14.3.2012 VERKOSTOPÄIVÄN YHTEENVETO ORIENTOITUMISTEHTÄVÄ: Verkostopäivä aloitettiin heti toiminnallisella orientoitumistehtävällä, ennen virallisia aloituspuheenvuoroja! Osallistujille jaettiin seuraava lomake. Siihen piti tehdä oma arvio kustakin kohdasta ja selvittää kaikkien muiden osallistujien mielipiteet: Nimi: Suomen kielen opettamisen taito: aloittelija 1 ja asiantuntija 5 Haaste suomen kielen opettamisessa: Yhdistävä tekijä ammatillisesti: Valmentaja 1 (oma arvio) esim. 1 Yhteisen ymmärryksen löytäminen maahanmuuttajavalmennettavan kanssa Maahanmuuttajavalmennettavat. jne. Valmentaja 2 esim. 3 Sopivat keinot opetustilanteessa Työelämä-Suomen käyttäminen. Oma suomen kielen opettamisen tasoa piti siis arvioida asteikolla 1-5 (aloittelijaasiantuntija). Arvioita tuli laidasta laitaan. Joku teki suomen kielen opettamista työkseen (arvio: 5) ja jollain toisella puolestaan ei ollut kuin vähän (tai ei ollenkaan) kokemusta kielen opettamisesta (arvio: 1). Keskimäärin eniten opettamisen tasoksi arvioitiin asteikolla 2 tai 3:n paikkeille. Osallistujat kyselivät orientoitumistehtävässä toisiltaa, mikä suomen kielen opettamisessa on haasteellisinta. Haasteiksi koettiin esim. yhteisen ymmärryksen löytäminen, selkokielisyyden käyttö, sopivien keinojen löytäminen opettamistilanteessa ja aika- tai resurssipula. Rohkaisemisessa onnistuminen koettiin myös haasteeksi, kuten myös erilaisten oppijoiden huomioiminen suomen kielen opetustilanteessa. Kolmanneksi verkostopäivään osallistujia pyydettiin etsimään joitain yhdistäviä tekijöitä toistensa kanssa (valmentajien kesken), ammatillisesta näkökulmasta. Maahanmuuttajavalmennettavat oli tietysti yksi itsestäänselvyyksistä. Sen lisäksi työelämä-suomen käyttäminen ja opettaminen, ryhmä- ja yksilöohjaus sekä oman organisaation luomat puitteet (= mahdollisuudet toimia) koettiin yhdistäviksi tekijöiksi. Orientoitumistehtävän ideaa suositeltiin pajakentän käyttöön. Sen sisältöä, keskeisiä selvitettäviä teemoja, voi muokata pajan yhteisten keskustelujen tarpeiden mukaan.
KÄYTÄNNÖN NEUVOJA ASIANTUNTIJAN JOHDOLLA: Verkostopäivän aamupäivän toisen osion vetäjänä toimi maahanmuuttajien kielen opettamisesta pitkän kokemuksen omaava Irma Partanen (IP Koulutuspalvelut T:mi). Verkostopäivän teemaa oli aiemmin markkinoitu kysymyksillä: Voiko työ- tai yksilövalmentaja toimia myös suomen kielen opettajana? Mitä suomen kielen opettaminen vaatii valmentajalta? Miten rohkaista ja aktivoida kielen käyttöä? Millä tavoin, missä vaiheessa ja kuinka paljon on tarpeeksi? Tarkoitus oli hake vastauksia näihin kysymyksiin. Kysymykseen Voiko työ- tai yksilövalmentaja toimia myös suomen kielen opettajana? Irman (ja Petrin) mielipide ja viesti osallistujille, ja pajakentälle yleensäkin heti verkostopäivän aluksi oli aivan selvä: KYLLÄ. Valmentaja voi toimia suomen kielen opettajana pajalla, vaikkei hän olisikaan virallisesti, ammatillisesti, suomen kielen opettaja. Tämä oli erittäin myönteinen viesti koko pajakentälle! Seuraavassa joitain otteita Irma Partasen aamupäivän puheenvuorosta: KONTAKTI: Ensin on luotava kontakti auki maahanmuuttajavalmennettavan kanssa. Kaikki alkaa toisen ihmisen hyväksymisestä. On tärkeää alkuvaiheessa lähteä etsimään samanlaisuuksia itsensä ja valmennettavan välillä (yhdistävien tekijöitä). On myös tärkeää varata tarpeeksi aikaa yhteiselle keskustelulle. Tärkeintä on luontevan kielen oppimisen sopimuksen tekeminen valmennettavan kanssa. Kieltä voi myös opettaa siten, että samalla opettelee itse maahanmuuttajan lähtömaan kieltä. Tai vertaillaan mitä jokin tietty suomenkielen sana on eri kielillä. TYÖTÄ TEHDESSÄ: Kun päästään varsinaiseen suomen kielen opettamiseen, valmentajan kannattaa pitää seuraavat asiat mielessä. Parityöskentely (suomenkielen taitoinen ja suomea opetteleva) on hyvä kielen oppimisen kannalta. Motivoiva työ auttaa myös kielen opiskelussa. Voisiko hiljainen suomalainen + puhelias maahanmuuttajavalmennettava olla hyvä yhdistelmä? Tai hiljainen maahanmuuttaja ja puhelias suomalainen? SULATTELUAIKAA: Ensimmäisellä työviikolla pajalla kannattaa keskittyä työn tekemiseen ja yhteen tai pariin asiaan kielen oppimisen kannalta ja vasta toisella viikolla antaa lisää kielen oppimisen tehtäviä. Ihminen tarvitsee sulatteluaikaa. TOISTOA: Sanoja, lauseita ja kieltä yleensäkin kannattaa toistaa (sanojen ryöpyttäminen). Asioiden näyttäminen moneen kertaan (sama asia eri tavoin) samalla kun puhuu maahanmuuttajavalmennettavalle tukee kielen oppimista. Apua suomen kielen oppimiseen voi saada myös ryhmän (valmennettavat) sisältä (tekemisen voima). Kaikki aistit käyttöön kielen opettamisessa: näkyminen, kuuleminen, tekeminen jne. Kieltä pitää kuulla. Ei ole hyvä, että valmennettava on vain yksin.
KURSSI VS. PAJA: Mitä opetetaan suomen kielen kurssilla vs. mitä pajalla opitaan, on kaksi eri asiaa. Kurssilla ja pajalla puhutaan eri tavalla. Suomen kielen opiskelu vaatii myös paljon itseopiskelua. Yksi hyvä käytäntö olisi järjestää kahdet paperit (suomen kielen oppimiseen liittyvät ohjeet tms.: 1 maahanmuuttajavalmennettavalle ja toinen mamun puolisolle kotiin. > Näin varmistetaan, että kieli tarttuu. Maahanmuuttajavalmennettavan kodin tuki on tärkeää oman asenteen ja motivaation lisäksi. Kun itse tekee ja itse sanoo > toistaa (+ kirjoittaisi myös itse tekemisen lauseet) on myös hyvä käytäntö. SELKOKIELI: Kannattaa käyttää helppoja suomen kielen lauseita. Se on ns. selkokieltä. Tämä ei tarkoita sitä, että valmentaja itse tyhmenisi siitä: se on joustoa ja ammattimaista! Kannattaa vain kannustaa maahanmuuttajavalmennettavaa asettamaan sanoja peräkkäin - taivutus tulee sitten myöhemmin. Sanojen vatkaaminen on tärkeintä, ei niinkään aivan korrektit sanapäätteet. Uskon vahvistaminen (usko omiin kykyihin) on oleellista kielen oppimisen tukemisessa. YKSITYISKOHTIA: Suomen kielen vaikeat kirjaimet tuntuvat olevan: ä ja ö. Myös taivutus on hieman hankala, sillä kun yksi sana muuttuu lauseessa niin kaikkien muiden merkitykset saattavat muuttua. Ensin olisi syytä opettaa sanojen perusmuoto, sitten monikko (paljon, vähän). Sanoja kannattaisi opettaa liittyen päivän rutiineihin ja tarpeisiin. Suomen kielen ääntäminen voi olla myös hauskaa, eikö vain? Ole tarkkana lyhyiden ja pitkien vokaalien kanssa > tuli, tuuli sekä kaksoiskonsonanttien kanssa > kuka, kukka. VASTUU: Verkostopäivässä keskustelimme myös valmentajan vastuusta. Nousi selkeästi esiin se, että valmentajat ehkä nostavat turhankin ylhäälle kielen opettamisen vaatimukset, ja kynnyksen. Suomen kielen opetus kuuluu jokaisen valmentajan hommiin! periaate on oleellista, jos maahanmuuttajavalmennettavan kielitaitoa halutaan tukea mahdollisimman paljon. On myös tärkeä muistaa, että suomea ei voi oppia heti. Kannattaa myös tehdä maahanmuuttajavalmennettavan suomen kielen oppimisen tavoitteet selväksi muulle työyhteisölle. ILTAPÄIVÄN PIENRYHMÄTEHTÄVÄ: Verkostopäivään osallistuneet jaettiin pieniin ryhmiin. Heille annettiin lista kysymyksistä, joita he kävivät yhdessä läpi. Tehtävässä pyydettiin käymään kysymykset läpi pienessä porukassa. Näin jokainen kertoo omasta toiminnastaan ja saa vinkkejä toisilta. Kysymykset olivat: Kun minulle tulee uusi valmennettava, millä tavalla olen ohjannut häntä kielellisesti? Kuinka paljon olen panostanut sanavaraston, puhumisen, kuulemisen, kirjoittamisen ja luetun ymmärtämisen kehittämiseen sekä ylipäätään vuorovaikutustaitojen kasvattamiseen? Mitä konkreettista kieliapua voisin vielä lisätä omaan ohjaamiseeni?
Miltä minä mahdan vaikuttaa ihmisenä ohjattavan silmissä? Olenko pelottava vai helposti lähestyttävä? Missä olen mielestäni onnistunut ohjaajana ja mitä voisin itsessäni kehittää? Näistä pienryhmäkeskusteluista ei tehty kirjallista yhteenvetoa, vaan jokainen osallistuja sai itselleen keskustelujen pohjalta näkökulmia ja vinkkejä omaan valmennustyöhön. MAAHANMUUTTAJARYHMÄ: Pienryhmäkeskustelun jälkeen, verkostopäivän lopuksi, paikalle oli kutsuttu ja paikalle saapui noin 8 hengen maahanmuuttajataustaisten ryhmä. He edustivat Pasilan Asukastaloa. Mukana oli kaksi vertaisohjaajaa ja heidän asiakkaitaan. Ideana oli puolin ja toisin tarjota joitain näkökulmia ja oppia toisilta: maahanmuuttajataustainen valmentajalta ja päinvastoin. Maahanmuuttajataustaisille oli ohjeistettu, että lyhyen yleisen tutustumisen jälkeen he voisivat keskustella valmentajien kanssa työelämän kielivaatimuksista. Näin he saisivat itselleen jotain konkreettista yhden tunnin tapaamisesta. Valmentajille oli ohjeistettu, että lyhyen tutustumisen (kulttuuritietoutta) jälkeen he saisivat maahanmuuttajien näkökulmia työelämässä vaadittavan kielitaidon haasteisiin. Hyvä pyrkimys ja suunnitelma ovat usein hieman eri asia kuin toteutunut käytäntö. Vaikka yleisesti ottaen valmentajat pitivät keskusteluista maahanmuuttajien kanssa, niin ainakin osaksi keskustelujen fokus ei aina pysynyt suunnitelluissa teemoissa. Mutta kuten hyvään monikulttuurisuuden huomioivaan valmentamiseen kuuluu, tärkeintä on vuorovaikutus eikä pelkkä päämääriin pääseminen. PALAUTE VERKOSTOPÄIVÄSTÄ: Palautetta pyydettiin tällä kertaa myös erityisesti hankkeen rahoittajan esittämien kysymysten kautta, vaikka ne olivat myös melko yhteneväiset projektipäällikön ajatusten kanssa. Erityisen ilahduttavaa oli saada 100% palautteiden vastausmäärä. Lyhyesti tärkeimmät viestit palautteista: Osallistujia oli tällä kertaa Kokkolasta, Lappeenrannasta, Helsingistä, Hyvinkäältä, Jyväskylästä, Vantaalta, Kouvolasta, Naantalista ja Turusta. Paikalla oli työvalmentajia, yksilövalmentajia, kouluttaja, ammatinohjaaja, ohjaaja sekä yksilöja ryhmävalmentaja. Osallistujien arvioitavana oli kolme kysymystä. Mitä olit mieltä verkostopäivän (14.3.2012) ohjelman sisällöstä ja päivän toteuttamistavasta? Asiantuntijavierailijan puheenvuoroista pidettiin. Irman näkemykset rohkaisevat ja avasivat ymmärryksen sille, että jokaisen valmentaja voi toimia kielen opettajana.
Verkostopäivän ohjelmaa pidettiin toiminnallisena, monipuolisena ja mielenkiintoisesti toteutettuna sekä sen tunnelma pysyi rentona alusta loppuun asti. Jokaiselle osallistujalle jaettu suomen kielen opettamisen vinkkejä -monistetta pidettiin myös hyödyllisenä. Se lähetetään kaikille yhteistyökumppaneille verkostopäivän jälkeen. Myös maahanmuuttajin tapaamista pidettiin hyvänä ja onnistuneena vaikkei alkuperäiset suunnitelmat aivan toteutuneetkaan. Päivästä saatiin lihaa luiden päälle. Päivän aikana keskusteltiin tosi paljon, joka jäi myös erityisesti osallistujien mieleen. Päivän aloitustehtävästä pidettiin myös. Päivää pidettiin kokonaisuudessaan hyvin ohjattuna ja verkostoitumisen kannalta onnistuneena. Mitä hyötyä koet saaneesi verkostopäivästä?: vahvistusta, kannustusta, rohkaisua ja työkaluja omaan työhön lisää vinkkejä suomen kielen opettamiseen työpajan arkeen vertaistukea, kontakteja, verkostoitumista ja verkoston lisäämistä ideoita, paljon tarpeellisia keskusteluja ja pohdittavaa innostusta ja motivaatiota oman työnkuvan kehittämiseen Ideasi MaMuPaja hankkeen tai verkostopäivän toiminnan kehittämiseksi? Yksi keskeinen merkille pantava seikka oli se, että melkein puolelta osallistujista ei tullut mitään erityistä kehittämisehdotusta. Projektipäällikkö tulkitsee tämän siten, että osallistujille on syntynyt luottamus hankkeen kyvyistä jatkuvaan kehittämiseen. Edelleen pajakentän toimijat haluavat jatkossakin jakaa toistensa kanssa kokemuksia, oppia lisää kulttuurieroista, työvälineitä ja valmennusmetodeja. Haasteena pajoilla on edelleen hankaluus irrottautua pois pajalta koko päiväksi. Jos tähän hanke keksii jonkun ratkaisun niin se koettaisiin hyväksi. Osallistujat pohdiskelivat myös, olisiko verkossa tiedon jakaminen ja oppiminen mahdollista hankkeen aikana. Yksi idea oli myös lisätä verkostoitumista tapaamisten välillä ja saada maahanmuuttajanäkökulmaa entistä vahvemmin mukaan yhteistyöhön.