FCG Finnish Consulting Group Oy Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY BLOMINMÄEN JÄTEVEDENPUHDISTAMON MAHDOLLISTEN HÄTÄYLIVUOTOJEN NATURA-ARVIOINTI P18109 13.6.2012
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenpuhdistamon mahdollisen I 13.6.2012 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 HANKEKUVAUS... 2 2.1 Yleistä... 2 2.2 Hätäylivuodon todennäköisyys ja riskienhallinta... 2 2.2.1 Hätäylivuototilanteen todennäköisyys... 2 2.2.2 Riskien hallinta... 3 2.3 Hätäylivuotovesien johtamisvaihtoehdot... 4 3 TYÖN OHJAUS... 5 3.1 Konsultin työryhmä... 5 3.2 Ohjausryhmä... 5 4 TYÖN TYÖVAIHEET, MENETELMÄT JA SISÄLTÖ... 6 4.1 Lainsäädäntö... 6 4.2 Aineisto... 7 4.3 Vaikutusmekanismit ja vaikutusalueet... 7 4.4 Vaikutusten suuruus... 7 4.5 Vaikutusten todennäköisyys ja merkittävyys... 8 4.6 Natura-alueen eheys... 8 4.7 Epävarmuudet... 9 5 ESPOONLAHDEN VEDEN LAATU... 10 5.1 Nykytila... 10 5.2 Espoonlahdelle kohdistuva ravinnekuormitus hätäylivuototilanteessa... 11 6 ESPOONLAHTI SAUNALAHTI... 13 6.1 Yleistä... 13 6.2 Luontoarvot... 14 6.2.1 Luontotyypit... 14 6.2.2 Luontodirektiivin lajit... 15 6.2.3 Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut... 18 6.3 Suojelutilanne ja toteutuskeinot... 19 7 HÄTÄYLIVUODON VAIKUTUKSET LUONTOTYYPPEIHIN JA LAJEIHIN... 20 7.1 Luontotyypit... 20 7.1.1 Lehdot ja jalopuumetsät... 20 7.1.2 Laajat matalat lahdet... 20 7.1.3 Rantaniityt... 20 7.1.4 Suurruohokasvillisuus... 20 7.2 Suojeltavat lajit... 20 7.2.1 Meriuposkuoriainen... 20 7.2.2 Katkokynsisammal... 23 7.3 Vaikutukset alueen eheyteen... 23 8 YHTEISVAIKUTUKSET... 23 8.1 Maakuntakaavat... 24 8.2 Yleiskaavat... 25 8.2.1 Espoon eteläosien yleiskaava... 25 8.2.2 Kirkkonummen yleiskaava 2020 sekä saaristo- ja rannikkoalueiden osayleiskaava... 26
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenpuhdistamon mahdollisen II 13.6.2012 8.3 Asemakaavat... 27 8.3.1 Lasilaakson asemakaava... 27 8.3.2 Saunalahdenportti... 27 8.3.3 Lasihytinrinteen kaupan hanke... 28 8.3.4 Sundetin asemakaavat I-III ja Majvik I... 28 8.3.5 Kallvik I, Mäkituvan ja Talltrikinmäen asemakaava... 28 8.4 Muut hankkeet ja suunnitelmat... 29 8.4.1 Espoonjoen valuma-alueen suojavyöhykesuunnitelma ja Espoonjoen suojelusuunnitelma... 29 8.4.2 Lambrobäckenin valuma-alueen hulevesien hallintasuunnitelma... 29 8.4.3 Espoonlahden hoito- ja käyttösuunnitelma... 29 8.4.4 Kehä III:n laajennus... 30 8.4.5 Matinkylä Kivenlahti metro, alustava yleissuunnitelma... 30 8.4.6 Ilmastomuutos... 30 8.4.7 Veneily... 31 8.5 Yhteenveto yhteisvaikutuksista... 31 9 VAIKUTUKSET NATURA ALUEEN ULKOPUOLISEEN MERIUPOSKUORIAISEN POPULAATIOON... 32 10 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN... 32 11 JOHTOPÄÄTÖKSET... 33 12 LÄHTEET... 34
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 1 (37) Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 1 Johdanto Uudenmaan 3. vaihemaakuntakaavassa, jonka Uudenmaan maakuntavaltuusto hyväksyi 14.12.2011, esitetään kohdemerkinnällä sijaintipaikka uudelle jätevedenpuhdistamolle Espoon Blominmäessä ja ohjeellinen siirtoviemärin linjaus uudelta puhdistamolta nykyiselle Suomenojan puhdistamolle. Blominmäen osayleiskaavalla mahdollistetaan seudullisen jätevedenpuhdistamon rakentaminen Espoon Blominmäkeen. Kaavaluonnos on ollut nähtävillä 13.12.2010 31.1.2011. Osayleiskaavaehdotus on nähtäville 28.5 27.6.2012. Blominmäen asemakaavaa valmistellaan yleiskaavan rinnalla ja sen valmisteluaineisto oli nähtävillä 10.10 8.11.2011. Jätevedenpuhdistamon yleissuunnitelma on valmistunut 7.10.2011. Normaalitilanteessa Blominmäen puhdistamolla käsitellyt jätevedet johdetaan purkutunnelin kautta Espoon ulkosaaristoon Gåsgrund-saaren eteläpuolelle. Jos purkutunneli on pois käytöstä esim. sortuman takia, kaikki puhdistamolla käsitelty jätevesi joudutaan johtamaan toisaalle. Jos sortuma tapahtuu Suomenojalta lähtevässä meritunnelissa, voidaan käsitelty jätevesi johtaa Nuottalahteen. Tämä selvitys koskee tilannetta, jossa purkutunneli on poissa käytöstä välillä Blominmäki-Suomenoja, jolloin käsitelty jätevesi johdetaan hätäylivuotona Espoonjokeen lähelle Blominmäen puhdistamoa. Espoonjoki laskee Espoonlahteen, jolle sijoittuu Espoonlahti Saunalahti (FI0100027) Natura-alue. Tässä selvityksessä esitetään myös hätäylivuodon vaikutukset Espoonlahden veden laatuun. Muut hätäylivuotojen johtamisvaihtoehdot ja niiden vaikutukset purkuvesistöön on esitetty erillisessä selvityksessä (Arvio Blominmäen jätevesipuhdistamon mahdollisten hätäylivuotojen vesistövaikutusta, FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Poikkeustilanteet ovat hyvin epätodennäköisiä, mutta mahdollisia. Tunnelin kokonaan tukkivan sortuman todennäköisyydeksi arvioidaan keskimäärin yksi kerta sadassa vuodessa (1/100 a). Uudenmaan 3. vaihemaakuntakaavan suunnittelumääräyksessä todetaan, että siirtoviemäriä ja varapurkuyhteyksiä suunniteltaessa on huolehdittava siitä, että rakentaminen tai käyttö ei yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa aiheuta siirtoviemärin linjauksella, varapurkuyhteyksillä tai niiden läheisyydessä sijaitsevalla Natura 2000 - verkostoon kuuluvalla tai valtioneuvoston verkostoon ehdottamalla alueella sellaisia haitallisia vaikutuksia veden laatuun, määrään, vesi-tasapainoon, vesikasvillisuuteen tai vesialueen pohjaolosuhteisiin eikä sellaisia muita häiriöitä, jotka merkittävästi heikentävät alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Uudenmaan elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus on Blominmäen asemakaavan valmisteluaineistoa koskevassa lausunnossaan (UUDE- LY/915/07.01/2011) todennut, että varapurkuyhteyden vaikutukset Espoonlahden Natura-alueeseen on selvitettävä LsL 65 :n edellyttämässä laajuudessa. Natura-arviointimenettely sisältää sekä arvioinnin että siitä LsL 65 :n mukaisesti Uudenmaan ELY -keskukselta pyydettävän lausunnon. Natura-arviointi on laadittu asiantuntija-arviointina, jonka lähtökohtana on ollut olemassa oleva selvitys- ja tutkimusaineisto sekä Espoonlahti Saunalahti Natura-tietolomakkeessa esitetyt tiedot alueen suojeluperusteena olevasta lajistosta ja luontotyypeistä.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 2 (37) Kuva 1. Blominmäen jätevesipuhdistamon ja mahdollinen hätäylivuotovesien purkupaikan sijainti suhteessa Espoonlahti Saunalahti Natura -alueeseen. 2 Hankekuvaus 2.1 Yleistä Espoon kaupunginvaltuusto päätti 12.10.2009, että jätevedenpuhdistamo siirretään pois nykypaikastaan Suomenojalta ja uusi puhdistamo rakennetaan kalliopuhdistamona ja sen sijaintipaikaksi valitaan Blominmäki. Blominmäen osayleiskaava-alue sijaitsee Kehä III:n varrella, Mynttilän ja Muuralan liittymien välisellä alueella. Kaavalla mahdollistetaan uuden jätevedenpuhdistamon rakentaminen alueelle. Laitoksessa tullaan käsittelemään Espoon, Vantaan länsiosien, Kauniaisten ja Kirkkonummen jätevedet sekä mahdollisesti myös Siuntion ja Vihdin jätevedet. Blominmäen jätevedenpuhdistamon prosessialtaat ja pääosa muistakin tiloista sijoitetaan maan alle louhittaviin luolastoihin. Maanpäälliset rakennukset tulevat ns. täyttömäelle. Kallion louhinta käynnistynee vuonna 2015 ja muu varsinainen rakentaminen vuonna 2017. Puhdistamo otetaan käyttöön vuonna 2020. 2.2 Hätäylivuodon todennäköisyys ja riskienhallinta 2.2.1 Hätäylivuototilanteen todennäköisyys Blominmäen jätevedenpuhdistamon suunnittelussa varaudutaan käsittelemättömien ja käsiteltyjen jätevesien hätäpurkuun erittäin vakavissa poikkeustilanteissa. Hätäpurkureittien suunnittelulla varaudutaan siihen, että erittäin epätodennäköisen tunnelisortuman tapauksessa jätevedet saadaan johdettua
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 3 (37) 2.2.2 Riskien hallinta vesistöön ilman, että ne kulkeutuvat kaduille, kiinteistöihin tai aiheuttavat tulvimisvaaran itse jätevedenpuhdistamolla ja tällöin pysäyttävät puhdistamon toiminnan kokonaan. Hätäylivuototilanne toteutuu, jos puhdistamattomia jätevesiä Blominmäkeen tuova tulotunneli tai puhdistettujen jätevesien purkutunneli Blomimäeltä Suomenojalle ja siitä edelleen merelle sortuu. Sortuma voi tukkia tunnelin täysin tai osittain niin, että koko jätevesimäärää ei enää voida johtaa tunnelin kautta. Tunnelin kokonaan tukkivan sortuman todennäköisyydeksi arvioidaan keskimäärin yksi kerta sadassa vuodessa (1/100 a). Kalliotunnelien yksityiskohtainen suunnittelu laaditaan tästä lähtökohdasta käsin. Suunnittelussa huomioidaan tehtyjen tutkimusten perusteella arvioitu kallion laatu tunnelilinjauksen kohdalla sekä suunnitellaan tarvittava tunnelien seinämien ja katon lujitustarve. Lisäksi itse louhintavaiheessa varaudutaan vahvistamaan ja lujittamaan mahdollisesti esiin tulleita työn aikaisia kohteita. Tämä parantaa tunnelin sortumariskien hallintaa verrattuna nykyisiin jätevesitunneleihin, jotka on valtaosin toteutettu 1980-luvulla ilman merkittäviä lujituksia. Ennakoimattoman sortuman korjauksen kestoksi on tässä raportissa arvioitu maksimissaan kuusi kuukautta, ja tällöin hätäylivuodon kesto olisi samanmittainen. Käsitellyn jäteveden määrä vastaa Blominmäkeen tulevaa jätevesimäärää virtaaman vaihdellessa välillä 0,5 5,6 m3/s. Tunnelirakentamisessa riskien hallinnan pääosassa on niiden kalliotekninen suunnittelu ja lujitussuunnitelmat sekä louhinnan aikainen reagointi havaittuihin työnaikaisiin lisälujituskohteisiin. Tunnelien käyttövaiheessa riskien hallinnassa on avainroolissa ennakoiva kunnonvalvonta. Tulo- ja purkutunneleiden kunnon seurantaa tehdään eri tasoilla, mutta tässä raportissa kummallekin käytetään samaa sortumariskin arvoa. Tulotunneli on normaalissa käyttötilanteessa puolityhjä, koska jätevesien johtaminen Suomenojalta Blominmäen laitokselle viettävässä tunnelissa tapahtuu ilman pumppauksia. Alhaisten virtaamien aikaan (kuivat kaudet, yöaika) tunnelissa voi liikkua jalkaisin ja jopa ajoneuvolla tunnelin ollessa käytössä. Tämän takia tunnelin kuntoa ja sortumariskejä voidaan tarkkailla ja tarvittaessa ehkäistä tehokkaasti. Nykyisiä Viikinmäen jätevedenpuhdistamon tulotunneleiden kuntoa tarkkaillaan samaan tapaan. Kunnon tarkkailu on säännöllistä ja lisäksi sitä tehostetaan, mikäli tunnelin välittömään läheisyyteen kohdistuu räjäytystöitä vaativia rakennuskohteita. Tunneli on mahdollista myös joiltain osin saneerata käytön aikana ja tällöin tilanne vastaa osittain Keski- Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä KUVES:n vuonna 2010 toteuttamaa tunnelisaneerausta. Käsitellyt jätevedet johdetaan merelle purkutunnelissa, joka on paineellinen eli koko ajan täynnä vettä. Tämän takia mahdollisuudet tarkkailla tunnelin kuntoa eivät ole yhtä hyvät kuin tulotunnelin tapauksessa. Tarkkailua voidaan kuitenkin tehdä esim. käyttämällä robottikameroita. Tunnelien tarkkailuilla pyritään havaitsemaan mahdolliset sortumariskit niin ajoissa, että saneeraustoimiin voidaan ryhtyä hallitusti ja ehkäistä sortumisvaara. Tunnelien käytön aikana tapahtuvien saneerauksien ja niiden aiheuttamien käyttökatkojen pituudet ovat olennaisesti lyhyemmät kuin yllättävän sortuman aiheuttama käyttökatkos ja ne voidaan ajoittaa ja suunnitella huomattavasti paremmin etukäteen. Tämä myös lyhentää ajanjaksoa, jonka aikana hätäylivuotoja joudutaan tekemään. Purkutunneleihin liittyviä riskejä hallitaan jo nykytilanteessa Suomenojalla ja Viikinmäessä edellä kuvatulla tavalla eli ns. ROV-kuvausten avulla. Purkutunnelin kuvaukset jaksotetaan ennakkohuoltojen omaisesti, ja kuvauksesta syn-
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 4 (37) tyy niin kirjallinen kuin visuaalinenkin dokumentti. Arvion tunnelin kunnosta tekee aina ulkopuolinen asiantuntija. Mikäli kuvauksissa todetaan jotain normaalista poikkeavaa, on tarkkailua mahdollista tihentää ja analysointia tilanteen ratkaisemiseksi tehdä ennakoidusti. Tulo- ja purkutunnelien aiheuttamia riskejä käsittelemättömien tai käsitellyn jäteveden johtamiselle hätäpurkupisteisiin voidaan verrata Suomenojan nykyisen puhdistamon käyttöön liittyviin riskeihin. Meritunneli Suomenojalta Gåsgrundille on molemmissa tapauksissa sama. Blominmäen tulotunnelin sortuminen ja käsittelemättömän jäteveden johtaminen merelle vastaa Suomenojalle tulevien pääviemäreiden rikkoutumista. Blominmäen tunnelijärjestelmän aiheuttama lisäriski nykytilanteeseen verrattuna on siis käsiteltyjen jätevesien tunneliosuus Blominmäestä Suomenojalle. 2.3 Hätäylivuotovesien johtamisvaihtoehdot Eri käsittelemättömien ja käsiteltyjen jätevesien hätäylivuotojen johtamisvaihtoehtoja on käsitelty laajemmin erillisessä vesistövaikutusraportissa (Arvio Blominmäen jätevedenpuhdistamon mahdollisten hätäylivuotojen vesistövaikutuksista, FCG Finnish Consulting Group Oy, 2012). Jätevesien johtaminen tapahtuu normaalissa käyttötilanteessa kuvassa 2 esitetyllä tavalla. BLOMIN- MÄKI SUOMEN - OJA Nykyinen meritunneli MERI/ GÅSGRUND Kuva 2. Jätevesien johtaminen normaalitilanteessa. Käsitelty jätevesi johdetaan ulkosaaristoon Gåsgrundin purkupaikalle (kuvaselite: ruskea nuoli = käsittelemätön jätevesi, sininen = käsitelty). Arvioinnin kohteena on poikkeustilanne A2, jossa käsitelty jätevesi johdetaan Espoonjokeen (kuva 3). Tällainen tilanne syntyy, jos Blominmäestä Suomenojalle johtava uusi purkutunneli on välillä Espoonjoki-Suomenoja poissa käytöstä sortumisen vuoksi.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 5 (37) BLOMIN- MÄKI SUOMEN- OJA MERI/ GÅSGRUND ESPOON- JOKI MERI/ ESPOONLAHTI Kuva 3. Poikkeustilanne A2: käsitelty jätevesi johdetaan Espoonjokeen (kuvaselite: ruskea nuoli = käsittelemätön jätevesi, sininen = käsitelty). 3 Työn ohjaus 3.1 Konsultin työryhmä 3.2 Ohjausryhmä Arviointityöryhmään kuuluvat FM, biologi Jari Kärkkäinen FCG Oy:n Kuopion toimistosta ja MMK, limnologi Kari Kamppi FCG Oy:n Helsingin toimistosta. Työtä ohjasi ohjausryhmä, jossa olivat edustettuna Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, Espoon ympäristökeskus ja Helsingin seudun kuntayhtymä. Ohjausryhmä: Tanja Hämäläinen Mirkka Niemi Martti Vehmas Ilppo Kajaste Eeva Nuotio Tuomo Heinonen Eija Lehtinen Mari Heinonen Jari Kärkkäinen Kari Kamppi Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Espoon ympäristökeskus Espoon ympäristökeskus Helsingin seudun ympäristöpalvelut Helsingin seudun ympäristöpalvelut Helsingin seudun ympäristöpalvelut FCG Finnish Consulting Group Oy FCG Finnish Consulting Group Oy Ohjausryhmän kokoukset: 12.3.2012, 24.4.2012 ja 21.5.2012.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 6 (37) 4 Työn työvaiheet, menetelmät ja sisältö 4.1 Lainsäädäntö Natura arvioinnin lähtökohtana on Natura 2000 alueiden suojelun turvaamiseksi säädetyt luonnonsuojelulain 65 ja 66. Ensimmäinen säännös koskee arviointivelvollisuutta (LSL 65 ). Jos hanke tai suunnitelma todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura-alueen suojelun perustana olevia luonnonarvoja, on vaikutukset arvioitava asianmukaisella tavalla. Kynnys arvioinnin suorittamiseksi voi ylittyä myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten vuoksi. Sama koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Toinen säännös koskee heikentämiskieltoa (LSL 66 ). Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointi ja lausuntomenettely osoittavat hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelulain 66 :n mukaan mikäli arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, voidaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Natura -vaikutusarvioinnista on olemassa korkeimman hallinto-oikeuden ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. EY:n tuomioistuimen merkittävimmässä arviointivelvollisuutta koskevassa asiassa C-127/02 Waddenzee antaman ratkaisun kohdan 49 mukaan hankkeen vaikutuksia on arvioitava erityisesti sen alueen, jota suunnitelma tai hanke koskee, ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa. Ratkaisussa EY:n tuomioistuin myös linjaa arvioinnin sisältöä ja tulosten huomioonottamista. Tuomioistuimen mukaan suojelutavoitteet määritetään kullakin alueella sen mukaan, miten merkittävä alue on luontotyypin tai lajin suotuisan suojelutason tai Natura 2000 - verkoston yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella. Arvioinnissa tuomioistuin korostaa tieteellistä lähestymistapaa ja varmuutta siitä, ettei hanke merkittävästi heikennä alueen suojelutavoitteita. Merkittävimmät linjaukset vaikutusarvioinnista on Suomessa tehty Vuosaaren sataman kaava- ja vesilupa-asioissa annetuissa KHO:n vuosikirjaratkaisuissa. Oikeuskäytännön perusteella arvioinnissa on huomioitava seuraavat seikat: 1) arvioinnissa otetaan huomioon vain ne luontotyypit ja lajit, jotka ovat ko. alueen Natura 2000 verkostoon sisällyttämisen perusteena. 2) arvioinnissa tarkastellaan näiden lajien ja luontotyyppien elinympäristöjä ja niiden ominaispiirteitä. 3) arvioinnin on perustuttava tieteelliseen lähestymistapaan. 4) arvioinnissa on kyse kokonaisarviosta valintaperusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin. 5) luontotyypin tai lajin elinympäristöjen laatu ja määrä ko. alueella ja yleisesti (Natura 2000 -verkoston yhtenäisyys) otetaan huomioon arvioitaessa heikennyksen merkittävyyttä.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 7 (37) 4.2 Aineisto 6) hankkeen ohella on otettava huomioon muut alueeseen vaikuttavat tai mahdollisesti vaikuttavat hankkeet. Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne merkittävästi heikentyvät. Komission julkaiseman luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan tulkintaohjeen mukaan "kaikki tapahtumat, jotka aiheuttavat alueen muodostamisen perustana olevan luontotyypin kattaman alan supistumista, voidaan katsoa heikentymiseksi. Luontotyypin kattaman alan supistumista on arvioitava suhteessa sen kattamaan koko pinta-alaan alueella ottaen huomioon kyseisen luontotyypin suojelun taso". Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on ympäristöministeriön kompensoitava heikennys. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteen lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta seudulta. Kompensaatioalue on käytännössä poistuvaa aluetta suurempi alue. Kompensaatiotoimet on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettu ennen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. Työn kannalta tärkeimpiä lähteitä olivat Espoonlahti Saunalahti Naturatietolomake, Sanna Saaren Pro gradu -tutkielma meriuposkuoriaista (Saari 2007) ja hänen luontoselvitys meriuposkuoriaisesta Espoonlahden alueelta (Saari 2006), Espoonlahden hoito- ja käyttösuunnitelma (Helminen ym. 2008), Alleco Oy:n (2010) selvitys meriuposkuoriaisen esiintymisestä Soukanlahdella sekä Blominmäen jätevedenpuhdistamon hätäylivuotojen vesistövaikutusraportti (FCG Finnish Consulting Group Oy, 2012). 4.3 Vaikutusmekanismit ja vaikutusalueet 4.4 Vaikutusten suuruus Espoonlahti on matala merenlahti, ja kaikki valuma-alueella tapahtuvat muutokset voivat heijastua Espoonlahden tilaan ja vaikuttaa lahden umpeenkasvuun. Puhdistetun jäteveden lasku poikkeustilanteessa Espoonjokeen voi heikentää Espoonlahdella veden laatua ja lisätä hetkellisesti lahden rehevöitymistä. Tällä voi olla haitallisia vaikutuksia meriuposkuoriaiseen sekä laajat matalat lahdet -luontotyyppiin. Vaikutusalueena on Espoonlahden vesiallas. Vaikutusten kannalta on ensisijaista merkitystä juoksutuksen kestolla ja tapahtuman vuodenajalla. Talvella tapahtuva juoksutus voi alentaa happipitoisuutta lahdella. Hätäylijuoksutus nostaa vedenkorkeutta Espoonjoessa, mutta ei enää merellä Espoonlahdella. Vedenkorkeuden pysyvä muutos lahdella vaikuttaisi kasvillisuuteen ja meriuposkuoriaisen elinolosuhteisiin. Rantaniittyihin ja kosteaan suurruohokasvillisuuteen voi olla myös vaikutusta. Muut suojeltavat luontotyypit (lehdot ja jalopuumetsät) ovat luonteeltaan maalla olevia luontotyyppejä joihin ei suunnitelmalla ole vaikutusta. Naturaalueen toinen suojeltava luontodirektiivin mukainen laji katkokynsisammal on maalla elävä laji, joten vesipäästöt eivät siihen vaikuta. Vaikutusten suuruutta arvioidaan viisiportaisella asteikolla, joka kuvaa luontotyypin heikentyvän tai häviävän pinta-alan osuutta tai lajin heikentyvän tai häviävän yksilömäärän suhteessa Natura-alueen luontotyypin pinta-alaan tai lajimäärään (taulukko 1) (Jokimäki & Hamari 2007, soveltaen).
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 8 (37) Taulukko 1. Vaikutusten suuruuden luokittelu ja luokittelun kriteerit. Erittäin suuri vaikutus Vaikutus kohdistuu yli 25 % Natura-alueella sijaitsevasta luontotyypistä tai yli 25 % Natura-alueella esiintyvän direktiivilajin runsaudesta Voimakas Kohtalainen vaikutus Lievä vaikutus Ei vaikutusta Vaikutus kohdistuu 15 25 % Natura-alueella sijaitsevasta luontotyypistä tai 15 25 % Natura-alueella esiintyvän direktiivilajin runsaudesta Vaikutus kohdistuu yli 3 %, mutta alle 15 % Natura-alueella sijaitsevasta luontotyypistä tai yli 3 %, mutta alle 15 % Natura-alueella esiintyvän direktiivilajin runsaudesta. Vaikutus kohdistuu alle 3 % Natura-alueella sijaitsevasta luontotyypistä tai alle 3 % Natura-alueella esiintyvän direktiivilajin runsaudesta. Ei muutoksia tai muutokset kohdistuvat erittäin pieneen osaan (alle 0,5 %) luontotyypistä tai Natura-alueella esiintyvän direktiivilajin runsaudesta. 4.5 Vaikutusten todennäköisyys ja merkittävyys Luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjen varotoimien toteuttaminen ei edellytä varmuutta, vaan sitä todennäköisyyttä, että vaikutukset ovat merkittäviä. Vaikutusten todennäköisyyttä arvioidaan seuraavia luokkia hyväksi käyttäen: varma, erittäin todennäköinen, todennäköinen, odotettavissa, ennakoitavissa ja epätodennäköinen sekä erittäin epätodennäköinen. Vaikutusten merkittävyydestä luontodirektiivin (92/43/ETY) 6 artiklan tulkintaohje toteaa, että "vaikutusten merkittävyys on määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet". Vaikutuksen merkittävyys, luokittelu ja niiden kriteerit on esitetty taulukossa 2 (Söderman 2003). Vaikutusten merkittävyydestä voidaan todeta, että mikäli suunnitelma tuottaa suuren merkittävän vaikutuksen luontotyypille tai lajille, niin vaikutukset ovat merkittävästi heikentäviä. Taulukko 2. Vaikutusten merkittävyyden luokittelu ja luokittelun kriteerit. Suuri merkittävyys Hanke heikentää suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa ja johtaa luontotyypin/lajin katoamiseen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Kohtalainen merkittävyys Merkityksetön Hankkeella on vähäisiä tai kohtalaisia vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin eikä hanke uhkaa luontotyypin/lajin säilymistä alueella. Hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin. 4.6 Natura-alueen eheys Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi arvioidaan hankkeen vaikutukset Natura alueen eheyteen (koskemattomuus). Alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin eikä se siten tarkoita koskemattomuutta sanan kirjaimellisessa tai fyysisessä merkityksessä (Euroopan komissio 2000). Komission ohjeiden mukaan negatiivinen vaikutus alueen eheyteen on lopullinen kriteeri, jonka perusteella todetaan, ovatko vaikutukset merkittäviä. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta määrää, että viranomaiset saavat hyväk-
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 9 (37) 4.7 Epävarmuudet syä hankkeen tai suunnitelman vasta varmistuttuaan siitä, että se "ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Komission tulkintaohjeessa todetaan että koskemattomuus tarkoittaa "ehjänä olemista". Tällöin on kyse siitä voiko alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilyä sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan. Natura-alueen eheyden yhteydessä on huomioitavaa, että vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin (Söderman 2003). Lisäksi Natura-vaikutusten arviointiin sovelletaan varovaisuusperiaatetta. Jos merkittävistä vaikutuksista alueen eheyteen ei olla varmoja, on vaikutuksia pidettävä merkittävinä. Varovaisuusperiaatetta korosti Natura-hankkeiden arviointikynnyksen osalta myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuin Vattimeren (Waddenzee) simpukanpyyntiä koskevassa ratkaisussaan C-127/02. Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta (Byron 2000; Department of Environment, Transport of Regions, mukaillen Södermanin 2003 mukaan). Vaikutuksen merkittävyys Kriteerit Merkittävä kielteinen vaikutus Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Kohtalaisen kielteinen vaikutus Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Vähäinen kielteinen vaikutus Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan Arvioinnin keskeiset epävarmuudet liittyvät ilmastonmuutokseen, Espoonlahden valuma-alueella tehtäviin toimiin ja happipitoisuuden laskentamalliin. Ilmastomuutoksen voimakkuus ja sen myötä vaikutukset riippuvat ilmakehän kasvihuonekaasujen määrästä: mitä enemmän niitä on ilmakehässä, sitä enemmän ilmasto lämpenee. Sen nopeudesta ja seurantavaikutuksista on vielä useita käsityksiä. Ilmastonmuutos vaikuttaa mm. Espoonlahden suolapitoisuuteen, veden lämpötilaan ja jääpeitteeseen sekä ravinnekuormitukseen. Myös merenpinnan muutos on mahdollista. Espoonlahden valuma-alueella tapahtuva rakentaminen, viljely ja muu ihmistoiminta heijastuu Espoonlahden veden laatuun. Toimet, jolla vähennetään valuma-alueelta tulevaa kuormitusta, on tiedossa. Mutta milloin ne toteutetaan ja missä ne toteutetaan, ei ole tiedossa.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 10 (37) Happipitoisuus laskettiin mallilla, johon liittyy useita epävarmuuksia, jotka ovat: - Laskennassa on käytetty jokien virtaamakeskiarvoja. - Laskennassa ei ole huomioitu Espoonlahdella tapahtuvaa muuta hapenkulutusta esim. pohjasedimentin aiheuttama hapenkulutus eikä Espoonlahden virtausoloja. Epävarmuutta tuo myös se miten nopeasti järviruokokasvustot tosiasiassa leviävät. 5 Espoonlahden veden laatu 5.1 Nykytila Lahden vesi on pohjukassa lähes makeaa ja kauempana saaristossa heikosti suolaista murtovettä. Lahteen laskee neljä pientä jokea. Suurimmat joet ovat Espoonjoki ja Mankinjoki. Mankinjoen vesistöalueen laajuus on 172 km 2. Mankinjoen vesistöalue muodostuu kahdesta päävirtausreitistä Mankinjoesta ja Gumbölenjoesta, jotka yhdistyvät Espoonkartanossa noin kolme kilometriä ennen Mankinjoen päättymistä Espoonlahteen. Espoonjoen vesistöalueen pinta-ala 130 km 2. Espoonjoen vesistöalue muodostuu kahdesta päävirtausreitistä: pohjoisesta Bodominjärven kautta laskevasta Glimsinjoesta ja idästä Laaksonlahden Pitkäjärven kautta laskevasta Glomsinjoesta. Joet yhdistyvät Espoonjoeksi Espoonkeskuksen koillispuolella sijaitsevassa Kirkkojärven painanteessa, josta virtausmatkaa Espoonlahteen on noin kahdeksan kilometriä. Espoonlahtea rasittaa jokien mukanaan tuoma fosforikuorma ja lahden sisäinen kuormitus, joka on seurausta vanhoista maatalouden päästöistä ja asutuksen jätevesistä (Autio ym. 2003). Erityisesti Espoonjoki kuormittaa Espoonlahtea merkittävästi. Espoonjoen ravinnekuormitushuiput sijoittuvat huhtikuulle. Taulukko 4. Espoonjoen kokonaiskuormitus Espoonlahteen typen ja fosforin osalta vuosina 2001-2007 (Kukkonen 2001, Huuhko 2002 & 2003, Ihalainen 2004, Huuhko 2005 & 2006 ja Erkkilä 2007). Kuormitus (kg/d) 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kokonaisfosfori (P) 2-30 2-30 0,4-30 16 71 3-15 0,6-37 2,2 6,1 Kokonaistyppi (N) 25 450 4-300 5-390 200 900 40 225 6-620 29 150 Huom. kuormitusarvot pohjautuvat yksittäisiin mittauksiin ja ne osoittavat se, että Espoonjoen kokonaiskuormitus vaihtelee suuresti. Viime vuosina Espoonlahdella ei ole tapahtunut suuria muutoksia veden laadussa (kuvat 4-5). Käyttökelpoisuusluokituksessa Espoonlahden veden laatu oli vuosina 1994 2000 välttävä. Vuosina 2000 2003 veden laatu oli käyttökelpoisuus luokituksessa tyydyttävä (Uudenmaan ympäristökeskus 1997, 2000 & 2003). 1980-luvulta lähtien Espoonlahden talviaikainen happitilanne on pohjan läheisissä kerroksissa parantunut. Vuosien 1971 2007 aikana kokonaisfosforin määrä vedessä on vähentynyt. Pintaveden kokonaistyppi on laskenut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana (1971 2007). Lisäksi veden sameusarvo on laskenut.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 11 (37) Kuva 4. Kokonaisfosforipitoisuus 1971 2009. Espoonlahti 118 on lahden seuratuin vesinäytepiste. Kuva 5. Kokonaistyppipitoisuus 1971 2009. Espoonlahti 118 on lahden seuratuin vesinäytepiste. 5.2 Espoonlahdelle kohdistuva ravinnekuormitus hätäylivuototilanteessa Tehtyjen laskelmien perusteella hätäylivuodosta Espoonlahteen kohdistuva ravinnekuormitus olisi seuraavanlainen: - Kokonaisfosfori Hätäylivuodosta aiheutuva fosforikuorma olisi 30 kg/d (jätevedet ovat käsiteltyjä, kokonaisfosforipitoisuus 200 µg/l). Lahden nykyinen fosforikuorma valuma-alueelta jokivesien mukana ja ilmasta suoraan vesipinnalle on keskimäärin yhteensä 17 kg/d. Hätäylivuodosta aiheutuva jätevesikuormitus kasvattaisi lahden fosforikuormituksen keskimäärin noin 2,8-kertaiseksi nykytilaan verrattuna.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 12 (37) 6 kk ylivuodon sisältämä fosforimäärä on 10-kertainen suhteessa lahden vesimassan nykytilassa sisältämän fosforin määrään (vertailukohta: samassa ajassa peruskuorman eli jokivesien ja suoraan vesipinnalle tulevan laskeuman kautta tuleva fosforimäärä on 6-kertainen suhteessa vesimassan fosforimäärään). - Kokonaistyppi Hätäylivuodosta aiheutuva typpikuorma olisi 760 kg/d (jätevedet ovat käsiteltyjä, kokonaistyppipitoisuus 5000 µg/l). Lahden nykyinen typpikuorma valuma-alueelta jokivesien mukana + ilmasta suoraan vesipinnalle on keskimäärin yhteensä 290 kg/d. Hätäylivuodosta aiheutuva jätevesikuormitus kasvattaisi lahden typpikuormituksen keskimäärin noin 3,6 -kertaiseksi nykytilaan verrattuna. 6 kk ylivuodon sisältämä typpimäärä on 17-kertainen suhteessa lahden vesimassan nykytilassa sisältämään typen määrään (vertailukohta: samassa ajassa peruskuorman eli jokivesien ja suoraan vesipinnalle tulevan laskeuman kautta tuleva typpimäärä on 7-kertainen suhteessa vesimassan typpimäärään) Ylivuodon aikana lahden veden fosfori- ja typpipitoisuudet kasvavat melko selvästi ja veden ravinnepitoisuuksien puolesta tapahtuu väliaikaista rehevöitymistä. Ylivuodon loppumisen jälkeen tilanne palautuu lähelle lähtötilaa arviolta 1-2 kasvukauden kuluttua. Merialueilla on typpi yleensä minimiravinne, mutta matalilla rannikkoalueilla rehevöityminen aiheutuu yleensä fosforin määrän kasvusta, koska se on ns. minimiravinne. Mikäli vain maa-alueilta (pääasiassa joista) tuleva vesi huomioidaan, lahden veden laskennallinen viipymä on luokkaa 50 d. Meriveden pinnan korkeuden vaihtelut aiheuttavat virtausta ja lisäävät jossakin määrin veden vaihtuvuutta, joten pinnan korkeusvaihtelut huomioiden teoreettinen viipymä on jonkin verran lyhyempi. Kesällä tapahtuvassa ylivuototilanteessa Espoonlahdella ei happipitoisuus merkittävästi heikkene, mutta talvella tilanne voi olla toinen. Tällöin happivarat eivät välttämättä riitä koko talveksi. Laskennallisesti voidaan arvioida happitilanne Espoonlahdella joulu- maaliskuun välisenä aikana. Tämä laskentatulos on suuntaa-antava, koska laskentamalliin liittyy rajoituksia ja epävarmuuksia. Laskennan lähtöolettamukset: - jokeen johdettava jätevesivirtaama 1,75 m 3 /s. - biologisen hapenkulutuksen (BOD 7 1 ) -pitoisuus 8 mg/l. - ammoniumtyppipitoisuus 1 mg/l. - jätevesi hapetetaan happipitoisuuteen 6 mg/l. - Espoon- ja Mankinjoesta happitulosten keskiarvo on noin 12 mg/l. - veden lämpötila alle 4 Cº. - yksi mg ammoniumtyppeä kuluttaa 4,6 mg happea, joten jäteveden yhteenlaskettu hapenkulutus on teoreettisesti 12,6 mg/l. - laskennassa on käytetty jokien virtaamakeskiarvoja. - laskennassa ei ole huomioitu Espoonlahdella tapahtuvaa muuta hapenkulutusta. Laskennalliseksi happipitoisuudeksi saadaan 6,5 mg/l. Se edustaa tasapainotilaa, jossa Espoonlahteen tulevasta veden happipitoisuudesta on vähennetty 1 Biokemiallisella hapenkulutuksella (BOD 7 = chemical oxygen demand) tarkoitetaan sitä happimäärää, joka kuluu 7 vrk aikana ja 25 C lämpötilassa näytteessä olevien orgaanisten aineidenbiologiseen hajotukseen happipitoisessa tilassa.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 13 (37) jäteveden aiheuttama hapenkulutus. Kun huomioidaan Espoonlahdessa muu hapenkulutus kuten pohjasedimentin aiheuttama hapenkulutus, happipitoisuus laskee tästä arvosta. Espoonlahden luonteen takia meriveden virtaukset eivät myöskään paranna happitilannetta. Espoonlahdella on jäätymisen tapahtuessa omat happivaransa, mutta lahden veden teoreettinen viipymä jokivesien tulovirtaama huomioiden on vain luokkaa 2 kuukautta, joten on oletettavaa, etteivät happivarat riitä koko talveksi. Lisäksi tilanteessa, missä jokien virtaamat ovat alimmillaan, happivarat menetetään nopeasti. Alhainen happipitoisuus lisää sisäistä kuormitusta ja lahden rehevöitymistä. Käsitellyssä jätevedessä on runsaasti suolistoperäisiä bakteereja, joka takia hätäylivuodon aikana Espoonlahden veden hygieeninen heikkenee. Jätevesien johtamisen loputtua hygieeninen laatu palaa suhteellisen nopeasti perustilaan. Bakteeripitoisuuden kasvu ei vaikuta suojeltaviin luontotyyppeihin tai lajeihin. 6 Espoonlahti Saunalahti 6.1 Yleistä Espoonlahti Saunalahti (FI0100027) on kaksiosainen Natura-alue Espoon ja Kirkkonummen rajalla. Pinta-alaltaan huomattavampi on Espoonlahti (220 ha). Se koostuu ruovikkoisesta merenlahdesta sekä metsälehmusvaltaisen jalopuulehdon, niittyjen ja hakamaan muodostamasta maa-alueesta (Fiskarsinmäki). Lahteen laskee kolme pientä jokea. Alue on otettu Natura 2000 - suojeluverkostoon luontodirektiivin perusteella (SCI -alue). Kuva 6. Espoonlahti Saunalahti (FI0100027). Saunalahden osa-alue on otettu mukaan meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) suojelun takia. Laji on tunnettu alueelta 1960 luvulta lähtien, ja po-
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 14 (37) pulaatio on säilynyt runsaana. Meriuposkuoriaisen suojelualuerajaus koostuu 4,5 hehtaarin ruovikkoisesta vesialueesta sekä rantaniitystä. Fiskarsinmäki on valtakunnallisesti merkittävä jalopuulehto. Metsälehmuksen lisäksi siellä kasvaa mm. vuorijalavaa ja tammea, sen puusto on vanhaa ja siellä elää useita muitakin uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Erityisesti on mainittava luontodirektiivin liitteen II laji katkokynsisammal (Dicranum viride), jolla on Suomessa vain muutama esiintymä. Espoonlahdella on myös merkitystä vesi- ja kosteikkolinnuston pesimäalueena sekä muutonaikaisena levähdyspaikkana. Lahdella levähtää mm. runsaasti laulujoutsenia ja uiveloita. 6.2 Luontoarvot 6.2.1 Luontotyypit Suojeltavia luontotyyppejä ovat: laajat matalat lahdet, merenrantaniityt, kosteat suurruohoniityt, jalopuumetsät ja lehdot. Kuvassa 7 on esitetty Natura - luontotyyppien esiintyminen Natura-alueella. Taulukko 5. Suojeltavat luontotyypit (lihavoidut luontotyypit ovat ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä). Yleisarvio on kokonaisarvio kyseisen luontotyypin suojelulle alueella. Luontotyyppi (Natura koodi) Pinta-alaosuus (%) Luontotyypin edustavuus Yleisarvio Laajat matalat lahdet (1160) 81 % B B Merenrantaniityt (1630) alle 1 % C C Kosteat suurruohoniityt (6430) 4 % B B Jalopuumetsät (9020) 2 % A A Lehdot (9050) 1 % C C Edustavuuden luokittelussa A edustaa erinomaista, B hyvää ja C merkittävää. Yleisarvion osalta A tarkoittaa, että alue on erittäin tärkeä, B alue on tärkeä ja C alueella on merkitystä. Laajat matalat lahdet (1160) ovat laajoja merenlahtia, joissa ei tavallisesti ole makean veden vaikutusta (kuten jokisuistoissa) eikä meren virtausvaikutusta. Merenlahtien pohjan laatu ja kerrostumat ovat hyvin vaihtelevia ja pohjaeliöstön vyöhykkeisyys on hyvin kehittynyt. Luontotyypin keskeisiin piirteisiin kuluu myös runsas linnusto. Ominaislajistoon kuuluvat mm. upossarpio, hapsivita, ahvenvita, pitkälehtivita, merihapsikka ja meriajokas sekä näkinpartaislevät. Natura-alueesta valtaosa kuuluu laajat matalat lahdet luontotyyppiin. Merenrantaniityt (1630) koostuvat useista kasviyhdyskunnista, jotka esiintyvät rannalla vyöhykkeisesti tai mosaiikkimaisesti. Usein alueita perinteisesti laidunnettiin tai niitettiin. Rantaniityt sijaitsevat ruovikon takana ja ne ovat osin laidunnuksesta riippuvaisia. Fiskarsinmäen itäosassa on yhdeksän hehtaarin laajuinen Espoonlahden rantaniittyalue, jota laidunnetaan. Laiduntajina ovat olleet naudat ja paikoin myös lampaat. Laidunnus on ehkäissyt ruovikon leviämistä.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 15 (37) 6.2.2 Luontodirektiivin lajit Kuva 7. Natura-luontotyyppien esiintyminen Natura-alueella ja sen läheisyydessä (ref. Helminen ym. 2008). Luontotyyppien esiintyminen määritetty karkeasti ilmakuvan avulla, lehdot ja jalopuumetsiköt on yhdistetty, samoin rantaniityt ja kostea suurruohokasvillisuus. Kosteat suurruohoniityt (6430) ovat koko maassa yleisiä. Niitä esiintyy jokien, purojen ja metsien reunamilla. Kasvillisuutta leimaa suuruohot kuten mesiangervo, metsäkurjenpolvi, nokkonen ja huopa-ohdake. Suurruohokasvillisuus on keskittynyt Natura-alueella vanhoille niityille ja pelloille sekä ojien varsiin. Jalopuumetsiä (9020) ovat kuivat, tuoreet ja kosteat lehdot, jossa jalot lehtipuut vallitsevat. Istutetut jalopuumetsät eivät kuulu tyyppiin eivätkä puistojen jalopuumetsiköt. Jaloja lehtipuita ovat lehmus, jalava, vaahtera, tammi tai saarni. Jalopuumetsää on Fiskarsinmäessä. Lehdot -luontotyyppiin (9050) sisältyvät kaikki boreaalisen alueen lehdot ja lehtokorvet lukuun ottamatta raviini- ja rinnelehtoja sekä luonnontilaisia jalopuumetsiä. Lehdot ryhmitellä niiden kosteusasteen mukaisesti kolmeen pääryhmään: kuivat, tuoreet ja kosteat lehdot. Alueen lehdot sijaitsevat Fiskarsinmäen alueelle. Alueen suojelu kohdistuu meriuposkuoriaiseen (1922) ja katkokynsisammaleeseen (1381), jotka ovat luontodirektiivin liitteen II lajeja. Meriuposkuoriainen Meriuposkuoriainen elää rannikon matalissa murtovesissä noin 25 50 cm syvyydessä, yleensä suojaisissa lahdissa, missä kasvaa erityisesti hapsivitaa,
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 16 (37) tähkä- ja kalvasärviää. Laji on kasvinsyöjä, sen ravintokasveja ovat edellä mainitut kasviryhmät. Lisäksi lajin ravintokasveihin kuuluu haura. Pituus 6-7 mm Kuva 8. Meriuposkuoriainen. Aikuisena laji on noin 6 7 mm pituinen, naaras hieman koirasta suurempi. (Piirros: Sanna Saari) Meriuposkuoriaiset elävät veden alla kaikkina elinkierron vaiheina (muna, neljä toukkavaihetta, kotelo ja aikuinen). Naaras munii munansa vesikasvien juuristoon. Täysikasvuinen toukka muodostaa ilmatäytteisen kotelokopan, jonka sisällä koteloituminen tapahtuu. Myöhään syksyllä yksilöt käyvät läpi muodonvaihdoksen kotelosta aikuiseksi ja jäävät kotelokoppaansa pohjasedimentin suojaan talvehtimaan. Espoonlahdella aikuiset meriuposkuoriaiset tulevat ulos kotelokopistaan toukokuun aikana. Tämän jälkeen kuoriaiset etsivät parittelukumppanin, parittelevat ja pian naaraat munivat ensimmäiset munansa. Lajin leviämiskyky on heikko. Meriuposkuoriaiset ovat pitkälti sopeutuneet elämään vedessä, eivätkä pysty lentämään toisin kuin kovakuoriaiset yleensä. Aikuisen uposkuoriaisen ei tarvitse käydä pinnalla hengittämässä, sillä se saa tarvitsemansa hapen vedestä. Kuva 9. Meriuposkuoriaisen mahdollinen elinkierto. Lämpötila on Espoonlahden vuosien 1967 94 pitkäaikaisseurannan mittaustulosten trendi (ref. Saari 2007). Meriuposkuoriainen tunnetaan Suomen lisäksi vain Kiinasta Xinjiangin ja Gansun maakunnista. Suomessa yksittäisiä havaintoja meriuposkuoriaisesta on tehty Suomenlahden rannikolta Ahvenanmaalle ja Oulun vesialueille asti. Runsaampia meriuposkuoriaisesiintymiä tunnetaan vain Espoonlahdelta ja Soukanlahdelta (Saari 2007, Ilmarinen ym. 2010). Laji havaittiin ensimmäisen kerran Espoonlahdella vuonna 1965 (Saari 2006). Sen jälkeen meriupos-
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 17 (37) kuoriaisesiintymiä Espoonlahdella ovat kartoitettu 1995, 2003, 2005 ja 2006 (Saari 2006). Nykyään runsain tunnettu esiintymisalue on Soukanlahdella, mistä vuoden 2010 kartoituksessa havaittiin yhteensä 82 meriuposkuoriaista (Ilmarinen ym. 2010). Saari (2006) on laatinut Espoonlahdelta alustavan meriuposkuoriaisen esiintymiskartan lajihavaintojen ja ranta-alueiden luokittelun mukaan. Saari jakoi meriuposkuoriaisen esiintymisen viiteen luokkaan: 1) Lajin keskeinen esiintymisalue, 2) Lajin esiintymisalue, 3) Lajin elinalue, 4) Lajin mahdollinen elinalue ja 5) Alue ei sovellu lajin elinalueeksi. Kuvassa 10 on esitetty luokituksen mukainen lajin esiintyminen Natura-alueella. Natura-alueelle sijoittuu kolme lajin keskeistä esiintymisaluetta, missä kasvaa lajille sopivia ravintokasveja ja alueelta on havaittu useita meriuposkuoriaisia ja mahdollisesti pariskuntia sekä Macroplea -toukkia tai -koteloita. Nämä kohteet sijoittuvat Båthusuddenin rannalle ja Luomanlahdelle Mankinjoen suun läheisyyteen sekä Saunalahdelle. Juuri Saunalahdelta tehtiin Espoonlahden ensimmäinen meriuposkuoriaishavainto 1965 ja 2000-luvun alussa lahdelta tehtiin havaintoja runsaasta meriuposkuoriaiskannasta, mutta vuonna 2006 tarkistuskäynnillä ei lajia havaittu. Saaren (2006) mukaan Saunalahden tuntumassa rakentamistoimet ovat voineet vaikuttaa meriuposkuoriaisen elinympäristön tilaan ja lajin esiintymiseen. Luomalahden esiintymä on varsin uusi. Se todettiin 2006. Båthusuddenin esiintymä havaittiin 2000-luvun alussa. Lisäksi Natura-alueella on neljä lajin esiintymisalueita, joilta on löydetty yksittäisiä meriuposkuoriaisia ja alueilla kasvaa lajin ravintokasveja. Juurista on löydetty toukkia tai koteloita. Nämä kohteet sijoittuvat Luomanlahdella Espoonjoen eteläpuoliselle lahdelmalle, Båthusuddenin sekä Saunalahdelle. Lajille sopivia elinalueita on viisi. Näillä alueilla vesi on matala (< 1 m) ja sillä esiintyy ravintokasveja. Alueelta on havaittu Macroplea-toukkia tai koteloita. Taulukko 6. Lajin keskeisten esiintymispaikoilta havaitut yksilömäärät Natura-alueella (Biström 1995, Biström 2001, Saari 2003 ja Saari 2005). B, C ja D-alue viittaavat Saaren nimeämiin osa-alueisiin. Paikka Ajankohta Havaintomäärä (toukka, aikuinen) Huom. Båthusudden 13.7.2004 17 (8 paria + 1) Havainnot ovat Naturaalueelta. Båthusudden 11.8.2003 24 (1 pari + 22) Havainnot ovat Naturaalueelta. Båthusudden 10.7.2002 19 Havainnot ovat Naturaalueelta. Luomanlahti 11.7.2006 2 Havainnot ovat Naturaalueelta. Luomanlahti 7.7.2006 11 (5 paria + 1) Havainnot ovat Naturaalueelta. Saunalahti 15. 17.1995 B, C ja D-alue: 59 Havainnot ovat Naturaalueelta. Saunalahti 3. 9.7.2001 31 Pääosa havainnoista on tehty Natura -alueen ulkopuolelta. Saunalahti 2.7.2003 66 (28 paria + 10) Havainnot ovat Naturan alueen ulkopuolelta. Saunalahti 15.7.2003 8 (3 paria + 2) Havainnot ovat Naturan alueen ulkopuolelta. Saunalahti 1.7.2004 43 (20 paria + 3) Havainnot ovat Naturan alueen ulkopuolelta. Saunalahti 21.7.2004 C-alue: 55 (19 paria + 17) D-alue: 18 (6 paria + 6) Havainnot ovat Naturan alueen ulkopuolelta. Saunalahti 19.7.2004 2 (1 pari) Havainnot ovat Naturan alueen ulkopuolelta.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 18 (37) Kuva 10. Meriuposkuoriaisen esiintyminen Natura-alueella (kuva laadittu Saaren (2006) laatiman kartan perusteella). Meriuposkuoriainen on luonnonsuojeluasetuksen liitteessä nimetty erityisesti suojeltavaksi lajiksi, jonka säilymiselle tärkeiden esiintymispaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Luonnonsuojelulain 47 :n perusteella Uudenmaan ympäristökeskus on rajannut meriuposkuoriaisen esiintymispaikat Espoon Saunalahdessa, Marin alueella ja Kirkkonummen Sarvvikenissä. Marin suojelualue on 2,6 hehtaaria. Sarvvikenin 7,7 hehtaaria ja Saunalahden 13,5 hehtaaria. Meriuposkuoriainen on myös rauhoitettu ja uhanalainen laji (VU). Uhkana meriuposkuoriaisen elinympäristöille on veneliikenne, vesirakentaminen sekä rehevöityminen (Saari 2006). Katkokynsisammal Katkokynsisammal on pieni noin 1 3 cm korkuisina tiiviinä tuppaina lehtipuiden rungoilla kasvava lehtisammal (Laaka-Lindberg ym. 2009). Laji suosii jalopuulehtoja ja kasvaa yleensä vanhan lehmuksen ja tammen rungoilla ja harvoin kivillä. Lajista on Suomesta tiedossa vain kymmenen esiintymää. Katkokynsisammal on rauhoitettu, erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava laji. 6.2.3 Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut Natura-tietolomakkeen mukaan alueella levähtää muuttoaikana tai pesivät seuraavat lintudirektiivin liitteen I lajit: laulujoutsen (A038), peltosirkku (A379), pikkulepinkäinen (A338) ja uivelo (A068). Laulujoutsen ja uivelo levähtävät muuttoaikana lahdella. Espoonlahden pesimälinnustoa on selvitetty 1984, 1990 ja 2000 sekä 2008. Lisäksi Natura-lomakkeen mukaan alueen pesimälinnustoon kuuluvat myös muuttolinnut heinätavi ja punajalkaviklo. Heinätavin pesimäkanta on Natura-tietolomakkeen mukaan 1 pari ja punajalkaviklolla kolme paria.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 19 (37) 6.3 Suojelutilanne ja toteutuskeinot Espoonlahden linnustoa selvitettiin viimeksi vuonna 2008 (Lammi ja Routasuo 2009) ja tällöin heinätavi ja punajalkaviklo todettiin pesimälinnustosta hävinneeksi. Pikkulepinkäinen on alueella tavattu pesivänä 1984 ja 1990, mutta lajista ei sen jälkeen ole tehty pesimähavaintoja. Peltosirkku todettiin vuonna 1990, mutta ei 2000 ja 2008 laskennoissa. Espoonlahden vesialueen rajaus on valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman mukainen. Täällä Natura-alueen suojelutavoitteet toteutetaan vesilain ja/tai luonnonsuojelulain nojalla. Vesilaki koskee vesialueella tehtäviä sellaisia toimia, jotka vaativat vesioikeuden luvan. Alue on suurelta osin rauhoitettu (noin 95 %). Alueen pohjoisosassa sijaitseva Fiskarsinmäen lehtoja niittyalue sekä osa rantaruovikkoa on rauhoitettu asetuksella (380/1995) Espoonlahden luonnonsuojelualueeksi (ESA010042). Alueen pinta-ala on 22 ha. Tästä pieni osa on mukana valtakunnallisessa lehtojensuojeluohjelmassa (LH0010070). Espoonlahden luonnonsuojelualue (YSA202916) kattaa suuren osan Naturaalueesta. Suojelualue on perustettu 22.12.2006 ja sen pinta-ala on 188 ha. Natura-alueelle sijoittuvat myös suurelta osin tai osittain meriuposkuoriaisen suojeluun perustetut Båthusuddenin (ERA201408) ja Saunalahden (ERA202715) rauhoitusalueet. Kuva 11. Natura-alueella sijaitsevat suojelualueet. Natura-alue on osoitettu tumman sinisellä katkoviivalla.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 20 (37) 7 Hätäylivuodon vaikutukset luontotyyppeihin ja lajeihin 7.1 Luontotyypit 7.1.1 Lehdot ja jalopuumetsät 7.1.2 Laajat matalat lahdet 7.1.3 Rantaniityt 7.1.4 Suurruohokasvillisuus 7.2 Suojeltavat lajit 7.2.1 Meriuposkuoriainen Maalla sijaitseville luontotyypeille, lehdoille ja jalopuumetsiin, ei vaikutuksia muodostu. Mahdollisen hätäylivuodon vaikutus ilmenee koko luontotyypillä. Hätäylivuodon seurauksena Espoonlahti väliaikaisesti rehevöityy, joka edesauttaa erityisesti järviruo on kasvustojen leviämistä. Järviruoko kasvaa epilitoraali- ja eulitoraalivyöhykkeellä sekä sublitoraalin yläosalla eli vesirajasta aina 2,5 metrin syvyiseen veteen asti. Pääasiallisesti järviruoko lisääntyy kasvullisesti voimakkaasti haarautuvan juurakon avulla. Se voi kasvullisesti levitä jopa yli metrin vuodessa. Järviruo on kasvustot yleensä tukahduttavat kaiken muun korkeamman vesikasvillisuuden ja pienentää herkempien lajien mm. vitojen elintilaa. Järviruokokasvustojen levinneisyyden kasvu ei ole merkittävä suhteessa ruovikon kokonaispinta-alaan nähden. Rehevöitymisestä kärsivät osa luontotyypin ominaislajistoon kuuluvista lajeista. Niiden runsaudessa ja levinneisyydessä tapahtuu paikallisesti muutoksia, mutta laajat matalat lahdet luontotyypin ominaispiirteet eivät merkittävästi muutu. Rehevöityminen vaikuttaa myös luontotyypille kuuluvien lintulajien esiintymiseen. Ruovikoituminen vähentää mm. sopivia vesilintujen ruokailupaikkoja. Luontotyypin edustavuusluokka ei muutu ja vaikutuksen merkittävyys on luontotyypille kohtalainen. Pääosin vaikutukset ovat väliaikaisia, mutta ruovikkomuutokset jäävät pysyviksi ilman hoitotoimia. Ruovikoiden leviämisen aiheuttama umpeenkasvu on yksi matalakasvuisten rantaniittyjen säilymistä uhkaavista tekijöistä. Rantavesien rehevöityminen ei edistä kehitystä. Ylivuodon vaikutukset ilmenevät korkeintaan kaksi kasvukautta, eivät muutokset rantaniityillä ole merkittävät. Odotettavissa olevat vaikutukset kohdistuvat varsin pienelle alueelle ja kasvillisuusmuutokset ovat havaittavissa lähellä rantaa. Lisäksi alueella tapahtuva laiduntaminen vähentää vaikutusta. Vaikutuksia voidaan lieventää myös niittämällä laajenneita järviruokokasvustoja. Vaikutukset suurruohokasvillisuuteen ovat vähäiset tai lähes olemattomat, koska tätä luontotyyppiä tavataan Natura-alueelta vanhoilta niityiltä ja pelloilta sekä ojien varsilta, johon hetkellinen rantavesien rehevöityminen ei vaikuta. Mahdollisen hätäylivuodon aikana Espoonlahdella tapahtuu väliaikaista rehevöitymistä. Rehevöitymisen vaikutukset tulevat ilmenemään 1-2 kasvukautta ja on mahdollista, että tällä on heikentävä vaikutus meriuposkuoriaisen populaation kokoon. Natura-alueella todennäköinen vaikutus kohdistuu selvästi yli 25 % lajin runsaudesta.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 21 (37) Rehevöitymisen seurauksena järviruokokasvustot voivat levitä erityisesti matalilla vesialueilla, joilla myös meriuposkuoriainen viihtyy. Todennäköisesti yhden kasvukauden aikana järviruo on kasvustot leviävät korkeintaan muutamia kymmeniä senttejä etäisyydelle nykyisestä reunasta. Kahden kasvukauden aikana leviämistä tapahtuu korkeintaan alle 0,5 metriä, arviolta 25 30 cm. Koska leviämiseen vaikuttavat myös muut tekijät (mm. pohjan laatu, jääolot) kuin pelkästään rehevöityminen, ei voida täsmällisesti arvioida miten laajasti leviämistä tapahtuu ja missä. Järviruoko on ravinteisuusvaatimukseltaan indifferenttilaji. Leviäminen on odotettavissa tai todennäköistä. Vaikka järviruokokasvustossa tapahtuva pinta-alamuutos on vähäinen ruokokasvuston kokonaispinta-alaan nähden, meriuposkuoriaisten elintila hieman todennäköisesti vähenee. Rehevöitymisvaikutus ei kestä pitkään, mutta vaikutukset voivat ilmetä useita vuosia meriuposkuoriaisten populaatiossa tai jopa jäädä pysyviksi. Tämä johtuu siitä, että jo laajenneet järviruokokasvustot eivät ylivuototilanteen jälkeen palaudu entiselleen vaan jäävät laajentuneeseen tilanteeseen. Elintilan väheneminen on todennäköistä erityisesti Luomanlahdella, johon Espoonjoki laskee. Luomalahdelle sijoittuu yksi keskeinen lajin esiintymäalue ja kolme lajin esiintymisaluetta sekä useita mahdollisia elinalueita. Kuvissa 12 14 on esitetty alueet, joilla meriuposkuoriaista tavataan ja missä järviruokokasvistot mahdollisesti voivat levitä. Rehevöitymisestä hyötyvät myös meriuposkuoriaisen ravintokasvit ja ruovikolla on myös suojaava vaikutus meriuposkuoriaiselle. Ruovikko vaimentaa mm. veneliikenteen aiheuttamaa aallokkoa (Saari 2006). Kuva 12. Luomanlahdella olevat meriuposkuoriaisen esiintymäkohteet missä ruovikoituminen on mahdollista. Nuolella on osoitetut todennäköiset ruovikoitumisalueet.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 22 (37) Kuva 13. Båthusuddenin alueella olevat meriuposkuoriaisen esiintymäkohteet, joissa ruovikoituminen on mahdollista. Kuva 14. Saunalahdella olevat meriuposkuoriaisen esiintymäkohteet, joissa ruovikoituminen on mahdollista. Hätäylivuotoon liittyvissä teknisissä ratkaisuissa suunnittelun lähtökohta on, että jokeen johdettavan käsitellyn jäteveden happipitoisuus on vähintään 6 mg/l. Lisäksi avovesikauden aikana Espoonjoessa tapahtuu jonkin verran ilmastumista. Talvella jääpeitteen alla virtaavassa vedessä ilmastumista ei tapahdu. Avovesiaikana Espoonlahdella happipitoisuus ei alene niin, että meriuposkuoriaisen aikuisille, toukille tai koteloille muodostuisi haittaa. Saari (2007) on todennut, että happipitoisuus ei rajoita kuoriaisten levinneisyyttä Espoonlahdella kesäaikaan, vaikka veden happipitoisuus voi satunnaisesti pudota alle 5 mg/l. Saaren (2007) tutkimuksessa meriuposkuoriaisen esiinty-
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 23 (37) 7.2.2 Katkokynsisammal 7.3 Vaikutukset alueen eheyteen 8 Yhteisvaikutukset mispaikoilla kesällä mitatut happipitoisuudet olivat päivällä keskimäärin 7.09 mg/l ja yöllä 5.95 mg/l. Aikuinen uposkuoriainen selviääkin jonkin aikaa lähes hapettomissa oloissa. Toukat ja kotelot saavat tarvitsemansa hapen vesikasvien solukosta. Munat sen sijaan ovat riippuvaisia veden ja sedimentin hapesta. Alhainen happipitoisuus voi vähentää munien määrää paikoittain. Tällä on vaikutusta populaation kokoon seuraavina vuosina. Talvella tapahtuvasta ylivuodosta voi seurata lahdella happikato ja se voi olla aikuisille uposkuoriaisille kriittinen tekijä. Erityisesti happikato voi syntyä tilanteessa, missä Espoonlahteen virtaavien jokien virtaamat ovat alhaisia. Tällöin myös sisäinen kuormitus lisääntyy ja tämä seurauksena lajille sopivien elinympäristöjen levinneisyys vähenee. Hätäylijuoksutus ei aiheuta Espoonlahdella vedenkorkeuden muutosta. Se nostaa vedenkorkeutta Espoonjoessa mutta ei enää merellä Espoonlahdella. Tunnelien käytön aikana saneerauksien aiheuttamat käyttökatkokset eivät aiheuta merkittäviä haittoja meriuposkuoriaiselle. Hätäylijuoksutuksen aikana suolistoperäisten bakteeripitoisuus nousee Espoonlahdella, mutta tällä ei ole vaikutusta meriuposkuoriaiseen. Olemassa olevan aineiston perusteella voidaan todeta, että käsitellyn jätevesien laskeminen Espoonjokeen Blominmäen puhdistamon häiriötilanteessa voi heikentää merkittävästi meriuposkuoriaiskantaa tai jopa hävittää koko lajin Natura-alueelta. Tällöin haitta on erittäin merkittävä. Haittaa voidaan lieventää. Maalla kasvavalle katkokynsisammaleelle ei muodostu vaikutuksia. Mahdollinen käsiteltyjen jätevesien laskeminen Espoonjokeen Blominmäen puhdistamon häiriötilanteessa vaikuttaa Espoonlahden Natura-alueen suojelutavoitteisiin. Alueen luontotyypit eivät mainittavasti supistu. Tilapäinen rehevöitymispiikki lisää etupäässä ruovikoitumista paikallisesti laajat matalat lahdet luontotyypillä ja mahdollisesti hieman rantaniityillä. Luontotyyppien edustavuusluokka ei muutu ja vaikutuksen merkittävyys laajat matalat lahdet luontotyypin osalta on kohtalainen tai rantaniityillä vähäinen. Suojeltavan lajin katkokynsisammaleen populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai säilymään nykyisellä tasollaan. Toisen suojeltavan lajin, meriuposkuoriaisen, osalta pahimmassa tapauksessa talvella tapahtuvassa hätäylijuoksutuksessa meriuposkuoriaisen kannat voivat heiketä merkittävästi happivajauksen takia. Tällöin suunnitelmalla on merkittävä kielteinen vaikutus alueen eheyteen ilman lieventäviä toimia. Espoonlahden Natura-alueen läheisyyteen sijoittuvat seuraavat suunnitteilla olevat ja vahvistetut kaavat sekä suunnitelmat, joilla voidaan katso olevan välillisiä tai suoria vaikutuksia Espoonlahden Natura-alueen luontoarvoille: - Uudenmaan maakuntakaava - Espoon eteläosien yleiskaava - Kirkkonummen yleiskaava 2020 sekä saaristo- ja rannikkoalueiden osayleiskaava - Lasilaakson asemakaava
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 24 (37) 8.1 Maakuntakaavat - Saunalahdenportti - Lasihytinrinteen kaupan hanke - Kallvik I, Mäkituvan ja Talltrikinmäen asemakaava - Sundetin asemakaavat I-III ja Majvik I - Espoonjoen valuma-alueen suojavyöhykesuunnitelma ja Espoonjoen suojelusuunnitelma - Lambrobäckenin valuma-alueen hulevesien hallintasuunnitelma - Espoonlahden hoito- ja käyttösuunnitelma - Kehä III:n laajennus - Matinkylä Kivenlahti metro, alustava yleissuunnitelma Lisäksi yhteisvaikutuksissa on huomioitu ilmastomuutos ja veneily. Kartanonranta Sundet I, II ja III t asemakaava-alueet sijaitsevat Kirkkonummen itäosassa Espoonlahden rannalla. Kaavat on vahvistettu. Kun kaikki alueet on rakennettu, arvioidaan asukkaita olevan noin 2500. Majvik I asemakaava sijoittuu Kirkkonummen puolelle. Alueella on myös voimassa oleva Kirkkonummen yleiskaava. Lainvoimaisia asemakaavoja Espoon kaupungin puolella on jo Saunaniemessä, osin Kurttilan alueella sekä Lasilaaksossa. Valmisteilla olevia asemakaavoja Lasihytinrinteen kaupan hanke ja Kallvik I, Mäkituvan ja Talltrikinmäen asemakaavat. Espoon eteläosien yleiskaava on lainvoimainen Espoonjoen valuma-alueelle on laadittu suojavyöhykesuunnitelma ja Espoonjoelle suojelusuunnitelma sekä Lambrobäckenin valuma-alueelle hulevesien hallintasuunnitelma. Espoonlahdelle on laadittu käyttö- ja hoitosuunnitelmassa, joka on tehty Uudenmaan ympäristökeskuksen, Kirkkonummen kunnan ja Espoon kaupungin tilauksesta vuosina 2007 2008 (Helminen ym. 2008). Maankäyttösuunnitelmien ja hankkeiden vaikutus muodostuu pääosin Espoonlahdelle kulkeutuvista hulevesistä. Espoon hulevesiohjelma keskittyy hulevesivaikutuksien hallintaan. Hulevesien mukana Espoonlahteen kulkeutuu ravinteita, kemikaaleja ja kiintoainesta. Huleveden koostumus vaihtelee ympäröivästä maastosta ja virtaaman suuruudesta riippuen. Ravinteet rehevöittävät lahtea ja aiheuttavat umpeenkasvua. Huleveden mukana kulkeutuva kiintoaines samentaa vettä, jonka seurauksena biologinen toiminta vähenee ja monimuotoisuus heikkenee. Kemiallisten aineiden vaikutusta meriuposkuoriaisiin ei ole tutkittu, mutta niillä voidaan olettaa olevan haitallista vaikutusta meriuposkuoriaisen biologiaan. Myös veden happamuuden lisääntyminen voi olla meriuposkuoriaiselle haitallista. Suojelu-, käyttö- ja hoitosuunnitelmissa näitä haittoja yritetään lieventää. Uudenmaan maakuntakaavassa, joka sai lainvoimain 15.8.2007, Espoonlahden Natura-alueen ympäristö on osoitettu pääosin taajamatoimintojen alueeksi. Natura-alueen luoderannalla on virkistysalue. Natura-alue rajautuu lyhyeltä osuudelta moottoriväylään (Kehä III). Kohde rajautuu lännessä myös kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeään alueeseen. Viheryhteystarve merkinnät ovat Espoonlahden kummallekin puolelle ja ne jatkuvat myös Saunalahden Natura-alueelle. Vaikutusarvioinnin mukaan (Uudenmaan liitto 2004) maakuntakaavaehdotus ei todennäköisesti merkittävästi heikennä Natura-alueen luonnonarvoja. Taajamatoimintojen merkintä mahdollistaa yksityiskohtaisemman alueiden käytön tavalla, joka ottaa asianmukaisesti huomioon Natura-alueen luontoarvot. Maakuntakaavan suunnittelumääräyksessä todetaan, että uusi rakentaminen ja muu maankäyttö on sopeutettava suunnittelulla ympäristöönsä tavalla, jo-
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 25 (37) ka turvaa ympäristöarvot. Lisäksi todetaan, että taajamatoimintojen alueiden käytön suunnittelussa on otettavan huomioon niihin rajautuva tai lähellä sijaitseva Natura-alue ja sen luontoarvot. Espoonlahden ja Saunalahden kohdalla tämä tarkoittaa erityisesti vaikutuksia veden laatuun, määrään ja vesitasapainoon sekä melun tai muun häiriön vaikutuksia alueelle. 8.2 Yleiskaavat 8.2.1 Espoon eteläosien yleiskaava Kuva 15. Ote Uudenmaan vahvistettujen maakuntakaavojen yhdistelmästä eli Uudenmaan maakuntakaava ja Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava. Espoon eteläosien yleiskaava-alueeseen kuuluvat Leppävaaran, Tapiolan, Matinkylän, Espoonlahden ja Kauklahden suuralueet. Kaava sai lainvoiman 2010. Kaavaselostus on päivätty 7.4.2008. Yleiskaavassa ei Espoonlahden Natura - alueen reunalle ole osoitettu uusia rakentamisalueita Pölanin satama-aluetta lukuun ottamatta. Pölanin satama ei ole uusi, vaan alueella on ollut jo veneilytoimintaa. Natura-alueen välittömään läheisyyteen on kaavassa osoitettu virkistysalue, jonka takana sijaitsevat asuntoalueet. Nämä asuinalueet laajenevat ja täydentyvät kaavan toteutumisen myötä. Uusi asutus alueella tulee olemaan kaavan mukaan pientalovaltaista (A3) tai tiivistä ja matalaa (A2) asuntoaluetta. Espoon eteläosien yleiskaavaa varten on laadittu vuonna 2002 arvio rakennemallien vaikutuksista Espoonlahden ja Laajalahden Natura 2000 -alueiden luontoarvoihin (Maa ja Vesi 2002). Espoon rakennemallit kattavat koko Espoon alueen. Natura-arvion mukaan rakennemalleilla ei Natura-alueen suojeltuihin luontotyyppeihin ole merkittävää vaikutusta. Haitallisia vaikutuksia
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 26 (37) kohdistuu lähinnä Fiskarsinmäen lehtokasvillisuuteen, jos lisääntyvää virkistyskäyttöä ei kanavoida. Saunalahden meriuposkuoriaisen esiintymisalueeseen ei rakennemalleilla arvioida olevan haittavaikutuksia. Hulevesivaikutuksia ei ole arvioitu. Kuva 16. Ote Espoon eteläosien yleiskaavakartasta. 8.2.2 Kirkkonummen yleiskaava 2020 sekä saaristo- ja rannikkoalueiden osayleiskaava Kirkkonummen yleiskaava 2020 on tullut lain voimaiseksi 13.9.2000 ja saaristo- ja rannikkoalueiden osayleiskaava vuonna 1998. Yleiskaavojen yhdistelmässä on osoitettu Espoonlahden Natura-alueen rannat lähivirkistysalueeksi (VL), AP-alueeksi eli pientalovaltaiseksi alueeksi, AT-alueeksi (kyläkeskuksen alue), PK alueeksi (yksityinen palvelujen ja hallinnonalue) ja M- alueeksi (maa- ja metsävaltainen alue). Yleiskaava 2020 sekä Saaristo- ja rannikkoalueiden osayleiskaavat toimivat ohjeena suunnittelulle. Kirkkonummen yleiskaavan vaikutuksia Espoonlahden Natura-alueen luontoarvoihin ei ole kirjattu kaavaselostuksen. Selostus on päivätty 1.12.1997. Ensimmäinen ehdotus Suomen Natura 2000 -verkostoksi asetettiin nähtäville 7. 4.-6.6.1997. Saaristo- ja rannikkoalueiden osayleiskaava on tehty ennen Natura-ohjelmaa.
FCG Finnish Consulting Group Oy Blominmäen jätevedenvesipuhdistamon mahdollisten 27 (37) 8.3 Asemakaavat 8.3.1 Lasilaakson asemakaava 8.3.2 Saunalahdenportti Kuva 17. Ote Kirkkonummen yleiskaavayhdistelmäkartasta. Espoon Lasilaaksoon on laadittu asemakaava, joka lisäsi alueen asukasmäärää huomattavasti. Kaavassa alueen pientaloasutusta on tiivistetty ja pohjoisosaan on osoitettu asuinkerrostalojen korttelialue. Lisäksi alueelle on osoitettu uusi tieyhteys Espoonjoen vartta myöten. Kaava on saanut lainvoiman. Asemakaavan toteutumisen vaikutuksista on laadittu Espoonlahden Natura - aluetta koskeva arviointi (LT-Konsultit 2000) ja sen mukaan asemakaavan toteutumisella on välillisiä haitallisia vaikutuksia Fiskarsinmäellä olevaan lehtoja jalopuumetsikköön. Vaikutukset aiheutuvat asukasmäärän kasvun tuomasta virkistyskäytön lisääntymisestä. Muilta osin katsotaan, että asemakaavasta ei seuraa haitallisia vaikutuksia luonto- ja lintudirektiivin luontotyyppeihin tai lajeihin. Arvioinnin heikkoutena on se, että siinä ei hulevesivaikutuksia ole arvioitu riittävän hyvin. Espoon Saunalahden alueelle on laadittu Saunalahdenportin asemakaava. Maa ja Vesi Oy (2001) laati kaavan Natura-arvioinnin ja sen mukaan kaavalla ei