Työnohjaus sosiaalityössä Synnöve Karvinen Niinikoski, Ulla-Maija Rantalaiho, Jari Salonen
Työnohjauksen hyvät käytännöt Kehittävän työnohjauksen ydinprosessit Ohjauksen käytännön järjestelyt Työnohjauksen toteuttaminen käytännössä Työnohjaus ja käytännönopetus Työnohjaajakoulutus ja työnohjaajavalmiudet
Työnohjaus ja ammatillinen asiantuntijuus Työnohjaus ja työelämän vaativuus Työnohjauksen kehityslinjoja Muuttuva ja toiminnassa rakentuva asiantuntijuus Kehittävän tayönohjauksen toimintakonsepti ja ammatinhallinta
Työnohjaus ja kehittäminen 1. Työnohjauksen vaikuttavuus ja arviointi 2. Työnohjauksen suhde kehittämistoimintaan ja tiedontuotantoon 3. Työnohjauksen kehittävä toimintakonsepti
Työnohjauksen vaikuttavuus ja arviointi Työnohjaus, kehittäminen ja arviointi kietoutuvat toisiinsa. Työnohjauksessa arviointia harjoitetaan ja harjoittellaan. Se on prosessina arvioivaa ja siihen sisältyy itsearviointia. Arviointi on jäänyt sisäiseksi toiminnaksi, eikä vaikutusta ole tarkasteltu. Työnohjauksen arviointi puutteellista.
Työnohjauksen vaikuttavuus ja arviointi Työnohjauksen kohdistuvan arvioinnin mahdollisuudet hyödyntämättä. Työnohjauksen tulosten ja vaikuttavuuden ulottuvuuteen ei ole ollut kiinnostusta. Vaikuttavuutta vaikea hahmottaa ei yksiselitteisiä tavoitteita ja toivottuja tuloksia. Ei etenkään jos puretaan auki käsitteitä ammatillinen kasvu ja työhyvinvointi. Työnohjauksen arviointi kohdistuu työnohjauksen omaan prosessiin ja siihen kuuluvien suhteiden arviointiin. Arvioinnin määrittelyä; Työnohjauksen arviointia voi luonnehtia kehittäväksi arvioinniksi lähtökohtaisesti kiinnostuneita ohjausprosessin toteutuksen laadusta, yksilön, ryhmän työnkehittämisestä ja ammatillisesta kasvusta. Huomio! Sitä ei sellaisena hahmotettu. Paineet tähän ovat kasvaneet.
Vaikuttavuuden arka kysymys Työnohjausta koskeva arviointi ja vaikuttavuus olleet tabu. Viimeaikainen tutkimus nostanut esiin; Sosiaalityöntekijät eivät aina koe työnohjauksen hyödyntävän käytännön työtä, eivätkä läheskään kaikki käytä työnohjausta, vaikka mahdollisuus on ja mielletään tärkeäksi. Työnohjaus merkittävä taloudellinen panostus lisää paineita vaikuttavuuden arviointiin. (Vaikuttavuusyhteiskunta länsimainen hyvinvointipoliittinen päätöksenteko.) Hallintokulttuurissa operoidaan tehokuuden ja tuottavuuden mittareilla tilaajatuottajamalliin siirtyminen ja laadunvalvontäjärjestelmien korostaminen Lisää pyörrettä työnohjauksen vaikuttavuuteen. Tähän asti työnohjauksen lupaukset mahdollisista vaikutuksista yleisesti hyväksytty sosiaalityön organisaatiossa. Suomalainen työnohjauskulttuuri eroaa esim. anglosaksisesta työnohjauksesta jossa työnohjaajana linjahallinnossa vastuullinen esimies. Tutkimustiedon mukaan työnohjausta toteutetaan laajamittaisesti ja asiaankuuluvalla koulutuksella ja muilla määräävillä tekijöillä.
Mahdolliset vaikutukset Työnohjauksen epäsuorat vaikutukset voivat olla merkittäviä. Esim. laadun varmistustehtävänä, keskustelun keskiössä väliintulot ja niiden tavoitteiden reflektointi. Riippuen missä ympäristössä sitä toteutetaan, se voi saada hyvin erilaisia merkityksiä ja sen mahdolliset vaikutukset voidaan tulkita tai esittää eri tavoin.
MAHDOLLISET VAIKUTUKSET Vaikutuksia pohdittaessa on tarkasteltava: Tarkasteltava työnohjaukselle asetettuja tavoitteita. Yritettävä jäsentää myös laajempiin toimintayhteyksiin. Täytyy eritellä työnohjausteorian logiikkaa mahdollisen vaikutusmekanismin hahmottamiseksi. (Realistisen arvioinnin keskeinen idea.)
MAHDOLLISET VAIKUTUKSET Työnohjausta tarvitaan kriittisen reflektion mielessä. Työntekijä pystyy purkamaan kuormaansa. (työsuojelun ja työterveyden tueksi) Työnohjauksen tarvetta normittavat myös erilaiset suositukset ja normit sekä sosiaalialan kehittämisohjelmat Oppimisen elementtejä oppiva organisaatio Toimii ammatillisen reflektion foorumina, johon liitetään tavoitteita ammatillisesta kasvusta, kehittämistyöstä, ammatinhallinnasta ja ammatillisen toiminnan laadun varmistuksesta sekä toiminnan eettisestä kestävyydestä.
MAHDOLLISET VAIKUTUKSET Sen sijaan työnohjauksen vaikutusta ohjattavan työn laatuun, sisältöön ja tuloksiin, puhumattakaan laajemmasta vaikuttavuudesta, ei voida osoittaa helposti sosiaalityössä. Tästä kertovat myös työntekijöiden palautteet onko oman työn kannalta relevanttia. Uusi asiantuntijuuskeskustelu ja monitoimijaisten verkostojen keskeisyys hyvinvointi- ja terveyspalvelujen tuotannossa onkin muuttamassa työnohjauksen kohdetta ja intressiä. Kohdataan uusia ilmiöitä ja ongelmia joudustaan luomaan uutta ammattitietoa ja osaamista yhteistoimin toteutetuissa interventioissa. Näin myös työnohjauksen painopiste ja tavoitteet muuttuvat. Työnohjauksen kohteeksi ammatinhallinta.
MAHDOLLISET VAIKUTUKSET Voiko työnohjauksen vaikutusten olettaa näkyvän siinä, muuttuvatko työntekijöiden, työryhmien, työyhteisöjen ja moniammatillisten verkostojen käsitykset omasta toiminnastaan tai muuttuuko itse toiminta ja sitä rakentava toimintakonsepti.
Mittaaminen ja arviointi Summatiivisesti ja formatiivisesti voidaan laatia mittausasetelmia. Summatiivinen arvioinnin tavoitteena vaikutusten arviointi. Formatiivisen arvioinnin tavoitteena on toiminnan kehittäminen ja muokkaaminen Formatiivinen nähdään hyvin luontevana arviointina. Paljon hyvää; kehittävää itsearviointia jne. Mutta ontuvana on se, että tietotyönohjauksesta ja sen arvioinnista ei kerry. Työnohjauksen tuottama tieto ja arviointi palaute itse työstä ei välity systemaattisesti työnohjauksen ulkopuolelle, esimerkiksi organisaation johtoon. Kenties työnohjausprosesseja kannattaisikin arvioida osana organisaation kehittämistoimintaa.
Organisaatiot tarvitsevat tietoista työnohjauspolitiikkaa tarkoituksena lisätä luottamusta, avoimuutta ja vuoropuhelua organisaatiossa. Työnohjauksen suhde kehittämistoimintaan ja tiedontuotantoon Tuo esiin kehittämistarpeita ja palvelee kehittämisen välineenä. Kytkettävä entistä tiiviimmin kehittämiseen. Sosiaalityön asiantuntijuuden, osaamisen ja ammattikäytäntöjen kehittämisen kannalta erittäin tärkeä. Mikäli työnohjaus jää irralliseksi kehittämistoiminnasta ja siitä vastuullisesta organisaation johtamisesta kehittämistarpeilla ei mahdollisuutta jalostua uudeksi tiedoksi ja uusiksi ammattikäytännöiksi.
Jatkuu Organisaatioon tulo ulkopuolelta ei yhteyttä johtoon. To:n ja työn kehittämisen suhdetta ajatellen suurin pulma on; kuinka yltää työnohjauksen ytimen yksilöllisen toimijasubjektin tunnepohjaisen kokemuksen pohdinnasta vaikuttamaan toiminnan kehittymisen ehtoihin, toiminnan muuttamiseen tai kehittämiseen mielekkääseen suuntaan. Yksilötoimija rakenteellinen ulottuvuus Muusta ohjaustoiminnasta erillään. Ulkoatulo, luottamuksellisuus asiakaslaki kohti parempaa palvelua. Työnohjauksessa päädytään pohtimaan toimintatapojen tarvittavaa muutosta, mutta törmätään siihen että työntekijät kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa rajallisiksi ja vähäisiksi.
JATKUU Jos irralleen organisaation muusta toiminnasta, sosiaalityöntekijät saattavat turhautua ja uupua heijastelee työhyvinvointia ja työmotivaatioa. Hengittävä organisaatio luo tilan ja rakenteet kehittävälle, motivoivalle ja laatua takaavalle osallistavalle dialogille. Työnohjauksen hyödyntäminen kehittämisessä edellyttää organisatorisia keskustelu- ja kehittämisrakenteita.