Ammattikasvattajan kielletyt tunteet Kuopiossa 2.4.2014 klo 15.00-16.15 Kouluttajana perheneuvonnan koordinaattori, pari -ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliitosta Luennon lähteinä: -Baker Ellen: Työvälineenä oma persoona -Cantell Hannele: Ratkaiseva vuorovaikutus ja Vaikeat vanhemmat, kurjat kollegat? -Lindqvist Martti: Auttajan varjo -Oulasmaa Minna & Riihonen Riikka: Ammattikasvattajan kielletyt tunteet -Nykänen Eino: Eroon työstressistä Pro gradu tutkielma Valta ja vastuu kasvatuksellisissa vuorovaikutussuhteissa (Enden, Hakola 2005) Työterveyslaitoksen verkkosivut
Ammattikasvattajan kielletyt tunteet vastaajien kertomaa: Kasvattajien työ näkymätöntä!resurssit eivät kasva Työ todella kuormittavaa, huoli omasta jaksamisesta Paljon asioita, joihin yksittäinen työntekijä ei pysty vaikuttamaan Ongelmia ei oteta vakavasti päättäjien taholta Ammattikasvattajat ja perheet joskus kaukana toisistaan Jotkut vanhemmat liian vaativia, toiset eivät välitä mistään
Ammattikasvattajan kielletyt tunteet vastaajien kertomaa: Oman lapsuuden kokemusten läpikäyminen tärkeää Tämän päivän lapset erilaisia, vaativat enemmän läsnäoloa ja huomiota, aiemmin lapset enemmän vieraskoreita Missä kulkevat perheen kanssa tehtävän työn fyysiset ja psyykkiset rajat? Miten tunnistaa emotionaalista köyhtymistä itsessään? Perheiden parissa työskentelevään ammattilaiseen kohdistuu idealisointia ja roolivaatimuksia ja usein työntekijä kokee riittämättömyyden tunteita: kaikkia ei voi aina auttaa, oman rajallisuuden kohtaaminen, oman vastuualueen rajaaminen. Miten selviän töissä ja jaksan vielä kotonakin jotain?
Miksi hakeuduin amma-kasva/ajaksi? Mikä oli motiivini alussa, kun päätin hakeutua alalle? - mitä se ravitsi minussa? Mikä on motiivini tänään? - mitä se ravitsee minussa?
Mikä on henkilökohtainen Akilleen kantapääni amma-kasva/ajana? Miten osapersoonat ovat vaiku/aneet työminuuteeni? Fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia seurauksia? Miten itse ylläpidän tätä toimima/omuu/a? Jos luovun osapersoonastani - Mitä työyhteisössä tapahtuu? - Mitä läheisissä ihmissuhteissani tapahtuu?
Minkälaisia rooleja olet ottanut itsellesi? Mitä osapersoonia tunnistat itsessäsi ammattikasvattajana? Oletko -rajaton -pelastaja -miellyttäjä -hoivaaja -puolesta tekijä -asetat muiden tarpeet aina omiesi edelle? -ilmapiirin keventäjä, muiden piristäjä -aina käytössä oleva roskasanko -pidät kaikki langat käsissäsi, huolehtija mitä muuta? Väistäjä, hallitsija, ylivastuullinen, tunteiden piilo4aja, rankaisija, kadeh7ja, syyllistäjä, kontrolloija, ymmärtäjä, au4aja, mar4yyri Sovellettu Metodi-Team -koulutusaineistosta 2011
Lapsi oppii haluamaan sitä, mitä vanhemmat saavat hänet tarvitsemaan. Monelta menee aikuisuus siihen, että oppii haluamaan sitä, mitä itse omassa elämässään tarvitsee.
Neljä pöydänjalkaa Kuvaa ei voi näyttää. Tietokoneen muisti ei ehkä riitä kuvan avaamiseen, tai kuva on vioittunut. Käynnistä tietokone uudelleen ja avaa sitten tiedosto uudelleen. Jos punainen x-merkki tulee edelleen näkyviin, kuva on ehkä poistettava ja lisättävä uudelleen. Yksilön elämän tasapaino
Perheiden parissa tehtävä työ on parhaimmillaan antoisaa, iloista, monipuolista ja tyydyttävää työtä. Lapset ovat aivan ihania. Heiltä saa palau3een he4 ja heidän ilonsa ja naurunsa on aivan mahtavaa!
Mitä tarvitaan, että kasvatustyö voidaan kokea mielekkäänä? Sopivankokoinen lapsiryhmä Riittävä määrä ammattitaitoisia aikuisia Hyvät yhteistyösuhteet työkavereihin ja esimieheen Toimivat välit perheiden ja lasten kanssa Työhön liittyvät säännöt ja käytännöt järkeviä, tehokkaita, kohtuullisia
Kielteisten tunteiden syyt Hankalaksi koetut lapset ja vanhemmat Resurssipula Työyhteisön ongelmat
Pysähdy lapsen vaikean tunteen äärelle älä kiirehdi poistamaan sitä! Minkä tunteen lapsi kokee kaikkein vaikeimmaksi? Minkälaista tukea hän toivoo sinulta itsesäätelyynsä tämän tunteen äärellä?
Ammattikasvattajien haasteelliseksi kokemat lapset Lasten aikuisen nälkä voi olla pohjaton. Lapsilla on elämässään paljon epäjohdonmukaisuutta ja turvattomuutta. Huomiota haetaan kaikin tavoin ja taukoamatta. Itkuherkkyys Itkuherkät, erittäin hiljaiset ja vetäytyvät lapset ovat itselleni vaikeimpia. Tiedän sen johtuvan omasta persoonastani ja lapsuudenkotini malleista. Siksi olen kehittänyt itseäni sietämään erilaisuutta.
Työntekijän vaikeus tuntea myötätuntoa ja haluttomuus lohduttaa lasta En muista, että olisin koskaan päässyt äitini tai isäni syliin Koen todella suurta syyllisyyttä ja riittämättömyyttä siitä, että en halua enkä pysty lohduttamaan lapsia töissä enkä kotona. Mieheni huomauttelee minulle kylmyydestäni ja empatian puutteestani Tunnen olevani kuin jossain näytelmässä, kun lapsi tulee luokseni itkien. Mietin, miltä minun pitäisi nyt näyttää Miten aikuinen, jonka tarvitsevuutta ei ole kohdattu lapsena, suhtautuu lapsen tarvitsevuuteen?
Itsemyötätunto Mitä se on? Samalla tavoin kuin tunnet myötätuntoa toista ihmistä kohtaan hänen vaikeassa tilanteessaan voit kokea myötätuntoa myös itseäsi kohtaan. Mitä myötätuntoon kuuluu: o Huomaat toisen kärsimyksen o Toisen kärsimys koskettaa (compassion = kärsiä yhdessä toisen kanssa) o Ymmärrät, että kärsimys, epäonnistuminen ja epätäydellisyys koskettavat kaikkia ihmisiä (Lähde: Kristin Neff, www.self-compassion.org)
Itsemyötätunnon kolme osa-aluetta Ystävällisyys ja hyväsydämisyys itseä kohtaan o Lämpöä ja ymmärrystä itsekritiikin ja oman tuskan ohittamisen sijaan Yleisinhimillisyys o Kaikki ihmiset kärsivät ja kokevat epäonnistumisia tämä yhdistää meidät muiden ihmisten kanssa Tietoisuus o Itsemyötätuntoisena suhtaudumme tasapainoisesti kielteisiin tunteisiimme siten, että emme tukahduta, mutta emme myöskään liioittele niitä. (Lähde: Kristin Neff, www.self-compassion.org)
Mitä itsemyötätunto ei ole Itsesääliä; itsesäälissä vellova ihminen ei näe sitä, että vaikeudet ovat jaettuja kokemuksia, vaan keskittyy vain omiin vaikeisiin tunteisiinsa. Itsensä hemmottelua; hyvittelemme itseämme vaikeina hetkinä (esimerkiksi suklaalla), mutta emme saa todellista apua tunnekokemukseemme. (Lähde: Kristin Neff, www.self-compassion.org) 7.4.2014
Itsemyötätunto vs. itsetunto Läntisessä kulttuurissa itsetuntoon liittyy usein se, miten erotumme muista ja olemme erityisiä à on koettava olevansa keskinkertaista parempi, jotta voisi hyväksyä itsensä. Itsemyötätunto ei perustu itsearviointiin, vaan siihen, että kaikki ihmiset ansaitsevat osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä. Itsemyötätunto johtaa parempaan itseymmärrykseen, kun epäonnistumisiin voi suhtautua lempeästi, eikä niitä tarvitse peitellä. 7.4.2014
Opettele ja opeta (itse)myötätuntoa! 1. Huomaa kärsimys. 2. Lohduta. 3. Pysy rinnalla. 4. Yleistä. 19
Ammattikasvattajien haasteelliseksi kokemat lapset Ylipäätään tämän päivän trendi kannustaa lasta aktiiviseksi oppijaksi ja osallistujaksi aiheuttaa minusta näsäviisautta lapsissa. Ne piirteet, joihin kotona kannustetaan, muuttuvat usein ryhmätilanteissa näsäviisaudeksi, jolloin lapsi voi sanoa ja käyttäytyä kuten tahtoo ja parhaaksi näkee. Vanhemmat eivät laita rajoja lapsilleen, ja jos heidän kanssaan tästä puhuu ja juttelee kuinka silkkihansikkain tahansa, niin loukkaannutaan. Hyvin herkästi hyökätään opettajaa kohtaan ja syytetään, että vika on opetuksessa.
Kotona lapsi tuntuu vanhemmista innokkaalta, osallistuvalta ja aktiiviselta, järkevältä pikkuaikuiselta. Päivätoiminnan ryhmätilanteissa lapsi puuttuu kaikkien muiden asioihin ja koetaan nenäkkääksi.
1. Ongelmasta mahdollisuudeksi Lastenvälisissä ongelmatilanteissa käytämme viikoittain vaihtuvaa asiantuntijaa, jolta kysymme neuvoa tai sovittelua. Suurimmassa osassa ongelmia lapset itse tietävät, mikä on oikein ja väärin. Vaatii aluksi töitä, että lapset uskoivat meidän uskovan heidän asiantuntijuuteensa, mutta arvostus kantaa hedelmää - ei ole tullut vastaan tilannetta, johon ei olisi ratkaisua laadittu.
Ammattikasvattajien haasteelliseksi kokemat lapset Lapsi lyö, potkii ja repii kavereita, tarvitsee aikuisen jatkuvasti viereensä. Tunne: turhautuminen, että joudun toimimaan hänen avustajanaan, enkä voi käyttää lastentarhan opettajan koulutustani koko ryhmän lasten oppimisen edistämiseen. Joskus eteen on tullut myös sellaisia aggressiivisia lapsia, joita on alkanut pelkäämään, kun he lyövät, tai kun itse joudut heitä rajoittamaan esimerkiksi pitämällä kiinni.
Lapsi leikkii nätisti kotioloissa vanhempien kanssa ja yksin jatkuvasti toisten leikkejä, vie legoja, ei halua lähteä muiden mukaan leikkeihin.
Kotona lapsi on ihana, reipas ja kaikkien kanssa hyvin toimeentuleva. Päiväkodissa lapsi määrää, kuka pääsee leikkiin, kuka ei, jakaa synttärikutsuja hiusten värin perusteella ja seuraavana päivänä peruu ja tekee uudet valinnat.
LaskelmoivasC aggressiivinen HelposC hiiltyvät Rauhalliset viilipytyt Levo/omat lepa/ajat
Miten kasvattaja suhtautuu kiusaamiseen? Huono itsetunto vaikuttaa moniin kiusaajiin todella paljon. Asioilla on niin monia puolia, että niistä pitää voida keskustella. Ja ehkäpä se vaikea tunne itselläni on yleensä paha mieli siitä, että emme voi tietää kaikkea. Muiden lasten kiusaaminen turhauttaa ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta varsinkin silloin, kun kiusaajaan on satsattu paljon resursseja, tukea ja huomiota.
2. Ongelmasta mahdollisuudeksi Sankaruus taltutti kiusaamisen päiväkodissa Päiväkodissa keksittiin sankaruusteema kiusaamista ja syrjäytymistä vastaan. 5-7-vuotiaiden mielestä: Sankari: ei uhkaile, ei syrji ei jätä leikkien ulkopuolelle Rohkea: osaa pelätä, ja jos on valehdellut, uskaltaa kertoa Yhtenä tavoitteena oli vahvistaa lasten kysyä tunnistaa, milloin on itse toiminut sankarillisesti
Sankaruus taltutti kiusaamisen päiväkodissa - Lapset ovat paremmin oppineet sietämään pettymyksiä, mikä näkyy joukkuepeleissä. - He ovat oppineet keskustelemaan yhdessä ja kuuntelemaan toisia. - Päiväkodin ja vanhempien välinen yhteistyö on parantunut. Aikuisia vierailijoita mm. lastenkirjailija ja lähipoliisi - Sankaruusteema mukana kaikessa, ei vain konfliktien ratkaisemisessa
Ammattikasvattajien haasteelliseksi kokemat lapset Lapsen välinpitämättömyys on pahinta, silloin tulee tunne, että lapsi on jo menetetty. Esiopetuksessa koen turhauttavaksi lapsen jatkuvan välinpitämättömyyden aikuisen ohjeita kohtaan. Saman lapsen pitää aina kyseenalaistaa ja kapinoida. Lapsen äärimmäinen egoismi herättää minussa ärtymystä ja halun näpäyttää henkisesti. Lapsi asettuu aikuisen yläpuolelle, kun annetaan ohjeita ja on välinpitämätön aikuista kohtaan tai nakkelee niskojaan ja ohittaa ohjeet. Ärtymystä tuollainen käytös aiheuttaa, ja tällöin on muistettava itse rauhoittaa itsensä ja olla RAUHALLISESTI määrätietoinen.
Tilataan helppohoitoinen lapsi Sopivan omatoiminen Sopivan rohkea Sopivan sosiaalinen Sopivan kiltti Kaikki lapset eivät ole tällaisia missä on heidän paikkansa tulevaisuudessa?
Kasvattajat ja vanhemmat Joka toinen vastaajista koki välillä tai usein lapsen vanhempiin tai huoltajiin liittyviä vaikeita tunteita Joka kolmannen mielestä nimenomaan yhteydenpito vanhempiin tuottaa eniten vaikeita tunteita
Ammattikasvattajien haasteelliseksi kokemat vanhemmat Vanhempi ei tunnu kiinnostuneelta päivän tapahtumista tai lapsestaan. Tulee turtunut olo, kun on miettinyt mitä lapsen päivästä haluaa kertoa, ja vanhempi ei reagoi mitenkään. Palaveriajat peruuntuvat, lasten asioista ei olla kiinnostuneita ja lasta ei auteta kotitehtävissä. Tämä turhauttaa ja kuormittaa omaa tekemistä, kun tuntuu, että oma työmäärä lisääntyy. Vanhemmat eivät laita rajoja lapselle. Vanhemmat naureskelevat, kun kerrotaan, mitä pahaa lapsi on tehnyt.
Vaativat vanhemmat Omalle lapselle täysin yksilöllinen kasvatus vaateena, mutta ehdoton tasa-arvoisuuden vaatimus suhteessa toisiin lapsiin. Eli meille yksilöllinen VASU ja muille ei mitään erityisyyksiä, vaan meidän lapselle nekin! Yksilölliset vaatimukset ärsyttävät, kun jotkut vanhemmat eivät tunnu näkevän, että lapsia on suuri ryhmä.
Miten selvitä asiakasperheeseen kohdistuvista kielteisistä tunteista? Voiko kielteisistä tunteista puhua työkaverien kanssa tai työnohjauksessa? Tuleeko joku muu työntekijä tämän perheen kanssa paremmin toimeen? Saisiko häneltä apua? Voiko perheestä löytää tietoisesti etsimällä jotain hyvää? Työkokemus voi auttaa sietämään kielteisiä tunteita (normalisointi ja neutralisointi) Omien lähtökohtien selvittäminen voi auttaa ymmärtämään tunteiden taustoja
Henkilökohtainen vahvuus taito, lahja, tieto, arvo, asenne tai ominaisuus jonka olet hankkinut lapsuuden ja tämän hetken välillä, jota voit tietoisesti käyttää tehdäksesi jotain hyvin työssäsi. Hyvä kokemus sellainen aika tai hetki työssäsi, jolloin teit jotain hyvin. Se voi olla pientä tai suurta, nautit kokemuksestasi ja olit ylpeä siitä mitä teit.
Vanhemmat riitelevät kotona Lapsen turvallista kasvua vaarantavat monet perhe-elämään ja vanhemmuuteen yhteydessä olevat tekijät, joista parisuhdeongelmat ovat tutkitusti yksi merkittävä uhkatekijä. Monissa tutkimuksissa on todettu, että jopa suuri osa lasten psyykkisistä oireista on seurausta vanhempien eroa edeltäneestä vaikeasta parisuhteesta. (Tutkija Sirpa Salo)
Lasten reagointitapoja vanhempien ongelmiin - lapsi vetäytyy omiin oloihinsa vanhempien riidellessä - lapsi on jommankumman vanhemman puolella näiden riidellessä - lapsi toimii sovittelijana vanhempien riitatilanteissa - lapsi kantaa huolta vanhempien ongelmista. (Sirpa Salo)
tai perheessä on vakavaa sairautta, työttömyyttä tai jokin muu kriisi Lasta kielletään puhumasta kodin ongelmista kenellekään ulkopuoliselle. Lapsi oirehtii päivähoidossa tai koulussa. Aletaanko syitä etsiä kodin ulkopuolelta? Perheen avoimuus kotitilanteen suhteen voi olla haasteellista, jos perheen tarina alkaa liikaa kuumottaa työntekijän omaa historiaa. Työntekijä voi myös alkaa vaitiolovelvollisuuteen vedoten pimittää tärkeitä tietoja muilta työntekijöiltä. Perheen jakamat herkulliset salaisuudet voivat saada työntekijän tuntemaan itsensä erityiseksi.
Joskus luottamuksellisesti jaetut tiedot voivat alkaa tuntua liian sietämättömiltä yksin kannettaviksi ja työntekijä voi tuntea joutuvansa ikävään välikäteen. Erään ryhmämme lapsen erittäin hankala kotitilanne ja sen heijastuminen voimakkaasti lapseen aiheuttaa surun ja voimattomuuden tunnetta itsessä.
Ammattihenkilö toimii aina omista lähtökohdistaan Omat henkilökohtaiset muistot, tunteet, ajatukset, ilmaisu, tunteet, elämänhistoria Sairastumiset, omien lasten ja sukulaisten asiat, opiskelu, avioituminen, avioero, omien vanhempien menetykset, muutot jne. à Omaelämänkerta voi auttaa hahmottamaan, miten minusta tuli minä.
Millainen oli sinun lapsuudenkotisi ilmapiiriltään? Kannustava Riitaisa Sopuisa Mitätöivä
Kannustavassa kodissa Lasta rohkaistaan ja innostetaan kokeilemaan uusia asioita ikätasonsa mukaisesti. Lopputulos tai saavutus ei ole se kaikkein tärkein, vaan halu ja motivaatio yrittää. Kun tulee pettymyksiä ja epäonnistumisia, lohdutetaan ja sanotaan, että aina tulee uusia tilaisuuksia. Yritystä ja innostusta ei tukahduteta häpeällä.
Sopuisassa kodissa Keskustellaan ristiriitatilanteissa ja pohditaan rauhassa erilaisia vaihtoehtoja ratkoa ongelmia. Huolehditaan myös sovinnon teosta riidan jälkeen. Tarjotaan toimivia malleja riitatilanteiden ratkomiseen eikä pinnanalaista vihamielisyyttä pääse kertymään, koska mieltä vaivaavat asiat puretaan aika ajoin. Asioista voidaan jäädä erimielisiksi ja molemmat hyväksyvät sen.
Mitätöivässä kodissa Lasta arvostellaan ja hänen arvoaan alennetaan. Henkistä, fyysistä väkivaltaa. Usein syyllistävä vaikutus. Lapsi voi kokea aikuisen epäonnistumiset omaksi syykseen. Lapsena mitätöidyn on vaikea luottaa itseensä aikuisena ja suhtautuminen lapseen voi olla ylihuolehtivaa ja pelokasta. Aikuisena voi olla vaikea iloita lapsen onnistumisista
Riitaisassa kodissa Jatkuvasti tai ajoittain kireä ilmapiiri. Toinen vanhemmista voi olla arvaamaton ja tiuskahteleva ja toinen yrittää luoda sopua tai välttää ristiriitoja. Fyysistä, psyykkistä väkivaltaa tai niiden uhkaa. Läheisyys, toisen kunnioitus ja arvostus ovat hauraampia kuin kannustavassa tai sopuisassa kodissa.
Lapsuudenkodin nelikenttä Kannustava Äiti Riitaisa x Sopuisa Isä Mitätöivä
Toisen työntekijän todellisuus siitä, mitä hän lasten tai aikuisen ja lasten välisissä tilanteissa kuulee, voi olla hyvin erilainen omaan kokemukseen nähden. Oma historiamme ja haavamme aktivoituvat usein huomaamatta tunnelatautuneissa tilanteissa.
Minkä verran työntekijä voi tuoda tilanteisiin omaa persoonaansa tai henkilökohtaista elämäänsä? Entä mitä jos lapsi tai perhe jääkin diagnoosien ja potiloimisen vangiksi? Perheen tai lapsen tilanne on olennaisesti parantunut; voiko erityislapsesta tulla normilapsi? Voiko perhe vapautua erityisperheen leimasta? Oma riman korkeus Minunhan pitäisi tietää! Kehtaanko hakea apua? Saanko samanlaista palvelua esim. neuvolassa, osaanko vaatia itselleni saman mitä muut, ei ammattilaiset saavat?
Riittämättömyyden tunteet ammattikasvattajana Omat lapset vaikeuksissa Oma elämä, parisuhde solmussa Ego saa kolhun, kun epäonnistuu jonkun perheen kanssa Voiko kaikkia perheitä kuitenkaan aina auttaa? Milloin antaa periksi, luopua? Miksi tämä perhe herättää minussa tällaisia, näin vahvoja tunteita? Hoidanko nyt tätä perhettä vai meninkö oman historiani imuun, omiin haavoihini?
Työntekijän oma keho Lapsi, josta en kauheasti tykkää, pyrkii itkien syliin ja koskettelee, eli kädet silittelevät omia käsivarsiani ja päätäni vaellellen. Siitä seuraa ärsyyntyminen ja inho. Työntekijän oma mieli Kun kerron vanhemmalle, että lapsi on kiusannut kerhossa, niin vanhempi on hyvin välinpitämätön, eikä puutu lapsen käytökseen. Sanon lapselle: Heippa kun hän lähtee kerhosta ja lapsi vastaa: Haista paska! Minä sanon, etten kuuntele tuollaista, mutta äiti, joka on paikalla, ei tee asiassa mitään. Missä kulkee ammattikasvattajan psyykkiset kehon rajat? Pitää kestää ja sietää - vai pitääkö?