SAK:n järjestötutkimus 2005 Perusraportti Erkki Laukkanen Murroksesta muutokseen
Graafinen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique Oy Taitto ja paino Kalevaprint Oy, Oulu 2006 ISBN 951-714-241-2
SAK:n järjestötutkimus 2005 Perusraportti Erkki Laukkanen Murroksesta muutokseen
2 MUUTOS.LIIKE. TIIVISTELMÄ 5 1. KATSAUS AINEISTOON JA SEN KÄSITTELYYN 10 Otoshenkilöt 10 Vanhoja ja uusia näkökulmia 11 Tutkimusmenetelmistä 12 2. KEITÄ ME OLEMME? 14 Suurten ikäluokkien vahva asema 14 Peruskoulutuksena kansakoulu tai vähemmän 15 Ammatillinen koulutus ammattikoulusta 16 Kolmannes kahden palkansaajan talouksia 17 Kaksi prosenttia maahanmuuttajia 19 Ruotsinkielisten toiveita 20 Vapaa-ajan merkitys on kasvanut 21 3. JÄSENYYDEN KIINNIKKEET JA TOIMINTAAN OSALLISTUMINEN 22 Samaistumiskohde on työväenluokka 22 Sukupolven mittaisia jäsenyyksiä 23 Liiton jäseneksi hakeudutaan 24 Työttömyysturvan ja etujen vuoksi 25 Joka neljännellä on kokemusta luottamustehtävistä 26 Viidennes osallistunut ay-liikkeen järjestämään koulutukseen 27 Joka neljäs osallistunut ammattiosaston kokouksiin 28 Tiedonsaanti motivoi osallistumaan 29 Yhteisöllisyydestä ammattiosaston tehtävä 30 Ay-liikkeen näkyvyys ja toimivuus työpaikoilla parantunut 31 4. LIITTO, SAK JA YHTEISKUNTA 32 Liitot onnistuneet parhaiten kassapalveluissa, työaika-asioissa ja työsuojelussa 32 Tärkein tehtävä on taistella työttömyyttä vastaan 33 Työttömyyskassapalvelut tärkein jäsenpalvelu 34 Puolueiden kannatuksessa pieniä muutoksia 35 Liiton lehti ja ammattiosaston tiedote ykkösmediat työelämäasioissa 36 Työttömyyskassapalveluille kouluarvosanaksi 7.9 37 5. TYÖTTÖMYYS 38 Työttömyysaste on laskenut erityisesti nuorilla 38 Työttömyysjaksot lyhentyneet 39 Joka kolmas työtön edelleen pitkäaikaistyötön 40 Myös toistuvaistyöttömyys on lisääntynyt 41 Seitsemän kymmenestä työttömästä saa ansiosidonnaista päivärahaa 42 Työllistämistuki tärkein toimenpide 43 Työllistymisodotukset heikot 44
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 3 6. TYÖSUHDE 45 Harmaa ja itsenäinen työ 45 Epätyypilliset työsuhteet lisääntyneet nopeasti 46 Työsuhteet entistä pitempiä 47 Säännöllisen päivätyön osuus ei enää laskenut 48 Etätyötä tehdään vähän 49 Sivutyön määrä ei ole lisääntynyt 50 Kaksi päivää työnantajan järjestämässä ammatillisessa koulutuksessa 51 Yli puolet käyttää työssään ATK-tekniikkaan perustuvia laitteita 52 Suuren paineen alla työskentely yleistä 53 7. VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET 54 Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön heikentyneet 54 Luottamusmies kahdella kolmesta työpaikasta 55 Toimintavalmiuden heikentyminen päättynyt 57 Johdon asenteissa toivomisen varaa 59 Kiinnostus työnantajan asioihin ei ole lisääntynyt 60 8. TYÖPAIKKA 61 Joka toinen tekee töitä alle 30 hengen työpaikalla 61 Työpaikan pysyvyys on yhä tärkein tavoite 62 Koulutussuunnitelmia haudotaan 63 Kansainvälistymisen vaikutukset on ikäkysymys 64 Yritysten voitosta osa työntekijöille 65 9. TULOT JA VELAT 66 Tuloerot lähestyneet maan keskiarvoa 66 Koulutuksen vaikutus ansioihin pieni 67 Kotitalouksien velat 30 000 euroa 68 Kahdella kolmesta muitakin rahoituslähteitä 69 Kaksi kolmesta asuu omistusasunnossa 70 Kirjallisuus 71 LIITE 1: Aineisto 72 LIITE 2: Liitetaulukot 73 LIITE 3: Kyselylomake 83 Viitteet 82
4 MUUTOS.LIIKE. ESIPUHE SAK on vuodesta 1984 lähtien kartoittanut noin viiden vuoden välein jäsenliittojensa jäsenten mielipiteitä ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta, vaikutusmahdollisuuksista, työstä ja työelämään liittyvistä odotuksista. Ajan saatossa kyselylomakkeen kysymykset ovat muuttuneet ja täsmentyneet, mutta vertailun vuoksi osa kysymyksistä on pyritty pitämään alkuperäisessä muodossaan. Tämä julkaisu sisältää siten paitsi tätä päivää myös viime vuosia ja jopa vuosikymmeniä kuvaavia tietoja työelämästä SAK:laisilla aloilla. Raportti on osa SAK:n ja sen jäsenliittojen järjestötutkimusprojektia, jonka tietoja on käytetty mm. SAK:n edustajakokousasiakirjojen valmisteluun. Projektin seurantaryhmässä ovat asioiden kulkuun myötävaikuttaneet Eija Hietanen (puheenjohtaja), Lauri Lyly, Markku Liljeström ja Sinikka Näätsaari. Projektin sihteerinä kiitokset on ansainnut Kaisa Sember. Muut julkaistavat raportit ovat Pirjo Pajusen tasa-arvoraportti ja Jyrki Helinin luottamusmiesraportti, ja ne julkaistaan kevään 2006 aikana. Helsingissä helmikuussa 2006 Erkki Laukkanen
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 5 TIIVISTELMÄ Moni asia suomalaisessa työelämässä on viimeisen 15 vuoden aikana muuttunut. 1990-luvun alkupuolella elimme taloushistoriamme syvintä lamaa, josta sittemmin on pikku hiljaa toivuttu. Silti laman jäljet ovat edelleen nähtävissä. Työttömyys SAK:ssa on edelleen yleistä, pitkäkestoista ja toistuvaa, ja työssä olevien työsuhteet ovat edelleen varsin usein määrä- tai osa-aikaisia. Siten SAK:laisten arviot työelämästä ovat usein ongelmallisia, eivätkä aina anna yhtä hyvää kuvaa työpaikkatason sosiaalisista suhteista kuin maassa keskimäärin. 1 Jo pitemmän aikaa työelämän murroksessa on korostunut kaksi piirrettä: pienten työpaikkojen ja epätyypillisten työsuhteiden osuus on kasvanut. Nyt nämä kaksi kehityssuuntaa näyttäisivät ainakin osittain murtuneen. Epätyypillisten työsuhteiden osuus on kääntynyt laskuun ja alle 10 hengen työpaikkojen sijasta kasvu on viimeisen viiden vuoden aikana painottunut 10 19 hengen työpaikoille. Silti puolet SAK:laisista työskentelee työpaikoilla, joissa on alle 30 työntekijää. Alle 30 hengen yritykset eivät ole yhteistoimintamenettelyn piirissä. Se, miten ay-liike järjestää toimintansa näillä pienillä työpaikoilla, on edelleen SAK:laisen edunvalvonnan ydinkysymyksiä. Epätyypillisiä työsuhteitakaan ei voi jättää huomiotta, sillä niitä tekee edelleen 23 prosenttia SAK:n liittojen jäsenistä. Epätyypilliset työsuhteet ovat kestoltaan pidentyneet pysyväisluontoisiksi järjestelyiksi. Esimerkiksi määräaikaisessa kokopäivätyössä on viimeisellä työnantajalla oltu keskimäärin neljä vuotta joko yhdessä tai useammassa pätkässä. Koko maan työvoimasta SAK:laiset erottuvat keski-ikänsä ja ammatillisen koulutuksensa osalta. Kolme neljäsosaa jäsenistöstä on 35-vuotiaita tai vanhempia, neljällä kymmenestä peruskoulutus on korkeintaan kansa- tai kansalaiskoulu ja joka kolmannelta puuttuu ammatillinen tutkinto. Viiden vuoden takaiseen verrattuna tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi. Syynä tähän on vähiten koulutusta saaneiden työstä poistuminen. Ja tämän muutoksen voi ennustaa jatkuvan vahvana. Tähän suureen muutokseen on liitoissa syytä alkaa varautua jo tänään. Jäsenkiinnittyminen ja arvostukset Viimeisen viiden vuoden aikana jäsenkiinnittymistä kuvaavissa luvuissa on tapahtunut vain pieniä muutoksia. Ammattiliittoon liittymisen tapoja on edelleen kaksi ylitse muiden: liiton jäseneksi on joko hakeuduttu oma-aloitteisesti tai joku, esimerkiksi luottamusmies, on ehdottanut jäsenyyttä. Vastaavasti tärkeimmät, jokseenkin tasavahvat, syyt ammattiliiton jäsenyydelle ovat ansiosidonnainen työttömyysturva ja palkansaajan etujen ajaminen järjestäytymällä. Tiivistäen tilanne nyt ja muutokset edellisistä mittauksista, ovat seuraavat: Nyt 62 prosenttia vastaajista samaistuu työväenluokkaan, 16 prosenttia keskiluokkaan, 13 prosenttia ei mihinkään luokkaan ja 9 prosenttia ei osaa sanoa. Ei muutosta edelliseen mittaukseen. Ay-koulutuksen laajuus on likimain samalla tasolla kuin viisi vuotta sitten. Viimeisten kahden vuoden aikana ay-koulutuksessa on ollut viisi prosenttia
6 MUUTOS.LIIKE. vastaajista, eli koko SAK:n kentässä noin 45 000 jäsentä, joista kaksi kolmasosaa nykyisiä tai entisiä luottamusmiehiä. Myös ay-toimintaan osallistumista koskevat luvut ovat hyvin lähellä edellisessä mittauksessa vuonna 2000 saatuja lukuja. Osallistumisen tärkein syy on tarve tietää paremmin työntekijöiden oikeuksista. Näin kokee edelleen puolet jäsenistöstä. Sen sijaan näkemys, että tuloksia saadaan vain yhteistoiminnalla on heikentynyt. Viimeisen viiden vuoden aikana luottamustehtävissä olevien osuus on supistunut 8,3 prosentista 7,8 prosenttiin. Pääluottamusmiesten ja muiden luottamusmiesten osuus ei ole laskenut, mutta työsuojeluvaltuutettujen sekä varaluottamusmiesten ja erilaisissa yhteistoimintaelimissä työskentelevien osuus on laskenut. Ammattiosaston asema nähdään nyt lähes samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Kolme neljäsosaa vastanneista on sitä mieltä, että ammattiosaston yksi keskeisin tehtävä etujen valvomisen ohella on yhteenkuuluvuutta lisäävän toiminnan järjestäminen. Työmarkkinapoliittisissa asioissa liiton lehti ja ammattiosaston lehti tai tiedote ovat säilyttäneet asemansa ykkösmedioina, vaikka pientä laskua vuoden 2000 tasosta onkin tapahtunut. Sen sijaan sanomalehden, television ja radion arvo on olennaisesti laskenut. Liitto, SAK ja yhteiskunta Jäsenet odottavat jäsenmaksujen vastineeksi liitoilta ja SAK:lta turvaa. Turvaa tarvitaan työttömyyden vastaiseen taisteluun, työttömyysturvan puolustamiseen sekä sitä tukevaan toimintaan, kuten työttömyyskassapalveluiden kehittämiseen, koulutusmahdollisuuksien lisäämiseen jne. Liittojen onnistuminen on hieman parantunut. Yli puolet jäsenistöstä on sitä mieltä, että liitot ovat onnistuneet hyvin työttömyyskassapalveluissa, työaikaasioissa ja työsuojelun parantamisessa. Lisäksi liki puolet on sitä mieltä, että liitot ovat onnistuneet hyvin myös palkkaehtojen parantamisessa. Ainoa asia, jossa onnistumisprosentti on laskenut on työntekijän osallistumismahdollisuuksien lisääminen työn kehittämisessä. Jäsenistön mielestä SAK:laisen ay-liikkeen ensisijainen tehtävä on edelleen taistelu työttömyyttä vastaan. Toisella sijalla on työttömyysturvan puolustaminen. Näiden tehtävien merkitys on vuodesta 2000 jopa hieman kasvanut. Sen sijaan palkansaajien verotuksen pitäminen kohtuullisella tasolla sekä eläke-edut ja sosiaaliturva eivät ole enää niin tärkeitä tavoitteita kuin viisi vuotta sitten. Tärkein jäsenpalvelu on työttömyyskassapalvelut, toiseksi tärkein liiton neuvonta ja asiantuntijapalvelut ja kolmanneksi tärkein ammatillinen jatko- ja täydennyskoulutus aivan samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Oikeusaputoiminnan merkitys on kasvanut ja vakuutusturvan merkitys laskenut. Viimeisen viiden vuoden aikana Vasemmistoliittoa, Keskustapuoluetta ja Perussuomalaisia äänestävien osuus on kasvanut pari prosenttia. Vastaavasti Sosialidemokraatteja äänestävien osuus on supistunut noin viisi prosenttiyksikköä.
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 7 Jos kannatusluvut lasketaan kantansa ilmaisseista, vasemmiston kannattajia on edelleen selvä enemmistö, lähes kaksi kolmasosaa jäsenistä. Työttömyys SAK:n kyselyissä työttömyydestä on kysytty ns. laajan tulkinnan mukaan, ja työttömiin on laskettu myös työllistämistuella ja työvoimapoliittisessa tai omaehtoisessa koulutuksessa olevat henkilöt. Näin laskettuna työttömyysaste on viimeisen viiden vuoden aikana laskenut 16 prosentista 15 prosenttiin. SAK:lainen työttömyys on pitkäkestoista, mutta on viimeisten vuosien aikana lyhentynyt erityisesti yli 54-vuotiaiden keskuudessa. Sen sijaan toistuvaistyöttömyys ilmiö, jossa nykyiset työttömät ovat myös aiemmin edeltävien viiden vuoden aikana olleet työttöminä ei ole vähentynyt. Alle 25-vuotiaiden joukossa toistuvaistyöttömyys on lisääntynyt. Työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin SAK:laiset työttömät ovat valikoituneet hieman aiempaa useammin. Vastaushetkellä joka viides työtön oli työllistettynä työllistämistuella, työvoimapoliittisessa koulutuksessa tai omaehtoisessa koulutuksessa. Se on likimain sama osuus kuin maassa keskimäärin. Tulosten mukaan toimenpiteisiin valikoituminen on suosinut nuoria, alle 35-vuotiaita työttömiä. Ansiosidonnaista päivärahaa saa 69 prosenttia SAK:laisista työttömistä. Työsuhde Kolmella neljästä SAK:laisesta on ns. tyypillinen työsuhde, eli työsuhde perustuu vakituiseen kokopäivätyöhön. Loput työsuhteista ovat ns. epätyypillisiä työsuhteita, eli työsuhteet ovat joko osa- tai määräaikaisia tai muita normaalista poikkeavia järjestelyjä. Näin määriteltynä on epätyypillisten työsuhteiden osuus viimeisten viiden vuoden aikana laskenut 26 prosentista 23 prosenttiin. Osuus on likimain sama kuin maan palkansaajilla keskimäärin. SAK:laisten tyypillinen työaikamuoto on säännöllinen päivätyö. Viimeisen 21 vuoden aikana säännöllistä päivätyötä tekevien osuus on kuitenkin supistunut 71 prosentista 56 prosenttiin. Vastaavasti vuorotyö ja muut joustavat työaikamuodot ovat lisääntyneet. 1990-luvulla lisääntyi ensin 3-vuorotyö ja sitten 2-vuorotyö. Ilta- ja yötyön osuus on myös kasvanut, mutta paljon hitaammin kuin vuorotyön osuus. Etätyötä varsinaisen työpaikan ulkopuolella tehdään SAK:laisten keskuudessa vähän, eikä etätyö ole vuodesta 2000 lisääntynyt. Parhaillaan sitä tekee kaksi prosenttia vastanneista, minkä lisäksi neljällä prosentilla on aiempia kokemuksia etätyöstä. Suurin osa SAK:laisesta etätyöstä tehdään ilman sähköpostia ja internetiä. Sen sijaan ATK-tekniikkaan perustuvat laitteet, kuten tietokoneeseen yhdistetty kassa, ohjelmoitavat työstökoneet, atk-valvontalaitteet, mikrotietokoneet ja tietokonepäätteet, ovat yleistyneet myös SAK:laisten työssä. Kun viisi vuotta sitten ATK-laitteiden käyttäjiä oli 43 prosenttia, nyt osuus on 52 prosenttia. Sivutyön tekeminen ei viimeisen viiden vuoden aikana ole yleistynyt. Varsinaisen ansiotyön lisäksi muuta ansiotyötä tekee viisi prosenttia jäsenistöstä. Eniten
8 MUUTOS.LIIKE. sivutyötä tehdään yksityisillä palvelualoilla ja vähiten teollisuudessa. Puolet sivutyöstä tehdään toisen työnantajan palveluksessa. Työnantajan järjestämä ammatillinen koulutus on hieman vähentynyt. Nyt 28 prosenttia jäsenistä kertoo osallistuneensa viimeisen vuoden aikana työnantajan järjestämään ammatilliseen koulutukseen. Maan keskiarvo on lähes kaksinkertainen. Vaikutusmahdollisuudet Yhä edelleen neljä kymmenestä työskentelee yli puolet työajasta suuren paineen alla ja toistotyön osuus on saattanut jopa hieman kasvaa. Joka toinen vastaaja joutuu työssään toistamaan yhtä ja samaa työvaihetta. Tässä on mahdollisesti yksi syy siihen, että työelämä ei kiinnosta työntekijöitä siinä määrin kuin yleisesti toivotaan. Työtehtävien hallintaa vaikeuttaa myös se, että vaikutusmahdollisuudet omaa työtä koskeviin asioihin eivät ole parantuneet. Takapakkia on tullut työmenetelmiä ja työjärjestystä koskevissa asioissa. Tässä saattaa olla toinen syy siihen, että työelämä ei kiinnosta SAK:laisia toivotulla tavalla. Luottamusmiesjärjestelmän kattavuus on heikentynyt tasaisesti tarkastelujaksolla 1984 2000. Nyt tämä huono suuntaus näyttää katkenneen, ja kääntyneen parempaan suuntaan. Tulosten mukaan luottamusmies tai vastaava löytyy nykyään 71 prosentilta työpaikoista. Toinen myönteinen muutos on se, että ammattiliittojen jäsenet muodostavat nyt aiempaa yhtenäisemmän, ja luottamusmiehiä tukevan joukon. Ainakin toistaiseksi kyse on kuitenkin vain pienestä parannuksesta, ja yhtenäisyyttä kuvaavat luvut ovat edelleen kaukana vuoden 1984 tilanteesta. Mitalin toiselta puolelta löytyy kuitenkin edelleen vankka usko siihen, että työnantaja asettaa tuottavuuden kaiken muun yhteistoiminnallisen edelle. Työntekijöiden kiinnostus työnantajan asioista ole myöskään viidessä vuodessa kasvanut. Työpaikka Jaksolla 1990 2000 kehitys suosi pieniä työpaikkoja siten, että alle 30 henkilön työpaikoilla töitä tekevien osuus lisääntyi. Nyt tämä kasvu näyttää tyrehtyneen. Lisäksi näyttää siltä, että alle 10 hengen työpaikoilla työskentelee vähemmän ihmisiä kuin viisi vuotta sitten. Kasvu onkin nyt suuntautunut 10 29 hengen työpaikoille. Kun vastaajia pyydettiin yhdeksän vaihtoehdon joukosta valitsemaan asia, jota eniten tavoittelee työssään, ehdoton ykkönen oli työpaikan pysyvyys ja varmuus. Se oli joka toisen vastaajan tärkein asia. Toiseksi tärkein asia, hyvä palkka, koettiin selvästi tärkeämmäksi asiaksi kuin viisi vuotta sitten. SAK:laisten huoli tulevaisuudesta on jonkin verran hellittänyt, vaikka joka toinen vastaaja tuntee edelleen jonkin verran huolta tulevaisuudesta. Aiempaa harvempi kokee tarvitsevansa lisäkoulutusta, ja SAK:laisten ajatukset suuntautuvat aiempaa useammin työn lopettamiseen ja oman yrityksen perustamiseen.
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 9 Kansainvälistymisen vaikutus työhön ja asemaan on suurelta osin ikäkysymys. Mitä nuorempi vastaaja on, sitä myönteisemmin hän vaikutuksia arvioi, ja päinvastoin. Tämä näkyy selvästi kaikissa muissa kysytyissä asioissa paitsi mahdollisuuksissa vaikuttaa asioihin: ikäryhmästä riippumatta vaikutusmahdollisuuksien arvioidaan heikentyvän. Tulot ja velat SAK:laisen palkansaajan keskikuukausiansio oli kyselyhetkellä 1 790 euroa, ja vakinaista kokopäivätyötä tekevän palkansaajan keskikuukausiansio 2 055 euroa. Tulot ovat pienempiä, mutta jakautuvat tasaisemmin kuin maassa keskimäärin. Ero näkyy selvimmin tulojakauman yläpäässä: suurituloisin 20 prosenttia SAK:laisista saa 29 prosenttia kaikista SAK:laisten tuloista. Kaikilla Suomen palkansaajilla tämä osuus oli 34 prosenttia vuonna 2003. Kotitalouksien velat, jotka tässä tarkastelussa kattavat vastaajan ja hänen puolisonsa lainat ja velat yhteensä, ovat viimeisen viiden vuoden aikana lisääntyneet roimasti. Keskimääräinen velka oli vuonna 2000 noin 20 000 euroa, nyt se on noin 30 000 euroa. Valtaosin tämä on seurausta kahdesta asiasta. Ensinnäkin kokonaan velattomien kotitalouksien määrä on supistunut 41 prosentista 22 prosenttiin. Toiseksi suurivelkaisten kotitalouksien, joilla on velkaa yli 50 400 euroa, osuus on kasvanut yhdeksästä prosentista 21 prosenttiin.
10 MUUTOS.LIIKE. 1. KATSAUS AINEISTOON JA SEN KÄSITTELYYN Perusraportin lisäksi järjestötutkimuksen aineistosta julkaistaan sukupuolta käsittelevä raportti ja luottamusmiestoimintaa koskeva raportti sekä mahdollisesti eräitä muita selvityksiä. Kaikki julkaisut perustuvat samaan aineistoon, joka koottiin lomaketiedustelulla vuoden 2005 tammikuussa. Aineiston kokoamisen vaiheet, kato ja lopullisen otoksen edustavuus on kuvattu liitteessä 1. Jäsentutkimuksen kysymyslomaketta on kehitetty vuosikymmenien aikana siten, että se antaisi SAK:n ja sen liittojen käyttöön mahdollisimman laaja-alaisen kuvan jäsenistön työstä, työttömyydestä, vapaa-ajasta ja arvostuksista. Peruskysymys on kuitenkin ollut, miten SAK:n ja sen liittojen tulisi eri tasoilla tapahtuvaa edunvalvontaansa kehittää. Pelkästään perusraportin lomakkeessa oli 68 kysymystä, joista valtaosa monikohtaisia. (Kysymyslomake liitteenä 3). Otoshenkilöt Vastaajat muodostavat liittojen koon mukaan edustavan joukon ja vastaukset kuvaavat siten tilannetta koko SAK:n jäsenistössä. On kuitenkin syytä huomata, että liittojen jäseninä on muitakin kuin vastaushetkellä palkkatyössä olevia. Kun palkkatyössä oli 72 prosenttia ja äitiyslomalla, hoitovapaalla, pitkällä sairaslomalla tai muulla palkattomalla vapaalla viisi prosenttia, niin kaikista vastaajista 77 prosenttia oli työsuhteessa. Muita kuin palkkatyössä olevia oli 28 prosenttia vastaajista. Suurin osa heistä kaikkiaan 15 prosenttia oli vastaushetkellä työttömänä, työssä työllistämistuella tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Lomautettuna oli kolme prosenttia ja eläkkeellä kolme prosenttia. Siten työvoimaan, johon lasketaan sekä työssä että työttömänä olevat, kuului 87 prosenttia vastaajista. Loput 13 prosenttia vastaajista ei kuulu työvoimaan, eikä heitä ole myöskään huomioitu niissä tulostuksissa, jotka on tarkoitettu vain työvoimaan kuuluville. Otoshenkilöiden asema vastaushetkellä (%) Tilanne vastaushetkellä: 1995 2000 2005 Työssä 64 71 72 Äitiys- tai sairasloma, hoitovapaa 4 4 5 Muu palkaton vapaa 0 0 0 Lomautettu osa-/määräaikaisesti 1 1 1 Opiskelemassa 3 3 2 Eläkkeellä 3 3 3 Työttömänä, työssä työllistämistuella tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa 23 16 15 Lomautettuna toistaiseksi 2 1 2 KAIKKI 100 100 100 Vastanneet 4 186 9 948 6 236
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 11 Yksi tärkeä osa jäsentutkimusta on ajassa tapahtuneiden muutosten arviointi. Tätä tarkoitusta varten kysymyslomakkeessa on koko joukko kysymyksiä, joita on toistettu useammassa jäsentutkimuksessa. Vanhimmat vertailutiedot tulevat vuosilta 1984 ja 1990, ja ovat saatavissa vain paperilla. Siksi näitä kysymyksiä koskevat tiedot on tulostettu mahdollisimman vertailukelpoisella tavalla, vaikka nyt käytettävissä olevan tiedon mukaan tulostus tulisi tehdä hieman eri tavalla, esimerkiksi jonkin toisen luokittelevan asian mukaan. Tärkein vertailukohde on vuosi 2000, koska viimeaikaisesta kehityksestä ei muita tietoja juuri ole. Kahden viimeisen mittauksen lukuja verrattaessa on kuitenkin muistettava, että kuluneen viiden vuoden aikana vastaajien joukko on edellä kuvatulla tavalla hieman muuttunut. Nämä pienet muutokset ovat mahdollisesti vaikuttaneet eri asioista annettuihin arvioihin. Vanhoja ja uusia näkökulmia Järjestötutkimuksessa asioita on perinteisesti tarkastelu sektorin mukaan. Sektorit on muodostettu SAK:n liitoista siten, että kunta-alalle ja valtion virastoihin pääosin järjestäytyneet liitot muodostavat julkisen sektorin ja palvelualan yrityksiin järjestäytyneet liitot muodostavat sektorin, jota kutsutaan yksityisiksi palvelualoiksi. Teollisuuden, perustuotannon tai rakennusalan yrityksiin pääosin järjestäytyneet liitot muodostat teollisuussektorin. 2 Sektorijako ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, kuten oheisesta kuviosta voi nähdä. Esimerkiksi julkisen sektorin työpaikoista 85 prosenttia vastasi julkisten palveluiden ylläpitämisestä joko kunnan tai valtion toimesta. Loput 15 prosenttia olivat mm. säätiöiden ja palvelualan yritysten ylläpitämiä työpaikkoja. Samantapaista tulkinnanvaraisuutta on myös yksityisten palveluajojen ja teollisuuden luvuissa. Työnantajat, % Kunta/kuntayhtymä Valtion virasto/laitos Valtion/kunnan liikelaitos Teollisuus/perustuotanto/rakennusala Palvelualan yritys Säätiö, yhdistys jne. Työvoiman vuokraaja Muu työnantaja Miehet Naiset Julkinen Yks. palvelut Teollisuus v. 2005 8 3 3 55 20 9 34 3 18 30 4 8 72 9 4 4 5 5 5 3 4 72 3 11 3 77 7 9 20 3 39 24 9 v. 2000 15 6 5 34 28 3 10 v. 1995 21 5 5 34 25 7 0 20 40 60 80 100
12 MUUTOS.LIIKE. Monissa asioissa sektoreiden sisäiset erot voivat olla suurempia kuin sektoreiden väliset erot. Siksi sektorijakoa on tässä julkaisussa käytetty vähemmän ja tapauskohtaisesti harkiten vain siellä, missä sektorijako ohjaa päätelmiä oikeaan suuntaan. On haluttu välttää sitä, että liitot mekaanisesti tulkitsisivat oman sektorinsa tiedon omaa liittoaan koskevaksi tiedoksi. Tämä puute on korvattu liittokohtaisilla tiedoilla, jotka on esitetty vain liitetaulukossa liitteessä 2. Myös sukupuolijakoa vastauksia luokittelevana muuttujana on käytetty säästeliäästi mm. siksi, että aineistosta kirjoitetaan erillinen julkaisu, jossa asioita tarkastellaan sukupuolen mukaan. Sukupuolijako on kuitenkin otettu huomioon siellä, missä se osana perusraporttia on tuntunut luontevalta. Samoin on menetelty vastaajien luottamustoimien osalta, josta myös kirjoitetaan erillinen luottamusmiesraportti. Sukupuolten osallistumista ja luottamushenkilöiden toiminnan laajuutta kuvaavat perusasiat on eräin osin käyty läpi yhdessä eri raporttien kirjoittajien kanssa. Tutkimusmenetelmistä Siitä miten asioita on lomakkeella kysytty, seuraa myös varsin vahvoja rajoitteita sille, miten asioita voi tutkia, ja mihin tutkimusmenetelmiin kannattaa turvautua. Asiaa voi havainnollistaa Pertti Tötön (2000) esittämällä nelikentällä, jossa yhtenä kysymysluokkana ovat kuvaileva ja selittävä, ja toisena kysymysluokkana laadullinen ja määrällinen. Näitä vaihtoehtoja varioimalla vastattavaksi tulee neljä kysymystä: mitä? - miten paljon? - miten? ja miksi? Kysymysten nelikenttä Kysymys Kuvaileva Selittävä Laadullinen MITÄ? MITEN? Määrällinen MITEN PALJON? MIKSI? Jäsentutkimuksen lomakkeen kysymyksistä valtaosa on kuvailevia, joissa tiedustellaan, mitä mieltä vastaajat asioista ovat, ja miten paljon he jotakin asiaa arvostavat. Selittäviä kysymyksiä, joissa tiedustellaan, miten tähän on päädytty ja miksi jokin asia on niin tärkeä, kysytään hyvin vähän. Tämä on ollut jäsentutkimuksen perinne, ja vaikka kysymyslomaketta on vuosien saatossa kehitelty, sen yksinkertaisuus on haluttu säilyttää. Valitusta tavasta kysyä seuraa kuitenkin se, että aineistosta nousevat havainnot jäävät väkisinkin hieman irrallisiksi, ja tuloksia ei voi oikein liittää niihin suurin linjoihin, joista alan teoreettinen kirjallisuus kertoo. Siten jäsentutkimusta voidaan luonnehtia SAK:n jäsenkuntaa kuvailevaksi empiiriseksi, jäsenten kokemuksista kertovaksi tutkimukseksi. Sana jäsentutkimus on velvoittanut kahdella tavalla. Ensinnäkin tulosten pitäisi olla siinä muodossa, että tavallinen jäsen voi ne ymmärtää. Toisaalta kysymys on kuitenkin tutkimusaineistosta, jonka informaatio tulisi mahdollisimman hyvin hyödyntää. Siksi ristiintaulukoinnin lisäksi on turvauduttu myös eräisiin muihin menetelmiin, joiden avulla useampien asioiden välisiä riippuvuuksia voi
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 13 tarkastella samanaikaisesti. Niiden avulla on myös ollut mahdollista sulkea pois eräitä taustamuuttujia, jotka vääristävät tulosta suuntaan tai toiseen. Myös tulosten esitystapa on pyritty pitämään yksinkertaisena. Kustakin kysymyksestä on laadittu sivun mittainen tiivistelmä, ja tärkeimmistä kysymyksistä on kirjoitettu useampia sivuja. Tiivistelmänomaisella tyylillä on tavoiteltu sitä, että taulukkoproosa tyyliin kuten taulukosta se ja se näkyy voitaisiin rajata minimiin. Kun kukin sivu muodostaa oman kokonaisuutensa, niin siitä pitäisi kaiken olennaisen näkyä kerralla. Kirjallisuusviitteet ja selventävät huomautukset on kirjoitettu loppuviitteiksi. Tilastollisesti tuloksia voidaan pitää erittäin luotettavina. Kun otoskoko on 6 236 vastaajaa, useimmat sektorikohtaisetkin tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä muutaman prosentin riskitasolla. Koko SAK:ta koskevan tuloksen riskitaso on alle prosentin. 3
14 MUUTOS.LIIKE. 2. KEITÄ ME OLEMME? Suurten ikäluokkien vahva asema Jäsentutkimuksen otos on rajattu siten, että vanhimmat otoshenkilöt ovat 60- vuotiaita. Tämä valinta tehtiin jo 1980-luvulla lähinnä siksi, että yli 60-vuotaiden joukossa vaikeasti otoksesta poistettavien vapaajäsenten määrä on suuri. Siten vertailut SAK:laisen palkansaajan ja muiden palkansaajien välillä ovat hieman ongelmallisia. Ikäluokittainen tarkastelu perättäisten kyselyjen välillä on tietenkin mahdollista. Alle 35-vuotiaita SAK:ssa on yhtä paljon kuin viisi vuotta sitten, mutta 55-60- vuotiaita yhdeksän prosenttiyksikköä enemmän kuin viisi vuotta sitten. Näiden ikäryhmien väliin jäävien, parhaassa työiässä olevien, osuus on vastaavasti supistunut kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Iäkkäintä jäsenistö näyttäisi olevan julkisella sektorilla, missä 63 prosenttia on yli 44-vuotiaita. Vuoden 2005 tammikuussa otoshenkilöiden keski-ikä oli 44 vuotta. Vuodesta 1995 keski-ikä on kasvanut noin kolmella vuodella. Seuraavien kymmenen viiden vuoden aikana, kun suuret ikäluokat suurelta osin siirtyvät pois työelämästä, ikärakenne muuttuu tavalla, jonka seurauksena keski-ikä voi jopa laskea. Tämä tosin riippuu siitä, missä määrin tilalle tulee nuoria jäseniä. Jäsenistön ikärakenne, % alle 25 v. 25 34 v. 35 44 v. 45 54 v. 55 60 v. Julkinen Yks. palvelut Teollisuus Mies 13 22 35 28 5 26 24 23 22 5 21 23 28 23 5 21 24 28 22 Nainen 4 20 22 29 26 v. 2005 4 21 23 28 24 v. 2000 5 20 27 32 15 v. 1995 7 23 28 29 12 0 20 40 60 80 100
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 15 Peruskoulutuksena kansakoulu tai vähemmän SAK:laisten peruskoulutus on parantunut sitä mukaa kun vanhemmat ikäluokat ovat siirtyneet pois työelämästä. Silti edelleen 39 prosentilla SAK:laisista peruskoulutus lepää korkeintaan kansakoulun varassa. 4 Perus- tai keskikoulu on 48 prosentilla ja ylioppilastodistus on 13 prosentilla jäsenistä. Naisista ylioppilastutkinnon on suorittanut 18 prosenttia ja miehistä kahdeksan prosenttia. Muuten naisten ja miesten peruskoulutus on hyvin samankaltainen. Ajan vaikutus SAK:laisten peruskoulutuksessa on ollut varsin suoraviivainen. Jaksolla 1984 2005 kansakoulun tai supistetun kansakoulun käyneiden osuus on laskenut 40 prosenttiyksikköä (79 prosentista 39 prosenttiin). Vastaavasti perus- tai keskikoulun käyneiden osuus on kasvanut 31 prosenttiyksikköä (17 prosentista 48 prosenttiin) ja ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus yhdeksän prosenttiyksikköä (4 prosentista 13 prosenttiin). Ikäryhmittäisen tarkastelun perusteella voi ennakoida, että seuraavien viiden vuoden aikana peruskoulutusta kuvaava jakauma tulee olennaisesti muuttumaan. Yli 54-vuotiaista 83 prosentilla peruskoulutus on kansakoulu tai vähemmän. Vuoteen 2010 mennessä valtaosa heistä siirtyy pois työelämästä. Pelkästään tämä muutos laskee korkeintaan kansakoulun käyneiden osuuden 25 prosentin tasolle. SAK:laisten peruskoulutus, % 55 60 v. 83 14 3 Kansakoulu tai vähemmän Perus- tai keskikoulu Ylioppilas 45 54 v. 35 44 v. 25 34 v. 62 29 9 6 76 17 75 24 alle 25 v. 79 20 Mies 39 52 8 Nainen 38 43 18 v. 2005 39 48 13 v. 2000 47 42 11 v. 1995 56 35 9 v. 1990 66 28 6 v. 1984 79 17 4 0 20 40 60 80 100
16 MUUTOS.LIIKE. Ammatillinen koulutus ammattikoulusta Tyypillinen SAK:lainen on hankkinut ammatillisen koulutuksensa ammattikoulusta. Vuonna 2005 ammattikoulun suorittaneita oli 50 prosenttia SAK:laisista. Lisäksi 15 prosenttia oli käynyt vähintään neljän viikon pituisen ammattikurssin, neljä prosenttia oppisopimuskoulutuksen, yhdeksän prosenttia opiston, kaksi prosenttia ammattikorkeakoulun ja prosentti yliopiston tai korkeakoulun. Täysin vailla ammatillista koulutusta oli edelleen 16 prosenttia, eli lähes joka viides SAK: lainen. He ovat siis oppineet ammattinsa työtä tekemällä. (Tulokset liiton mukaan liitetaulukossa LT 1). Viimeisten viiden vuoden aikana ammattikoulun käyneiden osuus on kasvanut seitsemän prosenttiyksikköä, ja ammattikurssin osuus supistunut neljä prosenttia. Muutokset muissa koulutusmuodoissa ovat olleet vähäisiä. Ongelmallista tässä kehityksessä on se, että pitempikestoisen koulutuksen osuus on kasvanut vain vähän. Vastaavasti hyvänä voi pitää sitä, että täysin vailla ammatillista koulutusta olevien osuuden supistuminen on ollut selvästi ripeämpää kuin edellisten viiden vuoden aikana. Ammatillista koulutusta kuvaavan jakauman voi ennakoida olennaisesti muuttuvan seuraavien viiden vuoden aikana. Kun yli 54-vuotiaat siirtyvät suurelta osin eläkkeelle ja tilalle tulee hyvin koulutettuja nuoria, täysin ilman ammatillista koulutusta olevien osuus supistuu noin 10 prosenttiin. 5 SAK:laisten ammatillinen koulutus, % 55 60 v. 29 28 4 29 5 4 Ei mitään Ammattikurssi Oppisopimus Ammattikoulu Opisto Ammattikorkea Yliopisto/korkeakoulu Muu koulutus 45 54 v. 35 44 v. 25 34 v. alle 25 v. Mies 18 20 4 44 8 3 10 7 4 58 15 3 2 7 3 4 66 10 6 13 3 75 4 2 2 16 15 3 55 6 2 Nainen 17 14 5 43 13 4 2 3 v. 2005 16 15 4 50 9 2 3 v. 2000 21 19 4 43 9 2 2 v. 1995 23 21 4 38 9 4 v. 1990 32 23 3 31 6 3 0 20 40 60 80 100
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 17 Kolmannes kahden palkansaajan talouksia Naimisissa tai avoliitossa vastaajista on 74 prosenttia, saman verran kuin viisi vuotta sitten. Puolisoista 65 prosenttia oli vastaushetkellä palkkatyössä. Siten noin 35 prosenttia kaikista vastaajista eli taloudessa, jossa oli parhaillaan kaksi työssä olevaa palkansaajaa. Vastaajien puolisoista seitsemän prosenttia oli yrittäjiä, yhdeksän prosenttia työttömiä tai lomautettuja, neljä prosenttia opiskelijoita ja 16 prosenttia oli kotona. Perhetilanne vaihtee jonkin verran iän mukaan. Opiskelijapuolisoiden osuus on ymmärrettävästi suuri nuorilla ja vähenee sitten nopeasti 35 ikävuoteen mennessä. Työttömien puolisoiden osuus kasvaa hieman iän myötä, mutta kaksinkertaistuu siirryttäessä ikäryhmästä 35 54 vuotta ikäryhmään yli 54 vuotta. Samalla kotona olevien puolisoiden osuus lähes kolminkertaistuu. SAK:laisten puolisoista yrittäjiä on varsin tasaisesti kaikissa ikäryhmissä. Keskimääräistä enemmän yrittäjäpuolisoita on hyvin koulutettujen vastaajien joukossa. Puolisoiden työmarkkina-asema, % alle 25 v. 60 4 6 23 7 Palkkatyössä Yrittäjä Työtön tai lomautettu Opiskelija Kotona 25 34 v. 35 44 v. 45 54 v. yli 54 v. 63 6 7 9 15 73 8 8 3 8 71 8 7 13 51 7 13 29 0 20 40 60 80 100
18 MUUTOS.LIIKE. Yhtä suurta perhettä Kolme neljästä vastaajasta on naimisissa tai avoliitossa. Palkkatyössä puoliso on 65 prosentilla. Seitsemällä prosentilla puoliso on yrittäjä, yhdeksällä prosentilla työtön, neljällä prosentilla opiskelija ja 16 prosentilla puoliso on kotona. Verrattuna tilanteeseen viisi vuotta sitten, työttömien puolisoiden osuus on laskenut kolme prosenttiyksikköä. SAK:laiset ovat edelleenkin yhtä suurta perhettä, sillä puolet SAK:laisten puolisoista on itsekin jonkin SAK:n liiton jäsen: naisten puolisoista hieman yli puolet ja miesten puolisoista hieman alle puolet. STTK:hon järjestäytyneitä SAK:laisten puolisoista on yhdeksän prosenttia ja Akavaan viisi prosenttia. Joka viides alle 35-vuotias vastaaja ei tiedä puolisonsa keskusjärjestöä. Tilanteessa ei ole taphtunut suuria muutoksia viimeisen viiden vuoden aikana. STTK:laisten puolisoiden osuus on hieman laskenut, mutta samalla en tiedä -vastausten määrä on selvästi lisääntynyt. Tarkkaa kuvaa muutoksesta onkin vaikea saada. Ikäryhmittäin tarkastellen näyttää kuitenkin siltä, että alle 35-vuotiaiden SAK:laisten keskuudessa puoliso on nykyään yleisemmin Akavasta kuin STTK:sta. Alle 18-vuotiaita kotona asuvia lapsia oli 39 prosentilla ja yli 18-vuotiaita kotona asuvia lapsia 14 prosentilla vastaajista. Molemmat prosenttiosuudet ovat laskeneet neljä prosenttiyksikköä viiden vuoden takaisesta tilanteesta. Alaikäisiä lapsia yksin huoltavien osuus on kasvanut yhdeksästä prosentista 11 prosenttiin. Puolison ammatillinen keskusjärjestö, % yli 54 v. 56 12 3 9 13 6 SAK STTK Akava on, muttei tiedä ei ole järj. ei tiedä 35 54 v. alle 35 v. Mies Nainen 51 11 6 14 14 4 36 3 6 22 20 12 47 12 7 15 14 6 52 6 4 14 18 7 v. 2005 49 9 5 15 15 6 v. 2000 51 11 5 14 15 4 v. 1995 55 11 5 11 14 4 0 20 40 60 80 100
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 19 Kaksi prosenttia maahanmuuttajia Vastaajilta kysyttiin nyt myös kansalaisuutta ja äidinkieltä. Nämä tiedot ristiintaulukoimalla on saatu alla esitetty asetelma, jonka mukaan noin prosentti jäsenistöstä on ulkomailla syntyneitä, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi. Tämän verran SAK:ssa voi tämän tutkimuksen mukaan sanoa olevan ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, maahanmuuttajia. Osuus on pari prosenttiyksikköä pienempi kuin maassa keskimäärin. 6 Syntyperäisiä suomen kansalaisia, joiden äidinkieli on suomi, on jäsenistöstä 93 prosenttia. Suomalaisia, joiden äidinkieli on ruotsi on noin viisi prosenttia. Lisäksi 0,9 prosenttia jäsenistä on syntynyt ulkomailla, mutta heidän äidinkielensä on joko suomi tai ruotsi. Heitä ei voi siten kiistatta laskea ulkomaalaisiksi maahanmuuttajiksi. Jäljelle jäävää prosenttia jäsenistä, jotka ovat syntyneet ulkomailla ja joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, voi pitää ulkomaalaisena maahanmuuttajana. Prosentti jäsenistöstä on noin 9 000 ihmistä. Jos tämän päälle lasketaan vielä ne 3 000, jotka ovat syntyneet ulkomailla, ja joiden äidinkieli on ruotsi, saadaan maahanmuuttajien kokonaismääräksi noin 12 000 jäsentä. Jäsentutkimuksesta saatu SAK:laisten maahanmuuttajajäsenten osuus on kuitenkin vain suuntaa-antava. On todennäköistä, että kysymyslomakkeen saaneista maahanmuuttajajäsenistä osa on jättänyt vastaamatta kielivaikeuksien takia. Jäsenet synnyinmaan ja äidinkielen mukaan, % 100 80 93,1 % 60 40 20 1 % 0,4 % 0,5 % 0,1 % 4,8 % 0 Syntynyt muualla ja äidinkieli jokin muu Syntynyt muualla ja äidinkieli ruotsi Syntynyt muualla ja äidinkieli suomi Syntynyt Suomessa ja äidinkieli jokin muu Syntynyt Suomessa ja äidinkieli ruotsi Syntynyt Suomessa ja äidinkieli suomi
20 MUUTOS.LIIKE. Ruotsinkielisten toiveita Ruotsinkieliset ovat edellä esitetyllä tavalla SAK:n suurin ei-suomenkielinen ryhmittymä. Heidän asemansa on periaatteessa turvattu asetuksella kaksikielisestä maasta, jossa kaikkia palveluja tulee saada myös ruotsin kielellä. Esimerkkinä oman kielen merkityksestä edunvalvonnassa on seuraavassa kuvattu joitakin ruotsinkielisten jäsenten toiveita. Valtaosa ruotsia äidinkielenään puhuvista SAK:laisista ymmärtää, puhuu ja lukee suomea vähintään välttävästi. Vain 5 10 prosenttia ruotsinkielisistä ei ymmärrä, puhu tai edes lue suomea. Kirjoittaminen on hankalin asia: peräti 31 prosenttia ruotsinkielisistä ilmoittaa, ettei lainkaan kirjoita suomen kielellä. Tämä selittänee myös alla olevia tietoja, joiden mukaan 92 prosenttia ruotsinkielisistä haluaa kaiken ay-materiaalin ruotsinkielisenä. Osittain suhtautuminen on periaatteellista, sillä 41 prosentille asialla ei ole merkitystä omalta osalta. Ruotsinkielisistä vastaajista 40 prosenttia on kuitenkin sitä mieltä, että jos materiaalia ei voi lähettää ruotsiksi, sitä ei sitä tarvitse lähettää lainkaan. Oletettavasti muilla kieliryhmillä on samansuuntaisia toiveita. Ruotsinkielisten 100 92 suhtautuminen eräisiin väittämiin, % 80 Väitteen kanssa samaa tai eri mieltä. 60 63 57 63 58 Eri mieltä 40 36 40 35 41 Samaa mieltä 20 6 0 A B C D E A B C D E Koska on työlästä kääntää kyselylomake, voin vastata myös suomenkieliseen. Jos materiaalia ei voi lähettää ruotsiksi, ei sitä tarvitse lainkaan lähettää. Jos materiaalin voi saada ruotsiksi on lisäksi hyvä käyttää suomea. Omalta osaltani kielellä ei ole suurempaa merkitystä. Ruotsinkielisten täytyy saada kaikki materiaali ruotsiksi.
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 21 Vapaa-ajan merkitys on kasvanut SAK:laisille tärkeät asiat ovat viimeisten viiden vuoden aikana muuttuneet. Kotielämä, harrastukset ja vapaa-aika ovat lisänneet merkitystään työn kustannuksella. Seitsemän kymmenestä pitää kotielämää erittäin tärkeänä asiana omassa elämässään. Kotielämän arvostus nousee aina ikäryhmään 45 54 vuotta, jonka jälkeen sen arvostus laskee. Toiseksi tärkein asia on jokin harrastus vapaa-aikana. Erittäin tärkeänä sitä pitää kaksi kolmesta jäsenestä. Vapaa-ajan harrastuksen arvostus on kaksihuippuinen siten, että se on suurta nuorilla alle 35-vuotiailla ja taas 44 54-vuotiailla. Kolmantena tulee työ, jota erittäin tärkeänä pitää 40 prosenttia vastaajista. Työn arvostus kasvaa aina ikäryhmään 44 54 vuotta, mutta sen jälkeen se laskee. Työ on naisille tärkeämpää kuin miehille. Peräti 53 prosenttia naisista ja 43 prosenttia miehistä pitää työtä erittäin tärkeänä asiana elämässään. Oma vapaa-aika kodin ulkopuolella on selvästi vähemmän tärkeä kuin edellä mainitut asiat, mutta erittäin tärkeänä sitä pitää 29 prosenttia vastaajista. Kodin ulkopuolisen vapaa-ajan arvostus laskee ikääntymisen myötä eikä tässä ole sukupuolten välillä eroja. Erittäin tärkeät asiat elämässä, % yli 54 v. 62 23 70 44 Jokin harrastus Oma vapaa-aika Kotielämä Työ 45 54 v. 35 44 v. 25 34 v. 67 27 75 47 63 29 75 36 67 33 74 33 alle 25 v. 82 49 64 32 Mies 65 28 65 38 Nainen 67 29 83 45 v. 2005 66 29 73 40 v. 2000 62 26 71 48 v. 1995 63 28 72 54 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 220 240
22 MUUTOS.LIIKE. 3. JÄSENYYDEN KIINNIKKEET JA TOIMINTAAN OSALLISTUMINEN Samaistumiskohde on työväenluokka Kun vastaajilta kysyttiin, mihin luokkaan he samaistuvat, jaksolla 1984 1990 ei mikään luokka oli hienoisessa nousussa. Jaksolla 1990 2000 tämä kehitys kuitenkin katkesi, ja nyt 62 prosenttia jäsenistöstä samaistuu työväenluokkaan, 16 prosenttia keskiluokkaan, 13 prosenttia ei mihinkään luokkaan ja yhdeksän prosenttia vastaajista ei osaa sanoa. Luokkasamaistumisessa on jonkin verran eroja sukupuolen mukaan. Naiset samaistuvat hieman miehiä useammin keskiluokkaan eivätkä he ota luokkaasemaansa yhtä selvästi kantaa kuin miehet. Myös nuoret samaistuvat työväenluokkaan iäkkäämpiä vastaajia harvemmin. Ero kaventunee iän myötä, sillä alle 25-vuotiaista 19 prosenttia ei vielä osaa lausua asiasta varmaa kantaansa. Koulutuksella on jonkin verran merkitystä luokkasamaistumisessa. Mitä parempi vastaajan ammatillinen peruskoulutus on, sitä harvemmin hän samaistuu työväenluokkaan, ja vastaavasti sitä useammin hän samaistuu keskiluokkaan tai ei mihinkään luokkaan. Esimerkiksi vähintään opistotason tutkinnon suorittaneista kolmannes samaistuu työväenluokkaan ja kolmannes keskiluokkaan. Luokkasamaistuminen, % Työväenluokka Keskiluokka Yläluokka Ei mikään luokka Ei osaa sanoa miehet naiset 55 60 v. alle 25 v. 66 14 12 7 56 19 14 11 68 15 11 7 50 17 14 19 v. 2005 62 16 13 9 v. 2000 61 16 15 8 v. 1990 60 13 19 8 v. 1984 69 8 15 8 0 20 40 60 80 100
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 23 Sukupolven mittaisia jäsenyyksiä Vuonna 2000 peräti 45 prosenttia jäsenistä oli ollut liiton jäsen yli 20 vuotta. Pisimpiä jäsenyydet ovat teollisuudessa ja lyhimpiä yksityisillä palvelualoilla, mutta erot eri toimialojen välillä eivät ole suuria. SAK:laisten jäsenyyden pituus kasvoi erityisesti vuosina 1984 1995. Tämän jälkeenkin jäsenyysaika on kasvanut mutta aiempaa hitaammin. Muutos seuraa suoraan jäsenistön ikääntymisestä, sillä vastaavalla ajanjaksolla jäsenten keski-ikä on noussut 39 vuodesta 43 vuoteen. Näin pitääkin olla, sillä järjestäytymisasteessa ei tarkasteluajanjakson aikana ole tapahtunut oleellisia muutoksia. Miehet tosin ovat kuuluneet ammattiliittoon hieman naisia kauemmin, vaikka miesten ja naisten keski-iät ovat likimain samat. Tämä pieni ero johtunee siitä, että naisten työuraa liittyy yleensä enemmän mm. perheen perustamiseen liittyviä katkoksia kuin miehillä. Jatkossa liittojäsenyyden keskipituuden voi ennakoida lyhenevän, kun vanhimmat ihmiset, joille erittäin pitkä liittojäsenyys on tyypillistä, siirtyvät pois työvoimasta. Kun tilalle tulee nuoria ja erittäin pitkäkestoiset työsuhteet vähenevät, keskimääräisen jäsenyydenkin pituus tulee laskemaan. Kuinka kauan kuulunut ammattiliittoon, % alle vuoden 1 5 vuotta 6 10 vuotta 11 20 vuotta yli 20 vuotta Julkinen Yks. palvelut Teollisuus Mies Nainen 7 10 30 52 15 15 27 41 10 13 25 51 12 15 24 47 13 13 28 43 v. 2005 13 14 26 45 v. 2000 3 13 15 29 40 v. 1995 3 16 18 29 34 v. 1984 6 25 26 32 11 0 20 40 60 80 100
24 MUUTOS.LIIKE. Liiton jäseneksi hakeudutaan Tyypillisiä ammattiliittoon liittymisen tapoja on ollut kaksi: liiton jäseneksi on joko hakeuduttu oma-aloitteisesti tai joku, esimerkiksi luottamusmies, on ehdottanut jäsenyyttä. Tällä tavoin liittoon on ensimmäistä kertaa liittynyt noin 70 prosenttia jäsenistä. Oma-aloitteinen liittoon hakeutuminen korostuu yksityisillä palvelualoilla ja julkisella sektorilla. Vastaavasti luottamusmiehen ohjaava toiminta korostuu teollisuudessa. Viimeisten viiden vuoden aikana oma-aloitteinen liittoon hakeutuminen on vähentynyt kuudella prosenttiyksiköllä. Vastaavasti oppilasjäsenyyden ja perheen tai ystävien kannustuksen merkitys väylänä jäsenyyteen on lisääntynyt erityisesti pitempikestoisen koulutuksen saaneiden keskuudessa. Liittymistavat vaihtelevat myös jäsenyyden keston mukaan. Uusille jäsenille ovat olleet tärkeitä perheen ja ystävien kannustus sekä liiton oppilasjäsenyys. Yli 20 vuotta jäsenenä olleet ovat tulleet liittoon tyypillisesti luottamusmiehen esityksestä. Luottamusmiehen merkitys korostuu miehillä, kun taas naisten ratkaisuihin ovat miehiä useammin vaikuttaneet työtovereiden maininnat ja muut yhteisölliset kanavat, kuten perhe ja oppilasjäsenyys. Miten tuli liittyneeksi ammattiliittoon ensimmäisen kerran, merkittävin tekijä, % Yli 20 v. 34 15 43 3 11 20 v. 39 16 29 4 5 6 Hakeuduin oma-aloitteisesti Työtoveri mainitsi asiasta Luottamusmies/ay-hlö esitti Työnantaja ehdotti liittymistä Olin liiton oppilasjäsen aiemmin Perheeni/ystäväni kannustivat liittymään Muu tapa 6 10 v. 1 5 v. Alle v. v. 2005 v. 2000 38 16 21 6 9 9 38 15 21 5 9 10 36 24 13 5 5 14 4 36 16 33 3 5 6 40 16 32 3 3 5 0 20 40 60 80 100
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 25 Työttömyysturvan ja etujen vuoksi Syitä ammattiliittoon kuulumiselle on kysytty vuodesta 1984 lähtien. Vuosien varrella vaihtoehdot ovat hieman täsmentyneet, mutta tärkeimmiksi koetut syyt ovat koko ajan olleet vastausvaihtoehtoina. Niitä vertailemalla voi todeta, että tärkeimmät syyt ammattiliittoon kuulumiselle ovat tarkasteluajanjakson aikana muuttuneet varsin vähän. Ne ovat koko ajan olleet ammattiliiton jäsenyyteen liittyvä työttömyysturva ja tarve ajaa tehokkaasti palkka- ja työsuhde-etuja. Vuodesta 1984, josta lähtien jäsentutkimuksia on tehty, 70 80 prosenttia vastaajista on rankannut nämä tärkeimmiksi syiksi liittoon kuulumiselle. (Liiton mukaan liitetaulukossa LT 2). Vuoden 2005 kyselyssä tärkeimmäksi ammattiliittoon kuulumisen syyksi ilmoitettiin työttömyysturva, ja lähes samoin numeroin kuin viisi vuotta aiemmin. Jäsenistä 41 prosenttia piti sitä tärkeimpänä syynä. Etujen ajamista piti tärkeimpänä syynä 38 prosenttia vastaajista. Ajatus siitä, että kuka tahansa meistä voi jäädä työttömäksi, ei siis näytä viimeisen viiden vuoden aikana heikenneen. Ajatus siitä, että liittoa tarvitaan etujen ajamiseen, ei myöskään ole heikentynyt. Erilaiset sosiaaliset tai muut pakot jäsenyyden syynä eivät ole lisääntyneert vuodesta 1995, josta lähtien asiasta on kysytty täsmälleen samalla tavalla. Tarve osallistua työpaikan työolojen kehittämiseen tai ay-liikkeen tavoitteet yhteiskuntapolitiikan puolella eivät myöskään ole kasvattaneet merkitystään liittymissyynä. Tärkein syy ammattiliittoon kuulumiselle, % Tehokkaasti puolustaa/ ajaa palkansaajien etua Varmistaa työttömyysturvani Antaa turvallisuutta elämään Tukea ay-liikkeen tavoitteita yhteiskunnassa Työtoverinikin kuuluvat liittoon Olla ammattiliiton jäsen tullakseen hyväksytyksi Osallistua työpaikan olojen kehittämiseen Julk. palvelut Yks. palv. ja liikenne Teollisuus Mies Nainen v. 2005 v. 2000 v. 1995 35 41 15 4 4 37 41 15 3 3 40 41 10 4 3 42 38 10 4 4 32 45 17 3 3 38 41 13 3 3 38 40 13 3 4 41 39 11 4 3 0 20 40 60 80 100
26 MUUTOS.LIIKE. Joka neljännellä on kokemusta luottamustehtävistä Vastaushetkellä luottamustehtävissä olleiden osuus on supistunut puolella prosenttiyksiköllä 7,8 prosenttiin. Tämän lisäksi noin 24 prosenttia jäsenistöstä on aiemmin toiminut jossakin luottamustehtävässä. Vastaushetkellä luottamustehtävässä olleiden keski-ikä oli 46 vuotta, mikä on kaksi vuotta yli jäsenistön keski-iän. Jäsenistä 1,2 prosenttia oli vastaushetkellä pääluottamusmiehenä, 1,7 prosenttia muuna luottamusmiehenä, 2,3 prosenttia työsuojeluvaltuutettuna ja 4,1 prosenttia jossakin muussa luottamustehtävässä esimerkiksi ammattiosastossa, paikallisjärjestössä tai hallintoneuvostossa. Vuoteen 2000 verrattuna osuudet ovat laskeneet yllättävän vähän, kun ottaa huomioon, miten suuri määrä ikääntyneitä veteraaneja on siirtynyt eläkkeelle. Työsuojeluvaltuutettujen osuus mukaan lukien työsuojeluasiamiehet on kuitenkin hieman supistunut. Miehet ovat luottamustehtävissä selvästi yliedustettuna. Kun naisista luottamustehtäviä oli viidellä prosentilla, miehistä luottamustehtäviä oli 10 prosentilla. Ero on miesten eduksi kaikissa kysytyissä luottamustehtävissä, pääluottamusmiehistä työsuojeluvaltuutettuihin. Lisäksi ero miesten eduksi näyttää vuodesta 2000 kasvaneen kolmella prosenttiyksiköllä. Nyt kaikista luottamushenkilöistä 69 prosenttia on miehiä. Luottamustehtäviä vastaushetkellä, % 10 8 7,8 8,3 a) (ml. yhdyshenkilöt, 0,8 %) b) (ml. työsuojeluasiamiehet, 0,7 %) 2005 2000 6 4 a) 4,1 4,9 b) 2 2,3 2,6 1,7 1,6 1,2 1,2 0 Yhteensä Muu luottamustehtävä Muu luottamusmies Työsuojeluvaltuutettu Pääluottamusmies
MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 27 Viidennes osallistunut ay-liikkeen järjestämään koulutukseen Ay-liikkeen opistoissa ay-koulutusta on viimeisten kahden vuoden aikana hankkinut kolme prosenttia ja muualla neljä prosenttia jäsenistöstä. Kun päällekkäinen koulutus poistetaan, viimeisten kahden vuoden aikana ay-koulutusta on hankkinut viisi prosenttia vastaajista. Siten ay-koulutus näyttää olevan lähes yhtä kattavaa kuin vuoden 2000 mittauksessa. Luvut kasvavat moninkertaisiksi, kun huomioon otetaan myös aiemmin hankittu koulutus. Viimeisen kahden vuoden aikana tai aiemmin on ay-liikkeen järjestämään koulutukseen osallistunut kaikkiaan 21 prosenttia jäsenistöstä. Heistä noin 40 prosenttia on osallistunut sekä ay-opistoissa että muualla järjestettyyn ay-koulutukseen. 7 Viimeisen kahden vuoden aikana miehet ja naiset ovat osallistuneet yhtä aktiivisesti ay-koulutukseen. Osallistumisaktiivisuus näyttäisi lisääntyvän iän myötä aina ikäryhmään 44 54 vuotta asti, ja laskevan sitten hieman. Alle 34-vuotiaista on viimeisen kahden vuden aikana osallistunut neljä prosenttia ja 45 54-vuotiaista kuusi prosenttia. Muita ahkerammin ay-koulutukseen ovat osallistuneet ammatillisen perustutkinnon tai oppisopimuskoulutuksen suorittaneet. (Liiton mukaan liitetaulukossa LT 3). Ay-koulutukseen osallistuminen, % v. 2005 5 16 On osallistunut 2 viime vuoden aikana A v. 2000 5 16 On osallistunut aiemmin v. 1995 5 16 A Yhteensä v. 2005 4 12 B Muualla järjestetty ay-koulutus B v. 2000 4 11 C Ay-liikkeen opistossa järjestetty koulutus v. 1995 4 12 v. 2005 3 11 C v. 2000 3 10 v. 1995 2 10 0 6 12 18 24
28 MUUTOS.LIIKE. Joka neljäs osallistunut ammattiosaston kokouksiin Myös ay-toimintaan osallistumista selvittävät luvut ovat hyvin lähellä edellisessä mittauksessa vuonna 2000 saatuja lukuja. Viimeisen 12 kuukauden aikana 24 prosenttia on osallistunut vähintään kerran ay-liikkeen virkistystilaisuuksiin, 22 prosenttia ammattiosaston kokouksiin ja 16 prosenttia ay-liikkeen tiedotustilaisuuksiin. Johonkin edellä mainituista kolmesta on osallistunut joka kolmas jäsen. 1 Suurimmat erot osallistumisessa löytyvät ikäryhmien väliltä. Alle 35-vuotiaista johonkin edellä mainituista tilaisuuksista oli vuoden aikana osallistunut joka neljäs, 35 44-vuotiaista joka kolmas ja yli 44-vuotiaista yli 40 prosenttia. Tulosten mukaan osallistumismuotojen suosio näyttäisi kuitenkin kasvavan tasaisesti ikääntymisen myötä. Yli 54-vuotiaiden joukossa tosin virkistystoimintaan osallistuminen lisääntyy muita osallistumismuotoja nopeammin. Julkisella sektorilla ay-toiminta on selvästi kattavampaa kuin muilla sektoreilla. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna ainoaksi eroksi jää se, että ammattiosaston, työhuonekunnan, työpaikka-osaston tai vastaavan kokouksiin miehet osallistuvat naisia useammin. (Liiton mukaan liitetaulukossa LT 4) Ay-toimintaan osallistuminen, % Vähintään kerran viimeksi kuluneen 12 kk:n aikana yli 54 v. 27 22 31 45 54 v. 27 19 27 Ammattiosaston, työhuonekunnan, työpaikkaosaston tai vastaavan kokouksiin Ay-liikkeen järjestämiin tiedotus-, luento- ja keskustelutilaisuuksiin Ay-liikkeen järjestämiin virkistystilaisuuksiin 35 44 v. 25 34 v. alle 25 v. Julkinen Yksityiset palvelut 21 13 22 14 9 16 9 6 12 26 21 30 17 13 16 Teollisuus 23 14 25 Miehet 25 16 23 Naiset 18 15 24 v. 2005 22 16 24 v. 2000 23 16 24 v. 1995 26 18 23 0 20 40 60 80 1 Karkea arvio, sillä tähän kysymykseen oli vastattu puutteellisesti.