ihmfc. Sodankylän ja Talkkunapään kartta-alueiden Pasi Lehmuspelto results of the geochemical survey in the Sodankylä and map-sheet areas

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS G E O L O G I C A L S U R V E Y OF F I N L A N D G E O K E M I A L U S T E N K A R T T O J E N S E L I T Y K S E T, Lehdet 37 ja 47 E X P L A N A T O R Y N O T E S TO G E O C H E M I C A L MAPS, Sheets 37 and 47 Pasi Lehmuspelto - 1É3 1 ' I f i l Sodankylän ja Talkkunapään kartta-alueiden i V i é Ä I results of the geochemical survey in the Sodankylä and map-sheet areas ' « " t i v / " i V- - ' fs»5 «- <: i? rnämmmmmm ' M t f i P Ä ' mk ü I sfe i..-'v/ i ^ : ^ ' - :, ««V" Si i V ihmfc. ^ y $

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Geokemiallisten karttojen selitykset, Lehdet 37 ja 47 Explanatory notes to geochemical maps, Sheets 37 and 47 Pasi Lehmuspelto Sodankylän ja Talkkunapään kartta-alueiden geokemia Summary: The results of the geochemical survey in the Sodankylä and Talkkunapää map-sheet areas Espoo 1994

Lehmuspelto, Pasi, 1994. Sodankylän ja Talkkunapään kartta-alueiden geokemia. Summary: The results of the geochemical survey in the Sodankylä and Talkkunapää map-sheet areas. Geokemiallisten karttojen selitykset, lehdet 37 ja 47 Geological Survey of Finland, Explanatory notes to geochemical maps, sheets 37 and 47. 24 pages, 10 figures and 1 table. Geochemical mapping of the Sodankylä (No. 37) and Talkkunapää (No. 47) map sheet areas began in 1971. The sampling systems used in the area represent each phase covered in bringing the geochemical mapping to its present status. Till, the main sample material, was taken from all over the area. As the till transport distance is almost nil, in most parts of the area the patterns in the till geochemical maps reflect the geochemical landscape of the bedrock. Eight groups of elements with similar anomaly patterns were distinguished: I. Cr-Mg-Ni, 2. K-Li, 3. Al-Ba-Sr, 4. La-Sc-Y-Zr, 5. Co-Cu-Mn-Zn, 6. Fe-Ti-V, 7. Ca-Na-P-Th, and 8. As-Au-Pd-Te. Most of the features in the anomaly patterns are explained by known bedrock formations. In some cases, continuations of the geochemical patterns cut the lithology on the present erosion level of the bedrock. Known ore mineralizations occur in anomalous zones, and new anomalies for follow-up studies were found in some parts of the mapped area. The text is in Finnish, with the figure captions, table legends and the summary in English. Key words (GeoRef Thesaurus, AGI): areal geology, geochemical maps, explanatory text, geochemical surveys, till, geochemical provinces, geochemical anomalies, bedrock. Sodankylä, Kittilä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla, Finland Pasi Lehmuspelto Geological Survey of Finland The Regional Office for Northern Finland P.O.Box 77 F IN-96101 FINLAND ROVANIEMI ISBN 951-690-558-7

SISÄLLYSLUETTELO CONTENTS Johdanto 5 Kemialliset analyysit 5 Tietojenkäsittely ja karttojen tulostaminen 5 Karttalehtialueiden kallioperä ja mineralisaatiot 6 Karttalehtialueiden maaperä 7 Geokemialliset alueet ja niiden alkuaineyhdistymät 7 Yleistä 7 Kierinki 14 Kumputunturi 14 Pokka 14 Sodankylä 15 Savukoski 15 Lokka 16 Pomokaira 16 Vuotso-Saariselkä 16 Korvatunturi-Tuntsa 17 Kohdentavia malmitutkimuksia edellyttävät anomaliat 17 Ympäristönäkökohdat 18 Loppusanat 18 Summary: The results of the geochemical survey in the Sodankylä and Talkkunapää map-sheet areas 19 Kirjallisuus References 19

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto JOHDANTO Kun tutkimuskeskuksen geokemian osasto 1970-luvun alussa aloitti systemaattisen geokemiallisen kartoituksen Keski-Lapissa, perustui näyteverkko näytteenottolinjoihin, joilta otettiin näytteet 100 metrin välein (Gustavsson et ai. 1979, Salminen 1993). Ennen systemaattista näytteenottoa tehtiin maapeitteen paksuusvaihtelujen selvittämiseksi esitutkimus, jossa edustaviin maastokohtiin sijoitetuista paikoista otettiin näytteet metrin syvyysvälein maapeitteen pohjaan asti. Samoihin aikoihin geokemiallisen kartoituksen kanssa aloitettiin Pohjois-Suomen malminetsintää palveleva maaperätutkimus (Hirvas et ai. 1977, Hirvas 1991), jossa harvalla koekuoppaverkostolla tutkittiin koko Pohjois-Suomi ja jossa todettiin alueen maaperän koostuvan useasta eri-ikäisestä moreenipatjasta, joiden kulkeutumissuunta ja -matka ovat erilaiset. Lisäksi Hirvas työtovereineen osoitti normaaliksi sen aikaisemmin poikkeuksellisena pidetyn tilanteen, että moreenikerrostuman alla rapautumattoman kallion pinnalla on paikalleen rapautunut kerros, jonka paksuus voi olla jopa useita metrejä. Geokemiallisessa kartoituksessa tästä kerroksesta otettuja näytteitä kutsutaan rapakallionäytteiksi. Rapakallion kemiallisen koostumuksen todettiin usean tärkeän alkuaineen suhteen poikkeavan päällä olevan moreenin koostumuksesta (Salminen 1975, Lestinen 1980, Pulkkinen 1983, Lehmuspelto 1985). Tästä syystä rapakallionäytteiden analyysitulokset erotetaan omaksi tiedostokseen, eikä niitä käytetä tilastollisissa käsittelyissä eikä karttatulostuksissa yhdessä moreeninäytteiden tulosten kanssa. Tämä karttalehtiselitys perustuu yksinomaan moreeninäytteiden tuloksiin. Geokemialliset anomaliat moreenin hienoaineksessa osoittautuivat Pohjois-Suomessa joko täysin paikallisiksi tai korkeintaan muutamia satoja metrejä siirtyneiksi (Lehmuspelto 1978, 1987, 1990, Pulkkinen et ai. 1980, Pulkkinen 1985). Vuonna 1980 toimintansa aloittaneen Pohjoiskalotti-projektin geokemian osaprojekti kartoitti hyvin harvalla näyteverkolla (1 näytepiste/30 km 2 ) koko Fennoskandian pohjoisosan. Tulosten perusteella Suomen geokemiallinen kartoitus kehitettiin vaiheittain eteneväksi työksi, jossa näyteverkon perustiheys on yksi näytteenottopaikka neljää neliökilometriä kohti (Salminen 1993). Aikaisemmin kartoitetuilla alueilla ei ryhdytty uuteen näytteenottoon, vaan analysoitava aineisto luotiin yhdistämällä vanhoja näytteitä (Äyräs & Pohjola 1986, Salminen 1993). Suurimmasta osasta Sodankylän ja Talkkunapään karttalehtialuetta (37, 47) oli valmis näyteaineisto (kuva 1), joten seuraavassa käsiteltävät tulokset perustuvat pääasiassa yhdistettyihin näytteisiin. KEMIALLISET ANALYYSIT Näytteistä analysoitiin GTK:n Otaniemen laboratoriossa kuningasvesiuutoksesta (kuuma HNO3+HCI) ICP-AES-menetelmällä AI, As, Ba, Ca, Co, Cr, Cu, Fe, K, La, Li, Mg, Mn, Na, Ni, P. Sc, Sr, Th, Ti, V, Y, Zn, Zr ja GTK:n Rovaniemen laboratoriossa AAS-grafiittiuunimenetelmällä (Niskavaara & Kontas 1990) Au, Pd ja Te. TIETOJENKÄSITTELY JA KARTTOJEN TULOSTAMINEN Kenttä- ja analyysitiedot on tallennettu tutkimuskeskuksen tietorekistereihin. ALKEMIA-tiedonhallintaohjelmisto on kehitetty erityisesti geokemiallisten tietojen tehokkaaseen ja monipuoliseen käsittelemiseen ja tulostamiseen (Tarvainen 1991). Perustulostustapa on yhden alkuaineen pitoisuuden ilmoittava pallosymbolikartta, jossa 5

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Kuva 1. Kartoitusalue ja tekstissä mainitut paikannimet. Vaakaviivoitetulta alueelta analysoitu näyteaineisto luotiin vanhoista näytteistä yhdistämällä 10 osanäytettä ja pystyviivoitetulta alueelta yhdistämällä harvempaa esitutkimusaineistoa. Viivoittamattomalta alueelta otettiin kartoitusta varten näytteet. Fig. 1. Mapped area and sites mentioned in text. In the horizontally lined area, the samples were prepared for analysis by combining ten subsamples into one sample. There were fewer subsamples in the vertically lined area, the minimum number being one. Conventional sampling was carried out in the unlined area. näytteenottopaikan kohdalle tulostetaan pitoisuusarvon läpimitallaan ilmoittava pallokuvio. Anomaliakuvioiden selkeän hahmottamisen tekee mahdolliseksi tulostusohjelmaan sisältyvä vapaa valintamahdollisuus pallosymbolien koon kasvamisnopeudelle suhteessa pitoisuusarvojen kasvamiseen. Näin voidaan kulloisenkin tulkintatarpeen mukaan korostaa haluttua pitoisuusaluetta. Tarvittaessa aineisto voidaan laskennallisesti tasoittaa halutulle tiheydelle tasaväliselle ruutuverkolle, ja aineistosta voidaan edelleen tulostaa harmaasävy- tai väripintakarttoja sekä edellä mainittuja esitystekniikoita soveltavia yhdistelmäkarttoja, jolloin samalla kartalla pystytään esittämään usean alkuaineen pitoisuus, pitoisuuksien suhde tai jokin muu ominaisuus (ks. esim. Björklund & Gustavsson 1987, Koljonen et ai. 1989, Tarvainen 1991). KARTTALEHTIALUEIDEN KALLIOPERA JA MINERALISAATIOT Uusin geologinen kartta, jossa koko kartoitusalue näkyy, on Pohjoiskalotti-projektin tuottama (Geological Map, Pre-Quaternary Rocks, Northern Fennoscandia, 1:1 mill., 1987). Keski-Lapin geologinen kartta (Lehtonen et ai. 1985) ulottuu kartoitusalueen länsiosaan. Kartoitusalueen länsi- ja eteläosan kallioperä kuuluu Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeeseen ja itäosa käsittää Tuntsan arkeeisen gneissi- ja granitoidikompleksin. Lounaisnurkkaan ulottuu Keski-Lapin granitoidikompleksi ja pohjoisreunaan granuliittikaari. Vihreäkivivyöhykkeen kivilajeihin liittyvät useimmat tähän mennessä tutkitut malminetsintäkohteet, kuten Porkosen- Pahtavaaran Fe-Mn (Paakkola 1971, Lehto & Niiniskorpi 1977), Koitelaisen suunnan Co, Cr, Cu, Ni ja PGE (Mutanen 1979, 1989, 1992, Pulkkinen & Rossi 1984) sekä Au-aiheet (Pulkkinen et ai. 1986, 1991, Nurmi et ai. 1991). 6

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Lisäksi tunnetaan suuri joukko vähäisiä sulfidiraalmiaiheita sekä joitakin pieniä magnetiittiesiintymiä. Tuntsan alueen parhaiten tunnetut malmivarat ovat Soklin karbonatiilissa, jonka geologiaa on tutkinut Vartiainen (1980). Kuskoivan alueella Soklin eteläpuolella on W- mineralisaatio (Vuotovesi 1985). Mäkärän ja Tankavaaran kulta-alueet sijaitsevat lähellä kartoitusalueen pohjoisreunaa. KARTTALEHTIALUEIDEN MAAPERA Uusin koko kartoitusalueen kattava maaperäkartta on Pohjoiskalotti-projektin tuottama (Map of Quaternary Geology, Sheet 1: Quaternary Deposits, Northern Fennoscandia, 1:1 mill., 1987). Kummankin karttalehtialueen 1:400 000 -mittakaavainen maaperäkartta on aikaisemmin julkaistu tutkimuskeskuksen maaperäkartoitusohjelmassa (Kujansuu 1966, Hirvas & Kujansuu 1972). Kartoitusalue kuuluu jäänjakajavyöhykkeeseen, jossa mannerjäätikön kulutusvoima on ollut heikko ja moreeniaineksen kulkeutumismatka lyhyt. Rapakalliokerros on säilynyt kallion pinnalla suojaisissa paikoissa eri puolilla aluetta (Hirvas et ai. 1977, Lehmuspelto 1985, 1986, Pulkkinen 1985) ja kaoliiniesiintymiäkin tunnetaan (Hyyppä 1977, Vartiainen 1990a ja b, 1991). Moreenikerrostuma koostuu useasta eri-ikäisestä moreenipatjasta, joiden välissä ja alla on paikoin säilynyt lajittuneita ja jopa eloperäisiäkin aineksia (Kujansuu 1972, Ilvonen 1973, Tanskanen 1975, Hirvas & Tynni 1976, Grönlund 1977, Mäkinen 1982, Äyräs & Koivisto 1984, Hirvas & Nenonen 1987, Hirvas 1991). Paksuimmat maapeitteet, laajimmat lajittuneet kerrostumat sekä turvekerrostumat ovat Kemijoen latvahaarojen Kitisen ja Luiron varsilla. GEOKEMIALLISET ALUEET JA NIIDEN ALKUAINEYHDISTYMAT Yleistä Pohjoiskalotti-projektin geokemian osaprojektin tuloksissa todettiin selvärajaisten geokemiallisten alueiden olemassaolo (Geochemical Interpretation Map, Northern Fennoscandia, Geochemical Anomalies and Provinces, 1:1 mill., 1986 ja Bölviken et al. 1986). Aluejakoisuus koskee kaikkia kartoitusmittakaavoja. Havaittavissa olevien alueiden koko ja yksityiskohtien tarkkuus riippuvat kartoitusalueen koosta ja näyteverkon tiheydestä. Useimmissa tapauksissa geokemialliset alueet ja niiden tyyppialkuaineet selittyvät alueen tunnettujen kivilajien perusteella, mutta joidenkin geokemiallisten alueiden jatkuvuudet näyttäisivät leikkaavan nykyisellä eroosiotasolla näkyviä kivilajialueita ja siten kuvastavan laaja-alaisempia tai muuten paikallisesta tilanteesta riippumattomia ilmiöitä. Kuvissa 2-9 alkuainekartat on ryhmitelty karttakuvan samankaltaisuuden mukaan. Ultramafista kallioperää osoittava alkuaineyhdistymä Cr-Mg-Ni (kuva 2) esiintyy kaikkein yhtenäisimmin, ja anomalioiden kontrasti ympäristöönsä on jyrkkä. K-Li-alkuaineyhdistymä (kuva 3) rajaa selvästi Tuntsan superryhmän kivilajialueen, jossa Li-pitoisuus on noin viisinkertainen muuhun kartoitusalueeseen verrattuna. Granuliittikaaren reunaan liittyy kaksi alkuaineyhdistymää, Al-Ba-Sr (kuva 4) ja La-Sc- Y-Zr (kuva 5). Näistä ensin mainittu näyttäisi sijaitsevan granuliitin puolella ja jälkimmäinen ulottuvan myös granuliittikaaren etumaastoon. Kartoitusalueen itäosassa näiden alkuaineyhdistymien anomaliat ovat lähes yhtenevät, mutta länttä kohti ero tulee selvemmäksi. Alkuaineyhdistymä Co-Cu-Mn-Zn (kuva 6) on selvästi keskittynyt kartoitusalueen länsireunaan Kiistalan vihreäkivialueelle sekä Soklin karbonatiitin kohdalle. Koboltilla ja kuparilla on iisäksi joitakin erillisiä anomalioita. Useimmat Co-anomaliat liittyvät tunnettuihin ultramafiitteihin. Huomattavan suuria Cu-anomalioita on Porttipahdan tekoaltaan itä- ja pohjois- 7

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Kuva 2. Cr-, Mg- ja Ni-pitoisuudet moreenin hienoaineksessa. Fig. 2. Concentrations of Cr, Mg and Ni in the fine fraction of till. puolella sekä Korvatunturin pohjoispuolella. Rautaryhmän alkuaineiden Fe:n, Ti:n j a V:n suuria pitoisuuksia esiintyy laajasti kartoitusalueen luoteisosassa usean eri kivilajin alueella (kuva 7). Granuliittikaaren etumaastossa j a etureunassa esiintyy satunnaisesti suurehkoja rautaryhmän alkuaineiden pitoisuuksia, kun taas granuliittikaaren sisäosissa kartoitusalueen koillisnurkassa on yhtenäinen alue, jossa etenkin titaanin pitoisuustaso on erityisen alhainen. Tuntsan aluetta luonnehtivat rautaryhmän alkuaineiden pienet pitoisuudet. Kuva 3. K - j a Li-pitoisuudet moreenin hienoaineksessa. Fig. 3. Concentrations of K and Li in the fine fraction of till. 8 A l k u a i n e y h d i s t y m ä n C a - N a - P - T h (kuva 8) yhteinen o m i n a i s u u s on a n o m a l i a k u v i e n haj a n a i s u u s ja ainakin osittainen r i i p p u m a t t o m u u s kivilajialueista. Kartoitusalue j a k a a n t u u Capitoisuustasoiltaan kahteen selvästi erilaiseen puoliskoon, j o i d e n raja on suunnaltaan luodekaakkoinen ja kulkee Lokan tekoaltaan kautta. Rajan itäpuolella keskipitoisuus on pienempi, mutta Soklin alue näkyy erityisen suurina Capitoisuuksina. Lokan tekoaltaan itäpuolella karttalehtialueen 3741 itäreunassa Ca-pitoisuustaso putoaa jyrkästi, j a itäpuolisen karttalehtialueen 3743 Ca-analyysien keskiarvo on poikkeuksellisen alhainen. Todennäköisesti k y s y m y k s e s s ä on luonnollinen ilmiö, j o t a sat-

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Kuva 4. AI-, Ba- ja Sr-pitoisuudet moreenin hienoaineksessa. Fis. 4. Concentrations of AI, Ba and Sr in the fine fraction of tumalta korostavat sekä näytteenottotavan erilaisuus karttalehtialueilla (kuva 1) että mahdollisesti myös analyysierien välinen tasoero. Soklia osoittava P-anomalia ulottuu kauas itse karbonatiitin kaakkois-, itä- ja koillispuolelle, mikä merkitsee joko kallioperän suurta P-pitoisuutta laajalla alueella tai moreeniaineksen kulkeutumista. Minkään muun alkuaineen anomaliakuva koko kartoitusaineistossa ei viittaa moreenin kulkeutumiseen, joten todennäköinen syy on kallioperän suuri P-pitoisuus valtakunnan itärajan taakse ulottuvalla alueella, johon Soklin karbonatiitti sisältyy. Kartoitusaineiston keskipitoisuutta suurempi P-pitoisuus luonnehtii koko Tuntsan aluetta, selvimmin sen itäosaa. Mäkärän ja Tankavaaran alueilla ja edelleen itään pitkin granuliittikaaren reunaa esiintyy suuria P-pitoisuuksia. As-, Au-, Pd- ja Te-pitoisuuksien alueellisessa jakaumassa (kuva 9) ei näy yhteneviä piirteitä. Analyysiteknisten ongelmien takia Aspitoisuudet julkistetaan ainoastaan kartoitusalueen länsiosasta. As on selvästi Kumputunturin alueen tyyppialkuaine, ja piirre on yhtenevä Pohjoiskalotti-projektin tuloksen (Bölviken et ai. 1986) kanssa. Au-pitoisuuksien tulkinnassa on noudatettava varovaisuutta, koska vanhoista näytteistä yhdistelemällä luodun näyteaineiston kohdalla on aina otettava huomioon johonkin osanäytteeseen mahdollisesti joutunut sormuskulta (Hartikainen et ai. 1983, Kontas 1991). Pienimpien pitoisuuksien analysointiin liittyvät näytteiden edustavuusongelmat ja tasopoikkeamat näkyvät paikoin karttalehtirajoilla. Sen sijaan kuvassa 1 esitetyllä näytetyyppien alueellisella jakaumalla ei näytä olevan vaikutusta kullan anomaliakuvaan. Kohonneita Pd-pitoisuuksia näyttäisi liittyvän Kumputunturin, Lokan ja Pomokairan alueisiin. Huolimatta karttalehtirajojen paikoin häiritsevästä 9

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Kuva 5. La-, Sc-, Y- ja Zr-pitoisuudet moreenin hienoaineksessa. Fig. 5. Concentrations of La, Sc, Y and Zr in the fine fraction of till. erottumisesta Pd-pitoisuuskartassa näkyvät muutamat myöhemmin esiteltävien geokemiallisten alueiden suoraviivaiset lohkorajat erityisen selvästi. Myös Te-pitoisuuskartassa on havaittavissa pienimpien pitoisuuksien analyysituloksissa tasopoikkeamia. Suurimmat Tepitoisuudet keskittyvät jyrkkärajaisina anomalioina Kumputunturin ja Vuotson-Saariselän alueille. Taulukossa I on esitetty pitoisuusjakautumien tilastollisia tunnuslukuja. Sulkumerkkien sisällä olevat luvut ovat koko pohjoista Fennoskandiaa kuvastavia Pohjois-Fennoskandian geokemiallisesta kartastosta (Bölviken et ai. 1986) poimittuja vertailulukuja, jotka perustuvat OES- ja NAA-menetelmillä tehtyihin kokonaispitoisuusmäärityksiin. Useimmat suuret erot selittyvät luontevasti liukenevuuseroilla. Kiistalan vihreäkivialueen erityisen suuri Aspitoisuus nostaa kartoitusalueen keskipitoisuuden selvästi koko Pohjois-Fennoskandian keskipitoisuuden yläpuolelle. Päinvastainen tilanne Ba-pitoisuuksissa johtunee liukenevuuseron lisäksi Norjassa Varangin niemimaalla olevasta erittäin korkeasta Ba-anomaliasta, joka vaikuttaa koko Pohjois-Fennoskandian Ba-pitoisuuden keskiarvoon. Kartoitusalueen suuret Cu-, Ni- ja Zn-pitoisuudet kuvastavat alueella yleisiä vulkaniitteja ja niihin liittyviä monia sulfidimineralisaatioita. Geokemiallisten alueiden rajat ovat usein suoria linjoja, joiden jatkuvuutta saatetaan pystyä seuraamaan useiden satojen kilometrien matkalla, jopa pitempäänkin. Kuvassa 10 näkyvien geokemiallisten alueiden rajoiksi otettiin sellaiset alkuainekartoilla näkyvät rajat, jotka toistuvat selvinä usean alkuaineen kohdalla. Yhdeksän selvästi erilaista aluetta on erotettavissa, ja aluejakoa voitaisiin haluttaessa jatkaa pienempiinkin osa-alueisiin. Seuraavassa kuvataan juuri näitä yhdeksää geokemiallista aluetta ja niiden alkuaineyhdistymiä sekä käsitellään tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä. 10

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapää, 1994 Pasi Lehmuspelto «V m. ^ t f» ; t i Cu )\ s.ttsi. «Cv-- : f /Sd Ä i i s f e JcU **'n?: ;.:::: ' *" *** ii' t-./r:»»?»;.!* m * s f? : y Kuva 6. Co-, Cu-, Mn- j a Zn-pitoisuudet moreenin hienoaineksessa. Fig. 6. Concentrations of Co, Cu. M n and Zn in the fine fraction of till. i s ««!! n Kuva 7. Fe-, T i - j a V-pitoisuudet moreenin hienoaineksessa. Fig. 7. Concentrations of Fe, Ti and V in the fine fraction of till. 11

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Kuva 8. Ca-, Na-. P- and Th-pitoisuudet moreenin hienoaineksessa. Fig. 8. Concentrations of Ca, Na, P and Th in the fine fraction of till. Kuva 9. As-, Au-, Pd- j a Te-pitoisuudet moreenin hienoaineksessa. Fig. 9. Concentrations of As, Au, Pd and Te in the fine fraction of till. 12

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Taulukko 1. Pitoisuusjakautumien tilastollisia tunnuslukuja. X = aritmeettinen keskiarvo, M = mediaani, S = keskihajonta, V = vaihtelukerroin. AI ja Fe %, Au, Pd ja Te ppb. muut ppm. Table I. Statistics on concentration distributions. X = arithmetic mean, M = median, S = standard deviation, V = coefficient of variation. AI and Fe in %, An, Pd and T e in ppb, others in ppm. X M S V Al 2.1 1 2.05 0.74 0.351 As 19.5 (2.4) 15.0 (1.3) 16.9 (3.5) 0.866 (1.467) Au 4.3 1.7 21.2 4.974 Ba 90.3 (636.1) 75.1 (630) 56.6 (153.3) 0.626 (0.241) Ca 2182.9 1990.0 1496.6 0.686 Co 17.6 (26.4) 16.1 (26.0) 7.7 (7.5) 0.441 (0.285) Cr 104.7 (103.5) 82.5 (84.0) 80.0 (104.0) 0.765 (1.005) Cu 51.6 (17.2) 43.2 (1 1.0) 37.0 (25.7) 0.717 (1.492) Fe 3.07 (4.86) 2.81 (4.80) 1.24 (1.27) 0.405 (0.261) K 2333 (16800) 2030(14800) 1395 (9900) 0.598 (0.589) La 27.1 (36.7) 22.4 (33.0) 25.1 (14.7) 0.927 (0.399) Li 14.2 12.0 8.0 0.563 Mg 7835 (14700) 7000(14300) 3675 (7500) 0.469 (0.510) Mn 336.8 (605.3) 264.5 (483.0) 310.0(546.0) 0.920 (0.902) Na 223 (24400) 200 (25000) 114.0 (5700) 0.511 (0.234) Ni 58.4 (40.8) 46.3 (31.0) 55.4 (47.1) 0.950 (1.153) P 549.3 488.0 308.6 0.562 Pd 1.3 0.9 1.7 1.313 Sc 6.3 (19.8) 5.5 (20.0) 3.1 (5.7) 0.497 (0.288) Sr 12.2 10.4 14.5 1.185 Te 22.5 16.0 25.4 1.127 Th 8.7 (10.1) 7.8 (9.5) 5.8 (4.1) 0.668 (0.402) Ti 1708 (6102) 1620 (6090) 578.8 (1725) 0.339 (0.283) V 72.5 (224.5) 67.3 (218.0) 28.2 (109.9) 0.390 (0.489) Y 12.8 9.7 13.2 1.032 Zn 46.6 (29.8) 40.1 (24.0) 28.5 (18.7) 0.613 (0.627) Zr 16.3 15.5 10.9 0.672 Kuva 10. Geokemialliset alueet. Fig. 10. Geochemical provinces. 13

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Kierinki Kieringin alue on osa Keski-Lapin granitoidikompleksin keskelle ulottuvaa Au-U-anomaliaa, jota on tutkittu kohdentavalla geokemiallisella kartoituksella (Lehmuspelto 1988, Lehmuspelto & Vuojärvi 1988, 1990). Kieringin karttalehtialueen (3711) geokemiallisen kartoituksen esitutkimuksissa todettiin alueella olevan scheeliittiä moreenissa (Rahkola 1982a). Havainnon merkitystä ei tutkittu W-analyyseilla eikä W sisälly myöskään nyt käsiteltävänä olevaan alkuainevalikoimaan. Nyt käsiteltävänä olevassa kartoitusaineistossa Kieringin aluetta luonnehtivat suuret Au- ja Th-pitoisuudet sekä pienet Al-pitoisuudet. Kohdentavat geokemialliset kartoitukset ovat osoittaneet osan granitoidikompleksista Au-kriittiseksi. Granitoidikompleksin ja vihreäkivivyöhykkeen kontaktin tienoilta on löydetty erityisen voimakkaita Au- Te-anomalioita, joiden alueella tehdään malmitutkimuksia. Kumputunturi Kumputunturin alue kuuluu kokonaisuudessaan Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeeseen, ja yleisimmät kivilajit ovat mafiset ja ultramafiset vulkaniitit. Itse Kumputunturi on kvartsiittia. Kumputunturin alueen voimakkaimmin erottuva geokemiallinen ominaispiirre on erityisen suuri As-pitoisuus. Pohjoiskalotti-projektin aineistossa (Bölviken et ai. 1986) näkyy myös Sb-anomalia, jonka alue on lähes yhtenevä Asanomalian kanssa. Suurten As-pitoisuuksien yhtenäisimmät keskittymät ovat Tepsan ja Sotkaselän alueilla. Yleensä Kumputunturin aluetta luonnehtivat suuret Co-, Cu-, Fe-, Mn-, Pd-, Se-, Te-, Ti-, V- ja Zn-pitoisuudet, Tepsan aluetta edellisten lisäksi suuret Ca-, Mg-, Nija P-pitoisuudet ja Sotkaselän-Tarpomapään aluetta suuret Cr-, Mg- ja Ni-pitoisuudet. Rautamuodostumahorisontti, johon Porkosen-Pahtavaaran alue sisältyy, erottuu selvimmin huippusuurien Mn-pitoisuuksien jonona. Myös muiden rautaryhmän alkuaineiden pitoisuudet ovat suuret, mutta kontrasti ympäristöön on loivempi. Kumputunturin alueelta on valmistunut Vesmajärven karttalehtialueen (3721) geokemiallinen karttalehtiselitys (Äyräs 1982) sekä julkaisuja ja raportteja, kuten Paakkola (1971), Pulkkinen (1977a). Pulkkinen & Ojuva (1980), Pankka (1981a ja b, 1988a ja b), Karvinen (1988), Paakkola & Gehör (1988) ja Keinänen (1991). Pokka Pokan alueella esiintyy samoja kivilajeja kuin Kumputunturin alueella, mutta lisänä on kvartsiitteja ja Hetan graniitin kaltaisia intrusiivikiviä, mikä alueellisena ominaisuutena näkyy mafisille kivilajeille tyypillisten alkuaineiden pienempinä pitoisuuksina. Pokan alue rajautuu selvillä NW-SE- ja NE-SW-suuntaisilla linjoilla, joiden jatkuvuutta voidaan seurata kauas kartoitusalueen ulkopuolelle. Kumputunturin ja Pokan alueiden länsipuolelta tunnetaan useita Au-mineralisaatioita (Nurmi et ai. 1991), esimerkkinä aktiivisessa tutkimusvaiheessa olevan Kuotkon alueen mineralisaatiot. Pokan alueen geokemiallisesta luonteesta saadaan tarkempi selko vasta länsipuoleisten karttalehtialueiden kartoitustulosten valmistuttua. Pokan alueelta on valmistunut geokemiallinen karttalehtiselitys (Äyräs & Koivisto 1984) sekä muita julkaisuja ja raportteja, kuten Lestinen (1976), Äyräs (1976), Keinänen & Rask (1981) ja Keinänen (1982, 1983). Allivuotso on yksi Lapin Ni-projektiin kuuluvista keskimääräistä monipuolisemmin tutkituista alueista (Papunen et ai. 1977). 14

tutkimuekeckue. GeokomiaUiston karttojen selitykset, karttalehdct 21 Sodankylä ja 47 Talkkunapa, 1994 Pasi Lehmuspelto Sodankylä Pääosa Sodankylän alueen kallioperästä kuuluu Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeeseen, jonka valtakivilajit tosin tällä kohtaa ovat kvartsiitit ja kiilleliuskeet. Poikkeuksena on mafisten ja ultramafisten, osin komatiittisten, vulkaniittien luonnehtima Sattasvaaran alue. Keski-Lapin granitoidikompleksi ulottuu alueen lounaisosaan. Sodankylän ja Sattasen karttalehtialueilta (3713, 3714) on 1:100 000 -mittakaavaiset kallioperäkartat (Tyrväinen 1979, 1980). Geokemiallisesti Sodankylän aluetta luonnehtivat pienet alkuainepitoisuudet, ja erityisen pieniä ovat Al-, Ba-, Fe-, Sr-, Ti- ja V- pitoisuudet. Alueella esiintyvät runsaasti alumiinia sisältävät kiilleliuskeet näkyvät alueen sisäisessä jakautumassa suurina Al-pitoisuuksina, mutta pitoisuustaso on niidenkin kohdalla alhaisempi kuin myöhemmin käsiteltävällä Vuotson-Saariselän alueella, missä AI ilmeisesti sisältyy helppoliukoisempiin rapautumamineraaleihin. Suuria Au-pitoisuuksia esiintyy hajanaisesti koko alueella. Aapajärvellä alueen kaakkoisnurkassa on anomaalisten Au-pitoisuuksien keskittymä, jolla on tehty alustavia malmitutkimuksia. Tunnetut Au-esiintymät Sattasvaaran komatiittialueella eivät tule tässä aineistossa esille anomaalisina Au-pitoisuuksina, sen sijaan aluetta kuvaavat erittäin suuret Co-, Cr-, Mg- ja Ni-anomaliat, joiden kontrasti ympäristöönsä on jyrkkä. Sodankylän alueelta on valmistunut Sodankylän ja Sattasen karttalehtialueiden (3713, 3714) kallioperäkartan selitys (Tyrväinen 1983), Sattasen karttalehtialueen (3714) geokemiallinen karttalehtiselitys (Pulkkinen 1983) sekä raporttina arkistoitu Kelujärven karttalehtialueen (3731) geokemiallisen karttalehtiselityksen käsikirjoitus (Lehmuspelto 1982). Lisäksi on valmistunut opinnäytetöitä kuten Hulkki (1990) ja Korkiakoski (1992) sekä muita julkaisuja ja raportteja, kuten Hyyppä (1977), Pulkkinen (1977a, 1979. 1988, 1990), Rossi (1977, 1978), Lehmuspelto & Vuojärvi (1979a, 1981a ja b), Härkönen (1980a, 1984), Härkönen & Pulkkinen ( 1981), Järvimäki & Elo (1980), Pankka (1980, 1981c, 1988c), Turunen (1980a ja b, 1982), Karvinen (1981, 1990), Räsänen (1983), Saverikko (1985, 1988), Pulkkinen et ai. (1986, 1991), Kojonen & Johanson (1988), Korkiakoski et ai. (1989) sekä Räsänen et ai. (1989). Savukoski Savukosken, Lokan ja Pomokairan alueet muodostavat kartoitusalueen keskelle luodekaakko-vyöhykkeen, jonka sisällä geokemialtaan erilaiset osat menevät osittain päällekkäin vähittäin vaihettuen toisikseen Koitelaisen tunturin kohdalla Lokan tekoaltaan lounaispuolella. Alueen eteläisimmän osan kattaa Savukosken karttalehtialueen (3733-47 11) 1:100 000 -mittakaavainen kallioperäkartta (Juopperi 1986), joka ulottuu myös myöhemmin käsiteltävälle Korvatunturin-Tuntsan alueelle. Alueen kallioperässä on vulkaniitteja, gabroja ja kiilleliuskeita sisältäviä kapeita jaksoja, mutta hallitsevina ovat kvartsiitit, graniitit ja migmatiittiset gneissit. Tästä johdonmukaisena seurauksena ovat analyysiohjelmaan kuuluvien alkuaineiden pitoisuudet yleensä pienet, ja erityisen pieniä ovat AI-, Ba-, Co-, Cu-, Fe-, La-, Mn-, Sc-, Sr-, Ti-, V-, Zn-, Zr- ja Y- pitoisuudet. Poikkeus on Koitelaisen gabrokompleksi ja etenkin siihen liittyvä Rookkiaavan alue Savukosken ja Pomokairan alueiden saumakohdassa, jota luonnehtivat suuret Cr-, Cu-, Mg- ja Ni-pitoisuudet. Katkeileva vyöhyke näiden alkuaineiden suuria pitoisuuksia yhdistää Rookkiaavan alueen Satovaaran ja Keivitsan kautta Sattasvaaran alueeseen. Savukosken alueelta tunnetut kaoliiniesiintymät (Vartiainen 1990a ja b, 1991) eivät tässä kartoitusmittakaavassa käytetyllä näytemateriaalilla ja analyysimenetelmällä anna geokemiallista indikaatiota. Uraanin ja molybdeenin puuttuminen analyysiohjelmasta estää Peskihaaran Latvajängän U-anomalian (Lehmuspelto & Vuojärvi 1980) ja Tanhuan Mo-anomalian (Kontas 1976) merkityksen arvioimisen laajemmassa ympäristössä. Savukosken alueelta on tutkittu ja raportoitu erilaisia malmihavaintoja (Puustinen 1976, 1977a, Tanskanen 1976, Lehmuspelto & Vuojärvi 1979b, 1983, Mutanen 1979, 1989, Härkönen 1980b, Karvinen 1980, Rahkola 1982b).

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Lokka Lokan tekoallas sijaitsee alueen keskellä ja peittää noin kolmanneksen alueen pinta-alasta. Altaan lounaispuolen kallioperää hallitsee Koitelaisen gabrovaltainen kivilajikompleksi, joka satelliitteineen ulottuu Savukosken, Lokan ja Pomokairan alueille ja rajoittuu etelässä ja lännessä mafisiin ja ultramafisiin vulkaniitteihin, muualla pääasiassa graniitteihin ja migmatiittisiin gneisseihin. Geokemiallisesti Lokan aluetta luonnehtivat rautaryhmän alkuaineiden eli Fe:n. Ti:n ja V:n suuret pitoisuudet. Koitelaisen suunnalla on suuria Pd-pitoisuuksia. Alueen länsireunassa Pomokairan aluetta vastaan on joukko suuria Au-pitoisuuksia, joihin liittyy suuria La- ja Th-pitoisuuksia. Tällä vulkaniittialueella on tutkittu lähinnä kiisumineralisaatioita (Puustinen 1977 b, Karvinen 1983, Pulkkinen & Rossi 1984). Koitelaisen tutkimukset on raportoinut Mutanen (1979, 1989, 1992). Alueen pohjoisosaan ulottuu Vuotson-Saariselän alueelle tyypillisiä suuria AI-, Ba-, Sc- ja Y-pitoisuuksia. Pomokaira Pomokairan alue on granuliittikompleksin etumaastoa, ja kallioperä on vaihteleva tihein NW-SE-suuntaisin vyöhykkein. Kallioperäkartan mukaan valtaki vilaji on migmatiittinen gneissi, mutta alueella on myös graniitteja, kvartsiitteja ja vulkaniitteja. Kallioperän vaihtelevuus kuvastuu geokemiassa monipuolisena alkuaineyhdistymänä, johon kuuluu usean eri kivilajin tyyppialkuaineita. Aluetta luonnehtivat suuret Au-, Ca-, Co-, Cu-, Fe-, La-, Mn-, Na-, P-, Pd-, Sc-, Th-, Ti-, V-, Y-, Zn- ja Zrpitoisuudet siten, että pitoisuudet kasvavat alueella lännestä itään kohti granuliittialuetta. Juolkusselässä Porttipahdan altaan etelärannalla on yhtenäinen Au-anomalia, ja altaan pohjoispuolella on kartoitusalueen ulkopuolelle kohti Ivalojokea ulottuva Au-anomaalinen vyöhyke. Pajuojalla aivan Pomokairan alueen itäreunassa Mäkärän kaakkoispuolella on Auanomalia, johon liittyy suuria Co-, Cr-, Mg-, Mn- ja Ni-pitoisuuksia. Pomokairan alueelta on valmistunut Peurasuvannon karttalehtialueen (3723) tavanomaista laajempi geokemiallinen karttalehtiselitys (Lestinen 1980) sekä raportteja, kuten Nenonen (1975), Puustinen (1975, 1977c, d ja e, 1978), Stigzelius (1975), Pulkkinen (1977b), Kauranne (1978), Junnila (1980), Rossi (1980, 1989), Rahkola (1982c), Murtovaara (1985, 1989), Mutanen (1988) ja Auranen (1989). Vuotso-Saariselkä Vuotson-Saariselän alueen kallioperä on granuliittikompleksin etumaastoa ja eteläreunaa. Alueelle luonteenomaiset geokemialliset piirteet, rautaryhmän alkuaineiden Fe:n, Ti:n ja V:n pienet pitoisuudet ja suuret AI-, Ba-, Co-, Cu-, La-, Mn-, P-, Sc-, Sr-, Te-, Th-, Y-, Znja Zr-pitoisuudet ovat selvimmät Vuotson suunnalla alueen länsiosassa. Te-pitoisuuden alueellinen jakauma poikkeaa muista, ja pitoisuus on suurimmillaan alueen itäosassa. Koillisnurkassa Kuikkapään ympäristössä useimpien alkuaineiden pitoisuustaso on alhainen, ja erityisen pienet ovat Se-, Ti-, V-, Y- ja Zr-pitoisuudet. Pienuutensa takia ei Kuikkapään seutua erotettu omaksi alueekseen, sillä sen merkitys selviää aikanaan vasta pohjoispuolisen Inarin karttalehtialueen (38-48) kartoitustuloksista. Rakitsoilta Korvatunturille ja ilmeisesti edelleen valtakunnan rajan taakse ulottuu Co-Cu-Fe-Ni-Te-Ti-V-anomalia, joka on varmistettu tarkistusnäytteillä. Vuotson-Saariselän alueella Al-, Ba-, Se-, Te- ja Y- pitoisuudet ovat lähes kertaluokkaa suuremmat kuin kartoitusalueen muissa osissa, ja anomalialla on selvä yhteys granuliittikompleksin reunaan. Nattasten graniittialuetta luonnehtii suuri Th- ja La-pitoisuus. Vuotson karttalehtialueelta (3742) on ilmestynyt 1:100 000 -mittakaavainen maaperäkartta (Kujansuu 1969). Maaperäkartoitus on jatkunut Saariselän suuntaan (Johansson 1985, 1986, 1990a ja b, Väisänen 1985). Lokan ja Porttipahdan tekoaltaita yhdistävän Vuotson kanavan kaivun yhteydessä löytyi interglasiaalisia aineksia (Mäkinen 16

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto 1982), ja aikaisemmin on samalta alueelta löydetty interstadiaaliseksi tulkittua ainesta (Kujansuu 1972). Geokemiallisen näytteenoton esitutkimusten aineistosta on tehty opinnäyte (Junnila 1985). Alueen graniiteista on tehty erillistutkimuksia (Haapala et ai. 1987, Front et ai. 1989). Mäkärän perinteisellä kulta-alueella ja sen ympäristössä on jatkettu tutkimuksia (Kinnunen 1980, Rahkola 1982c, Härkönen 1987). Korvatunturi-Tuntsa Korvatunturin-Tuntsan alueen kallioperässä ovat koko kartoitusalueen sekä vanhimmat että nuorimmat kivet. Kallioperä koostuu pääasiassa Tuntsan superryhmän vanhoista yli 2550 miljoonan vuoden ikäisistä gneisseistä ja migmatiiteista. Emäksisiä ja ultraemäksisiä, osin komatiittisia, vulkaniitteja esiintyy vaihtelevan levyisinä ja suuntaisina jaksoina eri puolilla aluetta. Soklin karbonatiitti poikkeaa sekä iältään (378 Ma) että geokemialliselta luonteeltaan jyrkästi ympäristöstään. Korvatunturin-Tuntsan alueelle ulottuvista kallioperäkartoista on tähän mennessä julkaistu Savukosken karttalehtialueen (3733-4711) 1:100 000 -mittakaavainen kallioperäkartta (Juopperi 1986) ja siihen liittyviä erillistutkimuksia (Juopperi 1983a ja b, Juopperi & Veki 1988). Korvatunturin-Tuntsan alueen voimakkain geokemiallinen ominaispiirre on K-Li-alkuaineyhdistymän suuri pitoisuus. Rautaryhmän ja etenkin siihen kuuluvan vanadiinin pitoisuustaso puolestaan on alhainen. Useimpien analyysiohjelmaan sisältyvien alkuaineiden pitoisuudet alueella ovat lähellä koko kartoitusalueen keskiarvoja, ja pitoisuusvaihtelut tapahtuvat yleensä vähittäin ilman jyrkkiä rajoja. Osassa aluetta myös näyteverkon harvuus osaltaan vaikeuttaa rajojen havaitsemista. Värriöjoen ja Tulppionkaristeen ultramafiset kivilajialueet näkyvät selvinä Co-Mg-Ni-anomalioina. Tulppionkaristeen ultramafiittia tutkittiin Soklin tutkimusten yhteydessä, ja myös Värriöjoen alueella on tehty malmitutkimuksia (Roos 1983, Vuotovesi 1983). Tuntsan alueen koillis-lounaissuuntainen Au-anomalia on yhtenevä Pohjoiskalottiprojektin tuloksissa (Bölviken et ai. 1986) näkyvän Au-anomalian kanssa. Malmitutkimusten yhteydessä on saatu viitteitä kullan esiintymisestä alueella (Heikkilä et ai. 1969, Vuotovesi 1978, 1985, Inkinen 1988). Soklin karbonatiitin synnyttämää geokemiallista anomaliaa luonnehtivat suuret Ba-, Ca-, Co-, Cu-, La-, Mn-, P-, Sr-, Th-, Y- ja Zn-pitoisuudet. Soklin karbonatiitti ja sen ympäristö ovat perusteellisimmin tutkittu osa Korvatunturin- Tuntsan aluetta. Julkaisuista ja raporteista mainittakoon Nuutilainen (1973), Vartiainen & Woolley (1974, 1976), Vartiainen (1976), Haapala (1977, 1980), Paarma et ai. (1977, 1981), Paarma & Talvitie (1977), Hattula (1978), Jalkanen et ai. (1978), Mäkelä & Vartiainen (1978), Nikkarinen (1978), Vartiainen et ai. (1978), Haimi (1979a ja b), Lindqvist & Rehtijärvi (1979a ja b), Vartiainen & Paarma (1979), Arkimaa (1980, 1981, 1984), Kontas & Lehmuspelto (1980, 1981), Vartiainen & Vuotovesi (1980), Vuotovesi et ai. (1980), Heinänen & Vartiainen (1981), Talvitie et ai. (1981), Nuutilainen & Vartiainen (1982), Lanne (1983), Lapin & Vartiainen (1983), Peltoniemi (1984), Vuotovesi (1984), Virransalo (1985) sekä Perttunen & Vartiainen (1992). KOHDENTAVIA MALMITUTKIMUKSIA EDELLYTTÄVÄT ANOMALIAT Pääosa Kumputunturin ja Pokan alueiden kallioperästä kuuluu Kiistalan vulkaniittialueeseen, jolla sijaitsee useita malmitutkimuskohteita. Myös tässä kartoitusohjelmassa todettujen huippuanomalioiden alueilla on yleensä jo tehty tutkimuksia, ja anomalioiden merkityksen arvioinnin lähtökohdaksi onkin syytä ottaa geokemiallisilta kartoilta mahdollisesti havaittavat uudet alkuaineyhdistymät, painopisteet ja jatkuvuussuunnat. Sama pätee Sodankylän Sattasvaaran alueeseen ja sen jatkeisiin kohti Koitelaista. Pomokairan alueella Porttipahdan altaan ympäristön jalometallianomaliat antavat aiheen jatkotutkimuksiin. Altaan koillis- ja pohjoispuolella sijaitsevien osin Vuotson-Saariselän alueelle ulottuvien anomalioiden alkuaineyhdistymät viittaavat myös sulfidimalmien mahdollisuuteen. Mäkärän perinteinen kulta- 17

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto alue sisältyy tähän anomaliavyöhykkeeseen. Granuliittikaareen liittyy useita anomalioita, joista merkittävimmiltä vaikuttavat Korvatunturin suunnalla lähellä valtakunnan itärajaa sijaitsevat monimetallianomaliat. Tuntsan Auanomalia vaikuttaa merkittävältä, koska se näkyy Pohjoiskalotti-projektin tuloksissa sekä moreenin että purosammalten Au-pitoisuuksissa ja toistuu samanlaisena nyt käsiteltävänä olevassa kartoitusaineistossa, joka perustuu tiheämmältä verkolta ja syvemmältä otettuihin moreeninäytteisiin. Au- ja Au-Te-anomaliat Keski-Lapin granitoidikompleksissa ja sen kontaktivyöhykkeessä Keski-Lapin vihreäkivivyöhykettä vastaan on varmistettu kohdentavilla geokemiallisilla tutkimuksilla, ja siksi niiden tarkempi tutkiminen on perusteltua. YMPÄRISTÖNÄKÖKOHDAT Kartoilusalue on harvaan asuttua. Suurin asutuskeskus on Sodankylän kirkonkylä. Teollinen toiminta on vähäistä, ja yksiköt ovat pieniä. Tähän mennessä pisimmälle edennyt kaivoshanke on Soklin koelouhos. Voimakkaimmin alueen luonnontilaa muuttaneita tekijöitä ovat vesistöjen säännöstely, soiden ojitukset sekä laajat hakkuut ja niitä seuranneet maankäsittelyt. Useat tutkimusohjelmat selvittävät parhaillaan ilmansaasteiden kaukokulkeutumista ja niiden vaikutusta maaperään ja kasvillisuuteen etenkin kartoitusalueen itäosassa (Tikkanen & Varmola 1991). Geokemiallisten kartoitusaineistojen ympäristösovellutuksia on kehitellyt esim. Kontio (1990). Happamoittavien yhdisteiden ja muiden haitallisten ainesten laskeuman oletetaan olevan runsainta kartoitusalueen itä- ja koillisosassa. Samoilla alueilla on happamuutta torjuvien ainesten määrä maaperässä Soklin seutua lukuun ottamatta vähäinen, ja liukenevan alumiinin määrä on etenkin granuliittivyöhykkeellä suuri. Suurimpana ympäristöuhkana voidaankin pitää jatkuvaa happamoitumista ja siitä seuraavaa haitallisten aineiden liukoisuuden lisääntymistä. Edellä tarkastelluissa kartoitustuloksissa ei ympäristösaasteiden vaikutus näy, koska näytteet on otettu noin yhden metrin syvyydestä eikä saastekuormituksen oletetakaan olevan millään osalla kartoitusaluetta riittävän suuri, jotta se vaikuttaisi maaperän geokemiaan niin syvälle. Sammaltutkimusten tulokset osoittavat selvästi Kuolan niemimaan teollisuuslaitosten päästöihin sisältyvien metallien kulkeutumisen Suomen puolelle (Niskavaara & Lehmuspelto 1992). LOPPUSANAT tutkimuskeskuksen geokemiallisen kartoitusohjelman aikana geokemiallisten tietojen käyttöala on oleellisesti monipuolistunut. Alkuaikojen pyrkimys malmiesiintymien aiheuttamien anomalioiden paikallistamiseen on laajentunut alueelliseen tarkasteluun, jossa geokemiallisten alueiden ja niiden osien ominaisuuksia tutkitaan kallioperäkartoituksen, malminetsinnän suunnittelun ja ympäristönhuollon näkökulmista. Ympäristötutkimusten alalla on luotu tieteidenvälisiä yhteyksiä etenkin vesi- ja ympäristöpiirien sekä metsäntutkimuksen kanssa. Malminetsintää palvelevalle geokemialliselle kartoitukselle on tyypillistä näytteiden ottaminen syvältä ja niiden analysoiminen kokonaispitoisuuksiin tähtäävillä menetelmillä, kun taas ympäristötutkimusten perinteeseen kuuluvat elävästä kasvillisuudesta tai aivan maapeitteen pinnasta otetut näytteet ja herkkäliukoisia yhdisteitä mittaavat analyysimenetelmät. Tämän perusajatuksen erilaisuuden takia geokemiallisten kartoitusaineistojen sovellutukset ympäristötutkimuksiin ovat vaatineet ja vaativat edelleen«-aktiivista tuotekehittelyä. 18

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto SUMMARY: THE RESULTS OF THE GEOCHEMICAL SURVEY IN THE SODANKYLÄ AND TALKKUNAPÄÄ MAP-SHEET AREAS Till is the dominant mineral soil in Finland and was thus chosen as the main sampling material for the nation-wide geochemical mapping programme launched in 1971. In the first phase the sampling was based on lines. The distance between the lines was 1 km and the distance between the sampling points on the lines 100 metres. This system gives an approximate sampling density of 10-16 samples per square kilometre (Gustavsson et al. 1979). The geochemical results of the Nordkalott Project, a joint venture (1980-1986) of the Geological Surveys of Finland, Norway, Sweden and Greenland (Denmark), proved the usefulness of very sparse sample grids for interpreting the characteristics of geochemical provinces (Bölviken et al. 1986). For a more detailed nationwide geochemical map, a sampling programme with a sample density of one till sample per 4 sq. km was implemented. For areas already covered by line-based sampling, the material for ICP analysis was collected by combining subsamples of stored fine fractions (<0.06 mm) of the existing samples. Most of the map sheet areas of Sodankylä (No. 37) and Talkkunapää (No. 47) were covered by line-based sampling (Fig.l). For the rest of the area, till samples were prepared by combining at least four subsamples taken from an approximate depth of 1 m. After drying, the samples were sieved and the fine fraction (<0.06 mm) was analysed by ICP-AES for Al, As, Ba, Ca, Co, Cr, Cu, Fe, K, La, Li, Mg, Mn, Na, Ni, P, Sc, Sr, Th, Ti, V, Y, Zn and Zr, and by graphite-furnace AAS for Au, Pd and Te. On the basis of the similarity shown by the anomaly pattern, the geochemical maps were divided into eight groups (Figs. 2-9) with the following elements: 1. Cr-Mg-Ni, 2. K-Li, 3. Al-Ba-Sr, 4. La-Sc-Y-Zr, 5. Co-Cu-Mn-Zn, 6. Fe-Ti-V, 7. Ca-Na-P-Th, and 8. As-Au-Pd-Te. Group 1 correlates strongly with ultramafic rocks and its anomaly contrasts are sharp. The high contents of the elements in group 2, especially Li, are characteristic of the Tuntsa area in the east. Groups 3 and 4 correlate with the granulite zone. The anomaly patterns of the remaining groups, 5-8, are more diffuse and do not correlate clearly with any specific rock formation. The exception is Te, which correlates with the granulite zone and with some parts of the Kiistala volcanite area. Despite the wellknown geochemical relationship between As and Au, there are no similarities in their anomaly patterns. The highest anomalies usually seem to refer to known mineralizations. Some new indications of sulphide and precious metal mineralizations were established around the Porttipahta reservoir and near Korvatunturi fell in the easternmost part of the mapped area. The edges of the anomalies are bounded by lineaments, which can be followed for tens, or even hundreds, of kilometres across and beyond the mapped area (Fig. 10). Nine sharpedged blocks with a characteristic element combination were distinguished and named after a prominent geographic site: 1. Kierinki, 2. Kumputunturi, 3. Pokka, 4. Sodankylä, 5. Savukoski, 6. Lokka, 7. Pomokaira, 8. Vuotso- Saariselkä, 9. Korvatunturi-Tuntsa. From the environmental point of view, most of the area is in an almost natural state, and the few industrial plants are small. Large-scale logging and hydraulic construction works for hydroelectric power production are the agents with the greatest environmental impact. The effects of long-distance airborne pollution are currently being intensively studied by multidisciplinary research programmes. The main threat to the environment is posed by the increasing solubility of hazardous elements caused by prolonged acidification. KIRJALLISUUS REFERENCES Arkimaa, H. 1980. Soklin alueen kaukokartoitus satelliittikuvasta. Kaukokartoitusprojektin toimintakertomus 1980, Oulun yliopisto. 5-15. Arkimaa, H. 1981. Aeroradiometristen säteilymittausten monimuuttuja-analyysi Soklin alueella. Kaukokartoitusprojektin toimintakertomus 1981, Oulun yliopisto. 1-13. Arkimaa, H. 1984. Soklin karbonatiittimassiivin kartoitus digitaalisesta Landsat-aineistosta. Julkaisussa: Punkari, M. (toim.) Suomi avaruudesta, Ursan julkaisuja 24. 46-47. Auranen, O. 1989. Tutkimukset aerogeofysikaalisissa mittauksissa havaitulla johdealueella Sodankylän 19

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä j a 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Syväojalla vuosina 1988-89. tutkimuskeskus. R a p o r t t i M 19/3724/ 89/1/10. 4 s., 7 1. B j ö r k l u n d, A. & G u s t a v s s o n, N. 1 9 8 7. V i s u a l i z a t i o n of g e o c h e m i c a l d a t a o n m a p s : n e w o p t i o n s. J o u r n a l of Geochemical Exploration 29 ( 1-3 ). 8 9-1 0 3. B ö l v i k e n, B., B e r g s t r ö m, J., B j ö r k l u n d, A., K o n t i o, M., L e h m u s p e l t o, P., L i n d h o l m, T M a g n u s s o n, J., O t t e s e n, R. T., S t e e n f e l t, A. & V o i d e n, T. 1 9 8 6. G e o c h e m i c a l A t l a s of N o r t h e r n F e n n o s c a n d i a, S c a l e 1:400 0 0 0. G e o l o g i c a l S u r v e y s F i n l a n d, N o r w a y a n d S w e d e n. 19 s. + 155 k a r t a k e t t a. F r o n t, K., V a a r i n a, M., R a n t a l a, E. & L u u k k o n e n, A. 1989. Keski-Lapin varhaisproterotsooiset Nattas-tyypin graniittikompleksit, niiden kivilajit, geokemia ja mineralisaatiot. Summary: Early Proterozoic Nattanent y p e g r a n i t e c o m p l e x e s in c e n t r a l F i n n i s h L a p l a n d : r o c k types, geochemistry and mineralization. t u t k i m u s k e s k u s. T u t k i m u s r a p o r t t i 85. 7 7 s. Geochemical Interpretation Map, Northern Fennos c a n d i a, G e o c h e m i c a l A n o m a l i e s a n d P r o v i n c e s, 1:1 m i l l. 1986. G e o l o g i c a l S u r v e y s of F i n l a n d, N o r w a y and Sweden. Geological Map, Pre-Quaternary Rocks, Northern F e n n o s c a n d i a, 1:1 mill. 1987. G e o l o g i c a l S u r v e y s of F i n l a n d. N o r w a y and S w e d e n. G r ö n l u n d, T. 1977. T e r t i ä ä r i s i ä p i i l e v ä e s i i n t y m i ä L a p i s t a. A b s t r a c t : T h e o c c u r r e n c e of T e r t i a r y d i a t o m s in L a p land. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, T u t k i m u s r a p o r t t i 17. 19-30. G u s t a v s s o n, N., N o r a s, P. & T a n s k a n e n, H. 1979. Seloste geokemiallisen kartoituksen tutkimusmenetelm i s t ä. S u m m a r y : R e p o r t on g e o c h e m i c a l m a p p i n g m e t h o d s. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, T u t k i m u s r a p o r t t i 39. 2 0 s. H a a p a l a, I. 1977. H a v a i n t o j a S o k l i n k a r b o n a t i i t i n a p a t i i t i n fiuidisulkeumista. tutkimuskeskus. M 1 9 / 4 7 2 3 / 7 7 / 1 / 1 0. 6 s., 8 1. H a a p a l a, I. 1980. Fluid i n c l u s i o n s in t h e a p a t i t e of the Sokli c a r b o n a t i t e, F i n l a n d - a p r e l i m i n a r y report. G e o l o g i 3 2 (7). 8 3-8 7. H a a p a l a, I., F r o n t, K., R a n t a l a, E. & V a a r m a, M. 1987. P e t r o l o g y of N a t t a n e n - t y p e g r a n i t e c o m p l e x e s, n o r t h e r n F i n l a n d. P r e c a m b r i a n R e s e a r c h 35. 2 2 5-2 4 0. H a i m i, R. 1 9 7 9 a. T u t k i m u s I t ä - L a p i n g n e i s s i g r a n i i t t i kompleksin sisäisestä heterogeenisyydestä johtuvasta matalalentomagneettisesta maksimista. tutkim u s k e s k u s, R a p o r t t i S / 4 1 / 4 7 1 4 / 1 / 1 9 7 9. 3 3 s., 3 1. H a i m i, R. 1 9 7 9 b. T u n t s a n a l u e e n ( 4 7 1 4 ) m a a p e r ä t u t k i muksia moreenin kuljetusmatkojen ja Tuntsajokilaakson paksujen maakerrosten stratigrafian selvittämiseksi. S/41/4714/2/1979. 2 6 s. 1 1. H a r t i k a i n e n, A., K o n t a s, E. & S a l m i n e n, R. 1983. K u l t a s o r m u k s e n a i h e u t t a m a k o n t a m i n a a t i o. G e o l o g i 35 (8). s. 132. H a t t u l a,. 1978. C h a r g e p o t e n t i a l ( m i s e - a - l a - m a s s e ) m e t h o d in H a n n u k a i n e n and S o k l i a r e a of N o r t h e r n F i n l a n d. G e o e x p l o r a t i o n 16 (4). s. 3 1 1. H e i k k i l ä, I., V a r t i a i n e n, H. & N u u t i l a i n e n, J. 1 9 6 9. R a s k a s m i n e r a a l i p r o s p e k t a u s v. 1967. N u o r t i n - T u n t s a n purojen raskasmineraali- ja purosedimenttianomaliat tarkasteltuina alueittain. Ylimmäisen Papuhaaran v a s k a t u t m o r e e n i n ä y t t e e t v. 1969. R a u t a r u u k k i O y, R a p o r t t i Ro 2 / 6 8, R o 3 / 6 9. L a p i n M a l m i. R a p o r t t i 060/4712,4724/JN,HV/69. Yhdistelmä useista osaraporteista. H e i n ä n e n,. & V a r t i a i n e n, H. 1 9 8 1. M a g n e t i t e in S o k l i c a r b o n a t i t e m a s s i f a n d in T u l p p i o o l i v i n i t e. B u l l e t i n of the G e o l o g i c a l S o c i e t y of F i n l a n d 5 3 (2). 8 3-9 0. 20 H i r v a s, H. 1 9 9 1. P l e i s t o c e n e s t r a t i g r a p h y of F i n n i s h L a p l a n d. G e o l o g i c a l S u r v e y of F i n l a n d, B u l l e t i n 3 5 4. 123 s., 2 1. H i r v a s, H., A l f t h a n, A., P u l k k i n e n, E., P u r a n e n, R. & T y n n i, R. 1977. R a p o r t t i m a l m i n e t s i n t ä ä p a l v e l e v a s t a m a a p e r ä t u t k i m u k s e s t a P o h j o i s - S u o m e s s a v u o s i n a 19721976. S u m m a r y : A r e p o r t on g l a c i a l d r i f t i n v e s t i g a t i o n s f o r ore p r o s p e c t i n g p u r p o s e s in n o r t h e r n F i n l a n d 19721976. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s. T u t k i m u s r a p o r t t i 19. 5 4 s. H i r v a s, H. & K u j a n s u u, R. 1972. M a a p e r ä k a r t t a, N : o 4 7 T a l k k u n a p ä ä. S u o m e n g e o l o g i n e n y l e i s k a r t t a 1:400 0 0 0. H i r v a s, H. & N e n o n e n, K. 1987. T h e till s t r a t i g r a p h y of F i n l a n d. G e o l o g i c a l S u r v e y of F i n l a n d. S p e c i a l P a p e r 3. 49-63. H i r v a s, H. & T y n n i, R. 1 9 7 6. T e r t i ä ä r i s t ä s a v e a S a v u k o s kella sekä havaintoja tertiäärisistä mikrofossiileista. S u m m a r y : T e r t i a r y c l a y d e p o s i t at S a v u k o s k i. F i n n i s h L a p l a n d, a n d o b s e r v a t i o n s of T e r t i a r y m i c r o f o s s i l s, p r e l i m i n a r y r e p o r t. G e o l o g i 2 8 (3). 3 3-4 0. H u l k k i, H. 1990. S o d a n k y l ä n S a t t a s v a a r a n k o m a t i i t t i kompleksin Au-kriittinen m u u t t u m i s v y o h y k e. Pro gradu-tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, laitos. 190 s. H y y p p ä, J. 1 9 7 7. K a o l i i n i a S o d a n k y l ä n S i u r u n m a a s s a. Geologi 29 ( 4-5 ). 5 2-5 6. H ä r k ö n e n, I. 1980a. S e l o s t u s m a l m i t u t k i m u k s i s t a S o d a n kylän Kaaresselän alueella 1 9 7 8-1 9 7 9. tutkim u s k e s k u s, R a p o r t t i M l 9 / 3 7 1 4 / 8 0 / 1 / 1 0. 2 0 s. 16 1. H ä r k ö n e n, 1. 1 9 8 0 b. S e l o s t u s m a a p e r ä t u t k i m u k s i s t a S a v u k o s k e n K e i k k u m a p a l o s s a k a r t t a l e h d e l l ä 3 7 3 1 08. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s. R a p o r t t i M 1 9 / 3 7 3 1 / - 8 0 / 2 / 9 0. 6 s. 1 1. H ä r k ö n e n, I. 1 9 8 4. T u t k i m u s k u l l a n e s i i n t y m i s e s t ä K e s k i Lapin alaproterotsooisissa. karkeissa, klastisissa sedimenteissä 1978-1983. M 1 9 / 3 7 1 4 / 8 4 / 1 / 1 0. 85 s. 19 I. H ä r k ö n e n, I. 1 9 8 7. K u l t a t u t k i m u k s e t M ä k ä r ä r o v a n a l u e e l la S o d a n k y l ä s s ä v u o s i n a 1 9 8 0-1 9 8 5. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s. R a p o r t t i M 1 9 / 3 7 2 4 / - 8 7 / 1 / 1 0. 18 s., 2 0 1. H ä r k ö n e n, I. & P u l k k i n e n, E. 1 9 8 1. E r ä i d e n m i n e r a l i s a a tioiden kuvastuminen pintamoreenissa Keski-Lapissa. J u l k a i s u s s a : L i n d r o o s, P. ( t o i m. ) P i n t a m o r e e n i n m e r k i tys m a l m i l o h k a r e k u l j e t u k s i s s a. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, T u t k i m u s r a p o r t t i 55. 5 3-5 9. I l v o n e n, E. 1 9 7 3. E e m - k e r r o s t u m a S a v u k o s k e n S o k l i l l a. S u m m a r y : A n E e m - I n t e r g l a c i a l d e p o s i t at S o k l i in S a v u k o s k i, F i n n i s h L a p l a n d. G e o l o g i 25 (8). 8 1-8 4. Inkinen, O. 1988. Väliraportti Auermavaaran kultatutkimuksista. Lapin Malmi, 001/4713,4714/01/88. 15 s., 7 1. J a l k a n e n, E., P a a r m a, H., H a t t u l a, A. & V a r t i a i n e n, H. 1978. T h e use of s e i s m i c i n v e s t i g a t i o n s in t h e S o k l i a r e a. G e o e x p l o r a t i o n 16 (4). s. 3 1 2. J o h a n s s o n, P. 1 9 8 5. S e l o s t u s K o p s u s j ä r v e n (kl 3 7 4 2 2) alueen maaperästä. P 1 3. 1. 0 9 0. 21 s. J o h a n s s o n, P. 1 9 8 6. S e l o s t u s S o k o s t i n (kl 3 7 4 4 1 + 4 7 2 2 2) a l u e e n m a a p e r ä s t ä. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, P 1 3. 1. 0 9 9. 35 s. J o h a n s s o n, P. 1 9 9 0 a. D e g l a s i a a t i o S a a r i s e l ä n a l u e e l l a, ItäLapissa. Lisensiaattityö. Turku: Turun yliopisto, maap e r ä g e o l o g i a n o s a s t o. 9 2 s. J o h a n s s o n, P. 1 9 9 0 b. G l a s i f l u v i a a l i s e t eroosiomuodot Saariselän tunturialueella. Turun yliopiston maaperägeo l o g i a n o s a s t o n j u l k a i s u j a 68. 1 0-1 5. Junnila, E. 1980. Esitutkimusraportti, karttalehti 3724 (Porttipahdan tekojärvi). R a p o r t t i S / 4 2 / 3 7 2 4 / 1 / 1 9 8 0. 2 4 s. 11 1.

G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, G e o k e m i a l l i s t e n k a r t t o j e n s e l i t y k s e t, k a r t t a l e h d e t 3 7 S o d a n k y l ä j a 4 7 T a l k k u n a p i i ä, 1994 Pasi Junnila, E. 1985. Vuotson alueen geologiasta. Turun y l i o p i s t o n m a a p e r ä g e o l o g i a n o s a s t o n j u l k a i s u j a 55. 39-40. J u o p p e r i, H. 1 9 8 3 a. S a v u k o s k e n - T u n t s a n a l u e e n v u l k a n i i t e i s t a. G e o l o g i 35 (3). s. 40. J u o p p e r i, H. 1 9 8 3 b. T u n t s a - m u o d o s t u m a s t a j a sen vulkaniiteista. K / 1 9 8 3 / 1. 1 s. 1 1. J u o p p e r i, H. 1986. S u o m e n g e o l o g i n e n k a r t t a, 1:100 0 0 0, Kallioperäkartta, Lehti 3 7 3 3-4 7 1 1 Savukoski. Espoo: tutkimuskeskus. J u o p p e r i, H. & V e k i, A. 1988. T h e A r c h a e a n T u n t s a S u p e r g r o u p in the N u o l u s v a a r a a r e a, n o r t h e a s t e r n Finl a n d. G e o l o g i c a l S u r v e y of F i n l a n d, S p e c i a l P a p e r 4. 145-149. J ä r v i m ä k i, P. & E l o, S. 1 9 8 0. S o d a n k y l ä n S i u r u n m a a n kaoliiniesiintymän seisminen luotaus ja gravimetrinen tutkimus. Q 1 9 / 3 7 1 3 / 8 0 / 1 / 2 3, 2 1. 4 s. 11 1. K a r v i n e n, A. 1 9 8 0. R a p o r t t i v u o s i e n 1978 j a 1979 rautamalmitutkimuksista Savukosken Lunkkauksessa. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, R a p o r t t i M l 9 / 3 7 3 1 / - 8 0 / 1 /10. 13 s., 7 1. K a r v i n e n, A. 1981. S i n k k i - l y i j y t u t k i m u k s e t K a a r e s s e l ä n alueella Sodankylässä vuosina 1978-1981. t u t k i m u s k e s k u s. R a p o r t t i M 1 9 / 3 7 1 4 / - 8 1 / 2 / 1 0. 21 s. 10 I. K a r v i n e n, A. 1983. K o b o l t t i t u t k i m u k s e t L o k a n I s o P o v i vaarassa Sodankylän kunnassa vuosina 1979-1982. M19/3741/ 83/1/10. 7 s. 12 1. K a r v i n e n, A. 1988. K u p a r i - s i n k k i - h o p e a - t u t k i m u k s e t J e e siöjokijaksolla Sodankylän ja Kittilän kunnissa vuosina 1980-1986. M 1 9 / 3 7 1 2 / 8 8 / 3 / 1 0 ( M 1 9 / 3 7 1 2 / 8 5 / 1 / 1 0 ). 3 0 s., 31 1. K a r v i n e n, A. 1990. P a h t a v a a r a n k u l t a t u t k i m u k s e t S o d a n kylässä vuosina 1987-1989. tutkimuskeskus. R a p o r t t i M l 9 / 3 7 1 4 / - 9 0 / 1 / 1 0. 19 s. 10 1. K a u r a n n e, L. K. 1978. G e o k e m i a l l i s e n k a r t o i t u k s e n t u l o k sia k a r t t a l e h d e l l ä 3 7 2 3. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, R a portti S / 4 4 / 3 7 2 3 / 1 / 1 9 7 8. 3 s. 15 1. K e i n ä n e n, V. 1982. Tutkimustyöselostus Sodankylän kunnan Myllypalossa suoritetuista malmitutkimuksista v u o s i n a 1 9 7 8-1 9 8 1. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, M 1 9 / 3 7 2 2 / 8 3 / 2 / 1 0. 3 s., 4 1. K e i n ä n e n, V. 1983. Tutkimustyöselostus Kittilän kunnan Pirunpolkemassa suoritetuista malmitutkimuksista vuosina 1979-1980. tutkimuskeskus. R a p o r t t i M 1 9 / 3 7 2 2 / 8 3 / 1 / 1 0. 3 s 4 1. K e i n ä n e n, V. 1991. K u o l a j ä r v e n N - p u o l e l l a e s i i n t y v i e n karbonaattikivien tarkastelua. tutkimuskesk u s, R a p o r t t i M 1 9 / 3 7 1 2 / 9 1 / 1 / 1 0. 2 s. K e i n ä n e n, V. & R a s k, M. 1981. K u p a r i - j a n i k k e l i m a l m i tutkimukset Jalkajoen alueella Kittilässä vuosina 1977-1980. M 1 9 / 3 7 2 2 / - 8 1 / 1 / 1 0. 14 s. 16 1. K i n n u n e n, K.A. 1980. Fluidisulkeumatutkimus Sodankylän Palokiimaselän kultaesiintymän kvartsijuonista. M l 9 / 3 7 4 2 / 8 0 / 1 /1 0. 9 s. 1 1. K o j o n e n, K. & J o h a n s o n, B. 1 9 8 8. P a h t a v a a r a n A u - m a l miaiheen malmimineraaleista. tutkimuskesk u s, R a p o r t t i M 4 0 / 3 7 1 4 / - 8 8 / 1 / 4 1. 2. 2 s. K o l j o n e n, T., G u s t a v s s o n, N., N o r a s, P. & T a n s k a n e n, H. 1989. G e o c h e m i c a l A t l a s of F i n l a n d : p r e l i m i n a r y asp e c t s. J o u r n a l of G e o c h e m i c a l E x p l o r a t i o n 3 2 ( 1-3 ). 231-242. K o n t a s, E. 1 9 7 6. S a v u k o s k i : m o l y b d e n u m in tili. J o u r n a l of G e o c h e m i c a l E x p l o r a t i o n 5 (3). 3 1 2-3 1 3. K o n t a s, E. 1991. G o l d c o n t a m i n a t i o n of t h e f i n e f r a c t i o n of till d u r i n g s a m p l i n g a n d s a m p l e p r e p a r a t i o n. J o u r n a l of G e o c h e m i c a l E x p l o r a t i o n 39 (3). 2 8 9-2 9 4. Lehmuspelto K o n t a s, E. & L e h m u s p e l t o, P. 1 9 8 0. A l u e e l l i n e n h u m u k sen h i v e n m e t a l l i t u t k i m u s I t ä - L a p i s s a. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, R a p o r t t i S / 4 1 / 4 7 1 2 0 9 / 1 / 1 9 8 0. 22 s. K o n t a s, E. & L e h m u s p e l t o, P. 1 9 8 1. A r e g i o n a l s t u d y of the t r a c e - m e t a l c o n c e n t r a t i o n s in h u m u s in e a s t e r n F i n nish Lapland. Julkaisussa: Puustinen, K. (toim.) Geological, geochemical and geophysical investigations in the e a s t e r n p a r t of t h e B a l t i c S h i e l d. H e l s i n k i : T h e Committee for Scientific and Technical Co-operation between Finland and the Soviet Union. 139-158. K o n t i o, M. 1 9 9 0. F o r e s t r e g e n e r a t i o n a n d soil c h e m i s t r y : local c h a r a c t e r i s t i c m o d e l s a n d t h e N o r d k a l o t t s t r e a m s e d i m e n t d a t a. N o r d 1990: 2 0. 2 3 1-2 4 0. K o r k i a k o s k i, E. A. 1 9 9 2. G e o l o g y a n d g e o c h e m i s t r y of the m e t a k o m a t i i t e - h o s t e d P a h t a v a a r a g o l d d e p o s i t in S o d a n k y l ä, n o r t h e r n F i n l a n d, w i t h e m p h a s i s on h y d r o t h e r m a l a l t e r a t i o n. G e o l o g i c a l S u r v e y of F i n l a n d, B u l l e t i n 3 6 0. 9 6 s. 1 1. K o r k i a k o s k i, E. A., K a r v i n e n, A. & P u l k k i n e n, E. 1 9 8 9. Geochemistry and hydrothermal alteration of the komatiite-hosted Pahtavaara gold mineralization, F i n n i s h L a p l a n d. G e o l o g i c a l S u r v e y of F i n l a n d, C u r r e n t R e s e a r c h 1988, G e o l o g i c a l S u r v e y of F i n l a n d, S p e c i a l P a p e r 10. 8 3-9 0. K u j a n s u u, R. 1 9 6 6. M a a p e r ä k a r t t a, N : o 37 S o d a n k y l ä. S u o m e n g e o l o g i n e n y l e i s k a r t t a 1:400 0 0 0. K u j a n s u u, R. 1 9 6 9. M a a p e r ä k a r t t a, N : o 3 7 4 2 V u o t s o. S u o m e n g e o l o g i n e n k a r t t a 1:100 0 0 0. K u j a n s u u, R. 1972. I n t e r s t a d i a a l i k e r r o s t u m a V u o t s o s s a. S u m m a r y : I n t e r s t a d i a l d e p o s i t at V u o t s o, F i n n i s h L a p land. G e o l o g i 2 4 ( 5-6 ). 5 3-5 6. L a n n e, E. 1 9 8 3. S o k l i n y m p ä r i s t ö n a e r o g e o f y s i k a a l i s t e n karttojen analysointi. Arkeeisten alueiden malmiprojektin r a p o r t t i 13, O u l u n y l i o p i s t o. 8 s. L a p i n, A. V. & V a r t i a i n e n, H. 1 9 8 3. O r b i c u l a r a n d spherulitic carbonatites f r o m Sokli and Vuorijärvi. L i t h o s 16 (1). 5 3-6 0. L e h m u s p e l t o, P. 1 9 7 8. P e l k o s e n n i e m e n k a r t t a l e h t i a l u e e n g e o k e m i a l l i s e n k a r t o i t u k s e n t u l o k s e t. S u m m a r y : T h e results of the g e o c h e m i c a l s u r v e y in the P e l k o s e n n i e m i map-sheet area. Geologinen tutkimuslaitos, Geokemiallisten k a r t t o j e n s e l i t y k s e t, L e h t i 3 6 4 2. 4 5 s. Lehmuspelto, P. 1982. Kelujärven karttalehtialueen geokemiallisen kartoituksen tulokset, Lehti 3731. Julkaisematon raportti. Espoo: tutkimuskeskus. 29 s. L e h m u s p e l t o, P. 1 9 8 5. A p l a n f o r a g e o c h e m i c a l s t u d y on w e a t h e r e d b e d r o c k in N o r t h e r n F i n l a n d. F e n n i a 163: 2. 323-326. L e h m u s p e l t o, P. 1986. R a p a k a l l i o t u t k i m u k s e n e s i t u t k i musraportti. Julkaisematon raportti. Espoo: t u t k i m u s k e s k u s. 16 s. L e h m u s p e l t o, P. 1 9 8 7. S o m e c a s e h i s t o r i e s of the tili t r a n s p o r t d i s t a n c e s r e c o g n i z e d in g e o c h e m i c a l s t u d i e s in n o r t h e r n F i n l a n d. G e o l o g i c a l S u r v e y of F i n l a n d. S p e c i a l P a p e r 3. 1 6 3-1 6 8. L e h m u s p e l t o, P. 1988. K u l t a t u t k i m u k s e t Keski-Lapin granitoidialueella. Annales Universitatis Turkuensis C 68. 9 9-1 0 6. L e h m u s p e l t o, P. 1 9 9 0. W e a t h e r e d b e d r o c k and local till s p e c i a l f e a t u r e s of the o v e r b u r d e n in n o r t h e r n F e n n o s c a n d i a. N o r d 1990: 20. 2 1 7-2 2 4. L e h m u s p e l t o, P. & V u o j ä r v i, P. 1 9 7 9 a. G e o k e m i a l l i s e t tutkimukset Kaaresselässä ja Sattasvaarassa karttalehd e l l ä 3 7 1 4 S a t t a n e n v u o n n a 1978. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, R a p o r t t i S / 4 1 / 3 7 1 4 / 2 / 1 9 7 9. 13 s., 3 1. L e h m u s p e l t o, P. & V u o j ä r v i, P. 1 9 7 9 b. G e o k e m i a l l i s e t kohdetutkimukset Tussarilammilla karttalehdellä 3732 0 5 v u o n n a 1979. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, R a p o r t t i S / 4 1 / 3 7 3 2 0 5 / 1 / 1 9 7 9. 10 s., 3 1. 21

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto L e h m u s p e l t o, P. & V u o j ä r v i, P. 1 9 8 0. R a p o r t t i g e o k e miallisista kohdetutkimuksista Peskihaaran Latvajängällä k a r t t a l e h d e l l ä 3 7 3 1 12 v u o n n a 1979. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, R a p o r t t i S / 4 1 / 3 7 3 1 1 2 / 1 / 1 9 8 0. 3 s., 4 2 1. L e h m u s p e l t o, P. & V u o j ä r v i, P. 1 9 8 1 a. R a p o r t t i g e o k e mian osaston suorittamista paineilmakairauksista Kaar e s s e l ä s s ä k a r t t a l e h d e l l ä 3 7 1 4 01 v u o n n a 1979. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, R a p o r t t i S / 4 1 / 3 7 1 4 0 1 / 1 / 1 9 8 1. 3 s. 15 1. L e h m u s p e l t o, P. & V u o j ä r v i, P. 1 9 8 1 b. R a p o r t t i K e l u j ä r ven C o - a n o m a l i a n g e o k e m i a l l i s i s t a k o h d e t u t k i m u k s i s t a k a r t t a l e h d e l l ä 3 7 3 1 0 3 v u o n n a 1980. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s. R a p o r t t i S / 4 1 / 3 7 3 1 0 3 / 1 / 1 9 8 1. 2 s., 2 0 1. L e h m u s p e l t o, P. & V u o j ä r v i, P. 1 9 8 3. R a p o r t t i g e o k e miallisista kohdetutkimuksista Kaikkivaltiaanlehdossa k a r t t a l e h d e l l ä 3 7 3 2 01 v u o n n a 1981. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, R a p o r t t i S / 4 1 / 3 7 3 2 0 1 / 1 / 1 9 8 3. 3 s. 12 1. Lehmuspelto, P. & V u o j ä r v i, P. 1 9 8 8. Hankkeen S/86/402/Meltaus raportti 1 9 8 6-1 9 8 8. tutkim u s k e s k u s, R a p o r t t i S / 4 1 / 2 6 4 3 / 1 / 1 9 8 8. 11 s. Lehmuspelto, P. & V u o j ä r v i, P. 1990. Hankkeen S/86/402/Meltaus loppuraportti. R a p o r t t i S / 4 1 / 2 6 4 3 / 2 / 1 9 9 0. 34 s. L e h t o, T. & N i i n i s k o r p i, V. 1 9 7 7. P o h j o i s - j a I t ä - S u o m e n r a u t a m u o d o s t u m a t. S u m m a r y : T h e i r o n - f o r m a t i o n s of northern and eastern Finland. Geologinen tutk i m u s l a i t o s, T u t k i m u s r a p o r t t i 22. 4 9 s. L e h t o n e n, M., M a n n i n e n, T., R a s t a s, P., V ä ä n ä n e n, J., R o o s, S. I. & P e l k o n e n, R. 1985. K e s k i - L a p i n g e o l o g i sen k a r t a n s e l i t y s. S u m m a r y a n d d i s c u s s i o n : E x p l a n a t i on to the g e o l o g i c a l m a p of C e n t r a l L a p l a n d. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, T u t k i m u s r a p o r t t i 71. 35 s. L e s t i n e n, P. 1976. P o k k a : g a m m a r a d i a t i o n a n d u r a n i u m in o r g a n i c s t r e a m s e d i m e n t s. J o u r n a l of G e o c h e m i c a l E x p l o r a t i o n 5 (3). 2 9 8-3 0 0. L e s t i n e n, P. 1980. P e u r a s u v a n n o n k a r t t a l e h t i a l u e e n g e o k e miallisen kartoituksen tulokset. Summary: The results of the g e o c h e m i c a l s u r v e y in t h e P e u r a s u v a n t o m a p sheet area. Geologinen tutkimuslaitos, Geokemiallisten k a r t t o j e n s e l i t y k s e t. L e h t i 3 7 2 3. 9 7 s. 1 1. L i n d q v i s t, K. & R e h t i j ä r v i, P. 1 9 7 9 a. P y r o c h l o r e f r o m the S o k l i c a r b o n a t i t e c o m p l e x, N o r t h e r n Finland. B u l l e t i n of t h e G e o l o g i c a l S o c i e t y of F i n l a n d 51 ( 1-2 ). 81-92. L i n d q v i s t, K. & R e h t i j ä r v i, P. 1 9 7 9 b. U r a n f ö r d e l n i n g e n i r e g o l i t vid S o k l i k a r b o n a t i t k o m p l e x, n o r d ö s t r a F i n l a n d. G e o l o g n y t t 13. 4 2-4 3. M a p of Q u a t e r n a r y G e o l o g y, S h e e t 1: Q u a t e r n a r y Deposits, Northern Fennoscandia, 1:1 m i l l. 1987. G e o l o g i c a l S u r v e y s of F i n l a n d, N o r w a y a n d S w e d e n. Murtovaara, P. 1985. Kobolttitutkimukset YläLiesijoen alueella Sodankylässä vuosina 1981-1982. tutkimuskeskus. M19/3723/-85/1/10. 8 s. 11 1. M u r t o v a a r a, P. 1989. T u t k i m u s t y ö s e l o s t e Sodankylän Madonsyömämaan ja Lohivaaran kaoliiniesiintymän selvittämisestä. tutkimuskeskus. M 1 9 / 3 7 2 3 / - 8 9 / 1 / 8 2. 15 s., 7 1. M u t a n e n, T. 1 9 7 9. V a n a d i i n i - j a k r o m i - p l a t i n a m a l m i t u t k i mukset Koitelaisenvosien alueella Sodankylässä vuosina 1 9 7 3-1 9 7 8. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s, M 1 9 / 3 7 4 1 / 7 9 / 1 / 1 0. 130 s., 2 1. M u t a n e n, T. 1 9 8 8. K u p a r i a i h e e n t u t k i m u k s e t U t s a m o k o s k e l l a S o d a n k y l ä n k u n n a s s a v u o s i n a 1973 j a 1 9 8 1-1 9 8 2. tutkimuskeskus. M19/3723/-88/1/10. 7 s., 5 I. M u t a n e n, T. 1989. K o i t e l a i s e n m a l m i t u t k i m u k s e t v u o s i n a 1979-1989. M 1 9 / 3 7 / 8 9 / 1 / 1 0. 81 s., 21 1. M u t a n e n, T. 1992. K o i t e l a i s e n i n t r u u s i o n m a l m i p e t r o l o gia. K o k o o m a r a p o r t t i, j o h d a n t o - o s a j a 7 a i k a i s e m p a a 22 julkaisua, kukin omalla sivunumeroinnillaan. Rovaniemi: tutkimuskeskus. M ä k e l ä, M. & V a r t i a i n e n, H. 1978. A s t u d y of s u l f u r isot o p e s in the S o k l i m u l t i - s t a g e c a r b o n a t i t e ( F i n l a n d ). C h e m i c a l G e o l o g y 21 ( 3-4 ). 2 5 7-2 6 5. M ä k i n e n, K. 1982. T i e d o n a n t o V u o t s o n i n t e r g l a s i a a l i s e s t a l e h t i k u u s e n r u n g o s t a. S u m m a r y : R e p o r t on i n t e r g l a c i a l L a r i x t r u n k at V u o t s o, N o r t h e r n F i n l a n d. G e o l o g i 3 4 (9-10). 183-185. Nenonen, E. 1975. Selostus malminetsintätöistä Sodankylän Kuusilomavaarassa ja Ruosselässä vuosilta 1969-1972. M 1 9 / 3 7 2 3 / 7 5 / 1 / 1 0. 13 s., 3 1. Nikkarinen, M. 1978. Moreenin raskasmineraalitutkimus Soklin alueella. tutkimuskeskus. S / 4 7 2 3 / 1 / 1 9 7 8. 10 s., 2 1. Niskavaara, H. & Kontas, E. 1990. Reductive coprecipitation as a separation method for the d e t e r m i n a t i o n of g o l d, p a l l a d i u m, p l a t i n u m, r h o d i u m, s i l v e r, s e l e n i u m, a n d t e l l u r i u m in g e o l o g i c a l s a m p l e s by graphite furnace atomic absorption spectrometry. Analytica Chimica Acta 231. 2 7 3-2 8 2. N i s k a v a a r a, II. & L e h m u s p e l t o, P. 1992. T h e use of m o s s e s in g e o c h e m i c a l a n d e n v i r o n m e n t a l s t u d i e s in F i n n i s h L a p l a n d - c o m p a r i s o n of r e s u l t s f r o m 1982 a n d 1990. J u l k a i s u s s a : T i k k a n e n. E., V a r m o l a, M. & K a t e r m a a, T. ( t o i m. ) A r c t i c C e n t r e P u b l i c a t i o n s 4. S y m p o s i u m o n t h e State of the E n v i r o n m e n t a n d E n v i r o n m e n t a l M o n i t o r i n g in N o r t h e r n F e n n o s c a n d i a and the Kola P e n i n s u l a, O c t o b e r 6-8, 1992, R o v a n i e m i, Finland. 73-77. N u r m i, P. A., L e s t i n e n, P. & N i s k a v a a r a, H. 1 9 9 1. Geochemical characteristics of mesothermal gold d e p o s i t s in the F e n n o s c a n d i a n S h i e l d, a n d a c o m p a r i s o n with selected Canadian and Australian deposits. G e o l o g i c a l S u r v e y of F i n l a n d, B u l l e t i n 3 5 1. 101 s. N u u t i l a i n e n, J. 1 9 7 3. S o k l i n k a r b o n a t i i t t i m a s s i i v i n g e o k e m i a l l i s i s t a t u t k i m u k s i s t a. S u m m a r y. G e o l o g i 25 (2). 13-17. N u u t i l a i n e n, J. & V a r t i a i n e n, H. 1 9 8 2. Sokli m a l m i n e t s i n t ä t y ö m a a n a. S u m m a r y : O r e e x p l o r a t i o n at S o k l i c a r b o n a t i t e m a s s i f (p. 149). V u o r i t e o l l i s u u s 4 0 (2). 1 1 5-1 17. P a a k k o l a, J. 1971. T h e v o l c a n i c c o m p l e x and a s s o c i a t e d m a n g a n i f e r o u s iron f o r m a t i o n of the P o r k o n e n - P a h t a v a a r a a r e a in F i n n i s h L a p l a n d. Bull. C o m m. g e o l. F i n l a n d e 2 4 7. 83 s 2 1. P a a k k o l a, J. & G e h ö r, S. 1988. T h e lithofacies a s s o c i a t i o n s a n d s e d i m e n t a r y s t r u c t u r e s of the i r o n f o r m a t i o n s in t h e e a r l y P r o t e r o z o i c K i t t i l ä g r e e n s t o n e belt, n o r t h e r n F i n l a n d. G e o l o g i c a l S u r v e y of F i n l a n d, S p e c i a l P a p e r 5. 2 1 3-2 3 8. P a a r m a, H. & T a l v i t i e, J. 1 9 7 7. D e e p f r a c t u r e s - S o k l i c a r b o n a t i t e. J u l k a i s u s s a : K o r t m a n. C. ( t o i m. ) F a u l t t e c t o n i c s in t h e e a s t e r n p a r t of t h e B a l t i c S h i e l d. Helsinki: The C o m m i t t e e for Scientific and Technical Co-operation between Finland and the Soviet Union. 89-96. P a a r m a, H., V a r t i a i n e n, H. & P e n n i n k i l a m p i, J. 1977. A s p e c t s of p h o t o g e o l o g i c a l i n t e r p r e t a t i o n of S o k l i c a r b o n a t i t e m a s s i f. I M M, P r o s p e c t i n g in a r e a s of g l a c i a t e d t e r r a i n 1977. 2 5-2 9. Paarma, H., Vartiainen, H., Litvinenko, V.l. & M u z y l e v, V. V. 1 9 8 1. G e o l o g i c a l i n t e r p r e t a t i o n of s e i s m i c s o u n d i n g s at the S o k l i c a r b o n a t i t e c o m p l e x, n o r t h e r n F i n l a n d. J u l k a i s u s s a : P u u s t i n e n, K. ( t o i m. ) Geological, geochemical and geophysical investigations in t h e e a s t e r n p a r t of t h e B a l t i c S h i e l d. H e l s i n k i : T h e C o m m i t t e e for Scientific and Technical Co-operation b e t w e e n F i n l a n d and t h e S o v i e t U n i o n. 2 1 3-2 2 4.

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Pankka, H. 1980. Selostus malmitutkimuksista Sodankylän Satovaaran ultramafiitin alueella 1978-1979. tutkimuskeskus. M 1 9 / 3 7 3 2 / 8 0 / 1 / 1 0. 9 s., 3 1. Pankka, H. 1981a. Geokemiallisten anomalioiden tarkistuksia Vesmajärven karttalehdellä 3721 vuosina 1978-1979. M19/37 2 1 / 81/1/10. 18 s., 3 1. P a n k k a, H. 1 9 8 1 b. K i t t i l ä n K a r k e a n t u o r e e n s e r p e n t i n i i t i t j a niihin l i i t t y v i e n m a l m i m i n e r a l i s a a t i o i d e n t u t k i m u k s e t 1978-1980. M 1 9 / 3 7 2 1 / - 8 1 / 2 / 1 0. 10 s 4 1. Pankka, H. 1981c. Geokemiallisten N i - C r - a n o m a l i o i d e n tutkimukset Sattasvaaran komatiittisten laavojen yhteydessä Sodankylässä 1978-1980. tutk i m u s k e s k u s, R a p o r t t i M 19/3714/ 81/1/10. 6 s. Pankka, H. 1 9 8 8 a. N i k k e l i m a l m i t u t k i m u k s e t Nuttion alueella Sodankylän kunnassa. tutkimuskesk u s, R a p o r t t i M 1 9 / 3 7 1 2 / - 8 8 / 1 / 1 0. 21 s., 5 I. P a n k k a, H. 1 9 8 8 b. N i k k e l i m a l m i t u t k i m u k s e t T a r p o m a pään alueella, Kittilän ja Sodankylän kunnissa vuosina 1980-1982. M 1 9 / 3 7 2 1 / - 8 8 / 1 / 1 0. 14 s. 1 1. P a n k k a, H. 1 9 8 8 c. G e o k e m i a l l i s e n C u - N i - C o - a n o m a l i a n tarkistus Riiminojalla Sodankylän kunnassa vuosina 1980-1984. M 1 9 / 3 7 1 4 / 8 8 / 1 / 1 0. 10 s., 4 1. P a p u n e n, H., I d m a n, H., I l v o n e n. E., N e u v o n e n, K. J., P i h l a j a, P. & T a l v i t i e, J. 1977. L a p i n u l t r a m a f i i t e i s t a. S u m m a r y : T h e u l t r a m a f i c s of L a p l a n d. t u t k i m u s k e s k u s, T u t k i m u s r a p o r t t i 23. 87 s. P e l t o n i e m i, H. 1 9 8 4. S a v u k o s k e n k o i l l i s o s a n p r o t e r o t s o o i set k i v e t. A r k e e i s t e n a l u e i d e n m a l m i p r o j e k t i, O u l u n y l i o p i s t o. R a p o r t t i 17. 5 2 s. 1 1. P e r t t u n e n, M & V a r t i a i n e n, H. 1 9 9 2. G l a c i o f l u v i a l t r a n s p o r t of c l a s t s a n d h e a v y m i n e r a l s f r o m t h e Sokli carbonatite complex, Finnish Lapland. Geological S u r v e y of F i n l a n d. B u l l e t i n 3 6 6. 21 s. P u l k k i n e n, E. 1 9 7 7 a. M a a p e i t t e e n s t r a t i g r a f i a j a m o r e e n i n kulkeutuminen suskeptibiliteettimittausten valossa Visasaaressa, Keski-Lapissa. R a p o r t t i S / 4 1 / 3 7 1 4 0 4 / 1 / 1 9 7 7. 5 s., 6 1. P u l k k i n e n, E. 1 9 7 7 b. M o r e e n i n m a g n e t i i t t i p i t o i s u u s s e k ä eräiden hivenaineiden pitoisuudet Poksaselässä. KeskiLapissa, moreenin stratigrafian ja kulkeutumisen kannalta. tutkimuskeskus. S/41/3723 0 2 / 1 / 1 9 7 7. 6 s., 8 1. P u l k k i n e n, E. 1 9 7 9. K u p a r i n, s i n k i n j a l y i j y n e s i i n t y m i n e n K a a r e s s e l ä s s ä k a r t t a l e h d e l l ä 3 7 1 4 01. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s. R a p o r t t i S / 4 1 / 3 7 1 4 0 1 / 2 / 1 9 7 9. 4 s., 24 1. P u l k k i n e n, E. 1 9 8 3. S a t t a s e n k a r t t a l e h t i a l u e e n g e o k e m i a l lisen k a r t o i t u k s e n t u l o k s e t. S u m m a r y : T h e r e s u l t s of the g e o c h e m i c a l s u r v e y in the S a t t a n e n m a p - s h e e t area. Geologinen tutkimuslaitos, Geokemiallisten karttojen s e l i t y k s e t, L e h t i 3 7 1 4. 6 7 s. Pulkkinen, E. 1985. Vuotson rapakalliosavi. Summary: W e a t h e r e d b e d r o c k of V u o t s o a r e a. T h e R e s e a r c h S o c i e t y of L a p l a n d, Y e a r B o o k X X V I 1985, R o v a n i e m i. 41-45. P u l k k i n e n, E. 1 9 8 8. S a t t a s v a a r a n komatiittikompleksin kultapotentiaalin geokemiallinen tutkimus. Annales Universitatis Turkuensis C 68. 107-118. P u l k k i n e n, E. 1 9 9 0. E f f e c t s of r o c k t y p e s o n v e g e t a t i o n in S a t t a s v a a r a a r e a F i n n i s h L a p l a n d. N o r d 1990: 20. 225-230. Pulkkinen, E. & Ojuva, V. 1980. jatketusta esitutkimuksesta karttalehtialueella 3712 Jeesiö v u o n n a 1979. G e o l o g i a n t u t k i m u s k e s k u s. R a p o r t t i S / 4 2 / 3 7 1 2 / 1 / 1 9 8 0. 12 s. 10 1. P u l k k i n e n, E P u r a n e n, R. & L e h m u s p e l t o, P. 1 9 8 0. I n t e r p r e t a t i o n of g e o c h e m i c a l a n o m a l i e s in g l a c i a l d r i f t of Finnish Lapland with the aid of magnetic susceptibility data. tutkimuskeskus. T u t k i m u s r a p o r t t i 4 7. 3 9 s. P u l k k i n e n, E., O l l i l a, J., M a n n e r, R. & K o l j o n e n, T. 1986. Geochemical exploration for gold in the Sattasvaara komatiite complex, Finnish Lapland. IMM. P r o s p e c t i n g in a r e a s of g l a c i a t e d t e r r a i n 1986. 1 2 9-1 3 7. Pulkkinen, E., Ojuva, V. & Pänttäjä, M. 1991. Hankkeen S/85/403/Komatiitti loppuraportti. I osa: Komatiittialue Pahtavaarasta Visakuppuroille. t u t k i m u s k e s k u s, R a p o r t t i S / 4 1 / 3 7 1 4 / 1 / 1 9 9 1. 77 s. I 1. P u l k k i n e n, E. & R o s s i, S. 1984. D i s c o v e r y of the M a a s e l k ä c o p p e r - c o b a l t s h o w i n g in F i n n i s h L a p l a n d. I M M, P r o s p e c t i n g in a r e a s of g l a c i a t e d t e r r a i n 1984. 121-125. P u u s t i n e n, K. 1 9 7 5. S e l o s t u s S o d a n k y l ä n L o h i s a r r i o n malmigeologisista esitutkimuksista elokuussa 1975. tutkimuskeskus. M19/3723/75/2/10. 3 s., 2 I. P u u s t i n e n, K. 1 9 7 6. S e l o s t u s R o o k k i a a v a n g e o k e m i a l l i sesta malmiviitteestä. tutkimuskeskus. M 1 9 / 3 7 2 3 / 7 6 / 1 / 1 0. 2 s., 7 1. Puustinen, K. 1977a. Tanhuan aeroradfometrinen anomalia. M 1 9 / 3 7 3 2 / 7 7 / 1 / 1 0. 2 s. 1 1. P u u s t i n e n, K. 1 9 7 7 b. E x p l o r a t i o n in the n o r t h w e s t r e g i o n of the K o i t e l a i n e n g a b b r o c o m p l e x, S o d a n k y l ä, F i n n i s h L a p l a n d. I M M, P r o s p e c t i n g in a r e a s of g l a c i a t e d t e r r a i n 1977. 6-1 3. Puustinen, K. 1977c. Malmitutkimukset Sodankylän Rumanilmankuusikossa. R a p o r t t i M 1 9 / 3 7 2 3 / 7 7 / 1 / 1 0. 8 s., 9 I. P u u s t i n e n, K. 1 9 7 7 d. T u t k i m u s t y ö s e l o s t u s m a l m i t u t k i muksista Sodankylän Rumanilmankuusikossa. t u t k i m u s k e s k u s. R a p o r t t i M 1 9 / 3 7 2 3 / 7 7 / 2 / 1 0. 5 s. 1 1. P u u s t i n e n, K. 1 9 7 7 e. S o d a n k y l ä n P o r t t i p a h d a n a l u e e n magnetiittilohkareet. R a p o r t t i M 1 9 / 3 7 2 3 / 7 7 / 3 / 1 0. 5 s., 3 1. Puustinen, K. 1978. Malmitutkimukset Sodankylän Lohisarriolla. M 1 9 / 3 7 2 3 / 7 8 / 1 / 1 0. 8 s. 10 1. R a h k o l a, P. 1 9 8 2 a. E s i t u t k i m u s r a p o r t t i, kl 3 7 1 1 K i e r i n k i. S/42/3711/1/1982. 18 s. R a h k o l a, P. 1 9 8 2 b. R a p o r t t i t a r k i s t u s t u t k i m u k s i s t a k a r t t a lehdellä 3732. S / 0 4 / 3 7 3 2 / 5 1 / 1 9 8 2. 13 s., 2 1. R a h k o l a, P. 1 9 8 2 c. R a p o r t t i M ä k ä r ä r o v a n j a K i v i a a v a n tutkimuksista. S / 4 1 / 3 7 2 4 / 1 / 1 9 8 2. 2 6 s., 6 1. R o o s, S. 1 9 8 3. V ä r r i ö j o e n s y v ä k a i r a u s 1 9 8 2-1 9 8 3. L a p i n M a l m i, R a p o r t t i 0 3 0 / 4 7 1 2 / S I R / 8 3 / 1 3. 4 s., 4 1. R o s s i, S. 1 9 7 7. S e l o s t u s S o d a n k y l ä n k i r k o n k y l ä n r a u t a -, kupari- j a kulta-aiheen tutkimuksista. tutkim u s k e s k u s. R a p o r t t i M 1 9 / 3 7 1 3 / 7 7 / 3 / 1 0. 6 s., 6 1. R o s s i, S. 1 9 7 8. S e l o s t u s k u p a r i a i h e e n tutkimuksista Sodankylän kunnassa Kannushaaran alueella vuosina 1976-1977. tutkimuskeskus. M19/ 3 7 1 4 / 7 8 / 5 / 1 0. 5 s., 6 1. R o s s i, S. 1 9 8 0. M o l y b d e e n i a i h e e n t u t k i m u k s e t S o d a n k y l ä n kunnassa Pomovaaran alueella Korpiselässä vuosina 1977-1978. tutkimuskeskus. M 1 9 / 3 7 2 3 / - 8 0 / 1 / 1 0. 66 s. 12 1. R o s s i, S. 1 9 8 9. M a a p e i t t e e n m o l y b d e e n i v i i t t e i d e n e s i i n t y misalueen rajaaminen Nattasengraniitin ympäristössä ja Korpiselän molybdeeniaiheen syväkairaus Pomovaaran a l u e e l l a S o d a n k y l ä n k u n n a n N - o s a s s a vv. 1 9 7 9-1 9 8 4. tutkimuskeskus. M 1 9 / 3 7 2 3 / - 8 9 / 2 / 1 0. 4 5 s., 3 1. 23

Geokemiallisten karttojen selitykset, karttalehdet 37 Sodankylä ja 47 Talkkunapiiä, 1994 Pasi Lehmuspelto Räsänen, J. 1983. Keski-Lapin liuskealueen komatiiteista. English Summary. Geologi 35 (2). 25-29. Räsänen, J., Hanski, E. & Lehtonen, M.I. 1989. Komatiites, low-ti basalts and andesites in the Möykkelmä area, Central Finnish Lapland. Tutkimusraportti 88. 41 s. Salminen, R. 1975. Moreenin ja rapakallion geokemiallisista eroista. Lisensiaattitutkielma, Turun yliopiston maaperägeologian osasto. 85 s. Salminen, R. (toim), tekeillä. Alueellinen geokemiallinen kartoitus Suomessa vv. 1982-1994. Summary: Regional Geochemical Mapping in Finland in 1982-1994. tutkimuskeskus. Saverikko, M. 1985. The pyroclastic komatiite complex at Sattasvaara in northern Finland. Bulletin of the Geological Society of Finland 57 (1-2). 55-87. Saverikko, M. 1988. The Oraniemi arkose-slate-quartzite association: An Archaean aulacogen fill in northern Finland. Geological Survey of Finland. Special Paper 5. 189-212. Stigzelius, H. 1975. Ylä-Liesijoen magneettinen häiriö Sodankylän kunnassa. M19/3723/75/1. 2 s., 4 1. Talvitie, J., Lehmuspelto, P. & Vuotovesi, T. 1981. Airborne thermal surveying of the ground in Sokli, Finland. Tutkimusraportti 50. 13 s. Tanskanen, H. 1975. Tiedoksianto moreeninalaisesta turvekerrostumasta Keski-Lapissa. Summary: Notice on a peat-layer underlying till in Middle-Lapland, Finland. Geologi 27 (4). 54-55. Tanskanen, H. 1976. Rookkijärvi: the nickel/copper ratio in peat in a gabbro-peridotitic area. Journal of Geochemical Exploration 5 (3). 309-310. Tarvainen, T. (toim). 1991. Alkemia-opas. Espoo: tutkimuskeskus. 40 s. Tikkanen, E. & Varmola, M. (toim), 1991. Research into forest damage connected with air pollution in Finnish Lapland and the Kola Peninsula of the U.S.S.R. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 373. 157 s. Turunen, P. 1980a. Sähköiset vastusluotaukset Sodankylän Siurunmaalla v. 1979. tutkimuskeskus. Q 19/3713/80/1/24.5. 7 s., 3 1. Turunen, P. 1980b. Selostus geofysikaalisista malmitutkimuksista Sodankylän Kaaresselän alueella 1979. tutkimuskeskus. Q 19/3714/80/1/20. 21 s. 15 1. Turunen, P. 1982. Geofysikaaliset malmitutkimukset Sodankylän Kelujoella v. 1980-1981. Q 19/3713/-82/1. 24 s. Tyrväinen, A. 1979. Kallioperäkartta, lehti 3713 Sodankylä. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Tyrväinen, A. 1980. Kallioperäkartta, lehti 3714 Sattanen. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Tyrväinen, A. 1983. Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 3713 ja 3714. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Vartiainen, H. 1976. Sokli: carbonatite prospecting by the heavy minerals in stream sediments. Journal of Geochemical Exploration 5 (3). 335-337. Vartiainen, H. 1980. The petrography, mineralogy and petrochemistry of the Sokli carbonatite massif, northern Finland. Geological Survey of Finland. Bulletin 313. 126 s. Vartiainen, H Kresten, P. & Kafkas, Y. 1978. Alkaline lamprophyres from the Sokli complex, northern Finland. Bulletin of the Geological Society of Finland 50 (1-2). 59-68. Vartiainen, H. & Paarma, H. 1979. Geological characteristics of the Sokli carbonatite complex, Finland. Economic Geology 74 (5). 1296-1306. Vartiainen, H. & Vuotovesi, T. 1980. The Sokli carbonatite complex. Lithos 13 (2). 224-225. Vartiainen, H. & Woolley, A. 1974. The age of the Sokli carbonatite, Finland, and some relationships of the North Atlantic alkaline igneous province. Bulletin of the Geological Society of Finland 46 (1). 81-91. Vartiainen, H. & Woolley, A. 1976. The petrography, mineralogy and chemistry of the fenites of the Sokli carbonatite intrusion, Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 280. 87 s. Vartiainen, R. 1990a. Kaoliinitutkimukset Savukosken Nilakaisessa 1989. M19/3733/ 90/1/82. 17 s., 6 1. Vartiainen, R. 1990b. Kaoliinitutkimukset Savukosken Kuisvaarassa 1989. M19/3731/ 90/1/82. 1 s. Vartiainen, R. 1991. Kaoliinitutkimukset Sodankylän Puilettilammella 1990. M19/3714/ 91/1/82. 12 s., 7 1. Virransalo, P. 1985. Savukosken koillisosan kallioperän stratigrafia, rakenne ja metamorfoosi. Arkeeisten alueiden malmiprojekti, Oulun yliopisto, 24. 81 s. Vuotovesi, T. 1978. Itä-Lapin raskasmineraalitutkimuksen laajennus v. 1977. Rautaruukki Oy, Ro 7/78. Lapin Malmi. 060/4714, 4723/TV/78. 4 s., 7 1. Vuotovesi, T. 1983. Moreenin raskasmineraalitutkimus. Savukoski, Värriöjoki. Lapin Malmi, 060/4712/TV/83/3. 5 s. 17 1. Vuotovesi, T. 1984. Iskelmävaaran tutkimukset vv. 1979 1982. Lapin Malmi, 001/4714,4712/TV/84/4. 17 s.. 33 1. Vuotovesi, T. 1985. Sallan Kuskoivan volframitutkimukset vv. 1982-1984. Lapin Malmi. Osaraportti 001 /4714/TV/85/8. 19 s., 41 I. Vuotovesi, T Peuraniemi, V. & Nuutilainen, J. 1980. On prospecting for pyrochlore mineralizations by humus analysis at Sokli. Julkaisussa: Tanskanen, H. (toim) Methods of the geochemical mapping and boulder prospecting in the eastern part of the Baltic Shield. Geological Survey of Finland. 235-246. Väisänen, U. 1985. Vuotson alueen maaperästä kl 3742 1. tutkimuskeskus. P 13.1.095. 17 s. Äyräs, M. 1976. Allivuotso: nickel, chromium and magnesium in till. Journal of Geochemical Exploration 5 (3). 209-21 1. Äyräs, M. 1982. Vesmajärven karttalehtialueen geokemiallisen kartoituksen tulokset. Summary: The results of the geochemical survey of the Vesmajärvi map-sheet area. Geokemiallisten karttojen selitykset. Lehti 3721. 41 s. Äyräs, M. & Koivisto, T. 1984. Pokan karttalehtialueiden geokemiallisen kartoituksen tulokset. Summary: The results of the geochemical survey in the areas of the Pokka map-sheets. Geokemiallisten karttojen selitykset, Lehdet 2744 ja 3722. 35 s. Äyräs, M. & Pohjola, R. 1986. Moreeninäytteiden yhdistelystä Pohjois-Suomessa. Hanke S/85/406/Yhdistely. tutkimuskeskus. S/44/ 3714/1/1986. 4 s., 2 1. 24

-.»S&i Tätä julkaisua myy Denna publikation siiljes av GEOLOGIAN GEOLOGISKA FORSKNINGSCENTRALEN ( G E O Publik ationsförsäljning 02150 Esbo?*?.(90)46931 Telex 123 185 «eolo fi Telefax (90, 462 205 TUTKIMUSKESKUS (GTK) Julkaisumyynti 02150 Espoo T? (90) 46931 Teleksi 123 185 geolo fi Telekopio (90) 462 205 GTK, Väli-Suomen aluetoimisto Kirjasto PL 1237 70211 Kuopio Telekopio SUS" v ' 1 iv ;. s 70211 Kuopio ( 9 7., 205 1,1 Telefax <971) 205 215 (971) 205 111 (971)205 215, GTK, Pohjois-S.uomen aluetoimisto Kirjasto. IM. 77 96101 Rovaniemi (960) 3297 111 Teleksi 37295 geölo-fi ' Telekopio (960) 3297 289 :" GFC. Distriklslnnin för.mellersta Finland. m m m -mmmmm - ^ b i f i l s M ^ ß f e i «sspft ^vtsst.kwst&tfrj *'-'i-