TURUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO TURUN POMPONRAHKAN SUOJELUALUEEN SUOJELUARVON U UDELLEENMÄÄRITYS 2/93
Kannen kuva: Pomponrahkan harvinaisimman hämähäkin, kosteikkovarpuhämähäkin (Emblyna brevidens) lähisukulainen. Lähde: Roberts, M.J. 1985: The Spiders of Grest Britain and Ireland. Vol. 3 (Harley Books)
TURUN POMPONRAHKAN SUOJELUALUEEN SUOJELUARVON UUDELLEENMÄÄRITYS 7.12.1992 Pentti Perttula Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto TIIVISTEI.Itii Pomponrahkalta tunnetaan lintujen, hämähäkkien, suurperhosten, putkilokasvien ja sammalten esi{ntyminen sekä luteiden esiintymisestä jonkin verran. Alueelta on tavattu neljä valtakunnallisesti uhanalaista ja kymmenen maakunnallisesti uhanalaista lajia. Useimmat tavatut uhanalaiset lajit ovat kasveja. Lisäksi on löydetty monia harvinaisia. ei suoranaisesti uhanalaisia, lajeja mainituista eliöryhmistä. Pomponrahkan ainoat arvot eivät ole uhanalaiset lajit ja harvinaisuudet, vaan myös suuri lajimäärä: alueelta löytyy yli kolmasosa Suomen hämähäkkilajistosta ja yli puolet.suomen rahkasammallajistosta. Mielenkiintoa lisää vielä se, että monet muualla vähälukuisat harvinaiset lajit esiintyvät Pomponrahkalla runsaina. Pomponrahkan suojelualueen laajentamista vähintään valtakunnallisen soidensuojelun perusohjelman mukaiseksi tulisi kiirehtiä ja suojelualueeseen tulisi vielä liittää suojelualueen itäpuolella sijaitseva Pirunpesän siirtolohkare- ja muinaisranta-alue. Perusteluna tälle on se, että monien uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintyminen ei rajoitu nykyiseen suojelualueeseen. vaan ulottuu joissakin tapauksissa pitkällekin sen itäpuolelle. Li:;;äksi yhdessä Pirunpesän ympäristön kanssa Pomponrahkan suomosaiikki muodostaisi ainutlaatuisen kokonaisuuden, jossa jääkauden jälkeinen alueellinen kehityshistoria on selkeästi nähtävissä ja esiteltävissä.
'' 1 SISÄLLYS 1. JOIIDANTO..... ;...... 2 2. KOHTEENKUVAUS... 2 3. HOITO... 5 3.1. Hoidon tavoitteet................................ 5 3.2. Hoitotoimenpiteet Pomponrahkalla................... 5 3.2.1. Hydrologia.......................... 5 3.2.2. Puuston poisto........................ 6 3.3. Seurantatutkimukset.............................. 8 3.4. Aikataulu...................................... 8 4. K.Ä YTTÖ... 9 4.1. Nykykäyttö ja tavoitteet... 9 4.2. Liikkuminen... ~... 9 4.3. Opetuskäyttö................................... 9 4.4. Rakenteet..................................... 10 5. SUOJELU... 11 KIRJALLISUUS... 12 Liite 1........................................... 13
2 l.johdanto 1 i 1 1 i 1.! i 1 Pomponrah.ka sijatsee lentokentän ja Ohitustien välisellä ah.ieella,' Runosiiläen pohjoispuolella. Pomponrahkaksi kutsuttu suokompleksi muodostuu pohjoisemmasta Isosuosta ja eteläisemmästä Pomponrah.kasta. Alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaanja sen läntinen, Turun kaupungin omistuksessa oleva alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1983. Luonnonsuojelualueen kaakkoisosa on ojitettu ilmeisesti 50-luvulla ja sen seurauksena suo on metsittymässä. Lentokenttätoiminnassa käytettävillä kemikaaleilla saattaa myös olla osuutensa puuston kasvun voimistumiseen ainakin suojelualueen luoteisosassa. Hoitotoimenpiteet ovatkin tarpeen suoluonnon ja luonnon.monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Kansainvälisesti soiden ja muiden kosteikkojen emiallistamista pidetään tärkeänä. Suomessa on vielä melko vähän kokemusta metsäojitettujen soiden ennallistamisen menetelmistä ja tuloksista. Ojitettu suo muistuttaa joka vuosi yhä vähemmän alkuperäistä suotyyppiä, joten uutta tutkimustietoa ei voida jäädä odottamaan loputtomiin. Koska Pomponrahka on lajistoltaan poikkeuksellisen arvokas, ovat hoitotoimenpiteet kiireellisiä, jotta avosuon lajit eivät katoaisi. Ennallistaminen on suunniteltu toteutettavaksi vaiheittain. Näin ojien tukkimisen vaikutus saadaan selville ennen jatkotoimenpiteisiin ryhtymistä. Samaan aikaan kertyy tuloksia Metsähallituksen ja Suomen ympäristökeskuksen ennallistamiskokeiluista. Hoitosuunnitelma koskee TUrun. kaupungin omistamaa osaa suosta. Koska tämä alue on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla, tarvitaan toimenpiteisiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lupa. 2. KOHTEENKUVAUS Suokompleksi muodostuu eteläisemmästä Pomponrahkasta ja pohjoisemmasta Isosuosta ja se kuuluu saaristo-suomen kermikeitaisiin. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, reunoilla on paikoin sararämettä (Karhu 1994). Seuraavassa koko suokompleksista käytetään nimeä Pomponrah.ka. Aukealla suolla on runsaasti avoimia mutapohjaisia silmäkkeitä. Turpeen paksuus on parhaimmillaankin vain 4 metriä. Suokompleksiin liittyy erikoislaatuinen saranevatyyppinen suo, joka on muodostunut pienen järven umpeenkasvlln tuloksena (Karhu 1994). Suon kehityshistoriaan kuuluvan järvivaiheen jäänteenä on muutamia järviruokokasvustoja. Suon ja metsän väliinjää erittäin hieno ja monimuotoinen vaihettumisvyöhyke. Alueen monipuolisuutta lisää oleellisesti lounaisosan laaja koivikkoaluesekä senja
3 j J suon välissä oleva rehevä paju- ja haapavyöhyke. Kaakkoisin osa on metsittynyt ojituksen seurauksena. _-:Pömpömähkan suoje1uarvo perustuu sekä harvinaistenja.. wm.nahiisten lajien määrään että lajiston monimuotoisuuteen. Kahdenkymmenen kansallisesti harvinaisen eliölajin lisäksi suolta on löydetty noin 20 maakunnallisesti harvinaista lajia sekä noin 20 Turun seudulle harvinaista lajia. Monet harvinaiset lajit, jotka muualla esiintyvät vähälukuisina, ovat Pomponrahkalla runsaita. Suo on tunnettu rikkaasta perhosfaunastaan. Suurharvinaisuuksia ovat karjalanallaskehrääjä, haapatyttöperhonen ja rämepörhömittari. Suolla on myös harvinaisia luteita: ruoppakirppulude ja rämelude. Suomen 600 hämähäkkilajista yli kolmasosa on tavattu Pomponrahkalta, mikä on ainutlaatuista näin pienellä alueella. Hämähäkkilajistossa on lukuisia harvinaisuuksia, mm. kaksi kansainvälisestikin harvinainen kosteikk:ovarpuhämähäkki. Linnusto~ parhaita lajeja ovat kangaskiuru ja pohjansirkku, mutta arvokkainta on poikkeuksellisen korkea sirittäjätiheys (Lehikoinen ja Multala 1985). Putkilokasviharvinaisuuksia ovat alueellisesti uhanalainen punakämmekkä, hoikkavilla ja vaaleasara. Sammallajistossakin on. harvinaisuuksia: uhanalainen, valtak:unnalliseti vaarantuneeksi luokiteltu rannikkorahkasammal, käyrälehtirahkasammal, kirjorahkasammal, kairasammal, kultasirppisammal, lettokuirisammal ja lettokilpisammal. Yli puolet koko Suomen rahkasammallajistosta on löydetty Pomponrahkalta (Perttula 1993). '!
.. ': -:-~--~ t:.~..,-..:t.- =-'. '.. ~- -- - - - ~., '. '.. i -~ ' /,; / '., :...::;'; /... ' i... / ~/ / ~.;.i( 1 Kuva 1. Pomponrahkan suojelualue
5... - -... _l._ho_itq"~---- ---- -..:._.... :. -- -- --- 3.1. Hoidon tavoitteet Pomponrahka on metsäojitettu ilmeisesti 50-luvulla. Ojituksen seura~sena turvekerroksen ja kasvillisuuden kosteusolot ovat muuttuneet,. turvekerros on ohentunut ja suo on voimakkaasti metsittynyt. Tämä on heikentänyt suolajien elinmahdollisuuksia. Suon metsittyminen näkyy ilmakuvista, joiden avulla on selvitetty puuston kasvussa tapahtuneita muutoksia vuosien 1939ja 1989 välillä (liite 1). Alueelta lienee kadonnut vaateliasta ruskosammallajistoa sekä useita putkilokasvilajeja, mm. suovalkku, vilukko, lettosara ja keltasara, ruskopiirtoheinä, rimpivihvilä, suokeitto ja pitkälehtikihokki (Laine 1985). Ennallistamisen tavoitteena on luonnontilainen suokokonaisuus, erityisesti sen kasvillisuuden ja maisemarakenteen palauttaminen ennalleen. Tämän myötä myös eläimistön voidaan olettaa palautuvan luonnontilaan. Suon ennallistumisen perusedellytys onluontaisen hydrologian palauttaminen. Siksi ensimmäisenä osatavoitteena on suoveden pinnan nostaminen ennen ojitusta vallinneelle tasolle. Toisena osatavoitteena on saada aikaan samantapainen vedenpinnan tason vuotuinen vaihtelu kuin suolla oli ennen ojitusta (Heikkilä ja Lindholm 1995). Kasvillisuuden kannalta on tärkeää, että suon pinta vettyy niin, että ekasysteemi muuttuu turvetta tuottavaksi ja tyypillistä suokasvillisuutta _ kasvavaksi (Päivänen 1990, Seppä ym. 1994). Kolmantena osavoitteena on, että ympäristöstä tuleva vaiunta yhdessä sadannan kanssa ylittää haihdunnan ja mahdollistaa turpeen muodostumisen. Neljäs osatavoite on luontaisen kaltaisen maisemarakenteen saavuttammen. Ojien muodostama suoralinjainen verkosto tulee häivyttää ja puustoa poistaa niin, että suo on yhtä avoin kuin ennen ojitusta. Jäljelle jäävien puiden tulee muistuttaa mahdollisimman paljon suon alkuperäistä puustoa (Heikkilä ja Lindholm 1995). Puuston poisto on tarpeen myös haihdunnan ja varjostuksen vähentämiseksi. 3.2. Hoitotoimenpiteet Pomponrahkalla 3.2.1. Hydrologia Tärkein ja kiireisin toimenpide Pomponrahkalla on ojien tukkiminen. Ojat täytetään kaivurilla niin pitkälti kuin ojamaita riittää. Koska suo on ojitettu yli neljäkymmentä vuotta sitten, ojamaat ovat ehtineet maatua siinä määrin,
että ainakin valtaoja joudutaan tukkimaan patoamalla, koska maata ei riitä - -... niiden_täyttämiseen~--- --- ---- ---- - -.. -----------'- -' - ------- ---- --------~... Ennen ojien tukkimista puusto poistetaan ojalinjojen kohdalta, jotta ojien tukkiminen voidaan tehdä koneellisesti. Puustoa harvennetaan myös ojien ympäriltä siten, ettei ojien kohdalle synny Selvärajaista aukkoa. Suolta saatavaa puutavaraa pyritään käyttämään patojen rakennusmateriaalina. Ojia täytettäessä on varottava suon pin:llan rikkoutumista. Kaivurilla liikutaan mahdollisuuksien mukaan vain ojalinjoja pitkin. Täyttäminen tehdään sulan maan aikana, jotta turve saadaan tiivistetyksi ojiin riittävän hyvin. Ojat on täytettävä suon pinnan korkeudelle asti, jotta vesi ei valuisi ojan pintaa pitkin pois suolta. Vesi on saatava leviämään koko suon pinnalle, eikä se saa jäädä seisomaan ojien kohdalle. Niihin ojiin, jotka tukitaan patoamalla, on padot rakennettava riittävän tiheijsti, vähintään 20 metrin välein. Patojen tulee olla niin suuria, että niiden avulla saadaan pidetyksi kevään tulva kokonaan suolla. Patojen paksuuden tulee olla vähintään metri, jotta ne kestäisivät tulvan paineen. Padot rakennetaan kesän kuivimpaan aikaan, jolloin niiden rakenteet saadaan ttikeviksi ja turve saadaan tiivistetyksi kunnolla. Padon rakenne esitetään kuvassa 2. 3.2.2. Puuston poisto Jatkossakin Pomponrahkalta joudutaan poistamaan puustoa maiseman ennallistamiseksi. Toimenpide voi olla tarpeen myös hydrologian kannalta, sillä puuston aiheuttaman haihdunnan takia pohjaveden pinta ei välttämättä nouse riittävän ylös, vaikka ojat olisi tukittu. Puustoa poistetaan avo- tai harvennushakkuina. Liitteessä 1 on esitetty ilmakuvatulkinnanja maastokäyntien perusteella tehty arvio hakkuutarpeesta alkuperäisen suotyypin saavuttamiseksi. Pq'jjsto tulee poistaa alueelta yksinomaan_metsurityönä, sillä hakkuukoneen korjuujälki ja -ajourat eivät sovellu suojelualueelle. Hakkuu ja korjuu on tehtävä talvella maan ollessa jäätyneenä. Hakkuutähteiden poistaminen ei ole tarpeellista ojitusalueilta, jotka ovat alkuperältään melko runsasravinteisia suotyyppejä (Mansikkaniemi ja Roto 1985). Hakkuutähteet tulee kuitenkinpoistaa luontopolun ja polkujen varsilta ja hieman tarkemmin pohjoiselta niukkaravinteisemmalta varputurvekankaalta. Pomponrahkan luoteiskärjessä on voimakkaasti kasvavaa havupuustoa. Koska tällä alueella ei ole ojia, ei suon kuivuminen ole todennäköinen syy puuston voimakkaaseen kasvuun. Alue metsittyy nopeasti ilman hoitotoimenpiteitä. Koska syytä puiden voimakkaasen kasvuun ei tunneta, pitää puuston poiston vaikutusta tutkia koealojen avulla. 6
7 A. B. Kuva 2. Suo-ojaan rakennettavan padon rakenne. A. Ojan suuntaineo kuva padosta. 8. Sivukuva padosta (Heikkilä ja Lindholm 1995).
8 3.3. Seurantatutkimukset Seurannanjärjestäminen on erittäin tärkeää, jotta saadaan tietoa ennallistamisen onnistumisesta. Koska soiden ennallistamisesta on Suomessa melko vähän kokemuksia, on tutkimustiedoilla merkitystä laajemminkin. Suon hydrologian ennallistumista seurataan pohjavesiputkien avulla, jotka Lounais-Suomen ympäristökeskus asentaa suolle. Pomponrahkan kasvillisuudesta ja eläimistöstä on melko paljon tutkimustietoa, mutta se on osin vanhentunutta. Siksi seurannan pohjaksi on ennen hoitotoimenpiteisiin ryhtymistä inventoitava linnusto, selkärangattomat ja kasvillisuus sekä selvitetään luontotyyppikuviot (kasvillisuuskartta). Inventoinnit toistetaan hoitotoimenpiteiden suorittamisenjälkeen 5-10 vuoden välein niin kauan kunnes ennallistamisen aiheuttamat muutokset tasaantuvat. Suon luoteiskärkeen muodostetaan kolme noin hehtaarin suuruista koealaa, joiden kasvillisuus inventoidaan. Koealoilla tutkitaan puuston poiston vaikutusta seuraamalla kasvillisuutta ja pohjaveden pinnan muutoksia. 3.4. Aikataulu Pomponrahkalla tehdään kesällä 1996 luontoselvitykset sekä asennetaan pohjavesiputket veden pinnan seurantaa varten. Talvikaudella 1996-97 suoritetaan hakkuut ojalinjoilla ja niiden ympäristössä sekä poistetaan puusto lounaiskärjen koealoilta. Kesällä 1997 täytetään tai padotaan suo-ojat. Ojien tukkimisen vaikutusta suoveden tasoon sekä lounaiskärjen koealojen puuston kasvua seurataan viiden vuoden ajan. Jakson päätteeksi selvitetään hoitotoimenpiteiden vaikutus suon,kasvillisuuteen sekä ratkaistaan, missä määrin puustoa on tarpeen poistaa.
' 9... 4... KÄYTTÖ - - --- ------- ----- -- --- -- --------------- -- ----------- -----~-.. 4.l. Nykykäyttö ja tavoitteet Pomponrahka on viimeinen aivan kaupungin liepeillä säilynyt suoalue ja siksi sillä on tärkeä merkitys virkistys- ja opetuskohteena. Turun yliopisto käyttää suota myös tutkimuskohteena. Kaupunkilaisille - erityisesti Pomponrahkan läheisyydessä olevan suuren Runosmäen lähiön asukkaille - suo antaa mahdollisuuden päästä virkistäytymään luontoon. Virkistys- ja opetuskäyttöä voidaan edelleen lisätä vaarantamatta alueen suojeluarvoja. Ohitustienjärjestelyjen myötä kulku suolle on hankaloitunut, joten suon saavutettavuutta tulee parantaa. 4.2. Liikkuminen Luonnonsuojelualueella liikkumista ei ole rajoitettu lukuunottamatta kulkua moottoriajoneuvolla. Sienestys ja marjastus on sallittua. Pomponrahkalle on vuonna 1993 rakennettu luontopolku, jonka pituus on 2,3 kilometriä. Sen avulla on pyritty kanavoimaan virkistyskäyttöä ja ehkäisemään liikkumisen aiheuttamia vaurioita suolla. Polku alkaa suon lounaisosasta ja yhdistyy Runosmäen luontopolkuun Turun ohitustien ylittävän kevyenliikenteen sillan välityksellä. Luontopolun alkupäässä on esittelytaulu, ja polku on merkitty maastoon viitoinja keltaisin maalimerkein niillä osuuksilla,joilla polku ei kulje pitkospuilla. Maisemallisista syistä suolle ei ole haluttu pystyttää luontopolkutauluja vaan numerokilvin merkityt luontopolkurastit. Mukaan otettava opasvihkonen esittelee suoluontoa- lähinnä korpea ja rämettä- suon eläimistöä ja kasvistoa sekä ihmisen vaikutusta suon tilaan. Kävijät eivät yleensä palauta opasvihkosta luontopolun kierrettyään vaan vievät sen mukanaan, joten todennäköisesti kävijät kokevat vihkoselle olevan käyttöä myöhemminkin. Pomponrahkan etelä- sekä luoteisosassa kulkee valaisematon latureitti. Koska latu tehdään jäätyneeseen tai lähes jäätyneeseen maahan, ei ole todennäköistä, että se vaurioittaisi suota. Ladun ylläpito on mahdollista luonnonsuojelualueen rauhoitussäännösten mukaan. 4.3. Opetuskäyttö Pomponrahkan käyttöä koulujen opetuskohteena pyritään edelleen lisäämään. Vaikka suo on pienialainen, se on helpon tavoitettavuutensa ansiosta merkittävä tutustumiskohde kaupunkilaisille, joille suo on muutoin luontotyyppinäkin melko tuntematon. Suon keskelle - luontopolulle - on
pitkospuinjärjestety paikka, mihin luokka voi kokoontua yhteiseen... keskustelu... ja-opetustilanteeseen.-luontopolkuun liitcyy. tehtä.välehtinen,--. --... jota koulut voivat käyttää opetuksen apuna. 4.4. Rakenteet Luontopolun märimmillä kohdilla kulkevat pitkospuut. Polun loppupäähän hieman yli 50 metrin matkalle tulee myös rakentaa pitkospuut märkyyden vuoksi. Rakenteita joudutaan uusimaan ajoittain rikkoutumisen ja lahoamisen vuoksi. Uusimistarvetta saattaa myös aiheuttaa hoitotoimenpiteiden mukanaan tuoma veden pinnan nousu. Ohitustien järjestelyjen myötä luonnonsuojelualueellakävijöille ei enää ole pysäköintipaikkaa suon läheisyydessä. Suon eteläpuolelle luontopolun alkupään läheisyyteen tulee rakentaa pysäköintialue, joka mitoitetaan noin kuudelle henkilöautolle. Ympäristönsuojelutoimisto on tehnyt asiasta esityksen jo keväällä 1993. Kulku Pomponrahkalle viitoitetaan Vahdontieltä ja Runosmäestä. Suojelualueen pienuuden vuoksi ei ole tarpeenjärjestää ruokailu- tai nuotiopaikkaa. 10
.... 11 5. SUOJELU Turun--kaupungin-omistamaosa Pomponrahkanalue-esta--on rauhoitettu--- - luonnonsuojelulain nojalla 21.11.1983. Valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan (Maa- ja metsätalousministeriö 1981) kuuluu nykyistä luonnonsuojelualuetta selvästi laajempi alue. Vielä rauhoittamaton osa on Ilmailulaitoksen hallinnassa ja tämä osa tulisi myös suojella kiireisesti, koska siellä on avosuota, mm. umpeenkasvanut Iampi. Tavoitteena on suojelualueen laajentaminen käsittämään lisäksi suon luoteispuolella oleva Rotanvuoren kallioalue sekä suon itäpuolella oleva Pirunpesän muinaisranta. Tällaisena alue muodostaisi hyvin moni-ilmeisen kokonaisuuden. Ympäristönsuojelulautakunta on 4.5.1994 osaltaan hyväksynyt tavoitteen luonnonsuojelualueen laajentamisesta (Karhu 1995). Luonnonsuojelualueen laajentaminen on perusteltua myös, koska monia uhanalaisia ja harvinaisia lajeja esiintyy nykyisen suojelualuerajauksen ulkopuolella, mm. valtakunnallisesti vaarantuneeksi luokiteltu rannikkorahkasammal (Kontulaja Kotiluoto 1994) sekä alueellisesti vaarantuneeksi luokiteltu punakämmekkä. Rauhoitetun alueen ulkopuolinen osa on myös kangaskiurun reviiriä. Turun lentoaseman ympäristön osayleiskaavaluonnoksessa on esitetty lentokenttätoimintojen laajentamista Pomponrahkan alueelle. Pomponrahkan aluetta tultaneen esittämään Natura 2000 -kohteeksi.
KIRJALLISUUS Heikkila-,- H; ja Linillmlm~ 1'. t994: Seitsemisen kansallispuiston ojitettujen soiden ennallistamissuwmitelina.- Metsähallituksen luonnonsuojelajulkaisuja. Sarja B. 13. Heikilä, H. ja Lindholm; T. 1995: Metsäojitettujen soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B. 25. 12.. Kallio, P., Huhtinen, S.,Lemmetyinen, R. ja Mansikkaniemi, H. 1985: Turun luonnonkohteet 1. - Turun kaupunki, koululautakunta ja ympäristönsuojelulautakunta. Karhu, K. (toim.) 1994: Luonnon monimuotoisuus Turussa 1. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet. - Turun kaupunki, ynipäristönsuojelulautakunta. Julkaisu 4/94... Kontula, T. ja Kotiluoto, R. 1994: Rannikkorahkasammalen (Sphagnum imbricatum) suojelusuunnitelma, yleinen osa. Käsikiljoitus. - Turun yliopisto, biologian laitos. Koponen, S. 1985: Pomponrabka- perhosharrastajien retkikohde.- s. 72 teoksessa Kallio ym. 1985. Laine, J. ja V asander, H. 1990: Suotyypit -Kirjayhtymä Oy. Laine, U. 1985: Suokasvillisuutta kaupungin laidalla. - s. 63-65. teoksessa Kallio ym. 1985. Lehikoinen, E. ja Multala, V. 1985: Monipuolinen lintulajisto. -s. 68-71 teoksessa Kallio ym. 1985. Maa- ja metsätalousministeriö 1981: Valtakunnallinen soidensuojelun peruso~elma. - Helsinki, 164 s. + liite, 5 s. Mansikkaniemi, H. ja Roto, M. i985: Pomponrahka. Merenlahdesta rahkarämeeksi. - s. 60~6.2 teoksessa Kallio ym. 1985. Perttula, P; 1993: Turun Pomponrahkan suojelualueen suojeluarvon uudelleenmääritys. - Turun kaupunki, ympäristönsuojelutoimisto. Julkaisu 2/93. Päivänen, J. 1990: Suometsät ja niiden hoito.- Kirjayhtymä Oy. Seppä, H., Lindholm, T. ja Vasander, H. 1994: Metsäojitettujen soiden luonnontilan palauttaminen. - Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A. 7.
13 Liite 1 PUUST6N KASVtJMl:flYfOHSE-T-JA-HOI-T()IffiVIST --- - ---- Pomponrahkan puuston lcasvua on selvitetty maastokäynneinja ilmakuvien avulla. Ilmakuvavertailussa käytettiin viidenkymmenen vuoden välein otettuja kuvia: 15.5.1939 kuvatun ilmakuvan numero on 721:104407 ja toukokuun alussa ennen.lehtien puhkeamista vuonna 1989 kuvatun ilmakuvan numero on FIM89161. Pomponrahkan suojelualue on jaettu hoito kuvioihin, joilta on arvioitu maiseman ennallistamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Puustoa ei välttämättä tulla poistamaan tämän suunnitelman mukaisesti, vaan hakkuutarve arvoidaan uudestaan, kun ojien tukkimisen vaikutus suon tilaan saadaan selville. OJALINJAT (0,8 ha) Kuvaus: Ojalinjat muodostuvat valtaojasta (laskuoja) ja siihen suorakulmaisesti Iaskevista sark.aojista. Ojalinjojen leveys on noin viisi metriä. Ojalinjat ovat paikoin puustoisia, niillä kasvaa lehtipuuta (lähinnä hieskoivua), mäntyä ja kuusta. Ilmakuvatulkinta: Puuston kasvu on voimakkaasti elpynyt. Tavoite: Puusto poistetaan, jotta ojat voidaan tukkia koneellisesti. Hoito: Ojalinjat hakataan avoimiksi ja puut poistetaan. Ojalinjat maisemoidaanja niideri ympäriltä hakataan puustoa asteittain, jolloin suorat linjat häviävät. Saanto: noin 30 m 3 ; kuitupuuta, lähinnä koivua, mäntyä ja kuusta. 1. KUVIO (0,6 ha) Kuvaus: Alue on kuivahko mustikkaturvekangas metsämaan rajalla (tyyppi 2, Laine ja Vasander 1990). Vallitsevana puustona ovat vanhat männyt, kuvion pohjoisosassa on enemmän kuusia. Kaikkialla on runsaasti kuusialikasvosta. Ilmakuvatulkin ta: Puuston kasvu on lievästi lisääntynyt.
14 Tavoite: Kasvuisin puuston osa poistetaan. Hoito: Hakkuu-suoritetaan-alaharvennuksena{25-%j~ -Kuusialikasvos- -~ -- poistetaan, mutta pensaskerrosta ei kokonaan raivata. Kuolleet, vioittuneet, sairaat ja kasvunsa lopettaneet puut jätetään rauhaan. Saanto: noin 30m 3 ; pääosin kuusikuitua ja mäntytukkia. 2. KUVIO (3,0 ha) Kuvaus: Alue on rehevää mustikkaturvekangasta (tyyppi 1, Laine ja Vasander 1990). Metsikkö on tiheä ja kuusivaltainen ja siinä on alikasvoksena lehtipuita ja mäntyjä. V aateliaita lajeja kuviolla ovat mm. mesimarja, lehtovirmajuuri, oka- ja viitarahkasammal (Laine 1985). Ilmakuvatulkinta: Puuston kasvu on lievästi lisääntynyt. Tavoite: Voimakkaasti kasvava puuston osan poistetaan. Hoito: Kuviolla suoritetaan voimakas yläharvennus ( 40% ), jolla poistetaan kasvukykyisimpiä puita, myös nuorta lehtipuustoa. Saanto: noin 190m 3 ; kuusitukkia, koivu- ja haapakuitua sekä vähän mänty kuitua. 3. KUVIO (3,9 ha) Kuvaus: Alue on kuivahkoa mustikkaturvekangasta, jota halkovat luontopolkuja valtaoja. Puusto on varttunutta sekametsää,jossa on pienialaisia aukkoja. V altapuina kilpailevat hieskoivu, mänty, haapa ja kuusi. Alikasvoksena alueella on muuta lehtipuustoa, mm. rauduskoivua ja korpipaatsamaa. Ilmakuvatulkin ta: Kuvio on ollut 30~luvulla hyvin vähäpuustoinen, paikoin puuton. Tavoite: Puuston haihduttavaa pinta-alaa pyritään vähentämään. Hoito: Kuviolla tehdään lievä yläharvennus (25% ), joka kohdistetaan erityisesti kas~simpiin puihin. Aivan luontopolun lähimaasto jätetään koskemattomaksi. Myös jykevimmät haavat jätetään.
15 Saanto: noin 110 m 3 ; koivu- ja mäntytukkia sekä vähän kuusi- ja lehtipuukuitua. 4. KUVIO (2,8 ha) Kuvaus: Alue on rehevää mustikkaturvekangasta, jonka alkuperäinen suotyyppi on ilmeisesti ollut kangaskorpi. Nyt alueella kasvaa tiheähkö, varttunut mäntyinen kuusikko. Kohteen vaatehaita lajeja ovat mesimarja, lehtovirmajuuri sekä oka- ja viitarahkasammal (Laine 1985). Ilmakuvatulkin ta: Puuston kasvu on hieman elpynyt. Tavoite: Alkuperäinen suotyyppi pyritään palauttamaan. Hoito: Kuviolla tehdään voimakas yläharvennus ( 40% ).!kääntyneet ja kuolleet puut jätetään rauhaan. Hakkuita ei myöskään uloteta luontopolulle asti. Havupuutaimikkoa ja vesakkoa ei raivata. Saanto: noin 230m 3 ; pääosin kuusitukkia, vähän mäntytukkia ja kuusikuitua. 5. KUVIO (0,6 ha) Kuvaus: Alue on rehevääpuolukkaturvekangasta, jota luontopolku hieman leikkaa. Kuitupuumitan saavuttaneet mänty ja hieskoivu ovat valtalajeina, joukossa on haapaaja kuusta. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat kanerva ja puolukka.. ' Ilmakuvatulkin ta: Haavan ja kuusen määrä on lievästi lisääntynyt. Tavoite: Pohjaveden pintaa pyritään nostamaan puustoa poistamalla. Hoito: Kuviolla tehdään alaharvennus (25%),joka on erityisen voimakas kuvion länsi- ja luoteisosassa. Saanto: noin 15 m 3 ; mänty-, koivu-:, kuusi- ja haapakuitua.
16 6. KUVIO (1,7 ha) Kuvaus: Alue on tuöhöista sararämettä, jöka on todeliliä.köisestt muuttumavaiheessa. Kuvion eteläosa on nevamaisen puuton. Suo on metsittymässä, mättäillä kasvaa mäntyä ja koivua. Vaivaiskoivua esiintyy yleisesti. Kenttäkerroksessa valtalajeina ovat ruohot ja rämevarvut. Kohde rajautuu lounaassa teollisuusalueeseen. V aateliaita lajeja kuviolla ovat käyrälehtirahkasammal ja rahkasara (Laine 1985). Dmakuvatulkinta: Metsittyminen on edennyt nevalle. Tavoite: Metsittyminen katkaistaan. Teollisuusalueen suuntaan jätetään Selkeärajainen metsäinen suojavyöhyke. Hoito: Alue hakataan avoimeksi. Reunavyöhyke teollisuusalueeseen säilytetään tiheänä. Saanto: vähän mänty~ ja koivukuitua. 7. KUVIO (0,2 ha) Kuvaus: Kuvio on tiheä metsälaikku, jolla vallitsevat ikääntyneet männyt. Alispuustona on haavan, kuusen ja rauduskoivun muodostama tiheikkö. Dmakuvatulkinta: Haavan, kuusenja koivun kasvu on lisääntyt lievästi. Tavoite: Männyt jätetään maisemapuida rajaamaan luonnonsuojelualuetta. Hoito: Haavat, kuuset ja koivut poistetaan. Joitakin koivuja ja haapoja voidaan jättää aukkopaikkoihin. Saanto: pääosin kuitua: koivua, kuusta ja haapaa sekä hieman haapatukkia. 8. KUVIO (15,5 ha) Kuvaus: Lännessä Rotanvuoreen rajoittuva kuvio kuuluu Isosuohon ja on tyypitään varputurvekangasta. Mätäspintojen suotyyppinä on ollut isovarpuja rahkaräme, painanteissa on ollut lyhytkorsinevaa. Puusto on harvaa, jopa pienen tukkimitan saavuttavaa mäntyä. Lounaispäässä on myös hieskoivua. Suopursu, kanerva, suokukka ym. rämevarvut ovat leimaa-antavia kenttäkerroksessa.
Etenkin Isosuon pohjoisosissa on havaittavissa mäntyjen pituuskasvun nopeutuneen 15-20 vuotta sitten. Tämän seurauksena puusto on menettämäs.sä.rämemännikköluonteensa,~_my_q~ pg@usk~yus~~ on........... - _ tapahtunut suolle epätyypillisiä muutoksia (Pentti Zetterberg, suull.). Kohteen vaatehaita kasveja ovat käyrälehtirahkasammal, rahkasara ja pyöreälehtikihokki (Laine 1985). Kohteena on tavattu myös niukasti uhanalaista, Varsinais-Suomessa vaarantuneeksi luokiteltua hoikkavillaa, jonkaluultiin jo kadonneen. Oletettavasti alueella on myös harvinaisia hämähäkkejä (Perttula 1993). Ilmakuvatulkinta: Kuvion pohjoisosa on 30-luvulla ollut paikoin puuton, muualla hyvin harvapuustoista. Tavoite: Alkuperäinen suotyyppi pyritään palauttaminen. Hoito: Kuviolla tehdään avohakkuu. Myös kuitupuun mitat alittavia puita poistetaan. Turvekankaalle tulee kuitenkin jättää muutamia kitukasvuisia, pienikokoisia rämemäntyjä enintään 2 m 3 /ha. Niukkaravinteisen suotyypin ollessa kyseessä hakkuutähteistä ainakin latvat ja suurimmat oksat voidaan polttaa talvella. 17 ; i i J! Saanto: noin290m 3 mäntykuitua ja -riukua, hieman koivua. 9. KUVIO (0,5 ha) Kuvaus: Hiekkapohjaista, umpeenkasvanutta lampea reunustavat jo mänty, hieskoivu ja haapa. Lampi on syntynyt aikoinaan hiekanoton seurauksena. Ilmakuvatulkinta: 30-luvulla lammen umpeenkasvu oli vasta_alkanut. Tavoite: Metsittymistä pyritään hidastamaan. Hoito: Kuviolla tehdään avohakkuu ja pienpuusto raivataan. Luontopolun itäpuolella oleville luonnonsuojelualueen ulkopuolisille syvemmille hiekkakuopille ei suositella toimenpiteitä. Vuosien kuluttua rahkasammal peittää ne. Saanto: vähän mänty-, koivu- ja haapakuitua ja riukupuuta.
18 10. KUVIO (9,9 ha) KuVaus: Ruoliokäiigas.Korvesta öh"kefiieynytreneva--ruohomusfi:kj:(a=-----. turvekangas. Yleisilme on hieman ryteikköinen. Järeähköt, hyväkasvuiset hieskoivut, kuuset, haavat, männyt sekä jotkut tervalepät ja rauduskoivut muodostavat vallitsevat latvuskerrokset. Rauduskoivun näyttävämpi esiintyminen alueella kertoo, että alueen kuivatus on toiminut ja turvekerros ohentunut. Alispuustona on pajuja ja korpipaatsamaa. Ilmakuvatulkin ta: 30-luvulla kuvio on ollut keskiosastaan puutonta ja pohjoisosastaan huomattavasti harvapuustoisempi kuin nykyisin. Tavoite: Ojitusalueen yläpuolisella osalla pyritään nostamaan pohjaveden pintaa. Hoito: Kuviolla suoritetaan voimakas yläharvennus ( 40% ). Aivan luontopolun lähimaasto on hyvä jättää koskemattomaksi. Saanto: noin 630 m 3 ; pääosin haapa-ja koivutukkia sekä haapa-, koivu-, kuusi- ja mäntykuitua. 11. KUVIO (3,9 ha) Kuvaus: Kuvio on Pomponrahkan eteläosassa ja sitä rajoittavat sarkaojat ja kävelyreitti. Tyypiltään alue on kuivahkoa mustikkaturvekangasta ja luonteeltaan mäntyvaltaista sekametsää. Myös järviruokoa esiintyy. Kuvion eteläosan vaatehaita suokasveja ovat villapääluikka, äimäsara, hlfssisara sekäuhanalainen, Varsinais-Suomessa vaarantuneeksi luokiteltu v~easara (Laine 1985). Lisäksi alueella on harvinaisia hämähäkkejä ja luteita (Perttula 1993 ). Ilmakuvatulkinta: Kuvio on ollut eteläosastaan puutonja pohjoisessa harvapuustoinen 30-luvulla. Tavoite: Kuviolie pyritään saamaan alkuperäisen suotyypin puusto. Hoito: Kuviolla suoritetaan yläharvennus (25% ). Saanto: noin-140m 3 ; mäntytukkia sekä koivu-, mänty- ja kuusikuitua.
19 12. KUVIO (2,1 ha) Kuvaus.:_ K.uYi.Q.. Qn tyypiltään ihn~i.s~s.ti _bngasrt!m~estä ~~hlttrvy.t.r~h~y~ _ puolukkaturvekangas. Puusto on mäntyvaltaista ja melko tiheää. Myös koivuaja kuusta esiintyy. Kenttäkerrokselle ovat tyypillisiä rämevarpukasvustot. Alueen vaatehaita kasveja ovat villapääluikka, äimäsara, hirssisaraja käyrälehtirahkasammal (Laine 1985). Aivan alueen kaakkoiskulmassa kasvaa uhanalainen, Varsinais-Suomessa vaarantuneeksi luokiteltu punakämmekkä (Perttula 1993 ). Erityisiä harvinaisuuksia kohteella ovat myös soihin erikoistuneet hämähäkit (Koponen 1985, Perttula 1993). Ilmakuvatulkin ta: Kuvio on ollut eteläosastaan avosuota. Tavoite: Pohjaveden pintaa pyritään nostamaan ojitusalueen yläpuolisella osalla ja kllviolle saamaan alkuperäisen suotyypin puusto. Olennaista on vaateliaiden lajien elinympliristön säilyttäminen. Hoito: Kuviolla suoritetaan voimakas yläharvennus (50%). Voimakkaimpana harvennus tehdään eteläosassa, lähellä nevaa. -. Saanto: noin 180m 3 ; mänty-, koivu- ja kuusikuitua. 13. KUVIO (6,8 ha) Kuvaus: Eteläosassa on kangasrämeestä - alunperin avosuosta - kehittynyttä rehevää puolukkaturvekangasta, joka on tiheää, voimakaskasvuista männyn kasvatusmetsikköä. Pohjoisessa on viel~ puutonta varsinaista saranevaa. Sitä reunustaa mänty-koivusekametsäinen kuivahko puolukkaturvekangas. Aivan kuvion pohjoisrajalla kasvaa uhanalainen, valtakunnallisesti vaarantuneeksi luokiteltu rannikkorahkasammal. Kohteella esiintyvät myös Varsinais-Suomessa vaarantuneiksi luokitellut punakämmekkä ja vaaleasara (Laine 1985, Kontulaja Kotiluoto 1994, Perttula 1993). Kohteen muita vaatehaita lajeja ovat käyrälehtirahkasammal, villapääluikka, äimäsara, hirssisara. Kuviolla tavataan useita harvinaisia hämähäkkejä mm. uhanalainen, silmälläpidettäväksi luokiteltu kosteikkovarpuhämähäkki (Koponen 1985). Harvinaisen pohjansirkun ainoat pesimishavainnot Turussa ovat Pomponrahkan alueelta (Perttula 1993). Ilmakuvatulkinta: Kuvio on ollut 30-luvulla avosuota.
Tavoite: Pohjaveden pinnan nostolla pyritään katkaisemaan metsittyminen ja palauttamaan alkuperäinen suotyyppi. Harvinaiset ja vaateliaat lajit sekä niiden ellfiympätistörsäilytetään-: -- - -- - --- - -- -- ---- -- ---- ---------- - Hoito: Alueella tehdään avohakkuu. Siltä poistetaan myös kuitupuun mitat alittavia puita. KitukasVuisia, pieniä mäntyjäjätetään noin 1 m 3 /ha, sillä hämähäkit tekevät verkkojaan mataliin mäntyihin. Saanto: noin 200 m 3 ; mäntykuitua ja -riukua, vähän koivua. 20
.. -;v'. ~. ~ r ".... 'V.. ~/ / / '!./;1' r.:: ";1.' \i,: Pomponrahkan hoitokuviot
(_) / ISBN 951-9262-72-5 ISSN 0783-3229