Valmentaja on ammattiystävä, Neuropsykiatrinen valmennus, s 12-13

3/2008 ADHD-liiton jäsenlehti Vertaistukiryhmän vetäjän vertaistuki ja jaksaminen, s 10-11 Valmentaja on ammattiystävä, Neuropsykiatrinen valmennus, s 12-13 1 Tukihenkilöverkosto, kokeilu- ja kehittämisprojekti, s 16-17 3 /2008

TÄSSÄ LEHDESSÄ 3 Pääkirjoitus 4 Puheenjohtaja: Kapuloita tekniikan rattaisiin 5 Kolumni: ADHD-tukihenkilö 8-9 ADHD-liiton uutisia 10-11 Vertaistukiryhmän vetäjän ja yhdistysaktiivin vertaistuki ja jaksaminen 12-13 Valmentaja on ammattiystävä - Neuropsykiatrisella valmentajalla on arjenohjaajana monta roolia 14-15 Pidetään huolta pääasioista - Mielenterveyden ensiapu kansalaistaidoksi 16-17 Tukihenkilöverkosto, voimaa varhaiseen lapsuuteen ja vanhemmuuteen ADHDperheissä, kokeilu- ja kehittämisprojekti 18 Jäsenyhdistyksen kertomaa: Sählyä Helsingissä Kissat - Cats 19 Kirjaesittely 22-25 Jäsenyhdistykset 28-29 Tukea arjenhallintaan 29-30 Reppu-projekti tukee erityislasten perheitä Kaarinan seudulla 31 Kirjaesittely 32 Kirjakauppa 33 ADHD-liiton toiminta 2008 Mistä on pienet ADHD-pojat tehty? Niagaran putouksesta ja elohopeasta, lumimyrskystä ja lenskarista nopeasta surusta raivosta itkusta vihasta hellyydestä halauksesta, ujoudesta rakkaudesta. tunteesta niin palavasta, murheesta niin kamalasta, kullasta niin arvokkaasta, hymystä niin valoisasta. Ja tietenkin kanelista, sokerista koiranhännän tupsukoista kuten poika jokainen äidin pikku murunen. - 29.11.2007 Ulla - ADHD-liitto ry Liitto edistää ja tukee ADHD -oireisten (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) henkilöiden kuntoutusta, koulutusta, hoitoa, kasvatusta ja persoonallisuuden kehitystä. Liitto toimii ADHD -perheiden, opetus-, terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten sekä muiden ADHD:sta kiinnostuneiden yhdyssiteenä. ADHD liitto ry, ADHD-förbundet rf Sitratie 7, 00420 HELSINKI Puh. (09) 4541 1120 Faksi (09) 4541 1123 adhd@adhd-liitto.fi www.adhd-liitto.fi Puhelinpalveluaika: ma-pe klo 9-11 Toiminnanjohtaja Virpi Dufva Puh. (09) 4541 1140, 045 636 1841 virpi.dufva@adhd-liitto.fi Järjestösihteeri Liisa Lahermaa Puh. (09) 4541 1121, 050 400 6478 liisa.lahermaa@adhd-liitto.fi Tiedottaja Jari Hämäläinen, Puh. (09) 4541 1144, 045 636 1842 jari.hamalainen@adhd-liitto.fi Kuntoutuspäällikkö Mirja Heikkilä Puh. (09) 4541 1141, 040 777 1207 mirja.heikkila@adhd-liitto.fi Kurssisihteeri Puh. (09) 4541 1120, 045 657 7876 toimisto@adhd-liitto.fi Toimistotyöntekijä Arja Salo Puh. (09) 4541 1120 arja.salo@adhd-liitto.fi POHJOIS-SUOMEN ALUETOIMISTO Isokatu 47, 90100 OULU Aluesihteeri Anu Kippola-Pääkkönen Puh. (08) 339 696, 045 657 8720 anu.kippola-paakkonen@adhd-liitto.fi (tavoitettavissa 1.8.2008 alkaen) ADHD-liiton hallituksen puheenjohtaja Teija Jalanne Puh. 040 778 2677 puheen.johtaja@adhd-liitto.fi ADHD-liiton toiminnan tukemiseksi tarkoitetut rahalahjoitukset voi osoittaa tileille: SAMPO: 800017-71010197 Nordea: 126230-112404 Osuuspankki: 578010-214497 Varainhankintalupanumero: OKU 1739 A / 15.11.2006 Voimassa ajalla 1.12.2006-30.11.2008 3 /2008 2

KUSTANTAJA JA JULKAISIJA ADHD-liitto ry Sitratie 7 00420 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Virpi Dufva puh. (09) 4541 1140 TOIMITUSSIHTEERI Jari Hämäläinen puh. (09) 4541 1144 TOIMITUSKUNTA Teija Jalanne Virpi Dufva Mikko Laine Riitta Virtanen Rauno Veijanen Jari Hämäläinen ILMOITUKSET, TILAUKSET JA LASKUTUS ADHD-liitto ry puh. (09) 4541 1120 faksi (09) 4541 1123 adhd@adhd-liitto.fi ILMOITUSHANKKIJA Reima-Media Oy Reima Hätinen puh. (09) 8044 087 PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa, Porvoo KUVAT Futureimagebank.com ILMESTYMISAJAT VUONNA 2008 aineisto ilmestyy 1. 7.1. viikko 5 2. 8.2. viikko 10 3. 5.5. viikko 23 4. 23.6. viikko 34 5. 5.9. viikko 40 6. 14.11. viikko 51 Lehti 1/2008 on Kuntoutusnumero ja lehti 4/2008 on Ammatti ja työ -teemanumero TILAUSHINNAT Vuosikerta 35 euroa, Lahjatilaus (jäsenet) 20 euroa. Jäsenille lehti tulee jäsenetuna. Tässä lehdessä julkaistut artikkelit / kirjoitukset eivät välttämättä edusta ADHD-liiton, toimituskunnan, päätoimittajan tai toimitussihteerin näkemyksiä. ISSN: 1459-5753 Hyvät lukijat, meneillään oleva vuosi on liiton 19. toimintavuosi, eli ensi vuonna liitto täyttää pyöreitä vuosia. Tulemme juhlistamaan 20-vuotista taivalta eri tavoin. Tänä vuonna täyttää Raha-automaattiyhdistys 70 vuotta. Juhlavuonna on muuttunut Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) logo ja tukimerkki, joka on nähtävissä tällä sivulla. RAY:n avustus on mahdollistanut ADHD-liiton toimintaa ja työtä jo vuosien ajan. ADHD-liitto onnittelee 70-vuotiasta Raha-automaattiyhdistystä. Liiton kevätkokous pidettiin Helsingissä 26.4. Päivä oli kauniin keväinen ja lämmin. Kokoukseen oli matkannut jäsenistön edustajia eri puolelta maata ja tunnelma oli iloinen, kuulumisia vaihdettiin ennen ja jälkeen varsinaisen kokouksen. Kokousasioiden lisäksi hyväksyttiin jäsenyhdistysten kanssa yhdessä viime syksyn ja talven aikana työstetty edunvalvontasuunnitelma. Se koostuu yhdeksästä osa-alueesta, joista yhtenä on liiton arvot. Suunnitelmaan on kirjattu ylös keskeisimmät asiakokonaisuudet sekä konkreettisia toimia, joita liitto ja sen jäsenyhdistykset voivat tehdä. Olemme mm. etsineet vastauksia kysymykseen kuinka me toiminnallamme voimme vaikuttaa ADHD-oireisten ja heidän läheistensä elämänlaatua parantavasti. Näkökulmia ja asioita on monia. Tehtävä on haasteellinen ja tehtävää työtä on paljon. Suunnitelmaan asiat on koottu osin elämänkaarimallilla. On yleisiä, kaikille yhteisiä teemoja, kuten osallistaminen, hoiva, hoito ja kohtaaminen, vapaa-aika, kulttuuri ja tutkimus. Aiheita käsitellään myös varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja työelämän lähtökohdista. PÄÄKIRJOITUS Virpi Dufva, ADHD-liiton toiminnanjohtaja Moni suunnitelmaan kirjattu asia on ollut ja on jo osana liiton toimintaa. Nyt laaditussa suunnitelmassa on ensimmäistä kertaa koottu asiat yhteen. Tarkoitus on käyttää edunvalvontasuunnitelmaa apuna, yhdessä liiton strategian kanssa, päätettäessä tulevien vuosien toiminnasta. Suunnitelmaa on tarkoitus päivittää ja työstää eteenpäin tulevina vuosina. Suunnitelmia ja strategioita tarvitaan, mutta joskus tarvitsemme myös elämää ja olemista ilman suunnittelua ja aikataulua. Toivottavasti meillä kaikilla on mahdollisuus nauttia nyt kesällä näistä olemisen kiireettömistä hetkistä yhdessä läheistemme kanssa. Toivotan teille oikein hyvää ja lämmintä kesää. Virpi Dufva 3 3 /2008

P U H E E N J O H T A J A Kapuloita tekniikan rattaisiin Olemme tavoitettavissa vuorokauden jokaisena hetkenä, missä ja milloin vain. Kuinka pärjäsimmekään silloin, kun kännyköitä, tietokoneita ja muita hienoja teknisiä vempaimia ei ollut käytössämme yötä päivää. Meidän oli lupa viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa iltaisin, viikonloppuisin ja lomallakaan meidän ei tarvinnut olla tavoitettavissa. Hyvin pärjäsimme ja yhteisöllisyys ja lähimmäisenrakkauskin oli jotain muuta kuin vain pelkkää sanahelinää. Tänä päivänä voimme lukea jo lehdistä, kuinka yhteiskunnassamme on herännyt huoli siitä, kuinka ihmiset eriarvoistuvat ja syrjäytyvätkin, koska esimerkiksi tietotekniikka ei sovellukaan kaikkine hienoine kommervenkkeineen sellaisten henkilöiden käyttöön, jotka tarvitsisivat yksinkertaisempia, selkeämpiä ja arkipäiväisempiä sovelluksia omaan käyttöönsä. Olemmeko siis kiivenneet puuhun latvasta päin, vai mitä on tapahtunut? Itse olen sitä mieltä, että isäntä ja renki ovat vaihtaneet rooleja, jälleen kerran. Tekniikka, niin kuin tulikin, on hyvä renki, mutta tulen lailla huono isäntä. Mitä olisi tehtävissä? Paluuta entiseen ei ole, mutta kapuloita tekniikan rattaisiin voisi laittaa, vielä kun jotakin on tehtävissä. Kun puhumme ihmisten syrjäytymisestä, se on omasta mielestäni kutsu meille jokaiselle huomata apua tarvitsevat lähimmäisemme ja puuttua tilanteeseen niillä voimavaroilla ja keinoilla, mitä meillä jokaisella on käytettävissämme. ADHD-liitossa on meneillään projekti Voimaa varhaiseen vanhemmuuteen ja lapsuuteen ADHD-perheissä. Projekti onnistuu vain, mikäli me liitossa onnistumme löytämään aivan tavallisia, vapaaehtoisia ihmisiä, jotka ovat halukkaita kulkemaan niiden vanhempien tai pian vanhemmiksi tulevien ADHDhenkilöiden rinnalla, jotka kokevat vanhemmuuden haasteen niin suurena, että omien voimavarojen riittävyys epäilyttää. Näitä tukihenkilöiksi koulutettavia lähimmäisiä ei voi korvata tietopankilla, nettipalvelulla tai kännykän vastaajapalvelulla, vaan tähän tärkeään tehtävään tarvitaan aitoja ihmisiä, joilla on mahdollisuus ja vilpitön halu olla mukana jonkun perheen arjessa sovitulla tavalla. Liitossa uskomme siihen, että nimenomaan vanhemmuuden alkumetreillä saatu apu ja tuki on korvaamattoman tärkeä lenkki siinä ketjussa, jota liitto omalta osaltaan pyrkii rakentamaan ehkäistäkseen ADHD-henkilöiden ja heidän perheidensä syrjäytymistä elämän varrella. Jos tunnet nyt tilaisuutesi koittaneen, tule mukaan projektiin sen käynnistyessä oman paikallisyhdistyksesi alueella. Nyt kuitenkin meistä jokaisen jo kaivattua kesälomaa viettävän kannattaa laittaa kännykät ja tietokoneet kiinni ja nauttia Suomen kesän antimista yhdessä muiden kesäsuomalaisten kanssa. Kuljetaan kuumilta kesäkaduilta ahonlaitaan tai hiljaista kylätietä pitkin metsän siimekseen kannonnokkaan ihmettelemään kukin omia juttujamme. Nyt on kesä, nautitaan siitä! Teija Jalanne ADHD-liiton puheenjohtaja puheen.johtaja@adhd-liitto.fi 3 /2008 4

K O L U M N I Kirjoittaja on kahden pojan äiti. Pian 11-vuotias esikoinen sai ADHD-diagnoosin eskari-iässä, yhdeksää lähenevän pikkuveljen kohdalla aihetta tutkimuksiin ei ole ollut. Virtaa molemmissa riittää kiitettävästi. Äidissä vähemmän. ADHD-tukihenkilö Pohtiessani kasvattamiseen, ohjaamiseen ja joskus silkkaan olemiseenkin liittyviä asioita huomaan aika usein kaipaavani jonkinlaista tukea. Niin lapsen kuin itsenikin kohdalla. Tietyt hommat ulkoistaisin joskus mieluusti kokonaan toisaalle: minä joisin nyt rauhassa kahvia. Voisitteko käydä läpi tämän, sen, tuon ja vielä nämäkin olennaisesti ihmisenä ja perheen sekä laajemman yhteiskunnan jäsenenä olemiseen liittyvät asiat ja palauttaa tämän tyypin valmiiksi ohjeistettuna ja asian sisäistäneenä minulle tähän osoitteeseen, viimeistään ruokaaikaan. Toisitko samalla pitsaakin? Kinkkua ja aurajuustoa? Niin, eivät parhaimmat ja järkevimmätkään aikeet aina toimi. Vaikka milloin minkäkin tärkeän asian suunnittelu ja toteutus olisi miten moitteetonta (mitä se ei siis suinkaan ihan aina ole), vastaanottava tai muu oleellisesti asiaan liittyvä taho ei välttämättä halua, ehdi, jaksa tai viitsi olla hommasta ylen kiinnostunut ja vaikka olisikin, voi kaikki siltikin valua loppujen lopuksi ikään kuin olemattomiin, kun hyvästä tahdosta huolimatta milloin mikäkin asialle ylen tarpeellinen jatkotoiminta ei kerta kaikkiaan luonnistu. Toki minulla on ystäviä ja sukulaisiakin, mutta heidän osansa tässä prosessissa taitaa etupäässä rajoittua ymmärtäväisen kuuntelijan rooliin. Ainakin silloin, kun he eivät halua tylysti lyödä luuria korvaani tai tyrkätä minua kovakouraisesti syrjään päästäkseen pikaisesti pakoon. Vajavaisuuksieni kanssa toistuvasti silmätysten jouduttuani olenkin tullut siihen tulokseen, että tarvitsen ehdottomasti tukihenkilön. Vaikkei minulla diagnoosia olekaan. Voisin jättää muutaman jutun hänen hoiviinsa ihan saman tien. Minun tukihenkilöni tietäisi ihan sanomattakin ensinnäkin sen, miten vaativaa vanhemmuus on. Ja erityisäitiys etenkin. Ja isyys. Ja lapseus. Ja miten hankalaa kaikkien erilaisten ja ristiriitaisten vaatimusten yhteensovittaminen: on parisuhde, perhesuhde, olosuhde, yrityssuhde, sukulaisuussuhde, asiakkuussuhde, työsuhde ja vielä jokunen iltapuhdekin. Silkka naisena tai ylipäänsä ihmisenä olokin on tietysti toisinaan ihan kamalaa, kuten muutama muukin asia. Koska minun tukihenkilöni ymmärtäisi ja tukisi minua näissä asioissa ihan varauksettomasti, minun ei tarvitsisi milloinkaan haaskata aikaani perustelemalla ja selittämällä jaksamattomuuttani tai väsymystäni tai aikaansaamattomuuttani hänelle. Ja jos nyt edellämainittujen seikkojen lisäksi vaikka sattuisi käymään niin, että lapsen opettaja ei enää kirjoittaisi reppuvihkoon mitään, edes vastatakseen minun viesteihini, vaan tyytyisi liimaamaan taas yhden monisteesta leikatun, päivätyn lapun, jossa kerrottaisiin ainoastaan, että lapsi on ollut tunnilla (jälleen/edelleen, tarpeeton yliviivataan) levoton, keskittymiskyvytön ja yhteistyöhaluton. Niin minun tukihenkilöni komentaisi minut samantien peiton alle piiloon pahaa maailmaa. Minun tukihenkilöni menisi oitis lapsi mukanaan koululle hoitamaan asian opettajan ja avustajan kanssa. Minun tukihenkilöni toimisi kiihkottomasti mutta tehokkaasti ja esittäisi välittömästi muutaman toteuttamiskelpoisen toimintatavan, joilla haluttuun lopputulokseen voitaisiin päästä. Opettaja, avustaja ja lapsi tykkäisivät melkein kaikista ajatuksista ja valitsisivat niistä yhdessä, hyvässä yhteisymmärryksessä, mielestään parhaan vaihtoehdon. Sittemmin minun tukihenkilöni seuraisi prosessia ystävällisen mutta jämerän haukan lailla ja saisi kaikilta tahoilta säännöllisiä, optimistisia ja lupaavia raportteja edistymisestä. Jos jokin asia ei toimisi, hän keksisi heti paikalla uusia vaihtoehtoja ja ajaisi niitäkin eteenpäin aivan yhtä kiihkottomasti, mutta tehokkaasti kuin edellisiäkin. Opettaja, avustaja ja lapsikin tykkäisivät kovasti minun tukihenkilöstäni, jolta ei tulisi suusta yhtään vaahtoa eikä kirosanoja. Tai jos kävisi vaikka niin, että minä sattuisin olemaan ihan kamalan kiireinen, vaikkapa jonkin suuren ja hankalan työprojektin loppusuoralla. Ja lapsella olisi joku ihan tavallinen erityisongelma, vaikkapa jonkin ihan normaalin kotihomman toiminnanohjausasian kanssa. Niin minun tukihenkilöni muistuttaisi minua tyynesti hengittämisen tärkeydestä, istuttaisi minut takaisin tietokoneen ääreen, toisi lämmitetyn kauratyynyn harteilleni ja siirtyisi rauhallisesti kertomaan lapselle (vaivautumatta edes mainitsemaan, että tämä on muuten kai kuudestuhannes kerta kun tätä täsmälleen samaa asiaa käydään läpi, tällä viikolla), mitä ja missä ja millä lailla nyt pitikään tehdä ja miksi. Ollenkaan erehtymättä esimerkiksi turhautuneena tekemään asiaa lapsen puolesta. Ehei! Minun tukihenkilöni kannustaisi lasta toimimaan itse, muistuttaisi miten hienoa on osata tämäkin homma ja kehuisi lasta vuolaasti tämän onnistuttua. Minun tukihenkilöni ei myöskään karjuisi tätä tehdessään. Ei lapselle, ei muille perheenjäsenille, lemmikkieläimille, naapureille, pomolle tai ylipäänsä kenellekään. Eikä edes huokailisi marttyrimaisesti. Yhtäkään kertaa. Tai jos vaikka minun lapseni olisi kamalan turhautunut, kun jokin minusta verrattain kummallinen, mutta hänelle selkeästi kamalan tärkeä juttu ei millään onnistuisi. Niin minun tukihenkilöni istuisi alas lapsen kanssa ja kävisi kaiken läpi, ihan rauhassa, selkeästi ja ymmärrettävästi. Jos lapsi olisi jumissa, minun tukihenkilöni kyllä keksisi jonkin hyvän konstin, jolla siitä pääsisi ohitse. Minun tukihenkilöni ei varmasti puoliääneenkään mutisisi, ettei tässä hommassa ole kyllä mitään järkeä eikä tästä taida koskaan mitään tullakaan. Minun tukihenkilöni olisi aina paikalla, kun häntä tarvitaan. Hän ei muuttuisi eikä muuttaisi. Hän osaisi ja jaksaisi. Hän ei vaatisi lapselta liikoja, vaan kannustaisi kaikkia ylenmäärin. Hän pitäisi minusta jopa silloin, kun lapsi olisi juuri suureen ääneen maininnut, että olen muuten maailman ****** äiti ja olisin itsekin asiasta ihan samaa mieltä. Minun tukihenkilössäni olisi vain yksi pikku pulma. Jos tukihenkilö olisi sellainen ja minä olisin tällainen Niin, taitaa olla parasta jättää tämä tyyppi palkkaamatta. Jospa vain joisin hiukan lisää kahvia, hengittäisin syvään, ja yrittäisin vähän ajan päästä uudelleen. Teksti: Tiia Suomivuori 5 3 /2008

3 /2008 6

7 3 /2008

UUTISIA ADHD-liiton uutisia Henkilöstöuutisia ADHD-liiton kurssisihteeri Anne Heiskanen siirtyy kesäkuussa liiton palveluksesta uusiin haasteisiin. Liitto toivottaa Annelle kaikkea hyvää uuteen työhön sekä kiittää ja kumartaa yhteisistä vuosista ja loistavasti tehdystä työstä. Pohjois-Suomen aluetoimiston ts. aluesihteeri Helena Bräysy on siirtynyt 1.4.2008 alkaen Aivovammaliiton palvelukseen. Liitto haluaa toivottaa myös Helenalle onnea uuteen työhön sekä suuren suuret kiitokset loistavasta työstä Pohjois-Suomessa. Tässä vielä Annen ja Helenan mietteitä: Tervehdys Siirtyessäni uuteen työpaikkaan ja uusiin haasteisiin, haluan toivottaa hyvää jatkoa ADHD-liitto ry:lle ja tässä työssä kaikille vuosien varrella kohtaamilleni ihmisille. On ollut antoisaa olla töissä ADHD-liitto ry:ssä ja nähdä miten ADHD-tietous on mennyt näiden vuosien aikana eteenpäin. Mukavaa ja lämmintä kesää toivottaa Anne Heiskanen Tervehdys Pohjois-Suomen aluetoimistosta! Hoidettuani aluesihteeri Anu Kippola- Pääkkösen sijaisuutta kahdeksan kuukauden ajan siirryin 1.4.2008 lähtien Aivovammaliiton Pohjois- Suomen aluesihteeriksi uuteen aluetoimistoon. Jatkan Pohjois- Suomen aluetoimiston käytännön asioiden pyörittämistä osa-aikaisesti kuitenkin vielä kesäkuun ajan noin kerran viikossa. Kiireellisissä asioissa kannattaa kuitenkin kääntyä Helsingin toimiston puoleen. Aika elokuusta -07 maaliskuuhun -08 on kulunut siivillä ja olen kokenut aluesihteerin työn vaihtelevuudessaan erittäin antoisaksi. Jokainen päivä on ollut erilainen ja aina olen saanut oppia jotain uutta. Uusiin ihmisiin ja ilmiöihin tutustuminen on ollut mielenkiintoista. Tämän kirjeen myötä haluan lähettää kiitoksen työtovereilleni: sekä hoitovapaalla olevalle Anu Kippola- Pääkköselle että sinne Helsingin toimistoon Annelle, Arjalle, Jarille, Liisalle, Mirjalle ja Virpille. Teiltä olen oppinut paljon ja kärsivällisesti olette jaksaneet opastaa minua tähän työhön välimatkasta huolimatta. Täällä Oulun Kumppanuuskeskuksessa läheisiksi yhteistyökumppaneiksi ovat tulleet muiden neurologisten vammaisjärjestöjen aluetyöntekijät ja muut Kumppanuuskeskuksen toimijat. Teidän kanssanne olen saanut laajentaa verkostoja, löytää uusia yhteistyökumppaneita ja rakentaa näkemyksiäni järjestötyöstä. Yhteistyömme jatkuu, kun siirryn toisen neurologisen vammaisjärjestön palvelukseen. Aktiivinen yhdistysväki ansaitsee erityiskiitoksen yhteistyöstä! Luonnollisesti erityisesti Pohjois- Suomen yhdistysten väki vertaistukiryhmien vetäjineen on tullut läheiseksi. On ollut mahtavaa olla tekemässä kanssanne järjestötyötä. Olette auliisti rikastuttaneet työtäni kertomalla käytännön kokemuksianne ADHD:n vaikutuksista arkielämään ja omalta osaltanne opastaneet minua tässä työssä. On hieman haikeaa jättää teidät nyt, kun vähitellen alkaa tuntua, että olen pääsemässä sisälle tähän työhön ja asiat kohtuullisesti sujuvat. Kaikille yhteistyökumppaneille ja lehtemme lukijoille haluan toivottaa aurinkoista kevättä ja voimia arvokkaaseen työhönne Anna-Mari Kaskisen runon muodossa (kirjasta Lämpöä ja valoa, runoja iltojen hämärään ): Mitä jää jäljelle tästä, matkaa kun tehty on? Aavistus hämärästä, noususta auringon. Mitä jää jäljelle tästä? Huokaus rinnasta? Et lakkaa kiittämästä. Et mistään hinnasta. Lämmin on ystävän käsi, lapsesi hymyilee. Hetkiä elämäsi. Aarteita niistä tee. Pieneen me mahdumme täällä, maailman kylissä, avaran pallomme päällä, elämän sylissä. Kevätterveisin Helena Bräysy Pohjois-Suomen ts. aluesihteeri Koulutusta ADHD-liitto ry järjestää Vertaistukiryhmänvetäjien koulutuksen 13.9. 14.9.2008 Kartanokylpylä Kaisankodissa, Espoossa. Koulutus soveltuu vertaistukiryhmää aloittelevalle tai suunnittelevalle henkilölle ja vertaistukiryhmää jo pidemmän aikaa vetäneelle henkilölle. Koulutukseen mahtuu 20 osallistujaa. Koulutus on osallistujille maksuton. Osallistujan tulee kuulua johonkin ADHDliitto ry:n jäsenyhdistykseen. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 12.8.08 mennessä: ADHD-liitto ry, järjestösihteeri liisa.lahermaa@adhd-liitto.fi tai (09) 4541 1121 tai 050 4006 478. 3 /2008 8

UUTISIA ADHD-liiton kevätkokous Helsingissä 26.4.2008 ADHD-liiton sääntömääräinen kevätkokous pidettiin 26.4.2008 Helsingissä. Paikkana oli nyt jo toista kertaa Hotelli Arthur. Liiton puheenjohtaja toivotta osallistujat tervetulleiksi, jonka jälkeen päästiin kokoustamaan. Kokouksen puheenjohtajana toimi Tapani Salonen Keski- Suomen ADHD-yhdistyksestä. Kokouksessa käytiin läpi toimintakertomus 2007, sekä tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus 2007, jotka liiton toiminnanjohtaja Virpi Dufva esitteli. Näiden lisäksi järjestösihteeri Liisa Lahermaa esitteli liiton uuden edunvalvontasuunnitelman, jota on työstetty yhdessä yhdistysten kanssa. Suunnitelma hyväksyttiin pienin muutoksin. Syksyllä jälleen tapaamme liittokokouksen merkeissä ja tällä kertaa Mikkelissä. Kiitoksia kevätkokouksessa olleille ja mukavaa sekä lämmintä kesää kaikille. Liittokokousväkeä Hotelli Atrhurissa 26.4.2008 Teksti: Jari Hämäläinen, tiedottaja, ADHD-liitto ry Vantaalla ADHD-infoilta Kansainvälisellä aivoviikolla Kansainvälistä aivoviikkoa vietetään joka vuosi viikolla 11. Viikon tarkoituksena on tehdä neurotiedettä tunnetuksi. Viikkoa vietetään noin 60 maassa. ADHDliitto oli tänä vuonna mukana järjestämällä infoillan Mitä on ADHD?-Mistä tukea?. Infoilta pidettiin 12.3. Vantaalla Tikkurilassa. Peltolan koululla pidetyn tilaisuuden avasi ADHD-liiton toiminnanjohtaja Virpi Dufva. Kaksituntisen infoillan aloitti TtM Tuula Palomäki- Jägerroos. Hän kertoi selkeästi ADHD:n ja ADD:n oireista sekä hoitomuodoista. Hän totesi, että oireista jotkut ovat vielä huonosti tunnettuja, esimerkiksi aistiyliherkkyydet ja niiden vaikutukset. Hän painotti varhaisen diagnosoinnin tärkeyttä hoidon, kuntoutuksen ja tukitoimien kannalta. Tosin myös aikuinen voi hyötyä diagnoosista, jos hän sen avulla ymmärtää paremmin omia elämänvaiheitaan. Palomäki- Jägerroos myös kiinnitti huomiota yhteiskunnan kasvaviin vaatimuksiin. Hän toivoikin suurempaa joustavuutta. Jos kaikkien ei tarvitsisi oppia samoja asioita, jokainen voisi keskittyä omiin vahvoihin puoliinsa. Ensi vuonna 30-vuotisjuhliaan viettävän Pääkaupunkiseudun ADHDyhdistys ry:n toiminnasta oli infoillassa kertomassa yhdistyksen sihteeri Tani Salomäki. Hän kertoi yhdistyksen syntyvaiheista sekä nykyisestä toiminnasta. Pääkaupunkiseudun yhdistyksessä toimii useita vertaisryhmiä, mm. tytöille on oma ryhmä. Keväällä esitettiin MTV3- kanavalla draamasarja Veljet. ADHD-liitto oli mukana asiantuntijana sarjan tekovaiheessa. Sarja kertoo kahdesta veljeksestä, joista nuoremmalla on ADHD. Veljeksistä vanhempaa esittävä Mikko Neuvonen oli infoillassa Virpi Dufvan haastateltavana. Hän kertasi sarjan juonen lyhyesti ja kertoi miten oli päätynyt sarjan pääosaan. Haastattelu herätti jonkin verran pohdintaa siitä, kuinka paljon ADHDlasten sisarusten asemaan on kiinnitetty huomiota. Infoillan lopuksi esiteltiin Vantaalla toimintamallinsa kehittänyt yhdistys Vantaan Icehearts ry. Yhdistys aloitti toimintansa yli kymmenen vuotta sitten. Paljon tunnustusta saaneen Icehearts ry:n tavoitteena on estää syrjäytymistä joukkueurheilun avulla. Toiminnasta kertoi Teemu Vartiamäki, joka on yksi yhdistyksen jääkiekkojoukkueiden valmentajista. Joukkueisiin etsitään mukaan poikia, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa ja jotka eivät muuten pääsisi jääkiekkoharrastuksen pariin. Joukkueissa mukana olevia poikia tuetaan monella tavalla. Icehearts mm. tekee tiivistä yhteistyötä yhden vantaalaisen ala-asteen koulun kanssa. Kaikki yhdistyksen toiminnassa mukana olevat valmentajat ovat ammattikasvattajia. Tilaisuus oli kokeilu uudenlaisesta tiedonjakamiskonseptista. Paikallisia yhdistyksiä ja muita paikallisia toimijoita oli mukana esittäytymässä ja tilaisuus pidettiin aiemmasta poiketen illalla. Teksti: Arja Salo ADHD-liitto ry 9 3 /2008

JÄSENYHDISTYKSEN KERTOMAA Vertaistukiryhmän vetäjän ja yhdistys ADHD-yhdistykset tarjoavat vertaistukea ADHD-oireisille sekä heidän läheisilleen. Ryhmiin tullaan mukaan, kun tunnetaan tarvetta saada tietoa ja tukea omaan jaksamiseen. Vertaistukiryhmään lähteneet usein lipsahtavat mukaan yhdistyksen toimintaan syvemminkin. Päätyvät yhdistyksen hallitukseen, sihteeriksi, puheenjohtajaksi tai vetämään itse vertaistukiryhmää. Kun he päätyvät yhdistyksen aktiiveiksi, kuinka käy vertaistuen. Tarvitseeko sitä enää tai lisääntyykö sen tarve? Onko sitä saatavilla? Vaikka vertaistukiryhmän vetäjä useimmiten on yksi yhdistyksen jäsenistä, itse ADHD-oireinen tai oireisen läheinen, hän on silti ryhmän vetäjä. Häneltä odotetaan ehkä jotain, tietoa, taitoa, kykyä kuunnella. Monella konkarilla onkin näitä taitoja, Tapani Salonen ja Helena Kuokkanen mutta jääkö toisia kuunnellessa itse ilman korvaa. Koska yhdistykset ovat yleensä pieniä tai keski-suuria, ei palkattuja työntekijöitä ole, vaan jokainen aktiivi tekee yhdistyksen eteen töitä vapaaehtoisena, omalla vapaa-ajallaan. Palkatun ulkopuolisen vertaistukiryhmän vetäjän tai yhdistyksen työntekijän tilanne olisi hieman toinen. Hänkin tarvitsee vertaistukea, mutta vain vertaistukiryhmänvetäjänä toimimiseen tai työntekijänä. Hän ei tarvitse tukea elämäntilanteeseensa muutoin. Vertaistukiryhmän vetäjille on ADHD-liitto tarjonnut koulutusta jo useampana syksynä. Viikonlopun mittaisessa koulutuksessa on käyty läpi vertaistukiryhmän vetämiseen liittyviä asioita. Samalla on päässyt luonnollisesti tutustumaan muiden yhdistysten vertaistukiryhmän vetäjiin ja voinut verkostoitua heidän kanssaan. Näin voi halutessaan tai tarvittaessa ottaa heihin yhteyttä ja kysyä neuvoa tai mielipidettä tai muuten vain vaihtaa kuulumisia, saada vertaistukea. Jututin paria yhdistysaktiivia siitä, miten he saavat vertaistukea ja jaksamista. Me tavalliset rivijäsenethän menemme yhdistyksen vertaistuki-iltoihin ja muihin rientoihin silloin, kun tuntuu tarpeelliselta ja saamme itsellemme, kuka enemmän kuka vähemmän, tukea, tietoa ja jaksamista. Mutta kuinka jaksaa yhdistysaktiivi, ryhmänvetäjä, jolla itselläänkin on ADHD tuttu juttu perheestä? Vapaaehtoispohjalta toimivat myös jututtamani Lahden Seudun ADHDyhdistyksen puheenjohtaja Helena Kuokkanen ja Keski- Suomen ADHD-yhdistyksen vertaistukiryhmänvetäjä Tapani Salonen. Helena on koulutukseltaan kasvatustieteiden lisensiaatti ja työnään opettaa aikuisopiskelijoita. Tapani on Moventaksella työkaluhuoltajana ja omalla osastollansa työsuojeluasiamies sekä konsernin Jyväskylän tehtaan 1. varatyösuojeluvaltuutettu. Tapani on siis työssäänkin tottunut kuuntelemaan toisten ihmisten murheita. Molemmat ovat tulleet jo vuosia sitten yhdistystoimintaan mukaan, koska ovat kaivanneet tukea ja tietoa ADHD-asioissa. Siitä kautta sitten Tapani siirtyi ADHD-lasten vanhempien vertaistukiryhmän vetäjäksi viitisen vuotta sitten, kun edellinen vetäjä muutti työnsä vuoksi Etelä-Suomeen. Helena puolestaan tuli valituksi yhdistyksensä puheenjohtajaksi kolme 3 /2008 10

JÄSENYHDISTYKSEN KERTOMAA aktiivin vertaistuki ja jaksaminen vuotta sitten. Hän veti myös pienten lasten vanhemmille tarkoitetun vanhempien koulun toissa syksynä ja kuluneen talven hän on vetänyt ADHDlasten vanhemmille tarkoitettua vanhempien vertaistukiryhmää. Sekä Helena että Tapani ovat molemmat itsekin ADHD-lapsen vanhempia ja siten kaipaavat myös vertaistukea. Kumpikaan ei ole kokenut, että ryhmän vetäminen veisi sitä heiltä itseltään pois, vaan he ovat ryhmää vetämässä vertaisena, ei ammattilaisena. He kokevat voivansa puhua itsekin illoissa luontevasti ja saavansa tukea kuuntelemalla muita. Hyvää mieltä ryhmän vetämisestä saa siitä, että huomaa ihmisten helpotuksen, en ole yksin näitten ongelmien kanssa. Vaikeitakin asioita ryhmän vetämisessä on. Tapani kokee vaikeaksi katkaista liiaksi pois asiasta rönsyileviä puheenvuoroja silloin, kun tuntuu, etteivät toiset sen vuoksi pääse kertomaan omaa asiaansa. Muutoinhan illassa ei puheenvuoroja jaetakaan vaan keskustelu soljuu omalla painollaan. Vaikeaa on myös ihmisten hätä. On paljon asioita hoidettavana kotona ja töissä, on terapioiden hakemista ja kaikkea muuta, mikä väsyttää ihmiset. Tästä on omakohtaista kokemustakin, joka auttaa ymmärtämään muita. Helena taas kokee vaikeaksi tilanteen, jossa huomaa, että ryhmään osallistuva vanhempi ei saa ehkä riittävästi, eikä oikeanlaista tukea. Jos on kovin moniongelmainen perhe, Helena kokee, että ei pysty ryhmän vetäjänä tarjoamaan riittävästi apua. Hyvää mieltä ryhmän vetämisestä saa siitä, että huomaa ihmisten helpotuksen. Tapani on ollut viikonlopun mittaisessa ADHD-liiton järjestämässä vertaistukiryhmän vetäjien koulutuksessa syksyllä 2005 Espoossa. Koulutuksessa annettiin välineitä vertaistukiryhmän vetämiseen ja puhuttiin myös vetäjän omasta jaksamisesta sekä ryhmäläisten voimaannuttamisesta. Koulutuksesta on ollut Tapanille vertaistukiryhmän vetämisessä hyötyä, joskus myös työpaikalla, sillä siitä jäi kuitenkin mieleen ja alitajuntaan asioita. Kuitenkin Tapani myöntää, että vaikka hän saa vanhempana mielestään riittävästi tukea, niin vertaistukiryhmän vetäjänä tukea saisi olla enemmän. Olisi hyvä saada enemmän vahvistusta ymmärtämiseen ja asioihin puuttumiseen oikeana aikana. Vertaistukiryhmän vetäjän olisi hyvä saada jonkinlaista työnohjausta, jossa purkaa ajatuksiaan ja tuntojaan ihmisten huolesta ja hädästä. Tässä kohden tietenkin tulee vastaan taas se, että yhdistyksissä toimitaan vapaaehtoispohjalta ja työnohjauksen järjestäminen olisi kallista. Sellaista tahoa ei helposti löytyne, joka antaisi työnohjausta ammattimaisesti ja vastikkeettomasti. Molemmat ovat sitä mieltä, että tukea saa tällä hetkellä muilta yhdistysaktiiveilta ja ryhmänvetäjiltä. Tapani on huomannut, että tukea voi saada muitten yhdistysten vastaavilta henkilöiltä: voi puhua puhelimessa, kirjoittaa sähköpostia ja vaihtaa ajatuksia pari kertaa vuodessa liiton järjestämillä puheenjohtaja ja sihteeripäivillä sekä liittokokouksen yhteydessä. Joskus kuitenkin tuntuu, että millä ajalla sitä enää kirjoittelee tuntemuksiaan, kun on työstä väsynyt ja oman perheenkin asiat on hoidettava. Helenan mielestä parasta tukea saa oman yhdistyksen hallitukselta. Pitää muistaa kuitenkin huomioida vaitiolovelvollisuus. Helena kertoo, että tärkeää on myös se, että saa ajantasaista tietoa ADHD-asioista, näin on itselläkin jotain annettavaa muille. Liiton puheenjohtaja ja sihteeripäivien koulutuksista on ollut hyötyä tässä asiassa. Ajan puutteen Tapani mainitsee yhtenä ongelmana. Olisi hyvä valmistella vertaistuki-iltaa etukäteen, jos vain olisi aikaa. Lisäksi kohderyhmiä on niin paljon, että olisi hyvä, jos ryhmänvetäjiä olisi enemmän. Voisi olla erilaisia ryhmiä tarjolla aikuisille, lapsille ja nuorille, voisi sanoa, että ikähaarukassa vauvasta vaariin. Tarvittaisiin omat ryhmät ADHDoireisille ja heidän läheisilleen. Tarvitaan myös ammattitaitoa, jotta ryhmä saadaan pysymään kiinnostavana, muuten ryhmä pienenee ajan kuluessa. Toisaalta, jos vetää ammattimaisesti, oppikirjan mukaan, porukka katoaa myös. Vetäjän persoonalla on merkitystä, ei saa olla liian määräilevä, eikä toisaalta liian kilttikään. Vetäjän täytyy olla riittävän herkkä ja omata hyvä psykologinen silmä tietääkseen milloin olla vain taustana, milloin tarvitaan auttajaa ja neuvojaa. Mitä vertaistukiryhmän vetäjä kaipaa jaksaakseen? Kunnon rentouttavan loman, liikuntaa, saunomista, hierontaa, hyvää ruokaa ja silloin tällöin keskustelua, jotta voi purkaa ajatuksiaan. Sillä jaksaa jo pitkälle eteenpäin. Teksti: Riitta Virtanen Kuva: Jari Hämäläinen 11 3 /2008

Valmentaja on ammattiystävä Neuropsykiatrisella valmentajalla on arjenohjaajana monta roolia Neuropsykiatrisen valmennuksen ohjaustyötä voidaan tarkastella kolmen osaamisalueen avulla. Ohjaustyön perus-, avainja ydinosaaminen yhdessä muodostavat taidon ohjata asiakasta laadukkaalle ja yksilölliselle kuntoutuspolulle. Valmentajan perusosaamiseen sisältyvät työn lähtökohdat, reunaehdot ja teoriapohja. Avainosaaminen korostaa yleisiä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja, jotka ovat perustana teoreettisen osaamisen siirtämisessä käytäntöön eli ohjaustyön ydinosaamiseen. Oman roolin omaksuminen on valmentajan perusosaamista Valmentajan erilaiset roolit kertovat sekä neuropsykiatrisen valmennuksen moniulotteisuudesta kuntouttavana työnä että valmentajan työn vaativuudesta. Työn keskeisinä menetelminä korostuvat dialogi eli keskustelu ja toiminta, jotka määrittävät myös valmentajan rooleja. Toisinaan valmentaja on myönteisten tarinoiden kertoja, joka kuuntelee asiakkaan elämän tarinan ja auttaa häntä etsimään onnistumisen kokemuksia arjesta. Toisaalta taas valmentaja on toiminnassa mukana esimerkkinä, joka ohjaa asiakasta uuden taidon opettelussa. Neuropsykiatrisen valmentajan työ on moniulotteista ja roolit vaativia. Rinnalla ja taustalla tehtävä työ Roolit jakautuvat myös asiakkaan taustalla ja rinnalla tehtävään työhön. Valmennuspolun alussa valmentaja voi olla tiedonjakaja asiakkaalle tai koordinoijana verkostoyhteistyössä. Myöhemmin taustalla tehtävässä työssä valmentaja toimii kannustajana tai tukihenkilönä, tilanteen ja asiakkaan tarpeiden mukaan. Rinnalla tehtävässä työssä valmentaja työskentelee yhdessä asiakkaan kanssa käytännön ohjaus- ja keskustelutilanteissa esimerkiksi rajojen asettajana tai opastajana. Valmentajan laajasta työnkuvasta huolimatta neuropsykiatrisen valmentajan roolin tulee olla ammatillinen ja rajattu. Asiakkaalle valmentaja saattaa tuntua todella läheiseltä. Luottamuksellinen suhde ja yhteinen ymmärrys luovat ystävyydelle erinomaisen maaperän, jollaista ei ehkä aikaisemmin ole ammattiauttajien kanssa koettu. Ammattiystävä on erinomainen sana kuvaamaan ihmistyön ammatillisuuden ja lähimmäisenä olemisen suhdetta. Teoreettiset lähtökohdat ohjaavat toimintaa Ammattiroolin lisäksi ohjaustyön perusosaamisena nähdään toimintaa ohjaavat teoreettiset lähtökohdat. Näitä ovat esimerkiksi käsitykset oppimisesta ja valmennuksen orientaatiot eli toimintatavat. Toimintatavoista valmennuksessa keskeisiä ovat asiakaslähtöisyys, voimavarakeskeisyys ja narratiivisuus. Lisäksi ekologinen näkökulma valmennuksessa mahdollistaa valmentajan kohtaamaan asiakkaan hänen eri elinympäristöissään. Taito kohdata ihminen Valmentajan avainosaamista on luoda asiakkaan kanssa yhteistoiminnallinen vuorovaikutussuhde. Taito kohdata toinen ihminen ja olla vuorovaikutuksessa luo pohjan avoimelle ja luottamukselliselle valmennussuhteelle ja yhteistyölle. Vastavuoroisessa dialogissa rakennetaan yhteistä ymmärrystä valmennuksesta, sen menetelmistä ja käytännön toiminnasta. Vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidot ovat valmentajan avainosaamista, mikä välittää valmennuksen taustalla vaikuttavat teoriat käytännön tasolle. Ydinosaaminen on ohjaustyön käytäntöä Valmentaja hahmottaa valmennusprosessin kokonaisuutena, tunnistaa sen eri vaiheet ja hallitsee niiden sisällön. Valmennuksessa toistuvat kuntoutusprosessille tyypilliset vaiheet. Näitä ovat alkuarviointi, tavoitteiden asettaminen, sopimus ja toiminta sekä loppuarviointi. Käytännön työssä valmentaja määrittelee yhdessä asiakkaan kanssa valmennuksen tavoitteet, jotka kirjataan sopimukseen. Yhteisessä sopimuksessa märitellään valmennukseen käytettävä aika, paikka ja menetelmät. Valmentajan ja asiakkaan yhteiseen toimintaan sisältyy erilaisten menetelmien käyttö valmennuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Lopuksi arvioidaan saavutettuja tavoitteita ja asetetaan tarvittaessa uusia. Neuropsykiatrisen valmennuksen kehittäminen Valmennuksen tulevaisuuden merkittävä mahdollisuus ja valmentajien 3 /2008 12

Neuropsykiatrinen valmennus -Ohjaustyöhön perustuvan kuntoutusmenetelmän jäsennys Neuropsykiatrinen valmennus (ADHD-coaching) on ohjaustyöhön perustuva elämänhallintaa tukeva kuntoutusmenetelmä, joka jalkautuu asiakkaan kaikkiin elinympäristöihin. Pro gradu tutkielman tavoitteena oli jäsentää neuropsykiatrisen valmennuksen käytäntöjä ja näin saada näkyviin mitä neuropsykiatrinen valmennus on. Neuropsykiatrisen valmennuksen menetelmät tukevat tavoitteiden saavuttamista asiakkaan omalla kuntoutuspolulla. sekä verkostojen toiveena on valmennuksen saaminen Kansaneläkelaitoksen (KELA) korvaaman kuntoutuksen piiriin. Toinen valmennukseen liittyvä mahdollisuus on kuntoutuksen kohderyhmän laajentaminen. Kuntoutusmenetelmää voidaan soveltaa monipuolisesti erilaisissa elämänhallinnan vaikeuksissa. Niin kauan kuin kuntoutusmenetelmän kustannuksille ei ole tarvittavia määrättyjä rahoittajia, tulee hyödyntää nykyisiä vahvuuksia eli yhteistyötä ja moniammatillisuutta. Näiden avulla voidaan torjua rahoituksen, valmentajien, ja tiedollisten resurssien haasteita. Tiivis yhteistyö muihin ammatillisiin tahoihin sosiaali-, terveys- ja kasvatussektorilla, tarjoaa yhteyden potentiaalisiin toiminnan rahoittajiin, helpottaa tiedonkulkua ja lisää valmennuksen tunnettavuutta kuntoutusmenetelmänä. Lisäksi yhteistyön avulla voidaan saada uusia valmentajia mukaan toiminnan laajentamiseen. On tärkeää, että samalla kun neuropsykiatrista valmennusta saatetaan uusille urille; palvelurakenteisiin, monipuolisen toimijajoukon toteutettavaksi ja laajemmalle kohderyhmälle, pidetään huolta, että toiminnan sisällön laatu säilyy ja sitä ylläpidetään. Tämä tapahtuu valmentajan ohjaustyönosaamisen ammattitaidon kehittämisellä ja työn jäsentämisellä edelleen. Toivottavasti tulevaisuudessa Suomeen saadaan rakennettua vahva, laaja ja laadukas valmentavien ammattiystävien verkosto erityistä osaamista tarvitsevien tueksi. Teksti: Anni Huoviala, YTM sosiaalipsykologia e-mail: anni.huoviala@gmail.com Lähde: Huoviala Anni 2008. Neuropsykiatrinen valmennus - Ohjaustyöhön perustuvan kuntoutusmenetelmän jäsennys. Pro gradu-tutkielma, Kuopion yliopisto, sosiaalipsykologia. Tutkimuksessa jäsennettiin valmennuksen käytäntöjä, toimintaprosessia ja menetelmiä. Neuropsykiatrista valmennusta analysoitiin valmentajan roolien, valmennuksen orientaatioiden ja taustalla vaikuttavien oppimiskäsitysten avulla. Tutkimuksen aineisto koostui valmentajien täyttämistä taustatietolomakkeista ja tapausesimerkin prosessinkuvauksesta, jonka pohjalta on tehty seitsemän teemahaastattelua. Lisäksi aineistona on toiminut valmentajien työssään käyttämä materiaali. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti ja teoriasidonnaisesti grounded theory menetelmällä. Neuropsykiatrisen valmennuksen haasteena on säilyttää ja ylläpitää toiminnan laatua, saada valmennukselle lisää rahoittajia sekä vakiinnuttaa valmennus osaksi palvelujärjestelmää. Tämä vaatii tiivistä moniammatillista yhteistyötä, lisää toimijoita ja valmentajien ammattitaidon kehittämistä. (http://www.kampus.uku.fi/gradut/ 08tekija.shtml) 13 3 /2008

Pidetään huolta pääasioista - Mielenterveyden ensiapu kansalaistaidoksi Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen pitäisi olla yleinen kansalaistaito. Jokainen meistä kohtaa haasteita tavallisessa arjessa. Perheessä voi olla vaikeuksia, työelämä voi olla hyvin uuvuttavaa, parisuhteessa saattaa olla ongelmia tai yksinäisyys painaa. Suomen Mielenterveysseura on alkanut kouluttaa kansalaisia kahden päivän kursseilla mielenterveyden ensiaputaitoihin. Kurssien tavoitteena on opastaa ihmistä pitämään huolta henkisestä hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan arjen paineiden keskellä. Mielenterveys on elämän peruskivi ja osa ihmisen hyvinvointia, siksi sitä pitää hoitaa kuten fyysistäkin terveyttä. Mielenterveys on jokapäiväistä jaksamista ja siitä huolehtimista. Se on mielen hyvinvointia ja kykyä selviytyä elämän eteen tuomista haasteista. Jokaisella meillä on selviytymiskeinoja ja voimavaroja, jotka voi ottaa käyttöön elämän vaikeuksissa. On hyvä tunnistaa omat voimavaransa, omat selviytymis- ja suojakeinonsa. Ne voivat olla hyvin yksilöllisiä; joku turvaa tietoon toinen taiteeseen, kolmas hakee apua läheisiltään ja neljäs kuntoilee. Erilaisia selviytymistapoja on monia. Parhaassa tapauksessa ihmisellä on käytettävissään useita erilaisia selviytymiskeinoja. Kukin meistä tarvitsee mielenterveysosaamista, sillä suuri osa mielenterveystyöstä tehdään arjessa kotona, työssä ja koulussa. Mielenterveyden ensiapukoulutukset tarjoavat yhden mahdollisuuden vahvistaa osaamista ja vähentää negatiivisia asenteita mielenterveyskysymyksiä kohtaan. Turhat pelot ja arkailu voivat vähitellen muuttua myönteiseksi mielenterveyskysymysten pohdinnaksi ja arkipäivän asiaksi, itsestä huolehtimiseksi ja läheisten tukemiseksi. Mielenterveyden ensiapu -koulutukset syventävät yleissivistykseen kuuluvaa kansalaistaitoa. Mielenterveyden ensiapu 1 Ensimmäinen kahden päivän Mielenterveyden ensiapu -koulutus (MTEA 1) alkaa positiivisen mielenterveyden pohdinnalla, keskustellaan mielenterveyden ja mielen sairauden eroista. Syvennytään omiin mielenterveyden suojatekijöihin ja riskitekijöihin. Muita teemoja ovat muun muassa yksinäisyys ja sen tuoma taakka, elämän monet kriisit ja niissä selviytyminen, menetykset ja suru sekä surevan tukeminen, työhyvinvointi ja tukea tarvitsevan työtoverin kohtaaminen. Ensiapukoulutuksessa saa eväitä siihen, miten omalla kohdallaan voi toimia tai miten pystyy olemaan tukena havaitessaan läheisen ihmisen henkisen jaksamisen olevan koetuksella. Kahden päivän koulutuksiin osallistuneet henkilöt kuvailevat koulutusta seuraavasti: - Herätti ja pysäytti ajattelemaan omaa vointia. Koin saavani paljon ja mieleni virkistyi. - Mukava oli vaihtaa myös mielipiteitä ryhmän kanssa ja kertoa omakohtaisia kokemuksia Koulutuksessa saadaan rohkeutta välittää ja tukea muita ihmisiä, saadaan voimia selviytyä elämään kuuluvista ongelmista, kriiseistä ja muista vaikeuksista. Osallistuja pohtii omia voimavarojaan ja selviytymiskeinojaan. Hän saa välineitä huolehtia omasta ja läheisten mielenterveydestä. Lisäksi hän saa välineitä ottaa puheeksi vaikeitakin asioita. Tavoitteena on myös vaikuttaa asenteisiin ja vähentää leimaamista. Mielenterveyden ensiapu 2 Toinen kahden päivän Mielenterveyden ensiapu -koulutus (MTEA 2) on Australiassa kehitetty malli sovellettuna suomalaisiin oloihin. Tässä keskitytään mielenterveydenden häiriöiden tunnistamiseen ja ensiavun askeleiden opiskeluun. Koulutus antaa konkreettisen työvälineen, jolla auttaa mielenterveyden ongelmista kärsivää. Koulutus syventää ihmisten tietoisuutta mielenterveydestä, poistaa mielenterveyshäiriöihin liittyvää leimautumista ja madaltaa kynnystä puuttua kanssaihmisten ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Koulutuksen käynyt henkilö tietää yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä ja niiden oireita on tietoinen päihderiippuvuuksista ja päihteiden käytön haitoista osaa soveltaa mielenterveyden ensiavun askeleita saa valmiuksia tarvittaessa tarjota apua ja ohjata hoitoon saa valmiuksia oman osaamisensa rajojen tunnistamiseen. Osallistuja rohkaistuu arvioimaan tilannetta ja oppii kuuntelemaan apua tarvitsevaa kanssaihmistä. 3 /2008 14

Koulutuksissa osallistujat haastetaan teemoja syventäviin keskusteluihin. Ohjaajat ovat luotettavia keskustelukumppaneita, joilla on pitkä mielenterveysalan kokemus ja koulutus. Esitellyt mielenterveyskoulutukset (osa 1 ja 2) on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneet ylläpitämään ja kehittämään omaa ja läheistensä henkistä hyvinvointia ja jaksamista sekä oppimaan mielenterveyden ensiavun viisi perusaskelta. Molemmissa osissa on 16 tuntia lähiopiskelua ja aihetta syventäviä tehtäviä. Koulutusta järjestetään räätälöitynä myös työyhteisöjen tarpeisiin. Koulutuksen vetäjiä on jo noin sata, joten koulutuksia voidaan järjestää eri puolilla Suomea. Kursseja voidaan viedä myös työyhteisöihin ja räätälöidä asiasisältö sen toiveiden mukaan. Kun oma apu ei riitä Joskus vaikeudet tai ahdistus voivat kasvaa niin suuriksi, että omat keinot eivät riitä ainakaan ensialkuun. Vaikeuksien kohdatessa ihminen tarvitsee läheisten tukea ja ammatillista apua. Myös vertaistuella on monissa tilanteissa suuri merkitys. Koulutuksissa keskustellaan auttamisen rajoista ja siitä, milloin tarvitaan ammattilaisten apua. Oma paikkansa ja aikansa on niin läheisten, vertaisten kuin ammattilaisten tuella ja avulla. Teksti: Eila Okkonen FT, koulutusjohtaja Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Lisätietoja löytyy osoitteesta www.mielenterveysseura.fi/ koulutuskeskus > koulutusohjelmat Tulevat MTEA 1 -koulutukset Helsingissä 17.-18.9.2008, 29.-30.10.2008, 3.- 4.12.2008 Tulevat MTEA 2 -koulutukset Helsingissä 21.-22.8.2008, 10.-11.9.2008, 26.- 27.11.2008 Osallistumismaksu on 100 euroa. Kysy myös muualla Suomessa järjestettävistä koulutuksista. Lisätiedot koulutussihteeriltä Merja Lyytikäinen, puhelin (09) 4150 3653, koulutussihteeri@mielenterveysseura.fi Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus Ratamestarinkatu 9, 00520 Helsinki Suomen Mielenterveysseura Historiaa lyhyesti Mielenterveysseuran toiminta alkoi vuonna 1887 turvakoteja ylläpitäen. Nimenä perustamisvaiheessa oli Skyddsföreningen för sinnesjuka eli Turvayhdistys mielenvikaisia varten. Mielenterveysseura pyrki alusta asti toimimaan mielenterveystyön uusien toimintamallien kokeilijana muun muassa perustamalla ensimmäisen mielenterveystyön avohoidon toimintayksikön Helsinkiin vuonna 1927. Myös mielenterveyteen liittyvää koulutusta tarjottiin ennen kaikkea sairaanhoitajille. Vuonna 1952 Mielenterveysseura sai nykyisen nimensä. Vuosi 1960 oli Kansainvälinen mielenterveysvuosi, jolloin Mielenterveysseuralla oli ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä työtään tunnetuksi. 1960-luku oli myös paikallistoimikuntien käynnistymisen aikaa. Mielenterveysseura muuttui liittomuotoiseksi 1990-luvun alussa, jolloin paikallistoimikunnat muuttuivat rekisteröidyiksi paikallisiksi mielenterveysseuroiksi. Vuonna 1961 julkaistiin ensimmäinen Mielenterveysseuran oma Mielenterveyslehti. Lehden avulla mielenterveyteen liittyviä asioita saatiin vahvemmin eteenpäin. Mielenterveysseuran vapaaehtoistoiminta sai lisää voimaa, kun 1981 käynnistettiin vapaaehtoisvoimin toimiva kriisipuhelinpäivystys. Myös yksilö- ja ryhmätuen muotoja kehitettiin. Lähtökohta kriisityön kehittämiselle oli SOSpalvelu, itsemurhien ehkäisykeskus, joka perustettiin 1970. Tällöin myös itsemurhien ehkäisyn tärkeys nousi yhteiskunnalliseen keskusteluun. 1980- ja -90-luvuilla seurassa kehitettiin nopeasti ja helposti tavoitettavaa kriisiapua käynnistämällä Ensiapu- ja kriisikeskus-projekti. Vähitellen kriisityö on laajentunut 16 paikalliseen seuraan ja kriisikeskusten perusajatuksena on tarjota järjestölähtöistä, matalan kynnyksen apua elämän kriiseihin. Suomen Mielenterveysseuran toiminta nykyään Mielenterveysseura edistää mielenterveyttä ja tekee ehkäisevää mielenterveystyötä yhdessä 55 paikallisen mielenterveysseuran kanssa toimien yhteiskunnallisena vaikuttaja sekä paikallisesti, alueellisesti että valtakunnallisesti. Seura tuo toiminnallaan esille epäkohtia ja pyrkii vaikuttamaan osaltaan kansalaisten hyvinvointiin. Mielenterveysseura on mielenterveyden ja mielenterveysosaamisen edistäjä. Seura pyrkii löytämään keinoja, joilla ihmisten tietoisuutta mielenterveyden edistämisen tärkeydestä voidaan lisätä. Seura lisää monipuolisten koulutusten avulla ihmisten mielenterveysosaamista ja kouluttaa paikallisten mielenterveysseurojen vapaaehtoistoimijoita. Mielenterveysseuran koulutuskeskus tarjoaa terapiakoulutuksia, ammatillisia täydennyskoulutuksia, tilauskoulutuksia ja asiantuntijafoorumeita. Mielenterveysseuran tärkeä tehtävä on ihmisten auttaminen vaikeissa elämäntilanteissa ja kriiseissä sekä myös mielenterveyskuntoutujien tukeminen. Mielenterveysseuran tehtävää monipuolisena kansalaistoimijana toteuttavat paikalliset mielenterveysseurat muun muassa tukihenkilötoiminnan keinoin. Lisätietoja Suomen Mielenterveysseuran työstä www.mielenterveysseura.fi. Teksti: Sinikka Kaakkuriniemi, järjestöjohtaja, Suomen Mielenterveysseura 15 3 /2008

Tukihenkilöverkosto, voimaa varh vanhemmuuteen ADHD-perheissä, Helmikuussa 2008 alkoi ensimmäinen tukihenkilökoulutus pääkaupunkiseudulla. Koulutukseen osallistui yhteensä kahdeksan vapaaehtoistoimijaa, jotka haluavat toimia ADHD-perheiden tukihenkilöinä. Koulutus päättyi huhtikuussa, jonka jälkeen varsinainen tukihenkilötoiminta on käynnistynyt pääkaupunkiseudulla. Tukihenkilötoiminta on aivan uusi toimintamuoto ADHDliitossa, joten aloittelemme sitä pienin askelin. Tällä hetkellä projektin puitteissa pystymme tarjoamaan tukihenkilötoimintaa ADHD-perheille rajoitetusti. Tukihenkilötoimintaa on ns. perinteinen tuettavan ja tukihenkilön välinen tukisuhde, mutta se voi olla myös tukipuhelin, tai tukihenkilö voi 3 /2008 toimia vertaistukiryhmän vetäjänä. Projektin aikana halutaan kerätä kokemuksia näistä kaikista eri tukimuodoista. Projektin aikana tukihenkilön tuettavana on ADHD-aikuinen, jolla on pieniä lapsia (0-6-vuotiaita) tai hän odottaa ensimmäistä lastaan. Kun lapsiperheessä tuetaan vanhempaa, heijastuu tuki myös koko perheeseen. Tukihenkilö tukee ADHD-vanhempaa arjen haasteissa ja murheissa, lapsiperheen iloakaan unohtamatta. Tukihenkilö voi käydä tuettavan kanssa tapaamisilla vaikkapa kävelylenkillä, kahvilassa, taidenäyttelyssä tai konsertissa. Joskus tuettavan kanssa pohditaan, kuinka arjen askareet saadaan järjestetykseen, esim. kuinka muistaa maksaa laskut, kuinka muistaa nukkua 16 riittävästi ja ulkoilla sekä syödä terveellisesti. Joskus riittää, että tukihenkilö vain kuuntelee tuettavan arjen murheita ja iloja, kulkee rinnalla. Jokaisen perheen kohdalla tukihenkilötoiminnan tavoitteet mietitään erikseen. Tukihenkilö ja tuettava allekirjoittavat tukisopimuksen. Tukisuhde voi kestää noin puolesta vuodesta jopa kahteen vuoteen. Tukihenkilöiltä ei vaadita aiempaa kokemusta. Tukihenkilöt ovat eriikäisiä, toimivat eri ammateissa ja elävät erilaisissa elämäntilanteissa. Tukihenkilö ei ole ammattiauttaja, mutta tarvittaessa hän voi ohjata tuettavan asiantuntijan puoleen. Tukihenkilö keskustelee, kuuntelee ja tukee elämän eri vaiheissa. Hän on tukena niin kauan kuin mahdollista ja sitoutuu vaitioloon ja eettisiin

aiseen lapsuuteen ja kokeilu- ja kehittämisprojekti periaatteisiin. Hän antaa apua maksutta. Hän on saanut peruskoulutuksen (tukihenkilö-koulutuksen). Tukihenkilö saa myös työnohjausta ja täydennyskoulutusta. Tukihenkilöitä yhdistää halu auttaa ja toimia tukena arjen haasteissa. Tukihenkilöt valikoidaan huolella edellyttäen kykyä riittävän tuen antamiseen. Tukihenkilöt haastatellaan aina ennen koulutuksen alkua. Projektin tukihenkilöt koulutetaan Suomen Mielenterveysseuran ja ADHD-liiton yhdessä laatiman tukihenkilö-koulutusmallin mukaisesti. Koulutusrunko suunniteltiin viime syksyn aikana. Ensimmäinen tukihenkilökoulutus on siis alkanut pääkaupunkiseudulla. Koulutuksessa on mukana sekä naisia että miehiä. Tämän kevään aikana suunnitellaan ja valmistellaan tukihenkilökoulutusten alkamista Turun seudulla ja Pirkanmaalla vuonna 2009. Kouluttajina toimivat paikallisten mielenterveysseurojen edustajat. Projekti on käynnissä kolmella ADHD-liiton jäsenyhdistyksen toiminta-alueella: Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistys ry, Turun seudun Dysfasia-, ADHD- ja Autismiyhdistys ry sekä Pirkanmaan ADHD-yhdistys ry. Näiden kolmen yhdistyksen yhteyshenkilöt kootaan syksyllä 2008 Porina-piiriin pohtimaan tukihenkilötoiminnan juurruttamista osaksi paikallisyhdistystoimintaan. Myöhemmin keskustelua laajennetaan kaikkiin ADHD-liiton jäsenyhdistyksiin ja myös ADHD-liiton hallitukseen. Tarkoituksena on laajentaa ADHDperheiden tukihenkilötoimintaa myös muille alueille liiton jäsenyhdistyksiin. Projektin päämääränä on luoda ja vakiinnuttaa ADHD-liiton paikallisyhdistystasolla toimiva vapaaehtoisuuteen perustuva tukihenkilöverkosto ADHD-perheiden tueksi. Projektin tavoitteena on myös lisätä ammattihenkilöstön, erityisesti äitiysja lastenneuvoloiden henkilöstön, ADHD-tietämystä. Lokakuussa 2008 järjestetään Tampereella koulutusiltapäivä neuvoloiden henkilöstölle ADHD-perheen kohtaamisesta neuvolassa. Projektin ohjausryhmän puheenjohtaja on Suomen Mielenterveysseurasta järjestöjohtaja Sinikka Kaakkuriniemi ja jäsenet ovat Aivohalvaus- ja dysfasialiitosta/ Turun Nuorten talon Ohjaaja Marianne Kulmala, Autismi- ja Aspergerliitosta projektipäällikkö Mirjami Hagman, Suomen AD/HD-Aikuiset ry:stä asiakasedustaja sekä ADHD-liitosta toiminnanjohtaja Virpi Dufva ja järjestösihteeri/projektivastaava Liisa Lahermaa. Voimaa varhaiseen vanhemmuuteen ja lapsuuteen ADHD-perheissä -projektia rahoittaa Raha-automaattiyhdistys (RAY). Teksti: Liisa Lahermaa, järjestösihteeri, projektivastaava, ADHD-liitto ry Mikäli kiinnostuit projektista ja haluat tarkempaa tietoa, ota yhteyttä ADHD-liiton järjestösihteeriin liisa.lahermaa@adhd-liitto.fi tai (09) 4541 1121 tai 050 4006 478, puhelinaika arkisin klo 9-11. Lisätietoja koko projektista myös: www.adhd-liitto.fi/hankkeet.html 17 3 /2008

JÄSENYHDISTYKSEN KERTOMAA Sählyä Helsingissä Lauantaina 29.maaliskuuta pelattiin sählyottelu Helsingissä. Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistyksen sählyjoukkue haastoi jo talvella Lahden Seudun ADHD-yhdistyksen pelaamaan. Pääkaupunkiseudun joukkuehan on pelannut ja harjoitellut yhdessä viikoittain jo vuosia, mutta Lahti sai kuin saikin kasaan joukkueen. Tosin Lahden joukkue ei ehtinyt harjoittelemaan kertaakaan yhdessä, eikä pelistrategioita päästy hiomaan. Joukkue oli muutenkin hyvin sekalainen, nuorin pelaaja oli 9-vuotias ja vanhimmat jo keski-ikäisiä. Suurin osa joukkueesta kuitenkin oli yhdistyksen ADHDnuorten vertaistukiryhmän nuoria. Nuoret olivatkin kantava voima joukkueessa. Ja harjoittelun puutetta saatiin kompensoitua sillä, että Lahden joukkue sai luvan pelata yhden pelaajan ylivoimalla nuorimman pelaajan ollessa kentällä. Ensin kerrattiin säännöt: maila ei saa nousta polven yläpuolelle, taklaukset ja tönimiset ovat kiellettyjä. Maalivahdin alue on pieni keltainen ruutu maaliin edessä, siitä tehtyä maalia ei hyväksytä. Kentällä on pelaamassa kolme pelaajaa sekä maalivahti kustakin joukkueesta. Esittelimme myös joukkueemme. Pääkaupunkiseudun joukkueessa pelasivat kapteenina Jussi Markkanen, maalivahtina Petteri Visala ja pelaajina kentällä Joonas Lehto, Jani Peltonen, Joonatan Lahtinen, Lasse Hartikainen. Joukkueen vaihdon valvojana toimi Matti Lehto. Lahden joukkueessa pelasivat kapteenina Riitta Virtanen, maalivahtina oli vanerinpala maaliin kiinnitettynä ja pelaajina kentällä Marita Mäkilä, Tiina Mäkilä, Timo Moisio, Mika Moisio, Teemu Reinikainen, Niilo Virtanen ja Leevi Virtanen. Tuomarina pelissä toimi Hannu Markkanen. Peli alkoi mukavasti. Aloitusmaalin teki Pääkaupunkiseudun Joonatan Lahtinen. Pääkaupunkiseutu ennätti tehdä neljä maalia ennen Lahden joukkueen Leevi Virtasen tekemää avausmaalia. Tämän jälkeen peli jatkui kiihkeänä. Torjuttiin, syötettiin, otettiin pallo pois. Tehtiin maaleja. Pääkaupunkiseutu joutui pyörittämään kentällä samoja pelaajia koska pelaajia oli vähän. Tämä ei näkynyt pelin laadussa lainkaan vaan peli kulki eteenpäin tasaisin maalin teoin. Lahtikaan ei juuri pelaajia vaihtoon ottanut vaan veljesparit Moisio ja Virtanen pelasivat väsymättä, innostuneesti. Juomatauoilla toki käytiin. Lopuksi otettiin rankkarikisa ja käteltiin vastustajat. Pääkaupunkiseutu lahjoitti myös hienon paidan vastustajalle, paidan jollaista he käyttävät pelipaitana. Peli oli hyvä ja rehti päättyen Pääkaupunkiseudun joukkueen voittoon maalein 10-6. Teksti ja kuva: Riitta Virtanen KISSAT - CATS Lauantaina 1.3. Pirkanmaan ADHDyhdistys hyppäsi pikkubussiin ja matkusti Lahteen tapaamaan paikallisen yhdistyksen väkeä. Näistä tapaamisista ruokailun ja teatterin merkeissä onkin tullut jo perinne. Tällä kertaa ruokailun paikaksi oli valittu ravintola Santa Fe, jonka herkuista pääsimme nauttimaan. Valittavana oli niin monenlaista ruokaa että jokainen löysi omansa. Ruokalistalta löytyi myös jänistä, jota ei kovin monesta ravintolasta saa. Ruokailun lomassa keskustelimme eloisasti ja vanhojen tuttujen lisäksi tutustuimme ihan uusiin ihmisiin. Ruokailun jälkeen siirryimme Lahden kaupunginteatteriin katsomaan Catsmusikaalia ja jokaiselle löytyi paikka näytöksestä vaikka lippuja jakaessa meinasi paniikki iskeäkin kun hetken näytti että lippuja on yksi liian vähän. Cats-musikaali perustuu T.S. Elliotin kirjaan Old Possum s Book of Practical Cats. Ensi-ilta oli toukokuussa 1981 Lontoossa. Tämän jälkeen Catsia on esitetty noin 250 kaupungissa ympäri maailmaa ja sen on nähnyt meidän reilun 20 hengen seurueemme lisäksi noin 48 miljoonaa ihmistä. Lahden Kaupunginteatterissa Cats-musikaalin rooleissa nähtiin mm. Sinikka Sokka ja Fredinä paremmin tunnettu Matti Siitonen. Mukana ruokailussa ja teatterissa oli myös Lahden yhdistyksen ADHDnuorten vertaistukiryhmän nuoria. Samoin Pirkanmaalta osallistui useampia nuoria ja lapsia teatteriretkeen. Tämä oli ilahduttavaa sillä onhan yhdistysten tapahtumat tarkoitettu kaikille jäsenille. Illan päätteeksi kyselin muutamilta mukana olleilta kommentteja illasta. Osa piti musikaalista kovasti, jotkut olivat hieman pettyneitä odotettuaan musikaalin olevan hieman toisenlainen. Eräs mukana olleista totesi että kirkkaat valot ja muut tehosteet voivat olla aistiyliherkälle ihmiselle epämiellyttäviä vaikka muutoin teatteriesityksistä pitäisikin. Ilta oli kuitenkin kaikin puolin niin antoisa, että seuraavan kerran tavataan taas Pirkanmaalla. Teksti: Riitta Virtanen 3 /2008 18

KIRJAESITTELY Uutuuskirjat Olen ADHD-Antti ja Ymmärrätkö ADHD-Anttia? Anu Nordlund on tehnyt neuropsykiatriseksi valmentajaksi eli coachiksi opiskellessaan kaksi kirjasta opinnäytetyönään. Ymmärrätkö ADHD-Anttia? on luettavuudeltaan selkeä ja hyvin asiapitoinen. Laatikointi ja hyvä otsikointi mahdollistaa tiedon helpon löytämisen. Useissa vastaavissa oppaissa on tarinoita, mutta tässä asiatiedon esittely tuntui riittävältä. Ohjeita lapsen kanssa toimimiseksi on tiivistetysti ja hoidoista ja tuesta saa perustietoa selkeästi. Idea lisätä kirjan loppuun vanhemmuuden roolikartta ja jääkaapin oveen laitettavia muistilappuja, on hyvä. Lisäksi hyvä ja hauska Jenny Pällin tekemä kuvitus herättää mielenkiintoa ja johdattaa lukijaa eteenpäin asian parissa. Erittäin tarpeellinen perusteos koteihin ja lapsen parissa toimiville. Olen ADHD-Antti on lapselle tehty kirja, jonka avulla lapsi voi tutustua omiin erityisominaisuuksiinsa. Tällaista kirjaa ei ole vielä ennen tehty, joten uskoisin, että sille on selvä tarve. Kirjan tekijä on miettinyt jopa sen, että aukeaman vasen sivu on tyhjä, jotta lapsi kykenee keskittymään vain yhteen asiaan. Sisältö on jaoteltu hyvin kolmeen osaan, joissa ensimmäisessä pohditaan mikä ADHD on? seuraavassa, Mikä auttaa? ja viimeisessä Ketkä auttavat? Jaottelu sopii hyvin ja kirja vie lukijaansa kohti positiivisia lopputunnelmia. Siitä jää hyvä maku, koska ongelmien lisäksi annetaan ratkaisuja. Myös tämän teoksen on kuvittanut hauskasti ja onnistuneesti Jenny Pälli, jonka kynän jälkeä toivoisi näkevänsä vielä lisää, sillä mielikuvissani ADHD-Antti alkoi muuttua jo melkein vanhaksi tutuksi. Vähin sanoin on saatu paljon asiaa ja keskustelun aihetta kullekin sivulle, kun on käytetty ajatus- ja puhekuplia, eikä ole sorruttu puuduttavaan pitkään kerrontaan. Aikuiselle lukijalle on annettu kullakin sivulla lisävihjeitä lapsen parissa käytävän keskustelun tueksi. Kirjaa on helppo suositella, koska toista vastaavanlaista teosta ei ole käsiini ennen sattunut. Teksti: Tuija Saarivirta neuropsykiatrinen valmentaja, puheterapeutti ja erityisopettaja Kirjoja voi tilata Terabest Oy:n kautta puh. 050-5425 038 klo 13 jälkeen 19 3 /2008

3 /2008 20