Alueen pinta-ala: 130 ha Korkeus: 152 mpy Suhteellinen korkeus: 66 m

21 Otikka JUVA KAO060072 Karttalehti: 3142 11 Alueen pinta-ala: 130 ha Korkeus: 152 mpy Suhteellinen korkeus: 66 m Kallioalueen sijainti: Juvalta 23 km lounaaseen, Syysjärven itärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kallioalue on korkeiden jyrkkärinteisten ja jyrkänteisten kallioselänteiden muodostama kokonaisuus, jota monelta kohdin reunustavat kapeat Syysjärven lahdet ja niiden jatkeena olevat peltonotkelmat. Alueen luoteisosassa sijaitsevan Otikan pohjoispäässä olevan kallioniemen korkeimmalta laelta ja useasta kohtaa laen rinnettä avautuu erittäin kaunis ja avara järvimaisema kilometrien päähän Syysjärven selälle. Lounaasta lännen kautta pohjoiseen aukeava saaristoinen järvimaisema on yksi Etelä-Savon maakunnan upeimpia. Järvimaisemassa etualalla kohoaa Hiidensaaren korkea kallioinen profiili, joka lisää maiseman vaikuttavuutta ja näköalaa reunustavat metsäiset, rakentamattomilta vaikuttavat rannat. Myös hieman etelämpää Papinsängyn jyrkänteisen harjanteen päältä avautuu lännen ja luoteen suuntiin samankaltaisia näköaloja. Geomorfologisesti ja pienmaisemallisesti merkittävimmät kalliomuodostumat ovat alueen pohjoisosassa. Pienen Salkolammen koillisrannalla on Pirunkirkon louhikkoinen jyrkänne ja Pyhäpohjanlahden itärannalla jyhkeä jyrkänne. Pirunkirkon jyrkänneseinämä näkyy lähimaisemaan Pienelle Salkolammelle komeana seinämänä vaikkakin jyrkänteen edustalla kasvaa puustoa. Paikallisina nähtävyyksinä alueelta tunnetaan Pirunkirkon luola ja Otikan niemen Papinsängyn rantajyrkänteen kalliomaalaus. Lähiympäristössä on jonkin verran kesäasutusta ja mökkiteitä. Suurelta osin länteen ja lounaaseen avautuvat selänteiden jyrkänteet vaihtelevat muodoltaan porrasmaisista viistoseinäisiin kalliopintoihin, mutta paikoin on myös pysty- ja ylikaltevia jyrkänneosuuksia. Seinämien korkeudet ovat pääasiassa 5 15 metriä, mutta paikoin esiintyy lähes 20 metrisiä seinämiä. Pirunkirkon länsi-lounaisjyrkänne on korkeudeltaan 12 14 metriä ja sen tyvellä on kohtalaisen massiivista louhikkoa, jossa lohkarekoko on 1 2 metriä. Porrasmaisena kohoavat pystyt ja viistot seinämäpinnat ovat 5 6 metriä korkeita. Yhdessä kohtaa pystyseinämä kohoaa 10 metrin korkeuteen. Jyrkänteessä esiintyy rakoilun kontrolloimia onkaloita ja pieniä kielekkeitä. Jyrkänteen alla keskivaiheilla on pieni puolikaaren muotoinen oloissamme suhteellisen harvinainen rapaumaluola, jonka syvyys on noin 3 metriä, leveys 2,5 metriä ja suuaukon korkeus noin 2 metriä. Luola on syntynyt suonigneissikallion rapautuneeseen rakoiluvyöhykkeeseen. Luolasta peräisin oleva rapautunut materiaali on kasautunut rinnettä vasten keilamaiseksi muodostumaksi, jota pitkin pystyy kiipeämään luolalle. Luolan lattia kohoaa 30 40 asteen kulmassa kohti takaseinää. Kallioista lattiaa peittää ohut rapautumissorakerros (Kejonen ja muut 2006). Pyhäpohjanlahden pohjukan itärannan jyrkänne on maksimikorkeudeltaan 15 20 metriä korkea seinämä, joka kohoaa pohjoispään viisimetrisestä matalammasta osasta keskiosan maksimikorkeuteen. Osittain pystyasentoisen ja osittain viiston seinämän yläosassa on edustava, komea kalliokieleke, joka ulottuu seinämästä ulospäin noin 5 metriä. Kallioseinämän keskiosassa ja hieman matalammassa eteläosassa esiintyy myös muutamia lähimaisemassa näyttäviä onkaloita. Alueen kallioperä on keskirakeista, migmatiittista kiillegneissiä, jossa on vaihtelevia määriä granaattia, kordieriittia ja sillimaniittia. Siinä esiintyy yleisesti graniittia suonina ja osueina. Paikoin alueen länsiosassa kivilaji vaihettuu kvartsimaasälpägneissiksi, jota esiintyy kapeina välikerroksina kiillegneissin seassa. Kiillegneissin liuskeisuuden pohjoiseteläinen yleissuunta noudattelee melko hyvin myös kallioalueen selänteiden suuntausta ja liuskeisuuden kaade vaihtelee lähes pystyasentoisesta hieman vinokaateiseksi. Alueen kalliokasvillisuudessa on useita vähintään keskiravinteisuutta ilmentäviä lajeja. Pyhänpohjanlahden länteen aukeavalla seinämällä kasvaa tavanomaista lajistoa kuten karvakiviyrttiä, kissankelloa, harmosammalta, nuokkuvarstasammalta, kallioomenasammalta, kyhmytorasammalta ja kalliokarstasammalta. Jyrkänteen tyviosassa viihtyvät haurasloikon seurassa myös hieman vaateliaammat lajit kuten tummauurnasammal, ketopartasammal, siloriippusammal ja oravisammal. Pirunkirkon luolan seinien raoissa kasvaa karujen pintojen lajeja kuten karvakiviyrttiä ja kallio-omenasammalta. Otikan laella avokalliot ovat vain pieniä rosoisia paljastumia ja lähistöltä löytyy uhanalaista (VU) hirvenkelloa (Hertta). Kalliot Pyhänpohjanlahden länsirannalla ovat vaatimattomia, jyrkkiä viistojyrkänteitä, joilla on mm. laajoja rahkasammalpatjoja sekä poronjäkälien ja isohirvenjäkälän seurassa runsaasti ketunliekoa. Otikassa ja Pyhäpohjanlahdella metsät ovat melko iäkkäitä. Pirunkirkon ja Otikan laella on harvapuustoista kuivahkon kankaan varttunutta männikköä. Otikan kallioniemellä kasvaa lakkapäisten mäntyjen välissä valkeana hohtavia jäkäläpintoja, joille tummat kanervat luovat kauniin vastakohdan. Pienestä Salkolammesta Salkolampeen laskeva puro on luonnonuomainen ja sen varsilla on sankkaa koivuvaltaista korpea. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 3 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 1 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 58

21 Otikka, JUVA Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 59 1:15000 P

22 Lehmilammen itäpuolen kalliot JUVA KAO060055 Karttalehti: 3142 11, 12 Alueen pinta-ala: 61 ha Korkeus: 142 mpy Suhteellinen korkeus: 56 m Kallioalueen sijainti: Juvalta 21 km lounaaseen, Syysjärven pohjoisrannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueen länsiosassa, itäjyrkänteen tyvellä on luonnonuojelulain luontotyyppinä suojeltu jalopuulehto. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Syysjärven kapeiden lahtien reunustamassa kalliosessa niemessä sijaitseva vierekkäisten jyrkkärinteisten kallioselänteiden muodostama kokonaisuus, joka rajautuu Syysjärven ranta-alueiden metsiin ja pieneltä osin vesistöihin. Kallioselänteet erottuvat Syysjärvelle muuta ympäristöä korkeampana metsäisenä profiilina yhdessä länsipuolella olevan ja vielä korkeamman Kiilokankaanvuoren selänteen kanssa. Alueen keskiosan kalliolaelta aukeaa puiden lomitse koilliseen kapeita kaistoja kaukaisempaa metsämaisemaa, josta paikoin pilkottaa viereinen järvi. Itäosassa sijaitsevalta kukkulalta on puolestaan kohdittain melko avaria järvi- ja metsämaisemia pohjoiseen, sekä paikoin avaria melko tasaisia metsämaisemia kilometrien päähän luoteeseen, itä-koilliseen ja etelään. Paikoin alueen itä- ja keskiosan kukkuloilta avautuu harvan rinnepuuston seasta kallioinen metsämaisema myös viereiselle selänteelle. Selänteiden väliset kapeat notkelmat ovat moreenipeitteisiä tai soistuneet. Kalliorinteiden jyrkänteiset osat ovat yleisesti ottaen tavanomaisia, muodoltaan viistoja tai porrasmaisia matalia seinämäpintoja. Yksittäisten pystyseinämien korkeus on parhaimmillaan muutaman metrin luokkaa. Hieman tavanomaista laajempia silokalliota esiintyy selänteiden pohjoispuoleisilla rinteillä ja lakialueilla. Alueen länsiosassa metsäautotien vieressä on matala 3 5 metrinen porrasmainen vaakarakoillut seinämä, jossa rikkonaiseen kallioon on syntynyt onkaloita. Alueen kivilaji on keskirakeista kiillegneissiä, jossa graniitti esiintyy pieninä suonina tai laajempina osueina. Granaattia on kiillegneississä usein sykerömäisesti. Paikoin esiintyy kiillegneississä myös amfiboliittisia välikerroksina. Metsäautotien itäpuolella kalliot ovat melko vaatimattomia kasvillisuudeltaan. Kallioseinämien tavanomista lajistoa edustavat tierasammalet, hiirenhäntäsammal, harmosammal, kiviturkkisammal, kallio-omenasammal, kyhmytorasammal ja varstasammalet. Paikoin esiintyy myös hieman vaateliampaa lajistoa kuten siloriippusammalta. Osalla kumpareista on laella kuivahkoa kangasta, ei kalliopaljastumia. Osalla on mm. poronjäkäläien ja kalliotierasammalen muodostamia peitteitä kanervien lomassa. Alueen eteläosassa, tien varressa on kallioiden edustan puusto hakattu ja sammalet ovat korventuneet paahteessa. Edustalla hakattu alue on ollut todennäköisesti lehtomaista kangaskorpea tai lievästi soistunutta lehtomaista kangasta. Metsäautotien länsipuolella, koillisyrkänteen seinämillä on runsaita kalliopalmikkopeitteitä ja varjoisemmalla kohdalla kalkkikiertosammalta. Lehtomaisilla pikku hyllyillä on jopa mustakonnanmarjaa ja jyrkänneseinämän edustalla on lehtoa (PuViT). Lehdon kenttäkerros on pienialaisuudesta huolimatta runsaslajinen. Merkittävimmät lajit ovat tuoksumatara (NT), lehto-orvokki ja lehtoneidonvaippa. Lehdon pääpuuston muodostaa 30 runkomaista metsälehmusta. Kasvillisuus muuttuu maantien varressa, ojan ympärillä saniaislehdoksi, jossa mm. laajojen kotkansiipikasvustojen lisäksi on isoalvejuurta, mesiangervoa ja suokelttoa. Rinteen yläosassa kasvillisuus on lehtomaista ja puusto kuusivaltaista. Alueen länsi- ja eteläosassa on tehty hakkuita ja selänteiden väliset suojuotit on ojitettu. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 4 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 3 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 60

22 Lehmilammen itäpuolen kalliot, JUVA Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 61 1:15000 P

23 Riuttaniemi - Huuhkainvuori JUVA KAO060058 Karttalehti: 3142 12 Alueen pinta-ala: 60 ha Korkeus: 127 mpy Suhteellinen korkeus: 43 m Kallioalueen sijainti: Juvalta 16 km lounaaseen, Rautjärven etelärannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kallioalue sijaitsee Rautjärven rannalla, vesistöjen rajaamalla kannaksella. Kalliomaasto muodostuu useammasta vaihtelevan kokoisesta, jyrkkärinteisestä, osin jyrkänteisestä kallioselänteestä. Ukonvuoren metsäinen, massiivinen profiili erottuu ympäröivään maisemaan selvästi pohjoispuolelta katsottaessa. Muutoin kallioalue erottuu pääasiassa metsäisenä, muuta ympäristöä korkeampana kohoumana, jossa kalliopinnat jäävät pääasiassa alueen puuston peittoon. Maisemat ympäristöön ovat näyttävimmät Huuhkainvuoren eteläosasta, jyrkänteen päältä, mistä avautuu puiden siivilöimä, avara maisema etelään Voipään järvelle. Kallioalueen koillisosasta, Honkaniemen osin avokallioisen rantajyrkänteen päältä avautuu niinikään melko avara näköala Rautjärvelle. Maisemat Rautjärven rantakallioilta ovat myös kauniita, tyypillisiä pienten saarten elävöittämiä järvimaisemia. Ukonvuorelta ovat maisemat puolestaan yleensä voimakkaasti tiheän laki- ja rinnepuuston rajoittamia. Alueen maisemia monipuolistavat Huuhkainvuoren pohjoisosan jyrkänteeltä näkyvä melko viehättävä lähimaisema puiden lomitse Suulammelle, jonka yksityiskohtana on saari ja pieni kallioinen luoto. Suulammen länsipuolella olevan kukkulan silokallioselänteiden väliset "pienoiskurut" elävöittävät laen maisemaa. Kallioalueen geomorfologisesti merkittävin jyrkänne on Huuhkainvuoren lounais eteläseinämä, joka korkeus on 8-14 metriä. Seinämä on heikosti porrasmainen ja siinä on paikoin noin 6 metriä korkeita pystypintoja. Huuhkainvuoren kallioseinämässä esiintyvät pienimuotoiset porrasmaiset kielekkeet erottuvat lähimaisemassa erikoisina ja edustavina kalliomuotoina. Ukonvuoren länsijyrkänne on melko näyttävä, 10 12 metriä korkea viistopintainen ja hieman porrasmainen seinämä. Kivilaji on keskirakeista granaattipitoista kiillegneissiä, jossa esiintyy keski- ja karkearakeisia graniittisuonia tai -osueita. Riuttaniemessä on useita pyöreitä kalliokumpareita. Kallioseinämillä kasvaa tavanomaisia karujen pintojen sammalia, metsäsammalia ja onkaloissa hieman vaateliaampaa siloriippusammalta ja rotanhäntäsammalta. Eräässä kumpareiden välisessä notkelmassa on vetinen tervaleppäkorpi. Sen viereisellä jyrkänneseinämällä kasvaa viuhkasammalta, tummauurnasammalta, hohtovarstasammalta ja erään ylikaltevan seinämän alustan lohkareilla rantasiipisammalta ja kilpilehväsammalta. Tervalepikko jatkuu pohjoiseen, ulottuen aina Rautjärven rantaan asti vaihtuen siinä tervaleppäluhdaksi. Kumpareiden laella on kuivahkoa kangasta, alarinteillä tuoretta ja paikoin myös lehtomaista kangasta. Rannassa kalliokumpareiden laet ovat varvikon, poronjäkälien ja rahkasammalten kirjavoimia silokalliopintoja. Ukonvuoren jyrkänteinen länsiseinämä on kasvillisuudeltaan vaatimaton, ja laella sekä pohjoisrinteellä on nuorta männikköä. Huuhkainvuoren seinämät ovat enimmäkseen metsäsammalten peittämiä. Sen länsirinteellä on tuoretta, paikoin lehtomaista kuusikkoa. Kallioalueilla on tehty monin kohdin puuston harvennuksia ja hakkuita ja väliin jää laajat hiekkakuopat. Kallioalueen poikki kulkee sähkölinja ja ympäristössä on useita mökkiteitä. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 3 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 62

23 Riuttaniemi - Huuhkainvuori, JUVA Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 63 1:15000 P

24 Hirvensalo-Uimasalo JUVA KAO060083 Karttalehti: 3143 03, 3144 01, 04 Alueen pinta-ala: 585 ha Korkeus: 150 mpy Suhteellinen korkeus: 74 m Kallioalueen sijainti: Juvalta 34 km etelään, Hirvensalossa. Maankäytön suunnittelutilanne: Alueella on kolme pientä yksityistä luonnonsuojelualuetta, ja alue kuuluu aivan eteläisintä kaistaletta lukuun ottamatta Luonterin rantojensuojeluohjelman alueeseen sekä Natura 2000 -verkostoon. Alueeseen rajoittuvista lammista Pitkuslampi, Väärälampi ja Sarkaslampi ovat valtakunnallisesti arvokkaita pienvesiä. Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Uimasalon korkeiden jyrkänteisten kallioselänteiden muodostama kalliomaasto sijaitsee vesistöisessä ympäristössä ja rajautuu niihin suurelta osin. Kallioalue on topografialtaan erittäin vaihteleva varsinkin pohjoisosiltaan, missä Pitkuslampi ja Sarkaslampi sekä niitä reunustavat korkeat kallioselänteet muodostavat maisemallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Alue hahmottuu ympäristöön korkeana metsäisenä alueena, jonka rantavyöhykkeessä erottuu paikoin avokallioisia jyrkännepintoja puuston lomitse. Rantajyrkänteiden päältä avautuu eri suuntiin hyvin edustavia ja vaihtelevia järvimaisemia. Monipuolisimmillaan maisemat ovat ehkä Pienen Hakolahden etelärannalta 300 metriä etelään sijaitsevan kallioselänteen pohjoisjyrkänteen päältä, josta avautuu avara ja upea järvien ja metsien kirjoma maisemakokonaisuus pohjoiseen. Alueen luoteisosassa sijaitseva Karihiekka on hiekkainen poukama, jonka ympärillä kohoavat korkeat jyrkänteiset rantakalliot. Niiden lakiosista avautuu monin kohdin avaria näköaloja pitkin Luonteria, vain paikoin kalliolla kasvavat vanhat vääräoksaiset männyt rajoittavat maisemia. Alueen merkittävänä piirteenä ovat poikkeuksellisen jylhät ja komeat kalliomaisemat, jotka ovat edustavimmillaan Sarkaslammen ja Pitkuslammen ympäristössä. Lampien rantajyrkänteet näkyvät ympäristöön massiivisina ja pääosin avokallioina seinäminä, jolloin lähimaisemat ovat monin kohdin varsin vaikuttavat. Esimerkiksi Kaikuvuoren jylhä länsiseinämä kohoaa suoraan lammen pinnasta ja sen kapeilla porrasmaisilla tasanteilla kasvaa muutamia yksittäisiä, vanhoja koristeellisia mäntyjä. Sen laelta avautuu komea metsäinen, erämaaluontoinen lampimaisema. Lampien ympäristössä kallioselänteiltä avautuu myös jylhiä näköaloja viereisten selänteiden avoimille jyrkänteille. Pienmaisemallisesti poikkeavan kurumainen tunnelma on Ristilammen itärannalla olevien jyrkänteiden muodostamassa kapeassa notkelmassa. Arkeologisia arvoja alueella on runsaasti: kivikautinen asuinpaikka, pari kalliomaalausta ja kivikautinen kvartsilouhos. Näille esihistoriallisilla kohteilla vie opastettu polku. Alueen moninaiskäyttöä lisää Karihiekan retkisatama ja Luonterin polkupyöräreitti. Kallioperän murrokset ja ruhjeet näkyvät maastossa kapeiden lahtien ja lampien pitkänomaisena pohjois-etelä- ja itä-länsisuuntaisina muotoina. Metsäisessä maastossa ovat korkeuserot 20 50 metriä, ja selänteiden lakiosat ja jyrkänteiset rinteet ovat pääasiassa hyvin paljastunutta maastoa. Sarkasvuoren ja Kaikuvuoren länsisivuilla kohoavat 30 35 metriä korkeat porrasmaiset jyrkänteet. Pitkuslamminmäellä kohoaa lähes 20 metrinen länsireunan porrasjyrkänne, jonka tyvellä on lisäksi paikoin 4 5 metrisiä pystypintoja. Muita geomorfologialtaan huomionarvoisia kohteita ovat mm. Pienen Hakolahden etelärannalta 300 metriä etelään olevan alueen korkeimman kallioselänteen osittain jyrkänteisellä pohjoissivulla, jossa on 15 metriä korkea viistopintainen melko edustava silokallioseinämä. Kalliorinteen kokonaiskorkeus on 35 metriä ja siinä olevan pystyseinämän korkeus 8 9 metriä. Selänteen koillissivulla on 20 metriä korkea porrasjyrkänne. Haukilammelta noin 500 luoteeseen, Pienen Hakolahden etelärantaa reunustavassa jyrkänteessä on pieni luola, jossa on kaksi huonemaista tilaa. Luola on syntynyt mannerjään avatessa kallioperän pystyrakoja ja kasatessa lohkareita. Luolan katossa on havaittavissa alkavaa tafonirapautumista, joka seurauksena kallioon syntyy pieniä onkaloita (Kejonen ja muut 2006). Ristilammen itärannalla olevan pienen, pyöreähkön kallioselänteen porrasmaisessa 10 12 metriä korkeassa lounaisseinämässä on melko edustava jäätikön sulamisvesien synnyttämä kirnumainen muoto. Selänteen kaakkoispuolella olevan pienen kukkulan noin 10 metriä korkeassa porrasjyrkänteessä esiintyy puolestaan edustavia rakoilun kontrolloimia ulkonevia kielekepintoja. Kaikuvuorelta noin 300 metriä lounaaseen olevan selänteen lounaissivulla on 15 20 metrisessä porrasjyrkänteessä 5 6 metriä korkeita pystypintoja ja hieman viistoja 8 9 metrisiä viistopintoja sekä onkaloita ja ulkonevia kielekemäisiä muotoja. Seinämän alla on taluslouhikkoa. Alueen kivilaji on suurimmaksi osaksi keskirakeista granaattipitoista kiillegneissiä, jossa on graniittia suoniaineksena sekä paikoin laajempina osueina. Kallioalueen itäosassa esiintyy mikrokliinigraniittia myös laajana muodostumana, joka ulottuu Sarkasvuorelta etelään Väärälammen pohjoispuolelle saakka. Kiillegneissin liuskeisuuden yleissuunta noudattelee kallioalueella suurinpiirtein luoteis-kaakkoissuuntaa kaateen vaihdellessa pystyasentoisesta vinokaateiseksi. Alueen jyrkänteillä on varsin tavanomaista lajistoa. Ristilammen kivikautisella kvartsilouhoksella kasvaa hieman harvinaisempaa tummaraunioista seuranaan mm. karvakiviyrttiä, kallioimarretta, kissankelloa, kalliopalmikkosammalta, nuokkuvarstasammalta ja karvahiirensammalta. Sarkaslammen eteläpään läheisellä seinämillä on karuhkon lajiston lisäksi runsaasti tummauurnasammalpatjoja ja haurasloikkoa. Lisäksi Hakolahdenvuoren maaston erään nyppylän tyvellä on haurasloikkoa ja siloriippusammalta. Lakiosissa on tavanomaista poronjäkälikköä ja varvikkoa kuten kanervaa, puolukkaa, sianpuolaa, variksenmarjaa ja mustikkaa. Polkujen ympäristöstä kasvillisuus on jonkin verran kulunutta. Karihiekan laella on runsaana esiintyvän kalliokohokin lisäksi kissankelloa ja lampaannataa. Kalliomännikkö on paikoin iäkästä ja kilpikaarnaistakin. Mukavasti kumpuilevassa maastossa on enimmäkseen kuivahkon kankaan sekametsää, ja notkelmissa on paikoin nuorehkoja kuusikoita. Runkomaisia metsälehmuksia kasvaa pienissä ryhmissä kuten Sarkasvuoren luoteisjyrkänteen alla ja Pieneen Hakolahteen laskevan, majavan patoaman puron varressa. Aluskasvillisuus on varjostavan kuusikon vuoksi niukkaa, kuitenkin lehtoa, mm. kaiheorvokkia ja mustakonnanmarjaa. Läheiseltä kankaalta on havaittu uhanalaista (VU) kangasvuokkoa (Hertta). Ympäristössä on useita mielenkiintoisia lampia: Sarkaslammen eteläpäässä on mättäikköinen muurainkorpi, Ristilampeen laskee kahden kallion välistä saniaiskorven reunustama puronen, Niemilammen rannat ovat pääasiassa isovarpurämettä, Väärälampea reunustaa kapea neva lyhytkorsirämeeksi vaihettuva neva. Alueen luonnontilaisuus on kohtalainen. Hakkuita on, mutta niitä ei ole häiritsevästi. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 2 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 1 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 1 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 64

24 Hirvensalo-Uimasalo, JUVA 6829 000 6830 000 6831 000 6832 000 6833 000 6834 000 6835 000 3547 000 3548 000 3549 000 3550 000 3551 000 1:30 000 Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 65

25 Kannusvuori - Viidanvuori JUVA KAO060181 Karttalehti: 3144 02 Alueen pinta-ala: 433 ha Korkeus: 170 mpy Suhteellinen korkeus: 94 m Kallioalueen sijainti: Juvalta 20 km etelään, Hiidenmaan - Rietsalon välisellä alueella, Siikaveden rannalla. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kannusvuori - Viidanvuoren kallioalue on hyvin laaja, lähes seitsemän kilometriä pitkä ja useammasta erillisestä kallioselännejaksosta muodostuva kallioaluekokonaisuus, joka rajautuu osittain Enoveteen ja Siikaveteen. Järvimaisemassa sijaitsevista selänteistä erottuvat selkeästi pohjoisessa Riehtsalon niemen jyrkänteinen ja jyhkeä Ukonvuori ja sen jatkeena oleva Revonhäntä. Myös Enonveden Kololahden suulla sijaitseva Kolovuori erottuu Kololahdelle jyrkänteisenä rantakalliona. Etelämpänä puolestaan Pälpäsalmen itärannalla olevan Viidanvuoren metsäinen, melko massiivinen profiili näkyy etelään Siikavedelle. Hiidenmaan puolella sijaitseva ja Siikaveteen rajautuva eteläisin mm. Kotivuoren, Suopellonvuoren, Lahnalamminmäen ja Kannusvuoren muodostama kallioselännejakso erottuu vesialueelle pääosin metsäisinä rantaviivaa reunustavina kukkuloina. Rinnepuuston seasta erottuu tosin paikoitellen joitakin kalliopintoja mm. Siikaveden Kannuslahden ja Luokananlahden tienoilla. Laajan kallioalueen useista kohdin avautuu puolestaan hienoja järvimaisemia ympäristöön. Ukonvuoren itäpuolen ylärinteiltä näkyy avara järvimaisema itään ja koilliseen, vain paikoin harva puusto siivilöi hieman näköaloja. Kolovuorelta on avoin tai parin männyn verhoama järvimaisema lounaassa näkyvälle Kololahdelle ja luoteessa erottuvalle Revonhännän kallioiselle niemelle. Puiden rajoittamia järvimaisemia Siikavedelle avautuu mm. Kotivuoren ja Lahnalamminmäen lakiosista. Suopellonvuorelta on paikoin avoin, paikoin puuston rajoittama metsämaisema myös länteen. Kirvesvuoren pohjoisimman jyrkänteen päältä Kannuslahden itärannalta on puolestaan avoin, upea järvimaisema pohjoisluoteeseen, jossa näkyy mm. Viidanvuori. Kololahden hiidenkirnuille on viitoitettu polku länsipuolelta Heikinlahdelle johtavalta hiekkatieltä. Kannusvuoren lippaluolassa on kivikautinen punamultamaalaus (Kejonen ja muut 2006) ja luolaryhmän vieressä on metsästysmaja. Luolissa on puuliiteri ja grillauspaikka. Näyttäviä jyrkänneseinämiä on mm. Suopellonvuorella, Ukonvuorella, Kolovuorella ja Kirvesvuoren pohjoispään kukkulalla. Suopellonvuoren jyrkänteisen länsirinteen kokonaiskorkeus on 45 50 metriä. Siinä sen hieman portaittain kohoavan jyrkänteisen seinämä korkeus on 20 25 metriä, jossa portaiden välit ovat viistopintoja ja usein jäätikön hyvin hiomia. Seinämissä on myös pieniä kalliokatoksia sekä vinorakoilua. Kirvesvuoren pohjoiskärjessä olevan kumpareen pohjoissivulla on 15 metriä korkea viistoseinämä ja kalliosta on lohjennut pystyrakoilun seurauksena pienehkö osa. Kumpareen itäisen sivun eteläpäässä on melko komea 7 8 metrinen ylikaltevaseinämä, joka pohjoiseen päin muuttuu pystyseinäksi. Rakoilleen seinämän edustalla on hyvin isoja lohkareita, joiden väleissä on onkaloita. Ukonvuoren näyttävin osa on yli 20 metriä korkea, hieman porrasmaisesti kohoava viistoseinämä, joka paikoin muuttuu jyrkäksi rinteeksi. Kolovuoren korkein jyrkänne on sen länsi luoteissivulla oleva porrasmainen 25 30 metriä korkea seinämä. Sen lounaissivulla muuttuu jyrkänne jäätikön hyvin hiomaksi viistoksi ja tasaiseksi silokallioiseksi seinämäksi. Kolovuoren eteläosassa, aivan vesirajan rantakalliossa on useita jäätikön työstämiä suppilomaisia, kirnumaisia muotoja tai kaarevia kalliopintoja. Laajan alueen muiden selänteiden jyrkänteet ovat tavanomaisempia. Kotivuoren hieman porrasmainen viistojyrkänteinen länsiseinämä on 10 13 metriä korkea. Lahnalamminmäen itärinteessä on muutamia 10 15 metriä korkeita porrasjyrkännemäisiä osia. Kannusvuorella on 15 metriä korkea porrasjyrkänne. Myös Viidanvuoren itäosassa lammen rannalla oleva, alaosastaan lähes pystyseinäinen, heikosti porrasmainen jyrkänne on 5 12 metriä korkea. Erikoisista luonnonmuodostumista on maininnan arvoinen Kololahden länsirannan selänteen koillisrinteen alaosassa olevat kaksi hiidenkirnua, joista isomman korkeus on 4 metriä ja soikean muotoisen pohjan läpimitta 1,5 2 metriä. Sulamisvedet ovat kovertaneet kirnun jyrkänteiseen kallioseinämään puolikirnun muotoiseksi ja kirnun pohja muodostaa seinämän alla pienen painauman. Pienempi kirnuista on pyöreämuotoinen, noin 80 cm halkaisijaltaan ja noin 0,5 metriä syvä. Toinen luonnonmuodostuma on Kannusvuoren laella. Suureen halkeilleeseen siirtolohkareeseen on syntynyt luolaryhmä, joka käsittää laajan lohkareiden sivulta suojaaman lippaluolan ja pari kiven läpi ulottuvaa rakoluolaa. Alueen kallioperä on keskirakeista granaattipitoista kiillegneissiä, jossa esiintyy myös paikoin sillimanittiia. Graniittia esiintyy kiillegneissin kapeana suoniaineksena sekä laajempina graniittiosueina. Paikoin kiillegneissi on asultaan selkeästi suonigneissiä. Ukonvuoren itäosan kallioissa esiintyy graniittia laajalla alueella. Kololahden pohjukan länsirannan jyrkänneseinämän pohjoisosassa näkyy kiillegneississä paikoitellen 10 20 cm:n kokoisia konkreetioita. Liuskeisuus on alueella melko pystyasentoinen ja se noudattelee suurin piirtein pohjois-eteläistäsuuntaa. Kallioalueen jyrkänteet ovat pääosin karuja ja niukkakasvustoisia. Lajistoon kuuluvat yleisesti kalliokarstasammal, nuokkuvarstasammal, kallio-omenasammal, kiviturkkisammal, kyhmytorasammal, kalliotorasammal, kivikynsisammal, kivitierasammal, kalliotierasammal ja kamppisammal. Kololahden länsipuolen itäjyrkänteessä kasvaa tavanomaisten lajien kuten hohtovarstasammalen, hiirenhäntäsammalen ja kalliopalmikkosammalen ohella lievää mesotrofiaa ilmentävää siloriippusammalta, kivikutrisammalta, ketohavusammalta ja rotanhäntäsammalta, tyvellä on paikoin haisukurjenpolvea. Kalliokohokkikasvustoja on Viidanvuorella ja Ukonvuorella. Kolovuoren laella on pieni kalliohatikkaesiintymä. Lakialueet ovat männikköisiä, enimmäkseen poronjäkäläisiä, kanervaa ja puolukkaa kasvavia kuivia kankaita (CT) ja karukkokankaita (ClT), joissa on pienialaisesti tuoreempia painanteita. Kotivuori on melko laajalti lakea myöten kuivahkoa (VT), osin tuoretta (MT) kangasta. Kolovuori on laajalti poronjäkäläpohjaista karukkokangasta. Kallioiden välialueet ovat enimmäkseen mäntyvaltaisia tuoreita kankaita (MT). Monin paikoin on myös kuusivaltaisia korpi- ja kangaskorpipainanteita. Kololahden länsirannalla jyrkänteen alla on lehtomaista kangasta (OMT), jonka puustossa on harmaaleppää, koivua, pihlajaa, raitaa ja vähän myös tervaleppää. Sen alustassa kasvaa mm. metsäalvejuurta, sananjalkaa, sudenmarjaa ja metsäkastikkaa. Useimmat suoaloista on ojitettu. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 2 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 3 MAISEMA-ARVO: 2 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 2 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 3 66

25 Kannusvuori - Viidanvuori, JUVA 3540 000 3541 000 3542 000 3543 000 3544 000 3545 000 Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:40 000 6842 000 6843 000 6844 000 6845 000 6846 000 6847 000 6848 000 6849 000 6850 000 67

26 Ohmovuori - Mäkrävuori JUVA KAO060182 Karttalehti: 3144 02, 03 Alueen pinta-ala: 116 ha Korkeus: 170 mpy Suhteellinen korkeus: 85 m Kallioalueen sijainti: Juvalta 14 km etelään, Pyhäjärven länsipuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Koikkalan kylän pohjoispuolella sijaitseva ja metsämaastoon rajautuva Ohmovuoren ja Mäkrävuoren välinen kallioselänteiden jakso ei erotu ympäristöstä kovinkaan selkeästi. Alueen pohjoisin selänne Vasikkavuori näkyy pohjoispuolelle vain lievästi kohoavana metsäisenä kukkulana. Eteläpäässä sijaitseva, Ohmovuoren kallioinen itäjyrkänne ei erotu puuston lomitse lähimaisemassa viereiselle Ohmolammelle, ainoastaan selänteen metsäinen profiili hallitsee lammen maisemia. Selkeimmät maisemat kallioalueelta ovat Vasikkavuoren eteläpuolella olevan selänteen länsijyrkänteen päältä, jolta avautuu avoin metsämaisema länsipuoliseen maastoon, jossa myös Kääkkä -järvi hieman pilkistää puuston lomasta. Ohmovuoren ylärinteiltä avautuu sieltä täältä, kapeissa sektoreissa maisemia itään Ohmolammelle ja sen takaiseen metsämaisemaan. Vasikkavuoren ja Mäkrävuoren lakiosista ei avaudu juuri maisemia ympäristöön runsaan puuston takia. Ainoastaan paikoitellen jyrkänteiden päältä näkyy kapeissa sektoreissa metsämaisemia lounaaseen. Alueen pienmaisemia monipuolistavat jyrkänteet. Varsinkin Vasikkavuoren eteläpuolisen selänteen länsiseinämä louhikkoineen muodostavat yhdessä näyttävän kokonaisuuden. Alueella on metsäautoteitä, ajouria, moottorikelkkareitti, lisäksi sähkölinja halkoo koko alueen luode-kaakkosuuntaisesti. Kallioalueen komein jyrkänne sijaitsee Vasikkavuoren eteläpuolella olevan selänteen länsisivulla, jossa eteläpäässä jyrkänne alkaa 8 9 metriä korkeana viistoseinämänä. Jyrkänne jatkuu yli 15 metriä korkeana porrasjyrkänteenä, jossa paikoin on ylikaltevia seinämäpintoja ja pieni kalliokatos. Seinämäjakson puolivälissä, porrasjyrkänteen alaosassa on noin 10 metrinen pystyseinämä ja sen alla massiivisista, usean kuution lohkareista koostuva 15 x 20 metrin laajuinen taluslouhikko, jossa lohkareiden väliin on muodostunut onkaloita. Pohjoiseen mentäessä seinämä muuttuu 12 15 metriseksi pystyseinämäksi, jonka pinta on hioutunut kaarevasti taipuilevaksi jäätikön vaikutuksesta. Seinämäpinnoilla näkyy uurteita ja paikoin rakoilun katkomia pintoja. Seinämäpinnat ovat paikoin voimakkaasti rapautuneita. Pohjoisosassa, yläosastaan porrasmaisen seinämän korkeus on yli 15 metriä ja seinämällä näkyy pieniä kalliokielekkeitä. Ohmovuorella on itäjyrkänne korkeimmillaan jyrkänteen keski- ja pohjoisosassa, jossa porrasmaisen seinämän korkeus on 20 25 metriä. Rakoilleen seinämän alaosassa on kohdittain 8 metristä pystypintaa, yläosassa ovat seinämät matalampia. Mäkrävuoren ja Vasikkavuoren jyrkänteet ovat vaatimattomampia. Vasikkavuorella ovat jyrkänteet alle kymmenmetrisiä ja viistoja, paikoin esiintyy matalia pystypintoja. Mäkrävuoren paikoin porrasmaiset, paikoin viistot seinämät ovat usein 5 7 metrisiä. Lounaanpuoleinen porrasmainen ylempi jyrkänne on korkeimmillaan 15 metrinen ja sisältää leveitä hyllymäisiä tasanteita. Yhdessä kohtaa on myös 10 metriä korkea pystyseinämä, jossa on pieniä jäätikön hiomia painumia. Alueen kivilaji on granaattipitoista kiillegneissiä, jossa graniitti esiintyy kapeina suonina. Paikoin graniittisuonien osuus on 20 50% kivestä, ja se on asultaan suonigneissiä. Vasikkavuorella ja Ohmovuorella on kiillegneissin liuskeisuus lounais-koillissuuntainen, ja se kaatuu jonkin verran luoteeseen. Kallioalueen jyrkänteet ovat pääosin karuja ja kasvillisuudeltaan niukkoja. Lajistossa on rupijäkälien ohella mm. kalliokarstasammalta, töppökynsisammalta, kiviturkkisammalta, silotierasammalta, nuokkuvarstasammalta ja kallioomenasammalta. Hyllyillä on runsaita poronjäkäläkasvustoja. Vasikkavuoren jyrkänteiden raoissa kasvaa niukasti mesotrofiaa ilmentävää haurasloikkoa ja metsäimarretta, eteläisessä jyrkänteessä kasvaa myös karvahiirensammalta ja tyvellä kilpilehväsammalta. Eteläseinämän edustalla olevan lohkareikon kivillä on runsaita poronjäkäläkasvustoja. Mesotrofista siloriippusammalta kasvaa Vasikkavuoren keskijyrkänteessä ja Ohmovuoren itäjyrkänteessä. Mäkrävuoren lakialue on suurelta osalta sekapuustoista ja Vasikkavuorella mäntyvaltaista tuoretta kangasta (MT). Paikoin on myös pienialaisia poronjäkäläisiä avokallioita. Ohmovuoren laella maasto vaihtelee kuivan kankaan (VT) ja karukkokankaan (ClT) välillä. Puusto on sekapuutaimikkoa, ja alustassa on varvuston joukossa sianpuolukkaa. Paikoin on karumpaa maastoa pienialaisiin avokallioihin ja poronjäkälikköihin asti. Mäkrävuoren lounaisen alajyrkänteen alla on lehtokorpimaista maastoa, jossa kookkaan mänty- ja kuusipuuston alla kasvaa mm. sananjalkaa, metsäalvejuurta, hiirenporrasta, lillukkaa, oravanmarjaa, kieloa ja sudenmarjaa. Vasikkavuoren eteläjyrkänteen edustalla on lehtomaista kangasta, jossa haapa ja koivu ovat valtapuina, paikoin on myös lehtipuutaimikkoa ja kookkaita mäntyjä; aluskasvillisuuden lajeja ovat mm. isoalvejuuri, karhunputki, nuokkuhelmikkä, nuokkutalvikki, vadelma, korpikastikka ja nuokkuhelmikkä. Vasikkavuoren keskijyrkänteen edustalla, ojan reunoilla, nuoressa kuusikossa on pienialainen kotkansiipikasvusto. Ohmovuoren itäjyrkänteen tyvellä on kuusivaltaista korpea. Alue on kohtalaisen luonnontilainen. Mäkrävuoren eteläisissä rinteissä on paikoin vanhan metsän piirteitä. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 3 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 3 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 68

26 Ohmovuori - Mäkrävuori, JUVA Kallioalueen raja Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 69 1:15000 P

27 Kataisenvuori JUVA, PUUMALA KAO060168 Karttalehti: 3144 04 Alueen pinta-ala: 18 ha Korkeus: 127 mpy Suhteellinen korkeus: 44 m Kallioalueen sijainti: Puumalasta 13 km luoteeseen, Näreslahden eteläpuolella. Maankäytön suunnittelutilanne: Kallioalueen yleiskuvaus ja tärkeimmät arvot: Kumpuilevassa, pienten järvien ja lampien kirjomassa metsämaastossa sijaitsevat Kataisenvuori ja Maarasenvuori rajautuvat näkyvimmiltä osiltaan Pieni-Katainen -lammen rantaan. Varsinkin itärannan Kataisenvuori hallitsee komealla jyrkänteisellä profiilillaan lammen maisemakuvaa. Kukkulan länsirinteellä kasvaa puustoa, mutta seinämä näkyy siitä huolimatta selkeästi kallioisena lammelle. Kataisenvuoren lakiosan rinteiltä avautuu useasta kohtaa puiden lomitse miellyttäviä maisemia erämaiselle Pieni-Kataiselle. Myös vastarannalla oleva Maarasenvuori jyrkkine kalliorinteineen monipuolistaa metsälampea reunustavaa maisemaa. Alueen näyttävin jyrkänne on Kataisenvuoren veteen rajautuva, heikosti porrasmainen länsiseinämä, jonka eteläpää nousee korkeimmillaan 20 25 metriä järven pinnasta. Jyrkänteen alaosassa on noin 15 metrinen pystyseinämä, jossa näkyy paikoin selkeä pystyrakoilu ja kohdittain myös vaakarakoilu sekä pieniä kielekkeitä. Kataisenvuoren itäjyrkänteessä on vaatimattomampi, 7 8 metrinen, viistopintainen ja heikosti porrasmainen seinämä. Maarasenvuoren jyrkännepinnat ovat matalia. Ne ovat enemmänkin rinnemäisiä. Alueen kivilaji on keskirakeista granaattipitoista kiillegneissiä, mutta paikoin seassa on graniittikoostumuksisempia osueita. Kataisenvuoren eteläpään jyrkänteessä on näkyvissä edustavasti kiillegneissin poimutusta. Kiillegneissin liuskeisuuden yleissuunta noudattelee kallioalueella suurin piirtein koillis-lounaissuuntaa, kaateen ollessa pystyasentoinen. Kallioalueen karuilla jyrkänteillä kasvaa melko niukkoina kasvustoina kallioimarretta, karvakiviyrttiä, korpi-imarretta, nuokkuvarstasammalta, kallio-omenasammalta, harmosammalta, karvahiirensammalta ja hiirenhäntäsammalta. Ainoastaan haurasloikko ilmentää jonkinasteista mesotrofiaa. Kallioiden ympärillä on tuoretta, havupuustoista kangasmaastoa (MT), jossa kuusi ja mänty vaihtelevat valtapuuna. Kuusikoissa aluskasvillisuus on niukkaa. Lakialueet ovat mäntyvaltaisia, alustaltaan tavanomaista kuivan kankaan ja karukkokankaan maastoa. Poronjäkäliä on paikoin vankkoina kasvustoina. Paikoin alueella on tehty nuoren puuston harvennusta, mutta jäljellä on myös vanhan metsän piirteitä. Rannalla on majavan kaatamia maapuita ja keloja. Tärkeimpien tekijöiden arviointi: Muut arvot: GEOLOGINEN ARVO: 3 Historialliset arvot 4 BIOLOGINEN ARVO: 3 Monikäyttöarvot: 4 MAISEMA-ARVO: 3 Muuttuneisuus: 2 Lähiympäristön arvot: 3 KALLIOALUEEN ARVOLUOKKA: 4 70

27 Kataisenvuori, JUVA, PUUMALA 6833 000 6834 000 6835 000 3552 000 3553 000 3554 000 Kallioalue Suojelu- tai suojeluohjelman alue Natura 2000 -verkosto 1:15 000 71