ITÄ-UUDENMAAN MATKAILUN TULO- JA TYÖLLISYYSTUTKIMUS 2009 1 JOHDANTO. 1.1 Projektin tausta ja tavoitteet 1.2 Käsitteet 1.3 Tutkimuksen kulku

ITÄ-UUDENMAAN MATKAILUN TULO- JA TYÖLLISYYSTUTKIMUS 2009 1 JOHDANTO 1.1 Projektin tausta ja tavoitteet 1.2 Käsitteet 1.3 Tutkimuksen kulku 2 ITÄ-UUSIMAA MATKAILUALUEENA 3 ITÄ-UUDENMAAN MATKAILIJOIDEN KULUTUS MAAKUNNASSA 2.1 Päiväkävijät 2.2 Hotellivieraat 2.3 Muu majoitus 2.4 Vierasvenesatamat 2.5 Kesämökkiläiset 2.6 Sukulaisten ja tuttavien luona yöpyvät 3 ITÄ-UUSMAALAISTEN YRITYSTEN MATKAILUTULO 4 MATKAILUTULO ITÄ-UUDELLAMAALLA VUONNA 2009 4.1 Suora matkailutulo 4.2 Epäsuora matkailutulo 4.3 Vertailu Ahvenanmaan vuoden 2008 tutkimukseen 5 MATKAILUN TYÖLLISTÄVÄ VAIKUTUS ITÄ-UUDELLAMAALLA VUONNA 2009 6 YHTEENVETO LÄHDELUETTELO LIITTEET

1 JOHDANTO 1.1 Projektin tausta ja tavoitteet Itä-Uusimaa on suosittu matkailumaakunta Etelä-Suomessa pääkaupunkiseudun itäpuolella. Alueen suosituimmat matkailukohteet ovat Porvoon ja Loviisan kaupungit. Muita merkittäviä, matkailijoiden suosimia käyntikohteita ovat mm. Pukaron Paroni Lapinjärvellä ja Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtäällä, joka on osa nykyistä Loviisaa. Vuosina 2006 2007 tehty Itä-Uudenmaan kävijä- tutkimus osoitti, että suuri osa maakunnan matkailijoista oli päiväkävijöitä. He käyttivät paljon mm. kahvilaja ravintolapalveluja, mutta käytetyn rahan määrä ei tässä tutkimuksessa selvitetty. Myös kokonaismatkailijamäärää ei pystytty tuolloin selvittämään, ei edes päiväkävijöiden osalta. Jotta maakunnan matkailun todellinen laajuus ja volyymi selviäisivät, maakuntaliitto ja HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu päättivät rahoittaa uuden tutkimushankkeen toteutettavaksi vuonna 2009. Tutkimushankkeessa selvitettiin Itä-Uudenmaan matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset matkailijahaastattelujen, mökkiläisille ja itäuusmaalaisille kohdistettujen kyselyjen sekä yrityskyselyn avulla. Kyse on siis ns. pohjoismaisesta mallista, jossa menomenetelmällä selvitetään matkailijoiden rahankäyttöä ja tulomenetelmällä matkailutuloa sitä saavilta yrityksiltä. Tutkimushankkeen tavoitteena on helpottaa maakunnallisen matkailuun ja matkailun kehittämiseen liittyvää päätöksentekoa. Saadut tulokset ovat erityisen tärkeitä juuri nyt, syksyllä 2010, kun Itä-Uudenmaan liitto liittyy vuoden 2011 alussa osaksi suurempaa Uudenmaan liittoa, jonka toiminnassa matkailulla ei ole ehkä ollut yhtä suurta merkitystä kuin Itä-Uudellamaalla. Itä-Uudenmaan matkailun tulo- ja työllisyystutkimus on maakunnalle räätälöity tutkimus, jossa aineisto kerättiin vuoden 2009 aikana. Matkailijahaastattelut tehtiin maakunnan tärkeimmissä matkailukohteissa, Porvoossa ja Loviisassa. Paljon kävijöitä keräävää Pukaron Paronia ei valittu haastattelukohteeksi, koska aiemmasta tutkimuksesta selvisi, että haastatteluja on vaikea saada ja kohdetta ei miellettä mitenkään osaksi Itä-Uuttamaata. Mökkiläisten, itäuusmaalaisten ja yritysten maantieteellinen jakauma on tasaisempi maakunnassa. Näiden kunnallinen jako perustuu kuntien asukaslukuihin, vapaa-ajan asuntojen ja yritysten määrään. Matkailijahaastattelujen tavoite oli 2500 haastattelua, mökkiläiskyselyjen 250, itäuusmaalaiskyselyn 500 ja yrityshaastattelujen 100.

Tutkimusprojektin projektipäällikkönä toimi yliopettaja, FL Jarmo Ritalahti HAAGA-HELIAsta. Projektikoordinaattorina vuoden 2009 ajan HAAGA-HELIAssa työskenteli restonomi (AMK) Tanja Buch, jonka opinnäytetyö käsittelee tutkimuksen menomenetelmäosiota. Tulomenetelmäosiosta opinnäytetyön tekee opiskelija Irina Silander. Molempien opinnäytetyöt valmistuvat lukuvuoden 2010-2011 aikana. Tutkimuksen suunnittelussa ja aineiston analyysissa ja tuloksissa on ollut mukana HAAGA-HELIAn lehtori, KTL Eva Holmberg sekä suunnittelussa yliopettaja, KTL Aarni Moisala. Opiskelijoiden tukena erityisesti aineiston käsittelyssä on ollut opettaja, HuK Lauri Perkki. Hankkeen ohjausryhmänä on toiminut Itä-Uudenmaan matkailutoimikunta. Tämä projektiraportin tulokset perustuvat restonomi (AMK) Tanja Buchin menomenetelmä- ja opiskelija Irina Silanderin tulomenetelmätutkimuksiin. 1.2 Käytetyt käsitteet Matkailija-käsite Matkailijaksi selvityksessä määriteltiin UNWTO:n matkailijamääritelmän mukaisesti henkilö, joka tilapäisesti siirtyy tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolelle vapaa-ajanvietto-, liikematka- tai muussa tarkoituksessa (Jyvälä 1981:8). Tässä selvityksessä esimerkiksi sukulaisten ja tuttavien luona sekä myös omalla loma-asunnollaan yöpyvät henkilöt on laskettu matkailijoiksi heidän vakituisen asuinkuntansa ollessa toinen kuin loma-asunnon sijaintikunta. Pohjoismaiden malli Suomessa matkailun aluetaloudellisia vaikutuksia on tutkittu lähinnä pohjoismaisella mallilla, joka on esitelty yksityiskohtaisesti Matkailun edistämiskeskuksen (1983) julkaisussa. Malli jakautuu tulo- ja menomenetelmään. Menomenetelmä Menomenetelmä perustuu siihen että matkailijoita pyydetään arvioimaan alueella kuluttamansa rahamäärän eri kulutuskohteisiin (ÅSUB 2009). Menomenetelmätutkimus keskittyy vain välittömiin tulovaikutuksiin. Tulomenetelmä Tällä menetelmällä taloudellisia vaikutuksia tutkitaan yrityskyselyn avulla. Kyselyssä pyydetään yrityksiä arvioimiaan matkailun osuutta liikevaihdostaan prosenteissa (ÅSUB 2009). Tulomenetelmätutkimuksen avulla voidaan analysoida alueen matkailun välittömistä, välillisistä ja

johdetuista tulo-, työllisyys-, palkkatulo- ja verotulovaikutuksista Välitön matkailutulo Välitön matkailutulo on yritysten saama liikevaihto, kun matkailijat ostavat tavaroita ja palveluja. Välitön matkailutulo voidaan määritellä myös matkailijoiden alueella käyttämäksi rahamääräksi ilman arvonlisäveroa (ÅSUB 2009). Välillinen matkailutulo Matkailijoilta välitöntä matkailutuloa saavien yritysten palvelujen ja tavaroiden ostoista johtuva liikevaihdon lisäys hankintayrityksissä (Kutilainen 2004). Matkailun välillisen tulokertoimen on todettu vaihtelevan Suomessa 1,2 1,5 välillä (Laakkonen 2002). Välitön työllisyysvaikutus Matkailijoilta saatavaa liikevaihtoa vastaavien työpaikkojen määrä henkilötyövuosina matkailun ns. hyödynsaajayrityksissä (Kutilainen 2004). 1.3 Tutkimuksen kulku Itä-Uudenmaan matkailun tulo- ja työllisyystutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, jotka ovat matkailijahaastattelut sekä yrityksille, vapaa-ajan asuntojen omistajille ja itäuusmaalaisille suunnatut kyselyt. Projektisuunnitelmassa matkailijahaastattelujen otoksen kooksi määriteltiin 2500, vapaa-ajan asuntojen omistajien 250, itäuusmaalaisten 500 ja yritysten 100. Matkailijahaastattelut, itäuusmaalaisten ja mökkiläisten kyselyt selvittävät matkailumenoja ja yrityskyselyt matkailutuloja. Matkailijahaastattelut oli alun perin tarkoitus toteuttaa tammikuusta joulukuuhun 2009, mutta niiden teko lopetettiin kuitenkin jo syksyllä, koska 2500 tavoite saavutettiin jo silloin. Tutkimuksessa käytettyjä vastauksia saatiin kaiken kaikkiaan 2694. Tähän lukuun ei sisälly alkuvuodesta 2009 tehdyn pilottitutkimuksen vastauksia (159), joita käsitellään restonomi (AMK) Tanja Buchin opinnäytetyössä. Pääosa haastatteluista tehtiin touko-elokuussa, joka on maakunnan matkailun huippusesonki. Sesongin aikana matkailijoita haastateltiin päivittäin Porvoossa ja Loviisassa. Porvoossa haastattelupaikat olivat Vanha Porvoo, Jokiranta, kaupungin matkailutoimisto ja Citymarketin käytävä. Kaupungin matkailutoimisto ja Citymarketin käytävä olivat sateisten päivien haastattelupaikkoja. Loviisassa haastattelukohteet olivat Laivasillan alue ja kaupungin keskusta. Sesongin ulkopuo-

lella, talvella, keväällä ja syksyllä haastattelut tehtiin ainoastaan Vanhassa Porvoossa viikonloppuisin. Suurin osa haastatelluista oli suomalaisia, 76 prosenttia (taulukko 3). Loput, 24 prosenttia vastaajista asuivat ulkomailla. Merkittävimmät ulkomaiset vastaajaryhmät olivat venäläiset, ruotsalaiset ja saksalaiset. Myös japanilaisten ja yhdysvaltalaisten osuus vastaajista oli merkittävä. Taulukko 1. Matkailijahaastatteluiden kohteet Taulukko 2. Matkailijahaastatteluiden määrä

Taulukko 3. Matkailijahaastatteluiden vastaajien asuinmaat Itäuusmaalaisille ja maakunnan vapaa-ajan asuntojen omistajille suunnatut kyselyt tehtiin syksyllä 2009. Syksy valittiin kyselyn ajankohdaksi, koska heidänkin kohdallaan vilkkain matkailusesonki on kesä. Kysely oli postikysely, jossa lomakkeen lisäksi oli palautuskuori. Vastaushalukkuutta pyrittiin lisäämään palkinnoilla, jotka arvottiin vuoden 2009 lopussa. Itä-Uudellamaalla oli vuonna 2009 noin 40.000 kotitaloutta ja 11.400 vapaa-ajan asuntoa. Vapaa-ajan asunnon omistajilta saatiin 631 vastausta ja itäuusmaalaisilta 468. Vapaa-ajan asunnon omistajilta kysyttiin lisäksi heidän kiinnostustaan asuntojensa vuokraamiseen ulkopuolisille. Halukkaiden yhteystiedot annettiin Porvoon kaupungin matkailutoimistolle jatkotoimenpiteitä varten. Kyselyt vapaa-ajan asunnon omistajille ja itäuusmaalaisille tehtiin, koska iso osa matkailijoista yöpyy ystävien ja sukulaisten luona niin vakituisissa kuin vapaa-ajan asunnoissakin erityisesti kotimaan matkailussa. Matkailutuloja mittaavan tutkimuksen kohdeyrityksiksi otettiin yrityksiä, joiden liikevaihdosta ainakin osan oletettiin tulevan matkailukysynnästä. Tilastokeskuksen toimipaikkatilaston mukaan näitä yrityksiä olisi ollut Itä-Uudellamaalla hieman yli 2800. Yrityskysely oli Internetkysely, joka lähetettiin ensimmäisen kerran yrityksille joulukuussa 2009. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kysely lähetettiin 84 yritykselle 100 sijasta. Joulukuu ei tuonut riittävästi vastauksia, joten kysely toistettiin sekä tammikuun alussa että lopussa. Vastausten määrä jäi kuitenkin niin alhaiseksi, että tuloksia on voitu käyttää tässä tutkimuksessa vain lisä- tai tukiaineistona. Varsinainen tulotutkimus tehtiin tilastoaineiston perusteella, jolloin tunnuslukuina käytettiin muiden vastaavien tutkimusten tunnuslukuja.

2 ITÄ-UUSIMAA MATKAILUALUEENA Itä-Uusimaa on seitsemän kunnan (Askola, Lapinjärvi, Loviisa, Myrskylä, Porvoo, Pukkila ja Sipoo) ja hieman alle 100.000 asukkaan kaksikielinen maakunta, jolla on pitkä ja vaiheikas historia: Suomen puolustusta varten luotiin 1000 -luvun alussa muinaislinnojen ketju, joka kulki Suomenlahden pitkällä rannikolla ja sisämaassa Hämeessä. Porvoon Linnamäellä oli ilmeisesti jo viikinkiajalla 800-900 -luvuilla puolustuslinnoitus. Porvoon sijainti etelärannikolla Hämeeseen vievän jokiväylän varrella ja teiden risteyksessä teki alueesta merkittävän jo varhain. Etelärannikkoa pitkin 1200-luvun lopulta lähtien kulkenut Suuri rantatie (myöhemmin Kuninkaantie) oli tärkeä kulkuväylä koko valtakunnassa. Suomen valtiollisen historian kohokohtia olivat Porvoon valtiopäivät Suomen sodan vielä kestäessä vuonna 1809. Porvoon valtiopäivillä Suomen säädyt vannoivat uskollisuudenvalan Venäjän keisarille Porvoon tuomiokirkossa. Tällöin Suomi sai pitää oman luterilaisen uskontonsa ja entisen lainsäädäntönsä, joka mm. sisälsi talonpoikien vuosisataiset vapaudet. Sanotaan, että Suomi kohotettiin Porvoon valtiopäivillä kansakunnaksi kansakuntien joukkoon, sisäisesti itsenäisenä suuriruhtinaskuntana Venäjän imperiumissa. Itä-Uudellamaalla on edelleen Suomen vanhin rakennuskanta. Ennen itsenäisyyden aikaa (1917) rakennettuja rakennuksia on koko rakennuskannasta noin 11 %. Kartanoita ja ruukkimiljöitä on paljon, ja moni kartano on edelleen alkuperäisessä käytössään maatilana. Öljynjalostamo ja öljyteollisuus Porvoon Sköldvikissä ja ydinvoimalaitos Loviisan Hästholmenissa ovat energiatuotannon ja suurteollisuuden merkittäviä edustajia maakunnassa. Itä-Uusimaa on Suomen toiseksi teollistunein maakunta ja lähes puolet maakunnan bkt:stä tulee teollisuudesta. Itä- Uusimaa tuottaa myös monia tunnettuja teollisuustuotteiden merkkejä niin jäätelöissä kuin suklaassakin. Itä-Uudenmaan halki kulkee Turusta Vaalimaan kautta Venäjälle johtava valtatie E18, joka yhdistää Suomen etelärannikon Pietarin metropoliin. Valtatie 6 liittää Itä-Uudenmaan taas Suomen itäosiin ja Venäjän Karjalaan. Itä-Uudeltamaalta on E18:aa myöten myös hyvät ja nopeat yhteydet tärkeimpiin tavara- sekä henkilösatamiin kuten Helsinkiin ja Turkuun. Myös Helsinki-Vantaan lentokenttä ja pääkaupunkiseudun palvelut ovat hyvin lähellä. Kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin koti sijaitsee Porvoossa. Myös Muumi-hahmojen äiti Tove Jansson nautti saariston rauhasta Itä-Uudellamaalla. Porvoo houkuttelee kuvataiteilijoitten ja mu-

siikin tekijöiden lisäksi yhä myös kirjailijoita. Kesäisiä konserttisarjoja ovat mm. Avanti! konsertit Porvoossa, Sibelius-päivät Loviisassa ja Sipoon viulukonsertit. Lisäksi on lukuisa joukko muitakin korkeatasoisia musiikkitapahtumia. Topelius-päivien kulttuuritarjonta on runsasta. Kuvataidegallerioita on koko maakunnassa. Kulttuuriperinne elää ja voi hyvin Itä-Uudellamaalla. Itäuusmaalaisia perinneruokia ovat esimerkiksi Runebergin tortut, erilaiset juustot, saaristolaisherkut, palvatut lihat, maukkaat leivät, erilaiset suklaat ja marjat. Käsityötaito on säilynyt elävänä ja korkeatasoisena kaikissa maakunnan kunnissa. Urheilun harrastajille on tarjolla hyviä liikuntapaikkoja ja penkkiurheilijalle taas monien lajien valtakunnan mestareita ja olympiavoittajia. Itä-Uudenmaan saaristo on tuhansien suomalaisten suosima kesänviettopaikka. Mökkiperinne on vanha. Saariston vedet ovat matalia, mutta hyvin kuljettavia, ja luonto on rehevää. Itä-Uudenmaan matkailijatutkimuksen (Taipale 2007, 40-41) mukaan matkailu maakuntaan on selkeästi päivämatkailua. Matkailijat saapuvat maakuntaan viettämään vapaa-aikaansa ja tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Suurin osa omatoimimatkailijoista on keski-ikäisiä suomalaisia, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla, Uudellamaalla tai muissa Itä-Uudenmaan naapurimaakunnissa. Ehkä tyypillinen seurue on juuri keski-ikäinen pariskunta, joka viettää kohteessa vain muutamia tunteja. He käyttävät oleskelunsa aikana erityisesti ravintola- ja kahvilapalveluja. Kävijät olivat tyytyväisiä palvelujen laatuun, mutta pitivät niitä hieman kalliina. Myös nuorten aikuisten osuus oli suuri, mutta lapsiperheitä Itä-Uusimaa ei tunnu houkuttelevan. Usealle kävijälle maakunta on tuttu kohde, jossa käydään säännöllisesti. Porvoo matkailukohteena on yksi Suomen tunnetuimmista. Kaupungin käyntikohteita ja nähtävyyksiä ovat Vanha Porvoo ja Tuomiokirkon alue, Jokiranta, Brunbergin myymälät ja Haikon kartano. Vuonna 2009 Tuomiokirkon kävijämäärä oli korkea, yli 240 000, mikä johtui kirkon uudelleen avaamisesta vuonna 2008 tuhopolttokorjausten jälkeen. Lisäksi Porvoon valtiopäivien 200- vuotisjuhlavuosi lisäsi kävijöiden halukkuutta tutustua kaupungin historiaan. Porvoon kaupungin matkailutoimistossa kävi vuoden 2009 aikana 41.700 asiakasta. Taulukko 4 kuvaa Porvoon tärkeimpien museoiden kävijämäärät vuonna 2009.

Taulukko 4. Porvoon tärkeimpien matkailukohteiden kävijämäärät vuonna 2009 Kohde Kävijämäärä vuonna 2009 Porvoon tuomiokirkko 243 696 Porvoon museo 39 187 J.L. Runebergin koti 21 954 Walter Runebergin veistoskokoelma 7 470 Lähde: Porvoon kaupungin matkailutoimisto (2010) Kaupungissa on myös useita, valtakunnallisestikin tunnettuja ravintoloita ja kahviloita. Lisäksi Porvoon läheisyydessä on useita golf-kenttiä. Porvoon kävijät käyvät kaupungin lisäksi matkallaan usein myös Loviisassa ja Sipoossa. Loviisan kaupunki on matkailukohteen Porvoota pienempi, mutta Itä-Uudenmaan toinen selkeä matkailukohde. Loviisan suosittuja vierailukohteita olivat Laivasilta, vierasvenesatama, Vanha- ja alakaupunki, Loviisan kirkko ja Svartholman merilinnoitus. Loviisa tunnetaan idyllisenä merikaupunkina, mikä selittää suosituimmat käyntikohteet. Svartholman näyttelyn kävijämäärä oli kesällä 2009 yli 4 200, Loviisan museossa noin 10 000 ja syksyn Wanhassa Wara Parempi tapahtumassa noin 12 000. Kaupungin raatihuoneella sijaitsevassa matkailutoimistossa kävi 2 155 asiakasta. (Loviisan kaupungin matkailutoimisto 2010.) Loviisassa on kuten Porvoossakin useita kulttuuritapahtumia, jotka houkuttelevat matkailijoita. Porvoon tunnetuin tapahtuma lienee Avanti! ja Loviisan Sibelius-päivät. Itä-Uudenmaan majoituskapasiteetti on pieni, mikä johtuu maakunnan pienestä koosta ja Pääkaupunkiseudun läheisyydestä. Porvoon kaupungin matkailutoimiston (Jaakkola, M. 2.6.2010) mukaan Porvoon kaupungissa on 1032 vuodepaikkaa, joista 871 Suomen tilastokeskuksen luokituksen mukaisissa majoitusliikkeissä. Loviisan kaupungin matkailuntoimiston (Bruce, J. 2.6.2010) mukaan kaupungissa on 700 vuodepaikkaa, joista 127 tilastokeskuksen luokituksen mukaisissa majoitusliikkeissä. Matkailuelinkeinon kehittämistehtävissä maakunnassa on useita toimijoita. Vuoden 2010 loppuun asti matkailun kehittämistä ohjaa Itä-Uudenmaan liitto, jossa matkailukoordinointia hoitaa maakuntahallituksen asettama Itä-Uudenmaan matkailutoimikunta. Matkailutoimikunta on liiton virallinen asiantuntijaelin ja toimikunnan sihteerinä toimii liiton aluekehityssihteeri. Matkailutoimikunnan keskeisin tehtävä on Itä-Uudenmaan matkailustrategian toteutumisen seuranta. Matkailustra-

tegia on tehty antamaan suuntaviivat matkailun kehittämiselle vuosille 2007 2013. (Itä- Uudenmaan liitto 2006, 4-8.) Kuvio 1. Itä-Uudenmaan kartta Itä-Uudenmaan matkailustrategian visiona on olla alueena helposti tavoitettava yhtenäinen matkailualue, joka kehittää ja tarjoaa laadukkaita matkailutuotteita ja -palveluja ympäri vuoden sekä yksittäis-, ryhmäettä yritysmatkailijoille. Tämä visio kuvaa Itä-Uudenmaan matkailun haluttua tulevaisuudenkuvaa. Strategian kaudelle on määritelty eri kehittämisen painopisteitä, jotka perustuvat kestävään kehitykseen. Painopisteitä ovat yritysmatkailun, saariston matkailupalveluiden ja tapahtumien kehittäminen sekä sähköisen kauppapaikan luominen. Matkailustrategialle on määritelty määrälliset ja laadulliset tavoitteet. Niitä tullaan seuraamaan niille asetetuilla mittareilla ja seurantavoilla. (Itä-Uudenmaan liitto 2006, 10-11.) Matkailustrategian keskeiset toimenpiteet on jaettu viiteen toimenpidekokonaisuuteen. Toimenpidekokonaisuudet ovat alueorganisaatiotoiminta, innovatiivinen tuotteistaminen, markkinointi ja matkailunedistäminen, tutkimus, koulutus ja laatu sekä saavutettavuus ja matkailun infrastruktuuri. Alueorganisaation tehtäviä ovat mm. toimia matkailustrategian mukaisesti ja edistää matkailun taloudellista kehitystä. Toisin sanoen alueorganisaatio toimii tuloshakuisesti liiketaloudellisin perustein. Innovatiivinen tuotteistaminen on mukana niin kehittämishankkeissa kuin matkailuyritysten omissa toimenpiteissä. Erityistä huomiota

tullaan kiinnittämään alueen matkailusesonkien ulkopuolisia aikoja varten kehitettäviin tuotteisiin ja palveluihin. Tuotteistaminen pyritään tekemään kestävän kehitys huomioon ottaen. Matkailumarkkinoinnista päävastuu on itse matkailuyrityksillä ja matkailun alueorganisaatiolla. Matkailustrategia ohjaa alueellista julkisrahoitteista matkailututkimusta, johon myös Itä-Uudenmaan matkailun tulo- ja työllisyystutkimuskin kuuluu. Itä-Uudenmaan alueen matkailupalveluiden saavutettavuutta ja infrastruktuuria tullaan kohentamaan. Tämä tarkoittaa, että kohdeopastusta ja reititystä tullaan parantamaan. Pysäköintipaikkoja ja - alueita varataan riittävästi niin yksityismatkailijoille että ryhmämatkailijoille. Majoituskapasiteettia ja kongressitiloja pyritään lisäämään mahdollisuuksien mukaan. (Itä-Uudenmaan liitto 2006, 10-11.)

3 ITÄ-UUDENMAAN MATKAILIJOIDEN KULUTUS MAAKUNNASSA 3.1 Matkailijamäärät Yleisesti voidaan väittää, että mitä suuremmasta paikkakunnasta ja toiminnallisesti laajemmasta alueesta on kysymys, sitä vaikeampaa on päiväkävijöiden määrän laskeminen. Erityisesti kaupungeissa ongelman aiheuttavat päivittäinen työmatkaliikenne ja matkailijoiden vierailu useissa kohteissa saman matkan aikana. Tällöin vaaditaan huolellisuutta päällekkäisyyksien tunnistamisessa. Toisaalta mitä monipuolisemmin tutkimusalue on saavutettavissa eri liikennevälineillä (maa, vesi, ilma), sitä vaikeampi ja työläämpi on päiväkävijöiden määrän mittaaminen. On syytä painottaa, että päiväkävijöiden kohdalla on kysymys aina jonkinlaisesta arviosta. (Kauppila 2001.) Taulukon 5 kävijämäärät on arvioitu matkailijahaastattelujen, majoitustilastojen sekä mökkiläis- ja itäuusmaalaiskyselyjen perusteella. Majoitustilastoista on saatu yöpyneiden määrä, jota on voitu verrata matkailijahaastatteluiden maakunnassa yöpyneiden suhteelliseen osuuteen koko otoksesta. Taulukko 5. Itä-Uudenmaan matkailijat yöpymismuodon mukaan Ryhmä Yöpymiset yhteensä Viipymä keskimäärin Matkailijoiden (vrk) kokonaismäärä Päiväkävijät 1 100 000 Hotellivieraat 111 158 1,6 69 474 Muu majoitus (esim. B&B) 20 943 1,97 10 630 Vierasvenesatamat 28 711 2,76 10 402 Sukulaisten ja tuttavien 1 917 309 4,37 438 743 luona yöpyvät Omassa mökissä yöpyvät 2 019 570 75,6 (vuodessa) 88 000 3.2 Päiväkävijöiden kulutus Päiväkävijät kuluttivat keskimäärin 48,61 euro sinä aikana kuin he olivat alueella. Päiväkävijöiden kokonaismääräksi arvioitiin olevan n. 1 100 000, siten päiväkävijät jättivät Itä-Uudellamaalla yhteensä 5 339 4000 euro vuonna 2009. Tämän matkailijaryhmän suurimmat kulutuskohteet (taulukko 6) olivat vähittäiskauppa, ravintolat, baarit ja kahvilat. Päiväkävijä teki keskimäärin ostoksia vähittäiskaupasta melkein 20 eurolla.

Taulukko 6. Päiväkävijöiden kulutus kulutuskohteittain Kulutuskohta Kulutus/vuorokausi Kokonaiskulutus Ravintolat, baarit, kahvilat 17,02 18 722 000 Palvelut ja huvit 1,69 1 859 000 Huoltoasemat 3,24 3 564 000 Vähittäiskauppa 19,87 21 857 000 Pakoitusmaksut, venemaksut 0,31 3 410 000 Liikenne, kuljetukset mm. 0,20 2 200 000 taksit Muut menot 6,28 6 908 000 Kokonaiskulutus 48,61 53 471 000 3.3 Hotellivieraiden kulutus Hotellivieraat käyttivät keskimäärin 132,30 euroa vuorokaudessa matkallaan Itä-Uudessamaassa. Heidän keskiviipymänsä oli 1,6 vuorokautta, siten jokainen hotellissa asunut matkailija jätti alueelle 211, 72 euroa. Hotellivieraiden kokonaiskulutus oli 14 710 660. Majoitussektori hyötyi luonnollisesti eniten tämän ryhmän kulutuksesta. Hotellivieras maksoi keskimäärin lähes 50 euroa yöpymisestään vuorokaudessa. Taulukosta 7 ilmenee myös, että muita merkittäviä kulutuskohteita olivat ravintolasektori ja vähittäiskauppa. Taulukko 7. Hotellivieraiden kulutus eri kulutuskohteisiin Kulutuskohta Kulutus/vuorokausi Kokonaiskulutus Majoitus 49,54 5 506 767

Ravintolat, baarit, kahvilat 38,52 4 281 806 Palvelut ja huvit 6,58 731 429 Huoltoasemat 4,32 480 203 Vähittäiskauppa 27,25 3 029 056 Paikoitusmaksut, venemaksut 0,98 108 935 Liikenne, kuljetukset mm. 0,51 56 691 taksit Muut menot 4,64 515 777 Kokonaiskulutus 132,30 14 710 660 3.4 Muu majoitus Muu majoitus-ryhmään kuuluvat leirintäalueilla, B&B:ssä ja majataloissa yöpyvät matkailijat. Nämä matkailijat käyttivät keskimäärin 73,40 euroa vuorokaudessa ja heidän keskiviipymänsä oli 1,97 vuorokautta. Tilastojen mukaan tämä matkailijaryhmän yöpymisten määrä vuonna 2009 oli 20 943, joten tämän ryhmän kokonaiskulutus alueella oli 1 537 006 euroa. Suurimman hyödyn tästä ryhmästä sai vähittäiskauppa, noin 23 euroa vuorokaudessa (taulukko 8). Taulukko 8. Muussa majoituksessa yöpyneiden kulutus kulutuskohteittain Kulutuskohta Kulutus/vuorokausi Kokonaiskulutus Majoitus 19,56 409 645 Ravintolat, baarit, kahvilat 17,49 366 293 Palvelut ja huvit 3,02 63 248 Huoltoasemat 4,24 88 798 Vähittäiskauppa 23,07 483 155 Paikoitusmaksut, venemaksut 0,19 3 979 Liikenne, kuljetukset mm. taksit 0,56 11 728

Muut menot 5,26 110 160 Kokonaiskulutus 73,40 1 537 006 3.5 Vierasvenesatamissa yöpyneiden kulutus Matkailijat jotka yöpyivät omissa veneissään Loviisan tai Porvoon vierasvenesatamissa olivat satamassa keskimäärin 2,77, jonka aikana he vuorokaudessa kuluttivat 57,1 Euroa. Vuonna 2009 vierasvenesatamissa yöpyi 3467 venekuntaa, joissa tutkimuksen mukaan keskimäärin oli 3 henkeä, tarkoittaen että yöpymisvuorokausia oli yhteensä 28 711. tämä matkailijaryhmä kulutti yhteensä 1 638 826 euroa Itä- Uudellamaalla. Vähittäiskauppa oli myös tämän matkailijaryhmän suurin kulutuskohde (taulukko 9). Lisäksi tuloja saivat ravintola-ala ja huoltoasemat. Taulukko 9. Vierasvenesatamissa yöpyneiden kulutus kulutuskohteittain Kulutuskohta Kulutus/vuorokausi Kokonaiskulutus Ravintolat, baarit, kahvilat 14,44 414 587 Palvelut ja huvit 1,55 44 503 Huoltoasemat 11,78 338 216 Vähittäiskauppa 18,17 521 679 Paikoitusmaksut, venemaksut 4,96 142 407 Liikenne, kuljetukset mm. 0,07 2 010 taksit Muut menot 6,11 175 424 Kokonaiskulutus 57,08 1 638 826 3.6 Kesämökkiläisten kulutus Alueen kesämökkiläisille lähetettiin kysely selvitäkseen kuinka paljon heidän kesämökkinsä oli käytössä vuositasolla. Tämän tutkimuksen perusteella kesämökit olivat käytössä keskimäärin 76 vuorokautta vuodessa ja keskimäärin niissä yöpyivät 2,32 henkilöä. Alueella on yhteensä 11 410 kesämökkiä. Tämän laskelman perusteella kesämökkien kokonaisyöpymismääräksi tuli 2 019 570. Haastattelujen avulla tuli ilmi että

matkailijoiden viimeisin viipymä oli keskimäärin 22,73 yötä. Heidän keskimääräinen päiväkohtainen kulutus on 22,17 euroa. Tämä tarkoittaa että kesämökkiläisten kokonaiskulutus alueella oli 44 785 868 euroa vuonna 2009. Alla oleva taulukko näyttää miten tämä summa jakaantuu eri kulutuskohteisiin. Taulukko 10 esittää, miten kesämökkiläisten ja heidän vieraidensa kuluttama raha jakautuu eri kulutuskohteisiin; vähittäiskauppa on suurin kulutuskohde. Taulukko 10. Kesämökkiläisten kulutus kulutuskohteittain Kulutuskohta Kulutus euroa/vuorokausi Kokonaiskulutus Ravintolat, baarit, kahvilat 2,77 5 594 022 Palvelut ja huvit 0,91 1 832 984 Huoltoasemat 2,27 4 589 124 Vähittäiskauppa 12,4 25 066 478 Paikoitusmaksut, venemaksut 0,04 80 783 Liikenne, kuljetukset mm. 0,11 226 568 taksit Muut menot 3,66 7 395 909 Kokonaiskulutus 22,17 44 785 868 3.7 Sukulaisten ja tuttavien luona yöpyvät Sukulaisten ja tuttavien yöpyjien määrä selvitettiin kotitalouksille lähetetyn kyselyn avulla. Tämän kyselyn perusteella 33 637 kotitaloudessa oli yöpyviä vierailijoita yhteensä 19 yötä 2009. Vierailijaseurueen koko oli keskimäärin kolme henkilöä, siten tämän ryhmän yöpymiset alueella olivat kokonaisuudessa 1 917 309. Menomenetelmän haastattelututkimuksen mukaan tämän ryhmän matkailijat käyttivät keskimäärin 38,55 euroa vuorokaudessa matkansa aikana ja viettivät alueella kesimäärin 4,37 vuorokautta. Siten tästä ryhmästä nousi Itä-Uudenmaan tärkeimmäksi matkailijaryhmäksi, heidän kokonaiskulutuksensa vuonna 2009 oli 73 893 088 euroa. Vähittäiskauppa, ravintolat, baarit, kahvilat ja huoltoasemat olivat sukulaisten ja tuttavien luona yöpyneiden tärkeimmät kulutuskohteet (taulukko 11).

Taulukko 11. Sukulaisten ja tuttavien luona yöpyneiden kulutus kulutuskohteittain Kulutuskohta Kulutus/vuorokausi Kokonaiskulutus Ravintolat, baarit, kahvilat 10,44 20 016 705 Palvelut ja huvit 2,89 5 541 023 Huoltoasemat 3,51 6 729 754 Vähittäiskauppa 18,21 34 914 196 Paikoitusmaksut, venemaksut 0,22 421 808 Liikenne, kuljetukset mm. 0,60 1 150 385 taksit Muut menot 2,67 5 119 215 Kokonaiskulutus 38,54 73 893 086 3.8 Matkailijaryhmien vertailu Taulukko 12 esittää menomenetelmän keskeiset tulokset. Siitä ilmenee, että vaikka hotellivierailija selkeästi oli se matkailija, joka keskimäärin käytti eniten rahaa maakunnassa vuorokaudessa. Tärkeimmät matkailijaryhmät ovat kuitenkin sukulaisten ja tuttavien luona yöpyvät sekä kesämökkiläiset. Myös päiväkävijöiden kokonaiskultus on merkittävä. Tulos sinänsä ei ole yllättävä, koska Itä-Uudenmaan kotitalouksissa ja kesämökeillä käy ja yöpyy matkailijoita ympäri vuoden. Varsinainen kesäsesonki, jolloin maakunnassa yövytään eniten vierasvenesatamissa ja leirintäalueilla (muu majoitus), on lyhyt. Taulukko 12. Matkailijaryhmien kulutusten vertailu Ryhmä Kulutus/vuorokausi Kokonaismäärä käyntejä/yöpymisiä Kokonaiskulutus(sis alv) Päiväkävijät 48,61 1 100 000 53 471 000 Hotellivieraat 132,20 111 158 14 710 660 Muu majoitus (esim. B&B) 73,40 20 943 1 537 006 Vierasvenesatamat 57,10 28 711 1 638 826 Sukulaisten ja tuttavien 38,54 1 917 309 73 893 086 luona yöpyvät

Omassa mökissä yöpyvät 22,17 2 019 570 44 785 868 VÄLITÖN MATKAILUTULO MENOMENETELMÄN MU- KAAN 190036446 3.9 Kokonaismatkailutulo menomenetelmän mukaan Kun kaikkien matkailijoiden keskimääräinen rahankulutus eri kulutuskohteisiin sekä matkailijoiden kokonaisviipymä alueella on tiedossa, voidaan laskea matkailijoiden kokonaiskulutus eri kulutuskohteisiin. Taulukosta 13 ilmenee, että matkailijat käyttivät eniten rahaa ostoksiin vähittäiskaupassa, melkein 86 miljoonaa euroa. Lisäksi myös alueen ravintolat sekä huoltoasemat hyötyvät matkailusta paljon. Matkailu tuo majoitusalalle noin kuuden miljoonan euron liikevaihdon menomenetelmän mukaan. Majoitusala on ainoa ala, joka myy palvelujaan pääasiassa vain matkailijoille. Kuusi miljoona euroa on summana pieni, kun sitä vertaa vähittäiskaupan 86 miljoonaan euroon, mutta tulosta ei voida pitää yllättävänä, koska maakunnassa on oikeastaan vain yksi majoitusalan toimija. Kaikki muut majoitusyksiköt ovat pienehköjä. Taulukon 13 oikeanpuoleisessa sarakkeessa esitetään eri kulutuskohteiden matkailutulot ilman arvonlisäveroa. Arvonlisäverokanta vaihtelee aloittain. Lisäksi bensiinin hinnassa on myös muta veroja. Arvonlisävero ei jää alueelle, joten arvonlisäverottomat tulot ovat ne matkailutulot, jotka menomenetelmän mukaan jäävät maakuntaan. Kokonaismatkailutulo ilman arvonlisäveroa oli menomenetelmän mukaan hieman yli 155 miljoonaa euroa. Taulukko 13. Kokonaismatkailutulo menomenetelmän mukaan Kulutuskohde Kokonaismatkailutulo sis. alv Kokonaiskulutus ilman alv. Majoitus 5 916 412 5 443 099 Ravintolat 49 395 413 38 528 422 Vähittäiskauppa 85 871 564 75 566 977 Palvelut 10 072 187 9 266 412 Huoltoasemat 15 790 095 6 316 000 Paikoitusmaksut 1 098 912 1 010 999 Liikenne 1 667 382 1 533 399 Muut menot 20 224 481 17 797 543

Kokonaismatkailutulot 190 036 446 155 459 000

4 ITÄUUSMAALAISTEN YRITYSTEN MATKAILUTULO VUONNA 2009 Tulovaikutusten lähtökohtana ovat Tilastokeskuksen vuoden 2008 tilastot Itä-Uudenmaan yritysten kokonaisliikevaihdoista, koska vuoden 2009 tilastoja ei ollut saatavilla. Vuoden 2008 lukuja muokattiin eri toimialoilla liikevaihtojen supistumisen takia vuonna 2009. Vähennys oli yleisesti 3,7 prosenttia, mutta vähittäiskaupan osalta vain 1,7 prosenttia. Suurin kokonaisliikevaihto oli tukku- ja vähittäiskaupan alalla noin 440 miljoonaa euroa. Majoitus- ja ravitsemistoiminnan kokonaisliikevaihto oli noin 81 miljoonaa euroa. Pienin kokonaisliikevaihto oli matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminnalla noin 6,1 miljoonaa euroa. Tällä toimialalla on myös kaikkein vähiten yrityksiä (17 kpl). Toimialojen yhteenlaskettu kokonaisliikevaihto oli 969 335 miljoonaa euroa. Matkailulle tyypillisiltä toimialoilta suurin kokonaisliikevaihto oli kuljetus ja varastoinnin alalla noin 190 miljoonaa euroa. Huomioitavaa on kuitenkin, että kuljetus- ja varastointiala sisältävät paljon yrityksiä, jotka eivät täytä matkailuyrityksen kriteerejä. Näitä yrityksiä ei ole eroteltu tässä tutkimuksessa. Tältä toimialalta ei myöskään saatu yhtään vastausta, joten arvioitaessa tämän toimialan matkailun tulovaikutuksia, käytettiin apuna aiemmin tehtyjä vastaavia tutkimuksia matkailun myynnin prosenttiosuuden ja tulokertoimen kohdalla. Liikenteen (kuljetus ja varastointi) matkailuosuudeksi on tässä tutkimuksessa arvioitu viisi prosenttia. Taulukossa 14. on esitelty arvioitu kokonaisliikevaihto toimialoittain vuodelle 2009. Luvut ovat arvonlisäverottomia. Taulukko 14. Kokonaisliikevaihto toimialoittain vuonna 2009 Toimiala Kokonaisliikevaihto (1 000 ) Tukku- ja vähittäiskauppa 447 526 Polttoaineiden vähittäiskauppa 35 689 Kuljetus ja varastointi 181 624* Majoitus- ja ravitsemistoiminta 81 220 Kiinteistöalantoiminta 497 990 Vuokraustoiminta 116 711 Matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminta 5 898

Taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut 12 374 Muut henkilökohtaiset palvelut 13 533 Yhteensä 899 565 *=Ilmaliikenteessä on vain yksi toimipaikka ja alle kolme toimipaikkaa sisältävien luokkien tietoja ei julkaista =Rahapeli- ja vedonlyöntipalveluissa on vain kaksi toimipaikkaa ja alle kolme toimipaikkaa sisältävien luokkien tietoja ei julkaista. Taulukossa 15 on esitelty matkailumyynnin osuudet ja välitön matkailutulo toimialakohtaisesti. Luvut ovat arvonlisäverottomia. Taulukossa on esitelty ainoastaan ne toimialat, joilta saatiin vastauksia. Näiden toimialojen kokonaisliikevaihto oli yhteensä yli 784 miljoonaa euroa. Matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminnan alalla matkailumyynnin prosenttiosuus on suurin 90 %. Toiseksi suurin matkailumyynnin prosenttiosuus on majoitus- ja ravitsemistoiminnan alalla 70 %. Majoitus- ja ravitsemistoiminnan matkailuosuusprosenttia pienentää se, että paikalliset käyttävät myös paljon erityisesti ravitsemispalveluita. Eniten kuitenkin välitöntä matkailutuloa toimialoista sai tukku- ja vähittäiskauppa lähes 73 miljoonaa euroa. Toiseksi eniten välitöntä matkailutuloa sai majoitus- ja ravitsemistoiminta lähes 57 miljoonaa euroa. Vuonna 2009 tutkimuksessa huomioidut toimialat saivat yhteensä 155 miljoona euroa välitöntä matkailutuloa. Taulukossa käytetyt matkailumyyntiprosenttiosuudet ovat kyselystä saatuja vastauksia kuljetusta ja varastointia lukuun ottamatta. Sen kohdalla sovellettiin aiempia tutkimuksia ja käytettiin niistä saatua keskiarvoa matkailumyynninprosenttiosuuden kohdalla. Taulukko 15. Välitön matkailutulo toimialoittain Toimiala Kok.lv. (1000 ) Matkailumyynti (%) Välitön matkailutulo (1000 ) Tukku- ja vähittäiskauppa 447 526 16,4 73 394 Polttoaineiden vähittäiskauppa 35 689 8 2 855 Kuljetus ja varastointi 181624* 5 9 081 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 81 220 70 56 854 Matkatoimistojen ja -järjestäjien toimin- 5 898 90 5 308

ta Taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut 12 374 60 7 424 Yhteensä 764 331 154 916 4.1 Kokonaismatkailutulo tulomenetelmän mukaan Jotta saadaan laskettua matkailun kokonaistulo, täytyy välitön matkailutulo kertoa tulokertoimen avulla. Matkailun tulokertoimen on todettu vaihtelevan Suomessa 1,2 ja 1,5 välillä. Tässä tutkimuksessa päätettiin soveltaa näiden lukujen keskiarvoa eli 1,35, koska Itä-Uudenmaan taloudellinen rakenne vastaa keskimäärin Suomen muita maakuntia. (Laakkonen 2002, 25 26.) Taulukossa 16 on esitelty miten kokonaismatkailutulo muodostuu. Taulukossa esitetyt luvut ovat arvonlisäverottomia. Se on siis välittömän ja välillisen matkailutulon yhteenlaskettu summa. Välillinen matkailutulo saadaan laskettua tulokertoimen avulla. Maakuntaa jäävä suora matkailutulo (155 miljoona euroa), luo yritysten keskinäisten ostojen ja hankintojen kautta välillisiä matkailutuloja yli 54 miljoonaa euroa. Itä-Uudenmaan kokonaismatkailutulo (välittömät ja välilliset) oli vuonna 2009 noin 209 miljoonaa euroa. Taulukko 16. Kokonaismatkailutulo toimialoittain Välitön matkailutulo Välilliset matkai- Kokonaismatkailutulo Toimiala (1000 ) Tulokerroin lutulot (1000 ) (1000 ) Tukku- ja vähittäiskauppa 73 394 1,35 25 688 99 082 Polttoaineiden vähittäiskauppa 2 855 1,35 999 3 854 Kuljetus ja varastointi 9 081 1,35 3178 12 259 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 56 854 1,35 19899 76 753 Matkatoimistojen ja - järjestäjien toiminta 5 308 1,35 1 858 7 166 Taiteet, viihde- ja virkistyspal- 7 424 1,35 2 598 10 022

velut Yhteensä 154 916 54 220 209 137 4.2 Meno- ja tulomenetelmän tulosten vertailu Ideaalitilanteessa tulo- ja menomenetelmällä päästään hyviin samanlaisiin tuloksiin. Aikaisemmat tutkimukset ovat tosin osoittaneet että suuria heittoja voi olla yksittäisten alojen suhteen ja jopa kokonaan tulo- ja menomenetelmän välillä. Tulomenetelmää pidetään yleensä luotettavampana kuin menomenetelmää, sillä matkailijoille on yleensä vaikeaa arvioida kulutuksensa matkan aikana varsinkin kun heitä ei pystytä haastattelemaan lähtöhetkellä. Myös pankki- ja luottokorttien runsas käyttö voi tuottaa vaikeuksia matkailijoille arvioimaan kuinka paljon rahaa he oikeasti ovat käyttäneet lomansa aikana. Toisaalta myös tulomenetelmällä on omat heikkoutensa, esimerkiksi jos yritysten halu osallistua tutkimukseen on pieni niin kuin tässä tutkimuksessa. Tällöin on vaikeaa vetää luotettavia johtopäätöksiä siitä miten suuri osa yritysten liikevaihdosta syntyy matkailun kautta. Tulo- ja menomenetelmät eivät aina ole täysin verrattavissa keskenään koska menomenetelmän kaikki kulutuskohteet eivät vastaa yksittäistä talouden alaa tilastokeskuksen kansallisessa tilinpidossa. Taulukko 17 vertaa tulo- ja menomenetelmän tuloksia keskenään. Taulukosta ilmenee, että matkailutulo oli suurempi menomenetelmän kuin tulomenetelmän mukaan vähittäiskaupan, huoltoasemien ja palvelusektorin kohdalla. Matkailijat siis arvioivat kuluttavansa enemmän näihin kohteisiin kuin mitä alan yritykset arvioivat saavansa tuloja matkailusta. Tulomenetelmän perusteella taas majoitus- ja ravitsemisala sekä liikennesektori saisivat suuremman osan liikevaihdostaan matkailusta kuin mitä matkailijat sanoivat kuluttaneensa näihin kulutuskohteisiin. Kokonaisuudessa meno- ja tulomenetelmien tulokset olivat hyvin lähellä toisiaan, sillä ero on vain noin miljoona euroa. Taulukko 17. Tulo- ja menomenetelmän tulosten vertailu Kulutuskohde Kokonaismatkailutulo tulomenetelmän Kokonaismatkailutulo menomene- mukaan ilman. alv telmän mukaan ilman alv. Majoitus- ja ravitsemisala 56 854 000 43 971 521 Vähittäiskauppa 73 394 000 75 566 977 Palvelut 7 424 000 9 266 412

Huoltoasemat 2 855 000 6 316 000 Paikoitusmaksut, venemaksut 1 010 999 Liikenne 9 081 000 1 533 399 Muut menot 17 797 543 (alv 12) Matkanjärjestäjät 5 308 000 Kokonaismatkailutulot 154 916 000 155 000 000 Taulukko 18 näyttää arvioidut matkailutulot eri aloille siten että tutkimuksen tutkijat ovat arvioineet matkailualojen kokonaiskulut sekä meno- että tulomenetelmän perusteella. Jos meno- ja tulomenetelmien tulosten välillä oli suuria heittoja, tuloja on arvioitu olevan keskiarvo eri menetelmien tuloksista. Näin on arvioitu majoitus- ja ravintolasektorin, vähittäiskaupan sekä huoltoasemien suorat matkailutulot. Palvelujen osalta menomenetelmällä saadut tulokset pidettiin luotettavampina koska tulomenetelmän tutkimukseen osallistui vaan rajoitettu määrä palveluyrityksiä. Toisaalta tämän sektorin kohdalla ei ollut suurta heittoa tulo- ja menomenetelmän tulosten välillä. Suurempi ero oli liikenteen osalla, sillä matkailijat arvioivat käyttävänsä hyvin vähän rahaa esimerkiksi kuljetuksiin. Toisaalta tämän alan kokonaisliikevaihto on maakunnassa suuri, jolloin arvioitiin aikaisempien tutkimusten perusteella matkailun lisäarvo alan liikevaihtoon olevan noin viisi prosenttia. Muiden menojen osuutta vähennettiin 50 prosentilla, koska arvioitiin, että nämä kulutukset jo sisältyvät muiden alojen matkailutuloihin. Siten maakunnan suoraksi matkailutulokseksi 2009 saatiin n. 163 miljoona ja kokonaismatkailutulokseksi noin 220 miljoona. Tämä tarkoittaa että matkailuala on maakunnan suurempia taloudellisia aloja heti kemian ja elintarviketeollisuuden jälkeen. Taulukko 18. Lopullinen matkailutulo sektoreittain 2009 Kulutuskohteet Kokonaisliikevaihto ilman alv Suora matkailu- Kokonaismatkailutulo (1000 ) ilman alv (kerrannaisvaikutus tulo ilman alv 1,35) (1000 ) (1000 ) Majoitus- ja ravitsemustoiminta 81 220 50 413 68 058 Tukku ja vähittäiskauppa 447 526 74 481 100 549

Polttoaineiden vähittäiskauppa 35 689 4 586 6 191 Matkatoimistojen- ja 5 898 5 308 7 166 järjestäjien toiminta Palvelut mm. virkistys 12 374 9 266 12 509 ja kauneudenhoito Kuljetus ja varastointi 181 624 9 081 12 259 Paikoitusmaksut ja 1 011 1 365 venemaksut Muut menot 8 899 000 12 014 000 Kokonaismatkailutulot 163 045 220 110 Matkailutulo jakaantuu kuvion 2 mukaan seuraavalla tavalla sektoreittain. Maakunnan vähittäiskauppa on selkeästi se sektori, joka hyötyy eniten matkailusta. Jopa 46 prosenttia koko alueen suorasta matkailutulosta kohdistui vähittäiskauppaan. Toiseksi eniten hyötyi majoitus- ja ravintola-ala, joka sai 31 prosenttia matkailijoiden käyttämästä rahanmäärästä. Palvelu- ja kuljetusalan osuus matkailijoiden kulutuksesta oli yhtä suuri, kuusi prosenttia. Kuvio 2. Matkailutulojen jakautuminen eri toimialoittain Itä-Uudellamaalla vuonna 2009

4.3 Vertailu Ahvenanmaan vuoden 2008 tutkimukseen Ahvenanmaalla on analysoitu matkailun talousvaikutuksia säännöllisesti vuodesta 1995. Uusin tutkimus on vuodelta 2008 (ÅSUB 2009). Ahvenanmaata ja Itä-Uuttamaata on mielenkiintoista verrata, koska ne ovat matkailijamääriltään melkein yhtä suuria. Ahvenanmaahan tuli n. 2 miljoona matkailijaa 2008 kun tämän tutkimuksen mukaan Itä-Uusimaa houkutteli n. 1,7 matkailijaa 2009. Vaikka tämä tutkimus ja Ahvenanmaan tutkimukset eivät ole suoraan verrattavissa toisiinsa jotkut luvut ovat vertaiskelpoisia. Esimerkiksi hotellivieraat käyttivät Ahvenanmaalla vuonna 2008 keskimäärin 119 euroa vuorokaudessa kun hotellivieras tämän tutkimuksen mukaan käytti Itä-Uudellamaalla keskimäärin 132 euroa. Vierasvenesatamissa yöpyneiden vastaavat luvut olivat 53 euroa Ahvenanmaalla 2008 ja 57 euroa Itä- Uudellamaalla 2009. Myös sukulaisilla ja tuttavilla yöpyneet käyttivät enemmän rahaa Itä- Uudellamaalla kuin Ahvenanmaalla, 39 euroa verrattuna 25 euroon Ahvenanmaalla. Välitön matkailutulo (ilman varustamoiden osuutta) oli Ahvenanmaalla 82,4 miljoona kun se Itä-Uudellamaalla oli 163 miljoona. Tämä selittyy osittain sillä, että merkittävä osa Ahvenanmaan matkailijoista on päiväkävijöitä, jotka käyttävät rahansa laivalla matkalla Ahvenanmaalle ja pois. Ahvenanmaan hintataso sekä rajoitetumpi tarjonta vähittäiskaupan suhteen vaikuttaa myös siihen että matkailijoiden keskimääräinen rahankulutus alueella jää pienemmäksi. Ahvenanmaalla ei tutkittu maakunnan sisäistä matkailua.

5 MATKAILUN TYÖLLISTÄVÄ VAIKUTUS ITÄ-UUDELLAMAALLA VUONNA 2009 Lähtökohtana työllisyysvaikutuksille on Tilastokeskuksen tilasto Itä-Uudenmaan yritysten henkilöstöistä, josta ilmeni alueen yritysten kokonaishenkilöstöt vuodelta 2008. Kokonaisuudessa huomioitavilla toimialoilla työskenteli yhteensä 6 981 henkilöä. Tukku- ja vähittäiskauppa työllisti huomattavan enemmistön 3 083 henkilöä, joka on 44 % kokonaishenkilöstöstä. Toiseksi eniten työllisti kuljetuksen ja varastoinnin toimiala lähes 20 % kokonaishenkilöstöstä ja kolmanneksi eniten työllisti majoitus- ja ravitsemistoiminta (14 %). Polttoaineiden vähittäiskauppa työllisti 117 henkilöä (2 %), kiinteistöalan toiminta 253 henkilöä (4 %), vuokraustoiminta 57 henkilöä (4 %), matkatoimistojen- ja järjestäjien 37 henkilöä (1 %), taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut 151 henkilöä (2 %) ja muut henkilökohtaiset palvelut 263 henkilöä (4 %). Taulukossa 20 on esitelty tarkemmin henkilöstöjakauma toimialoittain. Taulukossa on myös esitelty henkilöstöjakauma (kokopäiväiset, osa-aikaiset ja yrittäjät) kyselyyn vastanneiden yritysten kohdalta. Vastanneet yritykset työllistävät yhteensä kokopäiväisesti 206 henkilöä, osa-aikaisesti 111 henkilöä ja yrittäjinä toimii 10 henkilöä. Yhteensä vastanneet yritykset työllistävät 327 henkilöä. Vaikka enemmistö vastanneista yrityksistä oli tukku- ja vähittäiskaupan alalta (47 %), majoitus- ja ravitsemistoiminta työllistää yhteensä 169 henkilöä (52 % näytteestä) mukaan luettuna kokopäiväiset, osa-aikaiset ja yrittäjät. On kuitenkin muistettava, että tukku- ja vähittäiskaupan alalta 43 yritystä jätti vastaamatta kyselyyn, samoin kuin muidenkin toimialojen kohdalla suunniteltu otanta jäi toteutumatta. Kuljetus ja varastoinnin aloilta ei saatu yhtään vastausta kyselyyn, joten kyseisen toimialan kohdalla sovellettiin samoja lukuja kuin matkailutulon määrittelyssä. Polttoaineiden vähittäiskauppa työllisti yhteensä 21 henkilöä (6 % näytteestä), matkatoimisto- ja järjestäjien toiminta 7 henkilöä (2 % näytteestä) ja taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut 24 henkilöä (7 % näytteestä). Nämä tulokset koskevat ainoastaan kyselyyn vastanneita yrityksiä ja on muistettava, että nämä luvut ovat todellisuudessa paljon suurempia. Taulukko 19. Näyte ja perusjoukko työntekijämäärien mukaan toimialoittain Toimiala Kokopäiväiset Osaaikaiset Näyte Yrittäjät Työlliset yhteensä Osuus näytteestä Perusjoukko Toimialan työlliset Itä- Uudellamaalla Osuus perusjoukosta Tukku- ja vähittäiskauppa 61 40 5 106 32 % 3 083 44 % Polttoaineiden väh.kauppa 10 10 1 21 6 % 117 2 % Kuljetus ja varastointi 1 393 20 % Majoitus- ja ravitsemistoiminta 112 54 3 169 52 % 958 14 % Kiinteistöalan toiminta 253 4 % Vuokraustoiminta 57 1 % Matkatoimisto- ja matkanjärj. 4 2 1 7 2 % 37 1 % Taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut 19 5 24 7 % 151 2 % Muut henkilökohtaiset palvelut 263 4 % Yhteensä 206 111 10 327 100 % 6 981 100 %

Matkailun välittömän työllisyysvaikutuksen muodostavat ne työpaikat, jotka tarvitaan matkailijoiden ostamien palveluiden ja tavaroiden tuottamiseen. Matkailutyöllisyyden laskemisessa on käytetty samaa matkailuosuusprosenttia kuin matkailutulon määrittelemisessä. Tukku- ja vähittäiskaupan kohdalla se on 16,4 %, polttoaineiden vähittäiskaupalla 8 %, kuljetuksessa ja varastoinnissa 29 %, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa 70 %, matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminnassa 90 % ja taiteet, viihde- ja virkistyspalveluissa 60 %. Matkailun ansiosta vuonna 2008 Itä-Uudellamaalla työllistyi yhteensä 1 741 henkilöä. Taulukossa 8. on esitelty matkailun välittömät työllisyysvaikutukset. Taulukko 20. Matkailun välittömät työllisyysvaikutukset toimialoittain Toimiala Työllisyys Matkailuosuusprosentti Matkailutyöllisyys Tukku- ja vähittäiskauppa 3 083 16,4 506 Polttoaineiden vähittäiskauppa 117 8 9 Kuljetus ja varastointi 1393 5 70 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 958 70 671 Matkatoimistojen ja -järjestäjien toiminta 37 90 33 Taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut 151 60 91 Yhteensä 5 739 1 380 Matkailulla oli suurin työllistävä vaikutus majoitus- ja ravitsemistoiminnassa. Se työllisti yhteensä 671 henkilöä tällä toimialalla. Tukku- ja vähittäiskaupan alalla matkailu työllisti yhteensä 506 henkilöä. Taiteet, viihde- ja virkistyspalveluiden kohdalla matkailu työllisti 91 henkilöä ja kuljetuksessa ja varastoinnissa 70. Matkatoimistojen- ja järjestäjien toiminnassa se työllisti 33 henkilöä. Pienin vaikutus matkailulla oli polttoaineiden vähittäiskauppaan (yhdeksän henkilöä). Tätä lukua varmasti pienentää jonkin verran se, että suurimmilta huoltoasemilta ei saatu vastauksia kyselyyn, kuten esim. Pukarin Paronilta ja Kuninkaantien ABClta. On muistettava, että samoin kuin matkailutulojen kohdalla, niin myös matkailutyöllisyydessä välittömien vaikutusten aikaan saamat kerrannaisvaikutukset ovat sitä suuremmat, mitä vahvempi ja monipuolisempi alueen elinkeinorakenne on. Matkailutyöllisyyden kertoimet ovat kuitenkin merkittävästi tulokerrointa pienempi. (Laakkonen 2002, 25-26.)

Koska matkailutoimialojen tehdyt työtunnit kuvastavat matkailun työllistävää vaikutusta paremmin kuin työllistettyjen määrä, on tärkeää esitellä myös tehdyt työtunnit palkansaajien ja yrittäjien osalta. Kuten taulukosta selviää, palkansaajat tekivät yhteensä 218 440 työtuntia ja yrittäjät 18 022 työtuntia. Yhteensä palkansaajat ja yrittäjät tekivät 236 462 työtuntia kaikki toimialat yhteenlaskettuna. Majoitus- ja ravitsemistoimialalla tehtiin eniten työtunteja. Palkansaajien ja yrittäjien yhteenlasketut työtunnit olivat 311 100 työtuntia. Toiseksi eniten työtunteja tehtiin tukku- ja vähittäiskaupan alalla. Palkansaajien ja yrittäjien yhteenlasketut työtunnit olivat 135 442 työtuntia. Polttoaineiden vähittäiskaupan alalla työtunteja tehtiin yhteensä 26 000, matkatoimisto- ja järjestäjien alalla 7 620 työtuntia, taiteet, viihde- ja virkistyspalvelujen alalla 32 600 työntuntia. Taulukossa 9. esitellään tehdyt työtunnit palkansaajien ja yrittäjien osalta, mutta ainoastaan niiltä toimialoilta, joilta saatiin vastauksia. On myös muistettava, että esitetyt luvut perustuvat yritysten omiin arvioihin. Taulukko 21. Vastaajien ilmoittamat vuotuiset työtunnit toimialoittain Vastausten määrä Palkansaajien määrä Palkansaajien työtunnit Yrittäjien määrä Yrittäjien työtunnit Työtunnit yhteensä Vastaajayrityksen toimiala Tukku- ja vähittäiskauppa 7 106 123 470 5 11 972 135 442 Polttoaineiden vähittäiskauppa 1 21 26 000 1 0 26 000 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 5 169 307 000 3 4 100 311 100 Matkatoimisto- ja matkanjärj. 1 7 5 670 1 1 950 7 620 Taiteet, viihde- ja virkistyspalvelut 1 24 32 600 32 600 Yhteensä 15 327 218 440 10 18 022 236 462

6 YHTEENVETO Itä-Uudenmaan matkailu tulo- ja työllisyystutkimus osui mielenkiintoiselle vuodelle. Koko maailma kärsi talouden taantumasta, mikä vaikutti myös matkailijoiden kulutuskäyttäytymiseen. Itä-Uudellamaalla vietettiin Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlaa, jolla oli mahdollisesti päinvastainen vaikutus ainakin maakunnan kävijämääriin. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että matkailun merkitys maakunnan elinkeinoelämälle on suuri. Suoramatkailutulo oli vuonna 2009 163 miljoonaa euroa ja kokonaismatkailutulo ilman arvonlisäveroa lähes 220 miljoonaa euroa. Jos matkailutuloihin lisätään toimialakohtainen liikevaihtovero, matkailun maakuntaan tuoma liikevaihto on merkittävä. Matkailu työllisti Itä-Uudellamaalla lähes 1.400 henkilöä. Länsi-Uudenmaan matkailun taloudellisia vaikutuksia on tutkittu vuonna 2007. Tutkimuksen mukaan alueen matkailutulot olivat 194 miljoonaa euroa, ja matkailun työllistävä vaikutus oli 1.920 henkilöä. (Selvitys matkailun tulo- ja työllisyysvaikutuksista Länsi-Uudenmaan kunnissa 2009.) Pääkaupunkiseudun matkailutuloja selvitettiin myös vuoden 2007 osalta, jolloin matkailun kokonaismatkailutuloksi saatiin lähes 2,3 miljardia euroa ja työllistäväksi vaikutukseksi 15 647 henkilöä. (Matkailu pääkaupunkiseudulla 2008.) Näiden kolmen eri tutkimuksen tuloksia on vaikea vertailla, koska kaikki on tehty hieman erilaisilla menetelmillä. Yhteenvetona voidaan kuitenkin sanoa, että matkailu on Uudellamaalla merkittävä elinkeino, joka tuo maakuntaan lähes kolme miljardia euroa ja työllistää 19.000 henkilöä. Toivottavasti uusi Uudenmaan maakunta huomio matkailuelinkeinon myös omassa toiminnassaan.

LÄHTEET Itä-Uudenmaan liitto 2006. Itä-Uudenmaan matkailustrategia 2007-2013. Kauppila, P. 2001. Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset: pohjoismaisen mallin matkailijatutkimukset. Naturpolis Kuusamo, tutkimuksia 3/2001. Kutilainen, S. 2004. Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset Kalajoella vuonna 2001. Nordia Tiedonantoja 1/2004. Laakkonen, S. 2002. Matkailun aluetalouidelliset vaikutukset. Seurantaindikaattorit ja vuoden 200 tulokset. Kauppa- ja teollisuusministeriön kertomuksia ja selvityksiä 4/2002. Markkinointiosasto. Loviisan kaupungin matkailutoimisto 2010. Kävijätilasto. Matkailu pääkaupunkiseudulla eurot, yritykset, matkailijat. Toimialaraportti 2002-2007. 2008. Culminatum Innovation, Haaga-Perho tutkimuspalvelut. Porvoon kaupungin matkailutoimisto 2010. Kävijätilasto. Selvitys matkailun tulo- ja työllisyysvaikutuksista Länsi-Uudenmaan kunnissa 2007. 2009. Suomen Matkailuasiantuntijat Oy, AKO Länsi-Uusimaa. Taipale, I. 2007. Itä-Uudenmaan matkailijatutkimus 2006-2007. HAAGA-HELIA tutkimuksia 4/2007. ÅSUB 2009. Turismens samhällsekonomiska betydelse för Åland 2008, haettu 2010-10-10, http://www.asub.ax/files/rapport2009.3.pdf.