Vuosina toteutettavan Manner-Suomen ESR-ohjelman toimeenpanon arviointi

Vuosina 2007-203 toteutettavan Manner-Suomen ESR-ohjelman toimeenpanon arviointi Ohjelman tulokset ja vaikutukset toimintalinjatasoisten ja ohjelmatasoisten indikaattoreiden valossa Ohjelman ja sen toimintalinjojen toimeenpanon arviointi Arviointiraportti Kevät 20 Tempo Economics Oy & Ramboll Management Consulting

2 Sisällysluettelo. Johdanto... 3 2. Ohjelmatason vaikuttavuus indikaattoritiedon perusteella... 6 2. Ohjelmatason indikaattori: Osallistujien valmiuksien ja osaamisen paraneminen... 6 2.2 Ohjelmatason indikaattori: Työhön, koulutukseen tai muuhun toimenpiteeseen sijoittuminen ESR-toimenpiteen avulla...0 2.3 Ohjelmatason indikaattori: Ohjelmatason indikaattori: Verkostot ja kumppanuudet... 2.4 Ohjelmatason indikaattori: Hyvät käytännöt, uudet toimintamallit ja innovaatiot...5 2.5. Ohjelmatason indikaattori: Tasa-arvon edistäminen...8 3. Toimintalinjatason vaikuttavuus...24 3. Toimintalinja : Työorganisaatioiden, työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittäminen sekä yrittäjyyden lisääminen...24 3.. Toimintalinjan. vaikuttavuus indikaattoritietojen valossa...24 3..2 Toimintalinjan päämäärien ja tavoitteiden toteutuminen...30 3..3 Alustavia tuloksia...34 2..4 Hankkeiden eteneminen...35 3.2 Toimintalinja 2: Työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen...37 3.2. Toimintalinjatason indikaattorit...37 3.2.2 Toimintalinjan päämäärien ja tavoitteiden toteutuminen...38 3.2.3 Alustavia tuloksia...40 3.2.4 Hankkeiden eteneminen...42 3.3 Toimintalinja 3: Työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis-, innovaatio- ja palvelujärjestelmien kehittäminen...44 3.3. Toimintalinjakohtaiset indikaattorit...44 3.3.2 Toimintalinjakohtaiset tuotokset, tulokset ja vaikutukset...48 3.4 Toimintalinja 4: Jäsenvaltioiden ja alueiden välinen yhteistyö ESR-toiminnassa...54 3.4. Toimintalinjakohtaiset indikaattorit...54 3.4.2 Toimintalinjakohtaiset tuotokset, tulokset ja vaikutukset...57 3.5 Katsaus valtakunnallisten kehittämisohjelmien arviointitoimintaan...6 4. Ohjelman toimeenpanon onnistuneisuus...65 4. Yleistä ohjelman toteutuksesta...65 4.2 Ohjelman eteneminen ja toimeenpano...69 5. Yhteenveto...77 Executive Summary...86

3. Johdanto Yleistä Euroopan sosiaalirahaston avulla tuetaan erilaisia työllisyyttä ja osaamista edistäviä hankkeita. Ohjelmalla rahoitetaan hankkeita, joiden tavoitteena on työllistymisen edistäminen, työssä pysyminen ja syrjäytymisen ehkäisy. ESR tukee yrittäjyyttä ja yritysten kehittämistä sekä parantaa työorganisaatioiden toimivuutta ja tuottavuutta kestävällä tavalla. Rakenteellisilla hankkeilla mm. uudistetaan koulutusjärjestelmiä ja opetussuunnitelmia ja pyritään siten vastaamaan työelämän tarpeisiin. Lisäksi pyritään helpottamaan koulutuksesta työelämään siirtymistä sekä aikuisväestön koulutukseen osallistumisen edellytyksiä. Manner-Suomen ESR-toimenpideohjelma on valtakunnallinen ja kattaa koko maan. Ohjelman hankkeiden tavoitteena on työllistymisen edistäminen, työssä pysyminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Ohjelmassa on valtakunnallinen osio ja neljä alueellista osiota. Sen toimintalinjat ovat: - Toimintalinja : Työorganisaatioiden, työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittäminen sekä yrittäjyyden lisääminen - Toimintalinja 2: Työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen - Toimintalinja 3: Työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis-, innovaatio- ja palvelujärjestelmien kehittäminen - Toimintalinja 4: Jäsenvaltioiden ja alueiden välinen yhteistyö ESR-toiminnassa. Ohjelman tavoitteena on luoda 2 000 uutta työpaikkaa, 7 000 uutta yritystä ja vaikuttaa 450 000 henkilön työllistyvyyden ja osaamisen paranemiseen. Sen rahoituskehys on 65,4 milj.. Lisäksi kansallista julkista rahoitusta ohjelman toteuttamiseksi on varattu 798,7 milj.. ESRohjelman valtakunnallisen osion sisällä rahoitusta on keskitetty kansallista politiikkaa täydentäviin laajoihin valtakunnallisiin kehittämisohjelmiin. ESR-ohjelman arvioinnista on tehty suunnitelma vuosille 2007-203. Sen mukaisesti arviointityö on pyritty kytkemään ns. jatkuvan arvioinnin avulla aiempaa kiinteämmin tukemaan ohjelman toteutusta siten, että arviointityö toteutetaan kolmivaiheisesti. Jatkuvan arvioinnin tehtävänä on antaa säännöllisin väliajoin relevanttia ja käytännönläheistä palautetietoa mm. ohjelman tavoitteiden osuvuudesta, toteutuksen ja toimeenpanon tehokkuudesta, ohjelmallisten ohjausprosessien toimivuudesta sekä toiminnan alustavista tuloksista ja vaikutuksista. Sen mukaisesti sekä arviointityössä, että raportoinnissa on pyritty ohjelman elinkaaren huomioivan systemaattisen ja vertailukelpoisen arviointitiedon tuottamiseen Arvioinnin ensimmäinen vaihe toteutettiin vuosina 2007-2009. Siinä rakennettiin jatkuvan arvioinnin lähtökohdaksi toimintalinjakohtaiset ja ohjelmatasoiset indikaattorit, luotiin näitä tuottava seurantajärjestelmä sekä tuotettiin indikaattoritietoon perustuvat arvioinnit kultakin toimintalinjalta ohjelman ensimmäisen toimeenpanovuoden ajalta. Arvioinnin toisen vaiheen fokuksena on vuosina 200-20 ollut ohjelman ja sen toimintalinjojen edistymisen toiminnallis-operationaalinen arviointi. Toimeksiannon mukaisesti arviointityössä on arvioitu

4 ohjelman tuloksia ja vaikutuksia toimintalinjatasoisten ja ohjelmatasoisten indikaattoreiden avulla sekä tehty arviointi ohjelman ja sen toimintalinjojen toimeenpanosta. Tämä raportti kattaa vuosia 2008-200 koskevat indikaattoritiedot sekä ohjelman toimintalinjojen toteutumisen ja ohjelman toimeenpanon onnistumisen arvioinnin. Edellinen, kevään 200, arviointiraportti, kattoi toimintalinjojen toteutumisen ja ohjelman toimeenpanon onnistumisen arvioinnin osalta vuodet 2008 2009. Arvioinnin pääasialliset menetelmät ja aineistot Arviointityö on perustunut arviointityön alussa rakennetun seurantajärjestelmän tuottamien indikaattoritietojen systemaattiseen analysointiin. Arvioinnissa käytetty indikaattoristo on koostunut Manner-Suomen ESR-ohjelma-asiakirjassa 2007-203 määritetyistä erillisselvitystä vaativista ohjelmatason ja toimintalinjatason indikaattoreista sekä ohjelman toimeenpanoa ja toteutumista kuvaavista seurantaindikaattoreista. Ohjelma- ja toimintalinjatason indikaattorit on tuotettu pääosin erillisselvitysten avulla. Aineistolähteinä niissä on käytetty mm. EURA 2007 järjestelmän tietoja, hanke- ja kohderyhmäkyselyiden kautta saatavia tietoja sekä työvoimakoulutuksen opiskelijapalautteen (OPAL) 2 tuloksia. Toimintalinjatason indikaattoreille on ohjelma-asiakirjassa määritetty tavoitetasot, joiden saavuttamista indikaattoreilla mitataan. Vastaavasti ohjelmatason mittareille on arvioinnin alussa määritetty lähtötasot, joiden jälkeistä kehitystä indikaattoreilla mitataan. Ohjelman ja sen toimintalinjojen toimeenpanon arviointi on perustunut toimintalinjakohtaisen hankekokonaisuuden etenemisen seurannalle. Siinä keskeisenä fokuksena on ollut ohjelman ja sen toimintalinjojen tavoitteiden toteutuminen. Ohjelman puolivälin (väliarvioinnin) tienoissa ohjelman onnistuneen toimeenpanon keskeinen kysymys on tuleeko ohjelma nykyisellä toteutustavalla saavuttamaan tavoitteensa ja pitäisikö ohjelmaa ja sen toteutuskonseptia kehittää, jotta se saavuttaisi tavoitteensa mahdollisimman tehokkaasti? Kantavana ajatuksena seurantatiedon tuottamisessa on ollut toimintalinjakohtaisen hankekokonaisuuden seuranta. ESR-hankekysely 3 on toteutettu vakiomuotoisena ohjelman kaikille hankkeille. Sen avulla on selvitetty hanketasolla ohjelman yleisten periaatteiden toteutumista, ohjelman ja sen toimintalinjojen toimeenpanoa ja etenemistä, toimeenpanon edellytyksiä, hankkeiden sisältöä ja tuloksia, hyviä käytäntöjä yms. Hankekyselyn avulla on tuotettu myös tietyt erillisselvitettävät ohjelmatasoiset indikaattorit. Näitä ovat: verkostojen ja kumppanuuksien kehitys, hyvät käytännöt ja uudet toimintamallit sekä tasa-arvon edistäminen. Kysely on toistettu EURA 2007 - EU:n rakennerahastojen hallintajärjestelmä on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ohjelmakaudella 2007-203 osarahoittamien projektien hallinnointiin tarkoitettu selainpohjainen tietojärjestelmä. 2 OPAL -järjestelmä on työhallinnon tietokantapohjainen työvoimakoulutuksen opiskelijapalautteen hallinnoinnin ja raportoinnin atk-sovellus, jonka periaatteena on koulutuksen laadun jatkuva seuranta asiakaslähtöisesti internet-sovellusta hyödyntäen. 3 Kyselylomake on raportin liitteenä.

5 samansisältöisenä vuosittain. keväällä 20 tehtyyn kyselyyn saatiin vastaukset 804 ESRprojektilta. Edellisenä keväänä 200 vastaukset kyselyyn saatiin 77 ESR-projektilta. EURA 2007 tietokannasta on kerätty hanketasoista volyymitietoa koskien mm. hankkeiden taustatietoja, tehtyjä toimenpiteitä ja toimenpiteiden kohteina olleita henkilöitä sekä toimenpiteiden suoria vaikutuksia. EURA:n tiedot muodostavat perustan myös yritysten eloonjäämisasteen (uusien yritysten eloonjäämisaste 3 vuotta perustamisen jälkeen) seurannalle. Erityyppiset kohderyhmäkyselyt ovat olleet keskeinen osa erillisselvitettävien toimintalinjatasoisten indikaattoreiden tuottamista. Niillä on mitattu ESR- toimenpiteiden vaikutuksia kohderyhmätasolla. Kohderyhmäkyselyiden 4 avulla on tuotettu mm. seuraavat erillisselvitettävät indikaattorit: sairauspoissaolojen määrä kohdeorganisaatioissa; työntekijöiden kokema työssä jaksamisen ja viihtyvyyden lisääntyminen kohdeorganisaatioissa; neuvonta-, ohjaus- ja osaamisjärjestelmät hyödyllisiksi kokeneiden osuus sekä koulutettujen työpaikkaohjaajien ja opettajien koulutuksesta kokema hyöty. OPAL-palautetta ja analyysiä on käytetty hyväksi ohjelmatason indikaattorin, Osallistujien valmiuksien ja osaamisen paraneminen, tuottamisessa ja analysoinnissa. OPAL-palaute käsittää vain työvoimakoulutuksen opiskelijapalautteen, joten se muodostaa vain rajallisen otoksen kaikesta osallistujien valmiuksien ja osaamisen parantamiseen tähtäävästä ESRtoiminnasta. OPAL-järjestelmä tuottaa ennalta sovitut valmiit taulukkopohjaiset perustulosteet ESR- koulutusten onnistumisesta sekä vaikutuksesta osallistujien kokemaan koulutuksen hyötyyn ja ammattitaidon lisääntymiseen. OPAL-aineiston hyödyntäminen jatkuvassa arvioinnissa on tarkoituksenmukaista erityisesti siitä syystä, että näin voidaan hyödyntää jo olemassa olevan järjestelmän tuottamaa systemaattista ja laaja-alaisesti ESR-toiminnan kohderyhmät tavoittavaa tietoa. 4 Sairauspoissaoloja ja työssäjaksamista koskevat kyselyt ovat raportin liitteenä 2.

6 2. Ohjelmatason vaikuttavuus indikaattoritiedon perusteella Manner-Suomen ESR-ohjelma-asiakirjan 2007-203 mukaisesti ohjelmatason indikaattoreilla mitataan ESR-ohjelman kaikkia toimintalinjoja koskevia tuloksia ja vaikutuksia. Ohjelmaasiakirjassa määritetyt ohjelmatason indikaattorit nykyisellä ohjelmakaudella ovat: - Osallistujien valmiuksien ja osaamisen parantaminen - Työhön, koulutukseen tai muuhun toimenpiteeseen sijoittuminen ESR-toimenpiteiden avulla - Verkostot ja kumppanuudet - Hyvät käytännöt, uudet toimintamallit ja innovaatiot, ja - Tasa-arvon edistäminen Ohjelmatason indikaattorit ovat luonteeltaan pääosin laadullisia ja niiden lähtö- ja tavoitetasot sekä tuottamismenetelmät on määritetty ensimmäisessä arviointivaiheessa tehdyissä selvityksissä. 2. Ohjelmatason indikaattori: Osallistujien valmiuksien ja osaamisen paraneminen OPAL-palautteen perusteella ESR-toiminnalla on tuettu vuonna 200 kokonaisuutena varsin onnistuneesti koulutukseen osallistuneiden valmiuksia ja osaamisen paranemista. Ammatillisessa koulutuksen vuonna 200 päättäneistä 66 % koki, että koulutus oli lisännyt ammattitaitoa erinomaisesti tai hyvin. Tämä oli hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuoteen 2009 verrattuna ammatillisen koulutuksen koettu hyöty on kuitenkin vuonna 200 kokonaisuutena hieman vähentynyt. Valmentavassa ESR-koulutuksessa vuonna 200 päättäneistä 62 % (vuonna 2009 53 %) koki, että koulutus on lisännyt mahdollisuuksia ammatin löytymiseen. Koettu hyöty parani kokonaisuutena huomattavasti vuoteen 2009 verrattuna. ESR-koulutuksen hyöty koetaan edelleen hieman kansallista koulutusta vähäisemmäksi. Valmentavan koulutuksen osalta tilanne on kuitenkin edelliseen vuoteen 2009 nähden tasoittunut. Osallistujien valmiuksien ja osaamisen paranemista on arvioitu vuosina 2008-200 päättyneiden ESR-koulutusten OPAL-palautteiden perusteella. Tiedot pohjautuvat vuoden 200 osalta 99 ammatillisen koulutuksen ja 253 valmentavan koulutuksen kursseihin osallistuneiden henkilöiden vastauksiin (n=5289) 5. OPAL-palaute käsittää opiskelijapalautteen vain 5 OPAL -järjestelmä on työhallinnon tietokantapohjainen työvoimakoulutuksen opiskelijapalautteen hallinnoinnin ja raportoinnin atk-sovellus, jonka periaatteena on koulutuksen laadun jatkuva seuranta asiakaslähtöisesti internet-sovellusta hyödyntäen. Palautetta kerätään kaikilta koulutuksessa olleilta

7 työvoimakoulutuksen osalta. Se on siten otos kaikesta osaamisen ja valmiuksien parantamiseen tähtäävästä ESR-toiminnasta. OPAL palautteen mukaan ammatilliseen ESR-rahoitteiseen koulutuksen vuonna 200 päättäneistä 66 % koki koulutuksen lisänneen erinomaisesti tai hyvin omaa ammattitaitoa. Vastaavasti koulutuksessa oppimaansa arvioi voivansa työelämässä hyödyntää 72 % vastaajista. Nykyisen ohjelmakauden alkuun (2008) verrattuna osallistujien ammatillisesta koulutuksesta saatu koettu hyöty on parantunut. Sen sijaan vuoteen 2009 nähden osallistujien arvio koulutuksen kokonaisonnistuneisuudesta ja hyödyntämismahdollisuudesta työelämässä on jonkin verran heikentynyt (Kuva.). Vuonna 200 päättyneiden ESR-rahoitteisten koulutusten kohderyhminä ovat olleet aiempiin vuosiin verrattuna hieman enemmän nuoret sekä muut, kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvat. 2008-200 päättyneet ammatilliset koulutukset 00 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 7 % 69 % 64 % 80 % 74 % 75 % 72 % 65 % 66 % 2008 2009 200 Koulutus kokonaisuutena on lisännyt ammattitaitoani hyvin tai erinomaisesti Voin hyödyntää koulutuksessa oppimaani työelämässä hyvin tai erinomaisesti Koulutuksen onnistuneisuus kokonaisuutena hyvin tai erinomaisesti Lähde: OPAL, TEM 6.4.20 Kuva. Vuosina 2008-200 päättyneen ESR-rahoitteisen ammatillisten koulutuksen koettuja hyötyjä. Valmentavan koulutuksen osalta koettu hyöty on parantunut vuonna 200 edelliseen vuoteen 2009 nähden huomattavasti. Tämä näkyy selvästi kaikissa tarkastelluissa teemoissa. Erityisen selvästi koulutuksen koettu hyöty on lisääntynyt jatkosuunnitelman koetun hyödyn sekä koulutuskohtaisesti koulutuksen loppuvaiheessa (päättöpalaute) sekä koulutuksen kuluessa (välipalaute). OPALin avulla mitataan oppimisen ja opiskelun edellytyksiä, opiskelijatyytyväisyyttä ja työvoimakoulutushankintojen onnistuneisuutta. Palautetta kerätään erikseen ammatillisen ja valmentavan koulutuksen osalta.

8 koulutuksen hyödyn suhteen ammatin löytymiseen. (Kuva 2). Vuonna 200 koulutuksen päättäneistä peräti 62 % koki koulutuksen lisänneen erinomaisesti tai hyvin mahdollisuuksiaan ammatin löytämiseen, kun vastaava luku vuonna 2009 oli 52 %. Osaltaan tämä saattaa selittyä koulutuksen päättäneiden profiilin muutoksella. Vuonna 200 nuorten alle 25-vuotiaiden sekä muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten osuus koulutuksen päättäneistä oli kaksinkertainen edelliseen vuoteen 2009 verrattuna. Huomion arvoista on myös se, että valmentavassa koulutuksessa koettu hyöty suhteessa ammatilliseen koulutukseen on vuonna 200 päättyneiden koulutusten osalta kokonaisuutena selkeästi parantunut. Muun muassa valmentavan koulutuksen onnistuneisuus kokonaisuutena on arvioitu vuonna 200 selkeästi ammatillista koulutusta paremmaksi, kun tilanne vuonna 2009 oli päinvastainen. 2008-200 päättyneet valmentavat koulutukset 00 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 8 % 78 % 75 % 74 % 73 % 70 % 72 % 66 % 63 % 62 % 52 % 2008 2009 200 Jatkosuunnitelma on selkeyttänyt elämäntilannettani ja urasuunnitteluani hyvin tai erinomaisesti Oppimistarpeeni yms on otettu huomioon koulutuksessa hyvin tai erinomaisesti Koulutus on lisännyt mahdollisuuksia ammatin löytymiseen hyvin tai erinomaisesti Koulutuksen onnistuneisuus kokonaisuutena hyvin tai erinomaisesti Lähde: OPAL, TEM 6.4.20 Kuva 2. Vuosina 2008-200 päättyneen ESR-rahoitteisen valmentavan koulutuksen koettuja hyötyjä. Kansallisen valmentavan tai ammatillisen koulutuksen päätti vuonna 200 43 453 henkilöä kun, vastaava määrä ESR-rahoitteisessa koulutuksessa oli 5 289 henkilöä. Kansallisen koulutuksen koettu hyöty on arvioitu kokonaisuudessaan hieman ESR-rahoitteista koulutusta paremmaksi. Tämä näkyy vuoden 200 osalta erityisesti ammatillisessa koulutuksessa, jossa ESRkoulutusten arvioitu hyöty vuoteen 2009 nähden on aavistuksen heikentynyt, kun se vastaavasti kansallisessa koulutuksessa on hieman parantunut. Sen sijaan valmentavan ESR-koulutuksen osalta tilanne vuoteen 2009 nähden on vuonna 200 selvästi tasoittunut. Tämä on ollut seurausta erityisesti valmentavan ESR-koulutuksen arvioidun hyödyn paranemisesta. (Kuva 3).

9 Huomionarvoista on myös se, että vuonna 2009 ESR-koulutuksen ja kansallisen koulutuksen päättäneiden henkilöiden profiilit poikkesivat ikärakenteen, koulutustaustan sekä äidinkielen suhteen huomattavasti tosistaan. Kansallisessa koulutuksessa kohderyhminä oli vuonna 2009 selvästi ESR-koulutuksia enemmän nuoria sekä muita, kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia. Vuonna 200 päättyneiden koulutusten osalta nämä erot ovat selvästi kaventuneet erityisesti valmentavan koulutuksen osalta. Ammatillinen koulutus 2009-200 ESR Koulutuksen onnistuminen kokonaisuutena Koulutuksessa opitun hyödyntäminen työelämässä Koulutus lisännyt ammattitaitoa Kansallinen Koulutuksen onnistuminen kokonaisuutena Koulutuksessa opitus hyödyntäminen työelämässä Koulutus lisännyt ammattitaitoa 200 hyvin tai erinomaisesti 2009 hyvin tai erinomaisesti 66,0 % 65,2 % 74,6 % 72, % 73,7 % + % 75,9 % 73,2 % 80,2 % 77,5 % 77,3 % 74,3 % -2 % 78,5 % -7 % +2 % +2 % +2 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % Valmentava koulutus 2009-200 ESR Koulutuksen onnistuneisuus kokonaisuutena Jatkosuunnitelma selkeyttänyt elämäntilannetta ja urasuunnittelua Koulutus lisännyt mahdollisuuksia ammatin löytymiseen Oppimistarpeen yms. huomioiminan koulutuksessa Kansallinen Koulutuksen onnistuneisuus kokonaisuutena Jatkosuunnitelma selkeyttänyt elämäntilannetta ja urasuunnittelu Koulutus lisännyt mahdollisuuksia ammatin löytymiseen Oppimistarpeen yms. huomioiminen koulutuksessa 52,3 % 6,8 % 8,0 % 75, % 7,9 % 62,9 % +4 % +8 % 72,5 % 70,3 % 74,0 % 74,3 % 64,7 % 63,7 % +2% 75,2 % 75,2 % +3 % 83,6 % 83,3 % +8 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 200 hyvin tai erinomaisesti 2009 hyvin tai erinomaisesti Lähde: OPAL,TEM 6.4.20 Lähde: OPAL TEM 6.4.20 Kuva 3. Valmentavan ja ammatillisen koulutuksen arvioitu hyöty ESR- koulutuksessa ja kansallisessa koulutuksessa vuosina 2009 ja 200.

0 2.2 Ohjelmatason indikaattori: Työhön, koulutukseen tai muuhun toimenpiteeseen sijoittuminen ESR-toimenpiteen avulla ESR-toimenpiteissä on tällä ohjelmakaudella vuoden 200 loppuun mennessä aloittanut yhteensä 25 030 henkilöä ja päättänyt 70 420 henkilöä. Kyseisenä aikana ESRtoimenpiteissä on tuotettu kaikkiaan 2 99033 koulutus- ja henkilötyöpäivää. ESR-toimenpiteen jälkeistä sijoittumista kuvaavaa indikaattoria ei toistaiseksi pystytä tämänvuotisen arvioinnin yhteydessä tuottamaan. Indikaattorin muodostamisen keskeisenä haasteena on se, että ESR-toimenpiteistä työhön sijoittuneiden osuudesta ei toistaiseksi ole saatavissa tietoja. Työ asian ratkaisemiseksi on käynnissä ja indikaattori tuotetaan heti, kun tarvittava aineisto on saatavissa. Ohjelmatason indikaattorilla: Työhön, koulutukseen tai muuhun toimenpiteeseen sijoittuminen ESR-toimenpiteen avulla pyritään selvittämään ESR-toimenpiteiltä sijoittumista/työmarkkinaasemaa toimenpiteiden jälkeen. Esimerkkejä näkökulmista, joita ao. indikaattorin vaikutuksia, tuloksia ja aikaansaannoksia mitattaessa voisi ohjelma-asiakirjan mukaan ottaa huomioon, ovat esimerkiksi: sijoittuminen työelämään tai koulutukseen toimenpiteiden jälkeen ja kuntoutuminen työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin tai muihin jatkopolkuihin. Indikaattorin muodostamisen keskeisenä haasteena on se, että työhön sijoittuneiden osuudesta ei toistaiseksi ole saatu luotettavia tietoja. Työttömäksi päätyneistä tämä tieto on saatavissa. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan työ- ja elinkeinoministeriön, tilastokeskuksen sekä muiden tahojen yhteistyönä. Pyrkimyksenä on, että valtakunnallisista tilastoista suoritettaisiin ristiinajoja siten, että muuallekin kuin työvoimatoimiston työttömien kirjoihin päätyneitä pystyttäisiin tilastoimaan tarkasti. Tämä työ on siinä määrin edistynyt, että työhön päätyneistä voidaan jo saada tarkkaa tietoa, mutta ongelmana on erotella kaikista valtakunnan työhön päätyneistä ESR-projekteihin osallistuneet. Tämän vuoksi ohjelma-asiakirjassa määriteltyä ESRtoimenpiteen jälkeistä sijoittumista kuvaavaa indikaattoria ei toistaiseksi pystytä tuottamaan. Koska ESR-toimenpiteen jälkeistä sijoittumista kuvaavaa indikaattoria ei toistaiseksi pystytä tämänvuotisen arvioinnin yhteydessä tuottamaan, on seuraavassa esitetty kootusti perustietoja tähänastisia ESR-toimenpiteistä ja niiden kohderyhmistä (EURA-järjestelmä). Seurantatietojen perusteella ESR-toimenpiteissä oli vuoden 200 loppuun mennessä aloittanut yhteensä 25 030 henkilöä (joista naisia 0 86). Vastaavasti ESR-toimenpiteissä päättäneitä oli vuoden 200 loppuun mennessä yhteensä 70 420 henkilöä (joista naisia 34 439). Aloittaneiden ja päättäneiden henkilöiden kumulatiivisia määriä vuosien 2009 ja 200 lopulla on kuvattu oheisessa kuvassa 4. Kuva ei kerro toimenpiteiden vaikuttavuudesta, sillä kaikista aloittaneista henkilöistä vain reilu kolmannes on päättänyt toimenpiteen.

Aloittaneiden henkilöiden työmarkkina-asema ennen projektia 60 000 40 000 20 000 00 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 Projektin päättäneiden henkilöiden työmarkkina-asema projektin jälkeen 50 000 45 000 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 5 000 0 000 5 000 0 2009 200 2009 200 Kuva 4. ESR-toiminnan alkaneiden ja päättäneiden kumulatiiviset määrät työmarkkina-aseman mukaan vuosina 2009 ja 200 (EURA 2007). ESR-toimenpiteiden välittöminä tuotoksina on vuosien 2007-200 aikana tuotettu yhteensä 2 990 33 koulutus- ja henkilötyöpäivää sekä suoritettu 2 595 tutkintoa tai osatutkintoa. ESRtoimenpiteiden avulla on vuosien 2007-200 aikana myötävaikutettu 947 työpaikan (joista naisten työpaikkoja 5 023) ja 7 288 uuden yrityksen (joista naisten perustamia 2 99) syntyyn. 2.3 Ohjelmatason indikaattori: Ohjelmatason indikaattori: Verkostot ja kumppanuudet Verkostojen ja kumppanuusyhteistyön merkitys hankkeiden tavoitteiden toteutumiselle koetaan edelleen merkittäväksi eikä suuria muutoksia aikaisempien vuosien arviointeihin ole tapahtunut. Yritysten kanssa tapahtuva yhteistyö on lisääntynyt entisestään ja näyttääkin siltä, että uudet ESR-ohjelman hankkeet linkittyvät yhä tehokkaammin yhteistyöhön yksityisen sektorin toimijoiden kanssa. Toimintalinjatasolla tarkasteltuna ainoastaan toimintalinja kahden uudet hankkeet eivät nimenneet yrityksiä tärkeimmiksi yhteistyökumppaneikseen. Verkostoista ja kumppanuusyhteistyöstä saatu hyöty on pysynyt edellisen vuoden tapaan korkeana, mutta kriittisten näkökulmien määrä on lisääntynyt jonkin verran. Verkostoyhteistyön sisältöä ja laatua koskevat arviot ovat hieman parantuneet aikaisemmista tarkasteluvuosista. ESR-ohjelman arviointitiedon yhteydessä toteutetun hankekyselyn verkostoja ja kumppanuuksia kartoittavaan osioon tuli vastauksia yhteensä 803 kappaletta. Vastaajista 98 oli hankkeita,

2 jotka eivät viime vuoden arviointikyselyyn olleet osallistuneet. Viime vuoden tapaan näitä uusia hankkeita pyydettiin arvioimaan omia verkostojaan ja kumppanuusyhteistyötään hieman tarkemmin kuin aikaisempina vuosina vastanneiden hankkeiden. Verkostojen ja kumppanuuksien merkitys edelleen korkealla tasolla Verkostojen ja kumppanuuksien merkitys on pysynyt edelleen korkealla tasolla. Edellisinä arviointivuosina (2009 ja 200) noin 95-96 prosenttia kyselyyn vastanneista hankkeista on ilmoittanut hankkeensa sisältävän sellaista verkoston tai kumppanuusyhteistyön luomista, joilla pyritään tukemaan hankkeiden tavoitteiden saavuttamista. Vuonna 20 toteutetussa kyselyssä vastaava arvio on edelleen korkeaa tasoa (94,6 %), vaikkakin laskua edellisen vuoden tulokseen on noin yhden prosenttiyksikön verran. Merkittävin muutos on tapahtunut toimintalinja kahden hankkeissa, jossa laskua on tapahtunut 3,7 prosenttiyksikön verran. Kuva 5. ESR-ohjelman hankkeet ja niiden verkostot sekä kumppanuudet (20) Uusista kyselyyn osallistuneista hankkeista 82,4 prosenttia (82,0 % vuonna 200 ja 82,3 % vuonna 2009) koki yhteistyöverkoston tai kumppanuusyhteistyön merkityksen olevan erittäin tärkeä hankkeen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Yritysten rooli verkosto- ja kumppanuusyhteistyössä on kasvanut edelleen Yritysten merkitys ESR-hankkeiden keskeisinä verkostokumppaneina on kasvanut edelleen. Vuonna 2009 uusista hankkeista 68,2 % ilmoitti tekevänsä yhteistyötä yritysten kanssa ja vastaava osuus vuonna 200 oli 74,5 prosenttia. Tänä vuonna yritysten osuus on kasvanut edelleen ja uusista hankkeista 77,6 prosenttia ilmoitti tekevänsä yhteistyötä yritysten kanssa. Seuraavina merkittävinä yhteistyökumppaneina uudet hankkeet nostavat esiin julkisen sektorin

3 viranomaiset (7,9 %) sekä oppilaitokset (70,8 %). Kolmen kärki on edelleen sama kuin aikaisempina vuosina, mutta hankkeiden yhteistyö oppilaitosten kanssa on edellisistä vuosista vähentynyt noin 2,5 prosenttiyksikköä, jolloin julkisen sektorin viranomaiset ovat nousseet ESRhankkeiden toiseksi tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi. Verkosto- ja kumppanuusyhteistyön kohteet eroavat toimintalinjoittain jonkin verran painotuksiltaan. Yritysten kasvanut osuus keskeisinä yhteistyökumppanuuksina näkyy selkeästi myös toimintalinjakohtaisessa tarkastelussa. Alla olevassa listauksessa on lueteltu kolme keskeisintä verkosto- ja kumppanuusyhteistyön tahoa toimintalinjoittain. Toimintalinja : Yritykset (83,3 %), Julkisen sektorin viranomaiset (7,4 %), Korkeakoulut/tutkimuslaitokset (64,3 %) Toimintalinja 2: Julkisen sektorin viranomaiset (86,7 %), Oppilaitokset (78,3 %), Yritykset (70,0 %) Toimintalinja 3: Yritykset (79,5 %), Korkeakoulut/tutkimuslaitokset (74,4 %), Oppilaitokset (74,4 %) Toimintalinja 4: Yritykset (83,3 %), Oppilaitokset (83,3 %), Julkisen sektorin viranomaiset (75,0 %) Kohderyhmien suorat työllistämistoimenpiteet ovat vähentyneet edelleen Edellisten arviointivuosien tapaan valtaosa ESR-ohjelman hankkeissa synnytetystä verkosto- ja kumppanuusyhteistyöstä keskittyy tiedon ja osaamisen siirtämiseen. Uusista hankkeista 80,7 prosenttia (200: 88,5 %, 2009: 87, %) ilmoitti tämän olevan yhteistyön tavoitteena. Työllistämistä edistävien mallien kehittäminen tai suorien toimenpiteiden toteuttaminen kohderyhmien työllistymisen edistämiseksi ovat tavoitteina selvästi muuttuneet aikaisempiin kyselyihin verrattuna. Työllistämistä edistävien mallien kehittämisen ilmoitti tänä vuonna kumppanuusverkoston tavoitteeksi 53, prosenttia hankkeista, mikä on hieman korkeampi kuin edellisinä vuosina. Suorien toimenpiteiden toteuttaminen kohderyhmien työllistymiseksi on sen sijaan yhteistyön tavoitteena jatkanut laskutrendiään. Kun vuonna 2009 4,6 prosenttia ilmoitti tämän yhdeksi keskeiseksi yhteistyökumppanuuden tavoitteeksi, on vastaava määrä vuonna 20 vain 33,9 prosenttia. Verkostoista ja kumppanuusyhteistyöstä saatua hyötyä pidetään edelleen merkittävänä, mutta kriittisten arvioiden määrä on lisääntynyt Kumppanuuksien ja verkostojen tuoma hyöty sekä lisäarvo ohjelmatoiminnan ja rahoitettujen hankkeiden toteutukselle on keskeinen tarkastelunäkökulma ohjelmatason indikaattorin toteuttamisessa. Hankekyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan verkostojen ja kumppanuusyhteistyön tuottamia hyötyjä, yhteistyön käytännön toteutuksen onnistuneisuutta sekä verkoston toimintaa hankkeiden tavoitteiden kannalta. Arviot verkostojen ja kumppanuusyhteistyön hyödyistä ovat edelleen korkealla tasolla. Kyselyyn vastanneista yli 800 hankkeesta 77,5 prosenttia oli sitä mieltä, että ilman

4 verkoston/kumppanuusyhteistyön toimintaa tavoiteltuja hyötyjä ei olisi saatu aikaan. Viime vuoden kyselyyn verrattuna samaa mieltä olleiden määrä on kuitenkin laskenut 2,7 prosenttiyksikköä ja vastaavasti ei mieltä olleiden määrä lisääntynyt. Kriittisten arvioiden määrä on myös lisääntynyt sen suhteen, olisiko verkosto/kumppanuusyhteistyö ollut edellytys hankkeen tavoitteiden saavuttamisessa. Hankkeiden kautta syntyneiden yhteistyökumppanuuksien laatu ja toimivuus arvioidaan sen sijaan hieman aikaisempia vuosia paremmaksi. Kuva 6. Verkostosta tai kumppanuusyhteistyöstä saatu hyöty vuoden 20 kyselyssä

5 Kuva 7. Verkostosta tai kumppanuusyhteistyöstä saatu hyöty 2009-20 2.4 Ohjelmatason indikaattori: Hyvät käytännöt, uudet toimintamallit ja innovaatiot Hankkeiden näkemyksissä hyvien käytäntöjen levittämismahdollisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempaan verrattuna. Kyselyyn vastanneista hankkeista 86,2 prosenttia ilmoitti pyrkivänsä tuottamaan hyvän käytännön siirrettäväksi osaksi kansallista toimintaa ja vastaavasti 58,2 prosenttia hankkeista uskoi, että hankkeen tuottaman tärkeimmän hyvän käytännön siirto kansalliseen toimintaan tulee onnistumaan. Hankkeiden toimenpiteet ulkomaisten hyvien käytäntöjen tunnistamiseksi ovat lisääntyneet ESR-ohjelmakauden aikana. Vuonna 2009 23 prosenttia hankkeista ilmoitti luovansa uusia kontakteja ulkomaisten hyvien käytäntöjen löytämiseksi ja vuonna 20 vastaava luku oli 27,3 prosenttia. Hyvien käytäntöjen leviämisen esteitä on tunnistettu selvästi viime vuotta vähemmän. Yhtenä keskeisenä haasteena nousevat esiin ohjelmarakenteen puutteelliset väylät hyvien käytäntöjen levittämiseksi.

6 Vuoden 20 hankekyselyssä ESR-ohjelman projekteilta on kerätty edellisen vuoden arviointikierroksen tapaan näkemyksiä siitä, missä määrin ja millaisia hyviä käytäntöjä hankkeet uskovat pystyvänsä tuottamaan, välittämään sekä valtavirtaistamaan. Kyselyssä hankkeita pyydettiin myös esittämään arvioita siitä, tuleeko hankkeen tuottaman tärkeimmän hyvän käytännön siirto kansalliseen tai kansainväliseen toimintaan onnistumaan. ESR-ohjelman tulevina arviointivuosina tullaan keskittymään entistä enemmän erityisten teemakohtaisten alueiden tarkasteluun ESR-ohjelman toteutuksessa. Yhtenä keskeisenä teema-alueena tulee varmasti olemaan myös hyvien käytäntöjen leviäminen, mikä mahdollistaa hankekyselyä tarkemman mahdollisuuden tunnistaa esimerkiksi valtakunnallisten kehittämisohjelmien ja tukirakenneprojektien roolia hankkeiden tuottamien hyvien käytäntöjen levittäjänä. Toimenpiteet ulkomaisten hyvien käytäntöjen tunnistamiseksi ovat tehostuneet ESRohjelmakauden aikana ESR-ohjelman toimeenpanon arviointikyselyyn osallistuneista hankkeista 86,2 prosenttia (200 85,6 %, 2009 87,0 %) ilmoitti, että hanke pyrkii tuottamaan hyvän käytännön siirrettäväksi osaksi kansallista toimintaa. Vastaavasti 58,2 prosenttia hankkeista (200 58,7 %) ilmoitti, että tärkeimmän hyvän käytännön siirto kansalliseen toimintaan tulee onnistumaan. Hyvien käytäntöjen leviämiseen osaksi kansallista toimintaa suhtaudutaan siis edelleen varsin myönteisesti eikä muutoksia hyviä käytäntöjä kuvaavissa keskeisissä indikaattoreissa ole juurikaan tapahtunut. Mielenkiintoista sen sijaan on huomata kansallisten ESR-hankkeiden kehittyvä trendi ulkomaisten hyvien käytäntöjen tunnistamiseksi. Vuonna 2009 vain 23 prosenttia hankkeista ilmoitti luovansa uusia kontakteja ulkomaisten hyvien käytäntöjen löytämiseksi, mutta vuonna 20 vastaava luku oli jo 27,3 prosenttia (200 25,3 %). Näyttääkin siis siltä, että kansalliset hankkeet toimivat yhä aktiivisemmin omien yhteistyökumppaniensa kanssa tunnistaakseen hyviä käytäntöjä ulkomailta.

7 Kuva 8. ESR-ohjelman hankkeiden näkemyksiä hyvien käytäntöjen leviämisestä vuoden 20 arviointikyselyssä Kuva 9. Poimintoja keskeisimmistä seurantaindikaattoreista 2009-20

8 Hyvien käytäntöjen leviämiseen liittyviä esteitä aikaisempia vuosia vähemmän tunnistetut haasteet ovat kuitenkin perinteisiä Arviointikyselyssä hankkeita pyydettiin erillisellä avokysymyksellä tunnistamaan mahdollisia keskeisiä haasteita hyvien käytäntöjen leviämiselle. Viime vuoden arviointikyselyssä avokysymykseen vastattiin erittäin aktiivisesti ja keskeisiksi haasteiksi nostettiin yleinen taloudellinen tilanne sekä resurssien puute. Tämän vuoden arviointikyselyssä keskeisiä haasteita on sen sijaan tunnistettu huomattavasti viime vuotta vähemmän, mikä osittain kertoo siitä, että aikaisempia haasteita on saatu purettua. Hankkeiden tunnistamat keskeiset haasteet liittyvät kuitenkin perinteisiin ongelmiin. Avovastauksissa toistuvat tekijät, jotka liittyvä resurssien (aika, raha, henkilöstö) puutteeseen, kohdeorganisaatioiden muutosvastarintaan sekä hyvien käytäntöjen levittämiseen liittyvien rakenteiden puuttumiseen. Erityisesti viimeisin tekijä on ESR-ohjelman toimeenpanon kannalta huolestuttava, sillä ohjelmatason rakenteilla tähän pitäisi pystyä vaikuttamaan. Eräs vastaaja kuvaa tilannetta hyvin seuraavasti: Väylät puuttuvat, hankkeet kilpailevat keskenään, rahoittajat eivät tunnut oikeasti välittävän hyvien käytäntöjen levittämisestä. Yhteisten väylien löytäminen olisi olennaista, sillä kontakteja ei voi olla joka paikkaan. Lisäksi käytäntöjen levittämisen ja hankkeen loppumisen välinen suhde vaikea = yleensä käytännöt ovat valmiita loppuvaiheessa ja kuka niitä hankkeen loputtua levittää kansallisella tasolla? 2.5. Ohjelmatason indikaattori: Tasa-arvon edistäminen Tasa-arvoa edistävien hankkeiden suhteellinen osuus ESR-ohjelman hankkeista on vähentynyt hieman. Viime vuoden kyselyn tuloksiin verrattuna laskua on ollut yhteensä noin 5 prosenttiyksikköä. Miesten ja naisten syrjäytymisen ehkäisyyn on panostettu ESR-ohjelman hankkeissa selvästä aiempaa enemmän. Toimintalinja kahden hankkeista lähes 70 prosenttia ilmoitti ehkäisseensä miesten ja naisten syrjäytymistä. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen kohdennetut resurssit ovat edelleen vähäisiä. Kyselyn tulokset antavat lisäksi ylioptimistisen kuvan niistä hankkeista, jotka oikeasti toiminnallaan edistävä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Miesten ja naisten osuus ESR-ohjelmassa aloittaneista henkilöistä on pysynyt edelleen yhdenvertaisena. Tasa-arvoa edistäviä toimenpiteitä sisältävien hankkeiden määrä hieman vähentynyt Vuoden 20 hankekyselyn tulosten mukaan noin 46 prosenttia ESR-ohjelman hankkeista katsoi edistävänsä toimenpiteillään tasa-arvoa. Vastaava luku oli viime vuoden kyselyssä noin 5 prosenttia, joten lasku on ollut melko merkittävä. Toimintalinjojen välinen suhteellinen tarkastelu ei poikkea juurikaan viime vuoden tuloksista. Eniten tasa-arvoa edistäviä

9 toimenpiteitä tehdään toimintalinja kahden hankkeissa ja vastaavasti vähiten toimintalinja kolmen hankkeissa. Kuva 0. Tasa-arvoa edistävien hankkeiden suhteellinen osuus toimintalinjoittain ja koko ohjelmatasolla 20. Miesten ja naisten syrjäytymisen ehkäisyyn panostetaan hankkeissa yhä enemmän Niitä hankkeita, jotka ilmoittivat edistävänsä toiminnallaan tasa-arvoa, pyydettiin kyselyssä tarkemmin identifioimaan niitä keskeisiä tekijöitä, joissa tasa-arvoa on edistetty. Kyselyn tulosten perusteella keskeisimmät tasa-arvotekijät, joissa onnistumisia on saavutettu kohdistuvat tasa-arvon edistämiseen työelämässä ja työorganisaatioissa sekä miesten ja naisten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Nämä kolme suurinta teemaa ovat samat kuin vuoden 200 kyselyssä, mutta mielenkiintoista on huomata se, että erityisesti syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyvien tulosten määrä on kasvanut arvioiden perusteella viime vuodesta huomattavasti. Vuoden 200 kyselyssä tasa-arvokohtaan vastanneista hankkeista 36,3 prosenttia näki ehkäisseen miesten syrjäytymistä ja vastaavasti 38,0 prosenttia naisten syrjäytymistä. Nyt vuoden 20 kyselyn tulosten valossa tulosindikaattorit ovat 43, prosenttia (miehet) ja 45,3 prosenttia (naiset).

20 Kuva. Tasa-arvoasioiden edistyminen ohjelmatasolla 200 ja 20 Alla olevassa kuvassa on kuvattu tasa-arvoasioiden edistyminen toimintalinjoittain vuoden 20 osalta. Toimintalinjakohtaiset painopisteet ja tavoitteet heijastuvat hyvin myös tasa-arvoa koskeviin osatekijöihin. Yllä mainittu havainto lisääntyneistä painotuksista miesten ja naisten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on tapahtunut erityisesti toimintalinja kahden hankkeiden myötä. Kuva 2. Tasa-arvoasioiden edistyminen toimintalinjoittain 20

2 Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen kohdistuvat resurssit edelleen vähäisiä Tasa-arvoa edistävistä hankkeista 35,3 prosenttia ilmoitti toimenpiteidensä kohdistuvan erityisesti sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen. Muutos vuoden 200 kyselytuloksiin oli 2,4 prosenttiyksikköä (200: 32,9 %) Tällä perusteella voidaan kyselyn tulosten perusteella odeta, että noin 5,9 prosenttia (200: 6,5 %) koko ESR-ohjelman hankkeista on asettanut tavoitteeksi naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämisen. Kyselyn antamat tulokset ovat kuitenkin melko optimistisia, sillä tasaarvon edistämiseen kohdennetut suorat resurssit ovat melko vähäisiä. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen kohdistuvaa optimismia kuvaa hyvin kyselyssä ollut kysymys, jossa hankkeita pyydettiin mainitsemaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi käytettävissä olevia resursseja. Kuten alla olevista kuvioista käy ilmi, tasa-arvon edistämiseen ei ole juurikaan allokoitu rahallisia lisäresursseja tai ulkopuolista asiantuntemusta. Kuva 3. Tasa-arvoasioita edistävät toimenpiteet ohjelmatasolla 200 ja 20

22 Kuva 4. Tasa-arvoasioita edistävät toimenpiteet toimintalinjoittain 20 ESR-ohjelman toimenpiteet kohdistuvat tasapuolisesti sekä miehiin että naisiin EURA-järjestelmän tietojen perusteella miesten ja naisten osuus ESR-ohjelman toimenpiteissä aloittaneista henkilöistä on pysynyt lähes samana. Projektin päättäneiden henkilöiden työmarkkina-asemassa sen sijaan löytyy eroavaisuuksia erityisesti yrittäjyyden osalta. Alla olevassa kuviossa on koottu yhteen EURA-järjestelmästä poimittuja tietoja vuosilta 2009-20.

23 Kuva 5a. Miesten ja naisten osuudet ESR-ohjelmassa aloittaneista henkilöistä 2009-20 (kumulatiivinen tieto eri arviointivuosina) Kuva 5b. ESR-projektin päättäneiden henkilöiden työmarkkina-asema projektin jälkeen (kumulatiivinen tieto; otantapäivä 2.5.20)

24 3. Toimintalinjatason vaikuttavuus 3. Toimintalinja : Työorganisaatioiden, työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittäminen sekä yrittäjyyden lisääminen Toimintalinjan. tavoitteena on kehittää työorganisaatioiden, erityisesti pk-yritysten, valmiuksia ennakoida ja hallita globalisaation, teknologisen kehityksen ja työvoiman ikääntymisen aiheuttamaa rakennemuutosta sekä reagoida muutostilanteisiin. Tavoitteena on turvata työvoiman työssä pysyminen ja työvoiman saatavuus myös muutostilanteissa. ESR-toimia pyritään toimintalinjassa kohdentamaan erityisesti sellaisille toimialoille ja henkilöryhmille, joilla toimintaympäristön ja rakennemuutoksen aiheuttama kehittämis- ja muutostarve on suurin. Muutosten hallitsemiseksi ja ennakoimiseksi pyritään toimintalinjassa kehittämään työorganisaatioiden toimivuutta ja laatua, osaamista, työhyvinvointia ja työssä jaksamista sekä innovatiivisuutta. Lisäksi toimintalinjassa pyritään parantamaan pk-yritysten kasvupotentiaalia ja kansainvälistymisvalmiuksia sekä tukemaan uuden yrittäjyyden ja yritystoiminnan syntymistä. Henkilöstön ja työorganisaation toimivuuden ja laadun kehittämisestä pyritään saamaan pysyvä toimintatapa pk-yrityksissä. Pitkällä tähtäimellä päämääränä on tuottavuuden paraneminen laadullisesti kestävällä tavalla sekä työllisyyden, kasvun ja kilpailukyvyn paraneminen. 3.. Toimintalinjan. vaikuttavuus indikaattoritietojen valossa Toimintalinjan. vaikuttavuutta kuvaaviksi erillisselvitettäviksi indikaattoreiksi on ohjelmaasiakirjassa määritelty - sairauspoissaolojen määrä kohdeorganisaatioissa (v. 200: 8,5 pv/v/hlö, v. 203: 8,0 pv/v/hlö), - työntekijöiden kokema työssä jaksamisen ja viihtyvyyden lisääntyminen kohdeorganisaatioissa. (Jaksamisen ja viihtymisen lisääntymistä on kokenut v. 200: 55 % ja v. 203: 65 % työntekijöistä), sekä - ESR:n tuella syntyneiden uusien yritysten eloonjäämisaste 3 vuotta perustamisen jälkeen (70 %). Työntekijöiden kokema työhyvinvointi ja työssäjaksaminen Työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin kehitys ei ole parantunut ESR-työhyvinvointihankkeiden kohdeorganisaatioissa. Kohdeorganisaatioiden työntekijöistä vain 9 % on kokenut työhyvinvointinsa parantuneen hankeen alkamisajankohdasta vuoteen 200 mennessä. Vastaavasti samana ajanjaksona 6 % työntekijöistä on kokenut työssäjaksamisensa ja työhyvinvointinsa heikentyneen. Tavoitetasoa (200: 55 %) ei siis saavutettu. ESR-ohjelma-asiakirjassa määritelty työhyvinvointi-indikaattori tavoitetasoineen, pitää lähtökohtaisesti sisällään ajatuksen siitä, että ESR-hankkeella luodaan pysyviä ja kumuloituva hyvinvointivaikutuksia työyhteisöissä. Paneeliaineiston perusteella ESR-hankkeella ei näyttäisi

25 olevan kumulatiivista, vuosittain lisääntyvää, vaikutusta yksilötasolla koettuun työhyvinvointiin. Työyhteisön vastuuhenkilöiden mukaan sairauspoissaoloja oli hankkeiden kohdeorganisaatioissa hankkeiden aloitusvuonna keskimäärin 8,7 päivää henkilöä kohden. Vuonna 200 vastaava luku oli 0,2 päivää henkilöä kohden. Vastaavasti työntekijöiden muodostaman paneeliaineiston perusteella sairauspoissaolojen määrä vuonna 200 oli 6,7 päivää henkilöä kohden. Työorganisaatioiden henkilöstön työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen kehittämistä koskevat indikaattoritiedot kerätään erillisillä kyselyillä, jotka on suunnattu valittujen työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin kehittämiseen tähtäävien hankkeiden kohdeorganisaatioille (vastuuhenkilö kohdeorganisaatiossa) ja näiden organisaatioiden henkilöstölle. Kyselyillä mitataan työntekijöiden kokemaa työssäjaksamista ja työhyvinvointia kyselyä edeltävänä vuonna 6. Indikaattori tuotetaan paneelitutkimuksen avulla. Paneeliaineiston muodostavat useana vuotena kyselyyn vastanneet henkilöt, joiden vastauksia on mahdollista verrata eri vuosien välillä. Tässä raportissa analysoitu paneeliaineisto on koostunut 20 eri työorganisaation edustajista. Yhteensä näistä organisaatioista on saatu vastaukset 20 työyhteisön vastuuhenkilöltä sekä 09 eri työntekijältä. Työntekijöistä useampana vuonna kyselyyn on vastannut 5 henkilöä. Nämä muodostavat paneeliaineiston yksilötason työhyvinvoinnin kehityksen tarkastelulle. Paneeli on siis varsin pieni, joten aineiston tehtäviin tulkintoihin liittyy epävarmuustekijöitä. Paneeliorganisaatioissa ESR-hankkeiden kehittämistavoitteina ovat kohdeorganisaatioiden vastuuhenkilöiden vastausten mukaan olleet ensisijaisesti henkisen jaksamisen ja hyvinvoinnin lisääminen sekä työympäristön ja työolojen parantaminen. Paneeliaineiston perusteella sairauspoissaolot eivät kuitenkaan ole kohdeorganisaatioissa vähentyneet eivätkä panostukset henkilöstön osaamisen ja työkyvyn lisäämisen ole hankkeen käynnistämisvuoden jälkeen lisääntyneet. Työyhteisön vastuuhenkilöiden mukaan sairauspoissaoloja oli hankkeen aloitusvuonna keskimäärin 8,7 päivää henkilöä kohden, kun se vastaavasti vuonna 200 oli 0,2 päivää henkilöä kohden. Vastaavasti kyseisten organisaatioiden työntekijöiden oman arvioin perusteella sairauspoissaolojen määrä vuonna 200 oli 6,7 päivää henkilöä kohden, mikä on hieman enemmän kuin aiempina vuosina. Paneeliaineiston ollessa suhteellisen pieni jo yksittäinenkin pidempiaikainen sairausloma vaikuttaa indikaattorin arvoon, joten tuloksiin on tässä suhteessa suhtauduttava varauksellisesti. Esimerkiksi sairauspäivien määrää kuvaava mediaani, eli keskiluku, ei juuri ole muuttunut tarkastelujakson aikana. 6 Henkilöstöä on pyydetty arvioimaan heille esitettyjen viidentoista oman työyhteisönsä toimintaa ja omaa työtään kuvaavan tekijän tilannetta edellisen vuoden osalta. Annetut tekijät ovat tutkimuskirjallisuudessa keskeisinä pidettyjä ja yleisesti käytettyjä työhyvinvoinnin osatekijöitä.

26 päivää/henk/vuosi 4 2 0 8 6 4 2 0 8,7 0,2 Hankkeen alussa 200 Sairauspoissaolot - työyhteisön vastuuhenkilöt (n= 20) päivää/henk/vuosi 4 2 0 8 6 4 2 0 4, 5 6,7 2008 2009 200 Sairauspoissaolot - yksittäisten työntekijöiden oma arvio (n=09) Kuva 6. Sairauspoissaolojen kehitys ESR-työhyvinvointihankkeiden kohdeorganisaatioissa. ESR-työhyvinvointihankkeiden kohdeorganisaatioiden henkilöistä (20 organisaatiota, yhteensä 09 eri vastaajaa) muodostetun paneeliaineiston perusteella työhyvinvointiin liittyvät eri osatekijät koetaan kokonaisuudessaan melko hyviksi, eikä niissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia hankkeiden käynnistymisvuoden jälkeisinä vuosina. Positiivista kehitystä on tapahtunut lähinnä työilmapiirissä sekä työn tuloksellisuudessa ja laadussa. Sen sijaan työssä jaksamisessa ja työhyvinvoinnissa ei ole keskiarvoisesti tapahtunut juurikaan muutosta.

27 erittäin hyvä 4 melko hyvä 3 melko heikko 2 erittäin heikko 2008 2009 200 n= 09 Kuva 7. Työhyvinvoinnin eri osatekijöiden kehitys 2008-200 ESR-hanketoiminnan kohdeorganisaatioissa. Tarkemmin yksilötasolla henkilöittäin tarkasteltuna (paneeli, samat vastaajat eri vuosina) 9 % työntekijöistä on kokenut työssäjaksamisensa ja työhyvinvointinsa parantuneen hankeen alkamisajankohdasta vuoteen 200 mennessä, mutta vastaavasti samana ajanjaksona 6 % työntekijöistä on kokenut työssäjaksamisensa ja työhyvinvointinsa heikentyneen. Asetettua vuotta 200 koskevaa tavoitetasoa ei saavutettu. Kauttaaltaan näyttäisi siltä, että ESRhanketoiminnalla ei ole ollut vaikutusta yksilötason kokemiseen liittyen työhyvinvoinnin eri osatekijöihin nyt tarkasteltuna ajanjaksona. (Kuva 8.).

28 Työhyvinvoinnin eri tekijöiden kehitys paneelihenkilöiden arvion mukaan Oman työn laatu 2 % 7 % 7 % Oman toiminnan tuloksellisuus 8 % 72 % 0 % Oma työssäjaksaminen ja työhyvinvointi kokonaisuutena 9 % 75 % 6 % Oma fyysinen työkunto ja terveys % 80 % 9 % Oma henkinen jaksaminen ja hyvinvointi 9 % 62 % 9 % Oma työmotivaatio % 68 % 2 % Oma osaaminen ja ammattitaito 2 % 68 % % Omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuudet 9 % 67 % 23 % Oman työn hallinta % 76 % 3 % Työilmapiiri 8 % 70 % 3 % Sisäinen tiedonkulku 6 % 64 % 20 % Yhteistyö ja vuorovaikutus 8 % 62 % 20 % Työympäristö ja työolot 3 % 65 % 22 % Johtaminen ja lähiesimiestyö 6 % 58 % 26 % Työyhteisön toiminta ja toimintakäytännöt 4 % 80 % 7 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 00 % parantunut säilynyt ennallaan heikentynyt n=5 Kuva 8. Työhyvinvoinnin eri osatekijöiden kehitys ESR-hankkeen käynnistymisvuoden ja vuoden 2008-200 paneelihenkilöiden arvion mukaan. Koettuun työhyvinvointiin vaikuttavat lukuisat työelämän sisäisiin ja ulkopuolisiin tekijöihin liittyvät asiat. Tässä kokonaisuudessa yksittäisillä ESR-hankkeilla tai muilla kertaluonteisilla kehittämistoimilla näyttää olevan hyvin vähän pidempiaikaista vaikutusta koettuun työhyvinvointiin, joka on aina suhteellista ja sidoksissa sen hetkiseen (työ-)elämäntilanteeseen. Näyttää myös siltä, että toimintalinjalla on toistaiseksi käynnistynyt verraten vähän sen tyyppisiä henkilöstön terveyttä ja työkykyä kehittäviä hankkeita (vrt. esimerkiksi Tykes tai Tyke), joilla on suoria vaikutuksia työhyvinvoinnin eri osatekijöihin sekä pidempiaikaista ja mahdollisesti kumuloituvaa vaikutusta työyhteisöissä. Lisäksi työhyvinvointia kehittävät ESRhankkeet ovat valtaosin kohdistuneet sellaisille alueille Suomessa, joissa työmarkkinatilanne on ollut viimeaikoina heikko ja sitä kautta myös toimintaympäristön vaikutus suuri.

29 Ohjelma-asiakirjassa määritelty työhyvinvointi-indikaattori tavoitetasoineen 7, pitää lähtökohtaisesti sisällään ajatuksen siitä, että ESR-hankkeella luodaan pysyviä ja kumuloituva hyvinvointivaikutuksia työyhteisöissä yksilötasolla. Tässä arvioinnissa käytetyn paneeliaineiston valossa yksittäisellä ESR-hankkeella ei näyttäisi olevan ainakaan kumulatiivista, vuosittain lisääntyvää, vaikutusta yksilötasolla koettuun työhyvinvointiin. Myös indikaattoriin liitetyt vuosia 200 ja 203 koskevat tavoitetasot tuntuvat tässä suhteessa epätarkoituksenmukaisilta. Lisäksi indikaattoriin liittyy myös metodinen ongelma; tavoitetasojen lähtökohdaksi ei ole määritelty vertailuajankohtaa siitä, mistä ajankohdasta laskien kyseisen prosentuaalisen jaksamisen ja viihtymisen lisääntymisen tulisi alkaa. Esimerkiksi vuosina 2008 ja 202 käynnistyneiden hankkeiden mahdolliset vaikutukset vuotta 203 koskevan tavoitetason (65 %) suhteen ovat jo lähtökohtaisesti täysin erityyppiset. Uusien yritysten eloonjäämisaste kolme vuotta perustamisen jälkeen EURA tietojen perusteella vuosina 2008-200 toimintalinjan hankkeissa on syntynyt 6 563 uutta yritystä (yhteensä 03 hankkeessa). Vuonna 200 eniten yrityksiä syntyi valtakunnallisessa osiossa ja vähiten Pohjois-Suomen suuralueosiossa. Vuonna 2008 syntyneistä yrityksistä indikaattoritieto koskien eloonjäämisastetta on mahdollista tuottaa vasta vuoden 20 loppupuoliskolla. Tuohon ajankohtaan saakka seurantajärjestelmään kerätään tunnistetietoa vuosittain perustetuista yrityksistä. Indikaattori on määritelty ESR:n tuella syntyneiden uusien yritysten eloonjäämisasteeksi 3 vuotta perustamisen jälkeen. Indikaattorin tuottaminen tapahtuu kaksivaiheisesti: ) vuosittain EURA-tietokannasta kerätään erillisajolla toimintalinjan hankkeissa syntyneiden yritysten määrä ja tunnistetiedot (Y-tunnukset), jotka tallennetaan seurantatietokantaan. 2) 3-vuotta perustamisen jälkeen, etsitään em. Y-tunnuksilla yritystietokannoista (Patentti- ja rekisterihallituksen ja verohallinnon yhteinen yritystietojärjestelmä) tiedot ko. yritysten elossa olosta. Indikaattori mittaa ESR-toiminnan vaikutuksia aikaviiveellä ja antaa tietoa yritysten eloonjäämisestä vasta ohjelman loppukaudella. Esimerkiksi ohjelman ensimmäisen vuoden aikana (2008) syntyneistä yrityksistä ko. indikaattoritieto on mahdollista tuottaa vasta vuoden 20 loppupuoliskolla. Tähän ajankohtaan saakka seurantajärjestelmään kerätään tunnistetietoa vuosittain perustetuista yrityksistä. 7 Työntekijöiden kokema työssä jaksamisen ja viihtyvyyden lisääntyminen kohdeorganisaatioissa. (Jaksamisen ja viihtymisen lisääntymistä on kokenut v. 200: 55 % ja v. 203: 65 % työntekijöistä)