GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS M 19/3613/-87/1/6 Koskee: 3614 Rovaniemen maalaiskunta Ranta-Tulkkivaara/Mustaselkä Mikko Kvist 28.5.1987 URAANMALMTUTKMUKSET RANTA-TULKKVAARAN JA MUSTASELÄN ALUEELLA VUOSNA 1984 1986
2 YHTEENVETO Uraanitutkimukset saivat alkunsa Vanttauksen matalalentoalueen aeroradiometristen U- anomalioiden perusteella. Ensi vaiheen maastotarkistuksissa kesällä -84 tavattiin Ranta- Tulkkivaarassa uraania kalliossa sekä useita säteileviä lohkareita. Vastaavasti Mustaselässä todettiin korkea pohjaveden radonpitoisuus. Tutkimuksissa Ranta-Tulkkivaarassa todettiin uraanin liittyvän kapeaan karbonaattikivikerrokseen, mikä voimakkaan poimutuksen myötä tulee kertautuneena esille. Lisäksi tunnustelukairauksen kriteerinä ollut geofysikaalisissa maanpintamittauksissa esiin tullut (sähköinen ja magneettinen) anomalia aiheutui karsimaisesta mustaliuskeesta ja siihen liittyvistä rautakiisuista. Mustaselässä tutkimuksia suoritettiin paljon suppeammin, kallioperäkartoitusta, lohkareetsintää ja pedogeokemiallisia menetelmiä. Alue sijoittuu granitoidiseen kallioperään, missä uraani on rikastunut pohjaveteen ja edelleen kivennäisorgano-/organogeeniseen materiaaliin ns. nuoreksi uraaniksi. Geologian tutkimuskeskuksen vuosina 1984-1986 karttalehdillä 3613 6 ja 3614 4 suorittamissa kohteellisissa ja ympäristöön liittyvissä uraanitutkimuksissa tavatut mineralisaatiot jäivät sekä pitoisuuksiltaan että dimensioiltaan pieniksi. Tutkimuksissa ei myöskään tavattu arvometalleja ja tutkimukset lopetettiin.
3 1. JOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee noin 4 km Rovaniemeltä itään karttalehdillä 3612 6 ja 3614 4 (kuva 1). Kemijoki halkaisee alueen, sen molemmin puolin kulkevat Rovaniemi- Kuusamo maantiet, mistä edelleen on hyvät kulkuyhteydet tutkimusalueelle metsäautotieverkostosta johtuen. Pinnanmuodoltaan alue on yleisilmeeltään soistunutta, laakeaa vaara- ja kangasamaisemaa, josta tapaa myös yhtenäisiä kalliokkoja. Ne ovat yleensä kovaa, mekaanista kulutusta kestäviä kivilajeja. Alueen yleisgeologinen selvitys on saatavissa V. Hackmanin (1918) 1 : 4 mittakaavaisesta Rovaniemen vuorilajikartasta (lehti C6). Uudemmissa tutkimuksissa Peräpohjan liuskealueella, johon myös tutkimusalue kuuluu, on V. Perttunen (198) selvitellyt sen stratigrafiaa. Geologian tutkimuskeskuksen kallioperäosasto on aloittanut liuskealueen itäosien perustutkimukset karttalehden 3614 alueella 1985. Rautaruukki Oy ja myöhemmin Lapin Malmi on vuodesta 1982 lähtien suorittanut volframitutkimuksia Kuluksen alueella (Siitonen 1981, Nordström 1983, Vuotovesi 1986). Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Viirinkylässä kupariaihetta vuosina 1983-1984 (Rossi 1984) ja suorittanut volframitutkimuksia Vanttausjärven alueella vuosina 198-1982 (Rask 1986). Tässä raportissa kuvatut uraanitutkimukset aloitettiin kesällä 1984. Tutkimusten välittömänä syynä olivat aeroradiometristen U-anomalioiden perusteella tavatut kaksi kohdetta. Ranta-Tulkkivaarassa kalliosta paikannettiin uraanimineralisaatio, joka liittyi voimakkaasti rapautuneeseen karbonaattikiveen. Lisäksi tavattiin useita kymmeniä karbonaatti-/karsikivilohkareita, joissa uraanipitoisuus oli 2-3 ppm. Mustaselässä mitattiin korkea pohjaveden radonpitoisuus, 38 63 Bq/l. Tutkimus tehtiin Pohjois-Suomen malmitutkimusryhmän esimiehen, geologi O. Aurasen johdolla. Tutkimukset käynnisti geologi K. Pääkkönen. Hän kuitenkin siirtyi v. 1985 YK:n alaisiin tehtäviin ulkomaille. Tämän jälkeen työn suorittamisesta on vastannut tutkimusassistentti M. Kvist. Tutkimuksiin on lähes koko ajan osallistunut myös tutkimusavustaja J. Haavikko ja kesällä 1984 kenttätutkimusapulainen A. Pakonen.
4 Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. 3. SUORTETUT TUTKMUKSET 3.1. Yleistä Lähtökohtana uraanitutkimuksille on ensisijaisesti ollut Ranta-Tulkkivaaran osalta sen sijoittuminen geologisesti mielenkiintoiseen johdevyöhykkeeseen, jolla on pituutta kymmeniä kilometrejä. Mustaselkä sijoittuu geologisesti aivan toisenlaiseen miljööseen, joka koostuu kvartsiitin ja graniitin kontaktivyöhykkeestä. Tämä sinällään on jo otollinen uraaniesiintymille. Ensimmäisessä vaiheessa v. 1984 Ranta-Tulkkivaaran valtausvarausalueella suoritettiin kallioperä- ja lohkarekartoitus mittakaavassa 1 : 4, sekä tehtiin tutkimuskaivantoja kaivinkoneella.
5 Toisessa vaiheessa v. 1985 Ranta-Tulkkivaarassa kartoitettiin n. 4 km pitkä ja 2-3 km leveä, pohjois-eteläsuuntainen profiili johdevyöhykkeen selvittämiseksi. Tätä johdevyöhykkeen alueellista kartoitusta tehtiin karttalehdillä Tennilä, Kulusselkä (kuvat 2-3). Samassa yhteydessä suoritettiin myös Mustaselän maastotyöt (kuva 4), jotka käsittivät kallioperäkartoituksen, lohkare-etsinnän ja pedogeokemiallisen näytteenoton. Lisäksi Ranta-Tulkkivaarassa suoritettiin geofysikaalinen maastomittaus. Kolmannessa vaiheessa v. 1986 tehtiin Ranta-Tulkkivaarassa syväkairaus. 3.2. Kohteellinen kallioperäkartoitus Tässä kuvataan ainoastaan Ranta-Tulkkivaaran 2.5 km 2 :n laajuista tutkimusaluetta ja siellä tavattavia kivilajeja. Saatu karttakuva on luotu 1 : 4 mittakaavaisen kallioperäkartoituksen, maanpintageofysiikan ja kairaustietojen perusteella (kuva 5). Alueen pääkivilajit ovat kiilleliuske, mustaliuske, karsikivi ja sertti/kvartsikivi. Vähäisessä määrin tavataan karbonaattikiveä ja pegmatiittijuonia. Uraanimineralisaatio liittyy karbonaattikiveen. Seuraavassa esitetään kivilajien makroskooppisia ja petrografisia kuvauksia. Mineraalien identifioimisessa on käytetty apuna röntgen-difraktiomenetelmää. Kiilleliuske on voimakkaasti liuskeista, keski-pienirakeista. Päämineraaleina ovat kvartsi ja biotiitti. Aksessoreina on plagioklaasia, opaakkia (yleensä magneettikiisua) ja joitakin rakeita zirkonia ja granaattia. Magneettikiisun määrästä johtuen on kivi pinnaltaan usein lievästi ruosteinen. Kiilleliuskeen kontakti karbonaattikiveen on epämääräinen, se on joko karrettunut tai kvartsiutunut. Samoin kontakti mustaliuskeeseen vaikuttaa vähittäiseltä, mutta sekin on yleensä karrettunut. (Hieet MK-84-173.2, R311-229.) Mustaliuske, jota on havaittavissa ainoastaan syväkairausrei'issä on yleensä hyvin voimakkaasti karrettunut. Päämineraaleina ovat väritön amfiboli ja opaakki (grafiittia, magneettikiisua), aksessorisina mineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi ja titaniitti. Mustaliuskeen kontakti karbonaattikiveen on epämääräinen, diopsidia sisältävä. (Hie R311-99.) Karsikivi on primäärirakenteelta hyvin heterogeeninen yksikkö, joka koostuu kvartsi- ja kiillerikkaista osista ja myös klastisia piirteitä omaavista välikerroksista. Kiillerikkaissa osissa on paikoin runsaasti turmaliinia, sekä yleisesti maasälpiä. Voimakas karrettuminen ilmenee niissä runsaana diopsidin ja amfibolin esiintymisenä. Aksessorisina mineraaleina on huomattavimmin titaniittia. Kontakti karbonaattikiveen on epäselvä. (Hieet MK-84-16.9, MK-85-22.1-2 ja R311-73.2)
Kuva 2. Ranta-Tulkkivaarassa ja sen ympäristössä suoritetuista tutkimuksista. 6
Kuva 3. Aerofysikaalinen kartta, sähköisenkentän reaalikomponentti tutkimusalueesta (kl 3613 6 ja 3614 4) 7
Kuva 4. Maaselässä suorituista tutkimuksista 8
9
1 Sertti/kvartsikivi. Sertti on väriltään tumma ja olemukseltaan massamainen. Sertin päämineraalina on pelkästään kvartsia. Aksessorisena mineraalina on väritön amfiboli, joka esiintyy pieninä neulasina sekä raitoina. Lisäksi joissakin kerroksissa on grafiittia. Kvartsikivi on ilmeinen uudelleen kiteytymä ollen karkearakeista ja kirkasta. Sille on tyypillistä magneettikiisupirote. Selviä rajapintoja ei sertin ja kvartsikiven välillä ole. Kvartsikivi esiintyy yleisimmin kontakteissa ympäröiviin kivilajeihin. (Hieet MK-85-163.1-3 ja MK-84-179.1) Karbonaattikivi on väriltään tummanharmaata, pienirakeista. Karbonaatti on kalsiittia. Toisena päämineraalina esiintyy serpentiiniryhmään kuuluva lizardiitti, joka antaa kivelle kirjavan asun. Aksessorisia mineraaleja ovat apatiitti, opaakki (uraniniitti ja magneettikiisu) ja serisiitti. Uraanirikkaimmissa kohdissa apatiitti on rikastunut kapeisiin luiroihin. Karbonaattikivien kemiallisia koostumuksia on esitetty taulukossa 1. (hieet MK-84-L83, MK-84-162.1, MK-84-178.1, R311-91.7) 3.3. Lohkarekartoitus/RA-hakumittaus Ranta-Tulkkivaaran itäosasta paikallistettiin n. 6 kpl säteileviä karbonaattikivi- ja diopsidikarsilohkareita. Näitä esiintyy n..3 km 2 :n suuruisella alueella epämääräisinä tihentyminä. lmeistä onkin, että osalle lohkareita on lähtökohta muu kuin Ranta- Tulkkivaara. Analyisoiduissa lohkareissa (n. 4 kpl) U-pitoisuus oli 2-3 ppm. Mustaselän tutkimusalueelta ei tavattu lohkareita. Taulukko 1. Karbonaattikivien kemiallisia koostumuksia. 1 2 3 4 5 SiO 2 41.7 11.8 3.4 9.7 3.8 TiO 2..1.5.8.1 Al 2 O 3 2.35 1.51 1.85 1.15.62 Fe 2 O 3 3.59 1.7 2.6 2.41 1.12 MgO 12.44 16.65 17.72 16.95 15.97 CaO 29.4 31.3 33.6 28.3 31.7 Na 2 O.25.2 2.59.1.3 K 2 O.65.51.4.15.9 MnO.11.4.7.6.4 P 2 O 5 18.9 5.9.43.14.77 U (ppm) 137 79 38 14 3 1. MK-84-L83 2. MK-84-162.1 3. MK-84-17.1 4. MK-84-178.2 5. MK-84-183.2
11 3.4. Alueellinen kartoitus Alueellisella kartoituksella pyrittiin selvittämään alueen yleisgeologisia piirteitä ja paikallistamaan myös muualta johdevyöhykkeeltä Ranta-Tulkkivaaran tyyppistä kivilajiseuruetta. S. Rossin mukaan Viirinkylän Cu-tutkimuskohde on vastaavanlainen, lisäksi hän on kuvannut raportissaan (M 19/3613/-84/1/1) profiilikartoituksen yhteydessä alueen kivilajeja ja tektoniikkaa, joten esitän niistä vain pääpiirteitä eräin lisäyksin (kuva 6). Kivilajeista geofysiikan sähköisellä komponentilla esiin tuleva, johtava horisontti koostuu merellistä fasiesta edustavan kiilleliuskeen yhteyteen liittyvästä mustaliuskeesta. Johdevyöhykkeeseen kytkeytyvät sertti- ja karbonaattikivikerrokset eivät jatku yhtenäisinä, tosin vyöhyke on yleensä hyvin huonosti paljastunut. Kivilajien kuvaukset on esitetty edellä. Rantafasiesta edustava kvartsiitti on suhteellisen tasalaatuista ja kerroksellista Karhuvaaran ja Kulusselän alueella, koostumuksessa esiintyy kuitenkin vaihtelua orto-, arkoosi- ja serisiittikvartsiitin kesken ja on eräin paikoin lisäksi hyvin gneissiytynyt. Amfiboliitti/karsiamfiboliitti esiintyy geologisesti yleensä liuskeiden läheisyydessä, Luppovaarassa ja Karhuvaarassa se olisi kuitenkin kvartsiitin sisäinen yksikkö. Amfiboliitti on keski-pienirakeinen, suhteellisen homogeeninen koostuen etupäässä sarvivälkkeestä ja plagioklaasista. Karsiamfiboliitti on asultaan raitaista, sarvivälke- ja kiillerikkaampien osien vuorottelua ja näihin liittyy hyvin yleisesti karsiraitoja. Kuvan 6 kallioperäkartan eteläosassa johdevyöhyke rajoittuu sarvivälkegneissiin, joka on hyvin pitkälle metamorfoitunut. Makroskooppisesti sarvivälkegneissi muistuttaa "pohjan kiviä". Se koostuu seuraavista mineraaleista: plagioklaasi, kvartsi, biotiitti, kalimaasälpä ja porfyroblasteina esiintyvä sarvivälke. Lisäksi sarvivälkegneissin yhteyteen liittyy n. 1-2 m vahvoja amfiboliittikerroksia (hie MK-85-9.1). Graniitti esiintyy leikkaavana intrusiivina, ja on väriltään punertavaa, keski-tasarakeista. Radioaktiivisuus on Th-voittoista, mitatut U-pitoisuudet ovat 2-5 ppm. Kivilaji kattaa lähes koko Mustaselän tutkimusalueen. Metadiabaasit sijoittuvat alueella kvartsiitteihin. Ne ovat liuskettuneita ja tulevat selvästi esille magneettisina anomalioina, ja erottuvat näin amfiboliiteista.
12 Kuva 6. Kallioperäkartta tutkimusalueesta
13 3.5. Geokemialliset tutkimukset Geokemiallisia tutkimuksia suoritettiin ainoastaan Mustaselän tutkimuskohteella. Alueelle laaditussa kohteellisesta ohjelmassa linjaväli oli 2 m ja pisteväli 2-5 m. Näytteet otettiin Cobra-täryporalla, tavoitteena oli saada myös kallionäyte. Linjojen päissä ja keskellä oli profiilipisteet, joista otettiin näyte 1 m:n, 2 m:n, 3 m:n... jne. syvyydeltä. Näytteet analysoitiin VTT:n Reaktiolaboratoriossa. Tutkimuksissa tuli esille, että lähdeanomalian alueella on turvekerroksen (.5-2. m) alla hiekka/hiesu- ja siltti/savimateriaalia, joihin liittyy myös organogeenistä ainesta, kuten kortteen jäänteitä. Keskimääräinen U-pitoisuus oli 182 ppm parhaiden tulosten ollessa 7-5 ppm. Uraanianomaliat sijoittuvat kallion painanteihin, mutta ne ovat dimensioiltaan kuitenkin pieniä. Maapeitteen vahvuus on 1-6 m. Saadut kallionäytteet ovat graniittia. 3.6. Geofysikaaliset tutkimukset Geologian tutkimuskeskuksen geofysiikan osaston suorittamat mittaukset (magneettinen ja slingram) toteutettiin syksyllä 1985 2.5 km 2 :n laajuisena Ranta-Tulkkivaaran alueella. Mittauksella tuli esille hyvä johde, joka sijoittui karbonaattikiven kupeelle. Tähän liittyi myös heikko magneettinen anomalia. 3.7. Kairaus Syväkairaus (Kalajoen Timanttikairaus Ky) alkoi marraskuussa 1986. Kohteeseen oli tarkoitus kairata yksi tunnustelureikä, jolla pyrittiin selvittämään geofysiikan anomalia sekä lävistämään uraanipitoinen karbonaattikivikerros. Reiällä (R31) ei kuitenkaan päästy tavoitteeseen sen osuttua rapaumaan. Reiällä (R311) sitten läpäistiin karbonaattikivikerros, joka osoittautui hyvin poimuttuneeksi (kuva 5). Uraanipitoisuudet jäivät kuitenkin alhaisiksi, ollen parhaimmillaan 38 ppm/1 m (88.5-89.5) ja 237 ppm/3 m:n keskiarvo (88.5-91.5). Geofysiikan anomalian aiheutti karsimainen mustaliuske ja siihen liittyvät rautakiisut. 4. TULOKSSTA Johdehorisontti osoittautui hyvin heterogeeniseksi. Vallitsevana kivilajina siinä kuitenkin on mustaliuske. Sen laaja-alainen esiintyminen osoittaa, että kerrostuminen on tapahtunut sille tyypillisissä olosuhteissa (mätäliejusedimentti). Karbonaattikivi on primääristi ollut dolomiitti, mutta on metasomaattisessa prosessissa saanut SiO 2 + H 2 O-lisäyksen muodostaen tällöin serpentiiniä ja kalsiittia (Eero Hanski, suullinen tiedonanto). Misin alueella hän sanoi tavattavan metasomaattiisesti syntyneitä serpentiniittejä. Uraanin tulkitsen olevan primääri aine karbonaattikivessä.
14 Alueen kiville on lisäksi tyypillistä korkea metamorfoosiaste sekä paikoin voimakas karsimuodostus. Uraani on metamorfoosissa mobiloitunut kapeiksi, apatiittipitoisiksi luiroiksi ja selvittää näin lohkareista tavatut useiden tuhansien ppm:ien suuruiset pitoisuudet. Pedogeokemialliset tutkimukset osoittivat Mustaselän kohteen olevan selvästi hydromorfisen. Uraani on lähtöisin graniitista. Sen rikastumiseen pohjavedessä vaikuttavat useat seikat, kuten veden kemiallinen koostumus, kivilajin rikkonaisuus ja topografia. 5. AHEEN ARVONT Geologian tutkimuskeskuksen suorittamissa tutkimuksissa Ranta-Tulkkivaarassa saadun kuvan mukaan on uraanilohkareilla useampi lähtökohta. Uraanin esiintymistavan (edellä esitetty) vuoksi ja muiden arvometallien puuttuessa jää Ranta-Tulkkivaaran tutkimukohde ainoastaan viitteelliseksi. Ns. nuoren uraanin osalta Mustaselässä on kerrostuma-alue aivan liian pieni tämän tyyppiselle esiintymälle. Lisäksi koko probleemaa on hyvin vähän tutkittu Suomessa. Tutk.ass. Mikko Kvist
15 LÄHDEKRJALLSUUS Hackman, V. (1918). Vuorikivilajikartan selitys C6-B5-B6 Rovaniemi-Tornio-Ylitornio. Suomen geologinen yleiskartta 1 : 4. Nordström, E. (1983). Olkkajärvi områdets berggrund och skarnmineralisationer. Pro gradu avhandling i geologi on mineralogi (julkaisematon). Åbo Akademi. Perttunen, V. (198). Stratigraphy of the Peräpohja schist area. Jatulian geologi in the eastern part of the Baltic Shield. Toim. A. Silvennoinen. The Committee for Scientic and Technical Co-operation between Finland and Soviet Union, Rovaniemi. 139-144. Pyy, H. (1981). Uraanimalmitutkimukset Rovaniemen maalaiskunnan Kuohungissa vuosina 1978-198. Julkaisematon raportti M 19/3613/-81/1/6. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. Rask, M. (1986). Volframitutkimukset Vanttausjärven alueella Rovaniemen maalaiskunnassa vuosina 198 ja 1982. Julkaisematon raportti M 19/3614/- 86/1/1. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. Rossi, S. (1984). Kuparipitoisista kansannäytteistä Kemijoen rantakalliosta alkunsa saanut kohteellinen malmitutkimus Viirin kylässä Rovaniemen maalaiskunnassa ja malmiaihetta ympäröivän kallioperän yleisempi selvittely. Julkaisematon raportti M 19/3613/-84/1/1. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. Siitonen, A. (1981). Kallioperäkartoitus, lohkare-etsintä ja raskasmineraalivaskaus, Olkkajärven W-puolen kallioperäkartoitus. Julkaisematon raportti. Lapin Malmi, Rovaniemi. Vuotovesi, T. (1986). Kulus - Misi alueen tunnustelututkimukset v. 1984. Julkaisematon raportti. Lapin Malmi, Rovaniemi. Yrjölä, M. (1982). Tervolan Mustamaan uraani-fosforiesiintymä Peräpohjan liuskealueella. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto.
16 LTTEET 1. Luettelo syväkairausrei'istä 2/1. Syväkairausraportti M 52.5/3613/-86/R31 2/2. Syväkairausraportti M 52.5/3613/-86/R311 3. Syväkairausreikäprofiili M 52.7/3613/-87/R319-R311 4. Syväkairausanalyysit reiästä R311 Liittyy 1. Aeromagneettinen korkealentokartta, lehdet 3613 ja 3614 2. Aerosähköinen korkealentokartta, lehdet 3613 ja 3614 3. Aeromagneettinen matalalentokartta, sama-arvokäyrästö, Q 24.822/3613 6, 9; 3614 1-9/1893 4. Aerosähköinen matalalentokartta, reaalikomponentti, sama-arvokäyrästö, Q 24.811/3613 6, 9; 3614 1-9/1983 5. Aerosähköinen matalalentokartta, imaginäärikomponentti, sama-arvokäyrästö, Q 24.812/3613 6, 9; 3614 1-9/1983 6. Magneettinen kartta, 1 : 4, Q 22.11/3613 3D, 6B 7. Sähköinen kartta, reaalikomponentti, 1 : 4, Q 24.112/3613 3D, 6B 8. Sähköinen kartta, imaginäärikomponentti, 1 : 4, Q 24.111/3613 3D, 6B 9. Aeroradiometrinen kartta, totaalisäteily, Q 25.83/3613 6, 9, 3614 1-9/1983 1. Aeroradiometrinen kartta, uraanin ekvivalenssi, Q 25.83/3613 6, 9; 3614 1-9/1983 11. Aeroradiometrinen kartta, toriumin ekvivalenssi, Q 25.84/3613 6, 9; 3614 1-9/1983.
Liite 1 Luettelo syväkairausrei'istä (kl 3613 6) Reikä nro x y suunta Kalt. syv., m R31 7366.7 47.8 18 45 86.6 R311 7366.725 47.8 18 6 233. Yht. 319.6
GEOLOGAN TUTKMUSKESKUS MALMOSASTO Syvakai raus Karttalehti 3613 6 Kunta ROVAN 1 EMEN MLK Esi i ntyma RANTA-TULKKVAARA ni b3 \U MsrrusR~u 1935 Ml 9/52/ 361 3 / -86 /R31 Koordinaati t x = 7366.7 y = 47.8 - r.,...~.. 7nnO 1 ro JUULQ OU / 4.3 Tutk. ass. M. Kvist Kivi 1 aji se1 oste 1 Huomautuksia 1 Kaltevuudet 1 1 MAATA 1 DOPSDKARS, hei kosti 1 iuskeinen, asu1 taan 1 rai tai nen johtuen kerrosmyöt ai si st a di opsi di - 1 raidoista (1-1 cm), kuin myös kvartsirik- 1 kaarnmi sta osista. MAGNEETTK SUA yleisesti 1 heikkona pirotteena. Satei ly 1-1 2 cps/sctx. 1 7.8-71.6 karbonaattikivi 1 Kontaktit epamaarai si a. 1 KARBONAATTKV, väri 1 taan tummanharmaa, myös 1 1 izardiittia (vi hertava sävy), hei kosti 1 ius- / 1 1 kei nen. MAGNEETTK SUpi rotetta satunnaisesti. 1 1 Satei ly 15-2 cps/sctx. Kontakti epamaarai - 1 1 nen (diopsidiraita) 1 1-86.6 /MUSTALUSKE on voimakkaasti karrettunut (amfi- 1 1 1 bol i + di opsidi 1. MAGNEETTKSUA, hei kko, ta- 1 1 1 sai nen pi rote. Satei ly 1-1 2 cps/sctx. 1 1 177.4-79. rapauma 11.6 m SH 1 179.8-8. rapauma 1.3 m " 1 181.75-84. pegmatiitti (n. 2.25 m) 1 1 185.3-86.4 rapauma 11.1 m SH LOPPU Rei kaa ei voitu jatkaa rapauman takia. 1
R311 Liite 2/2 jatk. SYvYYs 1 Kivi 1 aji se1 oste 1 Huomautuksia 1 Kaltevuudet 1 m 1-154.2/KARBONAATTKV, tummanharmaa, sisältäen myös 1 1 1 1 lizardiitti a, hei kosti 1 iuskeinen, havaitta- 1 1 i / vi ssa myös KerroKse'i 'i i si a pi i rtei ta. Käpeät 1 1 1 1 di opsi di rai dat yl ei si a. Satei ly 2-5 cps/ 1 1 1 1 SCTX. Kontakti epamaarai nen 1 1 1-233.1 K LLELUSKE, al kuosal taan voimakkaasti defor- 1 KOH 229. m 1 moitunut. Kvartsin ja kiilteiden maarasuhteis- 1 sa myös vaihtelua 1 16.-173. kapeita pegmatii tti juonia 1 (alle 7 cm) 1 218.2-219.6 ruhje, kivi ri kkonaista n. 1 MAGNEETTK SUA, hei kkoa pi rotetta satunnai - 1 1 1 sesti. Satei ly 1-12 cps/sctx. 1 1 1-233. 1 LOPPU l l l l
Näytetunnus 8 63' Liite 4 LAHETYSLUETTELO JA ANALYYSKORTT Geologian tutkimuskeskus Geokemian osasto OTilaaja Mikkn Kvist @Näytetyyppi Kairasvdan Tilausno. 1 7 4 4 11 414231-7 Kunta Roi mlk Karttalehti l3 6 l 1 3 l 1 6 1 1 Vastuualue Kohde _Banta-Tiilkkivaara Reikä M52/3613/-86/R311 @projekti osa PPm MCA. 1 sivu 1 ( 1 ) ] Lab. ~ ~ k i j ä t H- Seppänen päiväys 4.2.1987 Allekirj.
Näytetunnus @CO ppm cu oom Ni oom ~b oom Zn ppm ~q ppm Anal.pituus @ % A 511 A 511 A 511 A 511A 511A 2. m M 1 36.4-38.4 1 4 82 13 6.2 - -. - - - 7. M i - 4U - - b 3 3 L 5 U. i 2. M 1 46.4-48.4 4 4 38 9 4 ~- -.1 211 M - XL4 7 4 41 13 4. 1 2. 1-52.4 6 5 38 1 4.1 2. M 1 56.9-58.9 9 2 8 1L -~ 3 ---.2 2. M 1-6.9 6 4 57 9 2.2 7-13 - 9 n n 17 x 9 1 7.1 Liite 4. jatk. LAHETYSLUETTELO JA ANALYYSKORTT Geolociian tutkimuskeskus Geokemian osasto @Tilaaja Mikko Kvist @~äyt~ty~ppi Kairasydän Tilausno. r37429 K~~,-J~ Ranta-Tulkkivaara Reikä m52/361 3/86/R311 @projekti Osa 4 2 3 - Kunta Roi mlk Karttalehti [3 1611 13 116 1 ] vastuualue _4 7 sivu ( 3, Mo ppm W ppm Au D D ~ 514A 45C 519 A
Liite 4. jatk, LAHETYSLUETTELO JA ANALYYSKORTT Geoloqian tutkimuskeskus Geokemian osasto^ @Tilaaja Mikko Kvist @Näytetyyppi Kairasydän Tilausno. 3 7 4 2 9 Kunta Roi mlk Karttalehti 1 31 611 13 b 4 1 1 ~astuualue 4 4 2 3 sivu ( 3, 7 Kohde Ranta-Tul kkivaara,ei,ä M52/3613/86/R311 @)projekti osa - Anal.pituus 1 m 1: 1.2 1.7 1.1-1. 1.7.5 1.O 2. 2. Näytetunnus @! i 89.5-9.5-91.5 M - 92.7 M 1-93.9 M - 95. M - 96. 1 M l - 97.7 M, - 98.2 M - 99.2 @Co ppm @511A 27 47 3 17 67 56 4 5 6 43 M -11.2 1 34 M ] -13.2 3 6 Cu ppm 511A 29 55 33 32 11 11 144 8 123 12 97 Ni ppm 511A 298 447 198 133 33 312 313 7 34 154 13 Pb ppm 511A 91 16 57-26 39 33 29 21 31 23 22 Zn ppm 511A 46 58 87 97 429 288 352 5 224 Aq ppm 511A..1. --..1.4.3.1.4 Mo ppm 514A 161 17 78 39-12 75 88 2 58 W ppm 45C 3 15 1 6 8 81 /.3 24 1 7 3.5 13 graf. Au ppb 519 A 5 1 (1 < 1 <1 <1 < 1 <1 <1 / <1 1 2. 2. 2. 7 n 2. 2. 2. 2. 7 n M! 137.4-139.4 M i -141.4 M 1-143.4 i -1a5 an M 1-147.4 M -149.4 M l -151.4 M 1-153.4 M -155 an 38 23 22 18 22 26 21 21 3 79 2 13 8 2 27 9 27 86 Lab. Tekijät Päiväys Allekirj. - 139 74 78 44 61 77 5 59 122 24 52 66 76 52 61 45 37 18 148 4 28 41 31 25 23 17 23.3....2.1..1.1 5 13 1 4 7 1 11 12 26 1 2 2 8 1 <1 < 1 < 1 <1 <1 <1 < 1 (1 <1
Liite 4. jatk. LAHETYSLUETTELO JA ANALYYSKORTT Geologian tutkimuskeskus Geokemian osast8 @Tilaaja Kunta Mikko Kvist Roi mlk ~ ~ h, j Ranta-Tul ~ kkivaara Reikä M52/3613/86/R311 Tilausno. 13 171412(91 1 $1 sivu 3 ( 3 Anal.pituus 2.3 m 7. 2. 2. l ; 1 Näytetunnus @! M 1 155.4-157.7 M 1-159.7 M 1 229.-231.OO M i -233. 1 1 @CO ppm @511 A 42 33 4 41 Cu pprn 511 A 115 81 9 1 94 Ni ppm 511 A 16 Pb ppm 511 A 2 2 118 2 131 -~ 28 134 27 Zn ppm 511A 24 6 i 147 125 Ag pprn 511A.4 u.2 -- -.1 -. 1.4 Mo ppm 514A 2 5 7 7 W pprn 45C Ci Au P P ~ 519 A <1,~n \ U <1 9 1 1 Lab. Tekijät Päiväys Allekirj.