Lausunto 1 (5) Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta stv@eduskunta.fi Viite: Valiokunnan kuulemistilaisuus 27.1 2015 Asia: Hallituksen esitys 341 / 2014vp lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta Nykyinen laki lasten päivähoidosta tuli voimaa 1.4.1973. Tämän jälkeen lakia on korjattua ja muutettu yli 50 kertaa. Nykyinen laki lasten päivähoidosta on erittäin tulkinnanvarainen, sekava ja epäjohdonmukainen. On erittäin tärkeää säätää laki alle kouluikäisten lasten varhaiskasvatuspalveluista. Laki ei saa kutenkaan olla vain vanhan päivähoitolain päivitys ja nimen muutos. Varhaiskasvatuslain tulee vahvistaa lasten oikeutta laadukkaaseen pedagogiseen varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon. Lain tulee merkittävästi ohjata ja kehittää varhaiskasvatuspalvelujen laatua ja sisältöjä. Viime vuosina laadukkaan varhaiskasvatuksen merkittävyys, vaikuttavuus ja tuloksellisuus on tutkimuksella ja tieteellä todistettu merkittäväksi ajanjaksoksi koko lapsen elämänkaarelle. Kansainvälisesti varhaiskasvatuksen kehittäminen osana kasvatus- ja koulutuspolitiikka on vahvassa asemassa. Viime vuosina mm. Euroopan unionin on antanut useamman kannanoton varhaiskasvatuksen kehittämisestä. Vuonna 2011 EU komissio mm. totesi, että laadukas varhaiskasvatus on perusta EU-kansalaisten osaamistason kohottamiselle ja että varhaiskasvatuksen keskeinen laatutekijä on henkilöstön ammattitaito. Toisaalta Komission suositus vuodelta 2013 kehottaa investoimaan lapsiin ja lopettamaan huono-osaisuuden kierteen. Komissio mm. suosittelee, että lasten vanhempien tietoisuutta varhaiskasvatuksen merkityksestä tulee lisätä ja lasten osallistumista varhaiskasvatuspalveluihin tulee tukea. YK:n lasten oikeuksien komitea suositteli Suomelle jo vuonna 2011, että varhaiskasvatuspalvelujen kattavuutta ja laatua parannetaan. Suomessa päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelujen käyttö on alhaisinta verrattuna muihin pohjoismaihin. Meillä päivähoitopalvelut edelleen profiloituvat enemmän työelämän palveluina kuin lapsen oikeutena varhaiskasvatuspalveluihin. Tähän on tarpeen saada muutos.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 2 (5) Muutos on tärkeää erityisesti siksi, että varhaiskasvatus ja esiopetus ovat meillä erityisen merkittävä ajanjakso lapsen elämässä koska mm. oppivelvollisuus alkaa kansainvälisesti verraten myöhään. Lasten päivähoidon palveluja lapsista käyttää 229.000. Päivähoidossa 3-5 vuotiaista lapsista on noin 67 %. Päivähoidossa olevista lapsista 74 % on päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa 15 %. Lasten päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehittäminen liitettiin vuoden 2013 alussa osaksi muita kasvatus- ja koulutuspalveluja, Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen. Tämä hallinnonalan muutos tulee vahvasti näkyä myös päivähoito- ja varhaiskasvatuksen palvelujen kehittämisessä. Lakiesityksessä myönteistä on Opetushallituksen määritteleminen varhaiskasvatuksen kehittämisvirastoksi. Samoin myönteistä on 2a :ssä määritellyt varhaiskasvatuksen tavoitteet, joskin niihin on myös tarpeen tehdä joitakin tarkennuksia. OAJ pitää myös kuitenkin tärkeänä, että perhepäivähoidon osalta Opetushallituksen on ohjeistettava erikseen lain 2a :n mukaisten tavoitteiden soveltamisesta perhepäivähoidossa. Varhaiskasvatuksen määrittely (1 ) on oikean suuntainen jollei sitä vesitettäisi 1 :n kolmannessa momentissa toteamalla, että samat ja vaativat varhaiskasvatuksen tavoitteet voivat toteutua myös perhepäivähoidossa. Tällä määrittelyllä mitätöidään varhaiskasvatusta toteuttavan henkilöstön erilaiset koulutustaustat sekä päivähoitomuotojen ominaispiirteet. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ pitää keskeisempinä heikkouksina ja korjattavina kohtina nyt esillä olevassa hallituksen esityksessä varhaiskasvatuslaiksi erityisesti seuraavia perustavanlaatuisia asioita. 1. Varhaiskasvatuslain nimike ja varhaiskasvatuksen määrittely Laissa on selkeästi märiteltävä päivähoidon ja varhaiskasvatuksen käsitteet. Siksi lain nimi tulee olla laki varhaiskasvatuksesta ja perhepäivähoidosta. Laissa tulee selkeästi määrittää päiväkotien toteuttaman varhaiskasvatuksen ja perhepäivähoidon sisällöt, tavoitteet ja kummankin toimintamuodon ominaispiirteet. Molemmille toimintamuodoille ei voi antaa samaa kasvatuksen ja opetuksen vastuualuetta, koska henkilöstön kelpoisuus- ja koulutusvaatimuksissa on merkittäviä eroja ja toimintamuodot eroavat vahvasti toisistaan. Perhepäivähoidon kaltaisia toimintamuotoja, joissa ei
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 3 (5) edellytetä opetustoimen henkilöstöä, ei mm. OECD tilastoi varhaiskasvatukseksi. 2. Varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen Hallituksen esityksen mukaan varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet laatisi Opetushallitus. Tämä on hyvä ja selkeä jatkumo vuoden 2013 hallintoalan muutokselle. Sen sijaan hallituksen esityksessä on epäloogista ja perusteetonta, että jokaiselle lapselle laadittaisiin lakisääteisesti oma henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma sekä perhepäivähoidossa ja päiväkodissa. Esitystä on perusteltu mm. sillä että jo nyt päivähoidossa laaditaan näitä henkilökohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet, etteivät nämä suunnitelmat todennu lapsiryhmän toiminnan suunnittelussa. (Maarit Alasuutari / Suunniteltu lapsuus) Juuri edellä mainitusta syystä OAJ:n mielestä valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman lisäksi tarvitaan lakisääteisesti paikallistason suunnitelma. Näiden pohjalta voidaan harkinnan mukaan laatia ryhmäkohtainen ja lapsikohtainen suunnitelma. Tuen tarpeessa olevalle lapselle suunnitelma tulisi OAJ:n näkemyksen mukaan kuitenkin aina laatia. Näin on esi- ja perusopetuksessa. Ei ole mitään perusteluja sille, miksi varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa ei noudatettaisi samaa linjausta ja käytäntöjä kuin esi - ja perusopetuksessa. Varhaiskasvatuksen suunnitelmallinen ja tavoitteellinen toteuttaminen ja toiminnan arviointi edellyttää että lapsi toimii riittävän kokoisessa vertaisryhmässä. Tämä toteutuu yleensä vain päiväkodissa. Lisäksi vain päiväkodeissa on pedagogisen koulutuksen saanutta henkilöstöä, joilla on valmiuksia laatia tämä vaativa ja lasten oikeuksiin perustuva suunnitelma. OAJ edellyttää, että lain mukaan päiväkodeille tulee laatia erikseen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja perhepäivähoitoon perhepäiväsuunnitelman perusteet. 3. Ryhmäkokojen säätely Hallituksen esityksessä esitetään säädettäväksi lapsiryhmäkokojen muodostamisesta. Säädöksen vaikuttavuus jää olemattomaksi, jos samanaikaisesti ei muuteta lasten päivähoidosta annetun asetuksen 6 :n määräyksiä. Lisäksi on tarpeen uudelleen määritellä ns. osa-aikaisessa toiminnassa olevien lasten ja henkilöstön välinen suhdeluku samalle tasolle kuin kokopäivätoiminnan osalta.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 4 (5) 4. Varhaiskasvatuksen vaikuttavuuden parantaminen ja henkilöstö Tuloksellisen ja vaikuttavan toiminnan toteuttamiseksi tulisi laissa määritellä myös varhaiskasvatuksen ja päivähoidon henkilöstön määrästä, kelpoisuudesta ja vastuualueista. Varhaiskasvatuksessa kaikilla jo nyt toimivilla eri henkilöstöryhmillä on tärkeä paikkansa. On kuitenkin tunnustettava, että erilainen koulutustausta tuottaa erilaista osaamista. On taloudellisesti kyseenalaista, jos henkilöstön erilaisia koulutustaustoja ja sitä kautta hankittua osaamista ei käytetä täysimääräisesti varhaiskasvatuksen hyväksi vaan henkilöstön tehtävät ja vastuualueet hämärretään. Henkilöstön nimikkeiden selventäminen varhaiskasvatuslakia valmisteleva työryhmä esitti, että päiväkodin henkilöstön nimikkeet määritellään koulutustaustan mukaan varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja varhaiskasvatuksen opettaja. OAJ pitää tärkeä tätä henkilöstön nimikkeiden selkiyttämistä koulutustaustan mukaan. Tämä esitys on kustannusneutraali. Se olisi voinut olla kuitenkin tuottava, koska palvelujen järjestäjä ja lasten vanhemmat olisivat paremmin tietoisia lastaan kasvattavien koulutustaustasta ja asettaa heille myös vaatimuksia ja toiveita sen mukaisesti. Henkilöstön nimikkeiden uudelleen määrittelyä tukee myös varhaiskasvatuksen koulutuksen arviointi ja sen esitykset. Varhaiskasvatuksen koulutusten arvioinnin toteutti koulutuksen ja korkeakoulutuksen arviointineuvosto 2013. Lain tavoitteena tulee olla myös varhaiskasvatuksen korkeakoulutuksen saaneiden henkilöstön lisääminen lapsiryhmissä kansainvälisten linjausten mukaisesti ja pedagogisen laadun ja toiminnan kehittämiseksi. Tässä esitetyssä muodossaan varhaiskasvatuslaki jää lähinnä vuodelta 1973 olevan päivähoitolain korjaamiseksi. Kokonainen, ehjä lainsäädäntö, joka tukisi ja vahvistaisi kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kokonaisuutta, varhaiskasvatuksen ja perhepäivähoidon kehittämistä jää edelleen puuttumaan. Laissa jää huomiotta ja kesken monet varhaiskasvatuksen ja perhepäivähoidon kehittämisen ja toteutuksen kannalta keskeiset asiat kuten - johtajuuskysymykset päiväkodissa ja perhepäivähoidossa - vuorohoito - lapsivaikutusten arviointi varhaiskasvatuksen ja perhepäivähoitoa koskevassa päätöksenteossa
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 5 (5) - kaikkien lasten oikeus laadukkaaseen ja säännölliseen varhaiskasvatukseen - erityistä hoito-ja kasvatusta tarvitsevien lasten asema ja oikeudet - kotona hoidettavien lasten oikeus varhaiskasvatukseen suhteessa mm. kotihoidontukeen Opetusalan Ammattijärjestö OAJ esittää oheisessa liitteessä kaikkiin esille ottamiimme kohtiin selkeät pykälämuutokset. Lopuksi OAJ myös pitää valitettavana sitä, että Opetus-ja kulttuuriministeri ei käynyt lakiluonnoksen valmistelun yhteydessä OAJ:n kanssa KNOL (Kunnan viranhaltijain neuvotteluoikeudesta annetun lain 389/1944 mukaiset neuvottelut) neuvotteluja. Ministeriön vastauksessa OAJ:n neuvottelupyyntöön todettiin, ettei lastentarhanopettajan, päiväkodin- tai varhaiskasvatusjohtajan virka -tai työsuhteen sisältö muutu varhaiskasvatuslain myötä. OAJ kuitenkin katsoo, että varhaiskasvatus perustuu nimenomaa pedagogialle ja se tuo henkilöstön vastuualueisiin ja tehtäviin merkittäviä muutoksia. Tämä on mielestämme myös varhaiskasvatuslain säätämisen lähtökohta. OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ Heljä Misukka koulutusjohtaja Ritva Semi erityisasiantuntija