OMAHOITAJATYÖTAPA KEHITTÄMISTEEMANA VÄLKKYLÄN PÄIVÄKODISSA Sinikka Mäkinen ja Raija Kurikka Välkkylän päiväkoti, Oulu Päiväkotimme on mukana Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhankkeessa, joka alkoi syksyllä 2006. Yhteistyössä kehittämiskoordinaattori Marja Hiitola-Moilasen kanssa suunnittelimme päiväkodin kehittämisteemaan koulutusta ja pohdimme, miten prosessi omannäköisestä Välkkylän päiväkodin omahoitajamallista etenee. Perehdyimme omahoitajuutta käsitteleviin julkaisuihin sekä kävimme keskusteluja jo omahoitajatyötavalla työskentelevien päiväkotien henkilöstön kanssa. Päiväkodin pienten ryhmässä työskentelevät työntekijät osallistuivat Lapsentahtinen päivähoito -koulutukseen. Koulutuksessa perehdyttiin kiintymyssuhdeteoriaan ja varhaiseen vuorovaikutukseen sekä omahoitajatyötavan käytänteisiin. Hankkeen alussa koko henkilökunta osallistui koulutukseen, joka käsitteli vuorovaikutusta vanhempien kanssa. Kehittämistyömme tärkeänä tukena on työnohjaus kolmen viikon välein pienten ryhmän työntekijöille. Omahoitajuus toteutuu eri-ikäisillä lapsilla eri tavoin, mutta kaikille tärkeää on riittävän pitkä tutustuminen päivähoitoon. Tutustuminen alkaa jo ensi kontaktista vanhempiin ja etenee niin, että ensimmäinen tapaaminen vanhempien ja omahoitajan kanssa tapahtuu ilman lasta. Tapaamisessa vanhemmat kertovat lapsestaan ja myös omista hoidon aloittamiseen liittyvistä tunteistaan. Tärkeää on keskustelun aikana myös sopia miten toteutetaan perhekohtainen n. 1-2 viikon mittainen tutustumisjakso päiväkotiin ja omahoitajaan. Tutustumisjakson aikana vanhemmat huolehtivat lapsestaan ja omahoitaja tutustuu olemalla läsnä sekä vanhempaan ja lapseen mutta myös vanhemman tapaan hoitaa lastaan. Lapsi saa rauhassa vanhemman kanssa tutustua omahoitajaan ja päiväkotiympäristöön. Luottamuksellisen yhteistyön syntymiseksi myös vanhemman on tärkeä tietää, mitä lapsen päivään sisältyy, jotta vanhempi pystyy tukemaan lasta tulevissa erotilanteissa. Hoidon alettua omahoitaja pyrkii ymmärtämään ja pukemaan sanoiksi lapsen tunteita sekä ylläpitämään mielikuvaa vanhemmista päivittäisen eron aikana. Yhdessä katsotaan valokuvia lapsen perheestä ja puhutaan vanhemmista. Päivähoidon alettua vanhempien kanssa sovitaan mahdollisuuksien mukaan lapsen lyhyemmistä hoitopäivistä ja työvuorojärjestelyin mahdollistetaan se, että omahoitaja on vastaanottamassa lasta ja myös paikalla silloin, kun lasta haetaan näinä ensimmäisinä hoitopäivinä. Toiminnassa pyritään siihen, että omahoitaja on läsnä lapsen päivittäisissä perushoitotilanteissa, (ruokailu, lepo, wc-käynnit) ulkoilee ja leikkii lapsen kanssa pienryhmässä. Omahoitaja huolehtii yhteydenpidosta vanhempiin ja on kasvatuskumppanina jakamassa lapsen arkea vanhempien kanssa: keskustelemassa lapsen hoitoon ja kasvuun liittyvistä asioista. Yhteiset näkemykset kirjataan lapsikohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Omahoitajan tehtävä on tukea vanhemman tunnetta vanhemmuuden tärkeydestä.
Kehittämisprojektin alettua otimme omahoitajakäytäntöjä työtapoihimme vähitellen. Teoriaan tutustuttuamme nimesimme pienten ryhmässä jokaiselle lapselle omahoitajan, joka pääsääntöisesti toimii omien lastensa kanssa perushoitotilanteissa ja toimii muutenkin mahdollisimman paljon pienryhmässä. Uusien perheiden perehdyttäminen ja pitkä tutustumisjakso omahoitajamallin mukaisesti otettiin työtavaksemme uuden toimikauden alkaessa. Vanhojen, osittain hyväksi koettujen työtapojen muuttaminen vaatii paljon keskustelua ja prosessointia. Päiväkodin johtajan tuki on tärkeä keskustelun ylläpitämisessä, työvuoro- ja sijaisjärjestelyissä, yleensä koko omahoitajakäytännön onnistumisessa. Työntekijän oma kiinnostus asiaan, koulutuksessa saatu teoriatieto sekä työnohjaus ovat ensiarvoisen tärkeitä sitouttamaan uusien toimintatapojen opetteluun. Kokemuksemme mukaan vanhempien palaute omahoitajakäytännöstä on ollut myönteistä, ja yhteistyö perheen kanssa on syventynyt. Rauhallinen pienryhmätoiminta ja turvallisen aikuisen läsnäolo vähentää lapsen stressitekijöitä ja helpottaa omahoitajaa havainnoimaan omia lapsiaan ja vastaamaan heidän tarpeisiinsa parhaalla mahdollisella tavalla. Työnjako on koettu selkeämmäksi, ja lapsiryhmään on tullut rauhallisuutta. Työtiimin yhteistyö on tärkeää, koska omahoitaja ei ole paikalla koko lapsen hoitopäivän ajan. Hyvä tiedonkulku tiimin sisällä ja työtiimiltä saatu keskustelutuki lapsen kehitykseen ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvissä asioissa on koettu erittäin tärkeäksi. Haasteena on yhteisen keskusteluajan löytäminen arjessa. OMAHOITAJANA ALLE KOLMEVUOTIAIDEN LASTEN PÄIVÄKOTIRYHMÄSSÄ Lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien näkemyksiä Laura Kangas ja Leena Isojärvi Omahoitajatyötavalla pyritään luomaan päivähoidossa luottamuksellinen ja jatkuva yhteys perheeseen sekä lapseen. Työtavassa keskeisiä tekijöitä ovat riittävän pitkä tutustumisaika päivähoidon aloitusvaiheessa, vanhempien roolin näkyväksi tekeminen ja lapsen kiintymyksen vahvistaminen omahoitajaan. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää omahoitajuuden toteutumista käytännössä päiväkotien alle kolmevuotiaiden ryhmissä ja työntekijän suhdetta lapseen, vanhempiin sekä työyhteisöön. Tutkimuksemme pyrkii myös selvittämään, mitkä asiat alle kolmevuotiaiden ryhmän lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat kokevat omahoitajuudessa haastavina ja mitkä palkitsevina. Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä olemme käyttäneet teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistui kahdeksan päiväkodin työntekijää yhteensä neljästä oululaisesta päiväkodista, joissa toteutetaan omahoitajatyötapaa alle kolmevuotiaiden lasten ryhmässä.
Tutkimuksemme mukaan omahoitajuuden koettiin helpottavan monia päiväkodin arjen käytäntöjä. Omahoitajuudessa päivähoidon aloitukseen kuuluva tutustumisjakso koettiin tärkeäksi sekä lapsen, vanhempien että työntekijän näkökulmasta. Sen koettiin muun muassa helpottavan lapsen ja vanhempien kokemaa eroahdistusta, antavan tärkeää tietoa omahoitajalle lapsen hoito- ja kasvatuskäytännöistä ja auttavan luottamuksen saavuttamisessa kaikkien osapuolten välillä. Tutkimushenkilöt kokivat, että suhde omahoitolapsiin oli syventynyt omahoitajuuden myötä ja lapsituntemus oli parantunut. Lisäksi lasten yksilöllisen ja tasavertaisen hoidon koettiin lisääntyneen. Myös yhteistyön vanhempien kanssa koettiin lisääntyneen omahoitajuuden myötä. Yhteistyötä kuvailtiin tiiviiksi, läheiseksi, avoimeksi, tasavertaiseksi ja luottamukselliseksi. Vanhemmat nähtiin tasavertaisina kasvatuskumppaneina. Tutkimushenkilöt kokivat, että työntekijöiden välinen työnjako oli selkeämpää pienryhmätoiminnan ansiosta. Myös yleinen ilmapiiri päiväkodissa koettiin rauhalliseksi ja kodinomaiseksi. Tutkimuksen mukaan kaikkien työntekijöiden ja etenkin johtajan oli sitouduttava työtapaan, jotta omahoitajuus onnistuisi. Tutkimushenkilöt korostivat tiimin sisäisen keskustelun merkitystä yhteisen tyylin löytämisessä ja myös myöhemmin toteutettaessa ja arvioitaessa omahoitajuutta. Oma työtiimi koettiin tärkeimmäksi tueksi työssä, mutta myös johtajan roolia korostettiin. Haastavina asioina omahoitajuudessa koettiin muun muassa työtavan sisäistämiseen liittyvät asiat, kuten poisoppiminen vanhasta työtavasta ja asenteen muutos. Haasteelliseksi koettiin myös perheiden mahdollisten ongelmien kohtaaminen, perheiden tukeminen ja omien tunteiden hallinta. Työntekijöiden vaihtuvuus ja omahoitajien lomat koettiin suurena ongelmana. Sen sijaan palkitsevana omahoitajatyötavassa tutkimushenkilöt kokivat esimerkiksi läheisen suhteen lapsiin ja perheisiin, eroahdistuksen vähenemisen, luottamuksen syntymisen kaikkien osapuolten kesken, työnjaon selkeytymisen sekä rauhallisen ja kodinomaisen ilmapiirin. AJATUKSIA OMAHOITAJUUDESTA ALLE KOLMEVUOTIAIDEN LASTEN PÄIVÄKOTIRYHMISSÄ Outi Huhanantti Kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen yksikkö Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erään tamperelaisen päiväkodin alle 3- vuotiaiden osastojen henkilökunnan ajatuksia omahoitajatyöskentelytavasta. Tutkimukseeni osallistuvat työskentelevät alle kolmevuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä, joissa omahoitajamalli ei ole käytössä. Tutkimuksessani olen pyrkinyt saamaan selville heidän ajatuksiaan omahoitajuudesta ja siitä miten he kokevat sen muutta-
van tämänhetkisiä käytäntöjä. Lisäksi pyrin selvittämään mitä työntekijät ajattelevat työskentelytavassa olevan hyvää tai huonoa eri osapuolten kannalta. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jossa olen käyttänyt menetelminä teemahaastattelua ja ryhmäkeskusteluja. Olen haastatellut seitsemää alle kolmevuotiaiden ryhmässä työskentelevää ja lisäksi pitänyt ryhmäkeskustelut samoille työntekijöille ryhmäkohtaisesti. Tutkimuksen tuloksissa käsitellään sitä, mitä tutkimuspäiväkodin alle kolmevuotiaiden ryhmien työntekijät ymmärtävät omahoitajuudella ja mitä he kokevat hyviksi ja huonoiksi puoliksi omahoitajuudessa. Tuloksissa kuvataan myös miten he kokevat omahoitajatyöskentelyn voivan muuttaa lapsen päivähoidon aloitusta ja ryhmän käytäntöjä. Lisäksi tuloksissa selvitetään, miten tutkimukseen osallistuneet olisivat valmiita toteuttamaan omahoitajuutta ja mitä he kokevat omalla kohdallaan vaikeaksi toteuttaa. AJATUKSIA OMAHOITAJAKÄYTÄNNÖSTÄ PÄIVÄKODIN YLI KOLMEVUOTIAIDEN RYHMISSÄ Reetta Lepistö Kandidaatin tutkielmani tarkoitus on selvittää lastentarhanopettajien ajatuksia omahoitajakäytännöstä päiväkodin yli kolmevuotiaiden ryhmissä. Työni on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusaineiston keräsin haastattelemalla kahta lastentarhanopettajaa. Tutkielmassani tarkastelen lastentarhanopettajien kokemuksia omahoitajakäytännön merkityksestä päiväkodissa työskentelyyn. Haen vastausta muun muassa kysymykseen: Miten omahoitajakäytäntö näkyy käytännön työssä ja lastentarhanopettajan ammatillisuudessa? Tutkielmassani tuli selkeästi esille, että omahoitajakäytäntö on helpottanut työtä sekä tehnyt siitä mielekkäämpää. Lastentarhanopettajat kokivat, että vaikka työ on välillä raskastakin, työhön sitoudutaan nyt paremmin kuin vanhassa käytännössä. Yli kolmevuotiaiden ryhmissä käytäntöä toteutetaan samoin periaattein kuin alle kolmevuotiaiden ryhmissä.
ALLE KOLMEVUOTIAIDEN LASTEN LEIKKI JA SEN MERKITYS Heidi Hakala Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö Tutkimukseni kohteena on ollut erään päiväkodin lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja. Tutkimuksen päätehtävänä oli kuvata alle kolmevuotiaiden lasten leikkiä ja sen merkitystä. Tavoitteena oli myös selvittää miten kasvattaja voi tukea alle kolmevuotiaan lapsen leikkiä ja sen myötä pienen lapsen kehitystä. Toissijaisena tarkoituksena on selvittää päiväkodin henkilökunnan näkemyksiä ja kokemuksia alle kolmevuotiaan lapsen leikistä, sen merkityksestä ja havainnoinnista. Tutkimuksessani olen määritellyt seuraavanlaisia tutkimusongelmia: Kirjallisuuteen pohjautuvassa tutkimusosassa olen lähtenyt tarkastelemaan: - Miten leikki määritellään? - Millaista on alle kolmevuotiaan lapsen leikki? - Mikä merkitys leikillä on alle kolmevuotiaalle lapselle? - Mikä merkitys ja miten aikuinen voi tukea alle kolmevuotiaan lapsen leikkiä? Empiirisessä tutkimusosassani pyrin selvittämään kasvattajien näkökulmaa seuraaviin kysymyksiin: - Mikä on alle kolmevuotiaan lapsen leikin merkitys kasvattajan näkökulmasta? - Mitkä ovat leikin tukemisen tavat ja niiden merkitys alle kolmevuotiaan lapsen leikissä kasvattajan kokemana? Aineistonkeruumetodina on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen aineiston analyysin olen toteuttanut sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että alle kolmevuotiaiden lasten leikki on merkityksellistä toimintaa. Pienen lapsen leikkiä pidetään tärkeänä elämisen taitojen kehittäjänä. Leikki on pienten lasten osastolla luontainen toimintatapa ja erityisesti sinne kuuluvaa. Leikin havainnoinnilla voi seurata lapsen jo kehittyneitä tai kehittymässä olevia taitoja. Havainnoinnin avulla voi seurata lapsen kehitystä parhaiten ja lapsen leikin kautta aikuinen voi nähdä lapsen sen hetkisen maailman. Leikin dokumentoinnin tärkeys oli kasvattajilla tiedossa, mutta se koettiin työlääksi ja aikaa vieväksi työmuodoksi. Kasvattajat kokivat myös, että he tarvitsisivat lisää tietoa, ohjausta ja välineitä dokumentoinnin tekemiseen.