Kaikki rakastavat keskitason teorioita mutta mitä ne oikein ovat? Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto

Kaikki rakastavat keskitason teorioita mutta mitä ne oikein ovat? Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos, Turun yliopisto

Esityksen sisältö: I. Keskitason teoriat ja yleisen teorian kritiikki II. Yleisen teorian kritiikki historiallisessa sosiologiassa III: Keskitason teorian ajatuksen relevanssi nyt

I. Keskitason teoriat ja yleisen teorian kritiikki

Miten keskitason teoria on keskitasoista? Keskitason teorian (theory of the middle range) käsite ei Mertonilla ole yksiselitteinen ja hyvin määritelty (Sztompka, Boudon ym.) Hän esimerkiksi paikallistaa keskitason teorioita yhtäällä yksittäisten asiantilojen jäsentyneiden (orderly) kuvausten ja sosiaalisten järjestelmien teorioiden väliin, toisaalla tutkimuksen työhypoteesien ja kaikkia yhteiskunnan säännönmukaisuuksia selittävän yhdistetyn (unified) teorian välimaastoon Kuvaus hypoteesi, järjestelmän teoria kaiken selittävä teoria Piotr Sztompka: koskeeko keskitasoisuus kohteita, niissä tarkasteltuja ominaisuuksia, teorian rajoja vai sen yleisyyttä?

Middle range ei tarkkaan ottaen tarkoita keskitasoista Range = vaihteluväli, asteikko, aikaväli, kantomatka, piiri, toimintasäde, kyvyt yms. Kysymys on (ehkä) keskikokoisen pätevyysalueen teorioista, joiden 1. käsittelemien kohteiden piiri on keskikokoinen 2. toimintasäde (sovellutusalue) on keskikokoinen 3. aikaväli (ajallinen pätevyysalue ) on keskikokoinen 4. kyky selittää (ja tulkita) sosiaalista maailmaa on keskikokoinen Kontrasti lavean pätevyysalueen ( yleiset ) teorioihin, joitten piiri, toimintasäde, aikaväli ja kyky ovat mahdollisimman laajoja näitäkin teorioita on monentyyppisiä Suppea, keskikokoinen, lavea

Mertonin kriittinen pointti Päätehtävämme tänään [1960-luvun lopulla] on kehittää erityisiä, rajoitetulle käsitteelliselle piirille sovellettavia teorioita [poikkeava käyttäytyminen, viiteryhmät, sosiaalinen kontrolli yms.] pikemminkin kuin etsiä välittömästi totaalista käsitteellistä rakennetta, joka olisi riittävä (adequate) näitten ja muitten keskitason teorioitten johtamiseen (Merton 1968; kurs. HR) Lavean piirin teoria on Mertonin mukaan siis mahdollinen, mutta sen kehittelyyn ei pidä sännätä ensimmäisenä (Parsonsin virhe!) tutkimuksellisesti hedelmällisempi strategia on kehitellä ENSIN keskitason teorioita, joita voidaan koetella empiirisesti, ja SITTEN todennettujen teorioiden avulla kehitellä kasvavasti yleisempää käsitteellistä skeemaa, joka on riittävä (adequate) yhdistämään kokonaisuudeksi (consolidate) erityisten teorioitten ryhmiä niin että niistä tulee yleisempien muotoilujen erityistapauksia

Siis Merton ei siis kritisoi yleistä teoriaa vaan tietynlaista yleisen teorian kehittelyn strategiaa (klassikot, käsiteanalyysi, spekulaatio) ennenaikaisuusargumentti! Yleistä teoriaa pitää rakentaa keskitason teorioiden avulla Keskitason teoriat voivat sopia erilaisiin yleisiin teorioihin ja olla keskenään ristiriitaisia

II. Yleisen teorian kritiikki historiallisessa sosiologiassa

Historiallinen sosiologia ja teoria Yleisen teorian (radikaalimpaa) kritiikkiä historiallisen sosiologian piirissä Kritiikin kohteena ovat epokaaliset teoriat (Stinchcombe) eli yleiset yhteiskunnallisen muutoksen teoriat, jotka lähtevät siitä, että historiallisen muutoksen taustalla on jokin tietty ydinmekanismi, joka selittää yhteiskunnan muutosta kokonaisvaltaisesti ja ajasta ja paikasta riippumatta: esimerkiksi marxilais-leniniläinen historiallinen materialismi (tuotantovoimat ja suhteet), Émile Durkheimin työnjakoteoria (työnjaon syveneminen), Parsonsin teoria (funktionaalinen erilaistuminen) jne. Epokaaliset teoriat tarkastelevat historiallisia tapahtumakulkuja omiin käsitteellisiin luokkiinsa pakotettuina Stinchcombe: voimme vielä nähdä historiallisen kuvan liikkuvan, mutta se on aivan samea, kuin koulun elokuva, jota aloitteleva koneenkäyttäjä näyttää (Stinchcombe 1978)

Historiallisen sosiologian vaihtoehto I: aineistolähtöinen teoretisointi Stinchcombe: yhteiskuntatieteet eivät edisty epokaalisia tulkintoja historiaan soveltamalla vaan tapausten empiirisen vertailun avulla. Vertailun avulla on mahdollista löytää kausaalisesti merkittäviä syviä analogioita eli samankaltaisuuksia tapausten välillä. Analogia on sitä syvempi, mitä enemmän tapausten välillä havaitaan samanlaisia ominaisuuksia Tapausten vertailun tarkoituksena on etsiä niistä yhteisiä syitä ja seurauksia kausaalinen selittäminen Jatkuvan vertailu eliminoi kausaalisesti merkityksettömät samankaltaisuudet kausaalisesti merkittävien joukosta Esimerkki analogiasta: kaksoisvallan tilanne vallankumouksen edellytyksenä

Onko yleisillä teorioilla sitten mitään roolia sosiohistoriallisessa tutkimuksessa? Stinchcombehan antaa ymmärtää, että monesti epokaaliset teoriat ovat maailmankatsomuksellista kuorrutusta, johon tutkijan varsinaisen työn tulokset verhoutuvat. Esimerkiksi Stinchcombe väittää, empiiristen tapausten erittely johti Alexis de Tocquevillen 1856 ja Lev Trotskin 1932 esittämään samanlaisen, hyvän teorian vallankumousten synnystä vaikka konservatiivi de Tocqueville ja marxilainen Trotski kannattivat päinvastaisia epokaalisia teorioita! Yleisillä teorioilla on Stinchcomben mukaan kuitenkin yksi tärkeä tehtävä: ne ovat lähteenä niille käsitteille ja ideoille, joita empiirishistoriallisen tutkimusprosessin myötä jalostetaan (Stinchcombe 1978, 4, 10).

Historiallisen sosiologian vaihtoehto II: historiallisesti ehdollinen teoretisointi Charles Tilly: yleisistä teorioista (kuten Durkheimin työnjakoteoriasta) voidaan saada käsitteitä ja vihjeitä kausaalisten analogioiden etsimiseen mutta niistä pitää päätyä historiaan pohjautuvaan (historically grounded) teoriankehittelyyn, joka ottaa lähtökohdakseen kohteittensa ajallisen kontekstin ja.. kohdistuu johonkin historiallisesti spesifiin miljööseen tai prosessiin, kuten kapitalistisen maailmantalouden kasvu 1500-luvun jälkeen, tai. vähintään ymmärtää tarkastelemansa prosessin muuttuvan olennaisesti siitä riippuen, missä kohtaa ajallista sekvenssiä se tapahtuu ( takapajuisuuden hyödyt )

Mitä tarkoittaa historiallisesti ehdollinen? Teorian väitteiden ja yleistysten pätevyyttä ei pidetä universaaleina eli aina ja kaikkialla pätevinä vaan ne katsotaan päteviksi vain tietyissä määriteltävissä olevissa ajallis-paikallisissa ympäristöissä (esiteolliset yhteiskunnat, Eurooppa, moderni aika jne.) Esimerkki: James Coleman katsoi rationaalisen toimijan teorian olevan nyt pätevän toiminnan teoria, kun elämme yksilöllistyneissä moderneissa yhteiskunnissa Historiallisten sosiologien teksteissä ei kuitenkaan ole viittauksia ennenaikaisuusargumenttiin vaan radikaalimpaan kantaan

Ennenaikaisuusargumentista mahdottomuusargumenttiin Ainakin implisiittisesti historiallisten sosiologien teksteihin sisältyy seuraava: Nähdäkseni yhteiskuntatieteiden edistys ei ole historiallisen materialismin, parsonsilaisen sosiologian tai talouden tasapainoteorian kaltaisten yleisten teorioiden kehittelyssä. Sellaisten yleisten teorioitten päämäärä yleisten lainomaisten propositioiden esittäminen on ja tulee aina olemaan harhakuvitelmaa. (Elster 1993) Yleinen teoria on siis mahdotonta! Onko siis tyydyttävä vain kuvauksiin ja tutkimuksen työhypoteeseihin?

Yleisistä teorioista mekanismeihin Elster: yhteiskuntatieteiden pitäisi edistyäkseen yleisten teorioiden sijasta pyrkiä rakentamaan ja kehittelemään selittävien mekanismien repertuaaria Repertuaariin kuuluvat mekanismit ovat pieniä tai keskisuuria (Elster 1989), eikä niitten käynnistymisen ehtoja ei ole mahdollista yhteiskuntien kaltaisissa avoimissa järjestelmissä yleisesti määritellä: Todellisessa maailmassa mahdollisten permutaatioiden määrä on meille liian suuri, jotta kykenisimme määrittämään kullekin niistä luonteenomaisen mekanismin (Elster 1993). Visio merkitsisi oikeastaan sitä, että teoria olisi mekanismien pakki, josta tarpeen mukaan olisi poimittavissa erilaisia työkaluja Samanlaisia ajatuksia HS:n piirissä

III. Keskitason teorian ajatuksen relevanssi nyt

Keskitason teorian idean strateginen relevanssi? Keskitason teoria alkaa olla yleisen teorian kritiikin tasolla olla hieman tyhjä iskulause, joka lähinnä muistuttaa siitä, että teorian pitää olla empiirisen tutkimuksen kannalta relevanttia mutta jos se tulkitaan vaatimukseksi keskittää teoreettiset ponnistukset sosiaalisten mekanismien teoretisointiin, se on strategisesti erittäin tärkeä Elster! Sosiaalisten mekanismit (minulle) ovat yleisiä ideaalityyppisiä kuvauksia siitä, miten jokin kiinnostuksen kohteena oleva lopputulos syntyy toimijoitten yhteistoiminnan tuloksena erittäin hyödyllinen tapa teorioida

Esimerkki keskitason teoriasta? Keskitason teoriat voivat olla varsin yksinkertaisia Erkko Anttila tulkitsee väitöskirjassaan Esikaupunkien vuosisata. Paikallinen yhteisöllisyys Helsingin seudun vanhoissa työväen esikaupungeissa 1900- luvulla (HY 2015) yhteistoiminnan ja naapuriavun vähentymistä Helsingin esikaupungeissa Norbert Eliasin yhteisöteorian avulla Yhteiskunnan modernisaatio merkitsee sitä, että ihmisten alun perin paikallisista keskinäisriippuvuuksista tulee ylipaikallisia elintason nousun, liikkumismahdollisuuksien kehityksen, yksityisten ja julkisten palvelujen kasvun yms. myötä ihmiset eivät tarvitse enää yhteisöä niin paljon kuin ennen Yhteisöllisyyden murenemisessa siis ole kysymys ensisijaisesti kulttuurin tai mentaliteetin muutoksesta Keskitason teoriaa voi olla esimerkiksi abstrahoitu ja idealisoitu kuvaus jonkin prosessin kehityksestä (esimerkiksi asuntopolitiikan kehityksen ideaalityyppi)

Millaisia ongelmia keskitason teorian ideaan liittyy? I Sekä mertonilaisessa että historiallisen sosiologian keskusteluissa yleinen teoria on moniselitteinen käsite, josta ehkä pitäisi luopua Kaikki teoreettiset väitteet ovat yleistäviä määritellyn rangen (piirin, toimintasäteen, aikävälin) puitteissa range eli pätevyysalue vain eri teorioissa vaihtelee portaattomasti hyvin suppeasta hyvin laveaan Yleisiä teorioita tarvitaan! Mekanísmeille pohjautuva teoretisointi tarvitsee usein tietynlaisia laajan pätevyysalueen teorioita, teorioita toimijuudesta Kritiikit esittävät klassiset epokaaliset teoria luultavasti turhan totaalisina järjestelminä ne ovat myös mekanismeja koskevien ideoiden lähteinä Suppeuden ja laveuden trade off!!!

Millaisia ongelmia keskitason teorian ideaan liittyy? II Mertonille teoria on joukko muuttujien välisiä suhteita koskevia propositioita, joista voidaan johtaa testattavia hypoteeseja positivistinen teoriakäsitys, jota olisi syytä väljentää Ehdotukseni: teoria on joukko hypoteettisia käsitteitä ja väitteitä, jotka selittävät mitä sosiaalisessa maailmassa tai jossain sen osassa on, miten maailma tai sen osa toimii ja miksi se on sellainen kuin on Teoria ei ole pelkästään kausaaliseen selitykseen tähtäävä vaan myös kuvaava/tulkitseva Teoria voi tarjota paitsi todennettavia hypoteeseja myös tarkastelun viitekehyksen

Millaisia ongelmia keskitason teorian ideaan liittyy? III Olettaen, että ennenaikaisuusteesi pitää paikkansa: onko nyt 47 tai 67 vuotta myöhemmin mahdollista edetä lavean sovellutusalueen teorioihin? Mutta pitääkö ennenaikaisuusteesi paikkansa? HR: osittain maailmankatsomuksellinen kysymys Sovellettavan tai kehiteltävän teorioinnin tason valinta sisältää erilaisia riskejä mahdollisuuksia HS:ssa teorian ja historian dilemma

Kommentteja? Kysymyksiä?

Kirjallisuutta Ruonavaara, Hannu (1995): Historia ja teoria -- keskustelua historiallisen sosiologian dilemmasta. Sosiologia, 32: 4, 253-262.. Ruonavaara, Hannu (2004): Tarvitaanko yleistä vai historiallisesti erityistä teoriaa? Sivut 21-34 teoksessa Pekka Räsänen, Hannu Ruonavaara & Ismo Kantola (toim.): Kiistoja ja dilemmoja. Sosiologisen keskustelun vastakkainasetteluja. Kirja-Aurora: Turku. Ruonavaara, Hannu (2005): Millä tavoin sosiologia voi olla historiallista? Sivut 81-100 teoksessa Marja Andersson, Anu-Hanna Anttila & Pekka Rantanen (toim.): Kahden muusan palveluksessa. Historiallisen sosiologian lähtökohdat ja lähestymistavat. Historia mirabilis 4. Turun Historiallinen Yhdistys: Turku. Ruonavaara, Hannu (2006): Historian polut ja teorian kartta eli miten tutkia tapahtumaketjuja sosiologisesti. Sivut 34-63 teoksessa Juho Saari (toim.): Historiallinen käänne. Johdatus pitkän aikavälin historian tutkimukseen. Gaudeamus: Helsinki.