YVA-SELOSTUS 16WWE0990 11.9.2013 KANTELEEN VOIMA OY RAHKANEVAN TURVETUOTANTOHANKE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS
TIIVISTELMÄ Kanteleen Voima Oy suunnittelee turvetuotannon aloittamista Haapavedellä sijaitsevalla 288 hehtaarin suuruisella Rahkaneva-Teerineva-Katajanevan alueiden muodostamalla suokokonaisuudella. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) käynnistyi vuonna 2011. YVAmenettelyn tarkoituksena on ollut arvioida hankkeen ympäristövaikutuksia sekä edistää vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa. Tämä asiakirja on ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA-selostus), johon on koottu eri selvitysten ja arviointityön tulokset. Hankkeesta vastaava Hankevastaavana on Kanteleen Voima Oy, joka on 2006 perustettu sähköntuottaja omistajinaan 25 yksityis- ja kuntaomisteista suomalaista pientä ja keskisuurta energiayhtiötä. Kanteleen Voima Oy tuottaa sähköä Haapaveden voimalaitoksellaan, joka käyttää polttoaineenaan jyrsinturvetta ja puuta. Hankkeen tausta ja tarkoitus Kanteleen Voiman oma turvetuotantotoiminta Haapaveden turvevoimalaitoksen polttoainehuollon varmistamiseksi on käynnistynyt vuonna 2008. Yhtiöllä on yhdeksän tuotannossa olevaa suota ja yksi suo on valmisteltavana tuotantokäyttöä varten. Huolehtimalla osittain itse polttoaineen hankinnasta Kanteleen Voima varautuu polttoainemarkkinoiden määrä-, laatu- ja hintavaihteluihin. Suurimman osan polttoainetarpeestaan yhtiö ostaa muilta turve- ja biopolttoaineiden tuottajilta. Hankkeen tarkoituksena on Rahkanevan laajimmillaan 288 ha:n suuruisen suoalueen kuivattaminen ja turvetuotannon harjoittaminen alueella. Rahkanevan turvetuotantoaluetta voidaan käyttää myös metsäpolttoaineterminaalina. Koska hakijan turvetuotannon tarkoituksena on polttoainehuollon vaihteluiden hallinta, on tuotantoalan riittävyys ja tuotetun turpeen varastojen sijainti voimalaitoksen lähietäisyydellä oleellista. Hankealueen sijainti Rahkaneva sijaitsee Haapavedellä noin 17 km Haapaveden kaupungista etelään ja noin 12 km Kärsämäeltä länteen. Lähimmät asutuskeskittymät sijaitsevat noin 3 km etäisyydellä hankealueelta Karsikkaalla ja Käräjäojalla. Rahkanevan hankealue koostuu kolmesta suoalueesta: Rahkanevasta ja Teerinevasta sekä näiden itäpuolella sijaitsevasta erillisestä Katajanevasta. Alueiden suopinta-alaa on yhteensä 400 ha, mistä turvetuotantokäyttöön soveltuvaa on vajaat 300 ha. Ympäristövaikutusten arviointimenettely Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn eli YVA-menettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistää huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Menettelyn tavoitteena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeen suunnitteluun. YVA-menettelyllä pyritään vähentämään haitallisten ympäristövaikutusten syntymistä sekä sovittamaan yhteen eri näkökulmia ja tavoitteita. Menettelyssä ei tehdä päätöksiä, vaan tuotetaan tietoa päätöksenteon tueksi. YVA-menettely jakaantuu kahteen vaiheeseen, joista ensimmäisesää laaditaan ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma) ja toisessa ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA-selostus). YVA-selostuksen valmistuttua kansalaisilla ja yhdistyksillä on mahdollisuus esittää siitä mielipiteitään. Viranomaistahot antavat YVA-selostuksesta lausuntonsa. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa YVA-selostuksesta hankkeesta vastaavalle ja hanketta käsittelevälle lupaviranomaiselle. Lupaviranomainen käyttää arviointiselostusta ja yhteysviranomaisen siitä antamaa lausuntoa oman päätöksentekonsa perusaineistona.
YVA-selostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin ja suunnitelmiin. Lupaviranomainen esittää lupapäätöksessään, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. YVA-menettelyssä arvioidut vaihtoehdot Hankkeen toteutusvaihtoehtoina on tarkasteltu kolmea eri vaihtoehtoa. Näiden lisäksi on tarkasteltu niin sanottua nollavaihtoehtoa eli vaihtoehtoa, jossa hanketta ei toteuteta. Toteutusvaihtoehdot eroavat turvetuotantoon otettavan alueen osalta. Tarkastellut vaihtoehdot ovat: Vaihtoehto 1 (VE1): hanke toteutetaan suunnitelman mukaisena. Hankepinta-ala on 288 hehtaaria. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Vaihtoehto 2 (VE2): hanke toteutetaan Rahkanevan pohjoisosalla, Teerinevalla ja Katajanevalla. Hankepinta-ala on 201 hehtaaria. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Vaihtoehto 3 (VE3): hanke toteutetaan Teerinevalla ja Katajanevalla. Hankepinta-ala on 142 hehtaaria. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Nollavaihtoehto VE0: hanketta ei toteuteta. Hankkeen tekninen toteutus Turvetuotantohanke jakautuu kolmeen päävaiheeseen: suon kunnostus-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheeseen. Kuntoonpanovaiheessa Rahkaneva valmistellaan turvetuotantoon kuivattamalla, poistamalla pintakasvillisuus ja muotoilemalla tuotantokentät tuotantoon sopiviksi. Samalla toteutetaan tuotantoalueen ympäristönsuojelurakenteet, tarvittavat tieyhteydet, auma-alueet sekä muut tukialueet. Kuntoonpanovaihe kestää 2-4 vuotta. Tuotantovaiheessa turvetta nostetaan hakumenetelmällä, mekaanisella kokoojavaunumenetelmällä sekä imuvaunumenetelmällä. Tuotantokausi on toukokuusta syyskuuhuun keskittyen kesäajalle, jolloin tuotantoa on ympärivuorokautisesti. Tuotantoa Rahkanevalla voidaan harjoittaa reilun 30 vuoden ajan. Biomassaa eli puuperäisiä polttoaineita on suunniteltu varastoitavan ja käsiteltävän auma-alueilla, joista on hyvät tieyhteydet kuljetusta varten. Polttoaineen murskausta voidaan tehdä ympäri vuoden, mutta pääasiallisesti talviaikaan. Tuotannon loputtua jälkihoitovaiheessa alueella tehdään viranomaisten vaatimat jälkihoitotyöt ja valmistellaan suo uuteen käyttömuotoon. Vesienkäsittelyllä lievennetään turvetuotantoalueelta tulevien kuivatusvesien aiheuttamia haittoja. Haitat liittyvät mm. veden kiintoaineeseen, ravinteisiin, humukseen ja tietyillä alueilla happamuuteen. Turvetuotannon kuormitus vaihtelee vuosittain, vuodenajoittain sekä alueen maantieteellisen sijainnin mukaan. Vaikutuksia lievennetään muun muassa estämällä ulkopuolisten valumavesien pääsy tuotantoalueelle, varustamalla sarkaojat lietteenpidättimillä ja lietesyvennyksillä sekä tuotantoalat laskeutusaltailla, jotka ovat käytössä ympärivuotisesti. Rahkanevalla kuivatusvesiä puhdistetaan ympärivuotisella pintavalutuskentällä, jonka koko on hankevaihtoehdosta riippuen vähintään 4,5 % tuotantopinta-alasta. Rahkanevan suunnitellun tuotantoalueen kuivatus- ja valumavedet johdetaan ympärivuotisesti yhden pintavalutuskentän ja laskuojien kautta alapuolisiin vesistöihin. Purkureitistönä toimii tuotantoalueen luoteispuolella sijaitseva Käräjäoja, joka laskee edelleen Pyhäjokeen noin 3,5 kilometriä pintavalutuskentän itäpuolella. Turpeen kuljetus Haapaveden voimalaitokselle tapahtuisi kahdelta auma-alueelta reittiä yksityistiet - valtatie 28 - seututie 786 Turvetie. Kuljetusreitin pituus on noin 28 kilometriä.
Vaikutusten arviointi Kanteleen Voima Oy Hankkeen keskeisiä vaikutuksia ja vaikutusmekanismeja on kuvattu seuraavissa kappaleissa. Maankäyttö, asutus ja kaavoitus Rahkanevan turvetuotantohankkeella ei ole suoria vaikutuksia muihin maankäyttömuotoihin tai asutukseen. Lähin asutus sijaitsee etäällä, noin 1,8 km päässä tuotantoalueesta. Alueella ei ole merkintöjä voimassa olevassa maakuntakaavassa. Valmisteilla olevassa vaihemaakuntakaavassa Rahkanevan- Teerinevan-Katajanevan alueelle on osoitettu tu-1 (turvetuotantoon soveltuva alue), tu-2 (turvetuotantoon pääosin soveltuva alue) sekä SL-1 merkinnällä (suojelualue) olevia alueita. Maisema ja kulttuuriympäristö Maisemallisesti turvetuotantoon otettava alue muuttuu avoimeksi ja kasvipeitteettömäksi. Talvella maisema muistuttaa lähinnä peltoa tai avosuota ja kesällä kasvipeitteetöntä peltoa. Suunniteltu turvetuotantoalue ei näy yleisille teille, eikä alueen läheisyydessä ole asutusta, mihin alue voisi näkyä. Nykyisellään alue on verraten luonnontilaista avosuota, mistä johtuen turvetuotannon maisemallinen vaikutus on arvioitu negatiiviseksi. Hankealueelle ei sijoitu tiedossa olevia muinaismuistokohteita. Liikenne Lisääntyvä raskas liikenne kuormittaa tiestöä ja lisää onnettomuusriskiä. Rahkanevan turvekuljetuksista aiheutuva liikennemäärä on VE1:ssä noin 1 033 kuormaa/vuosi, VE2:ssa 719 kuormaa/vuosi ja VE3:ssa 504 kuormaa/vuosi. Kuljetukset sijoittuvat pääosin elo-huhtikuulle ja kuljetusmatka Haapaveden voimalaitokselle auma-alueelta 8 on noin 31 km ja auma-alueelta 2 noin 27,5 km. Lisääntyvän liikennemäärän suurimmat vakutukset ilmenevät asutuskeskittymissä: erityisesti Vattukylässä, jossa on paljon asutusta, maanviljelyä sekä alakoulu. Kuljetusreitillä ei kuitenkaan ole varsinaisia ongelmapaikkoja ja teillä sekä liittymissä on selkeät näkemät. Suurimmat vaikutukset ovat liikennemäärien mukaisesti VE1:ssä. VE2:n ja VE3:n vaikutukset ovat pienemmät ja VE0:ssa vaikutuksia ei ole. Ilman laatu Turvetuotanto aiheuttaa pölyämistä. Rahkanevan läheisyydessä ei ole häiriintyviä kohteita, kuten asutusta. Turvepöly ei heikennä esimerkiksi luonnonmarjojen käyttökelpoisuutta. Auma-alueilta pääteille johtavat soratieosuudet ovat lyhyitä kuljetusten aiheuttaman pölyämisen jäädessä vähäiseksi. Vaikka pölyämistä tapahtuu, mutta koska häiriintyviä kohteita ei ole, vaikutuksia ilman laatuun ei ole arvioitu syntyvän. Melu Turvetuotannosta aiheutuu melua, joka vastaa lähinnä maatalouden aiheuttamaa melua (traktorien äänet). Rahkanevan läheisyydessä ei ole asutusta tai muita häiriintyviä kohteita, mistä johtuen meluhaittaa ei arvioida aiheutuvan. Kasvillisuus ja eläimistö Rahkanevan turvetuotantohankkeen toteutuessa tuotantoalueen kasvillisuus häviää kokonaisuudessaan. Tuotantoon suunnitelluilta alueilta häviää vaarantuneiksi arvioitujen minerotrofisten lyhytkorsinevojen, kalvakkanevojen, saranevojen ja sarakorpien luontotyyppejä. Lisäksi hanke heikentää erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi arvioidun välipintaisen keskiboreaalisen aapasuon sekä vaarantuneeksi arvioidun rimpisen keskiboreaalisen aapasuon paikallista ja maakunnallista suojelutasoa. Alueelta ei ole tiedossa uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Rahkanevalla nykyään elävien eläinten elinympäristöt häviävät kokonaisuudessaan, mutta eläinten kulkua turvetuotantoalue ei estä. Hankkeella on merkittäviä haitallisia vaikutuksia erittäin uhanalaiseksi arvioidun suokukon ja vaarantuneeksi arvioidun keltavästäräkin populaatioihin hankealueella.
Kanteleen Voima Oy Lisäksi viitasammakolle arvioidaan kohdistuvan vaikutuksia lähinnä Katajanevan rimpialueen kuivatuksen seurauksena. Suojelualueet Rahkanevan läheisyydessä ei sijaitse suojelualueita, joihin turvetuotantohankkeella voisi olla vaikutuksia. Kallioperä, maaperä ja pohjavesi Hankealueella ei sijaitse mustaliuskeita eikä arvokkaita kallioalueita. Happamien sulfaattimaiden esiintyminen alueella ei ole todennäköistä/mahdollista hankealueen sijainnin takia. Kohteen alueella ei ole arvokkaita moreenimuodostumia tai arvokkaita tuuli- ja rantakerrostumia. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Suon kuivatus turvetuotantoa varten voi aiheuttaa suoalueen pohjaveden pinnan alentumisen. Rahkanevaa ympäröi nykyisin ojitetut alueet, joten turvetuotantohanketta varten tehtävien ojitusten vaikutukset pohjaveteen jäävät vähäisiksi. Rahkanevan suunnitellun turvetuotantoalueen ympäristössä ei ole pohjavesialueita tai talousvesikaivoja. Em. syistä johtuen turvetuotantohankkeen ei arvioida aiheuttavan vaikutuksia pohjaveteen. Tuotantoalueiden ympäristössä ei sijaitse lähteitä. Alueen kaivoista ei ole tietoa, mutta johtuen kiinteistöjen sijainnista ja etäisyydestä suhteessa tuotantoalueeseen, ei vaikutuksia kaivoille arvioida olevan. Pintavesi Hankkeen toteutuksen perusedellytyksenä on, että vesiensuojelutoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan riittävän tehokkaiksi, jotta kuormitus alapuolisiin vesistöihin ei missään tilanteessa kasva merkittävästi suuremmaksi kuin tässä arviointiselostuksessa esitetty laskennallinen kuormitus. Hankkeesta aiheutuva kuormitus on arvioinnin perusteella hyväksyttävällä tasolla ottaen huomioon vesistöjen veden laatu ja muu vesistöihin tuleva kuormitus. Vesistövaikutuksia tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon, että esitetyt arviot ovat laskennallisia, muiden hankkeiden tarkkailutietoihin perustuvia arvioita. Uuden hankeen vesistövaikutuksia ei voida muilla tavoin luotettavasti arvioida. Pyhäjoen ala- ja keskiosan ekologinen tila on tyydyttävä. Rahkanevan turvetuotannon kuormituksen aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset Pyhäjoessa jäävät hyvin pieniksi verrattuna Pyhäjoen nykyiseen veden laatuun ja veden laadun vaihteluihin, joten hankkeen ei arvioida vaikuttavan Pyhäjoen ekologiseen tilaan. Aivan Käräjäojan suualueen tuntumassa voi tapahtua liettymistä, mutta ojan suualue on Käräjäojan sähkökoekalastusten yhteydessä tehtyjen maastohavaintojen mukaan nykyisinkin pehmeäpohjainen lummetta kasvava alue. Kalasto ja kalastus Kuormituksen vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti Käräjäojaan, jolla ei ole merkittävää kalataloudellista arvoa, ja vähäisemmässä määrin myös Pyhäjokeen. Pyhäjoen ja Haapajärven kalasto koostuu pääasiassa veden laadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista kalalajeista, joiden kantoihin Rahkanevan kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Veden laadun suhteen vaateliaampia syyskutuisia luontaisesti lisääntyviä kalalajeja vesistössä ei esiinny. Rahkanevan kuormitus osaltaan vahvistaa alueella jo nykyisinkin esiintyviä kalastukseen liittyviä haittoja, kuten mm. veden tummuus, pyydysten likaantuminen, kalojen makuvirheet ja pohjan liettyminen. Ilmasto Turvetuotanto nopeuttaa kasvihuonekaasujen vapautumista suosta. Lisäksi turpeen poltto aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä, jotka kuitenkin sisältyvät polttolaitoksen ympäristövaikutuksiin, eikä niitä siten arvioida yksittäisen turvetuotantohankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa. Yksittäisen tur-
vesuon vaikutus kasvihuonekaasujen päästöihin on kohtuullisen pieni, mistä johtuen vaikutukset on arvioitu negatiiviseksi. Lisäksi jälkihoitotoimenpiteiden myötä turvetuotantoalue muuttuu hiilinieluksi. Laskennallisesti arvioituna alueen oltua 145 vuotta jälkikäytössä on alueelle sitoutunut 30 vuoden tuotantotoimintaa vastaava määrä hiilidioksidia. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset Turvetuotantohanke ei vaikuta ihmisten terveyteen ja pitkistä etäisyyksistä johtuen Rahkanevan turvetuotanto ei aiheuta viihtyvyyshaittaa alueen asutukselle. Mikäli alue otetaan turvetuotantoon, heikkenevät tuotantoalueeksi otettavan alueen virkistys- ja luonnonkäyttömahdollisuudet. Alueen virkistyskäyttö on kuitenkin verraten vähäistä. Myös metsästys alueella on vähäistä. Tehdyn kalataloustiedustelun ja vaikutusten arvioinnin perusteella hankkeen kuormituksella ei eri vaihtoehdoilla arvioida olevan merkittävää vaikutusta Rahkanevan alapuolisten vesistöjen kalastusvirkistyskäyttöön vesistön nykyinen tila huomioiden. Rahkanevan turvetuotantoalueen suora ja epäsuora työllistävä vaikutus on alueella merkittävä. Hankkeen suora työllistävyysvaikutus ajoittuu pääosin touko-elokuulle. Lähialueen muille elinkeinoille ei aiheudu merkittäviä haittavaikutuksia. Suon jälkikäytön vaikutukset Rahkanevan mahdollisiin jälkikäyttömuotoihin liittyy vesistövaikutuksia, jotka vaikuttavat alueelta lähtevän veden laatuun. Vähäisimpiä vaikutukset ovat kosteikkojen osalta ja kosteikoilta lähtevä kuormitus on vähäistä kasvillisuuden kehityttyä. Metsitys sekä viljely vaativat maanmuokkausta ja lannoitusta, joten niillä vesistövaikutuksia tulee esiintymään jälkikäytön aikanakin. Suopohjan metsitys on kuitenkin tehokas ja nopea tapa sitoa ilmakehän hiilidioksidia ennestään kasvittomalla alueella. Jälkikäyttömuodot eroavat huomattavasti toisistaan alueen virkistyskäytön kannalta. Pellon pääasiallisia virkistyskäyttömuotoja ovat lintujen ja muun luonnon seuraaminen. Metsä tai kosteikko soveltuu pitkällä aikavälillä monenlaiseen virkistyskäyttöön kuten mikä tahansa muukin metsä- tai suoalue. Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Vesiensuojelutoimenpiteet: Hankkeessa hyödynnetään parasta käytettävissä olevaa vesiensuojelumenetelmää eli ympärivuotista pintavalutuskenttää. Suunnitellun kentän koko on vähimmäissuosituskokoa suurempi riittävän puhdistustehon varmistamiseksi. Pölyhaitat: Pölyhaitat ympäristössä ovat lyhytaikaisia viihtyvyys- ja likaisuushaittaa aiheuttavia pitoisuushuippuja. Tuotantokentällä pölyhaittojen syntymistä voidaan ennaltaehkäistä huomioimalla vallitsevat tuuliolosuhteet. Tärkein pölyntorjuntakeino on riittävä puustoinen suojavyöhyke asutuksen ja tuotantoalueen välissä. Rahkanevalla lähin pysyvä asutus sijaitsee vajaan 2 kilometrin päässä. Meluhaitat: Melun leviämistä asuinalueille voidaan lieventää välttämällä turvetuotantokoneiden käyttämistä asuinkiinteistöjen läheisyydessä ilta- ja yöaikana. Rahkanevalla asutus sijaitsee verraten kaukana suunnitellusta tuotantoalueesta. Paloturvallisuus: Paloturvallisuuden kannalta tulee varmistaa riittävät poistumistiet turvetuotantoalueelta ja toisaalta paloautojen pääsy esteettä tuotantoalueelle on oltava mahdollista. Virkistyskäyttö: Turvetuotanto vähentää alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Yhtenä jälkikäyttömuotona kosteikkoalueen perustaminen alueelle muodostaisi myöhemmin linnulle suotuisia pesimäalueita ja virkistyskohteen ihmisille.
Vaikutusten merkittävyyden arviointi Kanteleen Voima Oy Rahkanevan turvetuotannon kuormituksen aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset Pyhäjoessa jäävät hyvin pieniksi verrattuna Pyhäjoen nykyiseen veden laatuun ja veden laadun vaihteluihin, joten hankkeen ei arvioida vaikuttavan Pyhäjoen ekologiseen tilaan. Merkittävimmät luonnonympäristöön kohdistuvat vaikutukset kohdistuvat suoalueen kasvillisuuteen ja eläimistöön, koska elinympäristöjen häviäminen kaikissa vaihtoehdoissa on väistämätöntä. Hankealueen ympäristössä on kuitenkin vastaavanlaisia elinympäristöjä, eikä hankkeella todennäköisesti heikennetä minkään lajin alueellista suojelutasoa merkittävästi. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten kannalta hanke on toteuttamiskelpoinen hankealueen syrjäisen sijainnin takia. Hankealueen sijainti verrattain lähellä voimalaitosta on positiivinen asia turpeen kuljetuksen ja päästöjen kannalta. Vaihtoehtojen vertailu Käytännössä mitä laajempi tuotantoon otettava ala on, sitä suurempi on purkuvesistöön ja luonnonympäristöön kohdistuva vaikutus. Tämän perusteella vaihtoehtoja VE2 ja VE3 voidaan pitää suositeltavampana kuin laajinta vaihtoehtoa VE1. Vaihtoehdossa VE0 Rahkanevan ja Katajanevan alueet säilyvät nykyisen kaltaisena ja alueella toteutetaan olemassa olevan metsätalous- ja ojitussuunnitelman mukaiset toimenpiteet. Rahkanevalle lähiaikoina tehdyt uudet ojat ovat kuivattaneet ja kuivattavat suota tulevaisuudessa. Alueen mahdolliset metsänistutukset muuttavat alueen kasvillisuutta. Alueen virkistyskäyttö säilyy nykyisen kaltaisena. Rahkanevalta kohdistuu purkuvesistöön nykyiselläänkin kuormitusta. Rahkanevan suunnitellusta turvetuotantoalueesta osa on metsäojitettua ja Käräjäojan yläosalta lähtevän veden laatu on nykyisellään heikompi kuin luonnontilaisen suon taustapitoisuudet.
Kanteleen Voima Oy Rahkanevan turvetuotantohanke Ympäristövaikutusten arviointiselostus Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 HANKEKUVAUS... 1 2.1 Hankevastaava... 1 2.2 Hankkeen tarkoitus ja perustelut... 2 2.3 Hankkeen sijainti ja maankäyttötarve... 2 2.4 Hankkeen vaihtoehdot... 3 2.5 Hankkeen tekninen toteutus... 4 2.5.1 Hankkeen päävaiheet... 4 2.5.2 Toiminnan päättäminen ja jälkikäyttö... 5 2.5.3 Vesien käsittely... 6 2.5.4 Varastointi ja jätteet... 9 2.5.5 Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu... 10 2.6 Muut turvetuotantohankkeet alueella... 11 2.7 Hankkeen edellyttämät luvat, päätökset ja suunnitelmat... 11 2.8 Liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin... 12 2.9 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 18 3 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY... 19 3.1 Arviointimenettelyn sisältö... 19 3.2 Arviointimenettelyn osapuolet ja aikataulu... 20 3.3 YVA-ohjelma... 21 3.4 Osallistuminen ja tiedottaminen... 21 3.5 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta... 22 3.6 YVA-selostus... 24 4 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN RAJAUS... 24 5 NYKYTILA, ARVIOINTIMENETELMÄT JA HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 25 5.1 Maankäyttö, asutus ja kaavoitus... 25 5.1.1 Maankäyttö ja asutus... 25 5.1.2 Kaavoitustilanne... 26 5.1.3 Arviointimenetelmät... 29 5.1.4 Vaikutukset... 29 5.2 Virkistyskäyttö... 30 5.2.1 Nykytila... 30 5.2.2 Arviointimenetelmät... 30 5.2.3 Vaikutukset... 30 5.3 Maisema ja kulttuuriympäristö... 31
5.3.1 Arviointimenetelmät... 31 5.3.2 Vaikutukset... 31 5.4 Liikenne... 32 5.4.1 Tiestö ja liikennemäärät, nykytila... 32 5.4.2 Liikenneonnettomuudet vuosina 2002 2011... 34 5.4.3 Arviointimenetelmät... 35 5.4.4 Kuljetusreitit ja liikennemäärät... 35 5.4.5 Vaikutukset... 36 5.5 Ilman laatu... 42 5.5.1 Yleistä... 42 5.5.2 Nykytilanne... 44 5.5.3 Arviointimenetelmät... 45 5.5.4 Vaikutukset... 45 5.6 Melu... 46 5.6.1 Yleistä... 46 5.6.2 Arviointimenetelmät... 47 5.6.3 Vaikutukset... 47 5.7 Kasvillisuus... 48 5.7.1 Nykytila... 48 5.7.2 Arviointimenetelmät... 49 5.7.3 Vaikutukset... 53 5.8 Eläimistö... 54 5.8.1 Nykytila... 54 5.8.2 Arviointimenetelmät... 54 5.8.3 Vaikutukset... 55 5.9 Suojelualueet... 57 5.9.1 Vaikutukset... 57 5.10 Kallioperä, maaperä ja pohjavesi... 58 5.10.1 Nykytila... 58 5.10.2 Arviointimenetelmät... 59 5.10.3 Vaikutukset... 60 5.11 Pintavedet... 61 5.11.1 Vesistöjen yleiskuvaus... 61 5.11.2 Virtaamat ja valuma-alueet... 61 5.11.3 Veden laadun nykytila... 62 5.11.4 Vesieliöstön nykytila... 65 5.11.5 Pintavesien ekologinen tila... 68 5.11.6 Arviointimenetelmät... 68 5.11.7 Kuormitus... 71 5.11.8 Vesistövaikutukset... 76 5.11.9 Vaikutukset ekologiseen tilaan ja vesienhoitosuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteutumiseen... 83 5.12 Kalasto ja kalastus... 84 5.12.1 Nykytila... 84 5.12.2 Arviointimenetelmät... 86 5.12.3 Vaikutukset... 87 5.13 Turvetuotannon kasvihuonekaasupäästöt ja ilmastovaikutus... 87 5.13.1 Arviointimenetelmät... 88 5.13.2 Vaikutukset... 89 5.14 Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset... 90
5.14.1 Arviointimenetelmät... 90 5.14.2 Vaikutukset... 91 5.15 Suon jälkikäytön vaikutukset... 93 6 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS... 95 7 ARVIOINNIN KATTAVUUS JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 100 8 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN... 101 9 RISKIT JA NIIDEN HALLINTA... 101 10 EHDOTUS SEURANTAOHJELMAKSI... 103 11 LÄHDEAINEISTO JA KIRJALLISUUS... 104 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Rahka- ja Teerinevan luontoselvitys 2009 Liite 8 Katajanevan luontoselvitys 2010 Liite 9 Rahkanevan täydentävä luontoselvitys 2012 Rahkanevan tuotantosuunnitelmat VE1-VE3 Rahkanevan pintavalutuskentän suunnitelmapiirustukset Vesistöalueen muut turvetuotantohankkeet Valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet Vesistöpistekartta Vesistötulokset Liite 10 Rahkaneva-Teerinevan suokasvillisuusselvitys (Pohjois-Pohjanmaan liitto 2012) Liite 11 Vaikutusaluekartat Pohjakartat ja ortokuvat Maanmittauslaitoksen aineistoja 2012 Pöyry Finland Oy Tuija Hilli, MMM limnologi Pekka Keränen, FM geologi Ville Koskimäki, FM maantiede Aappo Luukkonen, FM biologi Ari Nikula, FM maantiede Essi Paalanen, DI ympäristötekniikka Eero Taskila, FM kalabiologi Mika Welling, FM maantiede Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 OULU puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi
1 1 JOHDANTO Kanteleen Voima Oy suunnittelee turvetuotannon aloittamista Haapavedellä sijaitsevalla 288 hehtaarin suuruisella Rahkaneva-Teerineva-Katajanevan alueiden muodostamalla suokokonaisuudella. Kun tässä selostuksessa mainitaan Rahkaneva, tarkoitetaan sillä tätä kolmen suoalueen muodostamaa kokonaisuutta, ellei toisin mainita. Hankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994) ja asetuksen (713/2006) mukaisessa menettelyssä. YVA-laki edellyttää arviointimenettelyä, jos suunniteltu turvetuotantopinta-ala on yli 150 ha. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) tarkoituksena on selvittää hankkeen ympäristövaikutukset. Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostus) esitetään Rahkanevalle suunniteltu turvetuotantohanke, hankealueen ja sen ympäristön ominaisuudet, hankkeen ympäristövaikutukset, hankevaihtoehtojen vertailu ja haitallisten vaikutusten ehkäisykeinot. Pöyry Finland Oy on vastannut Kanteleen Voiman Oy:n toimeksiannosta sekä YVAohjelman että YVA-selostuksen laadinnasta. YVA-menettelyssä yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, jolle mielipiteet ja lausunnot hankkeesta voidaan osoittaa. Osapuolien yhteystiedot on esitetty alla. Hankkeesta vastaava Yhteysviranomainen YVA-konsultti Kanteleen Voima Oy Postiosoite PL 47, 86601 HAAPAVESI Yhteyshenkilö Riikka Knuuti Puh. 040 576 0551 Sähköposti riikka.knuuti@kanteleenvoima.fi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Käyntiosoite Veteraanikatu 1 Postiosoite PL86, 90101 OULU Puh. 020 636 0020 Yhteyshenkilö Kaija Järvinen Puh. Sähköposti kaija.jarvinen@ely-keskus.fi Pöyry Finland Oy Postiosoite PL 20, 90571 OULU Puhelin 010 33450 Yhteyshenkilö Mika Welling Puh. 010 33 45716 Sähköposti mika.welling@poyry.com 2 HANKEKUVAUS 2.1 Hankevastaava Rahkanevan turvetuotantohankkeessa hankevastaavana on Kanteleen Voima Oy, joka on 2006 perustettu sähköntuottaja omistajinaan 25 yksityis- ja kuntaomisteista suomalaista pientä ja keskisuurta energiayhtiötä. Yhtiön palveluksessa on noin 40 henkilöä, mutta yhteistyökumppaneineen yhtiö työllistää noin 300 suomalaista. Kanteleen Voima Oy tuottaa sähköä Haapaveden voimalaitoksellaan, joka käyttää polttoaineenaan jyrsinturvetta ja puuta. Turve mahdollistaa puun käytön Haapaveden voimalaitoskattilan korkeissa lämpötiloissa. Turve ja puu palavat yhdessä puhtaammin kuin kumpikaan yksinään.
2.2 Hankkeen tarkoitus ja perustelut Kanteleen Voima Oy Kanteleen Voiman oma turvetuotantotoiminta Haapaveden turvevoimalaitoksen polttoainehuollon varmistamiseksi on käynnistynyt vuonna 2008. Yhtiöllä on yhdeksän tuotannossa olevaa suota ja yksi suo on valmisteltavana tuotantokäyttöä varten. Huolehtimalla osittain itse polttoaineen hankinnasta Kanteleen Voima varautuu polttoainemarkkinoiden määrä-, laatu- ja hintavaihteluihin. Voimalaitos ostaa pääosan polttoaineestaan muilta turve- ja biopolttoaineiden tuottajilta. Tämän hankkeen tarkoituksena on Rahkanevan laajimmillaan 288 ha:n suuruisen suoalueen kuivattaminen ja turvetuotannon harjoittaminen alueella. Rahkanevan turvetuotantoaluetta voidaan käyttää myös metsäpolttoaineterminaalina. Koska hakijan turvetuotannon tarkoituksena on polttoainehuollon vaihteluiden hallinta, on tuotantoalan riittävyys ja tuotetun turpeen varastojen sijainti voimalaitoksen lähietäisyydellä oleellista. Rahkanevalta voimalaitokselle on matkaa vain 28 km, joten se soveltuu myös sijainniltaan erinomaisesti Kanteleen Voiman turvepolttoaineen varannoksi. Kanteleen Voiman omalla turvetuotannolla on tarkoitus myös korvata niiden tuotannosta poistuvien tuotantosoiden, jotka tällä hetkellä ovat voimalaitoksen pääasiallisia polttoaineen tuotantoalueita, pienenevää polttoaineen toimitusmäärää. Kanteleen Voima Oy toimii paikallisesti ja sillä on vain yksi käyttöpaikka, mistä syystä sen tarvitsemien turvesoiden pitää olla kohtuullisen kuljetusetäisyyden päässä voimalaitokselta. Kuljetusetäisyyden kasvaminen lisää turvekuljetuksista aiheutuvia liikenteen haittoja ja myös kustannuksia. Kanteleen Voimalla on etäisyydestä johtuen valtakunnallisia ja maakunnallisia tuottajia rajallisemmat mahdollisuudet tuotantosoiden valintaan. Haapaveden voimalaitos on lauhdelaitos, ja se tuottaa sähköä markkinaehtoisesti ja toimii samoilla markkinoilla kuin kivihiililaitokset. Tilanteissa, joissa Haapaveden laitos ei saa riittävästi polttoainetta/turvetta, sen tuottama sähkö korvataan ensisijaisesti kivihiilellä tehdyllä tuotannolla. 2 2.3 Hankkeen sijainti ja maankäyttötarve Rahkaneva sijaitsee Haapavedellä noin 17 km Haapaveden kaupungista etelään ja noin 12 km Kärsämäeltä länteen (kuva 1). Lähimmät asutuskeskittymät sijaitsevat noin 3 km etäisyydellä hankealueelta Karsikkaalla ja Käräjäojalla. Rahkanevan hankealue koostuu kolmesta suoalueesta: Rahkanevasta ja Teerinevasta sekä näiden itäpuolella sijaitsevasta erillisestä Katajanevasta (liite 1). Alueiden suopintaalaa on yhteensä 400 ha, mistä turvetuotantokäyttöön soveltuvaa on vajaat 300 ha.
3 Kuva 1. Rahkanevan sijainti. 2.4 Hankkeen vaihtoehdot Alun perin YVA-ohjelmavaiheessa tarkasteltiin kahta hankkeen toteutusvaihtoehtoa sekä YVA-menettelyssä annetun lain edellyttämää niin sanottua nollavaihtoehtoa. YVA-ohjelmavaiheen jälkeen suunnitellut hankevaihtoehdot ovat tarkentuneet sekä pinta-alojen että vesienkäsittelyn osalta. Hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitu muutettujen suunnitelmien mukaisina. Ympäristövaikutusten arviointi on tehty seuraaville hankevaihtoehdoille: o Vaihtoehto 1 (VE1): hanke toteutetaan suunnitelman mukaisena. Hankepinta-ala on 288 hehtaaria. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. o Vaihtoehto 2 (VE2): hanke toteutetaan Rahkanevan pohjoisosalla, Teerinevalla ja Katajanevalla. Hankepinta-ala on 201 hehtaaria. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. o Vaihtoehto 3 (VE3): hanke toteutetaan Teerinevalla ja Katajanevalla. Hankepinta-ala on 142 hehtaaria. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. o VE0: hanketta ei toteuteta.
2.5 Hankkeen tekninen toteutus 4 2.5.1 Hankkeen päävaiheet Turvetuotantohanke jakautuu kolmeen päävaiheeseen: suon kunnostus-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheeseen. Seuraavassa on kuvattu lyhyesti hankkeen teknistä toteutusta eri vaiheissa. Menetelmät ja aikataulu tarkentuvat hankkeen teknisen suunnittelun edetessä. Kuntoonpanovaihe Uuteen turvetuotantohankkeeseen kuuluu suon valmistelu eli riittävä kuivattaminen, pintakasvillisuuden poisto ja tuotantokenttien muotoileminen tuotantoon sopivaksi. Niin ikään valmisteluun kuuluu tuotantoalueen ympäristönsuojelurakenteiden toteuttaminen. Valmisteluvaiheessa rakennetaan myös tarvittavat tieyhteydet, auma-alueet sekä muut tukialueet esimerkiksi koneiden säilytystä varten. Puuston raivauksen ja maastomerkintöjen jälkeen alueelle kaivetaan ensimmäiseksi eristysojat, joilla turvetuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet mm. ympäröiviltä metsäalueilta johdetaan vesiensuojelurakenteiden ohi. Alueelle suunnitellut pintavalutuskenttä penkereineen sekä pumppaamo, laskeutusaltaat ja ympärys- ja kokoojaojat rakennetaan valmistelutöiden alkuvaiheessa. Vesiensuojelurakenteiden ollessa valmiita ja käyttökuntoisia, kaivetaan sarkaojitus noin 20 metrin välein tuotantoalueiden kuivattamiseksi. Suon pinnan kuivuttua kentät valmistellaan tuotantokuntoon. Pintakasvillisuus poistetaan ja kenttä muotoillaan ja tasataan. Alueelle rakennetaan tiet sekä auma-, varasto- ja huoltoalueet. Valmistelu- ja kunnostustöitä toteutetaan olosuhteiden salliessa ympäri vuoden. Vetisimmät alueet ojitetaan jäätyneen maan aikana. Kaikkiaan tuotantoalueen valmisteluvaihe (= kuntoonpanovaihe) kestää 2 4 vuotta. Tuotantovaihe Kun alueella on suoritettu kuntoonpanotoimenpiteet, alkavat turpeen tuotanto, varastointi ja toimitukset käyttöön. Tuotantoon liittyvät myös tuotantokenttien ja ojien vuosittainen kunnostus sekä ympäristönsuojelurakenteiden jatkuva huolto ja ylläpito. Turpeen normaali tuotantokausi on vuosittain toukokuusta syyskuun alkuun, millä ajalla aktiivisia tuotantotöitä on 30 50 vuorokautta. Tuotanto keskittyy alku- ja keskikesän poutajaksoihin, koska turpeen kuivatus kentillä perustuu auringon ja tuulen vaikutuksesta tapahtuvaan haihduntaan. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksettä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrotus ohuena kerroksena suon pinnasta (jyrsös), kuivatus (kääntö, karheeraus) sekä keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantokauden aikana suon turvekerros madaltuu noin 10 20 cm. Hankevaihtoehdoista riippuen vuosittaiseksi energiaturpeen tuotantomääräksi Rahkanevalla arvioidaan hyvissä tuotanto-olosuhteissa koko tuotantoalueen ollessa käytössä noin 71 000-144 000 m³. Koska tuotanto on ensisijaisesti suunnattu hankevastaavan oman voimalaitoksen käyttöön, tullaan alueella tuottamaan jyrsinpolttoturvetta, mihin käyttöön alueen turve soveltuu hyvin. Tällöin tuotantomenetelminä tulevat olemaan hakumenetelmä ja mekaaninen kokoojavaunumenetelmä. Rahkanevan pintaturvetta tullaan käyttämään kuivike/kasvuturpeena, jolloin tuotantomenetelmänä käytetään myös imuvaunumenetelmää.
5 Hakumenetelmä ja imuvaunumenetelmä eroavat toisistaan turpeen kokoamisen ja kuljetuksen osalta. Molemmissa menetelmissä satokierron kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsintä ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavoin. Jyrsinnässä suon pinnasta irrotetaan noin 20 millimetrin kerros turvetta kuivatusta varten. Pinta jyrsitään turvelaadusta riippuen joko aktiivisilla pyörivillä terillä varustetulla jyrsimellä tai passiivisesti viiltävällä veitsiterällä varustetulla jyrsimellä. Kuivamisen edistämiseksi jyrsös käännetään 1 3 kertaa kuivumisen aikana kääntäjällä. Kuivuminen kestää kaikkiaan noin kaksi vuorokautta, mutta kuivumisaikaan vaikuttavat lämpötila ja ilman kosteus, tuuli sekä turvelaatu. Keskimäärin tuotetaan 15 20 satoa tuotantokauden aikana. (www.turveinfo.fi) Hakumenetelmässä kuormaus ja aumaus tapahtuu traktorin vetämään turveperävaunuun jyrsinturpeen kuormaajalla, joka on hihnakuormain. Turve kuljetetaan perävaunulla aumaan. Aumaus voidaan tehdä joko ajamalla kuorma auman päälle ja purkamalla turve sinne tai purkamalla turve auman juurelle, josta se pusketaan ylös aumaan puskutraktorilla tai rinnekoneella. Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä turpeen karheaminen tapahtuu kokoamisen yhteydessä, ja turve siirretään aumaan kokoojavaunusäiliössä. Menetelmän muut vaiheet eli jyrsintä, kääntäminen ja aumaan purkaminen ovat samanlaisia kuin edellä kuvatussa hakumenetelmässä. Imuvaunumenetelmässä turve kootaan ja kuljetetaan traktorin vetämällä imukokoojavaunulla, joka toimii kuten pölynimuri. Puhaltimella tehdään alipaine säiliöön, jonne turve imetään suuttimien ja imuputkien kautta. Uusimmissa imuvaunuissa puhaltimesta tuleva poistoilma puhdistetaan turvepölystä. Imuvaunumenetelmässä turve siirretään aumaan samalla vaunulla, jolla keräys tapahtuu. Purku tapahtuu kuten hakumenetelmässä. (www.turveinfo.ti) Kunnostus- ja huoltotöiden tarkoituksena on ylläpitää tuotantokenttien tehokasta hyödyntämistä sekä alueen ympäristönsuojelun tasoa. Vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn ennen vesien jäätymistä, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Kunnostustöihin kuuluu mm. tuotantokenttien muotoilua sekä ojien puhdistamista ja kunnostamista, tarvittaessa myös syventämistä. Tuotantoa Rahkanevalla voidaan harjoittaa reilun 30 vuoden ajan. Jälkihoitovaihe Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Yhtiö kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisestä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. 2.5.2 Toiminnan päättäminen ja jälkikäyttö Varsinaisen tuotantotoiminnan kestoksi Rahkanevalla arvioidaan reilut 30 vuotta. Kyseessä on kuitenkin arvio, jonka toteutumiseen vaikuttavat valmistelun ajoitus ja tuotantokausien sääolot sekä tuotantotekniikan kehitys. Koska hakija tuottaa turvetta ensisijaisesti omaan käyttöönsä, on tavoitteena hankealueen mahdollisimman tehokas tuotantokäyttö.
Kun tuotantokenttää jää pois tuotannosta turvekerroksen loppumisen vuoksi, on kyse yleensä pienistä aloista alueen reunoilla tai alavissa kohdissa eri puolilla tuotantoaluetta. Alueet siistitään, tasataan ja jätetään odottamaan suurempien alueiden kokonaisuuksia. Aloja ei pääsääntöisesti eroteta turvetuotantoalueen vesienkäsittelystä ennen kuin rajaus voidaan tehdä suurina kokonaisuuksina tai alat otetaan muuhun maankäyttöön. Turvetuotannosta poistuneilta aloilta tulevat vedet johdetaan laskeutusaltaiden ja pintavalutuksen kautta vähintään kahden vuoden ajan eli kunnes alat ovat luontaisesti kasvittuneet. Muutokset vesienjohtamiseen tehdään aina ympäristöviranomaisten hyväksymällä tavalla. Yksityiskohtaisemman jälkihoitosuunnitelman ja tulevan maankäyttömuodon suunnittelu on ajankohtaista siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä tuotantoaloja poistetaan tuotantokäytöstä. Rahkanevan olosuhteissa lupamenettelyt ja valmistelutoimien viemä aika huomioon ottaen aikaa on ainakin 20 vuotta. Turvetuotantoalueen jälkihoitosuunnitelma on hyväksytettävä ympäristölupaviranomaisella. Tällöin suunnitelma on huolellisesti laadittu, valvottu ja tulevaa maankäyttömuotoa tukeva. Tuotantokäytöstä turvekerroksen loppumisen vuoksi poistettuja tuotantoalueita on onnistuneesti hyödynnetty metsätalouden lisäksi erilaisina viljelyaloina, uudelleen soistamalla tai muodostamalla lintujärveksi. Siinä vaiheessa, kun jälkikäyttö Rahkanevalla on ajankohtaista, lienee useita uusiakin käyttömuotoja tarjolla. Päätösvalta alueen turvetuotannon jälkeisestä maankäytöstä on alueen maanomistajilla. Turvetuotannon harjoittaja osallistuu alueen uuden käyttömuodon valintaan omistamiensa maa-alojen osalta sekä tarjoamalla asiantuntemustaan eri vaihtoehdoista. Muutoin turvetuotannon harjoittaja vastaa alueen siistimisestä siten, että turvetuotannon jäljet eivät tuotannon päätyttyäkään aiheuta ympäristöllistä haittaa. Arvioiden esittäminen alueen tulevista maankäyttömuodoista 30-40 vuoden päähän on vaikeaa. Tuolloin alueeseen tai sen lähiseuduille voi kohdistua täysin uusia käyttöpaineita nykytilaan verrattuna. Nykytietämyksen valossa Rahkaneva sijaitsee tuolloin edelleen alueella, jolla ei ole painetta asunto- tai teollisuusrakentamiseen, myöskään uudelle peltopinta-alalle ei liene kysyntää energiakasvien viljelyä ehkä lukuun ottamatta. Mikäli Rahkanevan ympäristö on tuolloin edelleen pääasiassa metsämaata, parhaiten soveltuvia käyttömuotoja lienevät alueen metsittäminen tai soistaminen. Alava alue voisi soveltua myös kosteikoksi tai lintujärveksi esimerkiksi metsästyskäyttöä varten. 6 2.5.3 Vesien käsittely Turvetuotantoalueen kuivatusvesien aiheuttamat haitat liittyvät mm. veden kiintoaineeseen, ravinteisiin, humukseen ja tietyillä alueilla happamuuteen. Turvetuotannon kuormitus vaihtelee vuosittain, vuodenajoittain sekä alueen maantieteellisen sijainnin mukaan. Ravinteita, humusta ja kiintoainetta huuhtoutuu tuotantoalueelta, kuten kaikkialta maastosta, ympäri vuoden. Tuotantoaluekohtaisissa ominaispäästöissä eli päästöissä pinta-alayksikköä kohti (g/ha/d) on suurta vaihtelua veden ja turpeen laadusta sekä valunnasta johtuen. Ominaispäästöihin voidaan vaikuttaa vesiensuojelutoimenpiteillä. Rahkanevan turvetuotantoalue muodostuu toteutusvaihtoehdosta riippuen 2-4 tuotantolohkosta, joiden yhteistuotantoala on 142-288 hehtaaria. Laajimmillaan pinta-alaan sisältyy varsinaista tuotantokenttää 266 ha sekä auma-alueita yhteensä 22 ha.
Rahkaneva on suunniteltu sarkaojitettavaksi noin 20 metrin välein (Kuva 2). Tarkempaa lohkojakoa ei tässä vaiheessa ole suunniteltu, mutta pitkiin sarkaojiin tulee ojakatkoksia kulkuyhteyksien sekä virtaamaa hidastavien patojen vuoksi. Sarkaojitettavien alueiden kuivatusvedet johdetaan suunnitellun vesienjohtamisen mukaan jo valmisteluvaiheessa. Sarkaojien alapäät varustetaan kokoojaojiin johtavilla päisteputkilla ja lietteenpidättimillä, jotka padottavat vettä sarkaojiin tehostaen kiintoaineen laskeutumista jo ojiin sekä ojissa ennen lietteenpidättimiä sijaitseviin lietesyvennyksiin. Ojien yläpäihin ei tule rakenteita. Sarkaojista vedet johdetaan kokoojaojia myöten laskeutusaltaille. 7 Kuva 2. Sarkaojarakenteet ja erilaisia esimerkkejä lietteenpidättimistä (www.turveteollisuusliitto.fi / vesiensuojelukortit). Laskeutusaltailla poistetaan vedestä kiintoainetta ja sen mukana kulkeutuvia ravinteita. Laskeutusaltaat ovat käytössä ympärivuotisesti. Altaan mitoitus määräytyy mitoitusvaluman ja pintakuorman perusteella. Laskeutusallas tyhjennetään sinne kertyneestä lietteestä vähintään kerran vuodessa ja tarpeen mukaan useammin. Lietteelle varataan pengerretty läjitysalue laskeutusaltaan läheisyydessä. Laskeutusaltaan poistopäässä on patorakenne, joka tehostaa kiintoaineen laskeutumista altaaseen ja estää kiintoaineen huuhtoutumisen altaasta tulvakausina. Laskeutusaltaat varustetaan pintapuomeilla, jotka estävät altaan pinnalle laskeutuvan pölyn pääsyn vesistöön (Kuva 3). Pintavalutuksessa tuotantoalueen valumavedet johdetaan ojittamattomalle suoalueelle tai muutoin vesienpuhdistukseen sopivalle turvemaalle (Kuva 4). Vesi virtaa suon pintakerroksessa puhdistuen fysikaalisissa, kemiallisissa ja biologisissa prosesseissa. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle painovoimaisesti. Turvetuotannon loppuvaiheessa Katajanevan kuivatusvedet on kuitenkin johdettava pumppaamalla pintavalutuskentälle. Pumppaamo toimii aggregaatin avustuksella. Pintavalutuskentän jälkeen vedet johdetaan keräilyojaan ja edelleen patorakenteen kautta laskuojaan. Sulan maan aikana puhdistusteho on ollut ojittamattomilla pintavalutuskentillä kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta noin 50 %, kokonaistypen osalta noin 40 % ja kemiallisen hapen kulutuksen osalta 5 20 % (Väyrynen ym. 2008). Pintavalutuskentän puhdistusteho on hyvä, koska prosenttiosuudet on laskettu kentälle johdettavien, edeltävillä vesienkäsittelymenetel-
millä jo käsiteltyjen, vesien pitoisuuksista. Rahkanevan pintavalutuskentän koko on kaikissa hankevaihtoehdoissa 13 hehtaaria, ja se sijaitsee noin 1,2 kilometriä Katajanevan ja noin 1,9 kilometriä Rahkanevan tuotantolohkoilta pohjoiseen (liite 1). Pintavalutuskentän koko on hankevaihtoehdosta riippuen vähintään 4,5 % tuotantopinta-alasta, mikä ylittää ohjeellisen minimivaatimuksen 3,9 % (liite 1). 8 Kuva 3. Periaatekuva laskeutusaltaasta (www.turveteollisuusliitto.fi / vesiensuojelukortit). Kuva 4. Periaatekuva pintavalutuskentästä (www.turveteollisuusliitto.fi / vesiensuojelukortit). Pintavalutuskentältä vedet johdetaan laskuojaa ja Käräjäojaa pitkin Pyhäjokeen noin 3,5 kilometriä pintavalutuskentän itäpuolella (kuva 5).
Tarkemmin Rahkanevan tuotantosuunnitelmat on esitetty liitteissä 1.1-1.3. Rahkanevan pintavalutuskentän (13 ha) tarkempi suunnitelma on esitetty liitteessä 2, mistä käy ilmi korkeustiedot ja turvepaksuudet. 9 Kuva 5. Hankealueen sijainti ja purkureitistön yleiskuvaus. 2.5.4 Varastointi ja jätteet Tuotantotoiminnassa käytettävät aineet liittyvät suoraan joko tuotantokoneisiin tai eräissä tapauksissa ympäristönsuojelutoimiin (esim. pumppaamojen polttoaineet). Turvetuotannossa ei muutoin käytetä ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita.
Tuotannon aikana koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineet varastoidaan tiiviille ja helposti puhdistettavalle alustalle etäälle avo-ojista. Polttoaineita säilytetään pääosin siirrettävissä 1-5 m 3 säiliöissä sekä kiinteissä noin 10 m 3 säiliöissä. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään alueen turvallisuussuunnitelmaan. Turvetuotantotoiminnasta syntyvät jätteet ovat pääasiassa jäteöljyä, öljynsuodattimia, muita öljyisiä jätteitä, metalliromua, aumanpeittomuoveja sekä sekajätettä. Jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä kertyy yhteensä vajaat 1 000 litraa tuotantokaudessa, kun koko 288 ha on käytössä. Jätteiden keräämistä varten alueelle sijoitetaan jätteidenkeruupisteet. Eri jätelajeille on omat astiansa. Jätteiden määrät ja niiden luovuttaminen jätteenkuljetukseen merkitään ylös tuotantoalueen päiväkirjaan tai erilliseen jäteseurantaan. Aumojen peitteenä käytettävä muovi kerätään kasoihin ja varastoidaan tuotantoalueella sille osoitetulla paikalla. Muovi voidaan esim. paalata ja käyttää myöhemmin energiantuotantoon. Jätemuovin määrä vaihtelee suuresti sen mukaan, kuinka suuri osa aumoista peitetään. Toiminta-alueelta poistettavat pintamaat, laskeutusaltaista puhdistettavat lietteet, kivet sekä suosta poistettavat kannot ja liekopuut katsotaan kaivannaisjätteistä annetun asetuksen (190/2013) mukaan jätteiksi, joiden jatkokäyttö tai sijoittaminen on suunniteltava ennakolta ja suunnitelma on päivitettävä määräajoin. Kaivannaisjätesuunnitelma on esitettävä jo ympäristölupaa haettaessa. Rahkanevalta kaivetut maa-ainekset käytetään tuotantoalueen rakenteisiin mm. teiden pohjiin, jolloin aineksia ei ole tarpeen kuljettaa pois hankealueelta. Puuaines toimitetaan polttoon. Ojalietteet koostuvat turpeesta, joten ne voidaan nostaa tuotantokentälle kuivumaan ja tuottaa normaalisti. Laskeutusaltaista poistettavat lietteet ovat niin ikään pääosin turvetta ja soveltuvat mm. maisemointiin. Puu- ja biopolttoaineiden varastointi ja käsittely alueella Biomassaa eli puuperäisiä polttoaineita on suunniteltu varastoitavan ja käsiteltävän auma-alueilla, joista on hyvät tieyhteydet kuljetusta varten (liitteet 1.1-1.3). Biopolttoaineiden enimmäismääräksi arvioidaan 20 000 m 3 /a. Puupolttoaineet koostuvat metsäbiomassasta (hake, kannot ja energiapuu). Puupolttoaine toimitetaan voimalaitokselle turpeeseen sekoitettuna tai erillisinä kuormina. Biomassan käsittely on seuraava: - biomassa kuljetetaan turvetuotantoalueen auma-alueille ja kasataan auma-alueelle omiksi kasoiksi - puhdas puuaines tai vastaava biomassa haketetaan tai murskataan siirrettävällä hakettimella/murskaimella - riittävän hienojakoinen tai haketettu biomassa sekoitetaan turpeeseen tai ajetaan talviaikaan erillisinä kuormina voimalaitokselle Polttoaineen murskausta voidaan tehdä ympäri vuoden, mutta pääasiallisesti talviaikaan. 10 2.5.5 Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu Hankkeesta vastaavan tarkoituksena on aloittaa turvetuotannon valmistelu alueella heti YVA-menettelyn ja ympäristölupakäsittelyn jälkeen arviolta vuonna 2015, mikä edellyttää YVA-menettelyn loppuun viemistä mahdollisimman pikaisesti, ympäristöluvan
hakemista heti edellisen vaiheen jälkeen sekä myönteistä päätöstä em. hakemukseen alkuvuoden 2015 aikana. 11 2.6 Muut turvetuotantohankkeet alueella Rahkanevan hankealue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan suokeskittymän alueella Pyhäjoen valuma-alueella. Haapavedellä ja lähikunnissa on yhteensä kymmeniä toiminnassa olevia turvetuotantoalueita, jotka ovat myös merkittäviä työllistäjiä alueella. Vuonna 2011 Pyhäjoen vesistöalueella oli turvetuotannossa yhteensä 2393 ha, kuntoonpanossa 397 ha ja tuotannosta oli poistunut 790 ha (Pöyry Finland Oy 2012). Käräjäojan valuma-alueella ei ole muita turvetuotantoalueita eikä pistekuormittajia lukuun ottamatta vähäistä asutusta. Kanteleen Voiman Venenevan (142 ha) tuotantoalue sijaitsee noin 7,5 km päässä Rahkanevalta koilliseen samoin kuin kuntoonpanovaiheessa oleva Ilkanneva (87 ha) sekä parhaillaan ympäristölupakäsittelyssä oleva Varpuneva (128 ha) noin 3,5 km eteläkaakkoon. Venenevan, Ilkannevan ja Varpunevan vedet laskevat Pyhäjokeen noin 7 8 km Käräjäojan purkupistettä ylempänä. Vuonna 2012 Pyhäjoen vesistöalueella turvetuotannossa (kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa) olleet suot on esitetty liitteen 3 kartalla (Pöyry Finland Oy 2013). Kyseisessä liitteessä on esitetty myös Kanteleen Voiman suunnitteilla olevat Varpunevan ja Rahkanevan turvetuotantoalueet. Vireillä olevat muut turvetuotannon YVA-hankkeet Pyhäjoen vesistöalueella on Kanteleen Voiman Rahkanevan lisäksi meneillään seuraavat turvetuotannon YVA-hankkeet: Vapo Oy Pieni-Hangasneva, Vuohtosuo ja Kiikuneva 432 ha. Kuivatusvedet johdetaan Vuohtojoen kautta Kärsämäenjokeen ja edelleen Pyhäjokeen. Yhteysviranomainen on antanut lausuntonsa YVA-ohjelmasta, mutta YVA-selostusta ei vielä ole jätetty yhteysviranomaiselle. Vapo Oy Onkineva II 498 ha. Osin kuivatusvedet johdetaan Juurusojan kautta Kärsämäenjokeen ja edelleen Pyhäjokeen ja osa kuivatusvesistä johdetaan Siikajoen suuntaan. Yhteysviranomainen on antanut lausuntonsa YVA-ohjelmasta, mutta YVA-selostusta ei vielä ole jätetty yhteysviranomaiselle. Vapo Oy Kuohunneva 265 ha. Kuivatusvedet johdetaan Luomajoen kautta Kärsämäenjokeen ja edelleen Pyhäjokeen. Yhteysviranomainen on antanut lausuntonsa YVA-ohjelmasta, mutta YVA-selostusta ei vielä ole jätetty yhteysviranomaiselle. 2.7 Hankkeen edellyttämät luvat, päätökset ja suunnitelmat Kaavoitus Koska suunnittelualueelle ei ole laadittu asema- tai yleiskaavaa, on alueella voimassa Pohjois-Pohjanmaan liiton valtuuston 11.6.2003 hyväksymä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö vahvisti 17.2.2005. Suunnittelualuetta koskevat maakuntakaavan yleiset kaavamääräykset, eikä sinne ole tarpeen laatia tarkempaa osayleiskaavaa tai kaavamuutosta tämän hankkeen vuoksi.
Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan tarkistaminen ja täydentäminen mm. energian tuotantoalueiden osalta on käynnistynyt vuonna 2010. Uusi vaihemaakuntakaava tullee maakuntavaltuuston hyväksyttäväksi joulukuussa 2013. Ympäristövaikutusten arviointimenettely YVA-laki edellyttää arviointimenettelyä, jos suunniteltu turvetuotantopinta-ala on yli 150 ha. Ympäristölupa Turvetuotannon käynnistäminen edellyttää ympäristönsuojelulain (YSL 86/2000) 28 :n mukaisen luvan, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria, joten Rahkanevan turvetuotantoalue tarvitsee ympäristöluvan. Arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto liitetään lupahakemukseen, jonka käsittelee Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Lupahakemuksen sisältö on määritelty ympäristönsuojeluasetuksen (YSA 169/2000) 9-13 :ssä. Rakennuslupa Turvetuotantoalueelle mahdollisesti rakennettavat rakennukset tarvitsevat kunnan myöntämän rakennusluvan. Mahdollinen rakennusluvan tarve selviää suunnittelun edetessä. Pelastussuunnitelma ja ilmoitus pelastusviranomaisille Turvetuotantoalueen perustamisesta ilmoitetaan alueen pelastusviranomaiselle viimeistään siinä vaiheessa, kun alueelle haetaan ympäristölupaa. Ilmoituksessa esitetään mihin ja milloin turvetuotantoalue perustetaan, kuinka suuri tuotantoalue on tarkoitus perustaa, sekä tuotantoalueen omistajan ja toiminnanharjoittajan yhteystiedot. Turvetuotantoalueista laaditaan pelastussuunnitelmat, jotka toimitetaan pelastusviranomaisille. Suunnitelmat tarkastetaan vuosittain. Pelastussuunnitelmassa selvitetään vaaratilanteet, toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi, alkusammutukseen käytettävä henkilöstö ja sen koulutus, tuotantoalueella tarvittavan sammutuskaluston sijainti ja muut järjestelyt sekä toiminta erilaisissa onnettomuustilanteissa. Lupa käyttää jätevesien johtamiseen toisen maalla olevaa ojaa Jos kuivatusvesiä johdetaan toisen maalla olevaan ojaan, edellyttää se vesilain 5 luvun 9 :n mukaista lupaa, johon antaa päätöksen aluehallintovirasto. Lupaa ei tarvita, jos vesienjohtamisesta on sovittu maanomistajan kanssa Jätehuoltosuunnitelma ja kaivannaisjätesuunnitelma Turvetuotantoalueelle laaditaan jätehuoltosuunnitelma, josta käyvät ilmi jätteiden keräily, säilytys ja poiskuljetukset. Jätteiden lajeista ja määristä pidetään kirjanpitoa. Jätehuoltosuunnitelma sisältää myös turvetuotantohankkeille pakollisen kaivannaisjätesuunnitelman. 12 2.8 Liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategia 2005 2015 Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategia 2005 2015 on vapaaehtoiseen yhteistyöhön pohjautuva toimintamalli kestävän kehityksen edistämiseksi ja ympäristöyhteistyön parantamiseksi Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueella. Strategiassa on yhtymäkohtia
turvetuotantoon ainakin vesien tilan, ilman laadun ja luonnon monimuotoisuuden parantamiseen liittyvissä tavoitteissa (Ympäristöhallinnon Internet-sivut). Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma 2011 2014 ja siihen sisältyvä ympäristöselostus Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma laaditaan valtuustokausittain valtioneuvoston toimikaudekseen asettamien alueiden kehittämistavoitteiden mukaisesti. Samalla maakuntaohjelma tarkentaa pidemmän aikavälin maakuntasuunnitelman tavoitteita. Maakuntaohjelma 2011 2014:ssa yksi kärkiteemoista on kehittynyt energiatalous ja teknologia. Osaamisen ja luonnonvarojen todetaan olevan maakunnan taloudellisen kehittymisen perusta. Maakunnalla katsotaan olevan hyvät edellytykset kehittyä monipuoliseksi uusiutuvan energiatalouden maakunnaksi. Maakuntaohjelmassa on huomioitu Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategian 2005 2015 keskeiset linjaukset. Ympäristöselostus tarkastelee maakuntaohjelman ympäristövaikutuksia. Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia 2015 Pohjois-Pohjanmaan energiastrategian tavoitteena on linjata maakunnan energiatalouden kehittäminen vuoteen 2015 ja visiotasolla vuoteen 2025. Strategiassa määritellään lähivuosien keskeiset toimenpiteet alueellisen energiantuotannon kehittämiseksi. Lisäksi on tarkoitus tukea hanketoimijoiden ja rahoittajien päätöksentekoa energiahankkeita koskevien rahoitushakemusten käsittelyssä. Todennäköisesti tullaan tekemään myös aloitteita ja esityksiä valtakunnantason energiapolitiikkaan. Työn painotus on bioenergiassa, mutta myös muut energiamuodot tarkastellaan. Samalla selvitetään maakunnallisen energiatoimiston perustaminen. Pohjois-Pohjanmaa on monipuolisen energiantuotannon maakunta ja strategiassa tullaan todennäköisesti painottamaan tätä sekä omien energiavarojen hyödyntämistä ja osaamispohjan lisäämistä. Turve on nykyisin alueen tärkein energianlähde ja samalla se on tärkein tukipolttoaine muille kiinteille biopolttoaineille. Tässä strategiassa tavoitteeksi on otettu turpeen käytön nykytason säilyttäminen. Strategiassa toimenpiteiksi turvetuotantoon liittyen esitetään: o Selvitys tuotannon suuntaamisesta vähäarvoisille ojitetuille soille o Turvetuotannon vesiensuojelun edelleen parantaminen o Turvetuotantosoiden jälkikäyttö alueellinen esimerkkisuunnitelma (Kuivaniemi) Rahkanevalla on tarkoitus tuottaa turvetta energiakäyttöön, joten hanke on energiastrategian mukainen. Rahkanevan turvetuotannon ympäristövaikutukset on kuvattu tässä YVA-selostuksessa. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma 2015 Vesienhoitosuunnitelma on hyväksytty valtioneuvostossa joulukuussa 2009. Lisäksi valtioneuvosto on hyväksynyt 17.2.2011 valtakunnallisen vesienhoidon toteutusohjelman vuosille 2010-2015, joka pohjautuu vuonna 2009 hyväksyttyihin vesienhoitosuunnitelmiin. Vesiensuojelun ja -hoidon yleinen tavoite on jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Nämä tavoitteet ovat yhteisiä koko Euroopan unionin alueella. Vesistöjä rehevöittävien, pilaavien sekä muiden vesiympäristölle haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan. Tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähenne- 13
tään. Vesienhoitosuunnitelmilla ja niihin liittyvillä toimenpideohjelmilla pyritään saavuttamaan vesienhoidolle asetetut tavoitteet. Vesienhoitosuunnitelmat tarkistetaan kuuden vuoden välein. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on yli 24 000 ha turvetuotantoalueita. Tuotantoalasta lähes 30 % sijaitsee Iijoen vesistöalueella. Myös Siikajoen, Pyhäjoen ja Kuivajoen vesistöalueilla on turvetuotannon keskittymiä. Turvetuotannon osuus koko fosforikuormituksesta on keskimäärin 2 % ja typpikuormituksesta 4 %, kun ilman kautta tulevaa laskeumaa ei oteta huomioon. Kun laskeuma on arviossa mukana, ovat osuudet vastaavasti 1,5 % ja 3 %. Vaikka turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta on pieni, on sillä paikallisesti merkitystä vesistöjen kuormittajana. Turvetuotannosta poistuu suunnittelukauden aikana alueita, joiden vesiensuojelumenetelmät ovat osittain riittämättömiä nykyiseen vaatimustasoon nähden. Niitä korvataan uusilla tuotantoalueilla, joiden vesiensuojelurakenteet täyttävät nykyiset vaatimukset. Koska toiminta tulee kuitenkin todennäköisesti laajenemaan, turvetuotannon kokonaiskuormituksen arvioidaan pysyvän entisellään tai jonkin verran kasvavan nykyisestä. Suunnittelukaudella arvioidaan otettavan käyttöön noin 7100 hehtaaria uusia turvetuotantoalueita. Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Valtioneuvoston vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 antaman periaatepäätöksen mukaan turvetuotannon haittojen vähentämisessä painotetaan sijainninohjausta, valuma-alueittaista suunnittelua, elinkaaren aikaiset vaikutukset huomioon ottavan parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöä sekä tuotannosta vapautuvienalueiden jälkikäytön suunnittelua. Nämä toimenpiteet ovat vesienhoitoalueella jo osa nykyistä käytäntöä. Happamilla sulfaattimailla sijaitsevien turvetuotantoalueiden kuivatusjärjestelyt suunnitellaan ja toteutetaan niin, ettei happamuushaittoja pääse syntymään. Myös turvetuotantoalueen jälkihoidon suunnittelussa on otettava huomioon happamuuskuormituksen estäminen. Turvetuotannon lisätoimenpiteet ratkaistaan tapauskohtaisesti ympäristölupapäätöksissä. Vastuu turvetuotannon toimenpiteiden toteutuksesta on turvetuottajilla. Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi Uusien turvetuotantoalueiden sijoittumista ohjataan jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille, tuotannossa olevien alueiden yhteyteen tai käytöstä poistuneille turvepelloille. Turvetuotantoalueita ei sijoiteta vesistön, vedenhankinnan kannalta merkittävän pohjavesialueen tai muun suojelualueen välittömään läheisyyteen. Uudet turvetuotantoalueet pyritään ohjaamaan alueille, joissa ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle. Valtakunnallisia linjauksia muun muassa turvetuotantoalueiden sijainninohjauksesta saadaan kansallisen suo- ja turvemaiden strategiasta, jonka on määrä valmistua syksyllä 2010. Strategian tavoitteena on luoda yhtenäinen, ajantasainen näkemys soiden ja suoluonnon sekä turvemaiden monipuolisesta ja kestävästä käytöstä sovittamalla yhteen soiden ja turvemaiden eri käyttötarpeita. Muita mahdollisia turvetuotannon vesiensuojelun keskeisiä ohjauskeinoja ovat mm: Turvetuotannon vesistövaikutusten vähentäminen valuma-alueittaisella suunnittelulla Ympärivuotisesti toimivien vesiensuojelumenetelmien kehittäminen Kasvillisuuskenttien tehon selvittäminen ja parantaminen 14
Uuden vesiensuojelullisesti tehokkaan tuotantomenetelmän kehittäminen käyttöön otettavaksi Tehtyjen toimenpiteiden kustannustehokkuuden selvittäminen Turvetuottajien vesiensuojelun oman valvonnan lisäämiseen ohjaaminen Turvetuotannon loppuvaiheen nopeuttamisen teknisten mahdollisuuksien selvittäminen Tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelun kehittäminen Turvetuotannosta vapautuvien alueiden soistamishankkeiden edistäminen Turvetuotantoon soveltuvien vesistövaikutusten seurantamenetelmien kehittäminen Vesiensuojelurakenteiden mitoitusohjeiden muutostarpeen selvittäminen tulevien ilmastomuutosten varalta 15 Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoiksi vuoteen 2015 Valtioneuvoston periaatepäätöksen Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 mukaan turvetuotannon haittojen vähentämisessä painotetaan sijainninohjausta, valumaalueittaista suunnittelua, elinkaaren aikaiset vaikutukset huomioon ottavan parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöä sekä tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelua. Ehdotuksen mukaan uusien turvetuotantoalueiden sijainninohjauksella on keskeinen merkitys vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisessa. Uutta turvetuotantoa tulisi suunnata jo ojitetuille tai tuotannossa oleville alueille. Turvetuotannon ohjaaminen jo ojitetuille alueille ja käytöstä poistuneille turvepelloille luonnontilaisten soiden asemasta vähentää myös turvetuotannosta vapautuvia kasvihuonekaasuja. Muita keskeisiä ohjauskeinoja ovat muun muassa: Turvetuotantoalueiden sijainninohjaus Maakuntakaavoissa turvetuotannon aluevarausten tulee perustua riittäviin ympäristö- ja vesistöselvityksiin Uusien vesiensuojelumenetelmien, erityisesti ympärivuotisesti toimivien vesiensuojelumenetelmien, kehittäminen Uusien tuotantomenetelmien kehittäminen turvetuotannossa Selvitykset tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta Turvetuotannon vesistövaikutusten vähentäminen valuma-aluekohtaisella suunnittelulla Rahkanevan suunnitellun turvetuotannon vesistövaikutuksia on tarkasteltu tässä YVAselostuksessa. Vesienkäsittelymenetelmänä hankkeessa tulee olemaan ympärivuotinen pintavalutus, joka on parasta käyttökelpoista tekniikkaa turvetuotannon kuivatusvesien puhdistamiseksi. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 2010-2015 Vesienhoitoalueen eteläosien kaikki joet ja jokiosuudet luokittuivat hyvää huonompaan tilaan. Pyhäjoen alaosa ja Haapajärvi kuuluivat ekologiselta tilaltaa luokkaan tyydyttävä. Lähes kaikissa eteläosien joissa liiallinen rehevyys on merkittävä syy hyvää huonompaan ekologiseen tilaan. Turvetuotannon osalta ehdotuksina lisätoimenpiteiksi esitetään uusilla turvetuotantoalueilla lisättäväksi toimenpiteitä tuotannon ulkopuolisen
ajan kuormituksen vähentämiseksi ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön. Lisäksi uuden turvetuotantoalueen lupahakemuksessa selvitetään vesistön happamoitumisriski ja esitetään tarvittavat toimenpiteet tai rajoitukset haittojen ehkäisemiseksi. Vesienhoidon toimenpiteiden toteuttaminen Pohjois-Pohjanmaalla, alueellinen toteutusohjelma 2010-2015 Alueelliset ohjauskeinot: Ohjataan turvetuotanto jo ojitetuille ja muuten luonnoltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että turvetuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohjavesille ja luonnon monimuotoisuudelle. Tämä on myös suo- ja turvemaiden strategian linjaus. Linjaus otetaan huomioon käynnistyneessä Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelmassa 2010 2012, jonka tavoitteena on koota tieto soiden merkityksestä ja mahdollisuuksista sekä muodostaa näkemys soiden käytöstä tulevaisuudessa. Hankkeesta syntyy perusta kaavoitukselle, ohjelma soiden käytön kehittämiselle ja tietopaketti soista. Vähennetään turvetuotannon vesistövaikutuksia valuma-aluekohtaisella suunnittelulla. Tämä on myös suo- ja turvemaiden strategian linjaus. Käynnistyvässä kolmivuotisessa TASO-hankkeessa kehitetään valuma-aluemalleja niin, että niiden avulla voidaan arvioida myös kiintoaine- ja humuskuormituksesta aiheutuvia vesistövaikutuksia. Hankkeessa kehitetään myös valuma-aluetason vesiensuojelusuunnittelua. Otetaan huomioon kansallisen suo- ja turvemaiden strategian linjaukset. Kehitetään ylivirtaamatilanteiden hallintaa erityisesti alueilla, joilla on käytössä pelkät laskeutusaltaat. Tämä pitäisi ottaa mukaan seuraavaan kehittämishankkeeseen yhdeksi osa-alueeksi. Kehitetään uusia ja erityisesti ympärivuotisesti toimivia vesiensuojelumenetelmiä. Tämä on myös suo- ja turvemaiden strategian linjaus. Käynnistyvässä kolmivuotisessa TASO-hankkeessa on tarkoituksena kehittää uutta vesiensuojeluteknologiaa. Niin sanotussa TuKos- hankkeessa on selvitetty ojitettujen kosteikkojen soveltuvuutta ympärivuotiseen puhdistukseen. Pohjois-Pohjanmaan ilmastostrategia Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus on hyväksynyt maakunnan ilmastostrategian 13.12.2010 pidetyssä kokouksessa. Ilmastostrategiassa todetaan turvetuotannon maankäytön tuottaneen vuonna 2007 370 000 tonnin hiilidioksidiekvivalentteja vuodessa, kun koko maakunnan nettopäästö on noin 8 920 000 tonnia hiilidioksidiekvivalentteja. Turpeen maankäytön osuus koko maakunnan hiilidioksidin nettopäästöistä on siten 4,1 prosenttia. Starategian yhtenä tavoitteena on vähentää energiatalouden ilmastovaikutusta. Helpoiten ja edullisimmin se käy parantamalla energiatehokkuutta, säästämällä energiaa sekä lisäämällä materiaalitehokkuutta. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen asema polttoainekäytössä tulee muuttumaan. Turpeen osalta muutokset eivät voi olla nopeita johtuen olevasta laitoskannasta ja vaihtoehtoisten kotimaisten polttoaineiden määrän rajallisuudesta. Lähiaikoina valmistuva soiden ja turvemaiden kansallinen strategia sekä syksyllä 2010 käynnistynyt maakunnallinen suo-ohjelmahanke linjaavat raaka- 16
ainehankintaa suhteessa ilmastovaikutuksiin ja soiden muuhun käyttöön. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon mukaan turpeen merkittävä polttoaineasema säilyy lähitulevaisuudessa, mutta ilmastotavoitteet edellyttävät, että vuoteen 2050 mennessä turpeen polttolaitoksissa on käytössä hiilidioksidin talteenottomenetelmä. Turpeen käytön ilmastovaikutuksia tullaan vähentämään sekä raaka-ainetuotantoalueilla että laitoksissa. Rahkanevalla on tarkoitus tuottaa turvetta energiakäyttöön, mikä tulee korvaamaan tuotannosta poistuvia alueita ja turvaamaan siten osaltaan olemassa olevan laitoskannan raaka-aineen saantia. Rahkanevan suunnitellun turvetuotannon ilmastovaikutukset on arvioitu tässä YVA-selostuksessa. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, jonka valmistelusta on vastannut ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä. Strategiassa määritellään Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet osana EU:n tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä muun muassa energiakäytön tehostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Strategia esittelee toimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategia ulottuu vuoteen 2020 saakka. Lisäksi siinä esitetään visioita vuoteen 2050. Strategiassa todetaan turpeen käytöstä seuraavasti: Turve on kotimainen energialähde, jonka käyttö on energiahuollon normaali- ja poikkeusaikojen varmuuden ja energiarakenteen monipuolistamisen kannalta tärkeää. Turve korvaa tuontipolttoaineista erityisesti kivihiiltä ja kaasua. Turpeen tuotanto- ja käyttöketjua on kehitetty valtiovallan toimenpitein määrätietoisesti useiden vuosikymmenten ajan. Turpeen käytöllä on huomattavaa työllisyys- ja aluepoliittista merkitystä Pohjois-, Itä- ja Keski-Suomessa. Tavoitteeksi asetetaan, että turpeen tuotantoon ja käyttöön panostetut voimavarat voitaisiin jatkossakin hyödyntää työllisyyttä ja alueellista kehitystä edistäen. Lisäksi strategiassa linjataan turpeen energiakäytön kohdistuvan ensisijassa jo käyttöön otetuille turvemaille ja soille, kuten metsäojitetuille alueille, maatalouskäytössä olleille turvemaille ja suopelloille (Työ- ja elinkeinoministeriön Internet-sivut). Rahkanevan suunnitellun turvetuotannon vaikutuksia ilmastoon, työllisyyteen ja elinkeinoihin on tarkasteltu tässä YVA-selostuksessa. Kansallinen suo- ja turvemaiden strategia Soiden ja turvemaiden kansallisen strategian valmistelu käynnistettiin vuoden 2009 alussa maa- ja metsätalousministeriön koordinoimana. Strategia luovutettiin maa- ja metsätalousministerille 16.2.2011 ja Valtioneuvosto teki soiden ja turvemaiden vastuullisesta ja kestävästä käytöstä ja suojelusta periaatepäätöksen 30.8.2012. Suomessa on soita ja turvemaita yhteensä noin 10 miljoonaa hehtaaria, mikä on kolmannes Suomen maapinta-alasta. Soista noin puolet on ojitettu metsätalouskäyttöön, noin 250 000 hehtaaria on viljelykäytössä ja vuosittain turvetuotannossa on noin 70 000 hehtaaria. Nykyisestä suoalasta on suojeltu 1,2 miljoonaa hehtaaria eli noin 13 prosenttia. Käytön ulkopuolella on suojellun alan lisäksi noin kolme miljoonaa hehtaaria. Turpeen osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta on 5-7 prosenttia. Turvemaiden nykyiset, moninaiset käyttötarpeet ja -arvot ovat kasvamassa. Muun muassa tästä syystä tarvitaan soiden ja turvemaiden kansallinen strategia, jonka tavoitteena on luoda yhteinen, ajantasainen näkemys soiden ja suoluonnon sekä turvemaiden kestä- 17
västä ja monipuolisesta käytöstä. Strategialla määritetään Suomen soihin ja turvemaihin liittyvät tavoitteet ja käyttötarpeet, sekä tarvittaessa keinot niiden yhteensovittamiseksi lähivuosikymmeninä (Maa- ja metsätalousministeriön Internet-sivut). Tässä YVA-selostuksessa tarkastellaan Rahkanevan turvetuotantoon ottamisen vaikutuksia mm. suoluontoon ja virkistyskäyttöön. 18 Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2006 Valtioneuvosto on vuonna 2006 hyväksynyt Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategian 2006 2016 ja siihen liittyvän toimintaohjelman, joka on jatkoa Suomen biologista monimuotoisuutta koskevalle kansalliselle toimintaohjelmalle 1997 2005. Strategian tavoitteena on: Pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä; vakiinnuttaa Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien 2010 2016 kuluessa; varautua vuoteen 2016 mennessä Suomen luontoa uhkaaviin maailmanlaajuisiin ympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen sekä vahvistaa Suomen vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. Strategisina päämäärinä on: edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua luonnonsuojelualueverkostoa kehittämällä, eliölajien suojelua tehostamalla ja osana eri toimialojen suunnittelua ja toimintaa; tuottaa ja välittää tutkimukseen perustuvaa tietoa luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kustannustehokkaalle ja sopeutuvalle toimintapolitiikalle; edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä osana eri toimialojen suunnittelua ja toimintaa; varmistaa laaja yhteistyö asianomaisten ministeriöiden ja eri toimijoiden kesken sekä edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. Otettaessa Rahkaneva turvetuotantoon alueen luonnonympäristö muuttuu. Turvetta ei voida tuottaa muuttamatta suoluontoa. Turvetuotannon jälkeen alueelle muodostuu uusi, alkuperäisestä poikkeava luonnonympäristö. 2.9 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Hankkeen suhdetta valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin on käsitelty liitteenä 4 olevassa taulukossa.
3 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY 19 3.1 Arviointimenettelyn sisältö Ympäristövaikutusten arvioinnista annettu laki tuli voimaan 1.9.1994. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn eli YVA-menettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistää huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Menettelyn tavoitteena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeen suunnitteluun. Menettelyssä ei tehdä päätöksiä, vaan tuotetaan tietoa päätöksenteon tueksi. Laissa ja sitä täydentävässä asetuksessa on määritelty, mihin hankkeisiin YVAmenettelyä sovelletaan. Turvetuotantohankkeeseen, jonka tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria (YVA-asetus 6 ), sovelletaan YVA-menettelyä. Rahkanevan ympäristövaikutusten arviointimenettely alkoi, kun hankkeesta vastaava toimitti yhteysviranomaiselle eli tässä tapauksessa Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskukselle arviointiohjelman. YVA-ohjelmassa esiteltiin hanke ja työsuunnitelma sen ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Yhteysviranomainen kuulutti hankkeesta ja ohjelman nähtävilläolosta ja järjesti hankkeen vaikutusalueella tarvittavat tiedotustilaisuudet, joissa kansalaiset ja yhteisöt esittivät mielipiteitään. Ohjelmasta annettujen lausuntojen, mielipiteiden, tiedotustilaisuuksissa esille tulleiden seikkojen ja muun lisäinformaation pohjalta yhteysviranomainen antoi ohjelmasta lausuntonsa ja totesi, miltä osin arviointiohjelmaa on tarkistettava. YVA-ohjelman ja yhteysviranomaisen lausunnon pohjalta arvioitiin hankkeen ympäristövaikutukset, jotka esitetään tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVS). Yhteysviranomainen kuuluttaa arviointiselostuksesta vastaavasti kuin ohjelmasta, ja järjestää tiedotustilaisuudet. Selostuksesta pyydetään tarvittavat lausunnot ja varataan mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen selvitysten riittävyydestä. Yhteysviranomainen laatii selostuksesta oman lausuntonsa. YVA-selostuksen sisällölle asetetaan vaatimuksia YVA-laissa ja -asetuksessa. Lain määrittelyn mukaan YVA-selostus on asiakirja, jossa esitetään tiedot hankkeesta ja sen vaihtoehdoista sekä yhtenäinen arvio niiden ympäristövaikutuksista. YVA-selostus laaditaan YVA-ohjelman ja ohjelmasta saatujen lausuntojen ja mielipiteiden sekä laadittujen ympäristövaikutusselvitysten pohjalta. YVA-selostuksessa: kuvataan tarkasteltavat toteuttamisvaihtoehdot ja ympäristövaikutukset selvitetään ympäristön nykytila arvioidaan toteuttamisvaihtoehtojen ympäristövaikutukset ja niiden merkittävyys vertaillaan toteuttamisvaihtoehtoja suunnitellaan, miten haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä ja lieventää esitetään ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelmaksi YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa arvioinnin tulokset ja lausuntonsa hankkeesta vastaavalle. Lupia tai niihin rinnastettavia päätöksiä haettaessa arviointiselostus liitetään hakemuksiin. Lupapäätöksessään lupaviranomainen esittää miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. Hankkeen YVA-prosessin kulkua on esitetty kuvassa (Kuva 6).
20 Kuva 6. YVA-menettelyn kulku kaaviona. 3.2 Arviointimenettelyn osapuolet ja aikataulu Rahkanevan turvetuotantohankkeen YVA-menettelyyn osallistuvat tahot on esitetty kuvassa (Kuva 7) ja YVA-menettelyn vaiheet ja aikataulu kuvassa (Kuva 8). Aikataulu viivästyi alkuperäisestä suunnitellusta aikataulusta hankkeen suunnittelussa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Muun muassa YVA-vaihtoehtoja ja kuljetusreittejä tarkasteltiin uudestaan YVA-ohjelmasta saatujen kommenttien perusteella. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus (yhteysviranomainen) Kanteleen Voima Oy (hankevastaava) YVA-MENETTELY Tiedotusvälineet Pöyry Finland Oy (YVA-konsultti) Haapaveden kaupunki Maanomistajat Kalastusalueet Asukkaat Kansalais-, ympäristö- ja muut järjestöt Muut viranomaiset ja asiantuntijat Kuva 7. YVA-menettelyyn osallistuvat tahot.
21 YVA-menettely 2011 2012 2013 2014 Työn vaihe 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 Arviointiohjelma Arviointiohjelman laatiminen Arviointiohjelma yhteysviranomaiselle Arviointiohjelma nähtävillä Yleisötilaisuus Yhteysviranomaisen lausunto Arviointiselostus Arviointiselostuksen laatiminen Tupailta Arviointiselostus yhteysviranomaiselle Arviointiselostus nähtävillä Yleisötilaisuus Yhteysviranomaisen lausunto Kuva 8. Rahkanevan YVA-menettelyn aikataulu. 3.3 YVA-ohjelma Hankevastaava toimitti arviointiohjelman Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle 26.4.2011. Arviointiohjelma oli kuulutusaikana nähtävillä Haapaveden kaupungintalolla, Haapaveden kirjastossa ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Arviointiohjelmaa koskeva kuulutus ja asiakirjat ovat olleet nähtävillä myös Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskuksen www-sivuilla. Arviontiohjelman vireilläolosta on ilmoitettu sanomalehdissä Kaleva 1.8.2011, Pyhäjokiseutu 1.8.2011 ja Haapavesi lehti 28.7.2011. Haapavesi lehti on uutisoinut aiheesta 1.9.2011. Arviointiohjelmasta pyydettiin lausunto seuraavilta tahoilta: Haapaveden kaupunki, Ympäristöpalvelut Helmi/Haapavesi, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto/ympäristöterveydenhuolto, Kainuun ELY-keskus/Kalatalouspalvelut, Metsähallitus/Pohjanmaan luontopalvelut, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry, Oulun läänin vesiensuojeluyhdistys ry, Oulun riistanhoitopiiri, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Museovirasto, Pohjois-Pohjanmaan museo, Pyhäjokivarren kalastusalue, Haapajärven yhteisen vesialueen osakaskunta, Karsikkaan kylätoimikunta sekä Haapaveden Metsästysyhdistys ry. Lisäksi jokaisella on ollut oikeus esittää mielipiteensä hankkeesta. Lausuntoja toimitettiin ELY-keskukselle yhteensä 10 kappaletta. Mielipiteitä esitettiin 1 kappale. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus antoi oman lausuntonsa YVA-ohjelmasta 28.10.2011. 3.4 Osallistuminen ja tiedottaminen YVA-menettely on avoin prosessi, johon asukkailla ja muilla intressiryhmillä on mahdollisuus osallistua. Asukkaat ja muut asianomaiset voivat osallistua hankkeeseen esittämällä näkemyksensä yhteysviranomaisena toimivalle Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskukselle sekä myös hankkeesta vastaavalle tai YVA-konsultille. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta järjestettiin yleisötilaisuus Haapavedellä entisellä Karsikkaan koululla 17.8.2011. Tilaisuuteen osallistui noin 30 henkilöä
hankkeesta vastaavan ja viranomaisten edustajat mukaan lukien. Osallistujien näkemykset ja kysymykset koskivat mm. suon luonnonoloja, kuivatusvesien johtamisjärjestelyjä, vaikutuksia virkistyskäyttöön kuten hirvenmetsästykseen, linnustukseen, kalastukseen ja marjastukseen, kuljetusten vaikutuksia liikennemääriin, liikenteen vuorokautiseen jakautumiseen ja yksityisteiden kuntoon, suon jälkikäyttöä sekä energiapolitiikan vaikutuksia turpeen energiakäytön kannattavuuteen. Hankealueen maanomistajat kutsuttiin 30.10.2012 Haapaveden voimalaitoksella järjestettyyn tupailtaan. Paikalla oli hankevastaavan ja YVA-konsultin edustajien lisäksi 10 maanomistajaa. Tilaisuudessa esiteltiin hanketta sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Osallistujilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja näkemyksiä hankkeesta ja sen vaikutuksista. Tilaisuudessa keskusteltiin myös hankealueen nykyisestä käytöstä ja hankkeen mahdollisista vaikutuksista ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen sekä virkistyskäyttömahdollisuuksiin. Hankkeen ympäristövaikutusarvioinnin ja YVA-selostuksen valmistuttua järjestetään toinen yleisötilaisuus Haapavedellä, jossa esitellään arvioinnin tuloksia. 22 3.5 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta Yhteysviranomaisen (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus) Rahkanevan turvetuotantohankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta antamassa lausunnossa esitetyt asiat on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon tätä YVA-selostusta laadittaessa. Yhteysviranomaisen lausunto sekä annetut lausunnot ja mielipiteet on käyty huolellisesti läpi ja esille tuotujen näkökohtien sisällyttämistä YVA-selostukseen on harkittu. Seuraavassa on käyty yksityiskohtaisemmin läpi esitettyjä näkökohtia sekä niiden ottamista huomioon YVA-selostuksessa. Mikäli esitettyjä näkökohtia ei ole voitu ottaa huomioon, on esitetty perustelut, miksi ko. asiaa ei ole tarkemmin käsitelty YVAselostuksessa. Hankekuvaus Arviointiselostuksessa on esitetty kaikki samalla alueella olevat ja suunnitellut turvetuotantoalueet ja hankkeet. Pyhäjoen valuma-alueella sijaitsevien turvetuotantohankkeiden vesistökuormituksen yhteisvaikutus, pinta-alat ja kuormitustiedot sekä hankeen suhteellinen osuus kokonaiskuormituksesta on esitetty vesistön nykytilakuvauksessa. Mikäli Rahkanevan ympäristö on 30-40 vuoden päästä edelleen pääasiassa metsämaata, parhaiten soveltuvia jälkikäyttömuotoja lienevät alueen metsittäminen tai soistaminen. Alava alue voisi soveltua myös kosteikoksi tai lintujärveksi esimerkiksi metsästyskäyttöä varten. Arvioitua tuotantomäärää on tarkennettu. Muut hankkeet, suunnitelmat ja ohjelmat Arviointiselostuksessa on esitetty hankkeen suhdetta ja merkitystä suhteessa ohjelmiin ja suunnitelmiin. Valtioneuvoston periaatepäätös on esitetty omana alaotsakkeenaan. Lähdeluetteloa on täydennetty. Muut luvat ja hankkeen aikataulu Hankkeen aikataulu on päivitetty. Vaihtoehtojen käsittely
Arvioitiohjelmasta annetun lausunnon perusteella hankkeen toteutusvaihtoehtoja on täydennetty. Pintavalutuskentän sijaintia on muutettu ja kentän mitoitustiedot on esitetty. Vaikutukset maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen Terminaalitoimintaan liittyviä vaikutuksia on arvioitu melun, pölyn ja liikenteen osalta. Hankealueen lähiympäristön rakennukset suhteessa hankealueeseen on esitetty selostuksessa. Pyhäjokilaaksoa koskeva yleiskaavamerkintä mk-5 on lisätty selostukseen. Hankkeen suhdetta valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin on käsitelty. Vaikutukset vesistöön Arviointiselostukseen on täydennetty, mikäli biologista aineistoa on ollut käytettävissä. Vesistövaikutuksia on arvioitu kattavasti ohjelmasta annetun lausunnon mukaisesti. Lisäksi on arvioitu hankkeen vaikutuksia suunnitelmissa esitettyjen tavoitteiden toteutumiseen vesienhoidon ja ekologisen tilan näkökulmasta. Vaikutuksia on arvioitu Pyhäjoessa mereen saakka. Alueen sijainti suhteessa sulfaattimaihin on tarkistettu. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Hankevaihtoehtojen vaikutuksia ravun elinolosuhteisiin Pyhäjoessa on tarkasteltu YVAselostuksessa. Kalastustiedustelu kattaa Käräjäojan, Haapajärven sekä Haapajärven yläpuolisen jokiosuuden muutaman kilometrin matkalla. Tehty tiedustelu antaa kattavan kuvan alueella tapahtuvasta kalastuksesta. Vaikutukset tuotanto-, palvelu- ja elinkeinotoiminta-alueisiin sekä virkistyskäyttöön ja luonnonvarojen hyödyntämiseen Hankkeen vaikutuksia paikalliseen työllisyyteen on arvioitu selostuksen sosiaalisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Hankkeen vaikutuksia alueen virkistysmahdollisuuksiin on arvioitu alueella asuvilta ihmisiltä saatujen tietojen perusteella (mm. tupaillassa). Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen Ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia on pyritty arvioimaan kattavasti saatavilla ja käytettävissä olevan tiedon perusteella yhdessä hankkeen muiden arviointiosioiden kanssa. Vaikutukset eläin- ja kasvilajistoon, luonnon monimuotoisuuteen sekä suojeluarvojen säilymiseen Rahkanevan-Teerinevan alueille on tehty tarkentavia luontoselvityksiä kesällä 2012. Lisäksi on käytetty hyväksi maakuntakaavauudistusta varten tehtyä luontoselvitystä. Tehdyt luontoselvitykset on arviointiselostuksen liitteinä. Rahkanevan ja Katajanevan uhanalaiset luontotyypit on esitetty erillisinä taulukkoinaan. Hankkeen vaikutuksia ympäröiville alueille on tarkasteltu. Hankkeen linnustovaikutuksia on arvioitu laajemmin, mm. alueen merkitystä muutonaikaisena levähdysalueena. Vaikutukset ilman laatuun, ilmastoon ja meluun Turvetuotannon vaikutukset ilmastoon on arvioitu käyttäen hyväksi uusinta tutkimustietoa. Hankkeen vaikutuksia on arvioitu lähimpiin vapaa-ajan ja asuttuihin kiinteistöihin. Vaikutukset tiestöön ja liikenteeseen YVA-selostuksessa on kuvattu tiestön ja liikenteen nykytila, arvioitu hankkeen vaikutuksia tiestöön ja tieliikenneturvallisuuteen sekä arvioitu liikenteen aiheuttamia melu- ja pölypäästöjä suhteessa ympäristöön ja asutukseen. 23
Vaikutukset maisema- ja kulttuuriperintöön Kanteleen Voima Oy Hankealueella mahdollisesti sijaitsevat muinaismuistokohteet on tarkistettu Museovirastosta. Alueen ympäristön tervahaudat on huomioitu arviointiselostuksessa. Selostukseen on lisätty Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Epävarmuustekijät YVA-selostuksessa on esitetty vaikutusten arviointiin liittyvät epävarmuustekijät. Vesistövaikutusten osalta esim. vesiensuojelumenetelmien rajoituksia on arvioitu vesistövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Ympäristö- ja turvallisuusriskit YVA-selostuksessa on arvioitu Rahkanevan turvetuotannosta aiheutuvia riskejä ja niiden hallintaa sekä esitetty keinoja haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi. Raportointi Karttojen luettavuutta on parannettu verrattuna YVA-ohjelmaan. Suurin osa kartoista on kuitenkin pidetty tekstin yhteydessä, mikä helpottaa selostuksen lukemista. Arviointiselostus on pyritty kirjoittamaan helposti ymmärrettävästi ja asioita on havainnollistettu kartoin, kuvin ja taulukoin. YVA-selostukseen sisältyy yleistajuinen tiivistelmä, jossa on tuotu esille hankkeen merkittävimmät ympäristövaikutukset. 24 3.6 YVA-selostus Vaikutusten arviointi on tehty YVA-ohjelman, ohjelmasta saatujen mielipiteiden ja lausuntojen sekä yhteysviranomaisen YVA-ohjelmasta antaman lausunnon perusteella. Arvioinnin tulokset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen (YVAselostukseen). Yhteysviranomainen kuuluttaa tämän YVA-selostuksen nähtävillä olosta samaan tapaan kuin YVA-ohjelmasta. Selostusta esitellään omassa yleisötilaisuudessaan. YVAselostuksen nähtävilläolopaikoista tiedotetaan kuulutuksen yhteydessä. Sähköinen versio on esillä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen verkkosivuilla. Selostuksesta voi antaa mielipiteitä ja lausuntoja yhteysviranomaiselle ja ne huomioidaan yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä antamassa lausunnossa. YVA-menettely päättyy yhteysviranomaisen lausuntoon. 4 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN RAJAUS Rahkanevan ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on tarkasteltu turvetuotantoalueen perustamisesta ja jyrsinturpeen tuotannosta aiheutuvia ympäristövaikutuksia sekä hankealueella että sen ympäristössä. Nollavaihtoehdon (VE0) osalta on arvioitu karkealla tasolla alueen nykyisen toiminnan jatkumisesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia, mm. ympäristökuormitusta ja näitä vaikutuksia on verrattu vaihtoehtojen VE1-VE3 ympäristövaikutuksiin. Selvitysalueella tarkoitetaan kullekin selvitettävälle ympäristöön vaikuttavalle tekijälle määriteltyä aluetta, jolla kyseinen ympäristövaikutus on selvitetty ja arvioitu. Selvitysalueet pyritään rajaamaan kaikilta osin riittävän laajoiksi, jotta ympäristövaikutusten vaikutusalue pystytään rajaamaan. Vaikutusalueen laajuus riippuu tarkasteltavasta ympäristövaikutuksesta. Joidenkin vaikutuskohteiden, kuten melun ja pölyn, tarkastelualue
on ollut noin kilometrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Laajemmat vaikutukset aiheutuvat mm. vesistökuormituksesta, liikenteestä sekä sosiaalisista vaikutuksista. Tässä YVA-menettelyssä tarkasteltu lähivaikutusalue ilmenee kuvan 9 kartasta. Eri vaikutustyyppien tarkemmat vaikutusalueet on käsitelty vaikutuskohtaisesti luvussa 5. Selvitysalueiden rajaukset olivat: Maankäyttö, kaavoitus ja asutus: Maankäytön osalta tarkastelu rajautui suunnitellun turvetuotannon alueelle käsittäen myös vesiensuojelurakenteet. Kaavoituksen ja asutuksen osalta tarkastelu ulottui lähikyliin (Karsikas ja Käräjäoja). Virkistyskäyttö: Virkistyskäytön osalta tarkasteltiin suunnitellun turvetuotantoalueen lisäksi purkuvesistöä eli Käräjäojaa ja Pyhäjokea. Maisema ja kulttuuriympäristö: Tarkastelu rajattiin suunnitellun turvetuotantoalueen lähiympäristöön. Liikenne: Liikenteen osalta tarkasteltiin suunniteltuja turpeen kuljetusreittejä. Ilman laatu ja melu: Tarkastelu rajattiin noin 1 km etäisyydelle suunnitellusta turvetuotantoalueesta. Lisäksi otettiin huomioon myös liikenteen vaikutukset. Luonnonolot: Tarkastelu rajautui lähinnä suunnitellun turvetuotantoalueen alueelle ja sen välittömään lähiympäristöön. Pohjavedet: Tarkastelu rajattiin suunnitellun turvetuotantoalueen lähiympäristöön. Pintavedet, kalasto ja kalatalous: Tarkastelualueen alarajana oli Haapajärvi (Kirkkojärvi). Tarkastelualueeseen kuuluivat Käräjäoja sekä Pyhäjoki Käräjäojan alapuolelta Haapajärveen asti. 25 5 NYKYTILA, ARVIOINTIMENETELMÄT JA HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 5.1 Maankäyttö, asutus ja kaavoitus 5.1.1 Maankäyttö ja asutus Rahkaneva sijaitsee Haapavedellä noin 17 km Haapaveden kaupungista etelään ja noin 12 km Kärsämäeltä länteen. Rahkanevan turvetuotantoalue muodostuu kahdesta vierekkäisestä alueesta, Rahkaneva-Teerinevan (185 ha) ja Katajanevan (82 ha) alueista (liite 1.1). Rahkaneva-Teerinevan alueesta noin 40 % on ojitettu. Rahkaneva-Teerineva kokonaisuuden ojitettu alue sijaitsee pääasiassa Teerinevan puolella. Rahkanevan puoleisella osalla on kolme ojaa: yksi oja kulkee avosuon keskiosan halki, toinen ja kolmas oja lähtevät avosuon keskustasta. Vedet kulkeutuvat näissä ojissa suolta poispäin, joten ojat kuivattavat suota. Katajanevan alueesta puolestaan noin 50 % on ojitettu. Rahka- Teerinevan ja Katajanevan alueita ympäröivät ojitetut rämeet ja talousmetsät (Aapa- Luonto-Osuuskunta 2009 ja 2010). Suunnitellun tuotantoalueen lähiympäristössä ei sijaitse pysyvää asutusta eikä peltoja (kuva 9). Noin 650 metriä Rahkanevan tuotantoalueen länsipuolella sijaitsee metsästysmaja ja noin 900 metriä Katajanevan pohjoispuolella vapaa-ajan rakennus. Purkuvesistönä toimivan Käräjäojan alaosalla sekä sen alapuolisen Pyhäjoen varrella sen sijaan on enemmälti asutusta ja peltoalueita.
26 Kuva 9. Rahkanevan laajimman hankevaihtoehdon VE1 lähiympäristö 1 km vyöhykkeellä (lähin asutus, vapaa-ajan rakennus ). 5.1.2 Kaavoitustilanne Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava Koska suunnittelualueelle ei ole laadittu asema- tai yleiskaavaa, on alueella voimassa Pohjois-Pohjanmaan liiton valtuuston 11.6.2003 hyväksymä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö vahvisti 17.2.2005. Maakuntakaavassa suunnittelualueelle ei ole osoitettu erityisiä aluevarauksia. Aluetta koskee turvetuotannolle annettu yleinen kaavamääräys: Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Turvetuotannon lopettamisen jälkihoidon ympäristövaikutukset tulee käsitellä valvonta- ja lupaviranomaisten kanssa ennen tuotannon päättymistä. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet. Maakuntakaavassa on Pyhäjokilaaksoa koskeva merkintä mk-5, jonka suunnittelumääräyksen mukaan: Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota luonnon ja ympäristön kestävään käyttöön, maiseman hoitoon sekä joen vedenlaadun parantamiseen erityisesti lohikannan elvytysohjelman tavoitteiden mukaisesti. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan tarkistaminen ja täydentäminen mm. energian tuotantoalueiden osalta on käynnistynyt vuonna 2010. Uusi maakuntakaava tullee maakuntavaltuuston hyväksyttäväksi joulukuussa 2013. Maakuntakaavan 1. vaihekaavan luonnoksessa (20.8.2012, Kuva 10) Rahkaneva-Teerinevan-Katajanevan aluella on
merkinnät tu-1 (turvetuotantoon soveltuva alue), tu-2 (turvetuotantoon pääosin soveltuva alue) sekä SL-1 (luonnonsuojelualue / suojelualueeksi ehdotettu alue). Rahkaneva- Teerinevan alueelle on esitetty merkintöjä SL-1 ja tu-2 siten, että pääosa SL-1 alueesta sijoittuu Rahkanevalle ja pääosa tu-2 alueesta Teerinevalle. Katajanevan alueelle on esitetty merkintää tu-1 (Kuva 11). 27 Merkinnällä tu-1 osoitetaan turvetuotantoon soveltuvia suoalueita Suunnittelumääräys: Alueen käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon vaikutukset asutukseen, tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin, turvetuotannon osuus vesistön kokonaiskuormituksesta sekä tuotantoalan poistumat ja rajoitettava tarvittaessa samanaikaisesti käytössä olevien tuotantoalueiden määrää Turvetuotantoon soveltuva alueen merkinnällä tu-2 osoitetaan suoalueita, jotka soveltuvat pääosin turvetuotantoon. Alueilla tai niiden lähellä on vesitaloudeltaan säilyneempiä osia, joiden luontoarvot on tarpeen ottaa huomioon turvetuotannossa. Suunnittelumääräys: Turvetuotantoalueen käyttö tulee suunnitella ja toteuttaa vesitaloudeltaan säilyneimpien osien luontoarvot turvaten. Kuva 10. Ote Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan 1. vaihekaavan luonnoksesta (ei mittakaavassa). Suunnittelualue on ympyröity sinisellä. SL-1 alueina on osoitettu turvetuottajien hallussa olevia soita, joille ei voi kohdistaa turvetuotantoa seuraavista syistä:
-suon luonnontilaisuusluokka on 3 tai enemmän ja sen osoittaminen turvetuotantoon on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaista -suon luonnonarvopistemäärä on muuten korkea (=suolla on runsaasti erityisiä luonnonarvoja, 2a-soita) muut suot, joiden luonnonarvo (pisteytys) on korkea Kuvassa 11 on esitetty maakuntakaavauudistusluonnoksessa Rahkaneva-Teerinevan ja Katajanevan alueille esitetyt maakuntakaavamerkinnät (Lähde: Pohjois-Pohjanmaan Liitto 2012). 28 Kuva 11. Vaihemaakuntakaavaehdotuksessa suojelualueeksi (SL-1) ja turvetuotantoon soveltuvaksi (tu-1 ja tu-2) osoitetut alueet (keltaiset rajaukset) sekä hankevaihtoehto VE- 1-3:n rajaukset (vaaleanpunainen). Rahkaneva-Teerinevan SL-1 alueen pinta-ala on noin 211 hehtaaria, Rahkaneva- Teerineva tu-2 alueen pinta-ala noin 245 hehtaaria ja Katajanevan tu-1 alueen pinta-ala noin 231 hehtaaria. Vaikutukset maakuntakaavauudistuksessa esitetylle SL-1 suojelualueelle vaihtelevat hankevaihtoehdoittain. Vaihtoehdossa VE1 SL-1 alueelle sijoittuu tuotantoon suunniteltua aluetta noin 130 hehtaaria
Vaihtoehdossa VE2 SL-1 alueelle sijoittuu tuotantoon suunniteltua aluetta kaikkiaan noin 71 hehtaaria Vaihtoehdossa VE3 SL-1 alueelle sijoittuu tuotantoon suunniteltua aluetta noin 11 hehtaaria Kaavamerkinnällä tu-2 (turvetuotantoon pääosin soveltuva alue) osoitetulle alueelle sijoittuu kaikissa hankevaihtoehdoissa vesitaloudeltaan muuttunutta, mutta kasvillisuudeltaan suurimmaksi osaksi luonnontilaista tai sen kaltaista ojittamatonta suoaluetta noin 30 hehtaaria. Kaavamerkinnällä tu-1 (turvetuotantoon soveltuva alue) osoitetulle alueelle sijoittuukaikissa hankevaihtoehdoissa tuotantoalaa noin 82 hehtaaria sekä auma- ja varastoalueita noin 9 hehtaaria. Maakuntakaavassa Pyhäjokilaaksoa koskee merkintä mk-5, joka edellyttää, että hankesuunnittelussa kiinnitetään huomiota luonnon ja ympäristön kestävään käyttöön, maiseman hoitoon sekä joen vedenlaadun parantamiseen erityisesti lohikannan elvytysohjelman tavoitteiden mukaisesti. 29 5.1.3 Arviointimenetelmät Arvioinnin pohjana on käytetty kartta-aineistoja sekä olemassa olevaa tietoa alueen maankäytöstä, asutuksesta ja kaavoituksesta. Maastokäynnit ovat antaneet myös tietoa alueen maankäytöstä. 5.1.4 Vaikutukset Vaihtoehdossa VE0 hankealue ja purkuvesistö varsineen jää maankäytöllisesti nykyiselleen. Ns. nollavaihtoehto tarkoittaa vain sitä, että suunniteltua turvetuotantohanketta ei toteuteta. YVA-tarkastelussa oletetaan tällöin, että alue jää nykyiseen maankäyttöön ja luonnontilaansa. Rahkanevalla VE0 ei tarkoita, että suoaluetta ei lainkaan ojiteta. Alueen maanomistajat voivat ojittaa suota esimerkiksi maa- ja metsätalouskäyttöön, kuten Teerinevalla on jo tapahtunutkin. Muita kuin turvetuotannon ojituksia ei kuitenkaan oteta tässä YVA-tarkastelussa huomioon, koska turvetuotannon hankevastaavalla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa niihin. Rahkanevan maankäyttö muuttuu hankkeen toteutuessa luonnontilaisesta ja ojitetusta suosta turvetuotantoon. Alle kilometrin etäisyydellä sijaitsee kaksi vapaa-ajan rakennusta, joista lähin sijaitsee noin 650 metrin etäisyydellä turvetuotantoalueen reunasta. Rakennus on ajoittain käytössä oleva metsästysmaja. Maja lienee käytössä lähinnä syksyisin, jolloin tuotantoalueella ei juuri enää ole pölyäviä töitä käynnissä. Pölyriski on todella pieni. Melu varmaan majalle asti kuuluu, mutta tuskin haittaa käyttöä. Hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 ajoittain suotuisissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa majan alueelle voi ulottua lieviä melu- tai pölypäästöjä, jotka eivät kuitenkaan ylitä terveydelle haitallisia ohjearvoja. Noin kilometrin etäisyydellä sijaitsevalle vapaa-ajan asunnolle hankevaihtoehdoilla ei katsota olevan vaikutuksia. Hankkeella ei ole vaikutuksia voimassa olevaan maakuntakaavaan, koska hankealueelle ei ole merkitty aluevarauksia. Hankealue sijoittuu maakuntakaavassa Pyhäjokilaaksoa koskevalle maaseudun kehittämisen kohdealueelle (mk-5).
5.2 Virkistyskäyttö 30 5.2.1 Nykytila Hankealueelle tehtyjen luontoselvitysten mukaan Rahkaneva-Teerinevan rämealueilla esiintyy hillaa ja karpaloa niukasti (Aapa Luonto-Osuuskunta 2009). Myös Katajanevan alueen marjastollista arvoa arvioitiin vähäiseksi hillan ja karpalon niukkuuden takia (Aapa Luonto-Osuuskunta 2010). Rahkanevan pohjoispuolisen Lehtisaarennevan viereisellä isovarpurämeellä havaittiin runsaasti hillaa kesällä 2012, joskaan alueella ei arvioitu olevan marjastuksellista merkitystä (Pöyry 2012). Alueen asukkailta saatujen tietojen perusteella voidaan arvioida, että Rahkaneva-Teerinevan alueen käyttö marjastukseen ja metsästykseen on vähäistä. Noin 650 m etäisyydellä suosta sijaitsee metsästysmaja (Aapa Luonto-Osuuskunta 2009). Paikallisen metsästäjän mukaan Rahka- ja Teerinevan metsästyskäyttö on vähäistä. Aavalla nevalla ei käytännössä metsästetä ollenkaan. Hirveä ja metsäkanalinnuista teertä metsästetään suunniteltua tuotantoaluetta ympäröivältä alueelta (Heikki Hallaaho, suullinen tieto 17.1.2013). Rahkanevan alueella tai sen lähiympäristössä ei sijaitse virkistysalueita tai -reittejä. Rahkanevan ympäristövaikutusten arviointiin liittyen selvitettiin Käräjäojan virkistyskäyttöä Käräjäojan lähialueen rakennetuille kiinteistöille suunnatulla kyselyllä talvella 2011. Kyselyyn saatiin vastaukset kaikilta 18 kiinteistön omistajalta, joille kysely suunnattiin. Vakituisia asuntoja rantakiinteistöillä on yhdeksän ja kesämökkejä kahdeksan. Rantasauna on kahdella kiinteistöllä. Kyselyn vastausten mukaan Käräjäojan virkistyskäyttö on hyvin vähäistä. Ojalla ei kalasteta ja 18 vastaajasta kaksi ilmoitti uivansa ojassa ja käyttävänsä ojan vettä saunavetenä. Yhden vastaajan kommenttien mukaan Käräjäojan vesi ei kelpaa enää saunavedeksi metsäojitusten vuoksi. Käräjäojan alapuolisella Pyhäjoella virkistyskäyttö on selvästi runsaampaa. Pyhäjoella harrastetaan aktiivisesti kalastusta ja lisäksi virkistyskäyttö on normaalia jokivesistön virkistyskäyttöä eli lähinnä uimista ja veneilyä/melontaa. 5.2.2 Arviointimenetelmät Arviointi tehtiin alueen virkistyskäytöstä olevien tietojen ja hankkeen aiheuttamien muutosten pohjalta. Suunnitellun turvetuotantoalueen virkistyskäyttöä on selvitetty haastattelemalla alueella metsästävää henkilöä, hankkeesta järjestetyssä yleisötilaisuudessa (17.8.2011) ja maanomistajien tupaillassa (30.10.2012) esille tulleiden tietojen perusteella. Käräjäojan virkistyskäytöstä saatiin tietoa tätä YVA-selvitystä varten tehdyn kyselyn vastauksista. Arvioinnin epävarmuudet liittyvät siihen, onko käytettävissä ollut tietoa kaikista aluetta virkistäytymiseen käyttävistä ryhmistä. 5.2.3 Vaikutukset 0-vaihtoehdossa alue jää nykyiselleen ja alueen virkistyskäytölle ei tapahdu suuria muutoksia. Alueen nykyisiä metsäojituksia kunnostetaan ja ojitettujen alueiden kuivuminen ja metsittyminen jatkuu. Hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 alue otetaan vaihtelevassa määrin turvetuotantoon. Tuotantoalueiden kasvillisuus poistuu täysin, jolloin tuotantoalueilla ei voi marjastaa tai niitä käyttää muuhunkaan virkistyskäyttöön. Alueen luonne eläinten (mm. hirvi
ja teeri) elinympäristönä muuttuu täysin, mutta turvetuotanto ei kuitenkaan estä esimerkiksi hirvien liikkumista alueella. Suon marjastollinen arvo on tehtyjen selvitysten mukaan arvioitu pääosin heikoksi lähinnä hillan ja karpalon niukkuuden takia. Hankealueen läheisyydessä on runsashillaisia rämealueita esimerkiksi Lehtisaarennevalla hankealueen pohjoispuolella. Hankealuetta käytetään marjastukseen (lähinnä karpalo) ja hankealueen ympäristöä metsästykseen (metsäkanalinnut, hirvi) vähän. Alueen maanomistajille järjestetyssä tupaillassa alueen virkityskäytön todettiin olevan kokonaisuudessaan vähäistä. Paikallisen metsästysyhdistyksen mukaan hankealuetta käyttää metsästykseen vain muutama metsästäjä. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse virkistysalueita tai reittejä. Vähiten vaikutuksia on hankevaihtoehdolla VE3 pienimmän hankepinta-alan takia ja suurimmat vaikutukset hankevaihtoehto VE1:llä. Turvetuotantoalueella on yleensä asiaton oleskelu kielletty tulipaloriskin takia. Tuotantotoiminta heikentää siten jokamiehenoikeudella tapahtuvaa liikkumista alueella. 31 5.3 Maisema ja kulttuuriympäristö Rahkaneva sijoittuu Suomen maisema-aluejaossa Pohjanmaan maisema-alueeseen. Tarkemmin Rahkanevan alue sijoittuu Keski-Pohjanmaan lakeuden ja Suomenselän suolakauden maisemamaakuntien risteymäkohtaan (Alalammi 1993). Rahkanevan turvetuotantoalue muodostuu kahdesta vierekkäisestä alueesta, Rahkaneva- Teerinevan (185 ha) ja Katajanevan (82 ha) alueista. Rahka- ja Teerinevan alue on laaja avosuo, joka on maisemakuvaltaan erämainen. Noin 60 % alueesta on ojittamatonta avosuota ja 40 % on ojitettu. Ojitusalueet sijaitsevat lähinnä avosuon reunamilla. Rahka- ja Teerinevaa ympäröivät ojitetut rämeet ja talousmetsät (Aapa Luonto-Osuuskunta 2009). Katajaneva koostuu ojittamattomasta avosuoalueesta ja sitä ympäröivästä ojitetusta alueesta. Ojittamattoman alueen suomaisema on erämainen ja vaihteleva. Ojitusalue on vaikeakulkuinen ja peitteinen. Alue rajoittuu talousmetsiin. Suunniteltu turvetuotantoalue ei näy maanteille tai asutukselle (Aapa Luonto-Osuuskunta 2010). Ympäristöhallinnon Oiva-palvelun mukaan Rahkanevan lähialueella ei sijaitse maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita. Peruskartan mukaan Rahkanevan tuotantolohkon L2 ympäristössä on tervahautoja lähimmillään noin 200-250 metrin etäisyydellä. 5.3.1 Arviointimenetelmät Vaikutukset maisemaan arvioitiin kasvillisuusselvityksen yhteydessä tehdyn maisemaselvityksen, kohdekäyntien yhteydessä tehtyjen havaintojen ja karttatarkastelun perusteella. Lisäksi apuna käytettiin ympäristöhallinnon OIVA-tietokannan aineistoja. Alueen muinaismuistokohteet tarkastettiin Museovirastolta. 5.3.2 Vaikutukset Nollavaihtoehdossa (VE0) Rahkaneva ja Katajaneva säilyvät nykytilassaan. Mikäli alue otetaan turvetuotantoon, muuttuu sen maisemallinen luonne lumettomana aikana selvästi nykyisestään kaikissa hankevaihtoehdoissa. Alue on suurelta osalta nykyisinkin avosuota, joten maiseman avoimuus ei muutu. Alueella olevat metsäsaarek-
keet kuitenkin häviävät. Lumipeitteisenä aikana muutoksena nykytilaan ovat lähinnä tasaisen kentän reunoilla kohoavat turveaumat. Lumettomana aikana sen sijaan avoimet tuotantokentät ovat kasvipeitteettömiä. Kärsämäki Nivala tie (28) kulkee lähimmillään noin 400 m suunnitellun turvetuotantoalueen eteläpuolella, joten alueen näkyminen tielle on epätodennäköistä. Sen sijaan läheiselle metsästysmajalle johtavalle metsäautotielle tuotantokentän näkyminen on mahdollista. Hankealueen läheisyydessä ei sijaitse asutusta, mihin suunniteltu turvetuotantoalue voisi näkyä. Hankealueen läheisyydessä ei sijaitse maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita, joihin hankkeella voisi olla vaikutuksia. Sekä Karsikkaalla että Käräjäojalla sijaitsee rakennusperinnön hoitoavustuskohteita, mutta etäisyys suunnitellulta tuotantoalueelta kohteisiin on yli 3 km, joten haitallisia vaikutuksia ei arvioida syntyvän. Tuotantoalueen ympäristössä oleviin tervahautoihin toteutusvaihtoehdoilla ei ole vaikutusta. Jälkikäyttötoteutuksesta riippuen tuotantoalueen maisema palautuu mahdollisesti metsämäiseksi tai kosteikkoalueen maisemaksi. 32 5.4 Liikenne Turvetuotannon kuljetukset koostuvat pääosin turvetuotantoalueen sisäisestä liikenteestä sekä tuotantoalueen ja loppukäyttäjien välisestä liikenteestä. Turvetuotantoalueella tiestöä tarvitaan kuljetuksia, työkoneilla liikkumista, vesiensuojelujärjestelmien huoltotöitä ja palosuojelua varten. Liikenteen ympäristövaikutukset aiheutuvat pääosin turpeen kuljetuksista suolta käyttäjille. Energiaturvetta toimitetaan ympäri vuoden, mutta pääasiassa kuljetukset ajoittuvat elokuun alusta huhtikuun loppuun. Turpeen kuljetuksesta aiheutuu melua, tärinää ja pakokaasupäästöjä sekä pölyämistä. Lisäksi raskasliikenne kuormittaa tiestöä. 5.4.1 Tiestö ja liikennemäärät, nykytila Rahkanevan turvetuotantoalueen kuljetukset käyttökohteisiin kulkevat Haapaveden suuntaan kahdelta auma-alueelta seuraavia reittejä pitkin (Kuva 12): Auma-alueelta 8: yksityisteitä valtatie 28 seututie 786 Turvetie. Yksityistiet ovat sorapäällysteisiä. Valtatie 28:n päällysteenä on kova asfalttibetoni (AB) ja seututiellä 786 sekä Turvetiellä päällysteenä on pehmeä asfalttibetoni (PAB). Auma-alueelta 2: yksityistie valtatie 28 seututie 786 Turvetie. Yksityistie on sorapäällysteinen. Valtatie 28:n päällysteenä on kova asfalttibetoni (AB) ja seututiellä 786 sekä Turvetiellä päällysteenä on pehmeä asfalttibetoni (PAB). Liikenneviraston kelirikkokarttojen mukaan teillä ei ole ollut painorajoituksia eikä teitä ole luokiteltu painorajoitusuhanalaisiksi teiksi (Liikennevirasto 2012a). Kuljetusreittien nykyiset ajoneuvoliikennemäärät yleisillä teillä on esitetty kuvassa 13 ja raskaan liikenteen liikennemäärät kuvassa 14. Liikenneviraston (2012b) vuoden 2011 aineiston mukaan valtatiellä 28 ajoneuvomäärä on 960 autoa vuorokaudessa ja raskaan liikenteen osuus tästä on 170 autoa. Seututiellä 786 ajoneuvomäärä on 460 800 autoa/vrk josta raskaan liikenteen osuus on 70 110 autoa. Turvetiellä ajoneuvomäärä on 350 autoa vuorokaudessa raskaan liikenteen osuuden ollessa 50 autoa.
33 Kuva 12. Turpeen kuljetusreitit Rahkanevalta.
34 Kuva 13. Liikennemäärät yleisillä teillä vuonna 2011 (ajoneuvoa/vrk). Rahkanevan sijainti on merkitty punaisella pisteellä (Lähde: Liikennevirasto 2012b). Kuva 14. Raskaan liikenteen määrä yleisillä teillä vuonna 2011 (ajonevuoa/vrk). Rahkanevan sijainti on merkitty punaisella pisteellä (Lähde: Liikennevirasto 2012b). 5.4.2 Liikenneonnettomuudet vuosina 2002 2011 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tieliikenneonnettomuusrekisterin 2002 2011 mukaan kuljetusreitillä valtatiellä 28 on tapahtunut tänä aikana 13 omaisuusvahinkoon johtanutta onnettomuutta (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2012a). Seutiellä 786 on tapahtunut 17 onnettomuutta, joista viisi on johtanut henkilövahinkoon. Turvetiellä on tapahtunut yksi omaisuusvahinkoon johtanut onnettomuus.
Tieliikenneonnettomuusaineisto vuosilta 2002 2011 perustuu poliisin tietoon tulleisiin maanteillä tapahtuneisiin onnettomuuksiin. Poliisin rekistereihin kirjautuvat kaikki kuolemaan johtaneet onnettomuudet, henkilövahinko-onnettomuuksista kirjautuu keskimäärin vajaasta viidesosasta kahteen kolmasosaan ja aineellisista vahingoista alle kolmasosa. Rahkanevan kuljetusreittien yksityisteillä mahdollisesti tapahtuneista onnettomuuksista ei ole olemassa luotettavaa tietoa. 35 5.4.3 Arviointimenetelmät Tieliikenteen vaikutuksia arvioitiin päästömäärien, häiriintyvien kohteiden sijainnin, arvioitujen tulevien turpeenkuljetusmäärien ja alueen nykyisten tieliikennemäärien perusteella. Arvioinnissa on huomioitu myös läheisiltä turvetuotantoalueilta mahdollisesti tulevat liikennemäärät sekä selvitetty lisääntyvän liikenteen yhteisvaikutukset liikenneturvallisuuteen ja liikenteen toimivuuteen. Kuljetusten pakokaasupäästöjä arvioitiin VTT:ssä kehitetyllä tieliikenteen pakokaasupäästöjen LIISA-laskentajärjestelmällä. Uusin käytössä oleva järjestelmä on vuodelta 2011. Kuljetuksen pakokaasupäästökertoimet ovat laskennallisia perustuen keskimääräiseen ajomatkaan ja liikenteen päästöjen laskentamalliin (Lipasto 2011). 5.4.4 Kuljetusreitit ja liikennemäärät Rahkaneva Liikenne suuntautuu Rahkanevalta Haapaveden voimalaitokselle. Rahkanevan turvetoimituksista 50 % kuljetetaan auma-alueelta 8 ja 50 % auma-alueelta 2 Haapaveden suuntaan reitillä: yksityisteitä valtatie 28 seututie 786 Turvetie. Rahkanevan auma-alueet, joilta turve lastataan maantiekuljetuksia varten, sijoitetaan tuotannollisesti keskeisille alueille. Tuotantoalueelle on lisäksi huolto-, palo- ja pelastustieyhteys, jonka kautta ei toimiteta turvekuljetuksia. Tieyhteydet ovat muutoin olemassa olevia liittymiä, mutta auma-alueelle 2 rakennetaan osittain kokonaan uusi yhteys ja jo olemassaoleva yhteys auma-alueelle 8 käytännössä uudelleen. Tieyhteydet on esitetty kuvassa (Kuva 12). VE1:ssä vuosittainen toimitus on 125 000 m 3, VE2:ssa 87 000 m 3 ja VE3:ssa 61 000 m 3. VE1:n osalta toimitusmäärä vastaa noin 1 033 rekan ajosuoritetta, VE2:n osalta 719 rekan ajosuoritetta ja VE3:n osalta 504 rekan ajosuoritetta. Kuljetukset tehdään pääasiassa elo-huhtikuusssa. Jos kaikki kuljetukset tehtäisiin elohuhtikuussa, tämä tarkoittaisi VE1:ssä noin 115 turvekuormaa/kk (4 kuormaa/vrk, 1 kuorma/6 tuntia), VE2:ssa 80 turvekuormaa/kk (3 kuormaa/vrk, 1 kuorma/8 tuntia) ja VE3:ssa 56 turvekuormaa/kk (2 kuormaa/vrk, 1 kuorma/12 tuntia). Mikäli kuljetuksia tehdään muunakin aikana kuin elo-huhtikusssa, liikenteen määrä / ajanjakso pienenee. Liikenteen määrä on kuormiin nähden kaksinkertainen, kun huomioidaan myös ajoneuvon tulomatka tuotantoalueelle. Kun Haapaveden voimalaitos on käynnissä, turvetta tarvitaan ympäri vuorokauden, joten myös kuljetukset tapahtuvat tasaisesti ympäri vuorokauden. Muu toiminta Auma-alueita 8 ja 2 (hankevaihtoehto 1), 8 ja 5 (hankevaihtoehto 2) sekä 8 ja 4 (hankevaihtoehto 3) käytetään myös metsäbiomassaterminaaleina (liitteet 1). Metsäpolttoainetta varastoidaan näille auma-alueille tai niiden välittömään läheisyyteen, kun lähiympä-
ristössä on tehty hakkuita. Tämä ei ole jokavuotista toimintaa. Esimerkiksi kelirikkoaikoina metsäpolttoaineen varastointi terminaalialueille on välttämätöntä, koska teitä ei voi käyttää raskaisiin kuljetuksiin. Metsäpolttoaineterminaalin vaikutukset liikenteeseen ovat vähäiset. Muut hankkeet Rahkanevan kuljetusreittiä pitkin ei toimiteta tällä hetkellä turvetta Haapaveden voimalaitokselle vt 28:n osalta. Rahkanevan eteläpuolella sijaitsevalta Vapo Oy:n Hankilannevalta kuljetukset ovat käytännössä jo loppuneet. Hankilannevan vieressä sijaitseva Kanteleen Voima Oy:n Varpuneva on tällä hetkellä (syyskuu 2013) ympäristölupakäsittelyssä. Mikäli lupa myönnetään, on sen kuljetusreitti sama kuin Rahkanevalla ja vuosittainen toimitus 64 000 m 3. Se vastaa noin 529 rekan ajosuoritetta liikenteen määrän ollessa kaksinkertainen, kun otetaan huomioon ajoneuvon tulomatka. Seututie 786:n varrella Salliperällä sijaitsevalta Vapo Oy:n Kuljunnevalta kuljetetaan turvetta Haapaveden voimalaitokselle. Kärsämäeltä ja Pyhäjärveltä kuljetetaan turvetta useilta kohteilta Haapaveden voimalaitokselle seututietä 786 pitkin ja lisäksi siellä on vireillä esimerkiksi Vapo Oy:n Leväsuon turvetuotantohanke. Mahdolliset uudet turvetuotantoalueet yhdessä Rahkanevan hankkeen kanssa lisäävät seututien 786 ja Turvetien raskaan liikenteen määrää. 36 5.4.5 Vaikutukset Liikennemäärät Taulukossa 1 on esitetty raskaan liikenteen määrät kuljetusreitillä vuonna 2011 sekä Rahkanevalta ja mahdollisesti Varpunevalta tulevien kuljetusten määrät ja vaikutukset liikennemääriin. Rahkanevalta lähtevän ja sinne tulevan raskaan liikenteen määrä on VE1:ssä yhteensä noin 5,7 ajoneuvoa vuorokaudessa, kun kuljetukset jaetaan koko vuodelle ja otetaan huomioon myös ajoneuvon tulomatka alueelle. VE2:ssa liikenteen määrä on noin 3,9 ja VE3:ssa noin 2,8 ajoneuvoa vuorokaudessa. Raskaan liikenteen määrä kasvaa voimakkaimmin Turvetiellä (VE1:ssä 11 %) ja seututiellä 786 ennen Joutennivantien liittymää (VE1:ssä 8,1 %). Joutennivan liittymän jälkeen raskaan liikenteen määrä kasvaa VE1:ssä 5,1 %. Vt 28:lla lisäys on 3,3 %. VE2:ssa ja VE3:ssa vaikutukset ovat pienempiä. Vaikutukset raskaan liikenteen määriin kasvavat, jos huomioidaan Varpunevalta mahdollisesti lähtevät kuljetukset. VE1:n ja Varpunevan kuljetukset lisäävät Turvetien raskaan liikenteen määrää 17 %. Seututiellä 786 lisäykset ovat 7,8 12 % ja vt 28:lla 5 %. VE2:n ja VE3:n vaikutukset mahdollisten Varpunevan kuljetusten kanssa ovat pienemmät. Mahdollisten muiden uusien hankkeiden kuljetukset lisäävät raskaan liikenteen määrää selvästi seututiellä 786 ja Turvetiellä. Liikennemäärien lisäyksiä tarkasteltaessa on huomioitava, että määrät on laskettu tasaisesti koko vuodelle, mutta käytännössä vaikutukset tulevat olemaan esitettyjä suurempia talvella ja pienempiä kesällä, koska kuljetukset painottuvat lämmityskauteen.
37 Taulukko 1. Haapaveden voimalaitokselle suuntautuvan kuljetusreitin raskaan liikenteen määrät vuonna 2011 sekä tilanteessa, jossa Rahkanevan (VE1, VE2 ja VE3) ja Varpunevan tuotantoalueet ovat täysimääräisesti tuotannossa. Taulukossa on ilmoitettu myös hankkeiden aiheuttama raskaan liikenteen määrän prosentuaalinen lisäys ja kuljetusmäärissä on huomioitu myös ajoneuvon tulomatka alueelle. VE1 Tilanne Rahkanevan Varpunevan Rahkanevan Rahkanevan ja v. 2011 tuotanto mahd. tuotannon Varpunevan VE1 tuotanto lisäys tuotannon lisäys kpl/vrk kpl/vrk kpl/vrk % % Raskasliikenne Vt28:lla 170 5,7 2,9 3,3 5,0 Raskasliikenne seututiellä 786 ennen Joutennevantien liittymää 70 5,7 2,9 8,1 12 Raskasliikenne seututiellä 786 Joutennevantien liittymän jälkeen 110 5,7 2,9 5,1 7,8 Raskasliikenne Turvetiellä 50 5,7 2,9 11 17 VE2 Tilanne Rahkanevan Varpunevan Rahkanevan Rahkanevan ja v. 2011 tuotanto mahd. tuotannon Varpunevan VE2 tuotanto lisäys tuotannon lisäys kpl/vrk kpl/vrk kpl/vrk % % Raskasliikenne Vt28:lla 170 3,9 2,9 2,3 4,0 Raskasliikenne seututiellä 786 ennen Joutennevantien liittymää 70 3,9 2,9 5,6 10 Raskasliikenne seututiellä 786 Joutennevantien liittymän jälkeen 110 3,9 2,9 3,6 6,2 Raskasliikenne Turvetiellä 50 3,9 2,9 7,9 14 VE3 Tilanne Rahkanevan Varpunevan Rahkanevan Rahkanevan ja v. 2011 tuotanto mahd. tuotannon Varpunevan VE3 tuotanto lisäys tuotannon lisäys kpl/vrk kpl/vrk kpl/vrk % % Raskasliikenne Vt28:lla 170 2,8 2,9 1,6 3,3 Raskasliikenne seututiellä 786 ennen Joutennevantien liittymää 70 2,8 2,9 3,9 8,1 Raskasliikenne seututiellä 786 Joutennevantien liittymän jälkeen 110 2,8 2,9 2,5 5,1 Raskasliikenne Turvetiellä 50 2,8 2,9 5,5 11 Tiestön kunto ja kunnossapito Raskaan liikenteen lisääntyminen vaikuttaa osaltaan tiestön kuntoon. Tiehallinnon (2002) mukaan tierakenteen vaurioituminen on monisäikeinen kokonaisuus. Siihen vaikuttavat tierakenteen ominaisuudet, kuormitukset ja olosuhteet. Ohutpäällysteisillä vähäliikenteisillä teillä tärkeimmät vauriot ovat pysyvät muodonmuutokset ja niistä johtuva urautuminen sekä alusrakenteen routimisen aiheuttamat päällystehalkeamat ja pituussuuntainen epätasaisuus. Olosuhteiden vaihtelun vuoksi tierakenteen vaurioituminen vaihtelee eri vuodenaikoina huomattavasti. Liikennekuormituksen aiheuttama vaurioi-
tuminen painottuu sulaan kauteen ja erityisesti kevääseen, jolloin tierakenne on roudan sulamisen vuoksi heikoimmillaan. Rahkanevalta toimitetaan energiaturvetta pääasiassa elo-huhtikuussa. Liikenteen painottuminen talvikauteen pienentää Rahkanevan kuljetuksista aiheutuvaa tiestöön kohdistuvaa kuormitusta. Rahkanevan auma-alueilta vt 28:lle tulevat kuljetusreitit vaativat kunnostustoimenpiteitä kauttaaltaan ja auma-alue 2:lle osin kokonaan uuden tien rakentamista. Kanteleen Voima Oy rakentaa tarvittavat uudet tieosuudet ja pitää tiet kunnossa turvetuotannon päättymiseen saakka. Vt 28:lla, seutie 786:lla ja Turvetiellä ei ole merkittäviä kuljetuksia haittaavia tekijöitä kuten esimerkiksi kapeita siltoja. Lisääntyvällä raskaalla liikenteellä on kuitenkin tiestön kuntoa heikentävä vaikutus. Tien talvihoitoluokkaan vaikuttaa tien liikennemäärä, liikenteen koostumus, toiminnallinen luokka ja alueen ilmasto (Tiehallinto 2008). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen (2012b) mukaan Rahkanevan kuljetusreitin osalta vt 28 on talvella osin lumipintainen ja pakkaskelillä suolaamaton. Liikenneviraston (2012c) mukaan tien hoitoluokassa Ib tiellä on ongelmallisimpia sääolosuhteita lukuun ottamatta hyvä talvikeli, joka ei ole paljaan asfaltin veroinen, mutta riittävän turvallinen tienkäyttäjien liikkuessa vallitsevien olosuhteiden mukaisesti. Seutie 786 ja Turvetie ovat talvella lumipintaisia ja niitä pistehiekoitetaan, mutta ongelmakelillä hiekoitetaan koko tiet (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2012b). Liikenneviraston (2012c) mukaan tien hoitoluokassa II tiellä on normaalitilanteissa riittävä kitka ja tasaisuus maltilliseen liikennöintiin. Risteysalueet, mäet ja kaarteet hiekoitetaan niin, että normaali liikkuminen on turvallista Vaikeissa säätilanteissa, esimerkiksi sään äkillisesti lauhtuessa tai heti lumisateiden jälkeen liikenteeltä edellytetään varovaisuutta. Kuljetusreitin liukkaudentorjunnan taso arvioidaan riittäväksi normaalitilanteessa. Raskas liikenne kuitenkin lisääntyy suhteessa enemmän alemman hoitoluokan teillä, mikä pitää ottaa huomioon etenkin vaikeissa säätilanteissa. Liikenneturvallisuus Rahkanevan kuljetusreitillä ei ole asutusta eikä maanviljelystä vt 28:n varrella. Näin ollen tielle liittyvien kulkuneuvojen määrät ovat pieniä eikä suuria vaikutuksia liikenneturvallisuuteen aiheudu. Kevyen liikenteen määrien voidaan olettaa olevan pieniä. Onnettomuusrekisterin (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2012a) mukaan vt 28:lla on tapahtunut kuljetusreitillä vuosina 2002 2011 12 onnettomuutta, joista yksikään ei johtanut henkilövahinkoihin. Auma-alueilta 8 ja 2 tulevien teiden liittymissä on hyvät näkemät molempiin suuntiin vt 28:lla. Myös vt 28:n ja seututie 786:n risteysalueella ja seututien 786 ja Turvetien risteysalueilla on hyvät näkemät molempiin suuntiin (Google 2012). Seututie 786:n varrella on asutusta ja maanviljelyä lähes koko kuljetusreitillä. Tämä lisää tielle liittyvien ajoneuvojen ja kevyen liikenteen määrää. Onnettomuusrekisterin (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2012a) mukaan seututiellä 786 ennen Joutennivantien liittymää on tapahtunut vuosina 2002 2011 kahdeksan onnettomuutta, joista kaksi johti henkilövahinkoihin. Joutennivantien liittymän jälkeisellä osuudella seututiellä 786 on tapahtunut vuosina 2002 2011 seitsemän onnettomuutta, joista kolme johti henkilö- 38
vahinkoihin. Rahkanevan VE1:ssä raskaan liikenteen määrä kasvaa noin kuudella ajoneuvolla vuorokaudessa. Kevyen liikenteen määrää Vattukylässä lisää alakoulu. Osa koululaisista joutuu ylittämään seututie 786:n ja tien ylityksiä tehdään myös linja-autopysäkkien kohdilla. Liikenneturvallisuutta kuitenkin parantaa Vattukylän kohdalla oleva kevyen liikenteen väylä, joka jatkuu kuljetusreitin osalta aina Turvetien liittymään saakka. Vattukylässä seututie 786:n nopeusrajoitus on 60 km/h, mikä myös parantaa liikenneturvallisuutta. Turvetiellä on tapahtunut onnettomuusrekisterin (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2012a) mukaan vuosina 2002 2011 yksi omaisuusvahinkoon johtanut onnettomuus. Turvetien osuus on varsin lyhyt ja tiellä on selkeät näkemät, joten lisääntyvän liikenteen vaikutukset liikenneturvallisuuteen jäävät suhteellisen pieniksi. Rahkanevan ja mahdollisten muiden uusien turvetuotantoalueiden tuotannon myötä lisääntyvä raskas liikenne lisää onnettomuusriskiä ja vähentää tiestön turvallisuutta. Arvioitaessa liikennemäärien lisääntymisen vaikutuksia liikenneturvallisuuteen on huomioitava, että lisäykset on laskettu tasaisesti koko vuodelle, mutta käytännössä vaikutukset tulevat olemaan esitettyjä suurempia talvella ja pienempiä kesällä, koska kuljetukset painottuvat elo-huhtikuuhun. Talviaikaan pimeys lisää onnettomuusriskiä, mutta toisaalta talvella kevyen liikenteen määrä lienee pienempi kuin kesällä. Liikennemäärien kasvun vaikutusta onnettomuusmääriin voidaan arvioida onnettomuuksien sattumisen todennäköisyyksien avulla. Yleisesti puhutaan onnettomuusriskistä, joka voidaan määritellä tieosuuden onnettomuuksien suhteena tieosuudella liikkuvien altistumiseen riskille, tyypillisesti liikennesuoritteeseen. Jos liikennemäärän kasvaessa ei tehdä liikenneturvallisuutta kehittäviä toimenpiteitä, myös onnettomuuksien määrä kasvaa. Onnettomuuksien määrää voidaan arvioida kertomalla onnettomuusriski liikennesuoritteiden määrällä. Taulukossa 2 on esitetty kuljetusreittien keskimääräiset vuosittaiset onnettomuusmäärät vuosina 2002 2011, onnettomuusriskit ja arvioidut vuosittaiset onnettomuuksien määrät Rahkanevan tuotannon ollessa täysimääräistä. Muiden turvetuotantoalueiden kuljetuksia ei ole mukana tässä tarkastelussa, mutta ne lisäävät arvioitua onnettomuuksien määrää samassa suhteessa kuin liikennemääriä. Arvioidut onnettomuuksien määrien lisäykset ovat kaikilla teillä pieniä. 39
40 Taulukko 2. Kuljetusreitin keskimääräiset vuosittaiset onnettomuuksien kokonaismäärät v. 2002 2011, onnettomuusriskikertoimet ja arvioidut vuosittaiset onnettomuuksien määrät tilanteessa, jossa Rahkanevan tuotantoalue on täysimääräisesti tuotannossa hankevaihtoehdoissa 1, 2 ja 3. VE1 Onnettomuuksien Onnetto- Rahkanevan tuotanto, määrä/vuosi muusriski onnettomuuksien v. 2002-2011 määrä/vuosi Vt 28 1,200 0,0013 1,207 Seututie 786 ennen 0,800 0,0017 0,810 Joutennevantien liittymää Seututie 786 Joutennevantien 0,700 0,0009 0,705 liittymän jälkeen Turvetie 0,100 0,0003 0,102 VE2 Onnettomuuksien Onnetto- Rahkanevan tuotanto, määrä/vuosi muusriski onnettomuuksien v. 2002-2011 määrä/vuosi Vt 28 1,200 0,0013 1,205 Seututie 786 ennen 0,800 0,0017 0,807 Joutennevantien liittymää Seututie 786 Joutennevantien 0,700 0,0009 0,703 liittymän jälkeen Turvetie 0,100 0,0003 0,101 VE3 Onnettomuuksien Onnetto- Rahkanevan tuotanto, määrä/vuosi muusriski onnettomuuksien v. 2002-2011 määrä/vuosi Vt 28 1,200 0,0013 1,204 Seututie 786 ennen 0,800 0,0017 0,805 Joutennevantien liittymää Seututie 786 Joutennevantien 0,700 0,0009 0,702 liittymän jälkeen Turvetie 0,100 0,0003 0,101 Pakokaasupäästöt Pakokaasupäästöistä merkittävimpiä ovat hiilidioksidi (CO 2 ), hiilimonoksidi (CO), hiilivedyt (HC), typen oksidit (NOx) ja rikkidioksidi (SO 2 ). Lisäksi ilmaan joutuu esim. hiukkasia, metaania (CH 4 ) ja typpioksiduulia (N 2 O) (Turveteollisuusliitto ry. 2002). Rahkanevan turvekuljetuksista aiheutuva liikennemäärä on VE1:ssä noin 1 033 kuormaa/vuosi (rekan tilavuus noin 120 m 3 ), VE2:ssa 719 kuormaa/vuosi ja VE3:ssa 504 kuormaa/vuosi. Kuljetukset sijoittuvat pääosin elo-huhtikuulle ja kuljetusmatka Haapaveden voimalaitokselle auma-alueelta 8 on noin 31 km ja auma-alueelta 2 noin 27,5 km. Täysperävaunuyhdistelmärekan kulutuksena käytetään lastattuna 50,1 l/100 km ja tyhjänä 33 l/100 km. Tästä aiheutuvat päästöt vuosittain ja niiden vertailu Haapaveden ajo-
neuvoliikenteen päästöihin on esitetty taulukossa 3. Laskennassa on huomioitu sekä meno- että paluumatka ja arvioitu, että kuljetukset jakautuvat tasan auma-alueiden kesken. Suurimmat kilomääräiset päästöt muodostuvat hiilidioksidista ja typen oksideista. Raskaan liikenteen päästöt ovat typen oksidien, rikkidioksidin ja hiilidioksidin osalta suuremmat kuin muun ajoneuvoliikenteen. Turvekuljetusten päästöt jakautuvat laajalle alueelle: tuotantoalueelta Haapaveden voimalaitokselle saakka. Kaikkien päästöjen osuudet Haapaveden tieliikenteen päästöistä jäävät kaikissa hankevaihtoehdossa selvästi alle prosenttiyksikköön. Taulukko 3. Rahkanevan turvekuljetusten päästöt vuodessa ja niiden vertailu Haapaveden vuoden 2011 tieliikenteen päästöihin. Laskennassa on käytetty vuoden 2011 keskimääräisiä liikenteissä olleiden varsinaisella perävaunulla varustettujen yhdistelmärekkojen päästökertoimia (Lipasto 2011). VE1 Päästökerroin Päästökerroin Rahkanevan kuljetusten Osuus Haapaveden tyhjä täysi päästöt vuodessa päästöistä kg % häkä (CO) 0,18 0,24 13 0,01 hiilivedyt (HC) 0,09 0,09 5,4 0,02 typen oksidit (NO x ) 6,4 9 465 0,73 hiukkaset (PM) 0,058 0,09 4,5 0,13 metaani (CH 4 ) 0,009 0,009 0,5 0,03 typpioksiduuli (N 2 O) 0,026 0,035 1,8 0,22 rikkidíoksidi (SO 2 ) 0,0056 0,0085 0,4 0,37 hiilidioksidi (CO 2 ) 823 1249 62606 0,34 VE2 Päästökerroin Päästökerroin Rahkanevan kuljetusten Osuus Haapaveden tyhjä täysi päästöt vuodessa päästöistä kg % häkä (CO) 0,18 0,24 8,8 0,00 hiilivedyt (HC) 0,09 0,09 3,8 0,01 typen oksidit (NO x ) 6,4 9 324 0,51 hiukkaset (PM) 0,058 0,09 3,1 0,09 metaani (CH 4 ) 0,009 0,009 0,4 0,02 typpioksiduuli (N 2 O) 0,026 0,035 1,3 0,15 rikkidíoksidi (SO 2 ) 0,0056 0,0085 0,3 0,26 hiilidioksidi (CO 2 ) 823 1249 43576 0,24 VE3 Päästökerroin Päästökerroin Rahkanevan kuljetusten Osuus Haapaveden tyhjä täysi päästöt vuodessa päästöistä kg % häkä (CO) 0,18 0,24 4,7 0,00 hiilivedyt (HC) 0,09 0,09 2,0 0,01 typen oksidit (NO x ) 6,4 9 172 0,27 hiukkaset (PM) 0,058 0,09 1,6 0,05 metaani (CH 4 ) 0,009 0,009 0,2 0,01 typpioksiduuli (N 2 O) 0,026 0,035 0,7 0,08 rikkidíoksidi (SO 2 ) 0,0056 0,0085 0,2 0,14 hiilidioksidi (CO 2 ) 823 1249 23091 0,13 41
42 Melu, tärinä ja pöly 5.5 Ilman laatu 5.5.1 Yleistä Moottoriajoneuvoliikenteen aiheuttamaan meluun vaikuttavat ajoneuvojen nopeus, liikennemäärä, raskaiden ajoneuvojen osuus sekä tien ominaisuudet. Melu leviää paineaaltona joka suuntaan kuin aallot vedessä ja vaimenee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Havaittuun melutasoon tietyssä paikassa vaikuttavat lähtömelutason lisäksi tarkastelupisteen etäisyys väylästä, rakennukset ja muut esteet, maaston muodot sekä vesialueet ja muut heijastavat pinnat. Liikennemäärän kaksinkertaistuminen nostaa melutasoa 3 db(a). Nopeustason nousu 50 km/h:sta 80 km/h:in lisää melua 4 5 db(a) (YTV 2009). Liikennemeluvyöhykkeen leveys vaihtelee 25 100 m tien molemmin puolin riippuen tien profiilista, kasvillisuudesta ja pinnan muodoista tien ympärillä. Tärinä on maan värähtelyä, jota käytännössä on usein vaikea erottaa melusta. Ajoneuvoliikenteessä yleensä raskas liikenne aiheuttaa tärinää lähinnä epätasaisilla teillä. Kuten melun myös tärinähäiriön tunteminen on pitkälti henkilökohtainen ominaisuus. Suurimman häiriön tärinä yleensä aiheuttaa nukkumisvaikeuksien kautta. Suomessa ei tällä hetkellä ole raja-arvoja liikennetärinälle. Pehmeässä maassa tärinä kantautuu kauemmas kuin kovassa maassa. Ihmisen häiriöksi kokema katutärinä, noin 1 mm/s, ylittyy hienorakeisilla mailla noin alle 15 m etäisyydellä tiestä, kun ajonopeus on 50 km/h, tie on päällystetty ja sen epätasaisuus on 20 mm. Turvekuljetukset aiheuttavat liikennemelun ja tärinän lisääntymistä kuljetusreiteillä. Kuljetusreitin suurimmat asutuskeskittymät ovat Käräjäoja, Pentinpuro, Salliperä, Koivuperä ja Vattukylä, mutta muutoin reitti on harvaanasuttu tai asumaton. Liikennemelun aiheuttamat haitat keskittyvät asutuskeskittymäalueille ja noin 25 100 m etäisyydelle tiestöstä. Päällystämättömillä teillä tapahtuvat turvekuljetukset aiheuttavat paikallisesti ilman laadun ajoittaista heikkenemistä soratien pölyämisen kautta. Päällystämättömät osuudet sijoittuvat kuitenkin vain tuotantoalueen läheisyyteen, jossa asutusta ei ole ja suurin osa kuljetuksista keskittyy talvikaudelle, jolloin tien pölyäminen on suhteellisen vähäistä. Itse turvekuormien pölyäminen kuljetuksen aikana estetään pressuilla. Turvetuotannon pölypäästölähteitä ovat työkoneiden eli jyrsimen, kääntimen, karheajan ja kuormaajien ilmaan nostama pöly, traktoreiden ja työkoneiden renkaat sekä imuvaunujen poistoilma (pistelähde). Lisäksi pölypäästöjä aiheutuu turpeen aumauksesta sekä turpeen lastauksesta kuorma-autoihin. Hiukkaspäästöjä (etenkin pienhiukkasia) aiheuttavat myös työkoneiden pakokaasut ja tuuli, jotka sopivissa olosuhteissa voivat nostaa pölyä ilmaan, vaikka suolla ei olisi toimintaa. Pölypäästöjen määrään vaikuttavat turpeen kosteus, maatuneisuus, hiukkaskoko ja tuotantomenetelmä ja tuulen voimakkuus. Suurimmat pölypäästöt ajoittuvat turpeen keräys- ja aumausvaiheisiin, jolloin käsitellään kuivaa turvetta. Turvekuljetukset suojataan pölyämisen estämiseksi (Symo 2007a). Pölyämistä voi lisäksi tapahtua biopolttoaineiden (mm. puusto, kannot) hakettamisen ja varastoinnin yhteydessä. Turvetuotannon merkittävimmät vaikutukset ilmanlaatuun ovat paikallisia ja ajoittuvat kuiville kesäjaksoille. Turvetuotannon pöly- ja melupäästöille on tunnusomaista tuotan-
non mukaan vaihtelevat lyhytkestoiset, mutta korkeahkot pitoisuushuiput ja pitkähköt lähes päästöttömät tilanteet. Näin ollen vaihtelut kesän keskimääräisten pitoisuuksien ja tasojen, vuorokausikeskiarvojen ja lyhytaikaisten maksimipitoisuuksien välillä ovat suuria (Symo Oy 2007a). Tutkimustulosten sekä laskeumamittausten perusteella tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 m etäisyydelle. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 m etäisyydellä pölylähteestä (Tissari ym. 2001). Yli yhden kilometrin päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juurikaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu) aikana ja erityisesti, jos sääolosuhteet ovat epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli), vaikutusalue saattaa olla suurempi. Pöly kulkeutuu aina vallitsevan tuulen suuntaan, jolloin haitta ei kohdistu jatkuvasti samaan suuntaan (Turveteollisuusliitto ry. 2002). Ajoittain pölyä voi kulkeutua hyvinkin kauas tuotantoalueesta, jos pöly pääsee nousemaan korkealle ilmavirtausten mukaan. Ilman laadun ohje- ja raja-arvot Pölyt, tai hiukkaset jaetaan yleensä kokoluokkiin halkaisijansa perusteella. Hiukkasten kokonaisleijumalla (TSP) tarkoitetaan kaikkia ilmassa olevia, käytännössä ns. aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 100 µm:n hiukkasia. Hengitettäväksi hiukkasiksi kutsutaan halkaisijaltaan alle 10 µm:n hiukkasia (PM10) ja pienhiukkasiksi halkaisijaltaan alle 2,5 µm:n hiukkasia (PM2,5). PM-lyhenteellä viitataan usein kyseisen kokoluokan hiukkasten massapitoisuuteen, yksikkönä mg/m 3 tai µg/m 3 (Symo 2007 a ja b). Valtioneuvoston päätöksessä VNp 480/1996 ilmanlaadun ohjearvoista on esitetty riittävän hyvän ilmanlaadun tavoitearvot terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi. Ohjearvot eivät ole sitovia, mutta niitä sovelletaan mm. maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, rakentamisen muussa ohjauksessa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa ja lupakäsittelyssä. Valtioneuvoston antaman asetuksen VNa 711/2001 mukaiset ilman laadun raja-arvot määrittelevät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on annettu ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Rajaarvot ovat täysin sitovia. Raja-arvojen ylittyessä useammin kuin säädös sallii, kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen on ryhdyttävä ilmansuojelulain mukaisiin toimiin ilmanlaadun parantamiseksi ja raja-arvojen ylitysten rajoittamiseksi. Hiukkasten (PM 10 ja TSP) ilman laadun ohje- ja raja-arvot on esitetty taulukossa 4. 43
Epäpuhtaus Kanteleen Voima Oy Taulukko 4. Ilmanlaadun ohje-arvot (Vnp 480/1996) ja raja-arvot (VNa 711/2001) PM 10 ja TSP. Keskiarvon laskentaaika tai tilastollinen määrittely Raja- tai ohjearvo (293 K, 101,3 kpa) µg/m3 Sallittujen ylitysten määrä kalenterivuodessa (vertailujakso) Terveyshaittojen ehkäisemiseksi annetut ilmanlaadun raja-arvot (VNa 711/2011) Hengitettävät hiukkaset (PM10) 24 tuntia 50 35 Hengitettävät hiukkaset (PM10) kalenterivuosi 40 - Terveyshaittojen ehkäisemiseksi annetut ilmanlaadun ohje-arvot (VNp 480/1996) kuukauden 2. suurin Hengitettävät hiukkaset (PM10) 70 - vuorokausiarvo 44 Hengitettävät hiukkaset (TSP) vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste 120 - Hengitettävät hiukkaset (TSP) kalenterivuosi 50-5.5.2 Nykytilanne Pohjois-Pohjanmaalla hiukkaspäästöjä syntyy liikenteen ohella teollisuudesta. Eniten haittaa huonosta ilmanlaadusta on yleensä kaupungeissa ja taajamissa, muutoin ilmanlaatua voidaan pitää melko hyvänä (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2008). Ilmanlaatuportaalin (www.ilmanlaatu.fi) mukaan Rahkanevan lähiympäristöstä ei ole ilman laadun mittaustietoa. Lähimmät mittauspaikat sijaitsevat Oulussa ja Raahessa, joiden tietoja ei voida soveltaa Rahkanevan lähiympäristöön. Rahkanevan hankealueen läheisyydessä ei sijaitse ilmanlaatuun merkittävästi vaikuttavia lupavelvollisia teollisuus- ja energiantuotantolaitoksia. Rahkanevan hankealuetta lähin Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasema, missä mitataan tuulen suuntaa ja nopeutta, sijaitsee Nivalassa. Tuotantokauden aikana eli toukosyyskuussa länsituulet ovat olleet Nivalassa yleisimpiä (Kuva 15). Vähiten on tuullut pohjoisen ja koillisen suunnalta. Muutoin tuulen suuntien jakauma kesäkautena on ollut melko tasainen. Talvikautena tuulen suunnat ovat painottuneet kesää voimakkaammin etelän suunnalle. Kuvassa 15 on esitetty tuulen suunnat vuosien 1971 2000 keskiarvoina. Tuulen suunta touko-syyskuu NW % N 20 15 10 5 NE W 0 E SW SE S Kuva 15. Tuulen suunnan jakautuminen touko-syyskuussa Ilmatieteen laitoksen Nivalan sääasemalla (Dreps, ym. 2002).
5.5.3 Arviointimenetelmät Kanteleen Voima Oy Rahkanevan turvetuotannon vaikutuksia ilman laatuun on tarkasteltu turvetuotantoalueen sijainnin, lähimpien häiriintyvien kohteiden sijainnin, suunnitellun tuotantoalueen ympäristön sekä vallitsevan tuulen suunnan perustella. Vertailutietona käytettiin olemassa olevia tutkimuksia turvetuotannossa käytettävien työkoneiden aiheuttamasta pölyämisestä. Tuloksia verrattiin ilmanlaadusta annettuihin ohje- ja raja-arvoihin. Turpeen kuljetuksesta aiheutuvien pakokaasupäästöjen vaikutukset on kuvattu luvussa 5.4.4. 45 5.5.4 Vaikutukset Rahkanevan hankealueen läheisyydessä ei sijaitse ilmanlaatuun merkittävästi vaikuttavia lupavelvollisia teollisuus- tai energiantuotantolaitoksia. 0-vaihtoehdossa (VE0) alue säilyy ilmanlaadun osalta nykyisellään. Pölyn leviäminen ympäristöön riippuu päästön suuruudesta, hiukkaskokojakaumasta, ilmasto-olosuhteista ja ympäristön pinnanmuodoista (Symo Oy 2007a). Pölyn määrä ilmassa vähenee nopeasti tuotantoalueelta etäännyttäessä. Jo sadan metrin etäisyydellä toiminta-alueesta eri työvaiheiden aiheuttama pölyäminen on vähentynyt merkittävästi lähtötasosta. Valtioneuvoston asetuksessa 711/2006 on määrätty hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuuden raja-arvoksi 50 µg/m 3 24 tunnin keskiarvona laskettuna. Symon (2007a) selvityksen mukaan käytettäessä tuotantomenetelmänä hakumenetelmää yksikään tuotantovaihe ei avoimessa maastossa ylitä em. raja-arvoa 100 metrin etäisyydellä toiminta-alueesta. Mekaanista kokoojavaunumenetelmää sekä imuvaunumenetelmää käytettäessä vastaavat etäisyydet ovat pienempiä. Hetkellinen pitoisuus alittaa ko. rajaarvon jyrsinnän, käännön ja karheamisen aikana 250 metrin etäisyydellä toimintaalueesta ja kerättäessä turvetta hakumenetelmällä 600 metrin etäisyydellä toimintaalueesta. Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä vastaava etäisyys on 400 metriä ja imuvaunumenetelmässä n. 170 metriä. Yli 500 metrin etäisyydellä turvetuotannon pölyämisen vaikutus on vähäistä ja noin 1000 metrin etäisyydellä turvepölyn ei pääsääntöisesti voida sanoa aiheuttavan pölyhaittaa. Biopolttoaineiden hakettaminen ja varastointi alueella tapahtuvat yleisimmin talviaikana, yleensä muutaman päivän jaksoissa. Hakettamisen aiheuttama melu ja pöly ovat verrannollisia normaaliin lyhytkestoiseen puuston hakkuu- ja korjuutoimintaan. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat tuotantoalueen sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaava puusto. Tutkimustulosten sekä laskeumamittausten perusteella tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 metrin etäisyydelle. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä päästölähteestä (Tissari, ym. 2001 ja Yli-Tuomi, ym. 1999). Yli kilometrin päässä turvepöly ei tutkimusten mukaan juurikaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, aumaan ajo ja auman muotoilu) aikana ja erityisesti, jos sääolosuhteet ovat epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli), vaikutusalue saattaa olla suurempi. Tällaisia pölyn leviämiselle otollisia tilanteita esiintyy kuitenkin harvoin. Pöly kulkeutuu aina vallitsevan tuulen suuntaan, joten haitta ei kohdistu jatkuvasti samalle alueelle. Ajoittain pölyä voi kulkeutua hyvinkin kauas tuotantoalueesta, jos pöly pääsee nousemaan korkealle ilmavirtausten mukana (Ilola, ym. 1989). Rahkanevan suunnitellun turvetuotantoalueen lähiympäristössä alle 1 kilometrin etäisydellä sijaitsee kaksi vapaa-ajan rakennusta (Kuva 9). Hankevaihtoehdoista VE1 ja VE2 luoteeseen noin 650 metrin etäisyydellä sijaitsee metsästysmaja, jonka aktiivisin
käyttökausi ajoittuu syksyyn. Tällöin turvetuotantoalueella tehdään lähinnä syyskunnostustöitä, joista aiheutuva pölyäminen on vähäistä. Koillistuulet, jolloin turvepölyn leviäminen metsästysmajan suuntaan olisi mahdollista, on hankealueella pohjoistuulen ohella tuotantokauden aikana harvinaisimpia. Katajanevan pohjoispuolella noin 1 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta tuotantoalueesta sijaitsee vapaa-ajan asunto. Lähin pysyvä asutus sijaitsee noin 1,8 km hankevaihtoehdoista koilliseen. Pitkien etäisyyksien vuoksi pölyhaitan esiintyminen asuinkiinteistöillä on epätodennäköistä. Lähimmän asutuksen suuntaan eli Käräjäojalle päin maaston muodot ja puusto suojaavat pölyhaitalta. Tuotannon jälkeen alueen jälkihoito- ja jälkikäyttövaiheesta ei aiheudu pölyämistä ympäristöön. Turvetoimituksista aiheutuu teillä lyhytaikaista ja pienimuotoista pölyhaittaa. Liikenteen aiheuttamia pölyvaikutuksia on tarkasteltu tarkemmin luvussa 5.3.5. 46 5.6 Melu 5.6.1 Yleistä Melua syntyy työkoneista turvekentillä ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole jatkuvaa, koska tuotantopäiviä on vuodessa noin 30 50. Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Melu muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit). Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden (Turveteollisuusliitto ry 2002). Melun kokeminen riippuu mm. etäisyydestä, melun lähteen ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä, onko välissä melun leviämistä estäviä maastonmuotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista, ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienten teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi. (Turveteollisuusliitto ry 2002). Melun häiritsevyys eli epämiellyttävän äänen kokeminen on voimakkaasti riippuvainen havaitsijan omasta havainnointikyvystä, melun tasosta ja ominaisuuksista sekä havaitsijan suhtautumisesta tarkasteltavaa melulähdettä kohtaan (yleinen asennoituminen sekä huoli ympäristöstä). Melun häiritsevyys hiljaisilla alueilla lisääntyy eräiden tutkimusten perusteella äänitason ylittäessä jo 35 db(a), mikä vastaa hiljaisen puheäänen tasoa. Häiritsevyyttä lisäävät melun ulkopuoliset tekijät (Di Napoli 2007). Erilaiset äänet koetaan eri tavalla epämiellyttäviksi, kiusallisiksi tai häiritseviksi, ja äänen häiritsevyys on usein tilannesidonnaista. Alhaisilla melutasoilla äänen laadulliset ominaisuudet vaikuttavat suuresti häiritsevyyteen (Björk 2003). Esimerkiksi maatalouskoneiden ääntä ei usein koeta yhtä häiritsevänä kuin vastaavaa turvetuotantokoneiden ääntä, vaikka turvetuotantotoiminnan melu on usein käytännössä traktoreiden ääntä. Björkin (2005) mukaan hiljainen maaseutumainen alue voitaisiin määritellä alueeksi, jossa minkään ympäristömelulähteen aiheuttama päiväajan melutaso ei ylitä 40 dba:ta, hiljaisella rakentamattomalla alueella vastaava maksimiluku olisi 30 dba ja hiljaisessa erämaassa 25 dba. Normaalin keskustelun äänitaso on 60 db ja kuiskauksen alle 30 db. Ympäristömelun ohjearvot päivä- ja yöajalle ovat mm. seuraavat:
asuin- ja virkistysalueet: uudet asuinalueet: päivä (klo 07-22) 55 db(a) päivä (klo 07-22) 55 db(a) Kanteleen Voima Oy yö (22-07) 50 db(a) yö (22-07) 45 db(a) loma-asumiseen käytetyt alueet, leirintäalueet, taajamien ulkopuoliset virkistysalueet, luonnonsuojelualueet: päivä (klo 07-22) 45 db(a) yö (22-07) 40 db(a) Arvot tarkoittavat melun keskimääräistä tasoa koko ohjearvon aikavälillä. Näiden rajaarvojen ylittyminen tulisi ehkäistä joko toiminnan rajoittein tai meluntorjuntakeinoin. 47 5.6.2 Arviointimenetelmät Rahkanevan alueella ei ole tällä hetkellä melua aiheuttavaa toimintaa, eikä myöskään mittaustietoja. Rahkanevan turvetuotantohankkeen aiheuttamia meluvaikutuksia on arvioitu seuraavassa Symo Oy:n pöly- ja melupäästöjä koskevan selvityksen perusteella (Symo Oy 2007a). 5.6.3 Vaikutukset Rahkanevan alueella tai sen läheisyydessä ei ole runsaasti meluavia kohteita tai toimintoja. Kilometrin etäisyydellä tuotantosuosta ei sijaitse lainkaan asutusta tai peltoja tai muita melua aiheuttavia toimintoja. 0-vaihtoehdossa (VE0) alue säilyy melun osalta nykyisellään. Vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 tuotantomenetelminä aiotaan käyttää hakumenetelmää, mekaanista kokoojavaunua tai imuvaunua. Hakumenetelmässä eri työvaiheiden lähtömelutasot vaihtelevat noin 100 105 db(a) välillä sekä mekaanisessa kokoojavaunussa ja imuvaunumenetelmässä 100 110 db(a) välillä (Symo Oy 2007a). Ympäristömelun ohjearvo päiväajalle on asuinalueilla 55 db(a) ja yöajalle 50 db(a). Hakumenetelmässä päiväajan ko. ohjearvo ei missään työvaiheessa ylity 150 metrin etäisyydellä ja mekaanisessa kokoojavaunu-menetelmässä sekä imuvaunumenetelmässä 200 metrin etäisyydellä tuotantokoneista avoimessa maastossa ja olosuhteissa, jotka ovat melun leviämisen kannalta otolliset (Kuva 16) (Symo Oy 2007a). Kaikkein meluisammat työvaiheet liittyvät tuotantokentän kunnostustoimiin (jyrsintä ja tasausruuvi). Näissä työvaiheissa lähtömelutasot vaihtelevat noin 115-120 db(a) välillä. Tällöin ympäristömelun päiväajan ohjearvo ei missään vaiheessa ylity 350 metrin etäisyydellä (Symo Oy 2007a).
48 Kuva 16. Turvetuotantokoneiden hetkelliset 55 db (LAeq) melutasovyöhykkeet avoimessa maastossa ja olosuhteissa, jotka ovat melun leviämisen kannalta otolliset (Symo Oy 2007). Rahkanevan suunnitellun turvetuotantoalueen läheisyydessä ei sijaitse häiriintyviä kohteita. Lähin asutus sijaitsee 1,8 km päässä kaikista hankeavaihtoehdoista, joten meluhaittaa ei tule aiheutumaan asutukselle. Hankevaihtoehdoista VE1 ja VE2 noin 650 metrin etäisyydellä luoteessa sijaitsee metsästysmaja, jonne turvetuotannon äänien kuuluminen on mahdollista, mutta melun ohjearvojen ylittyminen on epätodennäköistä. Lisäksi metsästysmajan aktiivisin käyttö ajoittuu tuotantokauden ulkopuolelle. Turvetuotantoalueen ympäristössä on ympäristöä korkeammalle kohoavia kangasharjanteita sekä kasvillisuutta, osin nuorta metsää tai taimikkoa. Sekä kangasharjanteet että kasvillisuus vähentävät melun leviämistä tuotantoalueen ympäristöön. Liikenteen aiheuttamaa meluhaittaa on käsitelty myös luvussa 5.3.5. Biopolttoaineiden hakettamisesta ja varastoinnista aiheutuu muutaman päivän lyhytjaksoista melua päivisin lähinnä talviaikaan. Hakettamisesta aiheutuva melu ei arvion mukaan ylitä melun päivä- tai yöohjearvoa lähimpien asuttujen rakennusten alueilla. Melun määrään voidaan vaikuttaa koneiden valinnalla, töiden ajoituksella, turveaumojen ja teiden sijoituksella sekä jättämällä kasvillisuuden muodostamia suojavyöhykkeitä asutuksen ja tuotantokentän välille. Tuotannon jälkeen alueen jälkihoito- ja jälkikäyttövaiheesta ei aiheudu melua ympäristöön. 5.7 Kasvillisuus 5.7.1 Nykytila Rahkaneva kuuluu Suomen suoaluejaossa Pohjanmaa-Kainuu aapasuoalueeseen. Pohjanmaan ja Suomenselän alueiden tasaisuus suosii laajojen aapasoiden esiintymistä, Kainuussa puolestaan esiintyy topografian vaihtelevuuden ansiosta korpia ja rämeitä se-
kä lähdekasvillisuutta (Eurola ym.1995). Kasvukauden pituus on alueella reilusta neljästä viiteen kuukautta (Eurola 1999). Suhteellisen vaatimattomasta kevättulvasta johtuen suot ovat kuivahkoja. Sekä rimpisyys että jänteisyys ovat yleensä heikosti kehittyneitä. Avosoiden osuus on huomattava, erityisesti alueelle ovat luonteenomaisia Sphagnum papillosum -valtaiset kalvakkanevat. Soiden reunoilla esiintyy lähinnä tupasvilla-, pallosara- ja nevarämeitä (Kalliola 1973). Rahkaneva on suoyhdistymätyypiltään osin väli- ja rimpipintaista keskiboreaalista aapasuota sekä osin viettokeidasta. Rahka- ja Teerinevan inventointialueesta on ojittamatonta suota 60 %:a ja ojitettua 40 %:a. Vallitsevina suotyyppeinä ovat karut lyhytkorsinevat, suursaranevat, rahkarämeet ja rimpinevat. Reunoilla on ojitettua rämettä. Ympäröivät ojitukset sekä Rahkanevan läpi kulkeva oja ja kolme muuta suon keskustasta lähtevää ojaa ovat muuttaneet alueen vesitaloutta ja heikentäneet sen luontoarvoa. Suo on kuitenkin kasvillisuudeltaan suurimmaksi osaksi luonnontilaisen kaltainen (Aapa Luonto-Osuuskunta 2009). Kesällä 2010 inventoidun Katajanevan suotyypit on esitetty kuvassa 18. Suurin osa Katajanevan inventointialueesta on ojitettua ja puustoista suota. Ojitusalue on kasvillisuudeltaan eriasteisesti muuttunutta rämemuuttumaa ja turvekangasta. Luonnontilainen alue sijaitsee ojittamattoman suoalueen keskellä. Ojittamaton alue on suurimmaksi osaksi välipintaista lyhytkorsi- ja kalvakkanevaa. Lisäksi ojittamattomalla alueella esiintyy suursara- ja rimpinevaa. Paikoitellen myös rahka- ja isovarpurämettä. Ojittamattoman alueen nevat ovat reunaojien kuivattavasta vaikutuksesta johtuen osittain kuivahtaneet ja rahkoittuneet (Aapa Luonto-Osuuskunta 2010). 49 5.7.2 Arviointimenetelmät Rahkanevalle on tehty kasvillisuusselvitykset vuosina 2009 ja 2010 (Aapa Luonto- Osuuskunta 2009 ja 2010), jotka kattavat kaikki suunnitellun turvetuotantoalueen luonnontilaiset suoalueet ja suurimmaksi osaksi reunojen ojitetut muuttumat. Vuoden 2009 luontoselvitys koski Rahka- ja Teerinevan osia ja vuoden 2010 luontoselvitys Katajanevan osaa. Vuonna 2012 kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksiä täydennettiin Rahkanevan pohjoispuolisen Lehtisaarennevan alueelta sekä uuden pintavalutuskentän alueelta (Pöyry Finland Oy 2012, liite 9). Aineistona käytettiin myös vireillä olevaa maakuntakaavan uudistusta varten v. 2011 Rahkaneva-Teerinevalle tehtyä luontoselvitystä (Pohjois-Pohjanmaan liitto 2012, liite 10). Kuvassa 17 on esitetty kesällä 2009 inventoidut suotyypit Rahka- ja Teerinevalta.
50 Kuva 17. Rahka- ja Teerinevan inventoidun osan suotyypit (Aapa Luonto-Osuuskunta 2009). Luontoselvityksen valokuvien ottopaikat esitetty sinisillä nuolilla. Kuva 18. Katajanevan inventoidun osan suotyypit (Aapa Luonto-Osuuskunta 2010).
Selvitetyn pintavalutuskentän alue on ojituksien ympäröimä. Ojituksien vaikutus näkyy koko suoalueella, joka on erityisesti reunaosistaan kuivahtanut. Alue on pääosin kuivahtanutta nevaa. Rahkanevan koillisosassa oleva Lehtisaarenneva on myös reunoiltaan ojitettu, mutta alueen keskiosa on vielä osittain luonnontilainen. Lehtisaarenneva ei kuulu suunniteltuun tuotantoalueeseen. 51 Kuva 19. Suunnitellun pintavalutuskentän kasvillisuustyypit. Kuva 20. Lehtisaarennevan kasvillisuustyypit. Inventoiduilla alueilla ei esiinny luonnonsuojelulain (LSL 29 ) mukaisia suojeltavia luontotyyppejä, vesilain (2:11 ) mukaisia vesiluonnon suojelutyyppejä eikä metsälain 10 :n mukaisia metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Rahka- ja Teerinevan inventointialueella sijaitsevaa kolmea metsäsaareketta ei lueta
metsälain 10 tarkoittamiksi erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi, koska niissä ei ole luonnonmetsää tai luonnontilaisen kaltaista metsää (Aapa Luonto-Osuuskunta 2009). Rahkaneva kuuluu luontotyyppien uhanalaisluokittelussa Etelä-Suomen osa-alueeseen (Raunion ym. 2008). Taulukossa 5 ja 6 on esitetty Rahkanevalta ja Katajanevalta vuosina 2009, 2011 ja 2012 inventoitujen kasvillisuustyyppien uhanalaisuus. Taulukko 5. Rahkanevalla esiintyvien suotyyppien uhanalaisuus Raunion ym. 2008 mukaan (EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = säilyvä). Suotyyppi Etelä-Suomi Koko maa Nevat Minerotrofiset lyhytkorsinevat VU LC Saranevat VU LC Rimpinevat NT LC Rämeet Rahkaräme LC LC Korvet Sarakorvet VU NT Suoyhdistymä Välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot EN EN Rimpiset keskiboreaaliset aapasuot VU VU Viettokeitaat VU VU 52 Taulukko 6. Katajanevalla esiintyvien suotyyppien uhanalaisuus Raunion ym. 2008 mukaan (EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, LC = säilyvä). Suotyyppi Etelä-Suomi Koko maa Nevat Minerotrofiset lyhytkorsinevat VU LC Kalvakkanevat VU NT Saranevat VU LC Rimpinevat NT LC Rämeet Rahkaräme LC LC Isovarpurämeet NT LC Korvet Suoyhdistymä Välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot EN EN Rimpiset keskiboreaaliset aapasuot VU VU Rahkanevalla ja Katajanevalla uhanalaisiksi luontotyypeiksi (Raunio ym. 2008) luokitellaan erittäin uhanalaiset (EN) välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot sekä vaarantuneet (VU) minerotrofiset lyhytkorsinevat, kalvakkanevat, saranevat, sarakorvet ja rimpiset keskiboreaaliset aapasuot. Rahkaneva-Teerinevan alue kuuluu osittain erittäin uhanalaisiin (EN) välipintaisiin aapasoihin, vaarantuneihin (VU) rimpisiin keskiboreaalisiin aapasoihin sekä vallitsevalta osiltaan vaarantuneiksi (VU) luokiteltuihin viettokeitaisiin.
Rahkanevalla ja Katajanevalla ei tiedetä esiintyvän luontodirektiivin liitteen IV kasvilajeja, erityisesti suojeltavia kasvilajeja, rauhoitettuja kasvilajeja eikä uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kasvilajeja. Suomen kansainvälisistä vastuulajeista Katajanevalla esiintyy vaaleasaraa (Carex livida). 53 5.7.3 Vaikutukset Vaihtoehdossa VE0 Rahkanevan ja Katajanevan alueet säilyvät nykyisen kaltaisena ja alueella toteutetaan olemassa olevan metsätalous- ja ojitussuunnitelman mukaiset toimenpiteet. Rahkanevalle lähiaikoina tehdyt uudet ojat ovat kuivattaneet ja kuivattavat suota tulevaisuudessa. Kuivaavat vaikutukset näkyvät yleensä muutamien kymmenien metrien matkalla suon kuivumisena ja kasvilajiston muuttumisena. Rahkanevan eteläosien rahkanevat muuttuvat ajan myötä rämeisimmiksi varpuvoittoisiksi muuttumiksi ja nykyisin luonnontilaisena tai sen kaltaisena olevan alueen pinta-ala pienenee arviolta 25-35 hehtaaria ojien ympäristössä. Alueen mahdolliset metsänistutukset muuttavat alueen kasvillisuutta. Hankevaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 turvetuotantoon otettavien alueiden kasvillisuus ja luontotyypit häviävät kokonaan. Vaihtoehdossa VE1 luonnontilaista tai sen kaltaista suota häviää noin 195 hehtaaria, vaihtoehdossa VE2 noin 120 hehtaaria ja vaihtoehdossa VE3 noin 70 hehtaaria. Rahkanevalla esiintyvistä luontotyypeistä minerotrofisten lyhytkorsinevojen, kalvakkanevojen, rimpinevojen, sarakorpien sekä isovarpu- ja tupasvillarämeiden esiintymisen painopiste on keskiboreaalisella Pohjanmaan vyöhykkeellä, jonne hankealue sijoittuu. Hankealueella esiintyvät saranevat ovat uhanalaisimpia eteläisimmässä Suomessa. Tuotantoalueen reunaosien luonnontilaisimmat kasvillisuustyypit muuttuvat nykyisestään eritysojien kuivattavan vaikutuksen takia. Kuivaava vaikutus ulottunee laajimmillaan arviolta noin 50 metrin etäisyydelle tuotantoalueen reunasta. Nykyisestään jo turvekankaiksi muuttuneet reunaosat jatkavat kuivumistaan ja puustottumistaan. Alueen kasvillisuuden vettä pidättävä ominaisuus häviää. Tuotantoalueita ympäröivät alueet ovat laajalti ojitettuja puustottuneita rämeitä ja rämemuuttumia. Kuivaava vaikutus näkyy näillä alueilla puustoisuuden ja turvekankaan määrän lisääntymisenä. Hankkeen voidaan arvioida heikentävän erittäin uhanalaisten (EN) välipintaisten sekä vaarantuneiden (VU) rimpisten keskiboreaalisten aapasoiden ja viettokeitaiden suojelutasoa ainakin paikallisesti ja maakunnallisesti. Välipintaisten keskiboreaalisten aapasoiden esiintymisen painopistealue on keskiboreaalisella vyöhykkeellä. Arvioiden mukaan tätä tyyppiä edustavien soiden laatu on heikentynyt ihmistoiminnan vuoksi jopa yli 90 %:a. Ojittamattomien soiden osuus hankealueen seutukunnan maapinta-alasta on 4,7 % (MMM 2011). Valmisteilla olevassa maakuntakaavassa Pohjois-Pohjanmaan liiton aineistossa Rahkaneva-Teerinevan alueelle (lähinnä hankevaihtoehto VE1) esitetään aluevarauksia SL-1 ja tu-2. SL-1 varaus käsittää Rahkanevan alueen ja osan Teerinevan alueesta (Kuva 11). SL-1 varauksen perusteena on Rahkaneva-Teerinevan luokittelu 2aluokan suoksi. SL-1 varauksen aiheellisuus tarkastettiin katselmuksessa toukokuussa 2013, sillä SL-1 varausalueen vesitalous on muuttunut aluetta ympäröivän ojituksen ja avosuolla sijaitsevien ojien vuoksi. Katselmus toteutettiin 30.5.2013 Rahkanevalla maastokäyntinä ja siihen osallistui kaavoittajan lisäksi suoluonnon asiantuntijoita. Katselmuksen seurauksena SL-1 varaukselle ei löytynyt perusteita, sillä suo todettiin muuttuneeksi (jopa puolet avosuon ojittamattomasta pinta-alasta todettiin kuivahtaneeksi).
Kun Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavaehdotus tulee nähtäville syyskuun lopussa 2013, Rahka- ja osittain Teerinevan aluetta koskenut SL-1 varaus on poistettu kaavaehdotuksesta ja alue tullee jäämään valkoiseksi (ei mitään kaavamerkintää). Hankevaihtoehto VE1 ei ole myöskään kansallisen suo- ja turvemaiden strategian vastainen, sillä alue on hankittu ennen strategian julkaisua. Tuotannon jälkeisen jälkikäyttövaiheen toteutuksesta riippuu, minkälainen kasvillisuus aluelle muodostuu. Soistamalla tuotantoalue uudelleen tai tekemällä alueelle lintukosteikko- tai järvialue monimuotoisuus saadaan verraten runsaaksi, kasvillisuuden osalta erityisesti rantavyöhykkeillä. Viljelyalana alueelle tuleva lajisto muodostuu yksipuoliseksi. 54 5.8 Eläimistö 5.8.1 Nykytila Linnusto Rahkaneva Teerineva on linnustollisesti alueen arvokkaimpia suoalueita niin lajistonsa kuin paritiheyksiensä puolesta. Esimerkiksi kapustarinnan, pikkukuovin ja keltavästäräkin paritiheydet sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan suolinnustovertailussa parhaimpien soiden joukkoon ja suolla pesii erittäin uhanalainen suokukko. Riekkojen paritiheys on niin ikään vähintäänkin hyvä ottaen huomioon lajin riistakolmioaineistosta alueelle lasketun paritiheysarvion. Muutonaikaisena kerääntymisalueena alue ei ainakaan syksyllä ole alueellisestikaan erityisen merkittävä. Selvitysalueella tai sen läheisyydessä ei ole kansainvälisesti merkittäviä linnustoalueita (IBA) eikä myöskään Suomen tärkeitä lintualueita (FINIBA). Tehdyt linnustoselvitykset ovat YVA-selostuksen liitteenä 7-9. Muu eläimistö Paikallisen metsästäjän mukaan Rahkanevan alueen hirvikanta on hyvä. Pienpedoista metsästetään kettua ja supikoiraa, joiden kannat ovat viime vuosina vähentyneet alueen ilveskannan lisääntymisen johdosta. Pienpetojen vähentyminen on taas vaikuttanut metsäkanalintujen kantojen voimistumiseen. Erityisesti Rahkanevan alueen teeripopulaatio on runsastunut. Muita alueella havaittuja eläimiä ovat näätä, susi, karhu, jänis, saukko, metsäkauris, metsäpeura ja villisika. Näädän ja suden esiintyminen on satunnaista. Alueella elää 1-2 karhua. Alueen jäniskanta on hyvä, mutta vaihtelee vuosien välillä. Saukko, metsäkauris ja metsäpeura esiintyvät alueella vain satunnaisesti läpikulkumatkalla. Erikoisista alueella tavatuista lajeista voidaan mainita villisika, joka kaadettiin alueelta hirvenpyynnin lomassa syksyllä 2009 (Heikki Halla-aho, suullinen tieto 11.2.2011). Alueen luontoselvitysten yhteydessä alueelta ja osin hankealueen ulkopuolelta tehtiin hava intoja viitasammakosta. Olemassa olevien lajistotietojen mukaan selvitysalueelta tai sen välittömästä läheisyydestä ei ole tiedossa olevia aiempia havaintotietoja luontodirektiivin liitteen IVa mukaisista lajeista. Myöskään luonnonsuojelulain 47 :n mukaisista lajeista ei ole aiempia havaintotietoja. 5.8.2 Arviointimenetelmät Linnusto
Riekon parimääräarvio perustuu yhden atrapin eli houkuttimen avulla tehdyn kiertolaskennan ja kahden ilman atrappia tehdyn kiertolaskennan tuloksiin. Muutonaikaisselvitysten avulla pyrittiin selvittämään alueen merkitystä lintujen kevätmuutonaikaisena levähdys- ja ruokailualueena. Erityisesti sateiset ja vastatuuliset ns. pudotuskelit pysäyttävät lintujen muuttoa ja linnut pyrkivät hakeutumaan hyville ruokailu- ja levähdysalueille. Lepäilijälaskennat pyrittiin ajoittamaan mahdollisimman optimaalisesti hyvien muuttokelien jälkeisille pudotuskeleille. Alue kierrettiin jalkaisin ja lintuja havainnoitiin kiikarin ja kaukoputken avulla. Lehtisaarennevan NE -nurkkaukseen suunnitellun pintavalutuskentän alue kartoitettiin yhden kerran kartoituslaskennalla 1.6.2012 klo 5:45 7:40. Laskenta tehtiin laskentakertoja lukuun ottamatta valtakunnallisia linnustokartoitusohjeita noudattaen (Koskimies & Väisänen 1988). Laskenta-ala/tunti oli suosituksia (6 ha/h) hieman suurempi (9 ha/h), mutta kuljettu matka/ha (147 m/hehtaari) ylitti erinomaisen tehon alarajana pidetyn 60 m/ha (Repo & Auvinen 2011). Yhden kerran kartoituksella havaitaan arviolta 60 % pari- ja lajimäärästä, jos laskentateho on erinomainen. Rahka- ja Teerinevan sekä Katajanevan pesimälinnustoa kartoitettiin muiden laskentojen ohessa (4.5., 11.5. ja 23.5.) soveltaen valtakunnallisia kartoituslaskentaohjeita (Koskimies & Väisänen 1988). Kartoituslaskenta toimi olemassa olevan tiedon (Repo & Auvinen 2011, Luonto-osuuskunta Aapa 2009 ja 2010) tukena ja siinä keskityttiin erityisesti uhanalaisluokittelussa vähintään silmälläpidettäviin (NT, Rassi ym. 2010) ja suolajeiksi luokiteltuihin (Repo & Auvinen 2011 ja Rassi ym. 2010) lintulajeihin. Laskentaala/tunti oli suosituksia (6 ha/h) suurempi (13 ha/h) ja kuljettu matka/ha (31 m/hehtaari) ylitti kohtalaisen tehon alarajana pidetyn 20 m/ha (Repo & Auvinen 2011). Kolmen kerran kartoituksella havaitaan arviolta 80 % pari- ja lajimäärästä, jos laskentateho on erinomainen. Muu eläimistö Muun eläimistön osalta tukeuduttiin olemassa olevaan tietoon sekä alueen asukkailta ja metsästäjiltä saatuun tietoon. Hankkeen vaikutuksia luontodirektiivin liitteen IV mukaisiin lajeihin on arvioitu asiantuntijatyönä liitteessä 9. 55 5.8.3 Vaikutukset Linnusto Suolinnuston tilanne on viimeisten vuosikymmenien aikana huonontunut merkittävästi ja uhanalaisten suolintujen määrä on kasvanut (Tiainen ym. 2010). Merkittävin syy uhanalaisuuskehityksen taustalla on soiden kuivattaminen ja suoluonnon pirstoutuminen metsäojitusten ja muun maan käytön seurauksena (Tiainen ym. 2010). Suokukko on yksi nopeimmin uhanalaistuvista lintulajeistamme ja se onkin uusimmassa uhanalaisuusluokittelussa (Rassi ym. 2010) luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN). Samaisessa uhanalaisuusluokittelussa keltavästäräkin uhanalaisuusluokaksi määriteltiin vaarantunut (VU). Vaihtoehdolla VE0 ei ole vaikutuksia alueen linnustoon. Tuotantovaihtoehdoissa VE1- VE3 lintujen pesimäbiotoopit tuhoutuisivat pysyvästi turvetuotantolohkoilta. Pintavalutuskentän osalta muutokset eivät välttämättä ole merkittäviä tai ainakaan haitallisia, jos veden pinnan vaihtelut ovat vähäisiä. Hankkeella on merkittäviä haitallisia vaikutuksia alueen suokukko- ja keltavästäräkkipopulaatioihin lähinnä vaihtoehdossa VE1, koska näiden lajien havaitut pesimäalueet sijaitsevat VE1:n alueella. Suokukon osalta vaiku-
tukset ovat paikallisen tason vaikutuksia laajemmat, koska suokukon suolla pesivä kanta on vähentynyt jopa rannikon pesivää kantaa enemmän. Pohjois-Pohjanmaalla on tiedossa vain viisi muuta suota, joilla suokukko pesii. Muuttolinnuston lepäilyalueena hankealueella ei ole suurta merkitystä ottaen huomioon Oulun seudun kerääntymisalueen suhteellisen läheisen sijainnin. Luonnontilaisena suona suo voi kuitenkin toimia paikallisesti ajoittain lyhyen ajan levähdysalueena muuttosään huonontuessa yllättävästi kesken lintujen muuttokauden. Tuotannon jälkeen alueen jälkihoito- ja jälkikäyttövaiheen toteutuksesta riippuu, miten lintulajisto palaa alueelle. Mikäli alueelle tehdään lintujärvi tai kosteikkoja, linnuston monipuolisuus lisääntyy verraten nopeasti. Muu eläimistö Tuotantovaihtoehdoissa VE1-VE3 tuotantolohkoilla nykyisin elävien eläinlajien elinympäristöt häviävät ja lajit joutuvat etsimään korvaavia elinympäristöjä suon reunaosista ja kauempaa Rahkanevan ympäristöstä. Turvetuotanto ei estä lajien liikkumista alueella. Talviaikaisen toiminnan vähyyden takia esimerkiksi hirvien tai muiden suurnisäkkäiden kulku alueella ei merkittävästi häiriinny talvella. Suon kuivatusrakenteet voivat kuitenkin osaltaan vaikeuttaa nisäkkäiden liikkumista. Hankkeen vaikutuksia alueella mahdollisesti esiintyviin luontodirektiivin liitteen IVa lajeihin on arvioitu asiantuntijatyönä (liite 9). Seuraavassa on esitetty tiivistettynä arvioinnin tulokset. Luontodirektiivin liitteen IVa lajeista saukon, viitasammakon, isoviiksisiipan, viherukonkorennon, lummelampikorennon ja sirolampikorennon levinneisyys ulottuu hankealueelle. Saukolle mahdollisia elinympäristöjä selvitysalueen läheisyydessä on Pyhäjoki. Mikäli hankkeesta on haitallisia, esimerkiksi lisääntyneen humuspitoisuuden aiheuttamia vaikutuksia näihin jokiin voi se heikentää myös saukkojen elinmahdollisuuksia. Saukon laajasta elinalueesta johtuen hankkeesta lajille aiheutuvien vaikutusten arvioidaan kuitenkin olevan korkeintaan vähäisiä. Viitasammakko viihtyy etenkin rehevillä rannoilla ja soilla. Selvitysalueella havaittiin viitasammakkoja kahdessa paikassa linnustoinventoinnin (11.5.2012) aikana, mutta varsinaisen viitasammakkoinventoinnin aikana (alle viikon päästä lintuinventoinnista) viitasammakkoa eikä sen kutua havaittu edes samoilla paikoilla (liite 9, Kuva 21). Ilma oli lämmennyt linnustoinventoinnista (jolloin satoi vettä ja räntää) ja ojien vedenpinta oli laskenut. Havainto-olosuhteet viitasammakkoinventoinnissa olivat ihanteelliset, mutta viitasammakon kutu saattoi olla jo ohi, koska lajia ei havaittu. Viitasammakolle potentiaalisia elinympäristöjä ovat alueen kaivetut vesimontut, joihin hankkeen johdosta ei arvioida kohdistuvan vaikutuksia. Myös Katajanevan rimpinen suoalue on viitasammakolle potentiaalista levähdysaluetta. Näin ollen hankkeen vaihtoehdoilla VE1, VE2 ja VE3 arvioidaan kohdistuvan heikentäviä vaikutuksia ainakin toiselle viitasammakon esiintymispaikalle (Kuva 21, kohde 1). Toinen viitasammakon esiintymiskohde ei sijoitu tuotantovaihtoehtoalueille, vaan lähimmillään noin 160 metrin etäisyydelle Teerinevan tuotantoon suunnitellun alueen itäpuolelle (Kuva 21, kohde 2). Hankkeella ei arvioida olevan vaikutusta kohteen 2 esiintymään. 56
57 Kuva 21. Viitasammakkohavainnot (sininen ympyrä) sekä hankevaihtoehto VE1:n rajaus. Rahkanevan alueella tai lähiympäristössä ei ole isoviiksisiipalle, viherukon-, lummelampi- tai sirolampikorennolle sopivia elinympäristöjä, joten haitallisia vaikutuksia hankkeesta lajeille ei arvioida olevan. Nisäkäslajistosta alueella esiintyvät mm. karhu, ilves ja susi, mutta hankealueen vaikutukset niihin arvioidaan olevan vähäiset. Tuotannon jälkeen alueen jälkihoito- ja jälkikäyttövaiheen toteutuksesta riippuu, miten eläimistö palaa alueelle. Mikäli alueelle tehdään lintujärvi tai kosteikkoja tai alue soistetaan uudelleen, erityisesti viitasammakon sekä korento- ja perhoslajien elinympäristöjä syntyy alueelle uudelleen. Viljelyalana eläimistön elinympäristömahdollisuudet ovat jälkikäyttövaiheessa edellistä heikommat. 5.9 Suojelualueet Valtion ympäristöhallinnon Oiva-tietokannan (2011) mukaan Rahkanevan välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura 2000 -alueverkostoon kuuluvia kohteita, suojelualueita tai suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Lähin suojelualue on selvitysalueen eteläpuolella noin 5 km päässä sijaitseva Hirsinevan Natura 2000 -alue (FI1000056). Muita Natura 2000 -alueita, luonnonsuojelualueita tai luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia kohteita ei sijaitse selvitysalueen läheisyydessä. 5.9.1 Vaikutukset Hankkeella ei ole suoria tai epäsuoria vaikutuksia suojelualueisiin eikä niillä eläviin lajeihin pitkän etäisyyden takia.
5.10 Kallioperä, maaperä ja pohjavesi 58 5.10.1 Nykytila Kallioperä. Rahkanevan alueen kallioperä on pääosin intermediääristä vulkaniittia, itäpuolinen alue porfyyristä graniittiia ja länsipuolinen alue granodioriittia (http://geomaps2.gtk.fi/geo/). Alueen kallioperä on laadultaan sellaista, ettei se sisällä kohonneita raskasmetallipitoisuuksia tai sulfidimineraaleja (ei esimerkiksi mustaliusketta). Kallioperäkartan mukaan suon alueella ei ole ruhjeita. Kohteen alueella ei ole arvokkaita kallioalueita. Maaperä. Rahkanevan tuotantoalueen ja sen ympäristön alueen maaperä on pääosin moreenia, mutta tuotantoalueen keskiosalla tavataan yleispiirteisen maaperäkartan perusteella pienellä osalla myös hiekkaa. Tuotantoalueen luoteispuolella alkaa laajempi hiekka-alue (Kuva 22). Happamien sulfaattimaiden esiintyminen alueella ei ole todennäköistä/mahdollista. Happamilla sulfaattimailla tarkoitetaan maaperässä luonnollisesti esiintyviä rikkipitoisia sedimenttejä (sulfidisedimenttejä), joista vapautuu hapettumisen seurauksena happamuutta ja metalleja maaperään ja vesistöihin. Happamat sulfaattimaat ovat savea ja silttiä ja usein myös liejupitoisia. Happamia sulfaattimaita esiintyy erityisesti muinaisen Litorinameren korkeimman rannan alapuolisilla alueilla, jotka ovat nousseet kuivalle maalle maankohoamisen seurauksena. Karkeasti ottaen happamia sulfaattimaita esiintyy Suomen rannikkoalueilla Pohjois-Suomessa noin 100 metrin ja Etelä-Suomessa noin 40 metrin korkeuskäyrän alapuolella. Alueen korkeus merenpinnasta on alimmillaankin tason +140 mpy yläpuolella, joten happamien sulfaattimaiden olemassa olo ei ole sen perusteella mahdollista. Kohteen alueella ei ole arvokkaita moreenimuodostumia tai arvokkaita tuuli- ja rantakerrostumia. Pohjavesialueet. Ympäristöhallinnon Oiva-palvelun mukaan Rahkanevan tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Kaivot. Rahkanevan tuotantoalueen ympärillä ei ole rakennettuja kiinteistöjä alle kilometrin etäisyydellä. Lähimmät kiinteistöt sijaitsevat noin 2-3 km etäisyydellä tuotantoalueesta koilliseen ja lounaaseen. Tietoja kiinteistöjen mahdollisista kaivoista ei ole. Kiinteistöt sijaitsevat kuitenkin niin etäällä tuotantoalueesta, ettei vaikutuksia kiinteistöjen alueille asti ole. Lähialueen talousvesikäytössä olevia kaivoja voidaan kartoittaa asukaskyselyjen yhteydessä lupahakemusvaiheessa.
59 Kuva 22. Rahkanevan maaperän yleispiirteet (http://geomaps2.gtk.fi). Punainen väri edustaa kalliota/kalliomaata (maakerros <1m), vaalean ruskea moreenia, harmaa turvetta, vihreä hiekkaa ja soraa. Lähteet ja lammet. Karttatarkastelun perusteella suon lähialueella ei ole lähteitä tai lampia. Sellaisia ei havaittu myöskään luontoselvitysten yhteydessä. 5.10.2 Arviointimenetelmät Suon kuivatus turvetuotantoa varten aiheuttaa suoalueen pohjaveden pinnan alentumisen. Kivennäismaahan ulottuva ojitus voi aiheuttaa pohjaveden pinnan alentumista tai virtaussuunnan muuttumista myös tuotantoalueen ulkopuolella ja siten vähentää pohjaveden saatavuutta. Ojitus voi aiheuttaa pohjaveden purkautumista tuotantoalueelle. Jos tuotantoalueen vesiä suotautuu pohjaveden muodostumisalueelle, ne voivat aiheuttaa myös vedenlaadun heikentymistä, esimerkiksi rauta-, mangaani- tai humuspitoisuuden lisääntymistä. Pohjaveden pilaaminen on kiellettyä eikä siihen voida myöntää lupaa (Väyrynen ym. 2008). Mikäli jo tuotannossa oleva alue sijaitsee osittain pohjavesialueella, ei sarka- tai kokoojaojia tai muitakaan rakenteita saa kaivaa kivennäismaahan asti. Myöskään turvetuotantoalueen vieressä sijaitsevan pohjavesiesiintymän ja tuotantoalueen välissä kaivu ei saa ulottua kivennäismaan reunaan saakka. Jos turvetuotantoalueen läheisyydessä (alle 500 metriä) sijaitsee talousvesikaivoja, kaivojen kunto, rakenne ja vedenpinnan korkeus selvitetään ja kirjataan muistiin ennen tuotannon aloittamista. Turvetuotannon vaikutuksia pohjaveteen tarkasteltiin em. periaatteita noudattaen. Lähialueella ei sijaitse pohjavesialueita eikä talousvesikaivoja, joten niiden osalta ei ollut
tarvetta tarkempiin selvityksiin. Vaikutusarvio tehtiin olemassa olevan tiedon perusteella. 60 5.10.3 Vaikutukset Vaihtoehdossa VE0 Rahkanevan alue säilyy nykyisessä tilassaan. Maaperä. Tuotantoalueilla maan eloperäinen pintakerros ohenee tuotantosyvyyden mukaisesti. Hankevaihtoehdoilla ei ole vaikutuksia kivennäismaaperään. Pohjavesi. Kuivatustoimenpiteiden johdosta pohjavesipinta alenee tuotantoalueilla tuotantosyvyyttä hieman alemmaksi. Enimmillään tuotanto ulottuu noin 2-3 m nykyisen maanpinnan alapuolelle. Luontaisesti suoalueella pohjavesi on yleensä lähellä maanpintaa, joten alenema on siten enimmillään noin kolmisen metriä. Pohjavesipinta voi alentua myös tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä. Tuotantoalueen kuivatustoimenpiteiden seurauksena suon vesivarasto pienenee ja haihdunta vähenee. Myös varsinaisen kuivatusvaiheen jälkeen valumavedet käyttäytyvät turvetuotantosuolla eri tavoin kuin luonnontilaisella suolla. Toisaalta taas vesimäärissä esiintyy suurta vaihtelua eri vuodenaikojen välillä, samoin kuin sadejaksojen ja kuivien kausien välillä (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12623&lan=fi). Turvesuon kuivuminen tiivistää turvetta, mikä heikentää pysyvästi turpeen vedenjohtavuutta sekä vedenpidätyskykyä (Sallantaus 1983). Kasvittomilta tuotantokentiltä ei myöskään tapahdu kasvien kautta haihduntaa. Sadevesi imeytyy heikosti kuivuneeseen pintaturpeeseen, mikä aiheuttaa sadeveden nopean kulkeutumisen pintavaluntana ojiin. Ylivalumat voivat näin ollen kasvaa tuotantoa edeltävästä tilanteesta. Rahkanevan turpeesta 2/3 on rahkavaltaista ja 1/3 saravaltaista. Keskimaatuneisuus on 4,9 (Virtanen ja Herranen 1992). Rahkaturvemaan vedenjohtavuuden arvot vaihtelevat suuresti mm. maatuneisuusasteen mukaan. Rahkaturpeen vedenjohtavuus on lähinnä hiekkamoreenin luokkaa. Rahkanevan tuotantoalueen ja sen ympäristön alueen maaperä on pääosin moreenia, mutta tuotantoalueen keskiosalla tavataan yleispiirteisen maaperäkartan perusteella pienellä osalla myös hiekkaa. Alueen kuivatuksissa huomioidaan, ettei kuivatusojia uloteta tarpeettoman syvälle kivennäismaahan, joten pohjaveden purkautumista ei ole odotettavissa tuotantoalueelle. Tuotantoalueen ympäristö on jo nykyisellään voimakkaasti ojitettu. Edellä mainituista seikoista johtuen on todennäköistä, että suon kuivatuksesta aiheutuva pohjavesipinnan alentuma rajoittuu tuotantoalueen välittömään läheisyyteen, korkeintaan muutaman sadan metrin etäisyydelle. Alenema on luonnollisesti suurin tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä ja vähenee etäisyyden kasvaessa. Tuotantoalueen lähialueella ei ole pohjavesialueita. Myöskään kuivatusvesien johtamisreitin alueella eikä läheisyydessä ei ole pohjavesialueita. Lähimmät kiinteistöt sijitsevat noin 2-3 km etäisyydellä tuotantoalueesta. Kiinteistöjen kaivoista ei ole tietoa, mutta johtuen etäisyydestä ja sijainnista suhteessa tuotantoalueeseen (yläpuolella) ei vaikutuksia kaivoihin ole (ei hydraulista yhteyttä). Tuotantoalueen läheisyydessä ei ole lähteitä.
5.11 Pintavedet 61 5.11.1 Vesistöjen yleiskuvaus Rahkanevan hankealue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan suokeskittymän alueella Pyhäjoen valuma-alueella. Rahkanevan kuivatusvedet on tarkoitus johtaa Käräjäojan kautta Pyhäjokeen. Karttatarkastelun perusteella suurin osa Käräjäojan valuma-alueesta on ojitettua suo- ja metsäaluetta. Valuma-alueella on myös jonkin verran peltoja, jotka sijaitsevat Käräjäojan alaosalla. Käräjäojan valuma-alueella ei ole muita turvetuotantosoita. Koko Pyhäjoen valuma-alueella sen sijaan on useita tuotannossa ja suunnitteilla olevia soita (luku 2.7, liite 3). Vuonna 2011 Pyhäjoen vesistöalueella oli turvetuotannossa yhteensä 2 393 ha, kuntoonpanossa 397 ha ja tuotannosta oli poistunut 790 ha (Pöyry Finland Oy 2012). Jälkikäytössä oli 1 918 ha. Tätä YVA-selostusta tehtäessä vuoden 2012 turvetuotantopintaalat eivät vielä ole käytettävissä. Vuonna 2011 Pyhäjoen vesistöalueella turvetuotannossa olleet suot on esitetty liitteen 3 kartalla (Pöyry Finland Oy 2012). Käräjäojan valuma-alueella ei ole muita turvetuotantoalueita, eikä muuta pistekuormitusta. Ojan valuma-alueen alaosalla on vähäisessä määrin asutusta. 5.11.2 Virtaamat ja valuma-alueet Rahkanevan tuotantoalue sijaitsee Pyhäjoen vesistöalueeseen (54) kuuluvalla Haapajärven vesistöalueella (54.03). Suurin osa Rahkanevan tuotantoalueesta kuuluu Käräjäojan valuma-alueeseen (54.038, Kuva 23). Pieni osa hankealueesta sijaitsee Karsikasojan valuma-alueella (53.063), joka kuuluu Kalajoen valuma-alueeseen. Kaikki tuotantoalueen vedet on suunniteltu johdettavan kuitenkin Käräjäojan ja edelleen Pyhäjoen suuntaan. Käräjäojan valuma-alueen pinta-ala on 12,7 km 2 (järvisyys 0,0 %). Pyhäjoen yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala Käräjäojan kohdalla on noin 1 600 km 2 (Ekholm 1993). Kuva 23 Rahkanevan suunnitellun turvetuotantoalueen sijainti Pyhäjoen vesistöalueeseen kuuluvalla Käräjäojan valuma-alueella (54.038).
Taulukossa 17 on esitetty virtaamat Käräjäojan suulla sekä Pyhäjoessa Käräjäojan alapuolella. Virtaamatiedot on otettu SYKE:n vesistömallijärjestelmästä ja ilmoitettu vuosilta 1990 2011. Haapajärven alapuolella Haapakoskessa mitattu keskivirtaama vuosina 1991 2010 on ollut 15,7 m 3 /s ja virtaaman vaihtelut (MNQ-MHQ) 2,3 143 m 3 /s (Korhonen & Haavanlammi 2012), eli virtaama on ollut varsin samaa tasoa kuin vesistömallin tietojen mukaan Haapajärven yläpuolella. Taulukko 7. Virtaama Käräjäojan suulla sekä Pyhäjoessa Käräjäojan alapuolella ja Haapajärven yläpuolella vuosina 1990 2011. MQ = keskivirtaama, MNQ = keskialivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama Käräjäojan suu Pyhäjoki Käräjäojan ap Pyhäjoki Haapajärven yp m 3 /s m 3 /s m 3 /s koko vuosi MQ 0,10 14,3 15,6 MNQ 0,000 4,5 4,6 MHQ 2,2 111,6 130,9 joulu-maaliskuu MQ 0,04 11,6 12,3 MNQ 0,006 6,9 7,1 MHQ 0,37 32,3 37,6 kesä-syyskuu MQ 0,05 10,0 10,9 MNQ 0,000 4,9 4,9 MHQ 0,57 35,2 41,3 62 5.11.3 Veden laadun nykytila Ekologisen luokittelun mukaan Pyhäjoen ala- ja keskiosa sekä Haapajärvi kuuluvat luokkaan tyydyttävä. Vuosien 2000 2003 aineistoon perustuvan vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Pyhäjoen ala- ja keskiosa kuuluvat tyydyttävään luokkaan. Käräjäojasta ei ole tehty kumpaakaan luokittelua. Rahkanevan suunnitellulta turvetuotantoalueelta vedet johdetaan alapuoliseen Käräjäojaan, josta edelleen Pyhäjokeen. Seuraavassa käsitellyt vedenlaatutulokset ovat 2000- luvulta ja tiedot ovat peräisin ympäristöhallinnon Oiva-tietojärjestelmästä, Pyhäjoen yhteistarkkailusta sekä Käräjäojan vedenlaatutulokset Kanteleen Voiman toteuttamasta ennakkotarkkailusta Rahkanevan ympäristövaikutusten arviointia varten. Käräjäojan yläosalta on otettu näytteitä kaksi kertaa vuonna 2010 (toukokuu ja marraskuu). Vuosina 2011 ja 2012 Käräjäojassa oli kolme näytepistettä, joista näytteet otettiin kesäkuussa ja elokuussa. Lisäksi elokuussa 2011 ja vuoden 2012 molemmilla tarkkailukerroilla otettiin näytteet Pyhäjoesta välittömästi Käräjäojan alapuolelta. Vedenlaadun tarkkailupisteet on esitetty liitteen 5 kartalla ja tulokset kokonaisuudessaan liitteessä 6. Käräjäojan vesi on tummaa johtuen humuksen ja raudan suuresta määrästä (Taulukko 8). Käräjäojan vedessä on melko runsaasti kiintoainetta ja vesi on lievästi sameaa. Ojassa on runsaasti ravinteita ja ravinnepitoisuudet lisääntyvät hieman ojan alaosaa kohden. Ojan vesi on lievästi hapanta ja happipitoisuus on tyydyttävää vasoa.
Käräjäoja on pieni vähävirtaamainen oja, jossa veden määrän ja laadun vaihtelut ovat suuria. Väriluku ja COD Mn -arvo ovat kuitenkin olleet kaikissa näytteissä varsin suuria. Paikallisilta saadun tiedon mukaan Käräjäoja on kuivana kautena lähes kuiva, kun taas kovien sateiden jälkeen samalla kohdalla saattaa olla metri vettä. Vesimäärän muutokset heijastuvat myös veden laatuun aiheuttaen todetun kaltaiset huomattavan suuret veden laadun vaihtelut (liite 6) Taulukko 8. Käräjäojan veden laatu Kanteleen Voiman ennakkotarkkailutuloksiin perustuen. Havainto- happi ph sähk. väri COD Mn Fe kiinto- Sameus Kok.N NH 4 -N NO 2 -N Kok.P PO 4 -P paikka joht. aine NO 3 -N mg/l kyll. % ms/m mg Pt/l mgo 2 /l µg/l mg/l FNU µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Käräjäoja 1 7,5 71 6,0 3,3 303 45 3250 7,0 7,3 840 94 10 51 28 Käräjäoja 2 7,7 72 6,2 4,1 353 44 4200 9,8 8,1 915 51 15 75 46 Käräjäoja 3 8,5 79 6,4 3,9 333 44 3800 11 8,0 930 48 21 72 45 Pyhäjoen veden laatua on tarkasteltu seuraavissa kohteissa: Käräjäojan yläpuolella 85-tien sillan kohdalla Käräjäojan alapuolella lähellä Haapajärveä, noin 15 km Käräjäojan alapuolella Turvetien sillalla. Lisäksi veden laatua on tarkasteltu Haapajärvessä (Kirkkojärvi). Vedenlaadun havaintopaikkojen sijainti on esitetty liitteessä 5. Käräjäojan alapuolista näytepistettä lukuun ottamatta em. havaintopaikat sisältyvät Pyhäjoen yhteistarkkailuun ja niiltä on vedenlaatutietoja säännöllisesti. Turvetien sillalta näytteet otetaan kolmen vuoden välein, viimeksi näytteet on otettu vuonna 2010. Käräjäojan alapuolelta otettiin näytteet vuosina 2011 ja 2012 Rahkanevan ympäristövaikutusten arviointia varten (yht. kolme näytettä). Muilta havaintopaikoilta vedenlaatutietoja on vuosittain. Pyhäjoella happitilanne on ollut keskimäärin melko hyvä ja ph on ollut lievästi hapan. Sähkönjohtavuudet ovat olleet hieman korkeampia kuin luonnonvesissä keskimäärin. Pyhäjoen vesi on melko tummaa ja vaihtelu väriarvoissa on suurta. Veden ruskea väri johtuu humuksen ja raudan suuresta määrästä. Kiintoainetta vedessä on yleensä vähän ja sameusarvot ovat jokseenkin pienet, mutta yksittäisissä näytteissä kiintoainetta ja sameutta voi olla runsaammin. Ravinnepitoisuudet ovat rehevien vesien tasoa (Taulukko 9). Pyhäjoen veden laatuun vaikuttaa Pyhäjärvestä juoksutetun veden osuus vesimassasta. Kuivina kausina, jolloin Pyhäjärvestä juoksutetun veden suhteellinen osuus on suuri, veden laatu on yleensä keskimääräistä parempi. Sateet lisäävät huuhtoumaa valumaalueelta, jolloin pienten sivujokien tuoman heikompilaatuisen veden vaikutus Pyhäjoen pääuoman veden laatuun voimistuu. Erot Käräjäojan yläpuolisen ja alapuolisen näytepisteen välillä veden laadussa ovat hyvin vähäiset (Taulukko 9). Kokonaistypen pitoisuus on kuitenkin jonkin verran pienempi alempana Turvetien sillalla kuin 85-tien sillalla. Rautaa sen sijaan Turvetien sillalla on ollut keskimäärin hieman enemmän kuin ylempänä. Käräjäojan alapuolelta vesinäytteitä on selvästi vähemmän kuin muilta havaintopaikoilta, mistä johtuen keskimääräistä veden laatua (Taulukko 9) ei voida verrata. 16.8.2011, jolloin vesinäytteet otettiin samana päivänä 85-tien sillalta ja Käräjäojan alapuolelta, veden laadussa ei ollut suuria eroja havaintopaikkojen välillä. Sähkönjohtavuus ja ph laskivat hieman tultaessa Käräjäojan alapuolelle ja vastaavasti väri- ja COD Mn -arvo sekä raudan, kiintoaineen ja ravinteiden pitoisuudet nousivat hieman, mutta erot havaintopaikkojen välillä olivat pieniä. 63
Kesällä 2010 tehtyjen Käräjäojan sähkökoekalastusten yhteydessä selvitettiin Pyhäjoen ranta-alueen tilaa Käräjäojan suulla. Käräjäojan alapuoli oli normaalia liejupohjaista rantaa johon oja oli tuonut sedimenttiä. Alueella ei ollut erityisiä liettymäpatjoja tai särkkiä/saarekkeita. Ojan alapuolella noin 15 metrin matkalla pohja oli upottavaa mustaa liejua, jossa vesikasvillisuusvyöhykkeen leveys oli noin 2,5 m ja vesisyvyys 0,4 1,0 m. Kasvillisuuden peittävyys oli noin 40 % (Nuphar lutea 25 %, Sparganium sp. 12 %, Butomus umbellatus 3 %, Cicuta virosa + ja Carex sp. +). 64 Kuva 24. Käräjäojan suualue Pyhäjoessa kesällä 2010. Haapajärven (Kirkkojärven) päällysvedessä happitilanne on ollut keskimäärin hyvä. Sen sijaan talvisin ja kesäaikaan Haapajärven vesi on ollut lähellä pohjaa usein vähähappinen tai lähes hapeton. Tällöin pohjasta on vapautunut ravinteita veteen. Haapajärvessä vesi on ollut tummaa, melko humus- ja rautapitoista sekä ravinteikasta (Taulukko 9). Veden ph on ollut keskimäärin lievästi hapan. Sähkönjohtavuudet ovat olleet hieman korkeampia kuin luonnonvesissä keskimäärin. Fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 18 68 µg/l ja typpipitoisuudet välillä 510 1200 µg/l. Kesän keskimääräisten ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Haapajärvi voidaan luokitella reheväksi.
65 Taulukko 9. Pyhäjoen veden laatu Käräjäojan yläpuolella (85-tien silta) ja alapuolella (Käräjäoja alapuoli ja Turvetie) sekä Haapajärvessä vuosina 2000 2012 (Ympäristöhallinnon Oiva-tietokanta). Käräjäojan alapuoli näytepisteeltä on kolmen näytteen tulokset. Havainto- happi happi ph sähkön- väri COD Mn Fe kiinto- sameus kok.n NH 4 -N NO 2 -N kok.p PO 4 -P a-kloropaikka joht. aine NO 3 -N fylli mg/l kyll.% ms/m mg Pt/l mgo 2 /l µg/l mg/l FNU µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Pyhäjoki 85-tien silta keskiarvo 8,7 79 6,6 16,1 112 16 1352 5,3 6,1 662 43 108 39 15 4,8 minimi 6,3 66 6,0 4,5 40 6,9 620 < 1 2,4 360 < 5 < 5 15 5 3,0 maksimi 11,0 93 7,2 23,1 250 39 2500 22 16 1100 130 330 83 29 8,1 kesä (VI-IX) 7,7 81 6,8 16,9 130 18 1540 5,3 6,1 618 20 57 41 17 4,8 Pyhäjoki Käräjäojan alapuoli keskiarvo 7,6 77 6,4 8,8 217 31 2100 10 10,4 870 21 31 58 22 minimi 7,2 75 6,3 6,3 175 25 1900 6,1 6,1 670 14 6 42 20 maksimi 7,9 79 6,6 12,8 300 35 2400 15 19,0 1000 26 77 73 23 Pyhäjoki Turvev tie PY85 keskiarvo 8,8 79 6,6 16,7 98 15 1378 4,3 5,8 614 37 108 38 16 8,6 minimi 6,2 67 6,1 8,5 30 7,2 650 < 1 2,4 370 5 < 5 20 9 3,8 maksimi 12,2 92 7,0 26,3 225 37 3000 22 19 960 120 300 88 42 22,2 kesä (VI-IX) 7,6 79 6,7 17,7 123 18 1716 5,8 7,0 607 14 56 43 17 8,6 Haapajärvi P8 syvänne, 1m keskiarvo 8,6 81 6,7 16,3 108 16 1059 2,8 4,0 723 38 150 36 13 11,1 minimi 5,7 65 6,1 8,9 40 8 600 0,5 1,7 510 5 2 18 5 1,3 maksimi 12,0 95 7,2 29,9 250 36 2200 5,6 9,4 1200 160 650 68 38 24,0 kesä (VI-IX) 7,6 82 6,7 17,7 126 18 1125 3,1 4,2 719 20 99 38 11 11,1 5.11.4 Vesieliöstön nykytila Piilevät Piilevät ovat mikroskooppisia, yksisoluisia leviä, joita esiintyy runsaasti kaikissa vesistöissä. Piilevät ottavat tarvitsemansa ravinteet suoraan ympäröivästä vedestä, ja tästä syystä ne ovat herkkiä vedenlaadussa tapahtuville muutoksille. Tietyn paikan piileväyhteisön rakenne kuvastaa hyvin vesistön olosuhteita, ja piilevät soveltuvat tästä syystä erinomaisesti virtavesien laadun seurantaan (Dixit ym. 1992, Eloranta ym. 2007). Piileväanalyysin tulosten tarkastelussa käytetään IPS- ja GDI -indeksejä, jotka kuvaavat yleistä vedenlaatua ja vesistöön kohdistuvan orgaanisen kuormituksen määrää. Lisäksi analyysissä käytetään TDI-indeksiä, jonka avulla voidaan tarkastella vesistön rehevyyttä. TDI-indeksin käyttö edellyttää lisäksi PTV-prosenttiarvon (orgaanista likaantumista sietävien piileväsolujen suhteellinen osuus koko solumäärästä) tarkastelua. Indeksien lisäksi tulosten tulkinnassa käytetään Omnidia-ohjelmiston näytteen piilevälajiston perusteella laskemia ekologisia jakaumia (perustana van Damin ym. 1994 ilmoittamat ekologiset luokittelut), joista tärkeimpiä ovat levien jakautuminen eri ph-luokkiin sekä trofiataso- ja saprobialuokittelut. Trofiatasoluokittelu kuvaa levän suosimaa ravinteisuusluokkaa, kun taas saprobialuokittelu ilmentää levien orgaanisen kuormituksen sietokykyä (Eloranta ym. 2007). Piilevänäytteet otettiin Pyhäjoesta 15.9.2011 tien numero 85 sillan kohdalta (Käräjäojan yläpuoli) ja Joutennivasta (Käräjäojan alapuoli) kivipinnoilta. Piilevätutkimuksen näytteenotto, näytteenkäsittely, laskenta ja tulosten tarkastelu tehtiin Elorannan ym. (2007) menetelmäohjeistuksen mukaisesti. Laskentatulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 6. Tulokset
Piilevätutkimuksen tulosten perusteella Pyhäjoen ekologinen tila Käräjäojan ylä- ja alapuolella oli kesällä 2011 hyvä tai lähellä erinomaista tilaa (Kuva 25). TDI100- indeksitulosten mukaan vesistö oli oligo-mesotrofinen eli suhteellisen karu. Orgaanista likaantumista sietävien leväsolujen osuudet jäivät kummassakin näytteessä selvästi alle 10 prosentin, eli näytteenottopaikoille ei kohdistunut orgaanista ravinnekuormitusta. 66 20 18 16 14 12 10 IPS GDI erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä 100 90 80 70 60 50 TDI100 eutrofinen meso-eutrofinen mesotrofinen 8 6 huono 40 30 oligomesotrofinen 4 20 oligotrofinen 2 10 0 85-tien silta Joutenniva 0 85-tien silta Joutenniva Kuva 25. Piilevänäytteiden ilmentämä vesistön ekologinen tila (IPS- ja GDIindeksitulokset) ja rehevyystaso (TDI100-indeksitulokset) Pyhäjoessa Käräjäojan yläpuolella (85-tien silta) ja alapuolella (Joutenniva). Ekologisten jakaumatulosten perusteella Pyhäjoen vesi oli kesällä 2011 lähes neutraalia. Suurin osa (60 75 %) näytteiden piilevistä suosi vesiä, joiden happipitoisuus oli erinomainen (noin 100 % hapenkyllästeisyys) tai hyvä (> 75 % hapenkyllästeisyys). Huomattavan kuormitettuja vesiä suosivia leviä oli näytteissä suhteellisen vähän, noin 5 10 % kaikista piilevistä. Näytteiden jakautuminen rehevyystasoluokkiin (Kuva 26) viittaa kuitenkin siihen, että kesällä 2011 Pyhäjoki oli vähintään keskiravinteinen vesistö. Ekologiset jakaumatulokset viittasivat siten hieman korkeampaan rehevyystasoon kuin indeksitulokset (Kuva 25). Koska näytteitä otettiin vain yksi kummaltakin näytteenottopaikalta, piilevätutkimuksen tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina. Ekologisen tilaluokan luotettava (95 % luottamusväli) määrittäminen edellyttää, että piilevänäytteitä tulisi ottaa vähintään kuusi kolmen vuoden ajanjaksolla kultakin näytteenottopaikalta (Kelly ym. 2009).
67 85-tien silta Joutenniva 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % oligotrofinen oligo-mesotrofinen mesotrofinen meso-eutrofinen eutrofinen hypereutrofinen kaikki trofialuokat tuntematon Kuva 26. Pyhäjoesta Käräjäojan yläpuolelta (85-tien silta) ja alapuolelta (Joutenniva) Pyhäjoessa otettujen piilevänäytteiden levien jakautuminen trofia- eli rehevyystasoluokkiin. Kasviplankton Haapajärven kasviplanktonlajistoa on tutkittu vuosina 2007 ja 2010 (Pöyry Finland Oy 2011). Suurin osa kasviplanktonin biomassasta muodostui nielulevistä ja piilevistä, jotka ovat melko tyypillisiä rehevien vesien ryhmiä. Lisäksi järvessä esiintyi melko runsaasti kaikentyyppisissä vesistöissä viihtyviä kultaleviä. Lähes poikkeuksetta kuormitetuissa ja rehevissä vesistössä esiintyviä silmäleviä oli Haapajärvessä pieni määrä. Sen sijaan sinileviä ei todettu kesän 2010 näytteissä lainkaan. Haapajärven kasviplanktonbiomassa oli molempina tutkimusvuosina lievästi rehevän vesistön tasoa. Lajistokoostumuksessa ei ollut suuria eroja vuosien välillä. Pohjaeläimet Käräjäojan ja Haapajärven välisestä Pyhäjoesta ei ole käytettävissä tietoja pohjaeläimistön tilasta. Jokiosuus on suvantomainen ja ainoa koski on Joutenniva, jossa sijaitsee säännöstelypato ja mylly, eli koski ei ole luonnontilainen. Nykyisin käytössä oleva jokivesistöjen pohjaeläinten tutkimusmenetelmät on kehitetty koskipohjaeläimistön tutkimiseksi, joten ne eivät sovellu ko. jokiosuudelle. Haapajärven pohjaeläimistöä on tutkittu vuosina 2007 ja 2010 (Pöyry Finland Oy 2011). Pohjaeläimistö koostuu lähinnä harvasukamadoista sekä surviassääskien ja sulkahyttysten toukista. Yksilömääräisesti pohjaeläinyhteisöjä hallitsivat Chaoborus flavicans - sulkahyttyslajin toukat. Chaoborus-toukkien yksilömäärän kasvua on pidetty järven pilaantumiskehityksen ilmentäjänä (mm. Paasivirta 1989). Chaoborus flavicans lajia tavataankin runsaasti etenkin rehevissä ja syvissä syvänteissä (esim. Liljendahl-Nurminen 2006). Lisäksi jokaiselta näytteenottoalueelta havaittiin Chironomus plumosus -
surviaissääskilajia. Lajia pidetään rehevien järvien indikaattorilajina (Niinioja ym. 2003, Leppä 2007, Jyväsjärvi ym. 2009). 68 5.11.5 Pintavesien ekologinen tila Pyhäjoki välillä Käräjäoja Haapajärvi luetaan ekologisessa luokittelussa kuuluvaksi Pyhäjoen ala- ja keskiosan alueeseen. Jokien ekologinen luokittelu perustuu pohjaeläimistön, piilevästön ja kalaston tilaan sekä veden laatuun ja hydrologis-morfologisiin tekijöihin (Vuori, ym. 2009). Järvissä luokittelutekijöinä ovat kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat sekä veden laatu ja hydrologis-morfologiset tekijät. Pyhäjoen ekologinen tila Käräjäojan ja Haapajärven (Kirkkojärvi) välillä sekä Kirkkojärven tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Varsinaisen biologisen aineiston perusteella Pyhäjoen ala- ja keskiosan tila on hyvä, mutta veden laatu (ravinnepitoisuudet ja ajoittainen happamuus) laskevat luokan tyydyttäväksi. Tavoitteena oleva hyvä tila on arvioitu saavutettavan vuoteen 2021 mennessä nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä. Luokituksen taso on laajaan aineistoon perustuva ekologinen luokitus. Käytännössä ekologinen aineisto Kirkkojärven yläpuolisesta Pyhäjoesta on kuitenkin varsin niukkaa. Lisäksi luokittelussa vedenlaatu on Pyhäjoen suulta, missä vedenlaatu on heikompi kuin Haapajärven yläpuolella. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen eteläisten vesistöjen toimenpideohjelman mukaan suurimpana esteenä Pyhäjoen hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle ovat liian suuri ravinne- ja kiitoainekuormitus sekä happamuuden aiheuttamat haitat. Pyhäjoen alaosalla fosforikuormitusta tulisi saada vähennetyksi noin neljänneksellä nykyisestä, jotta keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi tasolle 40 µg/l, mikä on hyvän tilan yläraja. Lisätoimenpiteitä tarvitaan, jotta Pyhäjoen tila saavuttaisi hyvän tason. Turvetuotannon lisätoimenpiteinä esitetään Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen eteläisten vesistöjen toimenpideohjelmassa pintavalutuksen tai muun tehostetun vesienkäsittelymenetelmän ympärivuotista käyttöä uusilla turvetuotantoalueilla. Lisäksi uuden turvetuotantoalueen lupahakemuksessa selvitetään vesistön happamoitumisriski ja esitetään tarvittavat toimenpiteet tai rajoitukset haittojen ehkäisemiseksi. Happamilla sulfaattimailla turvetuotantoalueiden loppuvaiheen tuotantotoimenpiteet ja jälkihoitotyöt tehdään erityisen huolellisesti. Pyhäjoen ala- ja keskiosan hyvää tilaa ei saavuteta vuoteen 2015 mennessä, koska happamien sulfaattimaiden kuivattamisesta aiheutuvien haittojen hallintaan ei ole tiedossa riittävän tehokkaita menetelmiä ja koska käytettävissä olevat maatalouden lisätoimenpiteet eivät ole tarpeeksi tehokkaita. Pintavesien kemiallisen tilan luokitus perustuu 42 haitallisen tai vaarallisen aineen tai aineryhmän ympäristönlaatunormeihin. Ympäristönlaatunormit on vahvistettu valtioneuvoston asetuksella vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (868/2010). Ympäristönlaatunormeja on asetettu mm. tietyille metalleille. Tarkasteltavana olevan alueen pintavesien kemiallinen tila on arvioitu hyväksi. 5.11.6 Arviointimenetelmät Kuormitus Rahkanevan aiheuttamaa kuormitusta on arvioitu seuraavilla eri hankevaihtoehdoilla:
o o o o Kanteleen Voima Oy Vaihtoehto 1 (VE1): hanke toteutetaan suunnitelman mukaisena koko hankealueella. Hankepinta-ala on 288 hehtaaria. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Vaihtoehto 2 (VE2): hanke toteutetaan Rahkanevan pohjoisosalla, Teerinevalla ja Katajanevalla. Hankepinta-ala on 201 hehtaaria. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Vaihtoehto 3 (VE3): hanke toteutetaan Teerinevalla ja Katajanevalla. Hankepinta-ala on 142 hehtaaria. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pinta-valutus. VE0: hanketta ei toteuteta. Nykytilan (VE0) laskennan perusteena on käytetty Käräjäojan yläosalta mitattua veden laatua sekä Suomen ympäristökeskuksen vesistömallista saatua keskivalumaa Käräjäojan valuma-alueella. Vertailun vuoksi nykytilanteen kuormitukset on laskettu Pohjois- Pohjanmaan alueen turvetuotannon päästötarkkailussa käytössä olevien taustapitoisuuksien (kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 µg/l ja kokonaistyppi 500 µg/l) mukaisina. Humuksen määrää epäsuorasti kuvaavan kemiallisen hapen kulutuksen (COD Mn ) taustapitoisuutena on tässä yhteydessä käytetty 35 mg/l. Rahkanevan tapauksessa taustapitoisuudet eivät kuvaa hyvin olemassa olevaa tilannetta, koska osa alueesta on nykyisin metsäojitettua aluetta. Hankevaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 kuntoonpano- ja tuotantovaiheen brutto- ja nettokuormitukset on arvioitu Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden keskimääräisten ominaiskuormituslukujen (Taulukko 10) perusteella. Taulukossa 10 esitetyt pitoisuudet perustuvat Pohjois-Pohjanmaan alueen turvetuotannon päästötarkkailun tuloksiin vuosilta 2007 2011. Taulukko 10. Pintavalutuskentällisten turvesoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset kuntoonpanovaiheessa ja tuotantovaiheessa. Ominaiskuormitukset perustuvat Pohjois- Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailun tuloksiin vuosilta 2007 2011. Kuntoonpano Brutto Netto Jakso COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d talvi 154 278 1,0 11,0 143 0,9 7,1 129,1 kevät 34 1092 2,2 39 340 1,5 20 262 kesä 133 498 1,0 14 91 0,8 10 74 syksy 44 467 0,7 18 59 0,5 12 40 vuosi kg/ha/a 190 0,6 5,5 20 0,5 3,4 11,6 Tuotanto Brutto Netto Jakso COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d g/ha/d talvi 154 152 0,24 9 27 0,08 4,7 13 kevät 34 716 1,4 41 200 0,49 17 114 kesä 133 352 0,50 11 54 0,30 6,2 35 syksy 44 460 0,59 26 64 0,31 19 40 vuosi kg/ha/a 115 0,18 5,4 21 0,08 3,0 12,3 69 Bruttokuormitus tarkoittaa kokonaiskuormitusta. Nettokuormituksella tarkoitetaan turvetuotannosta aiheutuvaa kuormituslisää, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnonhuuhtouman osuus. Kuntoonpano- ja tuotantovaiheen laskelmissa luonnonhuuhtouman arvioinnissa on hyödynnetty seuraavia taustapitoisuuksia: kiintoaine 2
mg/l, kokonaisfosfori 20 µg/l ja kokonaistyppi 500 µg/l. Kyseiset pitoisuudet ovat olleet vuodesta 2000 lähtien käytössä eri ELY-keskusten alueella ja niiden käyttö perustuu ympäristökeskusten turvetuottajille antamaan ohjeeseen (esim. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kirje turvetuottajille 16.2.2004). Kuten edellä on todettu, taustapitoisuudet ovat Rahkanevan tapauksessa todennäköisesti liian pienet, mikä johtaa todellista suurempaan laskennalliseen nettokuormitukseen. Varovaisuusperiaatetta noudattaen taustapitoisuuksia on kuitenkin tässä yhteydessä käytetty. Humuksen määrää kuvaavan COD Mn -arvon osalta nettokuormituksia ei yleensä ole kuormitustarkkailuissa laskettu, sillä COD Mn :lle ei ole asetettu viranomaisten kanssa sovittua taustapitoisuutta. Kesäajan ylivirtaamatilanteessa turvetuotantoalueelta lähtevät päästöt voivat nousta hetkellisesti. Turvetuotantoalueiden ylivirtaamatilanteiden kuormitusta on tarkasteltu PSV Maa ja Vesi Oy:n laatimassa selvityksessä Turvetuotantoalueiden ylivirtaamatilanteiden tarkastelu (PSV - Maa ja Vesi Oy 2004). Selvityksessä on tarkasteltu turvetuotantoalueiden kuormitusta ylivirtaamatilanteiden aikana Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen olemassa olevan kuormitustarkkailuaineiston perusteella, aineisto on peräisin vuosilta 1995 2003. Kiintoainekuormitus on noussut ylivirtaamien aikana kaikilla vesiensuojelurakenteilla eniten suhteessa kesän keskimääräiseen kuormitukseen. Pintavalutuksen todettiin olevan ylivirtaama-aikaisten ominaiskuormitusten perusteella parhaiten toimiva menetelmä. Selvityksen mukaan ylivirtaamatilanteiden aikana pintavalutuskentällisten tuotantovaiheen soiden valuma (55 l/s km 2 ) oli noin 3,5 kertainen kesäajan keskimääräiseen valumaan verrattuna ja ominaiskuormitukset noin 4 7 kertaa suurempia kuin kesän keskimääräiset ominaiskuormitukset. Rahkanevan kuivatusvedet käsitellään kaikissa hankevaihtoehdoissa ympärivuotisella pintavalutuksella, ja Rahkanevan ylivalumatilanteen kuormitus laskettiin kesäajan keskimääräisestä kuormituksesta käyttäen em. selvityksen perusteella seuraavia kertoimia: Kiintoaine : 7,2 Kok. N: 5,0 Kok.P: 4,5 Em. selvityksen (PSV - Maa ja Vesi Oy 2004) mukaan kuntoonpanovaiheen soilla ylivirtaamatilanteiden kuormitukset ovat olleet suunnilleen samaa tasoa kuin pintavalutuskentällisillä tuotantosoilla ja kuormitukset on laskettu tämän olettamuksen pohjalta. On kuitenkin huomioitava, että kuntoonpanosoiden osalta aineisto on melko pieni ja heterogeeninen ja tästä syystä ylivirtaamatilanteiden aikaista kuormitusta on vaikea arvioida. Kokonaiskuormitus vesistöalueella Muiden Pyhäjoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden vuosikuormituksia on arvioitu vuosien 2009 2011 kuormitustarkkailutulosten pohjalta. Lisäksi on otettu huomioon lupa- ja YVA-vaiheessa olevat hankkeet. Kuormituksina on tällöin käytetty joko lupahakemuksessa, lupapäätöksessä tai YVA-selostuksessa esitettyjä tietoja sen mukaisesti, mitä tietoja on ollut yleisesti käytettävissä. Vesistövaikutukset Kuormituslukujen ja taulukossa 7 esitettyjen vuositason ja kesäajan virtaamatietojen perusteella laskettiin Rahkanevan turvetuotannon kuormituksesta aiheutuvat pitoisuuslisäykset eri vaihtoehdoissa Pyhäjoessa Käräjäojan alapuolella. Vaikutuksia Käräjäojassa 70
tarkasteltiin veden laadun kautta. Vesistövaikutusarvion pohjana käytettiin alueelta olemassa olevia ja tätä YVA-hanketta varten hankittuja vedenlaatutietoja. Vesistövaikutukset arvioitiin myös koko Pyhäjoen valuma-alueen turvetuotannolle. Tarkastelukohtina tässä käytettiin seuraavia kohtia Pyhäjoen pääuomassa: Käräjäojan alapuoli, Haapakoski ja Pyhäjokisuu. Kussakin tarkastelukohteessa otettiin huomioon kyseisen tarkastelukohdan yläpuolelle sijoittuvat turvetuotantoalueet. Ekologiset vaikutukset Ekologisen tilan arvioinnissa pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Biologisten laatutekijöiden tilaa kuvaavien muuttujien arvoja verrataan oloihin, joissa ihmisen vaikutus on vähäinen (vertailuolosuhteet). Pintavesiä kuvaavat luokat ovat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Kemiallinen tila perustuu tiettyjen haitallisiksi tai vaarallisiksi katsottujen aineiden tai aineryhmien ympäristönlaatunormeihin. Jos laatunormi ylittyy, vesistön tila voi olla korkeinaan tyydyttävä. Vesienhoitolain yleisenä ympäristötavoitteena on tilan heikkenemisen estäminen ja hyvän tilan saavuttaminen. Ympäristötavoitteista voidaan poiketa vesimuodostuman tilaa fyysisesti muuttavan hankkeen vuoksi, jos hanke on esim. yleisen edun kannalta erittäin tärkeä. Yhdistämällä tieto vesistön biologisesta tilasta hankkeen aiheuttamiin vedenlaatumuutoksiin tehdään päätelmät hankkeen vaikutuksista vesistön ekologiseen tilaan. Tarkastelussa otetaan huomioon myös valtioneuvoston hyväksymän vesienhoitolain mukaiset velvoitteet Pyhäjoen vesistöalueella ja suunnitelmassa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet. Pyhäjoen ekologisesta tilasta on varsin niukasti tutkimustietoa Käräjäojan ja Kirkkojärven väliseltä alueelta. Arvio kyseisen jokialueen ekologisesta tilasta on tehty lähinnä Kirkkojärven alapuolisesta Pyhäjoesta olemassa olevan aineiston perusteella. Jokivesistöjen ekologisen tilan arviointiin kehitetyt menetelmät soveltuvat käytännössä koskialueiden tilan tutkimiseen. Jokisuvantojen ekologisen tilan arviointiin on kehitteillä menetelmiä, mutta ne soveltuvat toistaiseksi vain tutkimuskäyttöön. Käräjäojan ja Kirkkojärven välillä ainoa koski on Joutenniva, jossa sijaitsee mylly ja säännöstelypato, joten koski ei ole luonnontilainen. Ekologisen tilan arvioinnin kannalta epävarmuutta aiheutuu erityisesti siitä, että Käräjäojan alapuolelta ennen Haapajärveä ei juuri ole soveltuvaa biologista aineistoa käytettävissä. Joutenniva ei sovellu hyvin esim. sähkökalastuskohteeksi. Joutennivasta otettiin kuitenkin piilevänäyte kesällä 2011tätä ympäristövaikutusten arviointia varten. 71 5.11.7 Kuormitus Rahkanevan hankealue, ml. Kataja- ja Teerineva, on nykyisellään keskiosiltaan ojittamatonta suoaluetta ja reunoiltaan metsäojitettua aluetta. Seuraavassa on esitetty karttatarkasteluun perustuva Rahkanevan nykyinen ojitustilanne eri vaihtoehdoilla: Kokonaisala Luonnontilainen tai Metsäojitettu sen kaltainen VE1 288 195 93 VE2 201 120 81 VE3 142 70 72
VE0, nykytila Kanteleen Voima Oy Rahkanevan 288 hehtaarin hankealueelta nykytilanteessa (VE0) lähtevät päästöt vuositasolla laskettuna Käräjäojan keskivalumalla ja Käräjäojan yläosan keskimääräisellä veden laadulla ovat: COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine kg/a kg/a kg/a kg/a 33 100 38 620 5 150 Nykytilanteen päästöjen laskennassa käytetty Käräjäojan yläosan keskimääräinen veden laatu on ollut: Kiintoaine mg/l 7,0 Kokonaisfosfori µg/l 51 Kokonaistyppi µg/l 840 COD Mn mg O 2 /l 45 Laskennassa Käräjäojan keskivalumana on käytetty vesistömallin mukaista valumaa 8,1 l/s/km 2. Mikäli laskennassa käytetään turvetuotannon päästötarkkailuissa yleisesti käytössä olevia taustapitoisuuksia (kiintoaine 2 mg/l, kok.p 20 µg/l ja kok.n 500 µg/l, sekä COD Mn - arvolle pitoisuutta 35 mg O 2 /l) olisivat nykytilanteen päästöt selvästi pienempiä: COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine kg/a kg/a kg/a kg/a 25 700 15 370 1 470 Em. taustapitoisuudet kuvaavat keskimäärin luonnontilaiselta suolta lähtevää veden laatua. Rahkanevan suunnitellusta turvetuotantoalueesta osa on metsäojitettua ja Käräjäojan yläosalta olemassa olevien vedenlaatutulosten perusteella alueelta lähtevän veden laatu on heikompi kuin esitetyt luonnontilaisen suon taustapitoisuudet. Käräjäojan yläosalla veden laatu on ollut jokaisessa näytteessä heikompi kuin em. taustapitoisuudet. Kuntoonpanovaihe Kuntoonpano alueella tarkoittaa puuston poistoa, vesiensuojelurakenteiden rakentamista sekä kenttien muokkaamista ja muotoilua turvetuotantoa edellyttäviksi. Vesiensuojelurakenteet, ojastot, aumapaikat ja tiestö rakennetaan tuotantosuunnitelman mukaisesti. Tuotantokuntoon valmisteluaika on noin 3 vuotta, mutta valmistelun kesto voi vaihdella alueittain mm. suon kosteusolosuhteiden takia. Luonnontilaisilla soilla vesivaraston tyhjentyminen voi kuntoonpanovaiheen alussa aiheuttaa huomattavaa valunnan kasvua. Ensimmäisenä ojituksen jälkeisenä vuotena valunnan on arvioitu olevan noin 50 % suuremman kuin tuotantoalueilla vastaavana aikana (Sallantaus 1983), minkä jälkeen keskivaluma palautuu lähelle normaalitasoa. Kuntoonpanovaiheen kuormitus aiheutuu sekä valuma- että vedenlaatumuutoksista. Taulukossa 11 on esitetty Rahkanevalta kuntoonpanovaiheen aikana lähtevä kuormitus vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 arvioituna luvussa 5.11.6 esitetyin arviointiperustein. Nettokuormituksen laskennassa on käytetty yleisesti käytössä olevia taustapitoisuuksia, jotka Käräjäojan veden laadun perusteella aliarvioivat nykyistä tilannetta alueella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Rahkanevan todelliset nettokuormitukset tulevat olemaan esitettyä arviota pienemmät. 72
73 Taulukko 11. Rahkanevalta kuntoonpanovaiheessa lähtevät päästöt eri hankevaihtoehdoilla. Bruttokuormitus Nettokuormitus pinta-ala COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d VE1 288 talvi 80 0,3 3,2 41 0,2 2,1 37 kevät 314 0,6 11 98 0,4 5,8 75 kesä 143 0,3 4,1 26 0,2 2,8 21 syksy 135 0,2 5,2 17 0,1 3,4 11 vuosi kg/a 48 027 115 1 645 13 916 92 1 031 11 617 VE2 201 talvi 56 0,2 2,2 29 0,2 1,4 26 kevät 219 0,4 7,8 68 0,3 4,0 53 kesä 100 0,2 2,9 18 0,2 1,9 15 syksy 94 0,1 3,6 12 0,1 2,4 8 vuosi kg/a 33 519 80 1 148 9 712 64 719 8 108 VE3 142 talvi 39 0,1 1,6 20 0,1 1,0 18 kevät 155 0,3 5,5 48 0,2 2,8 37 kesä 71 0,1 2,0 13 0,1 1,4 10 syksy 66 0,1 2,6 8 0,1 1,7 6 vuosi kg/a 23 680 57 811 6 861 46 508 5 728 Epäsuorasti humuksen määrää kuvaavat COD Mn -päästöt ovat arvion mukaan kuntoonpanovaiheessa noin 50 % suuremmat kuin nykyisin vaihtoehdolla VE1. Ravinteiden ja kiintoaineen päästöt kasvavat noin 2,5 3-kertaisiksi vaihtoehdolla VE1. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 tuotantopinta-ala on pienempi ja siten myös päästölisäykset jäävät pienemmiksi kuin koko 288 ha:n aluetta tarkasteltaessa. Tuotantovaihe Rahkanevalla turpeen tuotantovaiheen on arvioitu kestävän n. 30 vuotta. Tuotantovaiheen kuormitus vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 on esitetty taulukossa (Taulukko 12). Käräjäojan yläosalla veden laatu on ollut olemassa olevan vedenlaatuaineiston mukaan heikko. Monilta osin veden laatu ei kovin suuresti poikkea Pohjois-Pohjanmaan tuotantovaiheen soilta lähteneestä veden laadusta, jos vesien käsittelynä on ympärivuotinen pintavalutus, kuten Rahkanevalle on suunniteltu. Tästä johtuen päästöt eivät typpipitoisuutta lukuun ottamatta tule Rahkanevan tuotantovaiheessa kovin suuresti lisääntymään nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Laskennallisen arvion mukaan epäsuorasti humuksen määrää kuvaavat COD Mn -päästöt tulevat olemaan Rahkanevan tuotantovaiheessa suunnilleen nykyisellä tasolla. Kiintoaineen päästöjen arvioidaan lisääntyvän vaihtoehdossa VE1 noin 20 % ja kokonaisfosforin päästöjen noin 35 %. Selvästi eniten lisääntyvät kokonaistyppipäästöt, joiden arvioidaan olevan tuotantovaiheessa noin 2,5-kertaiset vaihtoehdon VE1 mukaisilla päästöillä nykytilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 tuotantopinta-ala on pienempi, jolloin myös päästöt vesistöön ovat pienemmät. Arvioidut nettokuormitukset (Taulukko 12) ovat todennäköisesti liian suuria, koska laskennassa käytetyt taustapitoisuudet eivät sovellu kovin hyvin Rahkanevan tapaukseen
(ks. edellä). Laskennassa on kuitenkin käytetty ko. pitoisuuksia, jotta Rahkanevan nettokuormitus ei tulisi ainakaan aliarvioiduksi. Taulukko 12. Rahkanevalta tuotantovaiheessa lähtevät päästöt eri hankevaihtoehdoilla. Bruttokuormitus Nettokuormitus pinta-ala COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d VE1 288 talvi 44 0,1 2,6 7,8 0,0 1,4 3,8 kevät 206 0,4 12 58 0,1 5,0 33 kesä 101 0,1 3,3 16 0,1 1,8 10 syksy 132 0,2 7,6 18 0,1 5,5 11 vuosi kg/a 33 083 51 1 566 6 046 24 861 3 550 VE2 201 talvi 31 0,0 1,8 5,4 0,0 1,0 2,7 kevät 144 0,3 8,2 40 0,1 3,5 23 kesä 71 0,1 2,3 11 0,1 1,3 7,1 syksy 92 0,1 5,3 13 0,1 3,8 8,0 vuosi kg/a 23 089 36 1 093 4 219 17 601 2 478 VE3 142 talvi 22 0,0 1,3 3,8 0,0 0,7 1,9 kevät 102 0,2 5,8 28 0,1 2,5 16 kesä 50 0,1 1,6 7,7 0,0 0,9 5,0 syksy 65 0,1 3,8 9,1 0,0 2,7 5,7 vuosi kg/a 16 312 25 772 2 981 12 424 1 750 74 Päästöt ylivirtaamatilanteissa Kun turpeen vedenvarastointikyky täyttyy sateen aikana, vesi alkaa suotautua turpeesta ojiin. Vesiliukoiset ravinteet huuhtoutuvat turpeesta veden mukana. Kiintoainehuuhtoumasta suurin osa on peräisin ojien pohjalle laskeutuneen lietteen eroosiosta. Sateen rankkuudella on eroosioon suuri vaikutus. Mitä suurempi veden virtausnopeus uomissa sateiden seurauksena on, sitä helpommin uomien pohjalta resuspendoituu sinne jo aiemmin sedimentoitunutta ainesta. Kiintoainehiukkasten mukana kulkeutuu niihin sitoutunutta fosforia. Pienten virtaamien aikana kiintoainetta/fosforia pidättyy ojiin ja suurten virtaamien aikana sitä huuhtoutuu vesistöön. Typen huuhtoumaan vaikuttaa oleellisesti veden viipymä ojissa sekä vesiensuojelurakenteissa (Klöve 2000). Ilmiö ei koske vain turvetuotantoalueita, vaan samoin tapahtuu kaikilla ojitetuilla turvepitoisilla mailla. Luvussa 5.11.6 esitetyin laskentaperustein kesäajan ylivirtaamatilanteiden aikana Rahkanevalta lähtevän kuormituksen voidaan arvioida olevan noin 4 7 kertainen kesäajan keskiarvoon verrattuna, eli taulukossa 13 esitetyn mukainen. Suhteessa eniten ylivirtaamatilanteissa kasvaa kiintoaineen kuormitus. Kuntoonpanovaiheen kuormituksen voidaan arvioida kasvavan samassa suhteessa kuin tuotantovaiheen kuormituksen.
Taulukko 13. Arvioidut kesäaikaisen ylivirtaamatilanteen bruttopäästöt eri hankevaihtoehdoilla. Taulukossa esitetyt luvut kuvaavat keskimääräistä ylivirtaamatilannetta. Kok.P Kok.N Kiintoaine kg/d kg/d kg/d VE1 0,6 16 112 VE2 0,5 11 78 VE3 0,3 8,1 55 Edellä esitetyt arvot kuvastavat keskimäärin kerran kesässä esiintyvän ylivaluman aikaista bruttokuormitusta. Kerran kesässä esiintyvä ylivaluma voi vaihdella voimakkaasti vuosittain ja rankkojen sateiden yhteydessä kuormitus voi olla esitettyä suurempi. Toisaalta turvetuotantalueen oja- ja vesiensuojelurakenteet hidastavat veden virtausta pois hankealueelta. Rankan sateen aikana vettä varastoituu tuotantoalueen ojastoihin, mikä tasaa alueelta pois lähtevää virtaamaa. Pyhäjoen turvetuotannon kokonaiskuormitus Pyhäjoen vesistöalueen kokonaiskuormitus vuosina 2009 2011 Pohjois-Pohjanmaan turvetuotannon tarkkailuraporttien mukaan on esitetty taulukossa 14. Lisäksi Kanteleen Voiman Ilkannevalla kuntoonpano on aloitettu heinäkuussa 2012. Suunnitteilla olevia hankkeita ovat: Kanteleen Voima Oy Varpuneva, lupahakemus vireillä Vapo Oy Patasuo, ympäristölupa myönnetty Vapo Oy Kaatiaisneva, lupahakemus vireillä Vapo Oy Pieni-Hangasneva, Vuohtosuo, Kiikunnevan, YVA-ohjelma valmis Vapo Oy Onkineva II, YVA-ohjelma valmis Vapo Oy Kuohunneva, YVA-ohjelma valmis Seuraavassa on esitetty Ilkannevan ja Patasuon päästöt ympäristöluvan perusteella, Varpunevan päästöt lupahakemuksessa esitetyllä tavalla sekä Kaatiaisnevan päästöt YVAselostuksen perusteella. Varpunevan lupahakemuksessa kuormitukset on laskettu 147 ha:n alueelle, mutta myöhemmin pinta-ala on tarkentunut 128 ha:iin. Varpunevan päästöt on arvioitu lupahakemuksessa esitetystä pinta-alojen suhteessa. Patasuon osalta on otettu huomioon se, että lupa on myönnetty haettua pienemmälle pinta-alalle. Seuraavassa esitetyt Patasuon päästöt on arvioitu pinta-alamuutoksen suhteessa (lupa haettu 266 ha, mutta myönnetty 200 ha:lle). 75
Brutto Netto Pinta-ala kiintoaine Kok.P Kok.N kiintoaine Kok.P Kok.N ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Ilkanneva Kuntoonpanovaihe 87,3 2 820 34 440 2 190 28 270 Tuotantovaihe 87,3 1 740 14 440 990 8 230 Varpuneva Kuntoonpanovaihe 128 4 380 51 1 233 2 280 29 695 Tuotantovaihe 128 2 440 22 670 1 290 10 330 Patasuo Kuntoonpanovaihe 200 4 624 53 1 271 2 436 30 729 Tuotantovaihe 200 3 617 30 951 1 955 15 489 Kaatiaisneva Kuntoonpanovaihe 177 6 133 74 1 680 3 249 40 950 Tuotantovaihe 177 3 359 30 913 1 789 14 438 76 Taulukko 14. Turvetuotannon kokonaiskuormitus Pyhäjoen vesistöalueella jaoteltuna Käräjäojan yläpuoliseen alueeseen, Haapakosken yläpuoliseen alueeseen ja koko vesistöalueeseen. Taulukossa on esitetty vuosien 2009 2011 keskimääräinen kuormitus, eikä taulukon luvuissa ole mukana uusia hankkeita. kuntoon- tuotan- poistunut pinta-ala Bruttokuormitus Nettokuormitus panossa nossa tuot. yht. CODMn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a 2009 Käräjäojan yp. 67 852 339 1 258 133 202 523 8 674 51 806 422 6 107 41 889 Haapakoski 150 1 829 700 2 679 233 446 889 14 775 94 968 681 9 500 74 215 Jokisuu 423 3 048 867 4 338 416 717 1 503 24 717 152 504 1 165 16 121 118 965 2010 Käräjäojan yp. 0 673 257 930 88 674 241 5 465 28 988 176 3 806 22 637 Haapakoski 0 1 524 739 2 264 186 238 494 11 607 69 520 339 7 449 53 443 Jokisuu 341 2 577 1 218 4 136 374 487 920 23 552 138 678 632 15 772 110 472 2011 Käräjäojan yp. 147 730 198 1 078 141 624 334 7 399 40 805 254 5 274 32 515 Haapakoski 147 1 433 523 2 106 245 656 534 12 472 69 233 379 8 463 53 572 Jokisuu 397 2 393 790 3 584 419 248 932 21 327 104 942 673 14 500 79 378 KESKIAVO 2009-2011 Käräjäojan yp. 71 752 265 1 089 121 167 366 7 179 40 533 284 5 062 32 347 Haapakoski 99 1 595 654 2 350 221 780 639 12 952 77 907 466 8 471 60 410 Jokisuu 387 2 673 958 4 020 403 484 1 119 23 199 132 041 823 15 464 102 938 5.11.8 Vesistövaikutukset Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät luonnontilaisen suon vesiä enemmän kiintoainetta, ravinteita, rautaa ja humusta. Vastaanottavan vesistön veden laadun muutokseen vaikuttavat vesistön koko (esim. joessa virtaaman suuruus), vesistön veden ominaisuudet, tuotantoalueen ja vesistön etäisyys sekä tuotantoalueella käytetyt vesiensuojelumenetelmät ja niiden toimivuus. Rahkanevan kuivatusvedet on suunniteltu käsiteltävän ympärivuotisella pintavalutuksella kaikissa hankevaihtoehdoissa (VE1, VE2 ja VE3). Kaikissa hankevaihtoehdoissa
kuivatusvesien purkureitti on sama eli pintavalutuskentältä olemassa olevia metsäojia pitkin Kauniskankaan ympäri Käräjäojaan. Kuivatusvesien laskukohta Käräjäojassa sijaitsee tien 788 yläpuolella. Arviossa on käytetty luvussa 5.11.7 esitettyjä kuormituslukuja ja taulukossa 7 esitettyjä virtaamatietoja. Laskennassa kuormitus on lisätty sellaisenaan kuhunkin vesistökohtaan ottamatta huomioon vesistössä tapahtuvaa aineiden luontaista sitoutumista ja sedimentaatiota. Vaikutukset hydrologiaan Luonnontilaisen suon ojitus muuttaa suon hydrologisia olosuhteita monella tavalla. Sallantauksen (1983) mukaan kuntoonpanovaiheessa ojitettavana olevilla alueilla valuma kasvaa aiemmasta tasosta ensimmäisenä ojitusvuonna noin vuosivalunnan verran (6 10 l/s km 2 ). Huomattava osa valuman lisäyksestä esiintyy kuitenkin jo muutaman ensimmäisen kuukauden aikana ojituksesta, minkä jälkeen keskivaluma palautuu lähelle normaalitasoa. Valumaa voidaan laajoilla hankealueilla tasata porrastamalla ojituksien toteuttamista, mikä myös Rahkanevan hankkeessa on mahdollista. Suon kunnostaminen turvetuotantoon johtaa kunnostetun suoalueen pintakerroksen kuivumiseen luonnontilaisesta. Kuiva pintakerros vähentää pintavaluntaa ja lisää turpeen imentäkapasiteettia, jolloin valuntahuiput jäävät turvetuotantoalueilla luonnontilaista pienemmiksi. Toisaalta kokonaisvalunta ja alivalumat kasvavat haihdunnan vähentymisen ja suon vesivaraston tyhjentymisen vuoksi. Tuotantovaiheessa kokonaisvalunta pienenee, mutta pintavalunta kasvaa aiheuttaen herkemmin suuria ylivalumia vastaanottavaan vesistöön (Klöve 2000). Valuntahuiput ovat turvetuotantoalueella yleensä luonnontilaista pienempiä, koska veden varastointikyky on turvesuolla suurempi. Veden varastointitilavuus riittää kuitenkin yleensä tasaamaan vain pieniä valumahuippuja. Rankkasateen aikana turpeen vedenvarastointikapasiteetti voi ylittyä, jolloin suohon imeytyvä ylimääräinen vesi purkautuu nopeasti. Tiheä kuivatusojasto nopeuttaa veden kulkeutumista. Vanhoilla turvetuotantoalueilla turvekerroksen mataloituminen ja tiivistyminen aiheuttaa suurempia valuntahuippuja kuin uusilla ja paksuturpeisilla kentillä, joilla vedenvarastointikykyä on enemmän (Klöve 2000). Rahkanevan hankealue sijaitsee suurelta osin Käräjäojan valuma-alueella, mutta hankealueen eteläosassa noin 48 hehtaaria sijaitsee Karsikasojan valuma-alueella. Karsikasojan valuma-alueen pinta-ala on noin 83 km 2 (Ekholm 1992), joten valuma-alue muutos on noin 0,5 %, eikä sen arvioida aiheuttavan käytännössä havaittavia muutoksia Karsikasojan virtaamaan. Käräjäojan valuma-alueen pinta-ala on 12,7 km 2 (Ekholm 1992), joten 48 hehtaarin lisäys valuma-alueeseen vastaa noin 4 %:n lisäystä. Valumaaluemuutoksen sinällään ei arvioida aiheuttavan havaittavaa muutosta Käräjäojan virtaamaan. Rahkanevan hankealueesta osa on nykyisin metsäojitettua ja osa ojittamatonta suota. Ojittamattoman ja ojitetun suon pinta-alat on esitetty edellä luvussa 5.11.7. Suurimmat muutokset alueen hydrologiassa tapahtuvat nykyisellä luonnontilaisella tai luonnontilaisen kaltaisella suoalueella. Kuntoonpanovaiheessa luonnontilaisen suon vesivarasto tyhjenee, ja erityisesti ensimmäisen ojituksen jälkeisen vuoden aikana valumat alueelta tulevat olemaan aiempaa suuremmat. 77
Ylivalumatilanteiden aikaisia hydrologisia vaikutuksia lievennetään vesiensuojelutoimenpiteiden yhteydessä toteutettavilla virtaamahuippuja ja virtausnopeutta säätelevillä rakenteilla. Käräjäoja on vähävirtaamainen oja, jonka keskivirtaama on vain 0,05 m 3 /s (eli 50 l/s) ja kesällä 0,1 m 3 /s (eli 100 l/s). Paikallisilta saadun tiedon mukaan Käräjäojan virtaamavaihtelut ovat suuria ja oja saattaa kuivina kausina olla lähes kuiva. Myös Rahkanevan suoalue on maastohavaintojen mukaan suhteellisen kuiva. Pohjois-Pohjanmaan turvesoiden päästötarkkailussa sekä kuntoonpanovaiheessa että tuotantovaiheessa keskivalumat ovat olleet kesäaikana noin 11 12 l/s/km 2 vuosien 2007 2011 keskiarvona. Tuotantoaluekohtaiset ja vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Koska Rahkanevalta ei ole olemassa mitattua virtaamatietoa, käytetään Rahkanevan valuma-arviona tuotanto- ja kuntoonpanovaiheessa em. turvesoiden keskimääräisiä valumia. Esitetyillä valuma-arvoilla laskettuna Rahkanevalta lähtevän vesimäärän arvioidaan kesäaikana olevan eri hankevaihtoehdoissa: VE1 (288 ha) VE2 (201 ha) VE3 (142 ha) 35 l/s 24 l/s 17 l/s Koska Käräjäojan virtaamavaihtelut ovat muutenkin suuria, ei Rahkanevan turvetuotannon arvioida aiheuttavan käytännössä selvästi havaittavaa muutosta Käräjäojan virtaamaan. Hankealue sijaitsee 48 hehtaarin eteläistä osaa lukuun ottamatta nykyisin Käräjäojan valuma-alueella, joten valumavedet tältä alueelta päätyvät nykyisinkin Käräjäojaan. Vaihtoehto VE0 Vaihtoehdon VE0 mukaan suunniteltua Rahkanevan turvetuotantohanketta ei toteuteta ja alue jää nykyiseen maankäyttöön. Alueelta alapuoliseen vesistöön lähtevät ainemäärät säilyvät nykyisellään. Myös alueelta aiheutuvat vesistövaikutukset säilyvät näin ollen ennallaan. Vaihtoehdolla VE0 vesistön tila säilyy nykyisellään, luvussa 5.11.3 esitetyn kaltaisena, mikäli valuma-alueella ei tapahdu muuta vesistön tilaa muuttavaa toimintaa. Pyhäjoen vesistöalueella turvetuotantopinta-ala pienenee vanhojen tuotantoalueiden loppuessa. Mikäli uutta suota ei oteta turvetuotantoon, vähenee turvetuotannosta aiheutuva kuormitus. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen eteläisten vesistöjen toimenpidesuunnitelman mukaan vuosien 2001 2006 tilanteessa turvetuotannon päästöt olivat 2,6 % koko vesistöalueen fosforin ainevirtaamasta ja noin 4,5 % typen ainevirtaamasta. Kuormituksen pienentyminen ei siten juuri näy vesistön tilassa. Mikäli Rahkanevan turvetuotantohanke kariutuu, on mahdollista, että hankealueella tehdään esimerkiksi metsäojituksia, mikä lisää vesistöön kohdistuvaa kuormitusta. Vaihtoehto VE1, 288 ha Vaihtoehdossa VE1 koko Rahkanevan 288 hehtaarin hankealue otettaisiin turvetuotantoon. Huomattavasta laskennallisesta virtaamanlisäyksestä johtuen turvetuotannon kuormituksen vaikutuksia ei voida tarkastella pitoisuuslisäyksinä Käräjäojassa. Pitoisuuslisäyksiä laskettaessa oletuksena on, että vesimäärä ei juuri muutu vastaanottavassa vesistössä. 78
Tästä johtuen Rahkanevan turvetuotannon vaikutuksia Käräjäojassa on tarkasteltu veden laadun kautta. Kuntoonpanovaiheessa turvetuotantosoilta lähteneen veden laatu on ollut keskimäärin heikompi kuin Käräjäojan alaosan veden laatu kiintoainepitoisuutta lukuun ottamatta (Taulukko 15). Rahkanevan kuntoonpanovaiheen aikana Käräjäojan veden laatu tulee siten heikkenemään jonkin verran. Tuotantovaiheessa sen sijaan turvesoilta lähteneen veden laatu on ollut typpipitoisuutta lukuun ottamatta parempi kuin Käräjäojan alaosan veden laatu (Taulukko 15), joten Rahkanevan tuotantovaiheessa Käräjäojan vedenlaadussa ei arvioida tapahtuvan suuria muutoksia nykytilanteeseen verrattuna. Selvimmät vaikutukset kuntoonpanovaiheessa ovat hankevaihtoehdossa VE1, jossa tuotantopintaala on suurin. Taulukko 15. Käräjäojan alaosan veden laatu sekä kuntoonpanovaiheen ja tuotantovaiheen tarkkailusoiden vuosien 2007-2011 kesäajan keskimääräinen veden laatu Pohjois-Pohjanmaan tarkkailusoilla. COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l Käräjäoja 3 44 72 930 11 kp-vaihe 66 96 1810 8,2 tuotantovaihe 39 64 1185 5,6 Pyhäjoessa Rahkanevalta tuleva kuormitus sekoittuu suureen vesimassaan, eikä virtaamamuutoksia tapahdu, joten tässä tilanteessa vaikutukset voidaan laskea pitoisuuslisäyksenä. Pyhäjoen keskivirtaama Käräjäojan kohdalla on vuositasolla 10,0 m 3 /s ja kesäaikana 14,3 m 3 /s Suomen ympäristökeskuksen vesistömallin tietojen mukaan. Rahkanevan kuormituksen vaikutukset Pyhäjoen veden laatuun ovat hankevaihtoehdossa VE1 (288 ha) varsin vähäiset ja jäävät kaikkien kuormitteiden osalta alle analyyttisen määritystarkkuuden. Suurin vaikutus on typpipitoisuuteen, joka nousee arvion mukaan vuoden keskiarvona nettokuormitusta tarkasteltaessa noin 3 µg/l. Pyhäjoen typpipitoisuus on Rahkanevan yläpuolella (85-tien silta) ollut 2000-luvulla keskimäärin noin 660 µg/l, joten Rahkanevan kuormitus hankevaihtoehdossa nostaisi typpipitoisuutta alle puoli prosenttia. Taulukossa 16 esitetyt nettokuormituksen pitoisuuslisäykset on laskettu taustapitoisuuksien mukaan lasketulla nettokuormituksella. Käräjäojan vedenlaatutietojen perusteella Rahkanevan alueelta lähtevä taustakuormitus lienee arvioitua suurempaa, ja siten nettokuormitukset on yliarvioitu. Em. perustuen nettokuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Pyhäjoessa tullevat olemaan taulukossa 16 esitettyä pienemmät, eivätkä käytännössä ole analyyttisesti havaittavissa. Pyhäjoen keskivirtaama sen laskiessa Haapajärveen on 15,6 m 3 /s (Taulukko 7) eli 1,3 m 3 /s suurempi kuin Käräjäojan alapuolella. Virtaaman lisääntymisestä johtuen laskennalliset pitoisuuslisäykset Pyhäjoen laskiessa Haapajärveen ovat hieman pienemmät kuin taulukossa 16 esitetyt pitoisuuslisäykset Käräjäojan alapuolella. Rahkanevan suunnitellun turvetuotantoalueen kuormituksen vaikutukset Pyhäjoen veden laatuun jäävät sen verran vähäiseksi, että kuormituksen ei arvioida aiheuttavan havaittavia vaikutuksia Haapajärvessä. 79
Kanteleen Voima Oy Taulukko 16. Rahkanevan kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Pyhäjoessa Käräjäojan alapuolella eri hankevaihtoehdossa. Bruttokuormitus Nettokuormitus Virtaama COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine m 3 /s mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l mg/l VE1 Kesä 14,3 0,1 0,1 2,7 0,0 0,1 1,5 0,0 Vuosi 10,0 0,1 0,2 5,0 0,0 0,1 2,7 0,0 VE2 Kesä 14,3 0,1 0,1 1,9 0,0 0,0 1,0 0,0 Vuosi 10,0 0,1 0,1 3,5 0,0 0,1 1,9 0,0 VE3 Kesä 14,3 0,0 0,1 1,3 0,0 0,0 0,7 0,0 Vuosi 10,0 0,1 0,1 2,4 0,0 0,0 1,3 0,0 Ylivirtaamatilanteissa kuormitus turvetuotantoalueelta kasvaa. Tyypillisesti tällöin myös muusta maankäytöstä, kuten maataloudesta ja metsätaloudesta aiheutuvat päästöt kasvavat vastaavalla tavalla. Pyhäjoessa kuivien ja sateisten kausien välinen ero veden laadussa korostuu, koska kuivana aikana Pyhäjärvestä juoksutettu hyvälaatuinen vesi muodostaa suuremman osan koko Pyhäjoen vesimassasta. Sateiden seurauksena sivujokien kautta tuleva vesimäärä lisääntyy huomattavasti. Pyhäjoen sivujoissa veden laatu on tyypillisesti huomattavasti heikompi kuin pääuomassa, joten myös pääuoman veden laatu heikkenee. Rahkanevan turvetuotannon kuormituksen vaikutusta Pyhäjoen veden laatuun ei voida erotella muista vastaavalla tavalla veden laatua heikentävistä tekijöistä. Rahkanevalla vesienkäsittelynä tulee olemaan pintavalutus, joka myös ylivirtaamatilanteissa on osoittautunut parhaiten toimivaksi turvetuotannon vesiensuojelumenetelmäksi. Vaihtoehto VE2 (201 ha) Hankevaihtoehdossa VE2 suunniteltu tuotantopinta-ala on 201 ha eli noin 80 ha vaihtoehtoa VE1 pienempi. Vaihtoehdossa VE2 vaikutukset Käräjäojan veden laatuun ovat samansuuntaiset kuin vaihtoehdossa VE1, mutta lievemmät. Pyhäjoessa Käräjäojan alapuolella typpipitoisuuden arvioidaan nousevan enimmillään noin 2 µg/l nettokuormituksena tarkasteluna. Vaihtoehto VE3 (142 ha) Hankevaihtoehdossa VE3 suunniteltu tuotantopinta-ala on 142 ha eli 146 ha vaihtoehtoa VE1 pienempi. Vaihtoehdossa VE3 vaikutukset Käräjäojan veden laatuun ovat samansuuntaiset kuin vaihtoehdossa VE1, mutta lievemmät. Pyhäjoessa Käräjäojan alapuolella typpipitoisuuden arvioidaan nousevan enimmillään noin 1,5 µg/l nettokuormituksena tarkasteluna. Pölylaskeuman vesistövaikutukset Vesistöihin ilman kautta kulkeutuvan turvepölyn määrä on käytettävissä olevien tietojen perusteella vähäinen. Sen mittaaminen esimerkiksi laskeumamenetelmällä on osoittautunut vaikeaksi. Veden pinnalla pöly kuitenkin erottuu selvästi ympäristöstään, jolloin vähäinenkin pölylaskeuma voidaan kokea likaavana. Ilmiö korostuu, mikäli pintakalvol- 80
la oleva pöly kasaantuu tuulen vaikutuksesta lautaksi ja ajautuu ennen vettymistään rantaan. Tällaisessa tilanteessa vähäinenkin laskeuma voi aiheuttaa todellista viihtyvyyshaittaa. Kyseessä on kuitenkin lyhytaikainen ilmiö. Vesistöön laskeutuneen pölyn määrää ja esiintymistä voidaan mitata vain suoralla havainnoinnilla. Pölylautan koostumuksen tarkempi selvittäminen vaatii tavallisesti mikroskooppista tarkastelua. Esimerkiksi ruostesienen aiheuttamia lauttoja on luultu turvepölyn aikaan saamiksi. Turvepölyn ei ole osoitettu aiheuttaneen vesistöjen rehevöitymistä tai madaltumista (Turveteollisuusliitto 2002). Rahkanevan läheisyydessä ei ole järvialtaita, joihin turvepöly voisi laskeutua. Pyhäjoki virtaa lähimmillään noin kolmen kilometrin etäisyydellä hankealueesta. 81 Pyhäjoen turvetuotannon kokonaiskuormituksen vesistövaikutukset Turvetuotannon kokonaispinta-ala Pyhäjoen vesistöalueella oli vuonna 2011 3 584 ha. Kolmessa vuodessa eli vuodesta 2009 vuoteen 2011 tuotantopinta-ala pienentyi noin 750 hehtaarilla. Tuotantopinta-alasta noin neljännes sijaitsee Käräjäojan yläpuolisella valuma-alueella ja yli puolet Haapakosken yläpuolella. Pyhäjoen vesistöalueella tällä hetkellä turvetuotannossa olevista alueista osa on vanhoja alueita, jotka tulevat poistumaan tuotannosta lähivuosina. Turvetuotannon kokonaispinta-ala vähenee, mikäli uutta suota ei oteta tuotantoon. Oulujoen-Iijoen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan turvetuotannon osuus Pyhäjoen kokonaisainevirtaamasta on 2,6 % fosforin osalta ja 4,5 % typen osalta (Kuva 27). Koko Pyhäjoen turvetuotannon vaikutukset laskettiin Käräjäojan alapuolelle, Haapakoskeen sekä jokisuulle. Kuormituksena laskennassa on käytetty edellä taulukossa 14 esitettyjä Pyhäjoen vesistöalueen turvetuotannon keskimääräisiä kuormituksia vuosilta 2009 2011, joihin on lisätty Rahkanevan, Ilkannevan, Varpunevan, Patasuon ja Kaatiaisnevan arvioidut kuormitukset. Todellisuudessa kokonaiskuormitus tulee olemaan esitettyä pienempi, koska vanhoja tuotantoalueita poistuu tuotannosta enemmän kuin uutta suota otetaan tuotantoon. Vanhoilla tuotantoalueilla vesiensuojelun taso on keskimäärin heikompi kuin uusilla, mikä edelleen vaikuttaa tulevaisuudessa kuormitusta pienetävästi. Hankevastaavalla ei ole tiedossa tuotantopinta-alojen kehitystä muiden turvetuottajien osalta, joten tarkemaa arviota ei voida tehdä.
82 Kuva 27. Kokonaisfosforin ja kokonaistypen ainevirtaaman jakautuminen Pyhäjoen vesistöalueella eri lähteisiin. (Lähde: Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen eteläisten vesistöjen toimenpideohjelma) Turvetuotannon vaikutukset Pyhäjoessa epäsuorasti humuksen määrää kuvaavaan COD Mn -arvoon sekä fosforin ja kiintoaineen pitoisuuksiin jäävät vuositasolla pieniksi (Taulukko 17). Suurimmillaan vaikutukset ovat joen keskivaiheilla, missä turvetuotantoa on runsaasti. Virtaaman lisääntyminen jokisuuta kohden vähentää turvetuotannosta aiheutuvia pitoisuuslisäyksiä alempana vesistössä. Selvimmin turvetuotanto vaikuttaa Pyhäjoen typpipitoisuuksiin, vuositasolla keskimäärin noin 20 µg/l (Taulukko 17). Pyhäjoen keskivaiheilla keskimääräinen typpipitoisuus on yli 600 µg/l, joten turvetuotannon kuormituksen aiheuttama laskennallinen pitoisuuslisäys on pieni. Edellä esitetty tarkastelu on tehty vuoden keskimääräisillä kuormituksilla vesistön keskivirtaamatilanteessa. Turvetuotannon kuormituksessa on suurta ajallista vaihtelua erityisesti sääolosuhteista johtuen. Kuivana kautena kuormitus on pientä, koska turvetuotantoalueelta lähtevä vesimäärä on vähäinen. Sateisena aikana kuormitus lisääntyy keskimääräiseen tasoon verrattuna. Selvästi suurimmillaan kuormitus on kevättulvan aikana. Pyhäjoessa vedenlaadun vaihtelut ovat selvät sateisuudesta johtuen, jolloin valumaalueen maankäytöstä aiheutuva kuormitus kasvaa. Turvetuotannon osuutta kokonaisuu-