TAVOITTEENA POTILAAN ITSEHOITO

TAVOITTEENA POTILAAN ITSEHOITO 1. OHJAUKSEN JA OPETTAMISEN LÄHTÖKOHTIA 1.1. Mihin tietoa oppimisesta tarvitaan munuaispotilaan hoitotyössä Hoitoalan ammattilaiset joutuvat lähes päivittäin ohjaamaan asiakkaitaan. Ohjaajan persoonallisuus, minäkuva ja ihmiskäsitys säätelevät ohjaajan toimintaa, samoin kuin käsitys oppimisesta ja opettamisesta. Ohjaustehtäväänsä motivoituneella hoitajalla on ohjauksessa tarvittavat tiedolliset ja taidolliset valmiudet, ja hän toimii yhteistyössä asiakkaan kanssa saaden asiakkaan itse ratkaisemaan omia ongelmiaan ja pohtimaan keinoja niiden ratkaisemiseksi. Hoidon ja ohjauksen rakenteellisilla tekijöillä, kuten ympäristöllä ja välineistöllä suuri merkitys tavoiteltuun lopputulokseen pääsemisessä. Munuaispotilaan hoitoyössä tarvitaan monipuolista tietoa oppimisen ja opettamisen lähtökohdista. Samat oppimisen ja ohjauksen perusperiaatteet ovat kaiken hoitotyön opettamisen taustalla ja niiden tunnistaminen ja kehittäminen on hoitotyöntekijällä jatkuva haaste. 1.2. Ohjaus- ja opetusosaaminen Ohjaus- ja opetusosaaminen on yksi keskeinen hoitotyöntekijän ammatillisen osaamisen osa-alue. Ohjaus- ja opetusosaaminen sisältää potilaan ja läheisten ohjaamisen sekä opiskelijoiden ja työtovereiden ohjaamisen. Ohjaus tapahtuu ohjaustarpeen tunnistamisen pohjalta tehdyn suunnitelman mukaan toteuttaen ja arvioiden. Oppimista koskevan tiedon avulla hoitotyöntekijä voi tulla tietoiseksi omasta oppimisestaan ja kehittää sitä. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 1

MIHIN TIETOA OPPIMISESTA TARVITAAN MUNUAISPOTILAAN HOITOTYÖSS SSÄ? OHJAUS- JA OPETUS OSAAMINEN POTILAAN JA LÄHEISTEN OPETTAMINEN OPISKELIJAN OPETTAMINEN HOITAJAN PEREHDYT- TÄMINEN HOITAJAN AMMATILLINEN KASVU MUSA-päivät t 2006 3 Kuva 1. Ohjaus- ja opetus osaaminen Potilaan opettamisen tavoite on lisätä hänen hoitoon sitoutumistaan, selviytymistään ja elämänhallinnan tunnetta hoitoon osallistumisen avulla. Tieto helpottaa sairauteen liittyvää epävarmuutta, ahdistusta ja kärsimystä. Tavoitteena on, että potilas oppii hoitamaan itseään mahdollisimman hyvin ja saavuttaa riippumattomuuden. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (1992, & 5) velvoittaa hoitohenkilöstöä kertomaan potilaalle selkeästi ja ymmärrettävästi terveydentilastaan, hoidon merkityksestä ja hoitovaihtoehdoistaan, niin että potilas voi osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Lisätietoa : http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785 Terveydenhuollon opiskelijan opettamisen tavoite on, että hän oppii ja syventää hoitotyöhön liittyviä tietojaan, taitojaan, arvojaan sekä kasvaa ammattitaitoiseksi hoitajaksi. Hoitoyöntekijän opettamiseen sisältyy uuden työntekijän perehdyttäminen ja kunkin hoitotyöntekijän ammatillinen kasvu. Tavoitteena on asiantuntijuuden kehittyminen ja entistä laadukkaampi hoitotyö. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 2

2. OPPIMISKÄSITYKSISTÄ ELI MITEN OPPIMINEN NÄHDÄÄN? Oppimista voidaan lähestyä teoreettiselta kannalta ja tällöin kuvataan oppimisen taustalla olevia tieto- ja oppimiskäsityksiä. Seuraavassa tarkastelllan lyhyesti kolmea keskeistä oppimiskäsitystä, jotka ovat olleet suomalaisen koulutusjärjestelmän lähtökohtina eri aikakausina. 2.1. BEHAVIORISTINEN OPPIMISKÄSITYS Opetustyössä käytössä 1960-1970 luvuilla. Suuntauksen periaatteet löytyvät behaviorismista, jonka mukaan ihminen on kuin kone, joka reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin. Oppimisreaktiota vahvistetaan palkkioilla ja siten saadaan vahvistettua oppijan tietynlaisia toimintamuotoja. Oppija ehdollistuu toimimaan opitulla tavalla. Oppimiskäsitys on mekaaninen ja se perustuu selviin ennakolta asetettuihin päätekäyttäytymistavoitteisiin. Oppiminen on opettaja- ja hoitajakeskeistä ja oppija on tiedon passiivinen vastaanottaja. Ihmisen mieli on kuin säiliö, johon varastoidaan tietoa ohjaajan mielestä ja oppikirjoista. Hoitaja ohjaa kasettimaisesti kaikkia potilaita samalla tavalla. Oman oppimisen arviointi vähäistä. Potilaalle jaetaan tietoa, mutta hän ei välttämättä kykene toimimaan tiedon avulla muuttuneessa terveydentilassaan. Heikkouksistaan huolimatta voidaan oppimisnäkemyksen kautta saavuttaa hyviäkin oppimistuloksia. Esimerkiksi sairastumisen alkuvaiheessa munuaispotilaan on vaikea hahmottaa kokonaisnäkemystä omasta hoidostaan ja hän tukeutuu turvallisesti toiminnassaan omahoitajan antamiin ohjeisiin. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 3

2.2. KOGNITIIVINEN OPPIMISKÄSITYS Opetustyössä käytössä erityisesti 1980-luvulla. Perustuu kognitiiviseen psykologiaan ja kognitiotieteisiin. Kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaan oppija on aktiivinen. Oppiminen on mielekästä, tavoitteellista tiedollisten rakenteiden ja mallien muodostamista ja niiden luovaa käyttöä. Oppiminen on oppijan henkistä toimintaa, jolloin hän rakentaa kuvaa maailmasta ja muodostaa selitysmalleja ilmiöille. Ymmärtävä oppiminen korostuu. (Miksi toimin näin? Mitä kaikkea tämä on) Tiedon käsittely tapahtuu aikaisemman tietorakenteen eli skeeman (= viitekehys, sisäinen malli, esiymmärrys) varassa. Oppimisprosessi sisältää seuraavat vaiheet (Engeström 1994) ) 1. Motivoituminen syntyy tiedollisesta ristiriidasta, aikaisempi tieto ei riitä ratkaisemaan ongelmaa 2. Orientoituminen oppija luo jäsentyneen yleiskuvan opittavasta ilmiöstä ja etsii keskeiset osa-alueet 3. Sisäistäminen ajattelu- ja toimintarakenteen muokkaamista uuden tiedon avulla. 4. Ulkoistaminen opitun soveltamista käytännössä, oppija kertoo esimerkkejä ohjaajalle 5. Arviointi opitun asian pätevyyden kriittistä arviointia. Miten hyödynnän omassa työssäni, elämässäni? 6. Kontrollivaihe oman oppimisen tulosten tarkastelua, Mitä olen oppinut? Pitäisikö palata aiempaan vaiheeseen oppimisprosessissa? Onko terveydentilani parempi? Metakognitiiviset taidot ovat tärkeitä kognitiivisessa oppimisessa. Metakognitio tarkoittaa sitä, että oppija pohtii oma oppimistaan. Oppija tietää miten esimerkiksi oma ongelmanratkaisu, havaitseminen ja ajattelu toimivat ja kehittää sen myötä omaa oppimistyyliään. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 4

2.3. KONSRTUKTIVISTINEN OPPIMISKÄSITYS Konstruktivismin asemaa pidetään nykyään vahvana ja kiinteänä osana suomalaista opetusjärjestelmää. Myös terveydenhuollon koulutuksen opetussuunnitelmat pohjautuvat pääosin konstruktivistiseen oppimisnäkemykseen. Tynjälän (1999) mukaan konstruktivismi ei ole kasvatustieteellinen teoria vaan tiedon olemusta kuvaava malli ( paradigma). Konstruktivistisen tiedon käsityksen mukaan tietoa ei voi opettaa, vaan sen täytyy rakentua oppijassa itsessään. Uuden tiedon oppiminen tapahtuu aiemman tiedon päälle. Oppiminen on prosessi, jossa oppija soveltaa aikaisempia kokemuksia ja muodostaa uusia kokemusten tulkintoja eli merkityksiä Konstruktivismissa on keskeistä oppijassa tapahtuvan tiedon merkityksellinen rakentaminen. Ihminen luo ja rakentaa todellisuutta sekä antaa sille samalla mielen. Oppijan aktiivisuus ja itseohjautuvuus tiedon hankinnassa ja oppimisessa korostuu. Opettajan ja ohjaajan rooli muuttuu tiedonjakajasta oppimistilanteiden järjestäjäksi ja oppijan ohjaajaksi. Oppiminen on aina tilanne - ja kontekstisidonnaista (situated) ja siinä korostuu sosiaalinen vuorovaikutus. Yhteistoiminnallinen oppiminen tarkoittaa oppijan valmiutta rikastavaan vuorovaikutukseen toisten oppijoiden, opettajan ja oppimisympäristön kanssa. Yhteistoiminnallisuus oppimisessa kehittää oppijan itseohjautuvuutta ja vastuunottoa omasta kehittymisestään. Keskusteluissa muiden kanssa oppijan oma ajatteluprosessi tulee näkyviin sekä hänelle itselleen että muille. Ryhmäohjausmenetelmät hoitotyössä munuaispotilaan hoitotyössä perustuvat yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Reflektio on oman toiminnan, sen perusteiden ja seuraamusten analysointia ja pohtimista (Dewey 1938, Mezirov 1997) Reflektoimalla oppija tutkii kokemuksiaan saavuttaakseen uuden ymmärtämisen tason. Hyviä menetelmiä reflektointiin ovat oppimispäiväkirja, portfolio ja erilaiset tietoverkkopohjaiset keskustelufoorumit. Oppimispäiväkirjaa on käytetty esimerkiksi omatoimisen hemodialyysihoidon opetuksessa. Munuaispotilailla on mahdollisuus tietoverkkokeskusteluun Munuais- ja Siirtopotilaiden Liiton sivuilla Oppimistehtävä : 1.Tutustu alla olevan linkin kautta potilasjärjestön ylläpitämään keskustelufoorumiin ja pyri muodostamaan itsellesi jäsentynyt kuva keskustelupalstan tavallisimmista aiheista. 2. Arvioi lukemasi perusteella millaista tietoa ja vertaistukea munuaispotilaat tarvitsevat hoitopolkunsa eri vaiheissa?. Linkki: http://www.musili.fi/ 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 5

3. TUNNETKO OPPIMISTYYLIT? Oppimistyylillä tarkoitetaan oppijalle luonteenomaisia kognitiivisia (älyllisiä), affektiivisia ja fysiologisia tekijöitä. Siihen sisältyvät kognitiiviset tyylit, tiedon prosessointitavat, joissa ilmenee oppijan tapa tehdä havaintoja, ajatella, tallettaa muistiin asioita ja ratkaista ongelmia. Oman oppimistyylin tiedostaminen on tuloksekkaan oppimisen lähtökohta. Asiakastyössä on hyvä tiedostaa kunkin asiakkaan luontaisin tapa vastaanottaa ja käsitellä tietoa. Suomalaisessa opetus- ja ohjaustyössä on perinteisesti painottunut kuunteleminen ja lukeminen. Oppimistyyli on riippuvainen ihmisen iästä ja elin kulttuurista. Esimerkiksi lapsilla on vahvana kinesteettisyys Hoitotyöntekijän on oltava tietoinen omasta vallitsevasta aistikanavastaan oppimisessaan, jotta hän ei valitse eri aistikanavaa käyttävän potilaan ohjaukseen sopimattomia opetusmenetelmiä. On myös tärkeää ja kehittää oppimistyyliään käyttämään kaikkia aistikanavia. NLP (neuro-linguistic programming) mukaan ihminen kuitenkin ottaa tietoa vastaan myös muiden aistikanavien kautta. Tiedon vastaanottotavoissa voidaan erottaa visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen puoli. 1. Visuaalinen ihminen käsittelee maailmaa silmillään ja oppii asiat katsomalla. Kirjat, monisteet, kaaviot, kalvot ja muistiinpanot tärkeitä. Hän hahmotta kokonaisuudet ensin ja menee sitten yksityiskohtiin. Puhetapa on nopea ja innostunut ja katsekontakti säilyy koko ajan. Hän käyttää näköaistia kuvaavia sanontoja: minä näytän, minä piirrän, tämä kuva on hyvä esimerkki, upeannäköinen, miltäs tämä näyttää. Visuaalinen ihminen pitää kauniista (esteettisyys) hyvin järjestystä ympäristöstä. Muistaa ihmisten kasvot hyvin. 2. Auditiivinen ihminen prosessoi maailmaa kuuloaistin avulla. Hän pitää luentojen kuuntelusta, keskusteluista ja selityksistä ja on looginen ja järjestelmällinen. Hän kertoo paljon tarinoita ja kuvaa tapahtumien taustoja laajasti Hän saattaa puhua itsekseen, koska puhe auttaa häntä ajattelemaan. Muistaa ihmisten nimet paremmin kuin kasvot. Käyttää lauseita: kerro siitä, voin selittää, miltä tämä kuulostaa, kuulemani perusteella. Auditiivisen ihmisen eleet ovat niukkoja ja katsekontakti ei ole tärkeä. Ohjauksessa tarvitsee aikaa, rauhaa ja kertaamista ja esim. ääninauhat ovat hyvä ohjausmenetelmä. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 6

3. Kinesteettinen ihminen eli tuntoihminen kulkee silmät ja korvat kiinni tunnustellen maailmaa. Hänelle on tärkeää millainen tuoli on istua ja miltä vaatteet tuntuvat ja hän hahmotta ihmisten tarkoitukset eleiden, ilmeiden ja liikkeiden kautta. Hänelle on erittäin tärkeää oppimisessa millainen kuva hänelle jäi ensitapaamisessa ohjaajasta. Kinesteettinen ihminen käyttää käsiään kertoessaan. Kuunnellessaan hän puuhailee jotain, esimerkiksi rapsuttaa päätään, naputtaa kynällä. Kinesteettisyyteen kuuluu myös taktiilisuus eli koskettamisen tärkeys. Hän käyttää oppimisen aikana käsiään ja sormiaan ja muuta kehoaan, eikä jaksa istua kauan paikoillaan. Kinesteettinen ihminen oppii tekemällä ja haluaa heti kokeilla taitojaan. Hän ei ole innokas lukija ja siksi kirjalliset ohjeet eivät välttämättä edistä oppimista. Hän käyttää ilmaisuja: miltä sinusta tuntuu, täytyy tehdä rautalangasta malli, virittäydytään tunnelmaan, kokeillaan miten se toimi. Oppimistehtävä: 1. Kirjoita aluksi lyhyt virittävä kirjoitus siitä, millä tavoin opit uusia asioita parhaiten. Pyri kuvaamaan, mikä aistikanava sinulle on vallitsevana. Kerro myös esimerkkejä oppimisestasi eri tilanteissa. 2. Siirry oheisen linkin kautta NLP-testi sivustolle ja tee itsellesi NLP-testi 3. Vertaa testin tulosta aiempaan käsitykseesi (Tehtävä 1) ja pohdi miten sinun olisi hyvä kehittää omaa oppimistyyliäsi monipuolisemmaksi. Pohdi myös miten oppimistyylisi vaikuttaa toimiessasi ohjaajana hoitotyössä? 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 7

4. MITÄ TARKOITTAA ASIAKASLÄHTÖISYYS MUNUAISPOTILAAN OHJAUKSESSA? Asiakaslähtöisyydellä tarkoitetaan sosiaali- ja terveyspalveluissa toimintaa, jonka perustana on ihmisarvo ja yhdenvertaisuus. Asiakaslähtöisessä hoitotyössä tulee hoitajan olla läsnä sekä asiantuntijana että ihmisenä. Työn edellytyksenä on jatkuva eettinen pohdinta eri tilanteissa muuttuen ja joustaen asiakaskohtaisesti. Asiakkaan ja hoitajan välinen vuorovaikutus luo yhteistyösuhteen, jonka tavoitteena on asiakkaan voimaantuminen. (klikkaa) Munuaispotilaan hyvä hoidonohjaus on yksilöllistä, hänen tarpeista lähtevää ja hänen ehdoillaan etenevää ja tunteensa huomioivaa ohjausta. Sen tulee ottaa huomioon myös potilaan omat voimavarat ja oppimiseen vaikuttavat tekijät. Hyvä ohjaus on vastuun antamista ja ohjattavan kykyihin luottamista, jossa ohjaaja on ohjattavan käytössä oleva resurssi. Krooniseen munuaisten vajaatoimintaan sairastuneen potilaan ohjauksen tavoitteena on elämänlaadun säilyttäminen, hoidon hallinta ja sairauden hyväksyminen osaksi elämää. Onnistuneen hoidonohjauksen tulisi herättää munuaispotilaan mielenkiinto opittavaa asiaa kohtaan ja motivoida häntä itsensä hoitamiseen. Hoitajan kyky ottaa ohjauksen ohjat käsiinsä, keskustella tasavertaisesti sekä taito kuunnella ja havainnoida asiakasta ovat edellytyksiä ohjeiden ymmärrettävyydelle. Ohjaustilanteessa pyritään syventämään ja sisäistämään ohjattavaa asiaa ja samalla tukemaan asiakasta luottamaan omiin kykyihinsä ja ottamaan vastuuta omasta hoidostaan. Ohjauksen lopuksi arvioidaan asiakkaan oppimista ja annetaan hänelle palautetta oppimisestaan. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 8

5. ERILAISIA OHJAUKSEN LÄHESTYMISTAPOJA 5.1 Mitä tarkoittaa Empowerment- ajattelu ohjauksessa? Empowerment on moniulotteinen käsite, jota kuvataan oman elämän haltuunottona ja tietoisena suuntaamisena, ihmis- ja voimavarakeskeisenä ajattelutapana. Se mahdollistaa omaan elämään vaikuttavien tekijöiden hallinnan ja oman itsensä hoitamiseen sitoutumisen. Tämän avulla ihminen saa kokemuksen selviytymisestä vaikeassakin elämäntilanteessa. Empowerment lähtöisen ohjauksen tavoitteena on auttaa potilasta hänen terveytensä ja hyvinvointinsa edistämisessä ja ylläpitämisessä. Vuorovaikutteinen ohjaussuhde Peruselementtinä empowerment lähtöisessä ohjauksessa on hyvä yhteistyösuhde munuaispotilaan ja ohjaajan välillä. Ohjaus on potilaan ja hoitajan yhdessä oppimista ja molemminpuolista tuen antamista tiiviissä vuorovaikutuksessa. Vastavuoroisesti keskustellen vaihdetaan avoimesti ja rehellisesti mielipiteitä, eikä potilasta vaadita tai painosteta muuttumaan johonkin tiettyyn suuntaan. Mikäli potilas kokee hallitsevansa omaan elämäänsä ja terveyteensä liittyvää keskustelua ja päätöksentekoa, voi hänen itsetuntonsa vahvistua, ja parhaimmillaan neuvontakeskustelu lisää potilaan energiaa toimia tiettyyn suuntaan. Ohjauskeskustelun aloitus ja kulku Ohjauskeskustelun alku on merkittävä, sillä usein hoitaja toimii aloitteen tekijänä. Potilaan rohkaiseminen keskusteluun onnistuu parhaiten tarjoamalla hänelle mahdollisuus esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä jo keskustelun aluksi, ilmaisemalla toive potilaan keskusteluun osallistumisesta, käyttämällä pieni hetki arkipäiväiseen jutusteluun tai tiedustelemalla potilaan näkemyksiä opittavasta asiasta. Hoitaja myös tiedustelee potilaan tuntemuksia Potilaiden kysymykset, tarvittaessa jopa hoitajan puheen keskeyttäminen sekä oman hyvinvoinnin ja asiantuntemuksen esiin tuominen vaikuttavat yhtä lailla ohjauskeskustelun sisällön muotoutumiseen. Vastaavasti potilaan kokemuksiin pohjautuvat hoitajan yksilölliset neuvot ja potilaan elämäntilanteeseen soveltuva tieto sekä potilaan itsearviointia herättävä toiminta aktivoivat potilaan omaa tiedonmuodostusta. Hoitaja tuo hoidonohjaustilanteeseen ammatillisen ja munuaispotilas oman arkeaan koskevan asiantuntijuuden. Voimaantumisen kokemus syntyy yhteistyössä, jolloin se edellyttää molemmilta osapuolilta sitoutumista hoitoon. Oppimistehtävä: Tutustu oheiseen Sairaanhoitajalehden artikkeliin 1/2006 Voimavarakeskeinen neuvontakeskustelu sairaalassa. Selvitä seuraavat asiat: 1.Tutkimuksen keskeiset käsitteet 2. Tutkimusongelma 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 9

3. Aineiston keruu ( voimavarakeskeisyyttä kuvaava mittari) 4.Tutkimuksen tulokset 5. Pohdi tulosten hyödynnettävyyttä munuaispotilaan hoitotyössä. Kirjoita tehtävästä essee, noin 5 sivua. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 10

5.2. Mitä tarkoittaa itsehoito-orientaatio ohjauksen lähtökohtana? Itsehoito-orientaatiota pidetään yhtenä potilaan omahoitoon ohjaamisen perustana. Itsehoidolla tarkoitetaan ihmisen aktiivista, omatoimista osallistumista terveytensä ja sairautensa hoitoon. Se on yksilön omien persoonallisten voimavarojen aktiivista käyttöä hänen oman elämänlaadun, hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Usein potilaan omahoidossa on ongelmana se, ettei hän noudata hoito-ohjeita, vaikka hänellä ei tiedollisia tai taidollisia esteitä siihen olisikaan. Kuusisen (1994) tutkimuksen mukaan diabeetikkojen autonomian kokemuksella ja psyyken eheydellä on merkitystä omahoidon toteuttamisessa. Autonomian kokemus on yhteydessä siihen, miten potilas suhtautuu itseensä, hyvinvointiinsa ja sitä koskeviin ohjeisiin. Itsehoito-orientoituneella potilaalla ohjeiden noudattaminen kuuluu omahoitoon ja se on yksi osa potilaan elämäntapaa. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 11

6. ERILAISIA OHJAUS-JA OPETUSMENETELMIÄ ONGELMAKESKEINEN OPETUS Ongelmakeskeinen opetus (problem based learning, Bpl, tutkiva oppiminen) perustuu konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen. Ongelmalähtöisen oppimisen lähtökohtana on oppiminen ongelmia asettamalla, muotoilemalla ja ratkomalla. Oppimisprosessissa oppijat itse asettavat ongelman (esim. dialyysipotilaan ruokavaliohoito) kartoittavat aiemman tietämyksensä, hakevat tietoa eri lähteistä ja etsivät ongelmaan ratkaisun. Kasvatustieteellisten tutkimusten mukaan ongelmalähtöinen opetus on erittäin tehokas tietojen soveltamisen ja taitojen oppimisessa. PBL soveltuu erityisen hyvin lääketieteen ja hoitotieteen koulutukseen, jossa ammattitaitoon kuuluu ongelmanratkaisutaito. Sitä on sovellettu myös esimerkiksi diabeetikoiden ohjaukseen, joka monine erilaisine mittaus- ja pistostoimenpiteineen vaatii diabeetikolta sekä tietoa että taitoa ratkaista hoitoonsa liittyviä ongelmia hoitonsa onnistumiseksi. ONGELMAKESKEINEN OPETUS (problem based learning,, BPL, tutkiva oppiminen) MUSA-päiv ivät t 2006 20 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 12

RYHMIEN KÄYTTÖ OHJAUKSESSA Ryhmien käyttö ohjauksessa ja opetuksessa on lisääntynyt yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteiden yleistyessä. Ryhmän tavoitteena on tarjota tukea ja turvallinen ilmapiiri kunkin ryhmän jäsenen oppimiselle. Ryhmän toimivuuden kannalta on erittäin tärkeää heti alkuvaiheessa luoda ryhmälle pelisäännöt, jotka tehostavat ryhmän kehittymistä ja oppimista sekä kiinteyttää ryhmää. Ryhmän toimintaan ja sen jäsenten väliseen käyttäytymiseen vaikuttavat monet seikat, joiden vaikutuksesta ryhmä kehittyy ja uudistuu vaiheesta toiseen. Ryhmän ohjaamiseen kuuluu aina sekä ryhmän tehokkuudesta että sen kiinteydestä huolehtiminen. Aloitusvaiheessa ryhmän virittäminen yhteiseen aiheeseen on tärkeää ja haasteellista. Rakentavan palautteen anto edellyttää ryhmässä tapahtuvaa itseymmärryksen kasvua. Vertaisryhmä on joukko samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, jotka keskustelevat tai toimivat yhdessä. Vertaisryhmän toiminta perustuu avoimuuteen, tasa-arvoisuuteen ja jokaisen osallistujan kunnioitukseen. Voimavarakeskeisyys on tärkeä toimintatapa. Ryhmän perimmäinen idea on tasavertainen kokemusten vaihto, ideoiden ja ratkaisujen jakaminen ja yhdessä uusien keksiminen.. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 13

KIRJALLISET POTILASOHJEET Kirjalliset potilasohjeet ovat hoitohenkilökunnan ohjaus- ja opetustilanteissa potilaille antamia kirjallisia ohjeita. Ohjeissa on tietoa eri terveysongelmista tai sairauksista, niiden hoidosta ja tutkimuksista sekä niihin valmistautumisesta, jälkihoidosta ja sairaudesta toipumisesta. Kirjalliset ohjeet auttavat potilasta suhtautumaan ja valmistautumaan erilaisiin hoitoihin ja niihin liittyviin toimenpiteisiin sekä terveysongelmien tai sairauksien vaatimiin itsehoitotoimiin. Kirjallista potilasohjetta käytetään yleensä tukemaan suullista hoitohenkilökunnan antamaa potilasohjausta. Ohjeet laaditaan ja kohdistetaan tietylle potilasryhmälle. Ohjeesta kerrataan jokainen opittava asia pääkohdittain, jolloin varmistetaan, että potilas ymmärtää ohjeen keskeisen sisällön ja osaa toimia ohjeen mukaan. Suullisen ja kirjallisen ohjauksen avulla voidaan lisätä potilaan voimavaroja selviytyä terveysongelmansa tai sairautensa itsehoidosta, ohjata potilasta toimimaan tarkoituksenmukaisesti sekä samalla sitouttaa potilas omaa hoitoonsa. Tutustu Virtuaaliammattikorkeakoulun opintojaksoon : Kirjalliset potilasohjeet viestinnän näkökulmasta 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 14

VIRTUAALINEN POTILASOPETUS Tietoteknologian kehittyminen ja reaaliaikaiset tietoverkot luovat uusia mahdollisuuksia ja myös haasteita potilaanilaan ohjaukseen ja opettamiseen. Tietoteknologian käyttö on tuttua kotoa ja työelämästä lähes kaikille, joten potilaat ja omaiset ovat valmiita hyödyntämään uusia ohjaus- ja opetusmenetelmiä ja mahdollisuuksia. Jokaisella potilaalla ja omaisella on yksilölliset oppimistarpeet, joihin tulisi hoitohenkilökunnan pystyä vastaamaan. Tietoteknologian hyödyntämisessä terveydenhuollossa on lähes rajattomat mahdollisuudet. Hoitohenkilökunnan rooli ohjauksessa Tietoverkossa tapahtuvaan potilasohjaukseen tarvitaan hoitohenkilökuntaa ohjaamaan ja opettamaan tietokoneen käyttöä ja tukemaan potilasta sieltä saadun tiedon tulkinnassa. Tulevaisuudessa hoitohenkilökunnan osaamisvaatimukset ovat erityisesti tietoteknologian hallinnassa ja ohjausvalmiuksien kehittämisessä, ja se edellyttää jatkuvaa kouluttautumista ja osaamisen kehittämistä. Verkko-oppimisen ominaisuuksia - sen tulee olla aktiivista, tavoitteellista, yhteistoiminnallista, vuorovaikutteista ja reflektoivaa, vaikka apuna käytetään teknisiä laitteita ja ohjelmistoja, joiden käyttö vaatii opettelua - pedagogiselta idealtaan verkko-oppiminen on hyvin lähellä ongelmaperustaista oppimista ja sen tunnuspiirteitä, joihin kuuluu itseohjautuvan, kokemuksellisen ja vuorovaikutteisen oppimisen periaate sekä avoin, joustava ja oppimiskeskeinen arviointi - ongelmaperusteinen opiskelu verkossa edellyttää voimakasta ryhmän keskeistä vuorovaikutusta ja sitä varten kehitettyjä työkaluja, toimintatapoja sekä samanaikaiseen viestintään mahdollisuuden keskustelufoorumin tai chatin kautta - aineistoon pääsee sisälle joko kurssin yhteisellä salasanalla tai henkilökohtaisella tunnuksella - reaaliaikainen chat on nykyaikaisin ja toimivin verkko-opetuksen muoto, sillä se on nopea, lyhyitä kommentteja suosiva ja hyödyntävä intensiivinen vuorovaikutuksen väline. Tutustu: http://www.musili.fi/ http://www.soppi.info/leikkeet.php http://www.stakes.fi/dialogi/02/dia20024/24.htm http://avh.palaios.com/ 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 15

Lähteet: Aulanko, Mari 1996.Minä osaan. WSOY Ervasti, T-M.H. 2003. Perioperatiivisten sairaanhoitajien valmiudet ohjata potilaita. Eysenck,H. 1996.Personality and the experimental study of education.europen Journal of personality.10(5) Fetterman DM., Kaftarian SJ. & Wandersman A. 1996. Empowerment evaluation. Knowledge and tools for self-assessment & accountability. Sage, USA. Hakkarainen,K. ym. 2004. Tutkiva oppiminen - järki,tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Himanen, O. 2002. Empowerment lähtöinen diabeetikon hoidonohjaus. Sairaanhoitaja (2), 20 32. Johansson K., Leino-Kilpi H., Salanterä S., Lehtikunnas T., Ahonen P., Elomaa L. & Salmela M. 2003. Need for change in patient education: a Finnish survey from the patient perspective. Patient Education and Counseling 51, 239-245. Laine,A.ym. 2002. Opi ja ojaa sosiaali- ja terveysalalla. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. Lankinen, P. 2001. Miten toteutuu aikuistyypin diabeetikoiden ruokavalio-ohjaus? Kysely sairaan- ja terveydenhoitajille Itä-Suomen läänin perusterveydenhuollossa. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos. Preventiivisen hoitotieteen koulutus. Pro gradu tutkielma. Lipponen, K. 2004. Kirurgisen hoitohenkilökunnan potilasohjausvalmiudet. Oulun yliopisto. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Pro gradu tutkielma. Kettunen T. 2001. Neuvontakeskustelu. Tutkimus potilaan osallistumisesta ja sen tukemisesta sairaalan terveysneuvonnassa. Studies in sport, physical education and health 75. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Koivunen, K., Lukkarinen, H. & Isola, A. 2003. Sepelvaltimotautia sairastavien naisten ja miesten kuntoutuminen ohitusleikkauksesta ja ohjaus osana kuntoutumisprosessia. Hoitotiede (2), 62 73. Matikainen, J. (toim.) 2004. Oppimisen ohjaus verkossa. 2. painos. Helsinki: Yliopistopaino Poikela,E.2002. Ongelmaperustainen oppiminen. Teoriaa ja käytäntöä. Tampere University Press. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 16

Marttila, J., Himanen, O., Ilanne-Parikka, P. & Hiltunen, L. 2004. Tyypin 2 diabeetikoiden ryhmäohjausmalli terveydenhuollon käyttöön. Pilottiraportti: Mallin toteutettavuus ja hyväksyttävyys. DEHKO raportti 2004:2. Tampere: Suomen Diabetesliitto ry. Mezirov,J. ym. Uudistava oppiminen. Kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa. Nuutinen, H. 2005. Asiantuntijuudet kohtaavat. Diabetes ja lääkäri (4), 42-46. Peltonen, H. 2004. Kasvattajana sosiaali- ja terveysalan ammateissa. 4. uudistettu painos. Tampere: Tammer-Paino Oy. Portimojärvi, T. 2002. Verkko-opiskelun rajat ja mahdollisuudet. Teoksessa Poikela, E. Ongelmaperustainen pedagogiikka: teoriaa ja käytäntöä. Tampere: Tampereen yliopistopaino, 75 80. Rauste-von Writght,M. ym.2003. Oppiminen ja koulutus. Sahala, H. 2006. Tietoteknologiaa myös sosiaalipalveluihin. Laatupala (1), 10 11. Stakes. Skinner TC. & Cradock S. 2000. Empowerment: what about the evidence. Practical Diabetes International 17, 91-95. Sorsa, M. 2002. Asiakaslähtöisyys sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu tutkielma. Suomen DESG ry:n laatukriteerityöryhmä 2003. Diabeetikoiden hoidonohjauksen laatukriteerit. DEHKO raportti 2003:3. Tampere: Suomen Diabetesliitto ry. Stenman P. & Toljamo M. 2002. Astmapotilaan ohjaus ja hoitoon sitoutuminen astmaa sairastavien arvioimana. Hoitotiede 14, 19-25. Suomen kielen perussanakirja 1994. Helsinki: WSOY. Terveys 2015 kansanterveysohjelma 2001. Torkkola, S., Heikkinen, H. & Tiainen, S. 2002. Potilasohjeet ymmärrettäviksi. Tampere: Tammi. Tynjälä,P.1999. Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa Eteläpelto,A. &Tynjälä, P. 1999.Oppiminen ja asiantuntijuus) Walker, E. 2001. How do we facilitate carer s involvement in decision making? Journal of Advanced Nursing 34 (3), 329 337. 2006 Tampereen kaupunki/tampereen ammattiopisto 17