Teksti: HEINI WENNMAN Kuva: ANTERO AALTONEN Riittävä liikunta ja uni ovat tärkeitä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä 12 LIIKUNTA & TIEDE 54 2 3 / 2017
Sydän- ja verisuonitaudit ovat johtava kuolinsyy maailmanlaajuisesti. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vuonna 2012 sydäntaudit aiheuttivat noin 17,5 miljoona kuolemaa maailmassa (World Health Organization 2016). Suomessa sydäntautikuolleisuus on laskenut merkittävästi ja myös useimmissa sydäntaudin riskitekijöissä on nähty myönteinen kehitys viimeisten 40 vuoden aikana. Tämä johtuu suurelta osin ennaltaehkäisyn ja hoidon sekä elintapojen parantumisesta (Jousilahti ym. 2016). Sydäntaudit ovat kuitenkin edelleen suurin yksittäinen kuolinsyyryhmä suomalaisessa väestössä (Suomen virallinen tilasto 2015). Liikunnan ja sydän- ja verisuonitautiriskin välillä on havaittu annos-vaste suhde, eli verrattuna liikkumattomuuteen jo pieni määrä liikuntaa vähentää merkittävästi riskiä sairastua sydäntautiin. Liikkumalla enemmän riski pienenee entisestään. (Sattelmair ym. 2011). Ihminen on luotu liikkumaan ja ihmiskeho on alun perin suunniteltu kestämään pitkiäkin siirtymisiä jalan (Bramble & Lieberman 2004). Sydän ja verenkiertoelimistö, sekä lihaksisto muokkaantuivat vastaamaan ihmisen fyysisesti vaativaa elämäntapaa. Metsästäjä- keräilijä sukupolvesta seuraavia ihmissukupolvia liikutti vielä fyysinen arki ja työ, mutta teknologian kehittymisen myötä ihmisten arjesta on vähitellen tullut yhä liikkumattomampaa. (Myers ym. 2015). Liikunnasta on tullut suurelle osalle meistä vapaa-ajan harrastus ja erillinen osa arkea. Unen tarve on yksilöllistä Elintapoina liikunta ja uni liittyvät läheisesti toisiinsa. Vähäinen liikunta ja uni lisäävät yhdessä sydäntautien riskitekijöitä. Liikunnan ja unen välisiin yhteyksiin vaikuttavat unen pituuden lisäksi unen itsearvioitu riittävyys ja unen laatu sekä se, onko henkilö aamu- vai iltavirkku. Uni on ihmiselle elintärkeää. Unen aikana tapahtuu elimistölle tärkeää sopeutumista ja palautumista valveillaolon aikaisista psyykkisistä ja fyysisistä ärsykkeistä (Luyster ym. 2012). Tarkkaan ei voida sanoa, kuinka paljon unta ihminen tarvitsee. Unen tarve on usein hyvinkin yksilöllinen asia (Ferrara & De Gennaro 2001). Unen aikana käydään läpi neljä eri univaihetta, joita kuvastaa toinen toistaan syvempi uni ja aivojen sähköisen toiminnan erilaisuudet. Nämä neljä univaihetta toistuvat syklinä unen aikana useita kertoja. Jotta uni olisi riittävän virkistävää ja palauttavaa, näitä unisyklejä on nukkumisen aikana tultava riittävän monta. (Jackson ym. 2015) Unta säätelee kaksiosainen biologinen prosessi, niin sanottu sirkadiaaninen prosessi C ja homeostaattinen prosessi S (Borbely ym. 2016). Homeostaatinen prosessi S kuvaa valveillaolon aikana kasvavaa unen tarvetta, joka palautuu lähtötasolle nukkumisen aikana. Sirkadiaaninen prosessi C kuvaa sisäsyntyisen kellomme luomaa vuorokauden aikana nousevaa ja laskevaa vireystilaa. Sisäinen kellomme toimii osittain autonomisesti, mutta sitä säätelevät myös muun muassa valo ja energia-aineenvaihdunta (Luyster ym. 2012, Borbely ym. 2016). Optimaalisessa unirytmissä olevalla henkilöllä sisäisen kellon mukainen vireystilan vaihtelu ja homeostaattisen prosessin määrittämä unen tarve kohtaavat. Sisäisen kellon luontaista rytmiä kuvataan usein termillä kronotyyppi. Kronotyypeistä tunnetuimpia ovat aamu- ja iltatyypit. Näistä aamutyypit ovat hei- LIIKUNTA & TIEDE 54 2 3 / 2017 13
tä, joiden luontainen vireystila on paras aamuisin ja he vetäytyvät mielellään varhain iltaisin nukkumaan. Iltatyyppejä ovat vastaavasti he, joiden paras vire on iltapäivän- tai illan aikana ja jotka ajoittavat unensa myöhäisemmälle yölle. (Adan ym. 2012). Aamutyyppisyyttä esiintyy runsaasti lapsilla ja iäkkäillä ihmisillä, kun taas iltatyyppisyys on yleistä murrosikäisillä ja nuorilla aikuisilla (Roenneberg ym. 2007). Suurin osa ihmisistä sijoittuu johonkin äärimmäisen aamu- ja iltatyyppisyyden väliin (Adan ym. 2012). Suomessa aamutyyppisyys on iltatyyppisyyttä yleisempää (Merikanto ym. 2012), mutta miehillä on näyttöä iltatyyppisyyden hieman lisääntyneen viimevuosina (Broms ym. 2014). Keskimäärin aikuiset nukkuvat 7 8 tuntia vuorokaudessa (Ferrara & De Gennaro 2001, Kronholm ym. 2008). Tästä keskiarvosta poikkeava unen pituus luokitellaan joko lyhyeksi tai pitkäksi uneksi. Usein lyhyen unen raja-arvona pidetään kuutta tuntia ja pitkän unen raja-arvona yhdeksää tuntia (Grandner & Drummond 2007, Grandner ym. 2010). Lyhyt uni on väestössä usein yleisempää kuin pitkä uni ja miehet raportoivat hieman naisia lyhyempää unta (Ferrara & De Gennaro 2001). Tutkimustulokset eivät kuitenkaan yhtenäisesti tue ajatusta siitä, että aikuiset nukkuisivat huomattavasti vähemmän nyt kuin ennen (Youngstedt ym. 2016). Esimerkiksi Suomessa aikuisväestössä havaittiin vuosien 1972 ja 2005 välillä noin 18 minuutin lyhentyminen unen pituudessa (Kronholm ym. 2008). Sitä vastoin satun naiset uniongelmat ja huono unen laatu ovat edelleen yleistyneet työikäisessä väestössä Suomessa (Kronholm ym. 2016). Uniongelmat haitaksi myös sydänterveydelle Unella on havaittu U:n muotoinen yhteys kuolleisuuteen niin, että sekä hyvin lyhyt että pitkä uni altistavat suuremmalle kuolleisuudelle (Shen ym. 2016). Lyhyellä ja pitkällä unella on myös havaittu yhteys sydäntautien ilmaantuvuuteen, lihavuuteen ja diabetekseen tai häiriintyneeseen sokeriaineenvaihduntaan niin poikkileikkaus- kuin pitkittäistutkimuksissa. Lisäksi tutkimusnäyttö tukee myös lyhyen unen yhteyttä kohonneeseen verenpaineeseen. (Cappuccio ym. 2011, St-Onge ym. 2016). Etenkin pitkään uneen voi liittyä myös taustalla oleva heikko terveydentila ja näin ollen pitkän unen itsenäinen sydäntautiriski on hieman kyseenalaisempi kuin lyhyen unen (Chaput & Tremblay 2009, Cappuccio ym. 2011). Epidemiologisissa tutkimuksissa on myös havaittu, että iltatyypeille kertyy erilaisia terveysriskejä kuten enemmän tupakointia, epäterveellisiä ruokailutottumuksia, sekä enemmän sairastavuutta kuin aamutyypeille (Wittmann ym. 2010, Kanerva ym. 2012, Merikanto ym. 2013). Sen sijaan kronotyypin yhteydestä liikkumiseen ja paikallaanoloon ei ole aikuisväestön keskuudessa juurikaan raportoitu. Myös uniongelmat ennustavat sydäntautikuolleisuutta ja yhdistyvät usein muun muassa kohonneeseen verenpaineeseen, lihavuuteen ja huonoksi koettuun terveyteen. Unen laatu ja pituus ovat usein korreloivia ominaisuuksia, mutta voivat olla myös toisistaan riippumattomia tekijöitä terveyden kannalta. (Redline & Foody 2011). Tyypillisiä uniongelmia ovat riittämättömäksi tai huonolaatuiseksi koettu uni, yölliset heräämiset ja nukahtamisen vaikeus (Ohayon 2002). Unen häiriintyminen voi myös liittyä uniapneaan, jossa hengitys unen aikana on rajoittunutta tai estynyttä ja unen aikana esiintyy voimakasta kuorsaamista tai hengityskatkoksia (Jackson ym. 2015). Unen ja sydäntaudin välillä on todettu yhteys useissa tutkimuksissa ja käsitys unen tärkeydestä terveydelle on noussut parrasvaloihin. Kertyneeseen tutkimusnäyttöön perustuen on linjattu, että uni tulisi huomioida liikunnan, tupakoinnin ja ravinnon lisäksi tärkeänä sydäntautiriskiin vaikuttavana elintapana (Redline & Foody 2011, St-Onge ym. 2016). Liikunta vaikutta uneen ja uni liikuntaan Elintapoina liikunta ja uni liittyvät läheisesti toisiinsa. Energia-aineenvaihdunnan näkökulmasta, uni ja raskas liikunta sijaitsevat ikään kuin jatkumon ääripäissä, joiden väliin sijoittuvat paikallaanolo, kevyt ja keskiraskas liikunta (Tremblay ym. 2010). Vastaavasti taas ajankäytön näkökulmasta nukkuminen, paikallaanolo ja liikkuminen ottavat jokainen osansa vuorokauden 24 käytettävissä olevasta tunnista, muodostaen näin yhdessä levon ja aktiivisuuden vuorokausijakauman. Lisäämällä aikaa liikuntaan, on vähennettävä aikaa unesta tai paikallaanolosta. (Chaput ym. 2014). Liikunnan ja unen välinen yhteys on todennäköisesti kaksisuuntainen. Säännöllinen liikunta voi kohentaa unta ja vastaavasti huonosti nukuttu yö voi vähentää seuraavan päivän liikunta ja lisätä paikallaanoloa (Pepin ym. 2014, Romney ym. 2015). Erilaisilla liikuntaohjelmilla ja liikunnan lisäämisellä on etenkin iäkkäämmillä henkilöillä saatu aikaan jonkin verran parannusta unen laadussa. Kohtuullista liikuntaa voidaankin suositella itsehoitokeinona unen laadun kohentamiseksi. (Kukkonen-Harjula 2015). Elintavoilla on tapana kasaantua ja esimerkiksi tupakointi, huonot ravintotottumukset ja liikkumatto- Uni tulisi huomioida liikunnan, tupakoinnin ja ravinnon lisäksi tärkeänä sydäntautiriskiin vaikuttavana elintapana. 14 LIIKUNTA & TIEDE 54 2 3 / 2017
Vähäisen liikunnan, runsaan ruutuajan ja huonon unen yhdistelmän todettiin lisäävän riskiä sairastua sydäntauteihin. muus kulkevat usein käsi kädessä (Noble ym. 2015). Liikunnan ja unen kasaantumisesta väestötasolla on vähemmän tutkimusta. Epidemiologiset tutkimukset liikunnan ja unen yhteyksistä ovat osoittaneet että ne aikuiset joilla on lyhyt tai pitkä uni harrastavat vähemmän liikuntaa kuin ne joilla on keskipituinen uni (Kronholm ym. 2006, Yoon ym. 2015). Vastaavasti liikkumattomilla esiintyy enemmän uniongelmia kuin liikuntaa harrastavilla ja uniongelmien on todettu ennustavan matalaa liikuntaa seuranta-asetelmassa (Laugsand ym. 2011, Haario ym. 2012). Epidemiologista näyttöä on myös siitä, että raskas fyysinen työn kuormittavuus tai erittäin raskas liikunta, kuten urheilu, lisäävät huonon unen esiintymisen todennäköisyyttä (Lastella ym. 2015, St-Onge ym. 2016). On siis todettavaa, että liikunnan ja unen välinen yhteys ei ole täysin yksiselitteinen ja siihen vaikuttanevat määrän lisäksi myös laadulliset tekijät. Liikunta, uni ja sydäntaudit Toistaiseksi myös tutkimus liikunnan ja unen yhdysvaikutuksesta sydäntautiriskille ja sydäntautikuolleisuudelle on suhteellisen vähäistä vaikka kirjallisuudessa onkin esitetty, että vähäinen liikunta olisi yksi mekanismi, joka selittäisi lyhyen ja pitkän unen yhteyttä sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Havaintoja löytyy siitä, että liikunta muuttaa unen ja sydäntautiriskin yhteyttä niin, että riittävä liikunta madaltaa lyhyen unen haittavaikutusta tai että liikunta suojaa sydäntautiriskiltä unen eri pituuksista tai laadusta riippumatta.(pepin ym. 2014). On arvioitu, että noin 2/3 kuolettavista sydäntautitapahtumista voitaisiin välttää omaksumalla terveellinen ruokavalio, tupakoimattomuus, kohtuullinen alkoholinkäyttö, riittävä liikunta ja uni (Hoevenaar-Blom ym. 2014). Epidemiologiset tutkimukset tarkastelevat kuitenkin usein tietyn elintavan päävaikutusta ja huomioivat toiset elintavat niin sanottuina vakioivina tekijöinä tilastollisessa mallinnuksessa, tarkastellen harvemmin elintapojen todellista yhdysvaikutusta (McAloney ym. 2013). Aamu- vai iltaihminen? Kronotyyppi vaikuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Helsingin yliopiston tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin nimenomaan liikunnan ja unen ryhmittymistä aikuisväestön keskuudessa, huomioiden myös paikallaanolo ja kronotyyppi (Wennman 2016). Tähän tarkoitukseen hyödynnettiin latenttia luokka-analyysiä joka on henkilökeskeinen mallinnusmenetelmä (Collins & Lanza 2010). Sana latent tarkoittaa piilevää, ja menetelmän avulla pyrittiin aineistosta tunnistamaan piileviä ryhmittymiä ennalta määrättyjen muuttujien, tässä tutkimuksessa liikunnan ja unen perusteella. Kutakin piilevää ryhmittymää kuvaa tietty, sille ryhmälle todennäköisin yhdistelmä mitattuja muuttujia jota myös voi kutsua ryhmän profiiliksi. Latentin luokka-analyysin avulla havaittiin, että 25 74-vuotiaat aikuiset muodostavat erilaisia liikunta- ja uniprofiileja, kun tarkasteltavina muuttujina olivat työmatka, työ- ja vapaa-ajanliikunta, istuminen ruudun äärellä, unen pituus, unen riittävyys, viikonlopun ja viikonpäivien välinen univelka, päiväunet, kronotyyppi, ja työssäkäynti. Sekä miehissä että naisissa löydettiin neljä erilaista profiilia, joista yleisintä profiilia kuvasti työssäkäynti, korkea vapaa-ajan liikunta, vähäinen ruudun äärellä istuminen ja riittäväksi koettu uni (Wennman ym. 2014). Vapaa-ajan liikkumattomuus, runsas istuminen ruudun äärellä, lyhyt ja riittämättömäksi koettu uni sekä työssä käymättömyys kuvailivat pienimmällä todennäköisyydellä ilmaantuvaa profiilia. Myös kronotyyppi, univelka ja työliikunnan rasittavuus erottelivat liikunta ja uni profiileja toisistaan. Samassa väitöskirjatutkimuksessa havaittiin latentin luokka-analyysin avulla myös piileviä kronotyyppiryhmiä, joista aamu- ja iltatyyppien lisäksi tunnistettiin kolme välityypin ryhmää (Wennman ym. 2015b). Näitä ryhmiä erotteli itse-arvioitu aamu tyyppisyys mutta myös koettu aamuväsymys. Kiinnostavaa oli, että iltatyyppien lisäksi myös enemmän iltaan suuntautunut ja aamuväsyneeksi itsensä kokeva ryhmä harrasti aamutyyppejä selvästi vähemmän liikuntaa. Iltatyypeillä havaittiin myös enemmän päivänaikaista istumista. Väitöskirjassa tutkittiin lisäksi liikunnan ja unen yhdysvaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöille ja ennustettuun sydäntautiriskiin, sekä aiemman kilpaurheilutaustan, liikunnan ja unen vuorovaikutusta kuolleisuuteen (Wennman 2016). Edellä mainituilla liikunta- ja uniprofiileilla havaittiin, että naisilla, jotka kuuluivat vähäisen liikunnan, runsaan istumisen ja riittämättömän ja lyhyen unen profiiliin oli suurempi todennäköisyys korkealle verenpaineelle, kohonneelle kolesterolille, matala-asteiseen tulehdukseen ja lihavuuteen kuin runsaan liikunnan, riittävän unen ja vähäisen istumisen profiiliin kuuluvilla naisilla (Wennman ym. 2015a). Miehillä liikunta- ja uniprofiilien ja sydäntautien riskitekijöiden välillä ei todettu yhtä monta merkitsevää yhteyttä kuin naisilla, ainoastaan suurempi todennäköisyys kohonneelle sokerihemoglobiinille vähäisen vapaaajanliikunnan ja lyhyen unen profiilissa. Laskennallinen sydäntautiriski vaihteli kuitenkin liikunta- ja uniprofiilien välillä. Vähäisen liikunnan, runsaan LIIKUNTA & TIEDE 54 2 3 / 2017 15
istumisen ja riittämättömän ja lyhyen unen profiileissa, niin miehissä kuin naisissa, havaittiin korkea ennustettu riski sairastua sydäntautiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Liikunnalliseen elämäntapaan ja riittävään uneen kannattaa panostaa Väitöskirjan viimeisessä vaiheessa tutkittiin aiemman kilpaurheilutaustan, liikunnan ja unen vuorovaikutusta kuolleisuudelle ja sydäntautikuolleisuudelle (Wennman 2016). Työssä havaittiin liikunnan ja unen välillä merkitsevä vuorovaikutus sydäntautikuolleisuudelle miehistä koostuvassa entisten huippu-urheilijoiden kohortissa. Ne miehet, riippumatta kilpaurheilutaustasta, joilla ilmeni sekä matala vapaa-ajan liikunnan taso että lyhyt uni, kuolivat toden näköisemmin sydäntautiin kuin ne miehet, jotka vapaa-ajallaan liikkuivat vähintään suositellun minimimäärän ja joilla oli keskipituinen uni. Tähänastinen tutkimus siis osoittaa, että sydän- ja verisuonitautien kannalta liikunnalla ja unella on tärkeää yhdysvaikutusta ja tutkimustulokset ovat alustavasti valottaneet näiden elintapojen vuorovaikutuksen merkitystä sydänterveydelle. Ei pelkästään liikunnalliseen elämäntapaan, mutta myös itselleen riittävään ja hyvään uneen on siis perusteltua kannustaa niin itseään kuin muita. Koska liikunta ja uni ovat moniulotteisia elintapoja, voi esimerkiksi liikunnan luonne tai unen laatu olla merkittäviä tekijöitä liikunnan ja unen yhteyksille ja edelleen näistä seuraavalle terveysvasteelle. Myös paikallaanolon ja kronotyypin vaikutus liikunnan ja unen väliseen yhteyteen on syytä pitää mielessä. Kun ymmärrämme kronotyypin eri piirteitä paremmin, on myös mahdollista tunnistaa ne, jotka erityisesti altistavat tietyn kronotyypin epäedullisille elintavoille ja terveysriskeille. HEINI WENNMAN, LitM Tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: heini.wennman@thl.fi Kirjoittajan väitöskirja Physical activity, sleep and cardiovascular diseases Person-oriented and longitudinal perspectives tarkastettiin 25.11.2016 Helsingin yliopistossa. Tutkimuksessa hyödynnettiin THL:n Kansallisen FINRISKI 2012 -tutkimuksen sekä Helsingin yliopiston Ikääntyvien entisten huippu-urheilijoiden terveystutkimuksen tietoja. Miehillä riittämätön vapaa-ajan liikunta ja lyhyt uni vaikuttivat yhdessä vahvasti kuolleisuuteen, etenkin sydäntautikuolleisuuteen nuoruuden kilpaurheilutaustasta riippumatta. LÄHTEET Adan, A., Archer S.N., Paz Hidalgo M., Di Milia L., Natale V. & Randler C. 2012. Circadian Typology: A Comprehensive Review. Chronobiology International 29(9), 1153 1175. Borbely, A.A., Daan S., Wirz-Justice A. & Deboer T. 2016. The two-process model of sleep regulation: a reappraisal. Journal of Sleep Research 25(2), 131 143. Bramble, D.M. & Lieberman D.E. 2004. Endurance running and the evolution of Homo. Nature 432(7015), 345 352. Broms, U., Pitkaniemi J., Backmand H., Heikkila K., Koskenvuo M., Peltonen M., Sarna S., Vartiainen E., Kaprio J. & Partonen T. 2014. Long-term consistency of diurnal-type preferences among men. Chronobiology International 31(2), 182 188. Cappuccio, F.P., Cooper D., D Elia L., Strazzullo P. & Miller M.A. 2011. Sleep duration predicts cardiovascular outcomes: a systematic review and meta-analysis of prospective studies. European Heart Journal 32(12), 1484 1492. Chaput, J.P., Carson V., Gray C.E. & Tremblay M.S. 2014. Importance of all movement behaviors in a 24 hour period for overall health. International Journal of Environmental Research and Public Health 11(12), 12575 12581. Chaput, J.P. & Tremblay A. 2009. Obesity and physical inactivity: the relevance of reconsidering the notion of sedentariness. Obesity Facts 2(4), 249 254. Collins, L.M. & Lanza S.T. 2010. Latent Class and Latent Transition Analysis. With applications in the Social, Behavioral, and Health Sciences. Wiley series in probability and statistics. Hoboken, New Jersey, USA. Ferrara, M. & De Gennaro L. 2001. How much sleep do we need? Sleep Medicine Reviews 5(2), 155 179. Grandner, M.A. & Drummond S.P.A. 2007. Who are the long sleepers? Towards an understanding of the mortality relationship. Sleep Medicine Reviews 11(5), 341 360. Grandner, M.A., Patel N.P., Gehrman P.R., Perlis M.L. & Pack A.I. 2010. Problems associated with short sleep: Bridging the gap between laboratory and epidemiological studies. Sleep Medicine Reviews 14(4), 239 247. Haario, P., Rahkonen O., Laaksonen M., Lahelma E. & Lallukka T. 2012. Bidirectional associations between insomnia symptoms and unhealthy behaviours. Journal of Sleep Research 22(1), 89 95. Hoevenaar-Blom, M.P., Spijkerman A.M., Kromhout D. & Verschuren W.M. 2014. Sufficient sleep duration contributes to lower cardiovascular disease risk in addition to four traditional lifestyle factors: the MORGEN study. European Journal of Preventive Cardiology 21(11), 1367 1375. Jackson, C.L., Redline S. & Emmons K.M. 2015. Sleep as a potential fundamental contributor to disparities in cardiovascular health. Annual Review of Public Health 36, 417 440. Jousilahti, P., Laatikainen T., Peltonen M., Borodulin K., Män- 16 LIIKUNTA & TIEDE 54 2 3 / 2017
nistö S., Jula A., Salomaa V., Harald K., Puska P. & Vartiainen E. 2016. Primary prevention and risk factor reduction in coronary heart disease mortality among working aged men and women in eastern Finland over 40 years: population based observational study. BMJ 352. Kanerva, N., Kronholm E., Partonen T., Ovaskainen M.L., Kaartinen N.E., Konttinen H., Broms U. & Mannisto S. 2012. Tendency toward eveningness is associated with unhealthy dietary habits. Chronobiology International 29(7), 920 927. Kronholm, E., Partonen T., Harma M., Hublin C., Lallukka T., Peltonen M. & Laatikainen T. 2016. Prevalence of insomnia-related symptoms continues to increase in the Finnish working-age population. Journal of Sleep Research 25, 454 457. Kronholm, E., Partonen T., Laatikainen T., Peltonen M., Harma M., Hublin C., Kaprio J., Aro A.R., Partinen M., Fogelholm M., Valve R., Vahtera J., Oksanen T., Kivimaki M., Koskenvuo M. & Sutela H. 2008. Trends in self-reported sleep duration and insomnia-related symptoms in Finland from 1972 to 2005: a comparative review and re-analysis of Finnish population samples. Journal of Sleep Research 17(1), 54 62. Kronholm, E., Härmä M., Hublin C., Aro A.R. & Partonen T. 2006. Self-reported sleep duration in Finnish general population. Journal of Sleep Research 15(3), 276 290. Kukkonen-Harjula, K. 2015. Liikunnan ja unen yhteyksien tutkimusmenetelmät. Liikunnan ja unen yhteyksien tutkiminen tutkimusasetelmat, -kysymykset ja -tuloksia. nix02248. Lastella, M., Roach G.D., Halson S.L. & Sargent C. 2015. Sleep/ wake behaviours of elite athletes from individual and team sports. European Journal of Sport Science 15(2), 94 100. Laugsand, L.E., Vatten L.J., Platou C. & Janszky I. 2011. Insomnia and the risk of acute myocardial infarction: a population study. Circulation 124(19), 2073 2081. Luyster, F.S., Strollo P.J.,Jr, Zee P.C., Walsh J.K. & Boards of Directors of the American Academy of Sleep Medicine and the Sleep Research Society. 2012. Sleep: a health imperative. Sleep 35(6), 727 734. McAloney, K., Graham H., Law C. & Platt L. 2013. A scoping review of statistical approaches to the analysis of multiple healthrelated behaviours. Preventive Medicine 56(6), 365 371. Merikanto, I., Kronholm E., Peltonen M., Laatikainen T., Lahti T. & Partonen T. 2012. Relation of chronotype to sleep complaints in the general Finnish population. Chronobiology International 29(3), 311 317. Merikanto, I., Lahti T., Puolijoki H., Vanhala M., Peltonen M., Laatikainen T., Vartiainen E., Salomaa V., Kronholm E. & Partonen T. 2013. Associations of chronotype and sleep with cardiovascular diseases and type 2 diabetes. Chronobiology International 30(4), 470 477. Myers, J., McAuley P., Lavie C.J., Despres J.P., Arena R. & Kokkinos P. 2015. Physical activity and cardiorespiratory fitness as major markers of cardiovascular risk: their independent and interwoven importance to health status. Progress in Cardiovascular Diseases 57(4), 306 314. Noble, N., Paul C., Turon H. & Oldmeadow C. 2015. Review: Which modifiable health risk behaviours are related? A systematic review of the clustering of Smoking, Nutrition, Alcohol and Physical activity ( SNAP ) health risk factors. Preventive Medicine 81, 16 41. Ohayon, M.M. 2002. Epidemiology of insomnia: what we know and what we still need to learn. Sleep Medicine Reviews 6(2), 97 111. Pepin, V., Boucetta S., Chan-Thim E., Parwanta Z., Gouin J. & Dang-Vu T. 2014. The Role of Sleep and Physical Activity on the Risk for Cardiovascular Disease. Current Cardiovascular Risk Reports 8(12), 1. Redline, S. & Foody J. 2011. Sleep disturbances: time to join the top 10 potentially modifiable cardiovascular risk factors? Circulation 124(19), 2049 2051. Roenneberg, T., Kuehnle T., Juda M., Kantermann T., Allebrandt K., Gordijn M. & Merrow M. 2007. Epidemiology of the human circadian clock. Sleep Medicine Reviews 11(6), 429 438. Romney, L., Larson M.J., Clark T., Tucker L.A., Bailey B.W. & LeCheminant J.D. 2015. Reduced Sleep Acutely Influences Sedentary Behavior and Mood But Not Total Energy Intake in Normal- Weight and Obese Women. Behavioral Sleep Medicine 14 (5). Sattelmair, J., Pertman J., Ding E.L., Kohl H.W.,3rd, Haskell W. & Lee I.M. 2011. Dose response between physical activity and risk of coronary heart disease: a meta-analysis. Circulation 124(7), 789 795. Shen, X., Wu Y. & Zhang D. 2016. Nighttime sleep duration, 24-hour sleep duration and risk of all-cause mortality among adults: a meta-analysis of prospective cohort studies. Scientific Reports 6, 21480. St-Onge, M.P., Grandner M.A., Brown D., Conroy M.B., Jean- Louis G., Coons M., Bhatt D.L. American Heart Association Obesity, Behavior Change, Diabetes, and Nutrition Committees of the Council on Lifestyle and Cardiometabolic Health, Council on Cardiovascular Disease in the Young, Council on Clinical Cardiology & and Stroke Council. 2016. Sleep Duration and Quality: Impact on Lifestyle Behaviors and Cardiometabolic Health: A Scientific Statement From the American Heart Association. Circulation 134(18), e367 e386. Suomen virallinen tilasto. 2015. Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. ISSN1799-5051. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 16.5.2017]. Tremblay, M.S., Colley R.C., Saunders T.J., Healy G.N. & Owen N. 2010. Physiological and health implications of a sedentary lifestyle. Applied Physiology, Nutrition & Metabolism 35(6), 725 740. Wennman, H., Kronholm E., Partonen T., Tolvanen A., Peltonen M., Vasankari T. & Borodulin K. 2015a. Interrelationships of Physical Activity and Sleep with Cardiovascular Risk Factors: a Person- Oriented Approach. International Journal of Behavioral Medicine 22:735 747. Wennman, H., Kronholm E., Partonen T., Tolvanen A., Peltonen M., Vasankari T. & Borodulin K. 2014. Physical activity and sleep profiles in Finnish men and women. BMC Public Health 14, 82. Wennman, H. 2016. Physical activity, sleep and cardiovascular diseases: person-oriented and longitudinal perspectives. University of Helsinki; Unigrafia. Helsinki; Helsinki. Wennman, H., Kronholm E., Partonen T., Peltonen M., Vasankari T. & Borodulin K. 2015b. Evening typology and morning tiredness associates with low leisure time physical activity and high sitting. Chronobiology International 32(8), 1090 1100. Wittmann, M., Paulus M. & Roenneberg T. 2010. Decreased psychological well-being in late chronotypes is mediated by smoking and alcohol consumption. Substance use & Misuse 45(1 2), 15 30. World Health Organization. Cardiovascular diseases (CVDs). Fact sheet Nr317. World Health Organization, 2016 http://www.who.int/ mediacentre/factsheets/fs317/en/;. Yoon, H.S., Yang J.J., Song M., Lee H.W., Han S., Lee S.A., Choi J.Y., Lee J.K. & Kang D. 2015. Correlates of self-reported sleep duration in middle-aged and elderly Koreans: from the Health Examinees Study. PloS One 10(5), e0123510. Youngstedt, S.D., Goff E.E., Reynolds A.M., Kripke D.F., Irwin M.R., Bootzin R.R., Khan N. & Jean-Louis G. 2016. Clinical review: Has adult sleep duration declined over the last 50+ years? Sleep Medicine Reviews 28, 65 81. LIIKUNTA & TIEDE 54 2 3 / 2017 17