1 Sosiaalihuoltolaissa lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä.

Transkriptio

1 1 Mitä lasten ja nuorten tukihenkilötoiminta on? Lasten ja nuorten tukihenkilötoiminta on sosiaalihuoltolakiin ja lastensuojelulakiin perustuvaa suunnitelmallista, ohjattua ja tavoitteellista vapaaehtoistoimintaa, jonka avulla edistetään lasten 1 hyvinvointia. Tukihenkilönä toimiminen on lapsen rinnalla kulkemista, yhdessä tekemistä sekä arjen ilojen ja surujen jakamista. Tukihenkilötoiminnassa on kyse lapselle annettavasta konkreettisesta tuesta, välittämisestä ja vastuunkannosta, joka rakentuu pienistä arkisista kohtaamisista ja vuorovaikutuksesta. (Korhonen 2012, 5, 7 11; Ostrow 2010, 5.) Tukihenkilö on lapselle henkilökohtainen, luotettava ja turvallinen aikuinen ystävä, joka tarjoaa hänelle tukea, aikaa ja välittävää läsnäoloa. Tukihenkilö ja tuettava lapsi tapaavat yhteisen tekemisen tai harrastuksen merkeissä yleensä kahden viikon välein noin kaksi tuntia kerrallaan. Jokainen tukisuhde on ainutkertainen ja persoonallinen vuorovaikutussuhde. Parhaimmillaan siitä tulee lämmin ja antoisa lapsen ja aikuisen välinen ystävyyssuhde, joka kestää useita vuosia. (Korhonen 2012, 5, 11.) Tukihenkilötoiminnan tavoitteena on vaikuttaa myönteisesti lapsen elämään, edistää hänen tervettä kasvuaan ja kehitystään sekä ennaltaehkäistä niihin kohdistuvia vaikeuksia. Toiminnalla on myös välillisiä laajempia vaikutuksia, sillä tukihenkilö tukee samalla myös lapsen vanhempien jaksamista jakamalla heidän kanssaan hoitoja kasvatusvastuuta. (Korhonen 2012, 5, 9; Ostrow 2010, 5.) Luottamuksellisen suhteen rakentaminen lapseen vie aikaa. Siksi tukihenkilöltä odotetaan vähintään vuoden sitoutumista tukisuhteeseen. Tänä aikana hän sitoutuu olemaan mukana lapsen elämässä ja toimimaan yhdessä sovitun suunnitelman mukaisesti. Tuettavan lapsen kannalta parasta olisi, että tukihenkilö kulkisi hänen rinnallaan niin kauan kuin tuen tarvetta ilmenee. Tukisuhde päättyy viimeistään silloin, kun tuettava täyttää 18 vuotta. Jos tuettava on oikeutettu lastensuojelun jälkihuoltoon, tukihenkilösuhdetta voidaan jatkaa siihen asti, kunnes tuettava täyttää 21 vuotta. (Korhonen 2012, 10, ) Tukihenkilö keskittyy lapseen tämän arkipäivässä viettämällä vapaamuotoisesti aikaa ja tekemällä erilaisia asioita lapsen kanssa. Ajan myötä tukihenkilön ja tuettavan välille syntyy tunnetason suhde, johon liittyy välittämistä ja läheisyyttä. Tuettavalle on 1 Sosiaalihuoltolaissa lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä. 1

2 merkityksellistä erityisesti se, että tukihenkilö tapaa häntä vapaaehtoisesti, omasta tahdostaan ja vapaa-aikanaan, eikä saa siitä palkkaa. (Korhonen 2012, 29.) Tukihenkilö tukee lasta parhaiten keskittymällä läsnäoloon lapsen kanssa. Tuettava lapsi on tukihenkilön kanssa kahden ja saa osakseen tukihenkilön jakamattoman huomion. Lapselle tukihenkilö merkitseekin aikuista, joka on olemassa häntä varten ja joka huomaa, kuulee ja näkee hänet. Lapsen on usein helpompi puhua asioistaan aikuiselle, joka ei edusta viranomaistahoa. Kun tukihenkilö on herkkä lapsen viesteille, hän huomaa millaista aikuisen tukea lapsi häneltä kaipaa ja osaa vastata siihen. (Korhonen 2012, 29, 39; Ostrow 2010, 6.) 2 Tukihenkilötoiminnan järjestämisestä Tukihenkilön voi saada lapsi, jolla ei jostain syystä ole elämässään riittävästi aikuisen tukea ja läsnäoloa. Tukihenkilöä tarjotaan niille lapsille, joiden katsotaan hyötyvän ulkopuolisen antamasta ajasta ja tuesta. Tarpeen arvioi sosiaalityöntekijä. Aloite tukihenkilön hankkimiseksi voi tulla myös esimerkiksi koulukuraattorilta, perhetyöntekijältä, lapsen perheeltä tai lapselta itseltään. (Korhonen 2012, 9, 19.) Aikuisten tuen ja läsnäolon puutteeseen voivat olla syynä esimerkiksi vanhempien vaikea elämäntilanne tai lapsen omat vaikeudet koulunkäynnissä tai kaverisuhteissa. Monesti tuettavan lapsen perheen oma sosiaalinen verkosto on niin pieni tai heikko, ettei lapsi pysty turvautumaan siihen kuuluvien aikuisten apuun ja tukeen. Tukihenkilötarpeen taustalla voivat vaikuttaa myös vanhempien väsymys sekä päihdetai mielenterveysongelmat. Tukihenkilön käyttö ei ole perusteltua kuitenkaan silloin, kun perheessä on akuutti kriisi tai tilanteessa, jossa harkitaan lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle. (Korhonen 2012, 9, 19.) Aina ei kyse ole kodin ongelmista. Tukihenkilöä voi tarvita esimerkiksi maahanmuuttajalapsi, suuren sisarusparven vanhin lapsi tai lapsi, jolla on jokin sairaus tai vamma. Lapsella saattaa olla myös keskittymis- tai oppimisvaikeuksia, esimerkiksi ADHD tai dysfasia. Itsenäistyvä nuori puolestaan saattaa tarvita tukihenkilön tukea itsenäisen elämän aloitusvaiheessa. (Korhonen 2012, 19; Ostrow 6.) Tukihenkilösuhde perustuu aina lapsen, hänen vanhempiensa, tukihenkilön ja sosiaalityöntekijän yhteiseen, vapaaehtoiseen sopimukseen, jossa sovitaan yhdessä 2

3 tukisuhteen tavoitteista ja sisällöistä. Tukisuhteen aloittaminen edellyttää aina sekä lapsen itsensä että hänen huoltajiensa hyväksynnän. Ketään ei siis pakoteta ottamaan vastaan tukihenkilöä. Valtaosa lapsista ja vanhemmista suhtautuu myönteisesti sosiaalityöntekijän esittämään ehdotukseen vapaaehtoisesta tukihenkilöstä. (Korhonen 2012, 9 10, 20.) Koska tukihenkilötoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, tukihenkilö ei saa toiminnastaan varsinaista taloudellista hyötyä. Toiminnan tärkein palkka on hyvä mieli siitä, että on voinut auttaa ja olla hyödyksi. Tampereen kaupunki maksaa tukihenkilöille pientä palkkiota ja kulukorvausta, joiden tarkoitus on kattaa tukihenkilölle tapaamisista aiheutuvia matka- ja toimintakuluja 2. 3 Kuka sopii tukihenkilöksi? Tukihenkilönä voi toimia kuka tahansa sopivaksi katsottu aikuinen, joka on saanut perehdytyksen tai koulutuksen tehtävään. Tukihenkilöiksi haetaan yli 18-vuotiaita tasapainoisia ihmisiä, joilla on halua ja aikaa toimia lasten tukihenkilöinä. Tukihenkilöksi haluavan elämäntilanne tulee olla sellainen, että se mahdollistaa lapsen tukemisen ja auttamisen. Tukihenkilön iällä, sukupuolella, perhemuodolla tms. ei ole merkitystä. Kuka tahansa, joka on kiinnostunut ryhtymään tukihenkilöksi, voi ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään. (Korhonen 2012, 17; Ostrow 2010, 5; Syrjänen 2010, 12.) Tampereella tukihenkilöksi haluava kutsutaan tukihenkilötoiminnan sosiaalityöntekijän kanssa käytävään henkilökohtaiseen haastatteluun, jossa tukihenkilöksi haluavan soveltuvuutta tehtävään arvioidaan. Lisäksi haastattelussa käydään läpi muun muassa sitä, mitä asioita tukihenkilöksi haluavalta odotetaan, hänen henkilökohtaisia kiinnostuksen kohteitaan, harrastuksiaan, elämäntilannettaan jne. Mikäli tukihenkilöksi haluava on haastattelun jälkeen edelleen kiinnostunut tukihenkilötoiminnasta, ja hän vaikuttaa toimintaan soveltuvalta henkilöltä myös tukihenkilötoiminnan sosiaalityöntekijän mielestä, tukihenkilö osallistuu Tampereen kaupungin järjestämään tukihenkilökoulutukseen. Lopuksi selvitetään tukihenkilöksi 2 Vuonna 2016 Tampereen kaupunki maksaa tukihenkilölle palkkiota kuukaudessa 50,46 ja kulukorvausta 25,23. Palkkio on veronalaista tuloa. Kulukorvaus puolestaan on verotonta tuloa. 3

4 haluavan rikostausta. Kun nämä asiat ovat kunnossa, hänet otetaan tukihenkilöksi ja hänelle aletaan etsiä tuettavaa lasta. Tukihenkilö toimii tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin. Tukihenkilöksi ryhtyvältä ei siis edellytetä erityistaitoja, alan koulutusta, ammatillisia valmiuksia tai sosiaalialan tuntemusta. Tärkein edellytys on vilpitön halu kulkea tukea tarvitsevan lapsen rinnalla. Kontaktin luomisessa lapseen tarvitaan lisäksi aitoa kiinnostusta ja kykyä eläytyä toisen ihmisen tilanteeseen. Jokainen toimii omalla persoonallaan, elämänkokemuksensa ja taitojensa pohjalta. Tukihenkilön tulee kuitenkin kyetä avoimeen, tasavertaiseen ja monesti tiiviiseenkin yhteistyöhön tuettavan, hänen perheensä ja sosiaalityöntekijän kanssa. (Korhonen 2012, 14 18; Syrjänen 2010, 12.) Tukihenkilönä toimiminen on haasteellista ja luovaa toimintaa, jossa saa laittaa itsensä peliin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla tukihenkilö. Jokaisella tukihenkilöllä on mahdollisuus tukea lasta omalla tavallaan, oman elämänkokemuksensa tuomien tietojen ja taitojen pohjalta. (Korhonen 2012, 10.) Yksi tukihenkilön tärkeä ominaisuus on luotettavuus. Hänen tulee sitoutua tehtäväänsä ja pitää lupauksensa. Hän ei saa kertoa tuettavan ja hänen perheensä asioista ulkopuolisille, sillä tuettavalla ja hänen perheellään on oikeus yksityisyyteen. Tuettava voi kertoa myös luottamuksellisia asioistaan tukihenkilölle. Tukihenkilöllä on laissa määritelty vaitiolovelvollisuus. (Korhonen 2012, 14.) Tukihenkilötoiminnassa kaikki osapuolet kohtaavat toisensa tasa-arvoisina. Tukihenkilö kunnioittaa ihmisten erilaisuutta ja oikeutta omiin näkemyksiinsä. Hän ei puutu tuettavan perheen toimintatapoihin eikä arvostele niitä, vaikka ne tuntuisivatkin itselle vierailta. Hän ei myöskään puutu tuettavan ja hänen vanhempiensa tai perheen ja ammattityöntekijöiden keskinäisiin väleihin. Tukihenkilö tarjoaa tukea ja apua tuettavalle tuettavan ja hänen perheensä omilla ehdoilla. Hän kunnioittaa tuettavan itsemääräämisoikeutta eikä tee asioita tai päätöksiä tämän puolesta. (Korhonen 2012, 14.) 4

5 4 Tukihenkilön oma jaksaminen Tukihenkilö joutuu joskus kohtaamaan tuettavan vaikeitakin elämäntilanteita. Tämä edellyttää tukihenkilöltä riittäviä voimavaroja toisen tukemiseen. Siksi tukihenkilön oma elämäntilanne ja ihmissuhteet tulee olla kunnossa. (Korhonen 2012, 18.) Tukihenkilön on tunnettava omat rajansa. Tukihenkilöksi aikovan on pohdittava, kuinka paljon hän haluaa ja pystyy käyttämään aikaa toimintaan. Hänen on pohdittava myös sitä, kuinka vaativaan tukisuhteeseen hän on valmis sitoutumaan. Toiminnassa viihtymisen ja jaksamisen kannalta on tärkeää, että tukihenkilö asettaa jo tukisuhteen alussa itselleen ja toiminnalleen sopivat rajat. Tukihenkilön on huolehdittava osaamisensa ja jaksamisensa rajoista myös tukisuhteen aikana. Rajansa tunteva tukihenkilö osaa tarvittaessa hakea apua ja tukea myös itselleen. (Korhonen 2012, ) Tukihenkilö toimii tehtävässään aina omana itsenään. Hänen tärkein työkalunsa on oma minä, oma persoona. Tukeminen tapahtuu usein kuitenkin erilaisia rooleja hyödyntämällä. Tukihenkilö voi olla esimerkiksi lapsen kuuntelija, opastaja, lohduttaja tai kannustaja. Tukihenkilön roolit kehittyvät ja muuntuvat vuorovaikutuksessa tuettavan kanssa. Tukisuhteen eri vaiheissa korostuvat eri roolit. (Korhonen 2012, 40, 57.) Tukisuhde ei ole koskaan pelkkää sopusointua, vaan siihen kuuluu myös vastoinkäymisiä. Joskus suhde ei tunnu toimivan. Lapsi saattaa olla välinpitämätön, torjuva tai kiukutteleva tukihenkilöä kohtaan. Toisinaan lapsi saattaa jättää tulematta sovittuihin tapaamisiin. Mikään ei ole hyvin tai mikään tukihenkilön ehdottama ajatus ei innosta lasta. Tukisuhteen vaikeat vaiheet koettelevat tukihenkilön jaksamista. Tukihenkilön haasteena onkin pysyä tuettavansa rinnalla vaikeidenkin vaiheiden aikana. (Korhonen 2012, ) Tukisuhde herättää aina tunteita. Mitä läheisempi tukihenkilön ja tuettavan suhde on, sitä enemmän tunteita herää. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa auttamisessa tunteet nousevat helposti pintaan, koska työvälineenä on oma minä. Auttamiskyvyn säilyttämiseksi on tärkeää, että tukihenkilö osaa erottaa omat tunteensa tuettavan tunteista. Jos esimerkiksi itse ahdistuu lapsen ahdistuksesta, lasta on hyvin vaikea tukea. (Korhonen 2012, 60.) 5

6 Sekä tukihenkilön että lapsen elämäntilanteet heijastuvat tukisuhteeseen ja vaikuttavat myös jaksamiseen. Tukihenkilönä viihtymisen ja jaksamisen tärkein edellytys on, että tukihenkilö kokee toiminnan antavan hänelle jotain merkityksellistä. Hyvinvoiva tukihenkilö pystyy antamaan paljon myös tuettavalle. Oma jaksaminen ei kuitenkaan ole aina itsestäänselvyys. Jokaisella tukihenkilöllä tulee vastaan hetkiä, jolloin hän väsyy tai turhautuu. (Korhonen 2012, 64.) Tukisuhteeseen liittyy monenlaisia riskitekijöitä, esimerkiksi tukisuhteen rajojen hämärtymistä, sitoutumattomuutta, väärin arvioitua tuentarvetta sekä suhteen kriisiytymistä. Rajojen hämärtymistä on esimerkiksi liiallinen kiintyminen tai eri osapuolten epärealistiset odotukset. Sitoutumattomuus näkyy esimerkiksi siinä, että sovituista asioista ei pidetä kiinni. Väärin arvioitu tuen tarve ilmenee esimerkiksi siten, että tukisuhde muuttuu tukihenkilölle liian vaativaksi. Kriisiytyminen puolestaan ilmenee esimerkiksi siten, että tukihenkilön psyykkinen vointi ei tue vapaaehtoistyön tekemistä tai hän uupuu. (Syrjänen 2010, 20.) Jotta tukihenkilönä viihtyisi ja jaksaisi, työtä on tehtävä omien voimavarojen rajoissa. Jokainen tukihenkilö voi valita itselleen sopivan sitoutumisen asteen omien toiveidensa ja voimavarojensa mukaan. Joku on valmis vaativampaan, toinen taas helpompaan tukisuhteeseen. Tukihenkilöllä on myös oikeus kieltäytyä tarjotusta tehtävästä. (Korhonen 2012, 10, 64.) Tukihenkilöllä on oikeus saada taustaorganisaatioltaan tukea, ohjausta ja kannustusta tehtävässään. Sitä tarvitessaan tukihenkilö voi aina ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään. Sosiaalityöntekijän kanssa tukihenkilö voi puhua avoimesti ja luottamuksella tukisuhteen iloista ja suruista, pulmista ja haasteista. (Korhonen 2012, ) LÄHTEET Korhonen, A. (toim.) painos. Lastensuojelun tukihenkilön käsikirja. Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry Ostrow, M VATUKE Valtakunnallinen lastensuojelun tukihenkilötoiminnan kehittämisprojekti. Loppuraportti Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry Syrjänen, J Tukihenkilötoiminnan laatukäsikirja Tuexi. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry. 6