PUOLUSTUSMINISTERIÖN HALLINNONALAN TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2002

PUOLUSTUSMINISTERIÖN HALLINNONALAN TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2002 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. TOIMINTAKATSAUS 2 1.1 Puolustusministerin katsaus 2 1.2 Puolustusministeriön hallinnonalan virastojen toiminta-ajatukset ja tehtävät 4 1.3 Johtosuhteet ja organisaatio 5 1.4 Toimintaympäristön muutokset 6 1.5 Tärkeimmät yhteiskuntapoliittiset hankkeet 6 2. TULOKSELLISUUDEN KUVAUS 7 2.1 Tulostavoitteiden toteutuminen 7 2.1.1 Hallinnonalan keskeiset tulostavoitteet 7 2.1.2 Puolustusministeriö 9 2.1.3 Puolustusvoimat 12 2.1.3.1 Suorituskyky 12 2.1.3.2 Materiaali ja varojen käyttö 13 2.1.3.3 Henkilöstö 14 2.1.3.4 Kansainvälinen toiminta 16 2.1.3.5 Muu toiminta 17 2.1.3.6 Kehittämishankkeet 18 2.1.4 Puolustushallinnon rakennuslaitos 19 2.2 Siirtomenojen vaikuttavuus 22 2.3 Liike- ja muu taloudellinen toiminta 22 2.3.1 VPU Pukutehdas Oy 22 2.3.2 Maksullinen toiminta 23 2.4 Yhteenvetotaulukot 24 2.4.1 Puolustusmenojen kansainvälinen vertailu 24 2.4.2 Puolustusmenojen osuus valtion kokonaismenoista 24 2.4.3 Yhteenveto puolustusministeriön hallinnonalan tilivirastojen tuotto- ja kululaskelmista 25 2.4.4 Yhteenveto puolustusministeriön hallinnonalan tilivirastojen taseista 26 2.4.5 Yhteenveto henkilöstötilinpäätöksistä 27 2.4.6 Puolustusvoimien määrärahojen käyttö 28 2.4.7 Puolustusministeriön toimintamenojen käyttö 34 3. PUOLUSTUSMINISTERIÖN TILIVIRASTON TILINPÄÄTÖSLASKELMAT JA TILINPÄÄTÖSLASKELMIEN TARKASTELU 35 3.1 Tilinpäätöslaskelmat 35 3.2 Tilinpäätöslaskelmien tarkastelu 39 4. SISÄINEN VALVONTA 41 5. ALLEKIRJOITUKSET 42

2 1. TOIMINTAKATSAUS 1.1 Puolustusministerin katsaus Valtioneuvoston ohjesäännön 16 :n mukaan (voimaan 7.4.2003) puolustusministeriön toimialaan kuuluvat: 1) puolustuspolitiikka; 2) sotilaallinen maanpuolustus; 3) kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittaminen; 4) sotilaallinen kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistoiminta. Valtioneuvoston vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjausten mukaisesti hallinnonalan vuoden 2002 määrärahat käytettiin uskottavan puolustuskyvyn luomiseen ja ylläpitämiseen. Puolustusvoimien strategisen iskun ennaltaehkäisy- ja torjuntakyvyn luomista jatkettiin tavoitteena saavuttaa kyky maavoimien osalta vuoteen 2008 mennessä. Laajamittaisen hyökkäyksen ennaltaehkäisy- ja torjuntakyky ylläpidettiin turvallisuusympäristön kehityksen mukaisena. Puolustusvoimien sodan ajan vahvuuden supistamista jatkettiin siten, että enimmäisvahvuus pienennetään 350 000 henkilöön vuoden 2008 loppuun mennessä. Samalla jatkettiin vanhenevan puolustusmateriaalin nopeutettua poistamista. Vuoden 2002 aikana ryhdyttiin valmistelemaan seuraavaa selontekoa ja käynnistettiin siihen liittyviä tutkimushankkeita. Puolustusselonteossa päätetty puolustuksen rahoitustaso mahdollistaa puolustusjärjestelmän ylläpitämisen ja kehittämisen selonteossa määritellyllä tavalla vuoteen 2008 saakka. Rakennemuutoksesta aiheutuvat hyödyt realisoituvat täysimääräisinä vuodesta 2007 alkaen. Puolustushallinnon käytössä olleet määrärahat mahdollistivat vuodelle 2002 asetettujen tärkeimpien tulostavoitteiden saavuttamisen. Vuoden 2002 tilinpäätöksen mukaan hallinnonalan määrärahojen käyttö oli yhteensä noin 1 712 milj. euroa (vuonna 2001 noin 1 653 milj. euroa). Tämä oli vain hieman yli 1,2 % bruttokansantuotteesta, mikä oli pienimpiä puolustusbudjetin BKT-osuuksia Länsi-Euroopassa. Kansallisen puolustuspolitiikan osalta keskityttiin pitkän aikavälin suunnitteluperusteiden tutkimiseen ja valmisteluun sekä puolustusjärjestelmän kehittämiseen. Strategisen suunnittelun ja pitkän aikavälin suunnittelun painopiste oli 2010-luvun puolustusjärjestelmän tutkimuksessa. Laaditun strategisen suunnitelman perusteella määritettiin tavoitetila 2017, joka antoi perusteita syksyllä käynnistyneelle pitkän aikavälin suunnitelman 2005-2016 laadinnalle. Puolustusvoimien kehittämis- ja tutkimusohjelmien luonnokset valmistuvat kevään 2003 aikana. Strategisen suunnittelun tulokset antavat osaltaan perusteita seuraavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laatimiselle. Aluevalvonnan tavoitteet saavutettiin tyydyttävästi. Tilannekuva vastasi sille asetettuja vaatimuksia, jolloin valtakunnan ja maanpuolustuksen ylimmän johdon käytettävissä oli oikea-aikaisen päätöksenteon ja ennusteiden laatimisen mahdollistava tilannekuva. Puolustusvoimien operatiivisessa suunnittelussa painopiste oli vuoden 2000 AHMAVAARA harjoituksessa havaittujen kehittämistarpeiden toteuttamisessa sekä strategisen iskun ennaltaehkäisyn ja torjunnan suunnitelmien testaamisessa puolustusvoimien vuoden 2002 UKKOSILMA valmius- ja pääsotaharjoituksessa. Harjoituksen tavoitteet saavutettiin kokonaisuudessaan hyvin. Kansainvälisen puolustuspolitiikan osalta keskeisin tulostavoite vuodelle 2002 oli tukea Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syventämistä sekä vahvistaa Suomen asemaa eurooppalaisen kriisinhallintakyvyn kehittämisessä. Tähän liittyen puolustusministeriö toimi aktiivisesti unionin kriisinhallintavalmiuksien kehittämisessä. Suomi osallistui myös aktiivisesti EU:n ja Naton yhteistyön kehittämiseen siten, että EU voisi tarvittaessa saada käyttöönsä Naton resursseja kriisinhallintatehtävissä. EU:n sotilaallisten voimavarojen kehittämiseen liittyen aloitettiin kansainvälisten joukkojen johtamiskyvyn parantaminen ja kevyiden ajoneuvojen hankinta. Kehittämisohjelmaa jatketaan raskaiden ajoneuvojen, työkoneiden, rakenteiden sekä johtamiskyvyn osalta vuosina 2003-2006. Pohjoismainen NORDCAPS -prikaatikonsepti lisäsi kriisinhallintajoukkojen yhteensopivuusvaatimuksia. Rauhanturvaamistoiminnan osalta vuonna 2002 käynnistettiin Afganistanissa ISAF-rauhanturvaamisoperaatio, johon myös Suomi osallistui. Suomella oli vuonna 2002 eri rauhanturvaoperaatioissa runsaat 1000 rauhanturvaajaa. Puolustusvoimien materiaalisen suorituskyvyn kehittämisen painopiste oli vuonna 2002 maavoimissa ja erityisesti valmiusyhtymien varustamisessa, mukaan lukien hankkeiden edellyttämät henkilöstö, koulutus ja rakentaminen. Keskeisiä hankkeita olivat kuljetushelikopterijärjestelmän hankinta ja kehittäminen sekä pääkaupunkiseudun joukkojen varustaminen. Myös maavoimien tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmien kehittämistä jatkettiin. Vuoden merkittävimmät toteutuneet tai valmistellut hankintasopimukset olivat ITO 2005 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, Leopard-taistelupanssarivaunuhankinta, kaksipuolisen taistelun simulointihanke, lämpökamera- ja maalinosoitushanke sekä Amos-kranaatinheitinjärjestelmä- ja AMV-panssariajoneuvohankkeet. Maavoimien helikopteritoiminnan päätukikohdaksi valittiin Utti. Ilmavoimien komentaja johti kesäkuussa puolustusvoimien pääsotaharjoituksen ILMA 2002, jonka tavoitteena oli harjoitella strategisen iskun torjuntaa pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomen alueella, testata opera-

tiivisten ja tulenkäytön johtamisjärjestelmien toimivuutta, harjoitella hävittäjä- ja ilmatorjunnan yhteistoimintaa, kouluttaa ilmavoimien reserviläisiä joukkokokoonpanoissa sodan ajan tehtävissä sekä harjoitella yhteistoimintaa eri puolustushaarojen sekä raja- ja siviiliviranomaisten kanssa. Merivoimissa jatkettiin Laivue 2000 -hankkeen toteuttamista ja rannikkojääkäripataljoonan materiaalihankintoja. Aluskaluston kunnossapito toteutettiin lähinnä korjaavana huoltona. Varusmieskoulutuksen tulostavoitteet saavutettiin hyvin. Varusmiespalvelukseen astui noin 28 000 henkilöä (naisia 389), joista koulutettiin vajaat 26 000 varusmiestä. Maastovuorokausia oli 180 päivää palvelevilla keskimäärin 49. Siviilipalvelukseen hakeutuneita oli aiempia vuosia vähemmän. Kertausharjoitusvuorokausia kertyi noin 164 000 ja harjoituksissa koulutettiin noin 31 000 reserviläistä. Vapaaehtoisten harjoitusten koulutusvuorokausia kertyi noin 27 000 ja niissä koulutettiin noin 13 000 reserviläistä. Uusimuotoisen upseerikoulutuksen toimeenpanoa jatkettiin käynnistämällä reserviupseerin jatkotutkintoon tähtäävä koulutus. Vuonna 2002 käynnissä olivat uusitut perus- ja jatkokoulutusohjelmat. Puolustusvoimien koulutusvolyymin ylläpito ja eri hankkeiden läpivienti edellyttävät jatkossa voimakasta henkilöstön käytön priorisointia. Puolustushallinnon kiinteistöuudistus eteni suunnitellusti. Puolustushallinnon metsäalueet siirtyivät vuoden 2002 alussa Metsähallitukselle. Kertomusvuoden aikana valmisteltiin uudistuksen jatko muun puolustushallinnon kiinteistöomaisuuden siirtämiseksi vuoden 2003 alussa Senaatti-kiinteistöille, Ilmailulaitokselle ja Tiehallinnolle. Puolustushallinnon kumppanuusohjelma laajeni kattamaan aiemmin käynnistettyjen korjaamotoiminnan, terveydenhuollon ja tietohallinnon hankkeiden lisäksi uusina kehittämisalueina ruokahuollon, vaatetushuollon, kuljetuspalvelut ja talous-/palkkahallinnon sekä niiden pilottihankkeet. Kumppanuusohjelmaan jatkamista koskevat päätökset tullaan tekemään saatujen kokemusten perusteella syksyllä 2003. Puolustusselonteon mukaisen rakennemuutoksen aiheuttamat organisaatiomuutokset koskevat puolustusvoimissa lähes 700 henkilöä, joista 270 siirtyi vuoden 2002 loppuun mennessä toiselle paikkakunnalle. Organisaatiomuutoksen yhteydessä puolustusvoimista poistuneen henkilöstön kouluttautumista ja sijoittumista puolustusvoimien ulkopuolelle tuettiin monin järjestelyin yhdessä kuntien, TE-keskusten ja muiden sidosryhmien kanssa. Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea määritti vuonna 2002 yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, ylläpidettävät ja kehitettävät järjestelmät ja toiminnot sekä niiden strategiset tehtävät ja suorituskykyvaatimukset (tavoitetilan). Komitea käynnisti yhteistoiminnassa kaikkien ministeriöiden kanssa strategian kirjoittamistyön. Työ valmistuu kesään 2003 mennessä. Tarkoituksena on, että valtioneuvosto antaisi asiaa koskevan periaatepäätöksen ja päätöksen perusteluosan muodostaisi komiteassa hyväksytty yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia-asiakirja.

4 1.2 Puolustusministeriön hallinnonalan virastojen toiminta-ajatukset ja tehtävät Puolustusministeriö ohjaa, valvoo ja kehittää hallinnonalansa toimintaa ja virastoja. Puolustusministeriön toiminta-ajatus on seuraava: Puolustusministeriö vastaa valtioneuvoston osana ja hallinnonalansa ohjaajana kansallisesta puolustuspolitiikasta ja turvallisuudesta sekä kansainvälisestä puolustuspoliittisesta yhteistyöstä. Tehtävänsä toteuttamiseksi muuttuvassa toimintaympäristössä ja yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa ministeriö vastaa itsenäisen sotilaallisen maanpuolustuksen voimavaroista ja muista toimintaedellytyksistä vastaa kansainvälisen kriisinhallinnan toimintaedellytyksistä ja vaikuttaa Euroopan turvallisuusrakenteisiin kansallisten etujen turvaamiseksi vastaa kestävästä maanpuolustustahdosta. Puolustusvoimien tehtävät on lakisääteisesti määritetty siten, että tehtävänä on: huolehtia valtakunnan maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvonnasta yhteistoiminnassa muiden valvontaviranomaisten kanssa turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus tarvittaessa voimakeinoja käyttäen puolustaa valtakuntaa ja sen oikeusjärjestystä sekä kansan elinmahdollisuuksia ja perusoikeuksia huolehtia valtakunnan sotilaallisen puolustusvalmiuden ylläpidosta ja kehittämisestä antaa sotilaskoulutusta tukea vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta siten kuin siitä asetuksella säädetään taikka puolustusministeriön tai asian laadun mukaan pääesikunnan päätöksellä määrätään sekä muutoinkin edistää maanpuolustustahtoa ja kansalaisten ruumiillista kuntoa kohottavaa toimintaa antaa tarvittaessa virka-apua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseen niin kuin siitä erikseen on säädetty osallistua pelastustoimintaan antamalla käytettäväksi pelastustoiminnassa tarvittavaa kalustoa, henkilövoimavaroja ja erityisasiantuntijapalveluja, jos se onnettomuuden laajuus tai erityisluonne huomioon ottaen on tarpeen; pelastustoimintaan osallistuminen ei saa vaarantaa puolustusvoimien maanpuolustustehtävien suorittamista osallistua rauhanturvaamistoimintaan siten kuin siitä rauhanturvaamislaissa säädetään osaltaan huolehtia hallinnonalan kansainvälisestä toiminnasta siten kuin siitä tarvittaessa puolustusministeriön asetuksella säädetään sekä suorittaa muut sille laissa määrätyt tehtävät. Puolustusministeriön hallinnonalan kiinteistöpalveluista huolehtii Puolustushallinnon rakennuslaitos, jonka toiminta-ajatuksena on järjestää maanpuolustukselle parhaat kiinteistöpalvelut kaikissa oloissa seuraavista lähtökohdista: Puolustushallinnon rakennuslaitos järjestää puolustusvoimille yhdenmukaista toimintamallia noudattaen taloudellisesti ja toiminnallisesti parhaat palvelut markkinoilta tai omana tuotantona. Markkinoiden kiinteistöpalvelut on integroitu maanpuolustukseen jo rauhan aikana rakennuslaitoksen laajan verkottumisen avulla. Puolustushallinnon rakennuslaitos tuntee puolustusvoimien organisaation ja toiminnan sekä puolustuskiinteistöt ja niiden erityisvaatimukset. Rakennuslaitos antaa asiantuntijapalvelua puolustusvoimille myös varuskuntasuunnittelussa. Puolustushallinnon kiinteistötoimen varautumisjärjestelyt toteutetaan mahdollisimman kiinteästi normaaliolojen toimintoihin perustuen. Tämän mukaisesti puolustushallinnon rakennuslaitos vastaa puolustusvoimien tilojen ja rakenteiden rakennuttamisesta, ylläpidosta ja energiahuollosta myös poikkeusolojen aikana. Rakennuslaitos noudattaa puolustusvoimien turvallisuusmääräyksiä ja laitoksella on oma valmiussuunnitelma. Puolustushallinnon rakennuslaitos tarjoaa puolustusvoimille katkeamattoman palveluketjun, jossa asiakas saa saman asiantuntijan suunnitteleman, rakennuttaman ja ylläpitämän rakennuksen. Tämä tarkoittaa, että jo suunnitteluvaiheessa rakennuslaitos voi ottaa huomioon kiinteistönhoidon ja kunnossapidon toimenpiteet ja arvioida kiinteistön elinkaariedullisuuden.

5 1.3 Johtosuhteet ja organisaatio Maanpuolustuksen johtosuhteet: Puolustusministeriön organisaatio 1.1.2002 alkaen:

6 1.4 Toimintaympäristön muutokset Euroopassa jatkuu demokraattinen uudistus- ja vakauskehitys, missä Euroopan unionilla ja Naton jäsenpiirin laajentumisella on keskeinen merkitys. Globalisaatiokehityksen vaikutukset ovat turvallisuuden suhteen pääosin myönteisiä, joskin kehitykseen liittyy uudenlaisten turvallisuusuhkien ongelmia. Kansainvälisen riippuvuuden lisääntyminen parantaa keinoja turvallisuuden lujittamiseen. Tämä edellyttää laajapohjaisen kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön kehittämistä. Globaalin turvallisuusympäristön muutokset vaikuttavat Suomen kansalliseen turvallisuuteen. Uudet epäsymmetriset uhat, mm. terrorismin luonteen muuttuminen ja tietosodankäynti, aiheuttavat paineita arvioida uhkien ennaltaehkäisyä ja hallintaa. Tarvitaan systemaattista tutkimusta, jolla aihepiirin kehittymistä seurataan ja ennakoidaan. Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on Helsingin Eurooppa-neuvoston linjausten mukaisesti vahvistettu luomalla unionille turvallisuusja puolustuspolitiikka (European Security and Defence Policy, ESDP). EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka tähtää EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämiseen vuoden 2003 loppuun mennessä ja tätä kautta unionin poliittisen näkyvyyden parantamiseen. Aseidenriisunta- ja asesulkukysymyksillä on tärkeä rooli EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelyssä. EU pyrkii lujittamaan monenvälisiä ja sopimusvaraisia aseidenriisuntajärjestelyjä. Suomi osallistuu monenkeskeisiin aseriisunta- ja asesulkupyrkimyksiin (ydinaseet, kemialliset, biologiset ja tavanomaiset aseet) sekä niiden leviämisen estämiseen liittyvään yhteistyöhön. Naton piirissä on käynnissä syvällinen ja liittoutuman tulevaisuuden kannalta tärkeä muutosprosessi. Liittoutuma on muuttamassa uhkakuvaansa, johtamis- ja joukkorakennettaan sekä kehittämässä keinovalikoimaansa vastauksena uusiin haasteisiin. Se jatkaa myös laajentumistaan ja täten laajentaa turvallisuuden ja vakauden aluetta Euroopassa. Naton laajentuminen Baltiaan lisää myös Itämeren alueen turvallisuuspoliittista vakautta. Naton muutos jatkuu myös Euro-atlanttisen kumppanuusneuvoston (EAPC) ja rauhankumppanuustoiminnan (PfP) uudistamisen myötä. EAPC pyrkii vahvistamaan rauhankumppanuuden poliittista ulottuvuutta sekä kehittämään sitä entistä toiminnallisemmaksi. Rauhankumppanuusohjelma on perustunut käytännöllisyyteen ja ottanut joustavasti huomioon kumppanimaiden tarpeet ja toivomukset. Kumppanuusmaat voivat edelleen kehittää yhteensopivuuttaan puolustussuunnittelu- ja arviointiprosessin (PARP) kautta. Suomen jäsenyys Länsi-Euroopan puolustusmateriaalijärjestössä (WEAG) mahdollistaa sen, että Suomi kykenee osallistumaan ja vaikuttamaan eurooppalaisten puolustusmateriaaliyhteistyöhankkeiden kehittämiseen. Euroopan unionin jäsenenä Suomi osallistuu materiaaliyhteistyön kehittämiseen ja mm. POLARMtyöryhmän työskentelyyn, jossa pyritään selvittämään edellytyksiä mm. entistä tiiviimmälle Euroopan puolustusmateriaalipolitiikalle ja yhteistyölle. Myös Euroopan unionissa tapahtuva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö, erityisesti kriisinhallintaan liittyvä ECAP-prosessi ja sen kehitys heijastuvat myös materiaalialalle. Kansainvälisen materiaalialan yhteistyössä keskeisellä sijalla ovat myös puolustushallinnon solmimat materiaalialan yhteistyöjärjestelyt (Memorandum of Understanding), joita on tehty monenkeskisinä Pohjoismaiden kanssa tai kahdenvälisinä muiden EU-maiden ja eräiden unioniin kuulumattomien maiden kesken. Lisäksi yhteistoimintaa on edelleen kehitetty Naton PfPjärjestelyn puitteissa. Neljän maan, Saksan, Ranskan, Ison-Britannian ja Italian yhteinen materiaalihankintaorganisaatio OCCAR ja kuuden maan, Saksan, Ranskan, Ison-Britannian, Italian, Espanjan ja Ruotsin puitesopimus puolustusmateriaalialan keskeisistä kysymyksistä ovat myös yhteistyöfoorumeita, joita seurataan ja tarvittaessa valmistellaan niihin liittyviä kansallisia päätöksiä. Valtionhallinnon hallintopoliittiset kehittämislinjaukset, erityisesti keskushallinnon uudistaminen ja vuoden 2001 lopulla annettu valtioneuvoston periaatepäätös valtion toimintojen alueellistamisesta vaikuttavat puolustushallinnon hankkeisiin ja toimintaperiaatteisiin. Markkinaehtoinen toiminta ja siihen liittyvien vaatimusten tehostuminen julkishallinnossa edellyttivät ohjaustoimenpiteitä myös puolustushallinnossa. Nämä sekä toiminnan tehostumiseen ja joustavoittamiseen liittyvät tarpeet edellyttävät uudenlaisten toimintamallien kehittämistä, johon ratkaisuja haetaan mm. käynnissä olevassa puolustushallinnon kumppanuusohjelmassa. 1.5 Tärkeimmät yhteiskuntapoliittiset hankkeet Puolustusselonteon edellyttäminä, vuodelle 2002 ajoittuneina, toimenpiteinä voidaan todeta puolustushallinnossa toteutetut organisaatiomuutokset, strategisen suunnittelun kehittäminen, turvallisuusympäristön kehityksen arviointi, kriisinhallintakyvyn kehittäminen sekä osallistuminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian laadintaan. Puolustusministeriössä laadittiin päivitetty strateginen suunnitelma, johon sisältyi myös kansallisen ja kansainvälisen toimintaympäristön kehitysarvio. Strategisen suunnitteluprosessin ja toimintaympäristön kehitysarvion perusteella luotiin, ylläpidettiin ja kehitettiin sotilaallisen

7 maanpuolustuksen kehittämisvaihtoehtoja ja doktriinia sekä kansainvälisen puolustuspolitiikan toimintalinjauksia. Kertomusvuoden aikana tehtiin päätökset puolustusvoimien yksiköihin kohdistuvista organisatorisista muutoksista selonteon linjausten pohjalta. Näiden osalta voidaan pitää merkittävinä yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia omaavina muutoksina Iisalmen asevarikon, Turun ja Haminan erillisten ilmatorjuntajoukkojen sekä Hangon Rannikkopatteriston lakkauttamista ja niiden toimintojen siirtäminen muihin joukkoosastoihin vuoden 2003 alussa. Vammalan, Oriveden ja Sääksjärven asevarikoiden sekä Suojeluvarikon lakkauttamiset toteutetaan vuoden 2003 kuluessa. Selonteon toimeenpanoa ohjaamaan asetettiin puolustusministeriön työryhmä sekä paikallisia työryhmiä, joiden tehtävänä on rakennemuutoksesta puolustusvoimien henkilöstölle ja paikkakunnille aiheutuvien haittavaikutusten minimoiminen sekä vapautuvien kiinteistöjen hyödyntämismahdollisuuksien selvittäminen. Maanpuolustuskorkeakoulussa käynnistettiin vuonna 2002 uusimuotoinen määräaikaisen reserviupseerin virkaan tähtäävä koulutus. Puolustushallinnossa on jatkettu kannustavan palkkausjärjestelmän käyttöönoton valmistelua. Lisäksi on jatkettu 30.8.2001 annettuun valtioneuvoston periaatepäätökseen valtion henkilöstöpolitiikan linjasta sisältyvien muiden tavoitteiden toteuttamista. Elinvoimainen ja kilpailukykyinen kotimainen puolustusteollisuus edustaa tärkeää osaa puolustusvoimien materiaalisessa kehittämisessä ja huoltovarmuudessa. Yhteistyötä teollisuuden, tutkimuslaitosten ja puolustushallinnon kesken on kehitetty edistämällä verkottumista esim. osaamiskeskusajattelun kautta. Eduskunta edellytti vuoden 2001 kolmannessa lisätalousarviossa, että hallitus laatii pitkän tähtäyksen kehittämissuunnitelman ruuti- ja ammustarviketuotannon turvaamiseksi Suomessa. Eduskunnan edellyttämän kehittämissuunnitelman osana on valmisteltu tämän tuotannon osaamiskeskuslähtöistä verkottumista yhdessä puolustusvoimien ja teollisuuden kanssa osana materiaalipoliittista ohjelmaa. Vuoden 2002 aikana jatkettiin valtion kiinteistöstrategian mukaista kiinteistöuudistusta, jonka tavoitteena oli saada uusi toimintamalli kokonaisuudessaan käyttöön puolustushallinnossa vuoden 2003 alusta. Vuoden aikana valmisteltiin puolustusministeriön, valtiovarainministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriöiden välisen yhteistoiminnan periaatteet ja -sopimukset, uudistukseen liittyvä rahoituskehys, puolustusvoimien, Puolustushallinnon rakennuslaitoksen ja eri sidosryhmien väliset puite-, asiantuntija- ja kumppanuussopimukset ja siirrettävän kiinteistövarallisuuden hallinnansiirrot. Kertomusvuonna on myös jatkettu yhteistyö- ja kumppanuusmalleja koskevia hankkeita, joissa selvitetään mahdollisuuksia uusien toimintamallien ja työnjaon kehittämiseksi yhteiskunnan eri toimijoiden kesken muun muassa materiaalialalla. Puolustushallinnon kumppanuusajattelua kehitettiin ja sen perusteella määritettiin hallinnonalan kumppanuusohjelma. Ohjelman parissa käynnistettiin esiselvitykset neljällä uudella pilottialueella: ruokahuollossa, vaatetus- huollossa, kuljetuspalveluissa sekä taloushallinnossa. Uudet pilotit valittiin alueilta, joissa hankkeiden toteutukseen liittyvät riskit ovat pieniä ja joista on mahdollisuus saada laaja-alaisia kokemuksia sekä konkreettisia tuloksia mm. kustannustehokkuuden osalta. Valtion toimintojen uudelleen sijoittamisen koordinaatioryhmän toimikausi jatkui vuoden 2002 aikana. Työhön liittyen valtioneuvosto asetti toimikaudeksi 1.7.2002 31.3.2003 alatyöryhmän selvittämän valtion keskushallinnon tukitehtävien alueellistamismahdollisuuksia. Puolustusministeriö on osallistunut myös tämän työryhmän työhön ja sen toimeksiannosta tehtiin alustava selvitys alueellistamismahdollisuuksista puolustusministeriön hallinnonalalla. Kansallista ja kansainvälistä verkottumista jatkettiin ulkopuolisten tutkimus- ja viranomaistahojen kanssa muiden hallussa olevan tutkimusosaamisen ja resurssien hyödyntämiseksi maanpuolustuksen erityistarpeisiin. Syksyllä aloitettiin konkreettinen tutkimusyhteistyö Tampereen yliopiston, Helsingin yliopiston, Ulkopoliittisen instituutin sekä Suomen Akatemian kanssa osallistumalla Venäjä-ohjelmaryhmän työskentelyyn. Lisäksi valtion tiede- ja teknologianeuvoston puitteissa on osallistuttu valtioneuvostotason tutkimustoiminnan tavoitteiden määrittelyyn. 2. TULOKSELLISUUDEN KUVAUS Tulostavoitteiden toteumista tarkastellaan hallinnonalan vuoden 2002 tulostavoiteasiakirjassa julkaistujen tulostavoitteiden osalta. Lisäksi esitetään tiedot siirtomenojen vaikuttavuudesta, liike- ja muusta taloudellisesta toiminnasta sekä yhteenvetotaulukoita hallinnonalan ja sen virastojen taloudesta ja henkilöstöstä. 2.1 Tulostavoitteiden toteutuminen 2.1.1 Hallinnonalan keskeiset tulostavoitteet Hallinnonalan keskeisimmät vuoden 2002 tulostavoitteet toteutuivat seuraavasti: Puolustusvoimia kehitetään eduskunnan hyväksymän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaisesti.

8 Kansallisen puolustuspolitiikan ja puolustusvoimien ohjausta tiivistettiin tavoitteena turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suunnittelu ja valmistelu sekä puolustusjärjestelmän kehittäminen valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa vuonna 2001 hyväksyttyjen linjausten mukaisesti. Tavoitteen saavuttamiseksi selonteon selvitys- ja tutkimustehtävät käynnistettiin vuoden 2002 aikana. Osa selvityksistä ja tutkimuksista on valmistunut ja osan toimeenpanoa jatketaan vuonna 2003. Kertomusvuoden aikana jatkettiin puolustushallinnon rakenneuudistuksen toimeenpanoa valtioneuvoston selonteon edellyttämällä tavalla. Puolustusvoimien koulutusorganisaatiota rationalisoitiin keskittämällä maavoimien aselajitoimintoja. Samanaikaisesti asevelvollisten koulutusjärjestelmää kehitettiin edelleen keskitetympään ja tehokkaampaan suuntaan. Kertausharjoitusten määrässä päästiin noin 31 000 reserviläisen tasolle. Vuoden 2002 aikana jatkettiin myös puolustusvoimien sodan ajan joukkojen kokonaisvahvuuden pienentämistä tähtäimenä vuonna 2008 tavoitteena oleva 350 000 henkilön vahvuus. Myös puolustusvoimien varikkojärjestelmän sopeuttaminen sodan ajan joukkojen supistuvan kokonaisvahvuuden edellyttämää huollollista kapasiteettia vastaavaksi aloitettiin loppuvuonna 2002. Maavoimien kehittämisen ohella jatkettiin merivoimien tärkeimmän aluskaluston uusimista sekä rannikkopuolustuksen liikkuvuuden parantamista. Ilmavoimien kehittämisessä painopisteenä oli torjuntahävittäjäkaluston toimintaedellytysten parantaminen ja suorituskyvyn ylläpito. Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ministeriötason ohjausta vakiinnutettiin perustamalla syksyllä 2002 hallinnonalojen välinen työryhmä tehtävänään selvittää tämän koulutuksen järjestelyjä. Valmistellaan puolustuspolitiikkaa, jolla parannetaan puolustuskyvyn kansallista ja kansainvälistä uskottavuutta. Suomen turvallisuuspolitiikan perustana olevaa uskottavaa puolustuskykyä kehitettiin määrätietoisesti valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisten linjausten mukaisesti. Vuoden 2001 selonteossa hyväksyttiin puolustuksen kehittämisen toimintalinjauksien mukainen puolustuksen rahoitustaso, joka on toteutunut myös eduskunnan hyväksymissä talousarvioissa. Puolustuksen suunnitelmallinen rahoitus on merkittävä osa uskottavaa puolustusta. Puolustuksen kehittämisen voimavaroja suunnattiin strategisen iskun ennaltaehkäisy- ja torjuntakyvyn saavuttamiseen. Laajamittaisen hyökkäyksen ennaltaehkäisy- ja torjuntakykyä ylläpidettiin Suomen turvallisuusympäristön kehityksen edellyttämässä laajuudessa. Puolustuksen kehittämisen painopiste oli puolustusvoimien johtamisjärjestelmässä, maavoimissa, sotilaallisessa kriisinhallintakyvyssä ja kansainvälisessä kriisinhallintayhteistyössä sekä tietoyhteiskunnan sotatalousjärjestelmän kehittämisessä. Sotilaallisen kriisinhallintakyvyn kehittämisessä painopisteenä oli eurooppalaisiin kriisinhallintatavoitteisiin vastaaminen pohjoismaisen yhteistyön ollessa keskeisessä asemassa. Suomi osallistui vuonna 2002 eri rauhanturvaoperaatioihin keskimäärin runsaan 1000 rauhanturvaajan vahvuisella henkilöstöllä, mikä väkilukuun suhteutettuna on merkittävä määrä. Voimakas panostaminen kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön lisää osaltaan Suomen kansallisen puolustuksen ulkoista uskottavuutta. Tuetaan Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syventämistä ja vahvistetaan Suomen asemaa eurooppalaisen kriisinhallintakyvyn kehittämisessä. Puolustusministeriö toimi aktiivisesti Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamiseksi unionin kriisinhallintavalmiuksia kehittämällä. Tavoitteena oli vahvistaa unionin toimintakykyä laajentamalla sen käytössä olevaa keinovalikoimaa luomalla valmiudet siviili- ja sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tarkoituksena on, että unioni kykenisi toteuttamaan sekä siviilikriisinhallintatehtäviä eri aloilla että sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita. Euroopan unionin sotilaallisia voimavaroja on kehitetty niin, että unioni olisi toimintakykyinen vuonna 2003. Kehitystyö on edennyt suunnitellusti. Voimavaroissa on vielä tiettyjä puutteita, joita pyritään kehittämään keväällä 2002 käynnistyneen voimavarojen kehittämissuunnitelman (ECAP, European Capabilities Action Plan) kautta. Suomi on tarjonnut EU:n sotilaallisen kriisinhallintakyvyn kehittämiseen monipuolisen joukkopoolin, joka mahdollistaa laajan poliittisen harkinnan päätettäessä osallistumisesta eri tyyppisiin operaatioihin. EU:lle ilmoitettu joukkopooli on sama, joka on ilmoitettu myös YK:lle ja Natolle sekä yhteispohjoismaiseen joukkopooliin (NORDCAPS). Puolustusministeriö osallistui aktiivisesti EU:n ja Naton yhteistyön kehittämiseen siten, että EU voisi tarvittaessa saada käyttöönsä Naton resursseja kriisinhallintatehtävissä. Tällä tavoin pyritään välttämään kaksinkertaisten sotilaallisten rakenteiden luominen Eurooppaan. EU valmistautuu käynnistämään ensimmäisen sotilaallisen kriisinhallintatehtävän entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa vuonna 2003. Hanke on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä Naton kanssa. Aseidenriisunta- ja asesulkukysymyksillä on tärkeä rooli EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelyssä. EU pyrkii lujittamaan monenvälisiä ja sopimusvaraisia aseidenriisuntajärjestelyjä. Suomi osallistuu monenkeskisiin aseriisunta- ja asesulkupyrkimyksiin (ydinaseet, kemialliset, biologiset ja tavanomaiset aseet) sekä niiden leviämisen estämiseen liittyvään yhteistyöhön. Ministeriön strategista johtamista kehitetään vastaamaan hallinnonalan strategisen ohjauksen asettamia vaatimuksia.

9 Uudessa organisaatiossaan puolustusministeriö kehitti kansallisen puolustuspolitiikan ja sotilaallisen maanpuolustuksen pitkän tähtäimen suunnittelua ohjaavaa strategista suunnitteluprosessia sekä tuotti päivitetyn strategisen suunnitelman. Suunnitelman perusteella määritettiin puolustuksen pitkän aikavälin tavoitetila ja ohjattiin puolustusvoimien pitkän aikavälin toiminnan ja talouden suunnittelua tulosohjauksen periaatteita noudattaen. Turvataan hallittu kumppanuuteen perustuvien yhteistyömallien valmistelu ja käyttöönotto riittävällä ministeriötason ohjauksella. Puolustushallinnon kumppanuusohjelma käynnistettiin puolustusministeriön periaatepäätöksellä keväällä 2001. Periaatepäätöksen pohjalta käynnistettiin puolustusvoimien tukipalvelujen kartoittaminen tavoitteena etsiä kehittämisalueita, joiden kautta saataisiin positiivisia kokemuksia kumppanuudesta samalla varmistaen puolustusministeriön ohjauksessa kumppanuusohjelman strategisten päämäärien kannalta tarkoituksenmukainen ja systemaattinen eteneminen. Puolustusministeriön toimeksiannosta tehty alkukartoitus valmistui maaliskuussa 2002. Alkukartoitukseen perustuen puolustusministeriö linjasi maaliskuuussa antamallaan ohjauskirjeellä kumppanuusohjelman laajentamisen uusille kehittämisalueille, joita ovat ruokahuolto, vaatetushuolto, kuljetuspalvelut ja taloushallinto. Ohjauskirjeessä määriteltiin myös kumppanuusohjelman organisointi. Lähtökohtana on turvata ministeriölle riittävä ohjausote kumppanuusohjelman ohjelmatasolla ja jättää kumppanuushankkeiden käytännön johtaminen ja toteutus puolustusvoimien vastuulle. Puolustusministeriö antoi lokakuussa ohjauskirjeen uusien kehittämisalueiden hankkeiden käynnistämiseksi. Pääesikunta antoi ohjauskirjeeseen perustuen toimeenpanokäskyn, jolla käynnistettiin konkreettiset uudet pilottihankkeet, sekä määriteltiin pilottihankkeiden vastuuhenkilöt sekä toteuttavat joukko-osastot. Pilottihankkeet esiteltiin puolustusministeriön johtamalle kumppanuusryhmälle, jolloin todettiin suunnittelun käynnistyminen, hankeprosessin vaiheistus, tarvittavat resurssit, nähtävissä olevat ongelmat ja kumppanuusohjelmalta hankkeisiin tarvittava tuki. Kiinteistöuudistuksen toteuttamista jatketaan siirtämällä puolustushallinnon metsäalueet Metsähallitukselle. Puolustusministeriön tiliviraston taseessa olleet hallinnonalan metsäalueet siirrettiin vuoden 2002 alussa Metsähallitukselle. Uuden toimintamallin mukaiseen yhteistyöhön Metsähallituksen kanssa sisältyi myös puolustushallinnon metsätoimen henkilöstön siirtyminen Metsähallitukseen ns. vanhoina työntekijöinä. Pyritään turvaamaan mahdollisuuksien mukaan riittävä tilauskanta kotimaiselle puolustustarviketeollisuudelle ottamalla huomioon kansainvälisen yhteistyön ja työnjaon sekä kotimaassa ja pohjoismaiden kesken toteutetun toimialajärjestelyn antamat mahdollisuudet. Kertomusvuoden aikana valmisteltiin Suomen sotataloudellisen valmiuden kehittämisen tilausvaltuus (STALVA), joka ajoittuu vuosille 2003-2008. Tilausvaltuudella parannetaan ampumatarvikkeiden huoltovarmuutta ja edistetään puolustusmateriaaliteollisuuden rakennejärjestelyjä sekä kriittisen osan säilymistä maassamme. Vuoden aikana solmittiin ja valmisteltiin mm maavoimien lämpökamera- ja simulaattorihankintoja, joissa kotimaisilla yrityksillä on merkittävä rooli järjestelmä- ja osatoimittajina sekä elinjakson aikaisen ylläpidon tarjoajana ja valmisteltiin kotimaisten kranaatinheitinajoneuvon (AMOS) sekä neliakselisen taisteluajoneuvon (AMV) hankinnat. Sekä AMOS että AMV ovat maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä. AMOS -ajoneuvon kehittämistä on toteutettu Suomen ja Ruotsin välisenä materiaaliyhteistyönä. 2.1.2 Puolustusministeriö Luvun 27.01. Puolustusministeriö menot olivat vuosina 2001-2002 seuraavat: 2001 tilinpäätös 2002 tilinpäätös 1000 euroa 1000 euroa 44 121 38 247 Puolustusministeriö keskittyi erityisesti hallinnonalan turvallisuus- ja puolustus- sekä materiaalipoliittisen ohjauksen vahvistamiseen sekä kansallisen ja kansainvälisen toimintaympäristön kehityksen seurantaan ja arviointiin. Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen ohjaus painottui vuonna 2002 valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon edellyttämien hallinnonalan toimenpiteiden sekä tutkimus- ja selvitystehtävien käynnistämiseen, valmisteluun ja johtamiseen niiltä osin kuin ne kuuluvat kansallisen puolustuspolitiikan tai Suomen harjoittaman kansainvälisen kriisinhallintaja rauhanturvaamistoiminnan piiriin. Puolustusministeriön toimenpitein pyrittiin osaltaan syventämään yhteistoimintaa muiden ministeriöiden, erityisesti ulkoasiainministeriön kanssa. Yhteistoiminta jatkui myös sisäministeriön kanssa siviilikriisinhallinnan toimivalmiuksien kehittämisessä. Kansainvälisesti yhteistoimintaverkoston kehittämisen painopiste oli EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä Naton rauhankumppanuustoiminnan alueilla. Lisäksi yhteistoimintaverkostoa kehitettiin erityisesti pohjoismaiden, Suomen kannalta keskeisten EU-maiden sekä Yhdysvaltain suuntaan.

10 Kertomusvuoden alussa toteutettiin puolustusministeriön toiminnallinen ja rakenteellinen uudistaminen. Uudistuksen tavoitteena on parantaa ministeriön toimintaedellytyksiä hallinnonalansa strategisena ohjaajana. Uuden organisaation käynnistyminen ja sen edellyttämien toimintatapojen opiskelu toivat omat erityispiirteensä ministeriön vuoden 2002 toimintaan. Ministeriön henkilöresurssit olivat täysipainoisesti käytettävissä vasta vuoden jälkipuoliskolla. Puolustusministeriön keskeiset tulostavoitteet vuodelle 2002 toteutuivat seuraavasti: Syvennetään kansainvälistä puolustuspoliittista yhteistyötä YK:ssa, ETYJissä ja Naton rauhankumppanuusohjelman puitteissa sekä kehitetään Suomen edellytyksiä osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan. Yhteistyössä painotetaan käytännön toimia Ruotsin ja muiden pohjoismaiden kanssa. Kansallisen kriisinhallintakyvyn ylläpitämisen ja kehittämisen osalta keskeistä oli osallistuminen Naton toimeenpanemiin kriisinhallintaoperaatioihin. Lisäksi Suomi tuki YK:n rauhanturvaamistoiminnan tehostamista. Kansainvälisen yhteistyön ja sotilaallisen kriisinhallinnan valmiuksien kehittämistyötä ohjattiin Suomen kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. Kaiken kaikkiaan Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön on monipuolistunut. Suomi edisti aktiivisesti Naton rauhankumppanuusyhteistyön kehittämistä Suomea hyödyttävällä tavalla. Suomi teki useita aloitteita sekä kansallisesti että yhdessä Ruotsin kanssa Naton Euro-atlanttisessa kumppanuusneuvostossa parantaakseen kumppanimaiden mahdollisuuksia osallistua kriisinhallintatehtäviin sekä lisätäkseen näiden maiden mahdollisuutta riittävään tiedonsaantiin ja konsultaatioihin niitä itseään koskevissa kysymyksissä. Hallitusohjelmassa painotettu yhteistyö Ruotsin ja muiden pohjoismaiden kanssa syveni yhteisen kriisinhallintaprikaatin (NORDCAPS) muodostamiseen liittyneen valmistelun takia. Puolustusministeriö otti aktiivisesti osaa YK:n kriisinhallintatyön kehittämiseen ja YK:n toimintakyvyn vahvistamiseen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi. Suomi lisäsi myös tukeaan YKrauhanturvatoiminnalle ja päätti lähettää esikunta- ja vartiokomppanian YK-operaatioon Etiopian ja Eritrean rajalla. Lisäksi Suomi osallistui Afganistanin tilanteen vakautusponnisteluihin lähettämällä rauhanturvaajia Afganistaniin. Suomella oli vuonna 2002 eri rauhanturvaoperaatioissa runsaat 1000 rauhanturvaajaa. Näistä Nato-johtoisissa operaatioissa Balkanilla 925 henkeä, YK-operaatioissa 43 henkeä ja ISAF-operaatiossa Afganistanissa 50 henkeä. Vuoden 2002 aikana valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta hyväksyi linjaukset osallistumisesta rauhanturvaamistoimintaan vuonna 2003. Suomi valmisteli liittymistään ns. Avoin taivas -sopimukseen, joka mahdollistaa sopijapuolena olevien valtioiden kesken luottamusta lisäävien valvontalentojen toteuttamisen ennalta sovittujen menettelyjen ja lukumääräisten kiintiöiden mukaisesti. Eduskunta ratifioi Suomen liittymisen sopimukseen helmikuussa 2003. Kehitetään uusia huoltovarmuusratkaisuja osallistumalla kansainväliseen huoltovarmuusyhteistyöhön. Puolustushallinto on osallistunut puolustusmateriaalialan pohjoismaista yhteistyötä koskevan valtiosopimuksen voimaansaattamiseen Suomessa. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välinen puolustusmateriaalialan teollisuuden yhteistyön tukemista koskeva valtiosopimus tuli kansainvälisesti voimaan 24.11.2002 Tanskan ratifioitua sen viimeisenä pohjoismaana. Sopimuksen puolustusteollisuutta koskevaa kattavuutta on esitetty laajennettavaksi. Lisäksi puolustushallinto on osallistunut EU:n jäsenvaltioiden muodostaman POLARM-työryhmän toimintaan, jossa on käsitelty mm. huoltovarmuuskysymyksiä sekä tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyön kehittämistä. Puolustushallinnon asiantuntijat ovat osallistuneet Naton materiaalityöryhmien toimintaan, jossa on käsitelty järjestelmien yhteensopivuutta ja standardisointia. Kertomusvuonna Suomella on ollut myös mahdollisuus hyödyntää Naton materiaalihuoltolaitoksen (NAMSA) tuottamia huolto- ja varaosapalveluja ja osallistua yhteistyöhön huollon alalla voimassa olevan puitesopimuksen mukaisesti. Myötävaikutetaan puolustustarvikeviennin kehittämiseen olemassa olevien viranomaisjärjestelyjen ja tapaamisten sekä keskeisten puolustusmateriaalinäyttelyjen kautta sekä kehitetään edelleen vientilupasäädäntöä ja -käytäntöä. Puolustusministeriön johdolla käydyissä kahdenvälisissä, MOU-järjestelyihin perustuvissa materiaalikokouksissa on pyritty edistämään vientiprojekteja. Samoin on mm. viennin edistämistarkoituksessa osallistuttu keskeisiin puolustusmateriaalialan kansainvälisiin näyttelyihin koordinoidusti puolustusteollisuuden kanssa. Puolustushallinto on myös osallistunut EU:n POLARM-työryhmän toimintaan, jossa on käsitelty mm. unionin sisäisiä puolustustarvikkeiden siirtoja ja tuontitulleja. Puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annettua lakia muutettiin 8.11.2002 siten, että puolustustarvikkeiden maastaviennin ja kauttakuljetuksen lisäksi myös puolustustarvikkeiden välitys kolmansien maiden välillä on eräissä tapauksissa sallittua ainoastaan siihen myönnetyllä välitysluvalla. Laki puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakulje-

11 tuksesta annetun lain muuttamisesta (900/2002) tuli voimaan 1.12.2002. Valmistellaan ja toteutetaan hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon edellyttämät lainsäädännölliset muutokset ja aloitetaan puolustusvoimista annetun lain sekä asevelvollisuuslain kokonaisuudistus. Vuoden 2001 puolustusselonteossa edellytetään, että aseellisesta palveluksesta vapauttamismenettely ajanmukaistetaan. Menettelystä säädetään vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetussa asetuksessa (635/1968). Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean sihteeristö on ryhtynyt selvittämään asetuksen muutoksen tavoitteita. Puolustusvoimista annetun lain ja asevelvollisuuslain kokonaisuudistusten esivalmisteluun eli muutoksen tarpeellisuuden, tavoitteiden, aikataulun ja tarkoituksenmukaisen valmistelutavan selvittämiseen on ryhdytty. Säädösten vanhentuneiden ja teknistä muuttamista edellyttävien säännösten kartoittaminen on aloitettu säädösvalmistelu- ja yleishallintoyksikössä yhdessä Pääesikunnan oikeudellisen osaston kanssa. Käynnistetään konsernisuunnittelua ja johdon informaatiojärjestelmää palvelevien prosessien ja tietojärjestelmien kehittäminen yhteistyössä pääesikunnan kanssa. Puolustusministeriön ja Pääesikunnan yhteistyönä valmisteltiin ensimmäinen luonnos koko hallinnonalan yhteiseksi tietohallintostrategiaksi, jonka ohessa tarkasteltiin johdon informaatiojärjestelmää tukevia prosesseja ja tietojärjestelmiä. Strategian pohjalta tullaan tehostamaan puolustushallinnon tietohallinnon koordinointia ja ohjausta perustamalla puolustushallinnon tietohallinnon ohjausryhmä. Sekä puolustusministeriössä että Pääesikunnassa on käynnissä johtamisen, tiedonhallintaan, asianhallintaan ja prosessien kehittämiseen liittyviä kehittämisprojekteja. Tehdään kansalaisten maanpuolustustahtoa mittaava laaja mielipide- ja asennetutkimus. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) teki syksyllä 2002 laajan turvallisuuspoliittisen mielipidetutkimuksen. Maanpuolustustahtoa mittaavien aikasarjakysymysten tulokset ovat vakiintuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa klassiseen kysymykseen Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa olosuhteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta, vastasi myönteisesti 78 prosenttia ja kielteisesti 17 prosenttia. Vuonna 2001 tehdyssä tutkimuksessa tähän kysymykseen oli myönteisiä vastauksia 79 prosenttia ja kielteisiä 16 prosenttia. 2002 syksy 2001 syksy 2000 joulu 1999 marras 1999 kesä 1998 loka 1998 kesä 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 loka 1991 huhti 1990 1989 1988 1987 1986 1982 Kyllä olisi Ei olisi Eos Lähde: Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) Otetaan käyttöön ministeriön uudistettu organisaatio ja uusitaan ministeriön tehtävä- ja virkarakenne. Uudistettu organisaatio tuli voimaan 1.1.2002. Tämän mukaisesti on muutettu olemassa olevien virkojen tehtäväkuvia ja perustettu uusia virkoja. Virat on sijoitettu uudelleen eri yksiköihin siten, että organisaatiouudistuksen tavoite, käytettävissä olevat resurssit huomioon ottaen, saavutetaan mahdollisimman hyvin. Virkarakennetta on kehitetty siten, että on otettu huomioon ministeriön tehtävien painottuminen entistä voimakkaammin hallinnonalan ohjaukseen ja asiantuntijuuteen. Osa päällikkö- ja johtajaviroista on täytetty määräajaksi. Uusia virkoja on perustettu pääasiassa asiantuntijatasolle vahvistamaan ministeriön organisaatiouudistuksen tavoitetta. Vastaavasti on lakkautettu virkoja mm. luonnollista poistumaa hyväksikäyttäen. Jatketaan materiaalialan yhteistyötä WEAG:n kanssa järjestön jäsenenä. Länsi-Euroopan puolustusmateriaaliryhmä (WEAG) järjesti vuonna 2002 kaksi kansallisten puolustusmateriaalijohtajien kokousta, joihin osallistuttiin. WEAG:n kolmen alatyöryhmän toimintaan osallistuttiin myös aktiivisesti. Otetaan käyttöön atk-pohjainen asianhallintajärjestelmä. 78 17 6 79 16 5 81 14 4 75 18 7 75 18 7 77 18 5 76 18 6 76 20 4 79 15 5 80 15 5 77 17 7 75 19 6 77 16 7 70 25 5 75 19 7 74 19 7 67 20 13 61 28 11 73 21 6 68 24 8 67 25 8 Asianhallintajärjestelmän käyttöönotto ei toteutunut kertomusvuoden aikana, vaan se siirtyi vuoteen 2003.

12 Kehitetään virastopalveluja vastaamaan ministeriön uudistetun organisaation ja toimintatapojen vaatimuksia. Kertomusvuoden alussa toteutettiin puolustusministeriön toiminnallinen ja rakenteellinen uudistaminen, jonka yhteydessä perustettiin hallintoyksikkö, joka vastaa keskitetysti ministeriön virastopalveluista. 2.1.3 Puolustusvoimat Lukujen 27.10. Puolustusvoimat ja 27.30. Rauhanturvaamistoiminta menot olivat vuosina 2001-2002 seuraavat: 2001 tilinpäätös 2002 tilinpäätös Luku 1000 euroa 1000 euroa 27.10. 1 599 398 1 647 920 27.30. 7 957 24 466 Suomen puolustuspoliittisena perusratkaisuna on sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen. Puolustusjärjestelmän perusta on yleinen asevelvollisuus, joka mahdollistaa koko maan kattavan puolustuksen ylläpitämisen. Suomen puolustuksen keskeisimpänä elementtinä ovat valmiusyhtymät (maa-, meri- ja ilmavoimien) ja niiden perustamisvastuulla olevat sodan ajan joukot. Puolustusvoimille asetetut tulostavoitteet ja niiden toteutuminen vuonna 2002 olivat seuraavat: 2.1.3.1 Suorituskyky Puolustusvalmius määritetään puolustuspoliittisten ratkaisujen ja niiden perustana olleiden mahdollisten uhkakuvien pohjalta. Puolustusvalmiudella tarkoitetaan sotilaallisen maanpuolustuksen toimintavalmiutta ja suorituskykyä. Puolustusvoimien toimintavalmius tarkoittaa kykyä aloittaa ja toteuttaa kulloisenkin tilanteen edellyttämät toimenpiteet. Puolustusvoimien valmiuden säätelyn avulla toimeenpannaan tilanteen ja arvioidun uhkan edellyttämä sotilaallisen voiman perustaminen, ryhmittäminen ja käyttö. Puolustusvoimien tehtävät edellyttävät sotilaallisen puolustusvalmiuden ohella myös valmiutta ja kykyä antaa virka-apua muille viranomaisille. Suomen alueen valvonnan ja sen alueellisen koskemattomuuden turvaamisen päämääränä on estää valtakunnan alueellisen koskemattomuuden loukkaaminen. Valvontaviranomaisten toiminnan johtaminen ja yhteensovittaminen kuuluu puolustusministeriölle. Sotilasviranomaisten tehtävänä on huolehtia alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen toimeenpanosta sekä yhteistoiminnasta muiden valvontaviranomaisten kanssa. Valtakunnan ja maanpuolustuksen ylimmän johdon käytettävissä on jatkuvasti tilannekuva, joka mahdollistaa ennakoivan päätöksenteon ja ennusteiden laatimisen. Kuvan on oltava tarvittaessa käytettävissä myös valtioneuvoston ja puolustusministeriön kriisiajan johtotiloissa. Tilannekuva luotiin alueellisen koskemattomuuden valvonnassa ensisijaisesti valtakunnan maa- ja merirajoilla ja ilmatilassa saatujen valvontatietojen avulla. Tilannekuvan perusteella mahdollistettiin poliittisen ja sotilaallisen johdon ennakoiva päätöksenteko, ennusteiden laatiminen ja valmiuden kohottaminen. Vuonna 2002 tilannekuva vastasi sille asetettuja vaatimuksia. Aluevalvonnan tavoitteet saavutettiin tyydyttävästi. Merialueella pintavalvonnan taso oli tavoitetasolla. Tutkavalvonnan ajallinen ja alueellinen kattavuus aluemerellä oli 100 %. Ilmavalvonta oli kohonneista valvontatuntimääristä huolimatta vuoden 2001 tasolla. Uusien PFA-vesikuuntelujärjestelmien käyttöönottoa jatkettiin. Aluerikkomuksia ilma- ja merialueella ei tapahtunut vuoden 2002 aikana lainkaan. Puolustusvoimat ylläpitää sellaista sotilaallista puolustuskykyä, joka kyetään sopeuttamaan muuttuviin uhkatilanteisiin ja jolla hallitaan eriasteiset kriisitilanteet sekä pystytään torjumaan Suomen alueelle suunnatut eritasoiset sotilaalliset toimenpiteet. Valmius ja suorituskyky mitoitetaan siten, että kyetään reagoimaan ennakoivasti valtiojohdon määrittämissä uhkatilanteissa sekä antamaan muille viranomaisille virka-apua. Virka-avun antovalmius ja edellytykset erityisesti terrorismitapauksissa tarkistetaan vallitsevaa tilannetta vastaaviksi. Tavoite toteutui. Pohjoisen Euroopan suurvaltapoliittisen vastakkainasettelun vähentymisen myötä toimintavalmiuteen liittyviä joukkojen ja päivystyksen valmiusasteita on voitu viime vuosina keventää ilman, että tilanteen mukainen toimintavalmius olisi heikentynyt. Puolustusvoimat käynnistää selonteon tarkistuksessa hyväksytyt toimenpiteet ja tekee tarvittavat toimenpide-esitykset puolustusministeriölle. Puolustusvoimat käynnistää selonteon edellyttämät toimenpiteet ja tutkimus- sekä selvitystehtävät puolustusministeriön ohjauskirjeen mukaisesti. Vuoden 2001 selonteon tarkistuksen edellyttämät toimenpiteet käynnistettiin puolustusvoimissa maaliskuussa 2002 annetulla suunnittelukäskyllä. Pääesikunta teki asiaan liittyvät hallinnolliset esitykset puolustusministeriölle toukokuussa ja antoi toimeenpanokäskyn vuoden 2002 kesäkuussa..

13 2.1.3.2 Materiaali ja varojen käyttö Käytettävissä olevista materiaalihankintamäärärahoista vuodelle 2003 siirtyvien erien määrä voi olla enintään 15 % ja sitomattomien määrärahojen osuus enintään 5 % varainhoitovuonna käytettävissä olevista määrärahoista. Materiaalihankintamäärärahojen käyttöä tehostetaan siten, että vuonna 2002 käytettävissä olevista puolustusmateriaalihankintamäärärahoista 80 % on sopimuksin sidottu 1.6.2002 mennessä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että edellisten vuosien siirtyneet määrärahat käytetään 1.6.2002 mennessä. Määrärahojen käytön tehostaminen toteutetaan suunnittelun, määrärahojen jaon, hankintapäätösten ja seurannan osalta tulossopimuksessa sovitulla tavalla. (RO) Materiaalihankintamäärärahojen käytölle asetettua tulostavoitetta ei saavutettu. Vuonna 2002 käytettävissä olleista puolustusmateriaalihankintamäärärahoista (753,3 milj. euroa) käytettiin 72,5 % (v. 2001 69 %). Vuodelle 2003 siirtyneistä määrärahoista (207 milj. euroa) sidottiin sopimuksin ja tilauksin 152,9 milj. euroa eli 20,3 % (v. 2001 25,4 %). Sitomaton osuus käytettävistä olleista määrärahoista oli 54,1 milj. euroa eli 7 % (v. 2001 5,4 %). Osasyinä siihen, ettei tulostavoitetta saavutettu olivat pitkittyneet hankintaneuvottelut sekä tehtyjen sopimusten maksuaikataulut ja toimitusajat. Puolustusministeri asetti syyskuussa 2002 materiaalihankkeiden tehostamista suunnittelevan työryhmän, jonka tulee arvioida kokonaisvaltaisesti hankintojen suunnittelujärjestelmään, budjetointiin, hankintamenettelyyn ja organisaatioon liittyviä ongelmakohtia, tehdä tarvittavia selvityksiä ja vertailuja sekä antaa selvityksensä pohjalta tarvittavat toimenpidesuositukset. Työryhmä jätti joulukuussa 2002 väliraportin, jossa esitettiin eräitä välittömiä toimenpiteitä materiaalihankintojen tehostamiseen ja budjetointiin liittyen. Puolustusvoimien materiaalihankintamäärärahojen käytön valvontaa ja uudelleenkohdistamista on tehostettava siten, että käytettävissä olevat määrärahat saadaan nopeasti vastaamaan hyväksyttyjä käyttösuunnitelmia. Tilausvaltuuksien käyttösuunnitelmien muutoksista on neuvoteltava puolustusministeriön kanssa silloin, kun muutoksen arvo on yli 3,64 milj. euroa (20 milj. markkaa). Materiaalihankkeiden tehostamiseksi selkiytettiin ja tarkistettiin tulostavoitteita ja ohjeistusta, järjestettiin materiaalihankintoja koskevia seurantakokouksia sekä tehostettiin materiaalihankintoja koskevaa raportointia. Lisäksi hyväksyttyihin käyttösuunnitelmiin tehtiin muuttuneista tilanteista aiheutuvat tarpeelliset muutokset. Kotimaisen puolustustarviketeollisuuden toimintaedellytykset pyritään turvaamaan riittävillä kotimaisilla tilauksilla ja tuotekehityshankkeilla. Kotimaiselta teollisuudelta tehtävien, ensisijaisesti strategisen iskun ennaltaehkäisyn ja torjunnan joukoille suunnattujen, hankintojen osuutta pyritään lisäämään siten, että vuoden 2003 loppuun mennessä vähintään puolet puolustusmateriaalihankintoihin käytettävissä olevista määrärahoista kohdistuu kotimaahan ottaen huomioon vastakaupat ja materiaalin elinjaksokustannukset. Kotimaisen teollisuuden toimintaedellytykset turvataan siten, että puolustusvoimat neuvottelee ja luo vuoden 2002 kuluessa järjestelmän, jonka mukaisesti tutkimus- ja tuotekehityksen sekä teollisen valmiuden ja muiden tilausvaltuuksien varojen käyttö muodostavat loogisen, kummankin osapuolen tiedossa olevan ja hyvät yhteistoimintaedellytykset mahdollistavan ketjun. Eduskunta myönsi vuoden 2001 kolmannessa lisätalousarviossa noin 17 milj. euroa kotimaisen ruuti- ja ampumatarviketeollisuuden tuotannon ylläpitämiseksi ja toimintaedellytysten turvaamiseksi tehtäviin puolustusvoimien hankintoihin. Vuoden 2002 varsinainen talousarvio sisälsi 13-17 miljoonan euron määrärahan vastaavaan tarkoitukseen. Näillä määrärahoilla on turvattu kotimaiselle ruuti- ja ampumatarviketeollisuudelle yhteensä noin 30-33 miljoonan euron tilaukset vuonna 2002. Eduskunta edellytti vuonna 2001, että hallitus laatii pitkän tähtäyksen kehittämissuunnitelman ruuti- ja ammustarviketuotannon turvaamiseksi Suomessa. Osana eduskunnan hyväksymän lausuman toteuttamista on vuoden 2003 talousarvioon sisällytetty uutena puolustusmateriaalihankintojen tilausvaltuutena 201,6 miljoonan euron suuruinen tilausvaltuus Suomen sotataloudellisen valmiuden kehittämiseksi (STALVA). Uuden tilausvaltuuden painopiste on raskaissa ampumatarvikkeissa, ja sen avulla pyritään nykyistä pitkäjänteisempään yhteistyöhön kotimaisen ampumatarviketeollisuuden kanssa. Kotimaisille puolustusmateriaalihankinnoille asetetun tulostavoitteen toteutumisen seurannasta annettiin puolustushallinnon sisällä ohjeet kertomusvuoden aikana. Tulostavoitteen toteutumisesta raportoidaan ensimmäinen kerran näiden ohjeiden mukaisesti vuodelta 2003. Puolustusvoimien maksullisen toiminnan liiketaloudellinen käyttöjäämä on vähintään 10 prosenttia tuotoista. Tavoite toteutui. Käyttöjäämä oli 15 % tuotoista. Puolustusvoimien raportointia puolustusministeriölle kehitetään annettavan ohjeistuksen mukaisesti siten, että seurattavat kokonaisuudet ovat pääesikunta, maavoimat, ilmavoimat ja merivoimat. Puolustusvoimia koskevassa raportoinnissa puolustusministeriölle on vuonna 2002 käytetty tulosyksikköjakona pääosin puolustushaarajakoa maavoimat, merivoimat, ilmavoimat ja yhteiset menot.