Toimiva Kotihoito Lappiin Seminaari 24.1.2017 Liikkumisen ongelmat ja niiden tunnistaminen vanhustyössä Sari Arolaakso, lehtori, Geronomi-koulutus
Monipuoliset tuen muodot kotona asumiseen Selviytyminen kotona mahdollisimman pitkään on monen ikäihmisen tavoite. Myös suomalaisen vanhuspolitiikan keskeinen tavoite on ikäihmisten toimintakyvyn ja kotona selviytymisen tukeminen. Kesällä 2013 voimaan tulleen vanhuspalvelulain tavoitteena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista sekä edistää ikäihmisten hyvinvointia ja kaventaa hyvinvointieroja, tukea ikäihmisten osallisuutta ja voimavaroja.
Selviytyminen kotona Itsenäinen selviytyminen (ADL, IADL), mieltymysten ja suunnitelmien toteuttaminen edellyttävät kykyä liikkua. Laatusuosituksen (2013) mukaan toimintakykyä heikentävät riskitekijät tulee ennakoida ja tunnistaa riittävän ajoissa. Sakari Rantalan (2003) mukaan liikkumis- ja tasapaino-ongelmat sekä lihasvoiman heikkeneminen ovat riskitekijöitä, joiden vaikutuksista toimintakykyyn ja itsenäiseen selviytymiseen on olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä. Nämä riskitekijät on tiedetty jo pitkään. Lihavaisen (2012) mukaan riskitekijät ovat edelleen huonosti tunnistettuja.
Riskitekijöiden ennakointi Ennakoiva suunnittelu tulee entistä tärkeämmäksi, kun eläkkeellä olon ja vanhuuden elämänvaihe pitenee (Kohti parempaa vanhuutta: konsensuslausuma 8.2.2012). Vanhuspalveluissa painopisteen tulee siirtyä yhä enemmän ennaltaehkäisevään työhön. Ikäihmisiä tulee ohjata omaehtoisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. (Vanhuspalvelulaki 28.12.2012 / 980; Laatusuositus 2013.)
Kotiin vietävien palveluiden kehittäminen Hankkeen tavoitteita ja toimenpiteitä (Lahja Harju) Varhainen puuttuminen terveydentilan ja toimintakyvyn heikkenemiseen Toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointikäytäntöjen kehittäminen
Toimintakyky ja arviointi Toimintakyky ja toimintakyvyn arviointi ovat nousseet keskeiseen asemaan ikääntymistä koskevassa tutkimustyössä ja käytännön vanhustyössä sekä toimintaa ohjaavassa lainsäädännössä (Pohjolainen & Salonen 2012 Grill ym. 2005; Wang 2004; Helin 2001, Knight 2000). Sekä toimintakyvyn käsitteen määrittäminen että ikäihmisen toimintakyvyn arviointi ovat moniselitteisiä ja tasoisia prosesseja. Tämän vuoksi vanhuspalveluissa tarvitaankin yhtenäisiä käsitteitä ja arviointikäytäntöjä.
Niin tutkimustyössä kuin käytännön työssä on vaikea tai jopa mahdotonta arvioida ja parantaa toimintakykyä, ellei käsitteitä ole yhteisesti määritelty (Wang 2004). Toimintakyky nähdään eri tieteenalojen lähtökohdista hyvin erilailla ja yhtenäisen käsitteen puuttuminen aiheuttaa usein ongelmia tieteiden väliseen keskusteluun ja tekee moniammatillisesta yhteistyöstä joskus lähes mahdotonta (Wang 2004; Knight 2000). Toimintakyky käsitteen yhtenäistämiseksi WHO on kehittänyt kansainvälisen toimintakyvyn luokituksen, ICF (International Classification of Functioning, Disability and Health).
Liikkumisongelmat Liikkumisongelmat voivat ilmaantua nopeasti jonkin sairaudet tai tapaturman myötä, kaatuminen. Liikkumisongelmat voivat kehittyä myös hitaasti, lähes huomaamatta. Puhutaan prekliinisistä liikkumisongelmista, joita voivat olla liikkumiseen ja liikkeisiin käytetyn ajan lisääntyminen, liikkumisen ja liikkeiden epävarmuus ja hitaus sekä lisääntynyt väsyminen. Näiden prekliinisten liikkumisongelmien on todettu ennustavan todellisia liikkumisongelmia sekä avun tarpeen lisääntymistä (Mänty 2010).
Liikkumisongelmat ja muisti Liikkumisongelmien on todettu olevan yhteydessä myös heikentyneeseen kognitiiviseen kyvykkyyteen. Liikkumisongelmien riittävän aikainen tunnistaminen voi olla keino ennustaa myös alkavaa muistisairautta (Buchman ym. 2007; Wang ym. 2006; Abbot ym. 2004). Kävelynopeuden hidastumisen ja kognitiivisten toimintojen heikkenemisen välillä on voitu osoittaa tutkimuksilla olevan yhteys (Welmer ym. 2014, Watson ym. 2010).
Liikkumisongelmat ja kaatumisriski Liikkumisongelmat ovat yleisin kotona selviytymisen riskitekijä; hoivan tarve kasvaa ja myös kaatumisalttius lisääntyy. Iäkkäiden kaatumisten ehkäisemiseksi on olemassa tutkitusti tehokkaita keinoja. (Pajala 2016, IKINÄ-OPAS, THL.) Riittävän aikainen riskitekijöiden tunnistaminen sekä yksilöllinen liikuntaneuvonta ja - ohjaus (Mänty 2010).
Liikkumisongelmat ja kaatumisriski Kotona selviytymistä häiritsevän haitan saa kaatumisesta joka viides ja joka kolmas joutuu laitoshoitoon. Ikääntyneen väestön määrän kasvamista ajatellen pidetään tärkeänä, että kaatumisten ennaltaehkäisyllä olisi pysyvä rooli hyvinvointia ylläpitävässä toiminnassa. (Pajala 2012, 9-12.)
IKINÄ-OPAS http://www.julkari.fi/bitstream/handle/1002 4/79998/THL_Opas_16_verkko.pdf?seque nce=1 Hyvää tietoa kaatumisiin liittyen, mm lääkkeiden vaikutus kaatumisriskin lisääntymiseen Sairaudet ja kaatumisriski Kaatumisriskin arviointi, IKINÄ malli mm SPPB
IKINÄ-toimintamalli Viitekehys kaatumisvaaran arviointiin ja toimenpiteiden suunnitteluun kaikille iäkkäiden kanssa toimiville ammattiryhmille. https://www.thl.fi/fi/web/tapaturmat/iakkaat/ ikina-toimintamalli
TOIMIA-tietokanta https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky
Lähteitä mm. Buchman SA, Boyle AP, Wilson SR, ym. 2007. Frailty is Associated With Incident Alzheimer s Disease and Cognitive Decline in the Elderly. Psychosomatic Medicine. 69: 483-489. Lihavainen K. 2012. Mobility Limitation, Balance Impairment and Musculoskeletal Pain Among People Aged 75 years, A Study with a Comprehensive Geriatric Intervention. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Mänty M. 2010. Early Signs of Mobility Decline and Physical Activity Counseling as a Preventive Intervention in Older People. University of Jyväskylä. Pajala S. 2016. IKINÄ-OPAS. Pohjolainen P, Salonen E. 2012. Toimintakyky vanhuudessa mitkä tekijät sitä määrittävät?. Gerontologia 26 (4). Sakari-Rantala R. 2003. Lihasvoimaa ja tasapainonhallintaa: iäkkäiden kuntosaliharjoittelu tehoaa. Liikunta ja Tiede 2003; 40 (3): 51-53. Welmer AK, Rizzuto D, Qiu C, Caracciolo B, Laukka EJ. 2014. Walking Speed, Processing Speed, and Dementia:A Population-Based Longitudinal Study. Journals of Gerontology: MEDICAL SCIENCES. Cite journal as: J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2014 December;69(12):1503 1510