1 Riistapäivät 2013 Lahti 22. 23.1. Kooste esitelmätiivistelmistä Riista maa- metsätalousministeriön strategiassa Juha Ojala, Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriö uudisti strategiansa vuoden 2012 alkupuoliskolla. Uuden strategian tueksi myös ministeriön organisaatio uudistettiin varsin nopealla aikataululla loppuvuoden aikana. Uuden strategian keskeinen viesti on keskittyminen ruokaketjuun ja luonnonvarojen kestävään käyttöön. Uudessa toiminta-ajatuksessamme korostamme kotimaisen ruuan tuotantoa ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön periaatteita sekä luomme edellytyksiä niihin perustuville elinkeinoille ja hyvinvoinnille. Ministeriön toiminta-ajatuksessa siis korostetaan elinkeino- ja hyvinvointilähtöisyyttä. Se on vaativa tehtävä ottaen huomioon esimerkiksi metsästykseen ja kalastukseen liittyviä hyvin monenlaisia hyvinvointivaikutuksia. Ministeriön visio puolestaan korostaa kestävän biotalouden kilpailukykyisyyden kehittämistä, joka nykyisessä kansantalouden tilanteessa on äärimmäisen tärkeää. Biotalouden ydin liittyy erilaisten luonnonvarojen kestävään käyttöön fossiilisten raaka-aineiden sijasta niin, että pystymme kehittämään taloudellista kestävää kasvua. Lisäksi arvoissamme korostamme myös rohkeutta. Kaiken kaikkiaan uusi strategiamme on vaativan haastava - samalla hyvin motivoiva. Riista-asiat ja metsästys ovat keskeinen osa ministeriön uudistetun organisaation luonnonvaraosaston tehtävää. Strategian mukaisesti kokosimme entistä laajempia kokonaisuuksia yhteen lisätäksemme keskinäistä vuorovaikutusta ja tarkastellaksemme luonnonvarojen käyttöä kokonaisvaltaisesti. Uusi luonnonvaraosasto käsittää riistan, metsästyksen ja vapaa-ajankalastuksen lisäksi retkeilyn, elinkeinokalatalouden, metsätalouden, bioenergian, vesitalouden ja ministeriön vastuulla olevat laajat ympäristöasiat, kuten esimerkiksi ilmastoon ja biodiversiteettiin liittyvät laajat prosessit. Tavoitteenamme on entistä paremmin ottaa huomioon luonnonvarojen kokonaisuus ja niiden keskinäiset riippuvuudet. Luontevia yhteyksiä löytyy esimerkiksi metsätalouden ja riistatalouden kesken. Nämä yhteydet voidaan hoitaa entistä helpommin yhtenä kokonaisuutena. Uusi organisaatio korostaa nimenomaan kokonaisvaltaisuutta ja laajenevaa yhteistyötä ministeriön sisällä ja sen sidosryhmien kanssa. Luonnonvaraosaston ohjauksessa olevat organisaatiot muodostavat laajan kokonaisuuden: Suomen riistakeskus, Suomen metsäkeskus, Tapio, ELY:t ja SYKE. Yhdensuuntaisella ohjauksella ja yhteistyöllä saadaan aikaan enemmän. Koko tämä kenttä on joko juuri uudistettu tai uudistustyön kohteena. Näiden lisäksi ministeriö on käynnistänyt RKTL:n, MTT:n ja Metlan fuusion, jonka tavoitteena on uusi luonnonvarakeskus vuoden 2015 alusta. Tässä yhteydessä on hyvä mainita myös se, että viemme myös Metsähallituslain uudistamista eteenpäin. Tavoitteena on säilyttää liikelaitoksen varsinainen toiminta entisellään. Lainsäädännön muutokset edellyttävät kuitenkin metsähallituslain modernisoimista vastaamaan nykyajan vaatimuksia mm. siten, että jatkossa Metsähallituksen liiketoiminnat tapahtuvat yhtiömuodossa. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutuksia metsästyksen järjestelyihin. Viime vuonnahan Metsähallitus luopui Villi Pohjolan toiminnasta ja keskittyy jatkossa entistä selkeämmin tarjoamaan metsästys- ja kalastusmahdollisuuksia valtion mailla ja vesillä, mutta ei harjoita itse matkailuliiketoimintaa. Suomen riistakeskuksen perustaminen oli merkittävä uudistus. Ministeriön näkökulmasta katsottuna se oli oikea-aikainen ja onnistunut. Toiminta on lähtenyt hyvin liikkeelle, ollaan hyvässä vauhdissa ja toki kehitytään edelleen. Riistakeskus on valtakunnallinen ja alueellinen toimija yhtaikaa. Tämä on hyvä asia, koska se varmistaa riittävän vaikuttavuuden sekä valtakunnallisesti että maakunnissa.
2 Riista-asiat ovat keskeisiä uuden luonnonvaraosaston toiminnassa. Entistä tiiviimmällä yhteistyöllä mm. metsätalouden kanssa saavutetaan tuloksia, joilla varmistetaan riistan ja metsästyksen ottaminen huomioon metsien käsittelyssä. Meneillään oleva metsälain uudistaminen tuo myös metsien käsittelyyn entistä enemmän vaihtoehtoja ja myös riistan kannalta uusia mahdollisuuksia. Esimerkkinä voi mainita ojitettujen kitumaan soiden ennallistamisen, josta erityisesti riekko hyötyy nopeasti. Keskeinen asia juuri nyt on petopolitiikka. Suurpetopolitiikan ulkoinen arviointi on käynnistymässä, joka toivottavasti antaa tietopohjaa jatkotoimenpiteille. Olemme hankalassa tilanteessa erityisesti suden osalta, ja asia vaatii perinpohjaista käsittelyä laaja-alaisesti ottaen huomioon susikannan kestävyyden, niiden aiheuttamat vahingot ja sen lisäksi sosiaaliset ja turvallisuuteen liittyvät seikat. Yhtälö on vaikea. Uudistunut ministeriö pyrkii tekemään mahdollisimman tiivistä yhteistyötä toimialan verkostojen kanssa. Luonnonvaraosaston tärkeänä voimavarana ovat alan sidosryhmät, joiden kanssa teemme aikaisempaa tiiviimpää yhteistyötä. Yhteistyöllä ja verkostotoiminnalla haetaan vaikuttavuutta ja tuloksia. Riistatieto metsästyksen oikeutuksen perustana Pirjo Ilvesviita, Metsähallitus Eläimen asema suhteessa ihmiseen ja yhteiskuntaan on ainutlaatuinen vaihdellen sekä kulttuurisesti että historiallisesti. Kollektiiviset käsitykset luonnosta ja eläimistä heijastuvat myös metsästykseen, ja luonnonvaraisen eläimen elämään puuttuminen edellyttää vahvoja perusteita ja säätelyjärjestelmiä. Nyky-yhteiskunnassa metsästys on muista luonnonkäyttömuodoista poiketen erityisessä asemassa, ja sen harjoittaminen on voimakkaasti riippuvainen sen yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä. Pitkälti tämä johtuu siitä, että metsästyksessä eläimellä on keskeinen rooli ja metsästyksen harjoittamiseen liittyy aina vähintäänkin mielikuva eläimen tappamisesta ja kuoleman aiheuttamisesta. Eläimelle aiheutetulle kärsimykselle ja kuolemalle on löydettävä hyväksyttävä syy. Metsästyksen harjoittamisen vapaus ei koskaan synny pelkästään yksilön motiiveista, vaan metsästyksellä tulee olla hyötyä ja arvoa koko yhteiskunnan ja luonnon näkökulmasta katsottuna. Metsästys tulee toisin sanoen oikeuttaa, jolloin se toimii välineenä tiettyjen yhteiskunnallisesti hyväksyttyjen päämäärien saavuttamiseksi. Suomessa metsästyksellä on kautta historian ollut laaja hyväksyntä, mitä ovat edistäneet useat demografiset, maantieteelliset, taloudelliset ja kulttuuriset tekijät. Metsästyksen yhteiskunnallinen arvo joudutaan kuitenkin perustelemaan aina uudelleen yhteiskunnassa ja luonnon taloudessa eri aikoina tapahtuneiden muutosten myötä. Aikaisemmista metsästäjien etua korostavista perusteista on yhä enemmän siirrytty riistan ja luonnon intressejä korostaviin luonnonhoidollisiin perusteisiin. Metsästyksen hyväksyttävyyttä edesauttaa, että se vastaa niitä vaatimuksia ja odotuksia, joita ihmisen, luonnon ja eläimen välisessä suhteessa esiintyy. Nykyisin luonnonympäristön ja eläinkantojen tila ja näiden asettamat ehdot määrittävät sekä metsästyksen tavoitteiden asettamista että niiden toteuttamista. Luonnonvarapolitiikassa tapahtuneet muutokset korostavat riistaeläimiä ja niiden tilaa koskevan tiedon merkitystä ja metsästyksen kestävyyden konkreettista osoittamista. Susikonfliktin biologia Ilpo Kojola ja Samuli Heikkinen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Tässä esityksessä tarkastelemme susien aiheuttaman vahingon ja haitan biologiaa. Keskitymme susien aiheuttamiin koirienpitoon ja poronhoitoon kohdistuviin vahinkoihin. Tutkimme myös susipelon taustaa sekä susien liikkumista asutuksen piirissä. Susien tappamien koirien määrä suhteutettuna susilaumojen lukumäärään on pienempi Ruotsissa kuin Suomessa. Syinä saattavat olla esimerkiksi Ruotsin tiheämmät sorkkaeläinkannat tai vähäisempi koiran käyttö metsästyksessä. Analyysi Suomessa tapahtuneista vahingoista viittaa ravinnonsaannin merkitykseen. Susilauman menestyminen hirvenpyynnissä on yhteydessä alfauroksen ikään. Riskiä kasvattavat myös lauman korkea yksilömäärä ja sorkkaeläinlajiston rajoittuminen hirveen. Poronhoitoon kohdistuvia vahinkoja aiheuttavat pääasiassa poronhoitoalueelle etelästä siirtyneet, hiljattain synnyinlaumoistaan itsenäistyneet nuoret sudet. Pentuja
3 tuottavien laumojen keskittyminen poronhoitoalueen etelärajan tuntumaan saa aikaan vahvan korrelaation susien tappamien porojen ja pentuelaumojen lukumäärän välillä. Susi yllättää ihmisen, sillä susikannan esiintymisalue laajenee erittäin nopeasti ihmisen niin salliessa. Keskeisenä syynä on eräillä muilla koiraeläimillä, kuten supikoiralla ja kojootilla, havaitut nuorten yksilöiden pitkät vaellukset ja se, että vaellustaipumuksessa tai siirtymämatkoissa ei ole merkitseviä eroja naaraiden ja urosten välillä. Susien vierailut ihmisasutuksen tuntumassa tapahtuvat pääasiassa öiseen aikaan ja ovat yleisimmillään reviireillä, joilla asutuksen määrä on keskimääräistä suurempi. Zonation arvokkaiden elinympäristöjen tunnistamisesta Atte Moilanen, Helsingin yliopisto Lajin esiintymisen laajuus määräytyy lähinnä kolmesta tekijästä: sopivan elinympäristön määrä, laatu ja aggregaatio. Metsän lajeja ei esiinny pelloilla tai kaupungeissa. Elinympäristön määrä voidaankin hahmotella soveliaan perusympäristön pinta-alana, esim. metsän määränä neliökilometreissä tai ketojen määränä hehtaareissa. Laatu liittyy lajille tärkeiden resurssien tiheyteen, kuten lahopuun määrään, kolopuiden tiheyteen metsässä tai kukkakasvien lajirunsauteen kedolla. Aggregaatio liittyy verkostonäkökulmaan. Jos hyvälaatuiset alueet ovat liian hajallaan, ei verkosto toimi. Jos alueet sijaitsevat riittävän lähekkäin, luontokohteiden verkosto toimii. Luontokohteiden verkostoista ollaan kiinnostuneita, koska luonnollisten elinympäristöjen verkostojen toimivuus tai toimimattomuus vaikuttaa verkostossa asuvien lajien (mukaan luettuna riistan) populaatiokokoihin ja sitä kautta myös lajien säilymiseen maisematasolla. Tutkimusryhmässäni kehitetty Zonation -ohjelmisto sopii paikkatietoaineistoja hyödyntävään luonnonsuojelun priorisointiin siten, että elinympäristöjen laatu ja kytkeytyvyys huomioidaan tasapainoisesti eri lajien ja luontotyyppien välillä (myös kustannuksia voidaan huomioida). Parhaillaan sitä hyödynnetään laajemminkin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) projektissa "Paikkatietoaineistoihin perustuva ekologinen päätösanalyysi METSOn toimenpiteiden kohdentamisessa". Kohdennettavia toimenpiteitä voivat olla vapaaehtoiseen suojeluun tarjottujen alueiden valinta, luonnonsuojelualueiden laajennusten suunnittelu, kannusterahoituksen kohdentaminen sekä ympäristölle haitallisen toiminnan kohdentaminen pois ekologisesti arvokkaiden alueiden lähettyviltä. Zonation tuottaa prioriteettikarttoja, joissa luonnon kannalta tärkeimmät ja vähiten hyödylliset erottuvat selvästi toisistaan. Priorisoinnissa huomioitavien tekijöiden väliseen tasapainoon voidaan vaikuttaa antamalla tekijöille erilaisia painotuksia. Analyysissä käytettävien tekijöiden valintaa ja painotusta kutsutaan suojeluarvon ekologisen mallin luomiseksi. Ekologinen malli luodaan yleensä projektiryhmässä, jossa on mukana tarjolla olevien aineistojen ekologisesti mielekästä tulkintaa ymmärtäviä asiantuntijoita. Tässä esityksessä havainnollistan Zonationin toimintaa muutaman viimeaikaisen kotimaisen esimerkin avulla. Esimerkiksi metson soidinalueiden esiintymistä on analysoitu Zonationin avulla menestyksekkäästi työn avulla löydettiin uusia metson soitimia Uudeltamaalta. Toisessa työssä etsittiin erikoislaatuisimpia alueita Suomen Natura 2000 -verkostosta. Kolmannessa pyrittiin välttämään turpeennoston haitallisia vaikutuksia Keski-Suomen alueella. Metsäkanalintukannat Euroopassa: uhkakuvia ja trendejä Ilse Storch, University of Freiburg Metsäkanalinnut ovat arvostettuja riistalintuja, ja paikoin niillä on myös suuri symboliarvo. Viime 50 70 vuoden aikana metsäkanalintujen kannat ovat taantuneet valtaosassa Eurooppaa, ja monin paikoin ne ovat hävinneet kokonaan. Voimakkaimmat taantumat on havaittu metsässä elävien lajien metson, teeren ja pyyn kannoissa, mutta myös riekko ja kiiruna ovat taantuneet. Vaikka metsäkanalintujen kantoja maailmanlaajuisesti pidetään elinvoimaisina, ne ovat EU:n alueella useassa maassa, kansallisesti tai paikallisesti, luokiteltu uhanalaisiksi. Teeri esiintyy Euroopan selkärankaisten Punaisessa kirjassa, ja metso, teeri ja pyy kuuluvat EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Kaikki viisi lajia esiintyvät usean maan Punaisissa kirjoissa.
4 Vaikka metsäkanalintukantojen taantumien yleisilme näyttää selvältä, tapahtumien yksityiskohdat eivät ole läheskään yhtä helppoja ymmärtää. Laadukas tieto metsäkanalintukannoista puuttuu valtaosasta Eurooppaa. Suomen riistakolmiolaskenta on ainutlaatuinen, sillä laskennan tulokset sallivat maanlaajuiset analyysit kantojen kehityksestä. Suurimmassa osassa Eurooppaa käytettävissä oleva tieto on heikkolaatuista. Vankan tutkimustiedon puuttuessa kantojen hoidossa on turvauduttava asiantuntija-arvioihin. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) metsäkanalintujen hoitosuunnitelma (http://www.galliformessg.org/grousg/publicat.htm#gap2007) antaa kyselytutkimuksen pohjalta laaditun yleiskatsauksen kantojen tilaan, kehitykseen ja uhkatekijöihin. Elinympäristöjen heikkeneminen, häviäminen ja pirstoutuminen ihmisen maankäytön seurauksena koettiin vakavaksi uhkatekijäksi. Metsästystä ja saalistusta pidettiin alueellisesti kriittisenä tekijänä, ja ihmisen aiheuttamiin häiriöihin sekä ilmastomuutokseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Viime vuosikymmenten tutkimustulokset leimaavat pitkälti näkemyksiämme metsäkanalintujen suhteista elinympäristöihinsä. Tutkimukset esimerkiksi Norjassa, Suomessa, Ranskassa ja Saksassa 1980- ja 1990- luvuilla osoittivat vakuuttavasti, että metso suosii vanhaa metsää. Niinpä uskoimme, että talousmetsien taimikot olisivat tuhoisia metsolle. Nykyisin tiedämme tilanteen olevan huomattavasti monimutkaisempi. Metsän rakenne ei suoraan heikennä metson elinympäristön laatua. Metsän rakenne vaikuttaa pikemminkin moniulotteisesti metsäkanalintujen keskinäisiin suhteisiin, niiden ravintotilanteeseen ja saalistajiin. Sää ja ilmasto vielä lisäävät palapelin vaikeusastetta. Metsäkanalintututkimus Suomessa on näyttämässä suuntaa tulevaisuuden metsäkanalintututkimukselle. Riistatiedon merkitys hallinnonalan päätöksenteossa Janne Pitkänen, maa- ja metsätalousministeriö Riistapolitiikan perustana toimii julkisen riistakonsernin strategia. Siihen liittyvä verkostoyhteistyö tehostaa riistapolitiikan johtamista sekä riistakonsernin toimijoiden toiminnan suunnittelua. Riistakonsernin strategia on päivitetty 7.6.2012 vastaamaan MMM:n hallinnonalan 23.5.2012 hyväksyttyä strategiaa "Ruoka ja uusiutuvat luonnonvarat - leipää ja hyvinvointia elinvoimaisesta luonnosta". Riistakonsernin strategian päivityksessä erityisesti nousi esille uutena kokonaisuutena riistatalouden moninaiset hyvinvointivaikutukset. Riistakonsernin toiminta-ajatuksena on: vastaamme riistakantojen elinvoimaisuudesta, turvaamme riistavaran monipuolisen ja kestävän käytön, sovitamme yhteen riistatalouteen liittyviä erilaisia odotuksia. Strategian visio on: Hyvinvointia riistasta - Suomi on riistavaran kestävän käytön, hoidon ja suojelun edelläkävijä. Kaikki tämä toiminta edellyttää luotettavaa, ajantasaista ja yhteiskäyttöistä riistatietoa. Riistatieto mahdollistaa riistapolitiikan vaikuttavuustavoitteiden saavuttamisen: 1. riistatalous luo hyvinvointia; 2. riistakannat säilyvät elinvoimaisina; 3. riistavahingot ja -konfliktit ovat hallinnassa; 4. metsästys ja riistanhoito on eettistä ja vastuullista. Ensinnäkin, jotta riistatalous ylipäätään voi luoda hyvinvointia metsästysmahdollisuuksien muodossa, on varmistettava, että metsästystä harjoitetaan kestävän käytön periaatteella. Tämä edellyttää riistatietoa sekä riistakannasta että metsästyssaaliista. Edelleen tieto on edellytys, jotta voimme varmistaa, että riistakannat säilyvät elinvoimaisina. Riistavahinkojen ja -konfliktien hallinta voi rakentua ainoastaan luotettavan riistatiedon perustalle. Suomalaisten metsästäjien vapaaehtoisuuteen perustuva riistatiedon tuottaminen vahvistaa metsästyksen ja riistanhoidon eettisyyttä ja vastuullisuutta. Riistakonsernin yhdeksi strategiseksi päämääräksi on asetettu, että turvaamme luotettavan, ajantasaisen ja yhteiskäyttöisen riistatiedon riistatalouden perustaksi. Riistalajien arviointi EU:n luonto- ja lintudirektiivien raportoinneissa Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus Lintu- ja luontodirektiivit ovat yksi EU:n keskeisiä välineitä biodiversiteettiä koskevan strategian (EU Biodiversity Strategy to 2020: towards implementation) toteuttamisessa. Kansallisten määräaikaisraportointien avulla seurataan EU-strategian toteutumista ja ympäristöpolitiikan onnistumista. Suomessa raportointien
5 käytännön toteuttamisesta ja organisaatioiden yhteistyöstä on sovittu ympäristöministeriön (YM) asettamassa ohjausryhmässä (Luontodirektiivin ja lintudirektiivin mukaisia raportointeja edistävä työryhmä). Kummankin direktiivin raportointi 2007 2012 on parhaillaan käynnissä. Raportit tehdään kuuden vuoden välein. Luontodirektiivin tavoitteena on yhteisölle tärkeiden lajien ja luontotyyppien suotuisa suojelutaso. Tärkeät lajit on lueteltu direktiivin liitteissä. Lajin suojelutaso on suotuisa, mikäli sekä levinneisyys, populaation tila että elinympäristöt ovat siinä kunnossa, että lajin kanta säilyy pitkällä aikavälillä elinkelpoisena. Raportointi sisältää lajien yleistiedot, kartat, levinneisyyden, populaation ja elinympäristöjen nykytilan ja suuntaukset niissä, tulevaisuuden ennusteen, paineet, uhat sekä johtopäätökset suojelutasosta. Natura-aluetietoja pyydetään liitteen II lajeista. Suomen raportoinnista ja ns. yleisosan kokoamisesta vastaa YM, koordinoinnista Suomen ympäristökeskus (SYKE). Kullekin lajille (138 kpl) on sovittu raportoinnin vastuuhenkilö, joka huolehtii tietojen kokoamisesta, arvioinnista ja raportin tallennuksesta. Näitä ns. päävastuuhenkilöitä on Metsähallituksessa (MH), SYKE:ssä, RKTL:ssä, Luonnontieteellisessä keskusmuseossa (LTKM) sekä Ahvenanmaan maakuntahallinnossa. Osallistuvia tahoja on muitakin. Raportit esitellään kevään aikana ns. arviointiraadissa, joka varmistaa, että raportointi on tehty ohjeiden mukaan. Raportit kootaan SYKE:ssä ja luovutetaan toukokuussa YM:öön. Suomen raportti hyväksytään EU-ministerivaliokunnassa ja lähetetään 30.6.2013 mennessä komissiolle. Tuloksista pidetään avoin seminaari ennen kesää. Riistalajeista luontodirektiivin liitteissä ovat mukana metsäjänis, euroopanmajava, saukko, näätä, hilleri, ahma, susi, karhu, ilves, harmaahylje, itämerennorppa ja metsäpeura. Natura 2000 -alueita näistä on perustettu saukolle, hylkeille ja metsäpeuralle. Suomen liitteeseen II saamien poikkeamien vuoksi ei sudelle, karhulle, ilvekselle eikä euroopanmajavalle ole alueita tarvinnut perustaa (eikä niistä raportoida). Lintudirektiivin tavoitteena on kaikkien EU:ssa luonnonvaraisena elävien lintulajien suojelu mukaan luettuna riistalinnut. Suomessa mukana on 256 lajia (pesivät, talvehtivat ja/tai läpimuuttavat). Niistä 110 lajille on perustettu Natura 2000 -alueita (liitteen I lajit tai vastaavat muuttolinnut). Kustakin lajista toimitetaan komissiolle yleistiedot, populaatiokoko ja trendit, esiintymis- ja levinneisyyskartat, levinneisyysalueen koko ja trendit, suojelusuunnitelmat sekä paineet ja uhat. Ns. Natura-lajeista raportoidaan lisäksi Natura-alueiden tiedot (SPA-alueet) ja toteutetut suojelutoimet. Suomen raportoinnista ja ns. yleisosan kokoamisesta vastaa YM, koordinoinnista SYKE. Asiantuntijavastuu on lintutyöryhmällä (mukana RKTL, SYKE, MH, Birdlife Suomi, LTKM, Turun yliopisto, YM). RKTL raportoi riistalajit ja vastaa saaristolintujen tiedoista (n. 50 lajia), LTKM vastaa petolintujen raportoinnista (20 lajia) ja tuottaa/antaa käyttöön populaatio- ja atlastietoja. Metsähallitus vastaa metsälajeista ja SYKE lopuista (n. 100 lajia). Raportointi etenee kuten luontodirektiiviraportoinnissa. Raportit arvioi lintutyöryhmä helmi-lokakuun aikana. Raportti luovutetaan marraskuussa ministeriöön ja sieltä EU-ministerivaliokunnalle. Määräaika on vuoden 2013 lopussa. Tuloksista pidetään avoin seminaari vuoden lopulla. Riistatieto metsästäjien etujärjestön näkökulmasta Lauri Kontro, Suomen Metsästäjäliitto Luotettava ja tarkka tieto riistakannoista on hyvän riistapolitiikan perusta. Riista-arviot perustuvat niihin tietoihin, joita metsästäjät vapaaehtoistyönä ja tutkijat virkansa puolesta luonnosta keräävät. Riistalaskentojen rajoituksia ovat ilmasto, maan koko ja metsästäjien lukumäärä. Maantieteelle emme tosiaankaan mitään voi. Rajoituksista huolimatta tieteellisin menetelmin tehdyt arviot ovat parhaimmillaan varsin luotettavia. Metsästäjäliitolle ja metsästysseuroille riistalaskennat ovat ensimmäisen tärkeysluokan asia. Metsästyksen suunnittelu ja koko riistapolitiikka perustuvat tietoon riistakantojen tilasta. Arvio riistakannasta ja sen kehityksen suunnasta on yhtälailla tärkeä yksittäiselle seuralle kuin koko maan riistapolitiikkaa suunnittelevalle ministeriölle. Ei ole salaisuus, että eränuotiolla puhutaan paljon laskentojen luotettavuudesta. Varsinkin suurpetoarviot herättävät pohdintaa. Moni kysyy, perustuvatko ne varmasti riittävään ja oikeaan tietoon siitä, mitä metsissämme todellisuudessa tapahtuu. Metsästäjäliitto on esittänyt, että suurpetojen lumijälkilaskennat
6 laajennettaisiin koko maahan. Riittävä tieto saadaan vain kattavasta jälkiin perustuvasta laskennasta. Tässä asiassa tutkijat ja metsästäjät ovat samaa mieltä. Tassu on hyvä järjestelmä, mutta ei ongelmaton. Myös uusi tekniikka voitaisiin ottaa nykyistä laajemmin käyttöön laskentoja tehostamaan. Uudet kännykkäsovellukset mahdollistavat entistä helpomman ja kattavamman tiedonkeruun ja tiedonvälityksen. Hirvikannan arvioinnissa voitaisiin hyödyntää riistakameroita. Riistakameroiden kuvia analysoimalla voidaan kerätä tietoa hirvikannan koosta ja rakenteesta paljon yksityiskohtaisemmin kuin pelkistä maastolaskennoista. Kameratieto ei korvaisi maastolaskentoja, mutta tukisi niitä. Eräiden riistalajien arvioinnissa tulisi käyttää dna-tekniikkaa nykyistä laajemmin. Tämä koskee ennen muuta karhua, jonka kannan tarkka arviointi on osoittautunut melko vaikeaksi. Kokemukset Ruotsista osoittavat, että dna-tekniikkaa kannattaa hyödyntää. Ongelmana tässä on ilmeisesti raha tai pikemminkin sen puute, sillä dnaanalyysit maksavat rahaa. Ehkäpä tässä kohdin olisi paikallaan harkita tutkimuspolitiikan painopisteen tarkistusta. Metsäkanalintujen osalta on tapahtunut huomattava parannus, kun kunkin vuoden metsästysajat voidaan nykyisin määrätä saman vuoden laskentojen perusteella. Tähän perustuen nyt olisi mahdollisuus tuoda takaisin myös hieno pohjoismainen metsästysmuoto, talvinen latvalintujahti. Metsästäjäliitto on esittänyt tätä maa- ja metsätalousministeriölle jo useana vuonna peräkkäin. Toiveemme on, että asiassa viimein tapahtuisi myönteistä kehitystä. Metsäkanalintujen kannat kestävät latvalinnustuksen. Kaikkia keinoja kannattaa käyttää. Viime vuonna ryhdyttiin kiinnittämään huomiota metsähanhen tilanteeseen. Metsästysaika lyheni niin, että osassa maata koko jahti jäi toteutumatta. Metsästäjäliitto esitti tuolloin, että jahtikauden lyhentämisen sijaan olisi otettu käyttöön metsästäjäkohtainen kiintiö. Metsästyspainetta olisi vähennetty, ja kuitenkin jahtipäiviä olisi kertynyt useammalle metsästäjälle kuin mitä nyt tapahtui. Esityksemme ei toteutunut. Toivotaan, että sen merkitys ymmärrettäisiin paremmin tänä vuonna. Riistatiedon hyödyntäminen tulevaisuudessa Jarkko Nurmi, Suomen riistakeskus Suomalainen riistantutkimus ja riistahallinto ovat perinteisesti nojanneet vahvasti metsästäjien vapaaehtoistyönä hankkimaan riistatietoon. Työn laajuutta ja metsästäjien sitoutuneisuutta on naapurimaissa ihmetelty ja jopa kadehdittu. Riistahallinto on toiminut tuottoisassa symbioosissa aktiivisen vapaaehtoisverkoston ja laadukkaan riistantutkimuksen kanssa. Tämän kattavan riistatiedon käyttöön saamista tulevaisuudessa on pidetty mahdottomana, sillä talkookulttuuri hiipuu. Väestö vanhenee, ja aktiiviväestön osuus pienenee monilla alueilla. Riistatiedon kattavuus voidaan kuitenkin turvata tulevaisuudessa nostamalla tiedon tuottajat korostetusti asiakkaan asemaan. Heidän on saatava vapaaehtoistyönsä palkkana käyttökelpoiseen ja visuaaliseen muotoon purettua palautetta, ja virtuaalista riistatietoa on käytettävä hallinnon päätöksenteossa ajantasaisesti ja joustavasti. Sen on oltava käyttökelpoista hallinnon kaikilla tasoilla, aina ministeriön metsästysaika-asetuksista paikallisen metsästysseuran kiintiöpäätöksentekoon saakka. Asiakasajattelun lisäksi tukea riistatiedon elinvoimaisuuden säilyttämiseen tarjoaa myös teknologian ennakkoluuloton hyödyntäminen, joka on nostettava hallinnonalan yhteiseksi tavoitteeksi. Riistaseurannat tulee siirtää nettiportaaliin, jolloin tietoa voidaan lähettää, tallentaa ja jakaa ilman nykyisenkaltaista paperien lähettämiseen perustuvaa toimintatapaa. Metsähallitus on ollut vetovastuussa pian päättyvässä Riistapäiväkirja-hankkeessa, jonka perimmäinen tarkoitus oli uudistaa Metsähallituksen saalistietojärjestelmää. Työn edetessä esiin on noussut tarve kehittää riistakonsernille yhteinen nettiportaali riistatiedon käsittelyyn ja jakamiseen. Kehitystyössä on tunnistettava useita eri asiakastasoja, joille luodaan heidän tarvitsemansa toiminnot. Riistapäiväkirja-sovelluksen kautta voitaisiin koota metsästäjien saalis- ja havaintotietoja, jolloin esimerkiksi hirvenmetsästyksen kestävyyttä päästäisiin ohjaamaan ajantasaisesti järjestelmään syötettyjen tuoreiden havaintojen avulla. Lisäksi järjestelmään voitaisiin kirjata havaintoja muun muassa sellaisista riistalajeista, jotka eivät ole nykyisten kannanseurantojen piirissä.
7 Riistakolmiolaskennat ja metsäkanalintujen metsästysajat Jukka Keränen, Suomen riistakeskus Metsästysasetuksen mukaan metson, teeren, pyyn ja riekon metsästysaika on pääosassa maata 10.9. 31.10. Kunkin lajin kantaa on seurattu riistakolmioilla ja tarpeen vaatiessa metsästystä on rajoitettu metsästyslain 38 :n perusteella lyhentämällä lajin metsästysaikaa tai rauhoittamalla laji kokonaan. Pari vuotta sitten tätä pykälää muutettiin. Nyt rajoituksissa voidaan ottaa huomioon tuoreet kolmiolaskentatulokset. Rajoittamispäätökset tehdään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Ministeriön on ennen asetuksen antamista kuultava Suomen riistakeskusta ja niitä riistanhoitoyhdistyksiä, joita rajoitukset koskevat. Lain muutos on parantanut mahdollisuuksia tehdä entistä parempia ratkaisuja kestävän metsästyksen osalta. Metsästäjien motivaatio riistalaskentoihin on kasvanut. Laskettujen kolmioiden määrä on lähtenyt alamäen jälkeen nousuun. Muutosta pidetään hyvänä parannuksena sekä metsästäjien että muiden luonnonharrastajien keskuudessa. Metsästyksen rajoittamispäätösten tekemisessä on vielä paljon kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Suomen riistakeskuksen kestävän metsästyksen tiimi esittää seuraavia kehittämisajatuksia pohdittavaksi: Kolmiolaskentojen kattavuutta parannetaan panostamalla asiaan kaikissa riista-alan organisaatioissa. Metsästystilastointia kehitetään ja laajennetaan. Metsäkanalintujen kestävää verotusta ja metsästystä tutkitaan ja seurataan enemmän. Aikatauluihin tehdään muutoksia, jotta rauhoitukset ja metsästysajan lyhentämispäätökset tulisivat voimaan viimeistään ennen metsästyskauden alkua. Tämä edellyttäisi muun muassa kolmiolaskentakauden aikaistamista sekä asetusluonnoksen lausuntoajan ja asetuksen voimaantuloajan lyhentämistä. Riistakosteikot sorsatuotannon ja luonnon monimuotoisuuden edistäjinä Saara Kattainen, Helsingin yliopisto Suomi on kuuluisa tuhansista järvistään. Monimuotoisuuden ja sorsatuotannon kannalta lukuisat näistä järvistä eivät kuitenkaan ole otollisia elinympäristöjä, sillä ne ovat karuja tai rehevöitymisen vuoksi kasvamassa umpeen. Tavoitteena on selvittää, voidaanko tehtyjen riistakosteikkojen avulla luoda suotuisia elinympäristöjä riistavesilinnuille ja paikallisesti parantaa luonnon monimuotoisuutta. On havaintoja siitä, että Suomen karujen järvien maisemassa muutamat avainkosteikot ovat merkityksellisiä alueen sorsakantojen poikastuotannolle, lisäksi myös sammakoille ja lepakoille. Eritoten majavan patoamisen myötä syntyneet tulvikot ovat osoittautuneet hyviksi vesilintuympäristöiksi. Tätä taustaa vasten voidaan ajatella ihmisen tekemillä kosteikoilla olevan samankaltaisia myönteisiä vaikutuksia. Majavaa voidaan suosia ympäristön ennallistajana, mutta ihminen voi myös matkia sen tulvatoimia, erityisesti silloin kun halutaan säädellä, missä ja milloin tulvaa on. Riistatuotannon lisäksi on syytä uskoa, että kosteikoilla on myös vesiensuojelullista merkitystä. Tutkimuskohteena olleet Metsähallituksen tekemät kosteikot osoittautuivat hyviksi lintukosteikoiksi. Ne sekä keräsivät aikuisia sorsia että tuottivat runsaasti poikueita. Sorsien lisäksi kosteikkoja suosivat useat eri lintulajit, kuten metsäviklo. Tärkein selittävä tekijä tulvikoiden menestykselle oli merkittävästi parempi selkärangatontuotanto kuin tavallisilla tulvattomilla kosteikoilla. Lisäksi kosteikkojen rakenne, suojaisuus kosteikolla ja useamman kosteikon läheisyys näyttivät vaikuttavan sorsien viihtyvyyteen ja tuotantoon. Vesilinnuston lisäksi lepakot käyttivät tulvikoita. Tulvikot toimivat selkeästi myös vesiensuojelullisessa tarkoituksessa. Tulvikot pidättivät useimpia ravinteita (poikkeuksena NH4-N) ja vähensivät veden sähkönjohtavuutta.
8 Luonnonvaraisen riistan lihan käsittely ja toimittaminen myyntiin Anne Fagerlund, Evira Elintarvikelain 23/2006 muutos tuli voimaan 1.9.2011, ja muutamat luonnonvaraisen riistan käsittelyä ja myyntiin toimittamista koskevat säännöt muuttuivat. Toisaalta lakimuutos helpotti tarkastamattoman riistan lihan toimittamista yleiseen kulutukseen, toisaalta tiukensi niitä olosuhdevaatimuksia, joita on asetettu lihantarkastuksen suorittamiselle. Metsästäjän on mahdollista toimittaa riistaa markkinoille alkutuotannon tuotteena, tarkastamattomana lihana tai tarkastettuna lihana. Nylkemätön/kynimätön ruho on alkutuotannon tuote. Metsästäjä voi toimittaa riistaa alkutuotannon tuotteina suoraan kuluttajalle enintään 1000 jänistä tai kania, 3000 lintua, 10 hirveä, 30 peuraa ja 50 metsäkaurista vuodessa. Metsästettyjä luonnonvaraisia jäniksiä, kaneja tai lintuja saa toimittaa mainitut määrät alkutuotannon tuotteina myös paikalliseen vähittäismyyntiin. Metsästäjä tai metsästysseura saa myydä tai muuten luovuttaa tarkastamatonta riistan lihaa pieniä määriä suoraan kuluttajalle. Tarkastamattomasta lihasta ei saa valmistaa mitään tuotteita, kuten jauhelihaa tai makkaroita. Luonnonvaraisten hirvieläinten, jänisten, kanien ja lintujen tarkastamattoman lihan toimittaminen paikalliseen vähittäismyyntiin, kuten ravintoloihin tai vähittäismyymälöihin, on mahdollista. Vuodessa saa toimittaa enintään 1000 jänistä tai kania, 3000 lintua, 10 hirveä, 30 peuraa ja 50 metsäkaurista vastaavan määrän lihaa. Kun metsästäjä tai metsästysseura toimittaa lihaa yleiseen kulutukseen, tarkastamattoman lihan myynnistä tai myynti- ja käsittelypaikasta on tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Lihan tarkastaminen ns. lahtivajoissa ei ole mahdollista 31.8.2013 jälkeen. Lihantarkastus voidaan tehdä vain hyväksytyssä riistan käsittelylaitoksessa. Hakemukset riistan käsittelylaitokseksi toimitetaan Eviran lihantarkastusyksikköön, joka hyväksyy laitokset. Ns. lahtivajassa työskentelevällä henkilöllä, joka käsittelee yleiseen kulutukseen (suoraan kuluttajalle tai vähittäismyyntiin) toimitettavaa lihaa, tulee olla koulutusta elintarvikkeiden hygieenisestä käsittelystä. Koulutus vaaditaan 1.9.2014 alkaen. Koulutus voi olla joko osaamistodistus eli ns. hygieniapassi tai metsästäjien terveysja hygieniakoulutus. Riistan käsittelylaitoksessa työskentelevällä henkilöllä tulee olla hygieniapassi, ja vaatimus on voimassa jo nyt. Hygieniapassi tai metsästäjien hygieniakoulutus vaaditaan sen jälkeen, kun henkilö on työskennellyt yhteensä vähintään kolme kuukautta sellaisessa tehtävässä, jossa koulutus vaaditaan. Susikannan hallinta on jatkuvien ristiriitojen lähde. Kuten ristiriidoissa yleensäkin, myös susiasioissa ristiriitojen taustalla on vääryyskokemus. Kokemus siitä, että oikeutta on jonkun toimesta loukattu, synnyttää negatiivisia sosiaalisia tunteita kiukkua, turhautumista ja inhoa. Silloin kun osapuolet ovat oikeuteensa oikeutettuja, pitäisi olla mekanismi, jolla heikommalle jäävälle korvataan tai hyvitetään se, että hänen oikeutensa kääntyikin velvollisuudeksi hyväksyä ja kantaa toisten oikeuksien harjoittamisesta seuraavat kielteiset vaikutukset. Riista metsätalouden metsänhoito-ohjeissa Antti Otsamo, Metsähallitus Metsänhoidon tavoitteita ovat puuntuotannon lisäksi monimuotoisuuden ja monikäytön edistäminen. Puhutaan ekosysteemipalveluista ja niiden turvaamisesta. Riistan elinmahdollisuuksien edistäminen on konkreettinen esimerkki ekosysteemipalveluiden turvaamisesta käytännössä. Riistan huomioiminen on tärkeä osa Metsähallituksen metsätalouden ympäristöopasta, joka uudistettiin viimeksi vuonna 2011. Metsien käsittelyn vaikutukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin metsäkanalintuihin. Päähuomio ympäristöoppaassa on metsäkanalintujen elinympäristöissä. Pääteemat kanalintujen elinoloja kehittävässä metsänhoidossa ovat 1) kasvatusmetsien soveltuvuuden parantaminen, 2) varvuston turvaaminen, 3) avainympäristöjen turvaaminen ja lisääminen sekä 4) metsäriekon pelastaminen. Metson soidinalueiden hoidolla on erityisasema riistan elinympäristöjen hoidossa. Kasvatusmetsien osuuden lisääntyminen sekä uusien metsänhoito-ohjeiden käyttöönotto ovat parantaneet metson elinympäristöjä.
9 Nuoressa metsässä kasvatushakkuu ja jopa sen aikaistaminen useimmiten parantavat paikan soidinkelpoisuutta. Metsänhoidon ohjeiden, suositusten ja sertifiointikriteerien mukainen metsänhoito on pääosin myös hyvää elinympäristöjen hoitoa. Tehokkain keino varvuston turvaamiseksi on tehdä taimikonhoitotyöt ja ennen kaikkea kasvatushakkuut ajallaan. Puuston harventaminen lisää kenttäkerrokseen tulevan valon määrää, jolloin varpujen elpyminen nopeutuu. Metsänuudistamisen yhteydessä jätettävissä säästöpuuryhmissä ei maata muokata. Säästöpuuryhmien valinnassa suositaan mahdollisuuksien mukaan runsasvarpuisia maastonkohtia. Metsänuudistamisen yhteydessä säästetään riistatiheikköinä kosteat painanteet ja muut arvokkaat elinympäristöt, kuten vaihettumisvyöhykkeet. Kannattamattomia ojituskohteita ennallistetaan poistamalla puusto ja tukkimalla ojat. Tällaiset kohteet edistävät riekkokannan elpymistä tehokkaasti. Metsähallituksen toimintaympäristössä riistanhoidon edistäminen metsänhoidossa on ajoin haasteellista, koska perinteiset toimintamallit muuttuvat hitaasti. Alustavat seurantatulokset uuden ympäristöoppaan toteutumisesta osoittavat, että riistaystävällisen metsänhoidon laadussa on suuria alueellisia ja kohdekohtaisia vaihteluita. Tilannetta kehitetään edelleen seurannan ja lisäkoulutuksen avulla. Luonnonvarakonfliktin ytimessä: Lounais-Suomen sudet Juha Hiedanpää, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Suomessa suden läsnäolosta koituvien haittojen kärsijöille tarjotaan koulukyytejä tai aitamateriaaleja ja maksetaan korvauksia suden tappamista koti- tai tuotantoeläimistä. Koska kiukku ja turhautuminen eivät ota laantuakseen, susivahinkoja tilkitsevät korvaukset eivät kata vääryyskokemuksen ja hyvinvointitappioiden todellista sisältöä. Susiristiriidat tuntuvat olevan hallinnollis-taloudellisten hyvinvointilaskelmien tuolla puolen. Ne kumpuavat elämäntapojen erilaisuudesta ja elämäntapojen pyrkimyksestä pitää itsensä elinvoimaisina. Siksi susiriidat tuskin loppuvat rahalla, hyvityksillä tai keskustelulla. Susiristiriitojen ratkaisu edellyttää toimintaa, erityisesti susireviirille ulottuvaa konkreettista yhteistoimintaa. Yhteistoiminnan päämäärä ei voi olla konkreettisen seikkaperäinen ja tarkka, sillä tuolloin erilaisia elämäntapoja tukevat arvot, intressit ja uskomukset entisestään voimistaisivat ristiriitoja. Suunnan näyttäjäksi tarvitaan yhteisesti hyväksytty, riittävän yleinen päämäärä, jonka osapuolet voivat hyväksyä ja sen toteuttamiseen sitoutua. Uskallan väittää, että susikannan hoitosuunnitelman päivittäminen on tällainen yleinen, yhteisesti hyväksytty päämäärä. Samalla kun vuonna 2013 alkavan prosessin kuluessa vääryyskokemukset ja oikeudet nousevat väistämättä esiin, avautuu toive konkreettisille paikallisille kokeiluille ja ratkaisuille. Yleisen ja konkreettisen hedelmällinen kohtaaminen edellyttää hoitosuunnitelmatyön mutta erityisesti sen toimeenpanon jalkautumista reviiritasolle. Mutta mikä olisi yhteenliittymä, joka ottaisi kontolleen reviirikohtaisen yhteistyön koordinoinnin, vääryyskokemusten vähentämisen sekä kokeiluista seuraavien mahdollisuuksien kehittämisen. Riistakeskuksen aluetoimisto? Suurpetoneuvottelukunta? Alueellinen riistaneuvosto? Reviirin riistanhoitoyhdistysten muodostama kokonaisuus? Reviirin metsästysseurat? Vai ihan joku muu? Maatalouspolitiikka määrittää riistankin elinympäristöä Juha Tiainen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Irina Herzon, Helsingin yliopisto Maatalouspolitiikkaa on harjoitettu vuosisatojen ajan tavoitteena tuotannon määrän kasvattaminen, ilman että ympäristövaikutuksiin olisi kiinnitetty huomiota. Millaiseksi maatalousluonto muokkautui, oli seurausta harjoitetusta maatalouspolitiikasta. Suomen liityttyä Euroopan unioniin maatalouspolitiikkaan tuli ympäristöpoliittisia tavoitteita. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan yhtenä tavoitteena on kestävä kehitys, jota toteutetaan ympäristöohjelmien kautta. Ympäristöohjelmat ovat kansallisia; Suomessa keskeisiksi tavoitteiksi tulivat vesien rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen. Luonnon monimuotoisuuteen liittyviä tavoitteita tuli vasta toiselle ympäristöohjelmakaudelle vuonna 2000. Riistaeläimet ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Monet riistalajit elävät ympäri vuoden ja monet muut osan vuotta maatalousympäristössä. Riistaeläimet, kuten monet muutkin lintu- ja nisäkäslajit, kärsivät maatalouden
10 rakennemuutoksen ja tehostumisen aiheuttamista elinympäristömuutoksista aina 1990-luvulle asti, mutta 20 viime vuoden aikana elinympäristöjen laadussa on tapahtunut kohentumista, joskin joiltain osin elinympäristöjen heikkeneminen jatkuu. Laaja-alaisesti riistaa, kuten muitakin lintuja ja nisäkkäitä, on hyödyttänyt tuotannon rajoittamiseksi vuoteen 2007 harjoitettu velvoitekesannointi ja sen jälkeen meillä ympäristöohjelmaan liitetty kesantotoimenpide, luonnonhoitopelto. Kesantoja on meillä pitkään ollut noin 10 % peltoalasta. Ympäristöohjelmaan kuuluvista valinnaisista toimenpiteistä erityisen hyödyllinen on ollut talviaikainen kasvipeitteisyys (30 tai 50 % tilan pelloista) sekä erityissopimuksin toteutettu luomuviljely ja monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen. Tällä hetkellä valmistellaan kauden 2014 20 yhteistä maatalouspolitiikkaa ja kansallisia ympäristöohjelmia. Perusehtoihin tulee kuulumaan viherryttäminen, joka käsittää ekologisen alan (7 % tilan pelloista) sekä vaatimuksen kolmesta tuotantokasvista ja pysyvien nurmien säilyttämistä. Ympäristöohjelmaamme kaavaillaan mm. toimenpiteiden luonnonhoitopelto (yhtenä toteuttamismuotona riistapelto) ja talviaikainen kasvipeitteisyys jatkamista. Uutena toimenpiteenä kaavaillaan pellon ulkopuolisten 20 metrin levyisten reunavyöhykkeiden hoitamista. Erityistukisopimuksin voidaan perustaa monivaikutteisia kosteikkoja ja luonnonmukaistaa uomia. Tavoitteena on luoda ohjelma, joka edistää aiempaa paremmin luonnon monimuotoisuutta, selkeyttää ohjelmaa sekä yksinkertaistaa sen ehtoja ja hakemista. Metsästäjä-maanomistaja luonnonsuojelijana Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliitto Suojelusta tuli METSO-ohjelman myötä bisnestä. Se kannattaa niin maanomistajalle kuin metsästäjällekin. Yhteiskunnalle vapaaehtoinen suojelu on tuottava sijoitus. Suojelualueen perustamisesta saatuja hyötyjä voivat olla mm. seuraavat: taloudellinen etu, työmäärän väheneminen, uudistamis- ja taimikonhoitokulujen jääminen pois, helppo perinnönjako, lajien-, riistan-, vesistöjen- ja ilmastonsuojeluhyödyt, marjastus- tai metsästyspaikkojen säilyminen myös tuleville sukupolville sekä metsäalan yleisen hyväksyttävyyden paraneminen. Metsästysmahdollisuuksista päättäminen on yksityismaan suojelualuetta perustettaessa täysin maanomistajan tahdosta riippuva asia! Miksipä siis metsästäjä-maanomistaja ei voisi suojella luontoa? Kuukkelihanke löysi yhteisymmärryksen luonnonsuojelijoiden, metsätalouden ja metsästäjien välille: yhdistetään suojelua, erirakenteista metsänkasvatusta ja perusmetsätalouden toimia. Tuloksena koottiin opas, joka sopii myös metsäkanalintujen poikuealueiden säilyttämiseen (www.sll.fi/kuukkeli). Riistaa reunoilta -hanke jatkaa tätä työtä. Vesiensuojelussakin riistatalous hyötyy suojelusta. Suoja- ja vaihettumisvyöhykkeet toimivat monipuolisena suojelukeinona. Tavoitteina voivat olla mm. mökkirantojen ja kalavesien pitäminen puhtaina, maisemanhoito, lintuvesien umpeenkasvun vähentäminen, rapujoen liettymisen ehkäisy tai kanalinnuille tärkeiden pienten maalla sijaitsevien kosteikkojen säilyttäminen. Metsätalouden suurimmat vesistöpäästöt syntyvät toimista turvemailla. Orgaanisen aineksen päästöjä eivät ojien lietetaskut pysäytä. Ratkaisu löytyisi turvemaiden avohakkuuttomasta metsätaloudesta. Jos ei avohakata, ei tarvita päästöjen lähdettä, kunnostusojitusta eikä ojitusmätästystä. Silloin ei tehdä linnunpoikasille tuhoisia ojiakaan, ja mustikka-aitat säilyvät. Aloite: Suomen luonnonsuojeluliitto ehdottaa, että Suomeen luodaan uusi suojelualueluokka: Maakunnalliset luontopuistot. Ne toteutettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain (tai luonnonsuojelulain) avulla. Niillä toimimista säädeltäisiin kuntien ja maakuntien johdolla tehtävän suunnittelun kautta. Tavoitteena on siis toimia täyden suojelun ja täyden taloudellisen hyödynnyksen välimaastossa. Täydet metsästyskiellot eivät olisi tarpeen, vaan nimenomaan pyrittäisiin sovittamaan yhteen ekosysteemipalveluiden kestävää hyödyntämistä.