TAIDELÄHTÖISET MENETELMÄT LASTENSUOJELUTYÖSSÄ

Essi Huhtala Terhi Kuusisto Mira Mäkelä Christina Nybondas TAIDELÄHTÖISET MENETELMÄT LASTENSUOJELUTYÖSSÄ - Työntekijöiden näkökulmaa etsimässä

SISÄLTÖ ART BASED METHODS IN CHILD WELFARE ABSTRACT 1 1 JOHDANTO 2 2 TAUSTAA 2 2.1 MIMO projekti 3 2.2 CTM Oy:n pienryhmäkodit 3 3 TAIDELÄHTÖISYYS LASTENSUOJELUSSA 4 3.1 Taidelähtöisiä hankkeita 5 3.1.1Myrsky hanke 5 3.1.2Taikalampun Sytyke 7 3.2 Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelun työmuotona 8 3.2.1SelfStory 8 3.2.2Voimauttava valokuva 8 4 MIMO-HANKKEEN TEATTERIKERHO 9 4.1 Osallistuminen teatterikerhoon 10 4.2 Toiminta 12 4.3 Onnistumisia 13 4.4 Haasteita 15 4.5 Tavoitteista 16 4.6 Taidelähtöisestä toiminnasta 18 5 POHDINTA 20 LÄHTEET 22 LIITE 1 23 LIITE 2 25

1 ART BASED METHODS IN CHILD WELFARE ABSTRACT Turku University of Applied Sciences Degree Programme in Social Services 9.11.2011 25 Essi Huhtala, Terhi Kuusisto, Mira Mäkelä & Christina Nybondas ART BASED METHODS IN CHILD WELFARE Searching for the employees views This report is an outcome of the Tukialus-project, which is a part of the senior year in the Degree Programme in Social Services. The project s aim was to improve the capacity of the students for entrepreneurship and organizing facility services. Social services students researched art based methods and programmes used in child welfare and in youth work. They interviewed the staff from child welfare and a person who is directing a drama club in a child welfare company called CTM Oy. The aim of this report was to research the staff s point of views and opinions about the art based methods that are used in their work environment. The drama club which was organized by child welfare is a part of the MIMO-project. Moving in! Moving on! is an application of art based methods to social and youth work. MIMO is a three-year research and development project with EU funding from the Central Baltic program. The project develops multi-professional team work models and art based methods for the use of social and youth work by carrying out various workshops for the target group of 13-17-year-olds. The project gives special emphasis to activities targeted to youth at risk of alienation from society. In MIMO professionals and students of performing arts (dance and theatre), communication, media education, wellbeing, health and youth work produce various workshops and events for youngsters. Turku University s of Applied Sciences Performing Arts Degree Programme for Drama Instructors has been organizing a child welfare drama club with the MIMO-project in a company called CTM Oy. CTM Oy offers child welfare services such as group homes, family work and aftercare. The company has four group homes which are located in Turku and in Mynämäki. The MIMO-project started to organize a drama club with CTM Oy s children in the spring of 2011. The goal of the drama club is to develop and improve articulacy and self-esteem for the members of the club who are children taken in to custody. Drama instructor Minna Haapasalo has been the director of this drama project, and the drama performance will be performed in October and in December 2011. In the survey three employees of the CTM Oy have been interviewed for their opinions and views about the MIMO-project s drama club. The employees say that they have been satisfied with the work of the instructor, and they think that the children get to feel unique in the drama club. All in all, the staff has been happy with the project, but the only thing they found to be improved, was for the children to participate from the beginning of the project. The staff told that they are interested in using art based methods in their work, and they have used drama and music with the children. We also interviewed Minna Haapasalo from Turku University of Applied Sciences who is the instructor of the drama club. She sees the positive influence on the children who have been a part of the project from the beginning. As being students of social services, we came up with many thoughts while making of the survey. We found out that multi-professional team work is essential when talking about projects like these. We hope that we could use art based methods in our future work and we think that there should be some development in our degree programme when talking about artistic orientations.

2 1 Johdanto Toteutimme neljän hengen ryhmässä MIMO-projektille selvitystyön osana Turun Ammattikorkeakoulun sosionomi (AMK) -opiskelijoille suunnattua Tukialusopiskelua. Tukialus-projekti on osa kolmannen vuoden palvelujen tuottamiseen, johtamiseen ja kehittämiseen liittyvää opintokokonaisuutta, jonka tarkoituksena on kehittää opiskelijoiden valmiuksia yrittäjyyteen ja palvelujen tuottamiseen. Opiskelijat jaettiin toimeksiantoihin kyselyn perusteella omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti, joita meillä olivat muun muassa lapset ja nuoret sekä taidelähtöisyys. Selvitystyössämme tutustuimme taidelähtöisyyteen niin MIMO-projektin kuin lastensuojelunkin näkökulmasta tuoden esille vahvan sosiaalialan ammattilaisen näkökulman ja kokemukset taidelähtöisestä työstä lastensuojelun kentällä. Keskityimme erityisesti Turun ammattikorkeakoulun esittävän taiteen koulutusohjelman teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutuksen järjestämään lastensuojelun teatterikerhoon, jota toteutetaan CTM Oy:ssä vuonna 2011. Tältä pohjalta haastattelimme teatterikerhon ohjaajaa, Minna Haapasaloa sekä kerhossa mukana olleita CTM Oy:n työntekijöitä. Äänitimme haastattelut jatkotyöskentelyä varten. Tavoitteenamme oli saada kysymysten asettelun ja rennon ilmapiirin avulla työntekijöiltä mahdollisimman totuudenmukaiset vastaukset ja aidot mielipiteet kerhon toiminnasta. Haastattelun lisäksi tutustuimme erilaisiin nuorten kanssa tehtyihin samankaltaisiin projekteihin sekä hankkeisiin. Vertailimme myös niiden tuloksia MIMO-projektin ja teatterikerhon toimintaan. Omaa pohdintaamme, kehitysideoitamme ja selvityksemme tuloksia esittelemme raportin loppuosassa. 2 Taustaa Tässä kappaleessa esittelemme toimeksiantajamme MIMO projektin sekä yhteistyökumppanina toimivan CTM Oy:n. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa tehtävissä taidelähtöisissä projekteissa olennaista on verkostoituminen taidealan toimijoiden ja sosiaalialan osaajien välillä. Moniammatillisen

3 yhteistyön sujuminen on avain onnistumiseen ja molemminpuolinen tietotaidon jakaminen rikastuttaa toimintaa. 2.1 MIMO projekti MIMO, eli Moving In, Moving On! on EU-rahoitteinen kolmevuotinen tutkimus ja -kehittämishanke, jonka kohderyhmänä ovat 13-17 vuotiaat nuoret. Tarkoituksena on ehkäistä yhteiskunnasta syrjäytymistä tanssin ja teatterin keinoin hyödyntäen erilaisia moniammatillisia ryhmiä. Tukialus-projektin ja tämän selvitystyön tilaajana toimii Turun ammattikorkeakoulun koordinoima MIMO hanke. Selvitystyön tarkoituksena on syksyn aikana tutkia taidelähtöisten menetelmien käyttöä ja vaikutuksia lastensuojelun kentällä, sekä erityisesti tarkastella Turun ammattikorkeakoulun teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutuksen opettajan ja opiskelijan ohjaamaa teatterikerhoa, jota järjestetään CTM Oy:n lastenkodeissa. Tarkoituksena on saada lastensuojelun työntekijöiden kokemukset esiin ja sitä kautta saada tietoa taidelähtöisten menetelmien vaikutuksia nuorten identiteetin, minäkuvan ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen. 2.2 CTM Oy:n pienryhmäkodit CTM Oy tarjoaa lastensuojelupalveluja pienryhmäkodeissa, perhetyössä sekä jälkihuollossa. Heidän toimintansa perustehtävänä on luoda turvallinen arki lapselle. CTM Oy:n toiminnan arvoja ovat muun muassa lasten keskinäinen sekä lapsen ja aikuisen välinen luottamus, lapsen kunnioittaminen yksilönä sekä eettisyys, johon kuuluu lapsen etu, oikeudet ja vastuu lapsen elämästä. (CTM Oy 2011.) Pienryhmäkoteja CTM Oy:llä on neljä: Merilinna, Hovilinna, Myllylinna sekä Niittylinna. Huostaanotettujen lasten ikä vaihtelee eri yksiköissä. Niittylinnan erityisyksikössä kasvatustyön perustana on kuntouttava näkökulma. Siellä lasten kasvun tukena ovat psykologi, toimintaterapeutti ja psykiatrinen

4 sairaanhoitaja. Pienryhmäkodeista kaksi sijaitsee Turussa ja kaksi Mynämäellä. (CTM Oy 2011.) 3 Taidelähtöisyys lastensuojelussa Kulttuuri ja taide edistävät kokonaisvaltaisesti ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Taide avaa tien tunteisiin, kun taas kyky ilmaista tunteita on olennaista ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Taidelähtöisiä menetelmiä toteutettaessa siirrytään pois taiteen erityisyydestä ja pyritään rikastamaan arkista kanssakäymistä erilaisissa yhteisöissä. Keskeistä on löytää kullekin henkilölle tai ihmisryhmälle merkityksellinen ja voimauttava työskentelytapa. (THL 2011.) Yhteisöllinen draama- ja teatterityö on osa soveltavaa draamaa, jossa teatteri nähdään paitsi taiteena, myös osana muita elämänalueita ja osana yhteisöä. Projekteja tehdään usein moniammatillisissa yhteistyöverkostoissa, jolloin näkökulmia avautuu myös kasvatukseen ja hyvinvointityöhön. (Ventola & Renlund 2005, 9.) Soveltavan draaman projekteissa teatteriohjaaja toimii mahdollistajana ja opastajana lähtien yhteisön tarpeista. Tavoitteena on auttaa yhteisöä ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan teatterin keinoin. Ohjaajalta edellytetään paitsi pedagogisia taitoja, myös valmiutta organisoida ja verkostoitua. Tärkeintä työssä ei ole itse esitys vaan koko prosessi. (Ventola & Renlund 2005, 41.) Tunnetaidot ovat inhimillisen yhdessä elämisen perustaitoja. Draama koskettaa ihmisiä moniaistisesti ja mahdollistaa tunnetaitojen kehittämisen. Hyvinvointityössä soveltavan taiteen käyttö onkin sekä terapeuttista että kuntouttavaa toimintaa. (Ventola & Renlund 2005, 146.) Kaikki lapset ja nuoret, etenkin haavoittavissa ja vaikeissa kasvuoloissa varttuneet, tarvitsevat monimuotoisia kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tapoja. Näin heillä on mahdollisuus päästä kosketuksiin tunteidensa ja oman elämänhistoriansa kanssa. Rakenteita, ympäristöä ja omaa elämää ei aina voi muuttaa haluamallaan tavalla. Tärkeää on kuitenkin, että lapsella tai nuorella

5 säilyy tunne siitä, että hän kykenee jollain tavoin tunnistamaan omaan elämäänsä liittyvät tarpeet, toiveet ja unelmansa ja siten vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun. (Sosiaaliportti 2011.) 3.1 Taidelähtöisiä hankkeita Taidelähtöisiä menetelmiä on käytetty lasten ja nuorten identiteetin ja minäkuvan sekä sosiaalisten taitojen kehittämiseen monissa erilaisissa hankkeissa ja projekteissa. Lastensuojelun piirissä on viime vuosina herännyt tarve löytää uusia keinoja, joilla nuorten uskoa omaan selviytymiseensä ja voimavaroihinsa voidaan tukea ja vahvistaa. (Känkänen & Rainio 2010, 4.) Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä taiteen ja kulttuurin keinoin on aktiivisesti tuettu erilaisten hankkeiden ja projektitoiminnan avulla. Asenneilmastossa on havaittavissa selvää muutosta ja samoin valmiutta uusien yhteistyökumppanien etsimiseen. (Sosiaaliportti 2011.) Tässä kappaleessa tutkimme erityisesti syrjäytymisriskissä olevien nuorten kanssa tehtyjä projekteja, ja esittelemmekin projektien ja hankkeiden keskeisimpiä tuloksia ja niistä syntyneitä pohdintojamme. Esimerkkeinä toimivat Myrsky hanke ja Taikalampun Sytyke projekti. Kyseiset projektit valitsimme johtuen niiden vahvoista samankaltaisuuksista MIMO-projektin CTM Oy:ssä järjestettävän teatterikerhon kanssa. Myrsky-hanke oli kokonaisuudessaan hyvinkin MIMO-projektin kaltainen ja etenkin tuloksista löysimme paljon yhtäläisyyksiä. Taikalampun Sytyke taas oli hankkeena uusi ja ajankohtainen liittyen Turun kulttuuripääkaupunkivuoden tarjontaan. Taikalampun Sytyke - hankkeessa keskitymme vain nuorten kanssa tehtyihin pienprojekteihin. Tutkiessamme erilaisia projekteja, yllätyimme niiden määrästä ja laajuudesta: taiteelle, lähes sen jokaisessa muodossaan, on havaittavissa suurta kysyntää varsinkin lastensuojelun kentällä. 3.1.1 Myrsky hanke Myrsky on keväällä 2008 käynnistynyt hanke, jota on rahoittanut Suomen kulttuurirahasto aina kevääseen 2011 saakka. Hanketta on rahoittanut myös

6 Huhtamäki Oyj ja hankkeen päättymisen jälkeen toimintaa jatketaan Suomen lasten ja nuorten säätiön alaisena. Myrsky-hankkeen tavoitteena on kulttuurin ja taiteen avulla vaikuttaa nuorten hyvinvointiin ja kehitykseen. Painopisteenä on ollut niin sosiaalinen kuin henkinenkin kehitys ja kohderyhmänä syrjäytymisriskissä olevat 13-17 vuotiaat nuoret, niin kutsutut katvenuoret. (Myrsky 2011.) Katriina Siivonen, Sirkku Kotilainen ja Annika Suoninen ovat koonneet nuorisotutkimuksen artikkelissa Iloa ja voimaa elämään Nuorten taiteen tekemisen merkitykset Myrsky-hankkeessa keskeisiä tuloksia. Nuorten mielestä taiteesta ei välttämättä tarvitse olla mitään hyötyä, taide itsessään on jo arvokasta. Taiteella ja kulttuurilla näyttää siis olevan vaikutusta niillä elämänalueilla, jotka nuorten mukaan auttavat ehkäisemään ja lieventämään syrjäytymistä. (Siivonen ym. 2011, 46.) Myrsky-hankkeessa toimintaperiaatteena on ajatus siitä, että taiteen tekeminen on hyväksi kaikille nuorille, mutta erityisesti syrjäytymisriskissä olevat nuoret hyötyvät taiteen tarjoamasta tuesta. (Siivonen ym. 2011, 50.) Myrsky-hankkeessa toimineet taiteilija-ohjaajat kertovat, että heillä on taiteilijataustansa lisäksi kokemusta esimerkiksi nuoriso-ohjaajana, luokanopettajana ja kulttuurituottajana toimimisesta. He kertovatkin taidelähtöisen työskentelyn nuorten kanssa olleen helppoa, sillä toiminnan pedagogisuutta ei hankkeen yhteydessä arvioitu juuri mitenkään. (Siivonen ym. 2011, 51). Meissä opiskelijoissa tämä herätti pohdintaa, sillä sosiaalialan koulutuksen pedagogisuuden ja kokoaikaisen arvioinnin voisi taidelähtöisiä menetelmiä käytettäessä siirtää syrjään ja vain heittäytyä toimintaan mukaan. Myrsky-hanke on toiminut tiiviissä yhteistyössä paikallisten nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten, kuten opettajien, nuorisotyöntekijöiden, ammattitaiteilijoiden ja viranomaisten kanssa, joten moniammatillisuuden näkökulma on hankkeessa korostunut. Yhdessä tekemisen oppiminen sekä aikuisten aika ja ammatillinen tuki ovat olleet toiminnassa keskeistä. Joidenkin Myrskyssä toimineiden mielestä nämä seikat ovat olleet jopa tärkeämpiä, kuin itse taiteellisen ilmaisun oppiminen.

7 Myrskyssä keskiössä ovat olleet nuorten tunteiden ja oman identiteetin kehitys: valtaosassa nuoria toiminta on lisännyt rohkeutta, tyytyväisyyttä, taitoa jäsentää maailmaa ja ilmaista itseään. Samankaltaisia tavoitteita ja syy-yhteyksiä on havaittavissa myös tarkkailemassamme MIMO-projektin teatterikerhossa. (Siivonen ym. 2011, 185-186.) 3.1.2 Taikalampun Sytyke Kulttuuripääkaupunkivuoden aikana kaikkiaan yhdentoista eri puolella Suomea olevan Taikalamppu-keskuksen ja Turun kaupungin yhdessä toteuttama Sytyke-hanke tuottaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua taidetoimintaa valtakunnallisesti. Taikalamppu on valtakunnallinen lastenkulttuurikeskusten verkosto, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä. Toiminta on ollut käynnissä jo kolme toimikautta ja sen tarkoituksena on tukea jo olemassa olevia keskuksia sekä edistää palvelujen syntymistä sinne, missä kysyntää on, mutta tarjonta on vähäistä. Taikalamppu-verkostossa toiminta on usein aikuisesta lähtevää, mutta samalla tuetaan myös lapsista ja nuorista itsestään kumpuavaa kulttuuria. Nuorten kanssa tapahtuvaa toimintaa on Turussa, Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Porissa ja Kaakkois-Suomessa. Jyväskylässä toiminta on monikulttuurista ja monitaiteista identiteettityötä. Työskentely perustuu Kulttuuriaitan ja Jyväskylän taiteen perusopetuksen yhdessä kehittämään menetelmään Taidetta pitkin ja poikin. Hämeenlinnassa, Turussa, Porissa ja Kaakkois-Suomessa toiminta on teatteri- ja ilmaisupainotteista, mukana on myös jonkin verran valokuvan käyttöä. Toiminta on nuorista itsestään syntyvää ja draama muodostuu nuorten omista tarinoista. Kehontuntemusta lisätään tanssin ja valokuvan keinoin. Hanke on mielestämme kiinnostava sen paikallisuuden ja ajankohtaisuuden vuoksi. Varsinaisia tuloksia hankkeesta ei vielä ole, sillä sen toiminta ei ole vielä päättynyt. Tulevia tuloksia olisi kuitenkin mielestämme hyvä seurata, sillä kysyntää toiminnalle olisi ja toiminnasta saatavat kokemukset voisi hyödyntää seuraaviin projekteihin.

8 3.2 Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelun työmuotona Kuvaamme tässä osiossa selvitystyössämme tehdyissä haastatteluissa esille tulleita taidelähtöisiä menetelmiä, joita on käytetty lastensuojelussa. Perinteiset auttamisen menetelmät eivät auta kaikkia lapsia ja nuoria. Lastensuojelussa on ollut pitkään tarve ja tilaus työmenetelmille, joissa etsitään näkökulmia ja ratkaisuja lapsen tilanteeseen tyypillisen keskustelevan sosiaalityön lisäksi uusin keinoin. (Känkänen & Rainio 2010, 6.) Taide ja toiseus -kirjassa Inkeri Sava pohtii artikkelissaan, voiko lastenkotiin sijoittaminen aiheuttaa nuorelle mustia aukkoja lapsuuden muistoihin tai outoja, selittämättömiä tunteita (Sava 2003, 36). SelfStory menetelmällä, jota käytetään myös CTM Oy:n lastenkodeissa, pyritään keskustelujen ja vuorovaikutuksen avulla täyttämään tarinalla nämä syntyneet mustat aukot. Voimauttavan valokuvan menetelmän valitsimme, koska CTM Oy:llä on menetelmän käyttöön vaaditun koulutuksen käynyt työntekijä ja voimauttavaa valokuvaa on lastenkodissa hyödynnetty menestyksekkäästi. 3.2.1 SelfStory SelfStory-elämäntarinamenetelmä on tarkoitettu huostaanotettujen tai avohuollossa olevien lasten ja nuorten kanssa työskenteleville. Menetelmässä pyritään työstämään nuoren elämäntarinaa harjoitusten ja vuorovaikutuksen yhteisessä prosessissa, jossa elämäntarinaa peilataan tarkoituksenmukaisesti voimaannuttavaan suuntaan. Tarkoituksena on siis lapsen tai nuoren voimaantuminen passiivisesta uhrista aktiiviseksi oman tarinan kertojaksi ja omistajaksi. (Sutinen 2011, 121-124.) 3.2.2 Voimauttava valokuva Sosiaalikasvattaja Miina Savolainen oli luennoimassa Turun ammattikorkeakoulun Ruiskadun yksikössä syksyllä 2010. Hän kertoi valokuvaprojektistaan, joka käynnistyi vuonna 1998 Hyvösen lastenkodissa. Voimauttavan valokuvan menetelmän ja MAAILMAN IHANIN TYTTÖ projektin

9 tarkoituksena oli antaa lastenkotilapsille ja nuorille mahdollisuus tulla nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Voimauttavaa valokuvaa on Savolaisen kehittämä taideterapeuttinen, sosiaalipedagoginen ja voimauttava lähestymistapa, jossa käytetään valokuvaa yksilön ja erilaisten ryhmien eheyttämisen keinona. Vaikka välineenä menetelmässä on valokuva ja itse kuvaus tilanne, on kysymys kuitenkin nähdyksi tulemisesta ja tavasta millä itseään katsotaan. Voimauttavan valokuvan tavoitteena on auttaa nuoria näkemään itseään lempeämmin ja arvostamaan itseään kaiken kokemansa jälkeen. Tarkoituksena on kumota ihmisten ennakkoluulot lastenkotilapsista ja muuttaa nykyisiä kauneusihanteita sekä käsityksiä narsistisesta omakuvan ottamisesta. Lastenkotilapset ovat nauttineet huomiosta, jota MAAILMAN IHANIN TYTTÖ on projektina heille antanut. Nuorille tehtyjen haastattelujen perusteella tytöt kertovat myös kahdenkeskisen ajan lastenkodin työntekijän ja valokuvaajan, eli Miina Savolaisen kanssa kuvauspaikoissa ja tilanteissa olleen projektin kohokohtia. Tärkeintä on nähdyksi tuleminen. MAAILMAN IHANIN TYTTÖ -hanke käynnistyi siitä havainnosta, että lastenkodissa ei ollut sanoja kipeille asioille ja vuorovaikutus oli välillä aika sameaa. Hankkeen myötä tavoittena oli päästä merkitykselliseen keskusteluun ja antaa mahdollisuus oman erityisyyden kokemiseen. (Bardy & Känkänen 2005, 89.) 4 MIMO-hankkeen teatterikerho MIMO-hankkeen teatterikerho on järjestetty yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutuksen kanssa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Kohderyhmänä ovat huostaanotetut lapset ja nuoret lastensuojelupalveluja tarjoavan CTM Oy:n pienryhmäkodeista. Kerhoa on pidetty keväällä viisi kertaa ja syksyllä kerho jatkuu noin kerran viikossa. Kerhossa harjoitellaan ilmaisutaitoa käyttämällä omaa kehoa ja ääntä, erilaisia rooliharjoituksia sekä esiintymistä. Kerhossa valmistetaan esitys,

10 Toivolantie 1, jonka sisällön tuottamisessa osallistujat ovat myös mukana. Esitys nähdään Katoavan taiteen illassa Nuorisokeskus Vimmassa 2.12.2011 sekä Turun Ammattikorkeakoulun taideakatemian köysiteatterissa 24.11.2011. Teatterikerhon teemana on oman elämäni päähenkilönä. Tavoitteena on opetella ja kehittää jokaisen kerhon jäsenen ilmaisuvalmiuksia ja -taitoja. Samalla pyritään parantamaan kerhoon osallistujan itsetuntemusta, itsetuntoa, keskittymiskykyä ja sosiaalisia taitoja sekä rohkaista osallistujaa itseilmaisuun teatterin ja draaman kautta. Tavoitteena on opettaa osallistujille myös teatterista ja draamasta muun muassa katsojana ja esiintyjänä olemisesta, roolissa toimimisesta sekä esityksen valmistamisprosessista. Teatterikerhoa ohjaa Minna Haapasalo sekä kolmannen vuoden teatteriilmaisun ohjaajaopiskelija Mikko Semi. Kevään aikana kerhoon osallistui vaihtelevasti seitsemän nuorta. Kevään viimeisellä kerralla mukana olivat kolme nuorta ja kaksi CTM Oy:n työntekijää, jotka aikoivat jatkaa kerhossa myös syksyllä. Teatterikerhossa on ollut mukana myös MIMO-hankkeen dokumenttiryhmä: ohjaaja, kuvaaja ja äänittäjä. 4.1 Osallistuminen teatterikerhoon Turun ammattikorkeakoulun teatteri-ilmaisun koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehtovastaava ja MIMO-teatterikerhon ohjaaja Minna Haapasalo kertoi Sigyn-kahvilassa järjestämässämme haastattelussa 21.9.2011 tämänkertaisen teatteriproduktion idean syntyneen edeltävän Taika-hankkeen pohjalta. Kun vuonna 2010 toteutetussa Taika-hankkeessa kehiteltiin taidelähtöisiä menetelmiä erilaisissa työyhteisöissä, haluttiin nyt puolestaan kehittää toimintaa, jossa lastenkodin nuoret ja työntekijät voisivat yhdessä harrastaa teatteria. MIMO-hankkeen kautta teatterikerho oli luontevaa toteuttaa, koska kyseessä on nuorille suunnattu taidelähtöinen projekti. Haapasalolle itselleen MIMO-hanke oli jo muista yhteyksistä tullut tutuksi. CTM Oy:n työntekijöitä haastattelimme ryhmäkeskusteluna yrityksen toimistotiloissa 28.9.2011. Haastateltavina olivat Rami Raivio pienryhmäkoti

11 Merilinnasta, Anni Kättö pienryhmäkoti Myllylinnasta ja Hanna Vanhala pienryhmäkoti Hovilinnasta. Raivio oli tullut paikkaamaan toista työntekijää projektiin keväällä 2011, Kättö on ollut mukana alusta asti keväästä 2011, ja Vanhala on liittynyt mukaan nyt syksyllä. Anni Kättö on jäämässä äitiyslomalle, joten hän on joutunut jättämään teatteriprojektin kesken, mutta on silti käynyt seuraamassa harjoituksia. Teatteriprojektin olennainen onnistumisen tae on Haapasalon mukaan se, että lastenkodeista löytyy avaintyöntekijä, joka on itse kiinnostunut projektista. Tähän projektiin löytyi CTM Oy:stä innostunut työntekijä, joka oli jo ollut aiemmassa Taika-produktiossa mukana. CTM Oy:n työntekijöistä jokainen kertoi olevansa kiinnostunut taidelähtöisten menetelmien käytöstä omassa työssään. Yksi työntekijöistä pyydettiin projektiin, toinen liittyi heti alussa ja kolmas kiinnostui nähtyään kevään toimintaa. Kun omahoidettava oli kiinnostunut projektista, tuntui harrastuksen aloittaminen ohjaajastakin luontevalta. Haastateltavat totesivat myös olleensa työyhteisöissään melkein ainoita kiinnostuneita lähtemään mukaan, joten osallistuminen projektiin oli ilmeistä. Kaikki teatteriprojektissa olevat lapset ja nuoret ovat mukana omasta kiinnostuksesta. Jokaisessa pienryhmäkodissa kyseltiin lapsilta ja nuorilta kiinnostaisiko uusi harrastus, ja mukaan lähtivät ne, jotka innostuivat. Keväällä projektin alussa mukana oli muitakin, joille haluttiin antaa mahdollisuus tutustua projektiin, mutta he karsiutuivat pois kiinnostuksen ollessa heikkoa. Mukaan lähteneet nuoret ovat CTM Oy:n eri yksiköistä. Keväällä ikäraja oli 13 vuotta, mutta kun halukkaissa oli mukana nuorempia, päätettiin ikärajaa laskea kymmeneen. Teatterikerho ei työntekijöiden mielestä sovi kaikille nuorille, sillä se ei sovi kaikille aikuisillekaan. Niille lapsille, jotka nauttivat teatteriharrastuksesta ja ovat kiinnostuneita aiheesta, on varmasti hyötyä teatterikerhosta. Jopa osalle työntekijöistä teatterikerho voisi olla haastateltavien mielestä traumaattinen, jos esiintymistä tai näyttelemistä ei koe itselleen luontevaksi. Toisaalta teatterikerho

12 voisi tehdä hyvää niillekin, jotka eivät sitä aluksi uskoisi. Kuitenkaan ketään ei voi pakottaa mihinkään. 4.2 Toiminta Tämänkertaiseen teatterikerhoprosessiin luotiin edeltävää selkeämmät reunaehdot. Tavoitteena on valmistaa teatteriesitys, jota varten harjoitellaan. Projektissa pyritään myös siihen, että ne nuoret, jotka ovat mukana, myös sitoutuvat toimintaan. Haapasalo toteaa, että lastenkodin nuoria, joille arkihaasteistakin selviytyminen on vaikeaa, on vaikea sitouttaa toimintaan. Kevät oli vielä projektin ja erityisesti ryhmän etsiytymisen aikaa. Kerhossa oli Haapasalon mukaan myös sellaisia nuoria, jotka olivat hiljattain huostaanotettuja ja joilla ei tilanteesta johtuen ollut valmiuksia sitoutua projektiin. Moni lastenkodin nuori kärsii traumaattisista kokemuksista, kuten perheen alkoholinkäytöstä, väkivallasta tai esimerkiksi hyväksikäytöstä Monilla sijaishuollon yksiköissä asuvilla nuorilla on vaikeita tunne-elämän häiriöitä, huono itsetunto sekä kykenemättömyyttä tunnistaa omia tunteitaan. Huostaanotetuilla nuorilla ei varhaisen kiintymyksen puutteen sekä traumaattisen ympäristön takia ole kykyä solmia rakentavia vuorovaikutussuhteita ja ymmärtää omia tunteitaan. (Sutinen 2011, 139.) Minna Haapasalo ohjaa teatterikerhoa, koska häntä itseään kiinnostaa työskentely tämänlaisten haastavien ryhmien kanssa. Toisaalta hänen mielestään on tärkeätä, että hän teatteri-ilmaisun opettajana säilyttää otteen oikeasti tekemiseen, eikä työskentele ainoastaan ammattiin opiskelevien kanssa. Tärkeää on myös, että asiantuntemus valuu alas koulutukseen: opettaja voi nyt tästä kohderyhmästä saamiaan kokemuksia ja tietoa jakaa omille opiskelijoilleen. Teatterikerhon toisena ohjaajana toimii opiskelija, jonka tavoitteena on Haapasalon mukaan oppia paitsi käytännön työskentelystä teatterikerhon ohjaajana, myös ymmärtää, minkälaisia reunaehtoja toiminta vastaavanlaisen

13 ryhmän kanssa vaatii: mitä yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan, minkälaiset asiat luovat turvaa ja asettaako huostaanotettujen nuorten toimintakyky rajoituksia toimintaan. Mitään sen syvällisempää perehdytystä itse lastensuojelutyöhön ohjaajat eivät ole saaneet, eivätkä ole kokeneet tarpeelliseksikaan. Minna Haapasalolla on itsellään taustalla terapiaopintoja. Lisäksi edellisen projektin aikana hän kävi silloisen vastuutyöntekijän kanssa keskusteluja esimerkiksi kiintymyssuhdetraumaan liittyvistä asioista. Tämä kaikki valmensi siihen, mitä kaikkea voi tässä projektissa tulla eteen. Haastattelussa hän totesi, että kyllähän sitä kaikkea on sitten tullutkin. CTM Oy:n työntekijät ovat yhtä mieltä siitä, että kerhon ohjaajalla on ollut oikea toiminta- ja lähestymistapa. Suunnitelmat kerhokokoontumisille ovat olleet kunnianhimoiset, ja työntekijät kehuvat ohjaajan tapaa muuttaa käsikirjoituksen suuntaa kerhon osallistumismäärän eläessä. Yksi työntekijöistä kokee huojentavaksi sen, että tietää ohjaajan olevan varma otteissaan ja projektin etenevän suunnitelmien mukaan. Minna Haapasalo pitää lastenkodin työntekijöiden tärkeimpänä roolina teatterikerhossa sitä, että työntekijä harrastaa teatteria yhdessä nuoren kanssa. Kun työntekijät ovat itse mukana valmistettavassa teatteriesityksessä, heidän innostuksensa innostaa nuoria ja innostus leviää; kaikki tekevät yhdessä teatteria! Työntekijän tehtävänä on myös pitää huolta siitä, että nuori kuljetetaan harrastukseen. Kevään aikana teatterikerhossa esiintyi jonkin verran ongelmakäyttäytymistä. Näissä tilanteissa lastenkotien työntekijöiden tehtävänä oli toimia kurinpitäjänä ja ratkaista konflikteja. 4.3 Onnistumisia Ryhmähaastattelussa CTM Oy:n työntekijät kertoivat, ettei heillä ollut minkäänlaisia ennakko-oletuksia teatterikerhon suhteen, vaan he lähtivät mukaan avoimin mielin. He ovat yllättyneet miten pienistä kohtauksista on syntynyt näytelmä ja he ylistivätkin Haapasalon taitoa koota pienestä suurta.

14 Näytelmästä on tullut värikäs, kun jokainen on saanut luoda oman roolihahmonsa. Juuri hahmojen luominen on ollut työntekijöille yllättävää. Ohjaajalla on ollut visio alusta alkaen, ja työntekijät näkevät sen vasta nyt kun näytelmä pikkuhiljaa valmistuu. Syksyn osalta toiminta on lähtenyt alkukangertelujen jälkeen hyvin käyntiin ja on jopa ylittänyt ohjaajan odotukset. Erityisesti syksyn toisella harjoituskerralla saatiin paljon aikaan. Toiminnassa on mukana nuoria, joilla on yleisesti keskittymisvaikeuksia, mutta nyt noudatettiin hienosti annettuja ohjeita ja kaikki pystyivät hyvin keskittymään asiaan. Myös työntekijät odottavat tulevaa syksyä hyvillä mielin. Päällimmäisenä mielissä ovat omien vuorosanojen oppiminen. Haastateltavat toivovat myös harjoituskertojen sujuvan jouhevasti. Äitiyslomalle jäävä työntekijä toivoo pääsevänsä seuraamaan esityksen ensi-iltaa. Taiteen tekemiseen liittyviä henkilökohtaisia onnistumisen elämyksiä kutsutaan huippukokemuksiksi. Tunnusmerkkejä ovat taiteen tekemiseen liittyvät onnistumiset sekä spontaanit ilon ja riemun tunteet. Huippukokemuksen tilassa tekijä paneutuu ainoastaan ja täysin siihen, mitä on tekemässä. Parhaimmillaan se motivoi yksilöä jatkamaan taiteen parissa työskentelyä. (Bardy ym. 2007, 121-122.) Työntekijät mainitsevat parhaimpina kokemuksina teatterikerhossa käsikirjoituksen läpikäymisen. Työntekijät ovat nähneet Minna Haapasalon olevan ylpeä nuorista, ja iloa on tuottanut nuorten osaaminen ja keskittymiskyky. Yksi työntekijä toteaa nuorten osaavan keskittyä huomattavan pitkään teatterikerhossa, sillä koulussa heillä on ollut keskittymisvaikeuksia. Muutaman kerran kokoontumiskerrat on pitänyt lopettaa etuajassa, sillä kaikki ennalta suunnitellut harjoitukset olivat jo suoritettu. Työntekijät ovat iloinneet kun ovat nähneet kaikkien osallistujien nauttivan ja osaavan. Minna Haapasalolle projektin parhaimmat kokemukset ovat hetkiä, jolloin hän näkee, kuinka nuori syttyy, kun nuorta on kehuttu siitä, että hän on tehnyt jonkun asian oikein. Nälkä siitä, että haluaa tehdä teatteria, näkyy Haapasalon

15 mukaan nuorissa vaikkapa siinä, että he oikein odottavat saavansa lisää käsikirjoitustekstejä työstettäviksi. Työntekijöiden mielestä projekti on ollut sopivan mittainen, vaikka aluksi osaa kauhistuttivat viikoittaiset treenikerrat. Yhden työntekijän mielestä olisi hyvä pitää pientä taukoa ennen mahdollisen seuraavan projektin aloittamista, jotta saataisiin nuoret ja työntekijät innostumaan. Toisessa pienryhmäkodissa nuoret ovat jo vaihtuneet ensi kevääseen mennessä, joten uuden projektin voisi aloittaa jo silloin. 4.4 Haasteita Haapasalo pohti haastattelussamme ryhmän kokoa ja sen tuomia haasteita: ryhmä ei voi olla liian suuri, mutta nyt toiminta on todella kallista, kun mukana on vain muutama nuori ja monta aikuista. Lokakuussa ryhmään onkin tulossa lisää lastenkotien nuoria bändiläisiksi esitykseen. Sekä Haapasalo, että lastenkotien työntekijät toivoivatkin, että projektin aloitus voisi olla sellainen, että ne jotka harrastuksen aloittavat, myös jatkavat sitä. Toisaalta Haapasalo pohti sitä, olisiko hänen toivomansa hyvä startti edes mahdollinen projektissa, jossa on mukana sekä nuoria että aikuisia useista eri lastensuojeluyksiköistä. Työntekijät toteavat haastattelussa, että heille projektin haasteena on ollut oman roolin hahmottaminen toiminnassa. Kun työntekijöiden tulisi yhdistää ohjaajan, oppilaan ja valvojan roolit, tuo se haastetta omaan työskentelyyn. Työntekijöillä on myös omat roolit näytelmän esiintyjinä. Yksi työntekijöistä toteaa olevansa kuin tavallinen vanhempi; komentaa jos on tarvetta, mutta antaa Haapasalolle tilaa tehdä omaa työtään. Teatteriprojektissa työntekijät ovat tavallaan samalla viivalla lasten kanssa, mutta he kantavat silti vastuuta. Työntekijät kokivat, että keväällä teatterikerhon alkaessa oli haasteellista työskennellä niiden kanssa, joita projekti ei kiinnostanut. Ryhmäprosessin vaiheet ovat olleet kuin oppikirjasta, ja työntekijät odottavat mielenkiinnolla lokakuuta, jolloin mukaan tulee uusia jäseniä. Muita haasteita työntekijöille tuottaa teatterikerhossa itse paikalle lähteminen, sillä motivoiminen vie välillä

16 aikaa. Teatterikerhoon lähteminen on lapsille ja nuorille vaikeaa, mutta perillä on kivaa. Muutostilanteet saattavat yleisesti olla pienryhmäkotilapsille vaikeita, joten harrastuksiin lähteminen on monelle haasteellista. Ikävät tilanteet, kuten riidat lasten ja nuorten kesken teatterikerholla, ovat olleet ryhmälle kasvun paikkoja, ja niistä on keskusteltu lasten ja työntekijöiden kesken. Lastenkotinuorten tausta tuo oman haasteensa myös teatterikerhon toimintaan. Minna Haapasalo pitääkin toiminnan suurimpana haasteena sitä, että nämä nuoret hankalimmillaan järjestävät ympärilleen kaaosta luomalla uudestaan ja uudestaan ympäristöä, jossa he ovat mahdollisesti aiemmin olleet ja jossa heihin on suhtauduttu negatiivisesti. Haapasalon mukaan nuori pyrkii käyttäytymisellään luomaan kaaosta, kun omassa itsessään ei ole rakennetta. Sama toivottomuuden tunne saattaa välittyä nuorista myös ohjaajaan, jolloin puhutaan transferenssista, joka tarkoittaa tunteen tiedostamatonta uudelleenkohdistumista toiseen yksilöön (Terveysportti 2011). 4.5 Tavoitteista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoissuunnittelija Päivi Känkäsen mukaan taiteellinen toiminta antaa mahdollisuuden suojaan ja turvaan tarjoamalla symbolisen etäisyyden, jonka turvin voi tulla esiin jotain sellaista, jolle on ollut vaikea antaa sanoja tai muotoa. Taiteellinen työskentely tarjoaa välineitä sosiaaliseen kasvuun, oppimiseen ja itsetuntemuksen lisäämiseen. Taiteen avulla aktiivinen suhde omaan elämään lisääntyy. (THL 2011.) Teatterikerhon ohjaajat olivat listanneet toiminnalle monia tavoitteita ennen projektin alkua. Tavoitteena oli muun muassa kehittää osallistujien ilmaisukykyä ja parantaa heidän itsetuntoaan. Haapasalon mielestä tällaiselle toiminnalle on tyypillistä, että tavoitteita on paljon, eivätkä kaikki tavoitteet tule toteutumaan. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että joidenkin nuorten osalta moni tavoite on täyttynyt. Ne kolme nuorta, jotka ovat olleet teatterikerhossa mukana alusta alkaen ja jotka syksyllä jatkavat, ovat sitoutuneita ja innoissaan. Haapasalo kertoi näiden

17 nuorten saavan koko ajan positiivista palautetta ja huomiota ja uskookin, että onnistumisen kokemuksesta jää jälki. Omissa silmissään Haapasalo näkee teatterikerhon positiivisen vaikutuksen näiden nuorten kohdalla. Toisaalta hän huomautti, ettei voi tietää, onko toiminnalla pitkäkestoisia vaikutuksia. CTM Oy:n työntekijät totesivat, että aikuisen jakamaton huomio on tärkeää monelle teatterikerhoon osallistuvalle nuorelle. Yksi työntekijöistä toteaa esillä olemisen helpommaksi roolihahmon suojassa, sillä kohtaaminen on eri tasolla kuin tavallisessa ympäristössä. Ujo lapsi uskaltautuu enemmän esille tällaisessa foorumissa, jossa ei ole pienryhmäkodin muita lapsia. Kaikille lapsille ja nuorille tekee hyvää saada positiivista huomiota, ja teatterikerhossa tulee nähdyksi ja kuulluksi. Teatterikerho on tuonut työntekijöiden mielestä nuorille omaa elämäniloa ja harrastus on helpottanut elämää sijoitettuna. Yhden työntekijän mielestä vaikutuksista ei voida vielä puhua, mutta kaksi muuta toteavat vaikutusten olevan jo näkyvissä. Kun nuori on ollut sijoitettuna vain vähän aikaa, on vaikea sanoa mistä muutokset johtuvat. Työntekijät ovat yhtä mieltä siitä, että teatterikerhossa nuoret saavat tuntea olonsa erityiseksi, ja heillä on oma juttu. Nuori tuntee, että hänellä ja aikuisella on jotain yhteistä. Teatterikerhossa työntekijät kokevat pieniä oivalluksia, ja he toteavat pääsevänsä paremmin lapsen pään sisälle. Projekti on tuulahdus normaalin arjen keskelle, ja se tuo työntekijälle ja nuorelle iloa elämään. CTM Oy:n työntekijät ovat nähneet lasten olevan ylpeitä omista suorituksistaan teatterikerhossa. He kokevat teatterikerholla olevan positiivista vaikutusta omaan työssä jaksamiseensa, sillä se tuo vaihtelevuutta arkeen. Muu työyhteisö suhtautuu neutraalisti työntekijöiden projektiin, ja monet ovat kyselleet osallistujien määrää ja ensi-illan ajankohtaa. Muut lapset pienryhmäkodeissa ymmärtävät, että teatteriharrastus on työntekijän ja omahoidettavan yhteinen juttu, eikä se herätä kateutta. Yksi työntekijä toteaa muiden lasten vaativan aavistuksen enemmän huomiota mentäessä suoraan iltavuoroon teatterikerhosta. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ole ollut.

18 Haastateltavat ovat sitä mieltä, että kaikkien teatterikerhoon osallistuvien pitäisi olla alusta asti mukana. Vanhemmille osallistujille kannattaisi kertoa miten prosessi tulee jatkossa etenemään, sillä joidenkin nuorten on ollut vaikea ymmärtää mihin leikkiminen johtaa. Tässä projektissa ei ole tavoitteena toiminta, jota voitaisiin soveltaa lastenkotiympäristöön ja lastenkotien arkeen laajemmin. Pikemminkin projektissa halutaan tehdä oikeasti teatteria ja valmistaa esitys. Lastenkodin arjessa teatteriharrastus voisi Haapasalon mukaan näkyä esimerkiksi niin, että toiminnassa mukana oleva työntekijä ja nuori harjoittelisivat yhdessä näytelmän vuorosanoja. Näin työntekijällä ja nuorella olisi joku yhteinen juttu, jonka he voisivat jakaa. Siihen kysymykseen, tehdäänkö lastenkodeissa näin, Haapasalo ei osannut vastata. Haastattelemamme työntekijät sekä teatterikerhon ohjaaja olivat sangen varovaisia lausunnoissaan siitä, miten teatterikerho on vaikuttanut mukana oleviin nuoriin. Syyskuun loppupuolella haastattelujen aikaan projekti oli vasta puolivälissä, joten varsinaisia tuloksia saataneen teatterikerhon päätyttyä. Huomionarvoista ja mielenkiintoista oli se, että varovaisestikin ilmaistut vaikutukset olivat varsin yhteneväiset Känkäsen ja Rainion Nuorisotutkimuslehdessä kirjoittaman kahden eri taidelähtöisen hankkeen yhteenvetoon. Näissä kummassakin lastensuojelun sijaishuollossa oleville nuorille suunnatussa hankkeessa olivat näkyvissä nuorissa tapahtuva työskentelyn pitkäjänteisyyden, suunnitelmallisuuden ja keskittymiskyvyn kasvu, nuoren omaan elämään liittyvien tunteiden ja kokemusten uudelleen jäsentely taidelähtöisen ilmaisun avulla, sekä uskallus ja kyky ilmaista itseään uusilla tavoilla niin ryhmälle kuin isommalle yleisölle. Näissä hankkeissa oli myös näkyvissä toiminnasta saatu tekemisen ja uuden oppimisen ilo! (Känkänen & Rainio 2010, 16.) 4.6 Taidelähtöisestä toiminnasta Haapasalon mukaan teatteri- ilmaisun lähtökohta on se, että ihminen toimii kehollisesti, älyltään, mieleltään ja tunnetasolla kokonaisena. Kaikkia osa-

19 alueita tarvitaan, eikä asioita voi tehdä vain joko tunnetasolla tai kropalla. Teatterikerhossa nuori saa intensiivisempää huomiota ja läsnäoloa kuin arjessa. Parhaassa tapauksessa kokemus siitä, että tulee nähdyksi, tekee hyvää. CTM Oy:n pienryhmäkodeissa on kaikissa toteutettu taidelähtöistä toimintaa. Haastattelemamme työntekijät ovat käyttäneet ohjaustoiminnassa musiikkia ja draamaa. Joissakin yksiköissä on myös hyödynnetty kuvataiteen keinoja. Työntekijän oma suuntautuneisuus ja innostuneisuus vaikuttavat eri taidemuotojen valikoitumiseen. Draamatyöskentelyn avulla voidaan vahvistaa oman ja toisten käyttäytymisen ymmärtämistä ja harjoitella erilaisia sosiaalisia tilanteita (Kuukasjärvi 2011, 61). Pienryhmäkodeissa draamaa on käytetty esimerkiksi harjoiteltaessa arkipäivän tilanteita, kuten kaupan kassalla asioimista. Yksi haastattelemistamme työntekijöistä käyttää paljon kirjoittamisen ja valokuvaamisen menetelmiä. Hän kertoikin tehneensä eräille nuorille valokuvakansiot, joista he pitivät kovasti. Kirjeenvaihto omahoidettavan kanssa toimii työntekijöiden mukaan menetelmänä silloin, kun pitää käydä läpi vaikeita asioita. Esimerkiksi hatkareissun jälkeen nuori voi kirjoittaa oman kertomuksensa tapahtuneesta. Yhden työntekijän yksikössä on käytetty selfstory-elämäntarinamenetelmää, joka on kirjallisuusterapiaan ja narratiiviseen näkökulmaan perustuva työväline huostaanotetuille nuorille. (Sutinen 2011, 121.) Sosiaalialan koulutuksen riittävyydestä taidelähtöisissä työmenetelmissä yksi työntekijä toteaa, että kaikki riippuu omasta kiinnostuksesta. Sosionomin (AMK) koulutuksessa on hänen mielestään riittävästi elementtejä, sillä jokainen voi ottaa opintoja, jotka ohjaavat omaa kiinnostusta. Yksi haastattelemistamme työntekijöistä opiskelee yliopistolla kasvatustiedettä, ja hän on löytänyt draamasta ja kuvataiteesta paljon menetelmiä omaan työhönsä.

20 5 Pohdinta MIMO hankkeen teatterikerhon toimijat ovat tulleet tutuiksi toisilleen jo aiemmista yhteistyökuvioista. Taidelähtöisissä projekteissa verkostoituminen on erityisen tärkeää, sillä toimintaan tarvitaan monenlaista erityisosaamista. Opiskelijanäkökulmasta katsottuna oppilaitokset, kuten esimerkiksi ammattikorkeakoulut, voivat toimia hyvänä tukialuksena, josta verkkoja voi heitellä eri toimijoille. Moniammatillisuus on tässä teatterikerho-projektissa näkynyt muun muassa roolijakona niin, että teatterikerhon ohjaaja ohjaa kerhon toimintaa, kun taas lastensuojelun työntekijät kuljettavat nuoret harjoituksiin ja osallistuvat myös itse teatterikerhon toimintaan. Teatteritoiminnan kautta he ehkä samalla antavat nuorille signaalin, että heittäytyminen on joskus sallittua. Taidelähtöisten menetelmien projekteihin sisältyy monesti keskeisenä elementtinä esiintyminen. Kuitenkin salassapito on tärkeä sosiaalityön kenttää ohjaava periaate. Ristiriita esillä olemisen ja omilla kasvoillaan ja nimellä esiintymisen ja lapsen yksityisyyden varjelemisen välillä herättää mielestämme tämänkaltaisissa projekteissa aihetta pohdintaan. (Känkänen & Rainio 2010, 5.) Mielestämme sosiaalialan koulutus ei välttämättä yksinään riitä taidelähtöisen kerhon ohjaamiseen. Sosiaalialan osaaminen näkyy moniammatillisessa yhteistyössä mielestämme ryhmäytymisen tietotaitona ja tiimityöskentelytaitoina. Alalta löytyy myös kuntoutukseen, tunteiden käsittelyyn ja erityisryhmiin liittyvää osaamista. Pohdimme myös taidelähtöisyyden merkitystä tulevissa ammateissamme. Oma taidelähtöisten menetelmien hallinta ei ole välttämättä riittävän korkealla tasolla, joten yhteistyössä alan ammattilaisen kanssa toiminta voisi palvella parhaiten kaikkien intressejä. Kuten raportissa aiemmin kerroimme, on kysyntä taidelähtöisien menetelmien käytöstä lisääntynyt räjähdysmäisesti. Sosionomi (AMK) koulutuksen jatkoksi toivoisimme lisäkoulutusmahdollisuuksia taidelähtöisistä menetelmistä, jotta kykymme vastata muuttuvaan ja lisääntyvään taidelähtöisyyden kysyntään kehittyisi.

21 Teatterikerho toimii mielestämme oivana kenttänä nuorten itsetutkiskeluun, ja sosionomeina ajattelemme toiminnan kuntouttavaa ja yhteisöllistävää näkökulmaa. Esiintyminen kokemuksena, kuten haastatteluista selviää, on voimauttava kokemus heille, jotka sen omakseen kokevat. Tämänkaltainen teatterikerho avaa ovia myös niille nuorille, jotka eivät välttämättä tiedä pitävänsä esiintymisestä, vaan saattavat kerhon myötä kiinnostua siitä. Opinnoissamme olemme saaneet valmiuksia yhteisöllisyyden tarkasteluun. Pohdimmekin teatterikerhon yhteisöllistävää vaikutusta, sillä toiminnassa mukana olevat ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään iästä ja taustasta riippumatta. Uskomme myös kerhon jatkuvuuden ja toistuvuuden luovan nuorille turvallisuuden tunnetta ja tunnetta siitä, että on osana jotain laajempaa kokonaisuutta. Taidelähtöisten toimintamuotojen tulisi mielestämme olla osa pysyvää toimintaa lastensuojelun kentällä. Niille nuorille, jotka ovat projektin myötä kiinnostuneet teatteri-ilmaisusta, soisimme mielellämme jatkuvuutta harrastukselle. Projektia tehdessämme saimme kattavan kuvan sosiaalityössä käytettävistä taidelähtöisistä menetelmistä. Toiminta on monipuolista, mutta perustuu mielestämme liiaksi lyhytkestoisiin hankkeisiin. Oma aktiivisuus ja halu verkostoitumiseen on tärkeää sosiaalialalla, ja sitä on hyvä harjoitella jo opiskeluaikana.

22 LÄHTEET Bardy, M.; Haapalainen, R.; Isotalo, M. & Korhonen, P. (toim.) 2007. Taide keskellä elämää. Nykytaiteen museo Kiasman julkaisuja. Keuruu. Bardy, M. & Känkänen, P. 2005. Omat ja muiden tarinat Ihmisyyttä vaalimassa. Vammala. CTM Oy 2011. Viitattu 1.11.2011. www.ctmoy.kotisivukone.com Kuukasjärvi, A. 2011. Draama tapa oppia itsestä, toisesta, taiteesta ja elämästä. Teoksessa Kuukasjärvi, A.; Linnossuo, O. & Sutinen, J. (toim.) Taidetyöskentely arjen näyttämöillä Teoriaa, menetelmiä ja sovelluksia. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Känkänen, P. & Rainio, A. 2010. Suojassa, mutta näkyvissä taidelähtöinen toiminta osallisuuden rakentajana lastensuojelussa. Nuorisotutkimus-lehti 4/2010, 4 20. Helsinki. Myrsky-hanke 2011. Viitattu 1.11.2011. www.nuori.fi > Toiminta > Toiminta Suomessa > Myrsky-hanke Sava, I. 2003. Olet hyvä hänelle Puhetta välittämisen taiteesta. Teoksessa Krappala, M. & Pääjoki, T. (toim.) Taide ja toiseus. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Jyväskylä. Siivonen, K.; Kotilainen, S. & Suoninen, A. 2011. ILOA JA VOIMAA ELÄMÄÄN Nuorten taiteen tekemisen merkitykset Myrsky-hankkeessa. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Sosiaaliportti 2011. Lastensuojelun käsikirja. Viitattu 26.10.2011. www.sosiaaliportti.fi > Työvälineet > Työmenetelmät > Taidelähtöiset menetelmät > Taide lastensuojelussa Sutinen, J. 2011. SelfStory-elämäntarinamenetelmä eheän tarinan rakentamiseen lasten ja nuorten kuntoutuksessa. Teoksessa Kuukasjärvi, A.; Linnossuo, O. & Sutinen, J. (toim.) Taidetyöskentely arjen näyttämöillä Teoriaa, menetelmiä ja sovelluksia. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Terveysportti 2011. Terminologian tietokannat. Viitattu 26.10.2011. www.terveysportti.fi > Terminologian tietokannat > Lääketieteen termit > Transferenssi THL 2011. Kasvun kumppanit. Viitattu 7.10.2011 ja 26.10.2011. www.thl.fi > Kasvun kumppanit > Työn tueksi > Menetelmät > Taidelähtöiset menetelmät Turku 2011. Viitattu 1.11.2011. www.turku2011.fi > Kalenteri > Lapset ja nuoret > Sytyke - tapahtumaviikko Ventola, M-R. & Renlund, M. (toim.) 2005. Draamaa ja teatteria yhteisöissä. Helsinki.

23 LIITE 1 Haastattelu, CTM oy:n työntekijät 28.9. 2011, MIMO-projekti Intro Kuka olet, missä lastenkodissa työskentelet, aiemmat taidelähtöiset kokemukset tai oma harrastuneisuus taiteen saralla? Teatterikerhoon osallistuminen Miksi juuri sinä lähdit mukaan teatterikerhoon? Miten lapset ovat valikoituneet mukaan? Teatterikerhon toiminnasta Oma roolisi kerhotilanteessa? Koetko olevasi opettaja, oppilas tai valvoja? Mitä mieltä olette/olitte kerhon ohjaajien toiminta- ja lähestymistavasta? Miksi kerhossa käydään? Tavoitteet? Miten itse kerhotoiminta on sujunut? Mitä mieltä teatterikerhossa käyvät nuoret ovat kerhosta? Positiivista/ negatiivista? Miksi osa nuorista on keskeyttänyt? Suurimmat haasteet teatterikerhoon liittyen? (kerhossa, motivoimisessa, kerhoon lähtemisessä?) Parhaimmat kokemukset Teille, nuorille, koko porukalle? Onko ollut ikäviä tilanteita ja miten niistä on selvitty? Miten olette itse kokeneet tällaiset tilanteet? Onko kerho vastannut tarpeitanne ja odotuksianne?

24 Teatterikerhon vaikutuksista Teatteriharrastuksen vaikutukset mukana olleissa lapsissa? Positiivista/negatiivista? Jotain näkyvää tai konkreettista? Teatterikerhon keskeyttäneet? Miten teatterikerho on vaikuttanut työntekijän ja teatterikerhoon osallistuneen lapsen suhteeseen? Miten muut työntekijät työyhteisössä suhtautuvat teatterikerhoon? Miten toiset lapset lastenkodissa suhtautuvat? Miten teatterikerho palvelee nuoria ja työntekijöitä? Oivalluksia, saatu palaute, sitoutuminen Onko teatterikerholla vaikutusta omaan työssä jaksamiseen? Oma ammatillinen kasvu? Oivallukset? Miten toimintaa tulisi kehittää? Taidelähtöisestä toiminnasta Onko muuta taidelähtöistä toimintaa kokeiltu lastenkodeissa? Mitä kokemuksia? Moniammatillinen yhteistyö ja sen sujuminen taidelähtöisissä projekteissa? Sosiaalialan koulutuksen riittävyys? Pitäisikö taidelähtöistä toimintaa olla laajemmin lastensuojelun kentällä? Teatterikerhon hyödyt ja haitat huostaanotetuille lapsille/nuorille yleensä? Sopiiko kaikille? Muuta teatterikerhosta Mitä vielä odotatte tältä syksyltä? Onko teatteriprojekti sopivan mittainen kokonaisuudessaan? Mitä sitten, entä jatko? Mitä muuta haluaisitte kertoa? Mitä emme ymmärtäneet kysyä?

25 LIITE 2 Minna Haapasalon haastattelu Sigyn-kahvilassa 21.9.2011 Haastattelukysymykset Mistä idea on lähtenyt? Taideakatemian tavoitteet? Miksi vain yksi opiskelija mukana? Miten tehdyt asiat palvelevat nuoria teidän näkökulmastanne? Miten lastensuojelun työntekijät toimivat kerhossa? Miten työnjako on sujunut? Suurimmat haasteet? Parhaimmat kokemukset? Tavoitteiden täyttyminen? Miten verkostoituminen on toiminut, pidemmät vaikutukset/jatkoa? Perehtymisen taso lastensuojeluun, briiffaus/miten valmistauduttu? Miten nuorten ryhmä on valikoitunut? Työryhmän kanssa yhteinen valmistautuminen/treffejä? Oletteko taiteilijoita vai opettajia? Eli miten koulutus painottuu? Mitä voisi tehdä toisin syksyä ajatellen? Hyvinvointiulottuvuudet taiteen näkökulmasta? Eli miten edistää nuorten hyvinvointia/millä alueilla? Saako videoita nähdä? Mitä muuta haluat kertoa?