Onkalon tuulivoimapuiston osayleiskaava

SIMON KUNTA Onkalon tuulivoimapuiston osayleiskaava FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P19456

3 (49) Sisällysluettelo 1 Tiivistelmä... 5 1.1 Tausta... 5 1.2 Onkalon tuulivoimapuistohankkeen kuvaus... 6 1.3 Osayleiskaavoituksen tavoitteet... 6 1.4 Osayleiskaavan kuvaus... 6 1.5 Osayleiskaavan suunnittelu- ja päätöksentekovaiheet... 7 1.6 Osalliset ja osallistuminen... 7 2 Suunnittelualueen nykytila ja suunnittelun lähtökohdat... 9 2.1 Aluetta koskevat suunnitelmat... 9 2.1.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 9 2.1.2 Länsi-Lapin seutukaava... 10 2.1.3 Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava... 12 2.1.4 Länsi-Lapin maakuntakaava... 13 2.1.5 Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava... 15 2.1.6 Yleis- ja asemakaavat... 15 2.2 Suunnittelualueen ja lähiympäristön kuvaus... 16 2.2.1 Maankäyttö... 16 2.2.2 Asutus... 16 2.2.3 Maanomistus... 17 2.3 Maisema ja kulttuuriympäristö... 17 2.3.1 Suunnittelualueen maiseman ja kulttuuriympäristön yleispiirteet... 17 2.3.2 Maisemamaakunta ja maisema-alueet... 18 2.3.3 Arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt... 18 2.4 Muinaisjäännökset... 20 2.5 Maa- ja kallioperä sekä topografia... 21 2.6 Pinta- ja pohjavedet... 21 2.7 Kasvillisuus ja luontotyypit... 22 2.7.1 Arvokkaat luontokohteet... 23 2.7.2 Uhanalainen ja arvokas lajisto... 25 2.8 Linnusto... 26 2.8.1 Pesimälinnusto... 26 2.8.2 Muuttolinnusto... 27 2.9 Eläimistö... 28 2.9.1 Eläimistön yleiskuvaus... 28 2.9.2 Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit... 29 2.10 Natura-alueet... 31 2.11 Luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelman kohteet... 32

4 (49) 2.12 Kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet... 33 3 Tuulivoimapuiston yleissuunnittelu ja tuulivoimapuiston rakenteet... 34 3.1 Tuulivoimapuiston suunnittelu ja tuulivoimaloiden sijoitus... 34 3.2 Tiestö... 34 3.3 Sähkönsiirto... 35 3.4 Tuulivoimaloiden rakenne... 35 4 Osayleiskaavan suunnittelun tavoitteet ja eteneminen... 35 4.1 Tavoitteet... 35 4.2 Suunnittelun eteneminen ja tavoitteiden tarkentuminen... 35 4.2.1 Vireilletulo ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma... 35 4.2.2 Kaavan valmisteluvaihe... 36 4.2.3 Kaavaehdotus... 36 5 Osayleiskaavan ratkaisut, merkinnät ja määräykset... 36 5.1 Alueiden käyttötarkoitusta koskevat kaavamerkinnät... 36 5.2 Tuulivoimaloiden rakentamista koskevat kaavamerkinnät... 37 5.3 Sähkönsiirtoa ja teitä koskevat kaavamerkinnät... 38 5.4 Muut kaavamerkinnät... 38 5.5 Koko kaava-aluetta koskevat määräykset... 39 6 Osayleiskaavan vaikutukset... 39 6.1 Vaikutusten arviointi... 39 6.2 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön... 40 6.3 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön... 40 6.4 Vaikutukset maaperään ja vesistöön... 40 6.5 Vaikutukset kasvillisuuteen... 41 6.6 Vaikutukset eläimistöön... 41 6.7 Vaikutukset Natura-alueisiin, suojelualueisiin ja suojeluohjelmiin... 42 6.8 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen... 42 6.9 Vaikutukset äänimaisemaan... 43 6.10 Vaikutukset äänimaisemaan... 43 6.11 Vaikutukset valo-olosuhteisiin... 46 6.12 Vaikutukset metsästykseen ja virkistyskäyttöön... 47 6.13 Vaikutukset porotalouteen... 48 6.14 Vaikutukset liikenteeseen... 48 6.15 Vaikutukset ilmailuturvallisuuteen... 48 6.16 Vaikutukset tutkien toimintaan... 49 7 Osayleiskaavan toteuttaminen... 49

5 (49) Onkalon tuulivoimapuiston osayleiskaava 1 Tiivistelmä 1.1 Tausta TuuliWatti Oy:llä on suunnitteilla neljä erillistä tuulivoimapuistoa Simon kunnan alueelle. Hankealueille suunniteltujen uusien tuulivoimaloiden lukumäärä on yhteensä enintään 39 (Karsikko 5, Leipiö 13, Halmekangas 10, Onkalo 11). Jo rakennettuja tai rakenteilla olevia tuulivoimaloita on yhteensä 10 (Putaankangas 3, Leipiö 4, Onkalo 3). Tuulivoimaloiden kokonaismäärä tulisi siten olemaan yhteensä enintään 49. TuuliWatti Oy on tehnyt syyskuussa 2012 Simon kunnalle aloitteet Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistojen osayleiskaavojen laadinnasta. Simon kunnanhallitus on 27.9.2012 kokouksessa hyväksynyt aloitteen ja päättänyt osayleiskaavojen käynnistämisestä. Karsikon tuulivoimapuiston yleiskaavoituksen käynnistämisestä päätetään myöhemmin. TuuliWatti Oy:n Simon tuulivoimapuistojen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) koskien Karsikon, Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon tuulivoimapuistoja käynnistyi joulukuussa 2012. YVA-menettelyn vaikutusten arvioinneissa on huomioitu myös Putaankankaan 3 jo rakennettua voimalaa. Kuva 1. TuuliWatti Oy:n Simon tuulivoimapuistojen sijainnit.

6 (49) 1.2 Onkalon tuulivoimapuistohankkeen kuvaus Onkalon hankealue sijaitsee noin 3-6 kilometrin etäisyydellä Simon kuntakeskuksen eteläpuolella. Onkaloon on suunnitteilla 11 uutta voimalaa, kolme on jo rakennettu. Onkalon hankealueen kokonaisala (laajennus- ja rakennettu alue) on noin 715 ha. Uudet tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 3-5 MW. Tuulivoimaloiden napakorkeus tulee olemaan 140-160 metriä ja kokonaiskorkeus 200-240 metriä. Suunnitellut tuulivoimalat ovat lieriötornimallisia. Tuulivoimaloiden maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa. TuuliWatti Oy on tehnyt maanvuokrausesisopimukset maanomistajien kanssa. Jo rakennettujen tuulivoimaloiden teho on 3 MW, napakorkeus 119 metriä ja kokonaiskorkeus 175 metriä. Liikenne tuulivoimapuistoon ja tuulivoimapuiston alueella suunnitellaan pääasiassa olemassa olevia teitä hyödyntäen ja niitä tarvittaessa parantaen. Tuulivoimapuiston sisäinen sähkönsiirto toteutetaan maakaapeleilla, jotka sijoitetaan pääsääntöisesti huoltoteiden yhteyteen. Onkalon uusien tuulivoimaloiden tuottama sähköenergia on tarkoitus siirtää maakaapelina toteutettavaa siirtoyhteyttä pitkin Halmekankaan tuulivoimapuistoon rakennettavaan uuteen sähköasemaan. Halmekankaan tuulivoimapuiston sähköasemalta rakennetaan uusi 110 kv voimajohtoyhteys nykyisen Keminmaa- Pikkarala 400 kv johtoreitin rinnalla Taivalkosken sähköasemalle. Voimajohto sijoittuisi uuteen maastokäytävään Halmekankaan ja nykyisen Keminmaa-Pikkarala voimajohdon väliseltä osuudelta. Vaihtoehtona tutkitaan myös sitä, että nykyisen Keminmaa- Pikkarala 400 kv voimajohdon varteen rakennetaan uusi sähköasema, jolta rakennetaan uusi 110 kv johtoyhteys Halmekankaan tuulivoimapuistoon. Uuden 400/110 kv sähköaseman rakentamisen toteutuminen on sidoksissa myös muiden lähialueelle suunniteltujen tuulivoimahankkeiden toteutumisesta. Simon tuulivoimapuistojen sähkönsiirtovaihtoehdot tarkentuvat tuulivoimapuistojen suunnittelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin edetessä. Onkalon nykyiset tuulivoimalat on yhdistetty maakaapelilla Simon sähköasemalle. 1.3 Osayleiskaavoituksen tavoitteet Onkalon tuulivoimapuiston osayleiskaava laaditaan tehtyjen selvitysten, suunnitelmien ja ympäristövaikutusten arvioinnin tuottamien tietojen perusteella. Osayleiskaavan tavoitteena on mahdollistaa suunnitellun tuulivoimapuiston rakentaminen luonnonympäristön ominaispiirteet ja ympäristövaikutukset huomioon ottaen. Tavoitteena on yhteen sovittaa tuulivoimatoiminta aluetta koskevien muiden maankäyttötarpeiden kanssa ja ottaa huomioon suunnitteluprosessin kuluessa tarkentuvat tavoitteet. Tavoitteena on lieventää tuulivoimapuiston rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää tuulivoimaloiden rakennuslupien perusteena MRL:n 77a :n mukaisesti. Osayleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena ja sen hyväksyy Simon kunnanvaltuusto. 1.4 Osayleiskaavan kuvaus Onkalon tuulivoimapuiston kaavaratkaisu perustuu tuulivoimapuiston yleissuunnitelmaan ja YVA-menettelyn yhteydessä laadittuihin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin. Onkalon tuulivoimapuiston osayleiskaavassa maankäytön kehittämistarpeet keskittyvät tuulivoimarakentamiseen ja osayleiskaavan keskeiset määräykset kohdistuvat tuulivoimapuiston rakentamisen ohjaukseen. Alueelle jo rakennetut kolme tuulivoimalaa on huomioitu kaavoituksessa. Lisäksi kaavoituksessa

7 (49) on huomioitu alueella sijaitseva huoltoasema, valtatie 4 sekä alueen luonto- ja kulttuuriympäristöarvot. Tuulivoimalat sijoittuvat riittävälle etäisyydelle valtatiestä. Suurin osa kaava-alueesta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi (M). Lisäksi on osoitettu huoltoasema-alueet (LH) valtatien 4 varteen. Alueet, joille tuulivoimalaitokset voidaan sijoittaa maa- ja metsätalousalueella, on osoitettu tuulivoimaloiden alueiksi (tv-1). Kaava mahdollistaa alueelle enintään 14 tuulivoimalaa (näistä 3 on jo rakennettu) ja niiden ylin pyyhkäisykorkeus saa olla 240 m. Lisäksi kaavassa on osoitettu tuulivoimapuiston edellyttämä tiestö ja sähkönsiirron ratkaisut. Onkalon tuulivoimapuiston yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77 a :n tarkoittaman oikeusvaikutteisena yleiskaavana. Osayleiskaavaa voidaan käyttää yleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena tuulivoimaloiden alueilla (tv-1 -alueilla). 1.5 Osayleiskaavan suunnittelu- ja päätöksentekovaiheet Kaavoituksen vireilletulo Onkalon tuulivoimapuiston osayleiskaava on ilmoitettu vireille 14.1.2013. Osallistumisja arviointisuunnitelma (OAS) on ollut nähtävillä 14.1.-15.2.2013 välisen ajan. Osayleiskaavasta järjestettiin 1. viranomaisneuvottelu 18.4.2013. Osayleiskaavan luonnosvaihe (huhtikuu 2013 - marraskuu 2013) Osayleiskaavan luonnosaineiston valmistuttua se asetetaan nähtäville ja siitä tiedotetaan julkisesti. Osallisilla ja kunnan jäsenillä on mahdollisuus esittää mielipiteensä kaavaluonnoksesta kirjallisesti tai suullisesti (MRA 30 ). Kaavaluonnos nähtävillä.. -..2013 välisen ajan. Luonnoksesta pyydetään lausunnot viranomaisilta. Saatu palaute käsitellään koosteeksi. Osayleiskaavan ehdotusvaihe (marraskuu 2013 - tammikuu 2014) Osayleiskaavaehdotus valmistuu alustavan aikataulun mukaan vuodenvaihteessa 2013-2014. Simon kunta päättää sen nähtäville asettamisesta 30 päivän ajaksi. Osayleiskaavaehdotuksen nähtävillä olosta ilmoitetaan julkisesti. Kunnan jäsenillä ja osallisilla on oikeus tehdä muistutus kaavaehdotuksesta (MRA 19 ). Ehdotusvaiheessa ulkopaikkakuntalaisille kaava-alueen maanomistajille tiedotetaan postitse kunnassa tiedossa olevien osoitteiden mukaisesti. Muistutus on toimitettava kirjallisena Simon kunnanhallitukselle ennen nähtävillä olon päättymistä. Osayleiskaavaehdotuksesta pyydetään lausunnot viranomaisilta. Ehdotuksen nähtävillä olon jälkeen järjestetään tarvittaessa ehdotusvaiheen viranomaisneuvottelu. Hyväksymisvaihe (helmikuu - maaliskuu 2014) Kaavaehdotuksesta annettuihin muistutuksiin ja lausuntoihin annetaan perustellut vastineet. Simon kunnanvaltuusto hyväksyy osayleiskaavan. Osayleiskaavan hyväksymispäätöksestä kuulutetaan virallisesti. 1.6 Osalliset ja osallistuminen Osallisilla on oikeus ottaa osaa kaavan valmisteluun, arvioida sen vaikutuksia ja lausua kaavasta mielipiteensä (MRL 62 ). Osallisilla on myös mahdollisuus esittää neuvottelun

8 (49) käymistä osallistumis- ja arviointisuunnitelman riittävyydestä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ennen kaavaehdotuksen nähtäville asettamista (MRL 64 ). Osallisia ovat ne, joiden asumiseen, työhön tai muihin oloihin valmisteilla oleva kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa: kaavan vaikutusalueen asukkaat, yritykset ja elinkeinonharjoittajat, virkistysalueiden käyttäjät, kaavan vaikutusalueen maanomistajat ja haltijat Yhteisöt, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään: asukkaita edustavat yhteisöt kuten asukasyhdistykset sekä kylätoimikunnat; Simonkylän kyläyhdistys tiettyä intressiä tai väestöryhmää edustavat yhteisöt kuten luonnonsuojelu- ja rakennusperinneyhdistykset; Kemin seudun luonnonsuojeluyhdistys, Simon riistanhoitoyhdistys, Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus elinkeinonharjoittajia ja yrityksiä edustavat yhteisöt; Länsi-Pohjan metsänhoitoyhdistys, Isosydänmaan paliskunta, MTK Lappi. erityistehtäviä hoitavat yhteisöt tai yritykset kuten energia- ja vesilaitokset; Rantakairan sähkö, Fingrid Oyj, Finavia Oyj, Ilmatieteen laitos. Viranomaiset, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään: Simon kunnan hallintokunnat ja lautakunnat sekä Iin kunta Lapin ELY-keskus, Lapin liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskus, Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Museovirasto, Puolustusvoimat.

9 (49) 2 Suunnittelualueen nykytila ja suunnittelun lähtökohdat 2.1 Aluetta koskevat suunnitelmat 2.1.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 :n mukaan tavoitteet on otettava huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Simon tuulivoimapuistoja ja niiden kaavoitusta koskevat seuraavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet: Toimiva aluerakenne: Alueidenkäytöllä tuetaan aluerakenteen tasapainoista kehittämistä sekä elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja kansainvälisen aseman vahvistamista hyödyntämällä mahdollisimman hyvin olemassa olevia rakenteita sekä edistämällä elinympäristön laadun parantamista ja luonnon voimavarojen kestävää hyödyntämistä. Aluerakenteen ja alueidenkäytön hyödyntäminen perustuu ensisijaisesti alueiden omiin vahvuuksiin ja sijaintitekijöihin. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon maanpuolustuksen ja rajavalvonnan tarpeet ja turvattava riittävät alueelliset edellytykset varuskunnille, ampuma- ja harjoitus-alueille, varikkotoiminnalle sekä muille maanpuolustuksen ja rajavalvonnan toiminta-mahdollisuuksille. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu: Alueidenkäytöllä edistetään yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Alueidenkäytössä kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien ennalta ehkäisemiseen ja olemassa olevien haittojen poistamiseen. Alueidenkäytössä luodaan edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Alueidenkäytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa haittaa. Alueidenkäytössä tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöedellytyksiä. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat: Alueidenkäytöllä edistetään kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön sekä niiden alueellisesti vaihtelevan luonteen säilymistä. Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään. Alueidenkäytöllä edistetään luonnon virkistyskäyttöä sekä luonto- ja kulttuurimatkailua parantamalla moninaiskäytön edellytyksiä. Suojelualueverkoston ja arvokkaiden maisema-alueiden ekologisesti kestävää hyödyntämistä edistetään virkistyskäytössä, matkailun tuki-alueina sekä niiden lähialueiden matkailun kehittämisessä suojelutavoitteita vaarantamatta. Alueidenkäytöllä edistetään kyseiseen tarkoitukseen osoitettujen hiljaisten alueiden säilymistä.

10 (49) Alueidenkäytöllä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto: Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Alueidenkäytössä on turvattava lentoliikenteen nykyisten varalaskupaikkojen ja lennonvarmistusjärjestelmien kehittämismahdollisuudet sekä sotilasilmailun tarpeet. Voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä. Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Edellä mainittuja yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä ja alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskit, ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja alueet sekä maiseman erityispiirteet. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on näiden neljän teeman lisäksi kaksi erityisteemaa: Helsingin seudun erityiskysymykset sekä luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet, joka koskee lähinnä rannikkoaluetta, Lapin tunturialueita ja Vuoksen vesistöaluetta. Simon tuulivoimapuistoja ja niiden kaavoitusta koskevat rannikkoalueita ja poronhoitoalueita koskevat seuraavat tavoitteet: Alueidenkäytöllä edistetään rannikkoalueen säilymistä luonto- ja kulttuuriarvojen kannalta erityisen merkittävinä aluekokonaisuuksina. Samalla varmistetaan, että asumisen ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen edellytykset säilyvät. Alueiden erityispiirteet tunnistetaan ja alueidenkäyttö sovitetaan mahdollisimman tasapainoisesti yhteen poikkeuksellisten luonnonolojen, luonnon kestokyvyn ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi. Samalla tuetaan luonnonoloihin sopeutuneiden omaleimaisten kylä- ja kulttuuriympäristöjen säilymistä ehyinä. Poronhoitoalueella turvataan poronhoidon alueidenkäytölliset edellytykset. 2.1.2 Länsi-Lapin seutukaava Simon kunnan alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava, joka on vahvistettu ympäristö-ministeriössä 25.2.2003. Maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäädöksen mukaan seutukaavat muuttuivat maakuntakaavoiksi 1.1.2010. Samalla seutukaavan oikeusvaikutukset muuttuivat maakuntakaavan oikeusvaikutuksiksi.

11 (49) Onkalon tuulivoimapuisto Kuva 2. Ote Länsi-Lapin seutukaavasta. Onkalon tuulivoimapuiston aluerajaus on osoitettu likimääräisesti vaaleanpunaisella viivalla. Myös muut TuuliWatti Oy:n Simon suunnitellut tuulivoimapuistot on osoitettu kuvassa vaaleanpunaisella aluerajauksella. Onkalon tuulivoimapuiston hankealue on Länsi-Lapin seutukaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) eli pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitetuksi alueeksi, jota voidaan pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta ja luonnetta muuttamatta käyttää myös muihin tarkoituksiin. Kaavassa on

12 (49) osoitettu suunnittelualueen lounaisosalle soranottoalueen kohdemerkintä (EO 2580). Seutukaavassa on osoitettu arvokas maisema-alue (am) Onkalon-Simonkylän- Simoniemen ja Simojoen suistosaariston alueelle, valtatie 4:n eteläpuolelle. Arvokas maisema-alue sijaitsee tuulivoimapuiston suunnittelualueen länsipuolella. Simon tuulivoimapuistojen sähkönsiirtovaihtoehtona (YVA:ssa VEB) tarkastellaan uuden voimajohtoyhteyden rakentamista Keminmaan Taivalkoskelta Halmekankaan ja Leipiön tuulivoimapuistojen alueille. Voimajohtojen alustavien linjausten alueet ovat seutukaavassa pääosin osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M) ja maa- ja metsätalousalueeksi (MT). Lisäksi voimajohtolinjausten alueille sijoittuvat Simon pohjoispuolinen Malininkankaan virkistysalue (V) ja Maulan kyläalue (AT) Keminmaalla. Voimajohtoyhteyksien sijainnit tarkentuvat hankesuunnittelun edetessä. 2.1.3 Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava Kemin, Keminmaan, Simon ja Tornion kuntien alueelle on laadittu meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava, joka on hyväksytty Lapin maakuntavaltuustossa 19.11.2004 ja vahvistettu ympäristöministeriössä 16.6.2005. Maakuntakaava-alueen rajaus ulottuu Simossa Oulu-Kemi rautatiehen saakka ja Onkalon tuulivoimapuisto sijoittuu maakuntakaava-alueelle. Tuulivoimamaakuntakaavassa Onkalon alueelle ei ole osoitettu aluevaraus- tai muita merkintöjä. Onkalon tuulivoimapuisto Kuva 3. Ote Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavasta. Onkalon tuulivoimapuiston aluerajaus on osoitettu likimääräisesti vaaleanpunaisella viivalla. Myös muut TuuliWatti Oy:n Simon suunnitellut tuulivoimapuistot on osoitettu kuvassa vaaleanpunaisella aluerajauksella.

13 (49) 2.1.4 Länsi-Lapin maakuntakaava Länsi-Lapin maakuntakaava on hyväksytty Lapin maakuntavaltuustossa 26.11.2012. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti hyväksytty maakuntakaava on saatettu ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Maakuntakaavassa on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti osoitettu tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet rannikko- ja merialueiden lisäksi myös sisämaa-alueilla. Länsi-Lapin maakuntakaavaa varten on laadittu erillinen Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvitys. Selvityksen teknisten ja taloudellisten tarkastelujen perusteella jatkotarkasteluun valikoitui Simossa kolme aluetta (Putaankangas-Leipiö-Näätämää, Onkalo-Posonpalo ja Onkalo-Korkiamaa-Patokoski). Onkalon tuulivoimapuiston alue sijoituu maakuntakaavassa osoitetun Perämeren kaaren kehittämisvyöhykkeen alueelle. Kaavamääräyksen mukaan kehittämisvyöhykkeen toimintojen verkostoitumista tulee edistää alueidenkäyttöratkaisuilla. Onkalon tuulivoimapuiston hankealue sijaitsee poronhoitoalueella, joka on osoitettu myös maakuntakaavassa. Koko maakuntakaavaaluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan poronhoitoalueella on turvattava poronhoidon ja muiden luontaiselinkeinojen alueidenkäytölliset toiminta- ja kehittämisedellytykset. Onkalon tuulivoimapuiston alue sijoittuu maakuntakaavaan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M), jolla osoitetaan pääasiassa maametsätalotuskäyttöön tarkoitettuja alueita, joita voidaan käyttää pääasiallisesti käyttötarkoitusta haittaamatta ja luonnetta muuttamatta myös muihin tarkoituksiin. Onkalon tuulivoimapuiston hankealue sijoittuu pääosin maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille (tv). Merkinnällä on osoitettu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia tuulivoiman hyödyntämiseen tarkoitettuja alueita. Määräyksen mukaan tuulivoimalat tulee sijoittaa keskitetysti usean tuulivoimalan muodostamiin ryhmiin ja niin lähelle toisiaan kuin energiantuotannon taloudellisuus huomioiden on mahdollista. Lisäksi määräyksessä on todettu, että poronhoitoalueella alueen käyttöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon poronhoidon edellytykset. Leipiön tuulivoimaloiden alueita koskien on maakuntakaavassa esitetty myös kohdekohtainen suunnittelumääräys, jonka mukaan tuulivoimaloiden suunnittelussa tulee selvittää pesimälinnusto ja lintujen muuttoreitit sekä arvioida yhteisvaikutukset jo toteutuneiden tuulivoimahankkeiden kanssa ja pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. Onkalon tuulivoimapuiston hankealueelle on maakuntakaavassa osoitettu myös Simonjoen suuntainen viheryhteystarpeen merkintä. Lisäksi alueelle on osoitettu muinaismuistokohde (SM 3610 Korkiamaa). Onkalon hankealue rajautuu länsireunaltaan maakuntakaavassa osoi-tettuun maaseudun kehittämisen kohdealueeseen (mk), jolla osoitetaan maaseutuvyöhykkeitä, joihin kohdistuu alueidenkäytöllisiä kehittämistarpeita ja niiden yhteensovittamista. Onkalon hankealueen länsipuolelle sijoittuu myös kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeitä alueita (ma), joiden suunnittelussa on turvattava merkittävien kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen säilyminen. Hankealueen länsipuolelle sijoittuu valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus (ma 8144), joka sisältyy valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen Simojen suun kulttuurimaisemat (ma 8139). Hankealueen länsiosaan sijoittuva Onkalontie on osana Pohjanmaan rantatietä osoitettu maakuntakaavaehdotuksessa kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti merkittäväksi tieksi tai reitiksi. Onkalon alueen itäosaan kunnanrajalle on osoitettu paliskunnan rajaa/esteaitaa osoittava merkintä.

14 (49) Onkalon tuulivoimapuisto Kuva 4. Ote Länsi-Lapin maakuntakaavasta (Maakuntavaltuusto 26.11.2012). Onkalon tuulivoimapuiston aluerajaus on osoitettu likimääräisesti vaaleanpunaisella viivalla. Myös muut TuuliWatti Oy:n Simon suunnitellut tuulivoimapuistot on osoitettu kuvassa vaaleanpunaisella aluerajauksella. Simon tuulivoimapuistojen sähkönsiirtovaihtoehtona (YVA:ssa VEB) tarkastellaan uuden voimajohto-yhteyden rakentamista Keminmaan Taivalkoskelta Halmekankaan ja Leipiön tuulivoimapuistojen alueille. Maakuntakaavaehdotuksessa voimajohtoyhteyden alueet on pääasiassa osoitettu maa- ja metsätalousalueiksi (M). Fingrid Oyj on suunnitellut Keminmaa-Pikkarala välille toista 400 kv voimajohtoa nykyisen 400 kv

15 (49) voimajohdon rinnalle lisäämään Suomen ja Ruotsin välistä sähkönsiirtokapasiteettia. Hankkeen YVA-menettely on päättynyt 2001. Hankkeen investointipäätöstä ei ole tehty eikä toteutumisaikataulu ole tiedossa. Voimajohdon yhteystarve on merkitty voimassa oleviin maakuntakaavoihin. 2.1.5 Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava Onkalon tuulivoimapuiston hankealue rajoittuu Simon ja Iin kunnan rajaan. Iin kunnassa on voimassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, joka on hyväksytty maakuntavaltuustossa 11.6.2003 ja vahvistettu ympäristöministeriössä 17.2.2005. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Onkalon hankealueen läheisyyteen on osoitettu pohjavesialue. Lisäksi maakuntakaavassa on osoitettu rannikon suuntainen viheryhteyden merkintä sekä kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti merkittävä tie tai reitti (Pohjanmaan rantatie). Pohjois-Pohjanmaan alueella on parhaillaan käynnissä maakuntakaavan uudistaminen. Maakuntakaavan 1. vaihekaavan luonnos on ollut nähtävillä alkusyksystä 2012. Luonnoksessa Onkalon hankealueen läheisyyteen ei ole osoitettu aluevaraus- tai kohdemerkintöjä Iin kunnan alueella. Kuva 5. Ote Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavasta. 2.1.6 Yleis- ja asemakaavat Onkalon tuulivoimapuiston hankealueella ei ole voimassa yleiskaavoja. YVA:ssa tarkasteltavien voimajohtoreittien alueilla ei pääosin ole voimassa olevia yleiskaavoja. Simon kunnan alueelle sijoittuvilla osilla yleiskaava on voimassa ainoastaan Simojoen ylittävältä osalta, jossa on voimassa vuonna 2000 hyväksytty Simojoen yleiskaava. Keminmaan koko kunnan aluetta koskeva yleiskaava on hyväksytty 1970-luvulla. Onkalon tuulivoimapuiston hankealueella ei ole voimassa olevia asemakaavoja. YVA:ssa tarkasteltavien vaihtoehtojen mukaisten 110 kv:n voimajohtoreittien alueilla ei ole voimassa olevia asemakaavoja.

16 (49) Onkalon hankealue rajautuu Iin kunnan rajaan. Iin kunnassa hankealueen läheisyydessä ja kunnan raja-alueella ei ole voimassa olevia yleiskaavoja tai asemakaavoja. Kuivaniemen merenrannikon alueella on voimassa vuonna 2000 hyväksytty yleiskaava. Kuivaniemen taajama-alueella on olemassa oikeusvaikutukseton yleiskaava, jonka tarkistaminen Iin kunnan kaavoitusohjelman mukaan tarkoitus aloittaa lähivuosina. 2.2 Suunnittelualueen ja lähiympäristön kuvaus 2.2.1 Maankäyttö 2.2.2 Asutus Onkalon tuulivoimapuiston hankealue on pääosin metsätalouskäytössä. Hankealueen länsi-osaan sijoittuu peltoalueita ja alueella on yksittäisiä metsäautoteitä. Hankealue rajoittuu pohjoisessa valtatie 4:ään ja valtatien varressa sijaitsee huoltoasemakiinteistö, joka ei ole enää toiminnassa. Hankealue sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä Onkalon kyläalueesta ja lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat hankealueen länsipuolella. Hankealueelle suunnitellut tuulivoimalat puolestaan sijoittuvat lähimmillään noin 3,5 kilometrin etäisyydelle Simon kuntakeskuksesta etelään. Onkalon alueella sijaitsee 3 rakennettua tuulivoimalaitoista, jotka on kytketty maakaapelilla Simon sähköasemaan. Simon kunnan väestö on sijoittunut pääosin kunnan keskustaajaman, Maksniemen sekä Simoniemen ja Simonkylän alueille. Lisäksi asutusta on erityisesti Simojokivarressa. Onkalon tuulivoimapuiston hankealueen ympäristössä asutusta on myös Iin Kuivaniemen alueella. Vastaavasti vapaa-ajan asutus on pääosin sijoittunut meren ranta-alueille sekä Simojokivarteen. Onkalon hankealue sijoittuu noin 5 km:n etäisyydelle kuntakeskuksesta etelään. Hankealueen länsipuolelle sijoittuu Onkalon kylä noin kilometrin päähän hankealueesta. Tuulivoimaloiden lähin asutus sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä. Hankealueen kaakkoispuolella noin 2 4 kilometrin etäisyydellä sijaitsee Iin Kuivaniemen taajama. Onkalon ja Simonkylän alueella on myös runsaasti vapaa-ajan asuntoja. Simon tuulivoimapuistojen YVA:ssa tarkastellaan uuden voimajohtoyhteyden rakentamista Keminmaan Taivalkoskelta Halmekankaan ja Leipiön tuulivoimapuistojen alueille. Voimajohtoyhteyksien alueet ovat pääosin asumattomia. Yhteyksien varrella asutusta on erityisesti Keminmaan Maulan kylällä, Simon keskustan pohjoispuolisella Malininperän alueella sekä Pömiön kylän alueella. Tuulivoimapuiston lähialueiden asukas- ja vapaa-ajan asuntojen määrä on arvioitu tilasto-keskuksen 250x250 metrin ruutuaineiston perusteella tuulivoimaloista muodostettujen etäisyysvyöhykkeiden avulla. Asukasmäärät on esitetty oheisessa taulukossa. Taulukko 1. Halmekankaan tuulivoimapuiston lähialueiden asukkaiden ja vapaa-ajan asuntojen lukumäärät vuoden 2009 lopussa (Lähde: Tilastokeskus, ruututietokanta) Alue Etäisyys lähimpään tuulivoimalaan Asukkaita Onkalo Alle 2 kilometriä 41 41 Alle 5 kilometriä 2223 266 Alle 10 kilometriä 3101 591 Vapaa-ajan asuntoja

17 (49) Onkalon tuulivoimapuisto 2.2.3 Maanomistus Kuva 6. Vakituinen asutus (punaiset pisteet) ja vapaa-ajan asunnot (siniset pisteet) suhteessa suunniteltuihin tuulivoimapuistoihin. (Lähde: Maanmittauslaitoksen maastotietokanta) Tuulivoimaloiden maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa. TuuliWatti Oy vastaa maanomistajien kanssa käytävistä vuokrasopimus- ja korvausneuvotteluista. TuuliWatti Oy on tehnyt maanvuokrausesisopimukset maanomistajien kanssa. 2.3 Maisema ja kulttuuriympäristö 2.3.1 Suunnittelualueen maiseman ja kulttuuriympäristön yleispiirteet Onkalon hankealue sijaitsee metsätalousalueella, jossa maisematila on pääosin sulkeutunutta. Myös ympäröivät alueet ovat pääosin peitteisiä. Hankealueen länsiosassa on viljelykäytöstä poistunut vanha pieni peltoalue, joka muodostaa osin avoimen maisematilan hankealueelle, kuten myös hankealueelle sijoittuvat muutamat pienialaiset suot. Lisäksi alueen ja sen lähiympäristön maisemaa elävöittävät pienet suolammet sekä pieni Syvälahdenjärvi hanke-alueen eteläreunalla. Alueelle ulottuu kaksi metsäautotietä, joista toista on parannettu ja jatkettu rakennettujen tuulivoimaloiden alueella. Alueella on kolme toiminnassa olevaa tuuli-voimalaa. Hankealue rajoittuu koillisreunastaan valtatiehen VT 4. Länsipuolella on Simojoen varrella sijaitseva Onkalon kylä, jossa on jonkin verran asutusta ja avoimia peltoalueita. Kylän alueen maisema on perinteistä maaseutumaista maisemaa. Merenranta on lähimmillään noin 1,5 kilometrin etäisyydellä jo rakennetuista tuulivoimaloista. Kuivajoki jää hankealueen kaakkoispuolelle noin 2,5 kilometrin etäisyydelle. Kuivajoen varteen sijoittuu asutusta ja jokea myötäileviä kapeita viljelysalueita.

18 (49) Simojoen suun kulttuurimaisemat maisema-alue sijaitsee lähimmillään noin 650 m etäisyydellä Onkalon voimaloiden länsipuolella ja Pohjoisrannan kylä sekä Kuivaniemen kirkonkylä (RKY 1993) noin kaksi kilometriä voimaloiden eteläpuolella. 2.3.2 Maisemamaakunta ja maisema-alueet Maisemamaakunnat ilmentävät maaseudun kulttuurimaisemien yleispiirteitä. Simo kuuluu ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietinnön 1 (1993) mukaan maisemamaa-kuntajaossa Pohjanmaahan ja tarkemmassa seutujaossa Pohjois- Pohjanmaan jokiseutuun ja rannikkoon. "Pohjanmaa on laaja aluekokonaisuus, jonka luonne vaihettuu eri tekijöiden suhteen sekä etelästä pohjoiseen että rannikolta sisämaahan siirryttäessä. Yhteistä koko alueelle ovat suurehkot joet, selvärajaiset jokilaaksot ja näiden väliset lähes asumattomat selännealueet sekä suhteellisen tasainen maasto, jonka korkeusvaihtelut ovat yleensä vähäiset." Pohjois-Pohjanmaan jokiseudun ja rannikon tunnuspiirteitä ovat suoraan kohti merta laskevat virrat ja jokilaaksoissa sijaitsevat viljellyn maan vyöhykkeet. Alueella on mannerjäätikön kerrostamia moreenialueita sekä paikoin syvään veteen kasautuneita tasaisia savikkoalueita tai sora- ja hietikkoalueita. Järviä ei Pohjois-Pohjanmaan jokiseudulla ja rannikolla juurikaan ole, mutta aapasoita on runsaasti. 2.3.3 Arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt Simon tuulivoimapuistoalueiden läheisyydessä sijaitsevat valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristökohteet on esitetty kuvassa Kuva 7.

19 (49) Kuva 7. TuuliWatti Oy:n Simon tuulivoimapuistoalueiden lähiympäristöön sijoittuvat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet.

20 (49) Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat edustavimpia maaseudun kulttuurimaisemia, joita uhkaavat viljelyn loppuminen, rakennusten rapistuminen ja maisemaan sopimaton uudisrakentaminen (Ympäristöministeriö, 1993 b). Hankealueet eivät sijaitse valtakunnallisilla maisema-alueilla. Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Simojoen suun kulttuurimaisema-alue, sijaitsee lähimmillään noin 650 metrin etäisyydellä suunnitelluista tuulivoimaloista. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristökohteet antavat alueellisesti, ajallisesti ja kohdetyypeittäin monipuolisen kokonaiskuvan maamme rakennetun ympäristön historiasta ja kehityksestä. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) luettelo on päivitys vuoden 1993 (RKY 1993) inventoinnista. Tässä työssä on käytetty pääsääntöisesti uudempaa kohdeluetteloa, mutta RKY 1993 kohteet on myös huomioitu, koska ne sisältyvät osin uusiin RKY 2009 kohteisiin. Niiltä osin kun RKY 1993 kohteet eivät ole enää RKY 2009 listauksessa mukana, on kohteet säilyneet kuitenkin maakunnallisesti merkittävinä kohteina. Tiedot kohteista on tarkistettu museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY -sivustolta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita (RKY 2009) Simon kunnassa ovat Pohjanmaan rantatien linjaus, Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus sekä Simon rautatieasema. Pohjanmaan rantatien linjaus sekä Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus ovat osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta "Simojoen suun kulttuurimaisemat". Pohjanmaan rantatien linjaus myötäilee lyhyeltä matkalta Onkalon hankealueen rajausta sen lounaisreunalla. Simon rautatieasema sijaitsee Simon kuntakeskuksessa. Maakunnallisesti merkittävät maisema- ja kulttuurihistorialliset kohteet Maakunnallisesti arvokas maisema-alue Kuivajoen pohjoisranta sijaitsee Kuivaniemessä noin 2,5 km:n etäisyydellä Onkalon hankealueesta (Pohjois-Pohjanmaan liitto). Maakunnallisesti merkittäviksi alueiksi voidaan lukea myös RKY 1993 luettelossa mainitut Kuivaniemen kirkonkylä, Simojokivarren kulttuurimaisema sekä Karsikon entinen kalastajakylä. 2.4 Muinaisjäännökset YVA-menettelyn yhteydessä arkeologisesta inventoinnista on laadittu erillisraportti, jonka laatimisesta on vastannut Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy:stä arkeologi Kalle Luoto. Onkalon hankealueelta tunnetaan entuudestaan kaksi muinaisjäännöskohdetta; Karipalo [751010018] nimellä tunnettu ajoittamaton maarakenne, joka sijaitsee hankealueen länsiosassa sekä Korkiamaa [751010016] nimellä tunnettu. Onkalon hankealueelta ei havaittu uusia kohteita. Korkiamaan muinaisjäännöksen rakenteet sijaitsevat Korkiamaa nimisen harjanteen koillisreunassa koilliseen laskevan rinteen päällä tai sen läheisyydessä. Muinaisjäännöksen pohjois- ja luoteispuoleinen mäen lakialue on avohakattu ja osin aurattu muutamia vuosia sitten, minkä seurauksena muinaisjäännös on vaurioitunut, mutta se voidaan yhä maastossa tunnistaa. Paikalla on pystyssä muutamia vanhempia mäntyjä. Koordinaattipisteen eteläpuolella on kuusimetsää, jossa ei havaittu merkkejä muinaisjäännöksestä.

21 (49) Kohdetta tarkastettaessa havaittiin, että kohteen kaakkois-puolella sijaitsevan koillisesta lounaaseen johtavan metsäautotien länsi- ja luoteispuolella sijaitsevat lähimmät (aina n. 30 m etäisyydellä) rakkakuopat ovat säilyneet vaurioitumatta, mutta siitä luoteeseen ne ovat vaurioituneet tai tuhoutuneet muutama vuosi aikaisemmin tehdyssä metsänhoidossa. Karipalon läheisyyteen ei ole suunniteltu tuulivoimapuiston rakenteita. Kuva 8. Onkalon tuulivoimapuistoalueen muinaisjäännökset. 2.5 Maa- ja kallioperä sekä topografia Simon alueella kallioperä on pääosin yli 2 miljardia vuotta vanhaa graniitti gneissialuetta, jossa vallitsevina kivilajeina ovat oligoglaasigraniitti- ja granodioottigneissi. Kallioperä muodostuu pohjagneissistä, jossa on graniittijuonteita. Simon rannikolla tulee selkeästi esiin graniittigneissialueille tyypillinen maiseman muotojen mataluus ja loivapiirteisyys (Simonkylän ja Simonniemen osayleiskaava 2001). Karsikon hankealueella kallioperä on tonaliittista gneissiä alueen eteläosassa ja graniittia alueen pohjoisosassa. Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon hankealueiden kallioperä on tonaliittista gneissiä (GTK 2012). Yleisin maalaji alueella on jäätikön pohjalle kerrostunut pohjamoreeni. Onkalon alueen pohjoisosissa maaperä on karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa, etelässä moreeni on vallitseva maalaji. Keskiosan soiden kohdalla on ohuita turvekerroksia. Alueen eteläreunalla on kalliomaata. Hankealueen länsireunalla ja alueen länsipuolella maaperä on savea (GTK 2012). 2.6 Pinta- ja pohjavedet Onkalon hankealue sijaitsee Välialueella (84V150) ja osin Simon alueen valuma-alueella (64.011). Alueen vesistöjä ovat Syvälahdenjärvi, Kaakkurilampi ja Karijärvi. Kaakkurilampi on suorantainen lampi, jonka pinta-ala on noin 8 000 m². Hankealueen etelärajalla oleva Syvänlahdenjärvi on pinta-alaltaan noin 6 ha. Karijärvi alueen koillisosassa on pieni suolampi. Karijärvestä laskee uomaltaan osin luonnontilainen Karilahdenoja Perämereen Simojoen suistossa.

22 (49) Onkalon hankealuetta lähimmät pohjavesialueet sijoittuvat aivan hankealueen etelä- ja länsipuolelle. Eteläpuolisen Karijärven pohjavesialueen (1275112) rajaus myötäilee osin hanke-alueen rajausta. Karijärven pohjavesialue on luokiteltu III-luokan pohjavesialueeksi. Vedenhankintaa varten tärkeä (I-luokka) Santamäen pohjavesialue (11292001) sijaitsee hankealueen länsipuolella lähimmillään noin 400 metrin etäisyydellä alueesta. 2.7 Kasvillisuus ja luontotyypit Onkalon alueella kivennäismaan metsät ovat eteläosassa keskimäärin kuivempia ja kallioisempia, ja pohjoisosassa tuoreempia ja korpisempia. Alueella on havaittavissa kasvupaikkatyyppien rehevyyttä, mikä näkyy aikoinaan ojitettujen korpimuuttumien ojalaiteiden sekä pienialaisissa yhdistelmätyypin soiden lajistossa. Onkalon hankealueen eteläosat Syvälahdenjärven pohjoispuolella ovat hyvin kallioista ja kivikkoista seutua. Kallioalueiden väliset painanteet ovat huuhtoutuneiden moreenien muodostamaa kumpuilevaa maastoa, joiden väleissä turvemaamuuttumilla kasvavaa mäntyvaltaista nuorta metsää. Alueen keskivaiheilla vuorottelevat tuoreet ja kuivahkot kankaat sekä seka-puustoiset korpimuuttumat. Alueen pohjoisosassa on kuusivaltaisia tuoreita kankaita, jossa puusto on varttunutta. Karilahdenojan varrella on myös lehtomaista metsää. Alueella on melko runsaasti tuoreita päätehakkuualoja. Taimikoiden sekä nuorten kehitysluokkien metsien osuus on merkittävä. Aivan alueen keskiosissa on lehtipuustoa kasvavia entisiä peltoalueita. Pohjoisosassa metsät ovat kasvupaikkatyypiltään pääosin puolukka-mustikkatyypin tuoreita kankaita ja paikoin esiintyy kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisia kankaita ja pieneltä osin jopa tuoreita lehtoja. alueen keskivaiheilla esiintyy puustoltaan iäkkäämpää tuoreen- ja kuivahkon kankaan metsää. Karilahdenojan varrella esiintyy lehtomaisia kankaita ja aivan ojan varrella pienialaisesti lehtoa. Eteläosassa metsät ovat keskimäärin karumpia ja kallioisella alueella metsät ovat pääosin kuivahkoja variksenmarja-puolukkatyypin kivikkoisia kankaita. Onkalon alueen pohjoisosista on rajattu luontokohteeksi ruohokorpea sekä lehtoa sisältäviä alueita. Onkalon hankealueella sijainneita avosuo- ja korpikohteita on melko vahvasti ojitettu, joten turvekankaiden ja muuttumien osuus on suuri. Ojittamatonta avosuoaluetta on laajemmin alueen itäosassa, missä suot ovat osa entisen Kuivaniemen kunnan puolelle sijoittuvaa laajempaa ja osin rimpistä aapasuoaluetta, joka sisältyy Ryöskäri Ihanalammen aapasuokehi-tyssarjojen alueeseen. Kaakkurilammen ympärillä suo on karua nevarämettä, lammen pohjoispuolinen osuus suoluontokohteesta on rehevämpää ja osin lettoa. Kaakkoisosan suon edustavimmat osat sekä Kaakkurinlampi rantanevoineen on rajattu luontokohteeksi ja sen merkittävyyttä lisää sijoittuminen maankohoamisrannikoin aapasoiden edustavimpien kehityssarjojen alueelle. Alueen koillisosan Karijärvi on järven umpeenkasvun myötä syntynyttä avointa ja luhtaista saranevaa, jonka keskellä on edelleen pieni lampi. Eri puolilla aluetta esiintyy pienialaisia yhdistelmätyypin soita, jotka ovat kehittyneet kallioalueiden välisiin painanteisiin. Osa pienistä, lähes luonnontilaisista soista on keskiravinteisia lettoja. Jo rakennettujen voimaloiden huoltotien varteen sijoittuu lettonevaa ja rämettä sisältävä kohde. Alueen pohjoisosaan sijoittuu luonnontilainen suo, joka on keskiosistaan lettonevaa ja laiteilta karumpaa rämettä. Lehtomaisten kankaiden soistumina etenkin pohjoisosan alueella esiintyy pienialaisesti ruoho- ja heinäkorpia, lehtokorpia sekä ruohokangaskorpia, jotka ovat osittain ojitusten

23 (49) muuttamia. Vesitasapainoltaan ja puustoltaan edustavimmat korvet on rajattu luontokohteeksi. Tuulivoimaloiden suunnitellut rakennuspaikat sijoittuvat pääosin voimakkaasti käsiteltyjen talousmetsien alueelle. Suunnitelman mukaisille voimaloiden rakennuspaikoille eri sijoitu merkittäviä luontotyyppejä tai lajistollisia arvoja. Voimala nro 5 sijoittuu arvokkaan luontokohteen länsipuoliselle kangasmaalle. Voimaloita yhdistävä huoltotiestö ja maakaapelointi sijoittuvat kohtalaisen etäälle luontokohteista. Voimalan 1 ja 2 välinen tielinjaus halkoo luontokohteeksi poimittua suoaluetta. 2.7.1 Arvokkaat luontokohteet Arvokkaiksi luontotyypeiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää alueen luontoarvoja. Luontotyyppejä suojellaan tai muutoin huomioidaan maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein arvokasta eliölajistoa. Merkittävimmät luontotyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LsL 29 ) ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Tuulivoimapuiston suunnittelualueelle ei sijoitu luonnonsuojelulain mukaisia arvokkaita luontotyyppejä. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös maankäytön suunnittelussa. Vesilaissa on pilaamis-, muuttamis- ja sulkemiskielto, joka koskee 2 luvun 11 ja 3 luvun 2 :ssä lueteltuja kohteita, eli alle hehtaarin suuruisia lampia sekä pieniä puroja, lähteitä ja lähteikköjä. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 ja siinä uhanalaisuutta on arvioitu erikseen koko maassa, Pohjois-Suomessa ja Etelä- Suomessa (Raunio ym. 2008). Suunnittelualue sijoittuu Keskiboreaaliselle Pohjanmaan rannikon alueelle, joka luetaan uhanalaisuusarvioinnissa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on myös muutoin huomioitu mm. metsälaissa ja luonnonsuojelulaissa. Suunnittelualueen arvokkaiden luontokohteiden kuvauksissa on esitetty niiden luokituksen mukainen uhanalaisuus. Talousmetsien luontotyyppejä ei ole käsitelty uhanalaisuusluokituksen kannalta, sillä niiden edustavuus on yleensä heikko. Luontotyypin määritelmä käsittää luontaisesti kehittyviä ja erirakenteisia metsien kasvupaikkatyyppejä, joita talousmetsissä harvemmin esiintyy. Onkalon tuulivoimapuiston kaava-alueella sijaitsevat seuraavat arvokkaat luontokohteet: Kaakkurinlammen suot; lampi ja rantaneva, lettoneva, aapasuokehityssarjat (Onkalo, luontokohde 1) Kaakkurinlampi ja sitä ympäröivät edustavimmat luonnontilaiset suot on rajattu luontokohteeksi. Kaakkurilammen ympäristön rantanevat ovat karua ja osin luhtaista saranevaa sekä rahkoittunutta nevarämettä. Edustavin osuus suokokonaisuudesta on Kaakkurilammen koillispuolella, missä suo on mesotrofista ja eteläosastaan rimpistä lettonevaa, keskustavaikutteista välipintalettoa sekä pohjoiseen pääosin karuuntuvaa

24 (49) saranevaa. Suoalue kuuluu samaan kokonaisuutteen Iin puoleisen Ihanalammen nevan kanssa. Ravinteisuuden ilmentäjä-lajeista edustavimmalla suoalueella esiintyvät suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata), rusko- ja valkopiirtoheinä (Rhyncospora fusca, R. alba), vaaleasara (Carex livida), villapääluikka (Trichophorum alpinum), siniheinä (Molinia caerulea) ja rimpivesiherne (Utricularia intermedia). Suopunakämmekkä on vaarantunut (VU), ruskopiirtoheinä silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen (NT, RT) ja vaaleasara kansainvälinen vastuulaji. Kaakkurinlammen soiksi nimetty luontokohde lukeutuu Perämeren rannikon aapasuokehitys-sarjoihin, joiden osalta Suomen rannikon kohteet ovat koko maailman mittakaavassa ainut-laatuisia. Aapasuokehityssarjojen osalta tiedusteltiin aiheeseen parhaiten perehtyneen henkilön näkemyksiä Simon rannikkoalueen soista ja Iin (Kuivaniemi) ja Simon rajaa ympäröivä alue on todettu Suomen tärkeimmäksi aapasoiden kehityssarjojen kohteeksi (Sakari Rehell, Metsähallitus luontopalvelut, kirjall. tiedonanto 15.8.2013). Soidensuojelun täydennysohjelmassa maankohoamisrannikon soiden kehityssarjat on mainittu selkeänä painopistealueena, ja tavoitteena on saada näitä kohteita suojeluun lisää. Metsälain 10 :n mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä luontokohteeseen sisältyvät pienvesien välittömät lähiympäristöt, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla sekä kitu- ja joutomaan elinympäristöistä vähäpuustoiset suot. Uhanalaisista luontotyypeistä alueelle sijoittuvat lettonevat (CR), välipintaletot (CR) ja saranevat (VU). Pirttimaa SW; lettoneva ja -räme (Onkalo, luontokohde 2) Pirttimaan lounaispuolelle sijoittuva suoluontokohde on jo rakennettujen voimaloiden huolto-tiestön halkoma. Suo on tyypiltään lettonevaa ja lettorämettä, muuttuen pohjoista kohden mesotrofiseksi saranevaksi. Lettoalueen halki rakennettu huoltotie on vahvasti pengerretty ja tien ali sijoittuu kaksi rumpua, mikä sallii vesien liikkumisen suolla. Kaksi vuotta tien rakentamisen jälkeen ei lettokohteella ole havaittavissa kuivahtamista. Suokohde on laiteiltaan lettorämettä sekä isovarpurämettä, missä vaivaiskoivu on valtalajina rämemättäiden mäntyjen ohessa. Huomionarvoisena lajistona lettonevalla esiintyvät vaarantunut suopunakämmekkä (VU), silmälläpidettävä ja rauhoitettu suovalkku (NT ja rauh.) sekä vaaleasara (kvvastuulaji). Lisäksi ravinteisuutta ilmentävät villapääluikka, rimpivesiherne ja mähkä (Selaginella selaginoides). Vähäpuustoiset suot ovat metsälain (MetsäL 10 ) määrittelemiä erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Uhanalaisista luontotyypeistä kohteella esiintyvät saranevat (VU), lettonevat (CR) ja lettorämeet (CR). Karijärvi; lampi ja luhtainen saraneva (Onkalo, luontokohde 3) Karijärven alue on laaja luhtainen saraneva, joka on syntynyt laajemman järven umpeutuessa. Luhdan keskellä on vielä pieni lampi. Avoin neva on tyypiltään karua tai keskiravinteista. Luhdan pääosan muodostaa saraluhta, jossa jouhisara ja pullosara vallitsevat. Raate esiintyy paikoin runsaana. Pienten lampien lähiympäristöt sekä rantaluhdat ovat metsälain (MetsäL 10 ) mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Uhanalaisista luontotyypeistä alueella esiintyvät saranevat (VU). Suolammet ja avoluhdat ovat luontotyyppeinä silmälläpidettäviä. Karilahdenoja; purouoma ja lehto (Onkalo, luontokohde 4)

25 (49) Karilahdenojan varsi on tietyiltä osin rajattu arvokkaana luontokohteena, sillä uoma on luonnontilaisena mutkitteleva ja sen varrella puuston on edustavaa. Kasvupaikkatyyppeinä esiintyy pienialaisesti lehtoa, suurelta osin lehtomaista korpea ja osin ruohokangaskorpea. Lajistossa tavanomaisia lehtomaisen kankaan lajeja, paikoin suuret saniaiset ja mesiangervo ovat runsaita. Luonnontilaisen purouoman lähiympäristö sekä pienialaiset lehdot ovat metsälain (MetsäL. 10 ) mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Uhanalaisista luontotyypeistä kohteella esiintyvät ruohokangaskorvet (EN), havumetsävyöhykkeen kangasmaiden latvapurot (VU) ja tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU). Korkiamaa SE; lettoräme (Onkalo, luontokohde 5) Onkalon hankealueen pohjoisin lettokohde sijoittuu Korkiamaan kaakkoisosaan, missä pienialainen suoalue sijoittuu puustoltaan käsiteltyjen kangasmaiden väliin. Suo on tyypiltään alueen muiden ohutturpeisten lettokohteiden tavoin luhtaista ja osin rimpistä lettonevaa. Suokohteen mesotrofiasta kertovat vaaleasara, siniyökölehti ja villapääluikka. Vaaleasara on kansainvälinen vastuulaji. Siniyökönlehti on läheisellä Pohjanmaan kasvillisuusvyöhykkeellä (3a) alueellisesti uhanalainen, mutta ei Lapin kolmion alueella. Vähäpuustoiset suot ovat metsälain (MetsäL 10 ) määrittelemiä erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Uhanalaisista luontotyypeistä kohteella esiintyvät lettonevat (CR) ja lettorämeet (CR). Hirsikangas S; runsaslahopuustoinen korpi (Onkalo, luontokohde 6) Onkalon hankealueen pohjoisosaan sijoittuu ojittamatonta korpea, joka on myös puustoltaan edustavaa. Hankealueen pohjoisosassa aitokorvet vuorottelevat mosaiikkimaisesti tuoreiden kangasmaiden sekä pienialaisten, osin muuttuneiden ruoho- ja heinäkorpien kanssa. Luontokohteeksi on rajattu edustavimmat korpikuviot sisältävä alue, joka sisältää runsaslahopuustoista mustikka- ja metsäkortekorpea. Tavanomaisen korpilajiston lisäksi maininnanarvoisina lajistossa esiintyivät mm. harajuuri (Corallorhiza trifida) ja herttakaksikko (Listera cordata), jotka ovat korpimetsien pieniä kämmeköitä, sekä tähtitalvikki (Moneses uniflora). Mainitut lajit eivät ole uhanalaisia, mutta paikoin taantuneita korpien ojitusten vuoksi. Kohteella esiintyy lahopuustoa sekä pökkelöinä, että maalahopuuna. Pääpuuna korvessa on iäkkäämpi kuusi, joukossa esiintyy pökkelöityvää koivua ja raitaa. Kääväkäslajistoa esiintyy jonkin verran. Keväisten sulavesipainanteiden alueella vesi on uurtanut uomansa kivikkoiseen kuusikkoon. Iäkkäämmät lahopuustoiset metsät eivät ole metsälain erityisen arvokkaita elinympäristöjä, mutta voidaan tulkita metsälain muihin arvokkaisiin kohteisiin vanhat havu- ja sekametsiköt. Uhanalaisista luontotyypeistä kohteella esiintyvät aitokorpiin luettavat mustikkakorvet (VU) ja metsäkortekorvet (EN). 2.7.2 Uhanalainen ja arvokas lajisto Uhanalaiset Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) on vaarantunut (VU) ravinteisten ja keskiravinteisten soiden näyttävä kämmekkälaji. Sitä esiintyy Lapin kolmion lettoalueilla kohtalaisen yleisesti. Suopunakämmekkä osoittaa kasvupaikkansa rehevyyttä ja vesitasapainon tiettyä säilymistä, vaikka ympäristö olisikin ojitettu. Laji

26 (49) 2.8 Linnusto 2.8.1 Pesimälinnusto kasvaa ravinteisten lettojen mätäspinnalla. Inventoinnissa sitä havaittiin Onkalossa kahdella lettokohteella. Silmälläpidettävät, alueellisesti uhanalaiset ja rauhoitetut Ruskopiirtoheinä (Rhyncospora fusca) on valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) ja alueellisesti uhanalainen (RT, 3c) laji, joka suosii ravinteisia välipintaisia avosoita. Ruskopiirtoheinän esiintymä sijoittuu Onkalon eteläosan lettoiselle suoluontokohteelle. Suovalkku (Hammarbya paludosa) esiintyy Onkalon hankealueella letoilla tai keskiravinteisilla nevoilla. Suovalkku on sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) että koko maassa rauhoitettu laji pieni kämmekkälaji, joka on taantunut rehevien soiden ojitusten myötä. Kansainväliset vastuulajit Vaaleasaraa (Carex livida) esiintyy mesotrofisilla suoluontokohteilla Onkalon hankealueella. Vaaleasara esiintyy keski- ja runsasravinteisten lettojen väli- ja rimpipinnalla, muodostaen usein laajoja sinivihreänä erottuvia kasvustoja. Lapin kolmion alueella vaaleasara on varsin yleinen, eikä se lukeudu alueellisesti uhanalaisten joukkoon. Laji on kuitenkin Suomen kansainvälinen vastuulaji. Hankealueella vaaleasaraa esiintyy arvokkaiksi rajatuilla lettoisilla suoluontokohteilla. Alueellisesti huomionarvoiset Tyräruohoa (Herniaria glabra) havaittiin Onkalon jo rakennettujen kolmen voimalakentän alueilla. Laji on harvinainen uustulokas, jonka levinneisyys Suomessa on hyvin hajanaista. Satunnaisesiintymiä on pitkin Perämeren rannikkokaupunkeja ja sitä pidetään myös painolastikasvina. Laji on tullut paikalle voimalakenttien rakentamiseen tarvittavien maamassojen mukana ja lajin esiintyminen on kasvitieteellisesti mielenkiintoinen, mutta ei hankkeen kasvistovaikutusten kannalta oleellinen. Simon tuulivoimapuistot ja niiden sähkönsiirtoreitit sijoittuvat valtakunnallisessa lintuatlaskartoituksessa (Valkama ym. 2011) kahdeksan atlasruudun alueelle, joissa havaittiin atlaksen aikana yhteensä 163 lintulajia ja 150 lajia tulkittiin varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Simon alueella pesivän maalinnuston keskitiheys on luokkaa 125 150 paria / km 2 (Väisänen ym. 1998). Simon tuulivoimapuistojen hankealueille kohdennettujen pesimälinnustolaskentojen yhteydessä alueilla havaittiin yhteensä 70 lintulajia, joista 67 lajia tulkittiin varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Hankealueittain varmasti tai todennäköisesti pesivien lintulajien lukumäärä vaihteli Onkalon 60 lajista, Leipiön 54 lajiin ja Halmekankaan 44 lajiin. Voimalapaikoilla toteutettujen pistelaskentojen perusteella hankealueiden selkeästi yleisimmät ja runsaslukuisimmat pesimälajit olivat Suomen runsaslukuisimmat pesimälajit pajulintu ja peippo. Muita hankealueilla runsaslukuisina pesiviä lajeja olivat esimerkiksi metsäkirvinen, punarinta, vihervarpunen ja laulurastas. Hankealueiden pesimälinnusto koostuu pääosin Perämeren pohjukan rannikkoalueelle tyypillisistä metsä- ja suovaltaisten talousmetsäalueiden tavanomaisista lintulajeista. Suurin osa hankealueista on eriasteisten metsänkäsittelytoimien seurauksena pirstoutunut hakkuualojen, rämeojitusten, eri-ikäisten taimikoiden sekä havumetsien ja havupuuvaltaisten sekametsien muodostamaksi mosaiikiksi, missä elävä lajisto käsittää enimmäkseen Suomen oloissa yleisiä ja runsaita metsälintulajeja. Laajoihin

27 (49) 2.8.2 Muuttolinnusto hankealueisiin sisältyy luonnollisesti myös pienipiirteisesti vaihettuvia ja linnustollista monimuotoisuutta lisääviä elinympäristöjä. Hankealueiden vesi- ja kosteikkolinnusto on kohtuullisen niukkaa sopivien elinympäristöjen vähäisyydestä johtuen. Vaatimattomissa olosuhteissa ja vähäisissä ojissakin pesivä tavi havaittiin jokaisella hankealueella. Onkalon hankealueen Syvänlahdenjärvellä havaittiin todennäköisesti pesivä tukkasotkapari ja telkkä. Suurin osa hankealueiden soista on voimakkaasti ojitettuja, mutta hankealueille sijoittuu vielä joitain linnustollisesti huomionarvoisia pienempiä ja avoimia ojittamattomia suoalueita. Alueen linnustollisesti merkittävin kosteikkokohde on Onkalon hankealueelle sijoittuva Karijärvi ympäröivine luhtaisine ranta-alueineen, missä pesii mm. kurki, liroja, valkovikloja, kuoveja sekä keltavästäräkkejä ja niittykirvisiä. Karijärvellä havaittiin myös todennäköisesti pesivä laulujoutsenpari. Muilla vähäisemmillä ja pienialaisemmilla suoalueilla pesii mm. kurkia, liroja ja valkovikloja. Suurin osa hankealueista sijoittuu suhteellisen rauhallisena pysyneille metsäalueille, jotka ovat petolintujen ja pöllöjen potentiaalisia elinalueita. Onkin todennäköistä että hankealueilla saattaa ravintotilanteesta riippuen pesiä useampiakin petolintu- ja pöllölajeja. Hankkeen pesimälinnustoselvitysten aikana petolintuja havaittiin vain vähän, koska selvitysten aikaan alueen ravintotilanne oli ilmeisen heikko. Onkalon hankealueella havaittiin saalistelevia ja kierteleviä tuulihaukkoja. Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan alle 10 km etäisyydellä hankealueista ei sijaitse tiedossa olevia ja käytössä olevia merikotkan, maakotkan tai muuttohaukan pesäpaikkoja. Simojokisuiston alueelle ja sen edustan saaristoon sijoittuu todennäköinen merikotkan reviiri, jonka pesäpaikkaa ei kuitenkaan ole vielä tiedossa. Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksirekisterin mukaan hankealueiden läheisyyteen sijoittuu muutamia käytössä olevia sääksen pesäpaikkoja. Onkalon hankealueen eteläpuolelle sijoittuu yksi sääksen pesä, jossa pesittiin myös kesällä 2012. Kyseinen pesäpaikka sijoittuu noin 600 metrin etäisyydelle lähimmistä tuulivoimalan rakennuspaikoista. Hankealueille sijoittuu paikoin komeita vanhan ja varttuneemman metsän kuusikoita, joissa on runsaasti lahopuuta ja jonkun verran myös kolopuita. Onkalon hankealueelle sijoittuvat kuusikot ovat potentiaalisia petolintujen elinympäristöjä, minkä lisäksi niissä tavataan myös vanhan metsän lajistoa. Onkalon hankealueen vanhoissa kuusikoissa havaittiin pohjantikkoja, töyhtötiaisia ja puukiipijöitä sekä palokärkiä. Onkalon Karijärven länsi- ja lounaispuolen kuusikossa havaittiin lisäksi laulava idänuunilintu ja peukaloinen. Alueen metsäkanalintukannat ovat kohtalaisen vahvoja, ja etenkin teeriä havaittiin paikoitellen runsaasti. Onkalossa havaittiin metsoja ja löydettiin myös metson pesä vanhaa kuusikkoa reunustavalta rämeeltä. Pyitä esiintyy etenkin alueen vanhoissa ja varttuneemmissa kuusikoissa sekä kuusivaltaisissa sekametsissä. Lisäksi huomionarvoisista lajeista mainitaan voimakkaasti viime vuosina taantunut pohjansirkku, joita havaittiin useampia laulavia yksilöitä jokaisella hankealueella. Perämeren rannikko muodostaa linnuille luonnollisen muuton johtolinjan, missä Simon kohdalla mantereen yllä muuttavat linnut matkaavat keväällä pääasiassa rannikon suuntaisesti luoteeseen ja pohjoiseen. Pääasiassa Oulunseudun kerääntymisalueen IBAalueella (Siikajoki Lumijoki Hailuoto Liminka Tyrnävä) lepäilevät joutsenet, hanhet ja kurjet jatkavat muuttomatkaansa hajaantuen pohjoisen ja koillisen suuntiin, jolloin niiden muutto ei tiivisty Perämeren pohjoiselle rannikolle yhtä voimakkaasti kuin etelämpänä Kalajoen Raahen alueella. Sen sijaan Iin ja Simon rannikon yllä muuttaa

28 (49) 2.9 Eläimistö keväällä huomattavia määriä luoteeseen ja pohjoiseen matkaavia petolintuja, joista osa on kiertänyt Hailuodon kautta Haukiputaalle ja Iin eteläosiin, osan muuttaessa huomattavasti itäisempää reittiä saapuen mantereen päältä rannikolle Perämeren pohjukassa. Simon rannikkoalueella muuttaa myös runsaasti mm. kurkia ja sepelkyyhkyjä. Perämeren läpi koilliseen muuttavat kuikkalinnut ja arktisilla alueilla pesivät sorsalinnut kohtaavat mantereen Simossa ja Iin pohjoisosissa, mistä ne suuntaavat korkealle mantereen ylle idän ja koillisen välisiin ilmansuuntiin. Syysmuuton osalta tilanne on periaatteessa päinvastainen kuin keväällä. Perämeren pohjukka sekä luode-kaakko -suuntainen rannikkolinja keräävät pohjoisesta saapuvia lintuja kapealle rantalinjaa seuraavalle vyöhykkeelle. Simon ja Iin rannikkoalueella pääosa kaakon suuntaan muuttavista linnuista (etenkin petolinnuista) jatkaa mantereen yllä kaakkoon rannikon kääntyessä etelään, ja pienempi osa linnuista jatkaa rannikon suuntaisesti etelään. Etenkin Iin rannikkoalueella on viime vuosina havaittu syksyisin hyvin vilkasta petolintumuuttoa, joka tapahtuu luonteeltaan samankaltaisena myös pohjoisempana Simon alueella. Simossa petolintujen muuttoväylä on kuitenkin hieman leveämpi, eikä sinne muodostu samankaltaista ja yhtä merkittävää muuton pullonkaula-aluetta kuin Iin pohjoisosiin. Simon tuulivoimapuistojen hankealueista Onkalo, Halmekangas ja Leipiö ovat muuttolinnuston kannalta hyvin samankaltaisia, koska ne sijoittuvat selvästi rannikkolinjan mantereen puolelle. Onkalon hankealueen kautta muuttaa enemmän rantaviivaa seuraavia lintuja, kun taas joidenkin lajien muuttovirta tiivistyy enemmän kauemmas rantaviivasta sijoittuvien Leipiön ja Halmekankaan hankealueiden kohdalle. Simon tuulivoimapuistojen muutontarkkailun vertailuaineistona käytettiin sekä keväällä että syksyllä noin 15 km eteläkaakkoon sijaitsevan Iin Myllykankaan havaintoaineistoja (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2012; Kalle Simonen, kirjall. ilm.). Myllykankaan havaintoaineisto on kattavampi ja kerätty pidemmän ajanjakson aikana kuin Simon havaintoaineisto, joten Myllykankaan ja Iin rannikkoalueen ilmoitetut muuttajamäärät ovat suurempia. Vuoden 2012 havaintojen perusteella Perämeren pohjoisosan kiertävä lintujen muuttovirta on tiiveimmillään Iin rannikkoalueella, muodostaen alueelle selkeän muuton pullonkaula-alueen. Vatunginniemen jälkeen ja Kuivaniemen kirkonkylän alueella Perämeren rannikkolinja kääntyy enemmän länteen, mistä syystä lintujen muuttovirta hajaantuu enemmän, kuin mitä se on etelämpänä Iin rannikolla. 2.9.1 Eläimistön yleiskuvaus Onkalon tuulivoimapuiston alue sijoittuvat Suomen eliömaantieteellisessä aluejaossa Oulun Pohjanmaan ja Peräpohjolan eliömaakuntien rajalle, missä esiintyy Perämeren pohjoiselle rannikkoseudulle tyypillistä havumetsävyöhykkeen eläinlajistoa. Alueen eläimistö koostuu pääosin metsätalousvaltaisille alueille tavanomaisesta ja alueellisesti yleisestä nisäkäslajistosta, jonka elinalueita monipuolistavat mosaiikkimaisesti vaihtelevat suo- ja metsäluontotyypit sekä pienet ihmistoiminnan alaiset viljelysalueet. Laajemmin tarkasteltuna hankealueella esiintyy Perämeren pohjoisen rannikkoalueen kangasmaille tyypillisiä ja tavanomaisia nisäkkäitä, joista runsaimpia ovat mm. orava, metsäjänis ja kettu sekä joukko erilaisia pikkunisäkkäitä. Soiden ja kangasmaiden sekä talousmetsän hakkuiden ja eri-ikäisten taimikoiden mosaiikkimainen vuorottelu muodostaa monentyyppisiä elinympäristöjä muun muassa hirvikannan eduksi. Hirvieläimistä alueella tavataan lisäksi metsäkaurista sekä ei-luonnonvaraisena poroa.

29 (49) 2.9.2 Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetellaan yhteisön tärkeänä pitämät ns. tiukan suojelujärjestelmän eläinlajit, joiden luonnossa selvästi havaittavan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain 49 perusteella kiellettyä. Simon tuulivoimapuistojen hankealueilla saattaa esiintyä inventointien tulosten perusteella sekä muun täydentävän aineiston perusteella luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainitusta lajistosta ainakin pohjanlepakkoa, saukkoa, suurpetoja sekä viitasammakkoa. Saukko Saukko on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, minkä lisäksi se on luokiteltu viimeisimmässä uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi (NT) (Rassi ym. 2010). Saukko elää koko Suomessa ja sen elinympäristöiksi soveltuvat monenlaiset vesialueet, mutta erityisesti se suosii puhdasvetisiä pieniä järviä ja jokireittejä. Vesistöstä toiseen siirtyessään se voi kulkea kaukanakin rannasta, ja sen elinpiirin on arvioitu käsittävän noin 20 40 kilometriä vesistöreittejä. Saukon pääravintoa ovat kalat ja sammakkoeläimet. Simon tuulivoimapuistojen luontoselvitysten aikana ei havaittu merkkejä saukon esiintymisestä alueella. Hankealueilla tai sähkönsiirron voimajohtoreittien alueella sijaitsee melko vähän saukon elinympäristöksi soveltuvia luonnontilaisia pienvesiä, mutta lajin esiintyminen alueella on kuitenkin mahdollista. Liito-orava Liito-orava on EU:n luontodirektiivin IV (a) laji, minkä lisäksi se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) viimeisimmän uhanalaisuusluokituksen mukaan (Rassi ym. 2010). Liito-oravan levinneisyyden painopiste on Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisrajan kulkiessa noin Oulu Kuusamo -linjalla. Levinneisyyden pohjoisosissa lajin esiintyminen on hyvin laikuittaista (Hanski ym. 2001), eikä sen tiedetä esiintyvän Simon alueella. Tuulivoimapuistojen hankealueilla on paikoin liito-oravan elinympäristöksi soveltuvaa vanhaa ja varttunutta kuusivaltaista sekametsää, mutta lajista ei tehty havaintoja luontoselvitysten yhteydessä. Liito-oravan esiintyminen tuulivoimapuistojen tai sähkönsiirron voimajohtojen alueella arvioidaan sen levinneisyyden osalta hyvin epätodennäköiseksi. Suurpedot EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetelluista suurpedoista Simon tuulivoimapuistojen hankealueilla sekä niiden sähkönsiirron voimajohtoreittien alueella saattaa esiintyä aika ajoin lähinnä karhua ja ilvestä. Tuoreimmassa uhanalaisluokituksessa karhu ja ilves on arvioitu vaarantuneiksi (VU) (Rassi ym. 2010). Kaikki suurpetomme suosivat ensisijaisesti rauhallisia metsä- ja suoalueiden pirstomia salomaita, missä ihmistoiminta on luontaisesti vähäistä. Lajien elinpiirin koko on yleensä vähintään useita kymmeniä tai jopa useita satoja neliökilometrejä, jolloin niiden elinalueille mahtuu monenlaisia ihmistoiminnankin alaisia elinympäristöjä. Simon tuulivoimapuistojen luontoselvitysten aikana ei havaittu merkkejä suurpetojen esiintymisestä alueella, mutta syksyn arkeologisen inventoinnin aikaan Leipiön hankealueella havaittiin merkkejä karhun liikkumisesta alueella. Lisäksi Simon tuulivoimapuistojen YVA-ohjelman yleisötilaisuudessa ilveksen kerrottiin tappaneen poron Onkalon tuulivoimaloiden läheisyyteen. Onkin lähes varmaa, että karhua ja ilvestä esiintyy aika-ajoin hankealueilla ja niiden sähkönsiirron voimajohtoreittien alueella. Susia alueella saattaa liikkua satunnaisesti. Susi on luokiteltu erittäin

30 (49) uhanalaiseksi (EN) viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa, ja laji kuuluu poronhoitoaluetta lukuun ottamatta myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajistoon. Viitasammakko Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, mutta sitä ei ole luettu Suomessa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien joukkoon (Rassi ym. 2010). Viitasammakkoa tavataan lähes koko maassa, ja esimerkiksi entisen Oulun läänin alueella sekä Keski- Suomessa se on paikoin yleinen ja runsaslukuinen. Laji elää kosteissa elinympäristöissä, etenkin rehevillä rannoilla ja soilla, mutta paikoin myös huomattavasti vaatimattomammissa elinympäristöissä kuten metsäojissa. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen ja saattaa pysytellä hyvinkin pienellä alueella koko kesän, ja palata samalle paikalle myös seuraavana vuonna. Viitasammakot kerääntyvät lisääntymisaikana kutupaikoille, mitkä ovat yleensä sammakon kutupaikkoja rehevämpiä ja kosteampia alueita. Se kutee yleensä tulvivien lampien ja merenlahtien tai rehevien järvien rannoilla ja sen on todettu suosivan sammakkoa laajempia vesialueita. Tuulivoimapuistoalueiden luontoselvitysten aikana ei tehty havaintoja viitasammakon esiintymisestä alueella. Viitasammakolle soveltuvia elinympäristöjä sijoittuu hankealueille ja sähkönsiirron voimajohtoreittien varrelle sijoittuvien vesistöjen alueella, ja etenkin Onkalon hankealueelle sijoittuvissa pienvesissä. Lajin levinneisyydestä ja potentiaalisten elinympäristöjen määrästä johtuen viitasammakon esiintyminen hankealueilla ja sähkönsiirron voimajohtoreittien alueella arvioidaan todennäköiseksi, varsinkin kun laji kelpuuttaa elinalueikseen paikoin myös karumpia vesistöjä ja metsäojia. Lepakot Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettuja. Kaikki maamme lepakot kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EURO-BATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee myös pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä. Lepakoista käytännössä vain pohjanlepakkoa sekä mahdollisesti viiksisiippaa/isoviiksisiippaa arvioidaan esiintyvän säännöllisesti Simon alueella. Pohjanlepakko esiintyy usein asutuksen läheisyydessä, sopivan suojaisilla ja pienipiirteisillä metsäalueilla, mutta myös pihapiireissä ja puistoissa, missä on riittävästi puustoa ympärillä. Lajin on todettu viihtyvän erilaisten elinympäristöjen raja-alueilla, kuten peltojen ja hakkuiden reuna-alueella sekä teiden yllä, ja välttelevän suurempien metsien sisäosia sekä laajoja avoimia alueita. Pohjanlepakko saalistaa lentäviä hyönteisiä pääasiassa erilaisten aukioiden kuten tien, pellon tai hakkuun laiteilla, kosteikoiden reuna-alueilla ja pihoilla. Sen päiväpiilopaikat sijaitsevat esim. rakennuksissa, puiden koloissa ja erilaisissa onkaloissa. Simon tuulivoimapuistojen hankealueiden lepakkoselvitysten yhteydessä alueilla havaittiin vain hyvin vähän lepakoita, ja kaikki havaitut lepakot olivat pohjanlepakoita. Kaikki havainnot koskivat yksittäisiä ruokailevia pohjanlepakoita, eikä hankealueilta löydetty useamman lepakon keskittymiä. Eri kartoituskierroksilla tehdyt lähekkäiset havainnot saattavat koskea myös samoja yksilöitä. Syksyn 2012 kartoituskierroksilla

31 (49) 2.10 Natura-alueet lepakoita havaittiin enemmän kuin kesällä 2013, koska syksyllä lisääntymiskoloniat ovat hajonneet ja lepakot jakaantuneet tasaisemmin niiden ympäristöön. Havaitut lepakot liikkuivat pääasiassa metsäteiden ja polkujen yllä ruokailemassa. Onkalon tuulivoimapuiston hankealueella yhden pohjanlepakon havaittiin lentävän pitkin rakennettujen tuulivoimaloiden huoltotietä, jolloin lepakko lensi toiminnassa olevan tuulivoimalan alapuolelta alle 10 metrin korkeudessa. Merkittävimmät lepakkohavainnot sijoittuivat Onkalon kylän alueelle, missä havaittiin syksyllä 2012 neljä ruokailevaa pohjanlepakkoa yhtä aikaa Onkalontien yllä ja pellonreunassa. Myös kesäkuun 2013 kartoituskierroksella samalla alueella havaittiin yksi pohjanlepakko. Onkalon kylän alueella on vanhoja asuin- ja piharakennuksia, joissa saattaa mahdollisesti sijaita pohjanlepakon lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Onkaloa lukuun ottamatta hankealueiden ulkopuolella havaitut pohjanlepakot olivat lähinnä yksittäisiä havaintoja. Yleispiirteisten lepakkoselvitysten perusteella Simon tuulivoimapuistojen lepakkotiheys on hyvin alhainen, eivätkä hankealueet ole merkittäviä lepakoiden esiintymisalueita. Toteutettujen lepakkoselvitysten sekä muiden luontoselvitysten perusteella hankealueilla ei todennäköisesti sijaitse lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Havaittujen lepakoiden vähäisen määrän ja havaintojen alueellisen jakaantumisen sekä elinympäristöjen ominaispiirteiden (mm. metsätyypit, puuston ikä, kolopuuston esiintyminen, vanhat rakennukset) perusteella hankealueilta ei tunnistettu lepakoille tärkeitä alueita. Hankealueiden ulkopuolisilla kohteilla, etenkin Onkalon kylän alueella, saattaa olla lepakoille alueellista merkitystä, ja alueella saattaa sijaita myös mahdollisia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspakkoja. Suunniteltujen Simon tuulivoimapuistojen ympäristövaikutusten mahdolliselle vaikutusalueelle ja alle 10 km etäisyydelle Simon tuulivoimapuistojen hankealueista sijoittuu kaikkiaan kahdeksan Natura-aluetta. Natura-alueista Iso Saarisuo Hoikkasuo Musta-aapa (FI1301604), Kirvesaapa (FI1300505), Martimoaapa Lumiaapa Penikat (FI1301602) ja Perämeren saaret (FI1300302) on liitetty Natura 2000- verkostoon sekä luonto- (SCI = Site of Community Interest) että lintudirektiivin (SPA = Special Protected Area) mukaisina kohteina. Kyyttikarinnokka (FI1101406), Musta-aapa (FI1300507), Nikkilänaapa (FI1301605) ja Simojoki (FI1301613) on sisällytetty Natura 2000-verkostoon vain luontodirektiivin (SCI) mukaisina kohteina. Hankealueille ei sijoitu Natura-alueita, eikä hankkeiden sähkönsiirtoon suunnitellut voimajohdot kulje uudessa johtokäytävässä Natura-alueiden halki.

32 (49) Onkalon tuulivoimapuisto Kuva 9. Simon tuulivoimapuistojen hankealueiden ympäristöön sijoittuvat Natura-alueet ja luonnonsuojelualueet. 2.11 Luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelman kohteet Onkalon hankealueen lähin luonnonsuojelualue on Syvälahden aarnimetsä (YSA207179), joka on perustettu yksityisenä luonnonsuojelualueena. Syvälahden aarnimetsän luonnonsuojelualue rajautuu Onkalon hankealueen eteläreunaan, ja lähimmät tuulivoimalat sijoittuvat noin 150 metrin etäisyydelle luonnonsuojelualueen koillispuolella. Syvälahdenjärven aarnimetsän (13 ha) alueella on runsaslahopuustoista kangasmetsää sekä erilaisia suokuvioita. Alue täyttää myös METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Sahkarinniemen merenrantaniityn luonnonsuojelualue (LTA207213) on perustettu luontotyyppipäätöksenä, ja sijoittuu noin 3 kilometrin etäisyydelle hankealueen lounaispuolella. Perämeren saarten luonnonsuojelualue 2 (YSA203764) sijoittuu Simojokisuistossa Perämeren saarten Natura-alueelle noin 3,2 kilometrin etäisyydelle Onkalon lähimpien tuulivoimaloiden länsipuolella.

33 (49) Onkalon tuulivoimapuiston hankealueen tai sähkönsiirron alueelle ei sijoitu luonnonsuojeluohjelmien tai niitä vastaavien ohjelmien kohteita. Suurin osa lähialueelle sijoittuvista luonnonsuojeluohjelmien kohteista sijoittuu Natura-alueille. 2.12 Kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet Kansainvälisesti tärkeät lintualueet eli IBA-alueet (IBA = Important Bird Are) on BirdLife Internationalin hanke tärkeiden lintukohteiden tunnistamiseksi ja suojelemiseksi maailmassa. IBA-alueverkostolla on vahva asema kansainvälisessä linnuston suojelutyössä ja hanke nimettiin vuonna 2010 yhdeksi kolmesta maapallon biodiversiteetin tilaa mittaavasta YK:n Millennium -mittarista. Maailmasta on löydetty noin 10 000 kansainvälisesti tärkeää lintualuetta, joista Suomessa sijaitsee 97 aluetta (Heath & Evans 2000). FINIBA-alueet ovat Suomen tärkeitä lintualueita, jotka on valittu Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLife Suomen suorittamissa kartoituksissa (Leivo ym. 2001). FINIBA-hankkeella ei ole virallista suojeluohjelman statusta, mutta suurin osa FINIBAalueista kuuluu esimerkiksi lintuvesien suojeluohjelmaan tai Natura 2000-verkostoon. Simon tuulivoimapuistojen hankealueiden ympäristöön sekä niiden arvioidulle vaikutusalueelle sijoittuu yksi IBA- ja viisi FINIBA-aluetta.

34 (49) 3 Tuulivoimapuiston yleissuunnittelu ja tuulivoimapuiston rakenteet 3.1 Tuulivoimapuiston suunnittelu ja tuulivoimaloiden sijoitus TuuliWatti Oy on vastannut Onkalon tuulivoimapuiston yleissuunnittelusta. Onkalon tuulivoimapuistoalueella on rakennettu 3 tuulivoimalaa ( Onkalo I ). Voimalat on otettu käyttöön alkuvuodesta 2012. Voimaloiden yksikköteho on 3 MW, napakorkeus 119 metriä ja kokonaiskorkeus 175 metriä. Olemassa olevien voimaloiden lisäksi Onkalon alueelle on suunnitteilla 11 uutta tuulivoimalaa ( Onkalo II ), joiden yksikköteho olisi 3-5 MW, napakorkeus 140-160 metriä ja kokonaiskorkeus 200-240 metriä. Onkalon alueelle sijoittuisi siis yhteensä 14 tuulivoimalaa. Tuulivoimapuisto muodostuu tuulivoimaloista perustuksineen, tuulivoimaloiden välisistä huoltoteistä ja maakaapeleista (20 kv). Tuulivoimapuisto liitetään maakaapelilla Halmekankaan tuulivoimapuiston uuteen sähköasemaan. Olemassa olevat tuulivoimalat on liitetty maakaapelilla Simon sähköasemaan. 3.2 Tiestö Kuva 10. Onkalon tuulivoimapuiston suunnitelma. Onkalo I rakennusvaiheen työmaaliikenne on toteutettu Onkalonperäntien kautta. Uutta tietä on rakennettu voimalapaikoille noin 1,7 kilometriä. Onkalo II alueen toteuttamista varten rakennetaan uusi tieyhteys hankealueen pohjoispuolelta vt 4:lta huoltoasemakiinteistöjen välistä. Hankealueella uusia teitä rakennetaan noin 7 kilometriä ja olemassa olevia tiepohjia voidaan hyödyntää noin 0,75 kilometrin matkalla. Tuulivoimapuiston tiet ovat noin 6 metriä leveitä ja sorapintaisia. Rakennettavien teiden ja liittymien mitoituksessa on otettava huomioon, että tuulivoimaloiden

35 (49) 3.3 Sähkönsiirto roottorien lavat tuodaan paikalle yli 50 m pitkinä erikoiskuljetuksina. Tämän takia liittymät ja kaarteet vaativat normaalia enemmän tilaa. Onkalo I -alueen sisäinen sähkönsiirto on toteutettu huoltoteiden yhteyteen rakennetuilla maakaapeleilla. Onkalo I tuulivoimalat on liitetty maakaapelilla Simon sähköasemalle. Myös Onkalo II alueen sisäinen sähkönsiirto toteutetaan huoltoteiden yhteyteen rakennettavilla maakaapeleilla. Tuulivoimapuisto liitetään maakaapeliyhteydellä Halmekankaan tuulivoimapuistoon rakennettavaan uuteen 110/20 kv sähköasemaan. 3.4 Tuulivoimaloiden rakenne Tuulivoimalat koostuvat perustusten päälle asennettavasta tornista, 3-lapaisesta roottorista ja konehuoneesta. Tuulivoimaloiden torneilla on erilaisia rakennustekniikoita. Rakennustekniikaltaan umpinaisesta tornista käytetään nimitystä lieriötorni. Suunnitellut tuulivoimalat ovat lieriötornimallisia tuulivoimaloita. Lieriötornit voidaan toteuttaa kokonaan teräsrakenteisena, täysin betonirakenteisena tai betonin ja teräksen yhdistelmänä nk. hybridirakenteena. Tuulivoimalan konehuoneessa sijaitsevat vaihteisto, generaattori sekä säätö- ja ohjausjärjestelmät. Tuulivoimaloiden kokoamiseen tarvitaan kokoamisalue jokaisen tuulivoimalan perustusten viereen. Kokoamisalueen tarvitsema maa-ala on noin 75 m x 40 metriä. Lisäksi tarvitaan noin 6 x 200 metrin tasainen puuttomaksi raivattu alue torninosturin kokoamista varten. Tuulivoimalan perustusten halkaisija on noin 20 33 metriä. Tuulivoimaloiden perustamistavan valinta riippuu kunkin voimalaitoksen rakentamispaikan pohjaolosuhteista. Rakennussuunnitteluvaiheessa tehtävien pohjatutkimustulosten perusteella jokaiselle tuulivoimalalle tullaan valitsemaan erikseen sopivin ja kustannustehokkain perustamistapavaihtoehto. 4 Osayleiskaavan suunnittelun tavoitteet ja eteneminen 4.1 Tavoitteet Osayleiskaavan tavoitteena on mahdollistaa suunnitellun tuulivoimapuiston rakentaminen luonnonympäristön ominaispiirteet ja ympäristövaikutukset huomioon ottaen. Tavoitteena on yhteen sovittaa tuulivoimatoiminta aluetta koskevien muiden maankäyttötarpeiden kanssa ja ottaa huomioon suunnitteluprosessin kuluessa tarkentuvat tavoitteet. Tavoitteena on lieventää tuulivoimapuiston rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Tuulivoimapuisto muodostuu tuulivoimaloiden lisäksi niitä yhdistävistä rakennus- ja huoltoteistä ja maakaapeleista. Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää tuulivoimaloiden rakennuslupien perusteena MRL:n 77a :n mukaisesti. Osayleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena ja sen hyväksyy Simon kunnanvaltuusto. Tuulivoimapuiston tavoitteena on osaltaan edistää ilmastopoliittisia tavoitteita, joihin Suomi on sitoutunut. Tuulivoiman osalta tavoitteena on nostaa tuulivoiman asennettu kokonaisteho Suomessa 2 500 MW:iin vuoteen 2020 mennessä. 4.2 Suunnittelun eteneminen ja tavoitteiden tarkentuminen 4.2.1 Vireilletulo ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma Onkalon tuulivoimapuiston osayleiskaava on ilmoitettu vireille 14.1.2013.

36 (49) Osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) on ollut nähtävillä 14.1.-15.2.2013 välisen ajan. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ei annettu mielipiteitä nähtävilläoloaikana. Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu järjestettiin 18.4.2013. 4.2.2 Kaavan valmisteluvaihe 4.2.3 Kaavaehdotus Onkalon tuulivoimapuiston osayleiskaavaluonnos on laadittu tuulivoimapuiston yleissuunnitelman ja YVA-menettelyn yhteydessä laadittujen selvitysten ja vaikutusarviointien perusteella. Kohtaa täydennetään prosessin edetessä. Kohtaa täydennetään prosessin edetessä. 5 Osayleiskaavan ratkaisut, merkinnät ja määräykset Onkalon tuulivoimapuiston kaavaratkaisu perustuu tuulivoimapuiston yleissuunnitelmaan ja YVA-menettelyn yhteydessä laadittuihin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin. Tuulivoimaloiden sijoittelu perustuu luonnonolosuhteisiin, maastonmuotoihin, maanomistusoloihin sekä alueen tuuliolosuhteisiin. Osayleiskaava on laadittu siten, että tuulivoimaloiden sijoittamisessa on otettu huomioon tehtyjen selvitysten tulokset sekä tuulivoimaloiden riittävä etäisyys liikenneväylistä ja voimalinjoista. Onkalon tuulivoimapuiston osayleiskaavassa maankäytön kehittämistarpeet keskittyvät tuulivoimarakentamiseen ja osayleiskaavan keskeiset määräykset kohdistuvat tuulivoimapuiston rakentamisen ohjaukseen. Alueelle jo rakennetut kolme tuulivoimalaa on huomioitu kaavoituksessa. Lisäksi kaavoituksessa on huomioitu alueella sijaitseva huoltoasema, valtatie 4 sekä alueen luonto- ja kulttuuriympäristöarvot. Tuulivoimalat sijoittuvat riittävälle etäisyydelle valtatiestä. Osayleiskaavan suunnittelualueen pinta-ala on noin 720 ha. Suurin osa kaava-alueesta on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi (M). Lisäksi on osoitettu huoltoasemaalueet (LH) valtatien 4 varteen. Alueet, joille tuulivoimalaitokset voidaan sijoittaa maaja metsätalousalueella, on osoitettu tuulivoimaloiden alueiksi (tv-1). Kaava mahdollistaa alueelle enintään 14 tuulivoimalaa (näistä 3 on jo rakennettu) ja niiden enimmäiskorkeus saa olla 240 m. Lisäksi kaavassa on osoitettu tuulivoimapuiston edellyttämä tiestö ja sähkönsiirron ratkaisut. Onkalon tuulivoimapuiston yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77 a :n tarkoittaman oikeusvaikutteisena yleiskaavana. Osayleiskaavaa voidaan käyttää yleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena tuulivoimaloiden alueilla (tv-1 -alueilla). 5.1 Alueiden käyttötarkoitusta koskevat kaavamerkinnät MAA- JA METSÄTALOUSVALTAINEN ALUE Alue on varattu pääasiassa metsätaloutta varten. Alueelle saa sijoittaa tuulivoimaloita niille erikseen osoitetuille alueille sekä niitä varten huoltoteitä ja teknisiä verkkoja. Alueella on voimassa MRL 43.2 :n mukainen

37 (49) rakentamisrajoitus. Alueelle ei saa rakentaa asuin- tai loma-asuinrakennuksia. Alueella sallitaan maa- ja metsätalouden ja luontaiselinkeinojen tarvitsemien rakennelmien ja rakenteiden sekä pienehköjen ulkoilukäyttöä palvelevien rakennelmien ja rakenteiden rakentaminen. Tuulivoimapuiston alue on osoitettu pääkäyttötarkoitukseltaan maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi. Alueelle rakentamista on rajoitettu Maankäyttö- ja rakennuslain perusteella. HUOLTOASEMA-ALUE Valtatie 4:n varteen on osoitettu olemassa oleva huoltoasemakiinteistö. Huoltoasema ei ole tällä hetkellä toiminnassa. VESIALUE Kaakkurilampi ja kaava-alueen eteläreunassa osittain kaava-alueella sijaitseva Syvänlahdenjärvi on osoitettu vesialueena. 5.2 Tuulivoimaloiden rakentamista koskevat kaavamerkinnät TUULIVOIMALOIDEN ALUE Tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus saa olla enintään 240 metriä. Tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus merenpinnasta ei saa ylittää tasoa 266.00 metriä (N2000). Luku osoittaa, kuinka monta tuulivoimalaa alueelle voi enintään sijoittaa. Tuulivoimaloiden on oltava tornirakenteeltaan yhtenäisiä. Tuulivoimaloiden värityksen on oltava yhtenäinen ja vaalea. Tuulivoimaloiden kaikki rakenteet, siipien pyörimisalue ja tuulivoimaloiden nostoalueet tulee sijoittua osoitetuille tuulivoimaloiden alueille. Osayleiskaavassa on osoitettu osa-alueet (tv-1), joille tuulivoimalat tulee sijoittaa kaikkine rakenteineen. Alueet on osayleiskaavassa rajattu siten, että tuulivoimaloiden tarkemmassa sijoittamisessa voidaan ottaa huomioon mm. paikalliset maaperäolosuhteet. Kaava mahdollistaa yhteensä 14 tuulivoimalaa. Kaavamääräyksin on ohjattu myös tuulivoimaloiden enimmäiskorkeutta sekä niiden väritystä. Vaalealla värityksellä tarkoitetaan maisemakuvaan soveltuvaa yhtenäistä väritystä (valkoinen tai muu vaalea väri). Kaavamääräyksen mukainen enimmäiskorkeus tarkoittaa tuulivoimalan kokonaiskorkeutta (torni + lapa). Korkein tv-1 alueilla oleva maanpinnan korkeus on +26 mpy. TUULIVOIMALAITOKSEN OHJEELLINEN PAIKKA Osayleiskaavassa on esitetty tuulipuiston yleissuunnitteluun perustuen uusien tuulivoimalaitosten ohjeelliset paikat. RAKENNETTU TUULIVOIMALAITOS Informatiivisuuden vuoksi jo rakennetut tuulivoimalaitokset on esitetty kaavassa omalla merkinnällään.

38 (49) 5.3 Sähkönsiirtoa ja teitä koskevat kaavamerkinnät OHJEELLINEN MAAKAAPELI Tuulivoimapuiston sähkönsiirto toteutetaan maakaapeleina. Onkalon tuulivoimapuistoon rakennettavat uudet tuulivoimalaitokset kytketään maakaapelilla Halmekankaan tuulivoimapuistoon rakennettavaan sähköasemaan. Osayleiskaavassa on esitetty maakaapelit tuulivoimapuiston yleissuunnitelman perusteella. Maakaapeleiden sijainnit on tarkoituksenmukaista osoittaa kaavassa ohjeellisina, jotta niiden rakentamisessa voidaan ottaa huomioon paikalliset maaperäolosuhteet. Maakaapelien toteutusta ohjataan koko yleiskaava-aluetta koskevilla määräyksillä. NYKYINEN MAAKAAPELI Onkalon alueelle jo rakennetut tuulivoimalaitokset on kytketty maakaapelilla Simon sähköasemaan. OHJEELLINEN TIELINJAUS Merkinnällä on osoitettu tuulivoimalaitoksia palvelevat huoltotiet. Huoltotiet toteutetaan sorapintaisina ja keskimäärin 6 m leveänä. Osayleiskaavassa on esitetty uudet tiet tuulivoimapuiston yleissuunnitelman perusteella. Teiden sijainnit on tarkoituksenmukaista osoittaa kaavassa ohjeellisina, jotta niiden rakentamisessa voidaan ottaa huomioon paikalliset maaperäolosuhteet. Teiden toteutusta ohjataan lisäksi koko yleiskaava-aluetta koskevilla määräyksillä. NYKYINEN TIELINJAUS Olemassa olevat tuulivoimapuistoa palvelevat tiet on osoitettu kyseisellä merkinnällä. VALTATIE/KANTATIE Kaava-alueen koillisrajalla sijaitseva valtatie 4 on osoitettu kyseisellä merkinnällä. 5.4 Muut kaavamerkinnät LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ERITYISEN TÄRKEÄ ALUE Alueella sijaitsee Metsälain 10 :n mukaisia kohteita. Alueiden suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon luontoarvot ja alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän luonteen turvaaminen LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ERITYISEN TÄRKEÄ ALUE Alueella sijaitsee Metsälain 10 :n mukaisia kohteita sekä luonnonsuojeluin 42 :n mukaisen kasvilajin esiintymä. Alueiden suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon luontoarvot ja alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän luonteen turvaaminen. LUONNON MONIMUOTOISUUDEN KANNALTA ERITYISEN TÄRKEÄ ALUE Alue on paikallisesti luonnon monimuotoisuutta lisäävä elinympäristö. Alueiden

39 (49) suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon luontoarvot ja alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän luonteen turvaaminen. POHJAVESIALUE Pohjavesialueelle ei saa sijoittaa laitoksia, rakenteita tai toimintoja, jotka saattavat vaikuttaa haitallisesti pohjaveden laatuun. Alueella tapahtuvassa toiminnassa tulee pohjavesien suojelu ottaa huomioon (YSL 8 ). Pohjaveden määrään tai korkeustasoon vaikuttavaa rakentamista tai muuta toimintaa saattaa rajoittaa pohjaveden muuttamiskielto (VL 1:18 ). Toimenpiteistä on tarvittaessa pyydettävä Ely-keskuksen lausunto. MUINAISJÄÄNNÖS Muinaismuistolain (295/63) tarkoittama ja rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty. Ennen rakennushankkeen vireilletuloa tulee olla yhteydessä Museovirastoon. 5.5 Koko kaava-aluetta koskevat määräykset Yleiskaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille voidaan sijoittaa yhteensä enintään 14 tuulivoimalaa ja niiden vaatima rakennusoikeus. Tuulivoimapuiston sisäinen sähkönsiirto on toteutettava maakaapeleina. Tuulivoimaloiden huoltoteitä ja maakaapeleita ei saa sijoittaa luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeille alueille. Tuulivoimaloiden huoltotiet ja maakaapelit on sijoitettava mahdollisuuksien mukaan samaan maastokäytävään. Ennen tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämistä on saatava hyväksyntä Puolustusvoimien pääesikunnalta. Ennen kunkin tuulivoimalan rakentamista on haettava ilmailulain 165 :n mukainen lentoestelupa. Tämä yleiskaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain 77 a :n tarkoittaman oikeusvaikutteisena yleiskaavana. Osayleiskaava voidaan käyttää yleiskaavan mukaisten tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena tuulivoimaloiden alueilla (tv-1 -alueilla). Tuulivoimaloiden käytön päätyttyä voimaloiden maanpäälliset osat on purettava rakennusvalvonnan määräämässä kohtuullisessa ajassa. 6 Osayleiskaavan vaikutukset 6.1 Vaikutusten arviointi Onkalon tuulivoimapuiston osayleiskaavan vaikutusten arviointi perustuu hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tuottamaan selvitysaineistoon, vaihtoehtojen vertailuun ja vaikutusten arviointiin. Kaavaselostuksessa on esitetty Onkalon tuulivoimapuistohankkeen vaikutukset keskeisiltä osilta. Kattavat tiedot löytyvät

40 (49) hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2013). 6.2 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön Onkalon tuulivoimapuiston toteuttaminen ei aiheuta merkittäviä yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvia vaikutuksia. Tuulivoimapuisto sijoittuu sen toiminnan kannalta sopivalle alueelle. Toiminnassa hyödynnetään suurelta osin olemassa olevaa sähköverkkoa ja tiestöä, eivätkä toiminnasta aiheutuvat liikennejärjestelyt edellytä muutoksia yleiseen tieverkkoon. Tuulivoimapuistohanke on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukainen ja tukee erityisesti uusiutuvan energian hyödyntämistä koskevien tavoitteiden toteutumista. Tuulivoimapuiston sähkönsiirtovaihtoehdoissa on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti ensisijaisesti hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia johtokäytäviä. Onkalon tuulivoimapuiston aiheuttama maankäytön muutos ei ole ristiriidassa seutu- ja maakuntakaavojen kanssa. Olemassa olevat voimajohdot on osoitettu seutu- ja maakuntakaavassa. Onkalon tuulivoimapuiston sähkönsiirto toteutetaan maakaapelein Halmekankaan tuulivoimapuistoon. Halmekankaan tuulivoimapuiston suunnitellut uudet voimajohtoreitit eivät ole ristiriidassa seutu- tai maakuntakaavan tai muiden voimassa olevien kaavojen kanssa. Tuulivoimaloiden, huoltoteiden ja sähköasemien rakennusalueilla hanke vaikuttaa suoraan maankäyttöön muuttamalla metsätalouskäytössä olevaa aluetta energiantuotantoalueeksi. Valtaosalla tuulivoimapuiston alueesta metsätalouskäyttö voi kuitenkin jatkua ja kokonaisuudessaan Simon tuulivoimapuistohankkeiden seurauksena metsätalouskäytössä olevaa aluetta poistuu suhteellisen vähän. 6.3 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Tuulivoimapuisto aiheuttaa muutoksia hankealueen ja sen lähiympäristön maisemakuvaan. Onkalon hankealueelle ei sijoitu valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita eikä valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä. Arvokohteista eniten vaikutuksia kohdistuu Simojoen suun kulttuurimaisemaan. Lentoestevalot aiheuttavat maisemakuvan muutoksia, koska alueella olevien tuulivoimaloiden ja siten valonlähteiden määrä kasvaa. Lentoestevalojen maisemalliset vaikutukset korostuvat pimeässä. Alustavassa voimalasijoittelussa, huoltoteiden ja voimajohtoreittien linjauksissa on otettu huomioon tunnetut muinaisjäännökset sekä tehdyn arkeologisen inventoinnin tulokset. Onkalon alueella suunniteltujen voimalapaikkojen läheisyydessä sijaitsee 1 muinaisjäännöskohde. Muinaisjäännöskohteet tulee huomioida tuulivoimapuistojen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja kaavoituksessa sekä ne on merkittävä ja suojattava rakennusaikana, jolloin haitalliset vaikutukset voidaan välttää. 6.4 Vaikutukset maaperään ja vesistöön Onkalon alueelle tai sen läheisyyteen ei sijoitu erityisiä geologisia arvoja, joten vaikutukset maa- ja kallioperälle ovat vähäisiä. Hankealueelle sijoittuu melko niukasti luonnontilaisia pintavesiä. Suurin osa virtavesistä on metsätalouden toimenpiteissä oikaistuja tai muutettuja, ja luonnontilaltaan

41 (49) heikentyneitä. Voimajohtopylväiden sijoittelussa voidaan huomioida virtavesiuomat ja välttää rantapenkereen eroosiota ja kiintoaineksen päätymistä vesistöön. Onkalon hankealueen eteläpuolella ja osittain kaava-alueelle sijoittuu Karijärven pohjavesialue (1275112), joka on luokiteltu III-luokan pohjavesialueeksi. Sähkönsiirtoreittien varrelle sijoittuu yhteensä kolme I-luokan pohjavesialuetta. Yhden pohjavesialueen kohdalle raivataan uusi voimajohtoaukea, kaksi pohjavesialuetta ylitetään olemassa olevien voimajohtojen rinnalle levennettävässä johtoaukeassa. Asianmukaisella sijoittelulla voimajohto-pylväiden perustamisesta aiheutuvat vaikutukset jäävät vähäisiksi. Tuulivoimapuiston ja sähkönsiirron rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvat vaikutukset alueen pohjavesivaroihin liittyvät mahdollisiin kuljetus- ja rakennuskaluston öljyvuotovahinkoihin. Tämä riski liittyy kaikkeen ajoneuvojen liikkumiseen pohjavesialueilla, ja arvioidaan hankkeen osalta merkitykseltään vähäiseksi. 6.5 Vaikutukset kasvillisuuteen Onkalon tuulivoimapuiston rakentamiskohteet sijoittuvat kaikki tavanomaiseen talousmetsään. Osa huoltotielinjauksista sivuaa tai halkoo luontokohteita. Hankealueelle tai tarkastelluille sähkönsiirtoreiteille ei sijoitu luonnonsuojelulain mukaisia arvokkaita luontotyyppejä tai erityisen arvokasta lajistoa. Kasvillisuusvaikutukset kohdistuvat pääosin karujen talousmetsien tavanomaiseen lajistoon ja yleisiin metsäluontotyyppeihin ja ovat tyypiltään paikallisia. Sähkönsiirrosta kasvillisuudelle aiheutuvat vaikutukset syntyvät maakaapeloinnin kaivamisesta huoltotielinjausten yhteyteen sekä uusien johtokäytävien raivaamisesta ja todetaan pääosin vaikutuksiltaan vähäisiksi. Onkalon hankealueella rakentamisella suon lähivaluma-alueelle ei arvioida olevan merkittävästi heikentävää vaikutusta aapasuokehityssarjoihin lukeutuvan suon vesitasapainoon. 6.6 Vaikutukset eläimistöön Hankealueen pesimälinnusto koostuu etupäässä alueellisesti tavanomaisesta lintulajistosta, eikä alueilta löydetty erityisiä linnustollisia arvoja. Onkalon tuulivoimapuisto sijoittuu Lounais-Lapin kautta muuttavan linnuston merkittävälle muuttoreitille, jonka kautta muuttaa runsaasti etenkin petolintuja. Hankkeen pesimälinnustoon kohdistuvat vaikutukset ovat voimakkaimmillaan tuulivoimapuiston ja sähkönsiirron rakentamisvaiheessa, jonka jälkeen vaikutukset vähenevät. Suunnitellun tuulivoimapuiston pesimälinnustoon kohdistuvat vaikutukset arvioidaan pääosin vähäisiksi. Muuttolinnuston osalta tuulivoimapuisto aiheuttaa muuttaville linnuille riskin törmätä tuulivoimaloiden pyöriviin lapoihin, minkä lisäksi ne muodostavat esteitä lintujen muuttoreiteille. Onkalon tuulivoimapuistolla voi olla enintään kohtalaisia vaikutuksia alueen kautta muuttavaan linnustoon, etenkin petolintuihin. Useiden tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutukset voimistavat linnustoon kohdistuvia vaikutuksia. Onkalon tuulivoimapuiston alueella esiintyvää eläimistöä on tarkkailtu pääasiassa hankealueella toteutettujen luontoselvitysten yhteydessä. Erikseen hankealueella toteutettiin EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajistoon kuuluvien lepakoiden detektoriselvitys. Tuulivoimapuiston hankealueella esiintyvä eläimistö koostuu alueellisesti tavanomaisista ja metsä- sekä suovaltaisilla alueilla yleisenä esiintyvistä

42 (49) lajeista. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista hankealueella esiintyy saukkoa, viitasammakkoa, pohjanlepakkoa sekä aika ajoin kaikkia suurpetojamme. Tuulivoimapuiston sekä sähkönsiirron rakentaminen muuttaa ja pirstoo eläinten elinympäristöjä, ja aiheuttaa etenkin rakentamisvaiheessa häiriötä. Tavanomaisen ja yleisen eläinlajiston arvioidaan ajan myötä tottuvan niiden elinalueelle rakennettuihin tuulivoimaloihin. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajiston osalta rakentaminen ei kohdistu niiden, hankealueelle mahdollisesti sijoittuviin, lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Simon tuulivoimapuistojen rakentamisen sekä niiden sähkönsiirron toteuttamisen vaikutukset alueella esiintyvään eläimistöön arvioidaan kokonaisuutena vähäisiksi. 6.7 Vaikutukset Natura-alueisiin, suojelualueisiin ja suojeluohjelmiin Simon tuulivoimapuistohankkeiden toteuttaminen ei aiheuta merkittäviä välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lähimpien, eli tarkasteltujen Natura-alueiden suojeluperusteena esitetyille luontotyypeille tai luonto- ja lintudirektiivin mukaiselle kasvi- tai eläinlajistolle, joten niiden levinneisyyden ja edustavuuden tai elinolojen alueella ei arvioida muuttuvan hankkeiden toteutuessa. Tämän johdosta myöskään Naturaalueiden eheydelle ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia. Hankeen osalta voidaan todeta, että tuulivoimapuistohankkeiden yhteydessä ei ole tarpeen laatia luonnonsuojelulain 65 :n mukaista Natura-arviointia. Simon tuulivoimapuistojen ja muiden ympäröivien tuulivoimapuistohankkeiden yhteisvaikutukset kohdistuvat lähinnä lintudirektiivin perusteella Natura-verkostoon sisällytetyille alueille. Simon tuulivoimapuistoilla tai niiden sähkönsiirrolla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia niiden läheisyyteen sijoittuviin luonnonsuojelualueisiin tai suojeluohjelmien sekä IBA-alueiden kohteisiin, koska tuulivoimapuistojen ja voima-johtojen rakentaminen sijoittuu varsin etäälle ko. alueista. Onkalon hankealueelle suunnitelluilla tuulivoimaloilla, niiden tiestöllä ja sähkönsiirrolla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia Syvälahdenjärven aarnimetsän luonnonsuojelualueeseen, koska hankkeen rakenteita ei sijoitu luonnonsuojelualueelle eikä rakentamisen arvioida vaikuttavan alueen vesitasapainoon siten, että luonnonsuojelualueen suojeluperusteet tai luontotyyppien ominaispiirteet vaarantuisivat. Luonnonsuojelualueelle ulottuvat vaikutukset ovat lähinnä maisemallisia. 6.8 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen Tuulivoimapuistojen asumisviihtyvyyteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset ovat pääosin kokemusperäisiä. Vaikutusten kokemisessa on yksilökohtaisia eroja. Simon tuulivoimahankkeiden asukaskyselyn vastaajista lähes 60 prosenttia arvioi, että tuulivoimapuistoilla ei ole vaikutuksia asuinalueen ympäristön viihtyisyyteen. Myönteisiksi vaikutukset arvioi 15 prosenttia vastaajista ja kielteisiksi puolestaan 21 prosenttia vastaajista. Tuulivoimapuistojen rakentaminen ei estä liikkumista eikä virkistyskäyttöä tulevaisuudessakaan, mutta tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa kuitenkin alueen metsäistä ympäristöä voimakkaasti. Tuulivoimaloihin ei liity juurikaan onnettomuusriskejä ja niiden vaikutukset turvallisuuteen ovat vähäisiä. Tuulivoimaloista ei aiheudu ihmisten terveydelle vaarallisia päästöjä. Tuulivoimapuistojen terveysvaikutukset syntyvät pääasiallisesti tuulivoimaloiden meluvaikutusten kautta. Tuulivoimapuistojen ihmisiin kohdistuvia vaikutukset korostuvat niillä alueilla, joiden ympäristöön sijoittuisi useita tuulivoimapuistohankkeita

43 (49) 6.9 Vaikutukset äänimaisemaan 6.10 Vaikutukset äänimaisemaan Tuulivoimapuisto aiheuttaa muutoksia hankealueen ja sen lähiympäristön äänimaisemaan. Eniten melua syntyy tuulivoimapuiston rakentamisen aikana. Melua syntyy huoltoteiden ja voimaloiden perustusten rakentamisen ja kaapeloinnin sekä voimaloiden pystytyksen aikana. Syntyvä melu on normaaliin rakennusmeluun verrattavissa olevaa työkoneiden ja työmaaliikenteen aiheuttamaa melua. Kuljetuksia ja ehkä suurimpia nostoja lukuun ottamatta melu ei pääasiallisesti leviä tuulipuistoaluetta laajemmalle. Rakentamisen aikainen melu ei ylitä lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ohjearvoja. Meluvaikutukset tuulivoimapuiston rakentamisen aikana on paikallista ja kestoltaan melko lyhyttä, eikä sen arvioida aiheuttavan merkittävää haittaa. Tuulivoimaloiden äänen leviämisen vaikutuksia on arvioitu melumallinnusten pohjalta. Mallinnusparametreina on käytetty VTT:n teettämän tutkimusraportin Ehdotus tuulivoimamelun mallinnuksen laskentalogiikkaan ja parametrien valintaan (28.6.2013) mukaisia parametreja. Tuulivoimaloiden aiheuttamat äänenpainetasot on mallinnettu WindPRO 2.8 laskentaohjelmalla ISO 9613-2 standardin mukaisesti. Melun leviämismallinnuksen laskentatulokset on havainnollistettu niin sanottujen leviämiskarttojen avulla. Leviämiskartat osoittavat melun leviämisen teoreettisen maksimin, eli mallinnuksessa oletetaan tuulevan yhtä aikaa yhtä kovaa jokaisesta ilmansuunnasta. Todellisuudessa melu ei ole yhtä aikaa maksimitasossa jokaisessa osassa tuulivoimapuistoa. Todellisessa tilanteessa melu on pienempää kaikissa muissa ilmansuunnissa, paitsi siellä mihin tuulee suoraan tuulivoimaloilta päin. Kuvassa on esitetty ero teoreettisen tuulimallinnuksen ja todellisen tilanteen välillä. Simon tuulivoimapuistojen alueella yleisin tuulensuunta on lounaasta kohti koillista. Kuva 11. Mallikuva teoreettisesta melumallinnuksesta (ylhäällä vasemmalla) ja todellisen tilanteen mukaisesta tuulivoimaloiden melun leviämisestä (alhaalla).

44 (49) Meluntorjuntaa ohjaavat Suomessa Valtioneuvoston päätöksen VNp 993/1992 mukaiset melutason ohjearvot. Päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Päätöksessä määritetään päivä- ja yöajan maksimimelutasot ulkoalueille asumiseen käytettävillä alueilla. Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen ohjeessa (4/2012) todetaan, ettei valtioneuvoston päätöstä melutason ohjearvoista (VNp 993/1992) voida suoraan soveltaa tuulivoimaloiden häiritsevyyden arviointiin. Tuulivoimarakentamisen suunnittelussa ympäristöministeriö suosittelee käytettäväksi edellä mainitussa ohjeoppaassa esitettyjä ns. suunnitteluohjearvoja. Ne perustuvat pääosin muiden maiden kokemuksiin tuulivoimaloiden tuottaman äänen häiriövaikutuksista ja muissa maissa käytössä oleviin tuulivoimalamelulle annettuihin ohjearvoihin. Näillä suunnitteluohjearvoilla pyritään varmistamaan, ettei tuulivoimaloista aiheudu kohtuutonta häiriötä ja että esimerkiksi asuntojen sisämelutasot pysyvät asumisterveysohjeen mukaisina. Taulukko 2. Valtioneuvoston päätöksen mukaiset melun keskiäänitasojen ohjearvot (VNp 993/1992). Vaikutuskohde Klo 7-22 Klo 22-7 Ulkona Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevat alueet Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet, taajamien ulkopuoliset virkistysalueet ja luonnonsuojelualueet Sisällä 1) 2) 55 db 50 db 45 db 40 db Asuin, potilas ja majoitushuoneet 35 db 30 db Opetus ja kokoontumistilat 35 db - Liike ja toimistohuoneet 45 db - 3) 4) 1) Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 db. 2) Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei sovelleta yöohjearvoa. 3) Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä. 4) Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa asumiseen käytettävien alueiden ohjearvoja.

45 (49) Taulukko 3. Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen ulkomelun suunnitteluohjearvot. Tuulivoimarakentamisen ulkomelutason suunnitteluohjearvot asumiseen käytettävillä alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamissa, virkistysalueilla loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla, luonnonsuojelualueilla* muilla alueilla L Aeq Päivä klo 7-22 45 db 40 db 40 db 35 db ei sovelleta ei sovelleta L Aeq Yö klo 22-7 Huomautukset * yöarvoa ei sovelleta luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä Melumallinnus (Kuva 12) on tehty Simon tuulivoimahankkeiden osalta kokonaisuutena. Mallinnuksen mukaan Putaankankaan (olemassa olevat voimalat), Leipiön, Halmekankaan ja Onkalon (olemassa olevat ja uudet) tuulivoima-alueiden meluvaikutukset yhdistyvät 35 db:n keskiäänitason osalta. Mallinnuksen mukaan Valtioneuvoston päätöksen mukainen yöajan ohjearvo asuinrakennuksille (50 db) ei ylity. Yöajan ohjearvo lomarakennuksille (40 db) ylittyy Onkalon tuulivoimapuiston länsi- ja eteläpuolella sijaitsevissa kahdessa kohteessa ja Leipiön tuulivoimapuiston lounaispuolella kahdessa kohteessa. Mallinnuksen mukaan Ympäristöministeriön ohjeen mukainen asuinalueen yöajan suunnitteluohjearvo (40 db) ylittyy kahden vakituisen asuinrakennuksen kohdalla. Toinen kohteista sijaitsee Onkalon voimaloiden länsipuolella ja toinen Putaankankaan voimaloiden eteläpuolella. Lomarakennusten osalta melun yöaikainen suunnitteluohjearvo (35 db) ylittyy mallinnustulosten mukaan lukuisissa kohteissa Simojoensuulla ja jokisuistossa. Häiriintyviä kohteita on myös Simojoen varrella lähempänä kuntakeskusta sekä Halmekankaan tuulivoima-alueen koillis- ja itäpuolella. Etenkin Simojoensuun kohteiden kohdalla melun yöaikainen suunnitteluohjearvo 35 db ei tule pysymään jatkuvasti ohjearvon yläpuolella, koska alueen vallitsevat tuulet puhaltavat samalta suunnalta ja siirtävät siten keskiäänitason rajaa lähemmäksi voimaloita ja niiden koillispuolelle. Suurin osa kohteista, jotka sijaitsevat mallinnuksen mukaan 35 db melualueella sijaitsevat Simon kuntakeskuksessa ja Simojoen varrella taajama-alueella. Näillä alueilla ympäristön tausta- ja muut äänet, kuten tiemelu, nousevat vallitsevimmiksi kuin tuulivoimaloista aiheutuvat äänet. Laajimmillaan 35 db keskiäänitason alue voi ulottua noin 2,8 km etäisyydelle tuulivoimaloista tuulen suunnasta riippuen.

46 (49) Onkalon tuulivoimapuisto Kuva 12. Melumallinnuksen tulokset Simon tuulivoimapuistohankkeissa. 6.11 Vaikutukset valo-olosuhteisiin Tuulipuistojen aiheuttamaa varjonmuodostusta on arvioitu asiantuntija-arviona WindPRO -ohjelmalla suoritetun mallinnuksen pohjalta. Mallinnuksessa laskettiin varjostuksen vaikutusaluetta ja ajallista kestoa. Sen lisäksi mallinnusta on tehty erikseen lähimmille herkille kohteille. Suomessa ei ole olemassa ohjeellisia raja-arvoja sallituille varjostusajoille. Saksassa ja Ruotsissa ja tuulivoimaloiden varjostusvaikutukset kiinteistöille saavat olla enintään 8 tuntia/vuosi. Varjostusvaikutukset ovat voimakkaimmillaan pääsääntöisesti keväällä ja syksyllä kun aurinko paistaa matalalta ja aamuisin ja iltaisin kun aurinko nousee tai laskee. Suurimmat varjostusvaikutukset kohdistuvat Onkalon voimaloiden lounaispuolelle. Myös Leipiön voimalat aiheuttavat muutamissa kohteissa yli 8 tuntia/vuosi varjostusvaikutusta, jos ei huomioida puuston katvevaikutusta. Halmekankaan voimalat eivät aiheuta raja-arvoja ylittäviä varjostusvaikutuksia lähialueen kohteissa.

47 (49) Onkalon tuulivoimapuisto Kuva 13. Varjomallinnuksen tulokset Simon tuulivoimapuistohankkeissa. 6.12 Vaikutukset metsästykseen ja virkistyskäyttöön Simon tuulivoimapuistohankkeet sijoittuvat Simon riistanhoitoyhdistyksen toimialueelle, kolmen eri metsästysseurojen metsästysvuokra-alueille. Hirvi on alueilla metsästettävistä saalislajeista lihan arvon kannalta merkittävin, ja pienriistasta etenkin metsäkanalinnut virkistysarvon kannalta merkittävimpiä. Tuulivoimapuistoalueet saattavat jonkin verran muuttaa hirvien kulkureittejä ja talvehtimista alueilla. Pienriistalle aiheutuvat vaikutukset ovat vähäisiä. Tuulivoimapuistojen ja niiden sähkönsiirron voimajohtojen rakentamisesta aiheutuva häiriövaikutus voi karkottaa riistaa hankealueilta, mutta vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja tyypiltään metsänkäsittelytoimien kaltaisia. Useiden hankkeiden yhteisvaikutuksena mm. kanalintujen elinympäristöjen pirstoutuminen ja soidinalueille kohdistuvat haitat yhdessä metsätalouden kanssa saattavat heikentää, mm. metson paikallispopulaatiota kaikkien seurojen alueilla. Vaikutus arvioidaan kuitenkin enintään kohtalaiseksi lajilla, jonka kannat vaihtelevat luontaisesti ja johon kohdistuu metsästyspainetta. Seurojen metsästysvuokra-alueet pirstoutuvat useiden tuulivoimapuistoalueiden ja - hankkeiden yhteisvaikutuksen myötä, ja seurat ilmoittavat tämän heikentävän jäsentensä virkistys- ja hirvenmetsästysmahdollisuuksia alueilla.