PSYYKKISEN HÄIRIÖN TUNNISTAMINEN & PSYKIATRISESTA DIAGNOSTIIKASTA Tanja Svirskis LT, kliininen opettaja HY, psykiatrian klinikka/hyks, Peijas
Kysymys: MITÄ ON MIELENTERVEYS? Mikä on tyypillistä ihmiselle jolla on hyvä mielenterveys?
Mitä mielenterveys on? Terveys: fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila Mielenterveys: psyykkisiä toimintoja ylläpitävä voimavara, jota kaiken aikaa sekä käytämme että keräämme ja jonka avulla ohjaamme elämäämme
MIELENTERVEYDEN DYNAMIIKKAA AJAN- KOHTAINEN TOIMINTA- KYKY PSYYKKISET TOIMINNOT FYYSINEN TERVEYDEN TILA AJAN- KOHTAINEN SAIRAUS GEENIT, PERIMÄ, ALTTIUS ELÄMÄN- HISTORIA SOSIAALINEN TILANNE
Mielenterveyden häiriö Oireyhtymä/käyttäytyminen Haitta Toimintakyvyn lasku Lisääntynyt kuolemanvaara Lisääntynyt vaara kärsiä kivusta, toimintakyvyn haitasta tai vapauden menetyksestä
Psykiatriset diagnoosit Kuvailevia Sopimuksia Muuttuvat ajan kuluessa DSM-IV ja ICD-10, DSM5 Eivät ota kantaa etiologiaan Kliinisesti merkittävä haitta
ICD-10 F00 F09 Elimelliset aivo-oireyhtymät F10 F19 Lääkkeiden ja päihteiden aiheuttamat elimelliset aivo-oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt F20 F29 Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriöt F30 F39 Mielialahäiriöt F40 F48 Neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt F50 F59 Fysiologisiin häiriöihin ja ruumiillisiin tekijöihin liittyvät käyttäytymisoireyhtymät F60 F69 Aikuisiän persoonallisuus- ja käytöshäiriöt F70 F79 Älyllinen kehitysvammaisuus F80 F89 Psyykkisen kehityksen häiriöt F90 F98 Tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunnehäiriöt
OIREKRITEERIPOHJAISEN DIAGNOSTIIKAN MERKITYS Edut?
OIREKRITEERIPOHJAISEN DIAGNOSTIIKAN MERKITYS Edut monimuotoinen oireilu saadaan pelkistetyiksi kokonaisuuksiksi standardoitujen diagnoosien avulla kliinikkojen ja tutkijoiden kommunikaatio selkiytyy diagnostiikalla korkea reliabiliteetti (=luotettavuus) häiriöiden ennuste selkiytyy asianmukainen hoito onnistuu paremmin sairastavuutta koskevien etuuspäätösten teko helpottuu hoidon vaikuttavuuden arviointi paranee oikeuspsykiatriset arvioinnit paranevat epidemiologiset selvitykset paranevat (häiriöiden yleisyys väestötasolla) psykiatrisen tutkimuksen laatu paranee
OIREKRITEERIPOHJAISEN DIAGNOSTIIKAN MERKITYS Haitat?
Haitat OIREKRITEERIPOHJAISEN DIAGNOSTIIKAN MERKITYS diagnoosit eivät kerro etiologiasta tai patofysiologiasta, validiteetti (=pätevyys) epäselvä voi johtaa kapeutuneeseen ja mekaaniseen arviointiin voi johtaa leimaamiseen ja vääriin tulkintoihin diagnoosien avulla luokitellaan ihmisiä eikä ihmisillä esiintyviä mielenterveyden häiriöitä
Dimensionaalinen vs. kategorinen diagnostiikka
PSYKIATRISESTA DIAGNOSTIIKASTA Psykiatrisiin diagnoosiluokituksiin ei sisälly oletusta, että jokainen mielenterveyden häiriö olisi täysin erillinen kokonaisuus, jolla on ehdottomat rajat erottamassa sitä muista mielenterveyden häiriöistä tai häiriöttömyydestä. Järjestelmä ei myöskään oleta, että henkilöt, joilla on todettu sama mielenterveyden häiriö, olisivat kaikissa tärkeissä suhteissa samanlaisia.
PSYKIATRISEN POTILAAN TUTKIMINEN - Anamneesi Taustatiedot: ikä, sukupuoli, siviilisääty, ammatti ym. Hoitoon tulo, hoitoon hakeutumisen syy Perhe- ja sukutiedot: ydinperheen rakenne, mielenterveyden häiriöt Henkilöhistoria: lapsuusaika, nuoruusaika, aikuisikä, koulutus/opiskelu, työ- ja ammattihistoria, varusmiespalvelu, seurustelusuhteet/avioliitto, sosiaaliset suhteet, harrastukset, asuinja elinolosuhteet, uskonnollisuus, seksuaalikäyttäytyminen, lainrikkomukset ym. Päihdeanamneesi Aiempien fyysisten ja psyykkisten sairauksien kulku ja hoito Nykysairaus: ensimmäiset oireet, oireiden kehittyminen, potilaan saama hoito, hoidon vaikuttavuus, toiminta- ja työkyky, laukaisevat tekijät, sosiaalinen tuki, päihteiden käyttö, lääkitys ym.
STATUS Ulkonäkö - pukeutuminen, siisteys, ravitsemus, ihon kunto, tatuoinnit, ruhjeet, arvet, epämuodostumat. Kasvojen ilme katsekontakti, ilmeiden kuvaus, jähmeys, mieliala joka välittyy ilmeen kautta, ärtyneisyys, pelokkuus, ahdistuneisuus. Motoriikka ja eleet potilaan motorinen levottomuus tai hidastuminen, jäykkyys, asennot, stereotyyppiset liikkeet, poikkeavat tai pakkoliikkeet, ekopraksia (liikkeiden matkiminen). Kontaktin laatu pitäisi arvioida saavutetun potilaskontaktin asiallisuus, katsekontaktin määrä, asenne tutkimusta kohtaan, onko potilas avoin tai varautunut.
STATUS Puhe puheen nopeus, rytmi, artikulaatio, intonaatio, ymmärrettävyys, mahdollinen dysfasia tai afasia, änkytys. Puhetapa, (puheen sisältö) spontaanisuus, syrjäheteleväisyys, vastaaminen ohi kysymyksien, kielen käyttö (kirosanat, lauseiden muodostaminen, vertauskuvien ymmärrettävyys ja tavanomaisuus, huumori, sanojen käyttö oikeassa tarkoituksessa, mahdolliset neologismit).
STATUS Mieliala objektiivisen seurannan perusteella arvioitu mieliala (ilmeet, psykomotorinen aktiivisuus jne.). Potilaan oma arvio mielialastaan. Mieliala voi olla laskenut, kohonnut, ärtynyt, ekspansiivinen tai dysforinen. Tunnetilat, affektit labiili (vaihtelee nopeasti), latistunut (hyvin vähäiset tunnereaktiot), sopimaton (ei ole tilanteeseen sopiva esim. puhuu iloisesti surullisesta tapahtumasta). Myös ahdistuneisuus voidaan kuvata täällä. Ahdistus voi olla vapaasti ajelehtivaa tai paniikkityyppinen.
STATUS Ajatustoiminta puheen perusteella arvioidaan päätöksenteon ja ajattelun loogisuus, hajanaisuus (sisältöyhteyden puute tai löyhyys), ajatuskulun jäykkyys, foobiset ja pakkoajatukset, negatiiviset ja suisidaaliset ajatukset, aggressiiviset ajatukset tai mielikuvat, epäluuloiset ajatukset, ajatustenlento tai köyhtyminen, ajatusten estyminen. Psykoottiset oireet : Harhaluulot - epärealistiset vakaat käsitykset, eivät ole konfrontoidessa muutettavissa. Harhaluulot voivat olla epäluuloisia, grandioottisia, somaattisia, uskonnollisia, nihilistisiä tai hyvin outoja sisällöltään. Mielialan mukaiset/vastaiset. Esiintyvät psykooseissa. Aistiharhat illuusiot, hallusinaatiot (näköharhat, kuuloharhat, somatosensoriset harhat, maku/hajuharhat).
STATUS Kognitiivinen funktio orientaatio, muisti, keskittymiskyky, huomiokyky, yleistämiskyky, yleistieto. Sairaudentunto - potilaan oma käsitys psyykkisestä häiriöstään, kyky arvioida asiallisesti oman häiriön laatua, halukkuus hoitoon.
Tutkimushetki vs. pitkittäisanamneesi Häiriö voi näyttää erilaiselta sen eri vaiheissa skitsofrenia: ennakko-oirevaihe akuutti psykoosi tasaantumisvaihe vakaa vaihe residuaalivaihe kaksisuuntainen mielialahäiriö: masennusjakso hypomaniajakso maniajakso - eutymia