Vapo Oy Iljansuon perhosselvitys, Ilomantsi 9M609216 4.3.2011
Vapo Oy: Iljansuon perhosselvitys Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 1 3 TULOKSET... 2 3.1 Alueen perhoslajisto... 2 3.2 Iljansuon (Löytösuon) perhosarvo... 4 4 KIRJALLISUUS... 5 Liitteet Liite 1 Liite 2 Selvitysalueen sijainti Perhosselvityksen perustulokset Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos lupanro 48/MML/10 Pöyry Finland Oy Jari Venetvaara, FL (Biologitoimisto Venetvaara Ky) Juha Parviainen, FM Maastotyöt, raportointi, perhosselvitys Raportointi Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90571 Oulu puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com
1 1 JOHDANTO Ilomantsin Iljansuolla suunnitellaan turvetuotannon aloittamista ja hankkeeseen liittyen ollaan laatimassa ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Osana YVA-prosessia hankealueella suoritettiin kesällä 2010 perhosselvitys. Selvitysalueen sijainti on esitetty liitteen 1 kartalla. Suunnitellun turvetuotantoalueen kokonaispinta-ala on 724 ha josta varsinaisen tuotantoalan osuus on 684 ha. Perhosselvityksen maastotutkimukset ja raportoinnin suoritti Vapo Oy:n ja edelleen Pöyry Finland Oy:n toimeksiannosta Jari Venetvaara Biologitoimisto Venetvaara Ky:stä. Tässä raportissa esitetään perhosselvityksen tulokset sekä arvio Iljansuon hankealueen merkityksestä perhoslajien elinympäristönä. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Perhosselvityksen maastoselvitykset kohdennettiin ennakkotarkastelun perusteella perhosarvoltaan arvokkaimmiksi katsotuille alueille hankealueella. Tarkastelun perusteella maastoinventoinnit kohdistuivat Löytösuolle sekä sen ympäristöön huomioiden myös Ilajanjoen länsipuolella olevan Palosuon itäosat. Iljansuon hankealueella Löytösuolla kerättiin perhosia 20.5., 1.6., 13.-14.6., 23.-24.6., 7.-8.7., 22.-23.7. ja 9.-10.8. haavimalla päivä- ja yöperhosia. Löytösuon alueella pidettiin lisäksi kahta syöttirysää ajalla 1.6. 23.6. ja yhtä syöttirysää ajalla 24.6.-7.7.2011. Syöttirysät sijoitettiin ennakkotarkastelun perusteella potentiaalisimmille vaateliaiden suolajien esiintymisalueille Löytösuon keskiosiin (kuva 1). Selvityksen aikana Löytösuon luonnontilaisimmat osat sekä niiden välittömät lähialueet noin 200 metrin etäisyydeltä kuljettiin jokaisena inventointikertana jalan läpi kartoitusmenetelmällä. Perhosten keräily keskitettiin ojittamattomille suon osille. Keräys tehtiin viikon parin välein keväällä ja kesällä vuorokauden eri aikoina, jotta havaintoja saatiin luotettavasti eri aikoina kesää ja eri vuorokauden aikoina lentävistä lajeista. Havaintopäivinä sääolosuhteet olivat havainnoinnin kannalta hyvät. Sää oli lähes poikkeuksetta aurinkoinen ja päivälämpötilat olivat varsin korkeita. Öisin lämpötila laski ajoittain vain muutamiin lämpöasteisiin toukokuun lopun ja kesäkuun alun inventointikerroilla. Työssä keskityttiin suolla elävään makroperhoslajistoon sekä mikroperhosista pussikkaisiin ja vihersiipiin. Kyseisten lajiryhmien avulla voidaan arvioida luotettavasti suon merkitystä perhoslajiston kannalta ja selvittää mahdollisten uhanalaisten perhoslajien esiintyminen selvitysalueella. Perhosia havainnoitiin ensisijaisesti näköhavainnolla (aikuinen tai toukka). Mikäli varmuutta lajista ei voitu tehdä ilman kiinniottoa, kerättiin perhosia perhoshaavilla, perhossyöteillä sekä perhosten toukkia keräämällä mm. lyöntihaavilla pääasiassa varvikoista. Perhosia kerättiin siihen soveltuvissa sääoloissa ja lämpötiloissa huomioiden kesän eteneminen. Pyyntialueet merkittiin karttapohjalle. Saatu perhosaineisto määritettiin pääasiassa heti seuraavana päivänä maastosta palattua. Ellei määrityksiä voitu tehdä heti, aineisto pakastettiin ja määritettiin myöhemmin. Raportissa keskitytään suon perhosarvon kannalta tärkeimpiin lajeihin ja arvioidaan suon merkitys ja arvo perhossuona paikallisesti ja alueellisesti. Arvioinnissa on käytetty selvityksen tekijän aiemman tietämyksen lisäksi yleisesti saatavilla olevia perhosten levinneisyystietoja Pohjois-Karjalan osalta.
2 Olemassa olevat tiedot eri lajien perusbiologiasta ja elinympäristövaatimuksista perustuvat kokemusperäisen tiedon ohella kirjallisuustietoihin, jotka on mainittu raportin kirjallisuusviitteiden yhteydessä. 3 TULOKSET 3.1 Alueen perhoslajisto Löytösuon alueelta tavattiin selvityksen yhteydessä kaikkiaan yhteensä 30 perhoslajia, joista 13 oli varsinaisia suolajeja. Näistä kaksi lajia (muurainhopeatäplä ja rämekylmänperhonen) kuuluvat Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) silmälläpidettäviin (NT) lajeihin. Muihin uhanalaisluokkiin kuuluvia lajeja ei selvitysalueelta tavattu. Inventoinnin perustulokset on esitetty liitteessä 2. Kuva 1. Löytösuon parhaat perhosalueet (mustat rajaukset) sekä syöttirysien (2 kpl) sijoittuminen. Muualla Löytösuolla perhoslajisto oli melko yksipuolinen.
3 Seuraavassa on esitelty lyhyesti Iljansuolla (Löytösuolla) havaittujen suojelullisesti huomattavimpien ja/tai alueellisesti harvinaisten perhoslajien perustiedot. Muurainhopeatäplä, Boloria freija Muurainhopeatäplä on hävinnyt soiden ojitusten vuoksi laajoilta alueilta varsinkin eteläisemmästä Suomesta. Linjan Oulu-Taivalkoski eteläpuolella laji on paikoittainen ja harvinainen. Tätä pohjoisempana se on jokseenkin yleinen ojittamattomilla soilla ja tunturimaastossa. Muurainhopeatäplä lentelee rämeillä ja Lapissa myös tunturikoivuvyöhykkeen soistuneilla kohdilla. Toukan ravintokasveja ovat muurain ja juolukka. Löytösuolta haavittiin 6 yksilöä. Laji kuuluu silmälläpidettäviin (NT) lajeihin (Rassi ym. 2010), jotka eivät kuulu varsinaisesti uhanalaisiin lajeihin. Rämekylmänperhonen, Oeneis jutta Rämekylmänperhonen esiintyy Ahvenenmaata ja pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Se on harvinainen Lounais-Suomessa ja linjan Oulu-Puolanka-Kuhmo pohjoispuolella. Laji on taantunut maassamme voimakkaasti soiden ojitusten vuoksi. Erityisesti harvinaistumista on tapahtunut Etelä-Karjalassa, Etelä-Hämeessä sekä Etelä- ja Pohjois-Savossa. Perhonen elää ainoastaan rämesoilla suosien mäntyjä kasvavia osia, usein suon reuna-alueita ja suolampien rantoja. Toukan ravintokasveja ovat suolla kasvavat sarat sekä tupasvilla. Rämekylmänperhosen kehitys on kaksivuotinen ja laji on aikuisena runsaimmillaan parillisina vuosina. Löytösuolta tehtiin ajalla 4.6. - 7.7. yli 30 havaintoa lajista. Laji kuuluu silmälläpidettäviin (NT) lajeihin (Rassi ym. 2010), jotka eivät kuulu varsinaisesti uhanalaisiin lajeihin. Lisäksi laji kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin (EVA) mikä tarkoittaa, että Suomella on vastuu lajin säilyttämisestä. Suonokiperhonen, Erebia embla Suonokiperhonen esiintyy soilla ja rämeillä. Suonokiperhonen on alkukesän laji, jota Lapissa tapaa vielä pitkälle heinäkuuta. Lajin yleislevinneisyys on Suomessa pohjoinen ja laji on soiden suosijana Etelä-Suomesta lähes kadonnut. Pohjoisessa laji esiintyy edelleen runsaana. Keski-Suomen pohjoisosissa lajia on mahdollista tavata joka vuosi, eteläosissa se lentää vain parittomina vuosina. Vuorovuotisuus johtuu lajin kaksivuotisesta toukkakehityksestä. Maakunnan eteläosissa laji on varsin harvinainen ja erittäin paikoittainen, pohjoisosissa hieman runsaampana esiintyvä. Suonokiperhonen kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin (EVA). Rahkahopeatäplä, Boloria frigga Rahkahopeatäplä on maassamme harvinainen ja taantunut suo-ojitusten vuoksi. Perhonen on rämesoiden laji. Se lentää harvapuustoisilla rämeen kohdilla, joissa kasvaa hillaa, juolukoita, suokukkia ja vaiveroita. Rahkahopeatäplä on alkukesän laji, joka esiintyy Suomessa melkein koko maassa Ahvenenmaata ja länsi- ja lounaisrannikkoa lukuun ottamatta. Esiintymisen painopiste on pohjoisessa linjan Kemi-Ranua yläpuolella. Uudenmaan pohjoisosissa ja Etelä- Karjalassa on laajoja alueita, joilla lajia ole tavattu. Toukan ravintokasvi on suomuurain. Löytösuolla lajia tavattiin vähälukuisena. Saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia) on melko harvinainen suolaji, jota esiintyi jokin verran Löytösuolla paikallisesti avonaisemmilla saraa kasvavilla suon kohdilla (kuva 2). Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris) on jokseenkin harvinainen suolaji, joka voi olla paikallisesti jopa runsas. Löytösuolla laji oli tulosten perusteella harvinaisempi ja paikallisempi.
9M609216 4 Kuva 2. Löytösuo 20.5.2010. Taustalla näkyy rämereunusta, jonka alueella elävät rämekylmanperhonen, muurainhopeatäplä, rahkahopeatäplä ja herttakangasyökkönen. Taaempana näkyy pensaikkoa, jonka reunassa lenteli suonokiperhonen. 3.2 Iljansuon (Löytösuon) perhosarvo Iljansuon hankealueen perhosarvoltaan merkittävintä aluetta ovat Löytösuon vähiten muuttuneet osat. Kuitenkin suon avonaisuus (nevaa) heikentää alueen sopivuutta esimerkiksi vaateliaampien suolajien elinympäristöksi ja näin ollen vähentää sen perhoslajistollista arvoa. Laajoilla avosuon osilla Löytösuolla lensivät vain saraikkoniittyperhonen, juolukkasinisiipi, rämemittari ja kangassinisiipi. Pienialaisilla ojittamattomilla rämeen kohdilla perhoslajisto oli monipuolisempi ja siihen kuuluivat mm. herttakangasyökkönen, rämekylmänperhonen muurainhopeatäplä, rahkahopeatäplä, suohopeatäplä sekä rämehopeatäplä. Löytösuon rämeiset ojittamattomat osat ovat perhosten elinympäristöinä paikallisesti merkittäviä alueita muuhun ympäröivään biotooppirakenteeseen verrattuina. Sen sijaan avonaisten suoalueiden pääasiassa suursaranevaiset alueet ovat perhosten elinympäristöinä vähempiarvoisia. Kokonaisuudessaan Iljansuon hankealueen perhoslajisto on varsin vaatimatonta eikä alueen kokonaismerkitys esimerkiksi uhanalaisten lajien tai suoperhoslajien elinympäristöinä ole erityisen merkittävä.
5 4 KIRJALLISUUS Marttila, O., Haahtela, T., Aarnio, H., Ojalainen, P., 1990: Suomen päiväperhoset, Kirjayhtymä Marttila, O., Saarinen, K., Haahtela, T. ja Pajari, M. 1996: Suomen kiitäjät ja kehrääjät, Kirjayhtymä Mikkola, K., Jalas, I., 1977: yökköset 1. Teoksessa: Suomen Perhostutkijain Seura ry: Kirjasarja Suomen Perhoset. Otava Mikkola, K., Jalas, I., 1979: yökköset 2. Teoksessa: Suomen Perhostutkijain Seura ry: Kirjasarja Suomen Perhoset. Otava Mikkola, K., Jalas, I., Peltonen, O., 1985: mittarit 1. Teoksessa: Suomen Perhostutkijain Seura ry: Kirjasarja Suomen Perhoset. Otava Mikkola, K., Jalas, I., Peltonen, O., 1989: mittarit 2, Recallmed. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. - Punainen kirja 2010. Edita.