Esimerkki: 2- atominen molekyyli. Korkeammat derivaatat 1/24/13. Jo kerran derivoitu funk6o voidaan derivoida uudelleen. Yleisemmin merkitään:

Samankaltaiset tiedostot
Korkeammat derivaatat

Korkeammat derivaatat

Korkeammat derivaatat

Tilavuusintegroin. f(x,y,z)dxdydz. = f(x,y,z)dx dy

Mapu I Laskuharjoitus 2, tehtävä 1. Derivoidaan molemmat puolet, aloitetaan vasemmasta puolesta. Muistetaan että:

Voima ja potentiaalienergia II Energian kvantittuminen

J 2 = J 2 x + J 2 y + J 2 z.

(1) (2) Normalisointiehdoksi saadaan nytkin yhtälö (2). Ratkaisemalla (2)+(3) saamme

Lisävaatimuksia aaltofunktiolle

Tilavuusintegroin3. Tilavuusintegroin3

Kvanttimekaniikka: Luento 2. Mar$kainen Jani- Petri

Tilavuusintegroin3. Tilavuusintegroin3 3/19/13. f(x, y, z)dxdydz. ρ(x,y,z) = x 2 + y 2 + z 2 (kg) Ratkaisu: ρ(x,y,z)dxdydz

6. Kompleksiluvut. Kompleksilukuja esiintyy usein polynomiyhtälöiden ratkaisuina. Esim:

Aineaaltodynamiikkaa

Matematiikan tukikurssi

1. (a) (2p.) Systeemin infinitesimaalista siirtoa matkan ɛ verran esittää operaattori

FYSA2031 Potentiaalikuoppa

FYSA234 Potentiaalikuoppa, selkkarityö

Tfy Fysiikka IIB Mallivastaukset

FYSA234 Potentiaalikuoppa, selkkarityö

Pakotettu vaimennettu harmoninen värähtelijä Resonanssi

3. Differen*aalilaskenta

ψ(x) = A cos(kx) + B sin(kx). (2) k = nπ a. (3) E = n 2 π2 2 2ma 2 n2 E 0. (4)

1 WKB-approksimaatio. Yleisiä ohjeita. S Harjoitus

Tilat ja observaabelit

5.10. HIUKKANEN POTENTIAALIKUOPASSA

S Fysiikka III (EST) Tentti ja välikoeuusinta

Kvanttifysiikan perusteet, harjoitus 5

Aikariippuva Schrödingerin yhtälö

Matematiikan tukikurssi: kurssikerta 12

Energian säilymislain perusteella elektronin rekyylienergia on fotnien energioiden erotus: (1)

Potentiaalikuopalla tarkoitetaan tilannetta, jossa potentiaalienergia U(x) on muotoa

Liikemäärän säilyminen Vuorovesivoimat Jousivoima

MS-A0102 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1

MS-A Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (CHEM) Harjoitus 6 loppuviikko

Schrödingerin yhtälö ' % !!(t, x) !(t, x) = e! "(x). ' E!(x) = &"!2 % Kvan4mekaniikassa systeemin 8laa kuvaa täydellises8 aaltofunk8o.

3. Differen*aalilaskenta

Kvanttifysiikan perusteet 2017

Kvanttifysiikan perusteet 2017

Derivointiesimerkkejä 2

FYSA242 Statistinen fysiikka, Harjoitustentti

780392A/782631S Fysikaalinen kemia II, 5 op / 4 op

KYSYMYS: Lai*akaa varaukset järjestykseen, posi9ivisesta nega9ivisempaan.

763306A JOHDATUS SUHTEELLISUUSTEORIAAN 2 Ratkaisut 2 Kevät 2017

Matematiikan tukikurssi

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 8: Divergenssi ja roottori. Gaussin divergenssilause.

Osallistumislomakkeen viimeinen palautuspäivä on maanantai

1. Tarkastellaan kaksiulotteisessa Hilbert avaruudessa Hamiltonin operaattoria

Luento 10. Potentiaali jatkuu, voiman konservatiivisuus, dynamiikan ja energiaperiaatteen käyttö, reaalinen jousi

Luku 9: Kvanttimekaniikan soveltaminen eri liiketyyppeihin:

1.1 Vektorit. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. 1.1 Vektorit. 1.1 Vektorit. Reaalinen n-ulotteinen avaruus on joukko. x 1. R n.

Osi+aisintegroin3. Palautetaan mieleen tulon derivoimissääntö:

E p1 = 1 e 2. e 2. E p2 = 1. Vuorovaikutusenergian kolme ensimmäistä termiä on siis

1 Kompleksiluvut 1. y z = (x, y) Kuva 1: Euklidinen taso R 2

Osittaisdifferentiaaliyhtälöt

Luento 13: Periodinen liike. Johdanto Harmoninen värähtely Esimerkkejä F t F r

Värähdysliikkeet. q + f (q, q, t) = 0. q + f (q, q) = F (t) missä nopeusriippuvuus kuvaa vaimenemista ja F (t) on ulkoinen pakkovoima.

Luku 8: Kvanttimekaniikan soveltaminen eri liiketyyppeihin:

BM20A0300, Matematiikka KoTiB1

Fysikaalinen kemia II kaavakokoelma, osa 1

Ch7 Kvanttimekaniikan alkeita. Tässä luvussa esitellään NMR:n kannalta keskeiset kvanttimekaniikan tulokset.

kolminkertaisesti tehtäviä tavallisiin harjoituksiin verrattuna, voi sen kokonaan tekemällä saada suunnilleen kolmen tavallisen harjoituksen edestä

H7 Malliratkaisut - Tehtävä 1

Useita oskillaattoreita yleinen tarkastelu

KURSSIN TÄRKEIMPIÄ AIHEITA

Vapaan hiukkasen Schrödingerin yhtälö (yksiulotteinen)

Matematiikan tukikurssi

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Malliratkaisut 4 / vko 47

3.1 Lineaarikuvaukset. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. 3.1 Lineaarikuvaukset. 3.1 Lineaarikuvaukset

1 Aaltofunktio, todennäköisyystulkinta ja normitus

6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset

Nyt n = 1. Tästä ratkaistaan kuopan leveys L ja saadaan sijoittamalla elektronin massa ja vakiot

SÄHKÖMAGNETISMI: kevät 2017

Kompleksiluvut., 15. kesäkuuta /57

Shrödingerin yhtälön johto

Derivoimalla kerran saadaan nopeus ja toisen kerran saadaan kiihtyvyys Ña r

Oletetaan ensin, että tangenttitaso on olemassa. Nyt pinnalla S on koordinaattiesitys ψ, jolle pätee että kaikilla x V U

Luku 23. Esitiedot Työ, konservatiivinen voima ja mekaaninen potentiaalienergia Sähkökenttä

Luento 10: Työ, energia ja teho. Johdanto Työ ja kineettinen energia Teho

Matematiikan tukikurssi: kurssikerta 10

BM30A0240, Fysiikka L osa 4


1240eV nm. 410nm. Kun kappaleet saatetaan kontaktiin jännite-ero on yhtä suuri kuin työfunktioiden erotus ΔV =

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 2. viikolle /

e int) dt = 1 ( 2π 1 ) (0 ein0 ein2π

8. Klassinen ideaalikaasu

Potentiaalikuoppa, työohje

IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n

y x1 σ t 1 = c y x 1 σ t 1 = y x 2 σ t 2 y x 2 x 1 y = σ(t 2 t 1 ) x 2 x 1 y t 2 t 1

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 11: Taso- ja tilavuusintegraalien sovellutuksia

MATP153 Approbatur 1B Ohjaus 2 Keskiviikko torstai

Osa 5. lukujonot ja sarjat.

Demo: Kahden elektronin spintilojen muodostaminen

Voima F tekee työtä W vaikuttaessaan kappaleeseen, joka siirtyy paikasta r 1 paikkaan r 2. Työ on skalaarisuure, EI vektori!

Matematiikan tukikurssi

763306A JOHDATUS SUHTEELLISUUSTEORIAAN 2 Ratkaisut 3 Kevät E 1 + c 2 m 2 = E (1) p 1 = P (2) E 2 1

Valintakoe

Matematiikkaa kemisteille, kevät 2012 Ylimääräinen laskuharjoitus Palautus 7.5. klo (suositellaan kuitenkin tekemään ennen välikoetta 30.4!

Luoki?elua: tavallinen vs osi?ais. Osa 11. Differen0aaliyhtälöt. Luoki?elua: kertaluku. Luoki?elua: lineaarisuus 4/13/13

infoa tavoitteet E = p2 2m kr2 Klassisesti värähtelyn amplitudi määrää kokonaisenergian Klassisesti E = 1 2 mω2 A 2 E = 1 2 ka2 = 1 2 mω2 A 2

Transkriptio:

Korkeammat erivaatat Jo kerran erivoitu funk6o voiaan erivoia uuelleen.! f(x) x " # x % & = 2 f(x) = f''(x) = f (2) (x) x 2 Yleisemmin merkitään: n f(x) = f (n) (x) x n erkki: 2- atominen molekyyli Värähtelevän kaksiatomisen molekyylin poten6aalienergiaa siospituuen r funk6ona voiaan kuvata erilaisilla poten6aaleilla, esim: Harmoninen poten6aali: V harm = 0.5k(r r eq ) 2 Morse- poten6aali: V morse = D(1 e a(r r eq ) ) 2 r eq r eq r r Tehtävä: osoita, enä harmonisen värähtelijän voimavakio on k = 2 V harm V harm = 1 2 k(r r eq) 2 V harm = 1 k 2 (r r eq) 1 r (r r eq) = k(r r eq ) 1 2 V harm = k r (r r ) = k 1= k eq Koska V harm :n toisen erivaatan arvo on k kaikkialla, se on sitä myös kohassa r = r eq. Tehtävä: laske Morse- poten6aalin "voimavakio" V morse = D(1 e a(r r eq ) ) 2 V morse = D 2 (1 e a(r r eq ) ) 1 r r (1 e a(r r eq ) ) = 2D(1 e -a(r-r eq ) # ) 0 e a(r r eq ) { r a(r r )} & eq % ' ( = 2D(1 e a(r r eq ) )( e a(r r eq ) )( a) = 2aD(e a(r r eq ) e 2a(r r eq ) ) = 2aD(e a(r req ) { r a(r r eq) } e 2a(r r eq ) { r 2a(r r eq) }) = 2aD( # e a(r r eq ) a& ' # e 2a(r r eq ) 2a& ' ) = 2a2 D(2e 2a(r r eq ) e a(r r eq ) ) 1

Sijoitetaan r = r eq : = 2a 2 D(2e 2a(r eq r eq ) e a(r eq r eq ) ) = 2a 2 D(2e 2a 0 e a 0 ) = 2a 2 D(2e 0 e 0 ) = 2a 2 D(2 1 1) = 2a 2 D KvanSkemialliset operaanorit OperaaNori on laskutoimituksen merkintätapa. Merkitään usein "hatulla":  erivaanaoperaanori  = /x Âf(x) = /x(f(x)) Â[e 2x ] = 2e 2x Miksi operaanoreista puhutaan tällä kurssilla? 1. OperaaNoreita käytetään lyhennysmerkintänä, esim Laplacen operaanori: 2 = 2 x + 2 2 y + 2 2 z 2 2. OperaaNorit ovat kvanskemiassa tärkeitä itsestäänkin (ei siis pelkkiä merkintöjä). : Hamiltonin operaanori H ˆ Kuvaa jonkin systeemin (esim atomi tai molekyyli) kaikkia ominaisuuksia. Operaa,orien laskutoimitukset Operaa,orien summa ( + ˆB)f =Âf + ˆBf A ˆ = x, B ˆ =, f(x,y) = 3xy2 ( A ˆ + B ˆ )f = ( x + )3xy2 = x (3xy2 ) + (3xy2 ) = 3y 2 + 6xy Operaa,orien tulo ( A ˆ B ˆ )f = A ˆ ( B ˆ f) B:llä operoiaan ensin. A ˆ = x, B ˆ =, f(x,y) = 3xy2 ( A ˆ B ˆ )f = x ( 3xy2 ) = (6xy) = 6y x ( B ˆ A ˆ )f = ( x 3xy2 ) = (3y2 ) = 6y Tässä tapauksessa operoin6järjestyksellä ei ollut väliä, muna yleises6 onaen A ˆ B ˆ B ˆ A ˆ 2

A ˆ =, B ˆ = y, f(y) = y ( A ˆ B ˆ )f = (y y) = (y2 ) = 2y ( B ˆ A ˆ )f = y ( y) = y 1 = y huom! Eri tulos! Ominaisarvoyhtälö ˆ A f(x) = a f(x) a on vakio A ˆ B ˆ B ˆ A ˆ OperaaNori OperaaNori /x x ex =1 e x OperaaNorin ominaisfunk6o /x:n ominais- funk6o on e x Ominaisarvo Ei riipu x:stä! Ominaisarvo : Onko e 2x operaanorin /x ominaisfunk6o? Jos on, mikä on ominaisarvo? Vastaus: on ominaisfunk6o, ominaisarvo on 2 : Ovatko x 2 tai e x2 operaanorin /x ominaisfunk6o? Jos on, mitkä ovat ominaisarvot? x e 2x = 2 e 2x x x2 = 2x, 2 x ex = 2x e x 2 Ei ole vakio! Vastaus: eivät ole ominaisfunk6oita. Hamiltonin operaanori vapaalle hiukkaselle Klassisessa mekaniikassa kineesnen energia T on: T = 1 2 mv2 = p2 2m Missä p = mv on liikemäärä. 1 ulonuvuuessa voiaan kirjoinaa esim p x = mv x. KvanSmekaniikassa liikemäärää p korvataan operaanorilla (tässä esim x - akselin suunnassa): ˆp x = -i x (Tavallaanhan nopeus ja liikemäärä ovat klassisessakin mekaniikassa erivaanoja, esim v = x/t.) KvanS- mekaniikassa kineessen energian operaanori on siten: 2 ˆT = ˆp 2 x 2m = 2 2m ( x )2 = 2 2m x 2 3

Vapaalla hiukkasella poten6aalienergia (V) on nolla, jolloin Hamiltonin operaanorissa on ainoastaan kineessen energian termi. Schröingerin yhtälö (1 ulonuvuuessa) on siis: Ĥψ(x) = Eψ(x) 2 2 ψ(x) = Eψ(x) 2m x 2 Ja kyseessä on melko yksinkertainen ominaisarvoyhtälö. Tunnemmeko funk6oita joien toinen erivaana olisi miinus yksi kertaa vakio kertaa funk7o itse? - 2 sin(kx) = k 2 sin(kx) - 2 cos(kx) = k 2 cos(kx) x 2 x 2 Ilman mitään monimutkaisia laskuja voimme siis päätellä enä ψ(x) on sini- tai kosiniaalto, muotoa a sin(kx) tai a cos(kx), a ja k vakioita. Tästä syystä ψ(x):aa sanotaan aaltofunk7oksi. Tosielämän esimerkki: Vetyatomi (elektronin liike protonin ympärillä) MitaNava suure: energia E n 6lalla n (n =pääkvansluku). Energiaa vastaava operaanori: Hamiltonin operaanori H ˆ Ominaisarvoyhtälö: H ˆ ψ n = E n ψ n Vetyatomin 6laa pääkvansluvun arvolla n kuvaa aaltofunk6o ψ n. ψ n on elektronin paikan funk6o. Elektronin paikan toennäköisyysjakauma on ψ n* ψ n, missä * merkitsee kompleksikonjugaasa (tähän palataan myöhemmillä luennoilla). Hamiltonin operaanori vetyatomin elektronille: H ˆ = 2 2 2m e e2 4πε 0 r Missä esiintyy aiemmin maininu Laplacen operaanori, ja r on elektronien etäisyys y6mestä. Tilan n=1 aaltofunk6o (1s- orbitaali) on ψ 1 = 2( 1 3 ) 2 e r a 0 ( 1 1 a 0 4π ) 2 ja 6lan n=1 energia on: E 1 = m e e4 32π 2 ε 2 0 2 (Tämän laskeminen ei ihan onnistu tähän mennessä opetetuilla taioilla, koska sihen tarvitaan hieman useamman muubujan iffereneaalilaskentaa Toinen tosielämän esimerkki: impulssimomen6n (pyörimismäärän) z- komponens on ominaisarvoyhtälön J ˆ z ψ = J z ψ Ominaisarvo. Impulssimomen6n operaanori on: = i φ missä i on imaginääriyksikkö; i 2 = 1. a) Onko e iϕ impulssimomensoperaanorin ˆ ominaisfunk6o? e iφ e iφ = i φ = i ieiφ = e iφ Ominaisarvoyhtälö on voimassa: e iϕ on J ˆ z :n ominaisfunk6o, ominaisarvo ħ. J z 4

b) entä cos(ϕ)? cos(φ) = i Ei ole ominaisfunk6o c) entä e i2ϕ? e i2φ cos(φ) = φ i sin(φ) e i2φ = i φ = i 2iei2φ = 2 e i2φ On ominaisfunk6o, ominaisarvo 2ħ. 5