkeat muihin kuntiin verrattuna ja myös kuuden suurimman kaupungin vertailussa (Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 6/2014). Palveluverkosta, toimiyksikköjen koosta ja henkilöstörakenteesta johtuvien syiden lisäksi keskuskaupungin palveluihin kuuluu suhteessa muita kuntia enemmän erityispäivähoidon ja vuorohoidon palveluja sekä muilla kielillä tarjottavia palveluja. Perhepäivähoidon supistuminen vaikuttaa kustannuksiin. Myös varhaiskasvatuspalveluissa hankittujen tukipalvelujen ja tilojen kustannuksilla on vaikutusta päiväkotihoidon lapsija hoitopäiväkohtaisiin kustannuksiin. 89

Varhaiskasvatuspalvelut Turku Kaarina Lieto*) Raisio Rusko Paimio Sauvo Päivähoidon nettokustannukset, /asukas 433 615 571 487 514 492 362 Lasten lukumäärä (0-6 -vuotiaat) 31.12. 11 699 2 905 1 718 1 843 502 999 229 Lapsia kokopäivähoidossa 31.12., osuus ikäluokasta, % 37 47 29 43 48 41 48 Päivähoidon käyttökustannukset 0-6 -vuotiasta kohti, 6 731 6 736 5 707 6 489 6 135 5 218 4 790 Päivähoidon käyttökustannukset hoitopäivää kohti, 65 53 49 56 57 49 42 Päiväkotihoidon käyttökustannukset lasta kohti, 12 091 8 943 7 848 10 107 9 035 7 053 6 036 Päiväkotihoidon käyttökustannukset hoitopäivää kohti, 73 49 45 59 55 45 41 Perhepäivähoidon käyttökustannukset lasta kohti, 11 258 10 470 10 214 9 976 13 563 7 462 6 885 Perhepäivähoidon käyttökustannukset hoitopäivää kohti, 61 63 59 56 74 55 40 Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki, /asukas 68 113 121 68 94 137 165 Tilastokeskus, kuntien talous- ja toimintatilasto 2012, *) Tarvasjoen tiedot eivät mukana Taulukko 5.3.2-2 Varhaiskasvatuspalvelujen kustannukset asukasta, hoidettua lasta ja hoitopäivää kohti vuonna 2013 Turun asukaskohtaiset kustannukset ovat puolestaan alhaiset. Turussa on merkittävästi vähemmän hoitoikäisiä lapsia suhteessa naapurikuntiin. Naapurikunnat lapsivoittoisen ikärakenteensa vuoksi kohdentavat voimavaroja merkittävästi varhaiskasvatuspalveluihin vastatakseen lapsiperheiden päivähoito-oikeuteen. (deflatoituna vuoden 2013 rahanarvoon, lukuihin sisältyvät esiopetuksen kustannukset) 90

/0-6v. Kaarina Lieto Raisio Rusko Turku Turun selvitysalue_ Koko maa 2 008 6 795 6 387 6 615 6 830 6 674 6 609 6 462 2 009 7 439 6 869 6 894 6 741 6 785 6 849 6 704 2 010 7 582 6 584 6 977 6 885 6 830 6 883 6 703 2 011 7 705 6 524 7 259 7 009 7 051 7 056 6 787 2 012 7 562 6 576 7 242 6 781 7 142 7 096 6 879 2 013 7 563 6 541 7 102 6 855 7 420 7 253 7 334 Taulukko 5.3.2-3 Varhaiskasvatuspalvelujen kustannukset 0-6 -vuotiasta kohti vuosina 2007-2013 FCG:n tekemissä odotekustannuslaskelmissa selvityskuntia vertaillaan kunkin kunnan asukasluvun mukaisen vertailuryhmään ja ryhmän neljänneksi alhaisimman kustannustason kuntaan. Lisäksi odotekustannukset on laskettu yhdistetylle kunnalle. Tällöin vertailukunta on Tampere. Päivähoito ja esiopetus (sos.toimi ja opetustoimi) (204, 205, 207, 208, 303) Nettokustannukset 0-6 vuotiasta kohti Odotekustannukset on asetettu 4. alhaisimman kunnan tasolle (Tampere) /0-6 vuotias Muutos 2008-2013: 1,6 % / vuosi (koko maa 2,4 % / vuosi) Nettokustannukset 2013 136,6 M, odotekustannukset 125,7 M Potentiaali 10,8 M 9000 8134 8130 8000 7253 7205 7164 7319 6988 6955 7136 7359 7241 7386 7334 6710 7000 6677 6591 6397 6368 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Lähde: Tilastokeskus, kuntien talous- ja toimintatilasto Taulukko 5.3.2-4 Varhaiskasvatuspalvelujen odotekustannukset ja säästöpotentiaali vuoden 2013 luvuilla (FCG:n laskentamalli) FCG odotekustannuslaskelman mukaan vertailtaessa yhdistettyä kuntaa Tampereeseen ovat yhdistetyn kunnan varhaiskasvatuspalvelujen nettokustannukset 136,6 milj. euroa ja odotekustannukset 125,7 milj. euroa. Säästöpotentiaali on 10,8 milj. euroa. Malli ei kerro suoraan tuottavuuseroista vaan nettokustannusten suhteesta asiakasvolyymiin. Tulokset antavat kuitenkin suuntaa, mistä tuottavuuseroja kannattaa hankea. 91

5.3.3 Perusopetus Selvityskunnissa oli 7-15 -vuotiaita vuonna 2013 yhteensä 22 441, joista Turussa 13 048, Kaarinassa 3 691, Raisiossa 2 460, Liedossa 2 422 ja Ruskolla 820. Perusopetusikäisten määrä kasvaa. 2020-luvun lopussa perusopetuksen oppilaita on 2 300 enemmän kuin nykyisin selvityskunnissa. Kasvu on 11 prosenttia. Kasvuun vaikuttaa kaupunkiseudulle suuntautuva voimakas muuttoliike. Tämä edellyttää annettavan opetuksen laajentamista samanaikaisesti, kun opettajat siirtyvät laajasti eläkkeelle. 7 15-vuotiaat ja oman perusopetuksen oppilaat Muutos 2011-2029: +11% 7-15 -vuotiaat Turun selvitysalue Varsinais-Suomi Koko maa 120 2012=100. 110 100 90 2 012 2 017 2 021 2 025 2 029 Lähde:Tilastokeskus Turun selvitysalue Varsinais-Suomi Koko maa 2 012 2 017 2 021 2 025 2 029 7-15 -vuotiaat 20 600 21 420 22 346 22 845 22 940 2012=100 100 104 108 111 111 7-15 -vuotiaat 44 033 44 466 45 541 45 959 45 738 2012=100 100 101 103 104 104 7-15 -vuotiaat 527 458 546 078 561 772 569 032 572 904 2012=100 100 104 107 108 109 Turun selvitysalue Oppilaat* 20 217 21 022 21 931 22 420 22 513 *Laskentaperusteena perusopetuksen oppilaat 2012, muutos suhteutettu 7-15 -vuotiaiden määrän kehitykseen Kuvio 5.3.3-1 Perusopetusikäisten määrän kehitysennuste Valtioneuvosto antoi 28.6.2012 asetuksen perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta. Asetuksessa määritellään tavoitteet esiopetukselle, perusopetukselle, lisäopetukselle sekä perusopetukseen valmistavalle opetukselle. Asetus sisältää myös perusopetuksen tuntijaon sekä joukon mm. kielenopetusta ja erityistä tukea koskevia säännöksiä. Valtioneuvoston asetuksen pohjalta opetushallitus valmistelee opetussuunnitelman perusteet esiopetusta, perusopetusta ja lisäopetusta varten. Perusopetuksen osalta työ valmistuu vuoden 2014 loppuun mennessä. 92

Asetuksen mukaiset opetussuunnitelmat otetaan käyttöön porrastetusti 1.8.2016 lukien. Valtioneuvosto hyväksyi 15.5.2014 vuoden 2012 perusopetuksen tuntijaon käyttöönotolle siirtymäajan. Perusopetuksen vuosiluokat 1 6 siirtyvät ensimmäiseksi uuden tuntijaon ja uusien opetussuunnitelmien mukaiseen opetukseen. Perusopetuksen kustannukset Perusopetuksen oppilaskohtaiset nettokustannukset ovat korkeimmat Turussa ja Liedossa toiseksi korkeimmat. Raision ja Ruskon nettokustannukset ovat selvästi alhaisemmat kuin muissa selvityskunnissa. Asukaskohtaiset perusopetuksen nettokustannukset ovat korkeimmat Liedossa ja Kaarinassa. Näissä kunnissa kustannukset asukasta kohden ovat selvästi maa keskiarvon ylläpuolella. Puolestaan Turussa asukaskohtaiset kustannukset ovat huomattavan alhaiset. Asukaskohtaisten nettokustannusten erot kertovat kuntien perusopetusikäisten määrästä. Keskuskaupungin naapurikunnissa on suhteellisesti paljon perusopetusikäisiä. Kunnat suuntaavat paljon voimavaroja perusopetukseen lasten määrän mukaisesti. /oppilas Kaarina Lieto Raisio Rusko Turku Turun selvitysalue_ Koko maa 2 008 7 036 7 120 6 671 6 413 8 736 7 983 8 005 2 009 7 192 7 129 6 917 6 989 8 995 8 212 8 359 2 010 7 434 7 179 7 040 7 003 9 083 8 328 8 449 2 011 7 325 7 655 6 965 6 890 8 951 8 270 8 451 2 012 7 445 7 946 7 495 7 089 8 875 8 342 8 519 2 013 7 633 8 423 7 427 7 177 8 933 8 453 8 751 (Tilastokeskus, FCG deflatoituna vuoden 2012 rahanarvoon, lukuihin ei sisälly esiopetuksen kustannukset) Kuvio 5.3.3-2 Perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset vuosina 2007-2013 93

Turkua lukuun ottamatta oppituntikohtaiset kustannukset ovat kaikissa muissa kunnissa alle Varsinais- Suomen ja koko maan keskiarvojen. Perusopetus Turku Kaarina Lieto*) Raisio Rusko Paimio Sauvo Varsinais- Suomi Manner- Suomi Esiopetus nettokustannukset, /as. 44 76 84 46 60 65 52 58 64 oppilaita 20.9. 1 525 405 248 259 82 147 33 4 954 58 885 nettokustannus/oppilas 5 287 5 933 5 827 4 359 4 402 4 694 4 818 6 130 6 719 nettokustannukset, 90 78 113 69 99 78 72 104 117 /tunti Perusopetus nettokustannukset, /as. 643 905 1 084 783 1 055 843 1 024 806 849 oppilaita 20.9. 12 932 3 440 2 123 2 334 793 1 159 311 43 306 505 698 nettokustannus/oppilas 8 856 7 569 8 553 7 529 7 666 7 799 8 849 8 797 9 391 nettokustannukset, /tunti 122 112 122 108 110 106 120 114 121 Tilastokeskus, kuntien talous- ja toimintatilasto 2012, *) Tarvasjoen tiedot eivät mukana Taulukko 5.3.3-3 Perusopetuspalvelujen asukaskohtaisista nettokustannuksista 2012 Perusopetuksen tuntijaossa kuntien kesken on eroja. Turku käyttää perusopetuksessa oppilaan 222 vuosiviikkotunnin vähimmäistuntimäärää. Muilla kunnilla vähimmäistuntimäärät ovat korkeammat. FCG odotekustannuslaskelman mukaan vertailtaessa yhdistettyä kuntaa neljänneksi alhaisimman kustannustason Ouluun ovat yhdistetyn kunnan perusopetuksen nettokustannukset 182,4 milj. euroa ja odotekustannukset 172,9 milj. euroa. Säästöpotentiaali on 5,4 milj. euroa. Oma perusopetus (305) Nettokustannukset oppilasta kohti Odotekustannukset on asetettu 4. alhaisimman kunnan tasolle (Oulu) 12000 10000 8000 Muutos 2008-2013: 0,9 % / vuosi (koko maa 0,3 % / vuosi) Nettokustannukset 2013 182,4 M, odotekustannukset 176,9 M Potentiaali 5,4 M 10684 8453 8470 8397 8456 8338 9440 9771 8948 8105 8440 8641 8860 7989 8201 8243 7461 7695 /oppilas 6000 4000 2000 0 Taulukko 5.3.3-4 Perusopetuksen odotekustannukset ja säästöpotentiaali vuoden 2012 luvuilla 94 Lähde: Tilastokeskus, kuntien talous- ja toimintatilasto

Kuntien yhteistoiminta varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa Turku on tehnyt muiden selvityskuntien kanssa seuraavat perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yhteistoimintasopimukset: 1. Sopimus erityisopetuksen järjestämisestä, 2005 2. Turun seudun sopimus päivähoidon seudullisesta yhteistoiminnasta, 2010 3. Sopimus opetuksen järjestämisestä Kiinamyllyn koulun nivelluokassa, 2008 4. Sopimus valmistavan opetuksen järjestämisestä maahanmuuttajille, 2008 5. Sopimus muun kunnan oppilaiden koulunkäynnistä Turun kansainvälisessä koulussa, 2010 6. Sopimus ruotsinkielisestä peruskoulusta, 2010 Kaarina, Lieto ja Paimio ovat sopimusosapuolina kaikissa sopimuksissa. Turku on irtisanonut perusopetuksen yhteistoimintasopimukset päättymään lukuvuoden 2014 2015 loppuun. 5.3.4 Yhteenveto varhaiskasvatus- ja perusopetuspalveluista Varhaiskasvatuspalveluissa ei ole merkittäviä palvelujen lisäystarpeita selvityskuntien asukasmäärään nähden. Kaarinan ja Liedon lapsiperhevoittoisen asukasrakenteen vuoksi varhaiskasvatuspalvelujen vaatimien voimavarojen osuus palvelurakenteessa on suuri laskettuna asukasta kohti. Perusopetusikäisten määrä kasvaa Turussa ja erityisesti Liedossa. Näiden kuntien on varauduttava laajentamaan perusopetusta ja rekrytoimaan uutta opetushenkilöstöä samalla, kun opettajia jää paljon eläkkeelle. Varhaiskasvatus ja perusopetuksen alakoulujen opetus ovat lapsiperheiden asuinalueiden lähipalveluja. Perheet pitävät tärkeänä, että päiväkoti- ja alakoulupalvelut ovat lähellä koteja. Nykyisin perheet voivat viedä lapsensa hoitoon myös yli kuntarajojen. Suurin osa vanhemmista valitsee kodin lähellä olevan päivähoitopaikan usein niin, että päiväkoti ja alakoulu sijaitsevat lähellä toisiaan. Varhaiskasvatuspalvelujen toimipisteiden ja perusopetuksen alakoulujen sijoittumisessa ja toiminnassa ei ole nähtävissä lyhyellä aikavälillä suuria muutoksia. Kuntien yhtenäiskoulujen ja yläasteiden toimipisteet sijaitsevat kuntakeskuksissa tai suurilla asuinalueilla, joissa perusopetusikäisten määrä on suuri. Päivähoitoa ohjaavat pitkälle perheiden valinnat. Asuinalueiden lasten ja perheiden määrä ratkaisee toimiyksiköiden sijainnin ja palvelut. Palveluverkon laajuudesta johtuen kunnat tekevät jatkuvasti palveluverkkosuunnittelua ottaen huomioon palvelutarpeen ja kuntatalouden kehityksen. Kunnilla on pyrkimys siirtyä aiempaa suurempaan toimiyksikkökokoon. Turun valtuuston kesäkuussa 2014 hyväksymässä hyvinvoinnin strategisessa ohjelmassa todetaan, että kaupungin oman varhaiskasvatuksen toimiyksiköiden koko kasvatetaan 100 140 hoitopaikkaan. Liedossa varhaiskasvatuspalvelujen kysyntä on ollut viime vuosina suurta. Päiväkotipalveluja on sijoitettu nopeasti olemassa oleviin tiloihin, jotka ovat tavanomaista pienempiä. Hajallaan olevista/pienistä yksiköistä pyritään myös Liedossa isompiin kokonaisuuksiin synergiaedut hyödyntäen. Turun ja Kaarinan varhaiskasvatuspalvelujen kustannukset ovat 0-6 -vuotiasta kohti muita kuntia korkeammat. Erityisesti Turun kustannukset hoidossa olevaa lasta kohti ovat korkeat muihin kuntiin verrattuna ja myös kuuden suurimman kaupungin vertailussa. Perusopetuksen oppilaskohtaiset nettokustannukset ovat korkeimmat Turussa ja Liedossa. Opetustuntikohtaiset kustannukset ovat korkeimmat Turussa ja Liedossa. Alhaisimmat kustannukset ovat Raisiossa. Turun käytössä on perusopetuksen tuntijaon vuosiviikkotuntien vähimmäismäärä. 95

Palveluverkosta, toimiyksikköjen koosta ja henkilöstörakenteesta johtuvien syiden lisäksi keskuskaupungin palveluihin kuuluu muita kuntia enemmän erityispäivähoidon ja erityisopetuksen sekä päivähoidon vuorohoidon palveluja sekä muilla kielillä tarjottavia palveluja. Kaupungin kotona tapahtuvan perhepäivähoidon supistuminen vaikuttaa kustannuksiin. Myös varhaiskasvatus- ja perusopetuspalvelujen hankkimien tukipalvelujen ja tilojen kustannuksilla on vaikutusta lapsi-hoitopäivä- ja tuntikohtaisiin kustannuksiin. Turun varhaiskasvatus- ja perusopetuspalvelujen asukaskohtaiset nettokustannukset ovat alhaiset. Turussa on merkittävästi vähemmän lapsia suhteessa naapurikuntiin. Naapurikunnat lapsivoittoisen ikärakenteensa vuoksi kohdentavat keskimääräistä enemmän voimavaroja varhaiskasvatus- ja peruspalveluihin vastatakseen kuntien velvoitteisiin. Asukaskohtaiset perusopetuksen nettokustannukset ovat korkeimmat Liedossa ja Kaarinassa. Näissä kunnissa kustannukset asukasta kohden ovat selvästi maan keskiarvon yläpuolella. Varhaiskasvatuslakia ollaan uudistamassa. Uusi laki voi tuoda muutoksia perheiden varhaiskasvatusoikeuden määrittelyyn sekä henkilöstörakenteeseen ja -mitoitukseen. Myös perusopetuksen opetussuunnitelman uudet perusteet ovat valmistumassa. Yhdistymisarvio Lapsiperheiden kannalta varhaiskasvatus ja perusopetuksen alakoulut ovat jatkossakin asuinaluekohtaisia lähipalveluja. Asuinalueiden päivä- ja alakouluikäisten määrä ratkaisee tarjottavien palvelujen sijainnin, joka puolestaan riippuu asuin- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen ratkaisuista. Palveluverkkoja koskevia ratkaisuja kunnat tekevät joka tapauksessa palvelutarpeen ja kustannusten näkökulmista. Kuntien yhdistyminen tarjoaa mahdollisuuden tarkastella järjestelmällisesti palvelujen sijoittumista aiempaa laajempana kokonaisuutena ottaen huomioon aluerakenteen ja palvelutarpeiden muutokset ja mahdollisuudet tiivistyksiin kuntien nykyisillä raja-alueilla. Lähipalveluissa päiväkodin ja alakoulujen yhteys tarjoaa lapsille ehyen kasvun ja oppimisen polun. Yhtenäiskoulut ja yläkoulut sijaitsevat kuntakeskuksissa tai asuinalueilla, joilla on paljon kouluikäisiä. Kunnat pyrkivät pois epätarkoituksenmukaisista tiloista kohti suurempia toimiyksikkökokoja. Päivähoidossa vanhemmilla on mahdollisuus valita hoitopaikka tarvittaessa myös kauempaa kaupunkiseudulla. Lasten kehityksen ja oppimisen tehostettua tukea, erityispäivähoitoa ja erityisopetusta, oppilashuoltoa, koulujen sosiaalityötä ja psykososiaalisia palveluja sekä myös päivähoidon vuorohoitoa voidaan organisoida uudella tavalla ja toimintaa tehostaa. Selvityskuntien varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen erityispalvelut ovat aiempaa yhdenvertaisemmin perheiden ja lasten käytettävissä, jos kunnat yhdistyvät. Keskuskaupungin monipuoliset kasvun ja oppimisen tukemisen erityispalvelut ovat käytettävissä ilman erillisiä sopimusmenettelyjä. Kasvun ja tuen erityispalvelut voidaan koota kokonaisuudeksi, jota johdetaan yhtenäisellä tavalla. Kuntien kannalta yhdistyminen tasoittaa kuntien varhaiskasvatus- ja peruspalvelujen järjestämis-, tuottamis- ja rahoitusvastuuta. Varhaiskasvatuksessa voidaan yhtenäistää kunnallisen ja yksityisen päivähoidon sekä lasten kotihoidon tukeminen perusteet laajalla alueella. Kun Turun varhaiskasvatus- ja perusopetusikäisten määrä on alhaisempi kuin muissa kunnissa, kuntien yhdistyessä myös Turun rahoituspanosta käytetään varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen siellä, missä on suhteellisesti eniten lapsia ja lapsiperheitä. 96

Turun lapsija oppilas- sekä hoitopäivä-/oppituntikohtaiset nettokustannukset ovat korkeammat kuin muissa selvityskunnissa. Tämä tarkoittaa sitä, että keskuskaupungin on perusteltua suunnata kehittämis- ja tehostamistoimia varhaiskasvatus- ja perusopetuspalvelujen palvelurakenteeseen ja -verkkoon sekä resurssien käyttöön. Keskuskaupungilla on monipuoliset erityis- ja tukipalvelut, jotka ovat kuntien yhdistyttyä koko alueen lasten, nuorten ja lapsiperheiden käytössä. Odotekustannuslaskelman mukaan vertailtaessa yhdistettyä kuntaa suurten kaupunkien neljänneksi alhaisemman kustannustason kuntaan, ovat yhdistetyn kunnan perusopetuksen nettokustannukset 182,4 milj. euroa ja odotekustannukset 176,9 milj. euroa (Oulu). Säästöpotentiaali on 5,9 milj. euroa. Varhaiskasvatuksessa yhdistetyn kunnan nettokustannukset ovat 136,6 milj. euroa ja odotekustannukset 125,7 milj. euroa (Tampere). Säästöpotentiaali on 10,8 milj. euroa. (FCG:n laskentamalli) Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen avustajaresurssin käyttöä voidaan laajassa kokonaisuudessa määritellä yhtenäisin perustein ja madaltaa päivähoidon ja perusopetuksen rajaa. Tukipalvelujen laaja henkilöstöpoistuma voidaan hyödyntää organisoimalla hallinto ja palvelut uudelleen suurempiin tuotantoyksiköihin aiempaa laajemmalla alueella ja/tai hankkimalla palveluja ulkoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantovastuun mahdollisen siirtymisen vuoksi kunnat joutuvat joka tapauksessa järjestelemään hallinnon ja tuotannolliset tukipalvelut uudelleen vuoden 2017 alusta, kun vähintään puolet kuntien toiminnasta ja voimavaroista sekä näin sisäisistä asiakaspinnoista siirtyy peruskunnista pois. 5.3.5 Lukiokoulutus ja toisen asteen koulutus Toisen asteen koulutuksen uudistus Lukion, ammatillisen peruskoulutuksen, ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön järjestäjäverkkoa ja järjestämislupia sekä lukion, ammatillisen peruskoulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoitusjärjestelmän uudistamista koskevat hallituksen esitykset on annettu 4.12.2014 eduskunnalle. Esitetyillä säädösmuutoksilla luodaan edellytykset lukion, ammatillisen peruskoulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen rakenteelliselle uudistamiselle. Koulutusjärjestelmän toimintaa tehostetaan ja vahvistetaan koulutuksen järjestäjien edellytyksiä vastata laadukkaalla koulutuksella nykyistä joustavammin opiskelijoiden, työelämän, muun yhteiskunnan sekä alueiden muuttuviin tarpeisiin. Uudistuksen yhteydessä ei muuteta koulutuksen järjestäjien perustehtäviä. Koulutuksen järjestäjäverkkoa tiivistetään Rakenneuudistuksen tavoitteena on elinvoimainen ja monipuolinen lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, ammatillisen aikuiskoulutuksen sekä vapaan sivistystyön järjestäjä- ja ylläpitäjäverkko. Lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten määrä jää koulutuksen järjestäjän päätettäväksi. Vahvemmilla koulutuksen järjestäjillä on käytettävissä olevien resurssien pienentyessä nykyistä paremmat edellytykset huolehtia omalla toiminta-alueellaan työelämän ja yksilöiden tarpeisiin vastaavan koulutuksen järjestämisestä eri aloilla sekä varmistaa koulutuksen laatu ja vaikuttavuus. Koulutuksen järjestäjillä olisi paremmat edellytykset ylläpitää kattavaa toimipisteverkkoa maan eri osissa ja sitä kautta turvata koulutuksen saatavuus sekä kohdentaa voimavaroja joustavasti ja kustannustehokkaasti. 97

Lukion ja ammatillisen koulutuksen rahoitus perustuu suorituksiin Lukiokoulutuksen sekä ammatillinen peruskoulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoitus pohjautuisi valtion talousarvion määrärahatasoon sisältäen kunnan rahoitusosuuden. Talousarvioon perustuvaa määrärahaa ehdotetaan korotettavaksi indeksillä. Uudistus turvaa ikäluokkien pienentyessä lukiokoulutuksen laatua ja alueellista saavutettavuutta, tukee lukioverkon kehittämistä ja koulutuksen tuloksellisuutta sekä kannustaa koulutuksen läpäisyyn. Rahoitus maksetaan ensisijaisesti suorituksista ja tuloksista, ei opiskeluajasta. Koulutusprosesseja ja osaamisen tunnustamista tehostetaan ja opintoaikoja lyhennetään. Lisäksi muun kuin tutkintoon johtavan koulutuksen rahoituksesta luovutaan. Rahoitus muodostuu pääasiassa perus-, suoritus- ja vaikuttavuusrahoitusosuuksista. Rahoitusosuuksien perusteina huomioitaisiin muun muassa opiskelijavuodet, tutkinnot ja tutkinnon osat sekä osassa koulutusmuodoista työllistyminen ja jatko-opintoihin siirtyminen. Lukion ja ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksessa opiskelijavuodet rajataan enintään kolmeen vuoteen. Perusrahoitusosuudessa suoritteina huomioitaisiin toteutuneet opiskelijavuodet ja lukiokoulutuksessa huomioitaisiin myös koulutuksen saavutettavuus sekä aineopinnot. Rakenneuudistuksella 260 miljoonan euron vähennys julkisiin menoihin Hallitus on osana julkisen talouden tasapainottamista päättänyt yhteensä 260 miljoonan euron menoleikkauksista, jotka kohdentuvat lukiokoulutukseen, ammatilliseen peruskoulutukseen ja ammatilliseen aikuiskoulutukseen. Koulutuksen korkean laadun ja saavutettavuuden varmistamiseksi uudistetaan koulutuksen rahoitusta ja kehitetään järjestäjärakennetta. Uudistuksilla luodaan koulutuksen järjestäjille edellytykset vastata vähenevään resurssikehitykseen. Lukion ja ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon uudistamisen osuudeksi menoleikkauksista arvioidaan 69 miljoonaa ja rahoitusuudistuksen osuudeksi 191 miljoonaa euroa. Suurimmat vähennykset kohdistuisivat oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutukseen, ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja lukiokoulutukseen. Uudistusten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2017. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää hakemuksesta koulutuksen järjestämisluvan. Kaikkien lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestämislupaa hakevien edellytykset luvan saamiselle arvioidaan ministeriön käynnistämällä haulla vuosien 2015 ja 2016 aikana. Vapaan sivistystyön ylläpitäjien taloudelliset edellytykset arvioidaan samassa aikataulussa. Ennen koulutuksen järjestäjärakennetta koskevaa päätöksentekoa sille haetaan hallituksen esityksen mukaisesti mahdollisimman kattava yhteiskunnallinen tavoitetila. Lukiokoulutus Nuorisoasteikäisten määrä ei kasva selvityskunnissa. Ennusteen mukaan se saattaa tarkastelujakson aikana osin laskea. Lukio-opiskelijoita on noin 5 000, kun aikuislukion opiskelijat lasketaan mukaan. Ennusteen mukaan lukioiden aloituspaikkoja joudutaan vähentämään. Ikäryhmän koon lisäksi tähän voivat vaikuttaa ammatilliseen koulutukseen hakeutumisen muutokset. 98

16 18-vuotiaat ja oman lukiokoulutuksen oppilaat Muutos 2013-2029: 0% 16-18 -vuotiaat Turun selvitysalue_ Varsinais-Suomi Koko maa 120 2013=100. 110 100 90 2 013 2 017 2 021 2 025 2 029 Lähde:Tilastokeskus, kuntajako 2015 2 013 2 017 2 021 2 025 2 029 16-18 -vuotiaat 8 434 7 864 7 861 8 271 8 465 Turun selvitysalue_ 2013=100 100 93 93 98 100 16-18 -vuotiaat 15 875 15 054 14 910 15 398 15 614 Varsinais-Suomi 2013=100 100 95 94 97 98 16-18 -vuotiaat 180 518 177 343 179 864 187 850 189 750 Koko maa 2013=100 100 98 100 104 105 Turun selvitysalue_ Lukion oppilaat* 5 047 4 706 4 704 4 949 5 066 *Laskentaperusteena oman lukiokoulutuksen (sis. aikuislukio) oppilaat 2011, muutos suhteutettu 16-18 -vuotiaiden määrän kehitykse Kuvio 5.3.5-1 Nuorisoasteikäisten määrän kehitysennuste Turussa on nykyisin yhdeksän kaupungin omaa lukiota. Lisäksi kaupungissa on aikuislukio. Kaupunki on puolittanut lukioiden määrän kymmenessä vuodessa. Lukiot keskittyvät ydinkeskustaan, jossa niillä on suurin vetovoima. Lukioiden yksikkökoko noin 600 opiskelijaa. Turussa on kaupunkiseudun ainoa ruotsinkielinen lukio, jossa on n. 270 opiskelijaa. Turussa toimivat myös IB-lukio sekä Normaalikoulun lukio. Turun lukioissa 30 prosenttia opiskelijoista on vieraskuntalaisia. Kaarinassa on yksi lukio, jossa toimii päivälinja ja aikuislinja. Tutkinto-opiskelijoita oli tammikuussa 2014 noin 530 ja aineopiskelijoita noin 120. Lukiossa toimii musiikkiteatterilinja. Muista kunnista opiskelijoita on noin 100. Kaarinalaisia opiskelijoita on noin 300 lukiokoulutuksessa Turussa. Liedon lukiossa on noin 280 opiskelijaa, joista vajaa 10 prosenttia tulee muista kunnista, eniten Turusta. Lukiolla on yhteistyötä Länsi-Suomen ammatillisen koulutuskuntayhtymän kanssa (kaksoistutkinnot ja kurssitarjonta). Lukiolla on yläkoulun kanssa yhteisiä opettajia ja tiloja. Liedossa toimii myös Länsi-Suomen koulutuskuntayhtymän toisen asteen ammatillinen yksikkö lukion kanssa samassa kiinteistökokonaisuudessa. Raision lukiossa on 440 opiskelijaa ja Paimion lukiossa on 233 opiskelijaa. Ruskolla ja Sauvossa ei ole omaa lukiota. 99

/oppilas Kaarina Lieto Raisio Rusko Turku Turun selvitysalue_ Koko maa 2 008 5 775 6 570 7 341 5 840 5 989 6 616 2 009 5 874 6 635 6 690 6 022 6 097 6 830 2 010 5 657 6 272 6 251 6 417 6 314 7 060 2 011 5 878 6 806 6 715 6 093 6 162 7 011 2 012 6 044 7 154 6 954 6 359 6 422 7 071 2 013 5 954 7 441 6 640 6 294 6 352 7 151 (deflatoituna vuoden 2012 rahanarvoon, lukuihin ei sisälly esiopetuksen kustannukset) Kuvio 5.3.5-2 Lukiokoulutuksen oppilaskohtaiset kustannukset vuosina 2007-2012 Lukiokoulutus Turku Kaarina Lieto Raisio Rusko Paimio Sauvo nettokustannukset, /as. 132 98 120 98 159 oppilaita 20.9. 3 816 528 270 528 233 nettokustannus/oppilas 6 286 5 909 7 689 5 909 7 206 nettokustannukset, /tunti 161 138 149 138 138 (Tilastokeskus, kuntien talous- ja toimintatilastot) Taulukko 5.3.3-3 Lukiokoulutuksen asukaskohtaisista nettokustannuksista 2013 Ammatillinen perus- ja lisäkoulutus Turun kaupunki ylläpitää Turun ammatti-instituuttia, jossa on laaja valikoima koulutusohjelmia ja niihin sisältyviä ammatteihin suuntautuvia perustutkintoja nuorisoasteella ja aikuiskoulutuksena. Instituutti tarjoaa myös mm. ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavaa ja valmistavaa koulutusta. Turun kaupungin ylläpitämässä nuorten ammatillisessa peruskoulutuksessa oli 20.9.2013 yhteensä 3 897 opiskelijaa. Oppisopi- 100

muskoulutusopiskelijoita oli 2 304 vuoden 2013 aikana. Turun ammatti-instituutin aikuiskoulutuksessa oli 5 899 opiskelijaa vuoden 2013 aikana. Turun kaupungin ammatillisen koulutuksen nettokustannukset ovat 263 euroa asukasta kohti ja 119 euroa tuntia kohti. Turun ammatti-instituutin lisäksi toisen asteen ammatillista peruskoulutusta Turussa antavat Bovalliusammattiopisto, Paasikivi-opisto, Turun Ammattiopistosäätiö, Turun kristillinen opisto ja Turun konservatorio sekä Turun aikuiskoulutuskeskus (Turun AKK, säätiön ylläpitämä). Turun ammattikorkeakoululle vuosi 2013 oli viimeinen toimintavuosi osana Turun kaupunkia. Turun ammattikorkeakoulu Oy aloitti toimintansa 1.1.2014. Ammattikorkeakoulun nettokustannukset olivat 339 euroa asukasta kohti vuonna 2012. Ammattikorkeakoulussa oli opiskelijoita 9 650 syyskuussa 2012. Turun ammattikorkeakoulun opetuksen tulosalueet ovat kulttuuriala (Taideakatemia), liiketalous, ICT ja bioalat (LIB), tekniikka, ympäristö ja talous (TYT) sekä terveys ja hyvinvointi (Terhy). Vuonna 2013 oli AMKtutkinnon suorittaneita oli lähes 1700 ja YAMK-tutkinnon suoritti 159. Peimarin koulutuskuntayhtymä Peimarin koulutuskuntayhtymä perustettiin 1.1.2011, kun Kaarinan, Paimion ja Paraisten kaupungit päättivät yhdistää ammatillisen koulutuksensa. Koulutuskuntayhtymään siirtyivät Kaarinan sosiaalija terveysalan oppilaitos, Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti sekä Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos. Oppilaitosryhmittymä sai uuden yhteisen nimen Ammattiopisto Livia. Liviassa toimii kolme opistoa: Kalatalous- ja ympäristöopisto, Maaseutuopisto ja Sosiaali- ja terveysopisto. Perustutkinto-opiskelijoita on 1015. Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä on monialainen ammatillista koulutusta antava kuntayhtymä, joka ylläpitää Liedon ammattija aikuisopistoa, Loimaan ammattija aikuisopistoa ja Uudenkaupungin ammattija aikuisopisto Novidaa sekä Loimaan ja Vakka-Suomen oppisopimustoimistoja. Opiskelijoita on keskimäärin 2100, henkilökuntaa noin 280 ja liikevaihto noin 22 miljoonaa euroa. Koulutuskuntayhtymän peruskuntia ovat Aura, Huittinen, Koski Tl, Lieto, Loimaa, Marttila, Oripää, Pöytyä, Tarvasjoki ja Uusikaupunki. Yhteensä väkiluku on 80 313 asukasta. Liedon ammattija aikuisopistossa voi suoritta tieto- ja viestintätekniikan, rakennusalan, sähkö- ja automaatiotekniikan, talotekniikan, liiketalouden sekä sosiaalija terveysalan perustutkinnot. Liedon ammattija aikuisopistossa opiskelevalla on mahdollisuus suorittaa ammatillisen kolmivuotisen perustutkinnon yhteydessä ylioppilastutkinto (kaksoistutkinto). Yhteenveto lukio- ja toisen asteen koulutuksesta Toisen asteen koulutuksen uudistuksen suuntaviivojen mukaisesti kunnat tai kuntayhtymät hakevat lukiokoulutuksen järjestämislupaa ennen vuoden 2017 alkua. Lukiokoulutuksen järjestäjä- ja ylläpitäjäverkko muodostuu suurista kunnista tai muista koulutuksen järjestäjistä, jotka palvelevat usein myös yksittäistä kuntaa laajempaa väestöpohjaa. Turku ja Kaarina täyttävät ainakin lukiokoulutuksen järjestämislupien myöntämisperusteet kuntien nykyisellä lukiorakenteella ja opetuksen laajuudella. 101

Opiskelijoiden kannalta uudistus tarjoaa aiempaa monipuolisempia kurssi- ja opintomahdollisuuksia. Myös lukion ja ammatillisen koulutuksen rajapinnat madaltuvat ja kaksoistutkintojen suorittamisen järjestelyt helpottuvat. Jatkokoulutukseen ja opetuskieleen liittyvät koulutustarpeet tulevat otetuksi huomioon. Lukiokoulutuksen ja toisen asteen koulutuksen yhdistymisarvio Kuntien yhdistyminen jo sinällään ratkaisee kuntien lukiokoulutuksen järjestämisverkon. Yhdistetty kunta on lukiokoulutuksen järjestäjä ja ylläpitäjä. Yhdistyminen ei vaikuta suoraan kuntien lukioiden toimipisteiden sijaintiin ja määrään. Myöhemmin lukiokoulutuksen toimipisteverkko rakentumiseen vaikuttavat opiskelijamäärät ja virrat, opiskelijoiden suuntautuminen lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen sekä erikoistuminen ja koulutusmuotojen väliset yhteydet. Odotekustannuslaskelmien perusteella lukiokoulutuksessa ei ole kuntavertailun mukaan säästöpotentiaaleja, vaan lukiokoulutuksen opiskelijakohtaiset nettokustannukset ovat hyvin kilpailukykyiset. Toisen asteen koulutuksen uudistuksen mukaan ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen järjestäjäverkko muodostuu pääasiassa monialaisista, koko ammatillisen koulutuksen palveluvalikoiman kattavista koulutuksen järjestäjistä ja toimintaedellytyksiltään vahvoista muun muassa aikuiskoulutukseen erikoistuneista koulutuksen järjestäjistä. Koulutuksen järjestäjällä tulee olla palveluvalikoimassaan pääsääntöisesti kaikki koulutusalat. Ennen vuoden 2017 alkua kunnat ja koulutuskuntayhtymät hakevat ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen järjestämis- ja ylläpitolupaa. Turun ammatti-instituutti täyttää järjestämisluvan edellytykset. Turussa on myös muita ammatillisen koulutuksen järjestäjiä, joiden tilanne tulee tarkasteluun järjestämislupien edellytyksiä arvioitaessa. Samoin edellytykset voivat täyttyä Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymän kohdalla kokonaisuutena arvioituna. Peimarin koulutuskuntayhtymän on mahdollisesti haettava yhteistoimintavaihtoehtoa yhdessä muiden ammatillisen koulutuksen järjestäjien kanssa. Kuntien yhdistyminen tarjoaa edellytykset yhdistää selvityskuntien ammatillinen perus- ja lisäkoulutus yhden tai muutaman järjestäjä- ja ylläpitäjäorganisaation alle. Näin voidaan toki tehdä myös ilman kuntien yhdistymistäkin. Nykyiset toimipisteet voivat jatkaa toimintaansa. Kuten lukiokoulutuksessa opiskelijoiden kannalta uudistus tarjoaa aiempaa monipuolisempia koulutusohjelma- ja tutkintopolkuja. Myös lukion ja ammatillisen koulutuksen rajapinnat madaltuvat ja kaksois- ja kolmoistutkintojen suorittamisen järjestelyt helpottuvat. Jatkokoulutukseen ja opetuskieleen liittyvät koulutustarpeet tulevat otetuksi huomioon. Lukioissa sekä ammatillisessa perus- ja lisäkoulutuksessa voidaan muiden opetuspalvelujen tapaan hyödyntää hallinnon ja tuotannollisten tukipalvelujen eläkepoistuma ja hakea yhdistymishyötyjä aiemmin erillään olleiden toimintojen yhdistämisestä. Hallintoa ja tuotannollisia tukipalveluja voidaan yhdistää samoihin organisaatioihin. Koulutuksen kannalta erityisen merkittävä on tietohallinnon ja -yhteyksien kokoaminen yhteen palvelemaan hallinnon rinnalla oppimis- ja opetusympäristöjen kehittämistyötä. Haettaessa lukio- ja toisen asteen koulutuksen järjestämis- ja ylläpitäjälupia vuoden 2017 alusta alkaen kunnat ja kuntayhtymät päättävät tulevan tai tulevien koulutusorganisaatioiden hallinto- ja organisaatiomuodosta. 102

5.3.6 Kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-aikapalvelut Vapaasivistystyö ja opistot Turussa on kaupungin omana toimintana suomenkielinen ja ruotsinkielinen kansalaisopisto sekä yksityinen opisto. Kaarinan kansalaisopisto järjestää opetusta n. 12 600 tuntia lukuvuodessa. Opetus toteutetaan lähipalveluna eri kaupunginosissa, enimmäkseen iltaisin eri oppilaitosten tiloissa. Opiston toimintakulut ovat alhaiset ja kilpailukykyiset muihin vapaan sivistystyön oppilaitoksiin nähden. Ainoa suunnitteilla oleva isompi investointi on kansalaisopiston auditorion peruskorjaus. Raision työväenopisto toimii Raision kaupungin alueen lisäksi Maskussa, Mynämäellä, Ruskolla ja Nousiaisissa. Liedossa on oma kansalaisopisto, jonka palveluja ovat käyttäneet myös Tarvasjoen asukkaat. Opistolla on omat toimitilat. Toimintaa on paljon myös kouluilla. Opiston toiminta on joustavaa ja opetus mukautuu helposti muutoksiin. Tuntiopettajia on noin 85 lukukaudessa. Vapaasivistystyö Turku Kaarina Lieto Raisio Paimio kurssilaiset, syksy 6 718 3 550 1 881 2 899 3 733 opetustunnit 25 948 12 521 9 703 10 349 7 368 euroa/opetustunti 73 55 35 52 60 nettokustannukset, /as. 10 22 39 22 30 Taulukko 5.3.6-1 Vapaansivistystyön ja kansalaisopistojen tiedot vuodelta 2013 Toisen asteen koulutuksen ja vapaan sivistystyön rakenneuudistuksen suuntaviivoja koskevassa opetus- ja kulttuuriministeriön luonnoksessa todetaan, että vapaassa sivistystyössä tavoitellaan elinvoimaista ylläpitäjäverkkoa, jossa on nykyistä vähemmän ylläpitäjiä. Ylläpitäjäverkon muodostumiseen vaikuttavat olennaisesti myös ammatillista koulutusta, lukiokoulutusta ja perusopetusta koskevat ratkaisut. Vapaan sivistystyön uusi rahoitusjärjestelmä tulee voimaan 1.1.2016. 103

Kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-aikapalvelujenkustannukset Turku Kaarina Lieto Raisio Rusko Paimio Sauvo Manner- Suomi Vapaasivistystyö nettokustannukset, /as. 10 22 35 22 33 7 26 Kirjasto nettokustannukset, /as. 64 43 49 56 63 44 50 58 Liikunta ja ulkoilu nettokustannukset, /as. 103 79 72 112 43 60 12 96 Nuorisotyö nettokustannukset, /as. 45 24 22 34 32 21 22 32 Museot, teatteri ja orkesteri nettokustannukset, /as. 119 7 1 21 5 49 Muut kulttuuripalvelut nettokustannukset, /as. 23 28 9 10 3 12 8 20 Taulukko 5.3.6-2 Kulttuuri, liikunta ja nuorisopalvelujen kustannukset 2013 Turku osoittaa muiden suurten kaupunkien tavoin paljon voimavarojen asukasta kohden laskettuna liikuntaan sekä museoihin ja taidelaitoksiin. Suurten kaupunkien vertailussa Turku ole aivan kärkisijoilla. KULTTUURITOIMINTA YHTEENSÄ Nettokustannukset asukasta kohti Odotekustannukset on asetettu 4. alhaisimman kunnan tasolle (Pori) Muutos 2008-2013: -0,4 % / vuosi (koko maa 1,3 % / vuosi) Nettokustannukset 2013 81,6 M, odotekustannukset 76,6 M Potentiaali 5 M /asukas 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 309 315 338 345 318 316 280 328 395 356 317 291 361 200 357 276 346 280 Lähde: Tilastokeskus, kuntien talous- ja toimintatilasto (Sisältää opetus- ja kulttuuritoimen hallinnon, kirjaston, liikunnan ja ulkoilun, nuorisotoimen, museo- näyttely-, teatteri-, tanssi-, sirkus- ja musiikkitoiminnan sekä muun kulttuuritoiminnan, kulttuuriharrastusten ja -palvelujen tarjonta ja tukeminen) Kuvio 5.3.6-1 Kulttuuri, liikunta ja nuorisopalvelujen odotekustannukset 2013 104

Odotekustannuslaskelman mukaan vertailtaessa yhdistettyä kuntaa suurten kaupunkien neljänneksi alhaisemman kustannustason kuntaan (Pori), ovat yhdistetyn kunnan kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelujen nettokustannukset 81,6 milj. euroa ja odotekustannukset 76,6 milj. euroa vuoden 2013 tiedoilla. FCG:n laskentamallin mukaan säästöpotentiaali on 5 milj. euroa. Yhdistymisarvio Selvityskunnilla on kaupunkiseudun kuntina kattavat perustason kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajanpalvelut. Kunnat kuuluvat Vaski-kirjastojärjestelmään. Kunnat tukevat avustuksin ja tiloin kuntalaisten ja järjestöjen omaehtoista hyvinvointia edistävää toimintaa. Erityisnuorisotyöhön ja erityisesti etsivään nuorisotyöhön kaivataan aiempaa enemmän kuntien yhteistoimintaa. Suurten kaupunkiseutujen keskuskaupungit panostavat kuntavertailussa paljon kulttuuri- ja vapaaajanpalveluihin. Tavanomaisen kunnallisen kulttuuri- ja vapaanajan toiminnan rinnalla keskuskaupungit ylläpitävät tunnettuja taidelaitoksia ja museoita. Samoin liikuntapaikkojen joukossa on usein monia kansainvälisen tason kilpaurheilupaikkoja. Edellä mainituilla toiminnoilla ja paikoilla on merkitystä koko kaupunkiseudun vetovoimalle ja maineelle. Turulla on aivan oma sijansa ja tunnettuvuus suomalaisten suurten kaupunkien joukossa. Kaikille kaupunkiseudun asukkaille on mahdollisuus päästä valitsemillaan tavoilla osalliseksi keskuskaupungin laajasta kulttuuri- ja liikuntatarjonnasta. Maamme suuretkin kaupungit ovat väestömäärältään ja näin kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajan rahoituskyvyltään suhteellisen pieniä. Kuntakoon suurentaminen ja rahoitusmahdollisuuksien lisääminen tarjoavat edellytyksiä aiempaa parempaan kuntalaisten kulttuurin, elämänlaadun ja hyvinvoinnin edistämiseen. Kilpailukyky- ja elinvoimapolitiikan näkökulmasta suurten kaupunkiseutujen on onnistuttava juurruttamaan osaajat kaupunkiseutuun, heille pitää pysyä tarjoamaan riittävän hyviä peruspalveluja sekä monenlaisia toimintaa ja kulttuuria. Yritykset tulevat osaajien verkostojen kautta seudulle. Tässä kohtaa voidaan puhua myös sosiaalisesta pääoman muodostumisesta. Kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajanpalveluilla ja hyvinvoinnin edellytysten luomisella on tärkeä merkitys tässä pyrkimyksessä. Rahoitusvastuun reilusta jakaantumisesta kuntalaisten kesken kaupunkiseudulla voidaan sivistyspalvelujen toimialueella ottaa esimerkiksi kasvukuntien lapsiperheiden ja lasten peruspalvelujen ja keskuskaupungin monipuolisen kulttuuri- ja liikuntapalvelujen sekä taidelaitosten rahoitus. Kuntien yhdistyminen ratkaisee asian. 105

5.4 Hallinto ja tukipalvelut Hallinnon ja tukipalvelujen valmisteluryhmä tarkasteli hallinto- ja tukipalveluiden nykytilaa viiden kokonaisuuden kautta: ICT-palvelut, taloushallinnon palvelut, henkilöstöhallinto ja hallintopalvelut, hankintapalvelut ja ruokapalvelut. Tiedot nykytilan kuvaamiseksi saatiin kunnilta ja tuloksena syntyi laaja tietopaketti selvitysalueen hallinto- ja tukipalveluiden tilasta. Hallinto- ja tukipalveluissa yhteistyö kuntien välillä on ollut hankintapalveluita lukuun ottamatta suhteellisen vähäistä. Yhteistyön toimivuutta ei arvioitu selvityksen yhteydessä. 5.4.1 ICT ja tietohallinto Turun seudun 17 kunnan erityisen kuntajakoselvityksen rinnalla toteutettiin ICT-muutostukiselvitys, joka koostuu selvityskuntien tietohallinnon nykytilan kartoituksesta, nykytilan pohjalta tunnistetuista kehittämistarpeista, sekä tunnistetuista kuntarakenteen muutoksella aikaansaatavista hyödyistä. Nykytilan kartoituksessa todettiin, että kukin kunta on järjestänyt ICT-toimintonsa pitkälti omalla tavallaan. Yhteistyötä tehdään kuntien kesken vähän. Tietojärjestelmien kirjo on laaja ja päällekkäisiä ratkaisuja löytyy useista kunnista. Kehittäminen kohdistuu pääosin tietotekniseen infrastruktuuriin. Yhteensä ICT-tehtävissä työskentelee 17 selvityskunnassa yhteensä hieman alle 200 henkilöä. Alueen ICT-budjettien määrä on noin 46 miljoonaa euroa. 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 144 12 ICT-henkilöstö 7 6 4 1,5 2 Kuvio 5.4.1 Selvityskuntien tietohallinnon ja ICT-henkilöstö 176,5 Turku Kaarina Raisio Lieto Paimio Rusko Sauvo Selvitysalue yhteensä Turun kaupungin palveluksessa on 82 prosenttia selvitysalueen kuntien ICT-henkilöstöstä. Taloudellisten ja henkilöresurssien vähyys on yleisesti ottaen kunnissa merkittävä haaste. Myös ICT-osaamisessa on puutteita, eivätkä voimavarat riitä osaamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Laaja eläkkeelle siirtyminen heikentää osaamis- ja resurssipohjaa. 106

35 30 25 30,8 IT-käyttömenot, M 20 15 10 5 0 2,35 1,02 1,29 0,42 0,42 0,1 Turku Kaarina Raisio Lieto Paimio Rusko Sauvo Kuvio 5.4.2 Selvityskuntien tietohallinnon ja ICT-käyttömenot 2012 Kuntien ICT-käyttömenot ovat kokonaisuutena linjassa valtakunnallisiin keskiarvoihin nähden. Suurempien kuntien toimintojen hoitaminen vaatii laajempia tietoteknisiä ratkaisuja, mikä nostaa näiden kuntien käyttömenojen suhteellista osuutta. ICT-palveluita järjestetään hyvin monilla eri malleilla, seudullisesti yhtenäistä järjestämistapaa ei ole. Useimmilla kunnilla tietohallinto on osa yleishallintoa. Varsinkaan pienemmillä kunnilla ei ole edellytyksiä panostaa kunnan omaan tietohallintoon. Palvelut pyritään toteuttamaan pääosin omin voimin, joskin ICTpalvelujen hankinta on kasvusuunnassa. Kuntien ICT-kehittämishankkeista kolmannes kohdistuu perustietotekniikkaan ja siihen liittyviin palveluihin. Kun resursseja on vähän, perustietotekniikan järjestäminen vie pääosan ajasta. Toiminnan prosessien kehittäminen on vähäistä ja sitä tehdään lähinnä hallinnon prosesseissa, erityisesti talous- ja henkilöstöhallinnossa. Toimialojen palvelutuotannon kehittämiseen ja sitä kautta saavutettaviin merkittäviin tuottavuushyötyihin ei kyetä panostamaan riittävästi. Kunnat nimesivät yhteensä 27 eri ulkoista ICT-toimittajaa vuonna 2013. Kokonaiskustannukset 10 merkittävimmälle ICT-toimijalle vuonna 2013 olivat yhteensä noin 23,4 miljoonaa euroa, joka oli yli 60 % alueen vuosittaisista ICT-menoista. Kokonaisuutena järjestelmäkenttä on alueella hyvin hajanainen ja erityisesti erilaisia hallinnon sovelluksia on suuri määrä. Kun kokonaisarkkitehtuuriosaamista puuttuu, järjestelmähankinnat ovat tyypillisesti pistemäisiä. Tämä lisää riskiä toimittajariippuvuudesta. Kuntakohtaiset sovellusten asennukset mahdollistavat ICT-toimittajille kuntakohtaisen veloituksen sovellusylläpidosta ja -kehittämisestä. Järjestelmä- ja palveluhankintoja ei tehdä koordinoidusti kuntien kesken ja tästä johtuen hankinnoissa on päällekkäisyyksiä. Kun yhteinen toimittajahallinta puuttuu, erityisesti pienten kuntien neuvotteluvoima on heikko ja volyymiedut eivät toteudu hankinnoissa. 107

Alueellista yhteistyötä tehdään lähinnä yksittäisten kuntien kesken ja yksittäisillä sovellusalueilla. Yhteistyön taustalla on yleisimmin resurssien puute strategisen suunnittelun sijaan. Valmiita yhteistyöalustoja (Tiera, Taitoa, Medbit) on olemassa, mutta niiden hyödyntäminen on vielä vähäistä. 5.4.2 Taloushallinto Koko alueen kuntien taloushenkilöstöstä 62 prosenttia työskentelee Turun kaupungissa. Resurssien vähäisyys on tunnistettu useassa kunnassa kehityksen jarruna. Eläköityminen ja osaamisen varmistaminen koetaan useassa kunnassa haasteeksi, pienissä kunnissa haasteena on lisäksi toimintavarmuus ja sijaisjärjestelyt. Taloushallinnon palveluiden kustannuksissa per asukas on kuntien kesken melko suuria eroja. 60 Taloushallinnon kokonaiskustannukset, / asukas 55 50 40 30 42 30 34 27 32 43 20 10 0 Turku Kaarina Raisio Lieto Paimio Rusko Sauvo Kuvio 5.4.3 Selvityskuntien taloushallinnon asukaskohtaiset kustannukset 2012 Taloushallinnon palveluita järjestetään hyvin monilla eri malleilla eikä seudulla ole yhtenäistä järjestämistapaa. Useimmilla kunnilla taloushallinto on osa yleishallintoa. Varsinkaan pienemmillä kunnilla ei ole resursseja panostaa talouspalveluiden kehittämiseen. Taloushallinnon järjestelmäkenttä on alueella hyvin hajanainen. Alueella on käytössä yli 35 eri järjestelmää, eikä koordinointia kuntien välillä ole yksittäisiä yhteistyömalleja lukuun ottamatta. Raportointia tulisi kehittää kokonaisprosessien seurantaan ja tiedolla johtamiseen. 108

Kuvio 5.4.4 Selvityskuntien hallinnon tietojärjestelmä 5.4.3 Henkilöstöhallinto ja hallintopalvelut Selvitysalueen henkilöstöstä 65 prosenttia työskentelee Turun kaupungissa. Kuntien konsernihallinnoissa työskentelevästä henkilöstöstä Turun osuus selvitysalueella on noin 54 prosenttia. Väkilukuun suhteutettuna henkilöstöä on kokonaisuutena eniten Liedossa ja vähiten Sauvossa ja Paimiossa. Lieto ja Raisio ovat sosiaalija terveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden vastuukuntia, mikä nostaa henkilöstön määrä. Lukuihin eivät sisälly kuntien omistamissa yhtiöissä työskentelevä henkilöstö. Kunta Konsernihallintlut Peruspalve- Sivistyspalvelut Vapaa-ajan Tekniset Palvelu- Yhteensä palvelut palvelut keskukset Kaarina 52 643 799 254 1 748 Lieto 41 409 640 202 1 292 Paimio 26 109 271 72 74 552 Raisio 20 502 516 253 1 291 Rusko 13 160 9 45 227 Sauvo 6 87 42 16 32 151 Turku 186 4 364 3 301 577 1 026 474 9 928 Yhteensä 344 6 114 5 729 658 1 870 506 15 189 (Yhdistymisselvityksen hallintoryhmä, kevät 2014) Taulukko 5.4.-1 Kuntien henkilöstövoimavarat 109

8 7 Henkilöstö sataa asukasta kohden 6,9 6 5 5,6 5,2 5,3 5,0 5,5 4 3,8 3 2 1 0 Kaarina Lieto Paimio Raisio Rusko Sauvo Turku (Yhdistymisselvityksen hallintoryhmä, kevät 2014) Taulukko 5.4.-5 Kuntien henkilöstövoimavarat 100 asukasta kohti Selvitysalueen kunnissa on yhteensä 920 luottamustehtävää. Luottamushenkilöiden määrä asukasta kohden on riippuvainen ennen kaikkea kunnan väkiluvusta. Luottamushenkilöorganisaatiosta aiheutuvat kustannukset vaihtelevat kuntien välillä kahdeksasta viiteentoista euroon asukasta kohden siten, että pienin suhteellinen kustannus on Turussa ja suurin Paimiossa. 25 Luottamushenkilöt 1000 asukasta kohden 22 20 15 12 10 8 9 5 5 5 2 0 Kaarina Lieto Paimio Raisio Rusko Sauvo Turku 110

5.4.4 Hankintapalvelut Turun seudun hankintarenkaaseen kuuluvat kaikki selvitysalueen kunnat. Selvitysalueen kuntien asiakaspalvelujen ostot (valtiolta, kunnilta, kuntayhtymiltä ja muilta) olivat vuonna 2013 yhteensä n. 650 mij. euroa. Aineisiin, tarvikkeisiin ja tavaroihin käytettiin lähes 100 miljoonaa euroa. Keskusvarastoja on kolme, ja tavarantoimituspaikkoja 690. Kuntien palveluksessa on päätoimista hankintahenkilöstöä 25,5, joista Turun kaupungin palveluksessa on 22,5 henkilöä (+logistiikka 44). 5.4.5 Ruokapalvelut Selvitysalueella on yhteensä 81 ruuan valmistuskeittiötä, 144 jakelukeittiötä ja 57 kuumennuskeittiötä. Ruokahuollossa työskentelee lähes 710 työntekijää, joista 500 Turussa (Turun Seudun Kiinteistöpalvelu Oy, Arkea). Kunnissa valmistetaan vuodessa n. 19 miljoonaa ateriaa, josta Arkean osuus on n. 75 %. Lisäksi Arkea tuottaa ateriat myös VSSHP:lle (mukana em. luvuissa). 5.4.6 Yhdistymisarvio ICT ja tietohallinto Kehittämistarpeita on erityisesti kaupunkiseudun tietohallinnon yhteisessä strategisessa suunnittelussa. Tätä kautta voidaan luoda pohjaa tietojärjestelmien yhteen toimivuuden parantamiselle ja päällekkäisten kustannusten karsimiselle. Lisäksi henkilöstön osaamista on tarkoituksenmukaista suunnata enemmän toiminnan kehittämiseen. Kuntien yhdistyminen mahdollistaa tietohallinnon voimavarojen ja osaamisen yhteen kokoamisen ja kaupunkiseudun ICT-palvelujen strategisen kehittämisen yhtenä kokonaisuutena. Samalla järjestelmäkartan yksinkertaistaminen helpottuu ja koko tietoteknistä ympäristöä kyetään kehittämään niin, että se tukee paremmin yli toimiala- ja organisaatiorajojen ulottuvia prosesseja. Toimittajahallinta- ja hankintaosaamista yhdistämällä ja jakamalla voidaan pienentää hankintoihin liittyviä riskejä ja paremmin hyödyntää alueellisesti saavutettavia volyymietuja. Resursseja ja osaamista alueellisesti yhdistämällä palvelujen jatkuvuuteen ja resurssien riittävyyteen liittyvät riskit ovat kokonaisuutena paremmin hallittavissa. Lisäksi henkilöstölle kyetään tarjoamaan monipuolisia ura- ja kehittymismahdollisuuksia. Suurimmat hyödyt saavutetaan kuntien toimintaprosesseja yhtenäistämällä ja ottamalla käyttöön näitä tukevat yhtenäiset tietojärjestelmät. Tästä syystä ICT-synergiavaikutuksia on hyvä tarkastella tiiviissä yhteydessä kuntien toiminnan kehittämiseen. Talous- ja henkilöstöhallinto Kuntien yhdistymisen myötä taloushallinnon hajanaisuus, haavoittuvaisuus ja osaamisen kehittämisen sekä monipuolisuuden ongelmien ratkaisu saadaan suuren taloushallinnon organisaation tehtäväksi. Lähivuosina nopea henkilöstön eläköityminen uhkaa erityisesti pienempien kuntien osaamisen varmistamista. Hajanaisen kuntarakenteen vuoksi maantieteellisesti pienellä alueella tehdään monia hallinnollisia tehtäviä useaan kertaan, mikä aiheuttaa kaupunkiseudun asukkaille asiakkaina turhia kustannuksia. Kuntien yhdistyminen mahdollistaa myös taloushallinnon järjestelmärakenteen yhtenäistämisen. 111

Mikäli kuntarakenteessa ei tapahdu muutoksia, on hyvä kustannusten hallitsemiseksi sekä henkilöstöriskien vähentämiseksi lisätä huomattavasti kuntien välistä yhteistyötä niin talous- kuin muidenkin hallinto- ja tukipalveluissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kunnat siirtävät hallinnon ja tukipalvelujen toimintoja keskitettyjen hallinto-organisaatioiden tehtäviksi. Erityisesti sosiaalija terveydenhuollon palvelujen tuotantoalueratkaisut edellyttävät tämän suuntaista kehitystä myös peruskuntien puolella. Henkilöstön näkökulmasta kuntien yhdistyminen voidaan järkeistää erityisesti hallintohenkilökunnan määrää karsimalla päällekkäisiä tehtäviä ja suuntaamalla voimavaroja uudelleen. Samanaikaisesti henkilöstöä siirtyy laajasti eläkkeelle. On odotettavissa, että erityisesti pienemmissä kunnissa on suuria haasteita vastata seuraavan kymmenen vuoden aikana ilmeneviin rekrytointitarpeisiin. Tuotannolliset tukipalvelut Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen mahdollinen siirtyminen laajan tuotantoalueen tehtäviksi aiheuttaa myös tarpeen tarkastella uudelleen mm. kaupunkiseudun ateria- ja ruokapalveluja sekä kiinteistö- ja tilapalveluja. Kuntien yhdistyminen yhdessä sosiaalija terveydenhuollon tuotantoalueen muodostamisen kanssa tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia järjestellä ja koota tuotannollisia tukipalveluja yhteen. 5.5 Tekniset palvelut Tekninen toimiala on organisoitu Turussa tilaaja/tuottaja -mallin mukaisesti siten, että tilaajatoiminnot käsittävät ympäristötoimialan ja kiinteistötoimialan sekä vesiliikelaitoksen, joiden yhteinen henkilöstötyövuosien määrä oli tilinpäätöksen 2013 mukaan 504. Tuotanto on yhtiöitetty Turun Seudun Kuntatekniikka Oy:öön, Turun Seudun Rakennustekniikka Oy:öön ja Turun Seudun Kiinteistöpalvelu Oy:öön, Arkeaan. Yhtiöittämisen yhtenä tavoitteena on ollut seudullinen toiminta ja omistus. Tällä hetkellä yhtiöt ovat täysin Turun kaupungin omistuksessa eikä seudullinen toiminta ole vielä laajaa. Muissa selvityskunnissa vastaava toiminta on kuntien omajohtoista työtä eikä sitä ole organisoitu tilaaja/tuottaja mallin mukaisesti. Kaarinan, Raision, Liedon ja Ruskon teknisen toimen henkilöstömäärä on tukipalveluselvityksen mukaan 746. Paimiossa ja Sauvossa on lisäksi yhteensä 90 teknisen toimen henkilökuntaan kuuluvaa. Raisio vastaa Ruskon kunnan ympäristönsuojelun tehtävistä. Taulukossa on kuvattu kuntien yhdyskuntapalveluiden nettokustannukset, /asukas deflatoituna 2012 rahanarvoon. Yhdyskuntapalveluihin luetaan Tilastokeskuksen määrittelyssä tehtäväluokat yhdyskuntasuunnittelu, rakennusvalvonta, ympäristön huolto, liikenneväylät, puistot ja yleiset alueet sekä palo- ja pelastustoimi. 112

Kunta/vuosi 2002 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 Aura 165 162 169 165 177 161 198 177 206 208 258 Kaarina 206 225 228 224 235 238 250 236 212 221 200 Kustavi 117 114 451 94 141 148 127 121 101 119 152 Lieto 190 195 219 233 246 249 264 276 298 316 321 Masku 202 207 195 198 205 231 266 254 254 272 276 Mynämäki 130 143 165 155 178 167 195 188 184 195 201 Naantali 346 357 394 416 395 387 451 476 502 491 470 Nousiainen 113 121 131 141 164 153 192 185 188 188 190 Paimio 206 219 223 219 223 230 269 265 263 254 273 Pöytyä 145 153 172 155 164 156 169 179 181 186 195 Raisio 341 361 383 400 409 403 384 370 384 367 402 Rusko 131 156 181 184 176 175 230 207 216 234 230 Sauvo 129 143 193 148 144 159 167 188 204 214 256 Taivassalo 151 161 205 237 229 261 218 253 241 202 213 Tarvasjoki 130 123 125 127 140 157 141 138 155 166 159 Turku 186 187 186 188 197 219 242 240 244 246 249 Vehmaa 70 117 116 124 137 147 177 145 159 147 135 Varsinais-Suomi 203 211 222 224 232 243 260 259 266 270 273 Manner-Suomi 230 235 241 248 252 265 282 292 299 311 322 (Tilastokeskus, Kuntaliitto, Kuntien palvelutuotannon kustannuksia 2002-2012) Taulukko 5.5-1 Selvityskuntien yhdyskuntapalvelujen kokonaiskustannukset asukasta kohti vuosina 2007-2012 (deflatoitu vuoden 2012 rahanarvoon) Yhdyskuntapalveluiden asukaskohtaiset kustannukset ovat korkeimmat selvitysalueella Raisiossa, jossa tuotanto on tällä mittarilla tehostunut vuodesta 2007, mutta kustannukset ovat edelleen vuonna 2012 olleet selkeästi yli koko maan vastaavan arvon. Muilla Turun selvitysalueen kunnilla kustannukset ovat selvästi maan keskiarvon alapuolella lukuun ottamatta Lietoa, joka kustannukset koko maan tasolla. Parhaiten on onnistunut Kaarina, jonka kustannukset ovat alentuneet tarkastelujaksolla 74 euroa asukasta kohti. Turun kustannukset pysyivät varsin tarkasti noin 250 eurossa per asukas. Ruskon kustannukset näyttävät sahaavan lievästi vuosittain, mutta nekin ovat selvästi alle maan keskiarvon. Muut tekniselle toimialalle sijoittuvat yhtiöt Turussa ovat Turku Energia konserni, Turun Seudun Energiantuotanto Oy (omistusta 3 muulla kunnalla mm. Kaarina ja Raisio), Turun kaupunkiliikenne Oy, Turun Seudun Jätehuolto Oy (omistusta 14 muulla kunnalla, mm. Kaarina, Lieto, Raisio ja Rusko), Turun Seudun Puhdistamo Oy, (omistusta 9 muulla kunnalla, mm. Kaarina, Lieto, Raisio ja Rusko), Turun Seudun Vesi Oy (omistusta 8 muulla kunnalla, mm. Kaarina, Lieto ja Raisio), TVT Asunnot Oy, Varsinais-Suomen Asumisoikeus Oy (omistusta 4 muulla kunnalla, mm. Kaarina, Lieto, Raisio), Turun Tekstiilihuolto Oy (yhdessä Varsinais- Suomen shp:n kanssa), Turun Satama Oy. Muilla selvityskunnilla tärkeitä yhtiömuodossa olevia toimintoja ovat edellisten lisäksi vuokra-asuntoyhtiöt: Kiinteistö Oy Kaarinan Vuokratalot, Raision Vuokratalot Oy, Liedon Asunnot Oy. Rusko omistaa suoraan omat vuokra-asuntonsa. Liedossa tytäryhtiönä on myös Liedon Lämpö Oy. 113

Yhdistymisarvio Yhtiömuotoisen yhteistyön ja omistuksien kautta tekninen tuotanto peruspalvelujen (energia, vesi- ja jätevesi, jätehuolto ja osin asuminen) osalta on operatiivista toimintaa, jossa omistajien määrän väheneminen tehostaa hallintoa. Nyt erikseen toimivien yhtiöiden fuusioiminen (esim. vuokrataloyhtiöt) tehostaa toimintaa, vahvistaa taloutta ja helpottaa eriytymiskehityksen estämisessä. Tuotannolliset teknisen toimen yhtiöt Turussa voivat ottaa uutta henkilökuntaa kuntien yhdistyessä, mikäli niiden tilauskanta ja kannattavuus sen sallivat. Yhdistymisessä on otettava huomioon kuntien nykyisten kuntateknisten, taloteknisten sekä tukipalveluna tuotettavien siivous-, ruoka-, kiinteistönhoito- ja turvapalvelujen tuotantovolyymi sekä henkilöstön sopeutus ja vaiheittain siirtyminen yhtiöiden palvelukseen tilanteessa, jossa palvelutuotannon sopimukset ja toiminnan rahoitus eivät välttämättä siirry uudelle Turun tuottajaorganisaatiolle. Tällainen tilanne voi koskea myös sosiaalija terveydenhuollon uudistuksen tuottajaorganisaation toiminnan aloittamista. Kustannustietojen valossa kuntien yhdistyminen tarjoaa edellytyksiä parantaa teknisen tuotannon tehokkuutta ja toteuttaa aiemmin valmisteltuja seudullisen yhteistyön suunnitelmia. 114

5.6 Henkilöstövoimavarat palveluissa ja eläkepoistuma Kuntien tehtäväksi on lainsäädännössä osoitettu uusia tehtäviä ja niihin liittyviä velvoitteita. Kuntien ja kuntayhtymien henkilöstö on kasvanut vuoden 1970 193 000 henkilöstä aina vuoteen 2011 saakka, jolloin kuntasektorin palveluksessa oli 441 000 henkilöä. Vuonna 2013 kuntasektorilla oli 432 000 työntekijää ja KT Kuntatyönantajat arvioivat, että vuonna 2020 kuntasektorilla on 429 000 henkilöä. Suomessa on käynnissä Euroopan nopein ikärakennemuutos. Vuoteen 2030 mennessä suurten ikäluokkien eläköityessä työmarkkinoilta poistuu yli puolet tämänhetkisestä työvoimasta. Kevan arvion mukaan kuntaalalta siirtyy eläkkeelle noin 292 000 henkilöä vuosina 2012 2030. Kunnallisen eläkelaitoksen tietojen mukaan selvityskuntien palveluksessa on 18 937 henkilöä. Mukaan on laskettu myös määräaikaiset työntekijät. Kuntien palveluksessa olevista siirtyy eläkkeelle 6 975 henkilöä vuoteen 2025. Eläkkeelle siirtyy yhteensä 37 prosenttia työntekijöistä. Palvelutarve kasvaa erityisesti vanhustenhuollossa, mutta jossain määrin myös muissa kunnallisissa palveluissa. FCG:n tekemän trendiennusteen mukaan toiminnan jatkuessa ennallaan, selvitysalueen kuntien henkilöstöön tarvitaan eläkkeelle siirtyvien työpanoksen korvaamisen lisäksi lähes 2 000 rekrytointia, jotta kasvavaan palvelutarpeeseen voidaan vastata. Suurin palvelutarpeen kasvu tulee olemaan sosiaalija terveydenhuollon palveluissa. Selvitysalueen kuntien henkilöstötilanne on hyvä eräitä sosiaalija terveydenhuollon ammattiryhmiä lukuun ottamatta. Tällä hetkellä selvitysalueen kunnissa on puutetta terveyskeskuslääkäreistä, terveyskeskushammaslääkäreistä ja sosiaalityöntekijöistä. Kuntatalouden tilanne on vaikeutunut verotulojen kasvu hidastumisen ja valtionosuuksia on leikkausten myötä. Selvityskunnissa on käynnissä toimet kuntatalouden tasapainottamiseksi. Useassa kunnassa on suunnitteilla henkilöstön vähentämistä ainakin hyödyntämällä luonnollista poistumaa. Kunnissa on käynnistetty myös YT-neuvotteluja. Seuraaviin kuvioihin on tiivistetty selvityskuntien henkilöstön laaja eläkkeelle siirtyminen sekä palvelutarpeen kasvun aiheuttama henkilöstön lisäämistarve henkilöstöryhmittäin vuoteen 2029 saakka. Lisäystarve on laskettu trendiennusteen perusteella. Voimakkain henkilöstön lisäämistarve on vanhustenhuollossa ja terveydenhuollossa työskentelevien henkilöstöryhmissä. Suurinta eläkkeelle siirtyminen on tukipalveluiden henkilöstöryhmien (siivous, toimistotyö, ruokapalvelu jne.) osalta. Näiden henkilöstöryhmien osalta tarve pysyy nykytasolla ja työn tuottavuutta on mahdollista parantaa, mikä osaltaan helpottaa kuntien talouden tasapainotustyötä luonnollista poistumaa hyödyntäen. 115

(FCG:n trendilaskelma) Kuvio 5.6-1 Henkilöstön rekrytointi ja eläkkeelle siirtyminen ammattiryhmittäin vuoteen 2029 Trendi Turun selvitysalue_ Henkilöstö* Muutos** Ammattiryhmä Mukana mm.: Tarpeen laskenta perustuu 2013 2013-2025 Toimistotyö Hallinto- ja tukipalvelut Ruokapalvelu Siivous ja kiinteistönhuolto Tekninen- ja ympäristöala Kulttuuri ja vapaa-aika Sosiaaliala Sihteerit, osastosiht, tekstinkäsittelijät, palkanlaskijat, kassanhoitajat, vahtimest., vastaanoton hoitajat, puhelinvaihteenhoitajat yms. 1111 +46 509 46 % Johtajat, talousjohtajat, kamreerit, kirjanpitäjät, henkilöstöjohtajat, tietohallinto, viestintä, kääntäjät yms. 1322 +55 442 33 % Ravintola- ja suurtalousesimiehet, kokit, keittäjät, kylmäköt, kettiöapulaiset yms Päivähoidossa olevien, koululaisten sekä vanhusten palveluiden asiakkaiden määrän ennakoitu kehitys huomioiden ateriasuoritteiden painoarvot 679 +72 298 44 % Siivoojat, siivoustyönjohtajat, kiinteistöhuoltomiehet, vahtimestarit yms. 809 +33 385 48 % Tekn. asiantuntijat, rakennusalan työntekijät, puistotyöntekijät, varasto,- korjaus- ja huoltohenkilöstö, kuljettajat yms.. Koko väestömäärän kehitys Koko väestömäärän kehitys Eläköityvät*** 2014-2025 1732 +72 733 42 % Kirjasto- ja museoalan henkilöstö, liikunnanohjaajat, nuorisoohjaajat yms. 618 +25 182 30 % Sosiaalityöntekijät, sosiaalialan ohjaajat ja kasvattajat, askarteluohjaajat yms. 1156 +48 409 35 % Lääkärit Ylilääkärit, erikoislääkärit, hammaslääkärit ja muut lääkärit perusterveydenhuollossa 415 +59 144 35 % Sairaanhoitajat Terveydenhuollon muu henkilöstö Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, toiminta- ym. terapeutit, perusterveydenhoidon ikäluokittaiset avohoitokäynnit ja 1496 +212 504 34 % kätilöt ja hammashoitajat Psykologit, laboratoriohoitajat, proviisorit, farmaseutit, sairaankuljettajat, lääkintävahtimestarit, puheterapeutit, välinehuoltajat yms. 1164 +165 457 39 % Perus- ja lähihoitajat Perus- ja lähihoitajat Vanhusten määrän kehitys 2094 +661 658 31 % Kodinhoitajat ja avustajat Mm. kodinhoitajat, henkilökohtaiset avustajat, kouluavustajat (omaishoitajat ovat kokonaismäärässä, mutta ei poistumassa) Henkilökohtaiset avustajat: painoarvolla 50 % vanhusten määrän ja 50 % väestön kokonaismäärän kehitys. Kodinhoitajissa 100 % vanhusten määrän kehitys. 974 +240 362 37 % Opettajat Opettajat, rehtorit, opinto-ohjaajat yms. 7-18 -vuotiaiden määrän kehitys 3315 +209 1070 32 % Päivähoito- ja esiopetus Kodinhoitajat ja avustajat 1-6 -vuotiaiden määrän kehitys 2055 +36 822 40 % Yhteensä Painoarvolla 75 % väestön ikäluokittainen kehitys ja painoarvolla 25 % vanhusten määrän kehitys 18937 +1931 6975 37 % (Kevan eläke-ennuste 2012, FCG muokkaama) Taulukko 5.6.-2 Selvityskuntien henkilöstövoimavarat laajojen ammattiryhmien mukaan, eläkepoistuma vuoteen 2025 ja palvelutarpeen kasvusta johtuva rekrytointitarve 116

6 KUNNAN JA KUNTAKONSERNIN TALOUS Kuntarakenteen muuttamisen keskeisenä tavoitteena on muodostaa toiminnallisesti ja taloudellisesti kestävä kuntakokonaisuus, jolla on riittävä rahoituksellinen liikkumavara ja sopeutumiskyky kohdata olennaisiakin muutoksia kunnan tulonmuodostuksessa ja menokehityksessä. Kuntatalouden muutospaineita voivat aiheuttaa palvelujen kysynnän kasvu, talouden suhdannevaihtelut sekä tulomuodostukseen ja menoihin kohdistuvat lainsäädäntövaikutukset. Muutokset sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa, suhdannetaantuman työllisyyttä ja elinkeinotoimintaa heikentävä vaikutus ja sen seurauksena verotulojen vähäinen kasvu sekä leikkaukset lakisääteisissä valtionosuuksissa ovat keskeisiä muutostekijöitä. Väestönkasvu ja ikärakenteen muutokset edellyttävät uusinvestointeja palveluihin. Kuntatalouden on lähivuosina varauduttava käyttötalouden valtionosuuksien vähenemiseen, suurten ikäluokkien palvelutarpeen kasvuun ja osassa kuntia myös siihen, etteivät ennusteet suotuisasta väestökehityksestä toteudu. Yleinen talouden taantuma merkitsee, että myös kuntatalouden liikkuma- ja sopeutumisvara pienenee. 6.1 Selvityskuntien tulorahoituksen riittävyys ja talouden tasapaino Kunnan tulorahoituksen riittävyyttä ja talouden tasapainoa arvioidaan kuntataloudessa tuloslaskelman ja siitä laskettavien tunnuslukujen avulla. Keskeisiä muuttujia tässä tarkastelussa ovat vuosikate, suunnitelmapoistot ja poistonalaiset investoinnit. Perusoletus talouden tasapainosta on, että mikäli vuosikate on siitä vähennettävien poistojen suuruinen, kunnan tulorahoitus on riittävä. Tällöin tuloslaskelman vuosikate, tilikauden tulos ja tilikauden yli-/alijäämä ovat lähtökohtaisesti positiiviset. Tämä sääntö riittävästä tulorahoituksesta on pätevä edellyttäen, että poistojen määrä vastaa likipitäen poistonalaisten investointien keskimäärää useamman vuoden aikajaksolla. Turun tulorahoituksen riittävyys ja käyttötalouden tasapaino Turun käyttötalous oli kohtuullisen tasapainoinen aina vuoteen 2012 asti huolimatta siitä, että useat tuloerät ovat suurten kaupunkien keskiarvoja jonkin verran alemmat ja yksikkökustannukset asukasta muun muassa henkilöstömenoissa vertailukuntia korkeammat. Selvä käänne talouden tasapainossa ajoittuu vuosiin 2014 ja 2015, jolloin valtionosuudet laskevat vuoden 2013 tasosta yhteensä lähes 86 milj. euroa. Valtionosuuksien alenema näyttäisi jatkuvan aina vuoteen 2017. Toiminnan nettomenot kasvavat vajaan prosentin. Korkea työttömyys ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden lisääntyminen lisäävät palvelutarvetta ja kustannuksia. Suurin kasvupaine menotaloudessa kohdistuu työmarkkinatuen kuntaosuuteen ja erikoissairaanhoidon menoihin. Tulorahoitus näyttäisi parantuvan vuosina 2016-2018, jolloin syvin taantumavaihe on Turun seudulla todennäköisesti ohitettu. Aluetalouden vahvistuminen mm. lääketeollisuuden ja meriteollisuuden myönteisen kehityksen ansiosta vaikuttavat kuntatalouteen suotuisasti, joskin vasta suunnittelukauden viime vuosina. Turulla on taseessa lähes 112 milj. euron kirjanpidollinen ylijäämä, joka kuitenkin mainittujen poikkeuksellisten suurten tulonmenetysten vuoksi supistuisi 30 milj. eurolla suunnittelukauden loppua kohti.

1.000 TP 2010 TP 2011 TP 2012 TP 2013 TPA 2014 TAE 2015 TS 2016 TS 2017 TS 2018 TOIMINTAKATE -859 650-908 163-964 214-1 007 043-978 045-982 333-961 092-970 379-988 147 Verotulot 610 859 637 974 638 777 680 210 704 900 723 600 734 400 760 200 783 000 Valtionosuudet, 312 971 324 980 345 614 344 399 272 900 258 817 246 100 235 400 235 400 Rahoitustuotot ja -kulut 24 457 12 597 25 201 25 101 25 040 26 809 26 166 27 503 27 503 VUOSIKATE 88 636 67 388 45 378 42 666 24 795 26 892 45 574 52 724 57 757 Poistot ja arvonalentumiset -72 268-54 644-57 867-53 979-54 751-57 434-56 373-55 930-54 498 Satunnaiset erät 1 398-3 050 21 653 30 896 9 930 5 000 0 0 0 TILIKAUDEN TULOS 17 767 9 694 9 163 19 583-20 026-25 542-10 799-3 205 3 258 Tuloslaskelman tunnusluvut: Tuloveroprosentti 18,75 18,75 18,75 18,75 19,50 19,50 19,50 19,50 19,50 Vuosikate % poistoista 122,7 123,3 78,4 79,0 45,3 46,8 80,8 94,3 106,0 Vuosikate /asukas 500 377 252 234 135 145 244 280 304 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, 1000 93 680 100 408 108 947 124 968 111 943 88 013 78 826 77 232 82 102 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, /as 528 562 605 686 610 475 422 410 432 Asukasluku 177 326 178 630 180 225 182 072 183 654 185 236 186 818 188 400 189 982 Taulukko 6.1-1 Turun tuloslaskelma vv. 2010 2018 Kuvassa 6.1.-1 on esitetty tulorahoituksen riittävyyden arvioinnin keskeiset muuttujat eli vuosikate, poistot ja poistonalaisten investointien omahankintamenot vuosina 2002 2018. Tulorahoituksen osuus investoinneista on kohtuullisen hyvää tasoa eli 64 %. Pitkän aikavälin poistotaso on yli 70 % poistonalaisista investoinneista, mikä vastaa suurten kaupunkien keskimääräistä poistotasoa. Vuosikate/Investoinnit KA 64 %, Poistot/Poistonal. Investoinnit(netto) KA 71% Kuva 6.1.-1 Turun vuosikate, poistot ja poistonalaiset investoinnit vv. 2002 2016 (1 000 ) Kaarinan tulorahoituksen riittävyys ja käyttötalouden tasapaino Kaarinan tuloskehityksessä on suurta vuotuista vaihtelua. Vuosikate on keskimäärin 6 milj. euroa ja se riittää vajaan kahden kolmasosan tulorahoitusosuuteen investoinneista. Verotulot ovat vuonna 2014 edellisvuotta pienemmät. Valtionosuuksien alenema jatkuisi suunnittelukauden loppuun eli vuoteen 2017 saakka ja olisi kokonaisvaikutukseltaan lähes 6 milj. euroa vuodesta 2013. Alijäämäisten tilikausien sarja näyttäisikin jatkuvan neljän vuotta, vaikka tuloveroprosenttia ollaan nostamassa vuodelle 2015. Kaupungin 22 milj. kertyneet ylijäämät puolittuisivat vuoteen 2017 mennessä. 118

1.000 TP 2010 TP 2011 TP 2012 TP 2013 TPA 2014 TAkj 2015 TS 2016 TS 2017 TOIMINTAKATE -122 917-128 545-137 639-147 054-149 928-153 700-156 005-158 346 Verotulot 110 263 112 727 113 909 128 457 127 100 130 350 134 491 139 133 Valtionosuudet, 28 113 26 687 28 835 29 364 28 300 26 700 25 000 23 500 Rahoitustuotot ja -kulut 579 1 463 863 585 0 500 508 515 VUOSIKATE 16 038 12 332 5 968 11 352 5 472 3 850 3 994 4 802 Poistot ja arvonalentumiset -6 957-7 246-7 181-7 494-7 300-7 700-7 800-7 900 TILIKAUDEN TULOS 9 081 5 086-1 213 3 858-1 828-3 850-3 806-3 098 Tuloslaskelman tunnusluvut: Tuloveroprosentti 18,50 18,50 18,50 19,00 19,00 19,25 19,25 19,25 Vuosikate % poistoista 230,5 170,2 83,1 151,5 75,0 50,0 50,6 58,6 Vuosikate /asukas 519 397 190 357 171 118 122 145 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, 1000 15 829 20 932 19 736 23 611 21 800 17 967 14 178 11 097 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, /as 512 673 629 743 680 553 433 334 Asukasluku 30 911 31 081 31 363 31 798 32 057 32 512 32 766 33 231 Taulukko 6.1-2 Kaarinan tuloslaskelma vv. 2010 2016 Kaarinan poistotaso on ollut keskimäärin 57 % poistonalaisista investoinneista. Kaupungilla on suunnitteilla vuosille 2015-2017 yli 50 milj. euron investointihankkeet, jotka toteutuessaan tulevat todennäköisesti nostamaan poistotasoa ja rasittamaan käyttötalouden tasapainoa. Vuosikate/Poistonalaiset investoinnit KA 63 % Poistot/Poistonalaiset investoinnit KA 57 % Kuva 6.1.-2 Kaarinan vuosikate, poistot ja poistonalaiset investoinnit vv. 2002 2016 (1 000 ) Liedon tulorahoituksen riittävyys ja käyttötalouden tasapaino Liedon tulorahoitus on lievästi heikentynyt viime vuosina. Suunnitelmavuosien 2015 2017 tulokset ovat keskimäärin 0,5 milj. euroa negatiivisia. Tulorahoitusta kertaluontoisesti vahvistaa 2,3 milj. euron yhdistymisavustus, joka maksetaan kolmessa erässä vuosina 2015 2017. Yhdistymiseen liittynee myös menopaineita Tarvasjoen kunnan vaikean taloudellisen tilanteen purkamisessa. Vuosikatteen riittävyys poistoihin on ollut hyvää yli 90 %:n tasoa pitkällä aikavälillä. Poistonalaisiin investointeihin suhteutettuna sekä vuosikate että poistot ovat kuitenkin riittämättömiä. Ennakoitavissa on, että talouden tasapainon ylläpitäminen vaikeutuu tulevina vuosina, jos vuotuinen investointitarve vuosikatteeseen nähden jatkuu kaksinkertaisena. 119

1.000 (ulkoiset) TP 2010 TP 2011 TP 2012 TP 2013 TA 2014 Ta 2015* TS 2016 TS 2017 TOIMINTAKATE -66 533-69 840-73 106-76 813-78 031-89 388-90 773-92 479 Verotulot 53 320 55 692 57 389 62 906 64 000 72 619 74 843 77 385 Valtionosuudet, 16 925 17 810 18 102 18 304 18 882 21 852 20 630 20 573 Rahoitustuotot ja -kulut -104-251 -514-432 -325-694 -694-714 VUOSIKATE 3 608 3 411 1 871 3 965 4 525 4 389 4 006 4 765 Suunnitelman mukaiset poistot -3 501-3 607-3 751-4 393-4 517-4 908-4 944-5 027 Satunnaiset tuotot 1 776 0 0 0 TILIKAUDEN TULOS 107-196 -1 880 1 348 8-519 -938-262 Tuloslaskelman tunnusluvut: Tuloveroprosentti 18,50 18,50 18,50 18,50 19,00 19,50 19,50 19,50 Vuosikate % poistoista 103,1 94,6 49,9 90,3 100,2 89,4 81,0 94,8 Vuosikate /asukas 222 204 110 231 262 226 204 241 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, 1000 7 488 7 292 5 412 6 760 6 768 6 259 5 331 5 079 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, /as 461 437 318 394 392 323 272 257 Asukasluku 16 260 16 690 17 015 17 153 17 250 19 400 19 600 19 800 * Taloussuunnitelmavuosiiin 2015-2017 sisältyy Tarvasjoki 18 % 18 % 19 % 18 % Taulukko 6.1-3. Liedon tuloslaskelma vv. 2010 2017 14 000 12 000 10 000 1 000 euroa 8 000 6 000 4 000 2 000-02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 Vuosikate Poistot ja arvonalennukset Poistonalaisten investointien omahankintamenot Vuosikate/Poistonalaiset investoinnit KA 50 % Poistot/Poistonalaiset investoinnit KA 31 % Kuva 6.1.-3 Liedon vuosikate, poistot ja poistonalaiset investoinnit vv. 2002 2016 (1 000 ) Raision tulorahoituksen riittävyys ja käyttötalouden tasapaino Raisiolla on viime vuosina ollut vaikeuksia pitää käyttötalous tasapainossa. Tilannetta pyrittiin usean vuoden ajan pitämään hallinnassa muun muassa omaisuuden myyntituloilla. Vuonna 2012 tilikauden tulos muodostui 12,5 milj. euroa alijäämäiseksi ja vuosikate negatiiviseksi. Kaupunki on aloittanut menotalouden sopeuttamistoimet, joilla käyttötalouden nettomenojen kasvu saataisiin pysäytettyä vuonna 2014. 120

1.000 TP 2010 TP 2011 TP 2012 TP 2013 TA 2014 TS 2015 TS 2016 TS 2017 TOIMINTAKATE -94 295-97 883-111 821-110 821-115 089-114 629-121 409-123 780 Verotulot 80 260 82 742 82 645 91 264 97 950 98 645 104 646 107 880 Valtionosuudet, 22 442 24 569 26 268 27 527 27 566 27 036 26 625 26 092 siitä: Harkinnanvarainen rahoitusavustus Rahoitustuotot ja -kulut -143 6-392 -520-793 -798-900 -900 Korkotuotot 13 18 25 138 62 62 60 60 Korkokulut -321-658 -462-413 -1 200-1 200-1 400-1 400 Muut rahoituskulut/-tuotot, netto 165 646 45-245 345 340 440 440 VUOSIKATE 8 264 9 434-3 300 7 450 9 634 10 254 8 962 9 292 Suunnitelman mukaiset poistot -9 173-9 139-9 282-9 068-8 650-8 588-8 900-8 900 TILIKAUDEN TULOS -909 295-12 582-1 618 984 1 666 62 392 Tuloslaskelman tunnusluvut: Tuloveroprosentti 17,50 17,50 18,00 18,50 19,75 19,75 19,75 19,75 Vuosikate % poistoista 90,1 103,2-35,6 82,2 111,4 119,4 100,7 104,4 Vuosikate /asukas 339 384-134 303 389 417 364 376 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, 1000 10 754 11 063-1 505-3 109-2 111-431 -368 25 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, /as 441 450-61 -127-85 -18-15 1 Asukasluku 24 400 24 565 24 571 24 565 24 750 24 600 24 650 24 700 Taulukko 6.1.-4. Raision tuloslaskelma vv. 2010 2017 20 000 15 000 10 000 5 000-02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16-5 000 Vuosikate Poistot ja arvonalennukset Poistonalaisten investointien omahankintamenot Vuosikate/Poistonalaiset investoinnit KA 74 % Poistot/Poistonalaiset investoinnit KA 79 % Kuva 6.1.-4 Raision vuosikate, poistot ja poistonalaiset investoinnit vv. 2002 2017 (1 000 ) Ruskon tulorahoituksen riittävyys ja käyttötalouden tasapaino Käänne huonompaan suuntaan Ruskon käyttötalouden tasapainossa tapahtui vuonna 2012. Toimintatuotot vähentyivät lähes miljoonan edellisvuodesta. Toimintakulut kasvoivat edelleen 3 %:a. Suuria vaihteluja tilikauden tuloksessa on kunnalla ollut aiemminkin, mutta tulorahoituksen ehtyminen näyttää tällä kertaa olevan pitkäkestoisempi siten, että alijäämäiset tulokset jatkuvat ainakin vuoteen 2016. Tulorahoituksen osuus poistonalaisista investoinneista (netto) oli vuosina 2002 2013 keskimäärin yli 60 %, mutta on sen jälkeen jäämässä viidennekseen. Poistotaso on vain puolet keskimääräisestä pitkän aikavälin poistonalaisten investoinneista. Lähes 11 milj. euron ylijäämäerien kertymä viimeisessä tilinpäätöksessä antanee kunnan talouden tilasta todellista paremman kuvan. Ylijäämäerät vähentyvät keskimäärin miljoona euroa vuodessa vuosina 2014 2016. 121

1.000 TP 2010 TP 2011 TP 2012 TP 2013 TA 2014 TS 2015 TS 2016 TOIMINTAKATE -20 946-21 767-23 559-24 770-26 325-26 830-26 927 Verotulot 17 603 18 228 18 543 19 602 20 899 21 708 23 154 Valtionosuudet, 5 749 6 246 6 006 5 856 5 529 4 982 4 933 Rahoitustuotot ja -kulut 16 47 33 5-16 -47-51 VUOSIKATE 2 422 2 754 1 023 693 87-187 1 109 Suunnitelman mukaiset poistot -1 227-1 264-1 331-1 408-1 435-1 550-1 600 TILIKAUDEN TULOS 1 195 1 490-308 -715-1 348-1 737-491 Tuloslaskelman tunnusluvut: Tuloveroprosentti 18,25 18,25 18,25 18,25 19,00 19,50 20,00 Vuosikate % poistoista 197,4 217,9 76,9 49,2 6,1-12,1 69,3 Vuosikate /asukas 416 469 173 116 14-31 181 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, 1000 10 088 11 597 11 308 10 612 9 283 7 565 7 093 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, /as 1 735 1 976 1 914 1 770 1 537 1 244 1 159 Asukasluku 5 816 5 870 5 907 5 995 6 040 6 080 6 120 Taulukko 6.1-5. Ruskon tuloslaskelma vv. 2010 2016 7 000 6 000 5 000 4 000 1 000 euroa 3 000 2 000 1 000-02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16-1 000 Vuosikate Poistot ja arvonalennukset Poistonalaisten investointien omahankintamenot Vuosikate/Poistonalaiset investoinnit KA 56 % Poistot/Poistonalaiset investoinnit KA 52 % vv. 2002 2016 Kuva 6.1-5 Rusko vuosikate, poistot ja poistonalaiset investoinnit vv. 2002 2017 Yhteenveto selvityskuntien ja selvitysalueen tulorahoituksen riittävyydestä ja talouden tasapainosta Selvityskunnat poikkeavat tulorahoituksen riittävyyden ja talouden tasapainon osalta toisistaan. Tulorahoituksen tunnusluvut vuosilta 2013 ja 2016 on koottu taulukkoon 6.1.6-1. Jos kunnan tunnusluku on koko maan keskiarvoa parempi, on se merkitty taulukkoon sinisellä pohjalla. Kriisikuntakriteerin täyttävät tunnusluvut on merkitty taulukkoon punaisella pohjalla. Verotettavat tulot perustuvat vuoden 2012 tietoihin. Verotettavat tulot asukasta kohden ovat Kaarinassa, Raisiossa ja Liedossa koko maan keskiarvoa (16 385 /as) korkeammat. Ero Kaarinan ja Ruskon välillä on liki 2700 euroa. Selvitysalueen verotettavat tulot asukasta kohden ovat lähes 2500 euroa suurten kaupunkien keskiarvoa alemmat. Tuloveroprosentti vuosille 2015 2016 on koko maan keskiarvoa (19,84 %) alempi Kaarinassa, Turussa ja Liedossa. Ruskon 20,00 %:n veroprosentti selvityskuntieni on korkein ja se on merkitty taloussuunnitelmaan vuodelle 2016. Selvityskuntien painotettu tuloveroprosentti on lähes 0,5 %-yksikköä korkeampi kuin suurissa kaupungeissa keskimäärin. 122

Riippuvuus valtionosuuksista on korkein Turussa ja alin Kaarinassa. Selvitysalueen kuntien yhteinen valtionosuus käyttötuloista on 18 %, kun se suurissa kaupungeissa keskimäärin on yhteensä 5 %-yksikköä alempi. Eniten valtionosuuden osuus käyttötuloista supistui Turussa ja sen jälkeen Ruskolla vuosina 2014 2016. Vuoden 2016 vuosikate asukasta kohti ylittää koko maan keskiarvon selvityskunnista vain Raisiossa. Alin vuosikate asukasta kohti on Kaarinassa. Kuntakonserneista suurin vuosikate asukasta kohti v. 2013 oli Turussa ja lähes yhtä suuri Kaarinassa ja Raisiossa. Selvitysalueen vuosikate v. 2016 jäisi tuntuvasti alle suurten kaupunkien keskimäärän. Suhteellisesti suurimmat talouden puskurit vuonna 2016 ovat Ruskolla. Raisioilla on kertynyttä alijäämää vähäinen määrä kunnassa ja enemmän kuntakonsernissa. Konsernin ylijäämä on kunnan kertynyttä ylijäämää suurempi vain Kaarinassa. Nykyiset kunnat Asukasluku Verotettavat tulot Tulovero-% Valtionosuus käyttötuloista Vuosikate Kertynyt yli-/alijäämä 2013 2016 2013 2013 2016 2013 31.12. 31.12. 2012 2013 2015/2016 2013 2016 Kunta Kunta Konserni Kunta Kunta Konserni 2013 2016 1000 /as % % % % /as. /as. /as. /as. /as. /as. Turku 182 072 186 818 16 053 18,75 19,50 26 % 19 % 234 244 531 686 432 322 Kaarina 31 798 32 766 18 665 19,00 19,25 16 % 13 % 357 122 501 743 433 594 Raisio 24 565 24 650 17 019 18,50 19,75 17 % 15 % 303 364 488-127 -15-216 Rusko 5 995 6 120 15 997 18,25 20,00 20 % 15 % 116 181 116 1 770 1 159 1 770 Lieto 17 172 19 600 17 364 18,50 19,50 18 % 18 % 231 204 347 394 272 279 Tarvasjoki 1 956 13 963 21,00 33 % 509-460 -460 Kriisikuntaraja-arvot 19,88 20,34 neg. neg. neg neg Koko maan keskiarvo 5 426 674 16 385 19,38 19,84 22 % 380 285 1 290 TKRLR-selvitysalue 263 558 269 954 16 527 18,75 19,54 24 % 18 % 255 240 501 578 379 292 Yli 100 000 as. kunnat 18 942 18,73 19,04 13 % 503 2 496 *2012 Kuntakokoluokan keskiarvoa Kriisikuntakriteeri täyttyy tai Taulukko 6.1.-5 Tulorahoituksen riittävyyden ja talouden tasapainon tunnusluvut vv. 2013 ja 2016 6.2 Toiminnan ja investointien rahoitus Kunnan toiminnan ja investointien rahoitus esitetään rahoituslaskelman ja siitä laskettavien tunnuslukujen avulla. Toiminnan rahavirta osoittaa tulorahoituksen määrän, joka on käytettävissä investointien rahoittamiseen, pääomasijoituksiin ja pääoman palautuksiin sekä maksuvalmiuden vahvistamiseen. Investointien rahavirta muodostuu investointimenojen ja niihin saatujen rahoitusosuuksien ja omaisuuden myynnin erotuksesta. Rahoituksen rahavirta osoittaa antolainojen ja korollisen lainakannan muutokset tilikauden aikana Jos Toiminnan ja investointien rahavirta -välisumma on positiivinen, niin investoinnit rahoitetaan kokonaisuudessaan tulorahoituksella, investointien rahoitusosuuksilla ja omaisuuden myynnillä. Jos toiminnan ja investointien rahavirta on negatiivinen, toimintaa ja investointeja joudutaan rahoittamaan myös vieraan pääoman rahoituksella, antolainojen palautuksilla tai rahavaroja ja saatavia vähentämällä. Vieraan pääoman rahoitus voi olla korollista lainaa tai korotonta vieraan pääoman lisäystä kuten palautuskelpoisten liittymismaksujen lisäystä, joiden määrä voi kunnan verkostoinvestointien rahoituksessa olla merkittäväkin. Mainitut korottoman vieraan pääoman lisäysten ja saatavien vähentymisen tulovaikutukset sisältyvät rahoituslaskelman riviin muut maksuvalmiuden muutokset. Korollisen vieraan pääoman ja antolainakannan muutokset ovat omilla riveillään. 123

Kunnan rahoituksen riittävyyttä on arvioitava vuotta pidemmällä aikajaksolla. Tätä tarkoitusta varten lasketaan toiminnan ja investointien rahavirran kertymä vuodesta 1997 lähtien, jolloin kuntien taseet arvostettiin uuden kirjanpitolain mukaisesti. Turun toiminnan ja investointien rahoitus Turun investointimenot (brutto) vv. 2010 2018 ovat vuositasolla keskimäärin 92 milj. euroa, rahoitusosuudet 3 milj. euroa ja omaisuuden myynti 38 milj. euroa. Toiminnan ja investointien vuotuinen rahavirta on mainitulla aikajaksolla keskimäärin 15 milj. euroa negatiivinen. Vuotuiset vaihtelut rahavirrassa ovat suuret. Erityispiirre Turun kuntataloudessa on suuri, keskimäärin 44 milj. vuotuinen antolainaus pääosin omille tytäryhteisöille. Antolainaukseen tarvittavan pääoman Turku rahoittaa omalla ottolainauksellaan. Tästä syystä Turun lainakanta on lähes kaksinkertainen suhteessa siihen mitä oman toiminnan ja investointien rahoittamiseksi tarvitaan. Vuoden 2013 tilinpäätöksen mukaan oman toiminnan investointien rahoitusvajeen kertymä oli 266 milj. euroa ja antolainakanta 284 milj. euroa eli yhteensä 550 milj. euroa ja vastaava kaupungin lainakanta on 499 milj. euroa. Korollisen vieraan pääoman osuus omien investointien ja antolainauksen rahoituksessa oli näin ollen 90 %. Oman toiminnan ja investointien rahoitustarvetta suurempi lainanotto vv. 2010 2018 käy ilmi kuvasta 6.2-1. 1.000 TP2010 TP2011 TP2012 TP2013 TPA2014 TAE 2015 TS 2016 TS 2017 TS 2018 Toiminnan rahavirta 66 685 33 774 46 119 58 499 9 557 9 492 27 574 34 724 39 757 Investointien rahavirta -47 089-44 556-73 264-55 084-33 060-37 540-58 954-57 480-51 530 TOIMINNAN JA INVESTOINTIEN RAHAVIRTA 19 596-10 782-27 145 3 415-23 503-28 048-31 380-22 756-11 774 RAHOITUKSEN RAHAVIRTA Antolainauksen muutokset 8 394-69 302-60 811-76 431-51 280-30 343-13 120-13 740-13 800 Lainakannan muutokset 22 436-18 151 90 313 75 296 45 000 62 000 45 000 35 000 25 000 Muut maksuvalmiuden muutokset 2 859 8 352-2 769 14 355 RAHOITUKSEN RAHAVIRTA 33 690-79 101 26 733 13 220 0-6 280 31 657 31 880 21 260 11 200 RAHAVAROJEN MUUTOS 53 286-89 883-412 16 635-29 783 3 609 500-1 496-574 Rahavarat 31.12. 207 481 117 598 117 185 133 820 104 037 107 646 108 146 106 650 106 076 Tunnusluvut: Toiminnan ja investointien rahavirran kertymä v:sta 1997 (1.000 ) -231 942-242 580-269 797-266 382-289 885-317 933-349 313-372 069-383 843 Lainakanta (1.000 ) 351 637 333 324 423 712 499 008 544 008 606 008 651 008 686 008 711 008 Lainakanta /as 1 983 1 866 2 351 2 741 2 962 3 272 3 485 3 641 3 743 Asukasluku 177 326 178 630 180 225 182 072 183 654 185 236 186 818 188 400 189 982 Taulukko 6.2-1 Turun rahoituslaskelma vv. 2010 2016 0-100000 -200000-300000 1 000-400000 -500000-600000 -700000-800000 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 Toim. ja inv. rahavirran kertymä -231942-242580 -269797-266382 -289885-317933 -349313-372069-383842,9 Korollinen lainakanta -351 637-333 324-423 712-499 008-544 008-606 008-651 008-686 008-711 008 124

Kuva 6.2-1 Turun toiminnan ja investointien rahavirran negatiivinen kertymä ja siitä korollisella lainakannalla rahoitettu osuus vv. 2010 2016 Kaarinan toiminnan ja investointien rahoitus Kaarinan investointimenot vv. 2010 2017 ovat vuositasolla keskimäärin 14,8 milj. euroa, rahoitusosuudet 0,2 milj. euroa ja omaisuuden myynti 2,6 milj. euroa. Vuosina 2015-2016 bruttoinvestoinnit ovat 2-5 milj. euroa mainittua pitkän aikavälin keskimäärää suuremmat. Toiminnan ja investointien rahavirta on vv. 2010 2017 vuositasolla keskimäärin liki 7 milj. euroa negatiivinen ja se on Kaarinassa rahoitettu pääsääntöisesti kokonaan korollisella vieraalla pääomalla. Toiminnan ja investointien rahavirran kertymävajeen määrä ja kuinka paljon siitä on rahoitettu korollisin lainoin on esitetty kuvassa 6.2-2. 1.000 TP2010 TP2011 TP2012 TP2013 TPA2014 TAkj 2015 TS 2016 TS 2017 Toiminnan rahavirta 13 402 9 696 3 676 9 916 2 572 950 794 1 302 Investointien rahavirta -5 671-14 402-13 633-6 979-10 023-13 596-15 815-15 935 Investointimenot - -8 709-18 408-15 899-8 419-12 823-16 296-18 815-19 235 Rahoitusosuudet investointimenoihin + 296 1 379 0 0 0 0 0 Pysyvien vastaavien hyödykkeiden luovutustulot + 2 742 2 627 2 266 1 440 2 800 2 700 3 000 3 300 TOIMINNAN JA INVESTOINTIEN RAHAVIRTA = 7 731-4 706-9 957 2 937-7 451-12 646-15 021-14 633 RAHOITUKSEN RAHAVIRTA Antolainauksen muutokset 6 10-1 620 0 0 0 0 0 Lainakannan muutokset -11 461-10 615-461 9 543 6 000 1 000 13 413 12 965 Muut maksuvalmiuden muutokset +/- 1 750 2 551 686 3 601 600 0 0 0 RAHOITUKSEN RAHAVIRTA = -9 705-8 054-1 395 13 144 0 6 600 1 000 13 413 12 965 RAHAVAROJEN MUUTOS -1 974-12 760-11 352 16 081-851 -11 646-1 608-1 668 Rahavarat 31.12. 29 902 17 142 5 790 21 871 21 020 9 374 7 766 6 098 Tunnusluvut: Toiminnan ja investointien rahavirran kertymä v:sta 1997 (1.000 ) -38 082-42 799-52 753-49 816-57 267-69 913-84 934-99 566 Lainakanta (1.000 ) 63 615 52 993 52 533 62 076 68 076 69 076 82 489 95 454 Lainakanta /as 2) 2 058 1 705 1 675 1 952 2 124 2 125 2 518 2 872 Taulukko 6.2-2 Kaarinan rahoituslaskelma vv. 2010 2017 Kunnan lainakanta kasvaisi vv. 2015 17 13 milj. euroa ja olisi vuonna 2017 yli 95,5 milj. euroa eli asukasta kohden 3872 euroa. 125

0-20000 -40000 1 000-60000 -80000-100000 -120000 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Toiminnan ja investointien -38082-42799 -52753-49816 -57267-69913 -84934-99566 rahavirran kertymä Korollinen lainakanta -63615-52993 -52533-62076 -68076-69076 -82489-95454 Kuva 6.2-2 Kaarinan toiminnan ja investointien rahavirran kertymä ja siitä korollisella lainakannalla rahoitettu osuus vv. 2010 2017 Liedon kunnan toiminnan ja investointien rahoitus Liedon investointimenot vv. 2010 2017 ovat vuositasolla keskimäärin 8,1 milj. euroa vuodessa, rahoitusosuudet 0,3 milj. euroa ja omaisuuden myynti 3,2 milj. euroa keskimäärin. Toiminnan ja investointien vuotuinen rahavirta on ollut vuodesta 2003 negatiivinen enimmillään lähes 6 milj. euroa v. 2013. Rahavirran kertymävajeesta oli vuoden 2013 lopussa rahoitettu korollisella vieraalla pääomalla 80 % ja vuoden 2017 lopussa lainarahan osuus olisi edelleen 77 %:n tasoa. Kunnan lainakanta kasvaisi 12 milj. euroa suunnittelukaudella 2015-2017 ja asukasta kohden lainamäärä v. 2017 lopussa olisi 2587 euroa. 1.000 TP2010 TP2011 TP2012 TP2013 TA2014 TA2015* TS 2016* TS 2017* Toiminnan rahavirta 1 850 1 595-452 3 961 1 737 2 533 2 006 2 765 Investointien rahavirta -2 127-3 007-3 322-9 782-3 825-5 250-7 076-7 185 Investointimenot - -4 373-6 207-7 248-13 001-6 720-8 006-9 926-9 585 Rahoitusosuudet investointimenoihin + 357 538 1 020 232 295 0 0 0 Pysyvien vastaavien hyödykkeiden luovutustulot + 1 889 2 662 2 906 2 987 2 600 2 756 2 850 2 400 TOIMINNAN JA INVESTOINTIEN RAHAVIRTA = -277-1 412-3 774-5 821-2 088-2 717-5 070-4 420 RAHOITUKSEN RAHAVIRTA Antolainauksen muutokset 5 5 5-11 9 9 9 9 Lainakannan muutokset -2 157 3 927 4 067 4 035-2 000 3 080 4 580 4 580 Muut maksuvalmiuden muutokset +/- 2 551-2 240-378 5 140 RAHOITUKSEN RAHAVIRTA = 399 1 692 3 694 9 164-1 991 3 089 4 589 4 589 0 RAHAVAROJEN MUUTOS 122 280-80 3 343-4 079 372-481 169 Rahavarat 31.12. 1 595 1 875 1 795 5 140 1 061 1 433 952 1 121 * Taloussuunnitelmavuosiiin 2015-2017 sisältyy Tarvasjoki Tunnusluvut: Toiminnan ja investointien rahavirran kertymä v:sta 1997 (1.000 ) -39 821-41 241-44 988-50 809-52 897-55 614-60 684-65 104 Lainakanta (1.000 ) 28 959 32 879 36 957 40 992 38 992 42 072 46 652 51 232 Lainakanta /as 2) 1 781 1 970 2 172 2 387 2 260 2 169 2 380 2 587 Taulukko 6.2.-3 Liedon rahoituslaskelma vv. 2010 2017 126

0-10000 -20000 1 000-30000 -40000-50000 -60000-70000 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Toiminnan ja investointien rahavirran -39821-41241 -44988-50809 -52897-55614 -60684-65104 kertymä Korollinen lainakanta -28959-32879 -36957-40992 -38992-42072 -46652-51232 Kuva 6.2.-3 Liedon kunnan toiminnan ja investointien rahavirran kertymä ja siitä korollisella lainakannalla rahoitettu osuus vv. 2010 2016 Raision kunnan toiminnan ja investointien rahoitus Raision investointitaso vuosina 2010 2017 on keskimäärin 11,6 milj. euroa vuodessa, rahoitusosuudet keskimäärin 0,2 milj. euroa ja omaisuuden myynti keskimäärin 3,3 milj. euroa. Toiminnan ja investointien rahavirran kertymä on vv. 2010 2017 keskimäärin 2,8 milj. euroa negatiivinen vuositasolla. Tämä käy ilmi taulukon 7.2.-4 rahoituslaskelma-asetelmasta. 1.000 TP2010 TP2011 TP2012 TP2013 TA2014 TS 2015 TS 2016 TS 2017 Toiminnan rahavirta 6 165 6 986-3 793 5 740 7 274 5 254 7 467 7 797 Investointien rahavirta -8 187-5 896-13 897-7 108-6 939-3 572-7 380-12 310 TOIMINNAN JA INVESTOINTIEN RAHAVIRTA = -2 022 1 090-17 690-1 368 335 1 682 87-4 513 RAHOITUKSEN RAHAVIRTA Antolainauksen muutokset 0 0-2 700 0 0-7 084 0 Lainakannan muutokset 1 608 721 17 415 3 039-335 5 402-377 4 512 Muut maksuvalmiuden muutokset +/- 958-2 975 4 618 1 701 RAHOITUKSEN RAHAVIRTA = 2 566-2 254 19 333 4 740-335 -1 682-377 4 512 0 RAHAVAROJEN MUUTOS 544-1 164 1 643 3 372 0 0-290 -1 Rahavarat 31.12. 5 165 4 001 5 643 9 016 9 016 9 016 8 726 8 725 Tunnusluvut: Toiminnan ja investointien rahavirran kertymä v:sta 1997 (1.000 ) -69 345-68 340-86 048-87 415-87 080-85 398-85 311-89 824 Lainakanta (1.000 ) 41 016 41 785 59 216 62 255 61 920 67 322 66 945 71 457 Lainakanta /as 2) 1 681 1 701 2 410 2 534 2 502 2 737 2 716 2 893 Taulukko 6.2.-4 Raision kaupungin rahoituslaskelma vv. 2010 2016 Suunnittelukauden lopussa 2017 rahavirran kertymä olisi lähes 90 milj. euroa negatiivinen, josta korollisella lainarahalla katettaisiin 80 % ja loput korottomalla vieraalla pääomalla ja toimintapääomasta. Kunnan lainakanta kasvaisi suunnittelukaudella 2015 2017 9 milj. euroa. Asukasta kohden lainamäärä olisi 2893 euroa vuoden 2017 lopussa. Rahavirran kertymä ja korollisen lainakannan määrät vv. 2010 2017 on esitetty kuvassa 6.2.-4. 127

Kuva 6.2.-4 Raision kaupungin toiminnan ja investointien rahavirran negatiivinen kertymä ja korollinen lainakanta vv. 2010 2017 Ruskon kunnan toiminnan ja investointien rahoitus Ruskon investointitaso vv. 2010-2016 on keskimäärin vuodessa 2,3 milj. euroa, rahoitusosuudet keskimäärin 0,2 milj. euroa ja omaisuuden myynti keskimäärin 0,8 milj. euroa. Toiminnan ja investointien rahavirran kertymä on vv. 2010 2017 keskimäärin on 2,3 milj. euroa negatiivinen vuositasolla. Tulorahoituksen osuus investointien rahoituksessa supistuu tuntuvasti tai tulorahoitus on negatiivinen vuosina 2012-2015. Tämä käy ilmi taulukon 7.2-5 rahoituslaskelmasta. 1.000 TP2010 TP2011 TP2012 TP2013 TA2014 TS 2015 TS 2016 Toiminnan rahavirta 1 613 1 902 274-5 -702-557 269 Investointien rahavirta -303-955 -2 261-3 113-1 307-630 -170 Investointimenot - -1 280-1 923-3 124-4 579-2 477-1 279-1 110 Rahoitusosuudet investointimenoihin + 0 5 0 674 255 199 0 Pysyvien vastaavien hyödykkeiden luovutustulot + 977 963 863 792 915 450 940 TOIMINNAN JA INVESTOINTIEN RAHAVIRTA = 1 310 947-1 987-3 118-2 009-1 187 99 RAHOITUKSEN RAHAVIRTA Antolainauksen muutokset 0 0 0 0 0 0 0 Lainakannan muutokset -170-570 -170 2 340 2 067 934-616 Muut maksuvalmiuden muutokset +/- 119 610-475 642 150 150 150 RAHOITUKSEN RAHAVIRTA = -51 40-645 2 982 2 217 1 084-466 0 RAHAVAROJEN MUUTOS 1 259 987-2 632-136 208-103 -367 Rahavarat 31.12. 2 781 3 768 1 136 1 000 1 208 1 105 738 Tunnusluvut: Toiminnan ja investointien rahavirran kertymä v:sta 1997 (1.000 ) -8 073-7 126-9 115-12 233-14 242-15 429-15 329 Lainakanta (1.000 ) 5 618 5 048 4 879 7 219 9 286 10 220 9 604 Lainakanta /as 2) 966 860 826 1 204 1 537 1 681 1 569 Taulukko 6.2.-5 Ruskon kaupungin rahoituslaskelma vv. 2010-2016 Suunnittelukauden lopussa 2016 rahavirran kertymä olisi yli 15 milj. euroa negatiivinen, josta korollisella lainarahalla katettaisiin 63 % ja loput korottomalla vieraalla pääomalla ja toimintapääomasta. Kunnan lainakanta kasvaisi suunnittelukaudella 2014-2017 3,4 milj euroa. Asukasta kohden lainamäärä olisi 1569 eu- 128

roa vuoden 2017 lopussa. Rahavirran kertymän ja korollisen lainakannan määrät vv. 2010-2017 on esitetty kuvassa 6.2.-5. 0-2000 -4000-6000 1 000-8000 -10000-12000 -14000-16000 -18000 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Toiminnan ja investointien rahavirran kertymä -8073-7126 -9115-12233 -14242-15429 -15329 Korollinen lainakanta -5618-5048 -4879-7219 -9286-10220 -9604 Kuva 6.2.-5 Ruskon toiminnan ja investointien rahavirran negatiivinen kertymä ja korollinen lainakanta vv. 2010 2017 Yhteenveto selvityskuntien toiminnan ja investointien rahoituksesta ja rahoitusasemasta Erot selvityskuntien välillä toiminnan ja investointien rahoituksessa ja rahoitusasemassa ovat osin merkittävän suuria. Rahoituksen ja rahoitusaseman tunnusluvut on koottu taulukkoon 6.3.-1. Toiminnan ja investointien rahoitusjäämän kertymä oli selvityskunnissa vuonna 2013 Turkua ja Kaarinaa lukuun ottamatta negatiivisempi kuin kuntataloudessa keskimäärin. Eniten vieraan pääoman rahoitukseen investointihankkeissaan on joutunut turvautumaan Raisio. Vuoteen 2016 mentäessä tilanne heikkenee myös muissa selvityskunnissa. Kuntakonserneissa rahoitusvajeet ovat suuremmat kuin peruskunnissa. Yhdistetyn kunnan toiminnan ja investointien rahavirran kertymävaje on yli kaksi kertaa suurempi kuin suurissa kaupungeissa keskimäärin. Velkarahoituksen osuus investointien rahoituksessa kasvaa selvitysalueella vuoteen 2016 mentäessä. Korollisen lainakannan määrässä asukasta kohden on suuria eroja kuntien ja kuntakonsernien välillä. Eniten velkaa asukasta kohti on Turulla ja vähiten Ruskolla sekä 2013 ja 2016. Sama tilanne on kuntakonserneissa, erot ovat vain suurempia. Yhdistetyn kunnan muita tuntuvasti korkeampi konsernilainakanta ylittää suurten kaupunkien keskimäärän. Yhdistetyn kunnan lainamäärä on suurten kaupunkien keskiarvoa alempi kunnan ja kuntakonsernin osalta. Omavaraisuusaste on korkein Ruskolla ja alhaisin Liedossa, jolla omaisuuskantaa on vähän ja se on todennäköisesti nuorta ja hankittu velkarahalla. Kasvukunnalle tyypillisesti Liedon omavaraisuusaste on alhainen, vaikka velkamäärä ei olekaan suuri. Liedon lisäksi Turun, Kaarinan ja Raision omavaraisuusaste alittaa kriisikuntarajan 2016. Kuntakonsernien omavaraisuusasteet ovat alle 40 %:n Raisiota lukuun ottamatta. Ruskon konserniluvut ovat samat kuin peruskunnassa. 129

Nykyiset kunnat Toiminnan ja investointien rahoitusjäämän kertymä Korollinen lainakanta Omavaraisuusaste Suhteellinen velk.tuneisuus Nettovarallisuus 2013 2016 2013 2013 2016 2013 2013 2016 2013 2013 2016 2013 2013 2016 2013 Kunta Kunta Konserni Kunta Kunta Konserni Kunta Kunta Konserni Kunta Kunta Konserni Kunta Kunta Konserni /as. /as. /as. /as. /as. /as. /as. /as. /as. % % % /as. /as. /as. Turku -1 463-1 870-1 862 2 741 3 485 6 883 50,7 44,8 38,0 52,5 66,5 84,2 4 421 4 062 5 462 Kaarina -1 567-2 592-2 496 1 952 2 518 3 282 50,7 43,3 39,8 51,8 61,3 62,2 3 144 2 763 3 130 Raisio -3 559-3 461 2 534 2 716 4 292 50,2 49,6 42,3 53,0 51,7 63,5 4 031 4 128 4 030 Rusko -2 040-2 505-2 040 1 204 1 569 1 204 71,9 65,0 71,9 37,9 42,6 37,9 4 851 4177 4851 Lieto -2 959-3 096-3 188 2 387 2 380 3 547 36,6 32,2 29,8 54,5 59,9 61,5 2 024 1824 2030 Tarvasjoki -3 911.. -3 911 3 918 3 918 20,8 20,8 71,0 71,0 1 236 1 236 Kriisikuntaraja-arvot 3392 < 50% < 50% > 50% > 50% Koko maan keskiarvo -1 630 2 540 5041* 60,5 50,7 5 843 TKRLR-selvitysalue -1 800-2 181-1 483 2 577 3 183 5 839 50 % 45 % 39 % 53 % 61,00 % 4 061 3 750 4 778 Yli 100 000 as. kunnat -840 2 706 6430* 67,5 52,9 *2012 Kuntakokoluokan keskiarvoa parempi Kriisikuntakriteeri täyttyy tai as.luku < 20000 Taulukko 6.3-1 Toiminnan ja investointien rahoituksen ja rahoitusaseman tunnusluvut vuosina 2013 ja 2016 Suhteellinen velkaantuneisuus -tunnusluku osoittaa, paljonko kunnan käyttötuloista tarvittaisiin vieraan pääoman takaisinmaksuun, jos pääoma palautetaan kerralla. Tunnuslukuun otetaan koko vieras pääoma vähennettynä ennakkomaksuilla. Suhteellinen velkaantuneisuus ylittää kriisikuntarajan selvityskunnissa Ruskoa lukuun ottamatta. Muissa selvityskunnissa menisi velan takaisinmaksuun yli puolet kunnan käyttötuloista. Kuntakonserneissa velan maksuun menisi yli 60 % ja Turun kuntakonsernissa yli 80 %. Yhdistetyn kunnan suhteellinen velkaantuneisuus ylittää kriisikuntarajan sekä v. 2013 että v.2016. Selvityskuntien nettovarallisuuserot asukasta kohden vaihtelevat kuntien ja kuntakonsernien välillä alle 2000 eurosta 5500 euroon. Kunnan asukasmäärään suhteutettuna eniten nettovarallisuutta on Turkukonsernissa ja seuraavaksi Ruskolla. Vähiten nettovarallisuutta on Liedolla ja Kaarinalla. Nettovarallisuuden määrä kuntalaista kohden nousisi yhdistymisessä kaikissa muissa kunnissa paitsi Ruskolla ja Turussa. Kokonaisvarallisuuden suhteen Turku ja Rusko ovat kuitenkin eri mittaluokissa, Turku-konsernin nettovarallisuus on yli miljardin ja Ruskon 30 milj. euroa. 6 000 5 000 4 000 asukas 3 000 2 000 1 000 0 Turku Kaarina Lieto Raisio Rusko TKRLR 2013 konserni 5 462 3 130 2030 4 030 4851 4778 2013 kunta 4 421 3 144 2 024 4 031 4 851 4 061 2016 kunta 4 062 2 763 1824 4 128 4177 3750 Kuva 6.3-2 Selvityskuntien, -kuntakonsernien ja -alueiden nettovarallisuus v. 2013 ja v. 2016, /as. 6.3 Selvityskuntien tulorahoituksen riittävyys ja rahoitusaseman vakaus vuosina 2010 2016 130

Selvityskuntien talouskuntoa ja asemaa toistensa suhteen voidaan selvittää ristiintaulukoimalla kunnat omavaraisuusasteen sekä kertyneet yli- ja alijäämän perusteella useamman vuoden ajalta eri luokkiin kuvan 6.4-1 esittämällä tavalla. Tarkasteluvuodet ovat 2010, 2013 ja 2016. Turku ja Kaarina sijoittuvat pitkälle yhtenevästi; molemmilla oli vielä 2013 hyvä tulorahoitus ja tyydyttävä omavaraisuus. Vuoteen 2016 mentäessä molemmat kaupungit velkaantuvat ja tekevät alijäämäisiä tuloksia. Raision tulos painui vahvasti miinukselle vuonna 2012 ja 11 milj. euron talouden puskurit menetettiin kerralla. Vaikka tulokset alkanevat vähitellen kohentua, se ei vielä näy. Lieto on pysynyt pitkään kasvukunnalle tyypillisessä luokassa, jossa tulorahoitus on tyydyttävä, mutta ei riittävä velkarahoituksen vähentämiseksi laajentuvan palvelurakenteen vaatimiin investointeihin. Paras sijoitus on Ruskolla, jolla on hyvä tulorahoitus, joka tosin on perua aiemmilta vuosilta ja tyydyttävä omavaraisuus. Tulorahoituksen ehtyminen näkyy kunnan sijoittumisessa v. 2016 astetta alemmaksi rahoitusasemassa. Rusko joutuu rahoittamaan investointinsa enenevässä määrin velaksi. Kunnan talouden puskurit ovat kuitenkin vahvat, joten korjausliikkeelle on vielä aikaa käytettävissä. TULORAHOTUKSEN RIITTÄVYYS: Kertynyt yli-/alijäämä, /as. Hyvä Tyydyttävä Heikko > 500 /as. 100-500 /as. < 100 /as. 1. Vakaat ja onnekkaat 2. Keskiluokan pärjääjät 3. Taantumiseen sopeutuneet Rusko 2010, 2013 RAHOITUSASEMA: Omavaraisuusaste, % Hyvä >66 % 4. Talous taitekohdassa 5. Heikkenevät näkymät 6. Luisun partaalla Tyydyttävä Rusko 2016 Raisio 2010 50-66 % Turku 2010,2013 Raisio 2013 Kaarina 2013 TKRLR-kunta 2013 7. Investointiloukussa 8. Velkaantumassa 9. Kriisiytymässä tai kriisissä Kaarina 2010 Kaarina konserni 2013 TKRLR-kunta 2016 TKRLR-konserni 2013 Turku 2016 Turku konserni 2013 Heikko <50 % Kaarina 2016 Lieto 2010,2013,2016 Lieto konserni 2013 Raisio 2016 Raisio konserni 2013 Kuva 6.3-1 Selvityskunnat ja -kuntakonsernit omavaraisuuden ja kertyneen yli-/alijäämän perusteella muodostetuissa luokissa vv. 2010,2013 ja 2016. 131

6.4 Yhdistetyn kunnan talous vuosina 2017 2021 Kehitysarvion tarkoituksena on osoittaa, mikä on yhdistetyn kunnan tulorahoituksen riittävyys ja kyky rahoittaa palvelutuotannon vaatimat investoinnit lähitulevaisuudessa. Kehitysarviossa arvioidaan myös talouden sopeuttamistarpeen määrä ja painetta kunnan veroprosenttiin, jos rahoitustarve sitä edellyttää. Kehitysarvion lähtöoletukset ovat seuraavat. Toimintatuloihin ei ole ei ole tehty korotuksia, eikä menoja ole lähtökohtaisesti tasapainotettu tulokehityksen kanssa. Toimintamenojen ja -tulojen kasvukertoimet perustuvat valtionvarainministeriön julkaisemaan kuntien peruspalvelubudjetin vv. 2015 2018 kasvuennusteisiin. Vuosien 2019 2021 osalta on käytetty vuoden 2018 kasvukertoimia. Vuoden 2016 tiedot perustuvat selvityskuntien esityksiin tai päätöksiin talousarviosta ja -suunnitelmasta vuosille 2015 2017 tai 2015 2018. Laskelmassa käytetyt kasvukertoimet vv. 2017 2021 ovat seuraavat: Kasvuprosentit 2 017 2 018 2 019 2 020 2 021 Toimintatulot 2,4 % 2,8 % 2,8 % 2,8 % 2,8 % Toimintamenot 2,4 % 2,8 % 2,8 % 2,8 % 2,8 % Kunnallisvero 3,5 % 3,3 % 3,3 % 3,3 % 3,3 % Valtionosuudet 1,6 % 1,6 % 1,6 % 1,6 % 1,6 % Poistot 2,4 % 2,8 % 2,8 % 2,8 % 2,8 % Tuloveroprosentti pidetään tarkastelujakson ajan laskelmassa vuoden 2015 tasolla, joten tuloveron kasvu laskelmassa perustuu verotettavien tulojen kasvuun. Laskelmassa syntyvä rahoitusjäämä kasvattaa suoraan yhdistyneen kunnan lainakantaa. Poistojen kasvukertoimena on käytetty toimintamenojen kasvua vastaavaa tasoa. Nettoinvestoinnit on sopeutettu poistotasoa vastaavaksi. Koska nettoinvestointien arvo kuntataloudessa on keskimäärin vain 70 80 % investointien bruttomäärästä, on investointitaso (brutto) vähintään 1,25-kertainen suhteessa laskelmassa käytettyyn nettoinvestointiarvoon. 132

TKRLR-selvitysalue M 2 016 2 017 2 018 2 019 2 020 2 021 Toimintatulot 405 415 426 438 451 463 Toimintamenot -1 769-1 811-1 862-1 914-1 968-2 023 TOIMINTAKATE -1 357-1 397-1 436-1 476-1 517-1 560 Verotulot 1 073 1 112 1 148 1 186 1 225 1 265 Kunnan tulovero 921 953 985 1 017 1 051 1 085 Osuus yhteisöveron tuotosta 82 87 91 95 99 103 Kiinteistövero 70 71 73 74 76 77 Valtionosuudet, 323 328 333 339 344 350 Rahoitustuotot ja -kulut 25 30 30 30 30 30 VUOSIKATE 64 73 76 79 82 85 Poistot ja arvonalentumiset -79-81 -83-85 -88-90 TILIKAUDEN TULOS -14-8 -7-7 -6-5 Talouden tunnusluvut: Tuloveroprosentti 19,54 19,54 19,54 19,54 19,54 19,54 # Vuosikate % poistoista 81 91 91 92 93 94 Vuosikate /asukas 240 275 284 295 306 318 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, M 102,3 94,7 87,5 80,8 74,6 69,3 Kertynyt yli-/alijäämä vsta 1997, /as 379 0 0 0 0 0 Lainakanta M 859 901 940 976 1 009 1 039 Lainakanta /as 3 183 3 374 3 520 3 656 3 781 3 893 Asukasluku 266 954 266 954 266 954 266 954 266 954 266 954 Taulukko 6.4-1 Yhdistetyn kunnan tuloslaskelma ja sen tunnusluvut vv. 2017 2021. Mainituilla laskentaperusteilla yhdistyneen kunnan tulorahoitus olisi vuosina 2017 2021 keskimäärin 7 milj. euroa alijäämäinen. Yhdistyneen kunnan 102 milj. euron suuruinen kertyneen ylijäämän määrä supistuisi 33 milj. eurolla vuoteen 2021 mennessä ilman talouden sopeuttamistoimenpiteitä. 2 016 2 017 2 018 2 019 2 020 2 021 KA 2016-2021 M M M M M M M Vuosikate (=Vuosikate+Tulorah.korj.erät) 40 53 56 59 62 65 59 Investoinnit netto -89-95 -95-95 -95-95 -95 Rahoitusjäämä ilman tasapainotusta -49-42 -39-36 -33-30 -36 Paine veroprosenttiin ilman tasapainotusta %-yksikköä 1,04 0,85 0,78 0,70 0,62 0,54 0,70 Yhden veroprosentin tuotto vuoden 2015/2016 painotetulla veroprosentilla (19,54 %) M 47 49 50 52 54 56 51 Taulukko 6.4-2. Painelaskelma yhdistetyn kunnan rahoitusjäämästä ja sen kattamisesta veroprosenttia korottamalla. Taulukossa 6.5-2 on esitetty painelaskelma tulorahoituksen ja investointien rahoitustarpeen erotuksesta syntyvästä rahoitusjäämästä, joka vastaa sisällöltään Toiminnan ja investointien rahavirtaa kunnan rahoituslaskelmassa. Rahoitusalijäämän kattaminen veronkorotuksella edellyttäisi 0,7 prosenttiyksikön veron korotusta vv. 2017 2021. Tasapainotustavoitteen suuruusluokkaa voi havainnollistaa myös menosäästötavoitteilla: veronkorotuksen sijasta toimintamenojen kasvuprosentin alentaminen 2,8 prosentista 1 prosenttiin tasapai- 133

nottaisi vuotuisen rahoitusalijäämän. Samansuuruinen vaikutus olisi nettoinvestointien alentamisella 60 milj. euron tasoon. Taulukoon 6.5-2 tietoihin perustuva kuva 6.5-1 havainnollistaa tulorahoituksen ja nettoinvestointimenojen erotukseen perustuvan yhdistyneen kunnan rahoitustarpeen määrää vv. 2017 2021. Kuva 6.4.-1 Yhdistyneen kunnan vuosikatteen, nettoinvestointien ja rahoitusjäämän kehitys vv. 2017 2021. Kuntatalouden kehitysarvion toteutumiseen ja tasapainottamistoimenpiteiden onnistumismahdollisuuksiin vaikuttavat monet yhdistyneen kunnan taloudellisen toimintaympäristöön vaikuttavat tekijät. Yleisen talouskasvun ennustetaan elpyvän hitaasti, joten kunnan veropohjan kasvu voi olla oletettua vaimeampaa. Useat selvityskunnista ovat nostaneet viime vuosina kunnallisvero- ja kiinteistöveroprosenttejaan, joten korotusvara on jo osin huvennut. Veroprosenttien korotukset kuntataloudessa kuitenkin jatkuvat, sillä valtionavut vähenevät vv. 2015 2017 muun muassa peruspalvelujen valtionosuuden leikkaamisen johdosta. Kuntien toimintamenot kasvavat puolestaan tasaisesti väestön määrän ja ikärakenteen muutoksen lisätessä palvelutarvetta. Kustannustason nousu pysynee maltillisena. Valtion toimenpiteisiin sisältyy sekä kuntien menoja lisääviä että niitä vähentäviä toimia. Yhdistyneen kunnan kehitysarvioon saattaa vaikuttaa olennaisesti kunnallisten liikelaitosten ja ammattikorkeakoulujen yhtiöittäminen. Näiden myötä osa toiminnoista siirtyy kuntataloudesta peruskunnan osalta, mutta saattaa olla edelleen mukana kuntakonsernin taloudessa, jos kunta säilyttää yhtiöissä määräysvallan. Liikelaitosten yhtiöittämiseen liittyvät kertaerät kohentaisivat laskennallisesti peruskunnan tulosta, mutta voivat johtaa velkaisiin tytäryhtiöihin ja heikentää sitä kautta kuntataloutta pitkällä aikavälillä. Sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen tuotannon siirtyminen maakunnallisille kuntayhtymille muuttaisi kehitysarvion laskentaperusteita olennaisesti. 134