MURTOMAAN ASEMAKAAVAN MUUTOS JA LAAJENNUS

FCG Planeko Oy MURTOMAAN ASEMAKAAVAN MUUTOS JA LAAJENNUS Luonto- ja maisemaselvitys -C9909.10200 28.5.2008

FCG Planeko Oy Luonto- ja maisemaselvitys I 28.5.2008 Muetomaan asemakaavan muutos ja laajennus-c9909.10200 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 MAA- JA KALLIOPERÄ SEKÄ VESISTÖT JA VESIOLOSUHTEET... 2 2.1 Kallioperä... 2 2.2 Maaperä... 2 2.3 Vesistöt ja vesiolosuhteet... 3 3 KASVILLISUUS... 4 3.1 Kulutuskestävyys... 4 4 MAISEMARAKENNE JA MAISEMAKUVA... 6 4.1 Maisemarakenne... 6 4.2 Maisemakuva... 6 5 RAKENTAMISSUOSITUKSET... 8 5.1 Rakentamiseen suositeltavat alueet... 8 5.2 Ei suositella rakentamista... 8

FCG Planeko Oy Luonto- ja maisemaselvitys 1 ( ) 1 JOHDANTO Ylikiimingin Murtomaan alueen luonto- ja maisemaselvitys on laadittu pohjaksi ja tausta-aineistoksi Murtomaan asemakaavan muutosta ja laajennusta varten. Tarkastelualueen sijoittuminen Ylikiiminkiin on esitetty kuvassa 1. Tehdyssä luonto- ja maisemaselvityksessä on selvitetty alueen kallio- ja maaperä, kasvillisuus, kasvillisuuden kulutuskestävyys, maisemarakenne sekä maisemakuva. Tehtyjen selvitysten perusteella on määritelty alueelle rakentamissuositukset uuden asemakaavan suunnittelun tueksi. Työ on tehty Ylikiimingin kunnan ja Oulun kaupungin toimeksiannosta. Suunnittelutyötä ovat ohjanneet ------------------------. Hankkeen konsulttina on toiminut FCG Planeko Oy, jossa hankkeen projektipäällikkönä on toiminut arkkitehti Mika Oulamo. Kuva 1. Tarkastelualueen sijoittuminen Ylikiiminkiin.

FCG Planeko Oy Luonto- ja maisemaselvitys 2 ( ) 2 MAA- JA KALLIOPERÄ SEKÄ VESISTÖT JA VESIOLOSUHTEET 2.1 Kallioperä Tarkastelualueen kallioperä on pääpiirteissään tasaista, eikä siinä esiinny suuria korkeusvaihteluita. Korkeimmat kohdat alueella ovat noin 85 mpy ja matalimmat noin 65 mpy. Kallioperä muodostuu fylliiteistä ja kiilleliuskeista. Kallioperän kalkkialueita ei tarkastelualueella esiinny. 2.2 Maaperä Tarkastelualueen maaperä on pääosin moreenia ja turvetta. Tarkastelualueella on selvästi havaittavissa mannerjäätikön liikkeen aikaansaamia moreenimuodostumia, drumliineja ja matalia moreenikumpuja. Alueella on yksi selväpiirteinen, ympäröivän maaston tasosta yli kymmenen metriä kohoava yksittäinen drumliini, Vattumaa. Lisäksi alueella on useita laajempia ja vaihtelevan muotoisia moreenimäkiä. Moreenikumpujen ja drumliinien maaperä on moreenia, joka on paikoin hyvin kivistä. Moreenikumpujen väliin jää laajoja turvekenttien peittämiä alueita. Turpeen paksuus on lähes kaikkialla yli 1,5 metriä. Turvemaat ovat paikoin todella kosteita. Turpeen ja moreenin rajavyöhykkeissä vaihtuminen tapahtuu erittäin nopeasti. Kuva 2. Oja Vattumaan ja Mikanmaan välisellä muuntumavyöhykkeellä. (Kuvattu 22.5.2008.)

FCG Planeko Oy Luonto- ja maisemaselvitys 3 ( ) 2.3 Vesistöt ja vesiolosuhteet Tarkastelualueen ainoa varsinainen vesistö on Mikanlampi alueen luoteiskulmassa. Mikanlammestakin ainoastaan puolet kuuluu tarkastelualueeseen. Mikanlampeen laskee Suolamminoja, joka myötäilee pienen matkaa tarkastelualueen lounaisreunaa. Mikanlammesta laskee edelleen lyhyt laskuoja Kiiminkijokeen. Sekä Suolamminoja, että Mikanlammen laskuoja eivät ole luonnonvaraisia, vaan niitä on muutettu ojituksin. Lähes kaikki tarkastelualueen turvealueet on ojitettu maa- tai metsätalouden käyttöä varten, mikä on aiheuttanut muuntumia alueen alkuperäiseen luontoon ja kasvillisuuteen. Tarkastelualueen läheinen sijainti Kiiminkijokeen altistaa suuret alueet tulville. Maaston pienistä korkeuseroista johtuen yli puolet tarkastelualueesta on tulvauhanalaista aluetta. Tulvavesiä kertyy myös pintavesien purkautuessa selänteiltä alaville alueille. Tulva-alueet on esitetty liitteessä X. Kuva 3. Mikanlampi. (Kuvattu 28.5.2008)

FCG Planeko Oy Luonto- ja maisemaselvitys 4 ( ) 3.1 Kulutuskestävyys 3 KASVILLISUUS Tarkastelualueen kasvillisuus on määritelty aikaisempien tietojen, ilmakuvien sekä maastotarkastusten perusteella. Alueen kasvillisuustyypit on esitetty liitteessä X. Suurin osa alueen metsistä on puolukka-mustikka -tyypin tuoretta kangasta (VMT). Pääpuulajeina ovat kuusi ja mänty. Murtomaalla, huuhtoutuneen moreenikumpareen päällä tavataan myös kuivahkoa kangasta (EVT), jonka pääpuulajina on mänty. Korpimaista rehevämpää kasvillisuutta esiintyy kahden moreenikumpareen välisellä kapealla turvekankaalla Murtomaan itä- ja luoteispuolella. Alueen lähes kaikki suot on ojitettu maa- ja metsätalouskäyttöä varten. Tarkastelualueen länsiosassa, Murtomaan länsipuolella on ainoa ojittamaton suoalue, Kortesuo. Se voidaan laskea mahdolliseksi metsälain erityisen tärkeäksi elinympäristöksi (vähäpuustoinen suo). Suon keskiosat ovat puutonta nevaa ja reunaosat rämettä. Rämettä esiintyy myös hyvin pienenä laikkuna Murtomaan lakialueella. Pieni räme on ohutturpeinen ja syntynyt ilmeisimmin ympäröivän kovemman maaperän painanteeseen. Mikanlammen rannat ovat puuttomia rantaluhtia. Tyypiltään rantaluhdat ovat sara- ja ruoholuhtia ja ne voidaan myös luokitella mahdolliseksi metsälain erityisen tärkeäksi elinympäristöksi (rantaluhta). Kasvillisuuskartalla on erikseen eroteltu ihmisen vaikutuksesta muuttuneet kasvillisuustyypit; hakkuualueet, muuntumat ja ojikot, pellot ja käytöstä poistetut pellot sekä rakennetut alueet. Ainoa viljelyssä oleva pelto sijoittuu alueen keskiosaan ojitettujen soiden keskelle. Pelto on suurikokoinen verrattuna muihin lähialueen peltoihin. Käytöstä poistettuja peltoja sijaitsee tarkastelualueen pohjois-, itä- ja eteläreunoilla. Käytöstä poistuneet pellot ovat kasvittumassa hyvää vauhtia. Noin puolet koko tarkastelualueesta on määritelty kasvillisuudeltaan muuntumaksi tai ojikoksi. Nämä alueet ovat vanhoja suoalueita tai vanhoja, kauan aikaa sitten käytöstä poistuneita peltoja. Pääsääntöisesti muuntumilla kasvaa mäntyä, mutta paikoin koivu on pääpuulajina. Koivikoita on esimerkiksi viljellyn pellon eteläpuolella sekä Mikanmaan ja Vattumaan välisellä vyöhykkeellä. Muuntumat ja ojikot ovat talousmetsiä, joita hoidetaan talousmetsien hoitoohjeiden mukaisesti, kuten kaikkia tarkastelualueen metsiä Kulutuskestävyydellä tarkoitetaan kasvillisuuden kestävyyttä mekaanista kulutusta vastaan. Kasvillisuuden kulutuskestävyys riippuu useasta eri tekijästä ja se määräytyy muun muassa maalajin, topografian ja kosteuden, sekä kasvillisuustyypin ja lajien vuorovaikutuksesta. Parhaita ja kestävimpiä alueita ovat niityt, pellot ja jo rakennetut ympäristöt sekä luonnontilaisista alueista kuivahkot ja tuoreehkot kangasmetsät. Puolestaan kuivat- ja karukkokankaat ovat kulutuskestävyydeltään huonoja. Suokasvillisuuden kestävyys on heikko. Turvemailla päteekin, mitä kosteampaa turvemaa on, sitä herkemmin se vaurioituu. Kulutuskestävyys voidaan jakaa viiteen eri luokkaan, ykkösen ollessa hyvä ja viitosen erittäin heikko. Tässä selvityksessä asteikkona on kuitenkin käytetty luokitusta 1-3, joka on useimmiten riittävä. Kyseisessä luokituksessa ykkösen alue on kulutuskestävyydeltään paras eli hyvä, kakkonen kohtalainen ja kolmonen heikko.

FCG Planeko Oy Luonto- ja maisemaselvitys 5 ( ) Tarkastelualueen rakentamattomista alueista parhain kulutuskestävyys kasvillisuuden kannalta on käytöstä poistetuilla pelloilla. Kohtalainen kulutuskestävyys on alueen muuntumattomilla metsillä, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Viljellyt pellot on luokiteltu tässä tapauksessa myös kohtalaiseksi kulutuskestävyyden kannalta paksusta turvekerroksesta ja tulva-alttiudesta johtuen. Suurin osa tarkastelualueen kasvillisuudesta on kulutuskestävyydeltään heikkoa, johtuen juuri alueen märkyydestä. Kuva 4. Tuore kangas on tarkastelualueen metsien yleisin metsätyyppi. (Kuvattu 22.5.2008.)

FCG Planeko Oy Luonto- ja maisemaselvitys 6 ( ) 4 MAISEMARAKENNE JA MAISEMAKUVA 4.1 Maisemarakenne Tarkastelualue kuuluu Pohjois-Pohjanmaan jokiseutu ja rannikko - maisemaseutuun. Tälle maisemaseudulle ovat tyypillistä maaston tasaisuus sekä jokilaaksojen viljellyt vyöhykkeet. Kiiminkijoen rannoilla ei ole selvästi erotettavissa laajoja viljeltyjä laaksovyöhykkeitä, sillä moreenimäet ja selänteet pirstaloivat yhtenäiset laaksot verkkomaiseksi rakenteeksi. Tämä tekee alueen maisemasta hyvin pienpiirteisen ja vaihtelevan. Verkkomainen selänteiden ja laaksojen vuorottelu ilmenee myös tarkastelualueella selkeästi. Tarkastelualueen reunoja kehystävät drumliinien tai hieman laajempien moreenikumpareiden muodostamat matalahkot selänteet. Selänteitä kehystävät laaksoalueet. Selänteiden korkeimmat laet muodostavat pieniä paikallisia vedenjakajia, jotka ohjaavat alueen valumavedet ympäröiviin laaksoihin ja edelleen Kiiminkijokea myöten Perämereen. Laaksojen ja vedenjakajien väliin jää nk. maiseman inhimillinen vyöhyke, joka muodostuu selänteiden ala- ja ylärinnetyypeistä. Tarkastelualueen selänteiden ollessa hyvin matalia on ala- ja ylärinnetyyppien erottaminen hyvin marginaalista. Inhimillinen vyöhyke sopii parhaiten uuteen asuinrakentamiseen maaperänsä ja pienilmastollisten olosuhteidensa ansiosta. Maiseman inhimilliselle vyöhykkeelle rakennettaessa saadaan uusi rakennuskanta myös parhaiten sovitettua alueen koko maisemarakenteeseen sopivaksi. 4.2 Maisemakuva Tarkastelualueen maisemakuvaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon maaston muodot, reuna-alueet, yksittäiset elementit sekä äänimaailma ja mielikuvat. Mielikuvien syntymiseen vaikuttaa havainnoijan omat arvot ja tuntemukset ja tiedot alueesta. Tarkastelualueen maisemakuva on havainnollistettu liitteessä X. Tarkastelualueen maisemakuvan muodostavat maaston vaihtelevat muodot ja kasvillisuus, monin tavoin hyötykäyttöön otetut laaksot sekä asutusalueet. Asutus on sijoittunut alueella luontaisesti helposti saavutettaville ja rakennettaville moreeniselänteille, jotka sijaitsevat Ylikiimingin keskustaan johtavien pääväylien varsilla (kantatiet 833 ja 834). Selänteiden väliin jääviä laaksoja on hyödynnetty viljelysmaina, mutta elinkeinorakenteen muutosten myötä viljeltyjen peltojen määrä on vähentynyt myös tarkastelualueella. Asuinrakentaminen ei ole kuitenkaan levinnyt laaksoalueille ja maisematilat ovat säilyneet pitkälti entisen kaltaisina. Tarkastelualue ei ulotu sen läheisyydessä sijaitseville valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäville kulttuurimaisema-alueille, mutta näiden alueiden läheisyys on syytä ottaa huomioon myös tarkastelualueen maankäytön suunnittelussa. Maisemakuvallisesti tärkeitä kohteita tarkastelualueella ovat etenkin monimuotoiset luontokohteet ja perinteisiä elinkeinoja ilmentävät maisemat. Tästä syystä avoimet maisemat Ylikiiminkiin johtavalta tieltä (kantatie 833) laajalle peltoalueelle tulisi säilyttää jatkossakin. Pelto ja yhtenäinen metsänreuna muodostavat selvästi rajautuvan avoimen maisematilan, joka tulisi säilyttää alueen tulevia maankäyttömuotoja suunniteltaessa.

FCG Planeko Oy Luonto- ja maisemaselvitys 7 ( ) Kortesuon alue tulee säilyttää koskemattomana rikkaana luontoympäristönä, kuten myös Mikanlampi ja sen ranta-alueet. Lisäksi alueelta löytyviä siirtolohkareita ja kiviröykkiöitä tulisi säilyttää mahdollisuuksien mukaan. Kortesuolle avautuvat puoliavoimet suonäkymät tulee myös säilyttää jatkossakin. Ojittamaton suonäkymä lähellä asutusaluetta rikastuttaa alueen maisemakuvaa. Tarkastelualueen metsät ovat suurimmaksi osaksi maisematilaltaan suljettuja. Avoimia maisematiloja on muodostunut lähinnä metsänhakkuualueille. Puoliavointa maisematilaa on jo taimettuneilla hakkuualueilla sekä kasvillisuuden muuntumavyöhykkeillä. Käytöstä poistuneet pellot ovat joko vielä kokonaan avoimia tai puoliavoimia maisematiloja. Jatkossa vanhat pellot tulisi metsittää metsänhoidollisten ohjeiden mukaan tai pitää avoimina maisemapeltoina. Niiden ei pitäisi antaa metsittyä täysin luontaisesti, sillä siten niistä muodostuu helposti maisemallisesti epämiellyttäviä pusikoita. Tarkastelualueella ei ole toisiinsa yhteydessä olevia kulkureittejä, mikä johtuu asutuksen sijoittumisesta erillisille selännealueille, joiden välialueet ovat hankalasti rakennettavia turvemaita. Alueella risteilee jonkin verran metsiin syntyneitä polkuja, mutta ne eivät muodosta yhtenäistä polkuverkostoa. Selkein polkuyhteys kulkee maantieltä Ukkolanmäen kautta Murtomaan eteläpuolella sijaitsevalle vanhalle pellolle. Yhteys on tiettävästi toiminut ennen kulkureittinä pellolle. Maastoon syntyneitä polkuja voidaan mahdollisesti hyödyntää jatkossa ulkoilu- ja virkistysreittien suunnittelussa. Maisemavaurioita tarkastelualueella on vähän. Merkittävimmän maisemavaurion aiheuttaa koko alueen poikki kulkeva voimalinja. Voimalinjan alustaa käytettäneen talvisin epävirallisena moottorikelkkareittinä. Pellon laitaa kulkeva lyhyempi voimalinja on myös maisemavaurio, mutta se sulautuu pellon reunassa luontevammin maisematilaan. Pienempinä maisemavaurioina voidaan pitää metsistä löytyneitä poltettuja autoja sekä epämääräisiä romuläjiä.

FCG Planeko Oy Luonto- ja maisemaselvitys 8 ( ) 5.2 Ei suositella rakentamista 5 RAKENTAMISSUOSITUKSET Tarkastelualueen rakentamissuosituksien määrittelyssä on huomioitu ainoastaan ne alueet, joille ei ole vielä rakennettu. Suosituksia määriteltäessä on kiinnitetty huomiota alueen luonto- ja maisema-arvoihin sekä rakentamisen järkevyyteen syntyviin kustannuksiin nähden. Rakentamissuositukset on esitetty liitteessä X. 5.1 Rakentamiseen suositeltavat alueet Rakentamiseen parhaiten soveltuvat alueet ovat Mikanmaalla, Murtomaalla ja Murtomaan luoteispuolelle jäävillä moreeniselänteillä. Näillä alueilla maaperä soveltuu parhaiten rakentamiseen. Rakentaminen on myös helppoa, sillä alueiden läheisyydessä on jo asumisen vaatimaa valmista infrastruktuuria mm. tiestö. Rakentaminen selänteille ei riko maisemakuvaa, kun rakentamista ei uloteta aivan selänteiden korkeimmille lakialueille. Murtomaan lakialue on muodoltaan laaja ja hyvin tasainen muiden selänteiden lakialueisiin verrattuna. Lisäksi Murtomaan lakialue jää matalammalle kuin muiden läheisten selänteiden lakialueet. Tästä johtuen Murtomaan lakialueelle voidaan rakentaa. Rakentamiseen suositeltavien selänteiden länsi- ja etelärinteet soveltuvat kaikista parhaiten asuinrakentamiseen pienilmastollisista seikoista johtuen. Tarkastelualueella on muutamia tietyin ehdoin rakentamiseen suositeltavia alueita. Näistä yksi sijaitsee kahden moreenikumpareen välisellä kapealla turvekankaalla Murtomaan itä- ja luoteispuolella. Alueen maaperä on moreenia, joka soveltuu hyvin rakentamiseen. Moreenin päällä on kuitenkin noin metrin paksuinen turvepatja, joka heikentää alueen rakennettavuutta, mutta ei estä sitä. Todennäköisesti rakentamista varten alueella jouduttaisiin tekemään jonkin verran massanvaihtoja. Alueella kasvaa myös komeaa kuusikkoa ja koivikkoa, jotka olisi hyvä säilyttää ainakin osittain vaihtelevan ja rikkaan maisemakuvan säilyttämiseksi. Kaksi muuta tietyin ehdoin rakentamiseen soveltuvaa aluetta sijaitsevat Ukkolanmäen selänteen etelärinteellä sekä metsäalueella kantatie 834 varrella aivan tarkastelualueen itäreunalla. Kumpikin alue soveltuu rakentamiseen hyvin maaperänsä puolesta (moreenia). Vapaana olevat rakentamattomat alueet jäävät kuitenkin hyvin pieniksi, kun huomioidaan tarvittavat suoja- ja vihervyöhykkeet tiestöön ja muuhun asutukseen nähden sekä lakialueiden ehjäksi jättäminen. Kaikkien rakentamiseen soveltuvien alueiden välille on jätetty viitteellinen viher- ja reuna-aluevyöhyke. Näillä kapeilla vyöhykkeillä pyritään estämään liian tiivisrakentaminen ja jättämään tilaa kasvillisuuden ja eliöstön tarvitsemille viherkäytäville. Viher- ja reunavyöhykkeet sijoittuvat pääsääntöisesti Selänteiden vedenjakaja alueille. Suurin osa tarkastelualueen rakentamattomasta alueesta on määritelty ei rakentamiseen suositeltavaksi -alueeksi. Osa alueista sopisi rakentamiseen maaperän ja pienilmaston perusteella, mutta muiden vaikuttavien syiden takia näitäkään alueita ei suositella rakennettavaksi. Vattumaan moreenikumpare sopisi rakentamiseen maaperän kannalta hyvin. Vattumaan rinteet ovat kuitenkin hyvin jyrkät ja niille rakentaminen olisi verrattain kallista. Kalliiksi rakentamisen tekisi myös Vattumaalle tarvittava tieyhteys, joka pitäisi rakentaa hyvin märkien turpeisten laaksojen poikki. Lisäksi Vattumaan moreenikumpare on selkeämuotoinen, ympäröivästä maastosta

FCG Planeko Oy Luonto- ja maisemaselvitys 9 ( ) hyvin erottuva drumliini, joka voitaisiin säilyttää rakentamattomana myös luontoarvoihin nojautuvista syistä. Ukonkankaan metsät ja kantatie 833 varrella oleva vanha pelto soveltuisivat rakentamiseen maaperän kannalta hyvin. Asumiseen tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen olisi myös helppoa, sillä läheiset alueet ovat asuttuja. Suurin rakentamisen estävä syy on alueen poikki kulkeva voimalinja, jonka välittömään läheisyyteen rakentaminen on kiellettyä. Vanha pelto olisi myös hyvä säilyttää esimerkiksi maisemapeltona, jolla edesautettaisiin alueen tyypillisen maisemakuvan säilymistä. Suurin osa tarkastelualueesta on määritelty rakentamiseen kelpaamattomaksi alueeksi maaperällisistä syistä. Näillä alueilla turvekerroksen paksuus on niin vahva (yli 1,5 m), ettei laaja rakentaminen olisi taloudellisesti järkevää. Lisäksi suurin osa turvealueista on myös tulvaherkkiä, joille rakentamista tulee välttää. Pääsääntöisesti rakentamiseen sopimattomat alueet sijaitsevat selänteiden välisissä laaksopainanteissa, joissa pienilmastolliset olosuhteetkaan eivät ole suotuisia asuinrakentamiselle. Rakentamattomiin kelpaamattomia alueita ovat myös luonnon monimuotoisuuden kannalta säilytettävät kohteet; Mikanlampi ja sen ranta-alueet, Kortesuo sekä Murtomaan laella oleva kiviröykkiöryhmä. Mikanlampi rantaalueineen on lisäksi tulvaherkkää aluetta, joka tekee alueesta rakentamiskelvottoman. Kortesuon maaperä on myös rakentamiseen kelpaamatonta turvetta. Murtomaan laella oleva kiviröykkiöryhmä on hyvä säilyttää monimuotoisen maiseman säilyttämiseksi. FCG Planeko Oy Hyväksynyt: [nimen_selvennys] [asema_koulutus] Tarkastanut: [nimen_selvennys] [asema_koulutus] Laatinut: Saara-Kaisa Kannisto Ympäristösuunnittelija, FM/hortonomi AMK