Yhteistutkimushankkeen Suometsien käsittelyvaihtoehtojen tuotos ja talous perusteet käsittelysuosituksille loppuraportti

1 Yhteistutkimushankkeen Suometsien käsittelyvaihtoehtojen tuotos ja talous perusteet käsittelysuosituksille loppuraportti MMM:n projekti n:o 310340, 2005-2007 (Metla & Tapio) Hannu Hökkä, Metla, Rovaniemen toimintayksikkö Soili Kojola, Metla, Vantaan toimintayksikkö Timo Penttilä, Metla, Vantaan toimintayksikkö Anssi Ahtikoski, Metla, Rovaniemen toimintayksikkö Matti Ruotsalainen, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sisällys: 1. Tutkimuksen tavoitteet... 2 2. Tutkimusosapuolet ja yhteistyö... 3 3. Tutkimuksen tulokset... 3 3.1 Tutkimusaineistot ja -menetelmät... 3 3.2 Tutkimustulokset... 5 3.3 Toteutusvaiheen arviointi... 7 3.4 Julkaisut... 7 4. Tulosten arviointi... 8 4.1 Tulosten käytännön sovellutuskelpoisuus... 8 4.2 Tulosten tieteellinen merkitys... 8 Tiivistelmä... 9 1

2 1. Tutkimuksen tavoitteet Suomessa on yli 5 miljoonaa hehtaaria ojitettuja soita ja soistuneita kankaita, jotka tuottavat nykyisin noin neljänneksen maamme metsien vuotuisesta kasvusta. Valtaosin 1960- ja 1970-luvuilla ojitetuilla alueilla puustot ovat laajalti varttuneet siihen vaiheeseen, että käytännön metsätaloudessa on tehtävä päätöksiä näiden metsien kasvatushakkuiden ajoittamisesta ja voimakkuudesta. Nykyiset ojitettujen suometsien hakkuumäärät ovat 5-6 miljoonan ainespuukuutiometrin suuruisia ja suometsissä arvioidaan olevan potentiaalia huomattavasti suurempiin vuotuisiin hakkuisiin. Vaikka suometsät poikkeavat ominaisuuksiltaan huomattavasti kangasmetsistä, metsänhoidon on oletettu vaikuttavan kiertoajan puuntuotoksen rakenteeseen ja eri puutavaralajien arvoon samaan tapaan kuin vastaavan tuotostason kangasmaametsissä ja niiden käytössä on sovellettu kangasmetsien käsittelysuosituksia. Lisääntyvien hakkuumahdollisuuksien tarkoituksenmukainen hyödyntäminen ja suometsien taloudellisesti kestävä käyttö pidemmällä aikavälillä edellyttävät, että harvennusten ja kunnostusojitusten toteuttamisen, niiden toteuttamatta jättämisen sekä uudistamisajankohdan vaikutukset suopuustojen tuotokseen ja metsänkasvatuksen taloudelliseen tulokseen tunnetaan. Tässä Metlan ja Tapion yhteistutkimuksessa pyrittiin vastaamaan ojitettujen suometsien hoidon ja käytön perusteiden tarkentamisen tietotarpeeseen, jonka ministeriö oli kirjannut Metlan tulossopimukseen vuodelle 2005. Hanke linkitettiin myös samaan aikaan Tapion ja Metlan yhteistyönä käynnistyneeseen metsänhoitosuositusten päivitystyöhön turvemaiden metsien kasvatuksen osalta. Hankkeen tärkeimpänä tavoitteena oli tuottaa tietoa suometsien käsittelystä Tapion metsänhoitosuositusten uudistamiseksi. Alkuperäisen tutkimussuunnitelman mukaisesti osatavoitteina oli: - kuvata erilaisten metsänkäsittelyvaihtoehtojen (harvennukset ja kunnostusojitukset) vaikutuksia ojitettujen suometsien kasvuun ja tuotokseen sekä metsänkasvatuksen taloudelliseen tulokseen erilaisilla ojitettujen rämeiden ja korpien kasvupaikoilla. - tarkastella toimenpiteiden viivästämisen ja käsittelemättä jättämisen vaikutuksia ja uudistamisajankohdan merkitystä - arvioida aikaisempien tutkimusten perusteella lannoituksen vaikutusta tuotokseen ja talouteen eri tilanteissa - tarkastella harvennusvaikutusten kuvautumista simuloinneissa mittausaineistoihin perustuen - löytää kunnostusojituskelpoisuuden määrittämiseksi sellaiset metsiköiden minimipuustot, joiden kasvatus on puuntuotoksen tai talouden kannalta perusteltua Hankkeen konkreettisena tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ja sen sekä aikaisemman tiedon perusteella laatia puuntuotannolliselta ja taloudelliselta kannalta toteuttamiskelpoiset (suositeltavat) kasvatusketjut, sekä hakkuiden ajoittamisen apuvälineiksi harvennusmallit ja kiertoaikasuositukset. Nämä kokonaisuudet kuvataan metsänhoitosuositusten taustamuistion em. aiheita käsittelevissä osissa (taustamuistion luku 5: Turvemaiden metsien kasvatus liitteineen (pl. lannoitussuositukset)). Lisäksi esitetään arviot erilaisten kohteiden kunnostusojitus- ja jatkoinvestointikelpoisuudesta (taustamuistion luvuissa 5 ja 7). 2

3 2. Tutkimusosapuolet ja yhteistyö Työn toteutukseen osallistuivat seuraavat tahot ja henkilöt: Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen toimintayksikkö: Dos., erikoistutkija Hannu Hökkä ja MMT, tutkija Anssi Ahtikoski ja Vantaan toimintayksikkö: Vanh. tutkija Timo Penttilä ja tutkija Soili Kojola sekä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio: MH Matti Ruotsalainen ja MH Hannu Niemelä. Tutkijaryhmä edustaa suometsien kasvun ja tuotoksen sekä niiden taustalla vaikuttavien ekologisten tekijöiden parasta asiantuntemusta. Hökkä toimi hankkeen koordinaattorina. Hökkä ja Penttilä toimivat asiantuntijoina simuloitavien lähtöpuustojen ja käsittelyvaihtoehtojen muodostamisessa sekä lopullisten käsittelyvaihtoehtojen vertailussa ja Ahtikoski taloudellisissa vertailuissa. Kojola toteutti simuloinnit, tuotokseen liittyvät laskennat ja analyysit sekä tuotos- ja taloustunnusten laskennat. Ruotsalainen ja Niemelä osallistuivat käytännön asiantuntijoina tulosten analysointiin laadittaessa käsittelysuosituksia käytännön metsätalouden tarpeisiin. Hankkeen puitteissa pidettiin kaikkiaan 5 varsinaista kokousta ja 4 työpalaveria. Käsittelysuositusten julkaisemiseen (taustaraportin laadintaan) ovat osallistuneet kaikki hankkeessa mukana olevat henkilöt. Tutkijat ovat osallistuneet asiantuntijoina suositustenlaadintaprosessin eri vaiheisiin (työryhmätyöskentely, esitelmät). Tieteellisten artikkeleiden kirjoittaminen on vielä kesken ja kirjoittamiseen osallistuvat tutkijat kunkin artikkelin asiasisällön mukaisesti. Taustaraportin pohjalta laadittavan turvemaiden metsienhoidon oppaan laatiminen on tämän hankkeen ulkopuolella tehtävää työtä, joskin se sisältää hankkeessa tuotettuja tuloksia ja tulosten tulkintaa. 3. Tutkimuksen tulokset 3.1 Tutkimusaineistot ja -menetelmät Tutkimus tehtiin simuloimalla kunnostusojitusvaiheessa olevien metsiköiden kehitystä eri kasvupaikoilla ja vaihtoehtoisilla käsittelyillä eri osissa maata ja vertailemalla eri käsittelyvaihtoehtojen tuotos- ja talousvaikutuksia. Erilaisille ojitettujen rämeiden ja korpien metsiköille simuloitiin jäljempänä esitettävien käsittelyvaihtoehtojen mukaiset metsiköittäiset kehitykset. Simuloinnit toteutettiin MOTTIsimulaattorilla, johon on liitetty Metlan SUO-ohjelmassa (1999-2003) kehitetyt uudet suometsien kasvumallit. Simulointien lähtöpuustot muodostettiin olemassa olevien metsikkökoeaineistojen mitatuista metsikkötiedoista. Lähtöpuustot edustavat sijainniltaan koko Suomea ryhmiteltynä neljään lämpösumma-alueeseen. Kasvupaikkojen jakauma ulottuu rämeillä varputurvekankaista mustikkaturvekankaisiin ja korpimetsissä mustikkaturvekankaista ruohoturvekankaisiin. Tuotossimulointien työvaiheet (ks. prosessikaavio, liite 2): - simuloitavien lähtöpuustojen muodostaminen - simuloitavien käsittelyvaihtoehtojen määrittely - metsiköiden kehityksen simulointi eri vaihtoehdoissa - kasvuun ja tuotokseen liittyvien tunnuslukujen laskenta - taloudellisten tunnuslukujen laskenta - tuotos- ja taloustulosten analysointi - käsittelyvaihtoehtojen vertailu ja parhaiden valinta 3

4 Simulointeja varten määriteltiin erilaisia, koko kasvatusjakson kattavia, kunnostusojitusten ja harvennusten toimenpideyhdistelmiä, joiden ns. perusvaihtoehdot rämeillä olivat seuraavat: 1 = ei kunnostusojituksia tai harvennuksia 2 = yksi kunnostusojitus 3 = kaksi kunnostusojitusta 4 = yksi kunnostusojitus harvennuksen yhteydessä 5 = yksi kunnostusojitus harvennuksen yhteyteen, toinen ojitus myöhemmin 6 = ensimmäinen kunnostusojitus vapaasti, toinen harvennuksen yhteydessä 7 = yksi kunnostusojitus ensimmäisen harvennuksen yhteydessä, yhteensä kaksi harvennusta 8 = kunnostusojitus kummankin harvennuksen yhteydessä, yhteensä kaksi harvennusta 9 = kunnostusojitus ensimmäisen harvennuksen yhteydessä ja toisen harvennuksen jälkeen Lisävaihtoehtoja tuotettiin vaihtelemalla harvennusten ajankohtaa (aikainen, silloisten metsänhoitosuositusten mukainen ja viivästynyt), harvennusten voimakkuutta (lievä, suositusten mukainen, voimakas) sekä uudistamisajankohtaa. Tapauksesta riippuen yhdelle metsikölle simuloitiin 3-30 erilaista käsittelyvaihtoehtoa. Ojitettujen rämeiden puustoille tehtiin kaikkiaan noin 740 simulointia (46 lähtöpuustoa) ja korpipuustoille noin 330 simulointia (26 lähtöpuustoa). Näitä simulointeja käytettiin harvennusmallien laadintaan ja suositeltavien kasvatusketjujen etsintään sekä alkuperäisten suunnitelmien lisäksi jatkoinvestointikelpoisuuden määrittämiseen. Harvennusmallit laadittiin tuotossimulointien pohjalta tavanomaisimmille kasvupaikoille ja eri ilmastoalueille. Ensi vaiheessa harvennusmallien leimausrajat määriteltiin kullekin kasvupaikalle ja sitä keskimääräisesti edustavalle puustolle käyttäen hyväksi ennustetta puuston itseharvenemisrajasta. Ns. normaali harvennus määriteltiin tasolle, jossa runkoluku on 70 % itseharvenemisrajan alapuolella. Viivästettyä harvennusta kuvasi 80 %:n taso ja aikaista 60 % taso. Leimausrajoja määriteltäessä käytettiin tietoja sekä taimikko- että ensiharvennusvaiheen lähtöpuustojen simuloinneista ja ensisijaisesti tuloksia lähtöpuustoista, joissa maastomittauksissa metsänhoidollinen tila oli todettu hyväksi. Metsänhoidolliselta tilaltaan heikkojen simulointituloksia käytettiin "aputietona" ja määriteltäessä hoitamattomalle puustolle erillistä leimausrajaa. Kasvatusketjujen tuotosvertailua varten kullekin vaihtoehdolle laskettiin keskimääräistä vuotuista kokonaiskasvua ja käyttöpuun kasvua kuvaavat tunnusluvut. Talousvertailua varten kunkin käsittelyvaihtoehdon mukaisen tuotoksen taloudellinen arvo määritettiin käyttäen investointikriteereinä nettonykyarvoa. Nettonykyarvo laskettiin useilla laskentakorkokannoilla (2-6 %), puutavaran (tukki, pikkutukki ja kuitu) keskimääräisillä kantohinnoilla ja ojituskustannukset huomioon ottaen. Tuotos- ja taloustuloksiin vaikuttavat tekijät, niiden keskinäiset suhteet sekä uudistamisajankohdan merkitys analysoitiin ja haettiin sekä tuotoksen että talouden näkökulmasta perustelluimmat käsittelyvaihtoehdot olosuhteiltaan erilaisille metsiköille yhdistämällä tulosten analysoinnista ja käytännön asiantuntemuksesta saatu informaatio. Kasvatusketjujen paremmuuden määrittely tehtiin suhteellisena vertaamalla lähtöpuustoittain kutakin vaihtoehtoa ensimmäiseen ns. passiiviseen vaihtoehtoon (kasvatusketjuun 1, joka ei sisällä kunnostusojituksia eikä harvennuksia). Arvioinnissa otettiin huomioon myös pienet ensiharvennuskertymät muuttamalla ne tietyin kriteerein taimikonhoidon kustannuksiksi. Kunnostusojituskelpoisuutta tarkasteltiin erillisellä simulointien sarjalla. Puuston määrän vaikutusta kunnostusojituksen kannattavuuteen arvioitiin simuloimalla erityisen vähäpuustoisten ja karujen rämepuustojen kehitystä kasvatusketjuilla, joihin joko sisältyi tai ei sisältynyt kunnostusojituksia. Tavoitteena oli määrittää minimipuustot, joilla kunnostusojitus koko kasvatusaikaa ajatellen olisi vielä kannattavaa (26 peruspuustoa, joista 4

5 johdettuja runkoluvuiltaan erilaisia simulointien lähtöpuustoja 250 kpl ja kaikkiaan yli 800 simulointia). Harvennushakkuun aikaansaaman kasvureaktion suuruuden ja ajallisen keston tarkastelua ei alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen tehty. Lannoituksen vaikutusta puuntuotokseen ei voitu tarkastella simuloimalla, koska lannoitusreaktiota kuvaavaa mallia ei ollut käytettävissä. Lannoituksen tuotos- ja talousvaikutuksia yksittäisten kokeiden osalta on selvitetty metsänhoitosuositusten päivitystyön yhteydessä ja raportoitu taustaraportin kohdassa 5.3. Jatkoinvestointikelpoisuuden tarkastelu lisättiin hankkeen tehtäviin suositusprosessin aikana tärkeäksi todettuna asiakokonaisuutena. Jatkoinvestointikelpoisuudella tarkoitetaan alueen soveltuvuutta puuntuotantoon nykyistä seuraavilla kasvatusajoilla. Laskelmissa käytettiin harvennusmalleja varten muodostettua simulointien aineistoa ja tulokset laskettiin Faustmannin kiertoaikamalliin perustuvalla paljaan maan arvon (PMA) kaavalla alueittain ja kasvupaikoittain. Tulevien kasvatusaikojen osalta oletettiin puuntuotoksen noudattavan ensimmäisen kasvatusajan tuotoksen tasoa. 3.2 Tutkimustulokset Hankkeessa laadittiin sekä ojitettujen turvemaiden harvennusmallit (rämeet) että suositukset turvemailla sovellettavista kasvatusketjuista. Lisäksi arvioitiin metsikön kunnostusojituskelpoisuutta karujen soiden vähäpuustoisissa metsiköissä sekä seuraavan puusukupolven kasvattamisen kannattavuutta eli jatkoinvestointikelpoisuutta paljaanmaanarvon laskelmilla. Tulokset löytyvät metsänhoitosuositustyön taustaraportista: http:www.metsävastaa.net (/ammattilaiset/metsänhoitosuositukset/suometsät). Harvennusmallit: Taustaraportissa esitetyt harvennusmallit ovat pohjapinta-ala ja valtapituusperusteiset. Rämeiden harvennusmallit on tarkoitettu seuraavien kasvupaikkojen ja ilmastoalueiden puustoille: Turvekangastyypit: Vatkg, Ptkg I ja II, Mtkg II; Lämpösumma-alueet: alle 900 (~PS pohj.osa), 900-1000 (~PS eteläosa), 1000-1200 (~VS) ja yli 1200 d.d (~ES). Korpipuustojen tuotossimulointien perusteella todettiin, että korpikuusikoiden harvennusmalleina voidaan käyttää kangasmaakuusikoille laadittuja harvennusmalleja. Korpien harvennusmallit on tarkoitettu seuraavien kasvupaikkojen ja ilmastoalueiden puustoille: Turvekangastyypit: Mtkg I ja Rhtkg; Lämpösumma-alueet: 750-1000 (PS), 1000-1200 (VS) ja yli 1200 d.d (ES). Kangasmaiden mallit rinnastetaan suometsiin seuraavasti Mtkg I = tuoreen kankaan kuusikon harvennusmalli, Rhtkg = Lehtomaisen kankaan kuusikon harvennusmalli. Sekametsiköissä, joissa hieskoivun osuus on harvennuksen jälkeenkin vallitseva, tukeudutaan Niemistön (1991) laatimiin hieskoivun harvennusmalleihin. Leimausrajojen ja jäävän puuston rajojen lopulliset tasot harvennusmalleissa ovat tulosta iteratiivisesta prosessista, jossa alkuperäisiä simulointituloksista saatuja tasoja säädettiin mm. aikaisemman tietämyksen ja herkkyysanalyysien tulosten avulla sekä pyrkien täyttämään yleisiä puuntuotannollisia ja taloudellisia tavoitteita (mm. ensiharvennuskertymän lisääminen, riittävän puustopääoman saavuttaminen ennen ensiharvennusta, harvennusten lukumäärä jne.). Jäävän puuston rajojen muodostaman vyöhykkeen keskivaihe vastaa harvennusvoimakkuudeltaan simuloinneissa toteutettua normaalin harvennuksen vaihtoehtoa ja siinä puuston jatkokehitys ennustuu ketjuina, joissa kasvupaikasta riippuen toteutuu 1 tai 2 harvennusta. Tämä voimakkuus on yleensä tuottanut puuntuotoksen kannalta parhaita vaihtoehtoja verrattuna lievempiin ja voimakkaampiin 5

6 harvennuksiin. Rämeillä jäävän puuston yläraja vastaa lieviä 25-30 % poistumia ja alin voimakkaita n. 40-45 % hakkuupoistuman tasoja. Harvennusmalleja testattiin tekemällä vertailusimulointeja eri lähtöpuustoille käyttäen sekä työn alla olevia harvennusmalleja että vanhoja kangasmaiden harvennusmalleja. Tuloksia verrattiin ketjujen tuottamien nettotulojen nykyarvojen lisäksi mm. ensiharvennuskertymien, harvennuskertojen ja päätehakkuukertymien suhteen. Lisäksi työn kuluessa päädyttiin esittämään harvennuskypsyys kahden leimausrajan välisellä leimausvyöhykkeellä, minkä jälkeen mallit ulkoisesti muistuttavat varsin pitkälle kangasmaiden harvennusmalleja. Tässä työssä laadituilla harvennusmalleilla kasvatuksen taloustulos oli vähintään yhtä hyvä kuin aiemmin sovelletuilla vanhojen suositusten kivennäismaiden malleilla. Kasvatusketjut: Metsänkäsittelyn vaihtoehtoisia malleja (kasvatusketjuja) tuotettiin kahdelle tavoitteiltaan erilaiselle metsänomistajaryhmälle: - taloudellista turvallisuutta painottavat (maksimoimalla käyttöpuun tuotosta) - kannattavuutta painottavat (maksimoimalla nykyhetkeen diskontattuja nettotuloja). Tuotossimulointien aineistoista laadittiin lähtöpuustokohtaiset tarkastelut kasvatusketjujen paremmuudesta sekä tuotoksen suhteen että erikseen taloudellisen kannattavuuden suhteen. Kasvatusketjusuositukset on esitetty taustaraporttiin laadituissa taulukoissa sekä tuotosperusteisesti että talousperusteisesti (3 % koron mukaiset laskelmat), metsänhoidolliselta tilaltaan hyville ja heikoille kohteille, alueittain ja kasvupaikoittain. Sijainnista, kasvupaikasta ja puuston määrästä riippuen rämeillä riittää kasvatusajalle yksi tai kaksi kunnostusojitusta. Useimmiten harvennuksiakin tulee tehtäväksi enintään kaksi. Taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta parhaimmiksi nousevat kasvatusketjut, joissa harvennukset toteutetaan varsin voimakkaina. Korpipuustoissa Pohjois-Suomessa suositeltavia ovat keskinkertaiset ja lievät harvennukset, mustikkaturvekankaalla joskus jopa ilman harvennuksia kasvatus. Etelä- ja Väli-Suomessa 2 tai 3 keskinkertaisen voimakasta tai voimakasta harvennusta kasvatusaikana on useimmiten kannattavia kasvatusketjuja. Kunnostusojituskelpoisuus: Kunnostusojituskelpoisuutta arvioitiin kunnostusojituksen sisältäville ja ei-sisältäville kasvatusketjuille laskettujen nettotulojen nykyarvojen erotusten avulla (2 % korkokanta, 120 tai 240 /ha kunnostusojituskustannus). Tulosten perusteella laadittiin taustaraporttiin taulukko, jossa esitetään kunnostusojituskelpoisen kohteen puuston vähimmäistiheydet nuoren kasvatusmetsän kehitysluokassa. Pääsääntöisesti kannattava kunnostusojitus edellyttää, että kasvatusajalla voidaan tehdä harvennus. Parhaimmilla ja eteläisimmillä kasvupaikoilla yhden kunnostusojituksen kustannus voi tulla katetuksi vähemmälläkin puustolla, jolloin tuloja saadaan vasta päätehakkuussa. Kunnostusojituskelpoisuuden määrittäminen edellyttää kuitenkin myös puiden laadun ja kasvukunnon huomioon ottamista. Jatkoinvestointikelpoisuus: Erilaisille kasvupaikoille ja keskimääräisille puustoille lasketut paljaan maan arvot (PMA) kertovat nk. jatkoinvestointikelpoisuudesta. Paljaan maan arvoon perustuva alue- ja kasvupaikkakohtainen taulukointi on esitetty taustaraportissa (eripituisilla kiertoajoilla ja kahdella uudistamiskustannusvaihtoehdolla). Mikäli paljaan maan arvo on negatiivinen, ei tulevien puusukupolvien metsänkasvatukseen kyseisellä alueella kannata enää investoida (uudistaminen, taimikonhoito ym.). Sen sijaan alue, joka on runsasravinteisesta kasvupaikasta huolimatta vajaapuustoinen (vajaatuottoinen) voitaisiin joissain tapauksissa 6

7 välittömästi uudistamalla saattaa tuottavaksi. Tällaisen kohteen paljaan maan arvo on positiivinen. Tähän ryhmään voivat lukeutua mm. teknisesti virheellisten ojitusten tai hakkuiden seurauksena vajaatuottoisiksi jääneet alueet. 3.3 Toteutusvaiheen arviointi Mäntyvaltaisten rämeiden osalta suunniteltu työ oli jo hankkeen alussa osittain käynnistetty ja sen osalta hankesuunnitelmassa jatkojalostettu varsinainen suunnitelma toteutui varsin hyvin. Korpien osalta työn toteutus noudatteli samaa kaavaa kuin rämeillä ja prosessi eteni suunnitelman mukaisesti. Korpiaineiston edustavuus ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin rämeillä, sillä aineisto ei sisältänyt riittävästi nuorten kehitysluokkien lähtöpuustoja. Lisäksi kuusen kasvumallien toimivuus lähellä itseharvenemisrajaa tuotti hankaluuksia määritettäessä leimausrajan tasoa. Näistä syistä johtuen tutkimus ei tuottanut uusia harvennusmalleja kuusivaltaisille korville. Koska aineisto ei myöskään osoittanut kangasmaiden harvennusmalleja epäsopiviksi korpipuustoille, päädyttiin suosittelemaan korville kangasmetsien kuusikoiden harvennusmalleja. Parhaimpien kasvatusketjujen "irrottaminen" aineistosta oli aineiston määrästä ja monimuotoisuudesta johtuen jonkin verran hankalaa, mutta toteutui sekä rämeillä että korvissa. Koska hankkeen toteutus liittyi kiinteästi metsähoitosuositusten päivitystyöhön, jouduttiin alkuperäisiä tavoitteita priorisoimaan uudelleen hankkeen kestäessä. Suosituksissa tärkeiksi koettuja asioita olivat kunnostusojituskelpoisuusrajan määrittäminen ja jatkoinvestointikelpoisuuden määrittäminen PMA-laskelmilla. Näistä jälkimmäinen tuli kokonaan uutena asiana hankkeen tehtäviin. Tuotossimulointien aineisto oli kuitenkin sovellettavissa myös näiden laskelmien tarpeisiin. Sekä kunnostusojituskelpoisuus- että uudet jatkoinvestointikelpoisuuslaskennat osoittautuivat ennakoitua työläämmiksi tehtäviksi ja veivät aikaa muilta suunnitelluilta töiltä. Harvennusreaktion tarkennuksesta luovuttiin, koska todettiin sen jäävän liian avoimeksi aiotulla menetelmällä, eli MOTTI-simulointien ja maastokokeista mitattujen koepuiden kasvujen vertailulla. Lannoituksen tuotos- ja talouslaskelmat olisivat edellyttäneet erillistä mallia kasvureaktion kuvaamiseen tai vähintäänkin laajempaa mitattua koeaineistoa, jonka pohjalta olisi voitu arvioida lannoituksen tuottamaa lisätuotosta suhteessa lannoittamatta kasvatukseen. Näiden syiden vuoksi em. tarkasteluista luovuttiin. 3.4 Julkaisut Metsähoitosuositusten päivitysprosessissa tehty työ raportoidaan Tapion hankkeen taustaraporttina (siirretään myöhemmin Internetiin julkiseen käyttöön) sekä sen perusteella laadittavana oppaana. Suositusten taustaraportissa (ja tiivistetysti oppaassa) kuvataan ojitettujen turvemaiden käytön kokonaisvaltainen malli, johon sisältyvät tässä hankkeessa laaditut - harvennusmallit, jotka perustuvat pohjapinta-alaan ja valtapituuteen - suositeltavimmat kasvatusketjut tuotoksen ja talouden näkökulmista - kunnostusojituskelpoisuuden ja jatkoinvestointikelpoisuuden tarkastelut sekä - kiertoaikasuositukset turvemaille (simulointituloksiin ja muihin tutkimuksiin tukeutuen on päädytty suosittelemaan turvemaille samoja uudistamisläpimittarajoja kuin kangasmaille) Yhteistutkimushankkeen tutkimustulosten julkaiseminen tieteellisissä julkaisusarjoissa (1-3 artikkelia) toteutuu hankkeen päättymisen jälkeen. Artikkelien käsikirjoitusten kirjoittaminen on aloitettu. 7

8 Lisäksi tutkimuksen tuloksia on esitelty jo lukuisissa pyydetyissä esitelmissä eri puolilla maata järjestetyissä tilaisuuksissa vuosien 2005-2007 aikana (liite 3). Hankkeen tuloksista järjestetään yhdessä Tapion ja Metlan kanssa tiedostusretkeily syyskuussa 2007 ja samassa yhteydessä julkistetaan Suometsien kasvatuksen opas. 4. Tulosten arviointi 4.1 Tulosten käytännön sovellutuskelpoisuus Tulokset ovat hyödynnettävissä suometsien hoidon ja käytön ohjauksessa 1) tarkasteltaessa kunnostusojitusten ja metsänhoidon (taimikonhoito, harvennukset) erilaisten tavoitetasojen vaikutusta suometsien puuntuotokseen. 2) eri metsänomistajaryhmien organisaatioissa laadittaessa suosituksia suometsien hoitotoimenpiteistä, 3) käytännön neuvontatyössä valittaessa talouden tai puuntuotannon kannalta sopivimpia kasvatusohjelmia suometsissä 4) ojitettujen suometsien kasvatuskelpoisuuden arviointiin. 5) arvioitaessa julkisen tuen tarvetta suometsien hoidossa. Hankkeen kaikki tulokset ovat julkisia. Tulosten avulla on Tapion kanssa yhteistyössä laadittu erityyppisten suometsien käsittelysuositukset käytännön metsätaloudelle maan eri osiin (taustaraportti valmis, Suometsien kasvatuksen opas valmistuu pääasiassa Tapion toimesta kesän 2007 aikana). Käsittelysuositusten käytön kautta tutkimuksen tulokset vaikuttavat ojitettujen suometsien käyttöön, sillä selkeän käytännön ohjeistuksen puuttuminen lienee yksi merkittävä syy ojitusalueiden harvennusrästeihin ja kunnostusojitustavoitteista jäämiseen. 4.2 Tulosten tieteellinen merkitys Tutkimuksessa on ensimmäistä kertaa pyritty systemaattisesti määrittämään harvennuksen ja kunnostusojituksen vaikutus suometsien kasvatuksen tuotokseen ja talouteen eri kasvupaikoilla maan eri osissa. Tutkimuksen tuotos- ja talousvaikutusten tuloksista muodostuu Soili Kojolan väitöskirjan keskeisin sisältö. Samoin hankkeessa on ensimmäistä kertaa arvioitu Faustmannin kiertoaikamallilla turvemaiden metsien kasvatuksen kannattavuutta yli kiertoaikojen. Suometsien laaja hyödyntäminen on suomalaisen metsätalouden erityispiirre, mutta toimenpiteiden kannattavuuden määrittämiseen varsinkin kunnostusojituksen osalta on osoitettu mielenkiintoa myös Ruotsista. 8

9 Liite 1 Loppuraportointi SUOMETSIEN KÄSITTELYVAIHTOEHTOJEN TUOTOS JA TALOUS - PERUSTEET KÄSITTELYSUOSITUKSILLE SILVICULTURAL REGIMES FOR DRAINED PEATLAND FORESTS Vastuuorganisaatio Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen toim. yks. MMT Hannu Hökkä PL 16 96301 ROVANIEMI puh. 0102111, fax 010 211 4401 Kesto 2005 2007 (Loppuraportti 20.06.2007) Rahoitus Kokonaiskustannukset 257 379 euroa MMM:ltä saatu kokonaisrahoitus 100 000 euroa Tutkimuslaitoksen oma rahoitus 157 379 euroa Muista julkisista lähteistä saatu rahoitus 0 euroa Muu rahoitus 0 euroa Avainsanat Harvennushakkuu, kannattavuus, kasvu, metsänhoitosuositus, metsän kasvatus, kunnostusojitus, MOTTI-simulaattori, nettonykyarvo, paljaan maan arvo, suometsät Tiivistelmä TAVOITTEET Metsäojitus oli huipussaan 1960-luvun loppupuolella ja päättyi käytännössä vuosikymmen sitten. Työn tuloksena on syntynyt n. 5 milj. ha ojitettuja soita, jotka ovat hyvää vauhtia kehittymässä muuttumiksi ja turvekankaiksi. Kolmasosalla ojitusalueista on kunnostusojituksen tarvetta. Yli puolet ojitusalueiden metsistä on nuoria kasvatusmetsiä, joista valtaosalla on harvennustarvetta. Ojitettujen suometsien käsittelyssä on tähän saakka sovellettu kangasmaille tehtyjä metsänhoitosuosituksia, mutta tutkimuksesta saadun tiedon perusteella tiedetään, että käytetyt kangasmaiden mallit eivät toimi aina tyydyttävästi turvemailla. Suometsien käsittelyvaihtoehtojen tuotos- ja talous -hankkeen tavoitteena oli tuottaa Motti-simulaattorilla laskelmia siitä, miten erilaiset metsänkäsittelyvaihtoehdot vaikuttavat erilaisten ojitettujen suometsien 9

10 kasvuun, tuotokseen ja taloudelliseen tulokseen. Näiden simulointiaineistojen analyysien perusteella haluttiin laatia harvennusmallit ja määritellä suositeltavimmat kasvatusketjut erilaisille ojitusalueiden metsille. Hanke linkitettiin TAPION ja Metlan yhteistyönä toteutettuun metsänhoitosuositusten päivitystyöhön ja sitä kautta erityisesti turvemaille suunnattujen metsänhoitosuositusten laadintaan. TULOKSET Hankkeessa kuvattiin erilaisten, harvennuksia ja kunnostusojituksia käsittävien metsänkasvatusketjujen vaikutuksia ojitettujen suometsien kasvuun ja tuotokseen sekä metsänkasvatuksen taloudelliseen tulokseen erilaisilla ojitettujen rämeiden ja korpien kasvupaikoilla. Kunnostusojituskelpoisuuden määrittämiseksi määriteltiin sellaiset metsiköiden minimipuustot, joiden kasvatus on puuntuotoksen tai talouden kannalta perusteltua. Lisäksi arvioitiin jatkoinvestointikelpoisuutta eli alueen soveltumista seuraavien puusukupolvien kasvatukseen. Ojitettujen rämeiden ja korpien metsiköille simuloitiin MOTTIsimulaattorilla ja suometsien kasvumalleilla erilaisten kasvatusketjujen mukaisia kehityksiä. Simulointien lähtöpuustot muodostettiin olemassa olevien metsikkökoeaineistojen mitatuista metsikkötiedoista ja ne edustivat sijainniltaan koko Suomea ja tärkeimpiä ojitusalueiden kasvupaikkoja. Kasvatusketjut muodostuivat erilaisista harvennusten ja kunnostusojitusten määristä ja ajankohdista, harvennusvoimakkuuksista sekä uudistamisajankohdista. Simulointien perusteella laadittiin pohjapinta-ala ja valtapituusperusteiset harvennusmallit. Mäntyvaltaisten rämeiden harvennusmallit on tarkoitettu varputurvekankaan, puolukkaturvekangas I ja II:n ja mustikkaturvekangas II:n turvekangastyypeille neljälle lämpösumma-alueelle. Korpipuustojen tuotossimulointien perusteella todettiin, että korpikuusikoiden harvennusmalleina voidaan käyttää kangasmaakuusikoille laadittuja harvennusmalleja. Niistä tuoreen kankaan kuusikoiden malli soveltuu mustikkaturvekangas I:lle ja lehtomaisen kankaan malli ruohoturvekankaalle. Simuloitujen kasvatusketjujen joukosta haettiin sekä tuotoksen että talouden näkökulmasta perustelluimmat vaihtoehdot olosuhteiltaan erilaisille metsiköille. Sijainnista, kasvupaikasta ja puuston määrästä riippuen rämeillä riittää kasvatusajalle yksi tai kaksi kunnostusojitusta. Useimmiten harvennuksiakin tulee tehtäväksi enintään kaksi. Taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta parhaimmiksi nousevat kasvatusketjut, joissa harvennukset toteutetaan varsin voimakkaina. Korpipuustoissa Pohjois-Suomessa suositeltavia ovat normaalit ja lievät harvennukset, mustikkaturvekankaalla joskus jopa ilman harvennuksia kasvatus. Etelämpänä korpien harvennukset voivat olla myös voimakkaampia ja yleensä harvennuksia toteutuu kasvatusajalla kaksi tai kolme. Pääsääntöisesti kannattava kunnostusojitus edellyttää, että kasvatusajalla voidaan tehdä harvennus. Parhaimmilla ja eteläisimmillä kasvupaikoilla yhden kunnostusojituksen kustannus voi tulla katetuksi, vaikka tuloja saataisiin vasta päätehakkuussa. Kunnostusojituskelpoisuuden määrittäminen edellyttää kuitenkin myös puiden laadun ja kasvukunnon huomioon ottamista. Jatkoinvestointikelpoisuus, eli alueen soveltuvuus puuntuotantoon seuraavilla kiertoajoilla määritettiin paljaan maan arvon avulla. Mikäli paljaan maan arvo on negatiivinen, ei tulevien puusukupolvien metsänkasvatukseen kyseisellä alueella kannata enää investoida (uudistaminen, taimikonhoito ym.). Sen sijaan alue, joka on 10

11 runsasravinteisesta kasvupaikasta huolimatta vajaapuustoinen, voitaisiin joissain tapauksissa välittömästi uudistamalla saattaa tuottavaksi. Tällaisen kohteen paljaan maan arvo on positiivinen. TULOSTEN ARVIOINTI Hankkeen tulokset kuvataan suositusten laadinnan yhteydessä kirjoitetussa taustaraportissa. Myöhemmin tulokset tiivistyvät turvemaiden hoidon oppaaseen sekä tieteellisiin artikkeleihin. Hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää suometsien hoidon ja käytön ohjauksessa tarkasteltaessa kunnostusojitusten ja metsänhoidon (taimikonhoito, harvennukset) erilaisten tavoitetasojen vaikutusta suometsien puuntuotokseen, käytännön neuvontatyössä valittaessa talouden tai puuntuotannon kannalta sopivimpia kasvatusohjelmia suometsissä, eri metsänomistajaryhmien organisaatioissa laadittaessa suosituksia suometsien hoitotoimenpiteistä, ojitettujen suometsien kasvatuskelpoisuuden arviointiin ja arvioitaessa julkisen tuen tarvetta suometsien hoidossa. Julkaisut Ruotsalainen, M. (koostaja) 2007: Turvemaiden metsien käsittely- ja hoitosuositukset. Tapio. 128 s. http:www.metsävastaa.net (/ammattilaiset/metsänhoitosuositukset/suometsät) 11